13 a §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Verovelvollisuusryhmään voi kuulua
vain:
1) pääasiassa 41 §:ssä tarkoitettuja
rahoituspalveluja tai 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutuspalveluja
myyvä elinkeinonharjoittaja;
2) luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/1993)
4 §:ssä tarkoitettu omistusyhteisö tai
kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 3 luvun 1 §:n
2 momentissa tarkoitettu vakuutuskonsernin emoyhteisö;
3) elinkeinonharjoittaja, jossa 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla
elinkeinonharjoittajalla on kirjanpitolain (1336/1997)
1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa
tarkoitettu määräysvalta;
4) elinkeinonharjoittaja, jossa 1—3 kohdassa tarkoitetut
elinkeinonharjoittajat voivat yhdessä käyttää kirjanpitolain
1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n
2 momentissa tarkoitettua määräysvaltaa
vastaavaa valtaa, ja sen määräysvallassa
3 kohdassa tarkoitetulla tavalla oleva elinkeinonharjoittaja.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, tämän
lain laskuja koskevia säännöksiä sovelletaan
jokaiseen elinkeinonharjoittajaan erikseen.
102 a §
Edellä 102 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun
vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella
on ostamastaan tavarasta tai palvelusta myyjän antama 209
b ja 209 c §:n mukainen lasku tai muu laskuna toimiva tosite.
Jos kyse on ostosta 2 a, 8 a tai 9 §:n nojalla suoritettavan
veron taikka yhteisöhankinnasta suoritettavan veron vähentämisestä,
edellytyksenä on lisäksi, että verovelvollinen
on täyttänyt 162 §:ssä säädetyn
ilmoitusvelvollisuutensa tai että vero on maksuunpantu.
Jos verovelvollinen ei saa myyjältä 1 momentissa
tarkoitettua laskua, vähennysoikeuden edellytyksenä on
verovelvollisen itse laatima tosite, josta ilmenee soveltuvin osin
209 b §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot sekä ostosta
tai yhteisöhankinnasta suoritettava vero ja verokanta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
169 §
Verovelvollisen on verohallituksen, veroviraston tai veroasiamiehen
kehotuksesta esitettävä Suomessa tarkastettavaksi
kirjanpitonsa, muistiinpanonsa sekä kaikki se toimintaan
liittyvä ja muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen
hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa
muutoksenhakua käsiteltäessä.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, ulkomailla 209 g—209
i §:n mukaisesti sähköisesti säilytettävien
tositteiden tai muun aineiston osalta riittävää on,
että tietoihin saadaan täydellinen tosiaikainen
tietokoneyhteys ja että tiedot ovat saatettavissa selväkieliseen
kirjalliseen muotoon. Viranomaisen kehotuksesta teknisestä tallenteesta
on lisäksi valmistettava jäljennös tarkastusta
suorittavan henkilön käyttöön,
jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen.
Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus, ellei erityisistä syistä muuta
johdu.
Tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä sekä esitettävästä aineistosta
ja omaisuudesta säädetään tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella.
22 luku
Kirjanpito ja tositteet
209 §
Verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa
sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten
tarvittavat tiedot. Suoritettavan ja vähennettävän
veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien
kirjausten on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuihin tositteisiin
ottaen lisäksi huomioon, mitä tässä laissa
tositteista säädetään. Tarkemmat
kirjanpitoa koskevat säännökset annetaan
valtioneuvoston asetuksella.
Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaisia
muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten
tarvittavat tiedot. Merkintöjen tulee perustua päivättyihin ja
numeroituihin tositteisiin ottaen huomioon, mitä tässä laissa
tositteista säädetään. Tarkemmat
muistiinpanoja koskevat säännökset annetaan
verohallituksen päätöksellä.
209 a §
Myyjän on annettava verollisesta tavaran tai palvelun
myynnistä ostajalle lasku, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja
tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Tätä sovelletaan
myös 43 a, 55, 56 ja 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan,
62, 70, 70 b, 71, 72, 72 a—72 e sekä 72 h §:n
perusteella verottomaan myyntiin. Lasku on annettava 63 a §:ssä ja
72 b §:n 4 momentissa tarkoitetusta myynnistä myös
silloin, kun ostajana on yksityishenkilö. Laskua ei ole
annettava 3—5 §:n perusteella verottomista
myynneistä.
Edellä 130 a §:n 1 momentissa tarkoitetun
tavaran tai palvelun myyjän on annettava myynnistä kunnalle
lasku.
Myyjän on annettava lasku myös
1 ja 2 momentissa tarkoitettuja myyntejä koskevista:
1) ennakkomaksuista;
2) 78 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa sekä 78 a §:ssä tarkoitetuista
oikaisueristä ja korvauksista, ellei niitä ole
huomioitu aiemmin annetuissa laskuissa.
Ostajan laatima lasku katsotaan myyjän antamaksi, jos
myyjä ja ostaja ovat sopineet asiasta ja jos on olemassa
järjestely, jonka mukaan myyjä hyväksyy
laskun.
209 b §
Edellä 209 a §:ssä tarkoitettu lasku
voidaan toimittaa vastaanottajan suostumuksin sähköisesti.
Useasta erillisestä tavaroiden ja palvelujen myynnistä voidaan
antaa yhteinen lasku.
Laskussa on oltava seuraavat tiedot:
1) laskun antamispäivä;
2) yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva
tunniste, jolla lasku voidaan yksilöidä;
3) arvonlisäverotunniste, jolla elinkeinonharjoittaja
on myynyt tavarat tai palvelut;
4) ostajan arvonlisäverotunniste, jota ostaja on
käyttänyt ostossa, jos hän on ostosta
verovelvollinen tai jos kyse on 72 a §:ssä tarkoitetusta tavaran
yhteisömyynnistä;
5) myyjän ja ostajan nimi ja osoite;
6) myytyjen tavaroiden määrä ja
luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne;
7) tavaroiden toimituspäivä, palvelujen
suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä,
jos se voidaan määrittää eikä se
ole sama kuin laskun antamispäivä;
8) veron peruste kunkin verokannan tai verottomuuden
osalta, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset
ja alennukset, jos niitä ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa;
9) verokanta;
10) suoritettavan veron määrä euroissa,
ei kuitenkaan 13 kohdassa tarkoitetun myynnin osalta;
11) jos myynnistä ei ole suoritettava veroa
tai jos verovelvollinen on 2 a, 8 a tai 9 §:n perusteella
ostaja, verottomuuden tai ostajan verovelvollisuuden peruste taikka
viittaus tämän lain tai Euroopan yhteisöjen
neuvoston kuudennen direktiivin (77/388/ETY) jäsenvaltioiden
liikevaihtoverolainsäädännön
yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä:
yhdenmukainen määräytymisperuste, jäljempänä kuudes
arvonlisäverodirektiivi, asianomaiseen säännökseen;
12) toiseen jäsenvaltioon myytävän
uuden kuljetusvälineen osalta tiedot, joiden perusteella
26 d §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset voidaan
todeta;
13) jos myyntiin sovelletaan 79 a §:ssä tarkoitettua
menettelyä, maininta menettelyn soveltamisesta taikka viittaus
mainittuun pykälään tai kuudennen arvonlisäverodirektiivin
asianomaiseen säännökseen;
14) jos kyse on 80 §:ssä tarkoitetun
matkatoimistopalvelun myynnistä, maininta menettelyn soveltamisesta
taikka viittaus mainittuun pykälään tai
kuudennen arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen
säännökseen;
15) jos sijoituskullan myyjä valitsee myynnin
verollisuuden 43 c §:ssä tarkoitetulla tavalla,
myynnin verollisuutta osoittava merkintä;
16) jos laskulla muutetaan aikaisemmin annettua laskua,
yksiselitteinen viittaus tähän laskuun.
Jos osa 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista sisältyy
ostajalle aiemmin annettuun tai ostajalla olevaan asiakirjaan, katsotaan
näiden asiakirjojen yhdessä muodostavan laskun.
Edellytyksenä on kuitenkin, että jälkimmäinen
asiakirja sisältää yksiselitteisen viittauksen
aikaisempaan asiakirjaan.
Edellä 2 momentin 10 kohdassa suoritettavan veron määrällä ja
veron perusteella tarkoitetaan veroa, joka myyjän on tällä laskulla
laskutettavasta myynnistä tai sen osasta lain mukaan suoritettava,
ja sen perustetta. Laskussa ei kuitenkaan saa mainita veron määrää tai
verokantaa, ellei myyjää ole merkitty arvonlisäverovelvollisten
rekisteriin. Jos rekisteröinti on vireillä, vero
ja verokanta voidaan kuitenkin merkitä edellyttäen,
että samalla mainitaan rekisteröinnin vireillä oleminen.
Yksikköhintaa ei tarvitse merkitä 209 a §:n
3 momentissa tarkoitettuihin laskuihin.
209 c §
Poiketen siitä, mitä 209 b §:n
2 momentin 1—10 kohdassa säädetään,
seuraavissa laskuissa tarvitsee olla vain jäljempänä 3
momentissa tarkoitetut tiedot:
1) loppusummaltaan enintään 1 000
euron suuruiset laskut;
2) vähittäiskaupassa tai muussa siihen
rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa
myyntitoiminnassa annettavat laskut;
3) tarjoilupalveluja tai henkilökuljetuksia koskevat
laskut, lukuun ottamatta edelleen myytäviksi tarkoitettuja
palveluja;
4) pysäköintimittareiden ja muiden
vastaavien laitteiden tulostamat tositteet.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei koske 63 §:n 3 momentissa, 63 a, 63 b tai 72
b §:ssä tai 72 g §:n
3 kohdassa tarkoitettuja tavaroiden myyntejä koskevia
laskuja.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa laskuissa on
oltava seuraavat tiedot:
1) laskun antamispäivä;
2) myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste;
3) myytyjen tavaroiden määrä ja
luonne sekä palvelujen luonne;
4) suoritettavan veron määrä verokannoittain taikka
veron peruste verokannoittain.
209 d §
Edellä 105 §:ssä tarkoitetusta selvityksestä on käytävä ilmi
selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan
nimet, osoitteet sekä yritys- ja yhteisötunnukset,
luovutuksen luonne, rakentamispalvelun valmistumisvuosi ja myyjän
suoritettavan veron määrä.
Edellä 111 §:n 2 momentissa tarkoitetussa selvityksessä on
oltava selvityksen antamispäivä, myyjän
ja ostajan nimet, osoitteet sekä mahdolliset yritys- ja
yhteisötunnukset, luovutuksen luonne ja kohdekuukausi,
vuokran tai yhtiövastikkeen kokonaismäärä ja
energian osuus siitä sekä myyjän ostamasta
energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan
veron määrä.
Edellä 112 §:n 3 momentissa tarkoitetussa
tositteessa on oltava tositteen laatimispäivä,
verovelvollisen nimi, tavaroiden määrä ja
luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne, vähennyskelpoiseen
käyttöön ottamispäivä ellei
se ole sama kuin laatimispäivä, hankintaan sisältynyt
vero tai omasta käytöstä suoritettu vero
sekä viittaus hankintaa tai omasta käytöstä suoritettavaa
veroa koskevaan tositteeseen, todennäköinen luovutushinta
ilman veron osuutta, verokanta ja vähennettävä vero.
209 e §
Verovirasto voi tarkastuksen taikka veron palauttamisen tai
maksuunpanon yhteydessä hyväksyä tehdyn
vähennyksen, vaikkei verovelvollisella ole lain vaatimusten
mukaista laskua, selvitystä tai muuta tositetta, jos verovelvollinen kykenee
muutoin osoittamaan olevansa 102, 102 a—102 c,
103—106 tai 111—113 §:n nojalla oikeutettu
vähennykseen.
209 f §
Edellä 62 §:ssä tarkoitetun liiketoiminnan
jatkajan on myyjän pyynnöstä annettava
selvitys siitä, että luovutettuja tavaroita ja
palveluja ryhdytään käyttämään
vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Edellä 62 §:ssä tarkoitetun omaisuuden
luovuttajan on ostajan pyynnöstä annettava selvitys 79
f §:n 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten olemassaolosta.
209 g §
Verovelvollisen on säilytettävä antamiensa, 1 §:n
1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja myyntejä koskevien
laskujen jäljennökset sekä tähän
toimintaan liittyviä tavaroiden ja palvelujen ostoja koskevat
vastaanottamansa laskut.
Laskuissa mainittujen 209 b §:n 2 momentissa tarkoitettujen
tietojen muuttumattomuus ja luettavuus on varmistettava
koko säilytysajan. Koneellisella tietovälineellä olevien
laskujen tietojen on oltava saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen
muotoon.
Laskut on säilytettävä vähintään
kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi
on päättynyt. Tilikaudella tarkoitetaan tilikautta,
johon kuuluvalle kalenterikuukaudelle 13 luvun säännösten
mukaisesti kohdistettavaa myyntiä, ostoa, oikaisuerää tai
ennakkomaksua laskut koskevat.
Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään,
sovelletaan ulkomaisen elinkeinonharjoittajan vastaanottamien laskujen
osalta vain Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan vastaanottamiin
laskuihin.
209 h §
Edellä 209 g §:ssä tarkoitetut laskut
on säilytettävä Suomessa.
Laskut voidaan kuitenkin säilyttää toisessa
jäsenvaltiossa, jos:
1) tallennus on suoritettu sähköisesti
siten, että se takaa täydellisen tosiaikaisen
tietokoneyhteyden näihin tietoihin; tai
2) elinkeinonharjoittaja on ulkomaalainen, jolla ei
ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa.
Laskut voidaan kuitenkin säilyttää muualla kuin
edellä 1 ja 2 momentissa säädetään
kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyillä edellytyksillä.
Tätä noudatetaan soveltuvin osin myös
muihin kuin kirjanpitolaissa tarkoitettuihin kirjanpitovelvollisiin.
209 i §
Mitä 209 g ja 209 h §:ssä säädetään
laskusta, noudatetaan soveltuvin osin myös muihin tositteisiin,
joihin suoritettavan ja vähennettävän
veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien
kirjaukset perustuvat.
Mitä 209 g ja 209 h §:ssä säädetään
annetusta laskusta, noudatetaan soveltuvin osin myös muuhun
verovelvollisen muistiinpanoaineistoon, jos verovelvollinen ei ole
kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollinen.
209 j §
Verovelvollisen on pidettävä luetteloa niistä tavaroista,
jotka hän itse tai joku muu hänen puolestaan kuljettaa
toiseen jäsenvaltioon 18 b §:n
1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettuja liiketoimia varten.
209 k §
Edellä 43 a ja 43 c §:ssä tarkoitetun
sijoituskullan myyjän on tunnistettava asiakas aina, kun yhden
liiketoimen tai toisiinsa kytkeytyneiden liiketoimien yhteenlaskettu
arvo on vähintään 15 000 euroa.
Myyjän on käytettävissä olevin keinoin
tunnistettava myös henkilö, jonka lukuun edellä tarkoitettu
asiakas todennäköisesti toimii.
Tunnistamista ei tarvitse suorittaa, jos asiakas on rahanpesun
estämisestä ja selvittämisestä annetun
lain (68/1998) 6 §:n 6 momentissa tarkoitettu
elinkeinonharjoittaja.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen asiakkaiden tunnistamista
ja liiketoimien kirjaamista koskevat tarkemmat säännökset
annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu aineisto on säilytettävä kuusi
vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana se tilikausi on
päättynyt, jona liiketoimi tai viimeinen toisiinsa
kytkeytyneistä liiketoimista suoritettiin.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2004, ellei jäljempänä toisin säädetä.
Lain 13 a §:n 2 momentti tulee kuitenkin voimaan
päivänä
kuuta
2003.
Lakia sovelletaan, jollei jäljempänä toisin säädetä,
kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, tavaran
yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu
tullivalvonnasta, tavara on otettu omaan käyttöön
taikka tavara on siirretty varastointimenettelystä lain
voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Lain 10 luvun vähennettävää veroa
koskevia säännöksiä sovelletaan
silloin, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu
taikka maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta vähennyksen
tekemiseen oikeutetulle elinkeinonharjoittajalle tai tavaran yhteisöhankinta on
tehty taikka tavara tai palvelu on itse tuotettu lain voimaantulopäivänä tai
sen jälkeen.