7.1
Laki uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
1 §. Lain tarkoitus.
Jakeluvelvoitelain tarkoitusta koskeva pykälä muutettaisiin vastaamaan laajennettua soveltamisalaa.
Lain tarkoituksena olisi jatkossa RED III -direktiivissä asetettujen tavoitteiden ja sääntöjen mukaisesti edistää uusiutuvien polttoaineiden sekä liikenteessä käytettävän sähkön eli liikennesähkön käyttöä moottoribensiinin, dieselöljyn ja maakaasun korvaamiseksi tieliikenteessä.
2 §. Määritelmät.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettyä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määritelmää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin sanat ”nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen”. Muutos perustuisi RED III -direktiivin 2 artiklan 36 kohtaan, jossa alkuperäinen määritelmä ”muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet” määritelmä korvattiin termillä ”muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet”. Direktiivin mukaan muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla polttoaineilla tarkoitetaan nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista energialähteistä kuin biomassasta. Määritelmässä ei olisi tarpeen enää täsmentää, että kyse on nestemäisistä tai kaasumaisista muuta kuin biologista alkuperää olevista polttoaineista. Viittausta liikenteeseen ei myöskään pidetty tarpeellisena, sillä RFNBO-polttoaineiden käyttökohde käy jo lain soveltamisalasta ilmi. Samalla muutettaisiin myös pykälän 1 momentin 4 kohtaa vastaamaan uuttaa RFNBO-polttoaineita koskevaa määritelmää.
Pykälän 1 momentin 11 kohdan määritelmää täydennettäisiin liikennesähkön osalta. Kulutukseen toimittamisella tarkoitettaisiin myös liikennesähkön kulutukseen toimittamista yhden tai useamman yleisesti saatavilla olevan latauspisteen kautta. Määritelmässä ei ollut mahdollista hyödyntää sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverotuksesta annetussa laissa (1260/1996) tarkoitettua kulutukseen luovuttamista liikennesähkön kulutuksen toimittamisen määrittelemiseksi, koska silloin kulutukseen toimittamisen tarkastelupiste määräytyisi liian aikaisessa vaiheessa suhteessa ehdotettuun liikennesähkön toimittajan määritelmään. Tämän vuoksi kulutukseen toimittamisen määritelmäksi ehdotetaan liikennesähkön osalta omaa verotuksesta erillistä määritelmää.
Pykälän 1 momentin 15 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi teknisesti siten, että kohdan loppuun lisättäisiin puolipiste.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uudet 16 ja 17 kohdat. Momentin 16 kohdassa määriteltäisiin liikennesähkön toimittaja. RED III -direktiivi ei määrittele, mitä talouden toimijoilla, jotka toimittavat uusiutuvaa sähköä sähköajoneuvoille, tarkoitetaan. Liikennesähkön toimittajalla tarkoitettaisiin vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1804 (jäljempänä
jakeluinfra-asetus
) 2 artiklan 39 kohdassa tarkoitettua latauspisteen ylläpitäjää. Jakeluinfra-asetuksen mukaan latauspisteen ylläpitäjällä tarkoitetaan tahoa, joka vastaa latauspisteen hallinnoinnista ja toiminnasta ja joka tarjoaa latauspalvelua loppukäyttäjille, myös liikkumispalvelun tarjoajan nimissä ja puolesta. Laissa käytettäisiin kuitenkin latauspisteen ylläpitäjä -termin asemesta termiä liikennesähkön toimittaja kuvamaan paremmin toimijan roolia jakeluvelvoitejärjestelmässä. Liikkumispalvelun tarjoaja (mobile service provider) tai roaming-kumppanit eivät olisi lain tarkoittamia liikennesähkön toimittajia.
Pykälän 1 momentin uudessa 17 kohdassa säädettäisiin yleisesti saatavilla olevan latauspisteen määritelmästä. Yleisesti saatavilla olevalla latauspisteellä tarkoitettaisiin jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 48 kohdassa tarkoitettua latauspistettä, joka on jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 45 kohdassa tarkoitetulla tavalla yleisesti saatavilla oleva, ja jonka mittauslaite täyttää mittauslaitelaissa (707/2011) säädetyt vaatimukset.
RED III -direktiivi edellyttää, että yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden kautta liikenteeseen toimitettu sähkö otetaan mukaan kansalliseen jakeluvelvoitteeseen. Direktiivi ei kuitenkaan määrittele, mitä yleisesti saatavilla olevilla latauspisteillä tarkoitetaan. Latauspisteen osalta RED III -direktiivin kuitenkin viittaa jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 48 alakohdassa määriteltyyn latauspisteeseen, jolla tarkoitetaan sähkön siirtämiseksi sähköajoneuvoon tarkoitettua kiinteää tai liikkuvaa, verkossa tai sen ulkopuolella olevaa rajapintaa, jossa voi olla yksi tai useampi liitin eri liitintyyppejä varten, mutta jolla voidaan ladata vain yksi sähköajoneuvo kerrallaan, lukuun ottamatta antoteholtaan enintään 3,7 kW:n laitteita, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole sähköajoneuvojen lataaminen.
Jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 45 kohdan mukaan yleisesti saatavilla olevalla vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurilla tarkoitetaan vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria, joka sijaitsee suurelle yleisölle avoimessa paikassa tai tilassa, riippumatta siitä, sijaitseeko vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuri julkisessa vai yksityisessä kiinteistössä ja sovelletaanko paikkaan tai tilaan pääsyä koskevia rajoituksia tai ehtoja, sekä riippumatta sovellettavista vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöehdoista. Jakeluinfra-asetuksen resitaalissa 11 todetaan, että yleisesti saatavilla olevia latauspisteitä ovat esimerkiksi yksityisessä omistuksessa olevat, yleisön saatavilla olevat latauspisteet, jotka sijaitsevat julkisessa tai yksityisessä kiinteistössä, kuten yleisöpysäköintialueilla tai supermarkettien pysäköintialueilla. Yksityisellä kiinteistöllä sijaitsevaa yleisön saatavilla olevaa latauspistettä olisi pidettävä yleisesti saatavilla olevana myös niissä tapauksissa, joissa pääsy on rajattu tietylle yleiselle käyttäjäryhmälle, esimerkiksi asiakkaille. Autojen yhteiskäyttöjärjestelmien latauspisteet olisi katsottava yleisesti saatavilla oleviksi vain, jos niissä nimenomaisesti sallitaan pääsy ulkopuolisille käyttäjille. Yksityisellä kiinteistöllä sijaitsevia latauspisteitä, joihin pääsy on rajattu jollekin rajoitetulle ja määritetylle henkilöryhmälle, kuten pysäköintipaikat toimistorakennuksessa tai terminaalit, joihin on pääsy vain työntekijöillä tai valtuutetuilla henkilöillä, ei olisi katsottava yleisesti saatavilla oleviksi latauspisteiksi.
Jakeluinfra-asetuksen määritelmä yleisesti saatavilla olevista latauspisteistä voidaan nähdä tarkoituksenmukaisena määritelmänä myös jakeluvelvoitelaissa. Tältä osin yleisesti saatavilla olevan latauspisteen määritelmässä viitattaisiin jakeluinfra-asetuksen määritelmiin.
Lisäksi yleisesti saatavilla olevan latauspisteen mittauslaitteelta edellytettäisiin, että se täyttäisi mittauslaitelain (707/2011) vaatimukset. Mittauslaitelain tarkoituksena on turvata mittauslaitteiden toiminnan, mittausmenetelmien ja mittaustulosten luotettavuus. Vaatimuksen tarkoituksena olisi varmistaa, että jakeluvelvoitteen tikettikauppaan osallistuvilla latauspisteillä on luotettavat mittarit jaellun sähkön määrän todentamiseksi. Samalla varmistettaisiin, että sähkön mittaus tapahtuu kaikissa latauspisteissä samojen standardien mukaisesti. Latauspisteiden mittauslaitelain mukaisuutta valvoo Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.
5 §. Uusiutuvien polttoaineiden kulutukseen toimittaminen.
Pykälää muutettaisiin hallitusohjelman kirjausten ja RED III -direktiivin säännösten saattamiseksi osaksi jakeluvelvoitetta.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentin johdantokappaleeseen lisättäisiin maininta liikennesähköstä. RED III -direktiivin 27 artiklassa säädetään liikennealaa koskevista laskentasäännöistä. Sen 2 kohdan a alakohdan mukaan laskettaessa nimittäjää eli liikennealalla kulutetun energian määrää on otettava huomioon kaikki liikennealalle toimitetut polttoaineet ja sähkö. Lisäksi artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan laskettaessa osoittajaa eli uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian liikennealalla kulutettua määrää on otettava huomioon kaikille liikennemuodoille, myös kansainvälisen meriliikenteen polttoaineiksi, kunkin jäsenvaltion alueella toimitettujen kaikkien uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energian muotojen energiasisältö.
Jakeluvelvoite perustuisi edelleen pääosin uusiutuvien polttoaineiden jakeluun, mutta jakeluvelvoitteen laskennassa huomioitaisiin jatkossa myös liikennesähkö. Muutos huomioitaisiin 5 §:n 1 momentin johdantokappaleessa, johon lisättäisiin maininnat liikennesähköstä ja uusiutuvasta liikennesähköstä. Liikennesähköllä tarkoitettaisiin liikenteeseen jaeltua sähköä riippumatta siitä, onko sähkö tuotettu fossiilisista vai uusiutuvista lähteistä. Uusiutuvasta liikennesähköstä säädettäisiin tarkemmin uudessa 5 c §:ssä. Samalla johdantokappaleeseen päivitettäisiin muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määritelmää.
Lisäksi pykälän 1 momenttia muutettaisiin hallitusohjelman kirjausten mukaisesti siten, että vuosien 2025–2027 jakeluvelvoitetta alennettaisiin nykyisistä voimassa olevista velvoitetasoista. Jakeluvelvoite olisi näin olleen 16,5 prosenttia vuonna 2025, 19,5 prosenttia vuonna 2026 ja 22,5 prosenttia vuonna 2027. Esityksessä ei ehdoteta vuosien 2028–2030 jakeluvelvoitetasojen muuttamista.
Nykyisen 2 momentin säännös kumottaisiin. Biopolttoaineiden energiasisällön kaksinkertainen laskenta jakeluvelvoitteessa koski vuotta 2020, minkä vuoksi säännös on nykyisin tarpeeton.
Nykyinen 3 momentti siirrettäisiin uudeksi 2 momentiksi. Jatkossa pykälän 2 momentissa säädettäisiin uusiutuvien polttoaineiden kestävyysvaatimuksesta. Momentti säilyisi pääosin ennallaan, mutta siitä poistettaisiin viittaus kumottuun 2 momenttiin. Jakelijan olisi osoitettava biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetun lain mukaisesti, että 1 momentissa tarkoitetut uusiutuvat polttoaineet täyttävät mainitussa laissa säädetyt kestävyyskriteerit.
Nykyinen 4 momentti siirrettäisiin uudeksi 3 momentiksi. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niin sanotusta lisävelvoitteesta. Lisävelvoitetta olisi jatkossakin mahdollista täyttää liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotetuilla tai valmistetuilla biopolttoaineilla tai biokaasulla, taikka muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla polttoaineilla. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin vuosien 2021-2024 lisävelvoitteesta muuttamatta kuitenkaan lisävelvoitteen tasoa nykyisestä. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin vuoden 2025 lisävelvoitteesta muuttamatta sen tasoa. Vuosien 2024 ja 2025 lisävelvoitetasot muutettiin hallitusohjelman kirjausten mukaisesti lailla 1279/2023. Vuosien 2026 ja 2027 lisävelvoitteesta säädettäisiin kohdassa 3, jossa lisävelvoitteen tasoa laskettaisiin nykyisestä kuudesta prosenttiyksiköstä neljään prosenttiyksikköön. Muilta osin lisävelvoitetasot jäisivät ennalleen.
RED III -direktiivin 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta edellyttää, että jäsenvaltiot asettavat polttoaineiden toimittajille velvoitteen sen varmistamiseksi, että liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun sekä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden yhteenlaskettu osuus liikennealalle toimitetusta energiasta on vähintään 1 prosentti vuonna 2025 ja 5,5 prosenttia vuonna 2030 ja tästä osuudesta muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden osuus on vähintään 1 prosenttiyksikköä vuonna 2030. Nykyinen 10 prosenttiyksikön lisävelvoite ylittäisi RED III -direktiivin tavoitteen.
Pykälän uuteen 4 momenttiin lisättäisiin uusi vähimmäisosuusvelvoite muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville polttoaineille, jolla varmistettaisiin RED III -direktiivin 25 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyn lisävelvoitteen toteutuminen RFNBO-polttoaineiden osalta. Niin sanottu RFNBO-vähimmäisosuusvelvoite alkaisi vuodesta 2028 ja sen osuus jakeluvelvoitteessa kasvaisi siten, että RFNBO-polttoaineiden osuus olisi vähintään 1,5 prosenttiyksikköä vuonna 2028 ja 2029 sekä 4,0 prosenttiyksikköä vuonna 2030 ja sen jälkeen. EU-sääntelyä kunniahimoisempi vuoden 2030 taso pohjautuisi hallitusohjelman kirjauksiin vetytalouden sekä bioperäisen hiilidioksidin talteenoton ja käytön edistämisestä. Hallitusohjelmassa todetaan Suomen tähtäävän 10 prosentin osuuteen EU:n puhtaan vedyn tuotannosta ja vähintään samaan osuuteen vedyn jatkokäytössä. Lisäksi hallitus on asettanut tavoitteen teknisten nielujen käytölle. Hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen bioperäisestä poltosta yhdessä vedyntuotannon lisäämisen kanssa loisi alustan valmistaa esimerkiksi polttoaineita, kemikaaleja ja materiaaleja kestävästä hiilenlähteestä ja vähentäisi riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista. Jakeluvelvoitteen vähimmäisosuusvelvoitteella luotaisiin kysyntää uuden tyyppisille uusiutuvaan vetyyn ja hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön perustuville polttoaineille. Määritelty taso perustuisi myös valmistelun aikana käytyihin sidosryhmäkuulemisiin, joissa on laajasti nostettu esille riittävän kunnianhimoisen jakeluvelvoitetason asettaminen RFNBO-polttoaineille.
Nykyisen 5 momentin säännös kumottaisiin. Kumoaminen perustuisi RED III -direktiivin 25 artiklaan, jossa ei enää säädetä erillisestä vähimmäisuusosuusvelvoitteesta direktiivin liitteen IX raaka-aineista valmistetuille biopolttoaineille ja biokaasulle. Vaikka direktiivissä kannustetaan jäsenvaltioita asettamaan kansallisella tasolla eriytetyt tavoitteet liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista tuotetuille kehittyneille biopolttoaineille ja biokaasulle sekä RFNBO-polttoaineille lisävelvoitteen täyttämiseksi tavalla, jolla edistetään ja laajennetaan molempien polttoaineiden kehittämisetä, on kansallisessa valmistelussa kuitenkin katsottu riittäväksi, että ainoastaan RFNBO-polttoaineille asetetaan erillinen vähimmäisosuusvelvoite. Näin jatkossa ei olisi tarpeen kansallisesti säätää erillisestä liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun vähimmäisosuusvelvoitteesta jakeluvelvoitteessa.
Uuteen 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös jalostamolla välituotteena käytetyn muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen hyödyntämisestä lisävelvoitteen ja vähimmäisosuusvelvoitteen täyttämiseksi. RED III -direktiivin 25 artiklan 2 kohdan mukaan liikennealan uusiutuvan energian käytön lisäämisestä koskevien tavoitteiden laskennassa jäsenvaltioiden on otettava huomioon muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet myös silloin, kun niitä käytetään välituotteina tuotettaessa perinteisiä liikenteen polttoaineita tai biopolttoaineita edellyttäen, että muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käytöllä saavutettua kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä ei oteta huomioon biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskennassa. Jakeluvelvoitelain uuden 5 §:n 5 momentin mukaan vähimmäisosuusvelvoitetta saisi täyttää myös Suomessa sijaitsevalla jalostamolla välituotteena käytetyllä muuta kuin biologista alkuperää olevalla uusiutuvalla polttoaineella eli niin kutsutulla välituotevedyllä tuotettaessa perinteisiä liikenteen polttoaineita tai biopolttoaineita kuitenkin enintään 0,5 prosenttiyksikköä ennen vuotta 2030 sekä 1,0 prosenttiyksikköä vuonna 2030 ja sen jälkeen. Välituotevety olisi kustannustehokkain keino täyttää RED III -direktiivin RFNBO-polttoaineille asetettua tavoitetta, minkä vuoksi sen sisällyttäminen jakeluvelvoitteeseen on perusteltua. Välituotevedyn käyttöä jakeluvelvoitteen täyttämisessä kuitenkin rajattaisiin, koska jakeluvelvoitteella halutaan kannustaa erityisesti vedyn jatkojalosteiden valmistamiseen ja jakeluun. Lisäksi välituotevedyn rajaton käyttö ei vähentäisi tieliikenteen päästöjä vaan ainoastaan jalostamon päästöjä. Sääntelyssä myös huomioitaisiin, että RFNBO-polttoaineilla olisi mahdollista täyttää lisävelvoitetta jo ennen vuotta 2028, minkä vuoksi olisi tarpeen mahdollistaa lisävelvoitteen täyttö myös välituotevedyllä, mikäli sellaisia tuotteita valmistettaisiin Suomessa jo ennen vuotta 2028. Välituotevedyn määrä rajattaisiin kuitenkin enimmillään 0,5 prosenttiyksikköön kuten vuosina 2028 ja 2029. Suomessa välituotevetyä voitaisiin hyödyntää tällä hetkellä ainoastaan Porvoon ja Lappeenrannan jalostamoilla.
Nykyinen 6 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän uuden 6 momentin mukaan välituotevedyn käytöllä saavutettua kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä ei saisi ottaa huomioon biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähennysten laskennassa, jos lisävelvoitetta ja vähimmäisosuusvelvoitetta täytettäisiin biopolttoaineiden tuotannossa käytetyllä välituotevedyllä. Sääntely perustuu RED III -direktiivin 25 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaan. Käytännössä tuotetun biopolttoaineen kasvihuonekaasupäästövähennys ja siihen laskettavat jalostuksen päästöt tehtäisiin ikään kuin jalostamolla ei olisi siirrytty uusiutuvaan vetyyn.
Nykyiset pykälän 7–10 momentit raaka-aineosuusrajoituksista siirrettäisiin 5 a §:ään.
Pykälän uudessa 7 momentissa vapautettaisiin vapaaehtoisesti jakeluvelvoitteeseen hakeutuneet jakelijat vähimmäisosuusvelvoitteen täyttämisestä. Pääosin vapaaehtoisesti jakeluvelvoitteeseen hakeutuneet jakelijat ovat pienissä määrin biokaasua jakelevia yrityksiä, minkä vuoksi olisi kohtuutonta edellyttää heiltä RFNBO-polttoaineita koskevan vähimmäisosuusvelvoitteen täyttämistä.
5 a §. Jakeluvelvoitteen raaka-ainerajoitukset.
Nykyisen pykälän ennakkotietoa koskevat säännökset siirrettäisiin 5 b §:ään. Jatkossa pykälässä säädettäisiin jakeluvelvoitteen raaka-ainerajoituksista, joista säädetään tällä hetkellä lain 5 §:n 7–10 momenteissa. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun enimmäisosuudesta nykyistä tarkemmin. Ehdotetun 1 momentin mukaan ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osuus saisi olla enintään 2,6 prosenttiyksikköä jakeluvelvoitteesta. Raja perustuu Energiaviraston vuonna 2021 vahvistamaan enimmäisosuuteen (Ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun enimmäisosuuden määrän vahvistaminen, dnro 2140/750/2021), joka voidaan nyt vahvistaa lain tasolla. RED II -direktiivin kansallisen täytäntöönpanon valmistelun aikana ei ollut tiedossa ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osuus vuonna 2020, minkä vuoksi määrän vahvistaminen annettiin Energiaviraston tehtäväksi.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin sellaisista ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun, joihin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä, koskevia enimmäisosuusrajoituksia. Samalla poistettaisiin tarpeeton vuosia 2021–2023 koskeva kohta. Vuodesta 2030 alkavaa kieltoa käyttää niin sanottuja korkean ILUC-riskin raaka-aineista tuotettuja biopolttoaineita ja biokaasua jakeluvelvoitteen täyttämiseen siirrettäisiin omaksi momentiksi. Momenttiin tehtäisiin myös kielellisiä muutoksia säännöksen selkeyttämiseksi. Momenttiviittaukset päivitettäisiin vastaamaan uutta 5 a §:ää.
5 b §. Ennakkotieto.
Voimassa olevan 5 b §:n ylitäyttöä koskevat säännökset siirrettäisiin uuteen 5 l §:ään. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 5 a §:ää vastaavasti ennakkotietoa koskevasta menettelystä. Pykälän 1 momentin pykäläviittaukset päivitettäisiin vastaamaan uutta 5 ja 5 a §:ää ja samalla pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos säännöksen selkeyttämiseksi.
5 c §. Uusiutuva liikennesähkö.
Lakiin lisättäisiin uusi 5 c §, jossa säädettäisiin uusiutuvan liikennesähkön hyödyntämisestä jakeluvelvoitteessa. Käytännössä yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden kautta jaellusta sähköstä osa voitaisiin hyväksyä jakeluvelvoitteeseen. Pykälässä täsmennettäisiin, miltä osin liikennesähkö otettaisiin mukaan jakeluvelvoitteeseen. Yksityisiä latauspisteitä ei ehdoteta sisällytettäväksi jakeluvelvoitteeseen. Tältä osin sääntely vastaisi EU:n minimisääntelyä. RED III -direktiivin mukaisesti ainoastaan sähkön uusiutuva osuus voitaisiin hyväksyä jakeluvelvoitteeseen. Jatkossa jakelija voisi täyttää 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua jakeluvelvoitettaan Suomessa sijaitsevien yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden kautta liikenteeseen toimitetulla uusiutuvalla liikennesähköllä.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin tarkemmin uusiutuva liikennesähkö. Säännös perustuu RED III -direktiivin 27 artiklan 2 kohdan i alakohtaan, jonka mukaan liikennealalle toimitetun uusiutuvan sähkön määrä määritetään kertomalla tälle alalle toimitetun sähkön määrä jäsenvaltion alueella kahden edellisen vuoden aikana toimitetun uusiutuvan sähkön keskimääräisellä osuudella, paitsi jos sähkö saadaan suorasta liitännästä uusiutuvaa sähköä tuottavaan laitokseen ja toimitetaan liikennealalle, jolloin kyseinen sähkö on laskettava kokonaisuudessaan uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi ja aurinkosähköajoneuvon tuottama sähkö, jota käytetään ajoneuvon omaan kulutukseen, voidaan laskea kokonaisuudessaan uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi. Suomessa ei ole merkittävää määrää direktiivin mukaisia aurinkosähköajoneuvoja, minkä vuoksi maininta aurinkosähköajoneuvoista voidaan jättää pois.
Energiavirasto vahvistaisi vuosittain kunakin vuonna sovellettavan uusiutuvan sähkön keskimääräisen osuuden. Energiavirasto vahvistaisi uusiutuvan sähkön osuuden Tilastokeskukselta saamiensa tietojen perusteella. Edellisen vuoden uusiutuvan sähkön osuus saadaan kuitenkin verrattain myöhään vahvistettua ja on todennäköistä, että Energiavirasto pystyisi vahvistamaan kunakin vuonna sovellettavan uusiutuvan sähkön osuuden vasta kyseessä olevan kalenterivuoden loppupuolella. Esimerkiksi vuonna 2025 sovellettavan keskimääräisen uusiutuvan sähkön osuus saadaan vahvistettua luultavasti vasta vuoden 2025 loppupuolella, kun vuoden 2024 uusiutuvan sähkön määrää saadaan varmennettua. Jakelijan olisi otettava tämä huomioon tehdessään 6 a §:ssä tarkoitettuja sopimuksia, mikäli sopimuksia tehdään etupainoteisesti ennen vahvistetun uusiutuvan sähkön osuuden julkaisua. Uusiutuvan energian osuus sähköverkossa on ollut 47,93 % vuonna 2022 ja 39,58 % vuonna 2021 (SHARES). Vuoden 2023 uusiutuvan energian osuus vahvistuu loppuvuodesta 2024.
Pykälän 3 momentin mukaan uusiutuvan liikennesähkön energiasisällön laskettaisiin täyttävän jakeluvelvoitetta kolminkertaisena. RED III -direktiivin liikennettä koskevissa 27 artiklan 2 kohdassa säädetyissä laskentasäännöissä uusiutuvan sähkölle on annettu kerroin 4, kun se toimitetaan maantieajoneuvoille. Koska kyse on laskentasäännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden raportoinnissa, liikennesähkön hyötysuhdekerroin voidaan kansallisessa jakeluvelvoitelaissa päättää vapaasti. Ottaen huomioon ajoneuvojen energiakulutukset, valmistelussa katsottiin, että kerroin 3 kuvaisi paremmin sähköajoneuvojen energiatehokkuutta suhteessa polttomoottoriajoneuvoon.
5 d §. Jakeluvelvoitteenjoustomekanismi ja sitä koskevat vaatimukset.
Lakiin lisättäisiin uusi 5 d §, jossa säädettäisiin tarkemmin jakeluvelvoitteen joustomekanismista. Jakelija voisi täyttää 5 §:n 1 momentissa säädetystä jakeluvelvoitteestaan enintään 5,5 prosenttiyksikköä Suomessa toteutetuilla vaihtoehtoisilla päästövähennystoimilla. Joustomekanismilla ei olisi mahdollista täyttää lisävelvoitetta tai vähimmäisosuusvelvoitetta. Jatkossa jakelija voisi päättää uusiutuvien polttoaineiden jakelun sijaan muiden vaihtoehtoisten päästövähennystoimien rahoittamisesta ja toteutuksesta. Rajoitetun joustomekanismin hyödyntämisen taustalla on ensivaiheessa pilotoida joustomekanismin toimivuutta jakeluvelvoitteessa. Mikäli kokemukset olisivat hyviä, voitaisiin joustomekanismilla täytettävää osuutta nostaa. Jakeluvelvoitteessa yksi velvoiteprosentti vastaa noin 100 000 CO
2
tonnin päästövähennystä liikenteessä. Siten joustomekanismilla voitaisiin vähentää päästöjä yhteensä noin 550 000 CO
2
tonnilla. Ottaen huomioon kuitenkin vaatimuksen kaksinkertaisesta päästövähenemästä, joustomekanismilla voitaisiin vähentää päästöjä yhteensä noin 1,1 miljoonalla CO
2
tonnilla. Määrän on arvioitu olevan riittävä kokemusten kerryttämiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan joustomekanismiin voitaisiin hyväksyä päästövähennystoimia, jotka kohdistuisivat niin sanotun taakanjakoasetuksen
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2028/842 sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Parisiin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) 525/2013 muuttamisesta
(EU) 2018/842 2 artiklassa tarkoitettuun soveltamisalaan. Taakanjakosektoriin lukeutuu liikenteen lisäksi maatalous, rakennusten erillislämmitys, työkoneet, jätteiden käsittely ja F-kaasut. Joustomekanismiin voitaisiin esimerkiksi hyväksyä maaperän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia tai rehun lisäaineiden käyttöä. Hallitusohjelmassa on nostettu potentiaalisena joustomekanismikeinona myös öljylämmityksen korvausremontit. Joustomekanismin sisällyttäminen jakeluvelvoitteeseen tarkoittaisi, että osa jaelluista uusiutuvista polttoaineista korvautuisi joustomekanismin toimilla ja koska jakeluvelvoite on tärkeä taakanjakosektorin päästövähennystoimi, tulisi vaihtoehtoisten päästövähennystoimien hyödyttää myös taakanjakosektoria.
Pykälän 3 momentin mukaan Energiavirasto voisi taakanjakosektoriin kohdistuvien päästövähennystoimien lisäksi hyväksyä vaihtoehtoiseksi päästövähennystoimeksi toimen, joka kohdistuisi ilmastolain (423/2022) 6 §:n 9 kohdassa tarkoitettuun maankäyttösektoriin. Maankäyttösektorilla tarkoitettaisiin kansallisen kasvihuonekaasujen inventaariojärjestelmässä käytettyä kuutta maankäyttöluokkaa: metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennettu maa ja muu maa. Toimet voisivat liittyä esimerkiksi kosteikkoviljelyyn, turvemaiden vettämiseen tai metsien kiertoajan pidentämiseen.
Hallitusohjelman mukaisesti maankäyttösektorin toimet otettaisiin ensivaiheessa rajoitetusti mukaan jakeluvelvoitteen joustomekanismiin. Maankäyttösektorin päästövähennystoimella voitaisiin täyttää 1 momentissa tarkoitetusta 5,5 prosenttiyksikön enimmäisosuudesta enintään 1 prosenttiyksikköä. Maankäyttösektorin toimet eivät suoraan hyödyttäisi taakanajakosektorin päästövähennystavoitteita. Maankäyttösektoriin kohdistuvien toimien kasvihuonekaasuvaikutukset laskettaisiin maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaarioon, sikäli kun niiden vaikutukset tulisivat ilmi valtakunnallisessa inventaariossa.
Toimen hyväksymiselle asetettaisiin toimen kohdentumisalan lisäksi myös muita kriteereitä, joista säädettäisiin pykälän 4 momentissa. Momentin 1 kohdan mukaan toimella saavutetun kasvihuonekaasupäästövähenemän tulisi olla luotettavasti mitattu, lisäinen ja pysyvä. Kasvihuonekaasupäästövähenemä tulisi laskea asianmukaisella, tarkalla, täydellisellä, johdonmukaisella ja vertailukelpoisella tavalla. Myös laskennan epävarmuudet olisi raportoitava ja otettava huomioon. Päästövähenemien ja hiilenpoistojen laskentaan tulisi käyttää soveltuvia ja tunnustettuja laskentamenetelmiä, esimerkiksi kansainvälisten tai kansallisten sertifiointiohjelmien puitteissa kehitettyjä ja hyväksyttyjä menetelmiä. Tieto voisi pohjautua esimerkiksi kansainväliseen vapaaehtoisen hiilimarkkinan käyttämään sertifiointiin tai EU:n hiilenpoistojen sertifiointikehikon asetuksen mukaisiin menetelmiin, joista tullaan lähivuosina julkaisemaan delegoituja säädöksiä. Momentin 1 kohdassa tarkoitetun luotettavan mittauksen arvioimiseksi jakelijan tulisi toimittaa 5 e §:ssä tarkoitetun hyväksymishakemuksen yhteydessä tietoa menetelmästä, jolla päästövähennys aiotaan laskea.
Momentin 1 kohdan mukaan vaihtoehtoisen päästövähennystoimen tulisi olla lisäinen. Lisäisyysvaatimuksella on kaksi ulottuvuutta: sääntelyllinen lisäisyys ja taloudellinen lisäisyys. Molempien ulottuvuuksien tulisi täyttyä. Ensinnäkin ollakseen lisäinen, toimen tulisi ylittää EU:n ja kansallisen tason lakisääteiset vaatimukset yksittäisen toimijan tasolla. Toiseksi jakelijan tulisi osoittaa, että toimea ei toteuttaisi ilman jakeluvelvoitteen joustomekanismin kautta tulevaa rahoitusta. Kyseessä ei voisi olla sellainen toimi, jonka toimea toteuttava taho tekisi muutoinkin. Päästövähennystoimet, jotka olisivat taloudellisesti niin kannattavia ja vakiintuneita, että ne toteutettaisiin joka tapauksessa, eivät olisi lisäisiä. Päästövähennystoimi ei myöskään täyttäisi lisäisyyden vaatimusta, mikäli kyseiseen toimeen on saatu valtion tukea. Lisäisyysvaatimuksella kohdennettaisiin joustomekanismi sellaisiin toimiin, jotka tarvitsevat jakeluvelvoitteen kautta tulevaa lisätukea toteutuakseen. Tällä varmistuttaisiin siitä, että joustomekanismin keinot toimivat aidosti jakeluvelvoitteen täyttämisen vaihtoehtona ja niillä saadaan aikaan sellaisia päästövähennyksiä erityisesti taakanjakosektorilla, jotka muuten toteutuisivat biopolttoaineita jakamalla.
Lisäksi päästövähennystoimella saavutetun kasvihuonekaasupäästövähenemän tulisi olla pysyvä. Pysyvyysvaatimusta tulisi arvioida tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rehun lisäaineiden käytön osalta toimen pysyvyyttä tulisi tarkastella toimen keston ajalta. Rehun lisäaineiden käytön päästövähennysten pysyvyys riippuu tehdyistä sopimuksista ja toimintamallista. Maankäyttösektoriin kohdistuvien toimien keston tulisi tyypillisesti olla useita vuosia, jotta lisäisen hiilensidonnan, tai nettopäästövähenemän, vaatimus toteutuu. Lisäksi maankäyttösektorilla tulisi tietyissä tapauksissa edellyttää toimelta vuosikymmeniä kestävää pysyvyyttä, koska toimen ilmastovaikutus perustuu hiilivaraston kumulatiiviseen muutokseen. Pysyvyysvaatimuksella tavoitellaan lähtökohtaisesti pitkäaikaista hiilen poistoa ilmakehästä.
Lisäisyyteen kiinteästi liittyvästä perusurasta säädettäisiin momentin 2 kohdassa. Perusuralla tarkoitettaisiin skenaariota, johon joustomekanismin päästövähennystoimea verrattaisiin sen tuottaman ilmastohyödyn arvioimiseksi. Kohdan mukaan päästövähennystoimella saavutetun kasvihuonekaasupäästövähenemän tulisi olla laskettu suhteessa laskennalliseen arvioon päästöjen tai poistumien kehityksestä ilman päästövähennystoimen toteutusta. Päästövähennystoimen tuottama kasvihuonekaasupäästövähennys laskettaisiin ja sen lisäisyys määriteltäisiin suhteessa perusuraan, joka olisi laskennallinen arvio päästöjen tai poistumien kehityksestä ilman toimen toteutusta. Perusuran tulisi olla uskottava ja luotettavasti määritetty kasvihuonekaasupäästöjen tai hiilenpoistojen kehityksestä ilman päästövähennystoimen toteutusta. Perusura voi olla joko standardoitu tai päästövähennystoimikohtainen. Perusura tulisi laatia lähtökohtaisesti sille ajanjaksolle, jolloin päästövähennyksiä olisi tarkoitus tuottaa.
Lisäksi momentin 3 kohdan mukaan ollakseen hyväksyttävä toimi, olisi toimella saavutetun kasvihuonekaasupäästövähenemän oltava kaksinkertainen verrattuna yhden megajoulen dieselin aiheuttamaan kasvihuonekaasupäästöön. Vaatimuksen tarkoituksena on parantaa toimen vaikuttavuutta sekä edistää joustomekanismin hyväksyttävyyttä osana jakeluvelvoitetta. Tilastokeskuksen käyttämä päästökerroin dieselille on 73,3 grammaa hiilidioksidiekvivalenttia megajoulelta, jota voidaan käyttää verrokkiarvona päästövähennystoimelle. Huomioiden vaatimus kaksinkertaisesta päästövähennysvaikutuksesta, päästövähennystoimella saavutetulla 146,6 grammaa hiilidioksidiekvivalenttia päästövähenemällä voisi täyttää 1 megajoulea vastaavan osuuden 5 §:n 1 momentissa säädetystä jakeluvelvoitteesta.
Momentin 4 kohdassa hiilivuodon välttäminen säädettäisiin hyväksymisen edellytykseksi. Kohdan mukaan päästövähennystoimella saavutetun kasvihuonekaasupäästövähenemän tulisi olla sellainen, että toimi ei aiheuttaisi kasvihuonekaasupäästöjen kasvua tai hiilinielun pienenemistä toiminnan rajojen ulkopuolella. Hiilivuoto ei olisi relevantti kaikissa päästövähennystoimityypeissä, mutta erityisesti maankäyttösektorin päästövähennystoimissa sen riski tulisi ottaa huomioon. Toimi ei saisi aiheuttaa esimerkiksi metsien hakkuiden siirtymistä muualle.
Momentin 5 kohdan mukaan päästövähennystoimella saavutetun kasvihuonekaasupäästövähenemän tulee olla riippumattoman todentajan todentama. Todentajasta säädettäisiin tarkemmin 5 h §:ssä.
Jakeluvelvoitteen joustomekanismi olisi jakelijavetoinen. On oletettavaa, etteivät jakelijat itse ryhdy tekemään vaihtoehtoisia päästövähennystoimia vaan toimet toteuttaisi kolmas osapuoli, jonka kanssa jakelija on tehnyt sopimuksen toimen rahoituksesta. Jakelijan olisi itse löydettävä sopivat kumppanit, jonka kanssa se lähtisi toteuttamaan vaihtoehtoisia päästövähennystoimia. Sopimuksen tulisi olla Energiaviraston pyynnöstä saatavilla.
Pykälän 5 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuudet, joita kuvataan tarkemmin jaksossa 8. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vaihtoehtoisista päästövähennystoimista ja toimien 4 momentin mukaisista yleisistä hyväksymisvaatimuksista.
5 e §. Joustomekanismin hyväksymishakemus.
Lakiin lisättäisiin uusi 5 e §, jossa säädettäisiin päästövähennystoimen etukäteishyväksyntää koskevasta menettelystä. Jakelijan olisi haettava päästövähennystoimen hyväksymistä Energiavirastolta ennen toimen toteuttamista. Tarkoituksena olisi varmistaa, että jakelijan suunnittelema toimi on sellainen, joka voitaisiin hyväksyä jakeluvelvoitteeseen. Ehdotus olisi jakelijan oikeusturvan kannalta tarpeen, koska jakelija saisi etukäteen varmuuden siitä, että toimella saavutetut kasvihuonekaasupäästövähennykset olisivat laskettavissa osaksi jakeluvelvoitetta. Hakemuksessa olisi esitettävä 5 d §:ssä säädettyjen vaatimusten täyttämisen arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Hakemukseen esitettäviä tietoja olisivat esimerkiksi kuvaus toimesta, sen sijainnista sekä toimen aloituspäivä ja kesto. Hakijan tulisi esittää hakemuksessa myös päästövähennystoimen laskenta- ja mittausmenetelmä. Hakemukseen olisi myös liitettävä 5 h §:ssä tarkoitetun todentajan lausunto päästövähennystoimen vaatimustenmukaisuudesta. Jakelija voisi jättää joustomekanismia koskevan hyväksymishakemuksen, vaikka todentaja olisi lausunnossaan arvioinut, että suunniteltu toimi ei täytä lain vaatimuksia. Energiavirastolla olisi itsenäinen harkintavalta päättää, hyväksyntäänkö toimi jakeluvelvoitteen joustomekanismiin eikä todentajan lausunto sitoisi sitä päätöksenteossa. Päästövähennystoimen hyväksyttävyys arvioitaisiin aina tapauskohtaisesti ottaen toimen erityispiirteet huomioon. Toimen vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi Energiaviraston tulisi harkita asiantuntijalausuntojen pyytämistä esimerkiksi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ilmastoyksiköltä, Ruokavirastolta tai Luonnonvarakeskukselta.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin asetuksenantovaltuudet. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä joustomekanismia koskevasta hakemuksesta ja todentajan lausunnosta.
5 f §. Joustomekanismin ajallinen hyödyntäminen.
Lakiin lisättäisiin uusi 5 f §, jonka mukaan päästövähennystoimi hyväksyttäisiin jakeluvelvoitteeseen seuraavana vuotena siitä kalenterivuodesta, jonka aikana päästövähennystoimen kasvihuonekaasupäästövähenemä on luotettavasti todennettu. Säännöksen tarkoituksena olisi taata, että haettu päästövähennystoimi toteutettaisiin ja saavutettu kasvihuonekaasupäästövähenemä todennettaisiin luotettavasti ennen sen hyödyntämistä jakeluvelvoitteessa. Joustomekanismiin sisällytettävät päästövähennystoimet ovat hyvin eri tyyppisiä ja niistä saatavat päästövähennykset voivat syntyä pitkänkin ajan kuluessa toimen toteutuksesta. Näin ollen joustomekanismin päästövähennystoimi olisi hyödynnettävissä, kun päästövähennys olisi syntynyt ja se olisi todennettu. Jakelijan olisi pyydettävä 5 h §:ssä tarkoitetulta todentajalta lausuntoa siitä, että toteutettu päästövähennystoimi vastaa Energiaviraston hyväksymää päästövähennystoimea. Todentajan lausunto olisi toimitettava Energiavirastolle 7 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Energiavirastolle velvoite julkaista verkkosivuillaan vuosittain tiedot hyväksyttyjen päästövähennystoimien hanketyypeistä. Säännöksen tarkoituksena on lisätä joustomekanismin avoimuutta ja mahdollisesti markkinoiden kehittymistä, kun tietoa jo hyväksytyistä päästövähennystoimista löytyisi julkisista lähteistä.
5 g §. Joustomekanismin todentajaksi hyväksymisen edellytykset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin joustomekanismin todentajaa koskevista vaatimuksista. Todentajaksi hyväksyttäisiin hakija, joka on jakelijoihin tai päästövähennystoimen toteuttajiin nähden ulkopuolinen ja puolueeton. Riippumattomuutta arvioitaisiin erityisesti 5 e ja 5 f §:ssä tarkoitettujen lausuntotehtävien kannalta. Hakijan tulisi olla myös objektiivisesti katsoen puolueeton siten, ettei luottamus todentajan toimintaan yleisesti vaarannu. Tästä syystä pykälässä säädettäisiin, että hakijan tulisi olla tässä laissa tarkoitetuissa tehtävissä riippumaton. Lisäksi hakijalla tulisi olla käytössään lausunnonantotehtäviä varten riittävästi ammattitaitoista ja riippumatonta henkilöstöä. Ammattitaitoa koskevalla vaatimuksella varmistetaan, että hakija on pätevä todentajan tehtäviin. Pätevyys varmistetaan myös vaatimalla, että hakijalla on toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät. Pykälän 1 momentin mukaan hakijalla tulisi lisäksi olla toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä vastuuvakuutus tai muu vastaava riittäväksi katsottava järjestely.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta.
5 h §. Todentajaksi hyväksyminen.
Lakiin lisättäisiin uusi pykälä joustomekanismin todentajien hyväksymismenettelystä. Pykälän 1 momentin mukaan Energiavirasto päättäisi suomalaisen yhteisön tai säätiön taikka tällaisen osan hyväksymisestä todentajaksi hakemuksesta. Todentajaksi hyväksymistä koskeva menettely olisi sama, jota Energiavirasto noudattaa hyväksyessään kestävyyslain mukaisia todentajia. Todentamistehtävää olisi pidettävä perustuslain 124 §:n mukaisesti julkisena hallintotehtävänä. Jotta noudatettaisiin tarkoituksenmukaisuusvaatimusta, mikä on edellytyksenä julkisen hallintotehtävän antamiseksi viranomaisorganisaation ulkopuolelle, ja varmistetaan riittävä valvonta, tulisi joustomekanismin todentajana toimimiselle olla Energiaviraston myöntämä hyväksyntä.
Todentajaksi hyväksyttäisiin, jos hakija osoittaa täyttävänsä 5 g §:ssä säädetyt edellytykset. Edellytysten täyttyminen olisi osoitettava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston akkreditointiyksikön (FINAS) tekemän akkreditoinnin tai pätevyydestä antaman lausunnon perusteella sen mukaan kuin vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa (920/2005) säädetään. Akkreditointipäätöksestä tai sertifiointitodistuksesta olisi käytävä ilmi, että hakija täyttää tämän lain 5 g §:ssä säädetyt edellytykset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyväksymispäätöksen sisällöstä. Hyväksymispäätöksessä määriteltäisiin todentajan pätevyysalue. Hyväksymispäätöksessä annettaisiin myös yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset todentajan toimintaa koskevat määräykset. Määräyksillä varmistettaisiin, että todentajan tehtävät tulevat asianmukaisesti hoidetuksi. Päätöksessä voitaisiin esimerkiksi vahvistaa, millaisia menettelyjä todentaja saa soveltaa, sekä velvoittaa sidosryhmäyhteistyöhön. Todentajan on jatkuvasti täytettävä sille asetetut vaatimukset, joten päätöksessä voitaisiin muun muassa vahvistaa ajankohta, jolloin todentajan pätevyys on arvioitava uudelleen ja miten tämä arviointi järjestetään. Tämä on erityisesti tarpeen, kun todentajan pätevyys perustuu akkreditoinnin sijasta FINASin antamaan lausuntoon. Hyväksyminen voitaisiin antaa määräajaksi. Lähtökohtana on kuitenkin, että hyväksymispäätös olisi voimassa toistaiseksi, jos todentajan pätevyys perustuu FINASin akkreditointiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta.
5 i §. Todentajan tehtävät.
Lakiin lisättäisiin uusi pykälä joustomekanismin todentajan tehtävistä. Todentajan tehtävänä olisi antaa 5 e ja 5 f §:ssä tarkoitetut lausunnot.
Pykälän 2 momentin mukaan todentajan tulisi seurata toimialansa säännösten ja standardien kehittymistä sekä toimia yhteistyössä toimialansa muiden todentajien kanssa siten kuin toimintatapojen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tarpeen. Todentajilta vaadittava puolueettomuus ja luotettavuus edellyttävät myös, että todentajien toimintatavat sekä arviointiin liittyvät tulkinnat ovat yhtenevät. Tämän takia todentajien tulisi toimia yhteistyössä keskenään.
Pykälän 3 momentin mukaan todentajan olisi ilmoitettava Energiavirastolle kaikista sellaisista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta 5 g §:ssä mainittujen edellytysten täyttämiseen. Todentajan on oltava pätevä ja täytettävä vaatimukset koko toimintansa ajan, ja Energiaviraston tulisi voida varmistua tästä. Tällaisia muutoksia voisivat olla esimerkiksi organisatoriset muutokset, akkreditointipäätökseen liittyvät muutokset, muutokset omistussuhteissa ja henkilöstössä silloin, kun ne voivat vaikuttaa riippumattomuuteen ja pätevyyteen, sekä oleelliset toimintatapamuutokset.
Pykälän 4 momentin nojalla todentajan olisi vuosittain toimitettava Energiavirastolle selvitys tässä laissa tarkoitetusta toiminnastaan ja sen tuloksista. Selvityksen tulisi sisältää muun muassa yleiskuvaus toiminnasta, tiedot annetuista lausunnoista, tiedot todentajan toimintaan kohdistuneista reklamaatioista ja niiden takia toteutetuista korjaavista toimenpiteistä sekä selvitys alihankinnan käyttämisestä.
Pykälän 5 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä todentajan tehtävistä ja niiden suorittamisesta sekä selvitysvelvollisuudesta.
5 j §. Todentajaan sovellettava muu lainsäädäntö.
Lakiin lisättäisiin uusi 5 j §, jossa säädettäisiin tarkemmin todentajaan sovellettavasta muusta lainsäädännöstä. Pykälän tarkoituksena on varmistua todentajan virkavastuusta. Pykälän 1 momentin mukaan todentajaan sovellettaisiin sen hoitaessa tässä laissa tarkoitettuja hallintotehtäviä julkisuuslakia (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), hallintolakia (434/2003) ja kielilakia (423/2003). Todentajan antamat lausunnot perustuvat lainsäädäntöön, ja ne vaikuttavat sen asiakkaana olevan jakelijan oikeuksiin, etuihin ja velvollisuuksiin. Sen vuoksi todentajan on noudatettava momentissa mainittuja säädöksiä, joiden avulla turvataan säännösperusteisesti oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteutuminen.
Pykälän 2 momentin nojalla tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitavat todentajan työntekijät olisivat rikoslain 40 luvun nojalla rikosoikeudellisen virkavastuun piirissä, sillä näitä henkilöitä olisi pidettävä rikoslain 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettuina julkista valtaa käyttävinä henkilöinä. Kyseessä on informatiivinen viittaus.
Pykälän 3 momentissa on informatiivinen viittaus vahingonkorvauslain (412/1974) soveltamisesta.
5 k §. Todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen ja peruuttaminen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttamisesta. Muutokset voisivat koskea päätöksessä määriteltyä pätevyysaluetta tai annettua määräystä. Asia voisi tulla vireille myös todentajan hakemuksesta, esimerkiksi pätevyysalueen laajentaminen tulisi käytännössä aina vireille todentajan hakemuksesta. Pätevyysalueen muuttaminen edellyttäisi, että todentajalla on toimintaan vaadittava pätevyys ja muut 5 g §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät, ja tämä on osoitettu FINASin suorittamalla akkreditoinnilla tai muulla 5 h §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Määräyksen muuttamiseen olisi sovellettava, mitä 5 h §:n 2 momentissa säädetään. Esimerkiksi todentajan 5 i §:n 3 momentin nojalla ilmoittama muutos saattaa edellyttää määräyksen muuttamista. Jos todentajan toiminta siirtyy toiselle todentajalle, kyseessä ei olisi todentajaa koskevan hyväksymispäätöksen muutos, vaan uusi hyväksymispäätös.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Energiaviraston harkintavallasta antaa todentajalle huomautus tai varoitus, jos tämä ei täyttäisi lain 5 g ja 5 h §:ssä säädettyjä vaatimuksia taikka toimisi olennaisesti tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten tai hyväksymispäätöksen määräysten vastaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin todentajaa koskevan hyväksymispäätöksen peruuttamisesta. Peruuttaminen edellyttäisi todentajalta tahallista tai tuottamuksellista menettelyä. Peruuttaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos todentaja hoitaa tehtäviään olennaisesti virheellisellä tai puutteellisella tavalla. Pykälän 3 momentin 2 kohdan tilanteissa Energiaviraston olisi annettava todentajalle ensin huomautus ja varoitus. Hyväksyminen olisi peruutettavissa vasta, jos todentaja ei ole korjannut mainittuja puutteita, rikkomuksia tai laiminlyöntejä huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta. Hallinnon suhteellisuusperiaatteen mukaisesti todentajalle on annettava ensin mahdollisuus korjaaviin toimenpiteisiin. Asetettavan määräajan pituus on viranomaisen harkinnassa, mutta määräajan tulee olla sen pituinen, että puute, rikkomus tai laiminlyönti on käytännössä mahdollista korjata kyseisessä ajassa.
5 l §. Jakeluvelvoitteen ylittäminen.
Lakiin lisättäisiin uusi 5 h §, johon siirrettäisiin osin muuttumattomana voimassa olevan lain 5 b §:n säännökset jakeluvelvoitteen ylitäytöstä. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että momentissa huomioitaisiin jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentuminen uusiutuvan liikennesähköön ja että jatkossa jakeluvelvoitetta olisi mahdollista täyttää myös joustomekanismilla. Jakeluvelvoitteen ylittämistä tulisi arvioida uusiutuvien polttoaineiden, liikennesähkön ja joustomekanismin muodostaman kokonaisuuden pohjalta. Momenttiin tehtäisiin myös joitakin kielellisiä tarkennuksia.
Pykälän 2 momentin pykäläviittaus päivitettäisiin vastaamaan ehdotettuja 5 §:n muutoksia. Samalla päivitettäisiin muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määritelmää.
Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin jakelijoiden mahdollisuudesta siirtää vähimmäisosuusvelvoitteen yli menevä RFNBO-polttoaineiden määrä otettavaksi huomioon seuraavan vuoden vähimmäisosuusvelvoitteen laskennassa. Muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden markkinat ovat vasta kehittymässä, minkä vuoksi niiden saatavuudessa ja hinnassa saattaa olla tulevien vuosien välillä poikkeamia. Ehdotettu vähimmäisosuusvelvoitteen yli menevän osuuden täysimääräinen siirto toisi tarvittavaa joustoa jakeluvelvoitteen täyttämiseen, lisäisi velvoitteen kustannustehokkuutta ja toisaalta pienentäisi jakelijan riskiä, mikäli markkinoilla olisi yhtenä vuonna esimerkiksi tilapäisesti pulaa kyseisistä polttoaineista. Koska vähimmäisosuuvelvoitetta ei voisi erottaa lisävelvoitteesta tai jakeluvelvoitteesta, vähimmäisosuusvelvoitteen ylitäytön siirron arvioinnissa olisi ensisijaisesti varmistettava, että jakelija siirtyvästä RFNBO-polttoaineiden määrästä huolimatta täyttäisi edelleen muut laissa säädetyt velvoitteensa.
5 m §. Jakeluvelvoitteen ylittäminen vuonna 2023.
Lakiin lisättäisiin väliaikaisesti uusi pykälä, jolla poikettaisiin jakeluvelvoitteen yli menevän osuuden määrästä vuoden 2023 osalta. Pykälä vastaisi sisällöltään uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain (1134/2022) 5 b §:n 4 momenttia, mutta siihen tehtäisiin kielellisiä muutoksia.
6 §. Jakelijoiden väliset sopimukset.
Pykäläviittaukset päivitettäisiin vastaamaan ehdotettuja 5 ja 5 a §:n muutoksia.
6 a §. Sopimukset liikennesähkön toimittajan kanssa.
Lakiin lisättäisiin uusi 6 a §, jossa säädettäisiin liikennesähkön toimittajan tai hänen valtuuttamansa välittäjän kanssa tehtävästä sopimuksesta. Jakelija voisi sopia 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun jakeluvelvoitteensa täyttämisestä 5 c §:ssä säädetyin edellytyksin liikennesähkön toimittajan tai hänen valtuuttamansa välittäjän kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että liikennesähkön toimittaja, joka on toimittanut sähköä kulutukseen yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden kautta, voisi tilastollisesti myydä ladatun sähkön uusiutuvan osuuden jakelijalle. Liikennesähkön toimittajan liikennesähköön sovellettaisiin, mitä 5 c §:ssä säädetään jakeluvelvoitteeseen hyväksyttävästä uusiutuvasta liikennesähköstä. Liikennesähkön toimittaja ei olisi lain mukainen jakelija eikä häneltä edellytettäisi jakeluvelvoitteen täyttämistä. Liikennesähkön toimittaja voisi myös valtuuttaa välittäjän toimimaan puolestaan ja solmimaan sopimuksia jakelijoiden kanssa.
Sopimuksen olisi kohdistuttava samaan kalenterivuoteen, jolta 7 §:n mukainen ilmoitus tehdään. Tämä olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että velvoitetta ei siirrettäisi kalenterivuodesta toiseen ja että velvoite toteutuu vuonna 2030. Jakelijan olisi toimitettava sopimuksesta jäljennös Energiavirastolle 7 §:n tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä. Jos sopimus riitautettaisiin, sopimuksen mukaista uusiutuvan liikennesähkön määrä ei huomioitaisi jakelijan jakeluvelvoitteessa. Järjestelmän toimivuuden kannalta on tärkeätä, että vastuu velvoitteen täyttämisestä sekä sen täyttämättä jättämisestä aiheutuvista seuraamuksista olisi kaikissa tapauksissa jakeluvelvollisella. Tällöin sopimusjärjestelyihin mahdollisesti liittyvät epäselvyydet eivät vaikuttaisi lain tavoitteiden saavuttamiseen eivätkä yksittäisen jakelijan velvoitteen täyttämiseen.
6 b §. Sopimukset välituotevetyä käyttävien jalostamoiden kanssa.
Lakiin lisättäisiin uusi 6 b §, jossa säädettäisiin välituotevetyä käyttävien jalostamoiden kanssa tehtävistä sopimuksista. Pykälän mukaan voidakseen täyttää 5 §:n 5 momentissa tarkoitetun vähimmäisosuusvelvoitteen jalostamolla välituotteena käytetyllä muuta kuin biologista alkuperää olevalla uusiutuvalla polttoaineella, jakelijan olisi solmittava sopimus vähimmäisosuusvelvoitteen täyttämisestä välituotevetyä käyttävän jalostamon kanssa. Jalostamon olisi sijaittava Suomessa. Ulkomailla sijaitsevalla jalostamolla käytettyä välituotevetyä ei voisi käyttää jakeluvelvoitteen täyttämiseen.
Jotta voitaisiin katsoa, että kyse olisi välituotteena käytetystä RFNBO-polttoaineesta, jakelijan olisi saatava jalostamolta todistus, jolla osoitettaisiin, että välituotevety täyttää komission täytäntöönpanoasetuksissa (EU) 2023/1184
Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1184 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä ottamalla käyttöön unionin menetelmä, jossa vahvistetaan muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuotantoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt
ja (EU) 2023/1185
Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1185 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä vahvistamalla kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskeva vähimmäiskynnys ja täsmentämällä menetelmä muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla ja kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrittämiseksi
säädetyt vaatimukset.
Sopimuksen olisi kohdistuttava samaan kalenterivuoteen, jolta 7 §:n mukainen ilmoitus tehdään ja siitä olisi toimitettava jäljennös Energiavirastolle 7 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä. Jos sopimus riitautettaisiin, sopimuksen mukaista välituotevetyä ei huomioitaisi jakeluvelvoitteessa.
7 §. Ilmoittamisvelvollisuus.
Pykälän 1 momentin mukaisen
ilmoitusvelvollisuuden piiriin lisättäisiin myös liikennesähkön, välituotevedyn ja uusiutuvan liikennesähkön määrä.
Pykälän 2 momentti säilyisi muuttumattomana.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin tarkemmin raportoitavista liikennesähköä koskevista tiedoista, jos jakelija olisi solminut 6 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen liikennesähkön toimittajan tai hänen valtuuttamansa välittäjän kanssa. Ehdotetun momentin mukana jakelijan olisi toimitettava Energiavirastolle tiedot sopimukseen lukeutuvien yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden tunnistekoodeista. Tunnistekoodeilla tarkoitettaisiin jakeluinfra-asetuksessa tarkoitettuja tunnistekoodeja (ID-tunnukset).
Lisäksi jakelijan olisi raportoitava tiedot kalenterivuoden aikana sopimukseen kuuluvien latauspisteiden kautta liikenteeseen toimitetusta sähkön määrästä. Tiedot tulisi saada liikennesähkön toimittajalta tai hänen valtuuttamaltaan välittäjältä, ja tietojen tulisi olla tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitetun tilintarkastajan tarkastamia. Suomessa ei ole tilastotietoa yleisesti saatavilla olevista latauspisteistä jaellun sähkön määrästä, joten ilmoitusvelvollisuus sopimukseen lukeutuvien latauspisteiden kautta toimitetun sähkön kokonaismäärästä osaltaan antaisi myös uutta tietoa sähköisen liikenteen kehittymisestä.
Nykyisen pykälän 3 momentti siirrettäisiin 4 momenttiin. Samalla momentin pykäläviittaukset päivitettäisiin vastaamaan ehdotettuja 5 ja 5 a §:n muutoksia. Myös muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista käytettyä termiä päivitettäisiin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan jakelijan ilmoituksessa tulisi olla tiedot toteutetuista joustomekanismin päästövähennystoimista, niiden kasvihuonekaasupäästövähenemästä ja sovellettavasta osuudesta jakeluvelvoitteessa.
Nykyisen pykälän 4 momentti siirrettäisiin uudeksi 6 momentiksi ja 5 momentti siirrettäisiin uudeksi 7 momentiksi. Lisäksi 7 momenttiin tehtäisiin lähinnä teknisiä tarkennuksia.
8 §. Kirjanpitovelvollisuus.
Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin jakelijalta kirjanpitovelvollisuutta myös liikennesähkön ja uusiutuvan liikennesähkön osalta. Jakelijan olisi siten jatkossa pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käy ilmi myös kulutukseen toimitetun liikennesähkön ja uusiutuvan liikennesähkön määrät sekä uusiutuvan liikennesähkön energiasisältö. Samalla päivitettäisiin RFNBO-polttoaineita koskeva termi.
Samalla päivitettäisiin 2 momentin säädösviittaus. Voimassa olevassa säännöksessä viitataan valmisteverotuslain (182/2010) kirjanpitoaineiston säilytysaikaa ja -tapaa koskeviin säännöksiin, joista on säädetty valmisteverotuslain 11 luvussa. Valmisteverolain 11 luku on kuitenkin kumottu valmisteverotuslain muuttamisesta annetulla lailla (766/2020). Kirjanpitoaineiston säilytysaika ja -muoto määräytyisivät jatkossa oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016) kirjanpitosäännösten mukaisesti. Tämän perusteella aineisto olisi säilytettävä kuuden kalenterivuoden ajan.
9 §. Energiaviraston tiedonsaantioikeus.
Nykyistä jakelijan ja sivullisen tietojenantovelvollisuutta koskeva pykälä kumottaisiin säännöksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Jatkossa pykälässä säädettäisiin Energiaviraston tarkastusoikeudesta. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan säännöksen uutta sisältöä.
Voimassa oleva laki ei sisällä tällä hetkellä riittäviä tiedonsaantioikeuksia, joilla Energiaviraston nykyiset valvontatehtävät voitaisiin turvata. Tehokas valvonta edellyttää laissa turvattua oikeutta saada valvontaa varten välttämättömiä tietoja. Koska jakeluvelvoitetta ehdotetaan laajennettavaksi myös uusiutuvaan liikennesähköön ja joustomekanismiin, on tarkoituksenmukaista varmistaa, että Energiavirastolla on riittävät tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudet tehtäviensä suorittamiseksi.
Pykälän mukaan Energiavirastolla olisi oikeus saada lain säännösten noudattamisen valvontaa varten salassapitosäännösten estämättä välttämättömiä tietoja toisilta viranomaisilta ja jakeluvelvoitelaissa tarkoitetuilta toiminnanharjoittajilta. Kyseessä olisi poikkeus julkisuuslain salassapitosäännöksiin. Energiavirastolle välttämättömiä tietoja voisivat olla esimerkiksi Verohallinnon tiedot kulutukseen luovutettujen uusiutuvien polttoaineiden määrästä tai joustomekanismin päästövähennystoimen toteuttajan yksityiskohtaisemmat tiedot tehdystä toimesta. Erityisesti joustomekanismin osalta olisi tärkeää varmistaa, että Energiavirasto saa tietoa päästövähennystoimesta myös suoraan toimen toteuttajalta.
9 a §. Energiaviraston tarkastusoikeus.
Lakiin lisättäisiin uusi 9 a §, jossa säädettäisiin Energiaviraston tarkastusoikeudesta. Lisäystarve johtuu suurelta osin siitä, että valvontatehtävien siirtyessä Verohallinnolta Energiavirastolle lailla 802/2020 laissa ei otettu riittävästi huomioon Energiaviraston valvontaan liittyvien toimivaltuuksien riittävyyttä. Tämän vuoksi lakiin olisi lisättävä Energiavirastolle tarkastusoikeudet.
Pykälän 1 momentin mukaan Energiavirastolla olisi oikeus päästä jakelijan, päästövähennystoimen toteuttajan tai liikennesähkön toimittajan hallinnassa oleviin tiloihin, jos se olisi jakeluvelvoitelaissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastuksella tarkoitettaisiin sitä, että viranomainen käy itse paikalla hankkimassa selvitystä, eikä selvitä asiaa yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella. Tilojen tarkastukset voisivat liittyä esimerkiksi jakelijan toimitiloihin sen osalta, kun olisi tarpeen tarkastaa jakelijan asiakirjoja tai alueisiin, joilla polttoaineita tai raaka-aineita tuotetaan tai valmistetaan, jos se olisi valvonnan kannalta tarpeen. Tilojen tarkastukset voisivat liittyä myös liikennesähkön toimittajan rakennelmiin ja rakennuksiin, kuten latauspisteisiin. Lisäksi joustomekanismin tehokkaan valvonnan varmistamiseksi, Energiavirastolla olisi oikeus päästä päästövähennystoimen toteuttajan hallitsemiin tiloihin tai alueille, joissa päästövähennystoimia toteutetaan.
Tarkastusta ei kuitenkaan saisi tehdä pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä kotirauhan piirin on katsottu lähtökohtaisesti kattavan kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (ks. esim. PeVL 49/2005 vp, PeVL 40/2010 vp ja PeVL 43/2010 vp) eli siten myös esimerkiksi sellaiset elinkeinonharjoittajan toimitilat, jotka sijaitsevat hänen asunnossaan. Lisäksi perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että kotirauhan piiriin ulottuvan toimen tulee olla hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi", jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta valiokunnan lähtökohtana on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi (ks. PeVL 40/2002 vp). Tarkastustoimenpiteitä ei siis ole tarkoitus ulottaa kotirauhan piirissä tehtäviksi, koska tarkastusta ei suoriteta rikoksen selvittämiseksi.
Tarkastuksessa olisi noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään. Hallintolain 39 §:n säännösten hallintoasian käsittelyyn liittyvässä tarkastuksessa noudatettavan menettelyn voidaan yhdessä hallintolain 6 §:n sisältämien hallinnon oikeusperiaatteiden kanssa katsoa täyttävän tarkastusten toteuttamista koskevalle lainsäädännölle asetettavat vaatimukset. Hallintolain 39 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 72/2002 vp, s. 93) todetaan, että pykäläehdotus koskisi ainoastaan sellaista viranomaisen toimivaltaan muun lainsäädännön nojalla kuuluvaa tarkastusta, jonka suorittaminen on tarpeen tietyn hallintoasian selvittämiseksi tai päätöksen edellytysten toteamiseksi, ja että viranomaisen toimivaltaan kuuluvat valvontatyyppiset tarkastukset jäisivät vastaisuudessakin muun lainsäädännön varaan. Siten ehdotettuun pykälään on tarpeen lisätä viittaussäännös, jonka nojalla tarkastuksissa noudatetaan hallintolain 39 §:n säännöksiä. Mainitun pykälän mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Asianosaisella on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä esittää mielipiteensä ja kysymyksiä tarkastukseen liittyvistä seikoista. Tarkastuksen kuluessa asianosaiselle on, mikäli mahdollista, kerrottava tarkastuksen tavoitteista, sen suorittamisesta ja jatkotoimenpiteistä. Tarkastus on suoritettava aiheuttamatta tarkastuksen kohteelle tai sen haltijalle kohtuutonta haittaa. Edelleen mainitun pykälän mukaan tarkastajan on viipymättä laadittava tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus, josta tulee käydä ilmi tarkastuksen kulku ja tarkastajan tekemät keskeiset havainnot. Tarkastuskertomus on annettava tiedoksi tarkastuksessa läsnäoloon oikeutetulle asianosaiselle.
Pykälän 2 momentin mukaan Energiavirastolla olisi tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa jakelijan, päästövähennystoimen toteuttajan tai liikennesähkön toimittajan asiakirjat ja muuta aineistoa haltuunsa, jos se olisi tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Asiakirjoihin kohdistuvat tarkastukset voisivat olla tarpeen muun muassa ilmoituksessa toimitettujen tietojen tarkastamiseksi. Haltuunotto voisi tulla kyseeseen silloin, kun asiaa ei voitaisi tarkastuksen vaatimalla tavalla selvittää tarkastuksen yhteydessä ja aineiston haltuunotto olisi välttämätöntä. Haltuunoton kohteena voisivat olla kaikki tarkastusoikeuden piirissä olevat asiakirjat ja muu aineisto. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi kirjanpito- tai tilinpäätösaineisto. Aineisto tulisi palauttaa viipymättä, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellyttäisi aineiston hallussapitoa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin jakelijan, päästövähennystoimen toteuttajan ja liikennesähkön toimittajan velvollisuudesta avustaa Energiavirasto tarkastuksen suorittamisessa. Tarkastuksen kohteen olisi toimittava hyvässä yhteistyössä Energiaviraston kanssa ja edistettävä muutoinkin tarkastuksen asianmukaista toteuttamista.
10 §. Ylivoimainen este.
Pykälän 1 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja säädettäväksi uusi 1 momentti, jonka mukaan jos jakelija ei uusiutuvien polttoaineiden saatavuudessa tapahtuneiden poikkeuksellisten ja ennakoimattomien muutosten tai muun vastaavan ylivoimaiseksi esteeksi katsottavan syyn vuoksi kykenisi täyttämään jakeluvelvoitettaan, lisävelvoitettaan tai vähimmäisosuusvelvoitettaan, työ- ja elinkeinoministeriö voisi jakelijan hakemuksesta alentaa 5 §:n 1 momentissa säädettyä prosenttiosuutta tai 5 §:n 3 momentissa tai 4 momentissa säädettyä prosenttiyksikköä taikka poistaa jakeluvelvoitteen, lisävelvoitteen tai vähimmäisosuusvelvoitteen hakemuksessa tarkoitetun kalenterivuoden osalta. Muutoksella tiivistettäisiin sääntelyä säätämällä 1 momentissa jakeluvelvoitetta sekä lisävelvoitetta koskevasta ylivoimaisesta esteestä. Samalla huomioitaisiin, että ylivoimainen este voisi johtua RFNBO-polttoaineiden saatavuudessa tapahtuneiden poikkeuksellisten ja ennakoimattomien muutosten tai muun vastaavan ylivoimaiseksi esteeksi katsottavan syyn vuoksi.
Nykyistä 2 momenttia ei muutettaisi. Momentin pykäläviittaus kuitenkin päivitettäisiin.
Nykyinen 3 momentti kumottaisiin.
11 §. Seuraamusmaksut.
Pykälän 1 momentin pykäläviittaukset päivitettäisiin vastaamaan ehdotettuja 5 §:n muutoksia. Sääntelyä myös selkeytettäisiin seuraamusmaksujen kasautumisen osalta ja momenttiin tehtäisiin kielellisiä ja teknisiä tarkennuksia. Käytännössä jakelijalle voitaisiin määrätä samana vuonna seuraamusmaksu niin jakeluvelvoitteen, lisävelvoitteen kuin vähimmäisosuusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä. Samalla RFNBO-polttoaineiden määritelmä päivitettäisiin direktiivin mukaisesti. Lisäksi 1 momentissa asetettaisiin RFNBO-polttoaineille oma seuraamusmaksutaso, jotta RFNBO-polttoaineiden jakelu voitaisiin varmistaa. Tarve omalle seuraamusmaksulle johtuisi siitä, että RFNBO-polttoaineiden hinta-arviot ovat huomattavasti korkeampia kuin biopolttoaineiden tai kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun, minkä vuoksi RFNBO-polttoaineita ei luultavasti jaeltaisi ilman asetettavaa seuraamusmaksua. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin vähimmäisosuusvelvoitteen noudattamatta jättämisestä seuraamusmaksu, jonka suuruus olisi 0,055 euroa megajoulelta. Vähimmäisosuusvelvoitteen noudattamatta jättämisen seuraamusmaksu olisi yleisvelvoitetta ja lisävelvoitetta korkeampi.
Pykälän 2 momentin pykäläviittaukset päivitettäisiin vastaamaan ehdotettuja 5 §:n muutoksia. Samalla yleisvelvoitteen, lisävelvoitteen ja uuden vähimmäisosuusvelvoitteen seuraamusmaksun määräämistä koskevia säännöksiä tiivistettäisiin. Seuraamusmaksua jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrättäisiin 5 §:n 1 ja 2 momentin sekä 5 c ja 5 d §:n mukaisesti laskettavan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei olisi täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella. Säännöksessä huomioitaisiin, että jakeluvelvoitetta olisi mahdollista täyttää kestävien uusiutuvien polttoaineiden lisäksi myös uusiutuvalla liikennesähköllä ja joustomekanismilla. Näiden kolmen keinon muodostaman kokonaisuuden perusteella arvioitaisiin, onko jakelija täyttänyt jakeluvelvoitettaan. Seuraamusmaksu lisävelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrättäisiin 5 §:n 3 ja 5 momentin mukaisesti laskettavan biopolttoaineiden, biokaasun ja RFNBO-polttoaineiden kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei olisi täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella. Lisäksi seuraamusmaksu vähimmäisosuusvelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrättäisiin 5 §:n 4 ja 5 momentin mukaisesti laskettavan RFNBO-polttoaineiden kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei olisi täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella.
Nykyinen 3 momentti säilyisi muuttumattomana.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin vastaamaan ehdotettuja 10 §:n muutoksia.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, joka koskisi Energiaviraston oikeutta jättää seuraamusmaksu määräämättä, mikäli sen suuruus olisi enintään 1000 euroa. Prosessi seuraamusmaksujen määräämiseksi on monivaiheinen, minkä vuoksi seuraamusmaksun hallinnolliset kustannukset valtiolle ovat todennäköisesti enemmän kuin saatavan seuraamusmaksun määrä niissä tapauksissa, joissa seuraamusmaksun määrää olisi alle 1000 euroa. Tämä puoltaa sitä, että kaikista pienimmissä tapauksissa olisi tarpeellista pystyä jättämään seuraamusmaksut määräämättä.
11 a §. Seuraamusmaksut vuosilta 2024–2027.
Lakiin lisättäisiin uusi 11 a §, joissa poikettaisiin 11 §:n 1 momentissa säädetyistä jakeluvelvoitteen ja lisävelvoitteen seuraamusmaksutasoista. Seuraamusmaksujen tasoja ei ole säännelty RED II -direktiivissä eikä sen päivityksessä, joten niiden asettaminen on kansallisessa harkintavallassa. Hallitusohjelman neuvotteluiden lisäpöytäkirjassa on sovittu vuosille 2024–2027 jakeluvelvoitteen täyttämättä jättämiseen liittyvän seuraamusmaksutason porrastamisesta. Hallitusohjelman kirjauksen toimeenpanemiseksi säädettäisiin määräaikaisesta seuraamusmaksutasojen porrastamisesta. Seuraamusmaksutasot olisivat vuosina 2024–2027 yleisvelvoitteen osalta 13,5 prosenttiyksikköä alittavalta osalta neljä senttiä megajoulelta, 13,5 prosentin ja 18 prosentin välillä 2,5 senttiä megajoulelta ja 18 prosentin ylittävältä osalta 1,75 senttiä megajoulelta. Seuraamusmaksu olisi lisävelvoitteen osalta vuosina 2024–2027 kahteen prosenttiin asti kolme senttiä megajoulelta ja kahden prosentin ylittävältä osalta 2,4 senttiä megajoulelta. Koska seuraamusmaksutasojen alentaminen koskisi vain vuosia 2024–2027, sen ei katsota vaarantavan RED III -direktiivin vuoteen 2030 kohdistuvien velvoitteiden saavuttamista. Vuoden 2027 jälkeisten vuosien jakeluvelvoitteen ja lisävelvoitteen täyttämättä jättämiseen liittyvät seuraamusmaksut määrättäisiin 11 §:ssä säädettyjen seuraamusmaksutasojen mukaisesti.
13 §. Muutoksenhaku.
Pykälää täydennettäisiin lisäämällä 5 d §:n nojalla annettava jakeluvelvoitteen joustomekanismin päästövähennystoimen hyväksymispäätös muutoksenhaun piiriin. Jakelija voisi Energiaviraston antamaan päätökseen vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (343/2003) säädetään. Lisäksi Energiaviraston 5 h §:n nojalla todentajaksi hyväkysymistä koskevaan päätökseen ja 5 k §:n 1 momentin nojalla tällaisen päätöksen muuttamista koskevaan päätökseen olisi ensin haettava oikaisua Energiavirastolta. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Oikaisuvaatimuksen käyttöä mainittujen päätösten osalta voidaan perustella asianosaisten oikeusturvan parantamisella ja pyrkimyksellä sovittaa yhteen nopea ja tehokas viranomaistoiminta tehokkaaseen oikeusturvaan.