Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston oikeuskanslerille on perustuslaissa uskottu ylimpään hallitusvaltaan kohdistuva laillisuusvalvonta riippumattomana tehtävänä. Osana tätä tehtävää on ennakollinen säädösvalvonta ja muu lainvalmistelun laillisuusvalvonta. Lainvalmistelu on tärkeimpiä valtioneuvoston valtiosääntöisiä tehtäviä.
Laillisuusvalvonnan tulee vastata suomalaisen yhteiskunnan odotuksiin. Professori Mikael Hidén kirjoitti vuonna 1974 julkaistussa tutkimuksessaan, Säädösvalvonta Suomessa, ettei lakien säätämisjärjestyksen valvontaa ole mielletty oikeuskanslerin tehtäväksi. Tutkimukseen haastatelluista aikaisemmista oikeuskanslereista vain Olavi Honka toi esille, että oikeuskanslerin kuuluisi valvoa oikeaa säätämisjärjestystäkin lain valmisteluvaiheessa.
Vuonna 2022 suomalainen yhteiskunta odottaa oikeuskanslerin riittävän jämäkästi valvovan hallituksen esityksen ja valtioneuvoston ja tasavallan presidentin asetusten perustuslainmukaisuutta ja hyvää lainvalmistelutapaa lainvalmistelussa. Suomalaisen yhteiskunnan odotukset ovatkin oikeita. Dialogiin useiden valtioelinten välillä perustuva perustuslakikontrolli on osoittautunut niin kansainvälisesti kuin meilläkin tehokkaimmaksi.
Omassa laillisuusvalvontakäytännössäni tunnistetun seitsemän tyyppitapauksen ja menettelyiden kuvauksen avulla kerron oikeuskanslerin kertomuksen avauspuheenvuorossa, missä tapauksissa ja miten nykyisin tartumme puutteisiin hallituksen esityksissä ja asetus-ehdotuksissa.
Tyyppitapauksia ovat ensinnäkin, että esityksillä ei ole oleellista perustuslakiliityntää ja lainsäätäjällä on laaja harkintavalta.
Toiseksi: on perustuslain kannalta ongelmattomia esityksiä.
Kolmanneksi: on vakiintuneen perustuslain tulkinnan puitteisiin valmisteltuja esityksiä, joissa perustuslakia on tulkittu.
Neljänneksi: on esityksiä, joissa on uutta ja jännitteistä perustuslain tulkintaa, mutta lainsäätäjän liikkumavaraa on esityksessä, ja hallitus hakee uusia tulkintoja.
Viidenneksi: on esityksiä tai saattaa olla esityksiä, joissa säätämisjärjestyskysymyksestä haetaan vakiintuneen perustuslain tulkinnan muuttamista avoimesti ja perustellusti. Demokratiassa hallituksella on ja pitää olla tähän oikeus, ja kansanvallassa lainsäätäjällä on aina harkintavaltaa.
Kuudenneksi: voi olla perustuslain kannalta olennaisesti puutteellisia esityksiä.
Ja viimeksi, seitsemänneksi: voi olla selvästi perustuslain tai pakottavien EU:n ja kansainvälisen oikeuden vastaisia esityksiä.
Aikaisempaa herkempi puuttuminen valmistelun päätteeksi oikeuskanslerin toimesta parantanee eduskunnan perustuslakivaliokunnan mahdollisuuksia keskittyä riittävän huolellisesti valmisteltujen esitysten perusteella sille perustuslaissa säädettyyn perustuslakikontrollin tehtävään asioissa, jotka aidosti vaativat perustuslakivaliokunnan kannanottoa. Oikeuskansleri tai muukaan perustuslakikontrolli ei siten korvaa tai paikkaa hyvää lainvalmistelua, joka on valtioneuvoston ja sen virkamiesten vastuulla.
Oikeuskansleri on riippumaton laillisuusvalvoja, ei kruununjuristi. Oikeuskanslerille säädetty tehtävä antaa tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle tietoja ja lausuntoja on ennakollista säädösvalvontaa. Sen menettelyjä kuvataan puheenvuorossani, ja ne ovat varsin määrämuotoisia ja päätyvät dokumentoituihin kannanottoihin julkisissa asiakirjoissa. Menettelyt vastaavat useiden eurooppalaisten oikeusvaltioiden ennakollista valtiosääntövalvontaa tekevien riippumattomien elinten, kuten esimerkiksi Ranska ja Hollanti, ylimpien hallintotuomioistuinten ja Ranskan perustuslakineuvoston tai Ruotsin Lagrådetin menettelyitä.
Kertomuksessa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen käsittele laillisuusvalvojan ja median suhdetta. Laillisuusvalvonta on julkista toimintaa, ja sillä on yhteyksiä mediaan. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonnassa on käytettävä muitakin tietolähteitä kuin kanteluita, ja erityisesti tutkiva journalismi voi tuoda esiin asioita, jotka voisivat jäädä perinteiseltä laillisuusvalvonnalta piiloon. Apulaisoikeuskansleri kirjoittaa ihmiskaupparikosten esitutkinnan viivästyksiä koskevasta omasta aloitteestaan ja merkittävästä päätöksestään, ja siinä median ja laillisuusvalvojan riippumattomuutensa puittensa tekemät toimet osaltaan edistivät toisiaan täydentävästi ongelmien paljastumista ja ratkaisuja. Viivästykset ja puutteet olivat merkittäviä ja useissa tapauksissa lainvastaisia. Poliisi ei ollut tunnistanut ihmiskaupparikosten ja siihen liittyvien rikosten tunnusmerkistöjä, mutta viivästykseen oli muitakin syitä, kuten poliisien vähäiset tutkintaresurssit, ongelmat tulkkauksessa ja ongelmat viranomaisyhteistyössä.
Ensiksi koronaepidemia, sitten Afganistanin hallinnon romahdus ja länsimaiden kaoottinen vetäytyminen sekä lopulta Euroopan turvallisuustilanteen kiristyminen ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sivuvaikutuksineen ovat tuoneet esille uudenlaisia oikeudellisia kysymyksiä ja lainsäädännön ja hallinnon kehittämistarpeita hankalassa turvallisuustilanteessa. Poikkeuksellisina aikoina tarvitsemme ajantasaista, realistista ja riittävän joustavaa yleislainsäädäntöä sekä sille nojaavaa taitavaa mutta yksityisten oikeudet ja hyvän hallinnon turvaavaa lainsoveltamista maailmassa, jossa on yllättäviä riskejä, ja jossa paha on monella tapaa läsnä.
Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti ovat käsitelleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta merkittäviä asioita, kuten evakuointioperaatiota, Puolustusvoimien hävittäjäjärjestelmien hankintaa ja muita vastaavia asioita. Oikeuskansleri valvoo päätöksenteon valmistelussa, että asiat menevät kansanvaltaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti ja että muun muassa eduskunnan asianmukainen tiedonsaanti toteutuu.
Valtioneuvoston työskentelyä on leimannut koronavirusepidemian torjunta. Valtioneuvoston yleisistunnosta viime vuonna yli puolet oli normaalin istunnon lisäksi järjestettyjä ylimääräisiä istuntoja. Samoin koronan vaikutukset ovat näkyneet hallinnon ja lainkäytön laillisuusvalvonnassa, mutta koronaselitystä ei ole laillisuusvalvonnassa hyväksytty sellaisenaan, vaikka korona on johtanut viipeisiin. Huomiota on kiinnitetty koronasta riippumattomiinkin syihin ja viivästysten vaikutuksiin kantelijan oikeusturvalle.
Arvoisa puhemies! Laillisuusvalvonnan työmäärä ja asioiden moninaisuus ja vaikeusaste ovat vakiintumassa aikaisempaa korkeammalle tasolle. Viime vuonna pääosin jälkikäteisessä laillisuusvalvonnassa Oikeuskanslerinvirastossa ratkaistiin 3 417 kappaletta asioita, joita oli satakunta enemmän kuin niitä tuli vireille. Ruuhkautumista oli, mutta ruuhkaa puramme.
Näillä sanoilla luovutan oikeuskanslerin kertomuksen ja sen sisältämät eduskunnan valtiosääntöisen tehtävän kannalta olennaiset havainnot lainsäädännöstä ja lain noudattamisesta eduskunnan käsiteltäväksi.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia esittelystä, oikeuskansleri Pöysti. — Mennään keskusteluun. Edustaja Koponen, Ari, olkaa hyvä.