Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on tänään hallituksen esitys, jolla muutetaan ja ajantasaistetaan siviilipalveluslakia. On välttämätöntä, että lainsäädäntömme pysyy ajan tasalla, kun yhteiskunta ympärillämme muuttuu.
Suomessa on kuluvan vuoden alusta lähtien aloittanut toimintansa 21 hyvinvointialuetta, joille siirrettiin vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista. Hallituksen esityksessä siviilipalveluksen suorittaminen mahdollistettaisiin jatkossa myös hyvinvointialueella, hyvinvointialueyhtymässä ja kuntayhtymässä. Jos ehdotettua muutosta hyvinvointialueiden sisällyttämisestä lain palveluspaikkojen luetteloon ei tehtäisi, siviilipalvelusta ei voisi suorittaa hyvinvointialueille kuuluvissa sosiaali- ja terveystoimen tai pelastustoimen yksiköissä. Tämä vähentäisi kokonaisturvallisuuden kannalta olennaisten palveluspaikkojen määrää. On syytä huomata, että esimerkiksi pelastustoimella on merkittävä rooli väestönsuojelussa. Ilman lakimuutosta poistuisi noin 400 palveluspaikkaa ja samalla palveluspaikan löytäminen vaikeutuisi oleellisesti.
Hallituksen esitys on siten perusteiltaan ymmärrettävä ja tavoitteiltaan kannatettava. Lainsäädännön yksinkertaisuuden ja selkeyden vuoksi olisi kuitenkin syytä jatkossa pohtia, jos siviilipalveluslaissa voitaisiin vastaisuudessa luetella vain ne palveluspaikat, joihin siviilipalveluksen suorittaminen ei ole mahdollista. Tällä hetkellähän siviilipalvelusta ei voi suorittaa esimerkiksi voittoa tavoittelevissa yhteisöissä, puoluerekisteriin merkityssä puolueessa tai työmarkkinajärjestössä. Kaiken kattavan luettelon ylläpitäminen palveluspaikoista johtaa väistämättä siihen, että lakia pitää päivittää, kun uusia, merkittäviä julkisia organisaatioita perustetaan.
Arvoisa puhemies! Nykyinen siviilipalveluslakimme on uudistettu kokonaisuudessaan vuonna 2007. Siviilipalveluslaissa säädetään maanpuolustusvelvollisuuteen perustuvasta siviilipalvelusvelvollisuudesta. Lain mukaan asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta. Kuten aiemmin totesin, lainsäädäntömme on pysyttävä ajan tasalla. Meillä Suomessa muutoksessa eivät viime vuosina ole olleet vain hallinnon rakenteet, suuressa muutoksessa on ollut myös Suomen turvallisuuspoliittinen asema ja ympäristö. Siviilipalvelus on kiinteä osa maanpuolustusjärjestelmäämme, ja siksi siviilipalveluslain kehittämisestä olisi tarpeellista käydä tätä hallituksen esitystä perusteellisempaakin keskustelua.
Tämän keskustelun ydinkysymys on, vastaako nykyinen siviilipalvelusmalli aikamme tarpeita. On paikallaan pysähtyä arvioimaan sitä, miten nykyinen siviilipalvelus vastaa esimerkiksi varautumisen ja kokonaisturvallisuuden tarpeisiin, joita menneinä pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan sävyttäminä vuosina on yhteiskunnassamme tunnistettu. Siviilipalveluksesta ja sen kehittämisestä olisi tärkeää käydä laajaa keskustelua paitsi puolueiden myös yhteiskuntamme eri viranomaisten ja muiden tahojen kesken. Viime vuosien keskusteluhan on keskittynyt etupäässä kutsuntojen ja aseellisen palveluksen kehittämisen ympärille. Olisiko kuitenkin korkea aika ulottaa kokonaisturvallisuuden paremmin huomioivan lainsäädännön pohdintoihin myös siviilipalveluslaki? Koska asia on laaja ja merkittävä, kenties parlamentaarinenkin keskustelu aiheesta olisi lähivuosina tarpeen, jotta niin kutsunnat, varusmiespalvelus kuin siviilipalveluskin vastaisivat parhaalla tavalla niihin kokonaisturvallisuuden kysymyksiin ja tarpeisiin, joita Suomi tällä vuosituhannella kohtaa. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Piisinen.