Kiitoksia, kunnioitettu puhemies! ”Ei rauhaa ilman nuoria” — tällä nimellä kulkee juuri julkaistu kokoelma nuorten kirjoituksia. Vammaisaktivisti Ira Kolkkinen käsitteli omassa osiossaan vammaisten ihmisoikeuksia. Lainaan seuraavaksi osaa hänen tekstistään:
”Vammaiset konkreettisesti eristetään yhteiskunnallisesta osallistumisesta esteellisyyden avulla. Esteettömät reitit ovat joko täysin olemattomia, hutiloiden tehtyjä vain pakolliset säädökset täyttääkseen, tai ne on piilotettu taitavasti. Hätiköidyistä esteettömyysratkaisuista esimerkkinä ovat rampit, jotka todellisuudessa ovat Linnanmäen hurjimpiin laitteisiin verrattavissa olevia kuolemanloukkuja, mikäli niistä pitäisi yksin selviytyä. Taustalla lienee ajatus, että vammaisella on aina avustaja mukanaan. Ei ole. Eikä se ole todellista esteettömyyttä, että ratkaisu toimii asteriskimerkin turvin.”
Arvoisa puhemies! Kirjoitus ravistelee niitä vääriä uskomuksia, että meidän esteetön yhteiskuntamme olisi jo hyvällä mallilla. Ei ole. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys tuo mukanaan askeleen oikeaan suuntaan. Se vahvistaa mahdollisuuksia esteettömälle asumiselle, siis jokapäiväiselle elämälle. Jatkossa osakkeenomistaja saisi kustannuksellaan tehdä osakehuoneistonsa ulkopuolellakin muutostöitä, jotka parantavat esteettömyyttä. Ja näitä muutostöitä todella tarvitaan, sillä vain hyvin pieni osa asuinrakennuksista on tehty nykyisten esteettömyysvaatimusten aikana.
Meidän on sisäistettävä ajatus, että esteettömät ratkaisut eivät ole haitaksi, mutta niiden puute on, ja vieläpä hyvin ankaralla tavalla. Nyt ehdotetussa laissa esteettömyyttä parantavien muutostöiden ehdoksi on asetettu, ettei niistä aiheudu haittaa yhtiölle tai muille osakkaille. Arvoisa puhemies, tämä varmasti selkeyttää pelisääntöjä, mutta peilataanpa tätä nykytilaan. Tällä hetkellä esteelliset tilat voivat aiheuttaa haittaa asukkaalle. Uskomatonta mutta totta on, että asukkaalla ei ole oikeutta teettää niihin edes sellaisia muutoksia, jotka eivät olisi muiden asumiselle tai kukkarolle haitaksi. Yhtiö on voinut halutessaan kieltää muutostyön. Mikä logiikka? Tämä on taas yksi osoitus, miten juurtunutta vammaisten syrjintä voi yhteiskunnassamme olla. Sitä ei välttämättä edes tiedosteta, mutta kun tällaisia epäkohtia nostetaan esille, on lainsäätäjän velvollisuus reagoida, ei odotella.
Kolkkinen totesi kirjoituksessaan osuvasti, kuinka vammaisena ihmisenä pukumiesten oivalluksia saa odottaa kaikessa rauhassa. Toivon, että tämän oivalluksen osalta odottelut on nyt odoteltu. — Kiitos.
Puhemies Matti Vanhanen
:Edustaja Kiljunen, Kimmo.