1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään
uusiutuvista energialähteistä ja tehokkaalla yhteistuotannolla
tuotetun sähkön alkuperän varmentamisesta
sekä sähkön alkuperän ilmoittamisesta.
Tämän lain 2 a §:n 3 momenttia ja
3 a §:ää ei sovelleta tehokkaalla yhteistuotannolla
tuotetun sähkön alkuperätakuuseen.
1 a §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) uusiutuvilla energialähteillä tuuli-,
aurinko- ja ilmalämpöenergiaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa,
valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikkakaasuja, jäteveden
käsittelylaitosten kaasuja ja biokaasuja;
2) ilmalämpöenergialla ilmassa lämpönä olevaa
energiaa;
3) geotermisellä energialla maaperään
pinnan alle lämpönä varastoitunutta energiaa;
4) hydrotermisellä energialla tarkoitetaan pintaveteen
lämpönä varastoitunutta energiaa;
5) biomassalla maatalouden kasvi- ja eläin-aineista
sekä metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta,
kalastus ja vesiviljely mukaan lukien, peräisin olevien
biologista alkuperää olevien tuotteiden,
jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus-
ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;
6) uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä sähköä,
joka tuotetaan yksinomaan uusiutuvia energialähteitä käyttävissä voimalaitoksissa
ja sitä osuutta uusiutuvia ja muita energialähteitä käyttävissä voimalaitoksissa
tuotetusta sähköstä, joka tuotetaan uusiutuvista
energialähteistä sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettua
sähköä, jota käytetään
varastointijärjestelmien täyttämiseen,
lukuun ottamatta varastointijärjestelmien tuottamaa sähköä;
7) omakäyttölaitteilla niitä laitteita
ja koneistoja, jotka voimalaitoksessa tarvitaan sähkön
tai sähkön ja lämmön tuottamiseen
ja tuotantovalmiuden ylläpitämiseen ja jotka tarvitaan
voimalaitoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen
poistamiseen tai pienentämiseen;
8) yhteistuotannolla lämpöenergian
ja sähkö- tai mekaanisen energian samanaikaista
tuottamista samassa prosessissa;
9) tehokkaalla yhteistuotannolla energiatehokkuudesta,
direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU
muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY
ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,
jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi,
liitteessä II asetetut perusteet täyttävää yhteistuotantoa;
10) yhteistuotannolla tuotetulla sähköllä hyötylämmön
tuotantoon liittyvässä prosessissa tuotettua ja
energiatehokkuusdirektiivin liitteessä I säädetyn
menetelmän mukaisesti laskettua sähköä;
11) myynninedistämisaineistolla sähkön markkinoimiseksi
suoraan sähkönkäyttäjälle jaettua
tai lähetettyä kirjallista aineistoa sekä vastaavaa
sähköistä aineistoa, jonka sähkönkäyttäjä voi
tallentaa ja toisintaa muuttumattomana;
12) sähkönkäyttäjällä sähkön
loppukäyttäjää sekä luonnollista
tai oikeushenkilöä, joka toimittaa sähköä vain
muille samaan konserniin kuuluville yhtiöille taikka kiinteistön
tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisällä.
1 b §
EU- ja ETA-valtioiden uusiutuvista energialähteistä tuotetulle
sähkölle myöntämien alkuperätakuiden
tunnustaminen
Euroopan unionin (EU) tai Euroopan talousalueen (ETA)
toisen valtion uusiutuvista lähteistä peräisin
olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien
2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta
ja myöhemmästä kumoamisesta annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY
mukaisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetulle
sähkölle myöntämät alkuperätakuut
on tunnustettava käytettäväksi osoituksena
2 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten
mukaisista seikoista sekä 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen.
Työ- ja elinkeinoministeriö voi päättää,
että Suomi ei tunnusta tietyn EU- tai ETA-valtion 1 momentin
mukaisia alkuperätakuita käytettäväksi
11 §:n mukaiseen tarkoitukseen, jos alkuperätakuun
täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyydestä on
perusteltuja epäilyjä. Työ- ja elinkeinoministeriön
on ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteista
komissiolle. Jos Energiamarkkinavirasto tai rekisterinpitäjä katsoo,
että tietyn EU- tai ETA-valtion alkuperätakuiden
tunnustamisesta tulisi kieltäytyä, sen on ilmoitettava
asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperätakuut,
joita Suomi ei työ- ja elinkeinoministeriön
päätöksen mukaan tunnusta, voidaan 2
momentin estämättä käyttää 11 §:n
mukaiseen tarkoitukseen, jos ne on merkitty rekisterinpitäjän sähköiseen
rekisteriin viimeistään kahden kuukauden kuluessa
työ- ja elinkeinoministeriön päätöksestä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 1 momentin
soveltamisesta myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolella myönnettyihin
alkuperätakuisiin.
1 c §
EU- ja ETA-valtioiden tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetulle
sähkölle myöntämien alkuperätakuiden
tunnustaminen
Toisen EU- tai ETA-valtion tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetulle
sähkölle myöntämät alkuperätakuut
on tunnustettava osoituksena 2 §:n ja sen nojalla
annettujen säännösten mukaisista seikoista.
Työ- ja elinkeinoministeriö voi päättää,
että Suomi ei tunnusta tietyn EU- tai ETA-valtion 1 momentin
mukaisia alkuperätakuita, jos alkuperätakuun täsmällisyydestä,
luotettavuudesta ja todenperäisyydestä on perusteltuja
epäilyjä. Työ- ja elinkeinoministeriön
on ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteista
komissiolle. Jos Energiamarkkinavirasto tai rekisterinpitäjä katsoo,
että tietyn EU- tai ETA-valtion alkuperätakuiden
tunnustamisesta tulisi kieltäytyä, sen on ilmoitettava
asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperätakuut,
joita Suomi ei työ- ja elinkeinoministeriön
päätöksen mukaan tunnusta, voidaan 2
momentin estämättä käyttää osoituksena
1 momentissa mainituista seikoista, jos ne on merkitty rekisterinpitäjän
sähköiseen rekisteriin viimeistään
kahden kuukauden kuluessa työ- ja elinkeinoministeriön
päätöksestä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 1 momentin
soveltamisesta myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolella myönnettyihin
alkuperätakuisiin.
2 luku
Sähkön alkuperän varmentaminen alkuperätakuilla
2 §
Sähkön alkuperätakuu
Sähkön alkuperätakuu voidaan myöntää uusiutuvista
energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla
tuotetulle sähkölle. Sitä ei kuitenkaan
voida myöntää sähkölle,
joka kulutetaan voimalaitoksen sähkön
tai yhdistetyn sähkön ja lämmön
tuotannon omakäyttölaitteissa.
Uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö voidaan
varmentaa vain tässä laissa säädetyllä alkuperätakuulla.
Sähkön alkuperätakuun on sisällettävä tieto sähkön
tuotantotavasta ja sen energialähteistä sekä maininta
tuotantoajankohdasta ja -paikasta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan
tarkempia säännöksiä muista
sähkön tuotantotapaa tai sen energialähteitä koskevista
tiedoista, joita alkuperätakuun tulee sisältää,
sekä alkuperätakuun yksilöimiseksi
tarpeellisista tiedoista.
2 a §
Alkuperätakuun standardiyksikkö ja voimassaoloaika
Alkuperätakuun standardiyksikkönä on
käytettävä yhtä megawattituntia.
Kutakin tuotettua energiayksikköä kohden voidaan
myöntää vain yksi sähkön
alkuperätakuu.
Alkuperätakuu myönnetään
tuotetun energiamäärän perusteella kalenterikuukausittain.
Jos tuotantomäärä kalenterikuukaudessa
on vähemmän kuin yksi megawattitunti, alkuperätakuu myönnetään
sinä kalenterikuukautena, jolloin tuotantomäärä saavuttaa
yhden megawattitunnin.
Alkuperätakuu voidaan käyttää 12
kuukauden kuluessa sitä vastaavan sähköenergian
viimeisestä tuotantopäivästä.
3 §
Alkuperätakuun myöntäminen ja rekisterinpitäjä
Sähkön alkuperätakuu on
myönnettävä pyynnöstä tämän
lain soveltamisalaan kuuluvalla tuotantotavalla tuotetulle sähkölle
ja tämän lain soveltamisalaan kuuluvista energialähteistä tuotetulle
sähkölle, jos:
1) sähkön tuotantotapa ja sen energialähteet on
todennettu tämän lain mukaisesti; ja
2) hakija on ilmoittanut alkuperätakuun myöntämisen
edellyttämät tiedot rekisterinpitäjälle.
Rekisterinpitäjän tehtävänä on
sähkön alkuperätakuiden myöntäminen,
siirtäminen, peruuttaminen ja mitätöinti
sähkömarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella
ja syrjimättömällä tavalla.
Järjestelmävastuuseen määrätty
kantaverkonhaltija toimii rekisterinpitäjänä.
Rekisterinpitäjä voi antaa tehtävän
hoitamisen kokonaan omistamansa tytäryhtiön hoidettavaksi.
Rekisterinpitäjä voi myös hankkia
tehtävän järjestämiseksi tarvittavat
palvelut osittain tai kokonaan sopimuskumppaninaan toimivalta palveluntuottajalta.
Rekisterinpitäjä on vastuussa tehtävän
asianmukaisesta hoitamisesta.
3 a §
Alkuperätakuun peruuttaminen ja mitätöinti
Sähkönmyyjän on ilman aiheetonta
viivytystä ilmoitettava kirjallisesti tai muulla rekisterinpitäjän
hyväksymällä tavalla alkuperätakuun käyttämisestä 11 §:n
mukaiseen tarkoitukseen rekisterinpitäjälle tai
tämän osoittamalle muulle taholle. Rekisterinpitäjän
on peruutettava alkuperätakuu heti, kun se on saanut tiedon
takuun käyttämisestä.
Rekisterinpitäjän on omasta aloitteestaan
mitätöitävä alkuperätakuu
heti, jos sitä ei ole käytetty 12 kuukauden kuluttua
alkuperätakuuta vastaavan sähköenergian
viimeisestä tuotantopäivästä.
3 b §
Alkuperätakuiden sähköinen hallinnointi
ja palvelun hinnoittelu
Sähkön alkuperätakuu myönnetään,
siirretään, peruutetaan ja mitätöidään
sähköisesti. Alkuperätakuiden myöntäminen,
siirtäminen, peruuttaminen ja mitätöinti
on järjestettävä siten, että ne
ovat tarkkoja, luotettavia ja vaikeasti väärennettävissä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä alkuperätakuiden
myöntämisessä, siirtämisessä,
peruuttamisessa ja mitätöinnissä käytettävästä menettelystä.
Alkuperätakuun myöntämiseen ja siirtämiseen
liittyvän palvelun hinnoittelun on oltava kohtuullista.
Palvelun maksuilla voidaan kattaa rekisterinpitäjälle
tästä laista johtuvien velvoitteiden hoitamisesta
aiheutuneet kohtuulliset kustannukset sekä kohtuullinen
voitto palvelun hoitamisesta. Palvelun hinnoittelussa tai muissa ehdoissa
on myös otettava huomioon pienempien tuottajien
mahdollisuus hyödyntää alkuperätakuujärjestelmää.
Alkuperätakuun peruuttamisesta ja mitätöinnistä ei
saa periä erillistä maksua. Palvelun myyntiehdot
ja -hinnat tulee julkaista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan
antaa tarkempia säännöksiä palvelujen
hinnoittelusta.
4 §
Voimalaitoksen tuotantotavan ja sen käyttämien energialähteiden
todentaminen
Arviointilaitoksen on todennettava voimalaitoksen tuotantotapa
ja sen käyttämät energialähteet
ennen kuin voimalaitoksen tuottamalle sähkölle
voidaan myöntää alkuperätakuita.
Todentaminen on voimassa valtioneuvoston asetuksella säädettävän
määräajan. Todentaminen on sen voimassaoloaikana
uudistettava, jos voimalaitoksen tuotantotavan tekniset ominaisuudet
tai sen käyttämät energialähteet
muuttuvat aikaisempaan todentamiseen nähden tavalla, joka vaikuttaa
tai voi vaikuttaa alkuperätakuiden myöntämiseen
voimalaitoksen tuottamalle sähkölle. Valtioneuvoston
asetuksella voidaan lisäksi säätää,
että muuhun todentamisjärjestelmään
perustuva todentaminen rinnastetaan tässä laissa
säädettyyn todentamiseen.
Arviointilaitoksen antaman todentamistodistuksen tulee sisältää alkuperätakuun
myöntämisessä tarvittavat tiedot
voimalaitoksen tuotantotavasta ja sen käyttämistä energialähteistä sekä vahvistuksen
sille, että voimalaitoksen tuottama sähkö täyttää alkuperätakuun
myöntämisen edellytykset. Valtioneuvoston asetuksella voidaan
antaa tarkempia säännöksiä todentamisesta
ja todentamistodistuksen sisältämistä tiedoista.
5 §
Tietojen antaminen voimalaitoksen tuotantotavasta
ja energialähteistä
Voimalaitoksen haltijan on ilmoitettava rekisterinpitäjälle
tiedot sähkön tuotantotavasta sekä niistä energialähteistä,
joita voimalaitos on käyttänyt sähkön
alkuperätakuun kohteena olevan sähkömäärän
tuottamiseen. Voimalaitoksen haltijan tulee huolehtia siitä,
että käytettyä tuotantotapaa ja käytettyjä energialähteitä koskevien tietojen
luotettavuus voidaan varmistaa vähintään
kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä,
jota tiedot koskevat. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa
tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelystä sekä tuotantotapaa
ja energialähteitä koskevien tietojen säilyttämisestä.
6 §
Alkuperätakuun epääminen määräajaksi
Energiamarkkinavirasto voi kieltää myöntämästä sähkön
alkuperätakuuta voimalaitoksen haltijalle, joka on hakenut
sähkön alkuperätakuuta tai
jolle sellainen on myönnetty, enintään
kahden vuoden pituiseksi määräajaksi,
jos voimalaitoksen haltija on sähkön alkuperätakuun
saadakseen antanut virheellisiä tietoja arviointilaitokselle
tai rekisterinpitäjälle taikka jättänyt
antamatta arviointilaitokselle tai rekisterinpitäjälle
tietoja ja tästä menettelystä on ollut seurauksena,
että sähkön alkuperätakuu on myönnetty
perusteettomasti tai todellisuudessa tuotettua määrää olennaisesti
suuremmalle sähkömäärälle.
Arviointilaitoksen ja rekisterinpitäjän on
ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle, jos se epäilee
voimalaitoksen haltijan menetelleen 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla.
3 luku
Sähkön alkuperän ilmoittaminen
11 §
Velvollisuus varmentaa uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi
ilmoitetun sähkön alkuperä
Sähkönmyyjän, joka myy sähkönkäyttäjälle uusiutuvilla
energialähteillä tuotettua sähköä,
on varmennettava myymänsä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun
sähkön alkuperä. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun
sähkön määrä tai osuus myydystä sähköstä varmennetaan
viimeistään Energiamarkkinaviraston määräämänä ajankohtana
vastaavalla määrällä peruutettuja
alkuperätakuita. Uusiutuvien energialähteiden
osuutta ei kuitenkaan tarvitse erikseen varmentaa, jos osuus ilmoitetaan
Energiamarkkinaviraston julkaiseman jäännösjakauman
avulla.
Sähköntuottajan, joka muussa liiketoiminnassaan
ilmoittaa asiakkailleen tietoja käyttämänsä sähkön
alkuperästä, on varmennettava uusiutuvilla
energialähteillä tuotetun sähkön
alkuperä 1 momentin mukaisesti.
Sähkönkäyttäjän,
joka markkinoinnissaan ilmoittaa käyttämänsä sähkön
olevan peräisin uusiutuvista energialähteistä,
on varmennettava sähkön alkuperä 1 momentin
mukaisesti tai pystyttävä muuten osoittamaan,
että se on käyttänyt 1 momentin mukaisesti
varmennettua sähköä.
11 a §
Sähkönmyyjän velvollisuus ilmoittaa
sähkön alkuperää koskevia tietoja
Sähkönmyyjän on ilmoitettava Suomessa myymänsä sähkön
alkuperää koskevat tiedot sähkölaskuissa
tai niiden liitteissä vähintään kerran
kalenterivuodessa. Lisäksi tiedot on ilmoitettava myynninedistämisaineistossa
sekä pidettävä sähkönkäyttäjien
saatavilla. Sähkönmyyjän on huolehdittava
siitä, että tietojen luotettavuus voidaan varmistaa
vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden
päättymisestä, jota tiedot koskevat.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa
on jaoteltava sähkönmyyjän edellisen
kalenterivuoden aikana myymän sähkön
tuottamiseen käytettyjen energialähteiden
osuudet suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärään
vähintään seuraavalla tarkkuudella:
1) fossiiliset energialähteet ja turve;
2) uusiutuvat energialähteet;
3) ydinvoima.
Sähkönmyyjän sähkönkäyttäjille
ilmoittamaan energialähteiden jaotteluun on sisällytettävä sekä sähkönkäyttäjille
että sähkönmyyjille myydyn sähkön
kaikki hankintalähteet tasesähköyksikön
toimittamaa tasesähköä lukuun ottamatta.
Alkuperätakuilla uusiutuvilla energialähteillä tuotetuksi
varmennetun sähkön osuus ilmoitetaan
energialähteiden jaottelussa uusiutuvilla energialähteillä tuotetuksi.
Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun tai ETA-alueen
ulkopuolelta tuodun sähkön, jota ei ole varmennettu
alkuperätakuilla, sekä alkuperältään
tuntemattoman sähkön energialähteiden
osuudet on ilmoitettava Energiamarkkinaviraston julkaiseman jäännösjakauman
avulla. Muu kuin uusiutuviin energialähteisiin perustuva
alkuperältään tunnettu sähkö voidaan
jaottelussa ilmoittaa joko tosiasiallisen tuotantotapansa mukaan
tai jäännösjakauman avulla.
11 b §
Sähkönmyyjän tiedonsaantioikeus
Sähköntuottaja, sähkön maahantuoja
ja muu sähkönmyyjä on velvollinen antamaan
sähkön ostajana toimivalle sähkönmyyjälle
tämän pyynnöstä tiedot, jotka
sähkönmyyjä tarvitsee kaupan kohteena
olevasta sähköstä 11, 11 a tai 11 c §:ssä säädettyjen
velvoitteiden täyttämiseksi.
11 c §
Sähkön energialähteistä syntyneiden
hiilidioksidipäästöjen ja radioaktiivisten
jätteiden määrän ilmoittaminen
Sähkönmyyjän on sähkölaskuissa
tai niiden liitteissä sekä myynninedistämisaineistossa
vähintään kerran kalenterivuodessa viitattava
julkisiin tietolähteisiin, joista on saatavissa tietoja sähkönmyyjän
edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön
tuottamiseen käytetyistä energialähteistä syntyneistä hiilidioksidipäästöistä ja radioaktiivisten
jätteiden määrästä.
Yleisön saatavilla olevassa ilmoituksessa
on mainittava sähkönmyyjän edellisen
kalenterivuoden aikana myymän sähkön
tuottamiseen käytetyistä energialähteistä syntyneet:
1) hiilidioksidin ominaispäästöt
grammoina kilowattituntia kohden; sekä
2) käytetyn ydinpolttoaineen määrä suhteessa myydyn
sähkön kokonaismäärään
ilmoitettuna milligrammoina kilowattituntia kohden.
Hiilidioksidin ominaispäästöjä koskevassa
ilmoituksessa on mainittava ominaispäästöjen
laskennassa käytetyt energialähde- ja tuotantotapakohtaiset
päästökertoimet sekä sähkön
ja lämmön yhteistuotannon päästöjen
jakomenetelmä. Käytetyn ydinpolttoaineen määrää koskeva
tieto voi perustua joko sähkönmyyjän
sähkönhankintaan tai Säteilyturvakeskuksen
julkaisemiin tilastotietoihin.
Alkuperätakuilla varmentamattoman uusiutuvista
energialähteistä tuotetun, ETA-alueen ulkopuolelta
tuodun alkuperätakuilla varmentamattoman sähkön
ja alkuperältään tuntemattoman sähkön
osalta hiilidioksidipäästöjen ja käytetyn
ydinpolttoaineen määrän ilmoittamiseen käytetään
Energiamarkkinaviraston laskeman jäännösjakauman
tietoja.
11 d §
Jäännösjakauma
Jäännösjakaumaa käytetään
antamaan alkuperä varmentamattomalle uusiutuvilla
energialähteillä tuotetulle sähkölle,
ETA-alueen ulkopuolelta tuodulle varmentamattomalle sähkölle ja
alkuperältään tuntemattomalle sähkölle.
Energiamarkkinaviraston on laskettava jäännösjakauma
kalenterivuoden ajanjaksolle ja julkaistava se vuosittain seuraavan
vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Sähkönmyyjä, -tuottaja ja
-käyttäjä on velvollinen käyttämään
viimeisintä jäännösjakaumaa
viimeistään kahden kuukauden kuluttua sen julkaisemisesta.
Jäännösjakaumaa laskettaessa on varmistettava,
että uusiutuvista lähteistä tuotettu
energiayksikkö otetaan huomioon vain kerran. Valtioneuvoston
asetuksella säädetään tarkemmin jäännösjakauman
laskemisesta.
Energiamarkkinaviraston tulee antaa rekisterinpitäjää ja
sähkönmyyjiä koskevia jäännösjakauman
muodostamiseksi tarpeellisia määräyksiä määräajoista,
joita on noudatettava kohdistettaessa käytettyjä alkuperätakuita
tietylle kalenterivuodelle sekä ilmoitettaessa Energiamarkkinavirastolle
kohdistamista koskevia tietoja.
12 a §
Energiamarkkinaviraston vahvistamat ehdot ja menetelmät
Energiamarkkinaviraston on vahvistettava rekisterinpitäjän
noudatettavaksi seuraavat palvelujen ehdot ja palvelujen hinnoittelua
koskevat menetelmät ennen niiden käyttöönottamista:
1) menetelmät alkuperätakuun myöntämiseen
ja siirtämiseen liittyvän palvelun kohtuullisen
korvauksen sekä myöntämisestä ja
siirtämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi;
2) alkuperätakuun myöntämiseen ja
siirtämiseen liittyvän palvelun ehdot.
Vahvistuspäätöksen on perustuttava
3 ja 3 b §:ssä sekä niiden
nojalla annetuissa säännöksissä säädettyihin
palvelun ehtoja ja hinnoittelua koskeviin perusteisiin.
13 §
Tietojen antaminen Energiamarkkinavirastolle
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Rekisterinpitäjä ja arviointilaitos ovat velvollisia
pyynnöstä antamaan Energiamarkkinavirastolle
tietoja, jotka ovat tarpeen sähkön alkuperätakuiden
oikeellisuuden tai 2 luvussa säädettyjen velvoitteiden
valvomiseksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
14 §
Pakkokeinot
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jos sähkönmyyjä on ilmoittanut sähkönkäyttäjälle
sähkön olevan tuotettu uusiutuvista energialähteistä taikka
sähköntuottaja tai sähkönkäyttäjä on
toiminnassaan ilmoittanut käyttävänsä uusiutuvista
energialähteistä tuotettua sähköä varmentamatta
sähkön alkuperää 11 §:n mukaisesti,
Energiamarkkinaviraston on velvoitettava sähkönmyyjä,
-tuottaja tai -käyttäjä viipymättä toimimaan
11 §:ssä säädetyllä tavalla.
Energiamarkkinavirasto voi asettaa 1 tai 2 momentissa
tarkoitetun päätöksen taikka tässä laissa
säädettyä tietojenantovelvoitetta koskevan
päätöksensä tehosteeksi uhkasakon.
Uhkasakon asettamisesta ja sen tuomitsemisesta maksettavaksi säädetään
uhkasakkolaissa (1113/1990).
15 §
Rekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen velvoitteet
niiden hoitaessa julkista hallintotehtävää
Rekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen on
tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan
noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa (621/1999), sähköisestä asioinnista
viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), kielilaissa
(423/2003) ja hallintolaissa (434/2003) säädetään.
Asiakkaan pyynnöstä voidaan kuitenkin poiketa
kielilain vaatimusten soveltamisesta sähkön alkuperätakuussa
ja todentamistodistuksessa käytettävän
kielen osalta.
17 §
Muutoksenhaku rekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen
päätöksistä
Rekisterinpitäjän sähkön
alkuperätakuuta koskevaan päätökseen
ja arviointilaitoksen todentamistodistusta koskevaan päätökseen
saa hakea oikaisua päätöksen antajalta
30 päivän kuluessa päätöksen
tiedoksisaannista. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusohjeet.
Oikaisumenettelystä säädetään
hallintolaissa.
Rekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen oikaisumenettelyssä antamaan
päätökseen haetaan muutosta valittamalla
hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta
2013. Sen 2 §:n 2 momentti, 11
sekä 11a—11 d § ja 14 §:n
2 momentti tulevat voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta
2014. Lain 3, 3 a, 3 b ja 12 a § tulevat voimaan
vasta 1 päivänä maaliskuuta 2014.
Sähkön alkuperän ilmoittamisesta
annettu valtioneuvoston asetus (233/2005) jää voimaan 31
päivään joulukuuta 2013 asti.
Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty sähkön
alkuperätakuu on voimassa 12 kuukautta sen myöntämisestä.