2.1.1
Perus- ja ihmisoikeuksista, kansainvälisistä sopimuksista sekä EU-sääntelystä
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat Suomen valtiota ja takaavat samat ja yhtäläiset oikeudet kaikille ihmisille.
Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ovat esimerkiksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18/1990), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 8/1976), uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (SopS 80/2002) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6/1976). Lapsen edun, elatuksen ja toimeentulon näkökulmasta erityisen keskeisiä ovat YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59—60/1991, jäljempänä lapsen oikeuksien sopimus) määräykset.
Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sen ratifioineita maita laintasoisena. Sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikkien lapsia koskevien tai lapsiin vaikuttavien päätösten lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Sopimuksen 27 artikla koskee lapsen oikeutta riittävään elintasoon. Sopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin turvaamaan lapsen elatusmaksujen saannin vanhemmilta tai muilta lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustetaan myös lapsen oikeus sosiaaliturvaan. Sopimuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden nauttia sosiaaliturvasta, mukaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi toteuttamiseksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Artiklan 2 kohdan mukaan näitä etuuksia myönnettäessä olisi tarvittaessa otettava huomioon lapsen ja hänen elatuksestaan vastuussa olevien henkilöiden varallisuus ja olosuhteet, kuten myös muut lapsen esittämään tai hänen puolestaan esitettyyn hakemukseen vaikuttavat seikat.
YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS-sopimus) sisältää muun muassa työhön ja työoloihin, terveyteen, asumiseen, ravinnonsaantiin, koulutukseen ja kulttuuriin liittyviä oikeuksia. Erikseen sopimuksessa turvataan myös muun muassa lasten ja nuorten suojaa taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä ja terveydelle tai kehitykselle haitalliselta työltä sekä kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin lapsikuolleisuuden ja lasten terveen kehityksen parantamiseksi.
Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan tehtävänä on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopassa. Nämä oikeudet on taattava kaikille jäsenvaltion oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille ilman syrjintää. Peruskirjassa turvatut oikeudet koskevat muun muassa työelämän oikeuksia, koulutusta, asumista, terveyttä ja sosiaaliturvaa. Erikseen sopimuksessa turvataan lasten ja nuorten oikeutta suojeluun työelämässä ja työhönotossa sekä oikeutta sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun sisältäen muun muassa tarvittavat palvelut huolenpidolle, kasvatukselle ja koulutukselle, suojelun laiminlyönniltä, väkivallalta ja hyväksikäytöltä.
EU-valtioiden välillä sovelletaan ensisijaisesti neuvoston asetusta (EY) N:o 4/2009
Neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa, EUVL L 7, 10.1.2009, s. 1–79.
toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa (jäljempänä elatusapuasetus). Elatusapuasetus yksinkertaistaa prosessia, jolla yhdessä EU-valtiossa oleva elatusapuun oikeutettu voi hakea elatusapumaksuja toisessa jäsenvaltiossa olevalta elatusvelvolliselta. Asetuksen nojalla velkojan ja velallisen on mahdollista esittää keskusviranomaisten välityksellä erilaisia elatusavun perintään liittyviä hakemuksia, kuten olemassa olevan elatusapupäätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano, vastaanottavassa valtiossa tai uuden päätöksen hankkiminen.
Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin piirissä on laadittu elatusapua käsitteleviä yleissopimuksia, jotka voivat tulla sovellettavaksi, jos elatusvelvollinen tai elatusapuun oikeutettu ei asu EU-valtiossa. Keskeisin näistä on yleissopimus lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä
Yleissopimus lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä, EUVL L 192, 22.7.2011, s. 51–70.
. Yleissopimuksen tavoitteena on varmistaa lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun tehokas kansainvälinen perintä erityisesti perustamalla sopimusvaltioiden viranomaisten välille kattava yhteistyöjärjestelmä, mahdollistamalla hakemusten tekeminen elatusapupäätösten saamiseksi, määräämällä elatusapupäätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, ja edellyttämällä tehokkaita toimenpiteitä elatusapupäätösten pikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Laissa Suomen keskusviranomaisesta eräissä elatusapua koskevissa kansainvälisissä asioissa (1076/2010) säädetään Suomen keskusviranomaisesta elatusapua koskevissa kansainvälisissä asioissa ja keskusviranomaisen oikeudesta saada toiselta viranomaiselta tietoja ja muuta virka-apua asiassa. Lisäksi laissa säädetään oikeudesta oikeusapuun eräissä elatusapua koskevissa kansainvälisissä asioissa. Lain 2 §:n mukaan keskusviranomaisena Suomessa toimii oikeusministeriö.
Elatusapuasetusta ja Haagin lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä tehtyä yleissopimusta täydentää kansallisesti laki elatusvelvoitteita koskevan neuvoston asetuksen ja elatusavun kansainvälisestä perinnästä tehdyn yleissopimuksen soveltamisesta (1077/2010). Pohjoismaiden välillä on voimassa myös pohjoismainen perintäsopimus (SopS 8/1963)
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä tehty sopimus elatusavun perimisestä pakkotoimin (SopS 8/1963).
.
2.1.2
Elatusavun vahvistaminen ja muuttaminen
Yleistä
Suomen perhelainsäädäntö korostaa jaettua vanhemmuutta, mikä tarkoittaa, että vanhemmat jakavat lapsen huolenpitovastuun myös eron jälkeen. Vaikka lapsen elatusjärjestelmällä ei ole suoraa köyhyyden vähentämisen tavoitetta, sen tarkoituksena on varmistaa, että lapsi saa riittävää taloudellista tukea molemmilta vanhemmiltaan. Suomessa elatusjärjestelmän perustamisen tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena on ollut vahvistaa lapsen toisen vanhemman taloudellista vastuuta ja turvata yksinhuoltajatalouksissa asuvien lasten toimeentulo.
Ks. Jauhiainen et. al. Lapsiperheiden pienituloisuus, sosiaaliturva ja asumisjärjestelyt: LAPSOSET-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:35, , s. 137.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165895
Lapsen elatusta koskevat säännökset ovat laissa lapsen elatuksesta. Elatuslain 1 luvussa säädetään lapsen oikeudesta elatukseen sekä elatusvastuusta. Lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Elatuslain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan. Elatuslain 3 §:n 1 momentin nojalla lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan pääsääntöisesti päättyy lapsen täyttäessä 18 vuotta, lukuun ottamatta koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia koskevia mahdollisia poikkeuksia.
Elatusapua koskevat yleiset säännökset ovat elatuslain 2 luvussa. Elatuslain 4 §:n mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta, lapsi ei pysyvästi asu hänen luonaan, tai lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.
Elatusapua koskevissa asioissa alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa tai muu laillinen edustajansa. Lapsen huoltaja voi edustaa lasta myös silloin, kun vastapuolena on lapsen toinen huoltaja, jos lapsi asuu jommankumman vanhempansa luona. Asiasta säädetään elatuslain 5 §:n 1 momentissa. Saman pykälän 2 momentin mukaan lastenvalvojan velvollisuudesta avustaa lasta elatusapua koskevissa asioissa säädetään erikseen.
Elatuslain mukaan elatusapua voidaan määrätä suoritettavaksi vanhempien välisellä sopimuksella, jonka hyvinvointialue vahvistaa. Elatussopimus voidaan vahvistaa myös yleisessä tuomioistuimessa, tai erimielisyystilanteessa hakea asiasta tuomioistuimen antama tuomio.
Elatusapu määrätään valtaosassa tapauksista hyvinvointialueen vahvistamalla sopimuksella. Hyvinvointialueiden sosiaalihuollossa (lastenvalvojapalveluissa) vahvistettiin vuonna 2024 yhteensä 43 538 elatussopimusta. Sopimukset koskivat 4,3 prosenttia alle 18-vuotiaista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tilastoraportti 21/2024 ().
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151298/Perheoikeudelliset%20palvelut%202024.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vuonna 2024 käräjäoikeuksissa ratkaistiin 1 683 lapsen elatusavun vahvistamista koskevaa asiaa sekä 219 lapsen elatusavun muutosta koskevaa asiaa.
Lähde: Oikeusrekisterikeskus.
Elatuslain 6 §:ssä säädetään elatusavun suorittamisesta. Pykälän mukaan elatusapua on suoritettava kuukausittain etukäteen, jollei toisin ole sovittu tai määrätty. Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertamaksuna, mikäli tämä on tarpeen lapsen elatuksen turvaamiseksi vastaisuudessa ja sitä on elatusavun suorittajan maksukykyyn nähden pidettävä kohtuullisena. Velvollisuus suorittaa elatusapua päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.
Elatusavun vahvistaminen sopimuksella
Elatuslain 3 luvussa säädetään elatusavun vahvistamisesta sopimuksella. Elatuslain 7 §:n 1 momentissa säädetysti on elatusapua koskeva sopimus tehtävä kirjallisesti. Sopimuksesta tulee selvästi käydä ilmi: 1) lasta ja hänen vanhempiaan koskevat henkilötiedot; 2) elatusavun määrä; 3) mistä ajankohdasta lukien elatusapua on suoritettava; 4) milloin elatusavun suorittaminen päättyy; 5) milloin elatusapuerät erääntyvät maksettaviksi; sekä 6) kenelle elatusapu on suoritettava. Pykälän 2 momentin mukaan elatusapua koskevan sopimuksen allekirjoittavat se lapsen vanhemmista, joka sitoutuu suorittamaan elatusapua, sekä alaikäisen lapsen puolesta hänen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu edustajansa, joka useimmiten on lapsen kanssa asuva vanhempi. Pykälän 3 momentin mukaan sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön.
Elatuslain 8 §:n 1 momentin mukaan elatusavusta tehty sopimus on esitettävä vahvistettavaksi sille hyvinvointialueelle, jonka alueella lapsella on asuinpaikka tai, jos lapsella ei ole Suomessa asuinpaikkaa, sille hyvinvointialueelle, jonka alueella elatusvelvollisella on asuinpaikka. Jos kummallakaan heistä ei ole Suomessa asuinpaikkaa, sopimuksen vahvistamiseen sovelletaan, mitä 8 a §:ssä säädetään.
Elatuslain 8 §:n 2 momentin mukaan hyvinvointialueen on vahvistettava elatusavusta tehty sopimus, jos sopimuksen sisältö on elatuslain mukainen, ja sopimus on tehty säädetyssä muodossa sekä muutoin elatuslain säännöksiä noudattaen. Ennen sopimuksen vahvistamista hyvinvointialueen on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen, vanhempien maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat siten kuin lain 1–3 ja 6 §:ssä säädetään.
Elatusavusta tehty sopimus, jonka hyvinvointialue on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. Siten, jos lapsen vanhempi laiminlyö suorittaa vahvistetulla sopimuksella määrätyn elatusavun, se voidaan periä häneltä ulosottoteitse.
Lastenvalvoja on pyynnöstä velvollinen antamaan virka-apua toisen hyvinvointialueen lastenvalvojalle elatusavun vahvistamista koskevissa asioissa lastenvalvojalle kuuluvissa tehtävissä. Tällöin lastenvalvoja on velvollinen myös edustamaan toista lastenvalvojaa käsiteltäessä tämän toimeen kuuluvaa asiaa toimialueensa tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona.
Elatuslain 8 c §:n mukaan niitä elatuslain säännöksiä, jotka koskevat hyvinvointialueita, sovelletaan Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.
Elatussopimuksen täytäntöönpanokelpoisuus edellyttää, että se on tehty kirjallisessa muodossa viranomaisen vahvistamana. Elatuslain 17 §:n 2 momentin mukaan elatusavusta sovittaessa ja vahvistettaessa käytettävistä lomakkeista säädetään oikeusministeriön asetuksella. Oikeusministeriön asetuksessa vanhemmuus- ja elatusasioissa käytettävistä lomakkeista (169/2024, 2 §) säädetysti oikeusministeriö asettaa saataville lapsen elatuksesta annetussa laissa tarkoitettujen lomakkeiden kaavat. Nykyisten lomakkeiden sisältö on valmisteltu oikeusministeriössä, ja oikeusministeriö on aikanaan huolehtinut myös paperisten lomakkeiden jakelusta sosiaalitoimelle. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023, jäljempänä asiakastietolaki) annetun lain 20 §:n 2 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa määräykset sosiaalihuollon asiakirjojen tietorakenteista ja tietosisällöistä sekä tietorakenteissa valtakunnallisesti hyödynnettävistä koodistoista. Kyseisen säännöksen nojalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittää kansallisesti elatusavun vahvistamista koskevien asiakasasiakirjojen tietorakenteen.
Asiakastietolain 64 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada muun muassa valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten. Pykälän 3 momentissa säädetysti on sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisella oikeus saada pyynnöstä maksutta veroviranomaiselta ja Kansaneläkelaitokselta salassa pidettäviä henkilötietoja asiakkaan suostumuksesta riippumatta maksun määräämistä ja tietojen tarkistamista varten. Asiakkaalle tulee etukäteen ilmoittaa tietojen pyytämisestä.
Tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018, jäljempänä tulotietojärjestelmälaki) 5 luvussa säädetään tietojen luovuttamisesta tulorekisteristä. Lain 5 luvun 13 §:n mukaan Tulorekisteriyksikkö välittää ja luovuttaa tulorekisterin tietoja, jotka tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä. Tietoja luovutetaan tiedon käyttäjille 13 §:ssä säädettyihin tarkoituksiin. Pykälän 1 momentin 18 kohdan mukaan tulorekisteristä voidaan luovuttaa tietoja hyvinvointialueelle esimerkiksi asiakastietolaissa säädetyn tiedonsaantioikeuden toteuttamiseksi.
Hyvinvointialueilta on saatu tietoa siitä, että alueiden lastenvalvojapalveluissa vallitsevan tulkinnan mukaan elatussopimusta vahvistettaessa tai tarvetta elatusavun määrän muuttamiseen selvitettäessä ei voitaisi soveltaa asiakastietolain 64 §:ää, eikä vanhempien tulo- tai verotietoja voitaisi siten ilman vanhempien suostumusta tarkistaa. Tulkinta on saadun tiedon mukaan seurausta hyvinvointialueilla levinneestä sosiaalihuoltolain (1301/2014) tulkinnasta, jonka mukaan vanhempien asiointi lastenvalvojan vastaanotolla ei käynnistäisi sosiaalihuollon asiakkuutta, jolloin myöskään asiakastietolain 64 § ei soveltuisi lapsen elatuksesta annetussa laissa hyvinvointialueille säädettyjen tehtävien hoitamiseen.
Lapsen elatusavun vahvistaminen tuomioistuimessa
Elatuslain 4 luvussa säädetään elatusavun vahvistamisesta tuomiolla. Lain 9 §:n mukaan tuomioistuin voi vahvistaa elatusavun määrän ja sen suorittamistavan noudattaen, mitä elatuslain 1–3 §:ssä sekä 6 §:ssä on säädetty.
Jos lapsen elatuksesta ei saada vahvistettua sopimusta, on elatusavun vahvistamiseksi nostettava kanne tuomioistuimessa (käräjäoikeus) toista vanhempaa vastaan, vaatien lapsen puolesta ja lapsen nimissä elatusavun vahvistamista. Vaatimus elatusavusta voidaan esittää tuomioistuimessa erikseen, tai avioeroa, tai lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta, koskevien vaatimusten yhteydessä.
Lapsen elatukseen liittyvästä oikeudenkäyntimenettelystä ja täytäntöönpanosta säädetään elatuslain 6 luvussa. Erikseen kanteella vireille tulevassa elatusavun vahvistamista koskevassa asiassa asianosaisina ovat lapsi ja se vanhempi, jolta elatusapua vaaditaan. Elatuslain 13 §:n 1 momentin mukaan kannetta on lapsen puolesta oikeus ajaa lapsen huoltajalla tai lapselle määrätyllä edunvalvojalla. Yleensä kanneoikeutta käyttää se vanhempi, jonka luona lapsi väestötietojärjestelmän mukaan asuu. Elatuslain 13 a §:n mukaan myös hyvinvointialue voi tietyissä tilanteissa nostaa kanteen lapsen puolesta elatusasiassa.
Vastaajan kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään elatusapua koskevaa kannetta. Elatusapua koskeva vaatimus voidaan tutkia myös käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä elatusapua vaativalla tai saavalla on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.
Jos kanne on perusteltu, elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan tuomiolla. Tyypillisesti elatusapu määrätään elatuslain 10 §:n perusteella suoritettavaksi kanteen vireille panosta tai tuomiossa määrätystä tätä myöhäisemmästä ajankohdasta lukien.
Elatusavun muuttamisesta
Elatusavun muuttamisesta ja palauttamisesta säädetään elatuslain 5 luvussa. Aiemmin vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan elatuslain 11 §:n mukaisesti myöhemmin muuttaa, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1–3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Elatusapua voidaan muuttaa myös, jos elatusapua koskevan sopimuksen harkitaan olevan kohtuuton. Elatusavun muuttamiselle on siten kaksi eri perustetta, eli olosuhteiden olennainen muuttuminen, tai niin sanottu alkuperäinen kohtuuttomuus.
Elatusavun muuttamista harkittaessa on vahvistetun elatusavun määrä otettava huomioon sellaisena kuin se on eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetun lain (660/66) mukaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan vahvistetun elatusavun muuttamista harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös kanteen vireille panoa edeltäneen yhden vuoden aikana vallinneet olosuhteet, jos tähän on erityisiä syitä.
Vanhemman elatuskyky voi parantua alkuperäisen elatussopimuksen vahvistamisen tai elatusapua koskevan tuomion antamisen jälkeen. Elatusapu on saatettu vahvistaa esimerkiksi tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat olleet opiskelijoita, jotka ovat eläneet opintotuen varassa. Ammattiin valmistuminen voi nostaa elatuskykyä niin merkittävällä tavalla, että elatusavun korottaminen on mahdollista. Myös aikaisemmasta elatusvastuusta vapautuminen esimerkiksi sen vuoksi, että elatusvelvollisen luona asunut lapsi on täyttänyt 18 vuotta, voi parantaa vanhemman elatuskykyä siinä määrin, että hänet voidaan velvoittaa suorittamaan toisen vanhemman luona asuvalle lapselleen lisää elatusapua.
Kangas, U. (2023). Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. Alma Talent Oy, s. 247–249.
Elatusavun määrää voidaan myös alentaa olosuhteiden olennaisen muutoksen vuoksi. Oikeuskäytännössä ansiotulojen merkittävää alentumista on pidetty olennaisena muutoksena, jos muutos ei ole johtunut vapaaehtoisesta siirtymisestä huonommin palkattuun tehtävään.
Ks. KKO 1993:116, KKO 1987:70, KKO 2020:60.
Lapsen elatuksen turvaamiseen liittyvistä hyvinvointialueiden tehtävistä
Sosiaalihuollon järjestämisvastuusta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021, jäljempänä sote-järjestämislaki) ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa (615/2021, jäljempänä Uusimaa-laki). Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sote-järjestämislain 1 §:n 3 momentin mukaan, mitä kyseessä olevassa laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan tietyin poikkeuksin myös Helsingin kaupunkiin sen järjestäessä sosiaalihuoltoa Uusimaa-lain mukaisesti. Käytännössä Helsingin kaupungin sosiaalihuollon järjestämisvastuu vastaa sisällöltään ja laajuudeltaan hyvinvointialueen järjestämisvastuuta.
Sosiaalihuoltolaissa säädetään sosiaalihuollon yleisistä periaatteista, hyvinvoinnin edistämisestä, yleisistä sosiaalipalveluista, sosiaalihuollon toteuttamisesta, palvelujen laadun varmistamisesta sekä muutoksenhausta sosiaalihuoltoa koskeviin päätöksiin. Lisäksi säädetään hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista, lain 14 §:ssä mainittujen erillislakien mukaisista sosiaalipalveluista. Sosiaalihuoltolain 14 §:n 3 momentti sisältää luettelon muista laeista, joissa säädetään hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista sosiaalihuollon tehtävistä ja palveluista. Näihin lukeutuvat lapsen elatuksesta annetun lain mukaiset tehtävät (12 kohta). Sosiaalihuoltolain 2 §:n soveltamisalasäännöksen mukaan sosiaalihuoltolain (muuta) sääntelyä sovelletaan kaikkeen hyvinvointialueen sosiaalihuoltoon, jollei sosiaalihuoltolaissa tai muussa laissa toisin säädetä.
Elatustukilailla kumotussa elatusturvalaissa (671/1998) säädettiin kunnan varoista lapselle maksettavasta elatustuesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä elatusavun perimiseksi sekä kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin elatusavun vahvistamiseksi ja muuttamiseksi. Tavoitteena oli turvata lapsen oikeus riittävään elatukseen.
Ks. hallituksen esitys elatusturvalaiksi (HE 73/1996 vp), s. 9.
Elatustukilailla elatustuen toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirrettiin vuonna 2009 kunnilta Kansaneläkelaitokselle, ja rahoitus siirtyi kunnilta valtiolle. Elatusavun vahvistamiseen ja muuttamiseen liittyvät tehtävät jäivät, sosiaalihuollon alaan kuuluvina palveluina, kunnille.
Ks. Hallituksen esitys eduskunnalle elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp).
Hyvinvointialueiden aloitettua tehtävänjako on, aiemmin viitatusti, säilynyt samana.
Edellä viitatusti on elatuslain 13 a §:n mukaan hyvinvointialueella oikeus ajaa lapsen puolesta elatuskannetta tietyissä tilanteissa. Pykälän 1 momentin mukaan, jos lapsi on joutunut tai on vaarassa joutua elatuksen puutteeseen eikä vanhemman velvollisuutta suorittaa elatusapua ole vahvistettu tai jos vahvistettu elatusapu on lapsen elatukseen riittämätön, hyvinvointialueella on oikeus ajaa lapsen puolesta kannetta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi.
Elatuslain 13 a §:n 2 momentin mukaan, jos lapselle maksetaan elatustukea, on toimielimellä oikeus ajaa kannetta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi, vaikka lapsi ei ole joutunut tai ole vaarassa joutua elatuksen puutteeseen. Jos lapselle maksetaan elatustukea, toimielimellä on oikeus ajaa kannetta myös elatusavun alentamiseksi. Pykälän 3 momentin nojalla toimielimen on ennen 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ryhtymistä varattava lapsen huoltajalle ja elatusvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi. Pykälän 2 ja 3 momenteissa mainitulla toimielimellä tarkoitetaan käytännössä hyvinvointialueen toimielintä.
Hyvinvointialueen kanneoikeuden historia juontaa kauas. Nykyistä elatuslain 13 a §:ää pääosin vastaava säännös sosiaalihuollon viranomaisen kanneoikeudesta lapsen elatusasiassa sisältyi jo vuonna 1963 voimaan tulleeseen lakiin elatusavun ennakosta (281/1963). Sääntely siirrettiin elatusavun ennakosta annetun lain kumonneeseen, lapsen elatuksen turvaamisesta annettuun lakiin (122/1977) ja myöhempään elatusturvalakiin, jolla kumottiin elatuksen turvaamisesta annettu laki. Aiemmin todetusti elatusturvalaki kumottiin elatustukilailla, missä yhteydessä kyseinen kanneoikeussääntely siirrettiin niin sanottuun vanhaan sosiaalihuoltolakiin (710/1982, pääosin kumottu). Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen yhteydessä kanneoikeutta koskeva pykälä siirrettiin elatuslakiin, johon pykälä, edellä todetusti, yhä sisältyy.
Hallituksen esitys sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 164/2014 vp).
Sote- järjestämislain säätämisen yhteydessä myös elatuslain 13 a §:ää muutettiin säätämällä oikeus elatuskanteen nostamiseen hyvinvointialueen, tai sen toimielimen, oikeudeksi
Ks. Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen lainsäädäntöön sekä eräihin muihin lakeihin tehtävistä muutoksista hyvinvointialueiden perustamista jasosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevasta lainsäädännöstä johtuen (HE 56/2021 vp), s. 310.
.
Viranomaisaloitteisen kanneoikeuden osalta elatustukilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin, että kunnan [sosiaalihuollon] toimielimellä olisi myös elatustuen Kansaneläkelaitokselle siirtämisen jälkeen oikeus ajaa kannetta lapsen elatusavun vahvistamiseksi tai korottamiseksi tilanteissa, joissa lapsi muutoin on vaarassa jäädä elatuksen puutteeseen sekä, elatusavun muuttamiseksi, muissakin tilanteissa, jos se katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi.
Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp), yksityiskohtaiset perustelut liittyen elatuslain 13 a §:ää edeltäneeseen sosiaalihuoltolain 27 f §:een, s. 40.
Elatuslain 13 a §:n 1 momenttia koskevien säännöskohtaisten perusteluiden mukaan kanteen nostaminen hyvinvointialueen toimesta lapsen puolesta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi voisi tapahtua esimerkiksi silloin, kun lapsi on jäänyt vaille huoltajaa tai, kun huoltaja ei jostakin syystä kykene omatoimisesti huolehtimaan elatusapuasian hoitamisesta. Perusteluiden mukaan tarkoitus on, että viranomainen käyttäisi kanneoikeuttaan elatusavun vahvistamiseksi vain poikkeuksellisesti.
Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi (HE 49/2008 vp), yksityiskohtaiset perustelut liittyen sosiaalihuoltolain 27 f §:een, s. 40.
Hallituksen esitystä valmisteltaessa saatujen tietojen mukaan on kyseisen lainkohdan mukaista oikeutta kanteen nostamiseen elatusavun vahvistamiseksi voitu käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa, lapsen kanssa väestötietojärjestelmän mukaisesti asuvan vanhemman hakiessa toimeentulotukea, on ilmennyt lapsen jääneen vaille elatusta toiselta vanhemmaltaan tämän kieltäydyttyä elatusavun vahvistavasta sopimuksesta, ja arvioitaessa lapsen kanssa asuvan vanhemman olevan kykenemätön alisteisen asemansa tai haastavan elämäntilanteensa vuoksi elatuskanteen nostamiseen itsenäisesti.
Edellä viitatuissa esitöissä 13 a §:n 2 momentissa säädettyä toimielimen oikeutta ajaa kannetta lapsen elatusavun korottamiseksi tai alentamiseksi tilanteissa, joissa lapsen elatus ei ole vaarantunut, mutta lapselle maksetaan elatustukea ja elatusavun muuttaminen olisi tarkoituksenmukaista, on perusteltu toteamalla, että maksettaessa lapselle elatustukea on myös yhteiskunnan edun mukaista, että elatusavun määrä mahdollisimman hyvin vastaa elatusvelvollisen maksukykyä, sillä elatustukea alhaisempi elatusapu lisää elatustukimenoja, mutta niin voi käydä myös silloin, kun elatusavun määrä ylittää selvästi elatusvelvollisen maksukyvyn.
Ks. hallituksen esitys eduskunnalle lapsen elatusturvaa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 73/1996 vp), s. 21.
Perusteluissa todetaan esimerkiksi elatusavun alentamiskanteen voivan tulla kyseeseen tilanteissa, joissa elatusavun määrä näyttää elatusvelvollisen maksukyvystä saatujen tietojen perusteella ilmeisesti ylimitoitetulta, eikä sitä saada sopimuksin alennetuksi. Perusteluiden mukaan tarkoitus on, että elatusavun alentamiskanteen nostaisi kuitenkin ensisijaisesti elatusvelvollinen itse, eikä elatusvelvollinen voisi edellyttää, että toimielin ajaisi kannetta hänen puolestaan.
Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp), sosiaalihuoltolain 27 f §:n 1 momentin yksityiskohtaiset perustelut, s. 40.
Pykälän 3 momentin mukaan toimielimen tulee varata sekä lapsen huoltajalle että elatusvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen pykälän 1 ja 2 momenteissa tarkoitetun kanteen nostamista. Säännökseen yksityiskohtaisissa perusteluissa todettiin tarkoituksena olevan, että mahdollisuudet elatussopimuksen aikaansaamiseksi selvitettäisiin aina ennen kanteen nostamista.
Ks. hallituksen esitys elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2008 vp), s. 39–40 (perustelut liittyen ehdotettuun sosiaalihuoltolain 27 f §:ään).
Sosiaalihuoltolain 4 §:ssä säädetään asiakkaan edusta. Pykälän mukaan, jos henkilöllä on muun lain nojalla oikeus sosiaalipalvelujen saamiseen, on sovellettava niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua. Sosiaalihuoltolain 5 §:n mukaan kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Pykälän mukaan lasten kohdalla on, sosiaalihuoltolain 4 §:ssä mainittujen asioiden lisäksi, kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä sekä iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon; 3) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 4) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen.
Sosiaalihuoltolain lisäksi asiakkaan oikeuksista ja hyvinvointialueelle kuuluvista velvoitteista säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000, jäljempänä asiakaslaki).
Sosiaalihuoltolain 11 §:ssä säädetään sosiaalipalvelujen järjestämisvelvollisuudesta hyvinvointialueilla kyseisessä pykälässä lueteltuihin tuen tarpeisiin. Pykälän mukaan palveluja on järjestettävä esimerkiksi asiakkaan taloudellisen tuen tarpeeseen sekä lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseksi. Sosiaalihuoltolain 13 §:n mukaan lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Pykälä kattaa myös lapsen välttämättömästä toimeentulosta huolehtimisen.
Sosiaalihuoltolain 34 §:n mukaan sosiaalihuoltoasia tulee vireille hakemuksesta tai kun hyvinvointialueen sosiaalihuollon työntekijä on muutoin tehtävissään saanut tietää mahdollisesti sosiaalipalvelujen tarpeessa olevasta henkilöstä. Sosiaalihuoltolain 36 § edellyttää, että kun hyvinvointialueen sosiaalihuollon palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, hänen on huolehdittava, että henkilön kiireellisen avun tarve arvioidaan välittömästi. Lisäksi henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta.
Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997, jäljempänä toimeentulotukilaki) 2 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/1929), lapsen elatuksesta annetussa laissa ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja adoptiolastensa elatuksesta. Toimeentulotuki on siten viimesijainen, tarveperusteinen toimeentuloturvan muoto. Tästä johtuu, että toimeentulotuki voidaan toimeentulotukilain 20 §:n nojalla periä takaisin tuen saajaan nähden elatusvelvolliselta, joka on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa.
2.1.3
Elatustuki elatusavun korvaajana ja täydentäjänä
Elatustuen tarkoituksesta, saajista ja toimeenpanosta
Elatustukilaki takaa oikeuden valtion varoista maksettavaan elatustukeen sellaiselle lapselle, jolla ei ole toista oikeudellista vanhempaa, sekä tilanteisiin, joissa lapsen oikeudellinen vanhempi, jonka luona lapsi ei asu, laiminlyö hänen maksettavakseen vahvistetun elatusavu suorittamisen, tai, jos kyseisen vanhemman elatuskyky on vahvistettu puutteelliseksi. Kansaneläkelaitos vastaa elatustuen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä sekä seuraa ja valvoo elatustukilain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista.
Elatustukea sai vuoden 2024 lopussa noin 88 500 lasta, joka vastaa noin 8,7 prosenttia Suomen 0–17 vuotiaista. Elatustuen saanti on suhteellisesti vähäisintä Ahvenanmaalla ja yleisintä Kymenlaakson hyvinvointialueella, jossa noin 12 prosenttia 0–17 vuotiaista sai elatustukea.
Kuvio 1.
Elatustukea saaneiden lasten osuus 0–17-vuotiaista hyvinvointialueittain joulukuussa 2024. Lähde: Kelasto
Hyvinvointialueista Helsingin kaupungissa, Pirkanmaan hyvinvointialueella ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on eniten elatustukea saavia lapsia, mutta elatustukea saavien lasten suhteellinen osuus 0–17 vuotiaista ei eroa suuresti koko maan keskiarvosta.
Elatustukea maksettiin vuoden 2021 lopussa eniten elatusvelvollisen alentuneen (puutteellisen) elatuskyvyn vuoksi (37 030 lasta) ja toiseksi eniten elatusvelvollisen elatusavun laiminlyönnin vuoksi (22 785 lasta). Lisäksi 11 148 tapauksessa maksettiin elatustukea siitä syystä, että lapsella ei ole toista elatusvelvollista vanhempaa.
Sihvonen, E., Koulu, S., Moring, A. & Aarnio, K.: Laki ja perheiden monimuotoisuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:22, .
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164824
Kuvio 2.
Elatustuen maksamisen perusteet vuoden 2021 lopussa. Yksittäinen lapsi voi kuulua kalenterivuoden aikana useampaan luokkaan. Lähde: Laki ja perheiden monimuotoisuus (2023)
Kuvio 3.
Elatustukea saaneiden lasten määrä hyvinvointialueittain vuoden 2024 lopussa. Lähde: Kelasto
Elatustukilain 1 §:ssä säädetään lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta. Pykälän mukaan elatustuen tarkoitus on turvata alle 18-vuotiaan lapsen elatus silloin, kun lapsi ei saa elatusta häneen nähden elatusvelvolliselta vanhemmalta. Pykälän mukaan elatustukilaissa säädetään myös elatustukeen liittyvistä toimenpiteistä elatusavun perimiseksi.
Elatustukilain 2 §:ssä säädetään elatustukilaissa käytettävistä määritelmistä. Pykälän 1 kohdan mukaan elatusavulla tarkoitetaan rahasuoritusta, jolla lapsen vanhemman on elatusvelvollisuutensa nojalla määräajoin osallistuttava lapsen elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin ja jonka maksamisvelvollisuus on vahvistettu lapsen elatuksesta annetussa laissa tarkoitetulla sopimuksella tai tuomiolla taikka sellaisella vieraassa valtiossa annetulla päätöksellä, sopimuksella, virallisella asiakirjalla tai muulla asiakirjalla, joka voitaisiin panna täytäntöön Suomessa tai siinä vieraassa valtiossa, jossa elatusvelvollisella on asuinpaikka. Pykälän 2 kohdan mukaan elatustukea myönnettäessä elatusvelvollisella tarkoitetaan sitä vanhempaa, jonka osalta elatusavun maksuvelvollisuus on vahvistettu sopimuksella tai tuomiolla, ja jonka luona lapsi ei väestötietojärjestelmän mukaan asu. Elatustuen saajalla tarkoitetaan pykälän 4 kohdan mukaan elatustuen nostajaa. Kyseisen pykälän 5 ja 6 kohdissa on määritelty takautumissaatava sekä elatusapusaatava. Takautumissaatavalla tarkoitetaan elatustukeen perustuvaa saatavaa elatusvelvolliselta, ja elatusapusaatavalla takautumissaatavaa, sekä lapselle kuuluvaa takautumissaatavan ylittävää elatusavun osaa.
Elatustuen saamisen edellytyksistä säädetään elatustukilain 6 §:ssä. Lapsella on oikeus elatustukeen, kun: 1) elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun maksamisen; 2) elatusapua ei ole vahvistettu maksettavaksi elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi; 3) elatusapu on vahvistettu maksettavaksi täysimääräistä elatustukea pienempänä elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi; 4) lapsi ei ole vanhemmuuslain (775/2022) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla syntynyt avioliiton aikana eikä isyyttä ole lainvoimaisesti vahvistettu; 5) elatusapua ei ole voitu vahvistaa samanaikaisesti isyyden tai äitiyden vahvistamisen kanssa; tai 6) adoptiovanhempi on yksin ottanut lapsen adoptiolapsekseen, eikä lapsi ole adoptiovanhemman puolison lapsi tai adoptiolapsi taikka sellaisen henkilön lapsi, jonka kanssa adoptiovanhempi elää avioliitonomaisissa olosuhteissa.
Edellä todetusti elatustukilain 6 §:n 1 kohta turvaa lapselle oikeuden elatustukeen myös silloin, kun elatusvelvollinen on laiminlyönyt vahvistetun elatusavun maksamisen joko kokonaan tai osittain. Pykälän 2 ja 3 kohtien nojalla elatustukea maksetaan tilanteissa, joissa elatusvelvollisen elatuskyky on todettu puutteelliseksi. Edellä viitatusti elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn olemassaoloa arvioitaessa maksettavaksi arvioidun elatusavun määrää verrataan elatustuen täyteen rahamäärään. Jos rahamäärä jäisi alle elatustuen määrän puutteellisen elatuskyvyn takia, tulee elatussopimuksessa tai -päätöksessä olla maininta asiasta. Jos vahvistettu elatusapu on täyttä elatustukea pienempi muusta syystä, ei elatustukea puutteellisen elatuskyvyn perusteella makseta.
Elatustukilain 11 §:n 1 momentin mukaan elatustukea haetaan kirjallisesti Kansaneläkelaitokselta. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kuka voi hakea elatustukea. Hakemuksen voi kyseisen lainkohdan mukaan tehdä lapsen huoltaja, edunvalvoja tai muu henkilö, jonka hoidossa lapsi tosiasiallisesti on, sekä 15 vuotta täyttänyt itsenäisesti asuva lapsi itse. Muun kuin huoltajan tekemän hakemuksen johdosta on kuultava huoltajaa. Pykälän 3 momentin mukaan, kun elatustukea haetaan elatusavun maksamisen laiminlyönnin perusteella, hakemukseen on liitettävä täytäntöönpanokelpoinen elatussopimus tai -tuomio, tai selvitys siitä, että asiakirja on ulosottoviranomaisen hallussa.
Elatustukilain 11 §:n 4 momentissa säädetään hyvinvointialueen oikeudesta hakea lapselle myönnetyn elatustuen maksamista itselleen tilanteessa, jossa lapsi on hyvinvointialueen kustantamassa ympärivuorokautisessa hoidossa kodin ulkopuolella. Elatustuki maksetaan tällöin hyvinvointialueelle aikaisintaan hoidon alkamista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien. Hyvinvointialueen on säännöksen mukaan haettava myönnetyn elatustuen maksamista itselleen vähintään kaksi viikkoa ennen elatustukilain 16 §:n mukaista maksupäivää.
Elatustukilain 12 §:n 1 momentin mukaan, mikäli lapsen huoltaja vastustaa elatustuen maksamista hakemuksen mukaisesti elatustuen hakijalle, Kansaneläkelaitoksen on ennen asian ratkaisemista pyydettävä hyvinvointialueelta lausunto elatustuen maksamisesta.
Elatusapuvelan perintä, saajalle tilittäminen sekä elatustuen takautumissaatavan maksuvapautukset
Elatustukilain 5 luvussa säädetään elatusavun perimisestä. Jos elatustukea on haettu siksi, että elatusvelvollinen vanhempi on laiminlyönyt elatusavun maksamisen, siirtyy Kansaneläkelaitokselle oikeus elatusapuun maksetun elatustuen määrää vastaavalta osalta (niin kutsuttu takautumissaatava). Kansaneläkelaitos perii elatusvelvolliselta kyseisen maksamatta jääneen elatusavun, ja jos sen määrä on elatustuen määrää suurempi, Kansaneläkelaitos tilittää ylimenevän osan lapselle. Kansaneläkelaitoksen oikeus elatusavun perimiseen jatkuu niin kauan, kuin perittävissä olevaa takautumissaatavaa on jäljellä tai, jos kysymys on palkan ulosmittauksesta, kunnes ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 57 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset ovat täyttyneet.
Takautumissaatava on perittävä elatusvelvolliselta viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu, jonka maksamisen laiminlyönnin perusteella elatustuki on maksettu, on erääntynyt. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty. Elatusapuvelka vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu on erääntynyt tai elatustuki maksettu. Elatusvelvolliselta saaduista varoista maksetaan ensin elatusavun saajalle elatusapu siltä osin kuin se ylittää maksetun elatustuen sekä tälle elatusavulle kertynyt viivästyskorko. Elatusvelvolliselta saadut varat kohdennetaan vanhimmalta perittävissä olevalta kalenterivuodelta olevan elatusavun ja sille kertyneen viivästyskoron suoritukseksi. Kun lapsen saatavaa ei ole enää jäljellä, käytetään elatusvelvolliselta saadut varat takautumissaatavan korvaukseksi.
Elatusvelvollinen, joka on saanut tiedon elatustuen myöntämisestä, voi sinä aikana, kun oikeus elatusavun perimiseen kuuluu Kansaneläkelaitokselle, täyttää maksuvelvollisuutensa ainoastaan maksamalla elatusapuerät Kansaneläkelaitokselle. Jos elatusvelvollinen ei Kansaneläkelaitoksen asettamassa kohtuullisessa määräajassa maksa ennen elatustuen hakemista erääntyneitä ja maksamatta olevia elatusapueriä Kansaneläkelaitokselle tai ala riittävässä määrin maksaa elatusapua vapaaehtoisesti, Kansaneläkelaitoksen on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin elatusavun perimiseksi ulosottotoimin. Toimenpiteisiin ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä silloin, kun on ilmeistä, että perintä jäisi tuloksettomaksi.
Kansaneläkelaitoksen on elatusvelvollisen hakemuksesta jätettävä takautumissaatava perimättä siltä osin kuin elatusavun maksamisen laiminlyönti on johtunut elatusvelvollisen maksukyvyttömyydestä. Elatusvelvollista pidetään maksukyvyttömänä, jos hänen tulonsa ovat työkyvyttömyydestä, työttömyydestä tai muusta elatusvelvollisesta riippumattomasta syystä elatusavun maksamisen laiminlyönnin ajankohtana olleet enintään 1 338,86 euroa
Summa vuoden 2025 tasossa.
kuukaudessa. Tulorajaa korotetaan 334,72 eurolla
Summa vuoden 2025 tasossa.
jokaista elatusvelvollisen huollettavana olevaa alle 18-vuotiasta lasta kohti lukuun ottamatta lasta, jolle elatustuki on myönnetty. Yleisin syy maksuvapautukseen on työttömyys.
Taulukko 1.
Elatusvelvolliset 31.12.2024 ja elatusvelvolliset, joilla oli elatusapuvelkaa 31.12.2024 (elatusvelvollisten näkökulma): Kelan työttömyysturva ja perustoimeentulotuki.
| Yhteensä | Kelan työttömyysetuutta vuoden 2024 aikana | Perustoimeentulotukea vuoden 2024 aikana | Perustoimeentulotukea saaneet: toimeentulotukikuukausia keskimäärin (vuoden 2024 aikana) |
| | lkm (%) | lkm (%) | |
Elatusvelvollisia | 50 798 | 18 023 (35 %) | 20 339 (40 %) | 7,2 kk |
Elatusvelvollisia, joilla elatusapuvelkaa | 31 481 | 11 048 (35 %) | 11 866 (38 %) | 7,4 kk |
Tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuus
Elatustukilain 13 §:ssä säädetään tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan elatustuen hakijan on annettava Kansaneläkelaitokselle tiedot, jotka ovat tarpeen etuuden myöntämiseksi ja maksamiseksi sekä elatusavun perimiseksi elatusvelvolliselta. Pykälän 2 momentissa säädetysti on elatustuen saajan ilmoitettava viipymättä Kansaneläkelaitokselle elatustuen maksamiseen vaikuttavissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista sekä tiedossaan olevista elatusavun perintään liittyvistä muutoksista. Ilmoitettavat muutokset voivat koskea 6 §:n mukaisten elatustuen maksamisen edellytysten ja 8 §:n mukaisten rajoitusten lisäksi esimerkiksi lapsen muuttamista ulkomaille, lapsen kuolemaa sekä elatusavun määrässä tapahtuneita muutoksia. Mikäli vahvistetun elatusavun määrää muutetaan elatustuen myöntämisen jälkeen, tulee elatustuen saajan viipymättä toimittaa Kansaneläkelaitokselle uusi elatussopimus tai tuomio.
Pykälän 3 momentissa säädetään elatusvelvollisen velvollisuudesta antaa Kansaneläkelaitokselle selvitys muun muassa olinpaikastaan ja maksukykyynsä vaikuttavista seikoista. Kyseinen elatusvelvollisen velvollisuus liittyy elatusapusaatavan perintätilanteisiin.
Elatustukilain 13 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan tietojenantovelvollisuuden laiminlyöntiin voitavan tarvittaessa soveltaa rikoslain (39/1889) 39 luvun säännöksiä.
Ks. HE 49/2008 vp, s. 28.
Rikoslain 39 luvussa säädetään velallisen rikoksista.
Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeus
Elatustukilain 34 §:ssä säädetään Kansaneläkelaitoksen ja elatustukilain mukaisen muutoksenhakuelimen oikeudesta tietojen saamiseen. Pykälän nojalla Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta välttämättömät tiedot elatustuen ratkaisemiseksi tai muiden elatustukilaissa, taikka Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi siinä luetelluilta tahoilta. Pykälän 1 kohdan mukaan Kansaneläkelaitoksella ja muutoksenhakuelimellä on oikeus saada mainittua tarkoitusta varten tiedot valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, pykälän 2 kohdan mukaan Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta sekä muulta eläkkeen tai muun korvauksen myöntäjältä ja maksajalta, pykälän 3 kohdan mukaan Potilasvakuutuskeskukselta ja Liikennevakuutuskeskukselta, sekä pykälän 4 kohdan nojalla työnantajalta, työttömyyskassalta ja työpaikkakassalta.
Edellä viitatusti on Kansaneläkelaitoksella, elatustukilain 34 §:n 1 kohdan nojalla, oikeus elatustuen ratkaisemiseksi tai elatustukilaissa säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi, oikeus saada tietoja esimerkiksi Verohallinnon ylläpitämästä tulorekisteristä sekä verotietoja. Tulotietojärjestelmälain 5 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan tulotietojärjestelmää ylläpitävä Tulorekisteriyksikkö välittää ja luovuttaa tulorekisteriin talletettuja tietoja, jotka tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä momentin 1–25 kohdissa säädetyille käyttäjätahoille. Momentin 17 kohdassa säädetään tietojen luovuttamisesta Kansaneläkelaitokselle. Kyseisen kohdan nojalla Kansaneläkelaitokselle luovutetaan kaikista tulorekisteriin merkitystä tulonsaajista sellaiset tulotiedot ja muut tiedot, jotka Kansaneläkelaitoksella on kaikkien sen toimeenpantaviksi säädettyjen eläkkeiden tai etuuksien sekä sosiaaliturvaa koskevissa EU:n asetuksissa tai sosiaaliturvasopimuksessa säädettyjen tehtävien toimeenpanoa varten oikeus saada.
Elatustukilain mukaisista tehtävistä Kansaneläkelaitos käyttää tulorekisterin tietoja elatusapuvelan perinnässä arvioitaessa asiakkaan maksukykyä maksujärjestelyä tehtäessä, kun ratkaistaan asiakkaan hakemusta maksuvapautuksen myöntämiseksi elatusapuvelan valtion saatavasta, sekä etuusperinnässä. Lisäksi tulorekisterin tietoja tarvitaan tehtäessä asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain mukaisia vakuuttamisratkaisuja.
Kansaneläkelaitoksen oikeus tietojen käyttämiseen ja luovuttamiseen väärinkäytösten estämiseksi
Kansaneläkelaitoksen mukaan sosiaaliturvan väärinkäytöstä tai sosiaaliturvaan kohdistuvasta rikoksesta on tavallisimmin kysymys silloin, kun henkilö on ilmoittanut väärin tai salannut etuuksien myöntämiseen vaikuttavia seikkoja. Elatustuen osalta tyypillisin etuuden väärinkäytöstilanne on Kansaneläkelaitoksen mukaan tilanne, jossa salataan tai jätetään ilmoittamatta elatusvelvollisen tosiasiallinen asuminen yhdessä lapsen kanssa, josta on myönnetty elatustuki. Käytännössä elatustuen väärinkäytöksiä selvitetään käyttämällä elatustukilain 34 §:n (tietojen saaminen) sekä 35 §:n (muuta etuutta varten saatujen tietojen käyttäminen) nojalla saatuja tietoja.
Elatustukilain 36 §:n mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus luovuttaa tietoja, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten. Lain esitöiden mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus välttämättömien tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen silloin, kun kyseessä on sosiaaliturvaan kohdistuvien väärinkäytösten tai rikoksen selvittäminen tai rikoksen syytteeseen pano. Tietoja voidaan luovuttaa viranomaisille, kuten esimerkiksi syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisille, sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten syytteeseen panoa varten.
Lisäksi tietojen luovuttamista koskevan elatustukilain 36 §:n tarkoituksena on mahdollistaa sellaisten tietojen luovuttaminen, joita tarvitaan sosiaaliturvan väärinkäytön ja siihen kohdistuvien rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja selvittämiseksi yksittäisissä viranomaisyhteistyössä projektiluontoisesti toteutettavissa selvitystilanteissa. Säännös mahdollistaa siten viranomaisten toimesta tapahtuvan, elatustukilain mukaisten salassa pidettävien tietojen yhdistämisen muihin sosiaaliturvajärjestelmien etuudensaajia koskeviin rekisteritietoihin.
Elatusapu ja elatustuki Ahvenanmaalla
Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 13 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta sosiaalihuoltoa koskien. Lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta sekä lapsen elatusavun määrittämistä koskevat tehtävät hoidetaan Ahvenanmaalla kuntien sosiaalipalveluissa.
Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat esimerkiksi valtion viranomaisten toimintaa, avioliittoa, perhesuhteita ja lapsen oikeudellista asemaa koskevat asiat sekä oikeudenkäyttö ja hallinnolliset toimenpiteet liittyen henkilökohtaiseen vapauteen. Elatuslaki kuuluu siten valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Elatuslain 8 c §:n mukaisesti elatuslain hyvinvointialueita koskevia säännöksiä sovelletaan Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.
Elatustukilakia sovelletaan Ahvenanmaan maakuntalain (2009:7) nojalla suoraan Ahvenanmaalla. Tasavallan presidentin asetuksen (2009:18) mukaisesti elatustukea koskevien Ahvenanmaan maakunnan hallintotehtävien hoitamisesta vastaa Kansaneläkelaitos sikäli kuin Kansaneläkelaitos ja Ahvenanmaan maakuntahallitus tarkemmin sopivat.