1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Tavoite
Tämän lain tavoitteena on eläinten
terveyden ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden
laadun turvaamiseksi varmistaa rehujen laatu, turvallisuus, jäljitettävyys
sekä rehuista annettavien tietojen asianmukaisuus.
2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan rehuihin ja niiden
käsittelyyn, rehualan toimijoihin sekä valvontaan kaikissa
rehujen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa alkutuotannosta
markkinoille saattamiseen ja käyttöön.
Tämä laki ei koske rehua, jota käytetään
tutkimuslaitoksen tuotantokokeessa tai koe-eläinlaitoksen
eläinkokeessa. Eläinkokeista säädetään
koe-eläintoiminnasta annetussa laissa (62/2006).
3 §
Euroopan yhteisön rehulainsäädäntö
Jollei muussa laissa säädetä toisin,
tätä lakia sovelletaan myös seuraavien
rehuja ja rehuvalvontaa koskevien Euroopan yhteisön säädösten sekä niiden
nojalla annettujen säännösten noudattamisen
valvontaan:
1) elintarvikelainsäädäntöä koskevista
yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen
perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002
(yleinen elintarvikeasetus);
2) rehu- ja elintarvikelainsäädännön
sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia
koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi
suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (valvonta-asetus);
3) rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annettu Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 (rehuhygienia-asetus);
4) eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista
annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1831/2003
(EY:n lisäaineasetus);
5) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien
sivutuotteiden terveyssäännöistä annettu
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002
(sivutuoteasetus);
6) torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi-
ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja
rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin
91/414/ETY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005;
7) muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista
annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003
(gm-elintarvike- ja rehuasetus);
8) muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja
merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista
valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä sekä direktiivin 2001/18/EY
muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)
N:o 1830/2003 (gmo-jäljitettävyysasetus);
9) muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista
annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1946/2003;
10) tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä,
valvontaa ja hävittämistä koskevista
säännöistä annettu Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (TSE-asetus);
11) salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden
kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta
annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003;
12) luettelon vahvistamisesta niistä aineksista, joiden
markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten
ravinnoksi on kielletty, tehty komission päätös
2004/217/EY;
13) elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004.
4 §
Suhde muuhun lainsäädäntöön
Eläinperäisten rehujen hygieenisen laadun turvaamisesta
eläintautien vastustamiseksi, ennaltaehkäisemiseksi
ja leviämisen estämiseksi säädetään
eläintautilaissa (55/1980). Euroopan yhteisön
ulkopuolisista valtioista tuotavien eläinperäisten
rehujen tuonnista ja sen valvonnasta säädetään
eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta
annetussa laissa (1192/1996). Rehujen säteilyturvallisuuden
arvioinnin perusteisiin sovelletaan säteilylakia (592/1991).
Muuntogeenisten organismien suljetusta ja avoimesta käytöstä sekä muuntogeenisten
organismien käsittelyyn tarkoitetun laitoksen tai toimitilan
käyttöönotosta ja toiminnasta säädetään
geenitekniikkalaissa (377/1995). Lääkkeiden
valmistuksesta, tuonnista, jakelusta ja myynnistä sekä muusta
kulutukseen luovutuksesta säädetään lääkelaissa
(395/1987). Lääkkeiden ja muiden eläinten
käsittelyssä käytettävien aineiden
käytöstä ja valvonnasta sekä eläinten
lääkitsemisessä käytettävien
välineiden käytöstä ja valvonnasta
säädetään eläinten
lääkitsemisestä annetussa laissa (617/1997).
5 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) rehulla yleisen elintarvikeasetuksen 3 artiklan
4 kohdassa määriteltyä rehua;
2) rehuaineella rehuseosten valmistukseen tai esiseosten
kantaja-aineeksi tarkoitettua taikka sellaisenaan tai jalostuksen
jälkeen eläinten ruokintaan käytettäväksi
tarkoitettua kasviperäistä tuotetta ja eläinperäistä tuotetta
tuoreena tai säilöttynä ja niiden teollista
johdannaista sekä rehuseosten valmistukseen tai esiseosten
kantaja-aineeksi tarkoitettua orgaanista tuotetta ja epäorgaanista
tuotetta, joka voi sisältää myös
lisäaineita;
3) erityisellä rehuaineella teknisesti valmistettua
valkuaislähteenä suoraan tai epäsuorasti toimivaa
tuotetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi
rehuna tai rehuissa;
4) rehun lisäaineella EY:n lisäaineasetuksen 2
artiklan 2 a kohdassa määriteltyä rehun
lisäainetta;
5) muuntogeenisellä rehulla gm-elintarvike- ja
rehuasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyä rehua;
6) lääkerehulla eläinlääkkeen
tai eläinlääkkeiden ja rehun sekoitusta,
joka on valmistettu markkinoille saattamista varten valmiiksi ja
tarkoitettu sellaisenaan eläimille syötettäväksi
sairautta parantavien tai ehkäisevien tai muiden lääkkeellisten
ominaisuuksiensa vuoksi;
7) rehuseoksella 2—5 kohdassa tarkoitettujen
rehujen seoksia;
8) erityisravinnoksi tarkoitetulla rehulla rehuseosta,
joka erityisen koostumuksensa tai erityisen valmistusmenetelmänsä vuoksi
erottuu selvästi muista rehuista ja rehuseoksista sekä lääkerehuista
ja jonka tarkoituksena on täyttää erityisiä ravitsemuksellisia
tarpeita;
9) haitallisella aineella, tuotteella ja eliöllä sellaista
rehussa olevaa ainetta, tuotetta ja eliötä, joka
voi aiheuttaa terveydellistä vaaraa eläimille
tai eläimistä saatavien tuotteiden kautta ihmisille
taikka vaaraa ympäristölle;
10) rehualan toimijalla luonnollista henkilöä tai
oikeushenkilöä, joka toteuttaa mitä tahansa rehun
tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaihetta, sekä toimijaa,
joka käyttää rehuja omistamiensa tai
hallitsemiensa elintarviketuotantoeläinten ruokkimiseen;
rehualan toimijana ei kuitenkaan pidetä toimijaa, joka
harjoittaa yksinomaan:
a) yksityiseen kotikäyttöön
tarkoitettujen elintarviketuotantoeläinten ruokintaa;
b) rehun valmistusta omistamilleen tai hallitsemilleen muille
kuin elintarviketuotantoeläimille;
c) lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppaa;
d) hoito- tai vapaa-ajankalastusta;
11) tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheella mitä tahansa
vaihetta rehun alkutuotannosta rehun toimittamiseen lopulliselle
käyttäjälle;
12) rehun alkutuotannolla rehuhygienia-asetuksen
3 artiklan f kohdassa määriteltyä rehun
alkutuotantoa;
13) laadunvarmistuksella rehualan toimijan omaa valvontajärjestelmää,
jolla toimija pyrkii varmistamaan, että rehu ja sen käsittely
täyttävät niille asetetut vaatimukset;
14) markkinoille saattamisella yleisen elintarvikeasetuksen
3 artiklan 8 kohdassa määriteltyä rehujen
saattamista markkinoille;
15) jäljitettävyydellä mahdollisuutta
jäljittää rehu kaikissa tuotanto-, valmistus-
ja jakeluvaiheissa sekä seurata sitä näissä vaiheissa;
16) maahantuonnilla tuontia muusta kuin Euroopan unionin
jäsenvaltiosta;
17) maastaviennillä vientiä muuhun
kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon;
18) sisämarkkinakaupalla tuontia muusta Euroopan
unionin jäsenvaltiosta Suomeen sekä vientiä Suomesta
toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon.
Mitä tässä laissa säädetään
Euroopan yhteisöstä tai Euroopan unionin jäsenvaltioista,
koskee myös Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen edellyttämässä laajuudessa
Euroopan talousaluetta ja sen jäsenvaltioita.
2 luku
Rehuja koskevat vaatimukset
6 §
Rehujen yleiset laatuvaatimukset
Rehujen tulee olla tämän lain ja Euroopan
yhteisön rehulainsäädännön
vaatimusten mukaisia, aitoja, hyvälaatuisia ja turvallisia
sekä eläinten ravitsemukseen sopivia. Rehujen
turvallisuutta koskevista yleisistä vaatimuksista säädetään
myös yleisen elintarvikeasetuksen 11 ja 15 artiklassa ja
yhteisöstä vietävien rehujen erityisistä edellytyksistä yleisen
elintarvikeasetuksen 12 artiklassa.
Rehu ei saa sisältää sellaisia määriä haitallisia
aineita, tuotteita tai eliöitä, että sen
käytöstä voi aiheutua vaaraa ihmisten
tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle
taikka laatuvirheitä eläimistä saataviin
tuotteisiin.
Tarkempia säännöksiä haitallisten
aineiden, tuotteiden ja eliöiden sallituista enimmäispitoisuuksista
rehuissa annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
7 §
Rehuaineet
Rehuaineiden tulee olla laadultaan, koostumukseltaan ja muilta
ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuvat eläinten
ruokintaan.
Valmistaa, saattaa markkinoille, käyttää rehujen
valmistukseen tai eläinten ruokintaan sekä tuoda
saa vain rehuaineita, jotka Euroopan yhteisö on merkinnyt
julkaisemaansa rehuaineluetteloon. Muita kuin luetteloon merkittyjä rehuaineita
saa valmistaa, saattaa markkinoille tai käyttää rehujen
valmistukseen ja eläinten ruokintaan vain, jos ne erottuvat
selvästi yhteisön hyväksymistä nimistä ja
kuvauksista eivätkä johda harhaan ostajaa, muuta
luovutuksensaajaa tai käyttäjää.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa
säädetään, maa- ja metsätalousministeriö voi
asetuksella kieltää tiettyjen rehuaineiden käytön,
jos käytöstä voi aiheutua vakavaa vaaraa
ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle.
Asetuksessa voidaan lisäksi säätää,
että Elintarviketurvallisuusvirasto voi yksittäistapauksessa myöntää luvan
poiketa mainitussa asetuksessa säädetystä kiellosta,
jos voidaan varmistua siitä, että luvan kohteena
oleva rehuaine ei aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten
terveydelle taikka ympäristölle. Tällöin
asetuksessa on lisäksi annettava tarkemmat säännökset
luvan myöntämisen edellytyksistä.
Tarkempia säännöksiä rehuaineiden
nimeämisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella sen mukaan kuin niistä säädetään
Euroopan yhteisön rehulainsäädännössä.
8 §
Erityiset rehuaineet
Erityisten rehuaineiden tulee olla laadultaan, koostumukseltaan
ja muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että niillä on
typpi- tai valkuaislähteenä ravintoarvoa eläimelle.
Valmistaa, saattaa markkinoille, käyttää rehuseosten
valmistukseen tai eläinten ruokintaan sekä tuoda
saa vain erityisiä rehuaineita, jotka Euroopan yhteisö on
hyväksynyt.
Tarkempia säännöksiä erityisten
rehuaineiden hyväksymisen edellytyksistä, hyväksyntämenettelystä ja
käyttöä koskevista erityisedellytyksistä annetaan
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella
sen mukaan kuin niistä säädetään
Euroopan yhteisön rehulainsäädännössä.
9 §
Erityisravinnoksi tarkoitetut rehut
Erityisravinnoksi tarkoitettujen rehujen tulee olla laadultaan,
koostumukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan eläinten erityisiin
ravitsemuksellisiin tarpeisiin soveltuvia.
Valmistaa, saattaa markkinoille, käyttää rehuseosten
valmistukseen tai eläinten ruokintaan sekä tuoda
saa vain erityisravinnoksi tarkoitettuja rehuja, jotka Euroopan
yhteisö on hyväksynyt.
Tarkempia säännöksiä erityisravinnoksi
tarkoitettujen rehujen hyväksymisen edellytyksistä annetaan
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella sen
mukaan kuin niistä säädetään
Euroopan yhteisön rehulainsäädännössä.
10 §
Rehun lisäaineet
EY:n lisäaineasetuksen soveltamisalaan kuuluvien lisäaineiden
markkinoille saattamisesta säädetään
EY:n lisäaineasetuksessa.
Tarkempia säännöksiä EY:n
lisäaineasetuksen 25 artiklan 1 kohdan jälkimmäisessä osassa tarkoitettujen
lisäaineiden markkinoille saattamisesta ja käyttöä koskevista
erityisedellytyksistä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella
sen mukaan kuin EY:n lisäaineasetuksessa säädetään.
11 §
Muuntogeeniset rehut
Gm-elintarvike- ja rehuasetuksen ja gmo-jäljitettävyysasetuksen
soveltamisalaan kuuluvien rehujen markkinoille saattamisesta säädetään gm-elintarvike-
ja rehuasetuksessa ja gmo-jäljitettävyysasetuksessa.
Tarkempia säännöksiä gm-elintarvike-
ja rehuasetuksen edellyttämistä kansallisesta
yhteysviranomaisesta, muuntogeenisten rehujen turvallisuusarvioinnista
sekä muuntogeenisten rehujen hyväksymistä koskevan
kansallisen kannan muodostamisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
12 §
Rehuseokset
Rehuseosten tulee olla laadultaan, koostumukseltaan ja muilta
ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuvat eläinten
ruokintaan. Rehuseos saa sisältää vain
7—11 §:ssä tarkoitettuja, sille säädetyt
vaatimukset täyttäviä rehuja.
13 §
Lääkerehut
Lääkerehun valmistukseen saa käyttää vain lääkettä,
joka on hyväksytty Euroopan yhteisön keskitetyllä menettelyllä tai
jolle Lääkelaitos on lääkelain
nojalla myöntänyt myyntiluvan tai muun kulutukseen
luovuttamisluvan.
Lääkerehuja valmistavan ja markkinoille saattavan
on pidettävä lääkerehun valmistukseen
ja luovutukseen liittyvistä tiedoista tiedostoa. Lääkerehut
on varastoitava, pakattava ja kuljetettava asianmukaisesti.
Valmistaja ja jälleenmyyjä saavat luovuttaa lääkerehua
vain eläinlääkärin kirjoittaman
lääkerehumääräyksen
perusteella eläimen omistajalle tai haltijalle.
Sen lisäksi, mitä 1—3 momentissa
säädetään, lääkerehuihin
sovelletaan rehuseoksia koskevia säännöksiä.
Tarkempia säännöksiä lääkerehun
valmistusta koskevista vaatimuksista, valmistusta ja luovutusta
koskevasta kirjanpidosta, toiminnan järjestämisestä,
lääkerehun määräämisestä ja
luovutuksesta sekä tuonnista annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
14 §
Rehusta annettavia tietoja koskevat yleiset vaatimukset
Rehun tuoteselosteessa, pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa
tai muuten markkinoinnin yhteydessä rehusta on annettava
totuudenmukaiset ja riittävät tiedot.
15 §
Rehujen merkintä- ja pakkausvaatimukset
Rehun tuoteselosteessa on annettava tiedot rehun käyttötarkoituksesta,
tyypistä, määrästä, koostumuksesta,
ominaisuuksista sekä tuoteselosteen tiedoista vastaavasta
toimijasta siten kuin Euroopan yhteisön rehulainsäädännössä edellytetään.
Jollei Euroopan yhteisön rehulainsäädännöstä muuta
johdu, rehuista voidaan antaa myös muita tietoja, jos ne
ovat yksiselitteisiä sekä mitattavissa ja perusteltavissa.
Tuoteseloste on painettava tai kiinnitettävä rehun
pakkaukseen tai säiliöön. Tuoteseloste
on annettava myös pakkaamattomana toimitettavan rehun mukana
ja sen tulee olla helposti saatavilla valvontaa varten.
Tiedoista, jotka tuoteselosteessa on oltava, säädetään
lisäksi EY:n lisäaineasetuksessa, TSE-asetuksessa,
gm-elintarvike- ja rehuasetuksessa, gmo-jäljitettävyysasetuksessa
sekä sivutuoteasetuksessa.
Rehujen on oltava turvallisesti ja tuotteen ominaisuudet huomioon
ottaen asianmukaisesti pakattuja.
Tarkempia säännöksiä tuoteselosteesta
ja siinä ilmoitettavista tiedoista, ominaisuuksien sallituista
poikkeamista sekä pakkausvaatimuksista annetaan maa- ja
metsätalousministeriön asetuksella.
16 §
Tilapäiset rajoitukset
Jos on perusteltua syytä olettaa, että rehu
voi aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle
taikka ympäristölle, maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella voidaan tilapäisesti kieltää rehun
valmistus, markkinoille saattaminen, käyttö, tuonti
tai vienti taikka rajoittaa niitä sekä määrätä kielletyt
rehut poistettaviksi markkinoilta tai alkutuotantopaikkojen ja muiden
rehun hallussapitäjien varastoista. Asetuksessa voidaan
lisäksi säätää, että Elintarviketurvallisuusvirasto
voi yksittäistapauksessa myöntää luvan
poiketa mainitussa asetuksessa säädetyistä kielloista
ja rajoituksista, jos voidaan varmistua siitä, että luvan
kohteena oleva rehu ei aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten
terveydelle taikka ympäristölle. Tällöin
asetuksessa on lisäksi annettava tarkemmat säännökset
luvan myöntämisen edellytyksistä.
3 luku
Toiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset
17 §
Toiminnan järjestäminen
Rehualan toimija on velvollinen järjestämään toimintansa
siten, että toiminnalle ja rehuille Euroopan yhteisön
rehulainsäädännössä sekä tässä laissa
ja sen nojalla säädetyt vaatimukset täyttyvät.
Rehualan toimijoiden vastuusta rehujen turvallisuudesta säädetään
myös yleisen elintarvikeasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa.
Rehualan toimijan velvollisuudesta järjestää toimintansa
laadunvarmistus säädetään rehuhygienia-asetuksen
5—7 artiklassa.
Rehualan toimijalla on oltava rehujen tuotanto-, valmistus-
ja jakeluvaiheissa asianmukaiset tilat, laitteet ja kalusto. Rehujen
käsittelyssä, käytössä,
kuljetuksessa ja varastoinnissa on noudatettava riittävää huolellisuutta
ja varovaisuutta terveys-, turvallisuus- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.
Tarkempia säännöksiä rehujen
käsittely-, käyttö-, kuljetus- ja varastointivaatimuksista sekä toimijoiden
toiminnan laadunvarmistuksesta ja laadunvarmistuksessa tehtävistä tutkimuksista
voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
18 §
Ilmoitusvelvollisuus
Rehualan toimijan on tehtävä Elintarviketurvallisuusvirastolle
kirjallinen ilmoitus toiminnastaan ja sen olennaisista muutoksista
sekä toiminnan lopettamisesta rekisteröintiä varten
siten kuin rehuhygienia-asetuksen 9 artiklassa säädetään.
Rehualan toimijaksi voi rekisteröityä myös
tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta
annetun lain (557/2005) tai eläinten rekisteröintiin sovellettavan
lain taikka muun vastaavan lain mukaisessa hakemusmenettelyssä.
Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske rehualan toimijoita, jotka
yksinomaan toimittavat pieniä määriä tuottamiaan
alkutuotannon tuotteita suoraan paikalliselle maatilalle siellä edelleen
käytettäviksi.
Ilmoitukseen on liitettävä seuraavat
tiedot:
1) toimijan nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot laitoskohtaisesti;
2) toimijan yritys- ja yhteisötunnus tai, jos sitä ei
ole, henkilötunnus tai tilatunnus;
3) tieto toiminnan luonteesta tai sen olennaisesta muuttamisesta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun rehualan toimijan on
ilmoitettava kerran vuodessa Elintarviketurvallisuusvirastolle sen
pyytämällä tavalla tiedot rehujen valmistusmääristä,
valmistukseen käytetyistä rehuista ja näiden
alkuperästä, markkinoille saatetuista, tuoduista
ja viedyistä rehuista sekä niiden määristä.
Tarkempia säännöksiä ilmoitettavista
tiedoista ja ilmoitusmenettelystä voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
19 §
Tietojen kirjaamista ja jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset
Rehualan toimijan on pidettävä toimintaansa liittyvistä tiedoista
tiedostoa, josta tarvittaessa voidaan selvittää valvontaa
ja rehujen jäljitettävyyttä varten tarpeelliset
tiedot. Velvollisuudesta kirjata tietoja säädetään
myös yleisen elintarvikeasetuksen 18 artiklan 2 ja 3 kohdassa,
rehuhygienia-asetuksen liitteissä I ja II sekä sivutuoteasetuksen
liitteessä II. Velvollisuus kirjaamiseen koskee tietoja,
joiden avulla rehu voidaan jäljittää sekä tuotantopanosten
käyttöä ja tuotantoprosessien hallintaa
seurata.
Tarkempia säännöksiä tiedoston
sisällöstä ja järjestämisestä voidaan
antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
20 §
Rehualan toimijan hyväksyminen
Rehualan toimijan on ennen toiminnan aloittamista haettava toiminnalleen
Elintarviketurvallisuusviraston hyväksyminen, jos tarkoituksena
on harjoittaa rehuhygienia-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua
toimintaa, TSE-asetuksen liitteessä IV tarkoitettua hyväksyntää edellyttävää toimintaa
taikka lääkerehujen valmistusta tai niiden markkinoille
saattamista. Rehuhygienia-asetuksen ja TSE-asetuksen mukaisista
hyväksymisen edellytyksistä säädetään
rehuhygienia-asetuksen 13 artiklassa ja TSE-asetuksen liitteessä IV.
Hyväksymistä koskevaan hakemukseen
on liitettävä seuraavat tiedot:
1) toimijan nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot laitoskohtaisesti;
2) toimijan yritys- ja yhteisötunnus tai, jos sitä ei
ole, henkilötunnus tai tilatunnus;
3) tieto toiminnan luonteesta tai sen olennaisesta muuttamisesta;
4) ajankohta, jolloin toiminta tai muutettu toiminta on tarkoitus
aloittaa.
Myös hyväksytyn laitoksen harjoittaman toiminnan
olennaisen muutoksen on oltava hyväksytty ennen muutetun
toiminnan aloittamista. Toimijan on varattava valvontaviranomaiselle tilaisuus
tarkastuksen suorittamiseen tuotantoyksiköissään
ja muissa toimitiloissaan ennen toiminnan aloittamista.
Rehualan toimija on hyväksyttävä,
jos rehuhygienia-asetuksessa ja TSE-asetuksessa säädetyt
vaatimukset täyttyvät. Hyväksyminen voidaan
antaa ehdollisena rehuhygienia-asetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Hyväksytylle toimijalle voidaan ihmisten tai eläinten
terveydelle taikka ympäristölle aiheutuvien vaarojen ennaltaehkäisemiseksi
asettaa toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja muita ehtoja.
Tarkempia säännöksiä toimijan
hyväksymistä koskevassa hakemuksessa annettavien
tietojen sisällöstä ja hakemusmenettelystä annetaan maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
21 §
Rehualan toimijan tiedonantovelvollisuus
Jos rehualan toimijalla on syytä epäillä,
että sen markkinoille saattama tai käyttämä rehu
ei täytä rehujen turvallisuutta koskevia vaatimuksia,
siitä on välittömästi ilmoitettava
Elintarviketurvallisuusvirastolle. Tarkempia säännöksiä ilmoituksen
tekemisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
Määräysten vastaisen rehun markkinoilta poistamisesta
säädetään yleisen elintarvikeasetuksen
20 artiklassa.
4 luku
Viranomaiset ja niiden tehtävät
22 §
Yleinen ohjaus ja valvonta
Euroopan yhteisön rehulainsäädännön
ja tämän lain täytäntöönpanon
yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle.
23 §
Valvontaviranomaiset
Elintarviketurvallisuusvirasto suunnittelee, ohjaa, kehittää ja
suorittaa valtakunnallista rehuvalvontaa siten kuin tässä laissa
säädetään sekä huolehtii
tiedottamisesta. Elintarviketurvallisuusvirasto käyttää valvonnassa
apunaan työvoima- ja elinkeinokeskuksia.
Lääninhallitukset valvovat Elintarviketurvallisuusviraston
ohella lääkerehuja.
Tullilaitos valvoo Elintarviketurvallisuusviraston ohella rehujen
maahantuontia ja maastavientiä sekä kuljetusta
Suomen kautta tullaamatta.
Rajaeläinlääkärit huolehtivat
tämän lain mukaisesta valvonnasta eläinlääkinnällisissä rajatarkastuksissa.
24 §
Valtuutetut tarkastajat
Sen lisäksi, mitä 23 §:ssä säädetään,
Elintarviketurvallisuusvirasto voi käyttää valvonnassa apunaan
tehtävään kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia,
jotka toimivat tehtävässään
Elintarviketurvallisuusviraston valvonnassa. Tarkastajaan sovelletaan
rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen
suorittaessaan tämän lain mukaisia tehtäviä.
Tarkastajan tehtäviä hoidettaessa aiheutettuun
vahinkoon sovelletaan, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään.
Tarkastajalla tulee olla tehtävänsä hoitamiseksi
riittävä rehuja koskeva tai muu lain noudattamisen
valvonnan kannalta tarvittava ammattitaito.
Valtuutettuun tarkastajaan sovelletaan hänen suorittaessan
tämän pykälän mukaisia tehtäviä, mitä hallintolaissa
(434/2003), kielilaissa (423/2003) ja saamen kielilaissa
(1086/2003) säädetään.
Valtuutetulle tarkastajalle annettujen ja tarkastajan laatimien
asiakirjojen julkisuudesta, tarkastajan vaitiolovelvollisuudesta
ja asiakirjan julkisuuden toteuttamisesta säädetään
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).
Valtuutetun tarkastajan tulee rehualan toimijan niin vaatiessa
esittää kirjallinen selvitys valtuutuksestaan.
5 luku
Laboratoriot
25 §
Näytteiden tutkiminen
Valvontaviranomaisen tämän lain mukaista valvontaa
varten ottamat tai otattamat näytteet (viranomaisnäyte)
on tutkittava viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa taikka
kansallisessa vertailulaboratoriossa.
26 §
Kansalliset vertailulaboratoriot
Maa- ja metsätalousministeriö nimeää kansalliset
vertailulaboratoriot ja määrää niiden
tehtävät. Kansallisia vertailulaboratorioita koskevista
vaatimuksista ja laboratorioiden tehtävistä säädetään
valvonta-asetuksen 33 artiklassa.
27 §
Hyväksytyt laboratoriot
Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy viranomaisnäytteitä tutkivan
laboratorion hakemuksesta. Laboratoriolla voi olla myös
liikkuva toimintayksikkö.
Hyväksyttävällä laboratoriolla
on oltava kirjallinen laadunvarmistusjärjestelmä,
laboratorion on oltava teknisesti pätevä,
ja sen tulee pystyä tuottamaan luotettavia tuloksia. Laboratorion
henkilökunnalla on oltava tehtävän edellyttämä koulutus
ja pätevyys.
Viranomaisnäytteitä tutkivan laboratorion
tulee lisäksi täyttää valvonta-asetuksen
12 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset.
Hyväksyminen voidaan antaa määräajaksi. Hyväksytylle
laboratoriolle voidaan ihmisten tai eläinten terveydelle
taikka ympäristölle aiheutuvien vaarojen ennaltaehkäisemiseksi
asettaa toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja muita ehtoja.
Tarkempia säännöksiä laboratorioiden
laadunvarmistusjärjestelmille asetettavista vaatimuksista
ja muista laboratorioiden hyväksymisen vaatimuksista sekä laboratorioiden
henkilökunnan pätevyysvaatimuksista voidaan antaa maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
28 §
Laboratorioiden ilmoitusvelvollisuus
Rehualan toimijan käyttämän laadunvarmistuslaboratorion
ja hyväksytyn laboratorion on ilmoitettava eläimen
ja ihmisten välillä mahdollisesti suoraan tai
välillisesti siirtyvien tautien tai tartuntojen (zoonoosien)
seurantaan ja valvontaan liittyvistä tutkimuksista ja niiden
tuloksista Elintarviketurvallisuusvirastolle sekä toimitettava
tutkimuksissa eristetyt mikrobikannat kansalliseen vertailulaboratorioon.
Hyväksytyn laboratorion on ilmoitettava viipymättä Elintarviketurvallisuusvirastolle
toiminnan olennaisesta muuttamisesta, toiminnan keskeyttämisestä ja
toiminnan lopettamisesta. Hyväksytyn laboratorion on Elintarviketurvallisuusviraston
pyynnöstä toimitettava sille yhteenveto tekemistään
25 §:ssä tarkoitetuista tutkimuksista ja niiden
tuloksista.
Kansallisen vertailulaboratorion on pyydettäessä ilmoitettava
Elintarviketurvallisuusvirastolle ja Kansanterveyslaitokselle epidemiologista
seurantaa varten tarvittavat tiedot sekä Elintarviketurvallisuusvirastolle
lisäksi valvonnan ohjausta varten tarvittavat tiedot 1
momentissa tarkoitetuista mikrobikannoista. Kansanterveyslaitokselle
toimitettavat tiedot eivät saa sisältää valvontakohteiden
tunnistetietoja.
Tarkempia säännöksiä ilmoitusten
ja yhteenvetojen sisällöstä ja toimittamisesta
sekä mikrobikantojen säilyttämisestä ja
lähettämisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
6 luku
Valvonta
29 §
Valvonnan järjestäminen
Rehuja ja rehualan toimijoita on valvottava tasapuolisesti ja
säännöllisesti. Valvontaa on tehostettava,
jos on epäiltävissä, että rehu
tai rehualan toimijan toiminta ei täytä Euroopan
yhteisön rehulainsäädännössä taikka
tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai
määrättyjä vaatimuksia. Valvontatoimenpiteiden
on oltava tarkoituksenmukaisia ja ne on sopivalla tavalla kohdistettava
kaikkiin rehujen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheisiin
alkutuotannosta markkinoille saattamiseen ja käyttöön.
Valvontaviranomaisen on tarvittaessa neuvottava rehualan
toimijaa Euroopan yhteisön rehulainsäädännön
ja tämän lain sekä sen nojalla säädettyjen
vaatimusten noudattamisesta. Tarkempia säännöksiä valvonnan
järjestämisestä voidaan antaa
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Valvonnan järjestämisestä säädetään
lisäksi rehujen valvontaa, turvallisuutta ja terveydellistä laatua
sekä rehuhygieniaa koskevassa Euroopan yhteisön
lainsäädännössä.
30 §
Laboratorioiden valvonta
Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo, että 25 §:ssä tarkoitettuja
tutkimuksia tekevät laboratoriot noudattavat tätä lakia
ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
31 §
Saapumisilmoitukset sisämarkkinakaupassa
Toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettavasta
rehuerästä, joka voi aiheuttaa vaaraa ihmisten
tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle
(erityisen riskialtis rehu), on rehualan toimijan ilmoitettava
Elintarviketurvallisuusvirastolle ennen erän tuontia Suomeen.
Suomeen toimitettavaa rehua voidaan valvontaviranomaisen määräyksestä säilyttää valvontaviranomaisen
hyväksymässä paikassa, kunnes valvontaviranomainen
on antanut luvan rehun markkinoille saattamiseen. Valvontaviranomainen
voi antaa luvan vasta saatuaan riittävän selvityksen
siitä, että Euroopan yhteisön rehulainsäädännössä sekä tässä laissa
ja sen nojalla säädetyt ja määrätyt
vaatimukset täyttyvät.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan
tarkemmat säännökset erityisen riskialttiiden
rehujen arvioinnin perusteista sekä siitä, milloin
ja miten rehualan toimijan on tehtävä saapumisilmoitus
rehuerästä Elintarviketurvallisuusvirastolle ja
mitä tietoja rehusta on ilmoitettava.
32 §
Ennakkoilmoitukset maahantuotavasta rehusta
Maahantuotavista, valvonta-asetuksen 15 artiklan 5 kohdassa
ja 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista rehueristä on
rehualan toimijan ennen erän vastaanottamista ilmoitettava
Elintarviketurvallisuusvirastolle.
Maahantuotavaa rehua voidaan valvontaviranomaisen määräyksestä säilyttää tullin
valvonnassa valvontaviranomaisten hyväksymässä paikassa,
kunnes valvontaviranomainen on saanut riittävän
selvityksen siitä, että Euroopan yhteisön
rehulainsäädännössä sekä tässä laissa
ja sen nojalla säädetyt ja määrätyt
vaatimukset täyttyvät.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
antaa tarkemmat säännökset siitä,
mitä rehuja ennakkoilmoitusvelvollisuus koskee, mitä tietoja
kustakin rehusta tulee ilmoittaa, milloin ja miten rehualan toimijan
on tehtävä ennakkoilmoitus maahantuotavasta rehuerästä Elintarviketurvallisuusvirastolle
sekä miten maahantuontitarkastus tulee suorittaa.
33 §
Valvontasuunnitelma
Elintarviketurvallisuusviraston on laadittava valvonta-asetuksen
42 artiklassa tarkoitettu monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma, jossa
kuvataan rehuvalvontaan liittyvien järjestelmien rakenteet
ja organisaatiot sekä valvonnan strategiset tavoitteet,
tärkeysjärjestykseen asettaminen ja yleinen järjestäminen.
Monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman lisäksi
Elintarviketurvallisuusviraston on laadittava vuosittainen valvontasuunnitelma
rehuvalvonnan järjestämiseksi. Vuosittaisessa
valvontasuunnitelmassa on määritettävä suoritettavien
tarkastusten sisältö sekä valvontakohteiden tarkastustiheys.
Lisäksi suunnitelmassa on esitettävä valvontakohteiden
riskinarvioinnin ja suunnitelman toteutumisen arvioinnin perusteet.
Tarkempia säännöksiä valvontasuunnitelmista
ja niiden sisällöstä voidaan antaa maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
34 §
Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus
Valvontaviranomaisella ja valtuutetuilla tarkastajilla on oikeus
valvontaa varten toteuttaa tässä laissa ja Euroopan
yhteisön lainsäädännössä säädettyjä toimenpiteitä,
päästä paikkoihin, joissa rehuja ja niitä koskevia
asiakirjoja käsitellään, käytetään
tai säilytetään, tarkastaa kuljetusvälineitä,
rehualan toimijan kirjanpitoa ja 19 §:ssä tarkoitettua
tiedostoa sekä ottaa maksutta tarpeellisia näytteitä rehuista.
Kotirauhan piirissä tarkastuksen saa tehdä vain
viranomainen, ja tarkastus saadaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua
syytä epäillä jonkun syyllistyneen tässä laissa
rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn ja tarkastus
on välttämätön rikoksen selvittämiseksi.
Valvontaviranomaisella sekä valtuutetuilla tarkastajilla
on oikeus saada tässä laissa ja Euroopan yhteisön
lainsäädännössä säädettyä tarkastusta
ja valvontaa varten välttämättömät
tiedot ja asiakirjat rehualan toimijalta. Rehualan toimijan on pyydettäessä annettava
valvontaviranomaiselle ja valtuutetuille tarkastajille kaikki tarkastusta
ja valvontaa varten välttämättömät
tiedot.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään
Suomen viranomaisten tarkastus- ja tiedonsaantioikeudesta, koskee
myös Euroopan yhteisön tarkastajia. Valvontaviranomaisen
on näissä tarkastuksissa toimittava yhteistyössä Euroopan
yhteisön tarkastajien kanssa.
Tarkempia säännöksiä tarkastus-
ja valvontamenettelystä sekä näytteiden
ottamisesta ja tutkimisesta voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
35 §
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
Valvonnassa saadut tiedot ovat salassa pidettäviä siten
kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja valvonta-asetuksen
7
artiklassa säädetään.
Sen lisäksi, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään,
valvonnassa saatuja tietoja saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa:
1) 23 §:ssä tarkoitetuille viranomaisille
tässä laissa säädettyjen tehtävien
hoitamista varten;
2) syyttäjä, poliisi- ja tulliviranomaisille
rikoksen selvittämiseksi.
36 §
Valvontarekisteri
Elintarviketurvallisuusvirasto pitää valvontaa
varten valtakunnallista rekisteriä 18 §:ssä tarkoitetuista
ilmoitusvelvollisista rehualan toimijoista ja 27 §:ssä tarkoitetuista
hyväksytyistä laboratorioista.
37 §
Valvontarekisteriin merkittävät tiedot
Rehualan toimijasta valvontarekisteriin merkitään:
1) rehualan toimijan nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot;
2) toimipaikkojen osoitteet ja yhteystiedot;
3) rehualan toimijan yritys- ja yhteisötunnus, tai
jos sitä ei ole, henkilötunnus tai tilatunnus;
4) toiminnan kuvaus;
5) hyväksyntänumero, jos kyseessä on
rehuhygienia-asetuksen mukainen hyväksyntä;
6) tieto toimijalle tämän lain 40—42,
45 tai 46 §:n taikka rehuhygienia-asetuksen 14—16
artiklan nojalla annetusta määräyksestä,
kiellosta, rangaistuksesta tai muusta seurauksesta;
7) suoritetut valvontatoimenpiteet sekä vastaavat muut
tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten
tai määräysten mukaiset valvonnan kannalta
tarpeelliset tiedot.
Hyväksytyistä laboratorioista valvontarekisteriin
merkitään:
1) hyväksytyn laboratorion nimi ja osoite sekä muut
yhteystiedot;
2) akkreditoinnin piirissä olevat määritysmenetelmät;
3) laboratoriossa tutkimuksista vastaavan henkilön
nimi;
4) tieto hyväksymisen peruuttamisesta 44 §:n nojalla
tai muusta seurauksesta;
5) suoritetut valvontatoimenpiteet sekä vastaavat muut
tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten
tai määräysten mukaiset valvonnan kannalta
tarpeelliset tiedot.
Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisee 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen
tietojen perusteella rehualan toimijoita ja laboratorioita koskevan luettelon.
Tiedot poistetaan rekisteristä kymmenen vuoden kuluttua
siitä, kun toimija on ilmoittanut valvontaviranomaiselle
toimintansa loppumisesta, tai siitä, kun toiminta on loppunut.
Rekisterimerkintä rangaistuksesta poistetaan kuitenkin, kun
rangaistukseen tuomitsemisen syynä olleen teon rangaistavuus
on poistettu. Jos rekisteriin merkitty tieto perustuu päätökseen,
joka ei ole vielä lainvoimainen ja päätös
sittemmin kumotaan, on tieto poistettava välittömästi
kumoamista koskevan päätöksen saatua
lainvoiman.
Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan muutoin,
mitä henkilötietolaissa (523/1999) ja
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.
Tarkemmat säännökset rehualan toimijoiden rekisteriin
merkitsemisestä voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
38 §
Valvontaviranomaisen ja valtuutetun tarkastajan tiedonantovelvollisuus
Jos valvontaviranomainen tai valtuutettu tarkastaja tietää tai
tällä on syytä epäillä,
että rehu tai sen käyttö voi aiheuttaa
vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle,
on valvontaviranomaisen ja valtuutetun tarkastajan salassapitosäännösten
estämättä ilmoitettava tästä välittömästi
toimivaltaiselle ympäristö-, elintarvike-, eläinlääkintä-
tai terveydensuojeluviranomaiselle. Ilmoitus tulee tehdä aina
myös Elintarviketurvallisuusvirastolle. Elintarviketurvallisuusviraston
on tehtävä ilmoitus Kansanterveyslaitokselle,
jos rehu tai sen käyttö voi aiheuttaa
vaaraa ihmisen terveydelle.
Valvontaviranomainen tai valtuutettu tarkastaja on velvollinen
ilmoittamaan Elintarviketurvallisuusvirastolle tämän
36 §:n nojalla ylläpitämään
rekisteriin tarvittavat tiedot. Lisäksi valvontaviranomainen
on velvollinen pyydettäessä ilmoittamaan Elintarviketurvallisuusvirastolle tarkastuksia,
valvontatoimenpiteitä, valvontahenkilöstöä,
maksuja ja valvontaa koskevia muita tietoja tämän
lain mukaisen valvonnan seurantaa varten.
Valvontaviranomaisen ja valtuutetun tarkastajan on toimitettava
1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot Elintarviketurvallisuusviraston
määräämällä tavalla.
Tarkempia säännöksiä valvontaviranomaisten
ja valtuutettujen tarkastajien ilmoitusvelvollisuudesta voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
39 §
Valvonnan tulosten julkaiseminen
Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisee valvonnan tulokset.
Edellä 35 §:ssä tarkoitettuja salassa
pidettäviä tietoja ei kuitenkaan saa julkaista.
Tarkempia säännöksiä valvonnan
tulosten julkaisemisesta voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
7 luku
Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset
40 §
Epäkohdan poistaminen
Valvontaviranomainen voi määrätä epäkohdan
poistettavaksi, jos rehu tai siitä annetut tiedot, rehun
tuotanto-, valmistus- tai jakeluvaihe taikka tuotantotilat, alkutuotantopaikka
tai niissä harjoitettava toiminta voivat aiheuttaa terveysvaaraa,
vaarantaa rehusta annettujen tietojen oikeellisuuden tai riittävyyden
taikka johtaa kuluttajaa harhaan tai eivät muutoin vastaa
rehulainsäädännön vaatimuksia.
Epäkohta on määrättävä poistettavaksi
välittömästi tai valvontaviranomaisen
asettamassa määräajassa.
41 §
Kielto
Valvontaviranomainen voi kieltää rehun:
1) tuotannon ja valmistuksen, jos tuotanto-, valmistus- tai
säilytystilat, valmistusmenetelmät tai -laitteet
taikka valmistajan laadunvarmistusjärjestelmät
tai tuotteet eivät täytä niille Euroopan
yhteisön rehulainsäädännössä taikka tässä laissa
tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia;
2) käsittelyn, jos käsittely- tai säilytystilat, käsittelymenetelmät
tai -laitteet taikka rehualan toimijan laadunvarmistusmenetelmät
tai tuotteet eivät täytä niille Euroopan
yhteisön rehulainsäädännössä taikka
tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia;
3) markkinoille saattamisen tai käytön, jos rehu
tai sen pakkaaminen tai siitä annettavat tiedot eivät
täytä Euroopan yhteisön rehulainsäädännössä taikka
tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia,
jos rehua käytetään sen käyttöohjeiden
vastaisesti, jos rehun valmistaja, markkinoille saattaja tai käyttäjä on
laiminlyönyt 18 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden taikka
jos valmistajaa, markkinoille saattajaa tai käyttäjää ei
ole hyväksytty 20 §:n mukaisesti;
4) kuljetuksen tai varastoinnin, jos kuljetuskalusto tai varastointitilat
eivät täytä Euroopan yhteisön
rehulainsäädännössä taikka
tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia;
5) sisämarkkinakaupan, maahantuonnin ja maastaviennin,
jos rehu ei täytä Euroopan yhteisön rehulainsäädännössä taikka
tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia.
Kielto voidaan määrätä vain,
jos epäkohdasta voi aiheutua vaaraa ihmisten tai eläinten
terveydelle taikka ympäristölle, jos se jatkuu
tai toistuu taikka jos se aiheutetaan tahallisesti.
Kielto on määrättävä määräaikaisena,
jos sen perusteena oleva epäkohta on mahdollista poistaa.
Kielto on viipymättä peruutettava, jos sen perusteena
oleva epäkohta on poistettu tai jos sillä ei enää kiellon
määräämisen kannalta ole merkitystä.
Kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen
kiellä valvontaviranomaisen
päätöksen täytäntöönpanoa
tai määrää sitä keskeytettäväksi.
42 §
Rehun uudelleenkäsittely, hävittäminen
ja palauttaminen
Jos valvontaviranomainen on 41 §:n nojalla määrännyt
rehun tuotantoa, valmistusta, käsittelyä, markkinoille
saattamista, käyttöä, sisämarkkinakauppaa,
maahantuontia tai maastavientiä koskevan kiellon, Elintarviketurvallisuusvirasto voi
määrätä rehun hyväksymällään
tavalla rehualan toimijan kustannuksella käsiteltäväksi uudelleen,
hävitettäväksi, käytettäväksi
muuhun tarkoitukseen tai palautettavaksi lähettäjämaahan.
Päätökseen voidaan liittää määräyksiä sen
täytäntöönpanossa noudatettavasta
menettelystä.
43 §
Rehualan toimijan rekisteröinnin ja hyväksymisen
keskeyttäminen, muuttaminen ja peruuttaminen
Rehualan toimijan rekisteröinnin ja hyväksymisen
keskeyttämisestä, muuttamisesta ja peruuttamisesta
säädetään rehuhygienia-asetuksen 14—16
artiklassa.
44 §
Laboratorion hyväksymisen peruuttaminen
Elintarviketurvallisuusviraston on peruutettava hyväksytyn
laboratorion hyväksyminen, jos laboratorio lopettaa toiminnan,
jonka perusteella se on hyväksytty.
Lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto voi peruuttaa
laboratorion hyväksymisen, jos laboratorio tai siellä harjoitettava
toiminta olennaisesti rikkoo tässä laissa tai
sen nojalla säädettyjä vaatimuksia eikä laboratorio
Elintarviketurvallisuusviraston määräyksestä huolimatta
korjaa puutteita kohtuullisessa määräajassa.
Hyväksyminen voidaan kuitenkin peruuttaa välittömästi, jos
se on ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle
toiminnasta aiheutuvan kohtuuttoman vahingon vuoksi välttämätöntä.
Elintarviketurvallisuusvirasto voi peruuttaa laboratorion hyväksymisen
myös 2 momentissa tarkoitetun asian käsittelyn
vaatimaksi ajaksi, jos puute laboratorion toiminnassa on sellainen, että se
voi vaarantaa tutkimustulosten luotettavuuden.
45 §
Uhkasakko ja teettäminen
Elintarviketurvallisuusvirasto voi tehostaa 40 §:ssä tarkoitettua
määräystä, 41 §:ssä tarkoitettua
kieltoa taikka 42 §:ssä tarkoitettua uudelleenkäsittelyä,
hävittämistä tai palauttamista koskevaa
määräystä uhkasakolla tai uhalla,
että tekemättä jätetty teetetään
laiminlyöjän kustannuksella.
Uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja teettämistä koskevassa
asiassa noudatetaan, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990)
säädetään.
46 §
Rangaistussäännös
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) valmistaa, saattaa markkinoille, tuo maahan tai vie maasta
rehua, joka ei täytä 6—15 §:ssä tai
niiden nojalla rehulle taikka sen pakkaamiselle tai merkitsemiselle
säädettyjä vaatimuksia,
2) rikkoo rehun valmistusta, käsittelyä, kuljetusta,
varastointia, käyttöä tai laadunvarmistusta
koskevaa 17 §:n tai sen nojalla annettua säännöstä,
3) rikkoo 7 §:n 3 momentin nojalla annettua kieltoa
tai 16 §:n nojalla annettua tilapäistä kieltoa,
4) laiminlyö 18 §:ssä säädetyn
ilmoitusvelvollisuuden, 19 §:ssä tarkoitetun tiedoston
pitämisen tai 34 §:n 2 momentissa säädetyn
tiedonantovelvollisuuden,
5) laiminlyö 20 §:ssä tarkoitetun
rehualan toimijan hyväksymisen hakemisen,
6) antaa 15 §:n vastaisesti tai muuten harhaanjohtavia
tietoja rehusta tai sen ominaisuuksista taikka
7) rikkoo 40 §:n nojalla annettua määräystä, 41 §:n
nojalla annettua kieltoa, 42 §:n nojalla annettua käsittely-,
hävittämis- tai palauttamismääräystä taikka
jatkaa toimintaansa, vaikka rekisteröinti tai hyväksyminen
on 43 §:n nojalla keskeytetty tai peruutettu,
on tuomittava, jollei laiminlyöntiä tai
teosta aiheutunutta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle
taikka ympäristölle ole pidettävä vähäisenä taikka
jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, rehulakirikkomuksesta sakkoon.
47 §
Rikosilmoituksen tekeminen
Elintarviketurvallisuusvirasto tekee 23 §:ssä tarkoitettujen
viranomaisten ja 24 §:ssä tarkoitettujen
valtuutettujen tarkastajien puolesta rikosilmoituksen rehulakirikkomuksesta.
Ilmoitus voidaan jättää tekemättä rikkomuksesta,
jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä.
8 luku
Erinäiset säännökset
48 §
Vahingonkorvausvelvollisuus
Rehun valmistajan, valmistuttajan ja tuojan on korvattava vahinko,
joka rehun ammattikäytössä aiheutuu ostajalle
siitä, että rehu ei täytä Euroopan
yhteisön rehulainsäädännössä taikka tässä laissa
tai tämän lain nojalla säädettyjä vaatimuksia.
Korvaus on suoritettava, vaikka vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti
tai huolimattomuudesta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausvelvollisuutta
ei kuitenkaan ole, jos se, jolta vaaditaan korvausta, saattaa todennäköiseksi,
ettei rehussa ollut vahingon aiheuttanutta virhettä silloin,
kun hän saattoi rehun markkinoille.
Valmistajan, valmistuttajan ja tuojan velvollisuudesta korvata
rehusta henkilölle taikka yksityiseen käyttöön
tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahinkoa kärsineen pääasiassa
sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle
omaisuudelle aiheutunut vahinko säädetään
tuotevastuulaissa (694/1990).
49 §
Perittävät maksut
Tämän lain mukaisista viranomaisen suoritteista
peritään valtiolle maksuja valtion maksuperustelaissa
(150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan.
50 §
Palkkiot ja kustannusten korvaukset
Elintarviketurvallisuusvirasto maksaa valtuuttamilleen tarkastajille
tämän lain mukaisista tarkastuksista ja näytteenotoista
palkkiota ja kustannusten korvauksia.
51 §
Muutoksenhaku
Tämän lain nojalla annettuun päätökseen
haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Valtion viranomaisen määräämään
maksuun haetaan oikaisua siten kuin valtion maksuperustelaissa säädetään.
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 200 .
Tällä lailla kumotaan 5 päivänä kesäkuuta 1998
annettu rehulaki (396/1998) siihen myöhemmin tehtyine
muutoksineen. Tällä lailla kumotun lain nojalla
annetut maa- ja metsätalousministeriön asetukset
ja päätökset jäävät
edelleen voimaan.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
täytäntöönpanon edellyttämiin
toimenpiteisiin.
53 §
Siirtymäsäännökset
Ennen tämän lain voimaantuloa rehulain tai tilatukijärjestelmän
täytäntöönpanosta annetun lain
nojalla hyväksytyt tai ilmoitetut rehualan toimijat saavat
ilman eri hyväksyntää tai ilmoitusta
jatkaa toimintaansa.
Ennen tämän lain voimaantuloa vireillä oleviin
rehualan toimijoita koskeviin ilmoituksiin ja hyväksymishakemuksiin
sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa
olleita säännöksiä.