1 §
Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään
niistä perusteista, edellytyksistä ja menettelyistä,
joita noudatetaan myönnettäessä harkinnanvaraista
avustusta hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen, sekä avustuksen
käytöstä.
2 §
Tehtäviä hoitava viranomainen
Tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaa
maa- ja metsätalousministeriö. Neuvoa-antavana
elimenä tämän lain mukaisten tehtävien
hoitamiseen liittyvissä asioissa toimii ministeriön
yhteydessä sen asettama hevostalousneuvottelukunta. Neuvottelukunnan
tarkemmista tehtävistä, toimikaudesta, kokoonpanosta,
kokoontumisesta, päätösvaltaisuudesta
ja muista teknisluonteisista seikoista säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
3 §
Avustuslajit
Avustusta voidaan myöntää yleisavustuksena tai
erityisavustuksena.
Yleisavustus voidaan myöntää avustuksen saajan
toimintaan yleisesti tai tiettyyn osaan sen toiminnasta.
Erityisavustus voidaan myöntää avustuksen saajalle
erikseen yksilöityyn kohteeseen.
4 §
Keskusjärjestölle myönnettävien
avustusten käyttötarkoitukset
Hevosjalostus- ja raviurheilujärjestöjen
keskusjärjestölle ja ratsastusurheilujärjestöjen
keskusjärjestölle voidaan myöntää avustusta
seuraaviin tarkoituksiin:
1) neuvontaan, tiedottamiseen, koulutukseen, tutkimus-
ja kehittämistoimintaan, ohjaamiseen, valvontaan sekä kansainväliseen
kilpailutoimintaan;
2) hevoskilpailujen palkintotukeen;
3) hevosten jalostustoimintaan;
4) hevoskasvatukseen ja -urheiluun;
5) hevoskilpailujen kehittämiseen ja valvontaan;
6) hevoskilpailuissa hevosten suorituskykyyn keinotekoisesti
vaikuttavien lääkeaineiden taikka vastaavien aineiden
tai valmisteiden valvontaan;
7) hevoskilpailuissa tarvittaviin kalusto-, kone- ja
laitehankintoihin, rakentamiseen, perusparantamiseen ja kunnossapitoon.
5 §
Jäsenyhteisölle myönnettävien
avustusten käyttötarkoitukset
Jäsenjärjestölle ja -yhteisölle
(jäsenyhteisö) voidaan myöntää avustusta
seuraaviin tarkoituksiin:
1) neuvontaan ja tiedotukseen;
2) hevosten jalostustoimintaan;
3) hevosklinikan rakennusten rakentamiseen, perusparantamiseen
ja päivystyksen järjestämiseen;
4) raviradan toiminnan johtamiseen ja raviurheilun
edistämiseen;
5) hevoskilpailujen ja totopelien järjestämiseen,
kehittämiseen, valvontaan ja palkintotukeen;
6) hevosurheilutoiminnassa tarvittavan maa-alueen hankintaan,
radan ja muiden alueiden sekä rakennusten rakentamiseen
ja perusparantamiseen, kalusto-, kone- ja laitehankintoihin sekä kunnossapitoon
ja vuokrauskustannuksiin.
6 §
Keskusjärjestön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle
myönnettävien avustusten käyttötarkoitukset
Keskusjärjestön kokonaan omistamalle
totopeliyhtiölle (yhtiö) voidaan myöntää avustusta seuraaviin
tarkoituksiin:
1) totopelilaitteiden linja-, huolto- ja asennuskuluihin;
2) totopeleissä tarvittavan kaluston ja laitteiden
hankkimiseen ja kunnossapitoon;
3) palkintotukea edelleen kokonaisuudessaan raviradoille
välitettäväksi.
7 §
Kunnalle myönnettävien avustusten käyttötarkoitukset
Kunnalle voidaan myöntää avustusta
seuraaviin käyttötarkoituksiin:
1) raviradan rakentamiseen;
2) raviurheilutoiminnassa tarvittavan muun alueen rakentamiseen;
3) raveissa tarvittavien rakennusten rakentamiseen
ja perusparantamiseen.
8 §
Avustuksen myöntämisen edellytykset
Avustusta voidaan myöntää valtion
talousarvion rajoissa, ja myöntämisperusteet on
sovitettava totopeleistä valtiolle kertyvien tulojen rajoissa.
Avustus voidaan myöntää saajalle
sen omaan toimintaan tai hankkeeseen taikka käytettäväksi avustuspäätöksen
mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun tahon
toiminnan tai hankkeen avustamiseen. Jos avustus myönnetään
käytettäväksi avustuspäätöksen
mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun tahon
toiminnan tai hankkeen avustamiseen, on avustuksen saajan tehtävä sopimus
avustuksen käytöstä, käytön valvonnasta
ja niiden ehdoista toimintaa tai hanketta toteuttavan tahon kanssa.
Sopimusta ei kuitenkaan tarvita myönnettäessä kasvatustukea keskusjärjestön
ohjaamana hevosen omistajalle.
Keskusjärjestölle, jäsenyhteisölle,
kunnille tai yhtiölle avustusta myönnettäessä on
otettava huomioon kohteena olevan hevoskasvatus- ja urheilutoiminnan
laatu, laajuus ja kehitys sekä neuvontapalvelujen kysyntä ja
tarve.
9 §
Avustuksen hakeminen
Avustusta haetaan kirjallisesti. Ministeriön tulee
tiedottaa sopivalla tavalla mahdollisuudesta hakea avustusta sekä hakemismenettelystä.
Jäsenyhteisön on toimitettava yleisavustusta koskeva
hakemus keskusjärjestölleen. Keskusjärjestön
tulee laatia omasta ja jäsenjärjestöjensä hakemuksista
yhteenveto, joka on toimitettava ministeriölle. Ministeriön
asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset
hakemusten määräajoista.
Keskusjärjestön osallistuessa hakemuksen käsittelyyn
sovelletaan käsittelyssä hallintomenettelylakia
(598/1982), kielilakia (148/1922), viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sekä valtion
virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 §:ää.
Avustuksen hakijan tulee antaa hakemuksen yhteydessä oikeat
ja riittävät tiedot avustuksen käyttötarkoituksesta
sekä niistä muista seikoista, joita ministeriö tarvitsee
hakemuksen ratkaisemiseksi.
10 §
Avustuspäätös
Ministeriö tekee avustusta koskevassa asiassa kirjallisen
avustuspäätöksen.
Avustuspäätöksestä,
jolla avustus myönnetään, tulee käydä ilmi
ainakin avustuksen:
1) saaja;
2) käyttötarkoitus; sekä
3) määrä.
Avustuspäätökseen voidaan ottaa avustuksen myöntämisen,
maksamisen ja avustuksen käyttämisen edellytysten
toteutumisen varmistamiseksi välttämättömiä ehtoja
ja rajoituksia.
11 §
Avustuksen maksaminen
Ministeriö maksaa avustuksen myöntämispäätöksessä määrätyin
edellytyksin, valtiolle totopeleistä kertyvän
osuuden puitteissa.
Avustus maksetaan avustuksen saajalle yhtenä tai useampana
eränä kustannusten ajoittumisen perusteella.
Avustuksesta voidaan maksaa ennakkoa, jos se on avustuksen käytön
kannalta perusteltua sekä sen valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista.
Avustuksen saajan tulee antaa ministeriölle avustuksen
maksamiseksi oikeat ja riittävät tiedot.
12 §
Avustuksen käyttö
Avustusta saadaan käyttää ainoastaan
avustuspäätöksen mukaiseen tarkoitukseen.
Sen lisäksi, mitä tässä laissa
tai 32 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa
säädetään, avustuksen saajan
on noudatettava avustuksen käytössä,
avustettavassa hankkeessa tai toiminnassa avustuspäätöksessä asetettuja
ehtoja ja rajoituksia.
Jos avustus on myönnetty tiettyä, avustuspäätöksessä määriteltyä käyttötarkoitusta
varten käytettävän omaisuuden hankintaan
tai perusparannukseen, ei kyseistä omaisuutta saa käyttää pysyvästi
muuhun kuin avustuspäätöksessä määriteltyyn
käyttötarkoitukseen eikä omaisuuden omistus-
tai hallintaoikeutta saa luovuttaa toiselle avustuspäätöksessä määrättynä avustuksen
kohteena
olevan omaisuuden käyttöaikana. Avustuspäätöksessä avustuksen
kohteena olevan omaisuuden käyttöajaksi saadaan
määrätä enintään
10 vuotta avustuksen tai sen viimeisen erän maksamisesta.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu avustuksen kohteena
olevan omaisuuden käyttöaika on kuitenkin 30 vuotta
avustuksen myöntämisestä silloin, kun
avustus on myönnetty kiinteän omaisuuden, rakennuksen
tai rakennuksessa olevan huoneiston hankintaan tai perusparannukseen. Tämän
lain 32 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa
tai avustuspäätöksessä voidaan
kuitenkin määrätä sovellettavaksi
lyhyempikin käyttöaika, jos tämä on
perusteltua avustuksen käyttötarkoituksen kannalta.
Avustuksen saajan tulee antaa ministeriölle avustuspäätöksen
ehtojen noudattamisen valvomiseksi oikeat ja riittävät
tiedot.
Avustuksen saajan tulee ilmoittaa viipymättä ministeriölle
avustuksen käyttötarkoituksen toteutumiseen vaikuttavasta
muutoksesta tai muusta avustuksen käyttöön
vaikuttavasta muutoksesta.
13 §
Avustusten valvonta
Ministeriö valvoo avustuksen asianmukaista käyttöä hankkimalla
avustuksen käyttö- ja seurantatietoja sekä muita
tietoja samoin kuin tekemällä tarvittavia tarkastuksia.
14 §
Tarkastusoikeus
Ministeriöllä on oikeus suorittaa avustuksen maksamisessa
ja käytön valvonnassa tarpeellisia, avustuksen
saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Jos avustus
on myönnetty 8 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla
käytettäväksi avustuspäätöksen
mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun tahon
hankkeeseen tai toimintaan, on ministeriöllä oikeus
tarvittaessa tarkastaa avustuspäätöksen
mukaista toimintaa tai hanketta toteuttavan tahon taloutta ja toimintaa.
Ministeriö voi päätöksellään
valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan
suorittamaan 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia.
Tilintarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa (936/1994)
tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa
(467/1999) tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja
tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön
on nimettävä tarkastuksesta vastuullinen tilintarkastaja.
Ulkopuolinen asiantuntija voi ministeriön pyynnöstä avustaa
tarkastuksessa.
Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan
hallintomenettelylakia, kielilakia, viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annettua lakia sekä valtion virkamieslain 14 ja 15 §:ää.
Tilintarkastaja ja ulkopuolinen asiantuntija ovat tämän
lain mukaisia tehtäviään suorittaessaan
rikosoikeudellisessa virkavastuussa.
15 §
Tarkastuksen suorittaminen
Avustuksen saajan on korvauksetta annettava tarkastusta suorittavalle
virkamiehelle ja 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulle
tilintarkastajalle kaikki tarkastuksen kannalta tarpeelliset tiedot ja
selvitykset, asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto sekä muutoinkin
avustettava tarkastuksessa.
Tarkastusta suorittavalla virkamiehellä ja 14 §:n 2 momentissa
tarkoitetulla tilintarkastajalla on oikeus ottaa tarkastuksen kohteena
oleva aineisto haltuunsa. Aineiston haltuunotosta on tarkastuksen
yhteydessä laadittava pöytäkirja. Siinä on
mainittava haltuunoton tarkoitus ja haltuunotettu aineisto. Aineisto
on palautettava viipymättä, kun sitä ei
enää tarvita tarkastuksen suorittamiseksi.
Tarkastusta suorittavalla virkamiehellä ja 14 §:n 2 momentissa
tarkoitetulla tilintarkastajalla on oikeus päästä tarkastuksen
edellyttämässä laajuudessa valtionavustuksen
saajan hallinnassa tai käytössä oleviin
liike-, varasto- tai muihin vastaaviin ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen
käytettäviin tiloihin ja muille alueille, joiden
olosuhteilla on merkitystä avustuksen myöntämiseen
ja käytön valvontaan. Tarkastuksia ei saa suorittaa
kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.
16 §
Virka-apu
Ministeriöllä on oikeus saada poliisi-, tulli,-vero-
ja ulosottoviranomaisilta tarpeellista virka-apua tässä laissa
tarkoitettujen valvonta- ja tarkastustehtävien hoitamisessa.
17 §
Maksatuksen keskeytys
Ministeriö voi tehdä päätöksen
avustuksen maksamisen keskeyttämisestä, jos:
1) on perusteltua aihetta epäillä,
että avustuksen saaja ei menettele 12 §:ssä tarkoitetulla
tavalla;
2) ne perusteet, joilla avustus on myönnetty, ovat
olennaisesti muuttuneet; tai
3) Euroopan yhteisön lainsäädännössä tätä edellytetään.
18 §
Avustuksen palauttaminen
Avustuksen saajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti
tai liikaa taikka muutoin ilmeisen perusteettomasti saamansa avustus
tai sen osa. Avustuksen saajan tulee myös palauttaa avustus tai
sen osa, jos sitä ei voida käyttää avustuspäätöksessä edellytetyllä tavalla.
Jos palautettava määrä on enintään
10 euroa, palauttaminen saadaan jättää tekemättä.
19 §
Avustuksen takaisinperintä
Ministeriön on päätöksellään
määrättävä avustuksen
maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu avustus takaisin
perittäväksi, jos avustuksen saaja on:
1) jättänyt palauttamatta sellaisen
avustuksen tai sen osan, joka 18 §:n mukaan on palautettava;
2) käyttänyt avustuksen olennaisesti
muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty;
3) antanut ministeriölle väärän
tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on omiaan olennaisesti
vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään
tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan; tai
4) muutoin näihin verrattavalla tavalla olennaisesti
rikkonut avustuksen käyttöä koskevia säännöksiä tai
avustuspäätöksen ehtoja.
20 §
Avustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä
Ministeriö voi päätöksellään
määrätä avustuksen maksamisen
lopetettavaksi sekä jo maksetun avustuksen tai sen osan
takaisin perittäväksi, jos:
1) avustuksen saaja on menetellyt 12 §:n vastaisesti;
2) avustuksen saaja on kieltäytynyt antamasta
15 §:n 1 momentissa tarkoitettua aineistoa tai avustamasta
momentissa tarkoitetulla tavalla tarkastuksessa;
3) avustuksen saaja on lopettanut avustuksen kohteena
olleen toiminnan tai supistanut sitä olennaisesti taikka
luovuttanut tällaisen toiminnan toiselle;
4) avustuksen saaja on luovuttanut toiselle omistus-
tai hallintaoikeuden omaisuuteen, joka on hankittu avustuksella;
5) avustuksen saaja on pysyvästi muuttanut valtionavustuksen
kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitusta;
6) avustuksen saaja on joutunut ulosottotoimenpiteen
kohteeksi, selvitystilaan, konkurssiin taikka yrityksen saneerauksesta
annetussa laissa (47/1993) tarkoitetun saneerausmenettelyn
kohteeksi, jollei valtionavustuksen käyttötarkoituksesta
muuta johdu; tai
7) avustuksen maksamisen lopettamiseen tai takaisinperimiseen
on muu tässä momentissa mainittuihin seikkoihin
verrattava erityinen syy.
Jos avustuksen kohteena ollut omaisuus on tuhoutunut tai vahingoittunut
edellä 12 §:ssä säädettynä avustuksen
käyttöaikana eikä tuhoutuneen tai vahingoittuneen
omaisuuden tilalle hankita uutta vastaavaa omaisuutta, ministeriö voi päätöksellään
määrätä avustuksen maksamisen lopetettavaksi
ja mahdollisesta vakuutuskorvauksesta tai muusta korvauksesta takaisin
perittäväksi määrän,
joka vastaa avustuksen osuutta omaisuuden alkuperäisestä hankintamenosta.
Ministeriö voi päätöksellään
myös määrätä avustuksen
maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun avustuksen takaisin
perittäväksi, jos Euroopan yhteisön lainsäädännössä tätä edellytetään.
21 §
Korko ja viivästyskorko
Avustuksen saajan on maksettava palautettavalle tai takaisinperittävälle
määrälle korkolain (633/1982)
3 §:n 2 momentin mukaista korkoa lisättynä kolmella
prosenttiyksiköllä avustuksen maksupäivästä sen
takaisinmaksupäivään.
Jos takaisin perittävää määrää ei
makseta viimeistään asetettuna eräpäivänä,
on avustuksen saajan maksettava sille vuotuista viivästyskorkoa
korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.
22 §
Kohtuullistaminen
Ministeriö voi 18—20 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa päättää, että osa
palautettavasta tai takaisinperittävästä määrästä,
sille laskettavasta korosta tai viivästyskorosta jätetään
perimättä, jos täysimääräinen
takaisinperintä on kohtuuton avustuksen saajan taloudelliseen
asemaan ja olosuhteisiin tai avustuksella hankitun omaisuuden laatuun
nähden taikka takaisinperinnän perusteena olevaan
menettelyyn tai olosuhteiden muutokseen nähden.
Erityisen painavasta syystä ministeriö voi päättää,
että 18—20 §:n mukaisesti takaisin perittävä määrä,
sille laskettava korko tai viivästyskorko jätetään
kokonaan perimättä.
23 §
Yhteisvastuullisuus
Jos avustus on myönnetty yhteisesti useammalle avustuksen
saajalle, kaikki saajat vastaavat yhteisvastuullisesti avustuksen
takaisin maksamisesta. Avustuksen saajien kesken vastuu jakautuu
siinä suhteessa kuin avustuksen saaja on osallistunut palautusvelvollisuuden
perusteena olleeseen toimintaan.
24 §
Takaisinperinnän määräaika
Ministeriön on tehtävä 19 ja 20 §:ssä tarkoitettu
päätös viipymättä ja
erityisestä syystä viimeistään
kahden kalenterivuoden kuluessa sen jälkeen, kun ministeriön
tietoon on tullut sellainen seikka, jonka nojalla avustuksen maksamisen
keskeyttämiseen tai lopettamiseen taikka avustuksen takaisinperimiseen
voidaan ryhtyä.
Avustuksen, sille maksettavan koron tai viivästyskoron
takaisinperimiseen ei saa ryhtyä, kun 10 vuotta on kulunut
avustuksen tai sen viimeisen erän maksamisesta. Jos 32 §:n
nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai avustuspäätöksessä asetetaan
määräaika avustuksen tai sillä tuetun
omaisuuden käyttämiselle edellä 12 §:ssä säädetyllä tavalla,
10 vuoden määräaika lasketaan tämän
ajan päättymisestä.
25 §
Vanheneminen
Oikeus saada maksatus myönnetystä avustuksesta
raukeaa, jos avustuksen saaja ei ole esittänyt avustuksen
maksamista varten tarvittavaa hyväksyttävää selvitystä 32 §:n
nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai avustuspäätöksessä asetettuun
määräaikaan mennessä. Jos tällaista
määräaikaa ei ole erikseen säädetty
tai määrätty, raukeaa oikeus maksatukseen
kahden vuoden kuluessa sen varainhoitovuoden päättymisestä,
jonka kuluessa avustus on myönnetty.
Edellä 18 §:ssä säädetty
velvollisuus palauttaa avustus tai sen osa raukeaa, kun 10 vuotta
on kulunut avustuksen tai sen viimeisen erän maksamisesta.
Jos 32 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa
tai avustuspäätöksessä asetetaan
määräaika avustuksen tai sillä tuetun omaisuuden
käyttämiselle 12 §:ssä säädetyllä tavalla,
palautusvelvollisuus kuitenkin raukeaa, kun 10 vuotta on kulunut
avustuksen tai sillä tuetun omaisuuden käyttämiselle
asetetun määräajan päättymisestä.
26 §
Kuittaus
Takaisin perittävä määrä korkoineen
voidaan periä siten, että se vähennetään
samalle avustuksen saajalle maksettavasta muusta ministeriön myöntämästä avustuksesta.
27 §
Tietojensaanti viranomaiselta
Tietojensaantiin ja salassapitoon sovelletaan, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.
Maa- ja metsätalousministeriöllä on
salassapitosäännösten estämättä oikeus
saada muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseksi
välttämättömiä tietoja:
1) avustuksen hakijan ja saajan taloudellisesta asemasta;
2) avustuksen hakijan ja saajan julkisista tuista;
3) avustuksen hakijaa ja saajaa koskevista muista seikoista,
joilla on olennaista merkitystä tämän
lain noudattamisen varmistamiseksi avustuksen myöntämisessä,
maksamisessa ja käytön valvonnassa.
28 §
Tietojen luovuttaminen
Tämän lain nojalla saatujen tietojen luovuttamiseen
sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa säädetään.
Sen lisäksi, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään
salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta, ministeriöllä on
salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus luovuttaa
tietoja:
1) poliisi- ja muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksen
estämiseksi tai selvittämiseksi taikka syyttäjäviranomaiselle
syyteharkintaa varten;
2) tämän lain soveltamista koskevan
viranomaisten selvityksen tai tieteellisen tutkimuksen tekemiseksi,
jos tietojen luovuttaminen on välttämätöntä selvityksen
tai tutkimuksen tekemiseksi;
3) toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle
tai unionin muulle elimelle sekä toisen jäsenvaltion
toimivaltaiselle viranomaiselle Euroopan yhteisön säädösten
tai muun Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvän
velvoitteen sitä edellyttäessä;
4) Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen
sitä edellyttäessä.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuja tietoja ei saa käyttää muuhun
kuin siihen tarkoitukseen, johon tiedot on luovutettu.
29 §
Tiedoksianto
Ministeriön muu kuin 17—20 ja 26 §:ssä tarkoitetussa
asiassa tekemä päätös voidaan
lähettää asianosaiselle tiedoksi postitse.
Jollei muuta näytetä, katsotaan asianosaisen saaneen
päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä siitä,
kun päätös on annettu postin välitettäväksi.
Tiedoksiannossa on muuten noudatettava, mitä tiedoksiannosta
hallintoasioissa säädetään.
30 §
Muutoksenhaku
Ministeriön päätökseen
ei saa hakea muutosta valittamalla. Ministeriön päätökseen
saa siihen tyytymätön asianosainen hakea oikaisua
30 päivän kuluessa päätöksen
tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimus tehdään maa-
ja metsätalousministeriölle.
Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa
valittamalla hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
31 §
Täytäntöönpano
Ministeriön päätös voidaan
panna täytäntöön muutoksenhausta
huolimatta. Edellä 18 ja 19 §:ssä tarkoitetussa
asiassa voidaan ministeriön päätös
panna täytäntöön verojen ja
maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961)
säädetyssä järjestyksessä.
32 §
Tarkemmat säännökset
Tarkempia säännöksiä tämän
lain soveltamisalaan kuuluvan avustuksen talousarvion mukaisesta
hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta
ja käytöstä ja niihin liittyvistä tarpeellisista ehdoista
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Ministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä teknisluonteisista
yksityiskohdista, jotka koskevat avustuksen hakemista, hakijan selvittämisvelvollisuutta,
avustuksen maksamista sekä avustuksen käyttöä ja
valvonnan toteuttamista.
33 §
Ministeriön tarkemmat ohjeet
Ministeriö voi antaa tarkempia ohjeita teknisluonteisista
yksityiskohdista, jotka koskevat avustuksen hakemista, avustuksen
hakijan selvittämisvelvollisuutta, avustuksen saajan kirjanpitovelvollisuutta,
avustuksen maksamista sekä avustuksen käyttöä ja
valvonnan toteuttamista.
34 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2002.
Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn avustuksen
käytössä ja valvonnassa, palauttamisessa
ja takaisinperinnässä sekä sitä koskevassa päätöksenteossa
ja muutoksenhaussa noudatetaan avustuksen myöntämisajankohtana
voimassa olleita säännöksiä sekä avustuspäätöksessä asetettuja
ehtoja. Jollei avustuspäätöksessä,
joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, ole maksamisesta
toisin määrätty, noudatetaan kuitenkin
11 §:ää.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi
tarpeellisiin toimenpiteisiin.