2.1.1  Yleistä

Työttömyysturva

Työttömyysetuuksien rahoituksesta säädetään työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) sekä työttömyysturvalain (1290/2002) 14 luvussa ja yrittäjän ansiopäivärahan osalta työttömyyskassalaissa (603/1984). Työttömyysturvalain mukaiset työttömyyspäivärahat rahoitetaan valtionosuudella Vuoden 2025 alusta lukien kunnat osallistuvat työttömyyspäivärahojen rahoitukseen. , työnantajien ja palkansaajien maksamilla työttömyysvakuutusmaksuilla, työttömyyskassojen jäsenmaksuilla sekä työnantajien omavastuumaksuilla. Työttömyysvakuutusmaksua ei makseta työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yrittäjästä. Ansiopäivärahoista valtio rahoittaa perusosaa vastaavan osuuden. Työmarkkinatuki rahoitetaan valtion varoista.  

Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 18 §:n 6 momentin mukaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun maksuprosentit vahvistetaan lailla kalenterivuodeksi kerrallaan.  

Työnantajien ja palkansaajien osuus etuuksien rahoituksesta on laissa määritelty siten, että työttömyysvakuutusmaksujen muutokset jakautuvat tasan työnantajan keskimääräisen työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kesken pois lukien se muutosturvamenon muutos, joka rahoitetaan muutosturvamaksun yleisellä osalla. Työnantajien ja palkansaajien osuus etuuksien rahoituksesta on lisäksi määritelty niin, että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu ja työnantajan keskimääräinen työttömyysvakuutusmaksu ovat yhtä suuret ennen työnantajan keskimääräiseen maksuun lisättävää muutosturvamaksun yleistä osaa. 

Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työntekijöille maksettavan palkkasumman mukaan.  

Sairausvakuutus

Sairausvakuutuksen rahoituksesta säädetään sairausvakuutuslain (1224/2004) 18 luvussa. Sairausvakuutuksen rahoitus jaetaan sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen. Sairausvakuutuksen rahoitukseen osallistuvat valtio, työnantajat, palkansaajat sekä yrittäjät. Sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärän on kunkin vuoden päättyessä oltava vähintään kahdeksan prosenttia sairausvakuutuksen vuotuisista kokonaiskuluista. Kuluista vähennetään sairausvakuutusrahaston omaisuuden tuotot. 

Lääkekorvaukset, hoito- ja tutkimuskorvaukset, matkakorvaukset sekä Kansaneläkelaitoksen järjestämän ja korvaaman kuntoutuksen menot ovat sairausvakuutusrahastosta maksettavia sairaanhoitovakuutuksen kuluja. Muita sairaanhoitovakuutuksen kuluja ovat maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen perusturvaosuuteen kuuluvat sairaanhoitokulut ja rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain (1201/2013) 9 §:n 2–4 momentin sekä 20 ja 21 §:n perusteella maksettavat korvaukset. Lisäksi sairaanhoitovakuutuksen kuluja ovat edellä tarkoitettujen etuuksien ja korvausten toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut. Sairaanhoitovakuutuksen kuluina otetaan lisäksi huomioon edellä tarkoitettujen kulujen vuosittaisen muutoksen vaikutus sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärän turvaamiseen. 

Lisäksi valtion varoista rahoitetaan rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain 9 §:n 2–4 momentin sekä 20 ja 21 §:n perusteella maksettavat korvaukset siltä osin kuin Suomessa annettujen sairaanhoitoetuuksien perusteella ulkomailta saadut kulujen korvaukset eivät niitä kata. Rahoitusosuuksissa on otettu huomioon myös etuuksien ja korvausten toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut. Eläke- ja etuustulosta peritään korkeampaa sairaanhoitomaksua kuin ansiotulosta. 

Sairausvakuutusrahastosta maksettavia työtulovakuutuksen kuluja ovat sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat (sairauspäiväraha, osasairauspäiväraha, tartuntatautipäiväraha, luovutuspäiväraha, vanhempainpäivärahat ja erityishoitoraha) sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005; jälj. kuntoutuslaki) mukaiset kuntoutusrahat. Lisäksi työtulovakuutukseen kuuluvat maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen perusturvaosuuteen katsottavat päivärahat, työterveyshuollon korvaukset ja maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetussa laissa säädetyt kulut, vuosilomakustannuskorvaukset ja perhevapaakorvaukset sekä työtulovakuutuksen etuuksien ja korvausten toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut. 

2.1.2  Valtion rahoitusosuus

Työttömyysturva

Työttömyyskassoille maksetaan valtionosuuksina ansiopäivärahoista työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n mukaista peruspäivärahaa vastaava määrä eli vuoden 2023 tasossa 37,21 euroa täyttä ansiopäivärahapäivää kohden. Valtionosuutta ei makseta lainkaan lomautusajalta Tähän on kuitenkin tehty lähihistoriassa poikkeuksia vaikeiden taloudellisten olosuhteiden vuoksi. Valtio rahoitti lomautusten ajalta maksettavia etuuksia perusosan osalta vuosina 2010–2013 ja 2020. ja työttömyysturvan lisäpäiviltä. Valtionosuuden puuttuminen lomautusajan ja lisäpäivien ansiopäivärahoista on korostanut työnantajien ja palkansaajien rahoitusvastuuta kyseisistä menoista. Lisäpäivät on päätetty poistaa vaiheittain ja niiden määrä laskee lähivuosina, kunnes vuodesta 2030 lähtien ansiopäivärahaa ei enää makseta lisäpäiviltä.  

Vuonna 2023 valtion osuus ansioturvan rahoituksesta oli noin 37 %. Yhteensä ansiopäivärahamenot olivat vuonna 2023 noin 1,88 miljardia euroa, josta valtio rahoitti noin 693 miljoonaa euroa.  

Työllisyysrahasto tilittää Kansaneläkelaitokselle palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kertymästä Kansaneläkelaitokselle työttömyysturvan peruspäivärahan rahoitukseen määrän, joka keskimäärin vastaa työttömyyskassoihin kuulumattomien työntekijöiden palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuista kertyvää määrää. Lisäksi Työllisyysrahasto tilittää Kansaneläkelaitokselle työttömyysvakuutusmaksutuotosta peruspäivärahan rahoitukseen vuosittain 50 300 000 euroa. Valtio osallistuu peruspäivärahan rahoitukseen niiltä osin, kuin Työllisyysrahaston lakisääteiset tilitykset Kansaneläkelaitokselle eivät riitä kattamaan peruspäivärahamenoja. Valtio on osallistunut peruspäivärahan rahoittamiseen esimerkiksi vuosina 2020 ja 2021, kun peruspäivärahan saajamäärät olivat koronatilanteen vuoksi poikkeuksellisen korkeita.  

Työmarkkinatuen rahoituksesta vastaavat valtio sekä maksupäivien mukaan porrastetulla osuudella tuen saajan kotikunta. Työttömyysvakuutusmaksuilla ei rahoiteta työmarkkinatukea. 

Sairausvakuutus

Jos päivärahan tai kuntoutusrahan määrä jäisi vuositulon perusteella laskettuna alle vähimmäismääräisen päivärahan, valtion varoista rahoitetaan se osuus vähimmäismääräisenä maksettavan päivärahan tai kuntoutusrahan kuluista, joka ylittää vuositulon perusteella lasketun päivärahan tai kuntoutusrahan määrän. Lisäksi valtio rahoittaa viisi prosenttia päiväraha- ja kuntoutusrahakuluista, jotka muutoin rahoitettaisiin työnantajan sairausvakuutusmaksulla ja palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksulla (ks. Kuvio 1). Lisäksi valtion varoista rahoitetaan kulut, jotka aiheutuvat työterveyshuollon sairaanhoidon (korvausluokka II) korvaamisesta yrittäjille sekä maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetussa laissa säädetyt kulut. 

Kuvio 1. Valtion osuudella ja vakuutusmaksuilla sairausvakuutuksen päivärahoista rahoitettavat osuudet. Lähde: Valtiovarainministeriön julkaisuja 2024:15.  

Sairaanhoitovakuutuksen kuluista eli muun muassa lääkekorvauksista, hoito- ja tutkimuskorvauksista, matkakorvauksista sekä Kansaneläkelaitoksen järjestämän ja korvaaman kuntoutuksen menoista valtio rahoittaa 67 prosenttia. Valtio takaa sairausvakuutuksen maksuvalmiuden eli valtio suorittaa Kansaneläkelaitokselle sellaisen määrän varoja, että sairausvakuutusrahaston maksuvalmius on koko ajan turvattu. Valtion maksama maksuvalmiussuoritus tulee palauttaa, kun sitä ei enää tarvita. Vuoden lopussa palauttamatta oleva maksuvalmiussuoritus huomioidaan seuraavan vuoden valtion osuuden määrässä sekä vakuutusmaksuja määrättäessä. 

2.1.3  Työnantajien rahoitusosuus

Työttömyysturva

Työnantajat suorittavat työnantajan työttömyysvakuutusmaksun ja työntekijän palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun Työllisyysrahastolle vuosittaisten maksuprosenttien mukaan. Työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitetaan ansiopäivärahoista se osuus, jota valtion ja työttömyyskassojen osuudet eivät kata. Siten työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitetaan suurin osa ansiopäivärahan ansio-osista.  

Työnantajalla on velvollisuus maksaa työttömyysvakuutusmaksua, kun työnantajan kalenterivuoden aikana maksamat palkat ovat yhteensä yli 1 500 euroa (maksuraja vuonna 2024). Työttömyysvakuutusmaksua ei kuitenkaan makseta työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yrittäjästä. 

Vuonna 2023 työnantajien vakuutusmaksujen osuus ansioturvan rahoituksesta oli noin 31 prosenttia. Yhteensä ansiopäivärahamenot olivat vuonna 2023 noin 1,88 miljardia euroa, josta työnantajat rahoittivat noin 583 miljoonaa euroa. Vuoden 2023 työttömyysvakuutusmaksujen tuoton erittelyjen perusteella noin 70 prosenttia työnantajamaksuista kertyi yksityisiltä yrityksiltä, noin 12,5 prosenttia kunnilta ja noin 1 prosentti kuntayhtymiltä, noin 12 prosenttia hyvinvointialueilta, 1,7 prosenttia yliopistoilta, 0,7 prosenttia valtion liikelaitoksilta ja muilta julkisoikeudellisilta oikeushenkilöiltä kertyi 2,2 prosenttia. 

Sairausvakuutus

Työnantajien sairausvakuutusmaksulla sekä palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksulla rahoitetaan työtulovakuutuksen kulut, joista on vähennetty perhevapaakorvauksen kulut sekä valtion osuudella ja yrittäjän lisärahoitusosuudella rahoitettavat kulut. Kulujen muutokset rahoitetaan siten, että valtion rahoitusosuuden vähentämisen jälkeen tarvittavat maksujen muutokset jakaantuvat tasan päivärahamaksun ja työnantajien sairausvakuutusmaksun kesken. Lisäksi perhevapaakorvaukset rahoitetaan työnantajien sairausvakuutusmaksulla. Perhevapaakorvaus on vuosittain korottanut työnantajamaksua 0,04–0,06 prosenttiyksikköä. Vuoden 2023 sairausvakuutusmaksutuoton erittelyn perusteella noin 76 prosenttia työnantajamaksuista kertyi yksityiseltä sektorilta, noin 11 prosenttia kunnilta, noin 12 prosenttia valtiolta ja hyvinvointialueilta sekä 0,5 prosenttia seurakunnilta. 

Vuonna 2024 työtulovakuutuksen kuluista (ilman perhevapaakorvausta, yrittäjien lisärahoitusosuutta ja valtion osuutta) työnantajien sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan noin 53 prosenttia. 

Työnantajat eivät osallistu sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen.  

2.1.4  Vakuutettujen rahoitusosuus

Työttömyysturva

Palkansaajien työttömyysvakuutusmaksut tilitetään Työllisyysrahastoon. Lisäksi työttömyyskassojen jäsenmaksuilla rahoitetaan ansiopäivärahoista 5,5 prosenttia.  

Vuonna 2023 palkansaajien vakuutusmaksujen osuus ansioturvan rahoituksesta oli noin 27 prosenttia. Yhteensä ansiopäivärahamenot olivat vuonna 2023 noin 1,88 miljardia euroa, josta palkansaajat rahoittivat noin 506 miljoonaa euroa. 

Työttömyysvakuutusmaksuilla ei rahoiteta yrittäjien ansiopäivärahoja, eivätkä yrittäjät maksa työttömyysvakuutusmaksuja. Sen sijaan yrittäjien ansiopäivärahojen ansio-osuudet rahoitetaan yrittäjäkassan jäsenmaksuilla. 

Peruspäiväraha rahoitetaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun tuotoilla. Työllisyysrahasto maksaa Kansaneläkelaitokselle peruspäivärahan rahoituksen määrän, joka keskimäärin vastaa työttömyyskassoihin kuulumattomien työntekijöiden palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuista kertyvää määrää.  

Sairausvakuutus

Palkansaajat ja yrittäjät osallistuvat työtulovakuutuksen rahoitukseen päivärahamaksuilla. Vuonna 2024 työtulovakuutuksen kuluista (ilman perhevapaakorvausta, yrittäjien lisärahoitusosuutta ja valtion osuutta) palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksulla rahoitetaan noin 47 prosenttia. 

Sairaanhoitovakuutuksen etuuksien ja korvausten rahoittamiseksi kaikilta vakuutetuilta peritään sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella. Vakuutettujen rahoitusosuus on jaettu palkansaajien ja yrittäjien sekä etuudensaajien kesken. Eläke- ja etuustuloista peritään korotettua sairaanhoitomaksua, sillä ne eivät ole päivärahamaksun perusteena olevaa palkka- tai yrittäjätuloa. Myös alle 16- ja yli 68-vuotiaat maksavat korotettua sairaanhoitomaksua, koska he eivät ole velvollisia maksamaan tuloistaan päivärahamaksua.  

Sairaanhoitomaksun maksuprosenttia tarkistetaan sairausvakuutuslain 18 luvun 23 §:n 1 momentin mukaan vuosittain siten, että sairaanhoitomaksun tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa sairaanhoitovakuutuksen kulut. Vakuutettujen sairaanhoitomaksulla rahoitetaan 33 prosenttia sairaanhoitovakuutuksen kuluista. 

2.2.1  Työttömyysturva

Työttömyysvakuutusmaksujen tasosta säädetään joka vuosi lailla. Työttömyysvakuutusmaksuja koskevan hallituksen esityksen valmistelua varten Työllisyysrahasto tekee sosiaali- ja terveysministeriölle vuosittain esityksen seuraavan vuoden maksutasosta. 

Työttömyysvakuutusmaksut on määrättävä siten, että Työllisyysrahasto voi suoriutua sen vastattavina olevien työttömyysetuuksien, aikuiskoulutustuen, muutosturvarahan ja muutosturvakoulutusten rahoituksesta sekä esimerkiksi peruspäivärahan maksuosuudesta. Lisäksi työttömyysvakuutusmaksut on säädettävä siten, että työnantajien keskimääräinen vakuutusmaksu ja palkansaajien maksu ovat yhtä suuret ennen työnantajan vakuutusmaksuun lisättävää muutosturvamaksun yleistä osaa. Työnantajien maksutaso on porrastettu työnantajan palkkasumman mukaan siten, että se on pienemmillä työnantajilla pienempi kuin suurilla. 

Vuonna 2023 työnantajan keskimääräisen työttömyysvakuutusmaksun (mukaan lukien muutosturvamaksun yleinen osa) arvioidaan olleen 1,54 prosenttia. Palkansaajien maksu oli 1,50 prosenttia. Vakuutusmaksujen tuotto oli noin 2,90 miljardia euroa vuonna 2023 (noin 2,75 miljardia euroa vuonna 2022). Vuoden 2024 työnantajien keskimääräinen maksu on 0,80 prosenttia ja palkansaajien maksu 0,79 prosenttia, ja työttömyysvakuutusmaksujen tuoton arvioidaan olevan vajaa 1,6 miljardia euroa. Vuoden 2024 työttömyysvakuutusmaksuja koskeneessa hallituksen esityksessä HE 61/2023 vp todettiin, että esityksessä työttömyysvakuutusmaksujen määrää ehdotettiin merkittävästi alennettavaksi vuoteen 2023 verrattuna. Ehdotus perustui ennusteeseen talouden ja työllisyyden kehityksestä. Lisäksi huomioon otettiin tiedossa olleet muutokset työttömyysturvaan ja aikuiskoulutustukeen (tuen lakkauttaminen). 

Työllisyysrahastolla on maksuvalmiuden turvaamiseksi ja ennakoitavissa olevista kansantalouden suhdannevaihteluista johtuvien työttömyysvakuutusmaksujen muutosten tasaamiseksi rahaston varojen ja velkojen erotuksena muodostuva suhdannepuskuri, josta säädetään työttömyysturvaetuuksien rahoituksesta annetun lain 2 §:ssä. Suhdannepuskurin keskeinen tarkoitus on mahdollistaa työttömyysvakuutusmaksujen vakaa kehitys. Työttömyysvakuutusmaksujen kehitys pyritään pitämään tasaisena, mikä hyödyttäisi työnantajia, palkansaajia ja valtion finanssipolitiikkaa. Tavoitteena on, että vakuutusmaksuja ei tarvitsisi olennaisesti nostaa matalasuhdanteessa tai laskea korkeasuhdanteessa, jotta suhdanteita ei tällä tavoin vahvistettaisi. Suhdannepuskurin liian pieni koko voi kuitenkin pakottaa suhdannevaihteluita vahvistaviin päätöksiin puskurin ylä- tai alarajan lähestyessä. 

Suhdannepuskurin varojen tai velkojen enimmäismäärää koskeva ennuste työttömyysvakuutusmaksuja määrättäessä voi olla enintään 6,0 prosenttiyksikön työttömyysastetta vastaavien menojen suuruinen. Vuonna 2023 puskurin enimmäismäärä oli noin 2 miljardia euroa. Työttömyysvakuutusmaksuilla katettavaa osuutta pienentävät etuusmuutokset pienentävät myös suhdannepuskurin enimmäiskokoa. Vuoden 2024 osalta suhdannepuskurin enimmäismäärän on arvioitu olevan noin 1,703 miljoonaa euroa. 

Suhdannepuskurin enimmäismäärästä säädetyn estämättä työttömyysvakuutusmaksuista voidaan kaksi kertaa kolmen vuoden aikana määrätä siten, että puskurin varojen enimmäismäärä ylittyy ennusteen mukaan. Työttömyysvakuutusmaksuja ei silloin saa kuitenkaan määrätä edeltävän vuoden maksuja korkeammiksi, ja puskurin velan enimmäismäärä voi olla 300 miljoonaa euroa suurempi kuin 6,0 prosenttiyksikön työttömyysastetta vastaavien menojen suuruus. 

Alla olevassa kuviossa 2 esitetään, miten vakuutusmaksujen taso on muuttunut 2000-luvulla ja mitä suhdannepuskurin varallisuus ja vähimmäis- ja enimmäismäärät ovat tällöin olleet. Suhdannepuskuri on 2000-luvulla ollut nettovelkainen vain kolmena vuotena. Selvitys vero- ja maksutulojen sekä etuuksien rahoituksen jakautumisesta julkisen talouden eri sektoreiden kesken – Työryhmän raportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2024:15, osoitteessa . Kuvion alkuperäiset tiedot saatu Työllisyysrahastolta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165471/VM_2024_15.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Kuvio 2. Vakuutusmaksujen muutokset, suhdannepuskurin nettovarallisuus sekä enimmäis- ja vähimmäismäärä 2000-luvulla.  

2.2.2  Sairausvakuutus

Sairausvakuutuslain 18 luvun 23 §:n 1 momentin mukaan lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun sairaanhoitomaksun maksuprosenttia tarkistetaan siten, että sairaanhoitomaksujen tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa sairaanhoitovakuutuksen kulut. Maksuprosentista säädetään sanotun 23 §:n 2 momentin mukaan vuosittain ennen marraskuun 23 päivää annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Jos maksu kuitenkin alittaisi 0,45 prosenttia tai ylittäisi 0,75 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta lain 14 ja 16–19 §:ssä tarkoitetusta sairaanhoitomaksun maksuperusteesta, on maksuprosentista säädettävä lailla.  

Sairausvakuutuslain 18 luvun 24 §:n 4 momentin mukaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ja palkansaajien maksaman sairausvakuutuksen päivärahamaksun maksuprosentit sekä yrittäjän lisärahoitusosuuden suuruus tarkistetaan vuosittain ennen marraskuun 23 päivää annettavalla valtioneuvoston asetuksella. 

Vuonna 2024 sairaanhoitomaksu on 0,51 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja verotettavista eläke- ja etuustuloista 1,48 prosenttia. 

Sairausvakuutuksen rahastointi poikkeaa merkittävästi työttömyysturvassa noudatettavasta rahastointiratkaisusta. Sairausvakuutuslain 18 luvun 3 §:n mukaan sairausvakuutusrahaston vieraalla pääomalla ja varauksilla vähennetyn rahoitusomaisuuden määrän on kunkin vuoden päättyessä oltava vähintään kahdeksan prosenttia sairausvakuutuksen vuotuisista kokonaiskuluista ( sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärä ). Rahastoinnin tavoitteena on turvata sairausvakuutuksen maksuvalmius, ei tasata kansantalouden suhdannevaihteluista johtuvia vakuutusmaksumuutoksia.  

2.3.1  Työnantajan ja vakuutetun maksut verotuksessa

Työnantajan maksamia palkkaperusteisia pakollisia vakuutusmaksuja ovat työeläkevakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, sairausvakuutusmaksu sekä tapaturmavakuutusmaksu ja ryhmähenkivakuutusmaksu. TyEL-vakuuttamisvelvollisuuden alaraja vuonna 2024 on palkansaajan 68,57 euron kuukausitulo. Työttömyysvakuutusmaksujen osalta työnantaja on vakuutusmaksuvelvollinen, jos hän on maksanut kalenterivuoden aikana työntekijöilleen palkkaa yhteensä yli 1 500 euroa (maksuraja vuonna 2024). Työnantajamaksut ovat vähennyskelpoisia liiketoiminnan veronalaista tulosta laskettaessa. Jos yrityksen toiminta on tappiollista, Verohallinnon vahvistama tappio on mahdollista vähentää verotuksessa 10 seuraavan verovuoden aikana.  

Palkansaajan pakollisia veronluonteisia vakuutusmaksuja ovat työeläkevakuutusmaksu ja työttömyysvakuutusmaksu sekä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu. Työeläkevakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja sairausvakuutuksen päivärahamaksun maksuperuste on bruttopalkka, ja ne ovat palkansaajan verotuksessa vähennyskelpoisia veronalaisesta ansiotulosta. Päivärahamaksua palkansaaja maksaa 16 499 euroa ylittävästä vuositulosta. Päivärahamaksun tuloraja tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain mukaisella palkkakertoimella. 

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuperuste on verotettava ansiotulo ja YEL-vakuutetuilla YEL-työtulo. Sairaanhoitomaksulla ei rahoiteta ansioperusteisia veronalaisia etuuksia, ja sillä rahoitettaviin etuuksiin ovat oikeutettuja kaikki sairausvakuutetut. Sairaanhoitomaksu katsotaan veronluonteiseksi maksuksi, mutta se ole vähennyskelpoinen verotuksessa. Sairausvakuutusmaksua maksavat kaikki verovelvolliset, joilla on verotettavaa ansiotuloa, eli sitä maksetaan palkka- ja yritystulon lisäksi myös eläke- ja päivärahatulosta. Eläke- ja päivärahatulosta maksu peritään korotettuna.  

Yrittäjien ja maatalousyrittäjien YEL- ja MyEL-työtulojen perusteella peritään eläkevakuutusmaksua, päivärahamaksua YEL-korotusosineen sekä sairaanhoitovakuutusmaksua. YEL- ja MyEL-työtuloista ei sen sijaan peritä työttömyysvakuutusmaksuja. Pakollinen työeläkemaksu on vähennyskelpoinen joko yrityksen verotuksessa tai joko yrittäjän henkilökohtaisessa tai hänen puolisonsa verotuksessa.  

Työnantaja pidättää palkansaajamaksut palkanmaksun yhteydessä. Työeläkevakuutusmaksu ja työttömyysvakuutusmaksu eivät sisälly verokortin ennakonpidätysprosenttiin, vaan työnantaja tilittää ne erikseen vakuutuslaitoksille. Sairausvakuutuksen maksut sisältyvät verokortin ennakonpidätysprosenttiin, ja Verohallinto tilittää ne Kansaneläkelaitokselle kuukausittaisten verontilitysten yhteydessä. Selvitys vero- ja maksutulojen sekä etuuksien rahoituksen jakautumisesta julkisen talouden eri sektoreiden kesken – Työryhmän raportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2024:15, osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165471/VM_2024_15.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

2.3.2  Maksujen kohtaanto

Alla olevassa kuviossa 3 on esitetty pakollisten sosiaalivakuutusmaksujen vaikutus palkkatulon veroasteeseen. Bruttopalkasta perittävien vähennyskelpoisten palkansaajamaksujen efektiivinen maksurasitus on suhteellisesti suurempi matalammilla tulotasoilla, mikä johtuu siitä, että vähennyskelpoisuuden merkitys on sitä suurempi, mitä korkeampi veroprosentti on. Suomen progressiivisessa verojärjestelmässä veroprosentti nousee tulojen kasvaessa. 

Kuvio 3. Vakuutusmaksujen vaikutus prosentteina palkkatulon veroasteeseen vuonna 2024. Lähde: valtiovarainministeriö.  

Alla olevassa kuviossa 4 on esitetty verojen ja maksujen osuudet palkansaajan vero- ja maksurasituksesta tulotasoittain. Kuviosta ilmenee, että palkansaajamaksujen osuus palkansaajan kokonaisverorasituksesta pienenee tulojen kasvaessa. 

Kuvio 4. Verojen ja maksujen osuus prosentteina palkansaajan vero –ja maksurasituksesta tulotasoittain vuonna 2024. Lähde: valtiovarainministeriö.  

2.3.3  Sosiaalivakuutusmaksut osana verojärjestelmää

Veronluonteiset sosiaalivakuutusmaksut muodostavat noin 28 prosenttia Suomessa kerättävistä veroista ja veronluonteisista maksuista. Sosiaalivakuutusmaksujen osuus on pysynyt varsin vakaana viime vuosina, mutta tulevalla kehyskaudella sen arvioidaan alenevan erityisesti työttömyysvakuutusmaksun alenemisen seurauksena. 

Alla olevassa kuviossa 5 on esitetty kokonaisveroaste suhteessa bruttokansantuotteeseen jaoteltuna välittömiin veroihin, tuotannon ja tuonnin veroihin sekä sosiaalivakuutusmaksuihin. Kuvion tiedot perustuvat valtiovarainministeriön talven 2023 ennusteeseen. 

Kuvio 5. Kokonaisveroaste jaoteltuna välittömiin veroihin, tuotannon ja tuonnin veroihin sekä sosiaalivakuutusmaksuihin vuosina 2015–2028. Lähde: valtiovarainministeriö.  

2.4.1  Työttömyysturvan ja sairausvakuutuksen rahoituksen kokonaisuus vuonna 2024

Alla olevissa taulukoissa on kuvattu työttömyysturvan ja sairausvakuutuksen rahoituksen kokonaisuutta vuonna 2024. 

Taulukko 1. Työttömyysvakuutuksen vakuutusmaksuprosentit vuonna 2024.  

Taulukko 2. Sairaanhoitovakuutuksen kulujen rahoitusosuudet vuonna 2024.  

Taulukko 3. Työtulovakuutuksen kulujen rahoitusosuudet vuonna 2024.  

2.4.2  Etuusmenoihin kohdistuvat päätösperäiset säästöt

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman liitteessä B on eritelty hallituksen taloudelliset päätökset. Sosiaaliturva ja -etuudet -kokonaisuudessa on useita lakisääteisillä sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitettaviin etuuksiin tai etuuden osiin kohdistuvia etuusmenoa pienentäviä muutoksia, jotka vaikuttavat sosiaaliturvarahastoihin. Lisäksi hallitus teki kevään 2024 kehysriihessä useita päätöksiä, jotka pienentävät lakisääteisillä sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitettavaa etuusmenoa noin 100 miljoonaa euroa vuonna 2025 ja kehyskauden lopussa noin 140 miljoonaa euroa. Näihin päätöksiin lukeutuvat työttömyysturvan aktiiviajan korotusosista luopuminen, lääkekorvausten alkuomavastuun korottaminen, sairauspäivärahan laskentaperusteiden muuttaminen, lääkkeiden hintasääntelyyn tehtävät muutokset sekä kansaneläkkeen ja kuntoutusrahan ikärajan nostaminen. Nämä päätökset on kuvattu alla taulukossa 4. Taulukon euromäärät vastaavat kunkin hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä tarkentuneita vaikutusarvioita.  

Hallitusohjelman ja kehysriihen mukaiset etuusmenoja alentavat säästöpäätökset jaksottuvat vuosille 2024–2027. Vakuutusmaksuilla rahoitettavat etuudet alenevat arviolta kokonaisuudessaan 1 130 miljoonaa euroa, josta vuonna 2024 arvioidaan toteutuvan noin 140 miljoonaa euroa, vuonna 2025 noin 900 miljoonaa euroa ja vuodesta 2026 lukien noin 1 130 miljoonaa euroa. 

Taulukko 4. Sosiaaliturvarahastoihin kohdistuvat hallitusohjelman ja kehysriihipäätösten mukaiset toimenpiteet ja niiden nettosäästöt rahoittajatahoittain, miljoonaa euroa.  

2.4.3  Kanavointitarve

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa talouspoliittiseksi tavoitteeksi asetetaan julkisen talouden pysyvä vahvistaminen toimenpidekokonaisuudella, joka vahvistaa julkista taloutta nettomääräisesti kuusi miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Tavoite kytkeytyy keskeisesti hallituksen pyrkimyksiin velkaantumiskehityksen hidastamiseksi. Tämä tavoite jakautuu osaltaan neljän miljardin euron julkisten menojen sopeuttamiseen vuoden 2027 tasolla sekä kahden miljardin julkisen talouden vahvistamiseen rakennepoliittisten toimenpiteiden osalta.  

Kanavointitarve kytkeytyy keskeisesti menojen sopeuttamiseen neljällä miljardilla eurolla. Hallitusohjelman liitteessä B esitelty säästökokonaisuus sisältää toimenpiteitä, joiden säästöt kohdentuvat sosiaaliturvarahastoihin. Kanavointitarve syntyy näissä menosäästöissä: mikäli sosiaaliturvarahastoihin kohdistuvia säästöjä ei kanavoitaisi, seuraisi tästä sosiaaliturvarahastojen luonteen vuoksi, että rahastojen menot laskisivat, mutta myös rahastojen ja siten julkisen talouden tulot laskisivat, eikä hallitus saavuttaisi julkisen talouden vahvistamiseen liittyviä tavoitteitaan. 

Tätä taustaa vasten hallitus totesi budjettiriihen 2023 pöytäkirjamerkinnöissä, että hallitus on sitoutunut hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti siihen, että hallituksen toimenpiteistä seuraavat rahastojen menosäästöt saadaan täysimääräisesti kanavoitua velkakehityksen taittamiseksi. Tässä yhteydessä hallitus teki myös päätöksen vuoden 2024 kanavoinnin toteuttamisesta ansiotuloverotuksen muutosten yhteydessä. Lisäksi hallitus päätti perustaa työryhmän selvittämään erilaisia keinoja hallituksen tavoitteen saavuttamiseksi.  

Hallitusohjelman liitteen B taloudellisten päätösten taulukoiden perusteella rahastoihin kohdistui noin 734 miljoonan euron edestä työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettavaan etuusmenoon kohdistuvia säästöjä. Lisäksi hallitusohjelmassa suunnitellut toimenpiteet vaikuttavat pienessä määrin myös sairausvakuutusmaksuilla rahoitettaviin menoihin. Myöhemmin työryhmän selvityksessä vero- ja maksutulojen sekä etuuksien rahoituksen jakautumisesta julkisen talouden eri sektoreiden kesken havaittiin, että säästöjen sektorijakauma oli jossain määrin muuttunut vaikutusarvioiden tarkentuessa hallituksen esitysten laatimisvaiheessa. Työryhmän työtä tehtäessä tuolloin ajantasainen arvio kanavointitarpeesta työttömyysturvan osalta oli 942 miljoonaa euroa. Lisäksi sairausvakuutusrahastoissa oli 51 miljoonan euron kanavointitarve Nämä arviot ovat työryhmän työn jälkeen tarkentuneet jatkovalmistelussa ja poikkeavat siksi esityksessä esitetyistä. . Erinäisistä tarkennuksista johtuvat muutokset kasvattivat siis rahastoihin kohdistuvia säästöjä muiden sektoreiden kustannuksella. Säästöjen kokonaismittaluokka ei mainittavasti muuttunut. Työryhmän arviot ovat tarkentuneet sen työtä seuranneen valmistelun aikana. Ajantasainen kanavointitarve on kuvattu edellä taulukossa 4. 

Selvityksessä vero- ja maksutulojen sekä etuuksien rahoituksen jakautumisesta julkisen talouden eri sektoreiden Selvitys vero- ja maksutulojen sekä etuuksien rahoituksen jakautumisesta julkisen talouden eri sektoreiden kesken – Työryhmän raportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2024:15, osoitteessa: . https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165471/VM_2024_15.pdf?sequence=1&isAllowed=y kesken kuvataan (erityisesti luku 5), miksi koko rahastoihin kohdistuva säästö on kanavoitava kokonaisvaikutuksen saavuttamiseksi. Selvityksen mukaan tilanteessa, jossa vakuutusmaksujen annettaisiin alentua, syntyisi tästä julkiseen talouteen hyötyjä kasvaneiden verotulojen muodossa noin 37 prosentin edestä suhteessa maksualennukseen. Verotulojen kasvu syntyisi siitä, että ansiotuloverotuksessa vähennyskelpoisia vakuutusmaksuja olisi aiempaa vähemmän ja toisaalta yritysten verotettava voitto olisi näiden maksamien matalampien vakuutusmaksujen johdosta suurempi. Nämä vaikutukset lukeutuisivat osaksi hallitusohjelman neljän miljardin euron säästötavoitetta. Epäsuorien vaikutusten, eli käytännössä alemmasta veroasteesta seuraavien työllisyysvaikutusten osalta, hallituksen kahden miljardin euron rakenteellisten toimien tavoitetta vasten kertyisi noin 20 prosenttia julkisen talouden vahvistumista suhteessa maksualennukseen.  

Mikäli lisätoimenpiteitä ei tehtäisi, kattaisivat maksualennuksesta seuraavat välittömät ja välilliset vaikutukset vain osan siitä tulonmenetyksestä, joka maksualennuksesta julkiselle taloudelle koituu. Jos taas kanavoitaisiin pienempi määrä kuin mitä hallituksen esitysten valmistelussa tarkentuneet arviot kertovat säästöjä kohdistuvan rahastoihin, ei hallitus saavuttaisi tältä osin neljän miljardin euron säästötavoitettaan.  

Valtioneuvosto päätti 25.4.2024 julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028. Sen mukaan hallituksen toimenpiteistä syntyvät sosiaaliturvarahastoihin kohdistuvat säästöt kanavoidaan täysimääräisesti valtiolle ja kunnille velkaantumisen vähentämiseksi. Nämä säästöpäätökset kasvattavat edellä mainittua kanavointitarvetta edelleen noin 1 130 miljoonaan euroon. 

Kanavoitavaa euromäärää määritettäessä tulee huomioida vuoden 2024 ratkaisu työttömyysvakuutusmaksun 0,2 prosentin kevennyksen osalta. Vuonna 2024 ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksen mitoitusta muutettiin siten, että työttömyysvakuutusmaksun 0,2 prosenttiyksikön alennusta vastaava osuus noin 146 miljoonaa euroa kanavoitiin valtiolle kokonaisuudessaan Työllisyysrahastoon kohdistuvien säästöjen ohjaamiseksi valtion velkakehityksen taittamiseen (HE 34/2023 vp.). Lisäksi vakuutusmaksun aleneminen 0,2 prosenttiyksiköllä kasvatti suoraan verotuloja noin 56 miljoonalla eurolla, jolloin verotulot kasvoivat yhteensä noin 200 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi työnantajan työttömyysvakuutusmaksun 0,1 prosentin alentaminen vahvisti kuntien ja hyvinvointialueiden taloutta noin 20 miljoonalla eurolla. Työnantajien maksurasitus siis tässä yhteydessä keveni noin 60 miljoonalla eurolla. 

Huomioiden jo vuoden 2024 alusta lukien toteutettu noin 220 miljoonan euron kanavointi ja työnantajien maksurasituksen kevenemä, jäljelle jäävä kanavointitarve on noin 910 miljoonaa euroa (taulukon 4 mukainen sosiaaliturvarahastoille kohdistuva säästö vähennettynä 220 miljoonalla eurolla). 

2.4.4  Aiemmat sosiaalivakuutuksen rahoitusmuutokset

Sairausvakuutuksen vuoden 2006 rahoitusuudistus

Ennen vuotta 2006 työnantajat ja vakuutetut maksoivat sairausvakuutusmaksua ja valtio rahoitti sairausvakuutusmenon kattamiseksi rahoituksesta puuttuvan osan niin kutsutulla takuusuorituksella, mikäli vakuutusmaksutuotot eivät olleet riittäviä. Poikkeustilanteita varten tarkoitetusta valtion takuusuorituksesta oli kuitenkin tullut jatkuva rahoituslähde. Lisäksi rahoitus perustui merkittäviltä osin muihin väliaikaisiin lailla säädettyihin rahoitusratkaisuihin. Kaikkiaan valtion rahoitusosuus oli kasvanut noin 40 prosenttiin sairausvakuutuksen kuluista. 

Sairausvakuutuksen rahoitus uudistettiin vuonna 2006. Uudistuksen tavoitteena oli turvata sairauden perusteella myönnettävien etuuksien rahoituksen riittävyys, jota varten sairausvakuutuksessa vahvistettiin vakuutusperiaatetta tiivistämällä maksujen ja etuuksien välistä yhteyttä. Tavoitteena oli myös rahoituksen selkeyttäminen ja se, että etuuksien rahoittamiseksi perityt vakuutusmaksut seuraisivat etuusmenojen kehitystä.  

Uudistuksessa sairausvakuutus jaettiin rahoituksellisesti kahteen osaan: sairaanhoitovakuutukseen ja työtulovakuutukseen. Jakoa perusteltiin sillä, että sairaanhoitovakuutuksen rahoituspohjan tulisi olla laajempi, koska se koskee koko väestöä, kun taas työtulovakuutus koskee vain työssäkäyviä. Sairausvakuutusrahastosta rahoitettavia etuuksia ovat ne etuudet, joiden määrä ei ole riippuvainen palkka- tai muusta työtulosta. Näiden etuuksien rahoittajana ovat valtio ja vakuutetut. Työtuloetuuksina rahoitetaan ne etuudet, joiden suuruus määräytyy palkkatulon tai yrittäjän työtulon perusteella, ja jotka liittyvät kiinteästi työsuhteeseen tai yrittäjyyteen. Näiden etuuksien rahoittajina ovat pääsääntöisesti työnantajat sekä palkansaajat. 

Sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksen yhteydessä vakuutetun sairaanhoitomaksu aleni. Samalla palkansaajilta ja yrittäjiltä alettiin periä uutta sairausvakuutuksen päivärahamaksua. Eläke- ja etuustulojen osalta sairaanhoitomaksu pidettiin kuitenkin ennallaan ja maksu oli 0,17 prosenttiyksikköä vakuutettujen maksua korkeampi. Tämä ero on myöhemmin entisestään suurentunut kilpailukykysopimuksen muutosten myötä. 

Valtion rahoitusosuuden muutokset työtulovakuutuksessa

Valtion rahoitusosuudesta sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen rahoituksessa säädettiin vuodesta 2007 lukien eräiden vanhempainpäivärahaan kohdistuvien muutosten ohessa. Aluksi rahoitusosuus oli 0,1 prosenttia vähimmäismääräisistä vanhempainpäivärahoista. Sittemmin kilpailukykysopimuksen myötä valtion rahoitusosuus nousi 3,4 prosenttiin, jolla valtio kompensoi alle 14 000 euroa ansaitsevien maksuvapautuksesta aiheutuvaa maksuvajausta. Myöhemmin vuonna 2020 valtion rahoitusosuus korotettiin nykyiseen viiteen prosenttiin päivärahoista ja kuntoutusrahoista samalla, kun valtion rahoitusosuutta vähimmäismääräisistä päivärahoista alennettiin. Muutos haluttiin toteuttaa kustannusneutraalisti eri rahoittajatahojen kesken. HE 296/2018 vp. 

Kilpailukykysopimuksesta aiheutuneet muutokset

Vuonna 2016 solmitun kilpailukykysopimuksen johdosta tehdyllä lainmuutoksella työnantajien työtulovakuutuksen mukaista sairausvakuutusmaksua alennettiin 0,94 prosenttiyksiköllä vuonna 2017, 1,00 prosenttiyksiköllä vuonna 2018, 1,04 prosenttiyksiköllä vuonna 2019 ja 0,58 prosenttiyksiköllä vuodesta 2020 lukien. Sairausvakuutusmaksun alennusta vastaava valtion rahoitusosuus kohdistettiin lakisääteisen sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutukseen. Palkansaajan sairaanhoitomaksua alennettiin valtion rahoitusosuuden muutosta vastaavalla määrällä ja vakuutetun päivärahamaksua nostettiin samalla määrällä. 

Lainmuutoksella siirrettiin työnantajien maksurasitusta palkansaajille, mutta samalla palkansaajien verotusta kevennettiin. Verokevennyksiä ei voida kohdentaa palkansaajille, jotka eivät maksa tuloistaan valtion tai kunnallisveroa taikka sairaanhoitomaksua. Tämän vuoksi pienituloisten päivärahamaksua kevennettiin siten, että alle 14 000 euroa vuodessa (16 499 euroa vuoden 2024 tasossa) ansaitsevilta päivärahamaksua ei peritä. Tästä johtuva rahoitusvaje työtulovakuutuksessa rahoitetaan valtion osuudella, joka on 3,3 prosenttia muiden kuin vähimmäismääräisten vanhempainpäivärahojen vuosittain maksettavasta määrästä. Lisäksi 14 000 euroa (16 499 euroa vuoden 2024 tasossa) tai enemmän vuodessa ansaitsevien päivärahamaksua on korotettu. Valtio kompensoi palkansaajille päivärahamaksun korotukset sairaanhoitovakuutuksen puolella. HE 199/2015 vp. 

Korotettujen sosiaalivakuutusmaksujen huomioinnin verotettavaa tuloa vähentävänä eränä ja suoraan palkasta perittävän sairaanhoitomaksun poistamisen on arvioitu vähentäneen suurituloisten maksurasitusta suhteessa pienituloisiin. Lehto, E. & Kauhanen, M. (2023) Kilpailukykysopimus ja sosiaaliturvan jakautuminen. Labore. Raportteja 45, osoitteessa ja Kelan tutkimusblogi 30.1.2017: Sairausvakuutusmaksujen muutokset kasvattavat tuloeroja, osoitteessa https://labore.fi/wp-content/uploads/2023/03/Raportti45.pdf 

Lisäksi 1.11.2019 astui voimaan laki, jolla muutettiin työtulo- ja sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuuksia kilpailukykysopimusta vastaavaksi. Tätä edeltänyttä prosenttikorotuksiin perustunutta sääntelyä pidettiin monimutkaisena, minkä vuoksi sairausvakuutuslaissa haluttiin säätää rahoitusosuuksista pysyvinä prosenttimäärinä. HE 296/2018 vp. Tällöin vakuutettujen rahoitusosuus muutettiin 55,1 prosentista 33 prosenttiin ja valtion rahoitusosuus 44,9 prosentista 67 prosenttiin.  

2.4.5  Sairauspäivärahaetuudet ja kuntoutusraha

Oikeudesta sairauspäivärahaan säädetään sairausvakuutuslain 8 luvussa. Sairauspäiväraha korvaa 16–67-vuotiaan vakuutetun ansionmenetystä ajalta, jolta henkilö on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä henkilö on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Sairauspäivärahaan on oikeus omavastuuajan jälkeen, joka pääsäännön mukaan on sairastumispäivä ja yhdeksän sitä seuraavaa arkipäivää. Saadakseen sairauspäivärahaa vakuutetun on esitettävä tarpeellinen ja luotettava selvitys sairaudesta ja työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta. Jos työkyvyttömyys jatkuu pitempään kuin sairausvakuutuslain mukainen omavastuuaika, vakuutetun on esitettävä lääkärintodistus tai lääkärinlausunto. 

Sairauspäivärahaa voidaan myöntää enintään sen kuukauden loppuun, jota seuraavan kuukauden aikana päivärahapäivien määrä nousisi 300 arkipäivään. Jos vakuutetun työkyky ei ole palautunut sairauspäivärahan enimmäissuoritusajan täytyttyä, hänellä voi olla oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Jos asiakas on enimmäisajan täyttymisen jälkeen ollut välillä työkykyinen, hän voi tietyissä tilanteissa saada sairauspäivärahaa uudelleen enimmäisajasta huolimatta riippuen työkykyisyyden yhtäjaksoisesta kestosta ja siitä, onko kysymyksessä sama vai uusi sairaus. 

Osasairauspäiväraha on tarkoitettu tukemaan työkyvyttömän vakuutetun pysymistä työelämässä ja paluuta kokoaikaiseen työhön. Sen saamisen edellytyksenä on, että vakuutetun työaika vähentyy vähintään 40 prosenttia ja enintään 60 prosenttia aiemmasta. Osasairauspäivärahan saamisen edellytyksenä on, että vakuutettu on kokoaikatyössä. Osasairauspäivärahaa maksetaan enintään 150 arkipäivältä ja sen määrä on puolet sairauspäivärahan määrästä.  

Kuntoutuksen ajalta maksetaan kuntoutusrahaa kuntoutuksen toteutumisen turvaamiseksi ja kuntoutujan kuntoutuksen aikaisen toimeentulon varmistamiseksi. Kuntoutuslain 2 §:n mukaisesti kuntoutuslain mukaisia kuntoutusrahaetuuksia ovat kuntoutusraha, ylläpitokorvaus ja harkinnanvarainen kuntoutusavustus. Kuntoutuslain 17 §:n mukaan kuntoutusrahaan oikeuttavan kuntoutuksen tarkoituksena tulee olla kuntoutujan työelämään tulo, työelämässä pysyminen tai sinne palaaminen. Kuntoutusrahaetuuteen on oikeus 16–67-vuotiaalla kuntoutujalla. Kuntoutusrahaan on oikeus kuntoutujalla ajalta, jona hän on kuntoutukseen osallistumisen vuoksi estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä kuntoutuslain 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla.  

Kuntoutusraha on määrältään vähintään yhtä suuri kuin se kuntoutujalle myönnettävä sairausvakuutuslain mukainen sairauspäiväraha, johon hänellä olisi oikeus, jos hän kuntoutuksen alkaessa olisi tullut työkyvyttömäksi. Kuntoutusraha määräytyy siis käytännössä sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyn sairauspäivärahan laskukaavan mukaisesti.  

Sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n mukaan päivärahaetuuden määrä lasketaan 2 §:ssä tarkoitetun vuositulon perusteella. Vuositulolla tarkoitetaan työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kalenterikuukauden aikana ( tarkastelujakso ) maksettua palkkatuloa, tarkastelujakson aikana voimassa olevan vakuutuksen mukaista yrittäjätuloa ja tähän aikaan kohdistuvaa työeläkelaeissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena ( vakuutuspalkka ) sekä tarkastelujaksolle myönnettyä 5 §:n mukaista ansionmenetyskorvausta ja 6 §:n mukaisesti etuuden perusteella laskettua etuusperusteista tuloa.  

Vuoteen 2016 saakka sairauspäivärahan määrä laskettiin samoin kuin vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha edelleen lasketaan. Vuodesta 2016 alkaen sairauspäivärahan laskukaavaa heikennettiin, ja nykyisin sairauspäivärahan määrä on 70 prosenttia vakuutetun vuositulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 35 769 euroa vuoden 2024 tasossa. Tämän ylittävästä osasta sairauspäivärahan määrä on 20 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta Kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 18 §:n 2 momentin mukainen luovutuspäiväraha määräytyy samoin perustein kuin sairauspäiväraha. Vuonna 2023 luovutuspäivärahaa maksettiin 40 henkilölle. . Vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrä on 70 prosenttia vakuutetun vuositulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 43 740 euroa. Tämän ylittävästä osasta 67 296 euron vuosituloon vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrä on 40 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta ja 67 296 euron ylittävästä osasta 25 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta. Raskausrahan määrä ja vanhempainrahan määrä 16 ensimmäisen arkipäivän ajalta on kuitenkin 90 prosenttia vakuutetun vuositulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 67 296 euroa. Tämän ylittävästä osasta raskaus- ja vanhempainrahan määrä on 32,5 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta. Jos vakuutetulla ei ole etuuden määräytymisessä huomioitavia vuosituloja tai tulot ovat pienet, päivärahaetuus maksetaan vähimmäismääräisenä. Tulorajoja tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Jos tulorajat nousevat tarkistuksen yhteydessä yli täysien eurojen, jätetään yli menevä osa lukuun ottamatta.  

Vuonna 2024 vähimmäispäiväraha on 31,99 euroa arkipäivältä. 

Taulukko 5. Sairauspäivärahan laskukaava vuonna 2024 Laskukaava on sama työntekijällä ja yrittäjällä. YEL- tai MYEL-vakuutetulla yrittäjällä vuosityötulo vastaa YEL- tai MYEL-vakuutuksen vuosityötuloa. Vuosituloon huomioidusta palkkatulosta ja vakuutuspalkasta tehdään vakuutusmaksuvähennys, joka vuonna 2024 on suuruudeltaan 8,95 prosenttia. Vastaavaa vähennystä ei tehdä YEL- ja MYEL-vuositulosta. . Lähde: Kansaneläkelaitos.  

Kuvio 6. Sairauspäiväraha ja vanhempainpäiväraha kuukaudessa eri tulotasoilla. Lähde: sosiaali- ja terveysministeriön laskelma.  

Vuonna 2023 sairauspäivärahaa (ei sisällä YEL-päivärahaa, tartuntatautipäivärahaa eikä elimen tai kudoksen luovuttajalle maksettavaa luovutuspäivärahaa) maksettiin yhteensä noin 900 miljoonaa euroa ja osasairauspäivärahaa 79 miljoonaa euroa. Vuonna 2023 sairauspäivärahaa sai yhteensä noin 306 000 henkilöä ja osasairauspäivärahaa noin 34 000 henkilöä. Keskimääräinen sairauspäiväraha oli 60,02 euroa päivässä vuonna 2023 (miehillä 62,34 e/pv, naisilla 58,20 e/pv). Ei sisällä osasairauspäivärahoja. 

Sairausvakuutuslain 7 luvun 4 §:n mukaan päivärahaetuus maksetaan työnantajalle siltä osin kuin vakuutetulla on työsuhteen perusteella oikeus palkan tai sitä vastaavan korvauksen saamiseen sairauspoissaolon taikka raskaus-, erityisraskaus- tai vanhempainvapaan ajalta ja kun työsuhteen ehdoissa on sovittu päivärahaetuuden taikka sen osan suorittamisesta vakuutetun sijasta työnantajalle. Vuonna 2023 työnantajia, joille sairauspäivärahaa maksettiin, oli 220 240, ja maksettu määrä oli yhteensä noin 359 miljoonaa euroa. Keskimääräinen työnantajalle maksettava sairauspäiväraha oli 72,43 euroa päivässä vuonna 2023. Ei sisällä osasairauspäivärahoja. Kaikista sairauspäivärahan saajista 16 prosenttia oli saanut sairauspäivärahaa vähintään kolmelta kuukaudelta. Näistä etuudensaajista 17 prosentille työnantaja oli maksanut palkkaa vähintään kyseiseltä kolmen kuukauden ajalta, ja sairauspäiväraha maksettiin työnantajalle korvaukseksi palkkakustannuksesta.  

Ahtiaisen työehtosopimusten kattavuustutkimuksen Ahtiainen, L. (2024) Työehtosopimusten kattavuus vuonna 2021/2022. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:7, osoitteessa . https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165457/TEM_2024_7.pdf?sequence=1&isAllowed=y perusteella koko taloudessa oli vuonna 2021/2022 työehtosopimusten piirissä (normaalisitovuus ja yleissitovuus) kaikkiaan 88,8 prosenttia palkansaajista ja yksityisellä sektorilla 83,9 prosenttia. Yksittäisten työntekijöiden yksilöllisistä työsopimuksista ei ole käytettävissä tietopohjaa. Tarkempaa tietoa ei tässä vaiheessa ole käytettävissä siitä, miten monessa normaalisitovassa tai yleissitovassa työ- tai virkaehtosopimuksessa olisi sovittu työkyvyttömyysajan palkallisuudesta tai siitä, miten suuren osan yksityisen tai julkisen sektorin työntekijöistä sairausajan palkallisuus kattaa.  

Vuonna 2023 Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahojen saajia oli yhteensä 55 830. Näistä vuositulojen perusteella määräytyvää vähimmäismäärää suurempaa kuntoutusrahaa sai 22 902 henkilöä. Kuntoutusrahaa maksettiin vuonna 2023 yhteensä 270,3 miljoonaa euroa, josta vähimmäismäärää suurempien kuntoutusrahojen osuus oli 47,5 miljoonaa euroa.  

4.1.1  Sosiaaliturvarahastoihin kohdistuvien säästöjen kanavointi

Hallituksen kehysriihikirjauksen mukaisesti sosiaaliturvarahastoille lainsäädäntömuutosten vuoksi syntyvien säästöjen täysimääräinen kanavointi valtiolle ja kunnille niiden velkaantumisen vähentämiseksi ehdotetaan toteutettavaksi täysimääräisesti vuoden 2025 alusta lukien, vaikka etuusmenojen säästöpäätökset toteutuvat asteittain vuosina 2024–2026. Täysimääräinen ja tästä johtuen työnantajien, palkansaajien ja muiden etuudensaajien näkökulmasta osittain etupainotteinen kanavointi tarkoittaa valtion ja kuntien kannalta sitä, että niiden velkaantumista voidaan kanavoinnilla vähentää täysimääräisesti heti vuoden 2025 alusta lukien. 

Säästöjen kanavointi toteutettaisiin vähentämällä valtion rahoitusvastuuta sairausvakuutuksen etuusmenosta ja lisäämällä työnantajien, palkansaajien ja yrittäjien rahoitusosuutta sairausvakuutuksen kuluista. Ehdotettu ratkaisu ei toisin sanoen tarkoittaisi, että Työllisyysrahastoon ja muihin sosiaaliturvarahastoihin kertyviä varoja ohjattaisiin valtiolle ja kunnille. Tällainen varojen edelleen ohjaamista koskeva ratkaisu edellyttäisi, että työttömyysetuuksien rahoituksesta annettuun lakiin ja sairausvakuutuslakiin lisättäisiin sosiaalivakuutusmaksuilla kertyviä varoja koskeva uusi käyttötarkoitus. 

Säästöjen kanavointi koostuu useammasta toimesta. 

Ensinnä ehdotetaan, että luovuttaisiin sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen valtion viiden prosentin perusosuudesta päivärahaetuus- ja kuntoutusrahakuluissa. Vuonna 2025 valtion viiden prosentin perusosuus olisi noin 112 miljoonaa euroa. Muutos vähentäisi työtulovakuutuksen valtion rahoitusta ja kasvattaisi sekä palkansaajien että työnantajien rahoitusosuuksia. 

Toiseksi ehdotetaan, että työnantajien rahoitusosuus sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta korotettaisiin 68 prosenttiin ja palkansaajien ja yrittäjien rahoitusosuus alennettaisiin 32 prosenttiin vuodesta 2025 lukien.  

Edellä esitettyjen toimien jälkeen jäljelle jäävä säästöjen kanavointitarve ehdotetaan toteutettavaksi sairausvakuutuksen kautta siten, että sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen vakuutettujen rahoitusosuutta korotettaisiin, jolloin valtion rahoitusosuus laskisi. Vakuutettujen osuus sairaanhoitovakuutuksen kuluista muutoksen jälkeen olisi 48,6 prosenttia ja valtion rahoitusosuus olisi 51,4 prosenttia.  

Viimeinen säästöjen kanavointia koskeva toimi koskee työttömyysvakuutusta. Sairausvakuutuksen sisällä toteutettavaksi ehdotettu ratkaisu mahdollistaa sen, että työttömyysvakuutusmaksun tuotosta ei jatkossa tilitettäisi peruspäivärahan rahoitukseen erillistä 50,3 miljoonan euron erää. Tämä lisäisi valtion peruspäivärahaan kohdistuvaa rahoitusvastuuta, ja ehdotus sisältyy eduskunnalle myöhemmin annettavaan vuoden 2025 työttömyysvakuutusmaksuja koskevaan hallituksen esitykseen. Sairausvakuutuslain sisällä toteutettava kanavointiratkaisu mahdollistaa myös sen, että työttömyysvakuutusmaksujen annettaisiin alentua normaalisti hallituksen linjaamien säästöpäätösten myötä.  

Työttömyysvakuutuksen ja sairausvakuutuksen maksuja koskeva ratkaisu johtaisi siihen, ettei vakuutusmaksu- ja verorasitus tämän esityksen johdosta kokonaisuutena olennaisesti muuttuisi, kun vertaillaan vuotta 2023 vuoteen 2026 ja sen jälkeiseen aikaan. Samalla ehdotetaan kumottavaksi valtion rahoitusosuutta koskeva momentti ammatillisen kuntoutuksen ja nuoren kuntoutusrahan vähimmäismäärän osalta. Muutos olisi tekninen, sillä ammatillisen kuntoutuksen ja nuoren kuntoutusrahan vähimmäismäärä on nykyisin sama kuin muissa kuntoutusrahoissa. 

Lisäksi esityksessä ehdotetaan annettavaksi määräajan voimassa oleva laki sairausvakuutusmaksujen maksuprosenteista vuonna 2025. Sairausvakuutuksen maksuprosenteista säädettäisiin poikkeuksellisesti lain tasolla, koska tässä esityksessä ehdotettujen muutosten vuoksi sairausvakuutuslain 18 luvun 23 ja 24 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston asetusta sairausvakuutuksen maksuprosenteista ei ehditä antamaan lailla säädetyssä aikataulussa vuodelle 2025. Esityksen liitelakiehdotukseen sisältyvät ehdotukset sairausvakuutusmaksuprosenteiksi tarkentuvat vielä palkkasumman ja etuuksien kehityksen perusteella. Lopulliset maksuprosentit ovat tiedossa marraskuussa 2024, jolloin ne toimitetaan tiedoksi eduskunnalle. 

4.1.2  Sairauspäivärahan laskukaavan muutos

Esityksessä ehdotetaan, että sairauspäivärahan, osasairauspäivärahan, luovutuspäivärahan ja kuntoutusrahan laskukaavaa muutettaisiin siten, että 70 prosentin korvaustasoon oikeuttavan vuositulon yläraja alennettaisiin lain tasolla nykyisestä 26 898 eurosta 20 780 euroon. Vuoden 2024 palkkakertoimella se tarkoittaisi tulorajan alentamista nykyisestä 35 769 eurosta 27 633 euroon. Tulorajan ylittävältä osalta sairauspäivärahaa karttuisi nykyisen 20 prosentin sijasta 15 prosenttia. Kuitenkin luovutuspäivärahan osalta sovellettaisiin nykyistä laskukaavaa vuoden 2025 loppuun saakka. Hallituksen tavoitteena on muuttaa luovutuspäivärahan taso vastaamaan sairausvakuutuslain mukaisen tartuntatautipäivärahan tasoa vuoden 2026 alusta lukien. Tämän vuoksi ei katsota tarkoituksenmukaiseksi, että luovutuspäivärahan osalta laskukaavaa muutettaisiin vuoden 2025 ajalle.  

Laskukaavan muutoksen tarkoituksena on toteuttaa hallituksen kehyspäätöksen mukainen säästö sairauspäivärahan menoissa niin, että säästötoimenpide painottuu ylempiin tuloluokkiin. 

4.2.1  Vaikutukset julkiseen talouteen

Ehdotetussa sosiaaliturvarahastojen säästöjä koskevassa kanavointiratkaisussa työttömyysvakuutusmaksujen annettaisiin laskea hallituksen linjaamien säästöpäätösten myötä. Samalla luovuttaisiin valtion rahoitusvastuuta vähentävästä, työttömyysvakuutusmaksun tuotosta peruspäivärahan rahoitukseen kohdistuvasta erillisestä 50,3 miljoonan euron tilityksestä, mikä lisäisi valtion rahoitusvastuuta työttömyysturvan peruspäivärahamenosta.  

Työnantajien osalta aleneva maksurasitus kompensoitaisiin kiristämällä työnantajien sairausvakuutusmaksua. Palkansaajien sairausvakuutuksen päivärahamaksu vastaavasti alenisi. Osa tästä palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun ja päivärahamaksun alenemasta kanavoituisi automaattisesti ansiotuloverotuksen kautta, sillä palkansaajien pakolliset sosiaalivakuutusmaksut pienentävät verotettavaa tuloa.  

Jäljelle jäävä osuus hallituksen päätösperäisistä säästöistä kanavoitaisiin sosiaaliturvarahastoista valtiolle korottamalla palkansaajien sairaanhoitomaksua ja pienentämällä valtion rahoitusosuutta sairaanhoitovakuutuksesta. 

Kanavointiratkaisun yhteydessä luovuttaisiin sairausvakuutuslain 18 luvun 13 §:n 3 momentin mukaisesta päivärahaetuus- ja kuntoutusrahakuluihin kohdistuvasta valtion viiden prosentin suuruisesta rahoitusvastuusta (noin 112 miljoonaa euroa vuoden 2025 tasolla). Sairausvakuutuksen rahoitusosuuksien muutosten mitoituksessa on huomioitu sekä valtion kasvava rahoitusvastuu työttömyysturvan peruspäivärahamenosta että vähenevä vastuu sairausvakuutuslain mukaisesta päivärahaetuus- ja kuntoutusrahakulusta. 

Tuloverolain 96 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää puhtaasta ansiotulostaan muun muassa lakisääteinen työttömyysvakuutusmaksu ja sairausvakuutuksen päivärahamaksu. Vähennys vaikuttaa verovelvollisen verotettavan tulon määrään ja siten myös valtion, kuntien, seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen verotulojen määrään. Näin ollen muutokset näissä vakuutusmaksuissa vaikuttavat suoraan ansiotuloverotuksen kertymään maksujen pienenemisen kasvattaessa verotettavan tulon määrää. Keskimääräisen marginaaliveroprosentin sairausvakuutuksen päivärahamaksun osalta on arvioitu olevan noin 42 % ja keskimääräisen marginaaliveroprosentin työttömyysvakuutusmaksun osalta noin 39 %. Kanavointiratkaisun kokonaisuuden osalta ansiotuloverojen on arvioitu kasvavan noin 385 miljoonalla eurolla veropohjan laajenemisen johdosta vuonna 2026. 

Kanavointiratkaisulla on lisäksi vaikutuksia yhteisöverotuottoihin. Nämä vaikutukset kumpuavat työttömyysvakuutusmaksun sekä työnantajien sairausvakuutusmaksun maksupohjien eroista, kuten siitä, että valtio työnantajana maksaa sairausvakuutusmaksua, muttei työttömyysvakuutusmaksuja. Tämän vaikutuksen on arvioitu heikentävän yhteisöveron tuottoja noin 10 miljoonaa euroa. 

Rahoitusmuutoksilla julkiselle sektorille kanavoituvan euromäärän muodostuminen on kuvattu taulukossa 6. Luvut eivät sisällä vuoden 2024 alusta jo toteutettua noin 220 miljoonan euron kanavointia. 

Taulukko 6. Kanavoinnin vaikutukset julkiseen talouteen vuonna 2026.  

Taulukossa 7 on esitetty kanavointiratkaisun vaikutukset palkansaajien maksuihin ja verotukseen vuoden 2026 tasossa. Verotettavasta tulosta vähennettävien työttömyysvakuutusmaksun ja päivärahamaksun alentuminen kasvattavat verotettavaa tuloa, jolloin palkansaajilta perittävät verot kasvavat. Palkkatulosta perittävä sairaanhoitomaksu nousee. Nettona palkansaajien vero- ja maksurasitus kevenee noin 80 miljoonaa euroa vuodesta 2026 lähtien. Näin palkansaajille kompensoidaan vuoden 2024 alussa toteutetun kanavointiratkaisun vaikutukset, joissa koko kanavointi kohdistui vain palkansaajiin ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksen mitoituksen kautta. Lopputuloksena säästöillä ja kanavointiratkaisulla ei ole olennaista vaikutusta palkansaajien vero- ja maksurasitukseen eli se pysyy likimain vuoden 2023 tasolla. Pienet muutokset vero- ja maksurasituksessa ovat kuitenkin mahdollisia sairausvakuutuksen rahoitusosuuksien pyöristysten ja laskentaoletuksiin liittyvän epävarmuuden vuoksi. 

Vuonna 2025 toteutuva kanavointi poikkeaa suuremmassa määrin tavoitellusta voimaantuloon liittyvien ajoituksellisten tekijöiden vuoksi. Vuonna 2025 työttömyysturvan leikkaukset eivät ole vielä täysimääräisesti voimassa, jolloin kanavointiratkaisussa huomioitu työttömyysvakuutusmaksujen alenema ei vielä täysimääräisesti toteudu. Lisäksi sairaanhoitomaksu nousee tilitysviiveiden takia vuonna 2025 pysyvää tasoa enemmän (ks. taulukko 9), jolloin kanavointiratkaisu kiristää palkansaajien verotusta noin 20 miljoonaa euroa vuonna 2025 vuoteen 2024 verrattuna. Vuodesta 2026 alkaen tavoiteltu noin 80 milj. euron verotuksen kevenemä toteutuu. Siten yhdellä kerralla toteutettava kanavointi johtaa palkansaajien verotuksen kiristymiseen vuoden 2025 ajaksi noin 100 miljoonalla eurolla verrattuna vaihtoehtoon, jossa kanavointi toteutettaisiin asteittain. 

Taulukko 7. Kanavoinnin vaikutukset palkansaajien maksuihin ja verotukseen vuonna 2026 (milj. euroa).  

Edellä olevissa taulukoissa valtion osuus sairaanhoitovakuutuksesta alenee 513 miljoonaa euroa ja palkansaajien kasvaa 485 miljoonaa euroa. Lisäksi etuudensaajien sairaanhoitomaksu laskee sairaanhoitovakuutuksen leikkausten seurauksena noin 30 milj. euroa, mutta näitä vaikutuksia ei ole huomioitu kanavoinnissa. Valtion osuuden laskun ja vakuutettujen (palkansaajat ja etuudensaajat) osuuden erotus, noin 58 miljoonaa euroa johtuu etuussäästöistä, jotka kohdistuvat valtiolle ja etuudensaajille. 

Työnantajien maksu- ja verorasituksen muutokset on esitetty taulukossa 8. Työnantajamaksut ovat yhteisöveropohjasta vähennettäviä maksuja, jolloin työnantajan työttömyysvakuutusmaksun alenema kasvattaa ja sairausvakuutusmaksun nousu pienentää yhteisöveron tuottoja. Nettona työnantajien maksu- ja verorasitus kasvaa noin 40 miljoonaa euroa vuonna 2026, mikä kompensoi osittain vuoden 2024 veromuutoksista syntyneen noin 60 miljoonan euron kevenemän. Vuonna 2025 toteutuva kanavointi kiristää yritysten vero- ja maksurasitusta noin 70 miljoonaa euroa.  

Siten yhdellä kerralla toteutettava kanavointi johtaa yksityisten työantajien vero- ja maksurasituksen kiristymiseen vuoden 2025 ajaksi noin 30 miljoonalla eurolla verrattuna vaihtoehtoon, jossa kanavointi toteutettaisiin asteittain. Sen sijaan vuoteen 2023 verrattuna vero- ja maksurasituksen kiristymä yksityisillä työnantajilla on selvästi vähemmän, noin 10 miljoonaa euroa. Lisäksi tässä yhteydessä on huomioitava, että vuoden 2024 alussa toteutettu kanavointiratkaisu kohdistui vain palkansaajiin ja tarkassa asteittaisessa kanavoinnissa tulisi huomioida yksityisten työnantajien vero- ja maksurasituksen alentuminen noin 60 miljoonalla eurolla vuoden 2024 ajaksi. 

Taulukko 8. Kanavoinnin vaikutukset työnantajien maksuihin ja yhteisöverotukseen vuonna 2026 (milj. euroa).  

Sairausvakuutukseen kohdistettavien rahoitusmuutosten vaikutukset valtion osuuden määrään, vaikutukset työnantajien sairausvakuutusmaksuun, palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävään sairaanhoitomaksuun sekä päivärahamaksuun ovat sidoksissa tulevien vuosien taloudelliseen kehitykseen. Alla olevassa taulukossa 9 on esitettynä arviot kanavoinnin vaikutuksista sairausvakuutuksen rahoitukseen. 

Taulukko 9. Kanavoinnin vaikutukset sairausvakuutuksen rahoitukseen.  

Kanavoinnin myötä valtion rahoitusosuus sairausvakuutuksen menoista alenisi 625 miljoonaa euroa vuosittain. Työnantajien sairausvakuutusmaksu nousisi 0,43 prosenttiyksikköä ja palkansaajien sekä yrittäjien päivärahamaksu alenisi 0,46 prosenttiyksikköä. Sairaanhoitomaksu palkka- ja yrittäjän työtulosta nousisi 0,53 prosenttiyksikköä vuonna 2025. Vakuutusmaksujen tilitysviiveistä johtuen rahoitusmuutoksen voimaantulovuoden 2025 sairaanhoitomaksua pitää korottaa hieman enemmän. Pysyvä vaikutus sairaanhoitomaksuun on 0,46 prosenttiyksikköä vuodesta 2026 alkaen. 

Sairauspäivärahan laskukaavan muutos pienentää sairauspäivärahan kuluja noin 120 miljoonaa euroa. Kansaneläkelaitoksen rekisteritietojen mukaan noin 48 prosenttia menomuutoksesta kohdistuu työnantajille maksettaviin päivärahoihin, eli korvauksiin työnantajan työkyvyttömyysajalta maksamasta palkasta. Edelleen työnantajille maksettavista päivärahoista noin 49 prosenttia kohdistuu julkisen sektorin työnantajille. Sairauspäivärahan saajien marginaaliveroasteeksi on arvioitu 45 prosenttia ja yritysten yhteisöveron marginaaliveroasteeksi 20 prosenttia.  

Koska sairauspäivärahan laskukaavan muutoksesta syntyvä etuusleikkaus kohdistuu suurempiin päivärahoihin, ei yleisen asumistuen tai toimeentulotuen kulujen arvioida kasvavan vähäistä enempää; yleisen asumistuen kulujen arvioidaan kasvavan noin 0,6 miljoonaa euroa ja perustoimeentulotuen kulujen noin 0,5 miljoonaa euroa.  

Kun huomioidaan julkisen sektorin työnantajille maksettavien etuuksien, yhteisöverotulojen ja ansiotuloverotulojen pienentyminen sekä yleisen asumistuen ja perustoimeentulotuen kulujen kasvu, nettosäästö julkiselle taloudelle on noin 59 miljoonaa euroa (taulukko 10). 

Sairauspäivärahan säästöstä toteutuu noin 77 miljoonaa euroa vuonna 2025. Säästö toteutuu täysimääräisesti vuodesta 2026 alkaen. 

Taulukko 10. Sairauspäivärahan laskukaavan muutoksen vaikutukset julkiseen talouteen (miljoonaa euroa).  

Kun tarkastellaan sosiaaliturvarahastojen säästöjen kanavointia ja sairauspäivärahan laskukaavan muutosta koskevia ehdotuksia erityisesti kuntien kannalta, yhteenvetona voidaan todeta, että kokonaisuuden arvioidaan olevan kuntataloutta vahvistava. Sairauspäivärahan laskukaavan muutos kohdistuu myös kuntatyönantajille maksettaviin sairauspäivärahoihin, mutta kanavointiratkaisu nettona pienentää kuntien työnantajakustannuksia. Kanavoinnin aiheuttamat muutokset verotukseen kasvattavat myös kuntien ansiotuloverotuloja. Vuoden 2025 alusta voimaan tulevaksi esitetty kanavointiratkaisu vahvistaisi kuntataloutta vuositasolla noin 75 miljoonalla eurolla, kun huomioidaan sairauspäivärahoihin kohdistuva säästö. Yhteensä kuntatalouden arvioidaan vahvistuvan yli 90 miljoonalla eurolla, kun huomioidaan myös vuoden 2024 alusta toteutettu kanavointiratkaisu. 

Taulukko 11. Esityksen vaikutukset kuntatalouteen vuositasolla.  

Lisäksi kunnat rahoittavat puolet perustoimeentulotuen kustannuksista. Sairauspäivärahan määrää koskevalla esityksellä arvioidaan olevan noin 0,5 milj. euron toimeentulotuen kuluja kasvattava vaikutus. Tästä puolet huomioidaan kuntien valtion osuuksissa kahden vuoden viiveellä. 

Kanavointiratkaisulla ei ole käytännössä vaikutusta hyvinvointialueiden talouteen, sillä hyvinvointialueiden kuvattu työantajamaksujen kevenemä tulisi huomioiduksi likimain samassa suhteessa niiden rahoituksen vähenemisenä hyvinvointialueindeksin kautta. Sairauspäivärahaan ehdotettu säästö vähentäisi hyvinvointialueiden saamia sairauspäivärahakorvauksia noin 19 miljoonalla eurolla. Siten hyvinvointialueiden rahoitustasapaino heikkenisi vastaavalla summalla esityksen myötä, mutta myöhemmin hyvinvointialueiden rahoituksen jälkikäteistarkistuksessa uudistuksen vaikutus tulisi huomioiduksi omalla painollaan. 

4.2.2  Työllisyysvaikutukset

Kanavointiratkaisun kokonaisuudella ei itsessään ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Tämä on seurausta siitä, että kanavointi tapahtuu kokonaisverorasituksen kannalta neutraalilla tavalla. Näin työnantajien tai palkansaajien keskimääräiset veroasteet eivät muutu eivätkä näin työn kysynnän tai tarjonnan kannustimet kansantalouden tasolla muutu. Kanavointiratkaisun etupainotteisuus johtaa siihen, että verorasitus väliaikaisesti kiristyy. Vaikutuksen väliaikaisuuden johdosta tällä ei kuitenkaan katsota olevan merkille pantavia työllisyysvaikutuksia.  

Vuoden 2024 kanavointiratkaisu kiristi palkansaajien verotusta hiukan (ks. HE 34/2023 vp.), koska kanavointi kohdennettiin tuolloin ansiotuloverotukseen. Tällä ratkaisulla oli pieni negatiivinen työllisyysvaikutus, mutta nyt esitettävässä kanavointiratkaisussa kompensoidaan aiempi ratkaisu tältä osin. Mikäli kanavointiratkaisua ei tehtäisi laisinkaan, seuraisi hallitusohjelman etuussäästöistä vakuutusmaksutason alenemista. Tämä vakuutusmaksutason aleneminen johtaisi verotuksen kevenemiseen ja siten positiivisiin työllisyysvaikutuksiin. Tällöin julkisen talouden tilanne jäisi kuitenkin heikommaksi kuin se jää nyt esitetyssä kanavointiratkaisussa. 

Sairauspäivärahan tasoa alentavalla laskukaavan muutoksella on tarkoitus vähentää julkisia menoja, eikä esityksen tavoitteena ole lisätä työllisyyttä. Sairauspäivärahan tason muutoksilla on kuitenkin todennäköisesti myös työllisyysvaikutuksia. Nämä vaikutukset kumpuavat kannustinvaikutuksista. Yhtäältä matala sairauspäivärahan korvausaste eli se osuus palkanmenetyksestä, jonka sairauspäiväraha korvaa, voi kannustaa työntekijöitä palaamaan liian aikaisin töihin (ns. presenteeismi), toisaalta taas korkea korvausaste voi kannustaa pitkittämään sairauspoissaolojaksoa tarpeettomalla tavalla (ns. absenteeismi). 

Empiirisessä tutkimuksessa on havaittu sairauspäivärahan tason vaikuttavan sairauspoissaolojen määrään ja kestoon. Kotimaisessa tutkimuksessa Böckerman ym. (2018) Böckerman, P., Kanninen, O., Suoniemi, I. (2018). A kink that makes you sick. The effect of sick pay on absence. Journal of Applied Econometrics, 33(4), 568-579. arvioivat, että prosentin lisäys sairauspäivärahan korvausasteessa kasvattaa sairauspäivärahajaksojen kestoa noin prosentilla, mikä tarkoittaisi korvausasteen ja jakson pituuden välisen jouston olevan yksi. Palmen ja Perssonin (2019) Palme, M., & Persson, M. (2019). Sick pay insurance and sickness absence: some European crosscountry observation and a review of previous research. Journal of Economic Sureys, 34. katsauksen mukaan tämä joustoarvio on vaihdellut aikaisemmissa tutkimuksissa 0,5–1 välillä.  

Böckermanin ym. (2018) havaitsema joustoarvio on kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden yläpäässä. Tästä syystä työllisyysvaikutusten arvioinnissa hyödynnetään joustoa 0,83, joka on tutkimuksen alin joustoarvio. Hyödynnetty joustoarvio on matalampi kuin tutkimuksen keskeinen tulos, mutta heijastelee sitä, että kyseinen joustoarvio on laajemmassa tutkimuskirjallisuudessa melko korkea. Tutkimuksen soveltamisen osalta on huomioitava, että tutkimus käsittelee ajanjaksoa, jonka jälkeen työehtosopimusten mukaisia sairausajan palkanmaksuaikoja ei ainakaan laajasti ole muutettu. Näin tutkimuksen joustoarvion voidaan katsoa huomioivan myös tämän seikan.  

Kansaneläkelaitoksen tilastojen perusteella vuonna 2023 sairauspäivärahaa maksettiin noin 901 miljoonaa euroa noin 15 miljoonan etuuspäivän ajalta. Koska viikossa on kuusi etuuspäivää, tarkoittaa tämä noin 2,5 miljoonaa viikkoa eli noin 48 100 kokonaisiksi työvuosiksi muunnettua sairauspoissaoloa. Keskimääräinen etuus päivää kohden on nykyään noin 60 euroa, jolloin 120 miljoonan muutos 901 miljoonan etuusmenoon tarkoittaisi keskimääräisen etuuden putoamista noin 13,3 prosenttia eli noin 8 eurolla 52 euroon. Tämä 13,3 prosenttia olisi myös laskemassa tarvittava korvausasteen muutos. 

Hyödyntämällä tutkimuskirjallisuudesta saatavaa joustoa 0,83 korvausasteen muutoksen (13,3 prosenttia) sekä kohderyhmän koon (48 100 kokonaista työvuotta) kanssa saadaan arvio 0,83 (jousto) * 13,3 % (korvausasteen muutos) * 48 100 (sairauspäivärahat työvuosina) = n. 5 300. , että työpanoksen määrä keskipitkällä aikavälillä kasvaisi työllisissä mitattuna noin 5 300:lla työllisellä. Se osa työllisyyden muutoksesta, joka lyhentäisi yli kolme kuukautta kestäviä sairauspoissaolojaksoja, näkyisi vahvistuvana työllisyysasteena myös Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa. Tilastoinnin näkökulmasta osa vaikutuksesta muodostuu siis kasvavasta työllisyysasteesta ja osa vaikutuksesta kasvavasta työtuntien määrästä. Arviolta noin 60 prosenttia sairauspäivärahapäivistä kohdentuu yli kolme kuukautta kestäviin etuusjaksoihin.  

Taloudellisen vaikutuksen kannalta tilastollisella määritelmällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Talous kokonaisuudessaan hyötyy työpanoksen määrän kasvusta riippumatta siitä, näkyykö tämä kaikissa tilastomittareissa vai ei. Työpanoksen vahvistuminen vahvistaisi julkista taloutta keskipitkällä aikavälillä noin 22 800 eurolla työllistä kohden, eli yhteensä noin 120 miljoonalla eurolla. 

On mahdollista, että muutoksella on epäsuoria heijastevaikutuksia presenteeismin ja absenteeismin kasvun kautta. Nämä vaikutukset voivat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilöt palaavat työhön, vaikka heillä olisi työkykyä rajoittavia tekijöitä. Tämä voi heikentää heidän työkykyään pidemmällä aikavälillä. Toisaalta työkyvyn salliessa aikaisemmalla työhön paluulla on havaittu myös positiivisia vaikutuksia Ks. esim. Viikari-Juntura E,, Leinonen T., Virta LJ., Hiljanen I., Husgafvel-Pursiainen K., Autti-Rämö I., Rissanen P., Burdorf A., Solovieva S. (2019): Early part-time sick leave results in consid-erable savings in social security costs at national level: an analysis based on quasi-experiment in Finland. Scandinavian Journal of Work Environment Health 2019; 45:203–8. . Ei ole selvää, ovatko tästä seuraavat vaikutukset kokonaisuudessaan kohdehenkilöiden pidemmän aikavälin työllisyyteen positiivisia vai negatiivisia. Koska kohderyhmän koko on pieni (5 300 henkilöä), eivät nämä vaikutukset kuitenkaan todennäköisesti ole merkittäviä.  

Kuntoutusrahan tason heikentyminen voi myös johtaa kuntoutukseen osallistumisen kannustimien heikentymiseen. Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen vaikuttavuudesta ei ole olemassa syy-seuraussuhteita kuvaavaa tutkimustietoa, mutta tiedämme, että esimerkiksi Suomen työeläkekuntoutuksen vaikuttavuus on varsin vähäistä (esim. Leinonen ym. 2020 Leinonen, T., Solovieva, S., Laaksonen, M., & Viikari-Juntura, E. (2020): Työeläkekuntoutukseen osallistuminen vaikutus työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Duodecim 2020; 136:2173-82. ). Näin tämän mekanismin merkitys työllisyyden kannalta on todennäköisesti melko vähäinen.  

Lisäksi osa säästöistä kohdistuu työnantajiin sairausajan palkanmaksuvelvoitteen kautta. Tämän vaikutuksen on arvioitu olevan noin 58 miljoonaa euroa. Huuskosen (2016) Huuskonen, J. (2016): Considering potential bias in macro-estimates of the elasticity of labour demand. Background report for the Economic Policy Council. työn kysyntäjoustojen perusteella tämä tarkoittaisi työn kysynnän heikentymisen kautta noin 300 työllisen negatiivista työllisyysvaikutusta. Työnantajien sairausajan kustannusten kasvu voi kannustaa työnantajia myös huolehtimaan työkyvystä paremmin, mutta vaikutuksen mittaluokka huomioiden tämä mekanismi on todennäköisesti merkitykseltään vähäinen.  

Lisäksi on mahdollista, että sairauspäivärahan määrän alentamista koskevalla muutoksella olisi työllisyyttä heikentävä vaikutus niiden henkilöiden osalta, joiden työkyky on heikentynyt. Vaikutus voi syntyä, jos työnantajalle työkyvyttömyysajan palkanmaksun korvaukseksi maksettavan sairauspäivärahan pienentyminen johtaisi siihen, että työnantajat aiempaa harvemmin palkkaisivat henkilön, jonka työkyky on heikentynyt. Vaikutusta on käsitelty tarkemmin luvussa 4.2.6.4, Vaikutukset vammaisiin henkilöihin. 

4.2.3  Vaikutukset kotitalouksiin

Kanavointiratkaisu

Palkansaajien ja muiden luonnollisten henkilöiden Maksumuutosten vaikutuksia yrittäjien osalta on kuvattu luvussa 4.2.4. verorasitus pysyisi sairaanhoitovakuutuksen kautta toteutettavan kanavoinnin jälkeen lähtökohtaisesti lähes ennallaan Sairaanhoitomaksun ja muiden vakuutettujen maksujen veropohjien eroista johtuen muutoksia ei ole mahdollista toteuttaa henkilötasolla täysin neutraalisti. . Ansiotuloverotuksessa syntyy pieniä eroja. Pienten palkkojen verotus kevenee hiukan, ja hyvin suurten palkkojen verotus kiristyy hieman.  

Etuudensaajien ja eläkelaisten verotus ei muutu. 

Kuvio 7. Vakuutettujen vero- ja maksurasituksen muutos eri tulotasoilla ja eri ansiotulolajeilla kanavointiratkaisun seurauksena (2026). Lähde: valtiovarainministeriö.  

Hallituksen esitysluonnokseen antamassaan lausunnossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut, että kaiken kaikkiaan kanavoinnin vaikutukset kotitalouksien tuloihin ovat neutraaleja. Vaikutukset saattavat kuitenkin kohdentua hieman eri tavoin eri ikäryhmiin ja tuloluokkiin riippuen siitä, mitkä ovat lopulliset maksuprosentit. 

Sairauspäiväraha

Sairauspäivärahan laskukaavan muuttaminen ehdotetulla tavalla merkitsisi sitä, että sairauspäivärahan, osasairauspäivärahan ja kuntoutusrahan määrä alenisi tulorajan alentamisesta ja korvausasteen muutoksesta johtuen kaikilla vakuutetuilla, joiden vuositulot olisivat yli 27 633 euroa vuoden 2024 tasossa. Alle 27 633 euron vuosituloilla esityksellä ei olisi vaikutusta. Taulukossa 12 on esitetty esitetyn mallin vaikutukset sairauspäivärahan suuruuteen eri tulotasoilla. Leikkauksen suuruus kasvaa sekä euromääräisesti että suhteellisesti tulotason kasvaessa. Esityksellä ei puututa sairauspäivärahan vähimmäistasoon. 

Taulukko 12. Sairauspäivärahan suuruus eri suuruisilla perustetuloilla. Päiväraha nykytilassa ja esitetty malli. Lähde: Kansaneläkelaitos.  

Kuviossa 8 on esitetty kuukausitasolla sairauspäivärahan taso nykytilassa, esitetty muutos ja vanhempainpäivärahan suuruus samoilla perusteena olevilla tuloilla. Sairauspäivärahan leikkaaminen heikentää keskituloisen sairauspäivärahaa noin 300–400 euroa kuukaudessa. Sairauspäiväraha ja vanhempainpäiväraha olivat yhtä suuria vuoteen 2016 saakka. Esitetty sairauspäivärahan laskukaavan muutos ei vaikuta vanhempainpäivärahoihin, mutta kuviosta käy ilmi sairauspäivärahan muutos suhteessa vanhempainpäivärahoihin sairauspäivärahan laskukaavan ensimmäisen muutoksen jälkeen. 

Kuvio 8. Sairauspäivärahan laskukaavan muutoksen vaikutukset sairauspäivärahan määrään eri tulotasoilla sekä päivärahamaksun määrä eri tulotasoilla Päivärahan ja päivärahamaksun perusteena olevat tulot poikkeavat toisistaan, eikä kuviosta voi suoraan päätellä kuinka paljon vakuutusmaksuja tietyn suuruista päivärahaa saava henkilö on maksanut. Päivärahamaksu peritään bruttopalkasta. Päivärahan perusteena olevista palkkatuloista tehdään vakuutusmaksuvähennys ja vuosituloon lasketaan mukaan myös esimerkiksi etuusperusteista tuloa. . Kuvio vuoden 2023 tasossa. Lähde: sosiaali- ja terveysministeriö.  

Yksittäisen vakuutetun rahoitusvastuun ja etuuden karttuman välistä suhdetta kutsutaan usein vakuutusperiaatteeksi. Esitetty sairauspäivärahan laskukaavan muutos heikentää yksittäisen palkansaajan rahoitusvastuun ja etuuden karttuman välistä suhdetta. Pienituloiset eivät maksa lainkaan päivärahamaksua, mutta saavat sairauspäivärahaa vähintään 31,99 euroa päivässä. Ylempiin tuloluokkiin mentäessä maksettujen päivärahamaksujen ja saatujen etuuksien välinen suhde pienenee nykyisinkin, ja esityksessä ehdotetut muutokset pienentävät entisestään maksettujen päivärahamaksujen ja saatujen etuuksien suhdetta erityisesti suuremmissa tuloluokissa. Sosiaalivakuutuksen rahoitusta koskeville ratkaisuille ei kuitenkaan aina ole olemassa yksiselitteistä perustetta, ja rahoitusvastuumuutoksia on toteutettu myös talouspoliittisten tavoitteiden perusteella. 

Alla olevassa taulukossa 13 on kuvattu sairauspäivärahan laskukaavan muutoksen vaikutuksia vakuutettuihin. Sarakkeessa ”e/saaja vuodessa” on kuvattu laskukaavan muutoksen keskimääräiset vaikutukset vakuutetulle vuoden aikana maksettavan sairauspäivärahan määrään. Laskukaavan muutokset eivät kohdistu lainkaan vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa saaviin tai vakuutettuihin, joilla päivärahan perusteena oleva vuositulo on alle 27 633 euroa vuoden 2024 tasossa (taulukko vuoden 2023 aineistolla ja vuoden 2023 tasossa, jolloin tuloraja on 26 300 euroa). Koska keskimääräiset sairauspäivärahakaudet ovat ylemmissä tuloluokissa lyhyempiä, vakuutetuille maksettavien päivärahojen osuus on keskimääräistä pienempi ylemmissä tuloluokissa. Koska päivärahan leikkaus on kuitenkin suurempi isommilla tuloilla, myös keskimääräinen vakuutetuille kohdistuva leikkaus kasvaa ylemmissä tuloluokissa.  

Sairauspäiväraha on verotettavaa tuloa. Sairauspäivärahan leikkaus pienentää verotettavia tuloja ja siten myös veroprosenttia, jolloin vaikutukset sairauspäivärahan saajan nettotuloihin ovat esitettyjä bruttoleikkauksia pienemmät. 

Taulukko 13. Sairauspäiväraha vuonna 2023, saajat, päivät/saaja ja e/pv tuloluokittain ja sukupuolittain sekä keskimääräiset vaikutukset vakuutetulle vuoden aikana maksettuun määrään (työnantajalle maksetut eivät ole mukana). Lähde: Kansaneläkelaitos.  

Kansaneläkelaitoksen rekisteritietojen mukaan yleisen asumistuen ja toimeentulotuen saaminen näiden sairauspäivärahan saajien joukossa on harvinaista, jolloin asumistuen ja toimeentulotuen tarpeen ei arvioida kasvavan vähäistä enempää. Kansaneläkelaitoksesta saadun tiedon mukaan 1 600 sellaista sairauspäivärahan saajaa, joihin esitetty sairauspäivärahan leikkaus vaikuttaisi, on saanut perustoimeentulotukea vuonna 2023, ja uusien toimeentulotuen saajien määräksi on arvioitu noin 600 saajaa. Muutoksen myötä perustoimeentulotuen kulujen on arvioitu kasvavan noin 0,5 miljoonaa euroa, josta uusista saajista syntyvä menolisäys olisi 0,1 miljoonaa euroa ja nykyisten saajien saaman toimeentulotuen kasvu olisi 0,4 miljoonaa euroa. 

Yleisen asumistuen saajien määrän arvioidaan sairauspäivärahan alenemisen vuoksi kasvavan noin 800 henkilöllä, ja sen kulujen arvioidaan kasvavan noin 0,6 miljoonaa euroa.  

Hallituksen esitysluonnokseen antamassaan lausunnossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toteaa, että SISU-mallilla tehdyn arvion perusteella sairauspäivärahan leikkauksella ei ole juurikaan vaikutusta asumis- tai toimeentulotuen määrään.  

Muutoksen vaikutusten voidaan arvioida kohdistuvan enemmän niihin ammattiryhmiin, joissa sairastavuus on yleisempää. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2022 sairauspoissaoloja kertyi eniten esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, rakennusalalla, varhaiskasvatusalalla ja palvelualoilla Tilastokeskus (2023) Yhden ja kahden päivän sairauspoissaolot yleisiä, osoitteessa: https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/yhden-ja-kahden-paivan-sairauspoissaolot-yleisia/ .  

Koska päivärahaa maksetaan nuorille keskimäärin useammin vähimmäismääräisenä tai muutoin pienien tulojen perusteella, arvioidaan vaikutusten nuoriin olevan keskimäärin pienempiä kuin vanhempiin henkilöihin. Muutos vaikuttaa suhteellisen vähän alle 25-vuotiaiden keskimääräiseen päivärahaan. Yli 35-vuotiailla keskimääräiset vaikutukset päivärahan suuruuteen ovat jokseenkin samalla tasolla kaikissa ikäryhmissä. Keskimääräiset päivärahakaudet ovat kuitenkin pidempiä vanhemmissa ikäluokissa, jolloin leikkaus kohdistuu keskimäärin enemmän heihin ja heidän työnantajiinsa. Tietoa muutoksen vaikutuksista eri ikäryhmittäin ja sukupuolittain on esitetty taulukossa 19 osiossa 4.2.6.2 Vaikutukset yhdenvertaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon. 

Taulukossa 14 on esitetty sairauspäivärahan saajat ja leikkauksen vaikutus keskietuuteen hyvinvointialueittain. Keskimääräisessä vaikutuksessa hyvinvointialueittain on vain pieniä eroja. 

Taulukko 14. Sairauspäiväraha vuonna 2023, saajat, päivät/saaja, e/pv ja keskimääräinen päivärahan muutos hyvinvointialueittain. Lähde: Kansaneläkelaitos.  

Sairauspääryhmittäin tarkasteltuna (taulukko 15) lukumääräisesti eniten sairauspäivärahaa maksetaan mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden sekä tuki- ja liikuntaelinten ja sidekudoksen sairauksien diagnooseilla. Suurimmat vaikutukset keskimääräiseen päivärahaan ovat ryhmissä C00-D48 Kasvaimet ja H00-H59 Silmän ja sen apuelinten sairaudet. Kasvaimien ryhmässä myös keskimääräiset päivärahakaudet ovat pisimpiä, jolloin leikkauksen vaikutukset euromääräisesti ovat suurimmillaan tässä ryhmässä. Pienin vaikutus keskipäivärahaan on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden ryhmässä. Tätä todennäköisesti selittää saajien nuorempi ikäjakauma. 

Taulukko 15. Sairauspäiväraha vuonna 2023, saajat, päivät/saaja, e/pv ja keskimääräinen päivärahan muutos sairauspääryhmittäin. Lähde: Kansaneläkelaitos  

Sairauspäivärahan laskukaavan muutosten vaikutukset kuntoutusrahaan

Sairauspäivärahan laskukaavan muutos vaikuttaa myös kuntoutusrahan laskentaan. Kansaneläkelaitoksen rekisteritietojen mukaan muutos vaikuttaa noin 14 400 (26 %) kuntoutusrahan saajaan. Laskukaavan muutoksella on vaikutusta noin 0,2 miljoonaan kuntoutusrahapäivään, mikä on noin kolme prosenttia kaikista kuntoutusrahan korvatuista päivistä. Niille henkilöille, joihin muutos vaikuttaa, maksetaan kuntoutusrahaa keskimäärin noin 14 päivältä ja keskimäärin kuntoutusraha alenee heillä 7,30 euroa päivässä. Taulukossa 16 on esitetty muutoksen vaikutuksia tuloluokittain ja taulukossa 17 ikäryhmittäin ja sukupuolittain. 

Taulukko 16. Kuntoutusrahan saajat, joihin sairauspäivärahan leikkaus vaikuttaa ja keskimääräinen vaikutus kuntoutusrahaan tuloluokittain. Lähde: Kansaneläkelaitos.  

Taulukko 17. Kuntoutusrahan saajat, joihin sairauspäivärahan leikkaus vaikuttaa ja keskimääräinen vaikutus kuntoutusrahaan ikäryhmittäin ja sukupuolittain. Lähde: Kansaneläkelaitos.  

Kuntoutusrahan määrän osalta on syytä todeta, että ammatillisen kuntoutuksen osalta kuntoutusrahan laskusääntöä on heikennetty vasta 1.1.2024 voimaan tulleen muutoksen myötä. Muutoksen vaikutuksia työelämään kiinnittymättömien henkilöiden toimeentuloon, kuntoutukseen osallistumiseen ja työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen ei ole pystytty seuraamaan tai arvioimaan kokonaisvaltaisesti. 

Tilanteissa, joissa vakuutettu täyttää samanaikaisesti useamman päivärahaetuuden saamisen ehdot, saattaa sairauspäivärahan tason aleneminen vaikuttaa halukkuuteen hakea sairauspäivärahaa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi olisi oikeutettu sekä erityishoitorahaan, että sairauspäivärahaan (esimerkiksi vaikeasti sairasta lasta hoitava vanhempi sairastuu itse ja on sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvytön) vanhempi saattaa mieluummin hakea erityishoitorahaa, koska korvaus ansiomenetyksestä on kyseisessä etuudessa parempi. Vastaava tilanne saattaa syntyä myös silloin, kun vanhempi olisi oikeutettu sekä vanhempainpäivärahaan, että sairauspäivärahaan (esimerkiksi silloin kun vanhempi sairastuu vanhempainpäivärahalla ollessaan ja on sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvytön). Koska vanhempainpäivärahan taso on sairauspäivärahaa korkeampi, vanhempi saattaa jättää sairauspäivärahan hakematta. Edellä kuvatuissa tilanteissa vanhempainpäivärahojen ja erityishoitorahan enimmäissuorituspäivät kuluvat. Toisaalta edellä kuvattu tilanne vastaa nykyistäkin lainsäädäntöä sairauspäivärahan tason ollessa vanhempainpäivärahaa ja erityishoitorahaa matalampi. 

Heikentynyt sairauspäivärahan korvaustaso voi vaikuttaa siihen, että asiakkaat, joilla työkyvyttömyys on pitkittynyt tai on vaarassa pitkittyä, hakeutuvat aiempaa aikaisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä koskettaa erityisesti sitä asiakaskuntaa, jolla tulotaso on korkeampi. Kansaneläkelaitoksen arvion mukaan tällöin työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus tai työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysprosentti kasvavat entisestään. Pitkittyvän työkyvyttömyyden tilanteissa myöskään kuntoutus ei välttämättä ole henkilölle taloudellisessa mielessä kannattavampi vaihtoehto, sillä myös kuntoutusrahan taso laskee. 

Alhaisempi ansionmenetyksen korvauksen taso saattaa vaikuttaa siihen, että sairauspäivärahalta palataan aikaisemmin takaisin töihin. Tällä voi olla vaikutuksia asiakkaan terveyden ja toipumisen näkökulmasta. 

4.2.4  Vaikutukset yrityksiin ja muihin työnantajiin

Kanavointiratkaisu

Tässä esityksessä ehdotetut muutokset sairausvakuutuksen rahoitusvastuisiin lisäävät työnantajien maksurasitusta. Kun tarkastellaan kanavointiratkaisua kokonaisuutena (mukaan lukien työnantajien työttömyysvakuutusmaksut, sairausvakuutuksen maksuvastuut ja verorasituksen muutokset), ei työnantajien maksurasitus keskimäärin muutu vuoteen 2023 nähden toimenpiteiden seurauksena. Tästä huolimatta työnantajien kesken syntyy pieniä vero- ja maksurasituksen muutoksia työnantajan palkkasumman mukaan. Koska työnantajien työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu ja sairausvakuutusmaksua ei, syntyy kanavoinnista pienille työnantajille lievä työantajamaksurasituksen nousu ja palkkasummaltaan suurimmille työantajille lievä työnantajamaksujen aleneminen.  

Kanavointiratkaisun arvioidaan kasvattavan pientyönantajien (palkkasumma alle 2,3 miljoonaa euroa vuodessa) työnantajamaksurasitusta noin 0,27 prosenttiyksiköllä suhteessa palkkasummaan. Kyseessä olisivat arviolta alle 50 henkeä työllistävät työnantajat. Arviolta 50–100 henkilöä työllistävien työnantajien (palkkasumma 2,3–5 miljoonaa euroa) työnantajamaksujen nousu olisi arviolta 0,27–0 prosenttiyksikköä. Yli 100 henkeä työllistävillä työnantajilla (palkkasumma yli 5 miljoonaa euroa vuodessa) työnantajamaksujen arvioidaan kevenevän asteittain palkkasumman kasvaessa. Aleneman arvioidaan olevan korkeintaan noin 0,23 prosenttiyksikköä, jos työnantajan palkkasumma olisi yli 150 miljoonaa euroa vuodessa (yli 3300 henkilöä työllistävät työnantajat). 

Kuvio 9. Työnantajamaksurasituksen muutokset työnantajan koon mukaan (%). Lähde: valtiovarainministeriö.  

Valtiovarainministeriön arvion mukaan yksityisten työnantajien sosiaaliturvamaksut ovat vuonna 2024 keskimäärin noin 19,95 prosenttia palkkasummasta. Siten pienten työnantajien 0,27 prosenttiyksikön maksukorotus tarkoittaisi noin 1,3–1,4 prosentin kasvua työnantajamaksurasitukseen ja noin 0,2 prosentin kasvua työnantajakustannuksiin (palkka ja pakolliset sosiaaliturvamaksut). Yhden keskipalkkaisen työntekijän osalta tämä merkitsisi noin 10 euron kasvua pientyönantajan työnantajamaksuihin kuukaudessa. 

Lukumääräisesti pieniä yrityksiä on eniten Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston perusteella. Kaikki näistä yrityksistä eivät kuitenkaan ole työnantajayrityksiä. Henkilötyövuosissa tarkasteltuna noin 54 prosenttia henkilötyövuosista sijoittuu alle 100 hengen yrityksiin ja loput sitä suurempiin yrityksiin. 

Taulukko 18. Yritysten lukumäärä ja yritysluokan kokonaishenkilötyövuosien määrä henkilöstön suuruusluokan mukaan vuonna 2022. Lähde: Tilastokeskus.  

Kunnat ja hyvinvointialueet ovat pääsääntöisesti suuria työnantajia, joten niiden työnantajamaksurasitus kevenisi kanavoinnin kokonaisratkaisun myötä hieman. Hyvinvointialueiden osalta työantajamaksujen keskimäärin noin 0,23 prosenttiyksikön kevenemä tulisi kuitenkin huomioiduksi likimain samassa suhteessa niiden saaman valtion rahoituksen vähenemisenä hyvinvointialueindeksin kautta. Kuntatyönantajien keskimääräisten työnantajamaksujen keventyminen noin 0,18 prosenttiyksiköllä pienentäisi kuntien menoja ja vahvistaisi siten kuntataloutta. Vahvistuminen ei olisi kuitenkaan täysimääräinen, sillä työnantajamaksujen lasku pienenentää kuntien saamia valtionosuuksia. Vuonna 2025 kuntien peruspalveluiden valtionosuusprosentin arvioidaan olevan noin 25 %, mikä karkeasti kuvaa kuntien työnantajamaksujen alenemasta valtion hyödyksi menevää osuutta. Kuntien palkkasumman arvioidaan vuonna 2025 olevan lähes 10 miljardia euroa, jolloin kuntien työantajakustannukset vähenisivät noin 18 miljoonalla eurolla ja valtionosuuden muutoksen jälkeen kuntatalous vahvistuisi noin 13 miljoonalla eurolla. Esityksen vaikutuksia kuntiin ja hyvinvointialueisiin on kuvattu kokonaisuutena luvussa 4.2.1. 

Pienten työnantajien tavoin YEL-vakuutettujen yrittäjien vero- ja maksurasitus kiristyy kanavoinnin seurauksena hieman. Yrittäjät eivät maksa työttömyysvakuutusmaksua, eivätkä siten hyödy sen alenemisesta. Osana kanavointia yrittäjien sairaanhoitovakuutusmaksu nousisi ja yrittäjän päivärahamaksu laskisi. Ansiotuloverotuksessa lakisääteinen eläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu ovat kokonaan vähennyskelpoisia. Sairausvakuutuksen päivärahamaksu on myös vähennyskelpoinen, mutta sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Siten tässä esityksessä ehdotetut maksumuutokset kiristävät yrittäjien vero- ja maksurasitusta noin 0,2 prosenttiyksiköllä. Yrittäjien YEL-työtulojen mediaani oli Eläketurvakeskuksen tietojen mukaan 17 610 euroa vuonna 2023. Vuoden 2023 alussa voimaan astuneen YEL-työtulouudistuksen tavoitteena on saattaa yrittäjien YEL-työtulot vastaamaan paremmin yrittäjän todellista työpanosta, mikä tehtyjen vaikutusarvioiden mukaan nostaa keskimääräisiä YEL-työtuloja myös tulevina vuosina, sillä uudistukseen sisältyi useamman vuoden siirtymäaika. Ehdotettujen muutosten voidaan arvioida kasvattavan keskimääräisen yrittäjän maksurasitusta noin 3 eurolla kuukaudessa. Lisäksi vuoden 2024 alussa toteutettu kanavointiratkaisu kiristi myös hieman yrittäjien ansiotulojen verotusta. Yrittäjiin kohdistuva maksurasituksen nousu on arviolta yhteensä noin 7 miljoonaa euroa.  

Sosiaaliturvarahastoille syntyvien säästöjen kanavointia koskevaan ratkaisuun liittyvillä rahoitusvastuumuutoksilla ei anneta yrityksille uusia tehtäviä tai aseteta niille uusia velvoitteita taikka vähennetä sanottuja tehtäviä tai velvoitteita, joten muutosten ei arvioida vaikuttavan yritysten hallinnolliseen taakkaan. 

Sairauspäiväraha

Paitsi vakuutettujen toimeentuloon, sairauspäivärahaan ehdotettu säästö kohdentuu merkittäviltä osin myös työnantajien saamiin korvauksiin siltä ajalta, kun työnantaja maksaa sairausajan palkan. Säästöllä ei ole kanavoinnin myötä vaikutusta työnantajien sairausvakuutusmaksuihin. Uudistus siis laskennallisesti heikentää työnantajien taloudellista asemaa saatujen korvausten aleneman verran, kun käyttäytymisvaikutuksia ei huomioida. Tämä koskee myös julkisen sektorin työnantajia.  

Ehdotetulla muutoksella ei olisi välitöntä vaikutusta kuntien tai hyvinvointialueiden rahoitukseen, sillä valtionosuusindeksissä ja hyvinvointialueindeksissä huomioidaan vain työnantajien sosiaaliturvamaksujen kehitys, johon uudistuksella ei ole vaikutusta. Kyseessä ei myöskään olisi kuntien tai hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin kohdistuva muutos, joten uudistusta ei huomioitaisi rahoitusta korottavana tekijänä. Siten saatujen korvausten aleneminen heikentäisi kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitustasapainoa ja loisi niille paineen sopeuttaa toimintaansa korvausten alenemista vastaavasti. Sama ilmiö koskisi myös muita julkiseen sektoriin lukeutuvia yksiköitä, kuten valtion virastoja ja laitoksia. Myöhemmin kuntien kustannustenjaon tarkistuksessa ja hyvinvointialueiden rahoituksen jälkikäteistarkistuksessa uudistuksen vaikutus tulisi huomioiduksi omalla painollaan. Esityksen vaikutuksia kuntiin ja hyvinvointialueisiin on kuvattu kokonaisuutena luvussa 4.2.1.  

Sairauspäivärahan laskukaavan muutoksessa ja tästä syntyvässä menosäästössä ei ole kyse yrityksille annettavasta uudesta tehtävästä eikä muutoksella aseteta niille uusia velvoitteita taikka vähennetä sanottuja tehtäviä tai velvoitteita, joten muutoksen ei arvioida vaikuttavan yritysten hallinnolliseen taakkaan. 

4.2.5  Vaikutukset viranomaisiin

Esitetyillä sairauspäivärahaa koskevilla muutoksilla on vaikutuksia Kansaneläkelaitoksen työmäärään. Sairauspäivärahan laskukaavan muutokset vaativat muutoksia Kansaneläkelaitoksen järjestelmiin. Kansaneläkelaitos on lisäksi arvioinut, että esityksessä ehdotettu sairauspäivärahan laskukaavan muutos voi kannustaa asiakkaita hakemaan vaihtoehtoisia etuuksia, vaikka vaihtoehtoisten etuuksien edellytykset eivät täyttyisivätkään, taloudellisen kompensaation toivossa. Tämä tulisi lisäämään Kansaneläkelaitoksen käsittelijöiden työmäärää. Mahdollista ylimääräistä työmäärää voidaan ehkäistä tehokkaalla viestinnällä, joka myös aiheuttaa lisätyötä. Kansaneläkelaitos pystyy kuitenkin arvionsa mukaan toimeenpanemaan ehdotetut muutokset esitetyssä aikataulussa.  

Jos sairauspäivärahan laskukaavan muutos lisää vaihtoehtoisten etuuksien hakua, tällä voi olla vaikutus myös työeläkelaitosten saamien hakemusten määrään.  

Koska sairausvakuutusmaksujen perintä tapahtuu verotuksen yhteydessä, vakuutusmaksujen muutoksilla on vaikutuksia Verohallintoon. Verokorttituotannon käynnistämisen vuoksi Verohallinto tarvitsee vakuutusmaksujen muutosta koskevan tiedon tuotannon kannalta riittävän varhaisessa vaiheessa, mikä vuonna 2024 tarkoittaa marraskuun puolta väliä. Lakimuutos aiheuttaa sairausvakuutusmaksujen osalta päivitystarpeita Verohallinnon tietojärjestelmiin, päätöksiin ja ohjeisiin. Verohallinnon arvion mukaan työmäärä vastaa kuitenkin aikaisempien vuosien työmäärää. 

4.2.6  Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

4.2.7  Yhteisvaikutusten arviointi

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut arviointia valtion vuoden 2025 talousarvioesityksen yhteydessä budjettilakiesityksinä esiteltävien sosiaaliturvaa sekä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien hallituksen esitysten yhteisvaikutuksista mukaan lukien perus- ja ihmis-oikeusnäkökulma. Arviointi julkaistaan samaan aikaan budjettilakien antamisen kanssa ja se on käytettävissä hallituksen esityksiin sisältyvien vaikutusarviointien täydentäjänä eduskuntakäsittelyssä. 

5.1.1  Kanavointiratkaisun vaihtoehtoiset toteuttamistavat

5.1.2  Sairauspäiväraha

5.1.2.1  Sairauspäivärahan laskukaavan muuttamisen vaihtoehdot

Pääministeri Orpon hallituksen kehysriihessä huhtikuussa 2024 hallitus päätti sairauspäivärahajärjestelmän uudistamisesta vuoden 2025 alusta lukien niin, että muutoksesta syntyy 60 miljoonan euron julkista taloutta vahvistava nettosäästö. Keinoksi hallitus päätti sairauspäivärahan laskentaperusteiden muuttamisen tavalla, jossa toimenpiteitä painotetaan ylempiin tuloluokkiin. Edelleen hallitus päätti, että toimenpiteen vaikutukset sosiaaliturvarahastoihin kanavoidaan valtiolle ja kunnille velkaantumisen vähentämiseksi. Laskukaavan muutoksen tarkoituksena on toteuttaa säästöjä sairauspäivärahan menoihin.  

Nykyisin sairauspäivärahan määrä on 70 prosenttia vakuutetun vuositulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 35 769 euroa vuoden 2024 tasossa. Tämän ylittävästä osasta sairauspäivärahan määrä on 20 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta. Hallituksen esityksen valmistelun aikana tuotettiin laskelmia useammasta vaihtoehtoisesta tavasta toteuttaa sairauspäivärahan laskukaavan muutos. Jotta sairauspäivärahan laskukaavan muutoksella olisi mahdollista saavuttaa 60 miljoonan euron nettosäästö, tulisi sairauspäivärahaan kohdistuvan bruttosäästön olla noin 120 miljoonaa euroa, joissakin malleissa hieman tätä enemmän. Tämä johtuu siitä, että nettosäästöä laskettaessa on huomioitava täydentävien etuuksien (asumistuki, toimeentulotuki) kasvava tarve, julkisen sektorin työnantajille maksettavien etuuksien pienentyminen, yhteisö- ja tuloverokertymän pieneneminen etuustason laskiessa sekä kuntoutusrahamenojen pienentyminen ja valtion rahoitusvastuun kasvu vähimmäismääräisistä päivärahoista. 

Tarkasteltuja laskukaavan muuttamisen vaihtoehtoja olivat valitun toteutustavan lisäksi seuraavat mallit (mallien euromäärät ovat vuoden 2024 tasossa): 

Valittu malli: 2. korvaus-% 20 % → 15 %, taite -23 % (27 633 e)  

Vaihtoehtoinen malli 1: 1. korvaus-% 70 % → 59 %  

Vaihtoehtoinen malli 2: 1. korvaus-% 70 % → 65 %, 2. korvaus-% 20 % → 15 %, taite -13 % (33 307e)  

Vaihtoehtoinen malli 3: Taite 1: 27 108e, jonka jälkeen 2. korvaus-% 40 %,  

taite 2: 33 307, jonka jälkeen 15 %  

Vaihtoehtoinen malli 4: Taite 1: 22 589e, jonka jälkeen 2. korvaus-% 45 %,  

taite 2: 38 350, jonka jälkeen 15 % 

Lisäksi selvitettiin mallia, jossa päivärahan taso ei nousisi enää tietyn tulotason jälkeen (päivärahakatto). Tuloraja, jonka jälkeen päiväraha ei enää tulojen kasvaessa nousisi olisi asetettava melko alas (noin 31 500 euroa vuoden 2024 tasossa). 

Kuvio 10. Päivärahan suuruus eri malleissa päivärahan perusteena olevien vuositulojen mukaan.  

Taulukko 20. Eri mallien vaikutukset julkiseen talouteen.  

	Malli 1	Malli 2	Malli 3	Malli 4
Oletukset
Työnantajien (TA) osuus etuussäästöstä	42 %	45 %	47 %	46 %
Julkisen sektorin TA osuus TA:lle maksetuista etuuksista	53 %	50 %	50 %	51 %
Marginaaliveroaste vakuutetut	45 %	45 %	45 %	45 %
Marginaaliveroaste yritykset (yhteisövero)	20 %	20 %	20 %	20 %
Bruttosäästö (sairauspäiväraha + osasairauspäiväraha), milj. eur	143	130	120	119
Työnantajat (säästö, joka kohdentuu työnantajille maksettuihin etuuksiin)	60	59	56	55
Julkinen sektori	32	29	28	28
Yksityinen sektori	28	29	28	27
Vakuutetut (säästö, joka kohdentuu vakuutetuille maksettuihin etuuksiin)	83	72	64	64
Nettosäästön muodostuminen koko julkisen talouden tasolla, milj. eur
Bruttosäästö (sairauspäiväraha + osasairauspäiväraha)	143	130	120	119
Julkisen sektorin työnantajille maksettavien etuuksien pienentyminen	-32	-29	-28	-28
Yhteisöverotulojen pienentyminen	-6	-6	-6	-5
Ansiotuloverotulojen pienentyminen	-37	-32	-29	-29
Yleisen asumistuen ja toimeentulotuen menojen kasvu (karkea arvio)	-2	-1	0	0
Kuntoututusrahamenojen pienentyminen	6	4	2	2
Valtion lisäosuuden kasvu (spr+osa-spr+kuntoutusraha)	-14	-6	0	0
Yhteensä	58	60	60	59

Kuvio 11. Päivärahan leikkaukset eri malleissa tuloluokittain.  

Kuvio 12. Päivärahan suhteelliset muutokset eri malleissa tuloluokittain.  

Mallit kohdentuvat eri tavalla vakuutettuihin ja vaikuttavat eri tavalla esimerkiksi valtion rahoitusosuuksiin. Malleissa 1 ja 2, joissa korvausprosentti pienenee, valtion rahoitusosuus vähimmäismääräisistä päivärahoista kasvaa, jolloin säästötavoitteen saavuttamiseksi olisi vaadittu valittua mallia suurempi bruttosäästö. Malleissa 3 ja 4 säästöt olisivat kohdentuneet myös valittua mallia matalimpiin tuloluokkiin. Valitussa mallissa taite on asetettu tavoiteltava nettosäästö huomioiden mahdollisimman korkeaan tuloluokkaan. 

12.4.1  Tuki lapsen huolenpidosta vastaaville

Sen lisäksi, että oikeus perustoimeentuloon turvataan perustuslain 19 §:n 2 momentissa työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden, vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella, perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetään, että julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Säännös asettaa julkiselle vallalle tehtävän nimenomaan tukea lapsen huolenpidosta vastaavien toiminta, ja säännös sisältää myös lapsiperheiden aineellisen tukemisen ulottuvuuden (HE 309/1993 vp s. 71–72 ja PeVM 25/1994). Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei perustuslaki kuitenkaan määritä, millä keinoin tämä velvoite toteutetaan (PeVL 12/ 1995 vp, s. 2/II). Tästä seuraa, että sosiaaliturvaa koskevissa ratkaisuissa on otettava huomioon tuen tason vaikutus myös tukea saavan henkilön lasten hyvinvointiin. 

Suomea sitoo myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, jonka 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi Suomelle kesäkuussa 2023 suositukset YK:n lasten oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanosta. Komitea antoi suosituksia muun muassa lastensuojelusta, lapsiin kohdistuvan välivallan ehkäisemisestä, vammaisten lasten oikeuksista ja lasten mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä. Tässä hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten kannalta keskeisessä sosiaaliturvaa koskevassa suosituksessa (Standard of living, suositus 35 a) komitea suositti, että Suomi turvaa lapsille riittävän toimeentulon välttämällä sellaisia sosiaaliturvan leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. 

Esityksen luvussa 4.2.6.3 on arvioitu sairauspäivärahan laskukaavan muutosten vaikutuksia huoltovelvollisiin. Esitetty sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan laskukaavan muutos alentaa käytettävissä olevia tuloja niissä perheissä, joissa vanhempi saa mainittuja etuuksia, ja muutos saattaa näin heikentää huoltajan mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi. Muutos ei kuitenkaan kohdistu kaikista pienituloisimpiin sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan saajiin. Kuten esityksen kotitalouksiin kohdistuvia vaikutuksia koskevassa luvussa ja edellä perustoimeentulon turvaa koskevan oikeuden osalta on tuotu esiin sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan muutokset eivät myöskään lisää toimeentulotuen saantia vähäistä enempää. Muutoksella ei ole vaikutusta perheen taloudelliseen tilanteeseen silloin, kun vanhempi saa työstäpoissaolon ajalta palkkaa. Leikkauksen vaikutus perheen taloudelliseen tilanteeseen korostuukin etenkin tilanteissa, kun vanhempi on pitkäaikaisesti työkyvytön ja etuusjakso muodostuu pitkäksi. 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut etuudensaajan huoltokykyyn vaikuttavaa etuusmuutosta esimerkiksi hallituksen esitykseen HE 73/2023 vp antamassaan lausunnossa PeVL 16/2023 vp. Kyseisessä lausunnossa perustuslakivaliokunta lausui työttömyysturvan lapsikorotusten poiston osalta, että kun otetaan huomioon olemassa olevat tukijärjestelmät, ei perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan kuitenkaan ole 19 §:n 3 momenttiin kiinnittyvää valtiosääntöoikeudellista estettä poistaa lapsikorotuksia. Kyseiset olemassa olevat tukijärjestelmät sisälsivät hallituksen esityksen mukaan myös toimeentulotuen (PeVL 16/2023 vp kappale 13).  

Sairauspäivärahan laskukaavan muutoksella on vaikutus perheiden toimeentuloon. Muutos ei kuitenkaan luo väliinputoajaryhmiä sosiaaliturvassa, sillä muutoksella ei ole vaikutusta lähtökohtaiseen oikeuteen saada sairauspäivärahaa vähintään vähimmäismääräisenä, ja tulorajan vuoksi muutos ei kohdistu sellaisiin henkilöihin ja huoltovelvollisiin, joiden vuositulo on enintään 27 633 euroa. Muutos ei heikentäisi sairauspäivärahan vähimmäismäärää. Sairauspäivärahan laskukaavan muutoksesta huolimatta lapset edelleen olisivat muiden perustuslain 19 §:n 2 ja 3 momentin tarkoittamien etuuksien ja palveluiden piirissä. eikä sairauspäivärahan laskukaavan muutosta ole pidettävä ongelmallisena julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa asetetun velvoitteen kannalta. 

12.4.2  Vammaisten henkilöiden oikeudet

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen (SopS 26 ja 27/2016) tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Vammaissopimuksen 4 artiklan 2 kohta vastaa sanoitukseltaan TSS-sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan kirjausta. TSS-sopimus on hyväksytty vuonna 1966 ja se on astunut kansainvälisesti voimaan 1976, jolloin myös Suomi on ratifioinut sopimuksen (SopS 6/1976). Sopimuksessa säädetään kaikkien sopimusvaltion oikeudenkäytön piirissä olevien ihmisten, mukaan lukien vammaisten henkilöiden, oikeudesta muun muassa yhdenvertaiseen kohteluun, työhön, sosiaaliturvaan, tyydyttävään elintasoon ja terveyteen. TSS-sopimuksen täytäntöönpanoa valvova komitea on lisäksi eksplisiittisesti vahvistanut myös vammaisten henkilöiden kuulumisen TSS-sopimuksen soveltamisalaan vuonna 1994 antamassaan vammaisia henkilöitä koskevassa yleiskommentissa (E/1995/22). 

Vammaisten henkilöiden oikeudesta sosiaaliturvaan säädetään vammaisyleissopimuksen 28 artiklassa. Artiklan 2 kohdan mukaan ”sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden sosiaaliturvaan ja tämän oikeuden nauttimiseen ilman syrjintää vammaisuuden perusteella”. 

Sairauspäivärahan laskukaavan muutoksen arvioidaan kohdistuvan vähäisissä määrin vammaisiin henkilöihin kuntoutusrahan kautta. Vammaisten henkilöiden tulot perustuvat muuta väestöä yleisemmin tulonsiirtoihin. Vammaisten henkilöiden tärkeimpiä tulonlähteitä ovat eläketulot ja vammaisetuudet, joten ehdotetuilla sairauspäivärahaan ja kuntoutusrahaan kohdistuvilla muutoksilla ei katsota olevan sellaisia vammaisten henkilöiden oikeuksiin vaikuttavia seurauksia, joiden vuoksi lakeja ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.