Arvoisa rouva puhemies! Tästä EU:n ja Kanadan välisestä kumppanuussopimuksesta neuvotteluita on käyty samaan aikaan, kun EU:n ja Kanadan välillä on käyty investointi- ja kauppasopimus CETAsta neuvotteluja. Kysymys heräsi siitä, missä määrin nämä kaksi ovat, tämä kumppanuussopimus ja CETA-sopimus, kytkeytyneet toisiinsa, ennen muuta sen vuoksi, että tässä kumppanuussopimuksessa kahdessa kohtaa viitataan CETA-sopimukseen, jota ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty.
Oli tärkeää, että ulkoasiainvaliokunta kävi asiantuntijakuulemisia ja käytiin läpi nimenomaan se näkökulma, antaako tämän hyväksyminen jonkinlaisen etukäteisaihion siitä, että olemme hyväksymässä CETA-sopimuksen, toisaalta mitä näille CETA-sopimukseen viittauksille tapahtuu, jos CETA-sopimusta ei hyväksytä, ja kolmanneksi tuleeko siitä valtio-opillisia ongelmia. Meidän valiokunnassa saamamme selvityksen mukaan tämä kumppanuussopimus voidaan hyväksyä erillisenä ihan riippumatta siitä, mitä CETAn suhteen tulee tapahtumaan, ja sen vuoksi pystyimme tämän yksimielisesti hyväksymään. Minusta oli hyvin tärkeää, että me yksimielisesti myös kirjasimme sen, että tämä ei anna viitettä siitä, mikä kantamme CETAn suhteen tulee olemaan.
Mutta koska tämä kuitenkin on ajateltu niin, että tämä kumppanuussopimus tarvitaan siihen, että mahdollisesti CETA-sopimus hyväksytään, niin muutama sana tästä CETA-sopimuksesta.
Ensinnäkin tarkoitus on ollut ainakin hallituksen aikataulujen mukaan tähän asti, että CETA-sopimus tuotaisiin jo tässä kuussa eduskunnan käsittelyyn. Ensimmäinen huomio on se, onko meillä kiire ratifioida tämä CETA-sopimus. Nimittäin Belgia on vienyt Euroopan tuomioistuimen arvioitavaksi, onko tämä CETA-sopimus EU-lainsäädännön kanssa yhteensopiva ja nimenomaan investointituomioistuinjärjestelmän osalta. Tämä investointituomioistuinjärjestelmä on se, joka on herättänyt kaikkein laajinta kritiikkiä niin kansalaisten keskuudessa kuin eri maidenkin välillä.
Tämä käsittely EU-tuomioistuimessa tulee arvion mukaan kestämään vähintään 1,5—2 vuotta, ja nyt minun kysymykseni kuuluukin, kun hallitus ei ole vielä tuonut tätä lakiesitystä, onko järkevää ylipäätänsä tuoda lakiesitystä tässä vaiheessa eduskuntaan, kun tiedetään, että ratifiointi on mahdollista vasta aikaisintaan joskus 2—2,5 vuoden päästä. Toinen kysymys on se, että jos hallitus aikoo tuoda joka tapauksessa sopimuksen tänne eduskuntaan lakiesityksenä, niin onko järkevää, että me ryhdymme käsittelemään ennen kuin tiedämme, mikä on tämä tuomioistuimen ratkaisu tässä.
Belgia ei ole ainoa kysymys tämän CETA-sopimuksen osalta. Ranskan pääministeri Édouard Philippe totesi, että jos kansan huolia CETAsta ei oteta vakavasti, on se vaarallista kauppapolitiikalle ja EU:lle. Myös Ranskan presidentti Macron on nostanut kampanjassaan kriittisiä kohtia CETAsta esille, ja hänen enemmistössä Ranskan parlamentissa olevan ryhmänsä kansanedustajat ovat nostaneet sen esille, että ratifiointia ei voida tehdä, ellei tehdä tarkennuksia tähän sopimukseen, ja sopimuksen ratifiointihan edellyttää, että jokainen jäsenmaa sen hyväksyy.
Kysymys on ennen muuta nimenomaan siitä, mitä tälle investointituomioistuimelle tapahtuu, mikä se ratkaisu on. Jos me ajattelemme tätä CETA-sopimusta, joka väliaikaisen soveltamisen osalta on astunut jo voimaan, niin sopimus poistaa näitä tulleja ja muita, mutta tämä kriittisin kohta, investointituomioistuinasiat, ei ole ratkaistu. Tämä on kysymys, joka on nyt EU-tuomioistuimessa ja joka herättää kaikkein eniten kansainvälistä kritiikkiä, kansalaisjärjestökritiikkiä. Se on kohta, johon ovat kriittisesti suhtautuneet myös kaikki valiokunnat, jotka aikaisemmin CETAan ovat ottaneet kantaa täällä eduskunnassa.
Kumppanuussopimus EU:n ja Kanadan välillä voidaan hyväksyä, koska myös mietintöön on selvästi kirjattu se, että tämä kumppanuussopimus ei merkitse CETA-sopimuksen hyväksymistä, ja vaikka CETA-sopimus jäisi ratifioimatta, niin tavallaan nämä kirjaukset siellä jäävät kuolleeksi kirjaimeksi, mutta sen sijaan meidän pitää eduskunnassa hyvin kriittisesti tarkastella tätä tulevaa CETA-sopimusta ja myös freimata sitä siihen keskusteluun, jota käydään EU-tuomioistuimessa ja jota käydään esimerkiksi Ranskassa tällä hetkellä.