1
Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
1 artikla. Artiklassa määrätään, mitä sopimuksessa tarkoitetaan muun muassa lainsäädännöllä, toimivaltaisella laitoksella, vakuutuskaudella ja etuudella. Tällaiset määritelmät, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat lainsäädännön alaan.
2 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen piiriin kuuluvasta lainsäädännöstä. Etelä-Korean osalta sopimusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee työntekijöiden eläkevakuutusta ja työttömyysvakuutusta. Suomen osalta sopimusta sovelletaan työeläkejärjestelmän vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä koskevaan lainsäädäntöön sekä työttömyysvakuutusta koskevaan lainsäädäntöön, mutta vain siltä osin kuin kyse on työttömyysvakuutuksen alaisuuteen kuulumisesta ja maksujen maksamisesta. Etelä-Korean työttömyysvakuutusta sopimus koskee samoin ainoastaan vakuuttamisen osalta.
Sopimusta sovelletaan myös tulevaan lainsäädäntöön, jolla muutetaan, täydennetään, yhdistetään tai korvataan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa lainsäädäntöä.
3 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet Suomen tai Etelä-Korean lainsäädännön piiriin. Lisäksi sopimusta sovelletaan leskiin ja orpoihin, joilla on eläkeoikeus Suomen tai Etelä-Korean lainsäädännön piiriin kuuluneen työntekijän tai yrittäjän jälkeen.
4 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Suomen lainsäädäntöä sovellettaessa sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti Suomen kansalaisten kanssa. Suomen työeläkelainsäädännössä ei ole kansalaisuuteen perustuvia säännöksiä eikä kansalaisuusrajoituksia myöskään ole työttömyysvakuutusta koskevassa lainsäädännössä.
5 artikla. Artiklassa määrätään etuuksien maksamisesta ulkomaille. Sopimuksen tarkoittamat eläkkeet myönnetään ja maksetaan myös toisen sopimusvaltion alueella oleskelevalle tai asuvalle etuudensaajalle. Eläke maksetaan sopimusvaltion kansalaiselle myös kolmannen valtion alueelle, jos eläke maksettaisiin sinne oman maan kansalaiselle. Suomen työeläkelainsäädännön mukaan eläkkeet maksetaan eläkkeensaajalle hänen asuinpaikastaan riippumatta.
6 artikla. Artikla sisältää sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan pääsäännön. Sen mukaan työntekijä tai yrittäjä, joka työskentelee sopimusvaltion alueella, kuuluu kyseisen työn osalta tämän valtion lainsäädännön piiriin. Lainvalintamääräys on riippumaton henkilön asuinpaikasta tai työnantajan taikka yrityksen kotipaikasta. Henkilön työskentelyn perusteella eläke- ja työttömyysvakuutus etuuksineen määräytyvät työskentelyvaltion lainsäädännön mukaisesti. Myös eläketurvaan ja työttömyysturvaan liittyvät velvoitteet kuten vakuutusmaksut määräytyvät kyseisen lainsäädännön mukaan.
7 artikla. Artiklassa on sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat erityismääräykset, joilla voidaan poiketa 6 artiklan pääsäännöstä. Kun kyse on työntekijän lähettämisestä työskentelemään toiseen sopimusvaltioon, kyseinen työntekijä voi kuulua lähtövaltion lainsäädännön piiriin enintään 60 kuukauden ajan. Sama koskee myös työntekijää, jonka sopimusvaltion alueella toimiva työnantaja on lähettänyt työskentelemään emo-, tytär-, tai sisaryritykseensä toisen sopimusvaltion alueelle. Jos kyse on sopimusvaltion alueella tavallisesti toimivasta yrittäjästä, enintään 60 kuukauden lähettämisaika koskee myös toisen sopimusvaltion alueella väliaikaisesti yrittäjänä toimivaa henkilöä.
Artiklan 3 kohdan mukaan edellä mainittua lähettämisen enimmäisaikaa voidaan pidentää yksittäisten henkilöiden kohdalla toimivaltaisten viranomaisten, toimivaltaisten laitosten tai niiden nimeämien laitosten välisellä sopimuksella. Pidentämistä koskeva sopimus edellyttää yrittäjän pyyntöä tai työntekijän ja työnantajan yhteistä pyyntöä. Tämän artiklan määräysten perusteella siis poiketaan sopimuksen 6 artiklan pääsäännöstä.
8 artikla. Artikla sisältää määräykset merenkulkijoista ja lentohenkilökunnasta. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus ei vaikuta siihen, miten laivan päällystössä tai miehistön jäsenenä työskentelevä henkilö vakuutetaan eläke- tai työttömyysturvalainsäädännön mukaan.
Ilma-aluksen päällystön tai miehistön jäsenenä työskentelevään henkilöön sovelletaan artiklan 2 kohdan määräyksen mukaan sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jossa on työnantajana toimivan yrityksen päätoimipaikka. Jos henkilö on työssä toisen sopimusvaltion alueella sijaitsevan sivuliikkeen tai edustuston palveluksessa, sovelletaan kuitenkin sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jossa sivuliike tai edustusto sijaitsee, jollei kyse ole 7 artiklan tarkoittamasta lähetetystä työntekijästä.
9 artikla. Artiklassa määrätään, ettei sopimus vaikuta diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen eikä konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamiseen.
Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltion hallituksen toisen sopimusvaltion alueelle työhön lähettämä virkamies pysyy ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön alaisuudessa. Tämä määräys koskee myös sopimusvaltion lainsäädännön mukaan virkamiehinä pidettäviä henkilöitä sillä edellytyksellä, että henkilö kuului kyseisen sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisuuteen välittömästi ennen palvelussuhteen alkua.
10 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset tai niiden nimeämät laitokset voivat sopia poikkeuksen myöntämisestä 6—9 artiklojen määräyksistä tietyn henkilön tai henkilöryhmän osalta edellyttäen, että henkilöt kuuluvat sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen. Tämän määräyksen perusteella voidaan poiketa työeläke- ja työttömyysvakuutukseen sovellettavasta lainsäädännöstä.
11 artikla. Artiklassa on määräys vakuutuskausien yhteenlaskemisesta. Toimivaltaisen laitoksen on otettava tarvittaessa huomioon eläkeoikeutta varten myös toisessa sopimusvaltiossa täyttyneet vakuutuskaudet. Tällä menettelyllä henkilö voi hyötyä kummassakin sopimusvaltiossa täyttämistään vakuutuskausista. Siten esimerkiksi henkilön Suomen työeläkelainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia lasketaan yhteen Etelä-Koreassa täyttyneiden kausien kanssa, jotta Etelä-Korean lainsäädännön mukainen 10 vuoden vakuutuskausivaatimus täyttyisi ja kyseinen henkilö saisi oikeuden eläkkeeseen Etelä-Koreasta.
12 artikla. Artiklassa on Etelä-Koreaa koskevia erityismääräyksiä. Siellä lainsäädäntö edellyttää vähintään 10 vuoden vakuutuskautta eläkeoikeuden syntymiseksi. Tämän vaatimuksen täyttämiseksi kelpaavat myös henkilölle Suomessa kertyneet vakuutuskaudet. Tällöin Etelä-Korean eläkkeen määrä lasketaan pro rata -etuutena eli artiklan 2 kohdan sääntöjen mukaisesti. Lisäksi artiklan 3 kohdan mukaan Etelä-Korean lainsäädännön mukainen kertakorvaus määräytyy yksinomaan Etelä-Korean lainsäädännön mukaan. Niinpä kertakorvauksen voivat tietyin ehdoin saada vain Etelä-Korean kansalaiset.
13 artikla. Artiklassa on Suomea koskevia erityismääräyksiä. Suomen toimivaltainen laitos ottaa tarvittaessa huomioon Etelä-Korean lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet. Artiklan 2 kohdan mukaan etuuden määrä lasketaan yksinomaan Suomen lainsäädännön mukaan ja artiklan 3 kohdan mukaan etuuden määrää laskettaessa huomioon otetaan vain henkilön Suomen alueella saamat ansiotulot.
14 artikla. Artiklan mukaan toimivaltaiset viranomaiset tekevät sopimuksen soveltamiseksi toimeenpanosopimuksen. Sopimuksessa myös nimetään yhteyselimet toimeenpanoa varten.
15 artikla. Määräys koskee tietojen vaihtoa ja keskinäistä avunantoa. Toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset antavat toisilleen apua oman lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa sopimuksen toteuttamiseksi. Avunanto on maksutonta.
16 artikla. Määräys koskee tietosuojaa. Määräyksen mukaan toisesta sopimusvaltiosta välitettyjä yksilöä koskevia tietoja saa käyttää yksinomaan sopimuksen soveltamiseen ja sen lainsäädännön soveltamiseen, jota sopimus koskee. Tietoihin sovelletaan sopimusvaltion kansallista lakia yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen luottamuksellisuudesta.
17 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusvaltion lainsäädännön soveltamista varten toimitettavien asiakirjojen vapautus maksuista ulotetaan koskemaan vastaavia asiakirjoja, jotka on toimitettava toisen sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseksi. Tällaisista maksuista säädetään lailla, joten määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Artiklan mukaan asiakirjoja tai todistuksia ei tarvitse todistaa oikeaksi myöskään diplomaatti- tai konsuliviranomaisilla. Toimivaltaiset viranomaiset ja toimivaltaiset laitokset sekä yhteyselimet myös hyväksyvät toistensa oikeaksi todistamat jäljennökset asiakirjoista ilman muuta todistamista.
18 artikla. Artiklan mukaan sopimusta sovellettaessa käytetään sopimusvaltioiden virallisia kieliä tai englantia. Artiklan 2 kohdan mukaan hakemuksia tai asiakirjoja, jotka on toimitettu sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, toimivaltaiselle laitokselle tai yhteyselimelle, ei saa hylätä sillä perusteella, että ne on kirjoitettu toisen sopimusvaltion virallisella kielellä. Määräys poikkeaa kielilain (423/2003) säännöksistä ja Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) kielisäännöksistä ja sen vuoksi kuuluu lainsäädännön alaan. Lisäksi 2 kohdan määräys vaikuttaa esityksen käsittelyjärjestykseen.
19 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusvaltiossa jätetty eläkehakemus koskee myös toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisia vastaavia etuuksia, jos henkilö hakemuksen ajankohtana on iän perusteella oikeutettu jättämään hakemuksen toisen sopimusvaltion etuudesta ja jos hän pyytää hakemuksen käsittelemistä toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisena tai antaa tiedon vakuutuskausien täyttämisestä toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan. Artiklan 3 kohdan mukaan Suomen työeläkelainsäädännön mukaista viivästyskorotusta maksettaessa huomioon ei oteta aikaa, joka on kulunut ennen kuin Suomen yhteyselin on vastaanottanut hakemuksen.
20 artikla. Artiklassa määrätään hakemusten, ilmoitusten ja muutoksenhakukirjelmien jättämisestä. Artiklan mukaan hakemuksen tai muutoksenhakukirjelmän vireille tulo määräytyy sen päivämäärän mukaan, jolloin se on jätetty toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, toimivaltaiselle laitokselle tai yhteyselimelle. Määräys poikkeaa etuuslainsäädännöstä ja kuuluu sen vuoksi lainsäädännön alaan.
21 artikla. Artikla koskee etuuksien maksamista ja sen tarkoituksena on varmistaa etuuksien maksaminen sopimusvaltion ulkopuolella oleville henkilöille myös mahdollisten valuuttasäännöstelyjen ja vastaavien toimenpiteiden aikana.
22 artikla. Määräys koskee erimielisyyksien ratkaisemista. Ensivaiheessa erimielisyydet ratkaistaan toimivaltaisten viranomaisten välisissä neuvotteluissa. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät saa erimielisyyttä ratkaistua, se ratkaistaan sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse. Artiklan tarkoittamalla tavalla erimielisyyksiä ratkaistaessa voi tulla vahvistetuksi Suomea sitovalla tavalla, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisten määräysten katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan.
23 artikla. Artiklassa on siirtymäsäännökset. Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuksen voimaantuloajankohtana lähetettyinä työntekijöinä ja yrittäjinä toisessa sopimusvaltiossa työskentelevät voivat laskea 7 artiklassa tarkoitetun enintään 60 kuukauden työskentelykauden alkavan sopimuksen voimaantulopäivänä.
24 artikla. Sopimusvaltiot sitoutuvat sopimuksen uudelleentarkasteluun toisen sopimusvaltion pyynnöstä. Artiklan 2 kohdan mukaan uudelleentarkastelu tapahtuu viimeistään 10 vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta. Tällöin on arvioitava, tulisiko sopimusta muuttaa parhaan mahdollisen sosiaaliturvan varmistamiseksi niille kummankin sopimusvaltion kansalaisille, jotka ovat tai ovat olleet kummankin sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmän piirissä.
25—26 artikla. Sopimuksentavanomaiset loppumääräykset sisältyvät näihin artikloihin.