Kunnianarvoisa rouva puhemies! Nyt, kun tämä hallituksen esitys lähetetään valiokuntiin, on eduskunnalla valta ja vastuu vaikuttaa lopputulokseen. Ja sitten, kun hallintovaliokunnan mietintö on valmistunut, on aika ottaa kantaa kokonaisuuteen. Valtiosäännön mukainen prosessi osoittaa jälleen voimansa. Myös viime kerralla eduskunnan tekemät muutokset eittämättä paransivat kansallisen ratkaisumme kansainvälistä hyväksyttävyyttä.
Kiinnitän valiokuntien huomiota oikeuskanslerin lausuntoon, joka on astetta voimaperäisempi kuin viime vuoden keväällä. Jo tuolloin oikeuskansleri piti tärkeänä, että eduskunnalla eli käytännössä perustuslakivaliokunnalla olisi valtioneuvoston päätökseen jälkitarkastusoikeus. Hän toistaa tämän näkemyksen mutta esittää lisäksi vaihtoehtoisen tavan taata eduskunnan osallistuminen lain soveltamiskynnyksen arviointiin. Oikeuskanslerin lausunnon viimeisestä virkkeestä vielä lainaus: ”Pitäisin edellä mainituista näkökohdista perusteltuna, että myös eduskunnan roolin vahvistamista liittyen lain mahdolliseen käyttöönottoon arvioitaisiin uudelleen.” Eikä oikeuskansleri Pöysti ole näkemyksineen yksin. Vuoden takaisessa lausunnossaan professori Scheinin mainitsi eduskunnan jälkitarkastusoikeuden, siis oikeuden kumota kokonaan tai osittain tai muuttaa päätöksen voimassaoloaikaa, jopa ensimmäisenä puutteena. Perustuslaissahan ei pääse kuin toiseen pykälään ennen kuin määrätään, että eduskunta on valtiovallan korkein käyttäjä.
Tasavallan oikeusperinteessä eduskunnalla on jälkitarkastusoikeus perusoikeuksiin puuttuvassa poikkeuslainsäädännössä. Tämä periaate on peräti 95 vuotta vanha ja peräisin vuoden 1930 niin sanotuista kommunistilaeista. Tämän tasavallan suojelulain piti rajoittaa äärivasemmistolaisten perusoikeuksia, mutta sitä sovellettiinkin äärioikeistoon. Eduskunnalla oli oikeus puuttua lain toimeenpanoon jopa sota-aikana eli silloin, kun itänaapuri ei ollut vain uhka vaan hyökkääjä. 60- ja 70-luvuilla juuri kokoomus piti lujasti kiinni eduskunnan jälkitarkastusoikeudesta, jolla voitaisiin kumota yksityisen omaisuuden sosialisointisuunnitelmat.
Eduskunta on käyttänyt poikkeustilanteissa sitä valtaa, joka sille perustuslain mukaan kuuluu, viimeksi korona-aikana. Sen ainoan kerran, kun rauhan aikana on otettu käyttöön valmiuslaki, heti kättelyssä perustuslakivaliokunta heitti hallituksen asetuksen roskakoriin. Muistan hyvin valtioneuvoston jäsenenä, kuinka huolellisesti koetimme perustella päätöksemme välttämättömyyden ja tarkkarajaisuuden. Koimme, että eduskunnalla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että poikkeuslakia käytetään korkealla kynnyksellä ja parhailla perusteilla. Korvaamattomalla panoksellaan eduskunta takasi sen, että kansalaiset eivät voineet kokea valtioneuvoston toimineen mielivaltaisesti, saatikka omaksi poliittiseksi hyödykseen. Jaettu vastuu on lisätty vastuu.
Arvoisa puhemies! Sosiaalidemokraattien aloitteesta eduskunnan roolia on vahvistettu lain toimeenpanossa, mutta vieläkään se ei yllä oikeusperinteemme edellyttämälle korkeimmalle tasolle. Itse asiassa ei ole mitään syytä, miksei eduskunnan jälkitarkastusoikeudesta voisi säätää. Tarvitsee lisätä vain yksi virke, jonka voi melkein kopioida perustuslain 23 §:stä: ”Eduskunta voi päättää valtioneuvoston päätösten voimassaolosta.” Piste.
Toki voi löytää — ja onkin löydetty — valtiosääntöoikeudellisia kiemuroita, joilla eduskunnan oikeuksia voi rajata. Voi inttää, että lainsäädäntövaltaa ei siirry. Mutta samalla on huomattava, että toimivaltaa siirtyy ja siirtyy paljon. Ja joka tapauksessa, jos eduskunnan valta halutaan pitää edelleen perustuslain 2 §:n vaatimalla tasolla, meidän on syytä tämä tahtotila myös lakiin kirjata.
Eikä kyse ole pelkästään nyt käsillä olevasta hallituksen esityksestä. Elämme monien ennakoimattomien mullistusten aikaa, ja on mahdollista, että poikkeuslakeja joudutaan säätämään lisää ja sellaisia, jotka rajoittavat suomalaisten perusoikeuksia. Silloin olisi turvallisinta, että ennakkotapauksena ei ole tulkinta, joka sivuuttaa eduskunnan jälkitarkastusoikeuden. Olisi turvallisinta, että parlamentaarisen oikeusvaltion perinne pysyy mahdollisimman lujana, jatkuvana ja pysyvänä. Parlamentaarinen oikeusvaltio erottaa Suomen itänaapurista. Parlamentaarinen oikeusvaltio on suomalaisen turvallisuuden tae. Sitä pitää vahvistaa, ei heikentää.
Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa evästän omalta osaltani valiokuntia, jotka aloittavat nyt kuulemiset, kutsumaan asiantuntijoiksi myös suomalaisen oikeushistorian tuntijoita kertomaan, mikä on lähes sadan vuoden aikainen tasavallan tahtotila. Jos eduskunta ei puolusta eduskuntaa, ei sitä kukaan muukaan tee.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Rasinkangas poissa, edustaja Rintamäki poissa, edustaja Ronkainen poissa, edustaja Jukkola poissa, edustaja Hoskonen poissa, edustaja Aalto-Setälä poissa, edustaja Kymäläinen poissa. — Edustaja Lyly, olkaa hyvä.