Arvoisa puhemies! Tässä edelliset, onkohan, kahdeksan tuntia on käyty varsin tärkeää keskustelua, joka itse asiassa myös liittyy suomalaisten ostovoimaan ja pärjäämiseen tässä yhteiskunnassa hallituksen päätösten myötä. Ja voin sanoa, että tämä jakeluvelvoitetta koskeva päätös ei kyllä lohduta niitä lukemattomia ihmisiä, joihin indeksijäädytykset ja toimeentulotuen kiristykset ja asumistuen leikkaukset osuvat erittäin lujaa.
Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikka on yksi hallituksen ilmastopolitiikan suurimmista murheenkryyneistä, ei toki ainoa, mutta yksi suurimmista. Kun liikenteen päästöjä pitäisi vähentää, niin hallitus toimii päinvastoin: kaikkein saastuttavimpien autojen ajoneuvoveroa lasketaan ja fossiilisia polttoaineita suositaan, sähköautojen latausinfraan panostamista jarrutellaan, joukkoliikenteen lipunhintoja kasvatetaan, kävelyn ja pyöräilyn rahoitusta leikataan, ruuhkamaksut ovat jääneet kokonaan unholaan. Tämän kaiken lisäksi jakeluvelvoitteen lain edellyttämää nousu-uraa lasketaan. Jakeluvelvoitehan tarkoittaa käytännössä sitä, että polttoaineissa tulee olla tietty osuus uusiutuvaa polttoainetta. Sen ideana on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä koko EU:n alueella. Jakeluvelvoite on tähän mennessä ollut varsin tehokas keino vähentää liikenteen päästöjä, minkä takia jakeluvelvoitteen määrän on ollut tarkoitus kasvaa nopeasti tulevina vuosina. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriö on todennut, että jakeluvelvoite on ollut liikenteen tehokkain päästövähennyskeino. Jakeluvelvoitteen nousu-uran loiventaminen tekee liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamisesta siis huomattavasti hankalampaa.
No, erityisen kehno päätös on olla nostamatta jakeluvelvoitteen lisävelvoitetta. Tällä lisävelvoitteella tarkoitetaan kehittyneistä raaka-aineista valmistettuja polttoaineita, joiden tuotannossa ei käytetä ruuaksi tai rehuksi kelpaavia raaka-aineita. Viimeisten kuukausien aikana on käynyt hyvin selväksi, että hallitus ei tutkijoiden viestiä juuri kuuntele. Se ei sinänsä yllätä, mutta se, että hallitus ei kuuntele edes yrityksiä, jaksaa hämmästyttää. Yritykset ovat olleet nimittäin erityisen näreissään siitä, että lisävelvoitteen määrää lasketaan. Lisävelvoite luo kannusteita innovaatioille ja kehitystyölle, juuri sille, mitä Suomi tarvitsee. Nyt nämä innovaatiot uhkaavat tyrehtyä, kun lainsäädäntö on epäjohdonmukaista ja poukkoilevaa.
Arvoisa puhemies! Jakeluvelvoite ei toki ole täysin ongelmaton keino sekään. Biopolttoaineiden luonto- ja ilmastovaikutuksia tulee seurata tarkemmin. Sivuvirtojen ja muun kierrätettävän materiaalin hyödyntäminen uusiutuvien polttoaineiden valmistuksessa on erittäin tärkeää. Tosiasia on kuitenkin se, että hallitus ei ole esittänyt mitään korvaavia toimia, joilla liikenteen päästöjä voitaisiin uskottavasti vähentää, ei siis mitään. Suomella on nyt merkittävä riski ylittää taakanjakosektorin ilmastotavoitteet. On vaarana, että joudumme ostamaan kalliita päästöyksiköitä muilta EU-mailta. Ja jos hallitus kuvittelee, että tästä selvitään ilman seuraamuksia, niin se on todella riskialtista toiveajattelua, uhkapeliä, voisi sanoa. Siihen meillä ei tässä taloudellisessakaan tilanteessa ole yksinkertaisesti varaa. Kyse on myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Jos liikenteen päästöjä ei onnistuta vähentämään, niin laskun sen monessakin merkityksessä maksavat ennen kaikkea lapset ja nuoret.
Arvoisa puhemies! Näillä puheilla teen kolme monistelausumaehdotusta, joissa esitetään, että pidetään kiinni nykyisestä jakeluvelvoitteen kasvu-urasta, että jakeluvelvoitteen lisävelvoite nostetaan viipymättä neljään prosenttiin ja että eduskunnalle tuodaan tarvittavat esitykset, joilla liikenteen päästövähennyksissä voidaan uskottavasti saavuttaa Suomen tavoite puolittaa kotimaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna painottaen päästövähennysten ennakoitavuutta ja kustannustehokkuutta. Ja nämä tosiaan jaetaan sitten monisteella pöydille. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Harjanne, poissa. Edustaja Kivelä, poissa. Edustaja Viitala, poissa — ei, siellä on Viitala paikalla. [Juha Viitala: Arvoisa rouva puhemies, täällä taisivat puheenvuorot tulla vähän väärässä järjestyksessä. Siellä näytti edustaja Hamari olevan kyllä ensin.] — Oliko Hamarilla aikaisemmin? [Lotta Hamari: Kyllä.] — No niin, se meni ohitse. Otetaan Hamari ensin ja sitten Viitala.