7.1
Laki julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä
1 lukuYleiset säännökset
10 §.Työnhakijan asuinpaikka, kotikunta ja työssäkäyntialue
. Pykälän 1 momentissa säädetään työnhakijan velvollisuudesta ilmoittaa työvoimaviranomaiselle yhteystietonsa ja näiden tietojen muutoksista. Pykälän 1 momentti kumottaisiin, koska se sisältää päällekkäistä sääntelyä 27 §:n 2 momentin ja 39 §:n 4 momentin kanssa.
4 luku Palveluprosessi
28 §.Työnhaun voimassaolon päättyminen
. Pykälää muutettaisiin. Pykälän
1 momentin 1 ja 2 kohdassa
säädettäisiin nykyistä vastaavasti työnhaun päättymiseen johtavista syistä. Momentin
3 kohdassa
säädettäisiin työnhaun päättymisestä silloin, kun työnhakija jättää asioimatta työvoimaviranomaisen kanssa sen antamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla. Muutoksena nykyiseen sääntelyyn olisi se, että menettelyltä ei enää edellytettäisi sen toistuvuutta, vaan työnhaun voimassaolo päättyisi jo ensimmäisestä laiminlyönnistä. Momentin
4 kohdassa
säädettäisiin työnhaun päättymisestä silloin, kun työnhakija ei saavu alkuhaastatteluun, työnhakukeskusteluun tai täydentävään työnhakukeskusteluun henkilön itse siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa varaamanaan aikana. Sääntely vastaisi asiasisällöltään nykyistä 2 momenttia ja muutos olisi luonteeltaan lakitekninen.
Ehdotettu
2 momentti
vastaisi nykyistä 3 momenttia.
29 §.Työhaun käynnistäminen uudelleen
. Pykälän
2 momenttiin
tehtäisiin 28 §:ään ehdotetusta muutoksesta johtuva muutos. Sääntely vastaisi asiasisällöltään nykyistä ja muutos olisi luonteeltaan lakitekninen.
30 §.Työnhakijan informointi
. Pykälän
1 momenttia
muutettaisiin siten, että työvoimaviranomaisen informointivelvollisuus koskisi nykyisen työnhakijaksi rekisteröimisen yhteydessä tai viipymättä sen jälkeen tapahtuvan informoinnin lisäksi myös informointia työnhaun kuluessa.
Työnhaun kuluessa tapahtuvan informoinnin merkitys korostuisi ehdotetun 41 §:n jälkikäteisen muistutusmenettelyn kumoamisen ja 28 §:n työnhaun voimassaoloon liittyvän muutoksen vuoksi. Tarkoitus olisi vähentää työnhakijan tahattomia laiminlyöntejä. Momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että informointi tulisi tehdä tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksenmukainen tapa informoida työnhakijaa työnhaun kuluessa olisi esimerkiksi lähettää hänelle viesti muistuttamistarkoituksessa ennen sovittua tapaamista tai muuta määräaikaa. Toimeenpanoa kuvataan tarkemmin luvussa 9.
Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellisiä muutoksia.
31 §.Alkuhaastattelun järjestäminen
. Pykälää muutettaisiin siten, että
1 momentissa
säädettyä määräaikaa alkuhaastattelun järjestämiselle pidennettäisiin. Työvoimaviranomaisen olisi järjestettävä alkuhaastattelu ilman aiheetonta viivästystä, kuitenkin kymmenen arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta nykyisen viiden arkipäivän sijaan. Kymmenen päivän määräaika olisi takaraja haastattelun järjestämiselle ja tilanteen mukaan alkuhaastattelu tulisi järjestää mahdollisimman pian työnhaun alkamisen jälkeen.
Säännöksestä, joka mahdollistaa kevyemmän täydentävän työnhakukeskustelun järjestämisen ennen varsinaista alkuhaastattelua luovuttaisiin alkuhaastattelun järjestämistä koskevan aikarajan pidentämisen, sääntelyn selkeyden ja ymmärrettävyyden lisäämisen sekä sääntelyn keventämisen vuoksi.
Nykyisen sääntelyn mukaan työvoimaviranomainen järjestää työnhakijalle alkuhaastattelun tai täydentävän työnhakukeskustelun viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan (HE 167/2021 vp) nykyisen aikarajan on tarkoitus olla luonteeltaan siten tavoitteellinen, että se mahdollistaa toiminnan joustavan järjestämisen. Tarkoituksena on, että työnhakijalle tulee tarjota mahdollisuutta alkuhaastatteluun viiden päivän kuluessa työnhaun alkamisesta, mutta aikoja voi olla tarjolla myös viiden arkipäivän jälkeen. Pidennyksen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole tarkoitettu voivan olla muutamia arkipäiviä pidempi eikä mahdollisuutta tule käyttää määräajan kiertämiseksi. Nykyisestä poiketen tässä esityksessä ehdotetun kymmenen arkipäivän määräajan on tarkoitettu olevan sitova takaraja alkuhaastattelun järjestämiselle. Työvoimaviranomainen voisi jatkossakin ennen alkuhaastattelun järjestämistä olla asiakkaaseen yhteydessä ja esimerkiksi ohjata häntä ennakkoon täyttämään digitaalisen osaamiskartoituksen.
Pykälän
3 momenttiin
tehtäisiin kielellinen muutos. Nykyistä vastaavasti alkuhaastattelu olisi järjestettävä työvoimaviranomaisen toimipisteessä tai muussa asiointipisteessä, ellei muu järjestämistapa olisi tarkoituksenmukaisempi painavasta syystä. Lähtökohtaisesti alkuhaastattelu tulisi siis järjestää paikan päällä ja tästä voitaisiin poiketa vain poikkeuksellisesti. Painavan syyn arvioinnissa voitaisiin huomioida ainakin työttömyyden tai lomautuksen tiedossa oleva päättyminen tai poikkeuksellisen pitkä asiointimatka. Työttömyyden tiedossa olevalla päättymisellä olisi merkitystä lähinnä silloin, kun työttömyysjakson kesto olisi hyvin lyhyt, enintään muutamia viikkoja. Huomioon voitaisiin ottaa myös työnhakijan työssäolo tai koulutus silloin, jos henkilö ilmoittautuu työnhakijaksi vielä ollessaan työssä tai koulutuksessa, eikä työn tai opintojen takia pääsisi paikalle toimipisteeseen. Muun asioinnin olisi kuitenkin aina perustuttava työvoimaviranomaisen asiantuntijan ja työnhakijan kahdenväliseen vuorovaikutukseen, eikä alkuhaastattelua voisi korvata esimerkiksi verkossa täytettävällä kyselyllä tai ryhmätilaisuudella.
32 §.Alkuhaastattelun sisältö
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin alkuhaastattelun sisällöstä. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti
. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin pääasiassa 34 §:n 1 momenttia vastaavasti palvelutarvearvion tekemisestä ja työllistymissuunnitelman laatimisesta. Sääntelyyn tehtäisiin kielellisiä muutoksia. Myös suunnitelmaa koskeva muutos olisi kielellinen siten, että kotoutuja-asiakkaalle ei laadittaisi alkuhaastattelussa työllistymissuunnitelmaa, jos hänelle laadittaisiin kotoutumissuunnitelma.
Toimeenpanossa on ilmennyt epäselvyyttä siitä, voidaanko alkuhaastattelussa laatia kotoutumissuunnitelma, jos mainittua korvaavaa suunnitelmaa ei ole laadittu ennen alkuhaastattelua. Esitöiden mukaan (HE 167/2021 vp) tarkoituksena on, että kotoutumislaissa tarkoitetulle kotoutujalle laadittaisiin järjestämislain mukaisessa alkuhaastattelussa työllistymissuunnitelma, mikäli kotoutumissuunnitelman laatiminen ei olisi vielä mahdollista. Toisin sanoen jatkossakin alkuhaastattelussa voidaan laatia kotoutumislain mukainen kotoutumissuunnitelma, mikäli laatiminen on mahdollista. Lisäksi toimeenpanossa on ollut epäselvyyttä siitä, voidaanko kotoutumislain 14 §:n mukaista kotoutujan palvelutarpeen arviointia suorittaa myös järjestämislaissa tarkoitetun alkuhaastattelun yhteydessä. Järjestämislaissa säädetään alkuhaastattelun vähimmäissisällöstä, eli järjestämislaki ei estä kotoutumislain 14 §:ssä säädetyn palvelutarpeen arvioinnin yhdistämistä alkuhaastattelun yhteyteen, mikäli tämä on työvoimaviranomaisen toimesta mahdollista.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin sisällöltään 34 §:n 2 momenttia vastaavasti työnhakijan ohjaamisesta hakemaan hänelle sopivia työmahdollisuuksia ja hakeutumaan tarpeellisiin palveluihin sekä siitä, että alkuhaastattelussa työnhakijalle olisi kerrottava hänelle tarjottavista palveluista ja sovittava asiointitavasta ja muusta yhteydenpidosta työvoimaviranomaisen ja työnhakijan välillä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työvoimaviranomaisen tehtävästä tarvittaessa ohjata työnhakija laatimaan ja julkaisemaan työnhakuprofiili palvelualustalla. Säännöksen tarkoituksena olisi, että alkuhaastattelussa työvoimaviranomainen ohjaisi työnhakijaa laatimaan ja julkaisemaan 14 luvussa tarkoitetun työnhakuprofiilin palvelualustalla. Ohjaaminen pitäisi sisällään myös työnhakijan informoimisen ja muistuttamisen työnhakuprofiilia koskevan velvollisuuden osalta. Jos työnhakija olisi jo profiilin julkaissut, häntä ei tarvitsisi ohjata laatimaan ja julkaisemaan työnhakuprofiilia.
33 §.Työnhakijan palvelutarpeen arviointi
. Pykälää muutettaisiin kokonaan siten, että siinä säädettäisiin työnhakijan palvelutarpeen arvioimisesta. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin siitä, mitä työvoimaviranomaisen on ainakin työnhakijan palvelutarpeen arvioimiseksi arvioitava ja
2 momentissa
palvelutarpeen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista. Sääntely vastaisi osin nykyistä 37 §:ää, mutta sitä täydennettäisiin, täsmennettäisiin ja selkeytettäisiin, koska palvelutarvearvio määrittelisi jatkossa entistä vahvemmin työnhakijan palveluprosessin jatkon.
Pykälän 1 momentin
1 kohdan
mukaan työvoimaviranomaisen olisi arvioitava 37 §:n 1 momentin 1 kohtaa vastaavasti työnhakijan osaaminen ja ammattitaito. Työnhakijan palvelutarpeen lähtökohtana olisi siten työnhakijan koulutuksen ja työkokemuksen kautta hankkima osaaminen ja ammattitaito, mutta myös työnhakijan muu, esimerkiksi harrastustoiminnassa kertynyt osaaminen tulisi ottaa huomioon.
Pykälän 1 momentin
2 kohdan
mukaan työvoimaviranomaisen olisi arvioitava työnhakijan työnhakutaidot ja edellytykset omatoimiseen työnhakuun. Kohta vastaisi osin 37 §:n 1 momentin 3 kohtaa, jonka mukaan työvoimaviranomaisen arviossa työnhakijan palvelutarpeesta otetaan huomioon työnhakijan työnhakutaidot. Ehdotetun kohdan tarkoituksena olisi arvioida työnhakijan työnhakutaidot ja hyödyntää tätä arviota myös arvioitaessa edellytyksiä omatoimiseen työnhakuun. Työnhakutaitojen arvioinnissa voitaisiin huomioida esimerkiksi se, millaisen työnhakuprofiilin työnhakija on laatinut. Tämä ei kuitenkaan suoraan kertoisi työnhakijan työnhakutaidoista, mutta heikosti laadittu profiili tai se, ettei työnhakija ole itse laatinut profiilia, voisi osoittaa tarpeen selvittää työnhakijan työnhakutaitoja tarkemmin.
Ehdotetun
3 kohdan
mukaan työvoimaviranomaisen olisi arvioitava työllistymismahdollisuudet avoimilla työmarkkinoilla.
Momentin 4 ja 5 kohdan
mukaan työvoimaviranomaisen olisi arvioitava työttömyyden pitkittymisen todennäköisyys ja työttömäksi jäämisen todennäköisyys. Kohdat vastaisivat nykyisen 37 §:n 1 momentin kohtaa 4, jonka mukaan mainitut seikat on otettava huomioon palvelutarvearviossa.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan palvelutarpeen arvioinnissa olisi otettava huomioon työnhakijan omat tavoitteet osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseksi. Se vastaisi nykyisen 37 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä, joten jatkossakin myös työnhakijan omilla toiveilla ja tavoitteilla olisi merkitystä ja työvoimaviranomaisen tulisi tukea näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Nykyistä vastaavasti kenelläkään ei kuitenkaan olisi ehdotonta oikeutta esimerkiksi tiettyjen palveluiden saamiseen, ellei siitä säädetä nimenomaisesti.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan huomioon olisi lisäksi otettava työnhaun ja työllistymisen edellytyksiin vaikuttava työ- ja toimintakyky. Kohta vastaisi nykyistä 37 §:n 2 kohtaa. Huomioon olisi otettava myös muut työllistymiseen vaikuttavat seikat nykyistä 37 §:n 1 momentin 3 kohtaa vastaavasti.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin nykyistä 37 §:n 2 momenttia vastaavasti työkyvyn tutkimuksista ja arvioinneista sekä muista asiantuntija-arvioinneista ja yhteistyöstä.
34 §.Työnhakukeskustelujen järjestäminen
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin työnhakukeskustelujen järjestämisestä. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin kolmen kuukauden välein järjestettävistä työnhakukeskusteluista. Pykälän
2 ja 3 momentissa
säädettäisiin poikkeuksista 1 momentissa ehdotettuun pääsääntöön. Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin keskustelun järjestämisen tavasta.
Pykälän
1 momentin
mukaan työvoimaviranomaisen olisi järjestettävä työnhakukeskustelu työttömälle työnhakijalle, työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle ja osa-aikatyötä tekevälle työnhakijalle kolmen kuukauden kuluessa alkuhaastattelusta ja sen jälkeen aina, kun edellisestä työnhakukeskustelusta on kulunut kolme kuukautta. Ehdotettu sääntely vastaisi osin 32 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jonka mukaan työttömälle ja työttömyysuhan alaiselle sekä muulle osa-aikaisessa työsuhteessa olevalle tai työaikaa lyhentämällä lomautetulle järjestetään työnhakukeskustelut aina, kun alkuhaastattelusta, edellisestä työnhakukeskustelusta tai viimeisestä alkuhaastattelun jälkeen järjestettävästä työnhakukeskustelusta on kulunut kolme kuukautta.
Kolmen kuukauden kuluminen alkuhaastattelusta tai edellisestä työnhakukeskustelusta laskettaisiin nykyistä vastaavasti ilman mahdollisia keskeytyksiä huomioiden vain ajallinen etäisyys edellisestä järjestetystä työnhakukeskustelusta. Jos alkuhaastattelu olisi järjestetty esimerkiksi 9.5.2026 ja työnhakija aloittanut osa-aikatyön 18.5.2026, järjestettäisiin seuraava työnhakukeskustelu 9.8.2026, sillä alkuhaastattelusta olisi kulunut kolme kuukautta. Seuraava työnhakukeskustelu olisi 9.11.2026, sillä edellisestä työnhakukeskustelusta olisi kulunut kolme kuukautta. Merkitystä ei olisi esimerkiksi työnhaun voimassaolon katkeamisella tässä välissä.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan työnhakijalle, joka on työvoimakoulutuksessa, työkokeilussa, palkkatuetussa työssä tai kuntoutuksessa taikka opiskelee työttömyysetuudella tuettuna, järjestettäisiin työnhakukeskustelu kuukautta ennen sen arvioitua päättymistä. Sääntely vastaisi sisällöltään nykyisessä 33 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä poikkeuksia työnhakukeskustelujen järjestämiseen. Ehdotetussa momentissa ei enää mainittaisi edellytystä palvelun vähintään kuukauden kestosta, vaan se ilmenisi säännöksen sanamuodosta. Muutoksen olisi tarkoitus olla kielellinen ja palvelun edellytettäisiin jatkossakin kestävän arviolta yli kuukauden.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 33 §:n 3 momenttia vastaavasti työnantajan kanssa yhteishankintana tai vastaavalla tavalla järjestettyyn työvoimakoulutukseen osallistuvalle työnhakijalle järjestettävästä työnhakukeskustelusta.
Pykälän
4 momentin
mukaan keskustelut olisi nykyistä 32 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä vastaavasti järjestettävä työnhakijan palvelutarve ja olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
35 §.Täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämisestä.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin uudesta lähtökohdasta täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämiseen. Lähtökohtana olisi työnhakijan palvelutarve. Työvoimaviranomaisen olisi järjestettävä alkuhaastattelun ja työnhakukeskustelujen lisäksi työnhakijalle täydentäviä työnhakukeskusteluja siten, että työnhakija saa tarvitsemansa tuen työnhakuun ja työllistymisen edellytysten parantamiseen. Lisäksi työvoimaviranomaisen olisi järjestettävä täydentävä työnhakukeskustelu, jos työnhakijan työllistymissuunnitelman tarkistaminen tai laatiminen taikka työnhakuvelvollisuuden asettaminen sitä edellyttäisi. Pääasiassa nämä tehtävät tulisivat hoidetuksi alkuhaastattelussa ja sen jälkeen ehdotetun 34 §:n mukaisesti määräajoin järjestettävissä työnhakukeskusteluissa. Tässä esityksessä ehdotetaan palveluprosessiin muutoksia, joilla osasta kaavamaisesti säädetyistä tapaamista luovuttaisiin. Tästä syystä palveluprosessissa saattaa tulla tilanteita, joissa seuraava määräajoin järjestettävä keskustelu osuisi vasta ajankohtaan, jolloin työnhakijalle asetettu työnhakuvelvoite ei olisi enää voimassa ja työvoimaviranomaisen tulisi järjestää täydentävä työnhakukeskustelu.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämisestä työnhakijan palveluprosessin alkuvaiheessa alkuhaastattelun ja ensimmäisen työnhakukeskustelun välisenä aikana. Tänä noin kolmen kuukauden pituisena aikana työvoimaviranomaisen olisi järjestettävä lähtökohtaisesti viisi täydentävää työnhakukeskustelua. Erona nykyiseen sääntelyyn olisi se, että työvoimaviranomaisella olisi harkintavaltaa työnhakukeskustelujen määrään työnhakijan palvelutarpeen perusteella. Työvoimaviranomainen voisi siis järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja muunkin määrän kuin viisi sen mukaisesti, mitä työnhakijan työnhakuun tarvitsema tuki ja työllistymisen edellytysten parantaminen edellyttäisi.
Esimerkkinä työnhakijoista, joille ei todennäköisesti olisi tarpeellista järjestää yhtään täydentävää työnhakukeskustelua olisivat nykyisessä 32 §:n 3 momentissa tarkoitettuun kohderyhmään kuuluvat henkilöt. Siihen kuuluvat työnhakijat, joiden työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluessa muusta syystä kuin työvoimakoulutuksen, työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun, palkkatuetun työn tai työajaltaan enintään 80 prosenttia alalla sovellettavaa kokoaikaisen työntekijän työaikaa vastaavan osa-aikaisen työn takia. Kohderyhmään kuuluvat lisäksi työnhakijat, jotka ovat kolmen kuukauden kuluessa aloittamassa varusmiespalveluksen, siviilipalveluksen tai perhevapaan. Nykyisessä sääntelyssä edellytetään lisäksi, että tuleva muutos on kestoltaan vähintään kolme kuukautta. Myös jatkossa olisi tarkoituksenmukaista ottaa huomioon työnhakijan tilanteeseen tulevan muutoksen arvioitu kesto. Lyhyempi kuin kolme kuukautta kestävä muutos tarkoittaisi todennäköisemmin tarvetta järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja, koska tiedossa oleva myönteinen muutos työnhakijan tilanteeseen olisi vain väliaikainen.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin työvoimaviranomaisen velvollisuudesta järjestää täydentävä työnhakukeskustelu työnhakijan pyynnöstä, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Keskustelu olisi ilmeisen tarpeeton esimerkiksi silloin, jos pyyntöjä tulisi toistuvasti ja työvoimaviranomainen arvioisi, että työnhakija olisi saanut tarvitsemansa tuen ja hänellä olisi voimassa oleva ja ajantasainen työllistymissuunnitelma. Järjestäminen voisi olla ilmeisen tarpeetonta myös silloin, kun työnhakijalle järjestettäisiin muutenkin pian työnhakukeskustelu tai täydentävä työnhakukeskustelu.
36 §.Työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen sisältö
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen sisällöstä.
Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan työvoimaviranomaisen olisi tarkistettava työnhakijan palvelutarvetta koskevaa arviota, työllistymissuunnitelmaa ja työnhakuvelvoitetta siten, että ne ovat ajantasaiset. Tämä vastaisi sisällöltään palvelutarpeen tarkistamisen osalta osin nykyisen 37 §:n sääntelyä. Siihen tehtäisiin kielellinen muutos. Lisäksi sitä täydennettäisin vaatimuksella ajantasaisuudesta. Lisäyksellä korostettaisiin palvelutarpeen arvion merkitystä työnhakijan palveluprosessin määräytymisessä ja sitä kautta työllistymisen edistymisessä. Lisäksi lisäyksellä olisi tarkoitus pyrkiä eroon niin sanotusta näennäispalvelusta. Ehdotettu koskisi myös täydentävien työnhakukeskustelujen sisältöä. Täydentävissä työnhakukeskusteluissa olisi todennäköisimmin nykyistä 36 §:n 1 momenttia vastaavasti kyse palvelutarpeen selvittämisen jatkamisesta.
Momentin ensimmäisessä virkkeessä olisi säännös myös työvoimaviranomaisen velvollisuudesta huolehtia siitä, että työnhakijalla on ajantasainen työllistymissuunnitelma ja siihen sisällytetty ajantasainen työnhakuvelvollisuus. Pääasiassa suunnitelma ja siihen sisältyvä työnhakuvelvollisuus tulisi tarkistettavaksi määräajoin järjestettävissä työnhakukeskusteluissa nykyistä 35 §:n 2 momenttia vastaavasti. Suunnitelmaa tulisi tarvittaessa tarkistaa myös täydentävässä työnhakukeskustelussa. Ehdotetun 35 §:n 1 momentin mukaan täydentävä työnhakukeskustelu olisi järjestettävä aina kun työllistymissuunnitelman tarkistaminen tai laatiminen taikka työnhakuvelvollisuuden asettaminen sitä edellyttäisi. Tarvittaessa keskustelussa on laadittava työllistymissuunnitelma tai sen korvaava suunnitelma. Suunnitelma olisi tarpeellista laatia työnhakukeskustelussa aina silloin, jos työnhakijalla ei jostain syystä olisi suunnitelmaa.
Suunnitelman tarkistamista ja laatimista koskevaan sääntelyyn on lisätty selvyyden vuoksi työllistymissuunnitelman korvaava suunnitelma, koska myös erityisesti kotoutumissuunnitelma voi tulla keskustelussa tarkistettavaksi tai laadittavaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan työvoimaviranomaisen olisi ohjattava työnhakijaa hakemaan hänelle sopivia työmahdollisuuksia ja tuettava työnhakijan työnhakua. Lisäksi työvoimaviranomaisen on ohjattava työnhakija tarpeellisiin palveluihin. Nykyisin näistä tehtävistä on säädetty erikseen työnhakukeskustelujen sisältöä koskevan 35 §:n 1 momentissa ja täydentävien työnhakukeskustelujen sisältöä koskevan 36 §:n 1 momentissa.
37 §.Työllistymissuunnitelman sisältö ja seuranta
. Työnhakijalla on paitsi oikeus työllistymissuunnitelmaan myös velvollisuus noudattaa sitä, ja hänen oikeutensa työttömyysetuuksiin on riippuvainen suunnitelman noudattamisesta. Lisäksi työllistymissuunnitelmalla on merkitystä valvovalle viranomaiselle, jonka tulisi voida jälkikäteen luotettavasti myös suunnitelman perusteella tarkistaa, että viranomainen on noudattanut laissa säädettyjä velvollisuuksiaan.
Edellä mainituista syistä työllistymissuunnitelmassa tulisi olla selkeästi ilmaistuna asiakkaan asiointitapa, tehtävät ja määräpäivät, palveluprosessin seuraavat askeleet sekä perusteet työnhakuvelvollisuudelle ja täydentäville työnhakukeskusteluille.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi mainittujen tavoitteiden edistämiseksi. Lisäksi muutokset olisivat tarpeellisia myös tässä esityksessä ehdotettujen harkintavallan lisäämistä palveluprosessissa koskevien muutosten vuoksi. Sääntelyn selkeyttämiseksi pykälään tehtäisiin myös rakenteellinen muutos siten, että
1 momentissa
säädettäisiin työllistymissuunnitelmaan aina sisällytettävistä toimista ja
2 momentissa
tarvittaessa sisällytettävistä toimista.
Pykälän
1 momentin 1 kohdan
mukaan työllistymissuunnitelmaan olisi sisällytettävä työnhakuvelvollisuus tai peruste sen asettamatta jättämiselle tai alentamiselle. Sääntely vastaisi työnhakuvelvollisuuden osalta 38 §:n 1 momentissa säädettyä ja sääntelyä täydennettäisiin velvollisuudella kirjata peruste niissä tilanteissa, kun työnhakuvelvollisuus jätetään asettamatta. Tällä tarkoitettaisiin 48 §:ssä ehdotettua perustetta työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämiselle. Alentamisperusteista puolestaan säädettäisiin 47 §:ssä.
Ehdotetun
2 kohdan
mukaan työllistymissuunnitelmaan olisi sisällytettävä nykyistä 1 momentissa säädettyä vastaavasti muita työnhakuun tai yritystoiminnan kehittämiseen liittyviä toimia, joiden tavoitteena on työnhakijan nopea työllistyminen avoimille työmarkkinoille.
Kohdan
3 mukaan
suunnitelmassa olisi nykyistä 2 momentissa säädettyä vastaavasti sovittava työllistymissuunnitelman toteuttamisen seurannasta ja määräajasta, jonka kuluessa työnhakijan on ilmoitettava suunnitelman toteuttamisesta.
Momentissa 2
säädettäisiin toimista, joita työvoimaviranomaisen olisi tarvittaessa sisällytettävä työllistymissuunnitelmaan.
Ehdotetussa
1 kohdassa
säädettäisiin työllistymissuunnitelmaan sisällytettävistä täydentävien työnhakukeskustelujen ajankohdista. Täydentävien työnhakukeskustelujen sisällyttämisestä työllistymissuunnitelmaan ei tällä hetkellä ole nimenomaista säännöstä. Nimenomaisen säännöksen lisääminen olisi tarpeellista edellä esitettyjen yleisten perustelujen vuoksi, erityisesti työvoimaviranomaiselle tässä esityksessä ehdotettavan harkintavallan lisäämisen vuoksi. Kun täydentävien työnhakukeskustelujen kaavamaisesta järjestämisestä luovuttaisiin, olisi entistä tärkeämpää sopia selkeästi sekä täydentävien työnhakukeskustelujen määrästä että niiden ajankohdista. Työllistymissuunnitelmasta tulisi myös käydä ilmi perusteet niiden järjestämiselle tai järjestämättä jättämiselle. Työnhakijalle tulisi olla selvää mitä palveluprosessissa on odotettavissa ja mihin hän on sitoutunut.
Kohdissa 2–4 ehdotettu sääntely vastaisi nykyisessä 1 momentissa säädettyä. Siten työllistymissuunnitelmaan tulisi tarvittaessa sisällyttää työnhakijan palvelutarpeen mukaisia julkisia työvoimapalveluja ja muita työnhakijan osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja työ- ja toimintakykyä lisääviä palveluja. Lisäksi suunnitelmaan olisi tarvittaessa sisällytettävä työnhakuun tai yritystoiminnan kehittämiseen ja työllistymiseen vaikuttavan työ- ja toimintakyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyviä toimia. Kohdassa 5 säädettäisiin nykyiseen 2 momenttiin sisältyvää sääntelyä vastaavasti työnhakijalta edellytetyistä selvityksistä suunnitelman toteuttamisesta. Näillä tarkoitetaan selvityksiä, joita työvoimaviranomainen mahdollisesti edellyttää työnhakijan oman ilmoituksen lisäksi, jos työvoimaviranomainen tällaisia edellyttää, on ne kirjattava suunnitelmaan.
Kohdan 6
mukaan työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan tulisi tarvittaessa sisällyttää työnhakijan työnhakuprofiilin laatimista ja julkaisemista koskeva poikkeus. Työnhakuprofiilin laatimista ja julkaisemista koskevalla poikkeuksella tarkoitettaisiin ehdotetun 129 b §:n 1 momenttia, jossa säädettäisiin tilanteista, jolloin työnhakijan tai työvoimaviranomaisen ei pitäisi laatia eikä julkaista työnhakijan työnhakuprofiilia palvelualustalla. Kohdan perusteella poikkeus sisällytettäisiin suunnitelmaan, jos 129 b §:n 1 momentti soveltuisi työnhakijaan.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 38 §:n 3 momentissa säädettyä vastaavasti työvoimaviranomaisen ja työnhakijan työllistymissuunnitelman hyväksymisestä. Lisäksi siinä säädettäisiin työvoimaviranomaisen velvollisuudesta seurata työllistymissuunnitelman toteutumista. Vastaava säännös sisältyy nykyiseen 40 §:n 1 momenttiin.
Ehdotettu 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, joka vastaisi muuten nykyistä, mutta siitä poistettaisiin maininta työllisyyssuunnitelman arkistoinnista tarpeettomana.
38 §.Työnhakijan velvollisuudet
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän
1 momentin
ensimmäinen virke vastaisi pääosin nykyistä 39 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Maininta velvollisuudesta hakea työtä muutettaisiin muotoon velvollisuudeksi hakea työmahdollisuuksia. Työmahdollisuuksilla tarkoitettaisiin myös muuta kuin palkansaajana tehtyä työtä. Lisäksi selvennettäisiin, että tässä tarkoitetaan aktiivista hakemista työnhakijan itse valitsemiin työmahdollisuuksiin erona ehdotettuun toiseen virkkeeseen, jossa säädettäisiin työnhakijan velvollisuudesta hakea työvoimaviranomaisen hänelle osoittamia työpaikkoja.
Nykyään sekä työnhakijan velvollisuudesta hakea työvoimaviranomaisen hänelle osoittamia työpaikkoja että hakuvelvollisuuden laiminlyönnin vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysturvaa säädetään työttömyysturvalaissa. Jatkossa velvollisuudesta hakea työvoimaviranomaisen osoittamia työpaikkoja säädettäisiin ehdotetulla tavalla järjestämislaissa sääntelyn systematiikan selkeyttämiseksi. Lisäksi 1 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen työttömyysturvalakiin vaikutuksista hakuvelvollisuuden laiminlyöntiin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan työttömyysetuutta hakevan työnhakijan olisi osallistuttava työnhakijan palveluprosessiin kuuluviin toimiin ja palveluihin, jotka tukevat hänen työnhakuaan ja edistävät hänen työmarkkinavalmiuksiaan ja työllistymistään. Ehdotettava sääntely vastaisi pääasialliselta asiasisällöltään nykyistä 39 §:n 2 momentin toista virkettä, jonka mukaan työttömyysetuutta hakevan työnhakijan on osallistuttava palvelutarpeensa arvioimiseen, työllistymissuunnitelman laatimiseen ja tarkistamiseen sekä palveluihin, jotka tukevat hänen työnhakuaan ja edistävät hänen työmarkkinavalmiuksiaan ja työllistymistään. Ehdotetussa 2 momentissa palveluprosessiin kuuluvilla toimilla tarkoitettaisiin edellä mainitun lisäksi myös muita lain mukaan palveluprosessiin kuuluvia toimia, kuten eri keskusteluja.
Pykälän
3 momentti
vastaisi nykyistä 2 momenttia ja 3 momentin ensimmäistä virkettä. Sääntelyyn tehtäisiin kielellinen muutos. Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin nykyistä 3 momentin ensimmäistä virkettä vastaavasti työnhakijan velvollisuudesta ilmoittaa työvoimaviranomaiselle yhteystietojensa muutoksesta.
39 §.Työnhakijan velvollisuudet
. Pykälä kumottaisiin. Pykälässä säädetään työnhakijan velvollisuuksista. Työnhakijan velvollisuuksia säädettäisiin jatkossa ehdotetussa 38 §:ssä.
40 §.Työvoimaviranomaisen yleiset velvollisuudet
. Pykälä kumottaisiin. Pykälässä säädetään työvoimaviranomaisen yleisistä velvollisuuksista, joiden mukaan työvoimaviranomaisen on tarjottava työtä ja koulutusta sekä järjestettävä työllistymissuunnitelmaan sisältyviä palveluja. Lisäksi työvoimaviranomaisen on seurattava työllistymissuunnitelman toteutumista ja osaltaan huolehdittava palveluprosessin etenemisestä- Työvoimaviranomaisen työllistymissuunnitelman toteutumisen seurantaa koskeva säännös lisättäisiin työllistymissuunnitelman sisältöä ja seurantaa koskevaan 38 §:ään. Säännös työvoimaviranomaisen velvollisuudesta järjestää työllistymissuunnitelmaan sisältyviä palveluita kumottaisiin päällekkäisen sääntelyn vuoksi. Työvoimaviranomaisen olisi jatkossakin järjestettävä työllistymissuunnitelmaan sisältyviä palveluita. Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä sekä tarjoamisesta asiakkaalle säädetään 4 §:ssä. Työvoimaviranomaisen työn tarjoamista koskeva sääntelyä selkeytettäisiin ja siitä säädettäisiin 42 §:ssä.
41 §.Muistutus
. Pykälä kumottaisiin.
5 luku Työnvälitys ja työnhakuvelvollisuus
42 §.Työpaikkojen osoittaminen työnhakijan haettavaksi
. Pykälää muutettaisiin. Siinä säädettäisiin työvoimaviranomaisen työnhakijan haettavaksi osoittamista työpaikoista.
Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 1 ja 2 momenttia.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin työvoimaviranomaisen tehtävästä osoittaa työnhakija hakemaan hänelle sopivia työpaikkoja. Nykyisessä 40 §:n 1 momentissa säädetään työvoimaviranomaisen velvollisuudesta tarjota työtä. Työvoimaviranomaisen mainitun lainkohdan nojalla työnhakijalle haettavaksi osoittamista työpaikoista on soveltamiskäytännössä käytetty termiä työtarjous. Työtarjousten velvoittavuudesta ja niiden laiminlyönnin vaikutuksesta työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta säädetään työttömyysturvalaissa. Momentissa ehdotetussa sääntelyssä on kyse samoista työtarjouksista. Ehdotuksen mukaan sääntely muutettaisiin muotoon ”osoitettava työnhakija hakemaan hänelle sopivia työpaikkoja” ilmaisun ”on tarjottava työtä” sijaan, koska tämä kuvaisi paremmin työvoimaviranomaisen tehtävää. Työvoimaviranomainen ei tarjoa työtä, vaan kyseessä olevassa tilanteessa välittää työnhakijalle haettavaksi tiedot avoimeksi ilmoitetusta työpaikasta. Koska työttömyysetuutta saavan työnhakijan on haettava kyseistä työpaikkaa, käytettäisiin työvoimaviranomaisen tehtävästä sanaa osoittaa. Muutoksilla selkeytettäisiin haettavaksi osoitettavia työpaikkoja koskevaa sääntelyä.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin osoitettavan työpaikan sopivuuden arvioimisessa huomioon otettavista seikoista. Näitä olisivat työnhakijan työkokemus, koulutus ja muu osaaminen sekä työkyky. Ne vastaisivat työnhakuvelvollisuuden alentamisessa huomioon otettavia tekijöitä.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin myös työvoimaviranomaisen velvollisuudesta seurata työnhaun edistymistä. Tällä tarkoitettaisiin ensisijaisesti työnvälityksellisiä syitä, kuten sitä miksi työnhakija ei saanut hakemaansa paikkaa tai pääsikö hän työhaastatteluun. Toisaalta se olisi myös laiminlyöntien seurantaa ja jos työvoimaviranomainen havaitsisi laiminlyönnin, johtaisi se työttömyysturvaselvittelyyn.
43 §.Työnvälityspalvelut
. Pykälää muutettaisiin.
Momentissa 1
säädettäisiin työnantajan mahdollisuudesta julkaista tieto avoimesta työpaikasta ja työvoimaviranomaisen mahdollisuudesta julkaista työpaikka nykyistä 1 momentin ensimmäistä ja toista virkettä vastaavasti.
Ehdotetun 2
momentin mukaan työvoimaviranomaisen olisi välitettävä tietoja avoimeksi ilmoitetuista työpaikoista ja esiteltävä työnantajalle tämän kanssa sovitulla tavalla työnhakijoita, jotka ovat sopivia avoimeen työpaikkaan. Ehdotettu 2 momentti vastaisi nykyisen 1 momentin kolmatta virkettä. Tehdyt muutokset olisivat kielellisiä.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin työnhakijan mahdollisuudesta aina itse laatia ja julkaista työnhakuprofiili palvelualustalla. Työnhakijaksi ilmoittautumisen yhteydessä työnhakijalla olisi mahdollisuus työnhakuprofiilin laatimiseen ja julkaisemiseen sekä vastaavasti työnhakija voisi työnhakunsa kuluessa laatia tai julkaista profiilin sekä muokata tätä. Työnhakuprofiili olisi työnhakijalle järjestettävä julkinen työnvälityspalvelu.
44 §.Kansainvälinen työnvälitys
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin kansainvälisestä työnvälityksestä nykyistä 42 §:n 3 momenttia vastaavasti.
45 §.Työnhakuvelvollisuuden asettaminen
Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin työnhakuvelvollisuuden asettamisesta. Työnhakuvelvollisuus asetettaisiin nykyistä 44 §:n 1 ja 2 momenttia vastaavasti työttömälle ja työttömyysuhan alaiselle, tietyille työttömyysetuudella työvoimakoulutuksessa tai omaehtoisia opintoja opiskeleville sekä palkkatuetussa työssä oleville ja osa-aikatyötä tekeville työnhakijoille. Nykyistä vastaavasti pääsääntö olisi sisällyttää työllistymissuunnitelmaan kolme sellaista kuukauden kestävää tarkastelujaksoa, jonka aikana työnhakijan on haettava neljää työmahdollisuutta.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin nykyistä 2 momenttia vastaavasti työnhakijoista, joille asetettaisiin työnhakuvelvollisuus, vaikka he eivät olisi työttömiä tai työttömyysuhan alaisia. Näitä olisivat työnhakijat, jotka opiskelevat työvoimakoulutuksessa tai omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna tai ovat palkkatuetussa työssä. Omaehtoisia opintoja opiskelevilla tarkoitetaan niitä joko 9 luvun tai kotoutumisen edistämisestä annetun lain nojalla suorittavia.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin työnhakuvelvollisuuden asettamisesta osa-aikatyötä tekevälle työnhakijalle ja työaikaa lyhentämällä lomautetulle työnhakijalle. Jos osa-aikatyö ei kestä vähintään kahta viikkoa, on työnhakija työttömyysuhan alainen ja silloin työnhakuvelvollisuus asetetaan 1 momentin perusteella. Lisäksi momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen työttömyysturvalain 2 a luvun 12 §:ään, jossa säädetään toteutuneen työajan vaikutuksesta työnhakuvelvollisuuteen.
46 §.Työnhakuvelvollisuuden alkaminen eräissä tapauksissa
. Pykälää muutettaisiin. Siinä säädettäisiin poikkeuksista työnhakuvelvollisuuden alkamiseen. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin nykyistä 1 momenttia vastaavasti työnhakuvelvollisuuden alkamisesta työnhakijalla, joka on yli kaksi viikkoa kestävässä muussa kuin palkkatuetussa työssä, jonka työaika on yli 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Nykyistä vastaavasti työnhakuvelvollisuus alkaisi tällöin vasta työsuhteen päättymisestä. Tämä tulisi sovellettavaksi esimerkiksi 8 luvussa tarkoitetun muutosturvakoulutuksen piiriin kuuluville työnhakijoille.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin sisällöllisesti pääasiassa nykyistä 3 momenttia vastaavasti työnhakuvelvollisuuden poikkeavasta alkamisesta työnhakijoilla, jotka arviolta yli kuukauden ajan opiskelevat työvoimakoulutuksessa, osallistuvat työkokeiluun, ovat palkkatuetussa työssä, jonka työaika ylittää 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta tai ovat yhdenjaksoisessa kuntoutuksessa. Sääntelyyn tehtäisiin kielellisiä muutoksia.
Ehdotetussa
3 momentissa
säädettäisiin nykyistä 46 §:n 2 momenttia vastaavasti, että lomautetun työnhakuvelvollisuus alkaisi siitä, kun lomautuksen alkamisesta on kulunut kolme kuukautta.
47 §.Tarkastelujaksolla haettavien työmahdollisuuksien määrän pienentäminen
. Pykälää muutettaisiin. Siinä säädettäisiin työnhakuvelvollisuuden alentamisesta neljän työnhakumahdollisuuden pääsäännöstä. Työvoimaviranomainen voisi alentaa työnhakuvelvollisuutta, jos se katsoo, ettei työnhakijan työssäkäyntialueella olisi haettavissa neljää sellaista työmahdollisuutta, johon työnhakija voisi arvion mukaan työllistyä. Arviossa olisi huomioitava nykyistä 44 §:n 3 momenttia vastaavasti työnhakijan työkokemus, koulutus ja muu osaaminen, työkyky ja hänellä mahdollisesti oleva työttömyysturvalaissa tarkoitettu ammattitaitosuoja. Työmahdollisuuksia arvioitaisiin suhteessa työnhakijan työssäkäyntialueeseen.
Alentamisessa olisi nykytilaa vastaavasti kyse aina siitä, että täyden työnhakuvelvollisuuden täyttäminen olisi tosiasiallisesti mahdotonta. Nykyiseen verrattuna olisi kuitenkin tarpeen tarkentaa alentamisen soveltamista. Jos viranomainen arvioi, ettei haettavissa olisi neljää sellaista työmahdollisuutta, johon työnhakija voisi työllistyä, tulisi työnhakuvelvollisuuden alentamisen arvioimisessa edetä ylhäältä alaspäin. Toisin sanoen, työvoimaviranomaisen tulisi seuraavaksi arvioida olisiko haettavissa kolmea työmahdollisuutta. Työnhakuvelvollisuutta ei pitäisi alentaa suoraan alimmille tasoille eli yhteen tai kahteen tai jättää kokonaan asettamatta vain siksi, ettei täysi työnhakuvelvollisuus tulisi kyseeseen. Nykyistä vastaavasti viranomaisella ei olisi harkintavaltaa työnhakuvelvollisuuden alentamisen suhteen, jos se arvioi käsillä olevan edellytykset työnhakuvelvollisuuden alentamiselle. Harkintavalta koskisi vain työnhakuvelvollisuuden sopivan määrän arviointia. Alentaminen koskisi kerrallaan vain kutakin hakuvelvollisuuden tarkastelujaksoa.
Arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä olisivat jatkossakin vain työnhakijan työkokemus, koulutus ja muu osaaminen, työkyky ja mahdollinen ammattitaitosuoja. Muita henkilöön liittyviä seikkoja ei otettaisi arvioinnissa huomioon. Nykyiseen 44 §:n 3 momenttiin sisältyy asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin alentamisen perusteista. Tätä asetuksenantovaltuutta ei ole käytetty ja siten alentamisen perusteista ei nykytilassa ole säädetty tarkemmin kuin laissa säädetään.
Jos työnhakuvelvollisuus asetetaan arvion perusteella alimmille mahdollisille tasoille, eli työnhakuvelvollisuuden määräksi asetettaisiin 1–2 työnhakumahdollisuutta tarkastelujaksoa kohden, tulisi työvoimaviranomaisen kiinnittää erityistä huomiota työnhakijan palvelutarpeeseen. Näissä tilanteissa työvoimaviranomaisen tulisi sopia muista tarpeellista toimista, jotka parantaisivat työnhakijan työmarkkinavalmiuksia.
Tässä esityksessä ehdotetaan työnhakuvelvollisuuden asettamista koskevaan sääntelyyn muutoksia, joissa luovuttaisiin osasta poikkeussääntelyä. Tarkoituksena on, että näihin kohderyhmiin kuuluvat työnhakijat olisivat jatkossa tässä momentissa ehdotetun yleisen työnhakuvelvollisuuden alentamisen piirissä. Tähän kuuluisivat esimerkiksi nykyisessä 44 §:n 3 momentissa tarkoitetut työnhakijat, joiden työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluttua muusta syystä kuin työvoimakoulutuksen, työttömyysetuudella tuetun omaehtoisenopiskelun, palkkatuetun työn tai osa-aikaisen työn takia taikka ovat aloittamassa kolmen kuukauden kuluessa varusmiespalveluksen, siviilipalveluksen tai perhevapaan. Omaehtoisilla opinnoilla viitataan 9 luvussa ja kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuja omaehtoisia opintoja. Osa-aikatyön edellytyksenä on vähintään 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työn työajasta.
Kohderyhmään kuuluisivat myös osa-aikatyössä olevat, joiden säännöllinen työaika on enintään 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän työajasta. Myös osa-aikaisten työnhakuvelvollisuudessa arvioitaisiin henkilöön liittyviä tekijöitä, eli työnhakijan työkokemusta, koulutusta ja muuta osaamista, työkykyä ja mahdollista ammattitaitosuojaa suhteessa työnhakijan työssäkäyntialueen työmahdollisuuksiin. Tarkoitus ei ole, että osa-aikatyötä tekevät joutuisivat hakemaan esimerkiksi toista sellaista osa-aikatyötä, jota heillä ei tosiasiallisesti ole mahdollista yhteensovittaa olemassa olevan osa-aikatyönsä kanssa. Osa-aikatyötä tekevän työnhakijan toteutuneet työtunnit voivat jollain tarkastelujaksolla ylittää 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän työajasta. Työvoimaviranomaisen olisi asetettava työnhakuvelvollisuus sen hetkisten tietojensa mukaan. Toteutuneiden työtuntien vaikutus työnhakuvelvollisuuteen on puolestaan huomioitu työttömyysturvalaissa pätevänä syynä jättää toteuttamatta työnhakuvelvollisuutta.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin asiasisällöltään nykyistä 47 §:n 3 momenttia vastaavasti omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella opiskelevien koulutusta vailla olevien poikkeavasta työnhakuvelvollisuudesta.
48 §.Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen
. Pykälää muutettaisiin. Nykyisen 44 §:n 3 momentin mukaan työllistymissuunnitelmaan ei sisällytetä työnhakuvelvollisuutta, jos työvoimaviranomainen arvioi, ettei haettavissa ole sellaisia työmahdollisuuksia, johon työnhakija voisi työkokemuksensa, koulutuksensa ja muun osaamisensa sekä työkykynsä huomioon ottaen työllistyä. Huomioon on lisäksi otettava mahdollinen työttömyysturvalaissa tarkoitettu ammattitaitosuoja. Pykälän
1 momentin 1 kohdassa
säädettäisiin työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämisestä tätä vastaavasti.
Nykyisen 48 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan työnhakuvelvollisuutta ei aseteta, jos työnhakija on estynyt olemasta työmarkkinoilla työttömyysturvalain 3 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Viitatussa lainkohdassa säädetään tilanteista, jolloin työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen hänen suorittaessaan asevelvollisuutta, siviilipalvelusta tai vankeusrangaistusta tai ollessaan sairaala- tai muussa tähän verrattavassa laitoshoidossa tai estynyt olemasta työmarkkinoilla muun näihin rinnastettavan syyn takia. Kohdasta 6 poistettaisiin viittaus työttömyysturvalakiin ja säädettäisiin työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämisestä edellä mainituilla perusteilla. Perusteet vastaisivat työttömyysturvalain listaa ja kohta on tarkoitettu sovellettavaksi sen vakiintuneen tulkinnan mukaisesti.
Pykälän 1 momentin
7 kohdan
mukaan työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi, jos työnhakijan työttömyys päättyy kuukauden kuluttua muusta syystä kuin työvoimakoulutuksen tai työttömyystuella tuetun omaehtoisen opiskelun takia. Työnhakuvelvollisuutta ei myöskään asetettaisi, jos työnhakija aloittaa kuukauden kuluttua varusmiespalveluksen, siviilipalveluksen tai perhevapaan.
Pykälän
1 momentin kohdat 2, 4 ja 5
vastaisivat nykyisiä 48 §:n kohtia 2, 3 ja 4.
Pykälän 1 momentin
3 kohta
olisi uusi. Työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi, jos työnhakija on osa-aikatyössä, eikä sairauden tai vamman vuoksi kykene työskentelemään kokoaikaisesti tai tekemään samanaikaisesti useaa osa-aikaista työtä. Työnhakijan tekemään osa-aikatyöhön ei liittyisi työaikarajaa. Työvoimaviranomainen tekisi kuitenkin säännöksessä edellytetyn arvion työnhakijan edellytyksistä muuhun työhön aina työnhakusuunnitelmaa tai sitä korvaavaa suunnitelmaa päivitettäessä. Tässä arviossa otettaisiin huomioon mahdollisuus lisätyön tekemiseen. Arvio työnhakijan työkyvystä tehtäisiin käytettävissä olevien selvitysten perusteella. Tarvittaessa työnhakija tulisi ohjata 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuun työkyvyn arviointiin.
Nykyisen 1 momentin 1 kohdan mukaan työnhakuvelvollisuutta ei aseteta, jos työvoimaviranomainen, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveysviranomainen tai Kansaneläkelaitos on todennut, että työnhakijalla on työllistymistä edistävän monialaisen tuen tarve. Lisäksi nykyisen 2 momentin mukaan edellytetään, että tilanne kokonaisuutena arvioiden on sellainen, ettei työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista. Kyseiseen sääntelyyn viitataan työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetussa laissa, jonka 5 §:n 3 momentin mukaan monialaisen työllistymissuunnitelman tulee sisältää järjestämislain 5 luvussa tarkoitettu työnhakuvelvollisuus, ellei mainitun lain 48 §:stä muuta johdu.
Ehdotetun 3 momentin mukaan 1 momentin 7 kohdassa säädetyissä tilanteissa työnhakuvelvollisuus jätetään asettamatta sen tarkastelujakson osalta, jonka aikana työttömyys päättyy taikka varusmies- tai siviilipalvelus tai perhevapaa alkaa.
Työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetun lain mukaan, jos työvoimaviranomainen arvioi, että työttömän työllistyminen edellyttää työvoimaviranomaisen, hyvinvointialueen ja Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle kuuluvien työvoimapalvelujen ja sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelujen yhteensovittamista, on tämän ohjattava työnhakija monialaiseen palvelutarpeen arviointiin.
Pykälän 4 momentin
mukaan tilanteessa, jossa työvoimaviranomainen on ohjannut työnhakijan työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuun monialaiseen palvelutarpeen arviointiin, työvoimaviranomainen asettaisi työnhakuvelvollisuuden vasta monialaisen palvelutarvearvion jälkeen monialaiseen työllistymissuunnitelmaan mainitun lain nojalla.
48 a §.Työnhakuvelvollisuutta täyttävä toiminta
. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin työnhakuvelvollisuutta täyttävästä toiminnasta pääasiassa nykyistä 45 §:ää vastaavasti. Työnhakuvelvollisuutta ei voisi enää täyttää julkaisemalla nykyisessä 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun työnhakuprofiilin. Muutos johtuisi työnhakuprofiilia koskevaan sääntelyyn tässä esityksessä ehdotetuista muutoksista, joiden mukaan työnhakijalla olisi lähtökohtaisesti velvollisuus julkista työnhakuprofiili. Myöskään hakemalla yksilöityä työvoimaviranomaisen osoittamaa työpaikkaa ei voisi jatkossa täyttää työnhakuvelvollisuutta, vaan työnhakijan olisi haettava kyseistä työvoimaviranomaisen osoittamaa työpaikkaa, vaikka olisi jo täyttänyt työnhakuvelvollisuutensa.
Ehdotetussa
1 kohdassa
säädettäisiin nykyistä 45 §:n 1 kohtaa vastaavasti työnhakuvelvollisuuden täyttämisestä hakemalla vähintään kaksi viikkoa kestävää työsuhteessa tehtävää työtä.
Ehdotetussa
2 kohdassa
säädettäisiin työnhakuvelvollisuuden täyttämisestä hakemalla kestoltaan alle kaksi viikkoa kestävää työsuhteessa tehtävää työtä, jos asiasta on sovittu työllistymissuunnitelmassa. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi nykyisessä 45 §:n 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, jossa viitataan työnhakijoihin, joiden työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluessa muusta syystä kuin työttömyyden, työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun, palkkatuetun työn tai osa-aikaisen työn takia. Lisäksi kohderyhmään kuuluvat nykyisin työnhakijat, jotka ovat kolmen kuukauden kuluessa aloittamassa varusmies- tai siviilipalveluksen.
Ehdotetun 3 kohdan mukaan työnhakija voisi nykyistä 45 §:n 1 momentin 3 kohtaa vastaavasti täyttää hakuvelvollisuuttaan hakemalla lisätyötä omalta työnantajalta. Ehdotetun 2 momentin mukaan työnhakuvelvollisuutta voisi kuitenkin täyttää näin vain kerran tarkastelujakson aikana. Jos työnhakijalla olisi useampi työnantaja, hän voisi täyttää hakuvelvollisuuttaan kerran jokaista työnantajaa kohden.
Ehdotetut 4 ja 5 kohta vastaisivat nykyistä 45 §:n 4 ja 6 kohtaa.
9 luku Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu
75 §.Sopiminen opiskelusta työllistymissuunnitelmassa
. Pykälän
2 momenttia
muutettaisiin niin, että siihen lisättäisiin työkokeilu. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että 2 momenttia voitaisiin soveltaa myös, jos työnhakija olisi aloittanut opinnot työkokeilun aikana.
13 luku Asiakastietojen käsittely ja valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
114 §.Käsiteltävät tiedot
. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin uusi 11 kohta, jossa säädettäisiin tulotietojärjestelmästä annetussa laissa tarkoitetuista tiedoista. Näitä olisivat palkkoja ja tuloja koskevat tiedot sekä tiedot tuloerien ansainta-ajankohdista ja ammattinimikkeistä, joita työvoimaviranomainen voisi käsitellä arvioidessaan 33 §:ssä tarkoitettua palvelutarvetta. Palvelutarpeen arviointiin kuuluu työllistymistodennäköisyyden arviointi. Edellä mainituilla tiedoilla olisi merkitystä erityisesti arvioitaessa työllistymistodennäköisyyttä. Työllistymistodennäköisyys on keskimäärin sitä suurempi mitä lähempänä työnhakijalla on viimeksi ollut palkkatuloja. Työvoimapalveluissa työttömän määritelmään kuuluvalla henkilöllä voi myös olla palkkatuloja. Lisäksi tietoja voitaisiin käsitellä arvioitaessa osa-aikatyötä tekevien työnhakijoiden palvelutarvetta. Tietojen käsittelyoikeutetta tarvittaisiin myös, jos työvoimaviranomainen käyttäisi osana palvelutarpeen arviointia automaattista laskentatyökalua, joka hyödyntäisi työnhakijasta tulorekisteriin ilmoitettuja tietoja.
119 §.Tietojen luovuttamista koskevat erityissäännökset
. Pykälän 1 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Momentissa säädetään kehittämis- ja hallintokeskuksen velvollisuudesta luovuttaa oma-aloitteisesti työ- ja elinkeinoministeriölle tietoja työnvälitystilaston laatimista varten. Momentti kumottaisiin, koska työnvälitystilaston laatiminen ei enää kuulu työ- ja elinkeinoministeriölle.
14 luku Palvelualusta
127 §.Tarkoitus
. Pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti
. Uudessa 3 momentissa säädettäisiin palvelualustan laajennetusta tarkoituksesta, eli työnhakijan työnhakuprofiilin laatimisesta ja julkaisemista palvelustalla. Säännös täsmentäisi palvelualustan tarkoitusta.
Tässä esityksessä ehdotetaan, että pääsääntöisesti kaikkien työnhakijaksi rekisteröityvien tulisi laatia, julkaista ja pitää julkisena työnhakuprofiili palvelualustalla. Jos työnhakija ei toimisi edellä mainitusti työvoimaviranomainen laatisi ja julkaisi työnhakijasta työnhakuprofiilin. Julkaistujen profiilien kautta palvelualustalle kirjautuneet henkilöt, työnhakijat, työnantajat sekä yksityiset työnvälitysyritykset kohtaisivat toisensa avoimia työpaikkoja täytettäessä. Tarkoitus toteuttaisi nykyistä laajemmin perustuslain 18 §:n 2 momentissa säädettyä julkisen vallan velvollisuutta edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Tätä toteutettaisiin palvelualustalla julkaistujen työnhakuprofiilien ja avoimien työpaikkojen avulla sekä palvelualustan taustalla toimivan kohtaantotoiminnallisuuden avulla.
128 §.Työnhakuprofiilin laatiminen ja julkaiseminen
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin työnhakuprofiilin laatimisesta ja julkaisemisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työnhakuprofiilin laatimisen ja julkaisemisen edellyttävän henkilöasiakkaalta palvelualustalle kirjautumista. Kirjautuminen puolestaan edellyttäisi käyttäjän tunnistamista ja alustan käyttöehtojen hyväksymistä. Selvyyden vuoksi 1 momentti sisältäisi nykyistä 128 §:n 1 momenttia vastaavasti informatiivisen viittauksen palvelun käyttäjän tunnistamisen osalta digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019, jäljempänä digipalvelulaki) 6 §:n.
Työnhakuprofiilin laatiminen ja julkaiseminen olisivat kaksi erillistä vapaaehtoista toimea. Profiilin laatiminen tai julkaiseminen ei edellyttäisi työnhakijaksi rekisteröitymistä. Profiilin laatimisen jälkeen henkilöasiakas voisi käyttää palvelualustan kohtaantotoiminnallisuutta, vaikka ei julkaisisikaan profiiliaan ja näin edistää työllistymistään. Työnhakuprofiilin julkaisemisen jälkeen profiili olisi löydettävissä palvelualustan hakutoimintoa käyttämällä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin henkilöasiakkaan mahdollisuudesta määritellä palvelualustalla miltä osin ja kuinka pitkään hänen työnhakuprofiilinsa olisi julkaistuna. Työnhakuprofiilin julkaistuna olemiselle tulisi kuitenkin aina määritellä päättymispäivä. Julkaistu työnhakuprofiili ei enää päättymispäivän jälkeen olisi löydettävissä hakutoiminnon avulla, mikä tarkoittaisi sitä, että kohtaantotoiminnallisuus ei tarjoaisi profiilia hakuja tekeville työnantajille tai yksityisille työnvälitysyrityksille. Työnhakuprofiilin julkaistuna olemisen päättymispäivä toimisi myös suojamekanismina työnhakuprofiilissa julkaistuille henkilötiedoille varmistamalla sen, että tiedot olisivat julkaistuna vain tietyn ennalta määrätyn ajan.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin henkilöasiakkaan mahdollisuudesta milloin tahansa poistaa työnhakuprofiili ja perua työnhakuprofiilin julkaisu edellyttäen, että hän ei olisi rekisteröitynyt työnhakijaksi. Työnhakija ei siis voisi tehdä momentissa tarkoitettuja toimia työnhakunsa voimassaolon aikana, mutta työnhaun päätyttyä henkilö voisi perua profiilinsa julkaisun ja poistaa työnhakuprofiilinsa.
Työnhakuprofiilin poistamisella tarkoitettaisiin toimea, jolla laadittu profiili poistettaisiin, mutta ei henkilötietojen poistamista työnhakuprofiilien tietovarannosta, mistä säädettäisiin erikseen ehdotetussa 129 d §:ssä. Profiilin julkaisun perumisella tarkoitettaisiin toimea, jolla profiili ei enää olisi julkinen, eli profiili ei enää olisi työnantajan ja yksityisen työnvälitysyrityksen löydettävissä hakutoimintoa käyttämällä.
Momentissa tarkoitetuissa palvelualustan toimissa ei olisi kysymys rekisteröidyn oikeuksien rajoittamisesta tietosuoja-asetuksen 23 artiklan perusteella kansallisessa lainsäädännössä työnhakijoiden osalta.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin palvelualustan ylläpitäjän, eli KEHA-keskuksen velvollisuudesta informoida henkilöasiakasta ennen työnhakuprofiilin julkaisemista työnhakuprofiilin sisältämien tietojen rajoituksista sekä julkaisemisen vaikutuksista henkilötietojen suojaan. Tietojen rajoituksilla tarkoitettaisiin ehdotetuissa 128 a ja 129 §:ssä säädettyjä profiilin sisältämien tietojen rajoituksia.
Henkilöasiakasta tulisi informoida ainakin siitä, että työnhakuprofiili olisi lähtökohtaisesta nimetön, mutta nimettömyyttä ei kuitenkaan voitaisi taata sekä vapaamuotoisen esittelyn ja linkkien lisäämisen vaikutuksista työnhakuprofiilin lähtökohtaiseen nimettömyyteen. Informoinnin tulisi myös kohdistua siihen, että riippuen henkilön lisäämistä tiedoista, ne voisivat sisältää erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Lisäksi tulisi informoida siitä, että profiili ei saisi sisältää laissa salassa pidettäväksi säädettyä tietoa ja kertoa, että tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 ja 32 kohdassa tarkoitetut tiedot.
128 a §.Henkilöasiakkaan työnhakuprofiilin sisältämät tiedot
. Pykälä olisi uusi.
Pykälän
1 momentti
vastaisi pääosin asiasisällöltään nykyisen järjestämislain 128 §:n 2 momentin toista ja kolmatta virkettä, mutta sisältöä tarkennettaisiin työnhaun ja työllistymisen kannalta olennaisiin tietoihin. Tällä pyrittäisiin selventämään profiilin tietosisältöä. Pykälän 1 momentin mukaan työnhakuprofiili voisi sisältää työnhaun ja työllistymisen kannalta olennaisia tietoja henkilöasiakkaan työkokemuksesta, koulutuksesta, muusta osaamisesta ja työtoiveista. Muuhun osaamiseen voisi sisältyä esimerkiksi tietoja kielitaidosta sekä hankituista luvista tai pätevyyksistä, kuten hygieniapassista tai työturvallisuuskortista. Työtoiveet voisivat sisältää tietoja siitä, minkä toimialan tehtäviä henkilö etsii, tietoja alueista, joilta henkilö hakee töitä, ajankohdan, josta alkaen on käytettävissä uusiin tehtäviin, ja tiedon työmahdollisuuden koko- tai osa-aikaisuudesta tai vakituisuudesta tai määräaikaisuudesta. Nämä tiedot muodostaisivat lähtökohtaisesti nimettömän työnhakuprofiilin, mutta nimettömyyttä ei kuitenkaan voitaisi taata.
Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin, että työnhakuprofiili voisi sisältää henkilöasiakkaan vapaamuotoisen esittelyn ja linkkejä palvelualustan ulkopuolisiin palveluihin. Tietojen lisääminen johtaisi todennäköisesti siihen, että profiili ei enää olisi nimetön.
Momentilla pyrittäisiin ohjaamaan työnhakuprofiilin sisältöä, mutta momentti ei kuitenkaan määrittäisi työnhakuprofiilin minimisisältöä. Henkilöasiakas voisi aina vapaasti valita mitä momentissa tarkoitettuja tietoja hän työnhakuprofiiliinsa sisällyttäisi ja mitä tietoja hän julkaisisi.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, ettei työnhakuprofiiliin saisi sisällyttää tietoja, jotka olisivat laissa säädetty salassa pidettäviksi. Momentti vastaisi nykyisen järjestämislain 128 §:n 2 momentin neljättä virkettä. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 ja 32 kohdassa tarkoitetut tiedot.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin osaltaan nykyistä 128 §:n 3 momenttia vastaavasti henkilöasiakkaan oikeudesta, milloin tahansa muokata tai poistaa työnhakuprofiilinsa sisältämiä tietoja palvelualustalla.
129 §.Työnhakijan laatima ja julkaisema työnhakuprofiili
. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin työnhakijan velvollisuudesta laatia ja julkaista työnhakuprofiili. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin työnhakijan velvollisuudesta laatia ja julkaista työnhakuprofiili palvelualustalla 15 arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta tai 129 b §:n 1 momentin laatimista ja julkaisemista koskevan poikkeuksen päättymisestä. Työnhakijan tulisi sekä laatia että julkaista työnhakuprofiili palvelualustalla määräajan kuluessa.
Päivä, jona henkilö rekisteröityisi työnhakijaksi, laskettaisiin mukaan 15 arkipäivän määräaikaan. Tilanteessa, jossa työnhaun voimassaolo päättyisi ja henkilö käynnistäisi sen uudelleen, työnhakijaa koskisi sama määräaika, ellei profiili olisi edelleen julkaistuna. Määräaika olisi tarkoituksenmukainen, sillä työnhakijalla olisi vielä alkuhaastattelun jälkeen mahdollisuus toimia aikamääreen sisällä. Työvoimaviranomainen informoisi työnhakijaa työnhakuprofiilista myös alkuhaastattelussa ja lisäksi siellä käytäisiin yhdessä läpi 129 b §:n 1 momentissa säädetyt työnhakuprofiilin laatimista ja julkaisemista koskevat poikkeukset. Määräaika jättäisi ulkopuolelle myös sellaiset henkilöt, jotka olisivat työnhakijoina enintään 15 arkipäivää.
Työnhakuprofiilin laatimista ja julkaisemista koskeva ehdotetun 129 b §:n 1 momentin poikkeus kirjattaisiin työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan ja poikkeus olisi voimassa niin kauan, kuin suunnitelma olisi voimassa. Käytännössä työnhakijalla olisi 15 arkipäivää aikaa laatia ja julkaista työnhakuprofiili suunnitelman voimassaolon päättymisestä, jos 129 b §:n 1 momentin poikkeus soveltuisi.
Lisäksi 1 momentin toisen virkkeen mukaan työnhakijan olisi pidettävä työnhakuprofiili julkaisemisen jälkeen julkaistuna työnhakunsa voimassaolon ajan. Käytännössä edellä mainittu tarkoittaisi myös, että työnhakijan tulisi julkaista työnhakuprofiili uudelleen ennen profiilin julkaistuna olemisen päättymistä. Työnhakija saisi palvelualustalle rekisteröityyn sähköpostiosoitteeseen viikkoa ja päivää ennen ilmoituksen profiilin julkisena olemisen päättymisestä.
Pykälän
2 momentissa
mukaan työnhakijan työnhakuprofiilin tulisi sisältää työnhaun ja työllistymisen kannalta olennaiset tiedot työnhakijan työkokemuksesta, koulutuksesta, muusta osaamisesta ja työtoiveista. Työtoiveet voisivat sisältää tietoja siitä, minkä toimialan tehtäviä henkilö etsii, tietoja alueista, joilta henkilö hakee töitä, ajankohdan, josta alkaen on käytettävissä uusiin tehtäviin, ja tiedon työmahdollisuuden koko- tai osa-aikaisuudesta tai vakituisuudesta tai määräaikaisuudesta. Työnhakuprofiili voisi lisäksi sisältää työnhakijan vapaamuotoisen esittelyn ja linkkejä palvelualustan ulkopuolisiin palveluihin. Työnhakuprofiiliin ei kuitenkaan saisi sisällyttää tietoja, jotka on laissa säädetty salassa pidettäviksi.
Tiedot työkokemuksesta, koulutuksesta, muusta osaamisesta ja työtoiveista muodostaisivat lähtökohtaisesti nimettömän profiilin, mutta nimettömyyttä ei kuitenkaan voitaisi aina taata. Jos työnhakija lisäisi profiiliinsa vapaamuotoisen esittelyn ja linkkejä ulkopuolisiin palveluihin nimettömyys todennäköisesti poistuisi.
Työnhaun ja työllistymisen kannalta olennaisilla tiedoilla tarkoitettaisiin momentissa sitä, että työnhakijan ei tarvitsisi sisällyttää profiiliinsa kaikkia momentissa tarkoitettuja tietoja koko elämänsä ajalta, vaan ainoastaan sellaiset tiedot, jotka työnhakija kokisi oman työnhakunsa ja työllistymisensä kannalta olennaisiksi. Koulutuksesta ja työkokemuksesta voisi olla esimerkiksi viimeisimmät tiedot tai ainoastaan tämänhetkisen työnhaun ja työllistyminen kannalta olennaiset tiedot, jos työtä haettaisiin esimerkiksi muulta toimialalta. Tarkoitus olisi, että työnhakija saisi mahdollisimman vapaasti valita työnhaun ja työllistymisen kannalta olennaiset tiedot.
Laissa salassa pidettäviksi säädettyjen tietojen sisällyttämisen kielto lisäisi työnhakijan mahdollisuuksia olla sisällyttämättä jotakin tietoa työnhakuprofiiliinsa, mikäli työnhakija arvioisi, että tieto olisi laissa salassa pidettäväksi säädetty, tai voisi tällaisen tiedon paljastaa. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 ja 32 kohdassa tarkoitetut tiedot.
Toisaalta työnhakija voisi esittää edellytetyn tiedon yleisemmällä tasolla. Työnhakija voisi täyttää profiiliinsa työkokemuksen, koulutuksen ja muun osaamisen ilman yksilöiviä tietoja. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että työkokemuksen osalta voisi olla vain tehtävänimike ja sen kesto, ilman työnantajaa yksilöivää tietoa. Koulutuksen osalta riittäisi tutkinnon tai muun ammattipätevyyden nimi ja mahdollisesti sen kesto, ilman oppilaitosta yksilöivää tietoa. Muun osaamisen osalta voisi esittää esimerkiksi luvan tai pätevyyden nimen. Ilman yksilöiviä tietoja työnhakijan työnhakuprofiili säilyisi varmemmin nimettömänä eikä sisältäisi salassa pidettävää tietoa. Työnhakijalla olisi myös enemmän harkintavaltaa julkaistavien tietojen muodon ja sisällön osalta ja mahdollisuus itse vaikuttaa profiilinsa nimettömyyteen, mutta täyttää kuitenkin 2 momentin edellytykset profiilin sisällölle.
Pykälän
3 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen siitä, että työnhakijan työnhakuprofiiliin laatimiseen ja julkaisemiseen sovellettaisiin mitä 128 §:ssä säädetään. Lisäksi olisi informatiivinen viittaus siitä, että työnhakijaan sovellettaisiin mitä 128 a §:n 3 momentissa säädetään, mutta työnhakijan työnhakuprofiilin tulisi aina kuitenkin sisältää 129 §:n 2 momentissa säädetyt tiedot.
129 a §.Työvoimaviranomaisen velvollisuus laatia ja julkaista työnhakuprofiili työnhakijasta
. Pykälä olisi uusi. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin työvoimaviranomaisen uudesta lakisääteisestä tehtävästä laatia ja julkaista työnhakijasta työnhakuprofiili palvelualustalla viipymättä, jos työnhakija ei ole sitä itse tehnyt 129 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Työvoimaviranomaisen tulisi momentin perusteella myös julkaista työnhakijan työnhakuprofiili uudelleen julkaistuna olemisen päättymisen jälkeen, mikäli työnhakija ei profiilia itse julkaisisi. Profiili tulisi myös tässä tilanteessa julkaista viipymättä, mutta työvoimaviranomainen voisi kuitenkin harkita, olisiko tarkoituksenmukaisempaa ensiksi esimerkiksi ilmoittaa työnhakijalle asiasta, jos epäiltäisiin tai olisi ilmeistä, että työnhakija olisi unohtanut profiilin uudelleenjulkaisun. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että työnhakija voisi itse suorittaa uudelleenjulkaisun. Jos työnhakija ei työvoimaviranomaisen yhteydenoton jälkeenkään julkaisisi profiilia uudelleen, tulisi työvoimaviranomaisen julkaista työnhakijan profiili, jolloin julkaisun voitaisiin edelleen katsoa tapahtuneen viipymättä työvoimaviranomaisen toimesta, sillä julkaisuun liittyvät toimet olisi aloitettu työvoimaviranomaisen toimesta viipymättä.
Henkilö olisi myös voinut laatia ja julkaista työnhakuprofiilin ennen työnhakijaksi rekisteröitymistä, jolloin momentissa säädetty ei koskisi työvoimaviranomaista muuta kuin uudelleenjulkaisun yhteydessä. Työvoimaviranomainen ja työnhakija voisivat momentissa säädetyn estämättä laatia ja julkaista työnhakuprofiilin myös yhdessä esimerkiksi palveluprosessin aikana. Tällöin profiilin sisältöä kuitenkin rajoittaisi ehdotettu 129 a §. Selvyyden vuoksi todettaisiin, ettei työvoimaviranomaisen julkaisemaan profiilin ei sovellettaisi mitä 128 ja 128 a §:ssä säädettäisiin.
Työvoimaviranomaisen julkaistua työnhakijan työnhakuprofiilin, työnhakija voisi tehdä profiililleen 129 §:ssä tarkoitettuja toimia, eli työnhakija voisi esimerkiksi muokata ja poistaa työnhakuprofiilinsa sisältöä, mutta profiilin tulisi kuitenkin sisältää 129 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot.
Lisäksi momentin 1 mukaan työvoimaviranomaisen tulisi informoida työnhakijaa työnhakuprofiilin julkaisusta. Informointitavasta ei säädettäisi tarkemmin. Informoiminen voitaisiin tehdä esimerkiksi alkuhaastattelun tai muun palveluprosessin osan yhteydessä tai muulla tietoteknisellä tavalla. Säännös jättäisi työvoimaviranomaisen harkintaan informoinnintavan tarkoituksenmukaisuuden yksittäisen työnhakijan osalta. Informoinnin tarkoituksena olisi, että työnhakijalle ei tulisi missään tilanteessa yllätyksenä se, että työvoimaviranomainen julkaisi työnhakijasta työnhakuprofiilin ilman työnhakijan myötävaikutusta.
Pykälän
2 momentin
mukaan työvoimaviranomainen saisi sisällyttää työnhakijasta laatimaan ja julkaisema työnhakuprofiiliin ainoastaan profiilin laatimisen ja julkaisemisen kannalta tarpeellisia tietoja työnhakijasta. Tällaisia tarpeellisia tietoja olisivat momentin
1-5 kohdassa
tarkoitetut tiedot. Momentti jättäisi työvoimaviranomaiselle harkintavallan sen osalta olisiko jokin momentin 1-5 kohdassa tarkoitettu tieto tarpeellinen profiilin laatimisen ja julkaisemisen kannalta. Jos tieto ei olisi tarpeellinen, sitä ei saisi sisällyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan tietojen miminimointiperiaatteen nojalla työnhakuprofiiliin. Lisäksi työvoimaviranomaisen tulisi soveltaa pykälän
3 momenttia
työnhakuprofiilin sisällön osalta samanaikaisesti. Näin julkaistu profiili työnhakijasta olisi lähtökohtaisesti nimetön, mutta nimettömyyttä ei kuitenkaan voitaisi taata.
Jos työvoimaviranomainen arvioi ilmeiseksi, että jokin 2 momentin tiedoista paljastaisi työnhakijan henkilöllisyyden työvoimaviranomaisen tulisi jättää sisällyttämättä tieto julkaistavaan työnhakuprofiiliin tai muuttaa tieto yleisemmälle tasolle työnhakijan työnhakuprofiilissa, esimerkiksi alaa koskevaksi tiedoksi työkokemuksesta tai koulutuksesta. Tämä johtuisi suoraan tietosuoja-asetuksen tietojen minimointiperiaatteesta ja siitä, että työnhakuprofiilien tulisi olla nimettömiä.
Momentin 1 kohdan mukaan tarpeellinen tieto voisi olla työnhakijan työnhaun ja työllistymisen kannalta olennainen työkokemus ilman työnantajaa yksilöiviä tietoja. Työkokemuksella tarkoitettaisiin työ, -tehtävä- tai alanimikettä sekä työkokemuksen kestoa. Esimerkiksi, jos työnhakija olisi ollut ravintolassa töissä työnhakuprofiiliin tulisi tieto ravintolatyön työ- tai tehtävänimikkeestä, kuten kokki, tarjoilija tai hovimestari ja työkokemuksen kesto ilman työnantajaa yksilöivää tietoa, eli työnantajan nimeä tai muuta tunnusta. Vastaavasti työnhakuprofiilissa voisi olla tieto pelkästä alanimikkeestä, esimerkiksi ravintolatyö tai ravintolatyöntekijä. Tarkoitus olisi, että profiilissa ei olisi koko työhistoriaa, vaan olennainen työkokemus työnhaun ja työllistymisen kannalta, mikä tarkoittaisi yleensä viimeisintä tai viimeisimpiä työkokemuksia.
Momentin 2 kohdan mukaan tarpeellinen tieto voisi olla työnhakijan työnhaun ja työllistymisen kannalta olennainen koulutus ilman koulutuksen järjestäjää yksilöivää tietoa. Koulutustietona olisi siis esimerkiksi tutkinnon, muun koulutuksen tai ammattipätevyyden nimi, josta työnhakija olisi valmistunut tai jota työnhakija opiskelisi. Olennaisena koulutuksena pidettäisiin pääsääntöisesti työnhakijan ylintä koulutusta. Koulutustietoja voisi olla myös useampia, mikäli työnhakijalla olisi useampia koulutuksia.
Momentin 3 kohdan mukaan tarpeellisia tietoja voisivat olla työnhakijan työnhaun ja työllistymisen kannalta olennaiset tiedot voimassa olevista luvista ja pätevyyksistä, ilman myöntäjää yksilöiviä tietoja.
Momentin 4 kohdan mukaan tarpeellisia tietoja voisivat olla työnhakijan työtoiveet, työnhakualue ja kielitaito. Työnhakija ilmoittaisi työnhakijaksi rekisteröityessään työtoiveensa ja toivotun työnhakualueensa, jolloin nämä olisivat työvoimaviranomaisen tiedossa. Työnhakualue sisällytettäisiin profiilin vähintään maakuntatasolla.
Momentin 5 kohdan mukaan tarpeellisia tietoja voisivat olla työnhakijan työnhakuprofiilissa itse julkaisemat tai työnhakijan julkaistavaksi pyytämät 129 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Työnhakijan itse julkaisemilla tiedoilla tarkoitettaisiin sellaisia tietoja, jotka työnhakija olisi itse sisällyttänyt ja julkaissut työnhakuprofiilissaan. Esimerkiksi työnhakuprofiilin uudelleenjulkaisun yhteydessä olisi tärkeää, että työvoimaviranomainen voisi julkaista profiilissa työnhakijan itse julkaisemia tietoja, ettei näitä tarvitsisi poistaa profiilin tietosisällöstä uudelleenjulkaisun yhteydessä. Tietojen poistaminen tässä vaiheessa olisi haitallista työnhakijan työnhaun ja työllistymisen kannalta.
Työnhakuprofiili voitaisiin laatia yhdessä työnhakijan ja työvoimaviranomaisen kanssa, jolloin työvoimaviranomaisen työnhakijasta laatima ja julkaisema työnhakuprofiili voisi sisältää sellaisia 129 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja, joita työnhakija pyytäisi työvoimaviranomaista sisällyttämään julkaistavaan työnhakuprofiiliin.
Työvoimaviranomainen käyttäisi työnhakijoiden työnhakuprofiilien laatimiseen järjestämislain 120 §:ssä tarkoitettuun tietovarantoon tallennettuja tietoja. Järjestämislain 27 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan työnhakijaksi rekisteröityvän henkilön tulee antaa työvoimaviranomaiselle työllistymisen ja julkisten työvoimapalvelujen tarjoamisen kannalta tarpeelliset tiedot työkokemuksesta, koulutuksesta ja muusta osaamisesta. Lisäksi henkilöltä tiedustellaan työnhakijaksi rekisteröitymisen yhteydessä työtoiveista ja työnhakualueesta. Mainitut tiedot talletetaan järjestämislain 120 §:ssä tarkoitettuun valtakunnalliseen tietovarantoon. Järjestämislain 112 §:n mukaan asiakkaiden tietoja voidaan käyttää muun muassa järjestämislaissa tarkoitettujen palvelujen ja tehtävien järjestämiseen ja tuottamiseen. Lain 114 §:ssä säädetään tiedoista, joita henkilöasiakkaasta voidaan käsitellä. Työnhakija olisi 112 §:ssä tarkoitettu asiakas sekä 114 §:ssä tarkoitettu henkilöasiakas järjestämislain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan määritelmän perusteella. Työnhakuprofiili laatiminen ja julkaiseminen täyttäisi 112 §:ssä tarkoitetun asiakkaiden tietojen käyttötarkoituksen, sillä työnhakuprofiili olisi työnhakijalle palvelu ja profiilin laatiminen ja julkaiseminen työvoimaviranomaiselle lakisääteinen tehtävä. Tällä perusteella 120 §:ssä tarkoitettuun valtakunnalliseen tietovarantoon talletettuja tietoja voitaisiin käyttää työnhakuprofiilin laatimiseen ja julkaisemiseen, jos ne olisivat tehtävän kannalta tarpeellisia.
Tarkoitus olisi, että työnhakuprofiilien laatimisessa käytettäisiin avustavaa automaatiota. Profiilin julkaiseminen olisi laatimisesta erillinen toimi. Työnhakijaksi rekisteröityessä annetuista tiedoista voitaisiin laatia avustavan automaation avulla työnhakuprofiilin luonnos. Avustavan automaation avulla laadittua työnhakuprofiilia voisi hyödyntää sekä työnhakija että työvoimaviranomainen. Ennen työnhakuprofiilin julkaisemista työnhakijan tulisi muokata työnhakuprofiilin luonnosta niin, että profiili olisi 129 §:n mukainen. Vastaavasti työvoimaviranomaisen tulisi muokata profiilia niin, että profiili olisi 129 a §:n mukainen ennen profiilin julkaisemista.
Työvoimaviranomaisen yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu käsittelyperuste työnhakuprofiilien tietovarannon osalta olisi 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, sillä työvoimaviranomainen olisi tietovarannon yhteisrekisterinpitäjä ja vastaisi järjestämislaissa säädetyistä lakisääteisistä tehtävistä.
Toisen momentin sääntelyä työvoimaviranomaisen laatiman työnhakuprofiilin sisällöstä olisi pidettävä välttämättömänä, sillä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan tietojen minimimointiperiaatetta ei voitaisi pitää riittävä ohjaamaan työvoimaviranomaisten henkilötietojen käsittelyä tilanteessa, jossa työvoimaviranomainen julkaisee internetissä olevaan tietokantaan henkilötietoja. Tämän vuoksi pidettäisiin työnhakijoiden oikeussuojan kannalta välttämättömänä sitä, että profiilin sisällöstä olisi tarkempaa sääntelyä, joka ohjaisi laintasolla työvoimaviranomaista työnhakuprofiilin sisällön osalta. Momentin sääntelyn ei katsottaisi olevan ristiriidassa tietojen minimointiperiaatteen kanssa, koska työvoimaviranomaisella olisi harkintaa sen osalta, olisiko jokin momentissa tarkoitettu tieto tarpeellinen profiilin laatimisen ja julkaisemisen kannalta ja edellä kerrotusti sen kannalta voisiko jokin momentissa tarkoitettu tieto paljastaa henkilöllisyyden. Työvoimaviranomaisen tulisi lisäksi arvioida tarpeellisuutta tietojen minimointiperiaatteen mukaisesti ennen tiedon sisällyttämistä työnhakuprofiiliin.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, ettei työvoimaviranomaisen työnhakijasta julkaisema työnhakuprofiili saisi sisältää tietoja, jotka on laissa säädetty salassa pidettäviksi. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 ja 32 kohdassa tarkoitetut tiedot. Työnhakuprofiili ei myöskään saisi sisältää erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, ellei 2 momentin 5 kohdasta muuta johtuisi.
Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvilla tiedoilla tarkoitettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdasta ilmeneviä tietoja, eli rotu, etninen alkuperä, poliittinen mielipide, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys sekä geneettinen tai biometrinen tieto henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten, terveyttä koskevat tiedot, luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevat tiedot.
Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen ja laissa salassa pidettäviksi säädettyjen tietojen työnhakuprofiiliin sisällyttämisen kielto supistaisi niitä tietoja, joita työvoimaviranomainen voisi 2 momentin perusteella sisällyttää työnhakijan työnhakuprofiiliin. Jos työvoimaviranomainen arvioisi, että jokin 2 momentissa tarkoitettu tarpeellinen tieto olisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluva tai voisi paljastaa mainitun tiedon tai olisi laissa salassa pidettäväksi säädetty tai voisi tällaisen paljastaa, tietoa ei saisi sisällyttää julkaistavaan työnhakuprofiiliin. Tietojen minimointiperiaate täydentäisi suoraan sääntelyn soveltamista.
Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta 3 momentissa olisi kuitenkin poikkeus, eli työvoimaviranomainen voisi sisällyttää erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvan tiedon työnhakuprofiiliin, jos työnhakija olisi itse tiedon julkaissut työnhakuprofiilissaan. Käytännössä tätä sovellettaisiin tilanteessa, jossa työnhakija olisi itse julkaissut profiilinsa, mutta ei työnhakunsa kestäessä julkaisisi profiiliaan uudelleen, vaikka siihen olisi velvollisuus. Lisäksi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvan tiedon voisi sisällyttää työnhakuprofiiliin, jos kyse olisi 129 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tiedosta ja työnhakija pyytäisi tiedon sisällyttämistä. Tällainen tilanne voisi olla, jos profiili laadittaisiin ja julkaistaisiin yhdessä esimerkiksi palveluprosessin yhteydessä.
Momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin, että työvoimaviranomaisen tulisi aina määritellä työnhakuprofiilin julkaistuna olemiselle päättymispäivä, jolla suojattaisiin sitä, kuinka kauan työnhakijan henkilötiedot olisivat kerrallaan julkaistuna.
129 b §.Työnhakijan työnhakuprofiilin laatimista ja julkaisemista koskevat poikkeukset
. Pykälä olisi uusi. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin poikkeuksista velvollisuuksiin laatia ja julkaista työnhakuprofiili. Momentin
1 ja 2 kohdat
olisivat tyhjentäviä, eli niitä sovellettaisiin, jos kohdan edellytykset täyttyisivät. Momentin
3 ja 4 kohdat
sisältäisivät työvoimaviranomaisen harkintaa työnhakijan profiilin laatimista ja julkaisemista koskevan velvollisuuden osalta.
Poikkeus kirjattaisiin työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan. Tällöin työnhakijalla olisi yksiselitteisesti tiedossa, että hänen ei tarvitsisi laatia eikä julkaista työnhakuprofiilia ja toisaalta työnhakija tietäisi, että työvoimaviranomainen ei myöskään laatisi eikä julkaisisi hänestä työnhakuprofiilia. Poikkeus soveltuisi niin kauan, kuin työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma olisi voimassa.
Momentin 1 kohdan mukaan työnhakuprofiilia ei pitäisi laatia eikä julkaista, jos työnhakijalle ei asetettaisi työnhakuvelvollisuutta 48 §:n perusteella. Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämisestä sovittaisiin aina työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa.
Momentin 2 kohdan mukaan työnhakuprofiilia ei pitäisi laatia eikä julkaista, jos työnhakija työllistyisi kokoaikatyössä tai työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla päätoimisena yrittäjänä tai työnhakija opiskelisi työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla päätoimisesti. Kokoaikatyöllä tarkoitettaisiin työ- tai virkasuhteessa tehtyä työtä, jossa työaika olisi enemmän kuin 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta.
Momentin 3 kohdan mukaan työnhakuprofiilia ei pitäisi laatia eikä julkaista, jos työvoimaviranomainen arvioisi työnhakijan palvelutarpeen perusteella, että työnhakija ei voisi itsenäisesti hyödyntää palvelualustaa työnhaun ja työllistymisen edistämiseksi. Tarkoitus olisi huomioida sellaiset heikommassa asemassa olevat työnhakijat, jotka eivät voisi itsenäisesti hyödyntää palvelualustaa työnhaun ja työllistymisen edistämiseksi. Tällaisilla työnhakijoilla voisi esimerkiksi olla puutteita työ- tai toimintakyvyssä, tietotekniikkataidoissa, työnhakutaidoissa tai muissa itsenäiseen työnhakuun ja työllistymiseen liittyvissä taidoissa, kuten kieli-, luku- tai kirjoitustaidoissa.
Työvoimaviranomainen arvioisi työnhakijan tilannetta kokonaisuudessaan ja tekisi tämän perusteella kokonaisharkintaan perustuvan ratkaisun työnhakijan velvollisuudesta työnhakuprofiilin laatimiseen ja julkaisemiseen. Kohta 3 ei olisi tyhjentävä, vaan tarkoitus olisi, että työvoimaviranomaiselle jäisi harkintaa sen osalta voisiko työnhakija itsenäisesti hyödyntää palvelualustaa työnhaun ja työllistymisen edistämiseksi. Kohdan perusteella ei myöskään olisi tarkoitus luoda kategorisia poikkeuksia työnhakuprofiilin julkaisemista koskevan velvollisuuden osalta.
Momentin 4 kohdan mukaan työnhakuprofiilia ei pitäisi laatia eikä julkaista, jos työvoimaviranomainen arvioisi, että työnhakuprofiilin julkaiseminen olisi muusta työnhakijaan liittyvästä syystä ilmeisen perusteetonta. Työvoimaviranomaisen harkinnassa olisi se, onko työnhakijan työnhakuprofiilin julkaiseminen muusta työnhakijaan liittyvästä syystä ilmeisen perusteetonta. Työvoimaviranomaisen tulisi perustaa arvio työnhakijan kokonaistilanteeseen.
Muulla työnhakijaan liittyvällä ilmeisen perusteettomalla syyllä tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että työnhakija ei asioisi työvoimaviranomaisessa tietoteknisiä välineitä käyttäen tai työnhakijalla olisi voimassa oleva turvakielto. Kohdassa 4 tarkoitettua syytä ei määriteltäisi tyhjentävästi, mutta se perustuisi aina työvoimaviranomaisen kokonaisharkintaan työnhakijan kokonaistilanteesta. Näin työvoimaviranomainen voisi harkita työnhakijan työnhakuprofiilin julkaisemisvelvollisuutta sellaisissa tilanteissa, joista ei voitaisi tyhjentävästi säätää ennakolta lainsäädännössä.
Pykälän 1 momenttia sovellettaessa tulisi huomioida, että poikkeukset eivät muodostaisi koko työnhakijan työnhaun voimassaolon kestävää poikkeusta työnhakuprofiilin laatimatta ja julkaisematta jättämiselle, vaan työnhakijan tilanteen muuttuessa voisi 1 momentin poikkeus poistua. Voisi kuitenkin olla mahdollista, että 1 momenttia sovellettaisiin koko työnhakijan työnhaun ajan. Poikkeuksia olisi tarkoitus arvioida uudelleen työnhakijan työnhaun kestäessä muun palveluprosessin yhteydessä.
Selvyyden vuoksi todetaan, että työnhakija voisi 1 momentin estämättä kuitenkin aina laatia ja julkaista itse työnhakuprofiilinsa.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että työvoimaviranomaisen tulisi työnhakijan pyynnöstä perua työnhakijan työnhakuprofiilin julkaisu, jos jokin 1 momentissa tarkoitetuista seikoista täyttyisi. Työnhakija ei voisi työnhakunsa voimassaolon aikana perua työnhakuprofiilinsa julkaisua 128 §:n 3 momentin perusteella, minkä vuoksi säädettäisiin erikseen työnhakijan mahdollisuudesta pyytää työnhakuprofiilin julkaisemisen perumista, jos jokin 1 momentissa tarkoitetuista seikoista täyttyisi. Työnhakijan pyynnöllä tarkoitettaisiin mitä tahansa vapaamuotoista tahdonilmaisua työnhakuprofiilin julkaisemisen perumisesta.
Peruminen olisi tarkoituksenmukaista suorittaa työnhakijan pyynnöstä, sillä työnhakija voisi haluta hyödyntää julkaistua työnhakuprofiilia työnhaussa ja työllistymisessä, riippumatta siitä, että hänen ei tarvitsisi profiilia laatia ja julkaista 1 momentin perusteella.
Lisäksi 2 momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin, että työvoimaviranomaisen tulisi perua työnhakijan työnhakuprofiilin julkaisu, mikäli henkilö sitä pyytäisi työnhaun voimassaolon päätyttyä. Henkilö voisi vapaasti perua työnhakuprofiilinsa julkaisun 128 §:n 3 momentin estämättä työnhakunsa päätyttyä, mutta jos henkilö ei pystyisi esimerkiksi kirjautumaan palvelualustalle peruakseen profiilin julkaisun, voisi henkilö pyytää tätä työvoimaviranomaiselta.
Julkaisemisen peruminen olisi toimi palvelualustalla ja tietojen poistamisesta työnhakuprofiilien tietovarannosta säädettäisiin erikseen 129 d §:ssä. Julkaisemisen perumisen pyytämisen mahdollisuus olisi lisäsuojatoimi, sillä julkaistut työnhakuprofiilit olisivat joka tapauksessa julkaistuna vain ennalta määriteltyyn päättymispäivään asti. Julkaistun työnhakuprofiilin julkaisemisen peruminen työnhakijan pyynnöstä olisi tosiasiallinen hallintotoimi - ei hallintopäätös.
Työnhakija ei voisi käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja oikeuksiaan, minkä vuoksi olisi työnhakijan oikeussuojan kannalta tarkoituksenmukaista säätää julkaistun profiilin perumisen pyytämisen mahdollisuudesta. Säännöksellä täydennettäisiin työnhakijan oikeuksia omien henkilötietojen käytön rajoittamiseen tilanteessa, jossa oikeutta olisi muuten rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä. Sääntely olisi mahdollista tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan perusteella ja täyttäisi yleisen edun mukaisen tavoitteen sekä olisi oikeasuhteinen tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.
129 c §.Työnhakuprofiilien hakeminen palvelualustalla
. Pykälä olisi uusi. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin palvelualustalle kirjautuneen työnantajan ja yksityisen työnvälitysyrityksen oikeudesta hakea ja tarkastella palvelualustalla julkaistuja työnhakuprofiileja. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että työnantajat ja yksityiset työnvälitysyritykset saisivat käsitellä työnhakuprofiilien tietoja vain rekrytointi- tai työnvälitystarkoituksiin.
Työnantajaa ei määriteltäisi tyhjentävästi, mutta kyseessä tulisi olla sellainen työnantaja, jolla olisi mahdollisuus kirjautua palvelualustalle. Yksityisellä työnvälitysyrityksellä tarkoitettaisiin työvoimaviranomaisesta riippumattomia yksityisen tai oikeushenkilön tarjoamia työnvälityspalveluja sekä työvoiman vuokrausta harjoittavia toimijoita, joilla olisi mahdollisuus kirjautua palvelualustalle. Käytännössä kirjautuminen edellyttäisi yritys- ja yhteisötunnusta sekä tiettyä roolia yrityksessä tai yhteisössä, kuten jo nykyisin.
Työnantajat ja yksityiset työnvälitysyritykset saisivat käsitellä työnhakuprofiilien tietoja vain rekrytointitarkoituksessa tai työnvälitystarkoituksessa. Rekrytointitarkoituksella tarkoitettaisiin sitä, että työnantaja etsisi itselleen työntekijää. Työnvälitystarkoituksella tarkoitettaisiin sitä, että työntekijä välitettäisiin kolmannelle osapuolelle työhön. Sääntelyllä olisi tarkoitus ohjata laintasolla työnhakuprofiilien tietojen käsittelyä työnantajien ja yksityisten työnvälitysyrityksien osalta, vaikka tahojen asema itsessään jo ohjaisi tietojen käsittelyä. Työnantajien ja yksityisten työnvälitysyrityksien työnhakuprofiilien tietojen käsittely perustuisi oikeutettuun etuun, vaikka työnhakuprofiilien tiedot olisivat julkisia henkilötietoja. Sääntely mahdollistaisi myös sen, että käyttötarkoitukset voitaisiin lisätä 131 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin palvelualustan käyttöehtoihin ja näin ohjata työnantajia ja yksityisiä työnvälitysyrityksiä tietoturvalliseen palvelualustan käyttöön ja osaltaan turvata julkaistujen profiilien tietojen käsittelyä.
Momentin ensimmäinen virke vastaisi asiasisällöltään järjestämislain 129 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, mutta tahoja, jotka voisivat kirjautuneena hakea ja tarkastella julkaistuja työnhakuprofiileja, laajennettaisiin yksityisten työnvälitysyrityksien osalta.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kirjautumisesta palvelualustalle, joka edellyttäisi käyttäjän tunnistamista ja alustan käyttöehtojen hyväksymistä. Palvelualustaa käyttävän työnantajan ja yksityisen työnvälitysyrityksen tunnistamiseen sovelletaan, mitä digipalvelulain 6 §:n 2 momentissa säädetään. Edellä mainitut tahot tunnistettaisiin käyttämällä vahvaa sähköistä tunnistamista. Momentti vastaisi asiasisällöltään järjestämislain 129 §:n 2 momentin toista ja kolmatta virkettä, mutta momenttiin tehtäisiin 1 momentin muuttamisesta johtuvat muutokset yksityisten työnvälitysyrityksien osalta.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että työnhakuprofiilien hakeminen olisi mahdollista vain yksittäishakuina sekä hakuperusteesta, jota vähintään olisi käytettävä profiileja haettaessa. Näin varmistettaisiin, että muutamalla erillisellä haulla ei olisi mahdollista saada näkyviin kaikkia työnhakuprofiileja eikä suurinta osaa niistä. Ehdotettu 3 momentti vastaisi asiasisällöltään järjestämislain 129 §:n 3 momenttia.
129 d §.Työnhakuprofiilien tietovaranto, tietojen poistaminen ja siirtäminen
. Pykälä olisi uusi. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin 128 a, 129 ja 129 a §:ssä säädettyjen työnhakuprofiilien sisältämien tietojen tallentamisesta omaan työnhakuprofiilien tietovarantoon, joka olisi erillinen 120 §:ssä tarkoitetusta työvoimapalvelujen valtakunnallisesta tietovarannosta.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin KEHA-keskuksen velvollisuudesta poistaa tiedot työnhakuprofiilien tietovarannosta, kun henkilö poistaa työnhakuprofiilinsa palvelualustalta, mutta kuitenkin viimeistään, kun henkilön edellisestä palvelualustalle kirjautumisesta on kulunut vuosi. Tältä osin momentti vastaisi asiasisällöltään ja soveltamisalaltaan järjestämislain 130 §:n 2 momentin toista virkettä, mutta tietojen poistamisesta vastuussa oleva taho täsmennettäisiin lakiin.
Henkilöasiakas voisi milloin tahansa poistaa työnhakuprofiilinsa ja perua julkaisemansa profiilin julkaisun 128 §:n 3 momentin perusteella. Työnhakija voisi tehdä samat toimet työnhaun voimassaolonsa päättymisen jälkeen. Työnhakuprofiili olisi kuitenkin julkaistuna aina enintään ennalta määritettyyn päättymispäivään asti. Mainitut toimet tulisi erottaa KEHA-keskuksen velvollisuudesta poistaa tiedot työnhakuprofiilien tietovarannosta.
Tiedonhallintalain 21 §:n 2 momentin mukaan säilytysajan päättymisen jälkeen tietoaineistot on arkistoitava tai tuhottava viipymättä tietoturvallisella tavalla. Tietojen poistamisen yhteydessä tietoaineistot tulisi myös tuhota viipymättä tietoturvallisella tavalla, sillä tietoja ei arkistoitaisi.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetyn säilytyksen rajoittamisperiaatteen mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa säilytysaikoja, joita 2 momentilla mukautettaisiin kansallisessa lainsäädännössä. Työvoimaviranomainen olisi työnhakuprofiilien tietovarannon yhteisrekisterinpitäjä KEHA-keskuksen kanssa ja tietojen käsittely olisi tarpeen työvoimaviranomaisen ja KEHA-keskuksen järjestämislakiin perustuvien velvoitteiden hoitamiseksi. Esitetyn vuoden enimmäismääräajan katsotaan olevan oikeasuhtainen päämäärään nähden, sillä rekisteröidyt, voisivat olla vuoden ajan käyttämättä palvelualustaa, eikä olisi tarkoituksenmukaista, että tällaisen ajanjakson aikana välittömästi poistettaisiin rekisteröityjen tiedot palvelualustalta niin, etteivät työvoimaviranomaiset tai rekisteröidyt voisi hyödyntää uudelleen tietojaan työnhakuprofiilin julkaisemisessa. Sääntelyn oikeasuhtaisuutta lisäisi myös se, että työnhakuprofiilien tiedot eivät olisi julkaistuna, jos profiilia ei olisi julkaistu, eli tilanteessa, jossa profiili olisi ainoastaan laadittuna. Lisäksi rekisteröity voisi hyödyntää myös laadittua profiilia työnhaussa ja työllistymisessä uudestaan, eikä olisi tarkoituksenmukaista, että tiedot poistuisivat välittömästi ja rekisteröity joutuisi ilmoittamaan tiedot uudelleen.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, ettei 2 momentissa säädettyä sovellettaisi työnhakijaan työnhaun voimassaolon aikana. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi työnhakijan työnhaun voimassaolon päätyttyä poistaa tiedot työnhakuprofiilien tietovarannosta, kuten 2 momentissa säädetään. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että työnhakijan tiedot poistettaisiin tietovarannosta, kun hän itse työnhakunsa voimassaolon päättymisen jälkeen poistaisi työnhakuprofiilinsa, mutta kuitenkin viimeistään, kun palvelualustalle kirjautumisesta olisi kulunut yksi vuosi työnhaun päättymisen jälkeen.
Työnhakija voisi vapaasta työnhakunsa voimassaolon päättymisen jälkeen poistaa työnhakuprofiilinsa sekä perua työnhakuprofiilinsa julkaisun 128 §:n 3 momentin perusteella. Jos työnhakija ei olisi koskaan kirjautunut palvelualustalle ja työvoimaviranomainen olisi hänestä työnhakuprofiilin julkaissut, työnhakija voisi työnhakunsa voimassaolon päättymisen jälkeen pyytää työvoimaviranomaista perumaan profiilin julkaisun. Jos henkilö ei pyytäisi profiilin julkaisun perumista, profiili olisi julkaistuna enintään ennalta määriteltyyn päättymispäivään asti. Profiilin julkaisun peruminen tarkoittaisi, että työnantajat ja yksityiset työnvälitysyritykset eivät enää voisi löytää profiilia haku- ja tarkastelutoiminnan avulla.
Esitetyn vuoden enimmäismääräajan katsotaan olevan välttämätön ja oikeasuhtainen päämäärään nähden, sillä rekisteröityjen työnhaun voimassaolo voisi päättyä hetkellisesti eikä tässä tilanteessa olisi tarkoituksenmukaista rekisteröidyn tai työvoimaviranomaisten lakisääteisten tehtävien kannalta, että tiedot poistuisivat välittömästi tietovarannosta. Rekisteröity voisi työnhaun voimassaolon päättymisestä riippumatta haluta hyödyntää työnhakuprofiiliaan ja työvoimaviranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamisen kannalta ei voitaisi pitää tarkoituksenmukaisena, että tiedot tulisi poistaa välittömästi rekisteröidyn työnhaun voimassaolon päättymisen jälkeen, sillä työnhaku voisi päättyä esimerkiksi rekisteröidyn puolelta vahingossa. Sääntelyn oikeasuhtaisuutta lisäisi myös se, että työnhakuprofiilien tiedot eivät olisi julkisia, jos profiilia ei olisi julkaistu, eli tilanteessa, jossa profiili olisi ainoastaan laadittuna.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetyn säilytyksen rajoittamisperiaatteen mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa säilytysaikoja, joita 3 momentilla mukautetaan kansallisessa lainsäädännössä.
Kolme momentilla rajoitettaisiin rekisteröityjen oikeutta saada tietonsa työnhakuprofiilien tietovarannosta poistetuksi yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan perusteella sen jälkeen, kun tietoja ei enää tarvittaisi suoraan 17 artiklan 3 kohdan nojalla työvoimaviranomaisen tai KEHA-keskuksen lakisääteisen tehtävän hoitamiseen. Tietosuoja-asetuksen 23 artiklan mukaan tietojen poistamisen rajoittaminen on mahdollista kansallisen liikkumavaran puitteissa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja -vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide, jotta voidaan taata muut unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet, erityisesti unionille tai jäsenvaltiolle tärkeä taloudellinen tai rahoituksellinen etu, mukaan lukien rahaan, talousarvioon ja verotukseen liittyvät asiat sekä kansanterveys ja sosiaaliturva. Rajoituksessa noudatetaan perusoikeuksia ja sen katsotaan olevan välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide, sillä tavoiteltuun päämäärään nähden, koska tavoite liittyy siihen, että viranomainen kykenee hoitamaan lakisääteistä tehtäväänsä tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi työnhakija voi muokata profiilinsa tietosisältöä itse, ja perua profiilinsa julkaisun sekä poistaa laatimansa profiilin välittömästi työnhaun päättymisen jälkeen. Ei-julkaistu profiili ei näy palvelualustalla, minkä vuoksi katsotaan, että rekisteröidyn perusoikeudet on turvattu ja esitetty tietojen poistaminen työnhakuprofiilien tietovarannosta on oikeasuhtainen toimenpide huomioiden myös vuosittaiset työnhakujen päättymisen määrät.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin työnhakuprofiilien tietovarantoon rekisteröidyn mahdollisuudesta itse siirtää työnhakuprofiilinsa sisältämiä tietoja muulle taholle, jos kehittämis- ja hallintokeskus olisi mahdollistanut tietojen sähköisen siirtämisen muulle taholle palvelualustan kautta. Tietojen siirtäminen olisi rekisteröidylle aina vapaaehtoista.
Momentin tarkoitus ei olisi velvoittaa KEHA-keskusta mahdollistamaan rekisteröidylle rajatonta työnhakuprofiilien tietojen siirtämismahdollisuutta muille tahoille, vaan KEHA-keskus voisi päättää mille muille tahoille tietojen siirtäminen mahdollistettaisiin palvelualustan kautta. Tietojen siirtäminen muulle taholle olisi rekisteröidylle aina vapaaehtoista ja hän hallitsisi itse tietojensa siirtämistä palvelualustalle kirjautumisen jälkeen sekä vastaisi itse tietojensa siirtämisen oikeusvaikutuksista omaan henkilötietojensa suojaan. Säännös ei mahdollistaisi työviranomaiselle tai KEHA-keskukselle työnhakuprofiilien tietojen omatoimista luovuttamista muulle taholle ilman lainsäädännön edellytyksien täyttymistä.
Tarkoitus olisi, että rekisteröity voisi halutessaan siirtää työnhakuprofiilinsa tietoja muulle taholle, jossa niitä voitaisiin käyttää esimerkiksi pohjatietoina muun tahon profiilille tai työhakemuksen pohjana. Uusi rekisterinpitäjä, eli taho, jolle rekisteröity siirtäisi työnhakuprofiilinsa tietoja vastaisi siirrettyjen tietojen osalta yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä velvoitteista.
Momentissa ei olisi oikeudellisesti kysymys siitä, että viranomainen luovuttaisi tietyn henkilön tietoja erityis- tai yleislainsäädännön perusteella muulle taholle, vaan KEHA-keskus ainoastaan mahdollistaisi rekisteröidylle omien tietojen sähköisen siirtämisen muulle taholle. Tarkemmin ei myöskään säädettäisi siitä, miten tietojen sähköinen siirtäminen tulisi käytännössä toteuttaa, vaan tämä jäisi KEHA-keskuksen harkintaan, jolloin tulisi huomioida asiaa koskeva yleislainsäädäntö ja tietoturvallinen tietojen siirtäminen. Jos tietojen siirtämisessä hyödynnettäisiin tiedonhallintalaissa tarkoitettuja teknisiä rajapintoja, tulisi niihin soveltaa mitä tiedonhallintalain 22 ja 24 §:ssä säädettäisiin.
Momentti ei olisi ristiriidassa tiedonhallintalain 24 §:n eikä julkisuuslain 16 §:n kanssa, sillä rekisteröity itse päättäisi ja hyväksyisi omien työnhakuprofiilissa olevien tietojen siirtämisen muulle taholle palvelualustan kautta. Käytännössä tämä myös tarkoittaisi sitä, että 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa viranomaisen ei tarvitsisi varmistua siitä, että luovutuksensaajalla olisi oikeus tietojen saamiseen ja oikeus käsitellä tietoja, koska oikeudellisesti kyse ei olisi siitä, että viranomainen luovuttaisi itsenäisesti tietoja muulle taholle. Tämän vuoksi olisi myös välttämätöntä säätää rekisteröidyn mahdollisuudesta siirtää tietojaan erityislainsäädännössä.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada häntä koskevat henkilötiedot, jotka hän on toimittanut rekisterinpitäjälle, jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa, ja oikeus siirtää kyseiset tiedot toiselle rekisterinpitäjälle sen rekisterinpitäjän estämättä, jolle henkilötiedot on toimitettu, jos a) käsittely perustuu suostumukseen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla tai sopimukseen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla; ja b) käsittely suoritetaan automaattisesti. Mainitun artiklan 3 kohdan mukaan rekisteröidyn oikeutta ei sovelleta käsittelyyn, joka on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämistä varten.
Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan (68) kohdan mukaan 20 artiklassa tarkoitettu rekisteröidyn oikeus on luonteeltaan sellainen, ettei sitä olisi käytettävä niitä rekisterinpitäjiä vastaan, joiden julkisiin velvollisuuksiin henkilötietojen käsittely kuuluu. Siksi sitä ei pitäisi soveltaa silloin, kun henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjää koskevan lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi. Rekisteröidyn oikeus siirtää tai vastaanottaa häntä koskevia henkilötietoja ei saisi luoda rekisterinpitäjille velvoitetta hyväksyä tai ylläpitää tietojenkäsittelyjärjestelmiä, jotka ovat teknisesti yhteensopivia. Johdanto-osan (68) kohdassa todetaan kuitenkin myös, että rekisterinpitäjiä olisi kannustettava kehittämään yhteentoimivia muotoja, jotka mahdollistavat tietojen siirtämisen.
Työnhakuprofiilien tietovarannon rekisterinpitäjien oikeus käsitellä tietoja perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jolloin rekisteröidyllä ei olisi tietosuoja-asetuksen 20 artiklassa säädettyä oikeutta tietojen siirtämiseen mainitun artiklan 3 kohdan perusteella. Yleinen tietosuoja-asetus ei kuitenkaan estäisi rekisterinpitäjää mahdollistamasta rekisteröidylle häntä koskevien tietojen sähköistä siirtämistä, jos rekisterinpitäjä kehittäisi rekisteröidylle mahdollisuuden siirtää tiedot itse muille tahoille.
130 §.Työnhakuprofiilien tietojen käyttötarkoitus ja käsiteltävät tiedot
. Pykälän otsikkoa ja
2 momenttia
muutettaisiin sekä
3 ja 4 momentti
kumottaisiin.
Pykälän 1 momenttia ei muutettaisi. Esityksen 130 a §:stä johtuisi kuitenkin, että KEHA-keskus ja työvoimaviranomaiset olisivat työnhakuprofiilien tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterinpitäjien tietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan ja 1 momentissa säädettäisiin työnhakuprofiilien tietojen käyttötarkoituksesta yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla. Nykyinen 1 momentti täyttää tietojen minimoinnin periaatteen ja on yleisen edun mukainen ja oikeasuhtainen tavoiteltuun päämäärään nähden.
Pykälän
2 momentin
mukaan henkilöasiakkaan muitakin kuin 114 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja saataisiin käsitellä, jos ne olisivat välttämättömiä työnhakuprofiilin laatimisen, julkaisemisen tai palvelualustan käytön valvomisen kannalta. Momentissa tarkoitettuja välttämättömiä tietoja olisivat sellaiset tiedot, joita henkilöasiakas olisi itse lisännyt työnhakuprofiilinsa, mutta joiden käsittelyä järjestämislain 114 §:n 1 momentti ei mahdollistaisi. Tietoja ei voitaisi ennakolta listata, sillä henkilöasiakas voisi laatia vapaamuotoisen esittelyn ja lisätä linkkejä työnhakuprofiiliinsa sekä muokata vapaasti profiilinsa tietosisältöä. Työvoimaviranomainen käsittelisi näitä välttämättömiä tietoja esimerkiksi silloin, kun sen pitäisi laatia, julkaista tai uudelleen julkaista työnhakijan työnhakuprofiili ehdotetun 129 a §:n perusteella. Lisäksi tietoja voisi olla välttämätöntä käsitellä palvelualustan käytön valvomisen yhteydessä. Käytön valvomisella tarkoitettaisiin ehdotetun 131 §:n tehtäviä, joita suorittaisivat työvoimaviranomaiset ja KEHA-keskus asiakkaidensa osalta.
Järjestämislain 112 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan asiakkaiden tietoja voidaan käyttää järjestämislaissa tarkoitettujen palvelujen ja tehtävien järjestämiseen ja tuottamiseen. Lain 114 §:ssä säädetään tiedoista, joita henkilöasiakkaasta voidaan käsitellä. Työnhakija olisi järjestämislain 112 §:ssä tarkoitettu asiakas sekä 114 §:ssä tarkoitettu henkilöasiakas järjestämislain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan määritelmäsäännöksen perusteella. Työnhakijan työnhakuprofiili laatiminen ja julkaiseminen täyttäisi 112 §:ssä tarkoitetun asiakkaiden tietojen käyttötarkoituksen, sillä työnhakuprofiili olisi henkilöasiakkaalle ja työnhakijalle palvelu, ja profiilin laatiminen sekä julkaiseminen työnhakijasta olisivat työvoimaviranomaiselle järjestämislaissa säädettyjä tehtäviä. Järjestämislain 114 §:n perusteella työnhakijan työnhakuprofiilin tietoja voitaisiin käsitellä, sillä työnhakijoiden työnhakuprofiilien tiedot sisältyvät tietoihin, joita henkilöasiakkaasta, joka työnhakija myös olisi, voidaan käsitellä. Tällä perusteella työnhakijan työnhakuprofiilien tietovarannossa olevia tietoja voitaisiin käsitellä työnhakuprofiilin laatimiseen ja julkaisemiseen palvelualustalla. Tältä osin käsiteltävät tiedot kuitenkin rajoittuisivat 114 §:ssä säädettyihin tietoihin, minkä vuoksi edellä 2 momentista kerrotusta tulisi säätää erikseen.
Järjestämislain 114 §:n perusteella henkilöasiakkaan tunnistetietoja (henkilötunnus, nimi ja kotikuntatieto) voitaisiin myös käsitellä 112 §:ssä säädettyjä tarkoituksia varten, joihin työnhakuprofiilin laatiminen, julkaiseminen ja valvontatehtävä kuuluisivat. Tunnistetiedot eivät näkyisi laaditussa tai julkaistussa työnhakuprofiilissa, vaan tarvittavat tunnistetiedot tallennettaisiin työnhakuprofiilien tietovarantoon, jotta työvoimaviranomainen voisi tunnistaa tietyn työnhakijan työnhakuprofiilin lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan. Vastaavasti työvoimaviranomaisen laatima ja julkaisema profiili tulisi pystyä yhdistämään työnhakijaan, työnhakijan kirjautuessa palvelualustalle. Tunnistetiedot eivät siis vaikuttaisi työnhakuprofiilien lähtökohtaiseen nimettömyyteen millään tavalla, sillä henkilön tunnistetiedot eivät näkyisi työnhakuprofiilista muuta kuin rekisterinpitäjälle, joka hoitaisi lakisääteistä tehtäväänsä asiakkaidensa osalta.
Kaksi momentissa tarkoitettujen välttämättömien tietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli tietojen käsitteleminen olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Momentilla täsmennettäisiin niitä henkilötietojen tyyppejä, joita rekisterinpitäjä voisi lakisääteisiä tehtäviä suorittaessaan henkilöasiakkaasta käsitellä. Täsmentäminen olisi mahdollista yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan perusteella ja sitä olisi pidettävä oikeasuhtaisena tarkoitettuun päämäärään, eli viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamiseen nähden.
Kaksi momentissa tarkoitetut tiedot voisivat sisältää myös yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Tällaisesta tilanteesta olisi kysymys esimerkiksi silloin, kun henkilöasiakas itse lisäisi erityisiä henkilötietoja työnhakuprofiilinsa vahingossa tai tarkoituksella. Työvoimaviranomainen ja KEHA-keskus voisivat käsitellä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja henkilöasiakkaasta, sillä tietojen käsittely olisi sallittua 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla, eli käsittely koskisi henkilötietoja, jotka rekisteröidyn olisi nimenomaisesti katsottu saattaneen julkisiksi.
Pykälän 3 ja 4 momentti kumottaisiin.
130 a §.Työnhakuprofiilien tietovarannon rekisterinpitäjät
. Pykälä olisi uusi. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin työnhakuprofiilien tietovarannon yhteisrekisterinpitäjistä, joita olisivat KEHA-keskus ja työvoimaviranomaiset. Yhteisrekisterinpitäjinä toimivien KEHA-keskuksen ja työvoimaviranomaisten vastuualueet määriteltäisiin lainsäädännössä.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan, jos vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterinpitäjien vastuualueet voidaan määritellä yhteisrekisterinpitäjien keskinäisellä järjestelyllä tai osittain tai kokonaan jäsenvaltion lainsäädännössä. Järjestelystä tai lainsäädännöstä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Rekisteröity voi käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksia suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien vastuunjaosta. Rekisterinpitäjästä säätäminen on mahdollista tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan nojalla, sillä henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään osaltaan järjestämislain 14 luvussa.
Järjestämislain 116 §:n 1 momentissa säädetään KEHA-keskukselle tiedonsaantioikeus salassapitosäännösten estämättä saada muun muassa työvoimaviranomaiselta sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä järjestämislaissa tai muussa laissa säädettyjen työvoimapalvelujen toimeenpanoon, seurantaan ja arviointiin liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Järjestämislain 115 §:n 1 momentissa säädetään työvoimaviranomaiselle tiedonsaantioikeus salassapitosäännösten estämättä saada muun muassa toiselta työvoimaviranomaiselta ja valtion viranomaiselta sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä työvoimapalvelujen toimeenpanossa. Näiden säännösten perusteella tiedot voisivat liikkua yhteisrekisterinpitäjien välillä. Jokainen työvoimaviranomainen ja KEHA-keskus kuitenkin käsittelisi lähtökohtaisesti vain omien asiakkaiden tietoja, joista he myös vastaisivat.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin KEHA-keskuksen vastuulle kuuluvista yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän tehtävistä.
KEHA-keskus vastaisi yleisen tietosuoja-asetuksen:
12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista;
25 artiklassa tarkoitetusta sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta;
32 artiklassa tarkoitetusta käsittelyn turvallisuudesta;
35 artiklassa tarkoitetusta tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista;
36 artiklassa tarkoitetusta ennakkokuulemisesta ja muista sellaisista yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista, jotka koskevat käytettävän järjestelmän tietoturvallisuutta.
Momentin 6 kohdan mukaan KEHA-keskus vastaisi työnhakuprofiilien tietovarannon yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisista rekisterinpitäjän velvollisuuksista sellaisten rekisteröityjen osalta, jotka eivät olisi työvoimaviranomaisen asiakkaita. Työvoimaviranomaisen asiakkuus määrittyisi järjestämislain 17 §:n perusteella, jossa ei säädettäisi velvollisuudesta tarjota palveluita sellaisille asiakkaille, jotka asuvat ulkomailla tai joilla ei ole kotikuntaa Suomessa, eivätkä he oleskele missään kunnassa pääasiallisesti.
Työnhakuprofiilin voisi laatia myös esimerkiksi ulkomailla asuva henkilö, minkä vuoksi olisi tarpeen säätää erikseen näiden rekisteröityjen osalta rekisterinpitäjän tietosuoja-asetuksen mukaisista vastuista, sillä muuten työnhakuprofiilin laatimis- ja julkaisemismahdollisuus jouduttaisiin sulkemaan tällaisilta ulkomaalaisilta henkilöiltä ja tämä heikentäisi kansainvälistä työnvälitystä Suomeen.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin työvoimaviranomaisten yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista velvollisuuksiksi työnhakuprofiilien tietovarannon osalta. Työvoimaviranomaiset vastaisivat muista kuin KEHA-keskukselle säädetyistä 2 momentissa tarkoitetuista yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista. Kukin työvoimaviranomainen vastaisi rekisterinpitäjän tehtävistä asiakkaidensa osalta.
Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä rekisterinpitäjän tehtäviä, joista työvoimaviranomaiset vastaisivat, olisivat esimerkiksi 28 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus käyttää vain sellaisia henkilötietojen käsittelijöitä, jotka toteuttavat riittävät suojatoimet asianmukaisten teknisten ja organisatoristen toimien täytäntöön panemiseksi niin, että asetuksen vaatimukset täyttyvät. Myös rekisteröidyn oikeuksien toteuttamiseen liittyvät rekisterinpitäjän tehtävät, lukuun ottamatta KEHA-keskukselle kuuluvia tehtäviä, kuuluisivat työvoimaviranomaisille. Työvoimaviranomaisten välinen vastuu rekisterinpitäjän tehtävistä määräytyisi rekisteröidyn asiakkuuden perusteella ja asiakkuus määräytyisi järjestämislain 17 §:n perusteella.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaan rekisteröity voi käyttää asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien keskinäisestä vastuunjaosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että rekisteröity saa asian vireille riippumatta siitä, mille rekisterinpitäjistä hän pyyntönsä esittää. Rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen edellyttää, että jollekin rekisterinpitäjistä esitetty pyyntö tai tiedustelu välitetään tarvittaessa sille rekisterinpitäjälle, joka rekisterinpitäjien keskinäisen vastuualuejaon mukaan vastaa asiasta. Jos rekisteröity esimerkiksi esittäisi KEHA-keskukselle vaatimuksen tietojensa oikaisemisesta, KEHA-keskus voisi hallintolain mukaisesti siirtää asian sille työvoimaviranomaiselle, jonka asiakkaana rekisteröity on.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin vastuunjaosta työnhakuprofiilien tietovarannosta luovutettavien tietojen osalta. Tietoja työnhakuprofiilien tietovarannosta luovuttaisivat KEHA-keskus ja kukin työvoimaviranomainen asiakkaidensa osalta.
130 b §.Oikeus käyttää palvelualustaa
. Pykälä olisi uusi. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin palvelualustan käytön edellyttävän henkilökohtaista käyttöoikeutta. Lisäksi säädettäisiin viranomaisista, joiden palveluksessa oleville henkilöille oikeus käyttää palvelualustaa voitaisiin myöntää sekä tehtävistä, joiden hoitamista varten oikeus voitaisiin myöntää. Momentin mukaan KEHA-keskus, kunta ja kuntayhtymä voisivat myöntää oikeuden käyttää palvelualustaa palveluksessaan olevalle henkilölle, joka hoitaisi momentin
1 tai 2 kohdassa
tarkoitettuja tehtäviä.
Momentin 1 kohdan mukaan oikeus käyttää palvelualustaa voitaisiin myöntää järjestämislaissa säädettyjä tehtäviä hoitavalle henkilölle. Laissa säädettyjä tehtäviä olisivat esimerkiksi ehdotetun 129 a §:n mukainen työvoimaviranomaisen velvollisuus laatia ja julkaista työnhakijan työnhakuprofiili palvelualustalla.
Momentin 2 kohdan mukaan oikeus käyttää palvelualustaa voitaisiin myöntää elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetussa laissa (531/2025) tarkoitettuja kansainvälisen rekrytoinnin palveluita hoitavalle henkilölle. Mainitun lain 13 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetään Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen (entinen KEHA-keskus) tehtäväksi hoitaa valtakunnallisia palveluja, joilla edistetään osaajien maahanmuuttoa ja työvoiman liikkuvuutta (
kansainvälisen rekrytoinnin palvelut
).
Käyttöoikeuksien myöntäminen olisi tarkoituksenmukaista antaa KEHA-keskuksen lisäksi kuntien ja kuntayhtymien tehtäväksi, koska niillä olisi parhaimmat mahdollisuudet varmistua siitä, että käyttöoikeudet myönnetään kunnan ja kuntayhtymän palveluksessa oleville henkilöille oikean laajuisina.
Tiedonhallintalain 16 § ei rajoita käyttöoikeuksien ylläpitoa yksinomaan tietojärjestelmässä vastuussa olevan viranomaisen, eli KEHA-keskuksen tehtäväksi. Tiedonhallintalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 284/2018 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 16 §:n osalta, että tietojärjestelmästä vastuussa oleva viranomainen ei välttämättä ylläpitäisi käyttöoikeuksia, vaan tietojärjestelmää käyttävä viranomainen voisi olla vastuussa käyttöoikeuksien ajan tasalla pitämisestä. Perusteluissa todetaan lisäksi, että tyypillisesti tällaisia tietojärjestelmien käyttöoikeuksien vastuiden jakamista tapahtuu verkottuneissa usean viranomaisen yhteiskäytössä olevissa tietojärjestelmissä esimerkiksi palvelukeskuksiin organisoiduissa palveluntuotantomalleissa. Siten palvelukeskus määrittelisi käyttöoikeudet tietojärjestelmän vastuuviranomaisena, mutta tietojärjestelmää käyttävä viranomainen ylläpitäisi käyttöoikeuksia ajantasaisena. Edellä todetun perusteella, olisi mahdollista, että KEHA-keskuksen lisäksi kunnat ja kuntayhtymät vastaisivat käyttöoikeuksien myöntämisestä.
Tiedonhallintalain 16 §:n mukaan tietojärjestelmästä vastuussa olevan viranomaisen on määriteltävä tietojärjestelmän käyttöoikeudet. Käyttöoikeudet on määriteltävä käyttäjän tehtäviin liittyvien käyttötarpeiden mukaan, ja ne on pidettävä ajantasaisina. KEHA-keskus vastaisi järjestämislain 120 §:n mukaisesti palvelualustan kehittämisestä ja ylläpidosta ja KEHA-keskusta olisi pidettävä tiedonhallintalain 16 §:ssä tarkoitettuna tietojärjestelmästä vastuussa olevana viranomaisena. Näin ollen KEHA-keskus vastaisi palvelualustan käyttöoikeuksien määrittelystä.
Tiedonhallintalain 17 §:ssä säädetään lokitietojen keräämisestä. Mainitun pykälän mukaan viranomaisen on huolehdittava, että sen tietojärjestelmien käytöstä ja niistä tehtävistä tietojen luovutuksista kerätään tarpeelliset lokitiedot, jos tietojärjestelmän käyttö edellyttää tunnistautumista tai muuta kirjautumista. Lokitietojen käyttötarkoituksena on tietojärjestelmissä olevien tietojen käytön ja luovutuksen seuranta sekä tietojärjestelmän teknisten virheiden selvittäminen. Koska KEHA-keskus vastaa palvelualustasta, kuuluisi järjestelmän lokitietojen kerääminen KEHA-keskuksen vastuulle tiedonhallintalain 17 §:n mukaisesti.
Tiedonhallintalain 17 §:ää koskevien hallituksen esityksen (HE 284/2018 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lokitietojen keräämisen tarkoituksena ja perusteena on toteuttaa viranomaisten tietojärjestelmien tietoturvallisuutta siten, että lokitietojen perusteella voidaan selvittää virhetilanteita ja valvoa tietojärjestelmien käyttöä muun muassa oikeusturvan toteuttamiseksi ja virkavastuun todentamiseksi. Lokitietojen tarkoituksena on myös dokumentoida tietojärjestelmistä tehtävät luovutukset ja samalla osaltaan varmistaa, että luovutuksille on ollut olemassa lainmukainen peruste. Näistä syntyvät tietojärjestelmien käyttölokit ja luovutuslokit. Koska KEHA-keskus olisi vastuussa palvelualustan lokitietojen keräämisestä ja se vastaisi myös tietojärjestelmässä olevien tietojen käytön ja luovutuksen seurannasta sekä tietojärjestelmän teknisten virheiden selvittämisestä tiedonhallintalain 17 §:ssä säädetyllä tavalla.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin KEHA-keskuksen tehtäväksi käyttöoikeuden tekninen avaaminen, muuttaminen ja sulkeminen käyttöoikeuden myöntäneen viranomaisen ilmoituksen perusteella. Käytännössä viranomainen pyytäisi KEHA-keskukselta käyttöoikeuden teknistä avaamista, muuttamista ja sulkemista myöntämiensä, muuttamiensa tai poistamiensa käyttöoikeuksien osalta. Käyttöoikeuden myöntänyt viranomainen olisi kuitenkin aina vastuussa käyttöoikeuksien myöntämisestä riippumatta siitä, että KEHA-keskus suorittaisi käyttöoikeuden teknisen avaamisen, muuttamisen tai sulkemisen.
Tiedonhallintalain 16 §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan tietojärjestelmien ylläpito ja siihen liittyvät vastuut tulisi määritellä tiedonhallintamalleissa. Tiedonhallintamalleista säädettäisiin tarkemmin tiedonhallintalain 5 §:ssä. Tarkoituksena olisi, että käyttöoikeus palvelualustalle voitaisiin myöntää, muuttaa ja poistaa vastaavilla tavoilla, perusteilla ja toimenpiteillä kuin käyttöoikeus valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen. Valtakunnallisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöoikeuden tarkemmasta myöntämisestä, muuttamisesta ja poistamisesta säädetään järjestämislain 125 ja 126 §:ssä. Tiedonhallintalaki mahdollistaisi, että palvelualustan käyttöoikeuden osalta tiedonhallintamallit rakennettaisiin samoin kuin asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöoikeuksien osalta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että käyttöoikeuden myöntänyt viranomainen vastaisi myös käyttöoikeuden muuttamisesta ja poistamisesta myöntämien käyttöoikeuksien osalta ja KEHA-keskus vastaisi teknisistä toimenpiteistä.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin käyttöoikeuden myöntäneen, muuttaneen tai poistaneen viranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa myöntämisestä, muuttamisesta tai poistamisesta viipymättä KEHA-keskukselle. Käytännössä ilmoitusvelvollisuus koskisi KEHA-keskusta, kuntaa ja kuntayhtymää heidän palveluksessaan olevien henkilöiden osalta.
131 §.Palvelualustan käytön valvonta
. Pykälää muutettaisiin ja pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti
. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin KEHA-keskuksen laativan palvelualustan käyttöehdot. Lisäksi säädettäisiin tarkemmin siitä, mistä seikoista käyttöehdoissa voitaisiin antaa tarkempia ehtoja. Käyttöehtoihin voisi sisältyä palvelun käyttäjän ja ylläpitäjän vastuita, palvelualustan käyttöä koskevia teknisiä vaatimuksia, tietoturvallisuuden toteuttamista tarkentavia ja käyttöehtojen voimassaoloa koskevia ehtoja. Teknisillä vaatimuksilla tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, millä laitteilla alusta toimii. Lisäksi käyttöehtoihin voisi sisältyä alustan tietoturvallisuuden toteuttamista tarkentavia ehtoja, jotka voisivat sisältää muun muassa evästeiden käyttöä sekä käyttöehtojen voimassaoloa koskevaa ehtoja.
Käyttöehdot eivät olisi tässä yhteydessä yksityisoikeudellisia sopimusehtoja, vaan ne perustuisivat viranomaista sääntelevään lainsäädäntöön, eli järjestämislakiin ja yleislainsäädäntöön. Käyttöehdot ohjaisivat palvelualustan käyttöä ja suojaisivat sekä käyttäjää että viranomaista. Käyttöehdot sisältäisivät siis palvelun turvallisen, lainmukaisen ja tarkoituksenmukaisen käyttämisen ehtoja.
Momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin nykyistä 131 §:n 1 momenttia vastaavasti valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta koskien käyttöehtojen tarkempaa sisältöä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin KEHA-keskuksen ja työvoimaviranomaisen valvovan palvelualustan käyttöä sekä alustalla julkaistun sisällön lain ja käyttöehtojen mukaisuutta. Julkaistun sisällön lainmukaisuudella tarkoitettaisiin julkaistujen työnhakuprofiilien sisältämiä tietoja, joista säädettäisiin tarkemmin ehdotetussa 128 a, 129 ja 129 a §:ssä. Käytännössä valvontaa suoritettaisiin jälkikäteen. Työnhakijoiden työnhakuprofiilien osalta työvoimaviranomainen voisi suorittaisi valvontaa palveluprosessin osien yhteydessä, esimerkiksi työnhakukeskustelun yhteydessä.
Momentin toisessa ja kolmannessa virkkeessä säädettäisiin seuraamuksista, joita KEHA-keskus ja työvoimaviranomainen voisivat palvelualustan käyttäjille asettaa. Ensisijainen keino puuttua alustan epäasianmukaiseen käyttöön olisi kehottaa palvelualustan käyttäjää määräajassa poistamaan julkaisustaan lain tai käyttöehtojen vastainen sisältö. Jos käyttäjä ei noudattaisi kehotusta määräajassa, KEHA-keskus tai työvoimaviranomainen voisi poistaa kyseisen sisällön.
Seuraamukset asetettaisiin käytännössä hallintopäätöksin, joihin liittyisi muutoksenhakuoikeus. Valvonnassa noudatettavassa menettelyssä tulisi noudattaa hallintolain säännöksiä muun muassa asianosaisen kuulemisesta. Lain vastaisen sisällön poistamiseen kehottaminen ei kuitenkaan edellyttäisi hallintopäätöstä, mutta hallintolakia sovellettaisiin muuten.
Pykälän 2 momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin, että KEHA-keskus ja työvoimaviranomainen vastaisi tässä momentissa säädetystä valvonnasta ja seuraamuksista kumpikin asiakkaidensa osalta.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin KEHA-keskuksen mahdollisuudesta estää alustan käyttäjän palvelualustan käyttäminen määräajaksi, jos käyttäjän palvelualustalla julkaisema sisältö olisi toistuvasti lain tai käyttöehtojen vastaista.
Käytön estämisestä tulisi tehdä hallintopäätös, johon käyttäjällä olisi muutoksenhakuoikeus. Muutoin sovellettaisiin mitä hallintolaissa säädetään. Työvoimaviranomainen ilmoittaisi KEHA-keskukselle asiakkaidensa osalta 3 momentissa tarkoitetusta toistuvasta toiminnasta, mutta KEHA-keskus alustan ylläpitäjänä vastaisi hallintopäätöksen laatimisesta sekä palvelualustan käytön määräaikaisesta estämisestä.
Pykälän
4 momentiksi
siirrettäisiin nykyisen järjestämislain 131 §:n 3 momentti. Uusi 4 momentti vastaisi sisällöltään 3 momenttia ja momentissa säädettäisiin KEHA-keskuksen toimivallasta poistaa työpaikkailmoitus palvelualustalta.
Voimaantulo
. Sisältäisi voimaantulosäännöksen ja siirtymäsäännöksiä.
7.4
Työttömyysturvalaki
2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset
10 §.Opiskelu
. Säännöksessä on tarkoitettu, että yliopistossa suoritettavan jatkotutkinnon päätoimisuutta arvioitaessa otettaisiin huomioon kaikki opintokokonaisuuteen kuuluvat suoritukset, myös väitöskirjatyön vaatima työmäärä (tarkemmin HE 176/2022 vp, säännöskohtaiset perustelut). Yliopistot ovat kuitenkin ryhtyneet laatimaan jatko-opiskelijoiden opintosuunnitelmia siten, ettei niihin sisällytetä väitöskirjatyön vaatimaa työmäärää. Joissakin yliopistoissa työmäärä on määritelty noin 200 opintopisteeksi.
Pykälän
2 momentin 8 kohdan
sanamuotoa tarkennettaisiin siten, että opintosuunnitelman mukaisen laajuuden lisäksi opintojen päätoimisuutta arvioitaessa otettaisiin huomioon muutkin samaan opintokokonaisuuteen kuuluvat opintosuoritukset. Soveltamiskäytännössä väitöskirjatyön työmäärä on otettu huomioon opintojen kokonaislaajuudessa, vaikka työmäärää ei olisi kirjattu opintosuunnitelmaan.
13 §.Ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevan nuoren oikeus työttömyysetuuteen
. Koulutusta vailla olevia nuoria koskevien säännösten rakennetta muutettaisiin siten, että 13 §:ssä säädettäisiin velvollisuudesta hakea opiskelupaikkoja työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä sekä muun muassa opintojen keskeyttämisen vaikutuksesta työttömyysturvaoikeuteen. Uudessa 13 a §:ssä säädettäisiin siitä, mitä opiskelupaikkoja hakemalla hakuvelvollisuutta voi täyttää. Lähtökohtana olevasta koulutukseen hakemisvelvollisuudesta poikkeamisesta säädettäisiin 14 §:ssä ja pätevistä syistä jättää hakematta opiskelupaikkaa tai keskeyttää opinnot 15 §:ssä. Työttömyysturvaoikeuden palautumisesta säädettäisiin 16 §:ssä.
Kuten edellä on mainittu, hakuvelvollisuutta täyttävistä opiskelupaikoista säädettäisiin uudessa 13 a §:ssä ja haettavia opiskelupaikkoja koskevat maininnat poistettaisiin 13 §:n 1 momentista. Muulta osin 1 momentti vastaisi nykyistä.
Pykälän 2 momentin 2 ja 3 kohtaa muutettaisiin korvaamalla maininnat tietyistä opinnoista viittauksella uuteen 13 a §:ään. Käytännössä muutos tarkoittaisi sitä, että samalla kun hakuvelvollisuutta voisi 13 a §:n nojalla täyttää nykyistä laajemmin, kaikki hakuvelvollisuutta täyttävät opinnot olisivat 13 §:n 2 momentin perusteella samalla sellaisia, että myös opintojen keskeyttäminen ilman pätevää syytä johtaisi työttömyysturvaoikeuden menettämiseen.
Pykälän 3 ja 4 momentti vastaisi nykyistä.
13 a §.Haettavat opinnot
. Pykälä olisi uusi, mutta sen 1 momentin 1 ja 2 kohta sekä 3 momentti vastaisi nykyistä 13 §:n 1 momentin loppuosaa. Velvollisuutta hakea opiskelupaikkoja voisi jatkossakin täyttää hakemalla tutkintoon johtavaan, ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen. Tämä olisi samalla nykyistä vastaavasti ensisijainen hakuvaihtoehto, jolla pyritään ohjaamaan nuoria nimenomaan tutkinnon suorittamiseen, koska tutkinnon suorittaminen on tehokkain tapa edistää nuoren työllistymistä pitkällä aikavälillä. Tutkintoon johtavalla, ammatillisia valmiuksia antavalla koulutuksella tarkoitetaan myös korkeakoulussa suoritettavia tutkintoja.
Hakuvelvollisuutta voisi täyttää nykyistä vastaavasti myös hakemalla päätoimisina pidettäviin nuorille suunnattuihin lukio-opintoihin. Tämä edellyttäisi, että nuori ei aiemmin ole suorittanut muuta kuin peruskoulun oppimäärän.
Pykälän 1 momentin 3 kohta olisi uusi.
Siinä säädettäisiin hakuvelvollisuutta täyttävistä kansanopistoissa ja liikunnan koulutuskeskuksissa järjestettävistä opinnoista. Kansanopistot ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.
Liikunnan koulutuskeskukset puolestaan ovat valtakunnallisia sisäoppilaitoksia tai alueellisia oppilaitoksia, jotka järjestävät liikuntaharrastusta, hyvinvointia ja terveyttä edistävää koulutusta koko väestölle sekä liikunnan järjestö- ja seuratoimintaa palvelevaa koulutusta ja valmennustoimintaa.
Sekä kansanopistoissa että liikunnan koulutuskeskuksissa on melko laaja koulutustarjonta. Täyttääkseen haettavalle koulutukselle säädetyt edellytykset opintojen tulisi olla päätoimisia, eli opetusohjelman mukaisen laajuuden tulisi olla keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti tai 25 opetustuntia viikossa. Lisäksi on huomattava, että työnhakijaksi ilmoittautuva nuori on edelleen 13 §:ssä tarkoitettu koulutusta vailla oleva nuori kansanopistossa tai liikunnan koulutuskeskuksessa suoritetusta vapaan sivistystyön koulutuksesta huolimatta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opinnoista, jotka täyttäisivät koulutukseen hakuvelvollisuutta silloin, kun hakemisesta tällaisiin opintoihin olisi sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Mitään erityistä perustetta lähtökohtana olevista 1 momentissa tarkoitetuista hakuvaihtoehdoista poikkeamiseen ei tarvittaisi. Tarkoituksena on kuitenkin, että työvoimaviranomainen sisällyttäisi suunnitelmaan vain sellaisia opintoja, joiden se arvioi olevan tarkoituksenmukaisia nuoren työllistymisen ja myöhempien opiskelumahdollisuuksien kannalta. Ilman nuoren hyväksyntää mitään opintoja ei tulisi sisällyttää suunnitelmaan tämän säännöksen nojalla. Tämä johtuu erityisesti koulutusvalintojen pitkäaikaisesta vaikutuksesta työnhakijan elämään.
Osa 2 momentissa tarkoitetuista opinnoista on sellaisia, että työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa voitaisiin sopia näihin opintoihin hakemisesta jo nykyisin voimassa olevan 14 §:n nojalla. Opiskeluvaihtoehtoja nimettäisiin lain tasolla, jotta työvoimaviranomaista tuettaisiin hakemaan kullekin koulutusta vailla olevalle nuorelle tarkoituksenmukaisin polku opintoihin ja työelämään siirtymiseen.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan suunnitelmaan voitaisiin sisällyttää hakeminen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisiin opintoihin, joiden tavoitteena on ammatillisen perustutkinnon osan suorittaminen. Nykyisin opiskeluoikeutta haetaan ainakin lähtökohtaisesti koko tutkintoon, mutta joissakin tapauksissa nuoren nopeaa työllistymistä voitaisiin tukea ohjaamalla nuori suorittamaan tutkinnon osa tai osia. Lisäksi työvoimaviranomaisen tulisi ottaa huomioon, että yleensä koko tutkinnon suorittaminen vastaa parhaiten nuoren pitkäaikaista etua, ja siksi tutkinnon osien suorittamiseen ohjaamisen tulisi olla poikkeuksellista.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan hakuvelvollisuutta voisi täyttää hakemalla tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Tällaisen niin sanotun TUVA-koulutuksen kesto on yksi vuosi.
TUVA-koulutuksen yleisenä tavoitteena on saavuttaa sellaiset opiskeluvalmiudet, joiden avulla opiskelija voi hakeutua lukiokoulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen ja suoriutua näistä opinnoista. Opiskeluvalmiuksilla tarkoitetaan esimerkiksi kielen osaamista, soveltuvia opiskelutaitoja sekä elämänhallinnan taitoja. Lisäksi TUVA-koulutuksen aikana voi korottaa perusopetuksen arvosanoja, jos se on tarpeen halutun koulutuspaikan saamiseksi. Tämän lisäksi opiskelija voi suorittaa lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opintoja.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu korkeakouluopintoihin valmentava koulutus on suunnattu maahanmuuttajataustaisille henkilöille, joiden tavoitteena on hakea opiskelemaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon Suomessa. Opintojen laajuus on 30 opintopistettä ja opinnot kestävät noin kuusi kuukautta.
Valmentavassa koulutuksessa kehitetään maahanmuuttajan osaamista korkeakoulussa opiskelua varten. Koulutuksessa kehitetään opiskelutaitoja ja tutustutaan henkilöä kiinnostavaan koulutusalaan. Tarkoituksena on tukea hakemista korkeakouluihin valmentavan koulutuksen jälkeen.
Pykälän 2 momentin 4 kohdan nojalla koulutukseen hakemisvelvollisuutta voisi täyttää hakemalla työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen. Tätä niin sanottua TELMA-koulutusta järjestetään muun muassa ammattiopistoissa. Koulutus on 2 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla päätoimista opiskelua, ja sen kesto on 1–3 vuotta. Koulutus edellyttää sitä, että nuorella ei sairauden tai vamman vuoksi ole mahdollisuutta siirtyä suoraan tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Haettavan koulutuksen tulee 13 §:n 1 momentin mukaan aina olla sellaista, että henkilö täyttää koulutusta koskevat opiskelijaksi ottamisen perusteet. Tämä tulisi ottaa huomioon aina, kun työvoimaviranomainen ja nuori harkitsevat koulutuksen sisällyttämistä työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan.
TELMA-koulutus ei useinkaan johda jatko-opintoihin tai työelämään vaan esimerkiksi tuettuun työhön tai eläkkeelle siirtymiseen. Jos nuori palaa työnhakijaksi TELMA-koulutuksen jälkeen, työvoimaviranomaisen tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että nuoren kanssa laadittavassa työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovittaisiin jatkotoimista 14 §:n 2 momentin nojalla. TELMA-koulutukseen jälkeen työnhakija on edelleen koulutusta vailla oleva nuori, mutta esimerkiksi hakemista uudelleen TELMA-koulutukseen ei tulisi edellyttää.
Pykälän 2 momentin 5 kohdassa säädettäisiin mahdollisuudesta sisällyttää työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan työnantajan kanssa yhteishankintana hankittava tai vastaavalla tavalla järjestetty työvoimakoulutus. Tällaisia vastaavalla tavalla järjestettäviä koulutuksia ovat F.E.C.- ja KEKO –koulutukset (eli Further Educated with Companies ja Kehittämiskoulutukset). Näissä koulutuksissa koulutusohjelmiin valitaan henkilöitä, joille löytyy kehittämishanke tai muu vastaava projekti jonkin työnantajan tehtävissä toteutettavaksi osana asiantuntijakoulutusohjelmaa. Lisäksi säännös mahdollistaisi tältä osin mahdollisten uusien, vastaavalla tavalla järjestettävien koulutusten huomioon ottamisen, vaikka kyse olisi muusta kuin työvoimakoulutuksesta.
Koulutukseen hakuvelvollisuuden tarkoituksena on, että koulutusta vailla oleva nuori siirtyy työvoimapalveluiden ja työttömyysturvajärjestelmän piiristä opiskelemaan päätoimisesti ja hänen toimeentulonsa turvataan ensisijaisesti opintotuella. Tästä syystä pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, ettei hakuvelvollisuutta voi täyttää hakemalla työvoimakoulutukseen. Ehdotettu 2 momentin 4 kohta olisi tästä poikkeus. Poikkeuksen tekeminen perustuu siihen, että yhteishankintakoulutuksilla ja muilla vastaavilla koulutuksilla voidaan tukea nopeaa työllistymistä erityisen tuloksellisesti. Työvoimaviranomaisen tulisi kiinnittää työllistymissuunnitelmaa tai sitä korvaavaa suunnitelmaa laadittaessa huomiota siihen, onko nuorella todellinen mahdollisuus päästä kyseiseen koulutukseen ja suorittaa koulutus loppuun.
14 §.Koulutukseen hakemisvelvollisuuden määräajasta poikkeaminen ja korvaaminen muilla toimilla
. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälään ehdotettua sisällöllistä muutosta.
Laissa säädetystä takarajasta koulutukseen hakemisvelvollisuuden täyttämiselle ei ole mahdollista kokonaan luopua, jotta hakeminen tulee kattavasti selvitettyä kaikkien koulutusta vailla olevien nuorten kohdalla. Työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa voitaisiin kuitenkin pykälän sisällöltään uuden 1 momentin mukaan milloin tahansa 1.9.–31.8. välisenä aikana sopia määräajasta, jonka kuluessa työnhakijan on haettava tiettyä opiskelupaikkaa. Tämän paikan hakeminen täyttäisi osaltaan hakuvelvollisuutta.
Mitään laissa säädettyjä erityisiä syitä 1 momentissa tarkoitetulle sopimiselle ei olisi. Työvoimaviranomaisella säilyisi kuitenkin harkintavalta sen osalta, että suunnitelma muodostaa tarkoituksenmukaisen ja johdonmukaisen kokonaisuuden, jossa on tavoitteena koulutusta vailla olevan nuoren ohjaaminen koulutukseen. Käytännössä asian luonteesta johtuu, että ilman nuoren hyväksyntää tiettyyn koulutukseen hakemista ei tulisi sisällyttää suunnitelmaan.
Pykälän 2–4 momentti vastaisi asiasisällöltään nykyistä 1–3 momenttia, mutta 2 ja 4 momenttiin tehtäisiin 13 §:n muuttamisesta ja uudesta 13 a §:stä johtuvat säädösviittausten muutokset.
Jos työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa on sovittu opiskelupaikan hakemisesta 13 ja 13 a §:ssä säädetystä pääsäännöstä poiketen ja nuori joko laiminlöisi toteuttaa suunnitelmaa tältä osin tai keskeyttäisi kyseiset opinnot, hänen työttömyysturvaoikeutensa ratkaistaisiin 14 §:n perusteella. Jos suunnitelmassa olisi sovittu opiskelupaikan hakemisen sijasta esimerkiksi osallistumisesta johonkin työllistymistä edistävään palveluun ja nuori kieltäytyisi palvelusta tai keskeyttäisi sen ilman pätevää syytä, mahdollinen työttömyysturvaseuraamus asetettaisiin 2 a luvun perusteella. Tämä ilmenisi nykyistä 3 momenttia vastaavasti 4 momentista.
15 §.Pätevä syy jättää hakematta opiskelupaikkaa tai keskeyttää opinnot
.
16 §.Koulutusta vailla olevan nuoren työttömyys-turvaoikeuden palautuminen
. Pykäliin tehtäisiin 13 ja 14 §:n muuttamisesta johtuvat säädösviittausten muutokset. Asiasisällöllisesti pykälät vastaisivat 15 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta nykyistä.
Edellä mainittu 15 §:n 2 momentti olisi uusi. Koulutusta vailla oleva nuori ei välttämättä ole ollut työnhakijana opiskelupaikkaa hakiessaan eikä hänen kanssaan ole voitu sopia ehdotetussa 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tietyn opiskelupaikan hakemisesta työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa asetetun määräajan kuluessa. Jos nuori olisi hakenut edellytykset muutoin täyttävään, mutta muulloin kuin syksyllä alkavaan koulutukseen ennen työnhakunsa alkamista, tämä otettaisiin huomioon hakuvelvollisuutta täyttävänä opiskelupaikan hakemisena. Koulutukseen olisi kuitenkin tullut hakea 1.9.–31.8. välisenä aikana.
2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely
9 §.Työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvä menettely
. Pykälän
1 momentinjohdantokappaleesta
poistettaisiin maininta työnhakijan menettelyn toistuvuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnhakijalle asetettaisiin seitsemän päivän korvaukseton määräaika säännöksessä lueteltujen laiminlyöntien ja muun vastaavan menettelyn takia, vaikka kyse olisi ensimmäisestä laiminlyönnistä. Korvauksetonta määräaikaa ei asetettaisi, jos työnhakijalla on ollut työttömyysturvalaissa tarkoitettu pätevä syy menettelyynsä.
Päteviä syitä koskeviin säännöksiin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia lukuun ottamatta työvoimaviranomaisen työnhakijan haettavaksi osoittamien työpaikkojen hakemisen velvoittavuuden sekä osa-aikaisessa työssä olevien järjestämislaissa tarkoitetun työnhakuvelvollisuuden muuttamiseen liittyviä muutoksia 13 §:ssä.
Pykälän
1 momentin 1 ja 1 a kohdassa
säädettyjä alkuhaastattelua, työnhakukeskustelua ja täydentävää työnhakukeskustelua koskevia pykäläviittauksia muutettaisiin vastaamaan järjestämislakiin ehdotettuja muutoksia. Jos kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuja toimia tehtäisiin jo alkuhaastattelussa ja työnhakija jättäisi saapumatta haastatteluun, seuraamus haastatteluun saapumatta jättämisestä asetettaisiin momentin 1 kohdan perusteella, eikä saman momentin 2 kohtaa sovellettaisi työnhakijan samaan menettelyyn.
Pykälän 1 momentin
6 kohdassa
ei enää säädettäisi siitä, että työvoimaviranomaisen tarjoaman työn hakeminen on työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittavaa vasta sitten, kun hänelle viimeksi järjestetystä alkuhaastattelusta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Yhdessä järjestämislain 39 ja 40 §:än ehdotettujen muutosten kanssa työttömyysturvalain muutos tarkoittaisi sitä, että työvoimaviranomaisen tekemä työtarjous olisi työnhakijaa velvoittava työttömyyden alkamisesta lukien.
Vakiintuneesti käytetty ilmaus työvoimaviranomaisen tarjoamasta työstä korvattaisiin 1 momentin 6 kohdassa työvoimaviranomaisen työnhakijan haettavaksi osoittamalla työllä. Muutos olisi ainoastaan kielellinen ja kuvaisi paremmin sitä, mistä kyseessä olevassa työnvälitykseen liittyvässä toimessa on kyse.
Luvun 13 §:ä ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnhakijalla ei enää olisi pätevää syytä kieltäytyä työvoimaviranomaisen hänen haettavakseen osoittamasta työstä sillä perusteella, että hän on jo hakenut riittävää määrää työmahdollisuuksia ja näin täyttänyt työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan kirjatun työnhakuvelvollisuuden. Tähän liittyen haettavaksi osoitetun työn hakematta jättämistä tarkasteltaisiin jatkossa erikseen suunnitelmaan sisältyvän työnhakuvelvollisuuden toteuttamista koskevasta tarkastelusta.
Käytännössä edellä mainittu tarkoittaa sitä, että korvauksettomia määräaikoja ja työssäolovelvoitteita voitaisiin asettaa sekä osoitetun työn hakematta jättämisestä lukien ja tästä riippumatta suunnitelmaan sisältyvän työnhakuvelvollisuuden laiminlyömisestä. Viimeksi mainituissa tilanteissa seuraamus alkaisi nykyistä vastaavasti suunnitelmaan merkityn tarkastelujakson päättymisestä lukien.
Koska haettavaksi osoitetun työn hakematta jättämistä tarkasteltaisiin jatkossa erikseen suunnitelmaan sisältyvän työnhakuvelvollisuuden toteuttamista koskevasta tarkastelusta, pykälän nykyinen
2 momentti
kumottaisiin. Momentissa säädetään nykyisin mainittujen tilanteiden tarkastelemisesta kokonaisuutena.
Ehdotettu 2 momentti olisi sisällöltään uusi. Siinä säädettäisiin valtuudesta säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin työttömyysturvaseuraamusten alkamisajankohtaan vaikuttavista seikoista muun muassa niissä tilanteissa, joissa työnhakija on jättänyt hakematta työvoimaviranomaisen hänen haettavakseen osoittamaa työtä tai työnhakija on laiminlyönyt hakea työmahdollisuuksia työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa edellytetyllä tavalla. Työttömyysturvaseuraamusten asettamisen perusteista säädettäisiin laissa ja asetuksessa ainoastaan siitä, mistä lukien seuraamus asetetaan.
10 §.Toistuva työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvä menettely
.
10 a §.Työttömyysturvaoikeuden palautuminen
. Nykyisen 10 §:n otsikko muutettaisiin kuvaamaan paremmin säännöksen sisältöä. Nykyisen 10 §:n 2–3 momentti siirrettäisiin uudeksi 10 a §:ksi. Muutoksen tarkoituksena on selkeyttää säännösten rakennetta. Nykyisen 10 §:n 4 momentin ensimmäinen virke siirrettäisiin uuden 10 a §:n 3 momentiksi ja kaksi viimeistä virkettä 10 §:n 2 momentiksi.
Ensin mainitun 10 §:n 1 momentissa säädetty työttömyysturvaseuraamuksiin liittyvä porrastettu ankaroituminen kumottaisiin. Uuden 1 momentin mukaan työnhakijalle asetettaisiin työssäolovelvoite uuden laiminlyönnin tai vastaavan menettelyn takia, jos työnhakijalle olisi asetettu vuoden kuluessa korvaukseton määräaika esitetyn 9 §:n taikka korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite nykyisen 10 §:n nojalla.
Työnhakijan menettelyä tarkasteltaisiin vuoden ajanjaksolla uudesta laiminlyönnistä tai vastaavasta menettelystä taaksepäin luettuna. Ratkaisevaa olisi nykyistä vastaavasti se ajankohta, jona työnhakijan katsotaan menetelleen moitittavasti. Aiemman seuraamusta koskevan asian käsittelyajankohdalla ei olisi merkitystä, kuten ei myöskään sillä, onko aiempi seuraamus jo ehditty asettaa työnhakijan menetellessä uudelleen moitittavana pidettävällä tavalla.
Nykyisen 10 §:n 2 momentin johdantokappaleessa (uuden 10 a §:n 1 momentin johdantokappaleessa) säädetään työssäolovelvoitteen kestosta. Kestoa lyhennettäisiin nykyisestä 12 kalenteriviikosta kuuteen kalenteriviikkoon. Muutoksella helpotettaisiin etuusoikeuden palautumista. Työssäolovelvoitetta täyttäviin toimiin tai työssäolovelvoitteen kerryttämiseen liittyviin laskentasääntöihin ei esitetä muutoksia. Kokoaikainen ja osa-aikainen työ kerryttäisivät työssäolovelvoitetta edelleen 5 luvun 4 §:ssä säädettyjen palkansaajan työssäoloehtoon liittyvien ansiorajojen perusteella, ja työssäoloehtokuukaudet muunnettaisiin kalenteriviikoiksi 14 luvun 1 c §:n nojalla.
Luvun 10 §:n 2 momentti vastaisi nykyistä. Säännöksen merkitys kuitenkin kasvaisi, koska työvoimaviranomaisen työnhakijan haettavaksi osoittamien työpaikkojen hakemisen velvoittavuutta lisättäisiin. Säännöksen perusteella työnhakijalle ei voisi tulla asetettavaksi esimerkiksi kahta samasta päivästä alkavaa korvauksetonta määräaikaa tai työssäolovelvoitetta 9 §:ssä tarkoitetun menettelyn perusteella.
11 §.Pätevä syy olla osallistumatta työnhakijan palveluprosessiin liittyviin toimiin
. Pykälän
1 momentin
johdantokappaleessa säädettyjä viittauksia alkuhaastatteluun, työnhakukeskusteluun ja täydentävään työnhakukeskusteluun muutettaisiin vastaamaan järjestämislakiin ehdotettuja muutoksia.
12 §.Pätevä syy jättää toteuttamatta työnhakuvelvollisuutta
. Pykälän otsikkoa ja johdantokappaletta muutettaisiin kuvaamaan nykyistä paremmin pykälän sisältöä. Lisäksi pykälän
1 kohdassa
säädettyjä viittauksia työnhakuvelvollisuuden asettamiseen muutettaisiin vastaamaan järjestämislakiin ehdotettuja muutoksia. Muutokset eivät vaikuttaisi pykälän asiasisältöön.
13 §.Pätevä syy jättää hakematta työvoimaviranomaisen tarjoamaa työtä
. Pykälän
2 ja 3 kohta
kumottaisiin. Lakiteknisesti tämä toteutettaisiin muuttamalla pykälän johdantokappale ja
1 kohta
uudeksi 1 momentiksi. Samalla johdantokappaleen ilmaus työvoimaviranomaisen tarjoamasta työstä korvattaisiin 9 §:än ehdotettua muutosta vastaavasti työvoimaviranomaisen työnhakijan haettavaksi osoittamalla työllä.
Pykälän
2 kohdassa
säädetään nykyisin tilanteista, joissa työnhakija on vähintään kaksi viikkoa kestävässä osa-aikatyössä. Jatkossa työnhakijalla ei tässä tilanteessa enää olisi tällä perusteella pätevää syytä kieltäytyä työvoimaviranomaisen hänen haettavakseen osoittamasta työstä.
Työnhakijalla ei enää olisi pätevää syytä kieltäytyä myöskään nykyisessä
3 kohdassa
tarkoitetulla tavalla työvoimaviranomaisen hänen haettavakseen osoittamasta työstä sillä perusteella, että hän on jo hakenut riittävää määrää työmahdollisuuksia ja näin täyttänyt työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan kirjatun työnhakuvelvollisuuden.
Pykälän nykyinen
4 kohta
siirrettäisiin uudeksi
2 momentiksi
. Momentti vastaisi sisällöltään muutoin nykyistä 4 kohtaa, mutta siihen tehtäisiin vastaava kielellinen muutos kuin pykälän nykyiseen johdantokappaleeseen.
11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset
4 §.Työvoimaviranomaisen työvoimapoliittinen lausunto
. Työvoimaviranomaisen toimivallasta antaa työvoimapoliittisia lausuntoja työnhakijan oikeudesta työttömyysetuuteen säädetään 11 luvun 4 §:ssä ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivallasta saman luvun 4 a §:ssä.
Kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaan kuuluu antaa lausunto muun muassa 2 a luvussa tarkoitetusta työnhakijan työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä lukuun ottamatta mainitun luvun 10 §:n 2 ja 3 momenttia etuuden palautumisesta. Tilanteet liittyvät työttömyysturvaoikeuden palautumiseen sen jälkeen, kun työnhakijalle on asetettu työssäolovelvoite eli hän on menettänyt oikeutensa työttömyysetuuteen toistaiseksi.
Koska kehittämis- ja hallintokeskus ei anna työvoimapoliittista etuusoikeuden palautumisesta mainituissa tilanteissa, toimivalta kuuluu työvoimaviranomaiselle. Toimivalta on kuitenkin johdettava tulkinnalla 11 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdasta. Jotta toimivallasta säädettäisiin laissa yksiselitteisesti, mainittua 1 kohtaa täydennettäisiin säätämällä, että työvoimaviranomainen antaa työvoimapoliittisen lausunnon myös niissä 2 a luvussa säädetyissä tilanteissa, joissa toimivalta ei 4 a §:n nojalla kuulu kehittämis- ja hallintokeskukselle.
14 lukuErinäisiä säännöksiä
1 c §.Työssäolokuukauden laskennallinen muuntaminen kalenteriviikoiksi
. Pykälässä säädettyä säännösviittausta muutettaisiin vastaamaan 2 a lukuun ehdotettuja muutoksia.
Voimaantulo
. Lainkohta sisältäisi voimaantulosäännöksen ja siirtymäsäännöksiä.