1.1  Työntekijän eläkelaki

2 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 1 momentin 4 kohdan palkattoman ajan määritelmään ehdotetaan lisättäväksi maininta tartuntatautilain mukaisesta tartuntapäivärahasta. Aika, jolta työntekijälle maksetaan tartuntatautipäivärahaa, olisi eläkkeeseen oikeuttavaa palkatonta aikaa. Palkattoman ajan karttumasta säädettäisiin työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momentissa. 

12 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi. Vuoden 2017 alusta voimaan tulevan 3 momentin mukaan työntekijällä ei ole oikeutta lykkäyskorotukseen samalta ajalta, jolta hän on saanut työttömyyspäivärahaa. Termi ”työttömyyspäiväraha” pitää sisällään ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja peruspäivärahan, mutta ei työmarkkinatukea. Lykkäyskorotuksen tarkoituksena on kannustaa jatkamaan työssä yli alimman vanhuuseläkeiän. Pykälän 3 momentin mukaisen säännöksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut, että kaikki työttömyyteen liittyvät tuet, jotka mahdollistavat vanhuuseläkkeen lykkäämisen, estäisivät lykkäyskorotuksen. Tämän vuoksi termi ”työttömyyspäiväraha” ehdotetaan korvattavaksi termillä ”työttömyysetuus”, joka pitää sisällään myös työmarkkinatuen. Lisäksi 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta työkyvyttömyyseläkkeestä. Lykkäyskorotukseen ei olisi oikeutta samalta ajalta, jolta työntekijä on saanut työttömyysetuutta tai työkyvyttömyyseläkettä. 

43 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta. Pykälän 2 momentissa säädetään tiettyjen kuntoutusetuuksien ensisijaisuudesta takautuvasti maksettavaan työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Voimassa oleva säännös koskien kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista kuntoutusrahaa voi johtaa siihen, että yhdeltä päivältä maksettu kuntoutusraha estää työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen koko kuukaudelta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista. 

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin tilanteista, joissa työkyvyttömyyseläke tulee takautuvasti myönnettäväksi samalle ajalle, jolta on jo maksettu Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaa. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahan kanssa samalle ajalle myönnettävästä takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä maksettaisiin eläkkeensaajalle vain kuntoutusrahan määrän ylittävä osa. Säännöstä sovellettaisiin myös Kansaneläkelaitoksen osakuntoutusrahaan siten, että osakuntoutusrahan kanssa samalle ajalle myönnettävästä takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä maksettaisiin eläkkeensaajalle osakuntoutusrahan ylittävä osuus. 

Siltä osin kuin takautuvasti myönnetty työkyvyttömyyseläke vastaisi kuntoutusrahan määrää, työkyvyttömyyseläkettä ei maksettaisi minnekään. Kansaneläkelaitoksella ei olisi regressioikeutta takautuvasti myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha on maksettu tietyn Kansaneläkelaitoksen vastuulla olevan kuntoutustoimenpiteen tukemiseksi. 

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti samalle ajalle, jolta Kansaneläkelaitos on maksanut eläkkeensaajan kuntoutusrahaa, takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä ei vähennettäisi eläkkeensaajan kuntoutusrahan osuutta, vaan koko takautuva työkyvyttömyyseläke maksettaisiin eläkkeensaajalle itselleen. Jos eläkkeensaajan kuntoutusrahan saaneelle henkilölle tulee myönnettäväksi takautuvasti työeläkelakien mukainen työkyvyttömyyseläke, Kansaneläkelaitos tarkistaa kansaneläkkeen ja eläkkeensaajan kuntoutusrahan määrän työeläkkeen myöntämisen johdosta. Tämän vuoksi eläkkeensaajan kuntoutusrahan osuutta ei ole tarkoituksenmukaista vähentää työeläkkeestä. 

Ehdotetun uuden 3 momentin myötä pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. 

Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan 2 ja 3 momentin säännöksiä sovellettaisiin myös työuraeläkkeeseen. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 34 §:n perusteella työuraeläke on sellainen eläke, jonka perusteella määrätään eläkkeensaajan kuntoutusraha. Työuraeläke rinnastetaan Kelan kuntoutusetuuksia määriteltäessä siis täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän vuoksi 2 ja 3 momentin säännöksiä eläkkeen maksamisesta takautuvalta ajalta tulisi soveltaa myös työuraeläkkeeseen. Työntekijän eläkelain 53 d §:n nojalla työuraeläkettä ei kuitenkaan voida myöntää takautuvasti pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista seuraavan kuukauden alusta. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän muuttunutta sisältöä. 

65 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että työansioiden sijaan käytettäisiin termiä ansiot. Momentin tarkoituksena on ollut säätää, että jos työkyvyttömyyseläkkeeseen sisältyy tuleva aika, eivät työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot oikeuta eläkkeeseen, sillä kyseiseltä vuodelta karttuu eläkettä tulevan ajan ansion perusteella. Säännöksen tulisi koskea työansioiden lisäksi myös palkattomien aikojen perusteella saatuja ansioita. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä. 

68 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momentissa säädetään eläkkeen karttumisesta päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta tilanteessa, jossa työntekijä sai useiden eri lakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin sen tarkoitusta vastaavaksi. Päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen työntekijän eläkelain mukaista tulevan ajan ansion suhteellista osuutta laskettaessa työntekijän eläkelain mukaisten työansioiden osuutta on verrattava kaikkien työeläkelakien mukaisten työansioiden yhteismäärään. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä. 

74 §. Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälässä säädetään eläkkeeseen oikeuttavista palkattomista ajoista. Eduskunnan käsiteltävänä olevan tartuntatautilain kokonaisuudistuksen myötä tartuntatautipäivärahan ajalta ei enää karttuisi eläkettä työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momentin sairauspäivärahaa koskevan 6 kohdan perusteella, joten momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan uuden tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta karttuisi eläkettä. Eläkkeeseen oikeuttaisi 65 prosenttia tartuntatautipäivärahan perusteena olevasta palkasta siltä ajalta, jolta tartuntatautipäiväraha on maksettu työntekijälle. Uuden tartuntatautilain mukainen tartuntatautipäiväraha sisältäisi sekä voimassa olevan lain mukaisen päivärahan että ansionmenetyskorvauksen. Korvaus vastaisi henkilön menettämää ansiota täysimääräisenä. Tartuntatautipäivärahan perusteena oleva palkka määräytyy sairausvakuutuslain 11 luvun 13 §:n mukaisesti. Käytännössä Kansaneläkelaitos ilmoittaisi Eläketurvakeskukseen tartuntatautilain mukaisen päivärahan perusteena olevan palkan. 

78 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälässä säädetään tilanteista, joissa tulevan ajan eläke määräytyy poikkeuksellisesti alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkennettaisiin vastaamaan säännöksen alkuperäistä tarkoitusta. Tulevan ajan laskennan poikkeussääntöä on tarkoitus soveltaa silloin, kun työansioita on vain työkyvyttömyyden alkamisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna. Pelkästään palkattomilta ajoilta saadun etuuden perusteena olevat tulot tai tulevan ajan ansiot eivät oikeuta poikkeussäännön soveltamiseen. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä. 

79 §.Tämän lain mukainen osuus tulevan ajan ansioista. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi vastaamaan säännöksen tarkoitusta. Tulevan ajan ansion suhteellista osuutta laskettaessa verrataan työntekijän eläkelain alaisia työansioita kaikkien työeläkelakien mukaisiin työansioihin. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä. 

80 §.Eläke entisin perustein. Pykälässä säädetään työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä entisin perustein. Entisin perustein myöntäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että eläkkeen määrää ei lasketa uudestaan, kun uusi eläke myönnetään ennen kuin kaksi vuotta on kulunut edellisen eläkkeen päättymisestä. Eläke kuitenkin tarkistetaan työeläkeindeksillä, jos eläkkeen päättymisen ja uuden eläkkeen alkamisen välillä on vuodenvaihde. 

Pykälän 2 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke myönnetään entisin perustein silloin, kun eläke myönnetään sellaisen uuden työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin ensiksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. Pykälän 1 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke myönnetään entisin perustein myös silloin, kun uutta työkyvyttömyyseläkettä edeltää kuntoutusraha. Kuntoutusraha määräytyy samoin kuin työkyvyttömyyseläke, mutta kuntoutusrahan pohjaksi laskettavaan eläkkeeseen lasketaan lisäksi 33 prosentin korotus. 

Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momenttiin sisältyvät säännökset eläkkeen myöntämisestä entisin perustein eivät ole sanamuodoltaan yhteneviä eri tilanteissa. Sanamuoto on erilainen säädettäessä eläkkeen myöntämisestä kuntoutusrahan ja työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen. Kuntoutusrahan jälkeen eläke myönnetään siten kuin se olisi määrätty, jos työkyvyttömyys olisi alkanut kuntoutusrahakauden alkaessa. Työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen eläke myönnetään samoin perustein kuin ensiksi myönnetty eläke. 

Erilaisista sanamuodoista johtuen joissain tilanteissa edeltävä kuntoutusraha ja sen jälkeen myönnettävä työkyvyttömyyseläke eivät määräydy samoin perustein. Tällainen tilanne voi syntyä, jos kuntoutusraha määräytyy sairausloman alkamisen mukaan työntekijän eläkelain 28 §:n 3 momentin mukaisesti tai kuntoutusrahahakemuksen vireille tulon perusteella ja kuntoutusrahakauden alkaminen menee seuraavan vuoden puolelle. Tällöin kuntoutusrahan ja sitä seuraavan työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan eläke lasketaan eri vuosien ansioiden perusteella. Myös ansaittuun eläkkeeseen lasketaan mukaan eri määrä ansioita. Tämä voi johtaa siihen, että työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansioon lasketaan heikompia ansioita sairausajalta ja sairausajan etuusansioita. Työkyvyttömyyseläke voi näin laskettuna olla ansioista riippuen suurempi tai pienempi kuin sitä edeltävä kuntoutusraha. 

Säännökset eläkkeen myöntämisestä entisin perustein on alun perin tarkoitettu suojasäännöksiksi, joilla on pyritty estämään eläketurvan heikentyminen lyhytaikaisen työkokeilun johdosta. Jotta pykälän sanamuoto vastaisi säännösten alkuperäistä tarkoitusta ja jotta 1 momentin mukaisissa tilanteissa työkyvyttömyyseläke tulisi myönnettäväksi aina samoin perustein kuin sitä edeltävä kuntoutusraha, ehdotetaan pykälän 1 momentin sanamuotoa muutettavaksi. Lisäksi 1 momenttia korjattaisiin siten, että tämän lain mukaisen kuntoutusrahan sijaan säännöksessä käytettäisiin termiä työeläkelakien mukainen kuntoutusraha. Näin säännöksestä ilmenisi se, että työkyvyttömyyseläke määräytyy entisin perustein riippumatta siitä, minkä työeläkelain mukaan kuntoutusraha on maksettu ja minkä työeläkelain perusteella työkyvyttömyyseläke myönnetään. 

91 §.Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja momentin säännös siirrettäväksi 91 a §:n uudeksi 1 momentiksi. Momentissa säädetään leskeneläkkeen tarkistamisesta olosuhteiden muutoksen johdosta, joten säännökselle sopivin paikka olisi 91 a § leskeneläkkeen tarkistamistilanteista. 

91 a §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälässä säädetään leskeneläkkeen tarkistamistilanteista. Pykälän 1 momentiksi siirrettäisiin nykyisin 91 §:n 3 momentissa oleva säännös leskeneläkkeen tarkistamisesta olosuhteiden muutoksen johdosta 91 §:n mukaisissa erityistilanteissa. Nykyiset 91 a §:n 1—3 momentit siirtyisivät 2—4 momentiksi. 

Pykälän 2 momenttiin siirtyisi 1 momentin säännös leskeneläkkeen tarkistamisesta tilanteissa, joissa leskeneläkettä vähennettäessä on otettu huomioon lesken laskennallinen työkyvyttömyyseläke tai vähentäminen on tehty 91 §:n mukaisten erityistilanteiden mukaan, ja leskelle myönnetään vanhuuseläke tai työkyvyttömyyseläke. 

Uuteen 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta leskeneläkkeen tarkistamisesta työuraeläkkeen myöntämisen johdosta, jotta edellä mainituissa tilanteissa leskeneläkkeen tarkistaminen tehtäisiin samoin perustein riippumatta siitä, onko leski tosiasiallisesti saanut työkyvyttömyyseläkettä vai onko huomioon otettu laskennallinen työkyvyttömyyseläke. Ehdotetun 2 momentin perusteella, jos leskeneläkettä ensimmäistä kertaa vähennettäessä lesken omana eläkkeenä on otettu huomioon laskennallinen työkyvyttömyyseläke, leskeneläke tarkistettaisiin, kun leskelle myönnetään työuraeläke. Lisäksi jos leskeneläkkeen vähentäminen on tehty 91 §:n erityistilanteita koskevien säännösten mukaisesti, leskeneläke tarkistettaisiin, kun leskelle myönnetään työuraeläke. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vuoden 2017 alussa voimaan tulevaa 2 momenttia vastaavasti tilanteista, joissa leskeneläkettä vähennettäessä huomioon otettu työkyvyttömyyseläke lakkaa ja leskelle myöhemmin myönnetään muu uusi eläke, kuin osittainen varhennettu vanhuuseläke, johon ei sovelleta 80 §:n säännöksiä eläkkeen myöntämisestä entisin perustein. Pykälän 3 momentin mukaisena muuna uutena eläkkeenä voidaan pitää myös työuraeläkettä. 

Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Momenttiin tehtäisiin viittausta koskeva tarkistus. 

92 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälässä säädetään työeläkkeeseen nähden ensisijaisista etuuksista, jotka pääsääntöisesti vähennetään työeläkkeestä. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että työeläkkeestä ei vähennettäisi työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:ssä ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:ssä tarkoitettua päivärahaa ennen kuin työntekijä on täyttänyt vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan. 

Työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiset ansionmenetyskorvaukset ovat pääsääntöisesti työeläkkeeseen nähden ensisijaisia etuuksia. Ensisijaisia etuuksia eivät kuitenkaan ole työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n mukainen tapaturmaeläke ja sitä edeltävä päiväraha. Työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n mukaan, jos vanhuuseläke on alkanut vahingoittuneen täytettyä 63 vuotta ja vahinkotapahtuma on sattunut työssä, jota vahingoittunut teki eläkkeellä ollessaan, oikeus tapaturmaeläkkeeseen päättyy, kun vahinkopäivästä on kulunut kolme vuotta tai kun vahingoittunut on sitä aikaisemmin täyttänyt 68 vuotta. Vastaava säännös on maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:ssä. Kyseisiä tapaturmavakuutuslakien säännöksiä ehdotetaan tässä esityksessä muutettavaksi siten, että oikeus tapaturmaeläkkeeseen päättyy viimeistään vahingoittuneen täyttäessä vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan. 

Jos työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n mukaisessa tilanteessa vahinkotapahtuma sattuu 63—66 vuotta täyttäneelle henkilölle, jonka vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, maksetaan hänelle ensin vuoden ajalta päivärahaa ja sen jälkeen tapaturmaeläkettä enintään kahden vuoden ajan. Näitä etuuksia ei voimassa olevan työntekijän eläkelain 92 §:n mukaan vähennetä työeläkkeestä. 

Jos vahinkotapahtuma sattuu 67 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle, jonka vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, hän saa vuoden ajalta päivärahaa, mutta hänelle ei ehditä maksaa tapaturmaeläkettä. Lain sanamuodon mukaisesti tulkiten näissä tilanteissa päiväraha ei ole työntekijän eläkelain 92 §:n tarkoittamalla tavalla tapaturmaeläkettä edeltävä päiväraha. Pykälän sanamuodon mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n edellytykset täyttävälle 67 vuotta täyttäneelle henkilölle maksettava päiväraha tulisi siten vähentää työeläkkeestä. 

Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa ennen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä maksettavaa päivärahaa ei pidettäisi ensisijaisena etuutena siinäkään tapauksessa, että sen jälkeen ei seuraa tapaturmaeläke. Vastaava muutos koskisi myös maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:ssä tarkoitettua päivärahaa. Tapaturmavakuutuslakien suojaus on haluttu tehdä vain rajoitetulle ajalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos vahinkotapahtuma sattuu lähellä vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaa, niin vain vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan saakka kohdistuvat päivärahat jäävät vähentämättä. Tämän ajankohdan jälkeiseen aikaan kohdistuvat päivärahat vähennetään työeläkkeestä. 

117 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle ja sairauskassalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyiset 5 ja 6 momentti siirtyisivät uusiksi 6 ja 7 momentiksi. Uudessa 5 momentissa säädettäisiin takautuvan eläkkeen maksamisesta työnantajalle siltä osin kuin työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta ajalta, jolloin työntekijä on tartuntataudin leviämisen estämiseksi määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Työnantajalle maksettaisiin takautuva eläke silloin, kun työnantaja ei ole saanut korvausta maksamastaan palkasta tai sitä vastaavasta korvauksesta muun lain mukaan. Säännös vastaisi voimassaolevia säännöksiä takautuvan eläkkeen maksamisesta työnantajalle ajalta, jolta työnantaja on maksanut työntekijälle sairausajan palkkaa, eikä työnantaja ole saanut korvausta maksamastaan palkasta muun lain mukaan. 

118 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen sairausvakuutusrahastolle. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tartuntatautilain kokonaisuudistuksesta aiheutuvia muutoksia. Ehdotetun uuden tartuntatautilain mukaan tartuntatautipäivärahaan ei sovellettaisi sairausvakuutuslain säännöksiä sairauspäivärahan ensisijaisuusajasta ja suhteesta työeläkelakien mukaiseen täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Jos tartuntatautipäivärahaa saavalle henkilölle myönnettäisiin takautuvasti työeläkelakien mukainen tartuntatautipäivärahan saamisen estävä vanhuuseläke tai kuntoutusraha, samalta ajalta maksettu eläke tai kuntoutusraha voitaisiin maksaa sairausvakuutusrahastolle tartuntatautipäivärahaa vastaavalta osalta. Työntekijän eläkelain 118 §:ssä ehdotetaan otettavaksi huomioon nämä muutokset siten, että 1 ja 3 momenttiin lisättäisiin maininnat tartuntatautipäivärahasta. 

Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan takautuvasti myönnettävä työuraeläke maksettaisiin sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta työntekijälle maksettua sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa. Eläkkeensaajalle maksettaisiin työuraeläkkeestä sairauspäivärahan määrän ylittävä osa. Sairauspäivärahan ensisijaisuusajalla ei olisi merkitystä, vaan työuraeläke maksettaisiin ensisijaisuusajasta riippumatta sairausvakuutusrahastolle. Menettely olisi toimeenpanon kannalta yksinkertainen eikä sairausvakuutusrahaston tarvitsisi käynnistää takaisinperintämenettelyä aiheettomasti tai liian suurena maksetun etuuden takaisin saamiseksi. Momentin säännös koskisi vain harvoja tapauksia, koska työuraeläkettä ei voida myöntää takautuvasti hakemusta edeltävältä ajalta. 

Lisäksi pykälään tehtäisiin eräitä teknisluonteisia sanamuodon tarkistuksia. 

119 §.Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle, sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle tai kunnalle. Pykälässä säädetään eläkkeen maksamisesta kunnalle tai sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle, jos työntekijä on saanut toimeentulotuesta annetun lain 23 §:ssä tarkoitettua toimeentulotukea ennakkona ja samalle ajalle myönnetään eläkettä takautuvasti. Lainkohdan mukaan eläke on maksettava sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle tämän vaatimuksesta. 

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetusta laista (815/2015) johtuva muutos. Kyseisellä lainmuutoksella perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirretään Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi vuoden 2017 alusta alkaen. Täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäävät edelleen kuntien hoidettavaksi. 

Pykälän otsikkoon lisättäisiin kunnan ja sosiaalihuoltolain mukaisen toimielimen lisäksi Kansaneläkelaitos. Lisäksi pykälän 1 momenttiin lisättäisiin Kansaneläkelaitos toimeentulotukea maksavaksi tahoksi, jotta samalta ajalta takautuvasti myönnettävä eläke voitaisiin maksaa toimeentulotuen korvaamiseksi Kansaneläkelaitokselle. 

123 §.Eläkkeen maksamisjärjestys. Pykälässä säädetään eläkkeen maksamisjärjestyksestä silloin, kun eläke on maksettava muulle kuin eläkkeensaajalle itselleen ja kahdella tai useammalla taholla on oikeus eläkkeeseen. Pykälän 7 ja 15 kohdissa on säädetty eläkkeen maksamisesta sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle ja kohdissa 5, 6 ja 9 eläkkeen maksamisesta Kansaneläkelaitokselle. 

Vuoden 2017 alussa voimaan tulevan toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (815/2015) 23 §:n 3 momentissa säädetään kunnan toimielimen ja Kansaneläkelaitoksen välisestä tulon tai saatavan maksujärjestyksestä. Säännöksen mukaan, jos samaan tuloon kohdistuu sekä Kansaneläkelaitoksen että kunnan toimielimen maksuvaatimus, tulot tai saatavat maksetaan ensin Kansaneläkelaitokselle. Kansaneläkelaitos suorittaa perustoimeentulotuen kuittaukseen käytettyjen varojen jälkeen jäljelle jääneet varat kunnan toimielimelle. 

Jotta työntekijän eläkelain 123 § vastaisi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain 23 §:n 3 momentissa säädettyä etusijajärjestystä, työntekijän eläkelain 123 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta eläkkeen maksamisesta Kansaneläkelaitokselle 119 §:n 1 momentin mukaisesti. Momentin nykyiset 7—9 kohdat siirtyisivät 8—10 kohdaksi. 

126 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti eläkelaitoksen oikeudesta saada kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettu eläke palautetuksi pankilta ilman kuolinpesään kohdistuvaa takaisinperintämenettelyä. 

Työeläkelakien mukaan eläkelaitoksen on perittävä aiheettomasti maksettu eläke takaisin. Eläkkeensaajan kuoleman jälkeen syntyy usein tilanteita, joissa eläke on ehditty maksaa eläkkeensaajan tilille aiheetta ennen kuin tieto kuolemasta saapuu eläkelaitokselle. 

Toimeenpanon sujuvuuden vuoksi eläkelaitokset ja pankit ovat eläkkeiden ja tiettyjen muiden etuuksien osalta sopineet, että pankki palauttaa kuoleman jälkeen maksetut aiheettomat suoritukset niiden maksajalle. Eläkelaitokset ja pankit ovat keskustelleet toimintatavasta myös Finanssivalvonnan kanssa, viimeksi vuonna 2007. Alun perin menettelystä on sovittu jo 1960-luvulla. Sopimuksen tarkoituksena on ollut helpottaa hallinnollista menettelyä siten, että pankit voivat palauttaa aiheetta maksetut suoritukset ilman, että eläkelaitoksen pitäisi käynnistää kuolinpesään kohdistuva takaisinperintäprosessi. Näin on pyritty hoitamaan inhimillisemmin ne tilanteet, joissa etuus on jo ehditty maksaa ennen kuin tieto etuudensaajan kuolemasta on tullut etuudenmaksajalle. Menettelystä ei ole säädetty työeläkelaeissa. Etuudensaajalta pyydetään etuushakemuksella suostumus siihen, että pankki palauttaa kuoleman jälkeen aiheetta maksetut suoritukset etuudenmaksajalle. Suostumus ei koske muita tilanteita, joissa etuutta on maksettu virheellisin perustein. 

Hakijoiden yhteydenotot asiasta etuuden hakemisvaiheessa ovat lisääntyneet eläkelaitoksissa. Etuudenhakijoille on usein epäselvää se, mitä hakemuksessa annettu suostumus tarkoittaa ja asia sekoitetaan muuhun aiheetta maksetun etuuden takaisinperintään. 

Menettelyn selkiyttämiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka perusteella eläkelaitoksella olisi oikeus saada kuoleman jälkeen aiheetta maksettu eläke takaisin pankilta ilman eläkkeensaajan tai kuolinpesän suostumusta ja erillisen takaisinperintämenettelyn käynnistämistä. Käytännössä nykyinen eläkelaitosten ja pankkien välinen menettely jatkuisi ennallaan. Pankit palauttaisivat jatkossakin kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetut eläkkeet eläkkeen maksajalle. Asian säätäminen laissa selkiyttäisi toimeenpanoa ja hakijalta ei tarvitsisi enää jatkossa pyytää eläkkeen hakemisvaiheessa suostumusta asiaan. 

139 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen ja muutoksenhakuelimen velvollisuudesta tutkia lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia uudelleen, jos asiassa ilmenee uutta selvitystä. Eläkelaitos tai muutoksenhakuelin voi tällöin myöntää evätyn eläkkeen tai tarkistaa jo myönnetyn eläkkeen määrää aikaisempaa suuremmaksi. Edellytyksenä päätöksen oikaisemiselle on, että ratkaisu on asianosaisen eduksi. Jos päätöstä tulisi uuden selvityksen perusteella muuttaa asianosaisen vahingoksi, eläkelaitos voi hakea päätöksen poistamista muutoksenhakuelimeltä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi Eläketurvakeskus tahona, jonka olisi tutkittava lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia uudelleen, jos asiassa ilmenee uutta selvitystä. Eläketurvakeskus voisi ratkaista sen toimivaltaan kuuluvan asian uudelleen asianosaisen eduksi vastaavasti kuin eläkelaitos. Pykälä voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa Eläketurvakeskus ratkaisee ulkomailta Suomeen lähetettyjen työntekijöiden vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskevia asioita tai joissa Eläketurvakeskus ratkaisee, onko ulkomailla työskentelevään henkilöön sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. 

158 §.Työeläkevakuutusmaksun vanhentuminen. Pykälän 1 momentissa säädetään ajasta, jonka kuluessa eläkelaitoksen on määrättävä työntekijän eläkelain mukainen työeläkevakuutusmaksu. Jos vakuutusmaksua ei määrätä pykälässä säädettynä aikana, eläkelaitoksen oikeus vakuutusmaksun määräämiseen vanhentuu. Pykälän 1 momentissa säädetyn työeläkevakuutusmaksun viiden vuoden vanhentumisajan laskemisen alkamisajankohtaa ehdotetaan muutettavaksi. 

Työeläkevakuutusmaksun määräämisen vanhentumiselle asetettu viiden vuoden määräaika laskettaisiin sopimustyönantajalla samalla tavalla kalenterivuosittain kuin työntekijän eläkelain 147 §:ssä tarkoitetulla tavalla eläketurvan järjestäneellä tilapäisellä työnantajalla. Sopimustyönantajalla tarkoitetaan työntekijän eläkelain 142 §:n mukaisesti eläketurvan työeläkevakuutusyhtiössä järjestänyttä työnantajaa. Muutos koskisi sopimustyönantajan lisäksi myös työnantajaa, joka on järjestänyt työntekijöidensä eläketurvan eläkesäätiössä tai eläkekassassa. Vanhentuminen alkaisi vakuutusehtojen tai eläkekassan tai eläkesäätiön sääntöjen mukaisesta lopullisesta eräpäivästä, kuten nykyisinkin, mutta viiden vuoden määräajan laskeminen alkaisi vakuutusehtojen tai sääntöjen mukaisen lopullisen eräpäivän sijasta seuraavan vuoden alusta. 

Työntekijän eläkelain mukaisen vakuutussopimuksen vakuutusehtojen mukainen lopullinen eräpäivä on viimeistään palkanmaksuvuotta seuraavan vuoden kesäkuun 20 päivä, joten muutos pidentäisi käytännössä noin kuudella kuukaudella aikaa, jona eläkelaitoksen on määrättävä työeläkevakuutusmaksu sopimustyönantajalle. 

Momenttia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että työntekijän eläkelain 147 §:ssä tarkoitetulla tavalla eläketurvan järjestäneen tilapäisen työnantajan vakuutusmaksun määräämiselle säädetyn viiden vuoden määräajan laskemisen alkamisaikaa siirrettäisiin. Työeläkevakuutusmaksun määräämisen viiden vuoden määräajan laskemisen alkamista siirrettäisiin yhdellä vuodella eteenpäin nykyisestä eli palkanmaksuvuotta seuraavan toisen vuoden alkuun. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetuilla muutoksilla poistettaisiin ristiriita eläkelaitoksella olevan työeläkeotteen selvitysvelvollisuuden ja työeläkevakuutusmaksun perimisen väliltä sekä selkeytettäisiin vanhentumisajan laskemista ja eläkelaitosten toimeenpanoa. Muutoksilla myös yhdenmukaistettaisiin sopimustyönantajan ja tilapäisen työnantajan työeläkevakuutusmaksujen määräämistä koskevien viiden vuoden määräaikojen laskennan alkamisajankohdat. 

Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Momentissa säädetään nykyisin poikkeuksesta 1 momentin mukaiseen viiden vuoden vanhentumisaikaan. Niissä tilanteissa, joissa työntekijälle on lisätty ansaintarekisteriin selvittelyn perusteella yli viisi vuotta vanhoja riidattomia ansioita, eläkelaitoksella on oikeus määrätä näihin ansioihin perustuva työeläkevakuutusmaksu poikkeuksellisesti kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan aiheettomasti työnantajalta perityn työeläkevakuutusmaksun palautus vanhentuu viidessä vuodessa. Jotta eläkelaitoksen oikeus määrätä työeläkevakuutusmaksu ja eläkelaitoksen velvollisuus palauttaa aiheettomasti maksettu työeläkevakuutusmaksu vanhentuisivat samassa ajassa, kymmenen vuoden määräajasta ehdotetaan luovuttavaksi. Oikeus määrätä työeläkevakuutusmaksu vanhentuisi aina 1 momentin mukaisessa määräajassa eikä vanhentumisaikaa voitaisi enää pidentää. Myös työntekijän eläkelain 163 §:n mukaisen laiminlyöntikorotuksen määrääminen vanhentuisi käytännössä samassa ajassa. Muutos ei vaikuttaisi henkilön oikeuteen saada korjatuksi takautuvasti ansiotietoja, mutta työeläkevakuutusmaksuja ei korjatuista ansioista voisi enää määrätä työnantajalle normaalia viiden vuoden vanhentumisaikaa vanhemmalta ajalta. 

162 §.Aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun ja työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentuminen. Pykälässä säädetään aiheettomasti maksetun työnantajan työeläkevakuutusmaksun ja työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumisesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumiselle säädetty viiden vuoden määräaika määräytyisi kalenterivuosittain, ja tämän määräajan alkamisajankohta muuttuisi sekä sopimustyönantajan että tilapäisen työnantajan osalta. Selkeyden vuoksi työntekijältä aiheettomasti pidätetyn työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumisesta säädettäisiin omassa momentissa ja pykälä jaettaisiin kokonaisuudessaan kolmeen eri momenttiin. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautussaatavan vanhentumiselle säädetyn viiden vuoden määräajan laskenta alkaisi sopimustyönantajalla vakuutusehtojen, tai eläkesäätiössä ja eläkekassassa sääntöjen, mukaista lopullista eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien, eikä todellisesta maksupäivästä kuten nykyisin. Ehdotettu vanhentumisaika vastaisi 158 §:n 1 momenttiin ehdotettua työeläkevakuutusmaksun määräämisen vanhentumisaikaa sopimustyönantajalle. Käytännössä työnantajan aiheettomasti maksama työeläkevakuutusmaksu tulee useimmiten esille eläkelaitoksen tekemän vuosilaskennan yhteydessä, kun työnantajalle tuleva lopullinen, edellisen vuoden vakuutusmaksu määrätään työnantajalle. Tämän vuoksi aiheettomasti perityn työeläkevakuutusmaksun palautussaatavan vanhentumisajan perustaksi ja alkamisajankohdaksi määriteltäisiin lopullisen työeläkevakuutusmaksun eräpäivä. Lopullisella työeläkevakuutusmaksun eräpäivällä tarkoitettaisiin työntekijän eläkelain mukaisen vakuutussopimuksen vakuutusehtojen 9 §:n 1 momentissa mainittua lopullisen työeläkevakuutusmaksun eräpäivää eli vakuutuskautta seuraavan kesäkuun 20 päivää. Työnantajien yhdenvertaisuuden takaamiseksi vanhentumisajan viiden vuoden määräajan laskenta alkaisi vakuutusehtojen mukaista eräpäivää seuraavan vuoden alusta myös siinä tapauksessa, että työnantaja omasta syystään maksaisi työeläkevakuutusmaksun eräpäivän jälkeen myöhässä. Sen sijaan, jos työeläkevakuutusmaksu olisi eläkelaitoksesta johtuvasta syystä määrätty maksettavaksi lopullisen eräpäivän jälkeen, eläkelaitos palauttaisi nykykäytännön mukaisesti työnantajalle aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun saatuaan asiasta tiedon, riippumatta palautusta koskevan vanhentumisajan mahdollisesta päättymisestä. 

Pykälässä mainitulla aiheettomasti maksetulla työeläkevakuutusmaksulla tarkoitetaan sellaista eläkelaitoksen määräämää ja sille tilitettyä maksua, joka liittyy työeläkevakuutusmaksuun, mutta joka jälkikäteen todetaan aiheettomaksi esimerkiksi sen takia, että työntekijä on alun perin liitetty väärän työnantajan vakuutukseen. Pykälä ei siten koske esimerkiksi tilanteita, joissa työeläkevakuutusmaksu on vahingossa maksettu kahteen kertaan tai väärälle tilille. 

Tilapäisen työnantajan aiheettomasti maksaman työeläkevakuutusmaksun palautuksen viiden vuoden määräajan laskenta alkaisi palkanmaksuvuotta seuraavan toisen kalenterivuoden alusta lukien. Voimassa olevassa laissa viiden vuoden määräaika on alkanut todellisesta maksupäivästä lukien. Tilapäinen työnantaja maksaa työeläkevakuutusmaksut eläkelaitokselle kuukausittain. Jotta tilapäisen työnantajan aiheettomasti maksaman vakuutusmaksun palautuksen vanhentuminen kohdistuisi samalle ajalle kuin eläkelaitoksen oikeus panna maksuun tilapäisen työnantajan vakuutusmaksu, aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palautussaatavan viiden vuoden määräajan laskeminen alkaisi palkanmaksuvuotta seuraavan toisen kalenterivuoden alusta lukien. 

Ehdotettujen muutosten mukaan eläkelaitoksen oikeus määrätä työeläkevakuutusmaksu ja velvollisuus palauttaa aiheettomasti peritty työeläkevakuutusmaksu kohdistuisivat samalle ajalle. Tämä selkeyttäisi työeläkevakuutusmaksun perinnän ja palautuksen toimeenpanoa. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Momenttiin siirrettäisiin nykyisin pykälässä olevat säännökset, jotka koskevat työnantajan työntekijältään aiheettomasti pidättämän työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumista. Myös aiheettomasti pidätetyn työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumista ehdotetaan muutettavaksi siten, että viiden vuoden määräaika määräytyisi kalenterivuosittain kuten muutkin pykälässä mainitut vanhentumista koskevat määräajat. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautusta koskeva viiden vuoden määräaika laskettaisiin vakuutusmaksun pidätyspäivää seuraavan vuoden alusta lukien eikä pidätyspäivästä lukien kuten nykyisin. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 3 momentti, johon siirrettäisiin sellaisenaan pykälän kolme viimeistä virkettä. 

175 §.Eläkelaitoksen vastuu työkyvyttömyyseläkkeestä. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin siitä puuttuva viittaus työntekijän eläkelain 76 §:n 3 momenttiin. Eläkelaitoksen vastuuta laskettaessa vastuuta pienentävänä otetaan huomioon myös kyseisessä lainkohdassa tarkoitettu vähimmäispäiväraha. 

178 §.Eläkelaitoksen vastuu palkattomilta ajoilta karttuneesta eläkkeen osasta. Pykälässä säädetään eläkelaitosten keskinäisestä vastuusta palkattomien aikojen perusteella karttuneesta eläkkeen osasta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuvat teknisluontoiset muutokset, jotta vakuutettaessa jatkossa työansioita julkisten alojen eläkelain mukaan Kevan, valtion, Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksen keskinäiset kustannustenjaon vastuut säilyisivät nykyisellään. Tämä vastaisi voimassa olevissa erillisissä työeläkelaeissa (kunnallinen eläkelaki, valtion eläkelaki, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki ja Kansaneläkelaitoksesta annettu laki) nykyisin säädettyjä vastuita. 

Pykälä ehdotetaan jaettavaksi kahdeksi eri momentiksi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan eriteltäväksi julkisten alojen eläkelain mukaan vakuutettujen työansioiden mukaisesta osuudesta työansioiden mukaisessa suhteessa vastaavat mainitut tahot tavalla, joka vastaa palkattomilta ajoilta karttuneen eläkkeen osan rahoituksen nykytilannetta. Momentin 1 kohdan mukaan Keva vastaisi julkisten alojen eläkelain mukaan vakuutettujen työansioiden mukaisesta osuudesta siten kuin sen eläketurvaa koskevasta rahoitusvastuusta säädetään Kevasta annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin valtion ja 3 kohdassa Kirkon eläkerahaston vastuista, joista säädetään niistä koskevissa rahoituslaeissa. Momentin 4 kohdan mukaan Kansaneläkelaitos vastaisi pykälässä mainittujen kustannusten rahoituksesta siten kuin Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:ssä säädetään. Momentti vastaisi kustannustenjaon osalta asiallisesti nykytilannetta. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirrettävän voimassa olevan pykälän viimeinen virke muuttamattomana. 

179 §.Eläkelaitoksen vastuu yhteisesti kustannettavista etuuksista. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin viittauskorjaus. Momentin toisesta virkkeestä poistettaisiin virheellinen viittaus 1 momentin 4 kohtaan. Eläkelaitoksen osuus 1 momentin 4 kohdassa mainituista osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen kuluista määräytyisi 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti yhteisesti kustannettaviin kuluihin tarkoitettujen varojen mukaisessa suhteessa. 

182 §.Työttömyysvakuutusrahaston maksu. Pykälän 1 momentin 3—5 kohtaa ehdotetaan muutettaviksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuvien teknisluontoisten muutosten vuoksi. Pykälän 1 momentissa luetellaan tahot, joille Eläketurvakeskus hyvittää Työttömyysvakuutusrahastolta saamansa maksun, jolla katetaan työttömyys- ja koulutusajan sekä vuorotteluvapaan huomioon ottamisesta aiheutuneita vastuita ja kuluja. Momentin 3 kohtaa täsmennettäisiin siten, että nykytilaa vastaavalla tavalla Eläketurvakeskus tilittäisi maksun Kevalle siltä osin kuin Keva itse vastaa julkisen alojen eläkelain mukaisesta eläketurvasta Kevasta annetun lain mukaan. Kuten nykyisinkin, momentissa ei säädettäisi erikseen Työttömyysvakuutusrahaston maksun välittämisestä valtiolle siltä osin kuin valtio vastaa julkisten alojen eläkelain mukaan vakuutettavista työansioista, koska maksun tilitystä ei hoideta Eläketurvakeskuksen kautta. Momentin 4 kohdassa säädettäisiin Työttömyysvakuutusrahaston maksun hyvittämisestä Kirkon eläkerahastolle ja 5 kohdassa Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin ne vastaavat omien rahoituslakiensa mukaan julkisten alojen eläkelain mukaisesta eläketurvasta. Kirkon keskusrahaston nimi ehdotetaan muutettavaksi Kirkon eläkerahastoksi. Momentti vastaisi kustannustenjaon nykytilannetta. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtävän julkisten alojen eläkelain säätämisestä johtuva tekninen tarkistus. 

183 §.Kustannusten selvittely. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuvat teknisluontoiset muutokset. Momenttiin ehdotetaan täsmennettäväksi julkisten alojen eläkelain mukaan viimeisenä eläkelaitoksena toimivan Kevan osalta vastuita, jotta julkisten alojen eläkelain säätäminen ei kustannustenjaon näkökulmasta muuttaisi nykytilaa. Kevan toimiessa julkisten alojen eläkelain mukaisesti viimeisenä eläkelaitoksena, kustannustenjaossa otettaisiin huomioon, mitä säädetään Kevasta annetussa laissa Kevan, valtion eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa valtion, evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksesta annetussa laissa Kansaneläkelaitoksen osalle tulevista eläketurvan rahoitusvastuista. Pykälän 1 momentissa sekä jäljempänä 2—4 momentissa olevat säännökset eläkelaitoksesta koskisivat myös mainittujen lakien mukaisia toimijoita (valtio, Kirkon eläkerahasto, Kansaneläkelaitos). Momentti vastaisi kustannustenjaon osalta nykytilannetta. 

184 §.Päätös kustannusten jakamisesta. Pykälässä säädetään Eläketurvakeskuksen velvollisuudesta antaa yksityisten alojen eläkelaitoksille ja Kevalle päätös 183 §:ssä tarkoitettujen kustannusten jakamisesta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuva teknisluontoinen muutos, jonka mukaan Eläketurvakeskus, antaessaan Kevalle kustannustenjakoa koskevan päätöksen, erittelee päätöksessään Kevan, valtion, Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksen vastuulle tulevat kustannukset, kullekin niistä erikseen säädetyn rahoitusvastuun mukaisessa suhteessa. Mainittujen toimijoiden rahoitusvastuusta on säädetty 183 §:n 1 momentissa mainituissa laeissa. 

198 §.Oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen, Eläketurvakeskuksen ja muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälän 1 momentin mukaan näillä tahoilla on oikeus saada muun muassa työnantajalta ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan vakuuttamisasian ratkaisemista varten. Pykälään on viittaus yrittäjän eläkelain 146 §:n 4 momentissa. 

Käytännössä on tilanteita, joissa eläkelaitos, Eläketurvakeskus tai muutoksenhakuelimet tarvitsisivat tietoja yrittäjän eläkelain mukaisen vakuuttamisasian selvittämiseksi taholta, jota ei voida pitää edes mahdollisena työnantajana. Näissä tilanteissa työskentely, jonka vakuuttamista selvitetään, on siis tapahtunut yrittäjäasemassa ja taho, jolta tietoja tarvittaisiin, on maksanut työn teon perusteella korvausta henkilölle, jonka yrittäjän eläkelain mukaista vakuuttamisvelvollisuutta selvitetään. Esimerkiksi silloin, kun selvitetään, kuuluuko sinällään yrittäjäasemassa työskennelleen henkilön vakuuttaa toimintansa yrittäjän eläkelain mukaisesti, on usein keskeistä hänen työpanoksensa arviointi eli esimerkiksi sen arvioiminen, ylittääkö työpanos yrittäjän eläkelain mukaisen vakuuttamisen alarajan. Epäselvyyttä voi olla myös siitä, onko korvaus kokonaisuudessaan maksettu sellaisen toiminnan perusteella, jota yrittäjän eläkelain mukainen vakuuttamisvelvollisuus koskee. Tietoja työpanoksesta ja toiminnan todellisesta luonteesta yritetään hankkia aina työnsuorittajalta itseltään, mutta on tilanteita, joissa on tarvetta kysyä tarkentavia tietoja myös työn teon perusteella korvausta maksaneelta taholta. Tietotarpeet voivat koskea muun muassa työsuorituksen luonnetta, työtä koskevaa sopimusta ja ylipäätään maksetun suorituksen perustetta ja määrää. 

Voimassa olevassa 198 §:ssä ei ole mainittu muita työn teon perusteella korvausta maksaneita tahoja kuin työnantajaa sellaisena tahona, jolta tietoja voidaan saada vakuuttamisasian ratkaisemista varten. Tietoja voidaan kuitenkin tarvita muiltakin tahoilta kuin työnantajalta ja nämä tiedot voivat olla arkaluonteisina pidettäviä asioita liittyen esimerkiksi rahamääriin. Edellä mainituin perustein pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että eläkelaitoksella, Eläketurvakeskuksella ja muutoksenhakuelimellä olisi oikeus saada tietoja työnantajan lisäksi myös muulta työn teon perusteella korvausta maksavalta. 

199 §.Eläketurvakeskuksen oikeus saada tietoja valvontaa varten. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin Eläketurvakeskuksen oikeudesta saada työsuojeluviranomaisilta ja Verohallinnolta työturvallisuuslain (738/2002) 52 b §:ssä ja verotusmenettelylain (1558/1995) 15 b ja 15 c §:ssä tarkoitettuja tietoja valvontaa varten. Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Tässä yhteydessä 4 momenttiin lisättäisiin siinä nykyisin mainitun teknisen käyttöyhteyden rinnalle mahdollisuus myös muuhun sähköiseen tietoluovutukseen. 

Heinäkuussa 2014 voimaan tulleen työturvallisuuslain 52 b §:n mukaan pääurakoitsijan tai päätoteuttajan on pidettävä työturvallisuuden varmistamiseksi ja työturvallisuuslaissa säädettyjen velvoitteiden valvontaa varten ajantasaista luetteloa yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä työntekijöistä ja itsenäisistä työnsuorittajista. Samaan aikaan voimaan tulleen verotusmenettelylain 15 b §:ssä säädetään yhteisen rakennustyömaan pääurakoitsijan tai muun päätoteuttajan velvollisuudesta toimittaa kuukausittain Verohallinnolle muun muassa yksilöinti- ja yhteystiedot yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä työntekijöistä ja itsenäisistä työnsuorittajista sekä työnantajista ja vuokratyönteettäjistä. Verotusmenettelylain 15 c §:n mukaan rakennuspalvelujen tilaajan on kuukausittain toimitettava Verohallinnolle yksilöinti- ja yhteystiedot niistä yrityksistä, jotka suorittavat tilaajalle rakentamispalvelua, rakennustelineen pystytys- tai purkutyötä tai vuokraavat tilaajalle työvoimaa edellä mainittuihin tarkoituksiin. Ilmoitusmenettelyjen avulla pystytään tehostamaan harmaan talouden torjuntaa, koska käytössä on selvästi aiempaa enemmän lähes reaaliaikaista tietoa muun muassa erilaisia vertailuja sekä kohdennettuja valvontatoimenpiteitä varten. 

Työturvallisuuslain 52 b §:n perusteella pidettävän luettelon ja verotusmenettelylain 15 b ja 15 c §:n perusteella Verohallinnolle toimitettavat tiedot ovat tarpeellisia tietoja työeläkevakuuttamisen valvonnan kannalta. Tiedot auttaisivat Eläketurvakeskusta sekä valvonnan kohdentamisessa että konkreettisten vakuuttamistoimenpiteiden suorittamisessa. Työntekoa koskevien tietojen sujuva vaihtaminen valvovien viranomaisten kesken tehostaisi myös toimintaa yhteistarkastuksilla. Käytännössä Eläketurvakeskus on jo saanut kyseisiä tietoja pääurakoitsijoilta, vaikka työntekijän eläkelaissa ei aseteta pääurakoitsijalle velvoitteita tiedonantoon. Tiedot ovat olleet samoja, joita pääurakoitsija on merkinnyt työntekijäluetteloon ja toimittanut Verohallinnolle. 

Jotta Eläketurvakeskus voisi pyytää valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja suoraan Verohallinnolta ja työsuojeluviranomaisilta, olisi perusteltua lisätä tiedonsaantioikeutta koskeva säännös työntekijän eläkelakiin. Momentin mukaan Eläketurvakeskuksella olisi oikeus saada työsuojeluviranomaisilta ja Verohallinnolta yksilöidyistä tahoista sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Yksilöidyillä tahoilla tarkoitettaisiin yksilöityä pääurakoitsijaa, muuta päätoteuttajaa tai tilaajaa, jonka nimeämällä Eläketurvakeskus saisi yhteisen rakennustyömaan kaikkien työnantajien, vuokratyönteettäjien, itsenäisten työnsuorittajien ja työntekijöiden tiedot, urakoita koskevat tiedot sekä työturvallisuuslain 52 b §:n mukaisen luettelon käyttöönsä. 

Työturvallisuuslain 52 §:n mukaisen luettelon tietoja ovat työntekijän yksilöintitiedot, tiedot työskentelyn alkamis- ja päättymispäivistä, työnantajan yksilöintitiedot sekä työnantajan edustajan yhteystiedot. Verotusmenettelylain 15 b §:n perusteella Verohallinnolle toimitettavista tiedoista tarpeellisia vakuuttamisen valvonnan kannalta ovat työntekijöitä, työskentelyaikaa, työskentelyn luonnetta, vakuuttamista, työnantajaa ja vuokrantyönteettäjää sekä työmaan sijaintia koskevat tiedot. Verotusmenettelylain 15 c §:n perusteella Verohallinnolle toimitettavista tiedoista tarpeellisia vakuuttamisen valvonnan kannalta ovat urakoitsijaa, urakan kestoa, urakan suuruutta, toimeksiannon lajia sekä työmaan sijaintia koskevat tiedot. 

Edellä mainittujen tietojen avulla Eläketurvakeskus voi valvoa vakuuttamista, tehdä arvioita vakuuttamisen oikeellisuudesta sekä kohdentaa valvontatoimenpiteitä. Tietojen ajantasaisuus lisää niiden vaikuttavuutta vakuuttamisen valvonnassa. 

205 §.Tietojen antaminen rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään tietojen antamisesta sosiaaliturvaan liittyvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi. Säännökset tulevat sovellettaviksi erityisesti tilanteissa, joissa henkilö saa etuuksia monesta eri järjestelmästä. Säännöksiä sovelletaan myös yrittäjän eläkelain, maatalousyrittäjän eläkelain ja merimieseläkelain toimeenpanossa niissä olevien viittaussäännösten perusteella. 

Voimassa olevan 1 momentin mukaan eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus antaa tietoja rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle vain, jos sen hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen vaikuttaa työeläkelakien mukainen eläke. Säännöksen perusteella eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen ei ole mahdollista antaa tietoja sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle niissä tilanteissa, joissa työeläkelakien mukaan vakuutettava työ- tai yrittäjäsuhde voi vaikuttaa henkilön sosiaaliturvaetuuteen, mutta henkilö ei saa työeläkettä. Käytännössä etenkin työeläkevakuuttamisen puutteita selvitettäessä tulee vastaan tilanteita, joissa henkilö on saanut työttömyysetuutta samanaikaisesti sellaisen jälkikäteen vakuutettavaksi tulevan työ- tai yrittäjäsuhteisen työskentelyn kanssa, jonka oikea-aikainen asianmukainen vakuuttaminen on laiminlyöty. Näissä tilanteissa eläkelaitos tai Eläketurvakeskus ei voi oma-aloitteisesti antaa tietoja työttömyysetuuden suorittajalle, koska työttömyysetuuteen vaikuttaa vakuutettava työskentely eikä mahdollinen tuleva eläke. 

Erilaisten sosiaaliturvaetuuksien väärinkäytöstilanteiden selvittämisen sujuvoittamiseksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella olisi oikeus antaa sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi tietoja myös niissä tapauksissa, joissa työeläkelakien mukaan vakuutettava työskentely vaikuttaa toisen laitoksen tai yhteisön hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen. 

Lisäksi pykälän 2 momentissa olevaa luetteloa annettavista tiedoista täydennettäisiin siten, että myös tietoja vakuutettavasta työskentelystä ja ansioista voitaisiin 1 momentin perusteella luovuttaa. Tähän liittyen poistettaisiin 2 momentin alussa oleva luovutettavien tietojen kohdetta koskeva rajaus, jonka mukaan tietojen antaminen koskee vain eläkettä saavia tai saaneita henkilöitä. Sekä henkilön oikeuteen saada erilaisia etuuksia että näiden etuuksien tasoon vaikuttavat useasti hänen työskentelynsä perusteella joko suoraan (työansio) tai välillisesti (ansio) saaman tulon määrä eikä asiaa voida ratkaista pelkästään sen perusteella, että käytettävissä on tieto henkilön työskentelystä. Kokonaiskuvan saamiseksi henkilön tilanteesta, on toisinaan tarve työskentelyä ja työansiota koskevien tietojen lisäksi antaa tietoja myös eläkejärjestelmään rekisteröidyistä palkattomien aikojen ansioista. Jos esimerkiksi annettaessa tietoja työskentelystä tapaturmavakuutuslaitokselle huomataan, että henkilö on saanut samalta ajalta työttömyysetuutta, asian käsittelyä selkeyttää, jos myös tästä etuudesta voisi antaa tiedon. Tämän takia on tarpeen, että eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella olisi oikeus antaa tietoja myös tiedossaan olevista ansioista, mikä siis tarkoittaa sekä työansiota että palkattoman ajan perusteena olevia ansioita. 

Pykälän 3 momentissa säädetään oikeudesta antaa tietoja poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Käytännössä useimmiten annettavaksi tulevat vakuuttamisen järjestämiseen ja hoitoon sekä niiden laiminlyönteihin liittyvät sellaiset tiedot, joilla on merkitystä selvitettäessä talous- ja työrikollisuutta. Voimassa oleva 4 momentti rajaa säännöksen ulkopuolelle arkaluonteiset, kuten terveydentilaa koskevat tiedot. Termi ”poliisiviranomainen” ehdotetaan korvattavaksi termillä ”esitutkintaviranomainen”. Esitutkintalain (805/2011) mukaan poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Lisäksi momentin sanamuotoa ehdotetaan selkiytettäväksi. 

206 §.Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oikeus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 kohta tietojen luovuttamisesta Tapaturmavakuutuskeskukselle ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta toimeenpanevalle vakuutusyhtiölle. Eläketurvakeskuksella ja eläkelaitoksella olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus oma-aloitteisesti antaa Tapaturmavakuutuskeskukselle ja vakuutusyhtiölle tiedot, jotka ovat niille välttämättömiä työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetun valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Tätä tarkoitusta varten saisi luovuttaa työnantajaa ja vakuutusta koskevia välttämättömiä tietoja vain, jos on syytä epäillä, ettei työnantaja ole täyttänyt mainitun lain mukaista maksu- tai vakuuttamisvelvollisuuttaan. Tarkoituksena on, että Eläketurvakeskus ja eläkelaitokset voisivat antaa sellaisia tietoja, jotka havaitaan valvonnan yhteydessä. Tietojen antamiseen ei olisi velvollisuutta, vaan se olisi tapauskohtaisesti tietojen antajan harkittavissa. 

Voimassa olevan pykälän nojalla eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus antaa tietoja muun muassa Verohallinnolle ja työttömyysvakuutusrahastolle niille laissa säädettyjen valvontavelvollisuuksien täyttämiseksi. Vastaavasti Verohallinto ja työttömyysvakuutusrahasto voivat antaa oma-aloitteisesti tietoja eläkelaitokselle ja Eläketurvakeskukselle valvontaa varten verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) nojalla. Myös Tapaturmavakuutuskeskuksella ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta toimeenpanevalla vakuutusyhtiöllä on oikeus oma-aloitteisesti antaa tietoja työeläkevakuuttamisen valvontaa varten työtapaturma- ja ammattitautilain 256 §:n perusteella. 

Ehdotettava säännös vastaisi työtapaturma- ja ammattitautilain säännöstä oikeudesta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti. Säännöksen tarkoituksena olisi tehostaa harmaan talouden torjuntaa. Usein maksu- tai vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti jonkin lain piirissä antaa aihetta epäillä laiminlyöntiä myös toisen lain piirissä. Molemminpuolinen oikeus antaa tietoja oma-aloitteisesti tehostaa vakuuttamis- ja maksuvelvollisuuden täyttämisen valvontaa. 

Pykälään ehdotetaan lisäksi lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin 1 momentin 1, 2 ja 4—6 kohdissa tarkoitettujen tietojen antamisesta edelleen rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten sekä tietojen hävittämisvelvollisuudesta. Vastaava säännös on verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 18 §:n 3 momentissa, työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 22 b §:n 2 momentissa ja työtapaturma- ja ammattitautilain 256 §:n 2 momentissa. 

Koska pykälän 1 momentissa mainitut tiedot voivat koskea laissa säädettyä vakuuttamis- ja maksuvelvollisuuden laiminlyöntiä ja rikosepäilyä, asianosaisen oikeusturva edellyttää, että aiheettomiksi osoittautuneet tiedot hävitetään välittömästi. Henkilötietolain (523/1999) mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisia. Se edellyttää myös, että rekisterinpitäjän on ilman aiheetonta viivytystä poistettava rekisterissä oleva käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeeton henkilötieto. Koska 1 momentin 1, 2 ja 4—6 kohdan säännös koskee myös muita kuin henkilötietoja, olisi hävittämisestä säädettävä erikseen. 

Myös pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän nykyinen otsikko ei vastaa pykälän sisältöä, sillä pykälässä säädetään jo nykyisellään tietojen antamista muillekin tahoille kuin viranomaisille ja luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle. 

1.2  Työntekijän eläkelain voimaanpanolaki

7 §. Pykälään lisättäisiin puuttuvat viittaukset työntekijän eläkelain 107 a ja 107 b §:ään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä. 

27 §. Pykälässä säädetään ennen vuotta 1947 syntyneen työntekijän osa-aikaeläkkeestä ja sen jälkeisestä vanhuuseläkkeestä. Voimassa olevan 2 momentin mukaan osa-aikatyöstä karttunutta vanhuuseläkkeen osaa korotetaan lykkäyskorotuksella siten kuin työntekijän eläkelain 12 §:n 4 momentissa säädetään, jos vanhuuseläke alkaa 68 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Koska työntekijän eläkelain 12 §:n 4 momentti lykkäyskorotuksesta muuttuu vuoden 2017 alusta, täsmennettäisiin 27 §:n 2 momenttia siten, että lykkäyskorotus momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tehdään 31 päivänä joulukuuta 2016 voimassa olleen työntekijän eläkelain 12 §:n 4 momentin mukaisesti. 

30 b §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 ja 6 momentti, joissa säädetään 31 päivänä joulukuuta 2016 lakkaavan rekisteröidyn TEL-lisäeläkejärjestelmän piiriin kuuluneiden lisäeläkejärjestelyjen rekisteritietojen korjaamiselle säädettävästä erillisestä tarkastusajasta ja mainitun tarkastusajan jälkeisestä korjaamisen lakkaamisesta tietyissä tilanteissa. 

Pykälän 5 momentin mukaan työnantajan tai työntekijän tulisi tehdä ilmoitus eläkelaitokselle tietojen korjaamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020, mikäli työnantaja tai työntekijä huomaa lisäeläkevakuutukseen tai lisäeläkkeeseen vaikuttavissa rekisteritiedoissa olevan virheen tai puutteen. Vaatimus virheen korjaamiseksi sekä selvitys tiedon virheellisyydestä tai puutteellisuudesta olisi esitettävä eläkelaitokselle viimeistään mainittuna päivänä. Ilmoituksen virheestä voisi tehdä työnantaja, mutta myös työntekijä. Työntekijän ilmoittaessa virheestä, käytännössä eläkelaitos selvittää asian yhdessä työnantajan kanssa tai siirtää asian selvitettäväksi työnantajalle, jolla on tieto lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluvista henkilöistä. Työnantajan tai työntekijän olisi tarvittaessa esitettävä ilmoituksensa tai vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Kohtuullisen selvityksen riittävyyttä arvioitaessa näyttökynnystä ei olisi pidettävä kovin korkeana. 

Työntekijällä ja työnantajalla olisi siten rekisteröidyn TEL-lisäeläkejärjestelyn vakuuttamisen päättymisen jälkeen yhteensä neljä vuotta aikaa tarkastaa ja tehdä eläkelaitokselle ilmoitus virheellisen tiedon tai puuttuvan tiedon korjaamiseksi. Jokaisella työntekijällä olisi työeläkeotteiden porrastetusta lähettämisestä johtuen vähintään vuosi aikaa tarkistaa työeläkeotteeltaan tietojen oikeellisuus. Aikaa voidaan pitää riittävänä työnantajalle tai työntekijälle tarkistaa mahdolliset puutteet vakuuttamista tai vapaakirjaa koskevissa tiedoissa sekä tehdä korjausvaatimus eläkelaitokselle. Momentin mukaan eläkelaitoksen olisi määrättävä tietojen korjaamisesta aiheutuva lisäeläkevakuutuksen vakuutusmaksu työnantajalle viimeistään 20 päivänä kesäkuuta 2021. Tämän jälkeen vakuutusmaksua ei voisi enää maksuunpanna työnantajalle. Eläkelaitoksella olisi siten noin puoli vuotta aikaa tehdä korjaus lisäeläkevakuutusta koskeviin tietoihin sekä määrätä työnantajalle kertamaksutekniikalla laskettu työeläkevakuutusmaksu, vaikka korjauspyyntö saapuisi eläkelaitokselle viimeisenä mahdollisena päivänä eli 31 päivänä joulukuuta 2020. Tarkemmat määräykset lisäeläkevakuutuksen vakuutusmaksun määräämisestä annetaan työntekijän eläkelain 166 §:ssä tarkoitetuissa sosiaali- ja terveysministeriön antamissa ja vahvistamissa laskuperusteissa. 

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa rekisteröidyn TEL-lisäeläkejärjestelyn tiedoissa huomataan virhe tai puute 1 momentissa säädetyn tarkastusajan jälkeen. Tällöin jos työnantaja tai työntekijä tekee ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen lisäeläkevakuutukseen tai lisäeläkkeeseen vaikuttavissa tiedoissa olevasta virheestä tai puutteesta, eläkelaitos olisi velvollinen korjaamaan virheen tai puutteen, jos se on aiheutunut eläkelaitoksesta (laiminlyönti, huolimattomuus, rekisteröintivirhe tms.) johtuvasta syystä. Tällöin eläkelaitos korjaisi rekisterissä olevan puutteen tai virheen ja vakuutettu saisi puuttuvan eläketurvan taannehtivasti koko ajalta. Virheen suuruudella ei olisi merkitystä, vaan eläkelaitos korjaisi kaikki eläketurvaan vaikuttavat virheet. Sen selvittäminen, onko virhe aiheutunut eläkelaitoksesta johtuvasta syystä, edellyttäisi käytännössä sekä eläkelaitoksen että työnantajan myötävaikuttamista asiassa. Työnantajan tai työntekijän olisi tarvittaessa esitettävä vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Riittävien perusteiden osalta kohtuullisuutta arvioitaessa näyttökynnystä ei olisi pidettävä kovin korkeana. Mikäli virhe tai puute johtuisi työnantajasta johtuvasta syystä, eläkelaitos ei korjaisi virhettä tai mahdollisesti puuttuvaa eläketurvaa tältä osin. Eläkelaitos antaisi työntekijälle ja työnantajalle päätöksen korjaamista koskevassa asiassa. 

1.3  Työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 4 momentin sanamuotoa korjattaisiin. Termi ”vakuutustapahtuma” korvattaisiin termillä ”vahinkotapahtuma”, koska raideliikennevastuulain (113/1999) mukaisen vahingonkorvausvastuun varalta ei ole pakko ottaa kaikenkattavaa vakuutusta. 

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälässä säädetään siirtymäsäännöksiä lykkäyskorotukseen liittyen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi muutoksia, jotka koskevat vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneen työntekijän oikeutta lykkäyskorotukseen. 

Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin nykyisin 3 momentissa oleva säännös vuonna 1939 ja sitä ennen syntyneen työntekijän oikeudesta lykkäyskorotukseen. 

Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, että se koskisi selkeästi vuonna 1940—1948 syntyneitä henkilöitä. 

Pykälän 3 momenttiin otettaisiin uusi säännös, jonka mukaan vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneen työntekijän eläkkeen rinnalla tehdystä työstä olisi oikeus lykkäyskorotukseen enintään 31 päivään joulukuuta 2016 saakka. Pykälän nykyiset säännökset jättävät epäselväksi sen, saavatko vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneet työntekijät eläkkeen rinnalla karttuneeseen eläkkeeseen lykkäyskorotuksen, kuten he saisivat ennen eläkeuudistusta voimassa olevien säännösten mukaan. Pykälän nykyisessä 3 momentissa ei myöskään säädetä sitä, miten lykkäyskorotus määräytyy työsuhteesta, joka on alkanut eläkkeen rinnalla 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen ja johon ei enää sovelleta ennen vuotta 2005 voimassa olleita säännöksiä. Tässä tilanteessa ennen vuotta 2017 voimassa olevien säännösten mukaan eläkkeen rinnalla tehdystä työstä karttuneesta eläkkeestä on oikeus lykkäyskorotukseen 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä. Lykkäyskorotus on 0,4 prosenttia. 

Eläkeuudistuksen myötä periaate lykkäyskorotuksen osalta on, että siihen ei ole oikeutta enää eläkkeen rinnalla tehdystä työstä. Näin ollen ei ole perusteita myöskään sille, että vanhemmat ikäryhmät, vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneet, olisivat oikeutettuja eläkkeen rinnalla tehdystä työstä lykkäyskorotukseen. Tämän vuoksi uudessa 3 momentissa vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneen työntekijän oikeus lykkäyskorotukseen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä rajoitettaisiin vuoden 2016 loppuun. Vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneille ikäryhmille on jo saattanut syntyä oikeus lykkäyskorotukseen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä ennen uuden lain voimaantuloa. Heillä säilyisi oikeus lykkäyskorotukseen tästä työstä 31 päivään joulukuuta 2016 saakka niiden säännösten nojalla, jotka olivat voimassa ennen uuden lain voimaantuloa. 

Pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin 4 momentiksi. Säännös koskee niitä vuonna 1949—1953 syntyneitä työntekijöitä, jotka eivät ole ehtineet täyttää 68 vuoden ikää ennen uuden lain voimaantuloa. Nämä ikäluokat ovat uusien säännösten piirissä eikä heillä ole oikeutta lykkäyskorotukseen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä uuden lain voimaantulon jälkeen. 

Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 5 momentti. Momentin mukaan työntekijällä ei olisi oikeutta lykkäyskorotukseen, jos hän saa maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) mukaista luopumistukea. 

Lykkäyskorotuksesta säädetään 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen työntekijän eläkelain 12 §:n 2 momentissa. Vanhuuseläkkeen määrää korotetaan lykkäyskorotuksella, jos työntekijä ei käytä oikeuttaan vanhuuseläkkeeseen alimmassa vanhuuseläkeiässä. Korotuksen tarkoituksena on kannustaa työuran jatkamiseen alimman vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen. Lykkäyskorotus korvaa nykyisen 4,5 prosentin karttuman, jota työntekijä voi saada 63—68-vuotiaana tehdystä työstä, jos hän on lykännyt vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Kuten 4,5 prosentin karttumaa, lykkäyskorotustakaan ei voi saada enää sen jälkeen, kun työntekijälle on myönnetty vanhuuseläke jonkin työsuhteen perusteella, vaikka hän jatkaisikin työskentelyä jossain muussa työsuhteessa. 

Työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 4 §:ssä säädetään siirtymäajan korotetusta karttumasta. Vuoden 2025 loppuun 53—62-vuotiaalle työntekijälle karttuu eläkettä 1,7 prosenttia työansioista. Korotettuun karttumaan ei ole kuitenkaan oikeutta ajalta, jolta työntekijä saa luopumistukea. Myöskään nykyiseen 4,5 prosentin korotettuun karttumaan ei ole oikeutta luopumistuen ajalta. 

Koska lykkäyskorotuksella on tarkoitus korvata 4,5 prosentin korotettu karttuma ja kannustaa työnteon jatkamiseen yli alimman vanhuuseläkeiän, olisi perusteltua, että luopumistuki estäisi lykkäyskorotuksen saamisen. Ehdotettu säännös olisi myös yhdenmukainen siirtymäajan korotettua karttumaa koskevan säännöksen kanssa. 

5 §. Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneellä työntekijällä ei olisi oikeutta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, joka on eläkeuudistuksen myötä käyttöön otettava uusi eläkemuoto. Vuonna 1948 syntyneet työntekijät ovat eläkeuudistuksen voimaan tullessa 1 päivänä tammikuuta 2017 jo täyttäneet 68 vuotta. He ovat siten saavuttaneet jo joustavan vanhuuseläkeikänsä yläikärajan. Lisäksi heillä on ollut mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen, jonka osittainen varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona korvaa. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ja sen jälkeisen vanhuuseläkkeen toimeenpano olisi näille ikäluokille haasteellista, koska työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaissa on erityissäännöksiä esimerkiksi koskien vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneiden oikeutta lykkäyskorotukseen. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan muuttunutta sisältöä. 

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentamisesta. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävään vanhuuseläkkeeseen tehtäisiin varhennusvähennys, jos eläke myönnetään jonkin eläkelain mukaisessa alennetussa eläkeiässä. Varhennusvähennys kohdistettaisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteesta vielä myöntämättä olevaan osaan. Jos työntekijällä on oikeus esimerkiksi julkisten alojen eläkelain mukaiseen alennettuun eläkeikään, hänen työntekijän eläkelain 18 §:n 2 momentin mukaista eläkeosuuttaan varhennettaisiin 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläke alkaa ennen työntekijän eläkelain 11 §:n mukaista alinta eläkeikää. 

Voimassa olevien yksityisten alojen työeläkelakien mukaan alennetussa eläkeiässä myönnettävä vanhuuseläke kokonaisuudessaan varhennetaan. Myös osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävässä vanhuuseläkkeessä eläkkeen perusteesta vielä myöntämättä oleva osuus tulisi varhentaa, jos se myönnetään kyseisessä laissa säädettyä alinta vanhuuseläkeikää alemmassa iässä. Työeläkelakien mukaan työntekijälle myönnetään osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä vielä myöntämättä oleva osuus kaikkien työeläkelakien mukaan, jos työntekijälle myönnetään vanhuuseläke osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen. Näin tehdään myös silloin, kun vanhuuseläke myönnetään alennetussa eläkeiässä. 

8 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälän 4 momentin sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi. Momentin toiseksi viimeisen virkkeen on tarkoitus koskea vain varhennusvähennystä eikä muita mahdollisia eläkkeen myöntämistä koskevia säännöksiä. 

1.4  Yrittäjän eläkelaki

2 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 1 momentin 9 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan. 

9 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään. 

40 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään. 

62 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin. 

65 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin. 

68 §.Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 kohta eläkkeen karttumasta tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momenttiin ehdotettua uutta 4 kohtaa. 

72 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 78 §:n 1 momenttiin. 

73 §.Tämän lain mukainen osuus tulevan ajan ansioista. Pykälän sanamuotoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 79 §:ään. 

74 §.Eläke entisin perustein. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 80 §:ään. 

84 §.Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja säännös siirrettäväksi 84 a §:ään vastaavin perustein kuin työntekijän eläkelain 91 §:n 3 momentti. 

84 a §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain 91 a §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavat muutokset. 

85 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaan. 

103 §.Kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi. Uusi 2 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 117 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia. 

107 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään. 

135 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat lisäykset kuin työntekijän eläkelain 139 §:ään. 

152 §.Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oikeus tietojen luovuttamiseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka vastaisi sisällöltään työntekijän eläkelain 206 §:ään ehdotettua uutta 2 momenttia. Lisäksi pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä. 

1.5  Yrittäjän eläkelain voimaanpanosta annettu laki

5 §. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin eläkeuudistuksen aiheuttama muutos. Vuoden 2017 alusta yrittäjän eläkelain 4 §:n 1 momentissa säädetty vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja ei enää ole kaikille ikäluokille 68 vuotta, joten maininta 68 vuoden iästä muutettaisiin maininnaksi vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajasta. 

10 §. Pykälään lisättäisiin puuttuvat viittaukset työntekijän eläkelain 107 a ja 107 b §:ään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä. Muutos vastaisi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 7 §:ään ehdotettua muutosta. 

27 §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 27 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos. 

1.6  Yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 1 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos. 

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään. 

5 §. Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään. 

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää. 

8 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi lisäys, joka vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain (71/2016) 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden yrittäjän eläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Yrittäjän eläkelain mukainen eläke myönnettäisiin varhentamattomana myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva yrittäjä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä. 

1.7  Maatalousyrittäjän eläkelaki

32 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään. 

53 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään. 

68 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin. 

71 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin. 

101 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään. 

138 §.Sovellettavat säännökset. Pykälän 5 momentin 7 kohtaan tehtäisiin työntekijän eläkelain 206 §:ään ehdotetun muutoksen edellyttämä korjaus. 

1.8  Maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta annettu laki

5 §. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin eläkeuudistuksen aiheuttama muutos. Vuoden 2017 alusta maatalousyrittäjän eläkelain 7 §:n 1 momentissa säädetty vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja ei enää ole kaikille ikäluokille 68 vuotta, joten maininta 68 vuoden iästä muutettaisiin maininnaksi vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajasta. 

9 §. Pykälään lisättäisiin puuttuvat viittaukset työntekijän eläkelain 107 a ja 107 b §:ään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä. Muutos vastaisi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 7 §:ään ehdotettua muutosta. 

26 §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain voimaanpanosta annetun lain 27 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos. 

1.9  Maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään. 

5 §. Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään. 

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää. 

8 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain 8 §:ään on ehdotettu. Lisäys vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Maatalousyrittäjän eläkelain mukainen eläke myönnettäisiin varhentamattomana myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva maatalousyrittäjä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä. 

1.10  Merimieseläkelaki

2 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 1 momentin 6 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan. 

11 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään. 

43 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään. 

72 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin. 

75 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin. 

80 §.Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta eläkkeen karttumasta tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momenttiin ehdotettua uutta 4 kohtaa. 

84 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 78 §:n 1 momenttiin. 

85 §.Tämän lain mukainen osuus tulevan ajan ansioista. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 79 §:ään. 

86 §.Eläke entisin perustein. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 80 §:n 1 momenttiin. 

96 §.Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja säännös siirrettäväksi 96 a §:ään vastaavin perustein kuin työntekijän eläkelain 91 §:n 3 momentti.  

96 a §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain 91 a §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavat muutokset. 

97 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaan. 

114 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyiset 5 ja 6 momentti siirtyisivät 6 ja 7 momentiksi. Uusi 5 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 117 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia. 

115 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen sairausvakuutusrahastolle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 118 §:ään. 

116 §.Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle, sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle tai kunnalle. Pykälän 1 momenttiin ja otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:ään. 

120 §.Eläkkeen maksamisjärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään.  

123 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään. 

136 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat lisäykset kuin työntekijän eläkelain 139 §:ään. 

156 §.Eläkekassan vastuu työkyvyttömyyseläkkeestä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava täydennys kuin työntekijän eläkelain 175 §:n 1 momenttiin. 

158 §.Eläkekassan vastuu palkattomilta ajoilta karttuneesta eläkkeen osasta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 178 §:ään. 

159 §.Eläkekassan vastuu yhteisesti kustannettavista etuuksista. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava korjaus kuin työntekijän eläkelain 179 §:n 3 momenttiin. 

165 §.Viittaus rikoslakiin. Pykälässä säädetään rikoslain 29 luvun 4 a ja 4 b §:n työeläkevakuutusmaksupetosta ja törkeää työeläkevakuutusmaksupetosta koskevien pykälien soveltamisesta merimieseläkelain mukaisiin tilanteisiin. Pykälän sisältö ehdotetaan sisällytettäväksi rikoslain mainittuihin pykäliin. Pykälää muutettaisiin siten, että siinä olisi vain informatiivinen viittaus rikoslakiin. Lisäksi pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 190 §:ää. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 190 §:ää. 

215 §.Sovellettavat säännökset. Pykälän 4 momentin 6 kohtaan tehtäisiin työntekijän eläkelain 206 §:ään ehdotetun muutoksen edellyttämä korjaus. 

1.11  Laki merimieseläkelain voimaanpanosta

2 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 6—8 momentit, joissa säädettäisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ja työuraeläkkeen määräytymisestä. 

Uudessa 6 momentissa säädettäisiin työuraeläkkeen määräytymisestä. Jos merimieseläkekassa on toimivaltainen käsittelemään työuraeläkettä koskevan hakemuksen, työuraeläkkeen määrä määräytyisi tämän pykälän 1, 2 ja 5 momentin mukaisesti. Muissa tapauksissa työuraeläkkeen määrä määräytyisi 3—5 momentin mukaisesti. Jos kuitenkin työuraeläke myönnettäisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen, työuraeläkkeen määrä määräytyisi siten kuin 7 ja 8 momentissa säädetään. 

Uudessa 7 momentissa säädettäisiin, miten osittainen varhennettu vanhuuseläke sekä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävä vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke ja työuraeläke määräytyisivät tilanteissa, joissa työntekijä jää osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle merimieseläkelain alaisesta työsuhteesta Merimieseläkekassan ollessa toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen. Tällöin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena oleva eläkkeen määrä määräytyisi tämän pykälän 5 momentin mukaisesti. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen määrä määräytyy tällöin soveltaen samoja tämän pykälän 1 ja 2 momentin kohtia, joita on sovellettu laskettaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevan eläkkeen määrää. 

Uudessa 8 momentissa säädettäisiin, miten osittainen varhennettu vanhuuseläke sekä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeinen vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke ja työuraeläke määräytyisivät muissa kuin tämän pykälän 7 momentissa säädetyissä tilanteissa. Tällöin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena oleva eläkkeen määrä määräytyisi 2 §:n 3—5 momentin mukaisesti. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen määrä määräytyy tällöin soveltaen samoja tämän pykälän 3 ja 4 momentin kohtia, joita on sovellettu laskettaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevan eläkkeen määrää. 

21 §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 27 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos. Lisäksi pykälästä poistettaisiin viittaus merimieseläkelain 66 §:ään. 

1.12  Merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 1 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos. 

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään. 

4 §. Siirtymäajan korotettu karttuma. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi viittauskorjaus. Momentissa tulisi viitata työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 4 §:n 3 momenttiin 2 momentin sijasta. 

5 §. Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään. 

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää. 

9 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain 8 §:ään on ehdotettu. Lisäys vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden merimieseläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Merimieseläkelain mukainen eläke myönnettäisiin varhentamattomana myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva työntekijä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä. 

Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uudet 2—4 momentit koskien lisäeläkejärjestelyjä, jotka liittyvät julkisten alojen toimintojen yhtiöittämisiin, joissa työntekijät ovat siirtyneet merimieseläkelain piiriin. Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 1 momentin 4 kohtaa vastaavasti työntekijän oikeudesta saada lakisääteinen eläke maksuun perusturvan mukaista eläkeikää alemmassa lisäeläketurvan eläkeiässä. Ehdotettu 3 momentti vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 3 momenttia ja ehdotettu 4 momentti työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 4 momenttia. 

1.13  Julkisten alojen eläkelaki

3 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 8 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan on ehdotettu. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa määriteltäisiin eläketapahtuma. Momentti vastaisi vuoden 2017 alusta voimaan tulevaa työntekijän eläkelain 2 §:n 2 momenttia. 

12 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään. 

40 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen takautuva maksaminen. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään. 

50 §.Ohjaus kuntoutukseen. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viimeinen virke koskien kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annettua lakia (497/2003), koska laki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 2015. 

75 §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi sama muutos kuin työntekijän eläkelain 91 a §:n ehdotettuun 2 momenttiin. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tekninen sanamuodon tarkistus. Lisäksi pykälän otsikon sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi. 

81 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin. 

84 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin. 

87 §.Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 kohta eläkkeen karttumasta tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momenttiin ehdotettua uutta 4 kohtaa. 

90 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 78 §:n 1 momenttiin. 

91 §.Tulevan ajan ansion jakautuminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 79 §:ään. 

92 §.Eläke entisin perustein. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 80 §:ään. Pykälän 1 momenttiin tehtävien muutosten johdosta pykälän 3 momentti kumotaan tarpeettomana. 

96 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaan. 

128 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle ja sairauskassalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyiset 5 ja 6 momentti siirtyisivät 6 ja 7 momentiksi. Uusi 5 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 117 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia. 

129 §.Eläkkeen ja kuntoutusrahan maksaminen sairausvakuutusrahastolle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 118 §:ään. Pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan työntekijän eläkelain säännöksiä. 

131 §.Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle, sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle tai kunnalle. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:ään. 

134 §.Eläkkeen maksamisjärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään. 

137 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään. 

151 §.Kevan oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisen tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin työntekijän eläkelain 198 §:n 1 momentin 1 kohtaan. 

157 §.Tietojen antaminen viranomaisille. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka vastaisi työntekijän eläkelakiin ehdotettua uutta 206 §:n 2 momenttia. 

158 §.Tietojen antaminen rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 205 §:ään. 

170 §.Työntekijän eläkemaksun tilittäminen. Pykälän 2 momentin mukaan kirkon julkisten alojen eläkelain mukaisen eläketurvan piiriin kuuluvan työntekijän eläkemaksu tilitetään Kirkon eläkerahaston tilille Kevan määräämällä tavalla. Myös valtion työnantajat ovat velvollisia pidättämään työntekijän eläkemaksun julkisten alojen eläkelain 168 §:ssä säädetyllä tavalla, mutta valtion työntekijän eläkemaksun tilittämisestä ei ole nykyisin säännöstä julkisten alojen eläkelaissa. Valtion eläkerahastosta annetun lain (1297/2006) 5 §:n 1 momentissa on säännös valtion eläkerahastolle tuloutettavista tuloista. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi kirkon eläkemaksuja vastaava säännös. Sen mukaan valtion työnantajat eli valtion virastot ja laitokset, valtion liikelaitokset sekä yhteisöt ja laitokset, joiden henkilöstön tai sen osan eläketurva on muualla lainsäädännössä säädetty valtion vastattavaksi tai joihin on sovellettu kumottua valtion eläkelakia (1295/2006) tilittäisivät työntekijän eläkemaksun valtion eläkerahastolle Kevan määräämällä tavalla. 

171 §.Työntekijän eläkemaksun vanhentuminen. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Momentissa säädetään nykyisin poikkeuksesta 1 momentin mukaiseen viiden vuoden vanhentumisaikaan. Niissä tilanteissa, joissa työntekijälle on lisätty ansaintarekisteriin selvittelyn perusteella yli viisi vuotta vanhoja riidattomia ansioita, Kevalla on oikeus määrätä näihin ansioihin perustuva eläkemaksu poikkeuksellisesti kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan aiheettomasti työnantajalta perityn eläkemaksun palautus vanhentuu viidessä vuodessa. Jotta oikeus määrätä eläkemaksu ja velvollisuus palauttaa aiheettomasti maksettu eläkemaksu vanhentuisivat samassa ajassa, kymmenen vuoden määräajasta ehdotetaan luovuttavaksi. Oikeus määrätä eläkemaksu vanhentuisi aina 1 momentin mukaisessa määräajassa eikä vanhentumisaikaa voitaisi enää pidentää. Myös julkisten alojen eläkelain 153 §:n mukaisen korotetun maksun määrääminen vanhentuisi käytännössä samassa ajassa. Ehdotettava muutos vastaisi työntekijän eläkelain 158 §:ään ehdotettua muutosta. 

173 §.Aiheettomasti maksetun eläkemaksun ja työntekijän eläkemaksun palautuksen vanhentuminen. Pykälässä säädetään aiheettomasti maksetun työntekijän eläkemaksun palautuksen vanhentumisesta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautuksen vanhentumiselle säädetty viiden vuoden määräaika määräytyisi kalenterivuosittain lopullisen työntekijän eläkemaksun eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Ehdotettu vanhentumisaika vastaisi julkisten alojen eläkelain 171 §:n säännöstä siitä, missä ajassa Kevan on määrättävä eläkemaksu. Ehdotettava muutos vastaisi myös työntekijän eläkelain 162 §:n 1 momenttiin ehdotettua muutosta. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa olisi uusi säännös työntekijältä aiheettomasti pidätetyn työntekijän eläkemaksun palautuksen vanhentumisesta. Työntekijän eläkemaksun palautusta koskeva viiden vuoden määräaika laskettaisiin eläkemaksun pidätyspäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Ehdotettava säännös vastaisi työntekijän eläkelakiin ehdotettua uutta 162 §:n 2 momenttia. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 3 momentti, johon siirrettäisiin nykyisestä 1 momentista säännökset siitä, miten vanhentuminen katkeaa ja miten vanhentumisaika pidentyy. 

1.14  Julkisten alojen eläkelain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 1 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos. 

12 §.Eläke osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää. Julkisten alojen eläkelain 18 §:ssä säädetään vanhuuseläkkeestä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen. Jos työntekijä jää vanhuuseläkkeelle jonkin työeläkelain mukaan, hänelle myönnetään julkisten alojen eläkelain 18 §:n mukaan kaikkien työeläkelakien mukainen vielä myöntämättä oleva osuus osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaitusta vanhuuseläkkeestä (säästöosuus). Jos työntekijällä on jonkin muun työeläkelain kuin julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain mukainen alennettu eläkeikä, hänelle myönnetään myös julkisten alojen eläkelain mukainen säästöosuus yksityisen sektorin alemmassa eläkeiässä. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan julkisten alojen eläkelain mukaista säästöosuutta varhennettaisiin tällöin 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläke alkaa ennen julkisten alojen eläkelain mukaista alinta vanhuuseläkeikää. Nykyisissä säännöksissä ei ole huomioitu tässä tilanteessa tehtävää varhennusvähennystä. Jos henkilö jää osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen vanhuuseläkkeelle julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain mukaisessa alemmassa eläkeiässä tai eroamisiässä, julkisten alojen eläkelain mukaisen säästöosuuden saa ilman varhennusvähennystä pykälän 1 ja 2 momentin mukaisesti. 

15 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään. 

Lisäksi pykälän 1 momenttiin siirrettyä nykyisen 3 momentin säännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Nykyisen 3 momentin mukaan vuonna 1939 ja sitä ennen syntyneen työntekijän vanhuuseläkettä lykättäessä eläkettä korotetaan 0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkkeen alkamisaikaa lykätään myöhemmäksi 65 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Lykkäyskorotus lasketaan 65 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä. 

Ennen vuotta 2017 voimassa olevien säännösten mukaan ennen vuotta 1940 syntyneiden henkilöiden valtion eläkelain säännösten mukaan laskettuihin vanhuuseläkkeisiin lasketaan 0,4 prosentin korotus jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkkeen alkamisaikaa lykätään myöhemmäksi 68 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Lykkäyskorotus on laskettu 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä. Vastaava lykkäyskorotus on kirkon ja Kelan henkilöstön eläkkeissä. Kunnallisen eläkelain voimaanpanolain (550/2003) 3 §:n mukaan kunnallisen eläkelain eläkkeen määräytymistä ja eläkeoikeutta koskevia säännöksiä ei sovelleta viranhaltijaan, työntekijään eikä perhe- tai omaishoitajaan, joka on syntynyt vuonna 1939 tai sitä ennen. Hänen eläketurvansa määräytyy edelleen kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain sekä kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön perusteella, sellaisina kuin ne olivat voimassa kunnallisen eläkelain voimaan tullessa. Mainituissa säännöksissä ei ole säädetty lykkäyskorotuksesta. Vuonna 1939 ja sitä ennen syntyneen työntekijän lykkäyskorotukseen ehdotetaan sovellettavaksi edellä kuvattuja säännöksiä, sellaisena kuin ne olivat voimassa ennen vuotta 2017 kuitenkin niin, että työntekijällä on oikeus eläkkeen rinnalla tehdystä työstä lykkäyskorotukseen ehdotetun 3 momentin mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2016 saakka. Ehdotuksen mukaan vuonna 1939 tai sitä ennen syntyneen henkilön kunnalliseen eläkkeeseen ei laskettaisi lykkäyskorotusta. 

16 a §.Eläkkeen karttuminen eläketapahtumavuosilta 2017—2019. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 16 a §, jossa säädettäisiin eläkkeen karttumisesta eläketapahtumavuodelta, kun eläketapahtumavuosi on vuosina 2017—2019. 

Jos työntekijällä on julkisten alojen eläkelain mukaisia ansioita vähintään kolmena perättäisenä kalenterivuotena ennen eläketapahtumavuotta kunakin vuonna vähintään 8 238 euroa (vuoden 2016 tasossa), eläke karttuu julkisten alojen eläkelain 82 §:n mukaan eläketapahtumavuodelta eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansioista. Julkisten alojen eläkelain mukaisia ansioita on ensimmäisen kerran kolmena perättäisenä vuotena ennen eläketapahtumaa vuonna 2020, jolloin julkisten alojen eläkelain 82 §:ää voidaan soveltaa ensimmäisen kerran. 

Pykälän 1 momentin mukaan, jos työntekijällä on ansioita kolmena perättäisenä kalenterivuotena ennen eläketapahtumavuotta kunakin vuonna vähintään 8 238 euroa (vuoden 2016 tasossa), eläke karttuisi eläketapahtumavuodelta eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansioista. Ansiorajan täyttymistä arvioitaessa käytettäisiin ajalta ennen julkisten alojen eläkelain voimaantuloa kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain alaisen palveluksen vuosiansioita yhteenlaskettuna. Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläketurvaan sovelletaan Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:n mukaan valtion eläkelakia. Vuoden 2017 alusta ansioina olisivat julkisten alojen eläkelain mukaiset ansiot. 

Pykälän 2 momentin mukaan edellisen vuoden ansiot kerrottaisiin eläketapahtumavuoden alusta eläketapahtumakuukauden loppuun olevien kuukausien lukumäärällä ja jaettaisiin luvulla 12. Eläketapahtumavuoden ansiot vuodelle 2017 laskettaisiin kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain alaisilla yhteenlasketuilla vuosiansioilla vuodelta 2016. 

Pykälän 3 momentin mukaan, jos eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansiot poikkeaisivat kahden sitä edeltäneen vuoden keskiansioista yli 10 prosenttia, eläke karttuisi eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan mennessä maksetuista ansioista. Eläketapahtuman ollessa ennen vuotta 2020 ansioiden vertailussa ajalta ennen vuotta 2017 käytettäisiin vuosien 2014—2016 kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain alaisia vuosittaisia ansioita yhteenlaskettuna. Vuoden 2017 alusta ansioina olisivat julkisten alojen eläkelain mukaiset ansiot. 

Pykälän 4 momentin mukaan, jos työntekijällä olisi eläketapahtumavuoden aikana ollut oikeus julkisten alojen eläkelain 87 §:n tai valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukaisiin etuuksiin, eläke karttuisi eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan mennessä maksetuista julkisten alojen eläkelain mukaisista ansioista. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että pykälässä mainittu rahamäärä vastaisi julkisten alojen eläkelain 3 §:n 12 kohdassa mainittua palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004 ja sitä tarkistettaisiin vuosittain. 

17 §.Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään. 

21 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi lisäys, joka vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain (71/2016) 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden julkisten alojen eläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Eläke myönnettäisiin ilman varhennusvähennystä myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva työntekijä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä. Eläke kuitenkin muunnettaisiin julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain 8 §:n 1 momentin mukaan vastaamaan 63 vuoden ikää. Pykälään lisättäisiin viittaus merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 9 §:ään. 

1.15  Laki Kevasta

20 §.Eläkemaksun perintä ja maksusaatavan vanhentuminen. Pykälän 1 momentissa säädetään ajasta, jonka kuluessa Kevan on määrättävä Kevasta annetun lain mukainen eläkemaksu. Jos eläkemaksua ei määrätä pykälässä säädettynä aikana, Kevan oikeus eläkemaksun määräämiseen vanhentuu. Pykälän 1 momentissa säädetyn eläkemaksun viiden vuoden vanhentumisajan laskemisen alkamisajankohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Nykyisen säännöksen mukaan Kevan on määrättävä eläkemaksu viiden vuoden kuluessa saatavan syntymisestä. Maksuosuussaatavan katsotaan syntyvän Kevasta annetun lain mukaisen lopullisen maksun eräpäivänä. Useimmiten aiheettoman eläkemaksun palautus tulee esille lopullisen palkkaperusteisen maksun laskennan yhteydessä, kun maksettuja ennakoita verrataan palvelussuhderekisteriin ilmoitettuihin ansioihin. Palautettavan maksun yksilöinti kuukausitasolle ei ole mahdollista käytettävissä olevilla tiedoilla. Vanheneminen on näin tarkoituksenmukaista laskea vuodenvaihteesta lukien. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kevan olisi määrättävä eläkemaksu maksettavaksi viiden vuoden kuluessa lopullisen maksun eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Ehdotettu muutos vastaisi työntekijän eläkelain 158 §:ään ehdotettua muutosta ja julkisten alojen eläkelain 171 §:n säännöstä työntekijän eläkemaksun määräämisestä. Lisäksi pykälän sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että maksun sijasta käytetään termiä eläkemaksu. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin 1 momenttiin, jotta maksun perimisen ja aiheettomasti suoritetun eläkemaksun palautuksen vanhentumista koskevat määräajat laskettaisiin samasta ajankohdasta. Ehdotettu muutos vastaisi työntekijän eläkelain 162 §:n 1 momenttiin ehdotettua muutosta. 

1.16  Laki valtion eläketurvan rahoituksesta

3 §.Eläkemaksun perintä ja maksusaatavan vanhentuminen. Pykälässä säädetään aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautuksen vanhentumisesta. Nykyisen säännöksen mukaan aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautus vanhentuu viiden vuoden kuluttua työnantajan eläkemaksun maksupäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 momentti, jossa säädettäisiin Kevasta annetun lain 20 §:ää vastaavasti eläkemaksun määräämisestä. Keva huolehtii Kevasta annetun lain 2 §:n mukaisesti valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaisten eläkemaksujen perimisestä. Tehtävän hoitamista varten on tarpeen säätää eläkemaksujen perinnästä. Ehdotettu 1 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 158 §:ää ja Kevasta annetun lain 20 §:ää. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi nykyisen pykälän sisältö siten muutettuna, että säännökseen tehtäisiin vastaavat muutokset kuin on ehdotettu työntekijän eläkelain 162 §:n 1 momenttiin ja Kevasta annetun lain 20 §:n 2 momenttiin. Ehdotuksen mukaan Kevan olisi määrättävä valtion eläketurvan rahoituksesta annettuun lakiin perustuva eläkemaksu lopullisen eläkemaksun eräpäivän ja viiden edellä mainittua eräpäivää seuraavan kalenterivuoden aikana. 

1.17  Laki Eläketurvakeskuksesta

1 §.Eläketurvakeskus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuva tekninen muutos. 

2 §.Eläketurvakeskuksen tehtävät. Pykälässä on lueteltu Eläketurvakeskuksen tehtävät. Eläketurvakeskuksen tehtävänä on muun muassa edistää ja yhteen sovittaa työeläketurvan toimeenpanoa ja kehittämistä sekä harjoittaa toimialaansa kuuluvaa tilasto- ja tutkimustoimintaa. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan Eläketurvakeskuksen tehtävänä on toimialaansa kuuluvan tilastointi- ja tutkimustoiminnan lisäksi laatia arvioita ja laskelmia eläketurvan kehityksestä ja rahoituksesta. 

Eläketurvan kehittäminen on jo pitkään perustunut paitsi tilasto- ja tutkimustoimintaan, myös muunlaiseen arviointiin ja erilaisiin pitkän aikavälin ennustelaskelmiin ja selvityksiin. Näitä on tehty pääasiassa Eläketurvakeskuksen suunnitteluosastolla. Tämä toiminta on ollut ja on eläketurvan kehittämisessä varsin merkityksellistä. Siksi olisi tarkoituksenmukaista, että Eläketurvakeskuksen nykyisiä tehtäviä täsmennettäisiin mainitsemalla myös tämä toiminto laissa. 

Vuoden 2017 alussa eläkeuudistuksen voimaantulon myötä vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden työntekijöiden alin vanhuuseläkeikä sopeutetaan eliniän muutokseen työntekijän eläkelain 82 ja 83 §:ssä säädetyllä tavalla siten, että elinajanodotteen muuttuessa myös eläkeikä muuttuisi. Tavoitteena on pitää näin eläkeajan ja työssäoloajan suhde vakaana. Eläketurvakeskus olisi omalta osaltaan mukana arvioimassa alimman vanhuuseläkeiän muutosta. Myös tämä puoltaisi, että eläketurvan arviointi ja laskelmat mainittaisiin laissa Eläketurvakeskuksen tehtävinä. 

4 §.Eläketurvakeskuksen oikeus saada ja käyttää tietoja tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan Tapaturmavakuutuslaitosten liiton nimen muuttamista Tapaturmavakuutuskeskukseksi uuden työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös Eläketurvakeskuksen oikeudesta antaa julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- tai selvitystyötä varten siten kuin julkisuuslain 28 §:ssä säädetään. 

Työntekijän eläkelain 208 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta eteenpäin. Pykälän 1 momentin mukaan eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot Kansaneläkelaitokselle tai muulle sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella. Säännös soveltuu tietoihin, joita tietojen vastaanottajalla on oikeus saada suoraan julkisten alojen eläkelaitokselta, mutta ei olisi oikeutta saada suoraan yksityisten alojen eläkelaitokselta tai Eläketurvakeskukselta. Säännöksen mukaan eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen on kuitenkin ennen tällaisten tietojen antamista sovittava julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivien eläkelaitosten kanssa siitä, mitä tietoja voidaan luovuttaa edelleen ja kenelle niitä voidaan edelleen luovuttaa. 

Käytännössä tietojen luovutuspyyntöjä ei ole evätty, mutta luovutuspyynnön tekeminen aiheuttaa hallinnollista taakkaa Eläketurvakeskukselle ja julkisten elojen eläkelaitoksille, lähinnä Kevalle. Tämän vuoksi ehdotetaan, että Eläketurvakeskuksella olisi oikeus antaa julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisten suunnittelu- ja selvitystyötä varten siten kuin julkisuuslain 28 §:ssä säädetään. Työntekijän eläkelain 208 §:ssä säädettyä lupakäytäntöä ei siis noudatettaisi silloin, kun kyse on tietojen luovuttamisesta tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- tai selvitystyötä varten. 

Jos menettelyä voitaisiin joustavoittaa poistamalla lupaedellytys, Eläketurvakeskus voisi toimia keskitettynä tahona, joka toimittaa koko työeläkejärjestelmän kattavien tieteellisten tutkimusten aineistoja tutkimuslaitoksille. Tämä helpottaisi myös eläkelaitosten ja tutkijoiden työtä, mutta ei toisi sanottavaa lisätyötä Eläketurvakeskukselle, joka muutenkin valmistelee luovutuksiin tarvittavat päätökset ja aineistot. Lupaedellytyksen poistaminen olisi sopusoinnussa myös tilastolaista (280/2004) ilmenevän pyrkimyksen kanssa edistää tilastotarkoituksia varten kerättyjen tietojen käyttöä tieteellisissä tutkimuksissa ja yhteiskuntaoloja koskevissa tilastollisissa selvityksissä. Tilastolain perustelujen mukaan tavoitteena on edistää tieteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja saattaa suomalaisen tutkimuksen toimintaedellytykset tältä osin samalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa. 

Työntekijän 208 §:ää ei ehdoteta muutettavaksi, joten sopimisvelvollisuus jäisi voimaan muissa kuin julkisuuslain 28 §:n tarkoittamissa tietojen eteenpäin luovuttamistilanteissa. 

5 §.Vastuu Eläketurvakeskuksen kustannuksista. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuva tekninen viittaussäännöksen muutos. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentti vastaisi julkisten alojen eläkelain voimaantulon jälkeen asiasisällöltään eläkelaitosten välisen kustannustenjaon nykytilaa. Säännöksiä, jotka koskevat Eläketurvakeskuksen kustannuksista johtuvaa eläkelaitosten välistä kustannustenjakoa täsmennettäisiin siten, että julkisten alojen eläkelain mukaista eläketurvaa hoitavan Kevan osalta kustannusvastuu jakautuisi Kevan, valtion, Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksen kesken niille työntekijän eläkelain 178 §:n 1 momentissa säädetyn rahoitusvastuun mukaisessa suhteessa. 

Pykälän 6 momentissa oleva pykäläviittaus korkolain (633/1982) 4 §:ään ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi työntekijän eläkelain 184 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään kustannustenjakoerien viivästyskoron määräytymisestä korkolain 4 a §:n 1 momentin mukaan. Korkolain mainittu lainkohta koskee viivästyskoron määrää kaupallisissa sopimuksissa, ja muutoksella täytäntöönpantiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/7/EU kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (ns. maksuviivästysdirektiivi). Mainittua viivästyskorkoa sovellettaisiin myös Eläketurvakeskuksen kustannuksista johtuvien kustannusosuuksien perinnässä. 

9 §.Hallituksen nimeäminen ja kokoonpano. Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että Eläketurvakeskuksen hallituksen jäseneltä edellytettäisiin hyvän työeläkevakuutustoiminnan tuntemuksen sijaan hyvää työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemusta. 

Työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lakia on muutettu lailla 1046/2015 muun muassa työeläkevakuutusyhtiön hallituksen jäsenen kelpoisuusehtojen osalta siten, että hallituksen jäseneltä edellytettävän hyvän työeläkevakuutustoiminnan tuntemuksen sijaan edellytetään hyvää työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemusta. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 96/2014 vp) mukaan muutoksella ei ole ollut tarkoituksena muuttaa muutosta tehtäessä voimassa ollutta soveltamiskäytäntöä. 

Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsenen kelpoisuusehdot ovat aiemmin vastanneet työeläkevakuutustoiminnan tuntemusta koskevan vaatimuksen osalta työeläkevakuutusyhtiöiden hallituksen jäseneltä vaadittavaa kelpoisuutta eikä vastaavuudesta ole syytä poiketa jatkossakaan. Tämän vuoksi 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi vastaavasti kuin työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lakia on muutettu. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi täsmennys, jossa todettaisiin, että Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsenen erottua tehtävästään, uusi jäsen voidaan nimetä edustajiston seuraavassa varsinaisessa kokouksessa. Lisäksi säännöksessä todettaisiin, että uuden jäsenen nimeämiseen saakka hallituksen jäsenenä toimii eronneelle hallituksen jäsenelle aikanaan nimetty henkilökohtainen varajäsen. 

Eläketurvakeskuksen edustajisto nimeää Eläketurvakeskuksen hallituksen kolmetoista jäsentä sekä kullekin jäsenelle henkilökohtaisen varajäsenen. Jos hallituksen jäsen eroaa kesken toimikauden, hänen tilalleen on Eläketurvakeskuksesta annetun lain 9 §:n 3 momentin mukaan nimettävä hallituksen jäljellä olevaksi toimikaudeksi uusi jäsen. Sama koskee 9 §:n 4 momentin mukaan myös hallituksen jäsenen henkilökohtaista varajäsentä. 

Eläketurvakeskuksen edustajiston varsinaiset kokoukset ovat Eläketurvakeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1010/2006) mukaisesti kevätkokous ja syyskokous. Kevätkokous on pidettävä viimeistään toukokuun 15 päivänä ja syyskokous viimeistään joulukuun 15 päivänä. Ylimääräinen edustajiston kokous on pidettävä, jos hallitus tai edustajiston puheenjohtaja katsoo sen Eläketurvakeskuksen valvontaa ja muita edustajistolle kuuluvia tehtäviä varten tarpeelliseksi tai jos sosiaali- ja terveysministeriö, Finanssivalvonta, tilintarkastaja tai vähintään kolme edustajiston jäsentä on vaatinut sitä kirjallisesti ilmoitettua asiaa varten. 

Eläketurvakeskuksen hallitus kokoontuu asetuksen mukaisesti puheenjohtajan tai Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan kutsusta. Käytännössä hallituksen kokouksia on ollut keskimäärin kerran kuukaudessa. 

Jos hallituksen jäsen eroaa edustajiston kevät- ja syyskokouksen välisenä aikana, seuraavaan edustajiston varsinaiseen kokoukseen on aikaa puoli vuotta. Käytännössä ylimääräistä edustajiston kokousta ei ole tarkoituksenmukaista kutsua koolle vain hallituksen uuden jäsenen tai tämän henkilökohtaisen varajäsenen nimeämistä varten. Jotta ylimääräistä edustajiston kokousta ei tarvitsisi näissä tilanteissa kutsua kokoon, lakiin tulisi lisätä maininta siitä, että hallituksen jäsenen henkilökohtainen varajäsen jatkaa hallituksessa, vaikka varsinainen jäsen eroaakin siitä. Eronneen hallituksen jäsenen henkilökohtainen varajäsen tulisi tällöin eronneen hallituksen jäsenen tilalle varsinaiseksi jäseneksi siihen saakka, kunnes uusi jäsen on nimetty. Uusi jäsen voitaisiin nimetä edustajiston seuraavassa varsinaisessa kokouksessa. Näin voitaisiin toimia siinäkin tapauksessa, että sekä varsinainen että varajäsen jättävät paikkansa hallituksessa kesken toimikauden. 

11 §.Toimitusjohtajan esteellisyys. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin toimitusjohtajan esteellisyydestä. Uuden 2 momentin säätämisen myötä nykyinen 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi. 

Eläketurvakeskuksesta annetun lain 10 §:n 5 momentissa on säännös hallituksen jäsenen esteellisyydestä. Sen sijaan toimitusjohtajan esteellisyydestä ei ole nykyisin säännöstä. Esteellisyyssäännösten tarkoituksena on turvata asioiden käsittelyn puolueettomuus ja säännökset turvaavat luottamusta hallintoon. Tämän vuoksi Eläketurvakeskuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi toimitusjohtajan esteellisyyttä koskeva säännös, joka vastaisi Eläketurvakeskuksen hallituksen jäseniä koskevaa esteellisyyssäännöstä. 

1.18  Laki eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetun lain muuttamisesta

4 §.Oikeus siirtoon ja siirrettävä eläkeoikeus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä johtuva tekninen muutos. Näin ollen jatkossakin siirrettävän eläkeoikeuden määrää laskettaessa julkisten alojen eläkelakien mukaan karttuneet eläkeosat tulee tarvittaessa muuntaa vastaamaan 63 vuoden ikää. 

6 §.Siirtomäärälle maksettava korko. Suomessa käytettävä siirtomäärälle maksettava korko vastaa Euroopan unionin omissa eläkeoikeuden pääoma-arvoa koskevissa laskelmissaan käyttämää korkoa. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelusuhteen ehtojen vahvistamista ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen N:o 259/68 (henkilöstöasetus) säännöksiä kyseisestä korosta on muutettu. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan kyseistä muutosta. Henkilöstöasetuksen vuotuisen muutoksen jälkeen vuotuisen koron määrä on 3,1 prosenttia. Pykälän viittaus Euroopan yhteisöihin ehdotetaan myös muutettavaksi viittaukseksi Euroopan unionin eläkejärjestelmään. 

12 §.Eläkeoikeuden palauttaminen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin Kevaan kunnallisen eläkelaitoksen sijaan. 

13 §.Palauttamisen oikeusvaikutukset. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain ja alimman vanhuuseläkeiän nostamisesta johtuvat laki- ja pykäläviittausmuutokset. 

14 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin viittaus valtion eläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi julkisten alojen eläkelakiin. 

1.19  Kansaneläkelaki

11 §.Työttömyyspäivärahaa saavan oikeus vanhuuseläkkeeseen. Pykälässä säädettäisiin kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (803/2012) voimaantulosäännöksen 3 momenttia vastaavasta ennen vuotta 1958 syntyneen henkilön oikeudesta jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä. Lisäksi pykälässä säädettäisiin vuonna 1958—1961 syntyneen henkilön oikeudesta jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle, jos hän on saanut työttömyysturvan lisäpäiviä. Heidän kohdallaan ikäraja olisi 64 vuotta. Tämä tarkoittaisi, että vuonna 1959—1961 syntynyt saisi vanhuuseläkkeen työttömyyspäivärahan lisäpäivien perusteella jonkin verran ennen työeläkkeen vanhuuseläkeiän täyttymistä. Vuonna 1959 syntyneillä työeläkkeen vanhuuseläkeikä on 64 v 3 kk, vuonna 1960 syntyneillä 64 v 6 kk ja vuonna 1961 syntyneillä 64 v 9 kk. Vuonna 1962 tai sen jälkeen syntyneillä ei olisi enää oikeutta vanhuuseläkkeeseen lisäpäivien perusteella. Ehdotettu ratkaisu olisi samanlainen kuin on säädetty jo vahvistetussa, 1 päivänä tammikuuta 2017 voimaantulevassa, kansaneläkelain 10 §:n 2 momentissa siinä tarkoitetun varhennetun vanhuuseläkkeen osalta. 

75 a §.Kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada kuoleman jälkeen aiheetta maksettu etuus palautetuksi pankilta ilman kuolinpesään kohdistuvaa takaisinperintämenettelyä. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 126 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia. 

1.20  Laki kansaneläkelain voimaanpanosta

2 §.Työttömyyseläke. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Ennen vuotta 1950 syntyneillä ja pitkäaikaisesti työttömällä 60 vuotta täyttäneellä henkilöllä on tietyin edellytyksin ollut oikeus saada työttömyyseläkettä 65-vuotiaaksi saakka. Työttömyyseläke on muuttunut kansaneläkelain mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi ilman hakemusta, kun eläkkeensaaja on täyttänyt 65 vuotta. Vuonna 1949 syntyneet ovat täyttäneet 65 vuotta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014, joten kaikki maksussa olleet työttömyyseläkkeet ovat muuttuneet vanhuuseläkkeeksi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015. 

4 §.1 päivänä heinäkuuta 1950 tai sitä ennen syntyneen lesken oikeus leskeneläkkeeseen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Leskeneläkkeeseen on tämän pykälän mukaan sovellettu muilta osin, mitä kansaneläkelaissa on säädetty leskeneläkkeestä. Kansaneläkelain mukaan leskeneläkkeeseen ei ole oikeutta leskellä, joka on täyttänyt 65 vuotta. Leskeneläke lakkaa sitä seuraavan kuukauden alusta, jona leski on täyttänyt 65 vuotta. Tämän pykälän mukaista leskeneläkettä saanut henkilö on täyttänyt 65 vuotta viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015, jolloin hänen saamansa leskeneläke on lakannut seuraavan kuukauden alusta. 

6 §.Ennen 1 päivää tammikuuta 1996 alkanut lapsikorotus. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Kansaneläkelain voimaan tullessa 1 päivänä tammikuuta 2008 maksussa olleen, ennen 1 päivänä tammikuuta 1996 alkaneen lapsikorotuksen maksamista jatkettiin niin kauan kuin eläkkeensaajan oikeus lapsikorotukseen jatkui entisin määräämisperustein. Lapsikorotuksen maksaminen lakkaa aina viimeistään lapsen täyttäessä 16 vuotta. Ne lapset, joista on voitu maksaa lapsikorotusta ennen vuotta 1996, ovat jo ylittäneet tämän ikärajan. 

10 §.Etuoikeutetut eläketulot ja eräät ulkomailta maksettavat etuudet. Pykälän 3 ja 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Pykälän 3 momentin mukaan kansaneläkkeen määrää ja leskeneläkkeen täydennysmäärää laskettaessa tulona ei oteta huomioon ennen 1 päivänä tammikuuta 1999 alkanutta, edelleen yhdenjaksoisesti maksettavaa tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) mukaista tapaturmaeläkettä ja elinkorkoa eikä liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukaista ansiomenetyksen korvausta ja työkyvyttömyyseläkettä. Momentissa säädettyjä korvauksia ei ole enää maksussa eikä uusia soveltamistilanteita voi syntyä. 

Pykälän 4 momentin mukaan ennen vuotta 1997 alkaneet ulkomailta maksetut etuudet on otettu tulona huomioon ennen vuotta 1997 alkaneissa kansaneläkkeissä ja perhe-eläkkeissä seuraavassa tarkistuksessa ja aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 1997 lukien. Kansaneläkelain 24 §:n 3 momentin perusteella kansaneläkkeen määräaikainen tarkistaminen tehdään silloin, kun kansaneläkkeen saaja saa kansaneläkelain 22 §:ssä tarkoitettua, kansaneläkkeessä tulona huomioon otettavaa ulkomaista etuutta. Kansaneläkelain 36 §:n mukaisesti lesken jatkoeläkkeen täydennysmäärä on tarkistettu aina kahden vuoden välein. Siten kaikkiin kumottavaksi ehdotettujen lainkohtien mukaisiin kansaneläkkeisiin tai lesken jatkoeläkkeiden täydennysmääriin on jo tehty tarkistus. 

1.21  Takuueläkkeestä annettu laki

7 §.Oikeus takuueläkkeeseen. Vuoden 2017 eläkeuudistukseen liittyen muutettiin takuueläkkeestä annetun lain 7 §:n 1 momenttia siten, että vanhuuseläkkeen perusteella oikeus takuueläkkeeseen sidottiin työntekijän eläkelain mukaiseen alimpaan eläkeikään. Oikeus takuueläkkeeseen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteella olisi sen sijaan pykälän sanamuodon mukaan aina riippumatta henkilön iästä. Oikeus takuueläkkeeseen tulisi pykälän sanamuodon mukaan minkä tahansa varhennetun vanhuuseläkkeen perusteella ilman minkäänlaista ikärajaa ja esimerkiksi vapaaehtoisen eläkkeen perusteella. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi pelkästään kansaneläkelain mukaista varhennettua vanhuuseläkettä. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos poistamalla viittaus kansaneläkelain säädösnumeroon. 

32 §.Takuueläkettä koskevat menettelysäännökset. Pykälän 2 momentin luetteloon takuueläkkeeseen sovellettavista kansaneläkelain menettelysäännöksistä lisättäisiin viittaus ehdotettuun kansaneläkelain 75 a §:ään kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttamisesta. 

1.22  Rintamasotilaseläkelaki

17 §. Pykälän 1 momentin luetteloon sovellettavista menettelysäännöksistä lisättäisiin viittaus ehdotettuun kansaneläkelain 75 a §:ään kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttamisesta. 

1.23  Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä

10 §. Pykälän luetteloon sovellettavista menettelysäännöksistä lisättäisiin viittaus ehdotettuun kansaneläkelain 75 a §:ään kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttamisesta. 

1.24  Laki eläkkeensaajan asumistuesta

33 a §.Kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun asumistuen palauttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 33 a §, joka vastaisi kansaneläkelakiin ehdotettua uutta 75 a §:ää. 

1.25  Laki vammaisetuuksista

34 a §.Kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun vammaisetuuden palauttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 34 a §, joka vastaisi kansaneläkelakiin ehdotettua uutta 75 a §:ää. 

1.26  Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista

39 §.Takautuva maksaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettaviksi työntekijän eläkelain 43 §:ään ehdotetun muutoksen johdosta. Työntekijän eläkelain 43 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukainen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahan kanssa samalle ajalle myönnettävästä takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä maksettaisiin eläkkeensaajalle vain kuntoutusrahan ylittävä osa. Kansaneläkelaitoksella ei olisi regressioikeutta takautuvasti myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha on maksettu tietyn Kansaneläkelaitoksen vastuulla olevan kuntoutustoimenpiteen tukemiseksi. 

40 §.Kuntoutusrahan määrän tarkistaminen. Pykälän säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi työntekijän eläkelain 43 §:ään ehdotetun muutoksen johdosta. Työntekijän eläkelain 43 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukainen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 40 §:n säännöksiä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kuntoutusrahan ja työkyvyttömyyseläkkeen suhde ei tulisi huomioitua moneen kertaan. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaa ei siten tarkistettaisi takautuvasti eläkkeensaajan kuntoutusrahaksi. Tarkistaminen ei olisi tarkoituksenmukaista, sillä kuntoutusraha vähennetään maksettavan eläkkeen määrästä jo eläkettä myönnettäessä. Jos kuntoutujalle olisi jo ehditty myöntää eläkkeensaajan kuntoutusraha esimerkiksi kansaneläkkeen perusteella, takautuvan työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen määrä huomioitaisiin kuitenkin takautuvasti eläkkeensaajan kuntoutusrahan määrässä. 

1.27  Työtapaturma- ja ammattitautilaki

62 §.Päivärahasta tehtävä palkansaajamaksujen vähennys. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin työntekijän eläkelain 153 §:n muutoksesta johtuva korjaus. Vuoden 2017 alusta alkaen 153 §:ssä ei enää säädetä erikseen alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkevakuutusmaksusta ja 53 vuotta täyttäneen työntekijän korotetusta työeläkevakuutusmaksusta. Siten työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta päivärahasta tehtävässä palkansaajamaksujen vähennyksessä tulisi vuoden 2017 alusta lähtien ottaa huomioon kaikenikäisille työntekijöille samansuuruinen työntekijän eläkelain 153 §:ssä tarkoitettu työntekijän työeläkevakuutusmaksu. 

68 §.Oikeus tapaturmaeläkkeeseen vanhuuseläkkeellä sattuneen vahinkotapahtuman perusteella. Pykälässä rajoitetaan vanhuuseläkkeen aikana tehdyssä työssä sattuneen vahinkotapahtuman johdosta maksettavan tapaturmaeläkkeen suoritusaikaa, kun vanhuuseläke on alkanut vahingoittuneen täytettyä 63 vuotta. Voimassa olevan lain nojalla tapaturmaeläkettä voidaan maksaa enintään siihen saakka, kun vahingoittunut täyttää 68 vuotta. Pykälän ikäraja perustuu silloiseen työeläkelakien mukaiseen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan. Pykälän sanamuotoa muutettaisiin niin, että tapaturmaeläkkeen päättymisajankohta määräytyisi vahingoittunutta koskevan työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan mukaisesti. 

103 §.Perhe-eläkeoikeuden alkaminen ja päättyminen. Pykälän 4 momentissa säädetään perhe-eläkkeen päättymisestä tilanteissa, joissa vanhuuseläke on alkanut vahingoittuneen täytettyä 63 vuotta ja vahinkotapahtuma on sattunut työssä, jota vahingoittunut on tehnyt eläkkeellä ollessaan. Voimassa olevan momentin nojalla oikeus perhe-eläkkeeseen päättyy näissä tilanteissa viimeistään, kun vahinkopäivästä on kulunut kolme vuotta tai kun vahingoittunut olisi sitä aikaisemmin täyttänyt 68 vuotta. Momentin sanamuotoa muutettaisiin niin, että perhe-eläke päättyisi viimeistään, kun vahingoittunut olisi eläessään saavuttanut työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan. 

143 §.Korvauksen maksaminen kunnalle, Kansaneläkelaitokselle tai sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle. Pykälän otsikkoon ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:ään. 

145 §.Korvausten maksamisen etusijajärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään. 

189 §.Yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden päättymisen jälkeen. Voimassaolevan pykälän nojalla yrittäjä voi 68 vuotta täyttäessään jatkaa edelleen vapaaehtoisen työajan vakuutustaan, vaikka yrittäjän eläkelain mukainen vakuuttaminen päättyykin. Pykälän sanamuotoa muutettaisiin niin, että ikärajana käytettäisiin työeläkelakien mukaista vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaa. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän muutettua sisältöä. 

247 §.Takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään. Tapaturmavakuutuslaitoksella olisi oikeus saada kuoleman jälkeen aiheetta maksettu etuus takaisin pankilta ilman erillistä takaisinperintämenettelyä. Tapaturmavakuutusjärjestelmässä ei ole ollut käytössä vastaavaa suostumusmenettelyä kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun etuuden palauttamisesta kuin työeläkelaitoksilla ja Kansaneläkelaitoksella. Myös tapaturmavakuutusjärjestelmässä etuuksien palauttamisen mahdollistava säännös olisi tarpeen, sillä se selkiyttäisi toimeenpanoa ja vähentäisi ylimääräisiä takaisinperintäprosesseja. 

278 §.Työeläkelakien mukaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa olevan vakuuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään tilanteista, joissa työeläkelaitoksella on velvollisuus vakuuttaa työeläkelakien mukaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa oleva henkilö työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan. Voimassa olevassa momentissa ei viitata valtion eläkelakiin, koska tapaturmaturvasta valtion eläkelain mukaisen kuntoutuksen ajalta säädetään valtion eläkelain 26 §:ssä, jonka mukaan korvaus suoritetaan näissä tilanteissa valtion varoista. Julkisten alojen eläkelain säätämisen yhteydessä kyseinen säännös on siirretty julkisten alojen eläkelain 24 §:ään. Momentin sanamuotoa tarkistettaisiin julkisten alojen eläkelain voimaantulon johdosta siten, että työeläkelaitoksilla oli vakuuttamisvelvollisuus julkisten alojen eläkelain mukaisen kuntoutuksen ajalta lukuun ottamatta julkisten alojen eläkelain 24 §:ssä tarkoitettuja tilanteita. 

283 §.Soveltamissäännös. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Lisäksi pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä. 

Työeläkelakeihin tuli vuoden 2016 alusta voimaan eräitä muutoksia liittyen uusien tapaturmavakuutuslakien voimaantuloon. Työtapaturma- ja ammattitautilaki ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016 ja lakeja sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen sattuneisiin vahinkotapahtumiin. Etuuksien toimeenpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös ennen lakien voimaantuloa sattuneisiin vahinkotapahtumiin. 

Työeläkelakeihin samanaikaisesti tehdyillä muutoksilla työeläkelakien viittaukset tapaturmavakuutuslakiin ja tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annettuun lakiin (625/1991) muutettiin viittauksiksi työtapaturma- ja ammattitautilakiin. Samalla lainkohtiin lisättiin myös viittaukset maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin. Aikaisemminkin maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet on otettu työeläkkeiden toimeenpanossa huomioon kuten tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet, mutta tämä on perustunut maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaissa olleeseen säännökseen siitä, että mainitun lain mukainen etuus otetaan huomioon muussa laissa säädettyä korvausta määrättäessä samalla tavoin kuin tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet. Näiden edellä mainittujen muutosten lisäksi työeläkelaeissa mainitut vanhojen tapaturmavakuutuslakien mukaiset termit ja korvausnimikkeet muutettiin vastaamaan uusien lakien mukaisia nimikkeitä. 

Sosiaalivakuutusetuuksien muutoslakien voimaantulosäännöksiin otettiin tältä osin selvyyden vuoksi säännös, jolla haluttiin varmistaa, että muutoslaeilla muutettuja säännöksiä sovellettaisiin myös vastaaviin vanhojen tapaturmavakuutuslakien mukaisiin etuuksiin, vaikka vanhoja lakeja ei muutetuissa säännöksissä enää mainittaisi. Esimerkiksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain (874/2015) voimaantulosäännöksen 2 momentissa säädetään seuraavasti: ”Mitä tässä laissa säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta etuudesta, sovelletaan tapaturmavakuutuslain (608/1948) tai maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukaiseen vastaavaan etuuteen.”. Samanlainen säännös on myös muun muassa kunnallisen eläkelain muuttamisesta annetun lain (878/2015) voimaantulosäännöksen 2 momentissa ja työttömyysturvalain muuttamisesta annetun lain (883/2015) voimaantulosäännöksen 2 momentissa. Vastaavalla etuudella tarkoitetaan myös ennen vuotta 1982 sattuneiden tapaturmien ja ammattitautien johdosta myönnettäviä etuuksia. 

Työeläkeuudistuksen voimaantulon johdosta työtapaturma- ja ammattitautilakiin ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin olisi selvyyden vuoksi tarkoituksenmukaista lisätä edellä mainittujen muutoslakien voimaantulosäännösten 2 momentteja vastaava säännös. 

1.28  Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki

58 §. Oikeus tapaturmaeläkkeeseen vanhuuseläkkeellä sattuneen vahinkotapahtuman perusteella. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:ään ehdotettua muutosta vastaava muutos. 

97 §.Korvauksen maksaminen muulle kuin vahingoittuneelle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:n 1 momenttiin. 

98 §.Korvausten maksamisen etusijajärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään. 

178 §.Soveltamissäännös. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 283 §:ään. 

1.29  Sairausvakuutuslaki

11 luku Päivärahaetuuksien määrä

4 a §.Työtulosta vähennettävät vakuutusmaksut. Pykälään tehtäisiin työntekijän eläkelain 153 §:n muutoksesta johtuva korjaus. Vuoden 2017 alusta alkaen 153 §:ssä ei enää säädetä erikseen alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkevakuutusmaksusta ja 53 vuotta täyttäneen työntekijän korotetusta työeläkevakuutusmaksusta. Siten vuoden 2017 alusta alkaen päivärahaetuuden määrää laskettaessa työtulosta vähennettävänä vakuutusmaksuna otettaisiin huomioon kaikenikäisille työntekijöille samansuuruinen työntekijän eläkelain 153 §:ssä tarkoitettu työntekijän työeläkevakuutusmaksu. 

1.30  Työttömyysturvalaki

3 luku Etuuden saamisen yleiset rajoitukset

4 §.Estävät sosiaalietuudet. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus vuoden 2017 alusta kumottavaan valtion eläkelakiin korjattaisiin viittaukseksi julkisten alojen eläkelain voimaanpanolakiin. Julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain 7 §:ssä säädetään oikeudesta vanhuuseläkkeeseen eroamisiässä. 

6 luku Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto

4 §.Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin työntekijän eläkelain 153 §:n muutoksesta johtuva korjaus. Vuoden 2017 alusta alkaen 153 §:ssä ei enää säädetä erikseen alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkevakuutusmaksusta ja 53 vuotta täyttäneen työntekijän korotetusta työeläkevakuutusmaksusta. Siten vuoden 2017 alusta alkaen ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa laskettaessa palkasta tai työtulo-osuudesta vähennettävänä vakuutusmaksuna otettaisiin huomioon kaikenikäisille työntekijöille samansuuruinen työntekijän eläkelain 153 §:ssä tarkoitettu työntekijän työeläkevakuutusmaksu. 

1.31  Laki koulutuksen korvaamisesta

5 §.Koulutuskorvauksen määrä. Pykälässä oleva viittaus vuoden 2017 alusta kumottavaan valtion eläkelakiin korjattaisiin viittaukseksi julkisten alojen eläkelakiin. Julkisten alojen eläkelain 85 §:ssä säädetään eläkkeeseen oikeuttavista työnansioista. 

1.32  Toimeentulotukilaki

2 a §.Velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Pykälän 1 momentin luettelossa säädetään tilanteista, joissa toimeentulotuen hakija ei ole velvollinen ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työttömänä työnhakijana. Luettelon 3 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että työuraeläkettä saavan henkilön ei tarvitsisi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Työuraeläke on työttömyysturvalain (1290/2002) 3 luvun 4 §:n 6 kohdan mukaan työttömyysetuuden estävä etuus. 

1.33  Rikoslaki

29 luku Rikoksista julkista taloutta vastaan

4 a §.Työeläkevakuutusmaksupetos. Pykälässä säädetään työeläkevakuutusmaksupetoksesta. Työnantaja, joka laiminlyö työeläkevakuuttamiseen liittyviä velvoitteitaan ja tällä teolla aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa vakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian pienenä tai maksun palauttamisen aiheettomana, voi syyllistyä työeläkevakuutusmaksupetokseen. Pykälän soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös merimieseläkelain mukaista työeläkevakuuttamista. Työeläkevakuutusmaksupetospykälää sovelletaan nykyisin myös merimieseläkelain mukaiseen vakuuttamiseen merimieseläkelain 165 §:n nojalla. Merimieseläkelain 165 §:ään ehdotetaan jätettäväksi vain viittaussäännös ja säännökset työeläkevakuutusmaksupetoksen soveltamisesta merimieseläkelain mukaisiin tilanteisiin sisällytettäisiin rikoslakiin, jossa tulisi säätää kaikista sellaisista rikoksista, joihin sisältyy vankeusrangaistuksen uhka. 

Pykälän 1 momentissa määritellään ne tavat, joilla maksun virheellinen määrääminen tulee aiheuttaa, jotta työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyisi. Momentin 1 kohdan mukaan maksun määrääminen virheellisesti voi aiheutua joko koko vakuuttamisen laiminlyönnistä tai työntekijän eläkelaissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä puhuttaisiin vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin sijasta eläketurvan järjestämisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Lisäksi siinä viitattaisiin työntekijän eläkelain 141 ja 144 §:n sekä merimieseläkelain 138 § ja 139 §:n nimenomaisiin säännöksiin koskien eläketurvan järjestämisvelvollisuutta ja siihen liittyviä ilmoitusvelvollisuuksia. 

Momentin 2 kohdan mukaan maksun määrääminen virheellisesti voi aiheutua eläkevakuuttamisen hoitamiseen tarvittavien tietojen antamisesta virheellisinä tai kieltäytymisestä näiden tietojen antamisesta. Työnantajan velvollisuudesta antaa tietoja eläkelaitokselle, Eläketurvakeskukselle ja muutoksenhakuelimelle säädetään muun muassa työntekijän eläkelain 195, 198 ja 199 §:ssä ja merimieseläkelain 219 §:ssä. Työntekijän eläkelain 195 §:n ja merimieseläkelain 219 §:n perusteella työnantaja on velvollinen antamaan eläkelaitokselle, Eläketurvakeskukselle tai muutoksenhakuelimelle tietoja työntekijän työskentelystä ja työolosuhteista tai muista vastaavista seikoista vakuuttamisasian ratkaisemista tai työntekijän eläkelain, merimieseläkelain tai Eläketurvakeskuksesta annetun lain mukaisten tehtävien toimeenpanoa varten. Työntekijän eläkelain 198 §:n perusteella työnantajalla on velvollisuus antaa eläkelaitokselle, Eläketurvaturvakeskukselle ja muutoksenhakuelimelle tiedot, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan vakuuttamisasian ratkaisemista varten, tai jotka muuten ovat välttämättömiä työntekijän eläkelaissa tai Eläketurvakeskuksesta annetussa laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa. Työntekijän eläkelain 199 §:n perusteella Eläketurvakeskuksella on lisäksi oikeus saada työnantajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä sille säädetyn vakuuttamisen valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Työntekijän eläkelain 198 ja 199 §:ää sovelletaan myös merimieseläkelain toimeenpanossa merimieseläkelain 215 §:n nojalla. Jos työnantaja antaa näitä tietoja virheellisesti tai kieltäytyy tietojen antamisesta, voi tämä johtaa siihen, että vakuutusmaksu tai eläkkeistä aiheutuvat kulut määrätään virheellisesti. 

Pykälän 1 momentin 3 kohta ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Momentin 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyy jo 1 tai 2 kohdan perusteella. Kohdan poistaminen selkeyttäisi teon tunnusmerkistöä ja helpottaisi säännöksen soveltamista.