Arvoisa herra puhemies! Huoltovarmuustyöllä on Suomessa yli sadan vuoden taakse ulottuvat perinteet. Suomella on edelleen hyvin toimiva ja kansainvälisesti ainutlaatuinen huoltovarmuusjärjestelmä. Muuttunut toimintaympäristö vaatii kuitenkin riittävien taloudellisten resurssien turvaamista, osaamista, ajantasaista lainsäädäntöä sekä huoltovarmuuden toimintamallin edelleen kehittämistä. Lisäksi meidän tulee varmistaa poikkihallinnollisen yhteistyön sujuvuus ja sektorikohtaisten vastuiden selkeys. Suomessa huoltovarmuus perustuu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöhön. Se tulee säilyttää jatkossa. Huoltovarmuutta on lisäksi kansalaisten valmiudet omatoimisuuteen, varautumiseen sekä toimintakykyyn häiriötilanteissa.
Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus eli resilienssi rakentuu käytännössä kolmesta eri osa-alueesta: ensiksi häiriö- ja kriisitilanteiden välttäminen ja ennaltaehkäisy, toiseksi toiminta akuuttien kriisien ja häiriöiden aikana sekä kolmanneksi palautuminen ja sopeutumiskyky kriisi- ja häiriötilanteen jälkeen.
Häiriöiden välttäminen on mahdollista, kun tilannekuva riskeistä ja uhkista on kirkas ja niitä pystytään tunnistamaan etukäteen. Näin toimitaan, kun esimerkiksi tunnistetaan vedenalaiseen infrastruktuuriin kohdistuvia uhkia tai kun pyritään havainnoimaan vakavia tietoturvauhkia verkossa. Ennaltaehkäisyä tukevat myös erilaisten kriittisten toimintojen varajärjestelmät, esimerkkinä kansainväliset tietoliikenneyhteydet, joiden suojaamiseen ja vahvistamiseen kiinnitetään nyt erityistä huomiota.
Toimintakyky kriisi- tai häiriötilan aikana ratkaisee paljon. Avainasemassa ovat harjoitellut varautumisen menettelyt ja jatkuvuuden hallinnan osaaminen kriittisissä yrityksissä ja muissa toimijoissa. Nykyisen huoltovarmuusyhteistyön ansiosta suurin osa kriittisen infrastruktuurin toimijoista omaa hyvät valmiudet toimia erilaisissa häiriötilanteissa. Yhteinen ja laaja harjoitustoiminta kriisien ja häiriöiden varalta edesauttaa tärkeällä tavalla tätä tavoitetta.
Kolmas osa-alue ratkaisee myös paljon. Olennaista on, kuinka nopeasti esimerkiksi rikkoutunut kaapeli saadaan korjattua ja palautettua toimintakuntoon. Tämä ei onnistu, jollei riskiä ole tunnistettu etukäteen eikä korjaussuunnitelmaa ole etukäteen olemassa ja sen toteuttamista harjoiteltu.
Huoltovarmuus näkyy myös toimitusketjujen ja logistiikan toimivuudessa ja kyvyssä järjestää kuljetuslogistiikka tarvittaessa uusia reittejä tai hankintakanavia pitkin. Suomalainen huoltovarmuusmalli nojaa laajaan yhteistoimintaan elinkeinoelämän yritysten ja toisaalta viranomaisten kesken ja näiden välillä. Lisäksi meillä on toimivat materiaalisen varautumisen velvoitteet ja käytänteet. Kriittisen infrastruktuurin toimijat omaavat hyvän kyvykkyyden sietää ja torjua häiriöitä. Tämän pohjalta Suomen lähtökohta huoltovarmuudessa ja varautumisemme taso ovat hyviä. Lähdemme liikkeelle hyvältä tasolta myös kansainvälisesti vertaillen.
Arvoisa puhemies! Koronapandemian alkuvaiheista lähtien huoltovarmuus on ollut aktiivisesti esillä eri yhteyksissä. Jo koronan aikaan oli ilmeistä, että meidän on syytä katsoa huoltovarmuutta laajemmassa perspektiivissä sekä pystyttävä määrittämään tarkemmin, mitä huoltovarmuuteemme kuuluu, missä ovat vastuut ja miten huoltovarmuusjärjestelmä vastaa erilaisiin kriiseihin modernissa yhteiskunnassa säilyttäen sen, mikä on toimivaa. Siksi päätin, että meidän on aika käynnistää tämä ensimmäinen huoltovarmuutta koskeva selontekotyö yhdessä eduskunnan ja huoltovarmuuden sidosryhmien kanssa. Kun nyt katsomme, millaisia perinteisiä uhkia ja uusia uhkia huoltovarmuuden kannalta olemme koronan jälkeen kohdanneet, ei selontekotyö olisi voinut nyt asettua sopivampaan ajankohtaan. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vaikutukset Ukrainaan koettelevat myös huoltovarmuuttamme edustaen perinteisimpiä uhkia. Mennyt kesä on konkretisoinut hyvin sitä, millaisia vaikutuksia uudemmat uhat, kuten ilmastonmuutos, aiheuttavat huoltovarmuudellemme. Selonteon ote on kuitenkin strateginen varmistaen huoltovarmuuden toimivuuden ja kantokyvyn pidemmälle tulevaan.
Huoltovarmuustoimintaa on ehditty arvioimaan kuluneen reilun kahden vuoden aikana usealla selvityksellä, jotka ovat toimineet pohjana tälle selontekotyölle. Selvityksissä on todettu Suomen huoltovarmuuden toimintamallin olevan perusteiltaan toimiva. Toki erilaisia kehittämisehdotuksia selvityksissä on esitetty huomioiden esimerkiksi koronapandemian aikana saadut opit. Osittain ehdotuksia on jo toteutettu, ja käsillä oleva huoltovarmuusselonteko kehittämislinjauksineen on myös vastaus esitettyihin suosituksiin.
Arvoisa puhemies! Huoltovarmuusselonteossa määritellään keskeiset tavoitteet huoltovarmuuden kehittämiselle vuoteen 2030 asti. Selonteolla ja sen toimeenpanolla on tarkoitus varmistaa huoltovarmuuden riittävä taso osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Selonteossa on kyse strategisista linjauksista, eikä sen ole tarkoitus vastata operatiivisiin kysymyksiin tai akuutteihin kriiseihin, joita nyt esimerkiksi energiasektorilla koemme.
Hallituksen varautumisen ministerityöryhmä on tehnyt Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan aikana useita huoltovarmuuteen liittyviä päätöksiä, joilla on parannettu varautumista ja huoltovarmuutta eri sektoreilla. Tämä työ jatkuu ministerityöryhmässä edelleen. Operatiivisen tason toimia varten valtioneuvosto asettaa huoltovarmuuden tavoitteet, joita koskeva päätös on annettu edellisen kerran joulukuussa 2018. Selonteossa ehdotetaan tämän tavoitepäätöksen uudistamista. Euroopan unioni on aktiivisesti myös kehittämässä erilaisilla hankkeilla omaa resilienssiään, samoin Pohjoismaiden huoltovarmuusyhteistyö on tiivistynyt. Kansainvälinen yhteistyö täydentääkin kansallista varautumista, mutta se ei voi kuitenkaan korvata kansallista varautumistarvetta ja omia kansallisia toimia.
Arvoisa puhemies! Huoltovarmuusselonteko sisältää neljä kehittämislinjausta.
Ensimmäinen niistä koskee huoltovarmuuden taloudellisia resursseja. Keskeinen linjaus on, että budjettitalouden ulkopuolinen Huoltovarmuusrahasto säilytetään nopeana ja joustavana huoltovarmuuden rahoittajana. Rahaston kantokyky on myös turvattava suhteessa muuttuvaan toimintaympäristöön ja huoltovarmuuden tehtäväkenttään. Rahastosta ei kuitenkaan tule pääsääntöisesti rahoittaa sektoriministeriöiden vastuulle kuuluvia normaaliajan pitkäkestoisia huoltovarmuustoimintoja, jotka voidaan rahoittaa valtion talousarviosta vastuuministeriön pääluokasta.
Toinen kehittämislinjaus käsittelee huoltovarmuussääntelyn ajantasaistamista. Vaikka laki huoltovarmuuden turvaamisesta on jo vuodelta 1992, se on viimeaikaisten kriisien aikana osoittanut toimivuutensa. Nyt on kuitenkin oikea hetki käynnistää lainsäädännön uudistaminen huomioiden muuttunut toimintaympäristö. Tällä työllä on vahva linkki nyt EU:n kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä koskevaan SER-direktiiviin ja myös käynnissä olevaan valmiuslain uudistamishankkeeseen. Lisäksi selvitetään tarve ja mahdollisuudet uudistaa yleistä julkisten hankintojen sääntelyä EU-sääntelyn puitteissa siten, että kokonaisvaltainen varautuminen ja huoltovarmuuden vahvistaminen tulevat riittävästi huomioiduksi.
Kolmanneksi kehittämisen kohteeksi on nostettu sektorikohtainen varautuminen ja yhteistyön kehittäminen sekä osaamisen varmistaminen. Suomen huoltovarmuusjärjestelmän vahvuuksia ovat niin yhteistyö ministeriöiden kesken kuin laajemmin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Yhteistyötä on kehitetty muun muassa koronapandemiasta saatujen oppien myötä, mutta edelleen on tarve viedä kehitystyötä eteenpäin. Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista onkin keskeinen asiakirja, jolla ohjataan huoltovarmuustoimintaa. Siinä määritellään sektorikohtaisesti huoltovarmuuden painopisteet. Päätöksen uudistaminen aloitetaan nyt rinnan selonteon eduskuntakäsittelyn kanssa, ja tavoitteena on myös kehittää päätöksen seurantaa ja myös vaikuttavuuden arviointia. Kolmannessa kehittämislinjauksessa korostetaan myös huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen tarpeiden määrittelyä sekä kansalaisten ja pk-yritysten tietoisuuden ja osaamisen kehittämistä.
Selonteon neljäs ja viimeinen linjaus kattaa verkostomallin kehittämisen sekä jatkuvan yhteiskunnallisen vuoropuhelun tarvetta. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö ja kansainvälisen yhteistyön vaatimukset edellyttävät myös julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyön verkostomallin kehittämistä ja vahvistamista, vaikka tämä huoltovarmuusmallimme ydin toimiikin hyvin. Huoltovarmuuskeskus on jo tehnyt merkittävää kehittämistyötä organisaation toiminnan vahvistamiseksi edelleen. Selonteon valmistelun yhteydessä on selkeästi tullut esille, että selontekoa on tarvetta jatkossa päivittää säännöllisin väliajoin. Tällä varmistetaan parlamentaarisen keskustelun jatkuminen myös tulevilla vaalikausilla. [Puhemies koputtaa]
Arvoisa puhemies! Selontekoa valmisteltiin avoimesti ja laaja-alaisesti eri sidosryhmien kanssa. [Puhemies koputtaa] Saimme lisäksi sata lausuntoa, joissa tehtiin kehittämislinjauksia. Pidän tätä hyvänä signaalina.
Tämän valmistelutyön tukena on ollut parlamentaarinen seurantaryhmä. Kiitänkin parlamentaariseen seurantaryhmään osallistuneita edustajia panoksestanne, ja nyt tämä alkava keskustelu on osa prosessia ja keskeinen jatkovalmistelussa.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Nyt siirrymme ryhmäpuheenvuoroihin. Edustaja Piirainen, sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä, olkaa hyvä.