3 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
d) muuta toimintaa, josta seuraa Etelämanneralueella
alkuperäisenä esiintyvän eliölajin
tai populaation elinympäristön merkittävä haitallinen
muutos;
5) mineraaliesiintymällä kaikkia
elottomia ja uusiutumattomia luonnonvaroja;
6) ympäristöonnettomuudella Etelämannerta koskevan
sopimuksen VII artiklan 5 kappaleen mukaan ennakolta ilmoitettavasta
tieteellisestä tutkimusohjelmasta, matkailusta tai muusta
valtion nimissä tapahtuvasta tai valtiosta riippumattomasta
toiminnasta aiheutunutta tapahtumaa, joka johtaa tai välittömästi
uhkaa johtaa merkittäviin haitallisiin vaikutuksiin Etelämanneralueella;
7) toiminnanharjoittajalla luonnollista henkilöä tai
oikeushenkilöä, joka järjestää 3
kohdan mukaista toimintaa;
8) torjuntatoimilla sellaisia kohtuullisia toimia,
jotka suoritetaan ympäristöonnettomuuden vaikutusten
välttämiseksi, minimoimiseksi tai leviämisen
estämiseksi;
9) laivalla jokaista meriympäristössä toimivaa
vesikulkuneuvoa, mukaan lukien kantosiipialukset, ilmatyynyalukset,
vedenalaiset alukset, kelluvat alukset ja kiinteät tai
kelluvat alustat;
10) erityisellä nosto-oikeudella Kansainvälisen
Valuuttarahaston määrittelemiä erityisiä nosto-oikeuksia;
11) laivan vetoisuudella laivan bruttovetoisuutta laskettuna
vuoden 1969 kansainvälisen aluksenmittausyleissopimuksen
(SopS 31/1982) liitteeseen I sisältyvien vetoisuuden
mittaussääntöjen mukaisesti.
12 §
Arviointiselostuksesta kuuleminen
Lupaviranomainen pyytää arviointiselostuksesta
tai sen luonnoksesta tarpeelliset lausunnot. Lupaviranomainen voi
tarvittaessa pyytää arviointiselostuksesta tai
sen luonnoksesta lausunnon myös ulkomaisilta viranomaisilta
ja asiantuntijalaitoksilta.
Lupaviranomainen varaa Etelämannerta koskevan sopimuksen
IX artiklassa tarkoitetulle kokoukselle ja pöytäkirjan
muille sopimuspuolille mahdollisuuden tehdä huomautuksia ympäristövaikutusten
kokonaisarviointia koskevasta arviointiselostuksesta tai sen luonnoksesta.
Lupaviranomainen varaa luonnollisille henkilöille sekä sellaisille
yhteisöille ja säätiöille, joiden
pääasiallinen tarkoitus on niiden sääntöjen mukaan
edistää ympäristönsuojelua,
mahdollisuuden lausua mielipiteensä arviointiselostuksesta
tai sen luonnoksesta.
18 §
Lupapäätös
Lupapäätöksessä annetaan
Etelämanneralueen ympäristön
suojelemiseksi tarpeelliset määräykset.
Lupapäätöksessä on yksilöitävä luvan
saanut toiminta sekä sen ajankohta, paikka ja toteuttaja.
Lupaan on liitettävä tarpeelliset määräykset:
1) poikkeuksellisen tilanteen arvioimisesta ja siitä ilmoittamisesta;
2) ympäristöonnettomuuden vaikutusten torjumista
koskevista toimista ja niitä koskevista harjoitteista;
3) 35 a §:n mukaisesta torjuntasuunnitelmasta, varautumissuunnitelmasta
ja muista järjestelyistä;
4) poikkeuksellisten tilanteiden tilastoinnista ja raportoinnista;
5) toiminnanharjoittajan vakuutuksista tai muista taloudellisista
vakuuksista;
6) tietojen vaihdosta ja yhteistyöstä ympäristöonnettomuuksista
aiheutuvien haitallisten vaikutusten torjumiseksi;
7) varotoimista, joilla ehkäistään
Etelämanneralueella esiintymättömien
mikro-organismien tuominen vahingossa alueelle.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
20 §
Lupapäätöksen muuttaminen ja peruuttaminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lupaviranomainen voi viran puolesta muuttaa lupapäätöstä,
jos:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lupaviranomainen voi viran puolesta peruuttaa luvan, jos:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
21 §
Alkuperäisen eliöstön suojelu
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lupa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen
voidaan myöntää, jos kysymys on:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2) näyteyksilöiden hankkimisesta museoon, kasvitieteelliseen
puutarhaan taikka muuhun vastaavaan laitokseen tai käyttötarkoitukseen;
3) näyteyksilöiden hankkimisesta eläintarhaan;
alkuperäisenä esiintyvän nisäkkään
tai linnun ottamiseen lupa voidaan myöntää ainoastaan,
jos sitä ei ole saatavissa olemassa olevista tarhoista
tai jos kyse on pakottavasta suojelullisesta tarpeesta; tai
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on
varmistettava, että:
1) Etelämanneralueella alkuperäisinä esiintyviä nisäkkäitä,
lintuja, selkärangattomia eläimiä tai
kasveja ei oteta enempää kuin on ehdottomasti
välttämätöntä 2 momentissa
säädetyn tarkoituksen kannalta;
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
23 §
Vieraiden eliölajien tuominen
Viljelykasvien ja niiden lisääntymiskelpoisten
kasvinosien valvottuun käyttöön voidaan
antaa lupa. Lupa voidaan antaa myös eliölajien
valvottuun kokeelliseen käyttöön.
Luvassa on:
1) yksilöitävä tuotavat lajit ja
mahdollisuuksien mukaan tuotujen yksilöiden lukumäärä sekä tarvittaessa
ikä, sukupuoli ja tuomisen oikeuttava perustelu;
sekä
2) määrättävä varotoimista,
joihin on ryhdyttävä karkaamisen tai sen välttämiseksi,
että tuotu kasvi tai eliö joutuu kosketuksiin
eläimistön tai kasviston kanssa.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei koske ruoan tuomista Etelämanneralueelle, jos ruoka
säilytetään ja käsitellään
valvotuissa olosuhteissa ja jos siipikarja- ja muut lintutuotteet
tutkitaan etukäteen sairauksien leviämisen estämiseksi.
Luvansaajan tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin, jotta
haitalliset seuraukset alkuperäiseliöstölle
voitaisiin välttää.
24 §
Vieraiden eliölajien siirtäminen ja hävittäminen
Luvanhaltija on velvollinen ennen luvan voimassaolon päättymistä siirtämään
Etelämanneralueelle tuomansa eliön tai sellaisen
23 §:n 3 momentissa tarkoitetun siipikarja- tai
muun lintutuotteen, jota ei ole käytetty, pois Etelämanneralueelta
taikka hävittämään sen polttamalla
tai muulla yhtä tehokkaalla tavalla.
Jokainen on velvollinen viipymättä hävittämään
polttamalla tai muulla yhtä tehokkaalla tavalla sellaisen
Etelämanneralueelle ilman lupaa tuodun eliön
ja sen jälkeläiset, joka saattaa aiheuttaa vaaraa
Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyvälle
eliölle, taikka siirtämään vaaraa
aiheuttavan eliön pois Etelämanneralueelta
ellei siirto tai hävitys johtaisi suurempaan vahingolliseen
ympäristövaikutukseen.
6 a luku
Ympäristöonnettomuudet ja muut poikkeukselliset
tilanteet
35 a §
Toiminnanharjoittajan yleiset velvollisuudet
Toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä tarpeellisiin
toimenpiteisiin ympäristöonnettomuuksien
aiheutumisen ja niiden haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi.
Toimintapaikat ja kuljetusvälineet on varustettava ja niitä on
käytettävä siten, että toiminta
tapahtuu turvallisesti eikä siitä aiheudu haitallisia
ympäristövaikutuksia. Toimenpiteet on sovitettava
yhteen muiden Etelämantereella toimivien kanssa. Toimintaan
osallistuva henkilöstö on koulutettava kaluston asianmukaiseen
käyttämiseen ja toimintaan poikkeuksellisissa
tilanteissa. Toiminnanharjoittajan on laadittava ympäristöonnettomuuksia
ja niiden vaikutusten torjuntaa koskeva torjuntasuunnitelma.
Toiminnanharjoittajan on laadittava varautumissuunnitelma myös
muihin poikkeuksellisiin tilanteisiin varautumiseksi. Suunnitelmasta
on käytävä ilmi tarpeelliset toimenpiteet
niiden henkilöiden terveyden ja turvallisuuden turvaamiseksi,
joita lupa koskee. Suunnitelmaan tulee lisäksi sisältyä selvitys
etsintä-, pelastus- ja evakuointitoimenpiteistä onnettomuuksien varalta.
Toiminnanharjoittaja voi sopia muiden toiminnanharjoittajien kanssa
siitä, että toiminnanharjoittaja hyödyntää muiden
toiminnanharjoittajien ylläpitämiä tämän
momentin mukaisia järjestelyjä.
Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava ympäristöonnettomuuksista
ja muista poikkeuksellisista tilanteista viipymättä valtioneuvoston asetuksella
säädettävälle viranomaiselle.
Toiminnanharjoittajalla tulee olla toiminnan laatu ja laajuus
huomioon ottaen riittävä vakuutus tai muu hyväksyttävä taloudellinen
vakuus 35 c §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisen vastuun
kattamiseksi 35 e §:ssä asetettuihin rajoihin
saakka. Toiminnanharjoittajan tulee lisäksi ylläpitää toiminnan
laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävää vakuutusta
tai muuta järjestelyä, joka kattaa kaikki etsintään,
pelastamiseen, lääketieteelliseen hoitoon
ja evakuointiin liittyvät kustannukset. Velvollisuus ylläpitää vakuutusta,
vakuutta tai muuta järjestelyä ei koske toiminnanharjoittajia,
jotka toimivat valtion nimissä.
35 b §
Toimet ympäristöonnettomuuden vaikutusten torjumiseksi
Toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä nopeisiin
ja tehokkaisiin toimiin toiminnastaan aiheutuneen ympäristöonnettomuuden
vaikutusten torjumiseksi.
Toiminnanharjoittaja voi lupaviranomaisen valtuutuksesta ryhtyä toimiin
myös toisen toiminnasta aiheutuneen ympäristöonnettomuuden vaikutusten
torjumiseksi, jos onnettomuudesta aiheutuu välitön
uhka merkittävästä ja haitallisesta vaikutuksesta
Etelämanneralueen ympäristölle.
35 c §
Toiminnanharjoittajan taloudellinen vastuu
Toiminnanharjoittaja, joka laiminlyö hänelle 35
b §:n 1 momentin nojalla kuuluvan velvollisuuden, vastaa
torjuntatoimista aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta toimet
suorittaneelle pöytäkirjan sopimuspuolelle tuottamuksestaan
riippumatta.
Jos toiminnanharjoittaja on laiminlyönyt hänelle
35 b §:n 1 momentin nojalla kuuluvan velvollisuuden eikä kukaan
pöytäkirjan sopimuspuolista ole ryhtynyt torjuntatoimiin,
toiminnanharjoittaja on tuottamuksestaan riippumatta velvollinen
maksamaan arvioituja torjuntatoimia vastaavan rahasumman Valtiokonttorille.
Milloin ympäristöonnettomuus on kahden tai useamman
toiminnanharjoittajan aiheuttama, he vastaavat vahingosta yhteisvastuullisesti.
Toiminnanharjoittaja, joka osoittaa, että ainoastaan osa
ympäristöonnettomuudesta johtuu sen toiminnasta,
vastaa ainoastaan tästä osuudesta.
Kun pöytäkirjan ympäristövastuuta
koskevan VI liitteen 12 artiklassa tarkoitettu rahasto on perustettu,
2 momentissa tarkoitettu rahasumma on siirrettävä lupaviranomaisen
ilmoituksesta mainittuun rahastoon.
35 d §
Vastuun poistavat perusteet
Toiminnanharjoittaja ei vastaa 35 c §:ssä tarkoitetuista
kustannuksista, jos ympäristöonnettomuus johtuu:
1) ihmishengen tai turvallisuuden suojelemiseksi tarpeellisesta
teosta tai laiminlyönnistä;
2) Etelämanneralueen olosuhteissa poikkeuksellisesta
luonnonkatastrofista, jota ei voitu kohtuudella ennakoida, edellyttäen,
että toiminnanharjoittaja on täyttänyt
35 a §:n mukaiset velvollisuutensa;
3) terrorismista; tai
4) toiminnanharjoittajaan kohdistuvasta oikeudettomasta
hyökkäyksestä.
Lupaviranomaisen edellä 35 b §:n 2 momentin
nojalla valtuuttamat tahot eivät vastaa ympäristöonnettomuudesta,
joka on aiheutunut muun ympäristöonnettomuuden
vaikutusten torjumiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.
35 e §
Taloudellisen vastuun rajoitukset
Toiminnanharjoittajan taloudellisen vastuun enimmäismäärä on
kolme miljoonaa erityistä nosto-oikeutta. Enimmäismäärä lasketaan
kunkin toimijan ja ympäristöonnettomuuden osalta erikseen.
Jos laiva on ollut osallisena ympäristöonnettomuuden
aiheuttaneeseen tapahtumaan, vastuun enimmäismäärä määräytyy
seuraavasti:
1) vetoisuudeltaan alle 2 000 tonnin alus miljoona
erityistä nosto-oikeutta;
2) vetoisuudeltaan yli 2 000 tonnin alus 1 kohdan
mukainen vastuun määrä lisättynä seuraavasti:
a) jokaiselta 2 000 tonnin ylittävältä tonnilta 400
erityistä nosto-oikeutta 30 000 tonniin saakka;
b) jokaiselta 30 000 tonnin ylittävältä tonnilta
300 erityistä nosto-oikeutta 70 000 tonniin saakka;
c) jokaiselta 70 000 tonnin ylittävältä tonnilta
200 erityistä nosto-oikeutta.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa
säädetään, toiminnanharjoittaja
voi rajoittaa vastuutaan muun kansainvälisen vastuunrajoitussopimuksen
mukaisesti, jos mainitut rajoitukset ovat vähintään
yhtä korkeat kuin 2 momentissa säädetään.
Edellä 1—3 momentissa tarkoitettuja vastuun rajoituksia
ei sovelleta, jos toiminnanharjoittaja on menetellyt tahallisesti
tai tuottamuksellisesti. Toiminnanharjoittajiin, jotka toimivat
valtion nimissä, sovelletaan pöytäkirjan
ympäristövastuuta koskevan VI liitteen 9 artiklan
2 kohdan mukaista vastuun rajoituksia koskevaa poikkeusta.
35 f §
Menettely korvausasiassa
Jos toiminnanharjoittaja ja torjuntatoimiin ryhtynyt pöytäkirjan
sopimuspuoli eivät sovi torjuntatoimien korvaamisesta,
torjuntatoimet suorittanut pöytäkirjan sopimuspuoli
voi panna tätä koskevan asian vireille Vaasan
hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölain (586/1996)
69 §:ssä säädetään.
Asia on pantava vireille kolmen vuoden kuluessa torjuntatoimien
aloittamisesta tai siitä, kun torjuntatoimet
suorittanut sopimuspuoli on saanut tietää tai
sen olisi pitänyt tietää toiminnanharjoittajan henkilöllisyydestä riippuen
siitä, kumpi näistä ajankohdista on myöhempi.
Hakemus on jätettävä tutkimatta, jos
torjuntatoimien aloittamisesta on kulunut vähintään
15 vuotta.
Jos toiminnanharjoittaja ja lupaviranomainen eivät
sovi 35 c §:n 2 momentissa tarkoitetusta asiasta, lupaviranomaisen
on pantava korvausasia vireille siten kuin tämän
pykälän 1 momentissa säädetään.
Asia on pantava vireille 15 vuoden kuluessa siitä, kun
lupaviranomainen on saanut tiedon ympäristöonnettomuudesta.
Korvausasioiden hallintoriitamenettelyä koskevat säännökset
eivät koske toiminnanharjoittajia, jotka toimivat valtion
nimissä.
36 §
Hätätilanne
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta hätätilanteesta
on ilmoitettava viipymättä yhteysviranomaiselle.
Yhteysviranomaisena toimivasta viranomaisesta säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
Yhteysviranomainen antaa hätätilanteessa tehdyistä toimista
pöytäkirjan määräysten
mukaisesti tiedon kaikille pöytäkirjan muille
sopimuspuolille ja pöytäkirjan 11 artiklassa tarkoitetulle
komitealle.
Ympäristöonnettomuuksista ja muista poikkeuksellisista
tilanteista säädetään 6 a luvussa.
37 §
Muutoksenhaku
Lupaviranomaisen tämän lain nojalla ratkaisemaan
lupa-asiaan ja 28 §:ssä tarkoitettua jätehuoltosuunnitelmaa
koskevaan päätökseen haetaan muutosta
valittamalla Vaasan hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
38 §
Viittaussäännös
Rangaistus 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun
kiellon vastaisesti tehdystä ydinräjähteen
räjäyttämisestä säädetään
rikoslain (39/1889) 34 luvun 6 §:ssä.
Rangaistus muusta tämän lain 4 §:n 1
momentin 1 kohdassa sekä 32 tai 33 §:ssä tarkoitetusta
ympäristön turmelemisesta säädetään
rikoslain 48 luvun 1—4 §:ssä. Rangaistus
tämän lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetun kiellon vastaisesta kajoamisesta Etelämanneralueen
mineraaliesiintymään säädetään
rikoslain 48 a luvun 3 a §:ssä.
40 §
Etelämanneralueen suojelurikkomus
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2) laiminlyö 5, 24, 26 tai 27 §:ssä,
34 §:n 2 momentissa, 35 §:ssä,
35 a §:n 3 momentissa taikka mainittujen säännösten
nojalla annetussa säännöksessä tai
määräyksessä tarkoitetun velvollisuuden
tai
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, Etelämantereen suojelurikkomuksesta sakkoon.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
41 §
Toimivaltainen tuomioistuin
Tämän lain 38 ja 40 §:ssä tarkoitetussa
asiassa toimivaltainen tuomioistuin on Helsingin käräjäoikeus.