1.1
Maakaasumarkkinalaki
3 §.Määritelmät. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön määritelmä. Yksiköllä tarkoitettaisiin laissa järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan toimintayksikköä tai 8 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä, joka hoitaa lain 32 b §:ssä tarkoitettuja maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin kuuluvia tehtäviä ja toimii yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä näissä tehtävissä.
8 §. Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan maakaasuverkkolupa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisävaatimuksista, jotka järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltijaksi määrättävän olisi täytettävä 6 ja 7 §:ssä säädettyjen vaatimusten lisäksi. Nämä vaatimukset asetettaisiin tasapuolisten kilpailuedellytysten ja avoimuuden varmistamiseksi maakaasuverkkotoimintaa siirtoverkossa harjoittavan yksikön ja tasapainotuspalveluja tuottavan yksikön toiminnassa sekä taseselvityksessä ja maakaasukaupan keskitetyssä tiedonvaihdossa. Momentin 1 kohdan mukaan järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltijaksi määrättävän olisi ennen maakaasuverkkoluvan myöntämistä osoitettava, että siirtoverkonhaltija on järjestänyt maakaasujärjestelmän tasapainotuspalveluihin, taseselvitykseen ja maakaasukaupan kauppapaikan ylläpitämiseen liittyvät tehtävät erillisen toimintayksikkönsä tai kokonaan omistamansa tytäryhtiön tehtäväksi. Maakaasukaupan kauppapaikalla tarkoitettaisiin niin sanottua virtuaalista kauppapaikka (virtual trading point), jossa maakaasukauppojen omistusoikeuden vaihtuminen rekisteröitäisiin ja tasapainotuskaasun kauppa käytäisiin. Momentin 2 kohdan mukaan maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin liittyvät tehtävät puolestaan olisi järjestettävä järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan erillisen toimintayksikön tehtäväksi.
Pykälän 4 momentin mukaan järjestelmävastaava siirtoverkonhaltija voisi Energiaviraston myöntämällä luvalla antaa 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja toimintoja toisista ETA-valtioista olevien siirtoverkonhaltijoiden kanssa yhteisesti omistamansa yhden tai useamman osakkuusyhtiön tehtäväksi. Momentin 2 kohdassa tarkoitetut maakaasukaupan keskitettyyn tiedonvaihtoon liittyvät tehtävät voitaisiin Energiaviraston luvalla antaa järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan kokonaan omistaman tytäryhtiön tai sähkökaupan vastaavia tehtäviä Suomessa hoitavan toiminnanharjoittajan tehtäväksi. Lupapäätökseen sovellettaisiin, mitä 5 §:ssä säädetään maakaasuverkkoluvan myöntämisestä ja 8 §:n 3 momentissa säädetään järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle maakaasuverkkoluvassa asetettavista ehdoista. Ehdotuksella luotaisiin edellytykset kehittää tasapainotuspalveluihin, taseselvitykseen ja maakaasukaupan kauppapaikan (virtual trading point) ylläpitämiseen ja keskitettyyn tiedonvaihtoon liittyviä toimintoja siten, että niitä jatkossa voitaisiin hoitaa myös useamman ETA-valtiosta olevan siirtoverkonhaltijan perustaman yhteisyrityksen toimesta. Tämä loisi edellytyksiä kehittää näiden palveluiden yhteistä toteuttamista Suomen ja Baltian maiden yhteisillä maakaasumarkkinoilla. Maakaasukaupan keskitetty tiedonvaihto olisi puolestaan mahdollista järjestää myös joko järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan omistamassa erillisessä maakaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluja hoitavassa tytäryhtiössä tai Suomen sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluja hoitavassa datahubissa, joka vastaisi mainitusta toiminnosta sähkökaupan osalta. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon tehtäviä hoitava tytäryhtiö tai sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö ei toimisi henkilötietoja käsittelevänä rekisterinpitäjänä ja vaan siihen sovellettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä henkilötietojen käsittelijästä. Lupaa myöntäessään Energiaviraston tulisi arvioida, pystyykö yhteisyritys täyttämään siirtoverkonhaltijalta siirretyt tehtävät ja velvoitteet kansallisen ja unionin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Järjestelmävastuuseen liittyvät tehtävät kuuluisivat tällaisessa tapauksessakin edelleen järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan vastuulle ja niiden toteuttamista valvottaisiin Energiaviraston toimesta riippumatta siitä, mihin maahan yhteisyritys olisi sijoittunut.
17 §.Verkonhaltijan tehtävät maakaasun toimitusten mittauksessa. Pykälässä säädetään verkonhaltijan yleisistä tehtävistä maakaasun toimitusten mittauksessa. Maakaasun toimitusten mittausta koskevia säännöksiä tulee sovellettaessa tarkastella muiden verkkopalveluja koskevien säännösten, kuten teknisiä vaatimuksia ja liittämistä koskevien 14 ja 15 §:ien, siirtovelvollisuutta koskevan 16 §:n sekä verkkopalvelujen hinnoittelua koskevien 21–24 §:ien säännösten sekä maakaasumarkkinaprosesseihin liittyvän tiedon hallinnasta ehdotettujen säännösten kanssa.
Pykälän 1 momentin mukaan verkonhaltijan tehtävänä olisi järjestää maakaasuverkossaan taseselvityksen ja laskutuksen perustana oleva maakaasun toimitusten mittaus sekä mittaustietojen rekisteröinti ja ilmoittaminen maakaasumarkkinoiden osapuolille. Kun mittauksen järjestäminen ja mittaustietojen ilmoittaminen on annettu verkonhaltijan tehtäväksi, on luotu edellytykset yhdenmukaisille ja luotettaville mittausjärjestelmille sekä ilmoitusmenettelyille. Taseselvityksessä ja laskutuksessa tarvittavat mittaustiedot olisi ilmoitettava käyttöpaikka-, syöttöpiste- tai mittauskohtaisesti. Verkonhaltijan vastuu mittauksen järjestämisestä ei ulottuisi tilanteisiin, joissa maakaasun toimitus tapahtuisi kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen maakaasuverkon kautta. Mittaustiedot välitettäisiin jakeluverkoista vähittäismyyjille maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön kautta. Tämän vuoksi 1 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että ilmoitusta ei säädetä enää tehtäväksi suoraan maakaasun toimittajalle.
Mittaustiedon toimittamisesta maakaasumarkkinoiden osapuolien hyödynnettäväksi annettaisiin tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 4 momentin valtuussäännöstä muutettaisiin niin, että asetuksella voitaisiin antaa säännöksiä myös kaasun laadun mittauksesta. Momentin 5 kohtaan lisättäisiin valtuutus antaa asetuksella säännöksiä mittaustiedon toimittamisesta maakaasumarkkinoiden osapuolien hyödynnettäväksi. Momentista esitetään samalla poistettavaksi valtuus antaa tarkempia säännöksiä mittaustietojen hyödyntämisestä valtioneuvoston asetuksella. Mittaustietojen hyödyntämistä koskevat säännökset sisältyisivät jatkossa lain tasoisiin säännöksiin lain 19 §:ssä ja ehdotettuun uuteen 58 c §:ään.
Verkonhaltijoiden käsittelemä mittaustieto on usein henkilöasiakkaiden henkilötietoa tai elinkeinonharjoittajien liikesalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa.
Pykälän 1 momentin säännöksessä asetettaisiin verkonhaltijoille yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka muodostaisi oikeusperusteen käsitellä taseselvitystä ja laskutusta varten sellaisia loppukäyttäjien mittaustietoja, jotka ovat yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia henkilötietoja. Pykälässä säädetty oikeusperuste sisältäisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perusteen antaa kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista maakaasun toimitusten mittauksessa. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.
Mittaustietoja koskevat mukautukset ovat osa laajempaa mukautusten kokonaisuutta, joka on tarpeellista antaa maakaasukaupan markkinaprosesseissa käsiteltävien henkilötietojen käsittelystä ja josta säädetään maakaasumarkkinalaissa. Verkonhaltijoiden toteuttaman mittauksen avulla selvitetään kussakin maakaasuverkossa toimivien eri maakaasun toimittajien maakaasuntoimitukset ja -hankinnat sekä heidän asiakkaidensa maakaasunkulutukset ja -toimitukset. Koska maakaasujärjestelmä muodostaa integroidun kokonaisuuden, jossa toimivien osapuolien toimitukset ja käyttö selvitetään verkonhaltijoiden järjestämän mittauksen perusteella, on markkinoiden tehokkaan toiminnan järjestämiseksi välttämätöntä järjestää maakaasun toimitusten mittaus sekä taseselvityksen ja laskutuksen perustana olevan mittaustiedon käsittely yhdenmukaisten määrämuotoisten menettelysääntöjen mukaiseksi. Henkilötiedoksi katsottavan mittaustiedon käsittelyä ei ole myöskään mahdollista erotella sellaisen mittaustiedon käsittelystä, joka ei ole henkilötietoa. Mittaustietojen käsittely ei tämän vuoksi voi perustua yksinomaan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä mukauttava kansallinen sääntely kansallisen liikkumavaran puitteissa on mittaustietojen käsittelyn osalta tämän vuoksi välttämätöntä. Maakaasun toimitusten mittausta koskeville mukautuksille on edellä kuvattu yleisen edun mukainen tavoite ja ne on rajattu oikeasuhteisiksi niillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi koskea myös henkilötietojen käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Ehdotettu mukautus on edellä kuvatun perusteella toteutettu kansallisen liikkumavaran puitteissa.
31 §.Maakaasujärjestelmän tasevastuu. Pykälän tasekaasun hinnoittelua koskeva 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Unionin maakaasumarkkinalainsäädäntöä sovelletaan Suomessa 1 päivästä tammikuuta 2020 alkaen. Tasekaasun hinnoittelua koskevat säännökset on annettu kaasunsiirtoverkkojen tasehallintaa koskevan verkkosäännön vahvistamisesta annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 312/2014. Momentin säännös voidaan tämän vuoksi kumota.
32 a §. Maakaasukaupan ja taseselvityksen edellyttämän tiedonvaihdon kehittäminen. Pykälässä säädettäisiin maakaasukaupan ja taseselvityksen edellyttämän tiedonvaihdon kehittämisestä. Voimassa olevan lain 33 §:n mukaan maakaasukaupan ja taseselvityksen edellyttämän tiedonvaihdon kehittäminen on järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tehtävänä. Säännös esitetään siirrettäväksi uuteen pykälään ja muutettavaksi vastaamaan paremmin uutta tilannetta, jossa jakeluverkoissa käytävässä maakaasukaupassa siirryttäisiin keskitettyyn tiedonvaihtoon. Pykälän säännöstä sovellettaisiin myös henkilötietojen käsittelyn kehittämiseen siltä osin kuin maakaasukaupan tiedonvaihdossa käsitellään henkilötietoja.
Kehittämistoiminnan tavoitteena olisi edistää maakaasumarkkinalain 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden mukaisesti tehokkaasti sekä maakaasumarkkinoiden osapuolien ja verkonhaltijoiden kannalta tasapuolisesti ja syrjimättömästi toteutettua tiedonvaihtoa sekä tiedonvaihdon tietoturvan asianmukaista tasoa. Kehittämistehtävä ulottuisi järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan maakaasujärjestelmässä käytävän maakaasukaupan ja siihen liittyvän taseselvityksen edellyttämään tiedonvaihtoon sekä maakaasukaupan, jota siirtoverkonhaltijan maakaasujärjestelmästä käydään muiden siirtoverkonhaltijoiden maakaasujärjestelmiin, ja siihen liittyvän taseselvityksen edellyttämään tiedonvaihtoon. Kehittämistehtävällä olisi siten myös kansainvälinen ulottuvuus. Kehittämistehtävä koskisi sekä tukkumarkkinoilla että vähittäismarkkinoilla tapahtuvaan maakaasukauppaan liittyvää tiedonvaihtoa. Kehittämistoiminnan painopiste tulisi olla ensisijaisesti maakaasukaupan markkinaprosesseissa ja niihin liittyvässä tiedonvaihdossa.
Verkonhaltijat ja maakaasumarkkinoiden osapuolet käsittelevät maakaasukaupan tiedonvaihdossa myös loppukäyttäjien henkilötietoja sekä maakaasumarkkinoiden osapuolten liike- ja ammattisalaisuuksia. Tämän vuoksi pykälässä säädetyn kehittämistoiminnan tavoitteena olisi myös edistää tietoturvan asianmukainen tason toteutumista tiedonvaihdossa. Tietoturvan asianmukaisella tasolla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä asianmukaisia ja oikeasuhtaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, joita maakaasualan yritysten tulisi toteuttaa hallitakseen riskejä, joita kohdistuu niiden maakaasukaupan tiedonvaihtoon ja taseselvitykseen liittyvien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen. Vastuu tietoturvasta olisi aina oman toimintansa osalta kullakin tiedonvaihtoon ja taseselvitykseen osallistuvalla verkonhaltijalla tai maakaasumarkkinoiden osapuolella. Pykälässä säädetyllä yleisellä maakaasukaupan tiedonvaihdon ja taseselvityksen kehittämistoiminnalla tulisi osaltaan pyrkiä edistämään riskiin suhteutettua maakaasukaupan tiedonvaihdon ja taseselvityksen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden tasoa maakaasujärjestelmässä ja maakaasualan yrityksissä uusin tekniikka huomioon ottaen. Verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudella tarkoitettaisiin asianomaisten järjestelmien kykyä suojautua tietyllä varmuudella toimilta, jotka vaarantavat tallennettujen tai siirrettyjen tai käsiteltyjen tietojen taikka muiden kyseisissä verkko- ja tietojärjestelmissä tarjottujen tai niiden välityksellä saatavilla olevien palvelujen saatavuuden, aitouden, eheyden tai luottamuksellisuuden.
Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tulisi tehdä pykälässä tarkoitettua kehitystyötä yhteistyössä muiden maakaasualan yritysten kanssa ja perustaa tarvittaessa yhteistyötä varten asiaan liittyviä työryhmiä ja muita vastaavia yhteistyöelimiä.
Pykälän 2 momentin mukaan tiedonvaihdon kehittämiseen kuuluisivat ainakin tiedonvaihtoon liittyvien menettelytapojen ja standardien kehittäminen sekä näihin liittyvään kansainväliseen kehitystyöhön osallistuminen, maakaasualan yritysten tiedonvaihtoon käyttämien tietojärjestelmien yhteensopivuuden ja tiedonvaihdon oikeellisuuden edistäminen, kuten tiedonvaihdon testauspalvelun ylläpitäminen, tiedonvaihtoon liittyvien menettelytapojen ja standardien muuttamista koskevien ehdotusten tekeminen ministeriölle sekä tiedonvaihtoon liittyvä tiedottaminen, koulutus ja neuvonta. Kehittämiseen voisi kuulua momentissa mainittujen toimien lisäksi myös muita tiedonvaihdon kehittämistoimia. Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tulisi tarvittaessa osoittaa Energiavirastolle tällaisten kehittämistoimien tarpeellisuus tiedonvaihdon kehittämiselle. Näin virasto voisi valvontatyössään varmistua siitä, että tiedonvaihtopalvelujen maksuilla katetaan perusteltujen ja tarpeellisten tiedonvaihdon kehittämistoimien kustannuksia.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan henkilötietoja on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta ja lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tai organisatorisia toimia (”eheys ja luottamuksellisuus”). Asetuksen 25 artiklassa säädetään henkilötietojen sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta ja 32 artiklassa käsittelyn turvallisuudesta.
Pykälässä asetettaisiin järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka muodostaisi oikeusperusteen käsitellä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tuottamista varten yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia loppukäyttäjien henkilötietoja. Pykälässä säädetty oikeusperuste sisältäisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perusteen antaa kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tuottamisessa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluissa käsiteltäviä henkilötietoja koskevat mukautukset ovat osa laajempaa mukautusten kokonaisuutta, joka on tarpeellista antaa maakaasukaupan markkinaprosesseissa käsiteltävien henkilötietojen käsittelystä ja, josta säädetään maakaasumarkkinalaissa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö vastaisi jakeluverkoissa käytävän maakaasukaupan markkinaprosessien edellyttävän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetystä järjestämisestä ja taseselvityksestä jakeluverkoissa.
Maakaasun vähittäismarkkinoilla maakaasun toimitus loppukäyttäjälle edellyttää sekä jakeluverkonhaltijaa että vähittäismyyjää. Maakaasuntoimituksen aloittamiseksi loppukäyttäjän tulee pääsääntöisesti tehdä erilliset sopimukset jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän kanssa. Jakeluverkossa toimii useita vähittäismyyjiä, joiden toimitukset omille asiakkailleen selvitetään taseselvitysjaksoittain. Jakeluverkonhaltija vastaa maakaasuntoimitusten mittauksesta. Myös vähittäismyyjän laskutus perustuu jakeluverkonhaltijan toimittamiin mittaustietoihin.
Edellä kuvattujen maakaasun vähittäismarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi jakeluverkonhaltijoilla ja vähittäismyyjillä on tarve vaihtaa loppukäyttäjien sopimustietoja ja mittaustietoja. Mittaustiedon osalta tiedonvaihtotarve koskee koko sopimusaikaa ja sen kuluessa toteutunutta maakaasunkäyttöä. Tiedonvaihto on maakaasumarkkinoiden osapuolille ja verkonhaltijoille lakiin perustuva tehtävä. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädetään maakaasun toimitusten mittaus verkonhaltijoiden tehtäväksi. Vastuu maakaasujärjestelmän taseselvityksestä on säädetty järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijan tehtäväksi maakaasumarkkinalain 32 §:ssä. Keskitetty maakaasutaseiden selvitys otetaan käyttöön maakaasukaupan avautuessa. Maakaasujärjestelmän taseselvityksessä selvitetään kunkin taseselvitysjakson osalta maakaasujärjestelmän tase sekä maakaasujärjestelmässä toimivien maakaasumarkkinoiden osapuolien maakaasutaseet. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät käsittelevät henkilötietoja sekä täyttäessään niille maakaasumarkkinalaissa säädettyjä tehtäviä ja velvoitteita että käsitellessään asiakassuhteen perusteella omiin asiakkaisiinsa liittyviä asiakastietoja. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät toimivat näissä tilanteissa itsenäisinä henkilörekisterin pitäjinä.
Koska maakaasujärjestelmä muodostaa integroidun kokonaisuuden, jossa toimivien osapuolien välinen tiedonvaihto kuuluu olennaisena osana maakaasuntoimitusten toteuttamiseen, on markkinoiden tehokkaan toiminnan järjestämiseksi välttämätöntä järjestää jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihto yhdenmukaisten määrämuotoisten menettelysääntöjen mukaiseksi. Henkilötiedoksi katsottavan tiedon käsittelyä ei ole mahdollista erotella tiedonvaihdossa sellaisen muutoin vastaavan tiedon käsittelystä, joka ei ole henkilötietoa. Jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihdon osana tapahtuva henkilötietojen käsittely ei tämän vuoksi voi perustua yksinomaan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä mukauttava kansallinen sääntely kansallisen liikkumavaran puitteissa on jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan edellyttämään tiedonvaihtoon liittyvän henkilötietojen käsittelyn osalta tämän vuoksi välttämätöntä. Tiedonvaihtoa koskeville mukautuksille on edellä kuvattu yleisen edun mukainen tavoite ja ne on rajattu oikeasuhteisiksi niillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi koskea myös henkilötietojen käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Ehdotettu yleisen tietoja-asetuksen tietoturvan järjestämistä koskevia säännöksiä koskeva mukautus on edellä kuvatun perusteella toteutettu kansallisen liikkumavaran puitteissa.
32 b §.Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelut. Pykälässä säädettäisiin maakaasujärjestelmässä jakeluverkoissa käytävän maakaasukaupan eli maakaasun vähittäismarkkinoiden keskitetyn tiedonvaihdon palveluista sekä niiden järjestämisvastuusta, palvelujen kehittämisestä ja niistä keskeisistä periaatteista, joita palvelujen tarjonnassa olisi noudatettava. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen piiriin kuuluisivat lain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitetut jakeluverkot ja niissä toimivat vähittäismyyjät. Palvelujen soveltamisalaan kuuluisivat siten jakeluverkot ja suljetut jakeluverkot. Soveltamisen poikkeuksista suljetun jakeluverkon haltijan osalta ehdotetaan säädettäväksi lain 41 §:ssä.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluiksi eli maakaasukaupan datahubin palveluiksi jakeluverkoissa käytävän maakaasukaupan markkinaprosessien edellyttämän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetty järjestäminen ja maakaasukauppojen taseselvitys jakeluverkoissa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelut muodostaisivat lakiin perustuvan monopolipalvelujen kokonaisuuden, jota jakeluverkoissa toimivat vähittäismyyjät ja jakeluverkonhaltijat olisivat velvollisia käyttämään näissä toiminnoissaan. Palvelujen tuottaminen ehdotetaan tämän vuoksi annettavaksi maakaasujärjestelmän yhteisiä palveluita myös muutoin tuottavan järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tehtäväksi. Vastaavasti palvelujen tuottaminen asetettaisiin muiden monopoliluonteisten maakaasuverkkopalvelujen sääntelyä vastaavan etukäteen tapahtuvan sääntelyn kohteeksi.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen piiriin kuuluvat palvelut. Koska järjestelmävastaavalla siirtoverkonhaltijalla olisi maakaasujärjestelmässä yksinoikeus kyseisten palvelujen tuottamiseen vähittäismyyjille ja jakeluverkonhaltijoille, olisi palvelujen luettelo tarkoitettu tyhjentäväksi. Ehdotettuja maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluja olisivat 1) jakeluverkoissa sijaitsevien käyttöpaikkojen ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoista syötettävän kaasun ja muun kaasun syöttöpisteiden käyttöpaikkatietojen ylläpito, 2) vähittäismyynnin sopimusprosessien edellyttämän tiedonvaihdon järjestäminen jakeluverkoissa sijaitsevissa päivittäin luettavissa käyttöpaikoissa, 3) laskutuksen ja taseselvityksen perustana olevien mittaustietojen tiedonvaihdon järjestäminen jakeluverkoissa sijaitsevissa päivittäin luettavissa käyttöpaikoissa ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoista syötettävän kaasun ja muun kaasun syöttöpisteissä, 4) maakaasukauppojen taseselvitys jakeluverkoissa ja taseselvitykseen liittyvän tiedonvaihdon järjestäminen sekä 5) edellä 1—4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen kattamien tietojen säilyttäminen.
Vähittäismyyjät ja jakeluverkonhaltijat voisivat käyttää omien palvelujensa tuottamisessa myös ulkopuolisia palvelujen tuottajia, joille vähittäismyyjät ja jakeluverkonhaltijat voisivat antaa valtuuden asioida lukuunsa maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikössä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin liittyvästä kehittämisvelvollisuudesta. Säännöksen mukaan järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan olisi ylläpidettävä ja kehitettävä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin liittyviä toimintojaan ja palveluitaan sekä niiden hoitamiseen tarvittavia järjestelmiään ja rajapintoja toisten maakaasualan yritysten järjestelmiin siten, että palvelut ja järjestelmät toimivat tehokkaasti ja niiden käytettävyys on helppoa, niiden tietoturvan taso on asianmukainen ja että edellytykset tehokkaasti toimiville maakaasun vähittäismarkkinoille voidaan turvata. Säännöstä sovellettaisiin siten esimerkiksi maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tuottamiseen tarvittavien laitteistojen sekä tietojärjestelmien ja ohjelmistojen ylläpitämiseen, käyttöön ja kehittämiseen. Kehittämisvelvollisuus tulisi täyttää muun muassa siten, että mainitut palvelut toimisivat tehokkaasti ja siten, että edellytykset tehokkaasti toimiville maakaasun vähittäismarkkinoille voidaan turvata. Momentin mukaisen kehittämisvelvollisuuden tavoitteena on turvata maakaasumarkkinalain 1 §:n tavoitesäännöksen mukaisesti edellytykset tehokkaasti toimiville maakaasumarkkinoille. Kehittämisvelvollisuutta toteutettaessa vähittäismarkkinoiden toimivuutta tulisi tarkastella maakaasumarkkinoiden kokonaisuuden sekä kokonaisedun näkökulmasta. Säännöksen sääntelemässä toiminnassa järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tulisi siten tehdä yksittäistapauksissa ratkaisunsa maakaasumarkkinoiden toimivuuden kokonaisedun näkökulmasta. Tällaisessa tilanteessa jonkin yksittäisen markkinaosapuolen intressi ei voisi syrjäyttää maakaasumarkkinoiden toimivuuden laajasti käsittävää intressiä.
Kehittämisvelvollisuuteen kuuluisi lisäksi olennaisena osana palvelujen tietoturvan asianmukaisen tason varmistaminen. Tietoturvan asianmukaisella tasolla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä asianmukaisia ja oikeasuhtaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, joita järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tulisi toteuttaa hallitakseen riskejä, joita kohdistuu maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin liittyvien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen. Pykälässä säädetyllä kehittämisvelvollisuudella tulisi osaltaan pyrkiä varmistamaan asianmukainen, riskiin suhteutettu verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden taso maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluissa uusin tekniikka huomioon ottaen. Verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudella tarkoitettaisiin asianomaisten järjestelmien kykyä suojautua tietyllä varmuudella toimilta, jotka vaarantavat tallennettujen tai siirrettyjen tai käsiteltyjen tietojen taikka muiden kyseisissä verkko- ja tietojärjestelmissä tarjottujen tai niiden välityksellä saatavilla olevien palvelujen saatavuuden, aitouden, eheyden tai luottamuksellisuuden.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä keskeisistä periaatteista, joita järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan olisi noudatettava maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tarjonnassa. Mainittujen palvelujen tarjonnan tulisi tapahtua niiden käyttäjinä oleville vähittäismyyjille ja jakeluverkonhaltijoille tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Se merkitsee, että tietty palvelu olisi tarjottava samoilla, yhtenäisillä ehdoilla kaikille palvelun käyttäjinä oleville vähittäismyyjille ja jakeluverkonhaltijoille. Palvelujen ehdot voisivat kuitenkin vaihdella palvelujen käytön määrän suhteen tai erityyppisten käyttäjien välillä. Saman käyttäjäryhmän sisällä tulisi kuitenkin soveltaa yhtäläisiä ehtoja ja palveluperiaatteita. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita tuottava yksikkö käsittelisi myös vähittäismyyjien ja jakeluverkonhaltijoiden asiakkaiden henkilötietoja rekisterinpitäjänä sekä näiden liikesalaisuuksia. Lisäksi yksiköllä olisi hallussaan arkaluonteista tietoa yhteiskunnan varautumisesta energian saannin häiriöihin. Tämä huomioitaisiin myös maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluperiaatteissa. Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan olisi ehdotuksen mukaan huolehdittava siitä, että sen tietojärjestelmissä käsiteltävien henkilötietojen ja liikesalaisuuksien, sekä poikkeusoloihin varautumisen ja väestönsuojelun sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjen kannalta arkaluontoisten tietojen tietoturva on järjestetty asianmukaisesti.
Pykälän 4 momentin mukaan maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö toimisi yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin kuuluvissa tehtävissä. Yksiköllä olisi siten oikeusperuste käsitellä henkilötietoja näitä tehtäviä hoitaessaan.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan henkilötietoja on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta ja lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tai organisatorisia toimia (”eheys ja luottamuksellisuus”). Asetuksen 25 artiklassa säädetään henkilötietojen sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta ja 32 artiklassa käsittelyn turvallisuudesta.
Pykälän 1 momentin säännöksessä asetettaisiin järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka muodostaisi oikeusperusteen käsitellä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tuottamista varten yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia loppukäyttäjien henkilötietoja. Pykälässä säädetty oikeusperuste sisältäisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perusteen antaa kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tuottamisessa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluissa käsiteltäviä henkilötietoja koskevat mukautukset ovat osa laajempaa mukautusten kokonaisuutta, joka on tarpeellista antaa maakaasukaupan markkinaprosesseissa käsiteltävien henkilötietojen käsittelystä ja, josta säädetään maakaasumarkkinalaissa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö vastaisi jakeluverkoissa käytävän maakaasukaupan markkinaprosessien edellyttävän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetystä järjestämisestä ja taseselvityksestä jakeluverkoissa.
Maakaasun vähittäismarkkinoilla maakaasun toimitus loppukäyttäjälle edellyttää sekä jakeluverkonhaltijaa että vähittäismyyjää. Maakaasuntoimituksen aloittamiseksi loppukäyttäjän tulee pääsääntöisesti tehdä erilliset sopimukset jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän kanssa. Jakeluverkossa toimii useita vähittäismyyjiä, joiden toimitukset omille asiakkailleen selvitetään taseselvitysjaksoittain. Jakeluverkonhaltija vastaa maakaasuntoimitusten mittauksesta. Myös vähittäismyyjän laskutus perustuu jakeluverkonhaltijan toimittamiin mittaustietoihin.
Edellä kuvattujen maakaasun vähittäismarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi jakeluverkonhaltijoilla ja vähittäismyyjillä on tarve vaihtaa loppukäyttäjien sopimustietoja ja mittaustietoja. Mittaustiedon osalta tiedonvaihtotarve koskee koko sopimusaikaa ja sen kuluessa toteutunutta maakaasunkäyttöä. Tiedonvaihto on maakaasumarkkinoiden osapuolille ja verkonhaltijoille lakiin perustuva tehtävä. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädetään maakaasun toimitusten mittaus verkonhaltijoiden tehtäväksi. Vastuu maakaasujärjestelmän taseselvityksestä on säädetty järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijan tehtäväksi maakaasumarkkinalain 32 §:ssä. Keskitetty maakaasutaseiden selvitys otetaan käyttöön maakaasukaupan avautuessa. Maakaasujärjestelmän taseselvityksessä selvitetään kunkin taseselvitysjakson osalta maakaasujärjestelmän tase sekä maakaasujärjestelmässä toimivien maakaasumarkkinoiden osapuolien maakaasutaseet. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät käsittelevät henkilötietoja sekä täyttäessään niille maakaasumarkkinalaissa säädettyjä tehtäviä ja velvoitteita että käsitellessään asiakassuhteen perusteella omiin asiakkaisiinsa liittyviä asiakastietoja. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät toimivat näissä tilanteissa itsenäisinä henkilörekisterin pitäjinä.
Koska maakaasujärjestelmä muodostaa integroidun kokonaisuuden, jossa toimivien osapuolien välinen tiedonvaihto kuuluu olennaisena osana maakaasuntoimitusten toteuttamiseen, on markkinoiden tehokkaan toiminnan järjestämiseksi välttämätöntä järjestää jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihto yhdenmukaisten määrämuotoisten menettelysääntöjen mukaiseksi. Henkilötiedoksi katsottavan tiedon käsittelyä ei ole mahdollista erotella tiedonvaihdossa sellaisen muutoin vastaavan tiedon käsittelystä, joka ei ole henkilötietoa. Jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihdon osana tapahtuva henkilötietojen käsittely ei tämän vuoksi voi perustua yksinomaan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä mukauttava kansallinen sääntely kansallisen liikkumavaran puitteissa on jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan edellyttämään tiedonvaihtoon liittyvän henkilötietojen käsittelyn osalta tämän vuoksi välttämätöntä. Tiedonvaihtoa koskeville mukautuksille on edellä kuvattu yleisen edun mukainen tavoite ja ne on rajattu oikeasuhteisiksi niillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi koskea myös henkilötietojen käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Ehdotettu yleisen tietoja-asetuksen tietoturvan järjestämistä koskevia säännöksiä koskeva mukautus on edellä kuvatun perusteella toteutettu kansallisen liikkumavaran puitteissa.
33 §.Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tiedonvaihtopalvelujen maksut. Pykälässä säädettäisiin 32 a ja 32 b §:ssä tarkoitettujen järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tiedonvaihtopalvelujen rahoittamisesta erillisillä maksuilla, joita järjestelmävastaava siirtoverkonhaltija olisi oikeutettu keräämään siirtoverkkopalvelun, taseselvityspalvelun ja maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen käyttäjiltä. Maksuilla voitaisiin kattaa järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle tehtävän hoitamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset ja kohtuullinen voitto.
Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tiedonvaihtopalveluista maksettavia korvauksia määritettäessä tulee soveltaa mitä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista määrätään. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaan yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita, sovelletaan perustamissopimuksen määräyksiä ja kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yritystä hoitamasta sille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa. Komissio on tehnyt 20 päivänä joulukuuta 2011 päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (2012/21/EU). Komission päätös edellyttää palveluntuottajaa erittelemään korvauksen sisäisessä kirjanpidossaan. Maksettavien korvausten tulisi myös täyttää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Altmark Trans -tuomiossa (asia C-280/00) määritellyt kriteerit, jotta tiedonvaihtopalveluista maksettaviin korvauksiin ei sovellettaisi Euroopan unionin valtiontukisääntöjä. Korvauksella tarkoitetaan järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle tehtävän hoitamisesta aiheutuneita kohtuullisia kustannuksia ja kohtuullista voittoa mukaan lukien investoinneista aiheutuvat kustannukset ja toiminnan riskitasoon suhteutettu pääoman kohtuullinen tuotto.
Maksujen määräytymisperusteiden tulisi olla tasapuolisia ja syrjimättömiä. Perittävien maksujen määräytymisperusteiden tulisi kohdella toimijoita ja toimijaryhmiä tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Määräytymisperusteissa voisi olla eroja eri toimijaryhmien välillä, mutta erojen tulisi perustua objektiivisesti määriteltyihin kriteereihin.
Pykälän 2 momentissa annettaisiin erityissäännös maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön palvelumaksuista. Säännöksen mukaan yksikön palvelumaksujen tulisi perustua sen käyttäjien hyödyntämiin palveluihin, mutta ei lain 32 b §:n nojalla kerättävien tietojen markkina-arvoon. Esimerkiksi käyttöpaikkojen lukumäärään perustuva hinnoittelu olisi mahdollista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksujen avoimuudesta. Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tulisi julkaista maksut ja niiden määräytymisperusteet.
Koska maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksiköllä olisi lakiin perustuva monopoliasema näiden palvelujen tuottamisessa, Energiavirastolle ehdotetaan säädettäväksi toimivalta vahvistaa palvelujen ehdot ja hinnoittelumenetelmät ennen niiden käyttöönottamista. Tämä toimivalta sisällytettäisiin sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 10 §:ään.
34 a §.Siirtoverkonhaltijan velvollisuus huolehtia viestintäverkkoihin ja tietojärjestelmiin kohdistuvien riskien hallinnasta ja tietoturvallisuuteen liittyvästä häiriöstä ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148 asettamista vaatimuksista siirtoverkonhaltijoille. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siirtoverkonhaltijan velvollisuudesta huolehtia käyttämiinsä viestintäverkkoihin ja tietojärjestelmiin kohdistuvien riskien hallinnasta. Siirtoverkonhaltija käyttää tietojärjestelmiä ja viestintäverkkoja siirtoverkkonsa ja maakaasujärjestelmän operointiin.. Siirtoverkon ja maakaasujärjestelmän toimintavarmuus on riippuvainen siirtoverkonhaltijan viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien toiminnasta ja tietoturvasta. Lisäksi tietojärjestelmissä käsitellään arkaluonteista tietoa yhteiskunnan varautumisesta energian saannin häiriöihin sekä henkilötietoa ja toiminnanharjoittajien liikesalaisuuksia sisältävää tietoa. Myös jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan toimivuus ja palvelujen käyttäjien liiketoiminta ovat riippuvaisia viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien toiminnasta ja tietoturvasta. Tämän vuoksi momentissa annettaisiin säännökset siirtoverkonhaltijan viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien riskien hallinnasta. Siirtoverkonhaltijan olisi huolehdittava käyttämiinsä viestintäverkkoihin ja tietojärjestelmiin kohdistuvien riskien hallinnasta. Riskienhallinnassa olisi huomioitava 1) järjestelmien ja tilojen turvallisuus, 2) tietoturvauhkien ja häiriöiden käsittely, 3) liiketoiminnan jatkuvuuden hallinta, 4) seuranta, tarkastukset ja testaukset ja 5) mahdollisten kansainvälisten standardien noudattaminen. Säännös velvoittaisi siirtoverkonhaltijaa huolehtimaan esimerkiksi tietojärjestelmien kyberturvallisuudesta. Tietojärjestelmien tietoturvallisuusriskeistä tulisi laatia ennen tietojärjestelmien hankintaa riittävän kattava vaikutustenarviointi. Vaikutustenarviointi tulisi tehdä esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan tarkoittamissa tilanteissa. Lisäksi viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien tietoturvallisuutta tulisi operatiivisessa vaiheessa arvioida säännöllisesti riippumattoman tahon toimesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siirtoverkonhaltijalle velvollisuus ilmoittaa viipymättä Energiavirastolle palvelujen tuottamisessa käyttämiinsä tietojärjestelmiin kohdistuvista merkittävistä häiriöistä ja palveluihin kohdistuvista tai niitä uhkaavista merkittävistä tietoturvaloukkauksista taikka muista tapahtumista, jotka estävät näiden palvelujen toimivuuden tai häiritsevät niitä olennaisesti. Ilmoitusmenettely mahdollistaisi tietoturvaan liittyvän yhteistyön siirtoverkonhaltijan, Energiaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston kesken. Energiaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston valtuuksista säädettäisiin erikseen sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetussa laissa (590/2013) ja sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (917/2014). Tietoturvallisuuteen liittyvällä häiriöllä tarkoitettaisiin mitä tahansa tapahtumaa, joka tosiasiassa vaikuttaa haitallisesti kyseessä olevien järjestelmien turvallisuuteen. Määritelmä vastaisi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin mukaista poikkeaman määritelmää. Poikkeaman merkittävyyden määrittämiseksi olisi otettava huomioon erityisesti niiden yksikön tuottamien palvelujen käyttäjien ja näiden asiakkaiden lukumäärä, joihin häiriö vaikuttaa, häiriön kesto sekä maantieteellinen levinneisyys.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 33 artiklan mukaan siirtoverkonhaltijan tulee ilmoittaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta kansalliselle valvontaviranomaiselle, joka Suomessa on tietosuojavaltuutettu.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan henkilötietoja on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta ja lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tai organisatorisia toimia (”eheys ja luottamuksellisuus”). Asetuksen 25 artiklassa säädetään henkilötietojen sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta ja 32 artiklassa käsittelyn turvallisuudesta.
Pykälän 1 momentin säännöksessä asetettaisiin järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka muodostaisi oikeusperusteen käsitellä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tuottamista varten yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia loppukäyttäjien henkilötietoja. Pykälässä säädetty oikeusperuste sisältäisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perusteen antaa kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen tuottamisessa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluissa käsiteltäviä henkilötietoja koskevat mukautukset ovat osa laajempaa mukautusten kokonaisuutta, joka on tarpeellista antaa maakaasukaupan markkinaprosesseissa käsiteltävien henkilötietojen käsittelystä ja, josta säädetään maakaasumarkkinalaissa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö vastaisi jakeluverkoissa käytävän maakaasukaupan markkinaprosessien edellyttämän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetystä järjestämisestä ja taseselvityksestä jakeluverkoissa.
Maakaasun vähittäismarkkinoilla maakaasun toimitus loppukäyttäjälle edellyttää sekä jakeluverkonhaltijaa että vähittäismyyjää. Maakaasuntoimituksen aloittamiseksi loppukäyttäjän tulee pääsääntöisesti tehdä erilliset sopimukset jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän kanssa. Jakeluverkossa toimii useita vähittäismyyjiä, joiden toimitukset omille asiakkailleen selvitetään taseselvitysjaksoittain. Jakeluverkonhaltija vastaa maakaasuntoimitusten mittauksesta. Myös vähittäismyyjän laskutus perustuu jakeluverkonhaltijan toimittamiin mittaustietoihin.
Edellä kuvattujen maakaasun vähittäismarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi jakeluverkonhaltijoilla ja vähittäismyyjillä on tarve vaihtaa loppukäyttäjien sopimustietoja ja mittaustietoja. Mittaustiedon osalta tiedonvaihtotarve koskee koko sopimusaikaa ja sen kuluessa toteutunutta maakaasunkäyttöä. Tiedonvaihto on maakaasumarkkinoiden osapuolille ja verkonhaltijoille lakiin perustuva tehtävä. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädetään maakaasun toimitusten mittaus verkonhaltijoiden tehtäväksi. Vastuu maakaasujärjestelmän taseselvityksestä on säädetty järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijan tehtäväksi maakaasumarkkinalain 32 §:ssä. Keskitetty maakaasutaseiden selvitys otetaan käyttöön maakaasukaupan avautuessa. Maakaasujärjestelmän taseselvityksessä selvitetään kunkin taseselvitysjakson osalta maakaasujärjestelmän tase sekä maakaasujärjestelmässä toimivien maakaasumarkkinoiden osapuolien maakaasutaseet. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät käsittelevät henkilötietoja sekä täyttäessään niille maakaasumarkkinalaissa säädettyjä tehtäviä ja velvoitteita että käsitellessään asiakassuhteen perusteella omiin asiakkaisiinsa liittyviä asiakastietoja. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät toimivat näissä tilanteissa itsenäisinä henkilörekisterin pitäjinä.
Koska maakaasujärjestelmä muodostaa integroidun kokonaisuuden, jossa toimivien osapuolien välinen tiedonvaihto kuuluu olennaisena osana maakaasuntoimitusten toteuttamiseen, on markkinoiden tehokkaan toiminnan järjestämiseksi välttämätöntä järjestää jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihto yhdenmukaisten määrämuotoisten menettelysääntöjen mukaiseksi. Henkilötiedoksi katsottavan tiedon käsittelyä ei ole mahdollista erotella tiedonvaihdossa sellaisen muutoin vastaavan tiedon käsittelystä, joka ei ole henkilötietoa. Jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihdon osana tapahtuva henkilötietojen käsittely ei tämän vuoksi voi perustua yksinomaan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä mukauttava kansallinen sääntely kansallisen liikkumavaran puitteissa on jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan edellyttämään tiedonvaihtoon liittyvän henkilötietojen käsittelyn osalta tämän vuoksi välttämätöntä. Tiedonvaihtoa koskeville mukautuksille on edellä kuvattu yleisen edun mukainen tavoite ja ne on rajattu oikeasuhteisiksi niillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi koskea myös henkilötietojen käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Ehdotettu yleisen tietoja-asetuksen tietoturvan järjestämistä koskevia säännöksiä koskeva mukautus on edellä kuvatun perusteella toteutettu kansallisen liikkumavaran puitteissa.
40 a §. Rekisterinpitäjä. Jakeluverkonhaltijat käsittelevät henkilötietoja täyttäessään niille maakaasumarkkinalaissa säädettyjä tehtäviä ja velvoitteita. Pykälässä säädettäisiin, että jakeluverkonhaltija toimii yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä, kun se suorittaa maakaasumarkkinalaissa säädettyjä, maakaasukaupan markkinaprosesseihin, tasevastuun täyttämiseen ja taseselvitykseen liittyviä tehtäviä tai velvollisuuksia. Säännös on tarpeen niiden tilanteiden varalta, joissa jakelupalvelua koskevan sopimuksen käyttöpaikkaan on tehnyt vähittäismyyjä eikä jakeluverkonhaltijalla ei ole suoraa sopimussuhdetta käyttöpaikan kuluttaja-asiakkaaseen.
41 §.Suljettua jakeluverkkoa koskevat erityissäännökset. Ehdotetun 32 b §:n mukaan maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita sovellettaisiin kaikkiin maakaasumarkkinalain 3 §:n 10 kohdan määritelmän tarkoittamiin jakeluverkonhaltijoihin. Lähtökohtaisesti myös suljetut jakeluverkot kuuluisivat palveluiden piiriin. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan kuitenkin poikkeusta tähän pääsääntöön. Tämän vuoksi pykälän 2 momenttia esitetään täydennettäväksi siten, että 58 a §:n velvoitetta käyttää maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita sovellettaisiin suljetun jakeluverkon haltijaan vain niissä tilanteissa, joissa Energiavirasto on vahvistanut suljetun jakeluverkonhaltijalle sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 11 §:ssä tarkoitetut ehdot ja menetelmät. Tällöin suljetussa jakeluverkossa olisi asiakkaita, joiden mahdollisuus toimia markkinaosapuolena olisi järjestettävä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön palvelujen kautta.
58 a §.Velvollisuus käyttää maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 58 a §, jossa säädettäisiin vähittäismyyjien ja jakeluverkonhaltijoiden velvollisuudesta käyttää maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita. Pykälässä määritellyillä toiminnanharjoittajilla olisi siten velvollisuus käyttää 32 b §:n mukaisia palveluita toimiessaan mainituissa markkinarooleissa maakaasun vähittäismarkkinoilla ja jakeluverkoissa. Velvollisuuden ei ole tarkoitus estää vähittäismyyjiä ja jakeluverkonhaltijoita halutessaan pitämästä myös omia asiakas-, mittaustieto- ja muita vastaavia rekistereitään.
Velvollisuus käyttää maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita koskisi ensinnäkin maakaasumarkkinalaissa tarkoitettuja vähittäismyyjiä. Lain 3 §:n 15 kohdan mukaan vähittäismyynnillä tarkoitetaan maakaasun toimitusta jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta välittömästi loppukäyttäjille. Velvollisuus ei siten koskisi sellaisia maakaasuntoimittajia, joiden toimitus tapahtuisi muun maakaasuverkon kuin jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta. Velvollisuus ei siten koskisi esimerkiksi maakaasuntoimittajaa, joka toimittaa maakaasua loppukäyttäjille siirtoverkon kautta. Velvollisuus ei myöskään koskisi maakaasuntoimittajaa, joka toimittaa maakaasua loppukäyttäjille sellaisen kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen maakaasuverkon kautta, joka ei kuulu luvanvaraisen maakaasuverkkotoiminnan piiriin.
Velvollisuus käyttää maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita koskisi myös jakeluverkonhaltijoita, jotka harjoittavat maakaasuverkkotoimintaa maakaasumarkkinalain tarkoittamassa jakeluverkossa. Lain 3 §:n 10 kohdan mukaan jakeluverkonhaltijalla tarkoitetaan laissa elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa jakelutoimintaa ja on vastuussa jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä toiminta-alueellaan, sen yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset kaasun jakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä. Lain 3 §:n 3 kohdan mukaan maakaasun jakeluverkolla tarkoitetaan paikallista tai alueellista maakaasuputkistoa, jonka kautta maakaasua kuljetetaan vähennetyllä paineella, mukaan lukien maakaasun paikalliseen jakeluun pääasiallisesti käytettävät korkeapaineputkistojen osat. Velvoitteen kohteena olisivat siten jakeluverkonhaltijat, joille on myönnetty maakaasuverkkolupa jakelutoimintaan jakeluverkossa. Suljetun jakeluverkon haltijaan velvoitetta sovelletaan 41 §:n mukaisesti vain, jos Energiavirasto on vahvistanut suljetun jakeluverkon haltijalle sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 11 §:ssä tarkoitetut ehdot ja menetelmät. Yhteistä näille verkoille on se, että niissä on jakeluverkon käyttöpaikkoja, joihin liittyvät maakaasumarkkinaprosessit on tarpeen järjestää yhtenäisten menettelytapojen mukaisesti.
Pykälän velvoitteen piiriin kuuluvan vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan olisi myös huolehdittava siitä, että sen tietojärjestelmät ja tiedonsiirtoon käyttämät järjestelmät toimivat yhteensopivasti maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön tietojärjestelmien kanssa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen käyttöönoton jälkeen markkinoille tulevien uusien vähittäismyyjien ja toimintansa aloittavien uusien jakeluverkonhaltijoiden olisi täytettävä yhteensopivuusvaatimukset ennen kuin ne voisivat aloittaa toiminnan vähittäismyyjänä tai jakeluverkonhaltijana maakaasujärjestelmässä.
Pykälässä säädettäisiin edelleen, että vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan olisi huolehdittava vastuulleen kuuluvan, maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikölle toimittamansa tiedon virheettömyydestä sekä toimittamansa virheellisen tiedon korjaamisesta viipymättä. Vähittäismyyjien ja jakeluverkonhaltijoiden tulisi siten huolehtia ensinnäkin siitä, että niiden itsensä keräämä ja muodostama tieto, jonka ne toimittavat maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikköön, olisi virheetöntä. Tämän lisäksi niiden tulisi huolehtia siitä, että asiakkaiden niille antamat tiedot toimitettaisiin yksikköön virheettömässä muodossa. Vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan vastuulla ei kuitenkaan olisi sellainen virheellinen tieto, jonka asiakas on niille antanut. Jos myöhemmin ilmenee, että vähittäismyyjän tai jakeluverkonhaltijan toimittamassa tiedossa on virheitä, tulisi niiden ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin tällaisen tiedon oikaisemiseksi. Velvoite virheellisen tiedon oikaisemiseen koskisi myös asiakkaan antaman virheellisen tiedon oikaisemista, jos vähittäismyyjällä tai jakeluverkonhaltijalla on mahdollisuus oikaista tällainen tieto. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön vastuulla puolestaan olisi oikaista sen omissa tietojärjestelmissä syntyneet virheelliset tiedot tai virheellisiksi muuntuneet tiedot. Lisäksi yksikön vastuulla olisi käynnistää toimenpiteet jakeluverkonhaltijan tai vähittäismyyjän toimittamassa tiedossa havaitsemansa virheen oikaisemiseksi tilanteessa, jossa vain virheellisen tiedon toimittanut jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä voi oikaista sen.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan henkilötietojen on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä. On toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä (”täsmällisyys”).
Pykälässä asetettaisiin vähittäismyyjille ja jakeluverkonhaltijoille yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka muodostaisi oikeusperusteen käsitellä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen piiriin kuuluvia yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia loppukäyttäjien henkilötietoja. Pykälässä säädetty oikeusperuste sisältäisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perusteen antaa kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen piiriin kuuluvassa maakaasukaupan tiedonvaihdossa kansallisen liikkumavaran puitteissa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluissa käsiteltäviä henkilötietoja koskevat mukautukset ovat osa laajempaa mukautusten kokonaisuutta, joka on tarpeellista antaa maakaasukaupan markkinaprosesseissa käsiteltävien henkilötietojen käsittelystä ja, josta säädetään maakaasumarkkinalaissa. Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö vastaisi jakeluverkoissa käytävän maakaasukaupan markkinaprosessien edellyttämän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetystä järjestämisestä ja taseselvityksestä jakeluverkoissa.
Vähittäismarkkinoilla maakaasuntoimitus loppukäyttäjälle edellyttää sekä jakeluverkonhaltijaa että vähittäismyyjää. Toimituksen aloittamiseksi loppukäyttäjän tulee pääsääntöisesti tehdä erilliset sopimukset jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän kanssa. Jakeluverkossa toimii lukuisia vähittäismyyjiä, joiden toimitukset omille asiakkailleen selvitetään taseselvitysjaksoittain. Jakeluverkonhaltija vastaa toimitusten mittauksesta. Myös vähittäismyyjän laskutus perustuu jakeluverkonhaltijan toimittamiin mittaustietoihin.
Edellä kuvattujen vähittäismarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi jakeluverkonhaltijoilla ja vähittäismyyjillä on tarve vaihtaa loppukäyttäjien sopimustietoja ja mittaustietoja. Mittaustietoja koskeva tiedonvaihtotarve koskee koko sopimusaikaa ja sen kuluessa toteutunutta maakaasunkäyttöä. Tiedonvaihto on maakaasumarkkinoiden osapuolille ja verkonhaltijoille lakiin perustuva tehtävä. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädetään toimitusten mittaus ja 32 §:ssä taseselvitys järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tehtäväksi. Maakaasumarkkinalain 58 §:ssä puolestaan säädetään maakaasukaupan edellyttämästä ilmoitusvelvollisuudesta, jonka mukaan maakaasumarkkinoiden osapuolen ja verkonhaltijan on huolehdittava vastuulleen kuuluvien maakaasukaupan, tasevastuun täyttämisen sekä taseselvityksen edellyttämien ilmoitusten tekemisestä.
Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät käsittelevät henkilötietoja sekä täyttäessään niille maakaasumarkkinalaissa säädettyjä tehtäviä ja velvoitteita että käsitellessään asiakassuhteen perusteella omiin asiakkaisiinsa liittyviä asiakastietoja. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät toimivat näissä tilanteissa itsenäisinä henkilörekisterin pitäjinä.
Koska maakaasujärjestelmä muodostaa integroidun kokonaisuuden, jossa toimivien osapuolien välinen tiedonvaihto kuuluu olennaisena osana maakaasuntoimitusten toteuttamiseen, on markkinoiden tehokkaan toiminnan järjestämiseksi välttämätöntä järjestää jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihto yhdenmukaisten määrämuotoisten menettelysääntöjen mukaiseksi. Henkilötiedoksi katsottavan tiedon käsittelyä ei ole mahdollista erotella tiedonvaihdossa sellaisen muutoin vastaavan tiedon käsittelystä, joka ei ole henkilötietoa. Jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasunkaupan tiedonvaihdon osana tapahtuva henkilötietojen käsittely ei tämän vuoksi voi perustua yksinomaan yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain säännöksiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelyä mukauttava kansallinen sääntely kansallisen liikkumavaran puitteissa on jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan edellyttämään tiedonvaihtoon liittyvän henkilötietojen käsittelyn osalta tämän vuoksi välttämätöntä. Tiedonvaihtoa koskeville mukautuksille on edellä kuvattu yleisen edun mukainen tavoite ja ne on rajattu oikeasuhteisiksi niillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi koskea myös henkilötietojen käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Ehdotettu yleisen tietoja-asetuksen tietoturvan järjestämistä koskevia säännöksiä koskeva mukautus on edellä kuvatun perusteella toteutettu kansallisen liikkumavaran puitteissa.
58 b §.Maakaasukaupan markkinaprosesseihin liittyvän tiedon säilyttäminen. Pykälässä säädettäisiin maakaasukaupan markkinaprosesseihin liittyvän tiedon säilytysajasta. Säännöksen mukaan maakaasualan yrityksen olisi säilytettävä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin, maakaasukaupan markkinaprosesseihin, tasevastuun täyttämiseen ja taseselvitykseen liittyvät tiedot kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tieto koskee. Säännöstä sovellettaisiin esimerkiksi maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin liittyvien tietojen säilyttämiseen maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikössä. Jos säilytettävä tieto on henkilötietoa, pykälän säännöstä sovellettaisiin ainoastaan sellaisiin tilanteisiin, joissa kysymyksessä olevien henkilötietojen käsittely perustuisi pykälässä yksilöityjen maakaasumarkkinalakiin perustuvien velvoitteiden noudattamiseen.
Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin, maakaasukaupan markkinaprosesseihin, tasevastuun täyttämiseen ja taseselvitykseen liittyvien tietojen kiinteäksi säilytysajaksi esitetään kuutta vuotta. Ehdotettu säilytysaika perustuisi kirjanpitolaissa (1336/1997) säädettyyn kirjanpitomateriaalin säilytysaikaan. Kuuden vuoden säilytysaika olisi perusteltu myös maakaasualalle tyypillisten pitkien asiakassopimussuhteiden näkökulmasta. Mahdollisissa mittausvirheissä on myös tarve tehdä asiakaslaskutuksen oikaisuja vuosia taaksepäin. Kulutushistoriatieto parantaisi asiakkaiden tietämystä omasta maakaasunkulutuksestaan ja antaisi asiakkaille mahdollisuuden valmistella energiatehokkuustoimenpiteitä. Kuuden vuoden säilytysaika mahdollistaisi myös maakaasualan yrityksille uusien palveluiden kehittämisen. Muun oikeudellisen statuksen omaavien tietojen lisäksi myös pykälässä tarkoitettujen henkilötietojen osalta olisi siten tosiasiallinen tarve säilyttää tietoja pykälässä säädetyn määräajan.
Jos pykälässä tarkoitettu tieto on luonteeltaan henkilötietoa, päättyisi peruste kyseisten tietojen säilyttämiseen pykälässä määriteltyihin tarkoituksiin kuuden vuoden määräajan jälkeen. Henkilötiedot tulisi tämän ajan päättymisen jälkeen poistaa maakaasualan yrityksen rekisteristä. On kuitenkin mahdollista, että maakaasualan yrityksellä on myös muita kuin pykälässä tarkoitettuja perusteita käsitellä henkilötietoja. Tällaisen perusteen vallitessa ei pykälän säännös estä säilyttämästä kyseisiä henkilötietoja pykälässä säädettyä aikaa kauemmin, jos kyseisen henkilötiedon säilyttäminen on tarpeellista.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla (käyttötarkoitussidonnaisuus). Kohdan e alakohdan mukaan henkilötiedot tulee poistaa rekisteristä, kun ne eivät ole tarpeellisia (säilytyksen rajoittaminen). Säännösten mukaan niistä voidaan poiketa yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten.
Maakaasumarkkinoiden liiketoimintaprosessit sekä maakaasukauppojen selvitys edellyttävät maakaasualan yrityksiltä laajaa ja määrämuotoista tiedonvaihtoa. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädettäisiin mittaus- ja kulutustietojen ilmoittamisesta laskutusta ja taseselvitystä varten. Maakaasumarkkinalain 29 ja 32 §:ssä säädettäisiin taseselvityksestä. Maakaasumarkkinalain 58 §:ssä puolestaan säädettäisiin maakaasukaupan, tasevastuun täyttämisen ja taseselvityksen edellyttämien ilmoitusten tekemisestä. Maakaasumarkkinalain 32 b ja 58 a §:ssä säädettäisiin maakaasukaupan keskitetystä tiedonvaihdosta.
Mainituissa maakaasumarkkinalain säännöksissä sekä lain 58 b §:n 1 momentin säännöksessä asetettaisiin maakaasualan yrityksille yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka muodostaisi oikeusperusteen käsitellä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluissa, maakaasukaupan markkinaprosesseissa, tasevastuunsa täyttämisessä ja taseselvityksessä myös yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia loppukäyttäjien henkilötietoja pykälässä säädetyn yhtenäisen säilytysajan mukaisesti. Pykälässä säädetty oikeusperuste sisältäisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perusteen antaa kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan kansallisen liikkumavaran puitteissa yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluissa, maakaasukaupan markkinaprosesseissa, tasevastuun täyttämisessä ja taseselvityksessä. Näiden maakaasumarkkinalakiin perustuvien velvoitteiden ja tehtävien yhteydessä käsiteltäviä henkilötietoja koskevat mukautukset ovat osa laajempaa mukautusten kokonaisuutta, joka on tarpeellista antaa maakaasuntoimitusten toteuttamiseksi käsiteltävien henkilötietojen käsittelystä ja josta säädetään maakaasumarkkinalaissa. Henkilötietojen käsittelyn osalta säännökset kohdistuisivat lähinnä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikköön, vähittäismyyjiin ja jakeluverkonhaltijoihin.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi kohdistua myös henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuteen. Annettavan kansallisen lainsäädännön tulee tällöin muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden turvaamiseksi. Artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavoitteita ovat muun muassa unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi kohdistua myös henkilötietojen säilytysaikaan.
Unionin helmikuussa 2015 julkaistun energiaunionia koskevan strategian tavoitteena on muodostaa energiaunioni, joka mahdollistaa varman, kestävän, kilpailukykyisen ja edullisen energian saannin asiakkaille. Strategian toisen pilarin muodostaa täysin integroitunut energian sisämarkkina, joka mahdollistaa energian vapaan virtauksen unionin alueella. Maakaasun sisämarkkinadirektiivin tavoitteena on luoda unionin alueelle maakaasun sisämarkkinat, jotka perustuvat kilpailtuihin maakaasun toimituksiin. Direktiivin 32 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä.
Vähittäismarkkinoilla maakaasuntoimitus loppukäyttäjälle edellyttää sekä jakeluverkonhaltijaa että vähittäismyyjää. Toimituksen aloittamiseksi loppukäyttäjän tulee pääsääntöisesti tehdä erilliset sopimukset jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän kanssa. Jakeluverkossa toimii lukuisia vähittäismyyjiä, joiden toimitukset omille asiakkailleen selvitetään taseselvitysjaksoittain. Jakeluverkonhaltija vastaa toimitusten mittauksesta. Myös vähittäismyyjän laskutus perustuu jakeluverkonhaltijan toimittamiin mittaustietoihin.
Edellä kuvattujen maakaasun vähittäismarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi jakeluverkonhaltijoilla ja vähittäismyyjillä on tarve vaihtaa loppukäyttäjien sopimustietoja ja mittaustietoja. Mittaustietoja koskeva tiedonvaihtotarve koskee koko sopimusaikaa ja sen kuluessa toteutunutta maakaasunkäyttöä. Tiedonvaihto on maakaasumarkkinoiden osapuolille ja verkonhaltijoille lakiin perustuva tehtävä. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädetään toimitusten mittaus ja 32 §:ssä taseselvitys verkonhaltijoiden tehtäväksi. Maakaasumarkkinalain 58 §:ssä puolestaan säädetään maakaasukaupan edellyttämästä ilmoitusvelvollisuudesta, jonka mukaan maakaasumarkkinoiden osapuolen ja verkonhaltijan on huolehdittava vastuulleen kuuluvien maakaasukaupan, tasevastuun täyttämisen sekä taseselvityksen edellyttämien ilmoitusten tekemisestä.
Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät käsittelevät muun oikeudellisen statuksen omaavien tietojen ohella henkilötietoja sekä täyttäessään niille maakaasumarkkinalaissa säädettyjä tehtäviä ja velvoitteita että käsitellessään asiakassuhteen perusteella omiin asiakkaisiinsa liittyviä asiakastietoja. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät toimivat näissä tilanteissa itsenäisinä henkilörekisterin pitäjinä.
Koska maakaasujärjestelmä muodostaa integroidun kokonaisuuden, jossa toimivien osapuolien välinen tiedonvaihto kuuluu olennaisena osana maakaasuntoimitusten toteuttamiseen, on markkinoiden tehokkaan toiminnan järjestämiseksi välttämätöntä järjestää jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihto ja taseselvitys yhdenmukaisten määrämuotoisten menettelysääntöjen mukaiseksi. Henkilötiedoksi katsottavan tiedon käsittelyä ei ole mahdollista erotella tiedonvaihdossa sellaisen muutoin vastaavan tiedon käsittelystä, joka ei ole henkilötietoa. Jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan tiedonvaihdon ja taseselvityksen osana tapahtuva henkilötietojen käsittely ei tämän vuoksi voi perustua yksinomaan yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain säännöksiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelyä mukauttava kansallinen sääntely kansallisen liikkumavaran puitteissa on jakeluverkoissa tapahtuvan maakaasukaupan edellyttämään tiedonvaihtoon ja taseselvitykseen liittyvän henkilötietojen käsittelyn ja tietojen yhtenäisen säilytysajan osalta tämän vuoksi välttämätöntä.
Pykälässä säädetyille käyttötarkoitussidonnaisuutta koskeville mukautuksille on edellä kuvattuun energiaunionipolitiikkaan ja maakaasun sisämarkkinoiden luomiseen perustuva unionin ja jäsenvaltion yleiseen etuun liittyvä tärkeä tavoite. Pykälässä ehdotettu yleisen tietosuoja-asetuksen mukautus on rajattu oikeasuhteiseksi sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Ehdotetut yleisen tietoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuutta ja säilytyksen rajoittamista koskevia säännöksiä koskevat mukautukset on edellä kuvatun perusteella toteutettu kansallisen liikkumavaran puitteissa.
58 c §.Loppukäyttäjään yhdistettävissä olevan tiedon luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin maakaasualan yrityksen hallussa olevan ja loppukäyttäjään yhdistettävissä olevan mittaus- ja kulutustiedon sekä muun tiedon, jota loppukäyttäjä tarvitsee maakaasun toimittajan vaihtamiseen, luovuttamisesta kolmansille osapuolille, kun maakaasualan yritys on saanut tiedon haltuunsa suorittaessaan tai täyttäessään tässä laissa säädettyjä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin, maakaasukaupan markkinaprosesseihin, tasevastuun täyttämiseen tai taseselvitykseen liittyviä tehtäviään tai velvoitteitaan. Liikesalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamisesta säädetään lisäksi lain 59 §:ssä. Henkilötietojen luovutuksen osalta pykälän säännöstä sovellettaisiin ainoastaan sellaisiin tilanteisiin, joissa kysymyksessä olevien henkilötietojen käsittely perustuisi pykälässä mainittujen maakaasumarkkinalakiin perustuvien velvoitteiden noudattamiseen.
Unionin ja kansallisen maakaasulainsäädännön lähtökohtana on, että maakaasun loppukäyttäjällä on oikeus hyödyntää itseään koskevia kulutustietoja. Maakaasun sisämarkkinadirektiivin liitteen 1 mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkailla on käytettävissään omat kulutustietonsa ja he voivat, nimenomaisesta sopimuksesta ja kuluitta, antaa mille tahansa rekisteröidylle kaasuntoimittajalle oikeuden saada mittaritietonsa. Verkonhaltijoille on säädetty maakaasumarkkinalain 17 §:ssä velvollisuus järjestää maakaasuverkossaan taseselvityksen ja laskutuksen perustana oleva maakaasun toimitusten mittaus sekä mittaustietojen rekisteröinti ja ilmoittaminen maakaasumarkkinoiden osapuolille. Maakaasumarkkinalain 19 §:ssä säädetään loppukäyttäjän oikeudesta omaa kulutustaan koskevan tiedon hyödyntämiseen. Säännöksen mukaan loppukäyttäjällä on oikeus saada tai antaa muulle taholle oikeus saada ilman erillistä korvausta maakaasun kulutustaan koskeva mittaustieto, jonka verkonhaltija on kerännyt maakaasun käyttöpaikan mittauslaitteistosta.
Pykälän säännöstä ei sovellettaisi pykälässä tarkoitettujen tietojen luovuttamiseen loppukäyttäjälle itselleen. Maakaasumarkkinalain 19 §:ssä säädetään loppukäyttäjän oikeudesta omaa kulutustaan koskevan tiedon hyödyntämiseen. Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa säädetään rekisteröidyn oikeudesta saada pääsy tietoihinsa ja 20 artiklassa rekisteröidyn oikeudesta siirtää häntä koskevat tiedot järjestelmästä toiseen. Ehdotetun 58 c §:n säännöksillä ei rajoitettaisi näitä loppukäyttäjälle ja rekisteröidylle kuuluvia oikeuksia.
Maakaasualan yrityksellä tarkoitetaan maakaasumarkkinalaissa luonnollista ja oikeushenkilöä, joka harjoittaa maakaasun tai nesteytetyn maakaasun tuotantoa, siirtoa, jakelua, toimitusta, ostoa tai varastointia ja joka on vastuussa harjoittamiinsa toimintoihin liittyvistä kaupallisista, teknisistä tai ylläpitotehtävistä, ei kuitenkaan loppukäyttäjiä. Keskeisiä sääntelyn kohteita olisivat järjestelmävastaava siirtoverkonhaltija ja erityisesti sen maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö, jonka hallussa oleva loppukäyttäjään yhdistettävissä oleva tieto on suurelta osin henkilötietoa tai liikesalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Muita sääntelyn kohteita olisivat erityisesti jakeluverkonhaltijat ja maakaasun toimittajat. Loppukäyttäjällä puolestaan tarkoitetaan maakaasumarkkinalaissa asiakasta, joka ostaa maakaasua omaan käyttöönsä.
Pykälän 1 momentin mukaan maakaasualan yrityksellä on oltava loppukäyttäjän nimenomainen suostumus luovuttaa toiselle loppukäyttäjään yhdistettävissä oleva mittaus- tai kulutustieto, joka koskee loppukäyttäjän maakaasunkäyttöä, sekä muu tieto, jota loppukäyttäjä tarvitsee maakaasun toimittajan vaihtamiseen, jos maakaasualan yritys on saanut mainitun tiedon haltuunsa suorittaessaan tai täyttäessään maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin, maakaasukaupan markkinaprosesseihin, tasevastuun täyttämiseen tai taseselvitykseen liittyviä tehtäviään tai velvoitteitaan. Ottaen huomioon kysymyksessä olevan tiedon luonteen luovuttajan tulisi pystyä todentamaan suostumus jälkikäteen. Edellytys koskisi myös tilanteita, joissa mainitun lainen tieto olisi yhdistettävissä loppukäyttäjään välillisen tunnisteen kuten esimerkiksi käyttöpaikkatunnuksen avulla. Toisaalta suostumusta ei edellytettäisi sellaisen tiedon luovuttamiselta, joka ei ole loppukäyttäjään yhdistettävissä olevaa säännöksessä tarkoitettua tietoa. Suostumusta ei siten vaadittaisi esimerkiksi asianmukaisesti anonymisoidun mittaus- ja kulutustiedon luovuttamiseen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös niistä edellytyksistä, joiden perusteella maakaasualan yritys saisi luovuttaa toiselle momentissa tarkoitettua tietoa ilman loppukäyttäjän suostumusta. Momentin luettelo on tarkoitettu kattamaan kaikki ne tilanteet, joissa luovutukseen ei tarvita loppukäyttäjän suostumusta. Mikäli mikään luettelon edellytyksistä ei täyty kysymyksessä olevan tiedon osalta, olisi luovutukseen tällaisessa tapauksessa saatava suostumus loppukäyttäjältä.
Momentissa tarkoitetun tiedon saisi luovuttaa ilman loppukäyttäjän suostumusta ensinnäkin, jos luovutus on tarpeen tiedon luovuttajan maakaasumarkkinalaissa tai muussa laissa säädetyn velvollisuuden täyttämiseksi. Maakaasumarkkinoiden liiketoimintaprosessit sekä maakaasukauppojen selvitys edellyttävät maakaasualan yrityksiltä laajaa ja määrämuotoista tiedonvaihtoa. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädetään esimerkiksi mittaus- ja kulutustietojen ilmoittamisesta laskutusta ja taseselvitystä varten. Maakaasumarkkinalain 58 §:ssä puolestaan säädetään maakaasukaupan, tasevastuun täyttämisen ja maakaasukauppojen selvityksen edellyttämien ilmoitusten tekemisestä. Maakaasumarkkinalain 32 b ja 58 a §:ssä säädetään maakaasukaupan keskitetystä tiedonvaihdosta ja velvollisuudesta sen käyttämiseen. Nämä säännökset antaisivat perusteen maakaasualan yritykselle luovuttaa pykälässä tarkoitettua tietoa sen saantiin oikeutetuille osapuolille. Velvollisuus luovuttaa tietoa voisi perustua myös muuhun lainsäädäntöön. Velvollisuus voisi tällöin perustua joko kansalliseen tai unionin lainsäädäntöön. Tiedon luovuttaminen voisi perustua esimerkiksi laissa säädettyyn velvollisuuteen luovuttaa kyseinen tieto valvontatehtävää suorittavalle viranomaiselle. Tietoja voisi luovuttaa myös laissa säädetyn velvollisuuden täyttämiseen. Esimerkiksi verkonhaltija voisi luovuttaa loppukäyttäjää koskevia tietoja vähittäismyyjälle energiatehokkuuslain (1429/2014) 25 §:ssä tarkoitetun energian käyttöä koskevan raportin laatimiseen.
Toiseksi momentissa tarkoitetun tiedon saisi luovuttaa ilman loppukäyttäjän suostumusta, jos luovutus on tarpeen tiedon vastaanottajan maakaasumarkkinalaissa tai muussa laissa säädetyn tiedonsaantioikeuden täyttämiseksi. Oikeus tiedon saamiseen voisi tällöin perustua joko kansalliseen tai unionin lainsäädäntöön.
Tiedon luovutus voisi edelleen perustua myös maakaasualan yrityksen ja loppukäyttäjän välisen asiakassuhteeseen. Tällöin edellytettäisiin, että luovutus on tarpeen tiedon luovuttajan ja loppukäyttäjän välisen sopimuksen täyttämiseksi, maakaasualan yrityksen ja loppukäyttäjän väliseen sopimukseen perustuvan asiakassuhteen hoitamisessa tai maakaasualan yrityksen ja loppukäyttäjän väliseen asiakassuhteeseen liittyvän tässä tai muussa laissa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi.
Neljänneksi perusteen tiedon luovutukseen voisi muodostaa myös tarve rakennuksen tai sen osan taikka siinä olevan omaisuuden suojelemiseen maakaasun siirron, jakelun tai toimituksen keskeytyksestä aiheutuvilta vahingoilta tai välttämätön tarve selvittää tällaisessa tapauksessa syntynyttä vahinkoa ja korvausvastuita. Edellytyksenä keskeytystä koskevan tiedon luovuttamiseen näissä tilanteissa olisi, että luovutettavan tiedon vastaanottajana on rakennuksen tai sen osan omistaja tai haltija taikka rakennusta koskevan liittymissopimuksen osapuoli. Verkonhaltija tai maakaasun toimittaja voisi tällaisessa tilanteessa antaa tiedon katkaisusta ja sen perusteista esimerkiksi kiinteistön omistajalle, jonka vuokralainen on laiminlyönyt maakaasulaskunsa maksamisen, tai asunnon haltijalle, jos asuntoon liittyvän maakaasusopimuksen tehnyt osapuoli on laiminlyönyt maakaasulaskunsa maksamisen.
Maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön rekisteri sisältäisi energiamarkkinoihin ja energiankäyttöön liittyvän tilastoinnin ja tutkimuksen sekä energia- ja ilmastopolitiikan valmistelun kannalta merkittävää tilasto- ja tutkimusaineistoa. Pykälässä ehdotettaisiin tämän vuoksi menettelytapoja, joilla tehtäisiin mahdolliseksi kyseisen tiedon hyödyntäminen Tilastokeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi sekä tutkimuksen ja yleistä päätöksentekoa palvelevien viranomaisselvitysten tarpeisiin. Ehdotettu menettely noudattaisi pääpiirteissään tilastolain (280/2004) 13 ja 15 §:ssä säädettyjä menettelyjä. Ehdotuksen mukaan momentissa tarkoitetun tiedon saisi luovuttaa ilman loppukäyttäjän suostumusta maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksiköstä, kun luovutus tapahtuu Tilastokeskukselle ja on tarpeen Tilastokeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Ehdotuksen mukaan momentissa tarkoitetun tiedon saisi luovuttaa ilman loppukäyttäjän suostumusta maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksiköstä myös, jos se on tarpeen yleistä energiamarkkinoihin tai energian käyttöön liittyvää tieteellistä tutkimusta tai yleistä energiamarkkinoihin tai energian käyttöön liittyvää päätöksentekoa palvelevaa viranomaisselvitystä varten. Säännöksessä tarkoitetun tieteellisen tutkimuksen olisi täytettävä tiedeyhteisöjen yleisesti hyväksymät tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Rajauksen, jonka mukaan tutkimuksen tulisi liittyä yleisesti energiamarkkinoihin tai energian käyttöön, tarkoituksena olisi painottaa, ettei tietoja voisi luovuttaa yksinomaan kaupallisia tarkoituksia palvelevia tutkimuksia tai selvityksiä varten. Tietojen luovuttaminen viranomaisselvitystä varten edellyttäisi selvitykseltä aina yleisluonteisuutta ja sitä, että selvitys palvelisi energiamarkkinoihin tai energian käyttöön liittyvää päätöksentekoa. Viranomaisselvityksellä tarkoitettaisiin joko viranomaisen tilaamaa tai sen itsensä tekemää selvitystä, joka ei sellaisenaan täyttäisi tieteellisen tutkimuksen kriteereitä.
Pykälän 2 momentin mukaan maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö ei saisi luovuttaa 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa sellaisia tietoja, joiden perusteella loppukäyttäjä ja tämän sopimuspuoli voidaan tunnistaa suoraan. Yksikkö voisi kuitenkin antaa tällaisessa tilanteessa tutkimuksen tai viranomaisselvityksen tekijälle käyttöoikeuden tietoihin, joiden perusteella loppukäyttäjä voidaan tunnistaa välillisesti. Välillinen tunniste voisi olla esimerkiksi käyttöpaikkatunnus. Luovutettuja tai käyttöoikeuden kautta saatuja tietoja ei saisi luovuttaa edelleen, jollei maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö anna tähän lupaa.
Maakaasualan yritykset saavat haltuunsa henkilöasiakkaiden henkilötietoa suorittaessaan tai täyttäessään maakaasumarkkinalaissa säädettyjä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin, maakaasukaupan markkinaprosesseihin, tasevastuun täyttämiseen tai taseselvitykseen liittyviä tehtäviään tai velvoitteitaan. Esimerkiksi mittaus- ja kulutustieto on usein henkilöasiakkaiden henkilötietoa.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla (käyttötarkoitussidonnaisuus). Säännöksen mukaan siitä voidaan poiketa yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten.
Maakaasumarkkinoiden liiketoimintaprosessit sekä maakaasukauppojen selvitys edellyttävät maakaasualan yrityksiltä laajaa ja määrämuotoista tiedonvaihtoa. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädettäisiin mittaus- ja kulutustietojen ilmoittamisesta laskutusta ja taseselvitystä varten. Maakaasumarkkinalain 29 ja 32 §:ssä säädettäisiin taseselvityksestä. Maakaasumarkkinalain 58 §:ssä puolestaan säädettäisiin maakaasukaupan, tasevastuun täyttämisen ja taseselvityksen edellyttämien ilmoitusten tekemisestä. Maakaasumarkkinalain 32 b ja 58 a §:ssä säädettäisiin maakaasukaupan keskitetystä tiedonvaihdosta.
Mainituissa maakaasumarkkinalain säännöksissä asetettaisiin verkonhaltijoille ja muille maakaasualan yrityksille yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, joka muodostaisi oikeusperusteen käsitellä maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin, maakaasukaupan markkinaprosesseihin, tasevastuun täyttämiseen tai taseselvitykseen liittyviä tehtäviä tai velvoitteita varten sellaisia loppukäyttäjien mittaus- ja kulutustietoja ja maakaasun toimittajan vaihtamiseen tarvittavia tietoja, jotka voivat olla yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia henkilötietoja. Mainituissa pykälissä säädetty oikeusperuste sisältäisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perusteen antaa kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista kansallisen liikkumavaran puitteissa maakaasun toimitusten mittaukseen perustuvien mittaus- ja kulutustietojen sekä maakaasun toimittajan vaihtamiseen tarvittavien muiden tietojen osalta. Nämä mukautukset ovat osa laajempaa mukautusten kokonaisuutta, joka on tarpeellista antaa maakaasukaupan markkinaprosesseissa käsiteltävien henkilötietojen käsittelystä ja, josta säädetään maakaasumarkkinalaissa. Verkonhaltijoiden toteuttaman mittauksen avulla selvitetään kussakin maakaasuverkossa toimivien eri maakaasun toimittajien maakaasuntoimitukset ja -hankinnat sekä heidän asiakkaidensa maakaasunkulutukset ja -toimitukset.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi kohdistua myös henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuteen. Annettavan kansallisen lainsäädännön tulee tällöin muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden turvaamiseksi. Artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavoitteita ovat muun muassa unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen soveltamista koskeva kansallinen mukautus voi koskea myös tarkoituksia, joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa.
Unionin helmikuussa 2015 julkaistun energiaunionia koskevan strategian tavoitteena on muodostaa energiaunioni, joka mahdollistaa varman, kestävän, kilpailukykyisen ja edullisen energian saannin asiakkaille. Strategian toisen pilarin muodostaa täysin integroitunut energian sisämarkkina, joka mahdollistaa energian vapaan virtauksen unionin alueella. Maakaasun sisämarkkinadirektiivin tavoitteena on luoda unionin alueelle maakaasun sisämarkkinat, jotka perustuvat kilpailtuihin maakaasun toimituksiin. Direktiivin 32 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä.
Vähittäismarkkinoilla maakaasuntoimitus loppukäyttäjälle edellyttää sekä jakeluverkonhaltijaa että vähittäismyyjää. Toimituksen aloittamiseksi loppukäyttäjän tulee pääsääntöisesti tehdä erilliset sopimukset jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän kanssa. Jakeluverkossa toimii lukuisia vähittäismyyjiä, joiden toimitukset omille asiakkailleen selvitetään taseselvitysjaksoittain. Jakeluverkonhaltija vastaa toimitusten mittauksesta. Myös vähittäismyyjän laskutus perustuu jakeluverkonhaltijan toimittamiin mittaustietoihin.
Edellä kuvattujen maakaasun vähittäismarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi jakeluverkonhaltijoilla ja vähittäismyyjillä on tarve vaihtaa loppukäyttäjien sopimustietoja ja mittaustietoja. Mittaustietoja koskeva tiedonvaihtotarve koskee koko sopimusaikaa ja sen kuluessa toteutunutta maakaasunkäyttöä. Tiedonvaihto on maakaasumarkkinoiden osapuolille ja verkonhaltijoille lakiin perustuva tehtävä. Maakaasumarkkinalain 17 §:ssä säädetään toimitusten mittaus ja 32 §:ssä taseselvitys verkonhaltijoiden tehtäväksi. Maakaasumarkkinalain 58 §:ssä puolestaan säädetään maakaasukaupan edellyttämästä ilmoitusvelvollisuudesta, jonka mukaan maakaasumarkkinoiden osapuolen ja verkonhaltijan on huolehdittava vastuulleen kuuluvien maakaasukaupan, tasevastuun täyttämisen sekä taseselvityksen edellyttämien ilmoitusten tekemisestä.
Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät käsittelevät muun oikeudellisen statuksen omaavien tietojen ohella henkilötietoja sekä täyttäessään niille maakaasumarkkinalaissa säädettyjä tehtäviä ja velvoitteita että käsitellessään asiakassuhteen perusteella omiin asiakkaisiinsa liittyviä asiakastietoja. Jakeluverkonhaltijat ja vähittäismyyjät toimivat näissä tilanteissa itsenäisinä henkilörekisterin pitäjinä.
Koska maakaasujärjestelmä muodostaa integroidun kokonaisuuden, jossa toimivien osapuolien toimitukset ja käyttö selvitetään verkonhaltijoiden järjestämän mittauksen perusteella, on markkinoiden tehokkaan toiminnan järjestämiseksi välttämätöntä järjestää maakaasun toimitusten mittaus sekä maakaasun toimittajan vaihtamiseen tarvittavien tietojen käsittely yhdenmukaisten määrämuotoisten menettelysääntöjen mukaiseksi. Henkilötiedoksi katsottavan mittaus- ja kulutustiedon sekä maakaasun toimittajan vaihtamiseen tarvittavan muun tiedon käsittelyä ei ole myöskään mahdollista erotella sellaisen vastaavan tiedon käsittelystä, joka ei ole henkilötietoa. Näiden tietojen käsittely ei tämän vuoksi voi perustua yksinomaan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin. Yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelyä mukauttava kansallinen sääntely kansallisen liikkumavaran puitteissa on mainittujen tietojen käsittelyn osalta tämän vuoksi välttämätöntä.
Pykälässä säädetyille käyttötarkoitussidonnaisuutta koskeville mukautuksille on edellä kuvattuun energiaunionipolitiikkaan ja maakaasun sisämarkkinoiden luomiseen perustuva unionin ja jäsenvaltion yleiseen etuun liittyvä tärkeä tavoite. Pykälässä ehdotettu yleisen tietosuoja-asetuksen mukautus on rajattu oikeasuhteiseksi sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Ehdotetut yleisen tietoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuutta ja säilytyksen rajoittamista koskevia säännöksiä koskevat mukautukset on edellä kuvatun perusteella toteutettu kansallisen liikkumavaran puitteissa.
Voimaantulosäännös. Laki maakaasumarkkinalain muuttamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan ensi tilassa. Tarkoitus on, että laki tulisi voimaan mahdollisimman pian 1 päivä tammikuuta 2020 jälkeen, jotta järjestelmävastaavalla siirtoverkonhaltijalla sekä palvelujen käyttöön velvoitetuilla vähittäismyyjillä ja jakeluverkonhaltijoilla olisi säädösperusteinen oikeudellinen perusta maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelujen käyttöönottoon maakaasumarkkinoiden avautuessa kilpailulle.