2.1  Rajavartiolaitoksen tehtävät ja asema Suomen puolustusjärjestelmässä

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 3 §:n 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos on sisäministeriön johdon ja valvonnan alaisena toimiva valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen. Rajavartiolaitosta johtaa sisäministeriössä Rajavartiolaitoksen päällikkö alaisinaan hallintoyksikköinä Rajavartiolaitoksen esikunta, rajavartiostot ja merivartiostot, Raja- ja merivartiokoulu sekä Vartiolentolaivue (hallintoyksiköt) . Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 6 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen sisäinen järjestys on sotilaallinen. Rajavartiolaitoksessa on sekä sotilas- että siviilivirkoja, kuten Puolustusvoimissa. Rajavartiolaitoksessa oli vuoden 2022 lopussa töissä 2 964 virkamiestä, joista noin 84,6 % oli sotilasvirassa ja 15,4 % siviilivirassa. Rajavartiolaitoksen sotilasvirkoja ovat rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 9 §:n mukaan upseerin, erikoisupseerin, opistoupseerin, merivartijan ja rajavartijan virat. Rajavartiolaitoksessa voi lisäksi olla muita virkoja sekä määräaikaisessa virkasuhteessa olevaa henkilökuntaa.  

Rajavartiolain (578/2005) 3 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Sillä tarkoitetaan rajavartiolain 2 §:n 6 kohdan mukaan kotimaassa ja ulkomailla suoritettavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään valtakunnanrajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhkat, torjumaan rajat ylittävää rikollisuutta sekä varmistamaan rajanylityksen turvallisuus. Rajavartiolaitos suorittaa myös erikseen säädettyjä valvontatehtäviä, rikostorjuntaa, poliisi- ja tullitehtäviä, merellisten ympäristövahinkojen torjuntaa sekä etsintä- ja pelastustehtäviä. Rajavartiolaitos on meripelastuslain (1145/2001) 3 §:n nojalla johtava meripelastusviranomainen ja aluevalvontalain (755/2000) mukainen aluevalvontaviranomainen. Aluevalvonnan tarkoituksena on turvata Suomen alueellinen koskemattomuus ja puuttua alueloukkauksiin. Aluevalvontalain 24 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos huolehtii aluevalvonnasta valtakunnan rajoilla sekä siellä, minne sen toiminta rajavartiolain 4 §:n mukaan kohdentuu. Rajavartiolaitos tuottaa ydintehtäviensä ohessa myös monialaista viranomaisapua rajaseudun ja rannikon harvaan asutuille alueille. 

Rajavartiolaitos on valmiusorganisaatio, joka varautuu erilaisiin toimialalleen kuuluviin normaaliolojen häiriötilanteisiin sekä mahdollisiin valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuihin poikkeusoloihin. Rajavartiolaitoksella on myös tärkeä asema Puolustusvoimien johtamassa sotilaallisen maanpuolustuksen kokonaisuudessa. Rajavartiolaitoksen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä säädetään rajavartiolain 25 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustamiseen, antaa tässä tarkoituksessa henkilöstölleen ja Rajavartiolaitoksen palvelukseen määrätyille asevelvollisille samoin kuin vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittamaan otetuille naisille sotilaskoulutusta sekä ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa. Sotilaalliseen maanpuolustukseen osallistuminen on säilynyt olennaisena osana Rajavartiolaitoksen tehtäviä itsenäisyyden alkuajoista saakka. Rauhan aikana Rajavartiolaitos muun ohella ylläpitää ja kehittää sotilaallista valmiutta, seuraa turvallisuustilanteen muutoksia ja varautuu erilaisiin normaaliolojen häiriötilanteisiin. 

Rajavartiolaitoksessa asepalveluksen järjestämisestä vastaavat rajajääkärikomppaniat sijaitsevat Onttolassa ja Ivalossa ja erikoisrajajääkärikomppania Immolassa. Asevelvollisia ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia koulutetaan kriisiajan tehtäviin asevelvollisuuslain (1438/2007) ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (285/2022) mukaisesti. Puolustusvalmiuden vaatiessa rajajoukot tai niiden osia voidaan rajavartiolain 25 §:n 2 momentin mukaan liittää tasavallan presidentin asetuksella Puolustusvoimiin. Rajajoukoilla tarkoitetaan rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 2 §:n mukaan niitä Rajavartiolaitoksen virkamiehiä ja Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuslain nojalla palvelemaan määrättyjä tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia henkilöitä, jotka voidaan valtakunnan puolustusta tehostettaessa liittää Puolustusvoimiin. Näin on historian saatossa myös toimittu, sillä sotien aikana rajajoukot liitettiin Puolustusvoimiin. 

Rajavartiolaitoksen tehtäviä ja toimivaltuuksia koskevia säännöksiä on edellä mainittujen lakien lisäksi muun muassa henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (399/2016, Schengenin rajasäännöstö), ulkomaalaislaissa (301/2004), rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (108/2018), pelastuslaissa (379/2011), merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009) sekä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetussa laissa (687/2009). Sotilaalliseen maanpuolustukseen sisältyvistä tehtävistä säädetään tarkemmin puolustusvoimista annetussa laissa (551/2007), ja Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä säädetään rajavartiolain 34 c §:ssä. Rajavartiolaitoksen osallistumisesta vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen ja muuhun vapaaehtoistoimintaan säädetään vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa (556/2007). 

2.2  Turvallisuustilanteen muutos ja monimuotoiset uhkat

Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut nopeasti ja sen ennustettavuus on heikentynyt muun muassa globaalien jännitteiden vuoksi. Suomen ja koko Euroopan turvallisuus- ja toimintaympäristö on edelleen muuttunut perustavanlaatuisesti ja pitkäaikaisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Kansallisen riskiarvion 2023 (sisäministeriön julkaisuja 2023:4) mukaan Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on vakavampi ja vaikeammin ennakoitavissa kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. 

Perinteisten sotilaallisten uhkien rinnalle on tullut uhka hybridivaikuttamisesta ja laaja-alaisesta vaikuttamisesta (valtioneuvoston puolustusselonteko, valtioneuvoston julkaisuja 2021:78, ja kansallinen riskiarvio 2023). Hybridivaikuttamisella viitataan suunnitelmalliseen toimintaan, jossa valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija hyödyntää laaja-alaisesti ei-sotilaallisia keinoja pyrkien vaikuttamaan valtion heikkouksiin saavuttaakseen omat tavoitteensa. Tarkoituksena on aiheuttaa kohdevaltiolle painetta, vahinkoa, epävarmuutta ja epävakautta sekä lamaannuttaa viranomaisten toimintakyky. Erilaisia keinoja voidaan käyttää samanaikaisesti tai siten, että ne seuraavat toisiaan. Laaja-alainen vaikuttaminen muistuttaa pitkälti hybridivaikuttamista, mutta siihen sisältyy lisäksi avoin sotilaallinen voimankäyttö osapuolten välillä. 

Hybridivaikuttaminen voi sisältää esimerkiksi informaatiovaikuttamista, maahantulon välineellistämistä poliittisia tarkoituksia varten, viranomaisten maalittamista tai kyberoperaatioita. Kansallisen riskiarvion mukaan erityisesti rajojen turvallisuuskysymykset näkyvät Suomessa ja välineellistetty maahantulo voi toteutua Suomen itärajalla Venäjän poliittisia tarkoitusperiä ajavana siirtolaisilla painostamisena. Keskeistä on varautuminen ja välitön reagointivalmius. Turvallisuusympäristön muutosta käsittelevässä valtioneuvoston ajankohtaisselonteossa (valtioneuvoston julkaisuja 2022:18) todetaan, että rajaturvallisuuden toimintaympäristö on muuttumassa merkittävästi ja Suomi ylläpitää korkean valmiuden laajamittaisen maahantulon hallintaan painopisteen ollessa itärajalla. Suomen itäraja on Schengen-alueen ulkoraja ja Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon liittymisen myötä myös Nato-alueen raja. 

Kansallisen riskiarvion mukaan välineellistetyn tai laajamittaisen maahantulon tilanteessa on riskinä, ettei maahantulijoiden rekisteröintiä ja vastaanottoa pystytä järjestämään hallitusti eikä viranomaismenettelyjä toteuttamaan nopeasti ja tehokkaasti. Tilanne sitoo paljon sisäisen turvallisuuden viranomaisten resursseja, mikä voi heikentää niiden kykyä hoitaa muita tehtäviään. Poikkeuksellisen suuri maahantulijoiden määrä voi heikentää rajaturvallisuutta ja aiheuttaa tilanteen, jossa kaikkia Suomeen saapuvia maahantulijoita ei saada rekisteröityä. Laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden määrä voi kasvaa, mikä voi heikentää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Maahantulijoiden joukossa voi myös olla rikollisia tai tiedustelijoita. 

Maahantulo on laajamittaista, kun maahan saapuneita henkilöitä ei normaaleilla rajavalvonnan järjestelyillä kyetä ohjaamaan tarvittavien viranomaistoimenpiteiden piiriin tai kun maahantulon edellytysten selvittäminen taikka maahantulijoiden rekisteröinti ei normaalijärjestelyin ole mahdollista. Kyse voi olla siitä, että Suomeen tulee lyhyessä ajassa paljon ulkomaalaisia, jotka hakevat kansainvälistä suojelua tai joilla ei ole ulkomaalaislaissa ja Schengenin rajasäännöstössä säädettyjä maahantulon edellytyksiä. Laajamittaiselle maahantulolle ei ole tarkkarajaista maahantulijoiden määrää koskevaa määritelmää, koska tilanne voi edetä hyvin eri tavoin. Maahantulijoiden kokonaislukumäärän lisäksi olennaista on se, miten nopeasti tilanne kehittyy. Maahantulijoita voi tulla todella paljon hyvin lyhyessä ajassa tai vähitellen kasvava paine voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa häiriötilanteen. Laajamittainen maahantulo muodostaisi tapahtuessaan vakavan ja laajan häiriön Suomen sisäiseen turvallisuuteen ottaen huomioon tilanteen laajuuden sekä siihen mahdollisesti liittyvät lieveilmiöt (valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteko, valtioneuvoston julkaisuja 2021:48, ja kansallinen riskiarvio 2023). 

Vieraan valtion tai muun toimijan välineellistämään maahantuloon ja poikkeuksellisen suureen maahantulijoiden määrään on osaltaan varauduttu muun muassa heinäkuussa 2022 voimaan tulleilla rajavartiolain 16 §:n ja valmiuslain 3 §:n muutoksilla (ks. HE 94/2022 vp, laki 698/2022 ja HE 63/2022 vp, laki 706/2022). Rajavartiolain 16 §:n mukaan valtioneuvosto voi tiettyjen edellytysten täyttyessä päättää rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta, rajanylitysliikenteen rajoittamisesta ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä yhdelle tai useammalle rajanylityspaikalle. Valmiuslain 3 §:n 6 kohdan b alakohdan perusteella rajaturvallisuuden ylläpitämiseen kohdistuva uhka, toiminta, tapahtuma tai näiden yhteisvaikutus voi pykälässä tarkemmin määriteltyjen edellytysten täyttyessä merkitä poikkeusoloja. 

Välineellistetyn tai laajamittaisen maahantulon hallitseminen edellyttäisi myös, että tällaisen tilanteen sattuessa tai uhatessa Rajavartiolaitoksen henkilöstöresursseja lisättäisiin nopeasti kaikilla organisaation tasoilla. Myös lainsäädännön muutostarpeita koskevassa sisäministeriön selvityksessä (sisäministeriön julkaisuja 2022:20), jossa käsiteltiin muuttoliikettä hyväksikäyttävään hybridivaikuttamiseen varautumista, todetaan, että poikkeuksellisissa tilanteissa on tärkeää voida hyödyntää koko Rajavartiolaitoksen henkilöstöresurssia operatiivisissa tehtävissä ja varmistaa kokeneiden rajavartijoiden työpanoksen kohdentaminen vaativiin rajaturvallisuustehtäviin. 

Hybridivaikuttamiseen liittyvät kyberoperaatiot voivat olla esimerkiksi kyberrikollisuutta tai kyberhyökkäyksiä, kuten palvelunestohyökkäyksiä, tietomurtoja, vakoiluohjelmien hyödyntämistä tai sähköverkon häirintää. Yhteiskunta on digitalisaation vuoksi aiempaa haavoittuvaisempi niin tahattomille kuin tahallisesti aiheutetuille kybertoimintaympäristön häiriöille. Heijastevaikutukset voivat olla laajoja, koska erilaiset digitaaliset järjestelmät ovat kytköksissä toisiinsa. Kybertoimintaympäristöön liittyvät uhkat ovat lisääntyneet ja monimutkaistuneet, minkä vuoksi kyberturvallisuudesta on tullut tärkeä osa valtion kokonaisturvallisuutta. Kyberturvallisuudella viitataan toimiin, joilla verkko- ja tietojärjestelmiä, niiden käyttäjiä ja muita henkilöitä suojataan esimerkiksi kyberhyökkäyksiltä ja muilta kyberuhkilta. Sen avulla pyritään varmistamaan yhteiskunnan ja sen kriittisten järjestelmien toimintavarmuus ja luotettavuus, sillä kyberturvallisuusuhkat voivat realisoituessaan vakavasti vaarantaa yhteiskunnan kriittiset toiminnot. Nykyisin kybertoimintaympäristöä pidetään sotilaallisen toiminnan kannalta yhtä tärkeänä kuin maa-, meri-, ilma- ja avaruusalaa. Tieto- ja kyberturvallisuus on myös Rajavartiolaitoksessa tärkeässä asemassa rajaturvallisuuden ylläpitämisen ja sotilaallisen maanpuolustuksen näkökulmasta. Kybervaikuttamista ja -puolustusta on käsitelty myös valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteossa ja kansallisessa riskiarviossa. 

Turvallisuusympäristön muutosta käsittelevän valtioneuvoston ajankohtaisselonteon mukaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muuttuminen näkyy myös kyberympäristössä. Kyberhyökkäykset ovat osa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, ja ajankohtaisselonteon mukaan Venäjä todennäköisesti laajentaa kyber- ja informaatio-operaatioitaan Ukrainasta länteen. Myös muilla valtioilla ja muunlaisilla toimijoilla on kybersuorituskykyjä, joiden avulla voidaan häiritä, vahingoittaa tai hyväksikäyttää tietojärjestelmiä. Kyberhyökkäykset ovat viime vuosina lisääntyneet Suomessa, Euroopan unionissa ja muualla maailmassa. Suomessa kyberhyökkäysten kohteeksi on joutunut valtiollisia, kunnallisia ja elinkeinoelämän toimijoita. Ajankohtaisselonteon mukaan suomalainen kyberturvallisuus ja -puolustus vastatoimineen on mitoitettava torjumaan valtiollisen toimijan laaja-alainen kyberhyökkäys kansallista päätöksentekoa, turvallisuusviranomaisten toimintaa ja kriittistä infrastruktuuria vastaan. 

Turvallisuusympäristön muutosta käsittelevän valtioneuvoston ajankohtaisselonteon mukaan toimintaympäristön merkittävän muutoksen vuoksi tulisi kehittää ulkoisen turvallisuuden ylläpitoon liittyviä rajaturvallisuustoimenpiteitä, vahvistaa Suomen suorituskykyä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantaa valmiutta ja kriisivalmiutta. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa kriittiset materiaalihankinnat, kyberosaaminen ja rajojen teknisen valvonnan modernisointi sekä infrastruktuuri ja valvontatekniikka itärajan riskialueilla. 

Suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden katsauksen (2022) mukaan hybridivaikuttamisoperaation suunnittelemista ja onnistunutta toteuttamista varten vieraan valtion on tärkeää koota mahdollisimman laajalti viranomaisia ja niiden toimintaa sekä turvallisuusjärjestelyjä koskevaa tietoa. On oletettavaa, että tällainen tiedonhankinta on erittäin aktiivista ja sen uhka on kohonnut Natoon liittymisen myötä. Ulkomaisten tiedustelupalvelujen tehtävänä on hankkia Suomesta ja suomalaisista luotettavaa ja ennakoivaa tietoa, jota ei ole muilla keinoilla saatavilla, minkä lisäksi ne osallistuvat valtiolliseen vaikuttamiseen. 

Normaaliolojen, normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen väliset rajat ovat liukuvia, sillä tilanteet kehittyvät asteittain. Hybridivaikuttaminen, samoin kuin laaja-alainen vaikuttaminen, on usein suunnitelmallista ja pitkäkestoista toimintaa, jossa yhdistetään useita erilaisia keinoja ja hyödynnetään yhteiskunnan haavoittuvuuksia jo normaalioloissa. Hybridivaikuttaminen voi olla osa sotilaallista operaatiota erityisesti sen alkuvaiheessa, ja hybridivaikuttamista voi olla etenkin alussa vaikeaa tunnistaa ja todentaa. Vieras valtio voi jo normaaliolojen aikana pyrkiä hankkimaan Suomea koskevaa tietoa, lisäämään läsnäoloaan Suomen alueella ja luomaan edellytyksiä erilaisille vaikuttamisyrityksille. On tärkeää, että viranomaisten toimivaltuudet ja erilaiset toimintamahdollisuudet eri olosuhteissa muodostavat saumattoman kokonaisuuden. 

2.3  Eräisiin Rajavartiolaitoksen siviilivirkoihin nimittäminen haettavaksi julistamatta

2.4  Kadetit Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena

Yleisesti kadettien koulutuksesta 

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen upseerit koulutetaan Maanpuolustuskorkeakoulussa ja puolustushaara-, aselaji- ja toimialakouluissa eri puolilla Suomea. Upseerilta edellytetään vähintään sotatieteiden kandidaatin tutkintoa ja sen yhteydessä suoritettavia sotilasammatillisia opintoja (yhteensä 210 op), joita suorittava opiskelija palvelee kadetin palvelusarvossa. Yleisen palvelusohjesäännön (2017) mukaan kadetit kuuluvat päällystöön ja kadetin palvelusarvo rinnastetaan vänrikkiin tai aliluutnanttiin. Vänrikit ja aliluutnantit luetaan yleisen palvelusohjesäännön mukaan upseereihin. Kadetteihin sovelletaan rikoslain (39/1889) 45 luvun 27 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla sotilasrikosvastuuta ja sotilaskurinpitoa koskevia säännöksiä vastaavasti kuin sotilasvirassa palveleviin (ks. laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa (255/2014)). Kadetin on ennen opintojaan täytynyt suorittaa reservin upseerin koulutus, mistä säädetään Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) 16 §:n 3 momentin 2 kohdassa. 

Sotatieteiden kandidaatin opinnot kestävät noin kolme vuotta. Ne alkavat Maanpuolustuskorkeakoulussa tutkinnon yhteisillä opinnoilla (80 opintopistettä), joihin kuuluvat muun ohella pakolliset toisen kotimaisen kielen opinnot. Tutkinnon yhteisten opintojen jälkeen kadetit suorittavat Maanpuolustuskorkeakoulussa, Maasotakoulussa, Merisotakoulussa tai Ilmasotakoulussa koulutusohjelmakohtaiset opinnot (vähintään 40 opintopistettä). Tutkinnon yhteiset opinnot ja koulutusohjelmakohtaiset opinnot suoritetaan noin kahdessa vuodessa. Toisen opintovuotensa lopussa kadetit jatkavat opintosuuntakohtaisiin opintoihin (enintään 90 opintopistettä), joiden toteuttamisesta vastaavat puolustushaara-, aselaji- ja toimialakoulut, kuten Rajavartiolaitoksen Raja- ja merivartiokoulu. 

Raja- ja merivartiokoulussa annettavasta koulutuksesta ja opetuksesta säädetään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 25 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan Raja- ja merivartiokoulussa voidaan järjestää Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa laissa tarkoitettua upseerin koulutusohjelmaan, jatko-opintoihin tai täydennyskoulutukseen kuuluvaa opetusta Rajavartiolaitoksen toimialalla sen mukaan kuin Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa asiasta erikseen sovitaan. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 25 §:n mukaan Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijan tulee suorittaa tutkintoon johtavat ja sotilasammatilliset opinnot opetussuunnitelmassa määritellyssä ajassa. Opiskelun enimmäisaikaan ei lasketa aikaa, jolloin opinnot ovat olleet keskeytyneenä. 

Valmistumisensa jälkeen kadetit palvelevat valitsemastaan opintosuuntauksesta riippuen Puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa. Rajavartiolaitoksen palvelukseen haluava kadetti voi valita rajavartio-opintosuunnan, merivartio-opintosuunnan, ohjaajaopintosuunnan tai lentoteknillisen opintosuunnan, joihin kuuluvaa opetusta annetaan Raja- ja merivartiokoululla. Raja- ja merivartiokoululle tulee vuosittain noin 13–15 rajavartio-opintosuunnan, noin 8–10 merivartio-opintosuunnan sekä noin 3 ohjaaja- ja lentoteknillisen opintosuunnan kadettia. Lisäksi logistiikkaopintosuunnalla ja Maavoimien johtamisjärjestelmäopintosuunnalla koulutetaan yksittäisiä kadetteja Rajavartiolaitoksen palvelukseen. Kadetit ovat Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoita myös silloin, kun he suorittavat opintojensa osia muissa oppilaitoksissa. Rajavartiolaitoksella on kuitenkin kiinteä johto- ja määräysvalta kadetteihin silloin, kun he opiskelevat Raja- ja merivartiokoululla. 

Kaikille Raja- ja merivartiokoululla opiskeleville kadeteille annetaan rajavartiomieheltä vaadittava koulutus, sillä vain rajavartiomiehillä on rajavartiolainsäädännössä määritellyt ja monissa Rajavartiolaitoksen tehtävissä tarvittavat toimivaltuudet (ks. esim. rajavartiolain 28 §). Rajavartiomies on rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 15 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen virkamies, joka on saanut valtioneuvoston asetuksella säädettävän rajavartiomiehen koulutuksen ja jonka hallintoyksikön päällikkö on määrännyt rajavartiomieheksi. Rajavartiomiehen koulutuksella tarkoitetaan rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskevan oppimäärän hallitsemista (ks. rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n 1 mom.). Sotilasvirassa palveleminen ei ole rajavartiomieheksi määräämisen edellytys, vaan yhtä lailla siviilivirkamies voidaan edellytysten täyttyessä määrätä rajavartiomieheksi. 

Valmistumisensa jälkeen kadetit nimitetään Rajavartiolaitoksessa vakituisiin nuoremman upseerin virkoihin ja ylennetään luutnantin sotilasarvoon (Rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, sotilas- ja palvelusarvoista sekä tunnuskuvasta, ansiorististä ja ansiomitalista annetun tasavallan presidentin asetuksen (637/2005) 5 §:n 1 mom.). Puolustusvoimissa nuoremman upseerin virat ovat sen sijaan määräaikaisia (ks. puolustusvoimista annetun lain 47 §:n 1 momentin 3 kohta sekä puolustusvoimista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 mom. 3 kohta ja 9 §:n 2 mom.). Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n mukaan nuoremman upseerin virka on upseerin virka, ja Rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, sotilas- ja palvelusarvoista sekä tunnuskuvasta, ansiorististä ja ansiomitalista annetun tasavallan presidentin asetuksen 3 §:n 2 momentin perusteella Rajavartiolaitoksen upseerin virassa palvelevan sotilasarvona on vähintään luutnantin sotilasarvo. Tasavallan presidentti nimittää Rajavartiolaitoksen upseerit sisäministerin esittelystä, mistä säädetään perustuslain 128 §:n 2 momentissa ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 12 §:n 1 momentissa. 

Rajavartiolaitoksen resurssitarpeet vakavissa erityistilanteissa 

Raja- ja merivartiokoululla opiskelevat myös rajavartijan peruskurssin opiskelijat, jotka toimivat valmistumisensa jälkeen raja- tai merivartijoina. Rajavartijan peruskurssi kestää yhden vuoden. Peruskurssilla on vuosittain noin 100–115 opiskelijaa. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 26 b §:n mukaan Rajavartiolaitoksen esikunta voi määrätä riittävän koulutuksen saaneen rajavartijan peruskurssin opiskelijan suorittamaan myös muita tehtäviä kuin koulutukseen liittyviä harjoituksia, jos se on tarpeen Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvien vakavien erityistilanteiden hoitamiseksi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi hybridiuhista johtuvat laajakantoiset tilanteet, jotka työllistävät koko Rajavartiolaitoksen henkilöstöä ja muitakin viranomaisia (HE 201/2017 vp, s. 57). 

Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuttaan tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia voidaan myös tarvittaessa käyttää Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 30 §:n nojalla. Opiskelijat, asevelvolliset ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset eivät korvaa rajavartiomiehiä, vaan toimivat tukitehtävissä tai rajavartiomiehen apuna tämän välittömän johdon ja jatkuvan valvonnan alaisena. Lisähenkilöstön työpanoksen avulla rajavartiomiesten ja muiden Rajavartiolaitoksen virkamiesten voimavarat voidaan kohdentaa vaativimpien tehtävien hoitamiseen (HE 6/2005 vp, s. 91, ja HE 201/2017 vp, s. 57).  

Rajavartijan peruskurssin opiskelijoilla, palveluksessa olevilla asevelvollisilla ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavilla naisilla on tällaisia tukitehtäviä suorittaessaan suppeat ja tilapäiset toimivaltuudet, joista säädetään rajavartiolain 34 d–34 g §:ssä. Nämä toimivaltuudet ovat merkittävästi rajoitetummat kuin täydet rajavartiomiehen toimivaltuudet. Rajavartijan peruskurssin opiskelijat, asevelvolliset ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset voivat käyttää toimivaltuuksiaan vain tilapäisesti ja rajavartiomiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Heillä on lisäksi oikeus käyttää toimivaltuuksiaan vain, jos se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvästä perustellusta syystä tai Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen vuoksi välttämätöntä (rajavartiolain 34 d §:n 1 mom.). Toimivaltuuksien nojalla suoritettavat toimenpiteet eivät saa ylittää sitä, mikä on välttämätöntä (rajavartiolain 34 e §:n 1 mom.). Heille saa rajavartiolain 34 e §:n 2 momentin perusteella antaa vain sellaisia tehtäviä, joihin heillä on riittävä koulutus. Lisäksi he ovat rikosoikeudellisessa virkavastuussa rajavartiolain 34 f §:n nojalla. 

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säädetty siitä, että Raja- ja merivartiokoululla opiskelevat kadetit voisivat tarvittaessa tukea Rajavartiolaitoksen toimintaa vastaavasti kuin rajavartijan peruskurssin opiskelijat, asevelvolliset ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset. Olisi tarpeen, että kadetit voitaisiin Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvissa vakavissa erityistilanteissa määrätä koulutuksen ulkopuolisiin tehtäviin sen jälkeen, kun he ovat saapuneet toisen opintovuotensa lopussa Raja- ja merivartiokoululle. Esimerkiksi laajamittaisen maahantulon, laajalle levinneen tartuntatautiepidemian tai muun vastaavan vakavan erityistilanteen sattuessa voi olla välttämätöntä saada Rajavartiolaitoksen tehtäviin lisähenkilöstöä. Monet tehtävät edellyttävät erityistä koulutusta ja osaamista, minkä vuoksi lisähenkilöstöä ei olisi mahdollista rekrytoida vapailta työmarkkinoilta. Vakava erityistilanne voi tapahtua äkillisesti ja edetä nopeasti, ja etenkin rajavartio-opintosuunnan kadetit pystyttäisiin määräämään koulutuksen ulkopuolisiin tehtäviin nopealla aikataululla. Kadetit ovat Raja- ja merivartiokoululle saapuessaan opiskelleet sotatieteitä jo kaksi vuotta ja sitä ennen suorittaneet lähes vuoden asepalveluksen, joten heillä olisi tässä vaiheessa erilaisiin tukitehtäviin soveltuvaa osaamista. Käytännössä kyse olisi viimeisen vuoden opiskelijoista. 

Kadettien nimittäminen määräaikaisesti sotilasvirkaan rajaturvallisuuden häiriötilanteissa 

Voimassa olevan lainsäädännön perusteella kadetteja ei voida ennen valmistumistaan nimittää sotilasvirkaan. Rajavartiolaitoksen sotilasvirat on määritelty tyhjentävästi rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 9 §:ssä (HE 6/2005 vp, s. 80). Kadetit eivät täytä kyseisten virkojen voimassa olevia erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, joista säädetään rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 26–29 §:ssä. Asetuksen 26 §:n mukaan nuoremman upseerin kelpoisuusvaatimuksena on upseerin tutkinto taikka sotatieteiden maisterin tai sotatieteiden kandidaatin tutkinto ja sotilasammatilliset opinnot. 

Erityisesti laajat tai vakavat rajaturvallisuuden häiriötilanteet voivat vaatia kaikkien käytettävissä olevien henkilöstöresurssien hyödyntämistä. Tällaisessa tilanteessa tai sen vakavasti uhatessa esimerkiksi erilaiset johto- ja suunnittelutehtävät lisääntyvät, minkä vuoksi myös Rajavartiolaitoksen päällystöön voidaan tarvita lisäresursseja. Raja- ja merivartiokoululla opintojensa viimeisiin vaiheisiin edenneet kadetit, jotka olisivat suorittaneet rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskevat opinnot, pystyisivät tekemään monia vastaavia tehtäviä kuin vastavalmistuneet nuoremmat upseerit. Tällä hetkellä Rajavartiolaitos ei voi täysimääräisesti hyödyntää kadettien osaamista ja työpanosta edes määräaikaisesti rajaturvallisuuden häiriötilanteessa tai sellaisen vakavasti uhatessa. 

2.5  Rajavartiolaitoksen päällikön sijaiset

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen päällikön sijaisena tämän ollessa estyneenä toimii Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö ja hänenkin estyneenä ollessaan Rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston päällikkönä taikka henkilöstöosaston päällikkönä palveleva kenraali tai amiraali. 

Voimassa oleva säännös merkitsee, että Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston päällikkö ei voi toimia Rajavartiolaitoksen päällikön sijaisena. Säännöksen säätämisen aikaan ainoastaan siinä mainitut upseerit olivat kenraalin tai amiraalin virassa. Rajavartiolaitoksen upseerien virkarakenne järjesteltiin vuonna 2020 uudelleen niin, että kaikki sotilasvirassa palvelevat Rajavartiolaitoksen esikunnan osastopäälliköt ovat yhteneväisesti kenraalin tai amiraalin virassa. Rajavartiolaitokseen perustettiin 1.1.2020 lukien uusi kenraalin virka, minkä eduskunta hyväksyi vuoden 2020 talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Muutoksen jälkeen myös Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston päällikkö on palvellut kenraalin virassa. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettuun lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan Rajavartiolaitoksen siviilivirka, jonka tehtävät muodostuisivat rajaturvallisuuden ylläpitämisen tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä taikka niihin välittömästi liittyvistä teknisistä tukitehtävistä, voitaisiin täyttää sitä haettavaksi julistamatta, jos tehtävän luonne sitä välttämättä edellyttäisi. Säännöksessä lueteltaisiin seikkoja, jotka olisi otettava huomioon välttämättömyyttä arvioitaessa. 

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettua lakia muutettaisiin siten, että Raja- ja merivartiokoululla upseerin koulutusohjelmaan kuuluvia opintoja suorittavat kadetit voitaisiin määrätä suorittamaan myös muita tehtäviä kuin koulutukseen kuuluvia harjoituksia, jos se olisi tarpeen Rajavartiolaitoksen toimialueelle kuuluvien vakavien erityistilanteiden hoitamiseksi. Maanpuolustuskorkeakoulua täytyisi kuulla ennen kadetin määräämistä tällaiseen tehtävään. Rajavartiolakia muutettaisiin niin, että kadeteilla olisi koulutuksen ulkopuolisissa tehtävissä samat suppeat ja tilapäiset toimivaltuudet kuin rajavartijan peruskurssin opiskelijoilla, asevelvollisilla ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavilla naisilla on voimassa olevan lain mukaan silloin, kun he tukevat Rajavartiolaitoksen toimintaa. 

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettuun lakiin myös lisättäisiin säännös, jonka mukaan rajaturvallisuuden häiriötilanteissa sekä tehostettaessa ja kohotettaessa valmiutta niihin varautumiseksi Raja- ja merivartiokoululla upseerin koulutusohjelmassa opiskeleva kadetti voitaisiin nimittää enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan nuoremman upseerin sotilasvirkaan. Nimittämisen edellyttämästä koulutuksen vaiheesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena olisi edellyttää, että rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskeva oppimäärä olisi suoritettu. 

Lisäksi Rajavartiolaitoksen päällikön sijaisuusjärjestelyt ajantasaistettaisiin niin, että myös Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston päällikkönä toimiva kenraali tai amiraali voisi tarvittaessa toimia Rajavartiolaitoksen päällikön sijaisena tämän ollessa estyneenä. Tämä merkitsisi, että kaikki Rajavartiolaitoksen esikunnan sotilasvirassa palvelevat osastopäälliköt voisivat tarvittaessa toimia Rajavartiolaitoksen päällikön sijaisena. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Ehdotukset, jotka koskevat mahdollisuutta täyttää eräitä Rajavartiolaitoksen siviilivirkoja haettavaksi julistamatta ja käyttää kadetteja Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena, perustuvat sisäministeriössä tehtyyn esiselvityshankkeeseen rajavartiolainsäädännön muutostarpeista (SM049:00/2019). 

Rajavartiolainsäädännön muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta saadussa lausuntopalautteessa ehdotettiin, että julkisessa hakumenettelyssä virkaan nimitetyn ja hakijoiden nimet voitaisiin pseudonymisoida, jotta tiedustelua pystyttäisiin torjumaan, mutta muutoksenhaku olisi edelleen mahdollista. Henkilötietojen pseudonymisoinnilla tarkoitetaan henkilötietojen käsittelemistä siten, ettei niitä voida yhdistää tiettyyn henkilöön ilman lisätietoja. Pseudonymisointi rajoittaisi virasta kiinnostuneiden oikeusturvaa vähemmän kuin viran täyttäminen haettavaksi julistamatta ja mahdollistaisi nimityspäätösten tuomioistuinkontrollin. Pseudonymisointia ei kuitenkaan voida pitää tarkoituksenmukaisena keinona esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Henkilötietojen pseudonymisointi suojaisi nimitetyn ja muiden hakijoiden yksityisyyttä, mutta ei esimerkiksi Rajavartiolaitoksen organisaatioon ja virkoihin liittyviä tietoja. Lisäksi tiedot tulisivat esille mahdollisessa valitusvaiheessa, vaikka nimityspäätös ja muut asiakirjat annettaisiin hakijalle pseudonymisoituina, koska hallintotuomioistuimessa ei voida käydä oikeutta pseudonymisoidusti tai muuten ei-julkisesti. Esimerkiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 86 §:n mukaan hallintotuomioistuimen päätöksestä on käytävä ilmi muun muassa oikeudenkäynnin osapuolet, osapuolten vaatimukset ja niiden perustelut ja selostus asiassa saadusta selvityksestä. Pseudonymisoinnilla ei myöskään saavutettaisi niitä ehdotuksen tavoitteita, jotka liittyvät Rajavartiolaitoksen valmiuden ja maanpuolustuksen tehtävien huomioimiseen nimitettäessä niiden kannalta keskeistä siviilihenkilöstöä. 

Esityksestä saadussa lausuntopalautteessa ehdotettiin Rajavartiolaitoksen virkamiesten siirtymisvelvollisuuden käyttämistä virantäyttöä koskevan ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitettuja siviilivirkoja ei kaikissa tapauksissa voida täyttää siirtymisvelvollisuuden avulla, koska huomioon pitää ottaa muun muassa siirtämisen edellytykset, täytettävän viran yleiset ja erityiset kelpoisuusvaatimukset, muu viran tai tehtävän edellyttämä koulutus, kokemus ja osaaminen sekä Rajavartiolaitoksen virkamiesten koulutus, kokemus ja osaaminen. Tietyn erityisalan asiantuntijaa rekrytoitaessa on mahdollista, että Rajavartiolaitoksessa ei olisi siirrettäväksi sopivia henkilöitä. Mahdollisuus täyttää virka haettavaksi julistamatta merkitsisi, että virkaan voitaisiin valita myös laitoksen ulkopuolinen henkilö. 

Yhtenä vaihtoehtona olisi, että virkaa hakeneiden nimet ja nimitetyn nimi voitaisiin jättää ilmoittamatta muille hakijoille, kun virka täytettäisiin julkisessa haussa. Tällaisesta mahdollisuudesta on säädetty poliisin hallinnosta annetun lain 12 a §:n 2 momentissa ja 13 a §:n 3 momentissa. Kyseiset säännökset eivät ole salassapitosäännöksiä, vaan nimet saa selville pyytämällä. Kyse on vastatoimesta ja hidasteesta niin sanottua julkisten lähteiden tiedustelua vastaan (HE 118/2022 vp, s. 15 ja 20, ja HaVM 25/2022 vp, s. 3 ja 4). Tässä esityksessä ei ehdoteta vastaavaa säännöstä, koska sitä ei ole arvioitu riittävän tehokkaaksi keinoksi torjua tiedustelua. Julkisesta hakumenettelystä poikettaisiin vain sen ollessa välttämätöntä, joten vastaavan säännöksen puuttuminen ei merkitsisi, että julkisesta hakumenettelystä tarvitsisi poiketa useammin. 

Vaihtoehtona kadettien nimittämiselle määräaikaisesti sotilasvirkaan on arvioitu valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädettyä määräaikaista virkasuhdetta. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole esteitä kadettien nimittämiselle määräaikaiseen virkasuhteeseen, mutta määräaikaisesti sotilasvirassa palveleminen olisi sotilaskurinpidon näkökulmasta perustellumpaa. Määräaikaiset virkasuhteet ovat luonteeltaan siviilivirkasuhteita, ja on tärkeää, että kadetit olisivat viranhoidon aikana sotilaskurinpitosäännösten alaisia. Kadetteihin sovelletaan opintojensa aikana sotilaskurinpitosäännöksiä, ja Maanpuolustuskorkeakoulun sisäinen järjestys on sotilaallinen (Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 1 §:n 3 momentti ja puolustusvoimista annetun lain 30 §). Opintojen määräaikainen keskeyttäminen johtaisi siihen, että kadetit eivät enää olisi sotilaskurinpitosäännösten piirissä, ellei heitä nimitettäisi sotilasvirkaan. Myös kadettien opintojen sisältö ja heille annettavat virkatehtävät puoltavat sotilasvirkaa. 

Nuoremman upseerin viran vaihtoehtoina on arvioitu rajavartijan ja upseeriharjoittelijan virkoja. Myös nämä vaihtoehdot edellyttäisivät voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Rajavartijan virka ei soveltuisi kadeteille, koska kadeteilla on erilainen koulutus ja urapolku kuin rajavartijoilla ja kadettien olisi viranhoidon aikana tarkoitus tukea Rajavartiolaitoksen päällystöä. Upseeriharjoittelijan nimike olisi täysin uusi, ja sitä puoltaisi opintojen keskeneräisyys. Kyse ei kuitenkaan olisi harjoittelusta vaan itsenäisestä työskentelystä, minkä lisäksi on epäselvää, tulkittaisiinko upseeriharjoittelija perustuslain 128 §:n 2 momentissa mainituksi upseeriksi. Nuoremman upseerin virka soveltuisi kadeteille parhaiten, koska kyse olisi opintojensa viimeisissä vaiheissa olevista opiskelijoista, jotka valmistumisensa jälkeen palvelevat nuorempina upseereina. Kadeteille annettavat virkatehtävät vastaisivat pitkälti vastavalmistuneiden nuorempien upseerien tehtäviä. Myös yleisen palvelusohjesäännön kirjaukset kadetin palvelusarvosta puoltavat sitä, että kadetit olisivat osa upseeristoa. 

Ehdotettujen muutosten vaihtoehtona on myös säilyttää sääntely ennallaan, jolloin kaikki Rajavartiolaitoksen siviilivirat täytettäisiin julkisessa hakumenettelyssä, kadeteille ei voitaisi määrätä koulutuksen ulkopuolisia tehtäviä eikä kadetteja voitaisi nimittää määräaikaisesti sotilasvirkaan. Esityksen tavoitteita Rajavartiolaitoksen henkilöstöresurssien turvaamisesta ja tiedustelun torjumisesta ei kuitenkaan voida saavuttaa ilman lainsäädännön muuttamista. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Viro. Viron rajojen valvonnasta ja rajatarkastuksista huolehtii sisäasiainministeriön alainen poliisi- ja rajavartiolaitos (Politsei- ja Piirivalveamet), joka on Viron poliisi- ja rajavartiolain (Politsei ja piirivalve seadus) mukaan poliisiviranomainen. Poliisi- ja rajavartiolaitoksen rikospoliisin, rajavalvonnan, tavaroiden valvonnan, henkilöiden suojelun ja tietoturvan organisaatiorakenne, asemapaikkojen kokoonpano ja henkilöstö ovat Viron julkisesta tiedosta annetun lain (Avaliku teabe seadus) mukaan salassa pidettäviä tietoja.  

Viron virkamieslaissa (Avaliku teenistuse seadus) säädetään virkojen täyttämisestä ja virkamiesten oikeudellisesta asemasta, ja pääsäännön mukaan avoin virka täytetään julkisessa hakumenettelyssä. Julkisen hakumenettelyn sijaan voidaan järjestää yhden tai useamman viranomaisen sisäinen hakumenettely, jos se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Viron poliisi- ja rajavartiolain mukaan poliisi voidaan nimittää ilman hakumenettelyä. 

Latvia. Latvian rajojen valvonnasta ja rajatarkastuksista vastaa sotilaallisesti järjestetty rajavartiolaitos (Latvijas Republikas Valsts robežsardze), joka kuuluu sisäasiainministeriön alaisuuteen. Rajavartiolaitos suorittaa aluevalvontaa ja sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä yhteistoiminnassa Latvian puolustusvoimien kanssa, minkä lisäksi Latvian puolustusvoimat osallistuvat rajavalvontaan. Rajavartiolaitoksesta säädetään Latvian rajavartiolaissa (Valsts robežsardzes likums).  

Latvian virkamieslain (Valsts civildienesta likums) mukaan avoimet virat julistetaan haettavaksi. Julkisesta hakumenettelystä on säädetty joitain poikkeuksia, jotka koskevat takaisinottovelvollisuutta ja virkamiehen siirtämistä toiseen virkaan. Virkamieslakia ei kuitenkaan sovelleta julkishallinnon erityisvirkamiehiin, jotka työskentelevät muun muassa rajavartiolaitoksessa, poliisissa tai turvallisuuspoliisissa.  

Liettua. Liettuan rajavartiolaitos (Valstybes Sienos Apsaugos Tarnyba) on sotilaallisesti järjestetty ja kuuluu sisäministeriön alaisuuteen. Liettuan rajavartiolain (Lietuvos Respublikos valstybės sienos ir jos apsaugos įstatymo Nr. VIII-1666 pakeitimo įstatymas) mukaan rajavartiolaitos vastaa rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista, minkä lisäksi se osallistuu sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rauhan aikana sen tehtävänä on varautua maanpuolustukseen ja sodan aikana suorittaa sotilaallista maanpuolustusta puolustusvoimien alaisuudessa.  

Liettuan virkamieslain (valstybės tarnybos įstatymas) mukaan virkamiehet rekrytoidaan lähtökohtaisesti julkisessa hakumenettelyssä. Joissain tapauksissa virkamies on mahdollista rekrytoida myös ilman kilpailua. 

Puola. Puolan rajavartiolaitos (Straz Graniczna) on sisäministeriön alaisuudessa toimiva sotilaallisesti järjestetty viranomainen. Rajavartiolaitoksen päätehtävänä on rajavalvonta maalla ja merellä sekä rajatarkastukset rajanylityspaikoilla. Puolan rajavartiolain (Ustawa o Straży Granicznej, 1990) mukaan Rajavartiolaitos voidaan liikekannallepanon ja sodan aikana ottaa osaksi sotilasjoukkoja.  

Puolan virkamieslain (Ustawa służbie cywilnej, 2008) mukaan julkinen virka julistetaan lähtökohtaisesti haettavaksi. Virkamieslaissa on myös tarkemmat säännökset rekrytointiprosessista. Täytettäessä maanpuolustukseen liittyviä siviilivirkoja etusijalla ovat henkilöt, jotka ovat aiemmin työskennelleet sotilaspalvelussa. 

Ruotsi. Ruotsissa rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista vastaavat oikeusministeriön alainen poliisi, puolustusministeriön alainen rannikkovartiosto ja valtiovarainministeriön alainen tulli. Rajatarkastusten päävastuu kuuluu poliisille. Rannikkovartiosto, joka ei ole sotilaallisesti järjestetty, suorittaa muun ohella rajavalvontaa ja rajatarkastuksia merellä.  

Ruotsin julkisista palvelussuhteista annetun lain (Lag om offentlig anställning 1994:260) mukaan palvelukseen otettaessa on otettava huomioon vain asialliset perusteet, kuten ansio ja taito. Ruotsin virkamiesasetuksessa (Anställningsförordning 1994:373) säädetään, että viraston on lisäksi otettava palvelukseen otettaessa huomioon yleisten työmarkkina-, tasa-arvo -, sosiaali- ja työllisyyspoliittisten tavoitteiden mukaiset asialliset perusteet. 

Virkamiesasetuksen 6 §:n mukaan valtion avoimet virat ja virkasuhteet laitetaan pääsääntöisesti julkiseen hakuun. Niin ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos se erityisistä syistä katsotaan tarpeelliseksi. Tieto viranomaisen palvelukseen ottamista koskevasta päätöksestä on annettava viranomaisen ilmoitustaululla, paitsi jos on kyse enintään kuusi kuukautta kestävästä työsuhteesta tai virastossa kokelaana työskentelevästä henkilöstä. Esimerkiksi rannikkovartiosto rekrytoi rannikkovartijoita siten, että halukkaat voivat hakea koulutukseen, jonka aikana opiskelija on määräaikaisessa palvelussuhteessa kokelaana. 

Ruotsin puolustusvoimia koskevan asetuksen (Förordning med instruktion för Försvarsmakten 2007:1266) mukaan Puolustusvoimien palvelukseen ei sovelleta virkamiesasetuksen 6 §:ää, jos palvelussuhde koskee sotilasvirkamiehiä tai siviilihenkilöstöä Puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalveluyksikössä tai yksiköissä, jotka harjoittavat korkealaatuista turvaamista edellyttävää toimintaa. Lisäksi Ruotsin poliisilain (Polislag, 1984:387) mukaan Ruotsissa turvallisuuspoliisin henkilöstöllä ja poliisimiehillä on siirtymisvelvollisuus toisiin tehtäviin. 

Norja. Norjassa vastuu rajavalvonnasta ja henkilöiden rajatarkastuksista kuuluu oikeus- ja poliisiministeriön alaiselle poliisille. Poliisin tehtävistä ja toimivallasta rajavalvonnan parissa säädetään Norjan rajavartiolaissa (grenseloven). Norjan puolustusvoimat voivat avustaa rajapoliisia ja suorittaa rajavalvontatehtäviä tietyissä tilanteissa myös itsenäisesti. Merialueilla rajavalvonnasta huolehtii puolustusvoimiin kuuluva rannikkovartiosto.  

Norjan virkamieslaissa (statsansattloven) säädetään rekrytointimenettelystä. Virkamieslain mukaan virka julistetaan haettavaksi ja virkaan parhaiten soveltuva hakija valitaan, ellei muuta ole säädetty. Esimerkiksi ulkomaanpalvelukset voidaan julistaa haettavaksi vain sisäisesti tai erityisestä syystä täyttää haettavaksi julistamatta. Lisäksi julkisesta hakumenettelystä voidaan poiketa lyhyehköissä määräaikaisissa virkasuhteissa. Norjan julkisuuslain (offentlegsloven) mukaan virkamiesten nimittämistä ja ylentämistä koskevien asiakirjojen julkisuutta voidaan rajoittaa. Lista hakijoista ja heidän ansioistaan on kuitenkin lähtökohtaisesti julkinen, mutta viranomainen voi hakijan pyynnöstä harkita hakijan tietojen jättämistä pois listasta. 

Tanska. Tanskassa rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista vastaa oikeusministeriön alainen poliisi ja rannikon vartioimisesta puolustusvoimat. Tanskan virkamieslain (tjenestemandsloven) mukaan julkiseen tehtävään rekrytoidaan lähtökohtaisesti avoimen haun kautta noudattaen hallintolain (forvaltningsloven) periaatteita. Tanskan valtiovarainministeriön antaman virkamiesten rekrytointia koskevan määräyksen (opslagsbekendtgørelsen) mukaan tietyt virat on kuitenkin mahdollista täyttää ilman julkista hakumenettelyä. Tällaisia virkoja ovat esimerkiksi korkeimman oikeuden presidentin virka, sotilasvirat ja tietyin edellytyksin myös professorien virat. Virka voidaan täyttää haettavaksi julistamatta myös silloin, kun virkamies siirretään toiseen samankaltaiseen virkaan tai eläkkeelle jäänyt virkamies nimitetään uudelleen. Virka voidaan edellä mainitun määräyksen mukaan täyttää ilman julkista hakua myös silloin, jos virassa edellytetään tiettyjä taitoja tai käytännössä saatua kokemusta. Tällaisessa tapauksessa virasta on ilmoitettava niille, jotka ovat kelpoisia hakemaan sitä. Tanskan poliisissa poliisitehtävät täytetään lähtökohtaisesti tässä ei-julkisessa hakumenettelyssä.  

7.1  Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta

3 §.Rajavartiolaitos, päällikkö ja hallintoyksiköt. Pykälän 1 momentissa Rajavartiolaitoksen ja Vartiolentolaivueen kirjoitusasu muutettaisiin vastaamaan Kotimaisten kielten keskuksen ohjeistusta. Kyse olisi teknisestä muutoksesta.  

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että myös Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston päällikkönä palveleva kenraali tai amiraali voisi toimia Rajavartiolaitoksen päällikön sijaisena tämän ollessa estyneenä. Rajavartiolaitoksen päällikköä sijaistaisi edelleen ensisijaisesti Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö, eikä nykyisten sijaisten keskinäistä järjestystä olisi tarkoitus muuttaa. Jos Rajavartiolaitoksen päällikkö ja apulaispäällikkö olisivat kumpikin estyneenä, Rajavartiolaitoksen päällikön sijaisena toimisi Rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston, henkilöstöosaston tai teknillisen osaston päällikkönä toimiva kenraali tai amiraali, tässä järjestyksessä. Lisäksi teknisenä muutoksena Rajavartiolaitoksen kirjoitusasu muutettaisiin vastaamaan Kotimaisten kielten keskuksen ohjeistusta. 

Pykälän 3 momentissa Rajavartiolaitoksen kirjoitusasu muutettaisiin vastaamaan Kotimaisten kielten keskuksen ohjeistusta. Kyse olisi teknisestä muutoksesta. 

9 §.Rajavartiolaitoksen virat. Pykälän 2 momentissa Rajavartiolaitoksen kirjoitusasu muutettaisiin vastaamaan Kotimaisten kielten keskuksen ohjeistusta. Kyse olisi teknisestä muutoksesta.  

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan rajaturvallisuuden häiriötilanteissa sekä tehostettaessa ja kohotettaessa valmiutta niihin varautumiseksi Raja- ja merivartiokoululla upseerin koulutusohjelmassa opiskeleva kadetti voitaisiin nimittää nuoremman upseerin sotilasvirkaan enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Nimittämisen edellyttämästä koulutuksen vaiheesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Määräajaksi virkaan nimitetyt nuoremmat upseerit olisivat rikoslain 45 luvun 27 §:n 2 momentin perusteella sotilaskurinpidon alaisia. 

Rajaturvallisuuden ylläpitäminen on määritelty rajavartiolain 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa. Rajaturvallisuuden häiriötilanteilla tarkoitettaisiin Suomen turvallisuusympäristössä ilmeneviä poikkeamia, joiden seurauksena Rajavartiolaitos välttämättä tarvitsisi lisähenkilöstöä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Turvallisuusympäristössä ilmenevät poikkeamat voisivat liittyä muun muassa sotilaalliseen kriisitilanteeseen, laajamittaiseen maahantuloon tai laajalle levinneeseen tartuntatautiepidemiaan. Säännös tulisi sovellettavaksi myös tällaisen tilanteen uhatessa niin vakavasti, että Rajavartiolaitos olisi ryhtynyt toimenpiteisiin valmiuden tehostamiseksi ja kohottamiseksi. Tämä olisi perusteltua tilanteeseen valmistautumiseksi ja siksi, että virkanimitykseen liittyvät käytännön järjestelyt voivat viedä jonkin aikaa. Säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan edellyttäisi poikkeamalta sellaista laajuutta tai vakavuutta, jota valmiuslain toimivaltuuksien käyttöön ottaminen edellyttää. Säännöksen terminologia vastaisi rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n 1 momenttia. 

Säännös koskisi sellaisia Raja- ja merivartiokoululla upseerin koulutusohjelmassa opiskelevia kadetteja, jotka olisivat suorittaneet valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määritellyt opinnot. Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 29 §:ää olisi tarkoitus muuttaa siten, että tässä poikkeuksellisessa tilanteessa nimittämisen edellytyksenä olisi rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskevien opintojen hyväksytty suorittaminen. Nykyisen opintosuunnitelman mukaisesti rajavartio-opintosuunnan kadetit ovat suorittaneet nämä opinnot kolmannen opintovuotensa jouluna, jolloin opinnoista on enää jäljellä viimeinen lukukausi. Merivartio-opintosuunnan, ohjaajaopintosuunnan ja lentoteknillisen opintosuunnan kadetit ovat nykyisen opintosuunnitelman mukaisesti suorittaneet kyseiset opinnot kolmannen opintovuotensa helmikuussa. Tutkintorakenteiden eroavaisuuksien vuoksi säännös soveltuisi parhaiten rajavartio-opintosuunnan kadetteihin, mutta muiden opintosuuntien kadetteja ei rajattaisi säännöksen soveltamisalasta pois. 

Nimityspäätöksen tekisi tasavallan presidentti sisäministerin esittelystä (perustuslain 128 §:n 2 momentti ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 12 §:n 1 momentti). Virkaan nimittäminen edellyttäisi kadetin antamaa suostumusta ja käytännössä myös sitä, että hän olisi hakenut Maanpuolustuskorkeakoululta opintojensa määräaikaista keskeyttämistä ja Maanpuolustuskorkeakoulu olisi hyväksynyt kyseisen hakemuksen (ks. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 26 §). Kadetit eivät siten opiskelisi ja toimisi virassa samanaikaisesti. Opintojen määräaikainen keskeytyminen merkitsisi samalla opintososiaalisten etujen keskeytymistä. Maanpuolustuskorkeakoulu päättää opintojen keskeyttämisestä, keskeyttämisen kestosta ja viranhoidossa saadun kokemuksen mahdollisesta hyväksi lukemisesta opintoihin. Säännöksessä ei edellytettäisi Maanpuolustuskorkeakoulun kuulemista ennen nimityspäätöksen tekemistä, koska Maanpuolustuskorkeakoulu ottaisi asiaan kantaa käsitellessään kadetin hakemuksen. Käytännössä asiasta käytäisiin keskusteluja Rajavartiolaitoksen ja Maanpuolustuskorkeakoulun välillä jo ennen kuin kadetit hakisivat opintojensa määräaikaista keskeyttämistä. 

Kadettien nimittäminen määräaikaisesti nuoremman upseerin sotilasvirkaan olisi poikkeuksellista. Nimittämistä harkittaessa tulisi arvioida, onko opintojen määräaikainen keskeyttäminen ja virkaan nimittäminen tarpeen rajaturvallisuuden häiriötilanteen hoitamiseksi ottaen huomioon muut käytettävissä olevat henkilöstöresurssit. Kadettien tehtävät vastaisivat pitkälti vastavalmistuneiden luutnanttien ensimmäisiä virkatehtäviä, mutta opintojen keskeneräisyys otettaisiin huomioon perehdytyksessä ja tehtävien tarkemmassa sisällössä. Määräajaksi virkaan nimitetyille nuoremmille upseereille tulisi antaa vain sellaisia virkatehtäviä, joihin heillä olisi riittävä osaaminen ottaen huomioon heidän opintosuuntansa ja opintojensa vaihe. Perehdyttäminen ja sopivien työtehtävien antaminen olisivat työnantajan ja esihenkilön vastuulla. 

Määräaikaisuuden peruste liittyisi Rajavartiolaitoksen tarpeeseen saada rajaturvallisuuden häiriötilanteen hoitamiseksi lisähenkilöstöä esimerkiksi päällystön tueksi. Kyse olisi valtion virkamieslain 9 §:n 2 momentin mukaisesta perustellusta syystä nimittää virkaan määräajaksi. Määräaikaisuus saisi olla enintään kuusi kuukautta kerrallaan, mutta määräaikaisuuden pituuteen vaikuttaisi rajaturvallisuuden häiriötilanteen luonne ja Rajavartiolaitoksen henkilöstöresurssitarpeet. Määräaikaisuutta voitaisiin jatkaa, jos häiriötilanne jatkuisi määräaikaisuuden päätyttyä. Peräkkäisten määräaikaisuuksien lukumäärälle ei ehdoteta enimmäismäärää, koska rajaturvallisuuden häiriötilanteiden kesto voi vaihdella. Käytännössä määräaikaisuuden kestoon vaikuttaisi, miten pitkäksi ajaksi Maanpuolustuskorkeakoulu olisi keskeyttänyt kadettien opinnot. Asiassa pitäisi muutenkin huomioida kadettien mahdollisuudet jatkaa opintojaan ja valmistua. 

Määräajaksi virkaan nimitetyt nuoremmat upseerit olisi mahdollista määrätä rajavartiomiehiksi, koska he olisivat tässä vaiheessa suorittaneet rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskevat opinnot ja osoittaneet rajavartiomieheltä vaaditun kielitaidon. Pakolliset toisen kotimaisen kielen opinnot suoritetaan sotatieteiden kandidaatin opintojen alussa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Rajavartiomiehen koulutuksesta ja kielitaidosta säädetään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 15 §:ssä sekä rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n 1 momentissa ja 50 §:ssä. Rajavartiomieheksi määräämisen myötä määräajaksi virkaan nimitetyt nuoremmat upseerit saisivat rajavartiolainsäädännössä määritellyt rajavartiomiehen toimivaltuudet. Näin ollen he voisivat toimia itsenäisesti ja laajemmin eri tehtävissä kuin silloin, jos heidät määrättäisiin koulutuksen ulkopuolisiin tehtäviin tässä esityksessä ehdotetun 26 b §:n nojalla. Tämä olisi perusteltua pidemmälle edenneiden opintojen ja rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskevan oppimäärän suorittamisen näkökulmasta. 

Rajavartiomieheksi määrättyjen määräaikaisten nuorempien upseerien toimivaltuuksia rajaisi se, että useat toimivaltuudet on lainsäädännössä rajattu sotilasarvon tai virka-aseman perusteella. Kadetteja ei ylennettäisi luutnanteiksi, joten heidän käytössään ei olisi toimivaltuuksia, jotka on säädetty vähintään luutnantin arvoiselle tai sotilasarvoltaan sitä ylemmälle rajavartiomiehelle, tietyissä ylemmissä tehtävissä toimiville virkamiehille tai pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille (ks. esim. rajavartiolain 27 §:n 3 mom., 28 §:n 3 mom., 28 a ja 30 a §, 32 §:n 2 mom., 32 a §:n 2 mom., 33 §:n 2 mom., 33 a §:n 2 mom., 34 §:n 2 mom., 35 c §:n 3 mom., 38 b §:n 1 mom., 39 §:n 3 mom., 39 a §:n 1 mom., 61 §, 67 §:n 2 mom., 71 §:n 1 mom., 75 §:n 3 mom., 77 §:n 3 mom., 77 i §:n 1 mom. ja 78 §:n 2 mom.). On selvää, että määräaikaisesti nuoremman upseerin virkaan nimitetty kadetti ei voisi toimia kyseisissä säännöksissä tarkoitetuissa tehtävissä, kuten rajanylityspaikan esimiehenä, rajatoimiston päällikkönä tai näitä ylemmissä tehtävissä. Pidättämiseen oikeutetut Rajavartiolaitoksen virkamiehet määritellään tyhjentävästi pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Määräajaksi virkaan nimitetyt nuoremmat upseerit eivät olisi kyseisessä lainkohdassa mainittuja pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä, joten heillä ei olisi tällaisten virkamiesten toimivaltuuksia. 

12 a §.Rajavartiolaitoksen eräisiin siviilivirkoihin nimittäminen. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen siviilivirka, jonka tehtävät muodostuisivat rajaturvallisuuden ylläpitämisen tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä taikka niihin välittömästi liittyvistä teknisistä tukitehtävistä, voitaisiin täyttää sitä haettavaksi julistamatta, jos tehtävän luonne sitä välttämättä edellyttäisi. Säännöksessä tarkoitettuja virkoja voisivat olla esimerkiksi ylitarkastajan, analyytikon, järjestelmäasiantuntijan ja kyberturvallisuusasiantuntijan virat, mutta virkanimike tai -asema ei olisi ratkaiseva seikka. Viran tehtäväala ja konkreettiset työtehtävät määrittelisivät sen, kuuluisiko se säännöksen soveltamisalaan. Säännöksen soveltamisen kannalta ei riittäisi, että virkatehtäviin kuuluisi säännöksessä tarkoitettuja tehtäviä, vaan virkatehtävien tulisi pääasiallisesti muodostua tällaisista tehtävistä. Säännöksessä tarkoitetut virkamiehet työskentelevät pääasiassa Rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosastolla ja teknillisellä osastolla ja heillä on pääsy valmiuden ja maanpuolustuksen kannalta tärkeään tietoon. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat vakituisten virkojen ohella vastaavat yli kahden vuoden pituiset määräaikaiset virkasuhteet.  

Rajaturvallisuuden ylläpitämisen tehtävillä tarkoitettaisiin rajavartiolain 2 §:n 6 kohdan mukaisia virkatehtäviä esimerkiksi rajojen valvonnan, rajatarkastusten ja Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan parissa. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen siviilitehtävät ovat erilaisia asiantuntijatehtäviä, joihin voi kuulua esimerkiksi toiminnan suunnittelua ja kehittämistä. Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävillä tarkoitettaisiin esimerkiksi maanpuolustuksen ja aluevalvonnan asiantuntijatehtäviä, yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa sekä Nato-jäsenyyteen liittyviä tehtäviä. Sekä rajaturvallisuuden ylläpitämisen että sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin voi kuulua strategisen tiedon analysointia, tilannekuvan ylläpitämistä ja muita valmiuteen ja varautumiseen liittyviä tehtäviä, kansainvälisen yhteistyön koordinointia sekä erilaisten toimialaan kuuluvien asiakirjojen valmistelua. Vain pieni osa Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuuden ylläpitämisen ja sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä on siviilitehtäviä. 

Rajaturvallisuuden ylläpitämiseen ja sotilaalliseen maanpuolustukseen välittömästi liittyvillä teknisillä tukitehtävillä tarkoitettaisiin sellaisia tietotekniikka-, tieto- ja kyberturvallisuus-, alus-, ilma-alus- ja materiaalialan asiantuntijatehtäviä, jotka ovat keskeisiä rajaturvallisuuden ylläpitämisen, sotilaallisen maanpuolustuksen ja niihin liittyvän valmiuden ja varautumisen kannalta. Kyseiset asiantuntijatehtävät voivat olla keskeisiä myös Rajavartiolaitoksen valmiuden ja sotilaallisen maanpuolustuksen suorituskykyjen ylläpidon ja kehittämisen näkökulmasta. Tällaisia siviilitehtäviä ovat esimerkiksi sotilaallisen maanpuolustuksen johtamisjärjestelmiin ja rajaturvallisuuden ylläpitämisen tietojärjestelmiin liittyvät teknisen alan tehtävät, tietoturva- ja kyberuhkien ehkäisemisen, havaitsemisen ja torjunnan tehtävät sekä Rajavartiolaitoksen kalustohankintojen teknisiin ominaisuuksiin liittyvät valmistelutehtävät. Jos Rajavartiolaitokselle säädettäisiin tulevaisuudessa uusia toimivaltuuksia esimerkiksi aiempaa laajempaan teknologian hyödyntämiseen rajavalvonnassa, kuuluisivat säännöksen soveltamisalaan myös tällaisessa uudessa lainsäädännössä tarkoitettuun teknologiaan liittyvät rajavalvonnan tekniset tukitehtävät. 

Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät lähtökohtaisesti esimerkiksi asiakirjahallinnon, taloushallinnon, henkilöstöhallinnon, työterveyden, tutkimustoiminnan, viestinnän, meripelastuksen, merellisten ympäristövahinkojen torjunnan ja muun ympäristönsuojelun tehtävät, oikeudelliset tehtävät, opetustehtävät, sihteerit, kokit ja muut ravitsemisalan työntekijät, huoltoasentajat, siivoojat, kuljettajat, vahtimestarit ja varastotyöntekijät. 

Ehdotetun säännöksen soveltamisessa olisi kyse oikeusharkinnasta sen osalta, milloin julkisesta hakumenettelystä olisi sallittua poiketa. Julkisesta hakumenettelystä ei toisin sanoen saisi poiketa, jos ehdotetussa säännöksessä asetetut edellytykset eivät täyttyisi. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan velvoittaisi täyttämään sen soveltamisalaan kuuluvaa virkaa ilman julkista hakua, vaikka edellytykset täyttyisivät, vaan virantäyttömenettely valittaisiin tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella. Virantäyttömenettelyä valittaessa tulisi arvioida sekä julkisen hakumenettelyn puolesta että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Säännöksessä tarkoitettu virka voitaisiin täyttää julkisessa hakumenettelyssä esimerkiksi silloin, jos tiedossa ei olisi virkaan kelpoisia ja muuten soveltuvia henkilöitä. Säännöksen soveltamistilanteissa Rajavartiolaitos voisi täyttää siinä tarkoitetun viran suoraan tai ilmoittaa avoimesta virasta laitoksen sisäisesti. 

Julkisesta hakumenettelystä poikkeamisen täytyisi olla välttämätöntä tehtävän luonteen kannalta, ja säännöksessä olisi luettelo välttämättömyyden kokonaisarvioinnissa huomioitavista seikoista. Huomioon tulisi ottaa Rajavartiolaitoksen henkilöstö- ja organisaatioturvallisuus, täytettävä virka ja sen tehtäviin liittyvät uhkat, Rajavartiolaitoksen suorituskyvyn suojaaminen ja muu erittäin tärkeä yleinen etu. Rajavartiolaitoksen henkilöstö- ja organisaatioturvallisuudella tarkoitettaisiin erityisesti Rajavartiolaitoksen henkilöstöön ja organisaatioon kohdistuvan tiedustelun ja muiden uhkien torjumista. Täytettävällä viralla ja sen tehtäviin liittyvillä uhkilla viitattaisiin tarpeeseen torjua sellaisia uhkia, jotka liittyisivät kyseisen viran erityispiirteisiin, kuten virkatehtäviin ja tietoon pääsyyn. Rajavartiolaitoksen suorituskyvyn suojaamisella tarkoitettaisiin Rajavartiolaitoksen kaluston operatiivisen suorituskyvyn suojaamista hankintavaiheesta alkaen sekä laajemmin Rajavartiolaitoksen operatiivisen suorituskyvyn suojaamista Suomen turvallisuusympäristön äkillisissä ja vakavissa muutoksissa. Huomioon voitaisiin ottaa myös muu erittäin tärkeä yleinen etu, jonka tulisi vastata painoarvoltaan luettelossa mainittuja seikkoja.  

Täytettäessä säännöksessä tarkoitettu virka sitä haettavaksi julistamatta tulisi aina laatia nimitysmuistio, jossa perusteltaisiin, miksi tähän menettelyyn on päädytty. Siinä tulisi arvioida mahdollisuuksien mukaan kyseeseen tulevia henkilöitä tai henkilöpiiriä (esimerkiksi koulutus ja työkokemus) ja perustella tietyn henkilön valinta. Näin parannettaisiin mahdollisuuksia arvioida menettelyn yleistä hyväksyttävyyttä, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista ja mahdollisuuksia jälkikäteiseen laillisuusvalvontaan. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siviiliviroista, jotka jäisivät 1 momentin soveltamisalan ulkopuolelle. Virat, joissa nimittämistoimivalta on valtioneuvostolla, tulisi myös jatkossa edelleen julistaa haettavaksi. Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:n mukaan valtioneuvosto nimittää hallitusneuvoksen ja lainsäädäntöneuvoksen virkaan. 

26 b §.Opiskelijan muut tehtävät. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että sitä sovellettaisiin rajavartijan peruskurssin opiskelijoiden ohella Raja- ja merivartiokoulussa upseerin koulutusohjelmaan kuuluvia opintoja suorittaviin kadetteihin. Rajavartiolaitoksen esikunta voisi määrätä Raja- ja merivartiokoulussa opiskelevan kadetin suorittamaan myös muita tehtäviä kuin koulutukseen liittyviä harjoituksia, jos se olisi tarpeen Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvien vakavien erityistilanteiden hoitamiseksi. Kyse voisi olla esimerkiksi laajamittaisesta maahantulosta, laajalle levinneestä tartuntatautiepidemiasta tai muusta vakavasta häiriötilanteesta, jonka hoitamiseksi Rajavartiolaitos tarvitsisi lisähenkilöstöä.  

Kadetit olisi mahdollista määrätä koulutuksen ulkopuolisiin tehtäviin heti sen jälkeen, kun he ovat siirtyneet Maanpuolustuskorkeakoululta Raja- ja merivartiokoululle. Kadetit ovat tässä kohtaa riittävän pitkällä opinnoissaan voidakseen suorittaa koulutuksen ulkopuolisia tehtäviä. Tässä vaiheessa he ovat opiskelleet sotatieteiden kandidaatin tutkinto-ohjelmassa noin kaksi vuotta, minkä lisäksi heillä on takanaan lähes vuoden aseellinen varusmiespalvelus tai naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Käytännössä kyse olisi siten kolmannen eli viimeisen vuoden opiskelijoista. Kadeteille saisi antaa vain sellaisia tehtäviä, jotka soveltuisivat heille ottaen huomioon heidän opintojensa vaihe tehtäviin määräämisen hetkellä sekä rajavartiolain 34 d–34 f §:ssä säädetty. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta kadeteista, jolloin säännöksen mukaan kadettien ja rajavartijan peruskurssin opiskelijan toimivaltuuksista 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässä säädettäisiin rajavartiolain 34 g §:ssä. Rajavartijan peruskurssin opiskelijoilla ja kadeteilla olisi keskenään samanlaiset suppeat ja tilapäiset toimivaltuudet heidän suorittaessaan koulutuksen ulkopuolisia tehtäviä. Myös asevelvollisilla ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavilla on samat toimivaltuudet silloin, kun he tukevat Rajavartiolaitoksen toimintaa. 

Pykälän 3 momentissa edellytettäisiin Maanpuolustuskorkeakoulun kuulemista ennen kadetin määräämistä 1 momentissa tarkoitettuun tehtävään. Kuulemisen tarkoituksena olisi selvittää Maanpuolustuskorkeakoulun näkemys tehtävien mahdollisesta vaikutuksesta kadettien koulutukseen ja valmistumiseen. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 25 §:n mukaan Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijan tulee suorittaa tutkintoon johtavat ja sotilasammatilliset opinnot opetussuunnitelmassa määritellyssä ajassa, ja saman lain 26 §:ssä säädetään opintojen määräaikaisesta keskeyttämisestä. Opiskelun enimmäisaikaan ei lasketa aikaa, jolloin opinnot ovat olleet keskeytyneenä. Maanpuolustuskorkeakoulu voisi kuulemisessa ottaa kantaa siihen, kuinka pitkäksi aikaa kadetit voitaisiin määrätä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 26 b §:n 1 momentin mukaisiin tehtäviin ilman, että opintoja tarvitsisi määräaikaisesti keskeyttää. Tarkoituksena ei olisi vaarantaa kadettien opintojen etenemistä ja valmistumista. 

Koulutuksen ulkopuolisiin tehtäviin määrättyjen, suppein tukitehtäviin soveltuvin toimivaltuuksin toimivien kadettien mahdollisuutta suorittaa erilaisia tehtäviä rajoittaisi se, että heidän täytyisi aina toimia rajavartiomiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa eikä heillä olisi oikeutta saada tietoja Rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä tai muista viranomaistarkoituksia varten perustetuista rekistereistä tai tietojärjestelmistä (ks. rajavartiolain 34 d §). 

7.2  Rajavartiolaki

34 g §.Kadetit ja rajavartijan peruskurssin opiskelijat. Voimassa olevan pykälän mukaan rajavartiolain 34 d–34 f §:ää, joissa säädetään asevelvollisista ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista heidän tukiessaan Rajavartiolaitoksen toimintaa, sovelletaan rajavartijan peruskurssin opiskelijoihin, kun heidät määrätään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 26 b §:n 1 momentissa tarkoitettuun koulutuksen ulkopuoliseen tehtävään. Pykälään lisättäisiin maininta kadeteista, jolloin rajavartiolain 34 d–34 f §:ää sovellettaisiin myös kadetteihin heidän suorittaessaan koulutuksen ulkopuolisia tehtäviä.  

Rajavartiolain 34 d–34 f §:ssä säädetään toimivaltuuksista ja niiden rajoituksista, toimivaltuuksia koskevasta päätöksenteosta sekä toimivaltuuksia käyttävän velvollisuuksista ja vastuusta. Rajavartiolain 34 d §:ssä säädetyt toimivaltuudet ovat huomattavasti suppeammat kuin täydet rajavartiomiehen toimivaltuudet, ja niitä saa käyttää vain tilapäisesti ja rajavartiomiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Niihin kuuluu oikeus selvittää henkilöllisyys ja ottaa henkilötuntomerkit, pysäyttää kulkuneuvo ja ohjata liikennettä, suorittaa rajavartiomiehen toimenpiteeseen liittyvä turvallisuustarkastus sekä suorittaa Rajavartiolaitoksen tutkittavaan rikokseen tai Rajavartiolaitokselle säädettyyn hallinnolliseen tehtävään liittyvä kirjaamistehtävä. Lisäksi toimivaltuuksiin kuuluu oikeus estää rajavartiomiehen kiinni tai säilöön ottaman henkilön tai sellaisen henkilön, jonka henkilökohtaiseen vapauteen rajavartiomies on kohdistanut muun toimenpiteen, poistuminen käskyin ja kehotuksin sekä suorittaa näihin tehtäviin liittyviä kuljetuksia. Kyse on rutiiniluonteisista avustavista tehtävistä. 

Toimivaltuuksia käyttävällä ei ole rajavartiolain 34 d §:n 2 momentin mukaan oikeutta saada tietoja henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa tarkoitetuista Rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä eikä muista viranomaistarkoituksia varten perustetuista rekistereistä tai tietojärjestelmistä. Toimivaltuuksiin ei myöskään kuulu itsenäistä oikeutta päättää voimakeinojen käyttämisestä. Rajavartiolain 34 d §:n 3 momentissa on informatiiviset viittaukset voimakeinojen käyttämistä koskeviin säännöksiin. Rajavartiolain 34 d §:n 3 momentin mukaan oikeudesta välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen rajavartiomiehen ohjauksessa säädetään 35 §:n 2 momentissa ja oikeudesta hätävarjeluun rikoslain 4 luvun 4 §:ssä. Rajavartiolain 35 §:n 2 momentti koskee yleisesti jokaista, joka rajavartiomiehen pyynnöstä tai tämän suostumuksella tilapäisesti avustaa rajavartiomiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen voimakeinoapuun erittäin tärkeän ja kiireellisen Rajavartiolaitoksen tehtävän suorittamisessa. Tällaisessa tilanteessa sivullisella on oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joihin rajavartiomies toimivaltansa nojalla hänet valtuuttaa. Lisäksi oikeudesta voimakeinojen käyttämiseen aluevalvontatehtävässä säädetään aluevalvontalaissa ja sotilaan ja sotilasesimiehen oikeudesta voimakeinojen käyttämiseen puolustusvoimista annetun lain 23, 23 b ja 23 c §:ssä. 

Rajavartiolain 34 e §:n mukaan sen alueellisen rajavartioviranomaisen päällikkö, jonka toimialuetta asia koskee, päättää määräämisestä edellä mainittuja toimivaltuuksia edellyttävään tehtävään. Päätöksessä on yksilöitävä suoritettavat toimenpiteet sekä niiden alueellinen ja ajallinen ulottuvuus. Toimenpiteet eivät saa ylittää sitä, mikä on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tai Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen vuoksi välttämätöntä. Lisäksi säännöksen soveltamispiiriin kuuluva henkilö voidaan määrätä vain sellaiseen toimivaltuuksia edellyttävään tehtävään, johon hänellä on riittävä koulutus. 

Rajavartiolain 34 f §:n mukaan 34 d §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimivaltuuksia käyttävään sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vaitiolovelvollisuuteen ja -oikeuteen sovelletaan rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 17 ja 17 a–17 d §:ää. Vahingonkorvausvastuusta säädetään rajavartiolain 80 ja 80 a–80 d §:ssä sekä vahingonkorvauslaissa (412/1974). 

10.1  Siviilivirkaan nimittäminen haettavaksi julistamatta

Ehdotuksen mukaan Rajavartiolaitoksen siviilivirka, jonka tehtävät muodostuisivat rajaturvallisuuden ylläpitämisen tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä taikka niihin välittömästi liittyvistä teknisistä tukitehtävistä, voitaisiin täyttää sitä haettavaksi julistamatta, jos tehtävän luonne sitä välttämättä edellyttäisi. Ehdotettu säännös olisi poikkeus valtion virkamieslaissa säädettyyn pääsääntöön, jonka mukaan virka on julistettava haettavaksi ennen sen täyttämistä. 

Perustuslakivaliokunta on syksyllä 2022 arvioinut lakiesitystä, jossa suojelupoliisille, keskusrikospoliisille ja paikallispoliisille ehdotettiin tietyin edellytyksin rajattua mahdollisuutta poiketa julkisesta hakumenettelystä (PeVL 45/2022 vp, HE 118/2022 vp). Kyseinen lakiesitys voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (ks. valiokunnan säätämisjärjestysponsi). Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan julkisen hakumenettelyn olevan pääsääntö ja viran täyttämisen haettavaksi julistamatta poikkeus, jota on tulkittava suppeasti. Perustuslakivaliokunta totesi pitävänsä selvänä, että myös julkisesta hakumenettelystä poikettaessa sovelletaan perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädettyjä yleisiä nimitysperusteita ja nimitettävän henkilön on täytettävä kyseisen viran yleiset ja erityiset kelpoisuusvaatimukset. Myös tässä esityksessä ehdotetun säännöksen soveltamistilanteissa virkaan nimitettävän täytyisi täyttää yleiset nimitysperusteet sekä täytettävän viran yleiset ja erityiset kelpoisuusvaatimukset. Nimitysperusteita arvioidaan suhteessa muun muassa viran tehtäviin (HE 1/1998 vp, s. 180/I, KHO 2020:128). 

Perustuslakivaliokunta korosti edellä mainitussa lausunnossaan, että virkojen avoin hakumenettely turvaa osaltaan perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden ja perustuslain 12 §:ssä turvatun julkisuusperiaatteen toteutumista erityisesti suhteessa perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädettyihin julkisten virkojen yleisiin nimitysperusteisiin. Julkisen hakumenettelyn katsottiin turvaavan myös perustuslain 21 §:ssä säädettyä oikeusturvaa niin hakijoiden yksilöllisen oikeusturvan kuin hyvän hallinnon takeiden kannalta. Tässä esityksessä ehdotettua säännöstä on näin ollen arvioitava erityisesti perustuslain 6, 12 ja 21 §:n näkökulmasta. 

Ehdotukseen liittyy myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan 1 kohta, syrjinnän kieltoa koskeva 14 artikla ja oikeuksien väärinkäytön kieltoa koskeva 17 artikla. Yhdenvertaisuus on turvattu myös kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 8/1976) 26 artiklassa, minkä lisäksi kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 37/1970) 5 artiklassa kielletään syrjintä sen kaikissa muodoissa muun muassa työelämässä. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 67/1986) 11 artiklassa turvataan tasa-arvo työelämässä, muun muassa valintaperusteiden osalta. 

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 4 momentin mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. 

Perustuslakivaliokunta painotti lausunnossaan PeVL 45/2022 vp, että mahdollisuutta poiketa julkisesta hakumenettelystä ei saa käyttää syrjimiseen tai suosimiseen (s. 3). Syrjinnän kieltoa täytyy noudattaa myös silloin, kun virka täytetään sitä haettavaksi julistamatta (ks. jakso 4.2.3). Julkisessa hakumenettelyssä syrjintää epäilevä viranhakija voi valittaa nimityspäätöksestä, kannella viranomaisen menettelystä laillisuusvalvontaviranomaiselle taikka nostaa tasa-arvolain tai yhdenvertaisuuslain nojalla taloudellista hyvitystä koskevan kanteen käräjäoikeudessa. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan ja yhdenvertaisuuslain 15 §:n 3 momentin soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa työhönottosyrjintää epäilevällä hakijalla on oikeus saada työnantajalta selvitys valintaan vaikuttaneista seikoista. Ehdotetun säännöksen soveltamistilanteissa henkilö, joka epäilisi tulleensa virantäytössä syrjityksi, voisi edelleen kannella laillisuusvalvontaviranomaiselle taikka turvautua tasa-arvolain tai yhdenvertaisuuslain mukaisiin oikeusturvakeinoihin. 

Julkishallinnon avoimuus on keskeinen periaate, jolla edistetään viranomaisten päätöksenteon uskottavuutta ja luottamusta siihen, että kaikkia kohdellaan viranomaistoiminnassa yhdenvertaisesti ja puolueettomasti. Virkojen täyttäminen julkisessa hakumenettelyssä vahvistaa osaltaan hallinnon avoimuutta, luotettavuutta ja legitimiteettiä. Tieto avoimesta virasta ja hausta on lähtökohtaisesti jokaisen saavutettavissa, joten kuka tahansa voi hakea virkaa, saada tiedon rekrytoinnista ja arvioida valintaa. Tällainen julkinen keskustelu on oikeusvaltiossa tärkeää ottaen huomioon, että viranhoitoon voi liittyä merkittävääkin julkisen vallan käyttöä ja viranomaisten toiminta rahoitetaan julkisin varoin. Etenkin johtavien virkamiesten valinnat voivat herättää yleistä mielenkiintoa. 

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Perustuslakivaliokunnan mukaan nimitysmenettelyn julkisuuden rajoituksille tulee olla hyväksyttävä peruste, kuten tarve suojata virkamiehen turvallisuutta, kansallista turvallisuutta tai muuta erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua (PeVL 45/2022 vp, s. 3). 

Ehdotetussa säännöksessä ei ole kyse nimitysmenettelyyn tai täytettävään virkaan liittyvien tietojen salassapidosta. Virantäyttöön sovellettaisiin edelleen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain yleisiä säännöksiä julkisuudesta ja salassapidon perusteista. Ehdotettu säännös kuitenkin vähentäisi nimitysmenettelyn yleistä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, koska tieto täytettävästä virasta ja nimityksestä ei tulisi samalla tavoin yleiseen tietoon kuin julkisessa hakumenettelyssä. Tästä syystä kaikki halukkaat eivät myöskään voisi ilmaista Rajavartiolaitokselle kiinnostustaan virasta, eikä Rajavartiolaitos siten saisi tietoonsa kaikkia virkanimityksen kannalta varteenotettavia henkilöitä. Osa virkaan potentiaalisesti soveltuvista henkilöistä jäisi väistämättä nimitysharkinnan ulkopuolelle, minkä vuoksi olisi tavanomaista haasteellisempaa arvioida sitä, kuka olisi täytettävän viran kannalta kaikista ansioitunein. Ehdotettu säännös myös rajoittaisi asianosaisten määrää ja siten asianosaisjulkisuutta, koska nimitysasiassa ei olisi muita asianosaisia kuin nimitetty. Asianosaisilla on muita pidemmälle ulottuva tiedonsaantioikeus, mitä julkisessa haussa voidaan käyttää hyväksi viranomaiseen kohdistuvassa tiedustelussa. Lisäksi julkisesta hakumenettelystä poikkeaminen heikentäisi esimerkiksi median, kansalaisten, järjestöjen ja muiden tahojen mahdollisuuksia tehdä tietopyyntöjä ja arvioida julkishallinnon toimintaa. 

Viran täyttäminen sitä haettavaksi julistamatta vaikuttaisi perustuslain 21 §:ssä säädettyyn oikeusturvaan, koska nimityspäätöksestä ei valtion virkamieslain 59 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan saisi valittaa. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan pykälässä edellytetään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon toteutumista kokonaisuutena. Siinä myös annetaan institutionaalinen suoja kyseisen kokonaisuuden tärkeimmille ainesosille (PeVL 42/2017 vp, s. 3 ja 4, HE 309/1993 vp, s. 72). Perustuslain 21 § ei kuitenkaan estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia siinä turvattuihin oikeuksiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta kulloinkin kyseessä olevan oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa (PeVL 5/2006, s. 7/II, PeVL 63/2010 vp, s. 2/II, ja PeVL 68/2014 vp, s. 3/I). 

Perustuslakivaliokunnan mukaan mikä tahansa yksilön kannalta myönteinen viranomaistoimi ei ole perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yksilön oikeuksia koskeva päätös. Jotta yksilön ja julkisen vallan välille syntyisi perustuslain kannalta oikeutena pidettävä suhde, oikeudelle on lainsäädännössä oltava riittävän täsmällinen perusta. Myös säännökset, jotka koskevat subjektiivista oikeutta jossain määrin harkinnanvaraisempia oikeuksia tai etuuksia, voivat muodostaa riittävän täsmällisen perustan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille (PeVL 12/1997 vp, s. 1/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4/II, PeVL 42/2010 vp, s. 4/II, ja PeVL 51/2010 vp, s. 2). Tällaista perustetta ei kuitenkaan yleensä ole, jos etuuden tai palvelun saaminen riippuu kokonaan viranomaisen harkinnasta, käytettävissä olevista määrärahoista tai esimerkiksi suunnitelmista (PeVL 16/2000 vp, s. 4/II, ja PeVL 63/2010 vp, s. 2/II). Valitusmahdollisuuden avulla voidaan kuitenkin valvoa viranomaistoiminnan asianmukaisuutta ja tasapuolisuutta sekä soveltamiskäytännön yhdenmukaisuutta (PeVL 46/2002 vp, s. 9/II, PeVL 13/2005 vp, s. 3/II, PeVL 30/2005 vp, s. 5/I, ja PeVL 10/2009 vp, s. 4/II). 

Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt virkaan nimittämistä siihen sisältyvän harkinnan vuoksi sellaisena oikeutena, johon liittyisi perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeuskirjallisuudessa nimitykseen on katsottu kuuluvan oikeudellisesti sitovia ja hallinnolliseen harkintaan valtuuttavia ainesosia. Lainsäädäntö ohjaa ja rajoittaa nimityspäätöksiin sisältyvää harkintaa, minkä vuoksi nimitysharkintaa on luonnehdittu suppeaksi harkinnaksi. Harkinnan lähtökohtana on perustuslain 125 §:n 2 momentti (PeVL 42/2017 vp, s. 3, KHO 2020:128). 

Virkanimityksiin liittyvä valituskielto on ollut useita kertoja perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä. Valtion virkamieslakiin aiemmin sisältynyt yleinen valituskielto kumottiin vuonna 2013 voimaan tulleella lailla (HE 61/2011 vp, laki 177/2013), jolloin pääsäännöksi tuli virkamiehen oikeus valittaa häntä koskevasta päätöksestä. Virkaan ja virkasuhteeseen nimittämistä koskevat päätökset säilyivät kuitenkin vielä valituskiellon piirissä (ks. HE 181/2010 vp ja HE 61/2011 vp). Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin, että perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät ehdottomasti edellytä valitusoikeutta virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevasta päätöksestä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin kehotti harkitsemaan nimityspäätöstä koskevan valituskiellon kumoamista, koska se toteuttaisi paremmin oikeusturvaperusoikeuden periaatteita (ks. PeVL 51/2010 vp, s. 3/I ja PeVL 18/2011 vp, s. 2). Nimityspäätöstä koskeva valituskielto ei vaikuttanut arvioitujen lakiesitysten säätämisjärjestykseen (ks. valiokunnan säätämisjärjestysponnet lausunnoissa PeVL 51/2010 vp ja PeVL 18/2011 vp). 

Myöskään korkeimman hallinto-oikeuden mukaan nimitystä koskeva valituskielto ei ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa eikä vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännöstä tuomioistuimeen pääsystä (KHO 2011:39). Valittaminen valtion virkaan nimittämistä koskevista päätöksistä on tullut mahdolliseksi vuonna 2019 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen myötä (HE 77/2017 vp, laki 883/2018), mutta valituskielto on edelleen voimassa tietyissä tilanteissa. Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt virkanimitykseen liittyvää aiempaa laajaa eikä myöhempää suppeampaa valituskieltoa sinänsä perustuslain vastaisena (PeVL 42/2017 vp, s. 4). 

Ehdotetun säännöksen nojalla tehtyihin nimityspäätöksiin liittyvä valituskielto ei olisi ongelmallinen virkaan nimitetyn oikeusturvan näkökulmasta, sillä päätös olisi hänen kannaltaan myönteinen. Edellä todetusti nimitysasiassa ei olisi hänen lisäkseen muita asianosaisia. Joissain tilanteissa viranomaisen tiedossa on kuitenkin voinut olla nimitetyn lisäksi muita virasta kiinnostuneita ja kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä, joilla ei virantäyttömenettelyn luonteen vuoksi olisi asianosaisen asemaa. Valituskiellon vuoksi tällaisissa tilanteissa korostuisi esimerkiksi hallintokantelumenettelyn ja muun laillisuusvalvonnan merkitys. 

Oikeusturvaa, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevat näkökohdat liittyvät virantäytössä vahvasti toisiinsa. Keskeistä niiden toteutumisen varmistamisessa olisi Rajavartiolaitoksen sisäinen ja ulkoinen laillisuusvalvonta. Laillisuusvalvonnan avulla varmistetaan lain ja hyvän hallintotavan noudattaminen, edistetään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, puututaan havaittuihin poikkeamiin sekä ylläpidetään ja parannetaan viranomaistoiminnan laatua. Tehokas laillisuusvalvonta on omiaan vahvistamaan luottamusta julkishallintoon, minkä vuoksi sillä voitaisiin kompensoida myös virantäytön avoimuuden ja läpinäkyvyyden heikkenemistä.  

Rajavartiolaitoksen sisäistä laillisuusvalvontaa suorittavat Rajavartiolaitoksen esikunta ja muut Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt Rajavartiolaitoksen sisäisen pysyväismääräyksen mukaisesti. Sisäistä laillisuusvalvontaa on yleensä perusteltua suunnata toimintaan, joka on vaikeammin ulkopuolisen valvonnan tavoitettavissa. Rajavartiolaitoksen esikunta raportoi sisäisestä laillisuusvalvonnastaan vuosittain sisäministeriölle, joka on antanut hallinnonalaa koskevan laillisuusvalvontaohjeen. Rajavartiolaitoksen ulkoista valvontaa suorittavat muun muassa ylimmät laillisuusvalvojat, yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu ja työsuojeluviranomaiset. Laillisuusvalvontaviranomaiset tarkastelevat laillisuusvalvonta-asioita sekä omasta aloitteestaan että niille tehtyjen kantelujen perusteella. Nimityksen lainmukaisuutta epäilevä voisi edellä todetusti halutessaan kannella viranomaisen menettelystä. Lisäksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetty ylimääräinen muutoksenhaku voisi tulla kyseeseen, jos nimityspäätös olisi perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijaisen ratkaisussa EOAK/6497/2020 (21.7.2021, s. 6) todetusti perustuslain 21 §:ssä tarkoitettuun asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu, että jälkikäteen on yksiselitteisesti selvitettävissä ja hahmotettavissa, miten hallintoasiaa käsiteltäessä on menetelty. Tämä edellyttäisi virantäytön asianmukaista dokumentointia, mikä myös itsessään toteuttaisi oikeusturvaa ja hyvää hallintoa ottaen huomioon hallintolain 45 §:ssä säädetty oikeus saada perusteltu päätös. Lisäksi nimityspäätöksen asianmukainen perusteleminen varmistaa perustelujen niin sanotun itsekontrollitehtävän kautta ratkaisun lainmukaisuutta (EOAK/6497/2020, s. 7). Oikeusturva-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökohtien toteutumista edistäisivät myös ohjeet virantäytössä noudatettavista periaatteista ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat sekä niiden asianmukainen täytäntöönpano. 

Perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan PeVL 45/2022 vp kantaa julkisesta hakumenettelystä poikkeamista koskevan sääntelyn hyväksyttävyyteen, täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen. Perustuslakivaliokunta piti tällaisen sääntelyn hyväksyttävyyden kannalta tärkeänä, että hakumenettelyn julkisuudesta poikkeaminen edellytti yksittäistapauksellista arviointia siitä, että se on välttämätöntä tehtävän luonteen kannalta. Keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin osalta perustuslakivaliokunta piti sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta perusteltuna, että laissa määriteltiin tehtäväperusteisesti ne virat, joissa julkisesta hakumenettelystä on mahdollista poiketa. Poikkeus koski keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin virkoja, joissa tehtäviin kuuluu tietolähdetoiminta-, valeosto-, peitetoiminta- tai todistajansuojelutehtäviä tai niihin välittömästi liittyviä esimies- tai tukitehtäviä. Vastaavaa tehtäväperusteista rajausta ei ollut ehdotettu suojelupoliisin virkojen kohdalla. Perustuslakivaliokunnan mukaan tälle oli hyväksyttävät, suojelupoliisin tehtävien muuttuneeseen luonteeseen liittyvät perusteet. 

Nyt ehdotetun säännöksen soveltamisala on rajattu kattamaan vain sellaiset Rajavartiolaitoksen siviilivirat, joiden tehtävät muodostuisivat rajaturvallisuuden ylläpitämisen tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä taikka niihin välittömästi liittyvistä teknisistä tukitehtävistä, minkä lisäksi sen soveltaminen edellyttäisi tapauskohtaista välttämättömyyden arviointia. Välttämättömyyttä olisi arvioitava tehtävän luonteen ja ehdotetussa säännöksessä lueteltujen seikkojen näkökulmasta. Säännöksen soveltamisalaan eivät kuuluisi muut kuin tekniset tukitehtävät, joten esimerkiksi hallinnolliset tai oikeudelliset tukitehtävät eivät kuuluisi säännöksen soveltamisalaan. Rajavartiolaitoksessa on paljon sellaisia siviilivirkoja, jotka jäisivät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle (ks. jakso 7.1). 

Ehdotetun säännöksen tavoitteet liittyvät Rajavartiolaitoksen asemaan valmiusorganisaationa, laissa säädettyihin valmiuden, rajaturvallisuuden ylläpitämisen ja maanpuolustuksen tehtäviin, tiedustelun torjumiseen ja Rajavartiolaitoksen tarpeeseen kehittää erityisesti tieto- ja kyberuhkien ja hybridivaikuttamisen torjuntavalmiutta. Tavoitteet ovat hyväksyttäviä, yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia ja tärkeitä erityisesti vallitsevassa turvallisuustilanteessa. Perusoikeuksien rajoituksia on pidettävä niihin nähden oikeasuhtaisina, eikä ehdotetulla säännöksellä puututtaisi perusoikeuksien ytimeen. 

Ehdotettua säännöstä sovellettaessa noudatettaisiin syrjintäkieltoa ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja, eikä säännöksessä olisi kyse perustuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetusti julkisuuden rajoittamisesta. Virantäytön yleinen avoimuus ja läpinäkyvyys heikentyisivät, kun virkaa ei julistettaisi haettavaksi, mutta julkinen hakumenettely olisi edelleen pääsääntö. Säännökseen liittyvä valituskielto rajoittaisi oikeusturvaperusoikeutta, mutta rajoitusta on pidettävä vähäisenä. Valituskielto perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, joka on sen säätämisen yhteydessä todettu perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttäväksi. Yksilön oikeusturva ei vaarantuisi ottaen huomioon nimitetyn asema ainoana asianosaisena ja käytettävissä olevat oikeussuojakeinot. Laillisuusvalvonnalla huolehdittaisiin tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja oikeusturvanäkökohdista ja vahvistettaisiin yleistä luottamusta viranomaistoimintaan. Oikeusturvaperusoikeuden periaatteet toteutuisivat edelleen kokonaisuutena. 

Edellä todetut seikat huomioiden ehdotettu säännös ei muodostuisi ongelmalliseksi perustuslain näkökulmasta. Ehdotettuun säännökseen voi kuitenkin sisältyä sellaisia tulkintaongelmia, joihin perustuslakivaliokunta ei ole aiemmin ottanut kantaa. 

10.2  Kadettien määrääminen koulutuksen ulkopuoliseen tehtävään

Ehdotuksen mukaan Rajavartiolaitoksen esikunta voisi määrätä Raja- ja merivartiokoululla upseerin koulutusohjelmaan kuuluvia opintoja suorittavia kadetteja suorittamaan myös muita tehtäviä kuin koulutukseen liittyviä harjoituksia, jos se olisi tarpeen Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvien vakavien erityistilanteiden hoitamiseksi. Voimassa olevassa rajavartiolain 34 d–34 f §:ssä säädetyt toimivaltuudet ja vastuut laajennettaisiin koskemaan kadetteja silloin, kun he toimisivat tällaisissa tehtävissä. Ehdotettujen muutosten jälkeen säännökset kadettien määräämisestä koulutuksen ulkopuoliseen tehtävään sekä heidän toimivaltuuksistaan ja vastuustaan vastaisivat voimassa olevia säännöksiä rajavartijan peruskurssin opiskelijoista. Myös Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuutta tai naisten vapaaehtoista palvelusta suorittavat voidaan voimassa olevan sääntelyn nojalla määrätä tukemaan Rajavartiolaitoksen toimintaa, jolloin heilläkin on rajavartiolain 34 d–34 f §:n mukaisesti samat toimivaltuudet ja vastuut. Perustuslakivaliokunnan mukaan toimivaltasääntely on merkityksellistä oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien näkökulmasta (PeVL 51/2006, s. 2/I, PeVL 10/2016 vp, s. 3, ja PeVL 67/2016 vp, s. 3). 

Koulutuksen ulkopuolisia tehtäviä suorittaessaan kadeteilla olisi rajavartiolain 34 d §:n 1 momentissa säädetyt toimivaltuudet, jotka ovat tilapäisiä ja joita saa käyttää vain rajavartiomiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Toimivaltuuksien käyttö edellyttää, että se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvästä perustellusta syystä tai Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen vuoksi välttämätöntä. Toimivaltuuksiin kuuluu oikeus selvittää henkilöllisyys ja ottaa henkilötuntomerkit sekä rajavartiolain että ulkomaalaislain mukaisesti, pysäyttää kulkuneuvo ja ohjata liikennettä, suorittaa rajavartiomiehen toimenpiteeseen liittyvä turvallisuustarkastus, valvoa rajavartiomiehen kiinni ottaman, pidättämän, säilöön ottaman tai henkilökohtaiseen vapauteen kohdistaman muun toimenpiteen kohteena olevan henkilön taikka lain mukaan muutoin läsnäolovelvollisen henkilön läsnäoloa käskyin ja kehotuksin ja suorittaa näihin tehtäviin liittyviä kuljetuksia sekä suorittaa Rajavartiolaitoksen tutkittavaan rikokseen tai Rajavartiolaitokselle säädettyyn hallinnolliseen tehtävään liittyvä kirjaamistehtävä. Toimivaltuudet oikeuttavat rutiiniluonteisiin tukitehtäviin, jotka eivät sisällä esimerkiksi oikeutta itsenäiseen päätöksentekoon. 

Kadeteilla ei olisi rajavartiolain 34 d §:n 2 momentin perusteella oikeutta saada tietoja henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa tarkoitetuista Rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä eikä muista viranomaistarkoituksia varten perustetuista rekistereistä tai tietojärjestelmistä. Toimivaltuuksia on rajattu myös rajavartiolain 34 e §:n 1 momentissa, jonka mukaan asiaa koskevassa päätöksessä on yksilöitävä suoritettavat toimenpiteet sekä niiden alueellinen ja ajallinen ulottuvuus. Toimenpiteet eivät saa ylittää sitä, mikä on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tai Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen vuoksi välttämätöntä. 

Toimivaltuuksiin ei kuulu itsenäistä oikeutta päättää voimakeinoista. Rajavartiolain 34 d §:n 3 momentissa on informatiivinen viittaus rajavartiolain 35 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään oikeudesta välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen rajavartiomiehen ohjauksessa. Kyseinen säännös koskee yleisesti jokaista, joka rajavartiomiehen pyynnöstä tai tämän suostumuksella tilapäisesti avustaa rajavartiomiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen voimakeinoapuun erittäin tärkeän ja kiireellisen Rajavartiolaitoksen tehtävän suorittamisessa. Näissä tilanteissa henkilöllä on oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joihin rajavartiomies toimivaltansa rajoissa hänet valtuuttaa. 

Perustuslakivaliokunta on korostanut toimivaltuuksien käytön osalta asianmukaista koulutusta (PeVL 17/1998, s. 2/II ja 3/I, PeVL 19/2005 vp. s. 6 ja 7, ja PeVL 67/2016 vp, s. 3). Kadetit ovat Raja- ja merivartiokoululle siirtyessään opiskelleet sotatieteitä kahden vuoden ajan, minkä lisäksi he ovat ennen opintojaan suorittaneet lähes vuoden pituisen aseellisen varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Kyse olisi siten kolmannen eli viimeisen vuoden opiskelijoista. Rajavartiolaitos voisi tässä vaiheessa hyödyntää heidän osaamistaan useissa tehtävissä. Kun kadettien määräämistä koulutuksen ulkopuoliseen tehtävään harkittaisiin, täytyisi arvioida kadettien siihen mennessä suorittamia opintoja ja kadeteille suunniteltuja tehtäviä. Rajavartiolain 34 e §:n 2 momentin mukaan kadeteille saisi antaa vain sellaisia tehtäviä, joihin heillä on riittävä koulutus, vastaavasti kuin rajavartijan peruskurssin opiskelijoiden osalta on säädetty. 

Rajavartiolain 34 d §:ssä säädetyissä toimivaltuuksissa on niiden esitöiden mukaan kyse perustuslain 124 §:n mukaisista julkisista hallintotehtävistä (HE 201/2017 vp, s. 38 ja 62). Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla ja vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Perustuslain esitöiden mukaan tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden lisäksi kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin (HE 1/1998 vp, s. 74). Myös hallintotehtävän luonne on otettava huomioon (esim. PeVL 65/2010 vp, s. 2/II ja PeVL 5/2014 vp, s. 3/I). 

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että toimivaltaisen viranomaisen apuna suoritettavia teknis- ja rutiiniluontoisia tehtäviä, joihin ei sisälly itsenäistä harkinta- tai päätösvaltaa, ei ole pidettävä merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä (esim. PeVL 62/2014 vp, s. 2/I). Lisäksi perustuslain 124 §:n edellytys perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaamisesta korostaa julkisia hallintotehtäviä hoitavien koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä ja sitä, että näiden henkilöiden julkisen valvonnan on oltava asianmukaista (HE 1/1998 vp, s. 74). Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei olisi kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, koska rajavartiolain 34 d–34 f §:ssä säädetyt toimivaltuudet oikeuttavat rutiiniluonteisiin tukitehtäviin toimivaltaisen rajavartiomiehen ohjauksessa ja valvonnassa. 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut rajavartiolain 34 d–34 f §:ssä säädettyä lausunnossaan PeVL 6/2018 vp (s. 4 ja 5). Perustuslakivaliokunta tarkasteli säännöksiä asevelvollisten ja naisten vapaaehtoista palvelusta suorittavien kannalta ja katsoi, että kyse ei ollut perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle ottaen huomioon asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien oikeusasema ja Rajavartiolaitoksen kiinteä johto- ja määräämisvalta. Tuolloin tarkasteltavana olleessa lakiesityksessä ehdotettiin rajavartiolain 34 d–34 f §:n soveltamista myös rajavartijan peruskurssin opiskelijoihin, mihin perustuslakivaliokunta ei ottanut lausunnossaan kantaa. 

Kadetit eivät ole opintojensa aikana virassa tai virkasuhteessa Rajavartiolaitokseen tai Puolustusvoimiin, mutta he ovat rikoslain 45 luvun 27 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan sotilasrikosvastuun alaisia ja heihin sovelletaan sotilaskurinpitoa koskevia säännöksiä (ks. laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa). Toimivaltuuksia käyttäessään he olisivat rajavartiolain 34 f §:n perusteella rikosoikeudellisessa virkavastuussa. Vahingonkorvausvastuun osalta noudatettaisiin rajavartiolain 80 ja 80 a–80 d §:ssä sekä vahingonkorvauslaissa säädettyä. Vastuuta koskeva sääntely vastaisi rajavartijan peruskurssin opiskelijoiden sekä asevelvollisten ja naisten vapaaehtoista palvelusta suorittavien vastuuta, kun he tukevat Rajavartiolaitoksen toimintaa ja käyttävät toimivaltuuksiaan. 

Mahdollisuus antaa edellä mainittuja tehtäviä tarvittaessa myös kadeteille joustavoittaisi Rajavartiolaitoksen henkilöstön käyttöä, mahdollistaisi tehtävien jakamisen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ja vapauttaisi rajavartiomiehiä vaativampiin tehtäviin. Tämä olisi välttämätöntä esimerkiksi laajamittaisissa normaaliolojen häiriötilanteissa, jotka edellyttävät tavallista enemmän toimivaltaisten viranomaisten henkilövoimavaroja. Kyse voisi olla esimerkiksi laajamittaisesta maahantulosta, joka edellyttää rajanylityspaikalla samanaikaisesti lukuisten henkilöiden henkilöllisyyden selvittämistä ja ylös kirjaamista, henkilöiden läsnäolon valvontaa ja kuljetuksia, heille tehtäviä turvallisuustarkastuksia sekä muun liikenteen ohjausta. Toimivaltuussäännösten laajentaminen kadetteihin heidän tukiessaan Rajavartiolaitosta olisi tarkoituksenmukaista, suhteellisuusperiaatteen mukaista ja välttämättömän tarpeen vaatimaa. 

Esityksessä ehdotetaan myös, että kadetit voitaisiin rajaturvallisuuden häiriötilanteissa sekä tehostettaessa ja kohotettaessa valmiutta niihin varautumiseksi nimittää nuoremman upseerin sotilasvirkaan enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Kadetit olisivat sotilasvirassa palvelemisen näkökulmasta uusi henkilöstöryhmä, minkä vuoksi asiasta olisi perusteltua olla laintasoinen säännös. Määräajaksi virkaan nimitetyt nuoremmat upseerit olisivat perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun viranomaisen virkamiehiä ja heidät nimittäisi presidentti perustuslain 128 §:n 2 momentin mukaisesti. 

Nimittämisen edellyttämästä koulutuksen vaiheesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella, ja tältä osin edellytettäisiin rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskevan oppimäärän suorittamista. Rajavartiomieheksi määräämisen edellytykset täyttyisivät, joten määräajaksi virkaan nimitetyt nuoremmat upseerit voitaisiin määrätä rajavartiomiehiksi. Heillä olisi siten rajavartiomiehen toimivaltuudet, mutta ei kuitenkaan sellaisia toimivaltuuksia, jotka on lainsäädännössä rajattu vähintään luutnantin arvoisille tai sotilasarvoltaan sitä ylemmille rajavartiomiehille, pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille tai tietyissä ylemmissä tehtävissä toimiville virkamiehille. Esityksessä ei myöskään ehdoteta muutoksia rajavartiomieheksi määräämisen edellytyksiin. 

Ehdotetut säännökset eivät edellä todetut seikat huomioiden muodostuisi ongelmallisiksi perustuslain kannalta. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.