1.1
Laki arvonlisäverolain muuttamisesta
35 §. Pykälään sisältyy verottoman terveyden- ja sairaanhoitopalvelun määritelmä. Määritelmään tehtäisiin sosiaali- ja terveyspalveluja koskevista lainsäädännön muutoksista aiheutuvat tarkistukset.
Nykyisen määritelmän mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä.
Sotetuottamislain 3 §:n 3 kohdassa määritellään kyseisen lain soveltamisalaan kuuluva terveyspalvelu. Kyseisen lainkohdan mukaan terveyspalvelulla tarkoitetaan ensinnäkin potilaan terveydentilan määrittämiseksi, hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon palveluyksikössä. Määritelmä vastaa pääosin arvonlisäverolain 35 §:ään sisältyvää terveyden- ja sairaanhoitopalvelun määritelmää, jota sovelletaan nykyisinkin sekä julkiseen että yksityiseen terveyden- ja sairaanhoitoon.
Uusi sotetuottamislain terveyspalvelun määritelmä sisältää terveydenhuollon ammattihenkilöiden suorittamat tai terveydenhuollon palveluyksikössä suoritettavat lääketieteellisten menetelmien käyttöön tai lääketieteeseen perustuvat käsittelyt, jotka eivät ole lääketieteellisesti arvioiden välttämättömiä potilaan terveydentilan määrittämiseksi, terveyden palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Tällaiset käsittelyt jäisivät nykyisen käytännön mukaisesti yleensä verottoman terveyden- ja sairaanhoidon ulkopuolelle. Arvonlisäverovapauden soveltamisalan tulkinnassa on edelleen otettava huomioon arvonlisäverodirektiivin verovapautta koskevat säännökset ja niitä koskeva oikeuskäytäntö.
Nykyisen pykälän 1 kohdan mukaan verovapaus koskee valtion tai kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettavaa hoitoa taikka yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua hoitoa. Säännöksiä tarkistettaisiin vastaamaan ehdotettua sotetuottamislakia.
Sotetuottamislain 3 §:n mukaan palvelun tuottajia ovat muun muassa maakunnan liikelaitokset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt. Sotetuottamislain 3 §:n mukaan palvelun tuottajalla tarkoitettaisiin myös itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka tuottaa terveyspalveluja. Palvelun tuottajana toimivan luonnollisen henkilön tulee täyttää terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) edellytykset. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiva palveluntuottaja voi kuitenkin olla myös muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö silloin, kun hän ei itse anna palveluja, joihin edellytetään ammattihenkilön pätevyyttä. Sotetuottamislain 4 §:n mukaan terveyspalveluja saa tuottaa vain palvelun tuottaja, joka on rekisteröity ja jonka palveluyksikkö on rekisteröity laissa tarkoitettuun palvelun tuottajien rekisteriin.
Verosta olisi edelleen vapautettu terveydenhuollon palveluyksikössä annettava hoito. Terveydenhuollon palveluyksikkö määritellään sotetuottamislain 3 §:n 4 kohdassa. Kyseisen lainkohdan mukaan palveluyksiköllä tarkoitetaan hallinnollisesti järjestettyä kokonaisuutta, jossa tuotetaan terveyspalveluja. Palveluyksikön käsite sisältäisi nykyisen julkisen terveydenhuollon toimintayksikön sekä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitetun toimintayksikön määritelmän. Oikeustilan selkeyttämiseksi sotetuottamislaissa määritelty palveluyksikkö ei kuitenkaan olisi enää sidottu toimintayksikön tai toimipaikan käsitteeseen tai fyysiseen sijaintiin. Palveluyksikkö voisi muodostua useammasta palvelusta, useammasta fyysisestä toimipaikasta tai ilman fyysistä toimipaikkaa.
Koska myös julkiset palveluyksiköt tulisivat nykyisestä poiketen rekisteröintimenettelyn piiriin samalla tavalla kuin yksityiset yksiköt, pykälän 1 kohtaan lisättäisiin 2 kohtaa vastaavasti edellytys, jonka mukaan palveluyksikön tulisi olla lain nojalla rekisteröity. Muutos ei vaikuttaisi verovapauden soveltamisalaan.
Sekä julkisessa että yksityisessä palveluyksikössä annettava hoito olisi vapautettu verosta samoin edellytyksin. Terveydenhuoltona ei pidettäisi esimerkiksi niin sanottuja vaihtoehtohoitoja, jotka eivät perustu lääketieteeseen.
Nykyisen pykälän 2 kohdan mukaisesti sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity, olisi edelleen verotonta.
Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa nykyisiä terveyden- ja sairaanhoitopalvelun verottomuuden määrittelyn perusteita. Myös sellaisen palvelunantajan, joka on rekisteröity palveluntuottaja, toiminnoista osa voisi jäädä palvelun tarkoituksen ja sisällön perusteella verottomuuden soveltamisalan ulkopuolelle.
36 §. Pykälässä säädetään eräiden verottomaan terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvien tavaroiden ja palveluiden luovutusten verottomuudesta. Säännökseen tehtäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta aiheutuvat tarkistukset.
Pykälän 5 kohdassa on neutraalisuuden vuoksi ja verotuksen yksinkertaistamiseksi vapautettu verosta muun muassa yksityisten lääkäri- ja hammaslääkärikeskusten sekä sairaaloiden toiminnassa käytettävien laitteiden ja niiden huollon, hoitomateriaalien sekä hoitoon liittyvien hallintopalvelujen luovuttaminen terveyden- ja sairaanhoidon palvelun tuottajalta toiselle tämän toiminnan harjoittajalle.
Pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin vastaamaan sotetuottamislakia. Sotetuottamislain 3 §:n 1 ja 3 kohtien mukaisesti terveyspalvelun tuottajalla tarkoitettaisiin maakunnan liikelaitosta, osakeyhtiötä ja muuta yhtiötä, yhteisöä, osuuskuntaa, säätiötä ja itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka tuottaa kyseisessä laissa määriteltyjä terveyspalveluja. Verovapautta sovellettaisiin edelleen vain yksityisoikeudellisessa organisaatiomuodossa toimiviin palveluntuottajiin, joten maakunnan liikelaitos jäisi julkisyhteisönä sen soveltamisalan ulkopuolelle.
38 §. Pykälään sisältyy verottoman sosiaalihuollon määritelmä. Määritelmää tarkistettaisiin vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä tapahtuneita muutoksia.
Määritelmästä poistettaisiin kunta, koska kunnalle ei enää jäisi pykälässä tarkoitettuja sosiaalihuoltona pidettäviä tehtäviä. Maakunnan harjoittama toiminta lisättäisiin määritelmään. Myös valtion järjestämä sosiaalihuolto olisi edelleen verotonta.
Sosiaalihuollon kotipalvelujen tuottaja voi tuottaa tukipalvelut, kuten ateria-, siivous- ja saattajapalvelut, itse tai alihankintana. Sotetuottamislain mukaan alihankintana hankittavat kotipalvelujen tukipalvelut voidaan merkitä palvelun tuottajien rekisteriin osana kotipalvelua. Kotipalvelun tuottaja on rekisteröitymisvelvollinen ja velvollinen valvomaan asiakkaan tarpeen mukaista kotipalvelujen tuottamista. Uusi rekisteröintimenettely mahdollistaa verottomuuden edellytysten täyttymisen valvonnan tukipalvelujen osalta. Neutraalin verokohtelun toteuttamiseksi mainitut tukipalvelut olisivat verottomia nykyisen käytännön mukaisesti niiden tuotantotavasta riippumatta.
Määritelmää ajantasaistettaisiin myös ottamalla käyttöön ilmaukset ”vammainen henkilö ” ja ”iäkäs henkilö”. Terminologisista muutoksista huolimatta verottomuus koskisi edelleen myös sellaisia palveluja, joita sosiaalihuoltolainsäädännössä nimitetään kehitysvammaisille ja vanhuksille suunnatuiksi palveluiksi.
Lain 59 §:n 5 kohdan mukaan verosta on vapautettu kuurojen tulkkauspalvelut. Kuurojen tulkkauspalvelut rahoitetaan yleensä yhteiskunnan varoista. Kuurojen lisäksi kuulonäkö- ja puhevammaisilla henkilöillä on lain nojalla oikeus julkisin varoin rahoitettuihin tulkkauspalveluihin. Julkisin varoin rahoitetuista tulkkauspalveluista säädetään vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista annetussa laissa (133/2010), mutta palvelujen järjestäminen voi perustua myös muuhun lainsäädäntöön. Koska tulkkauspalvelujen tuottajaa ei merkitä sotepalvelujen tuottajarekisteriin, käytännössä on ilmennyt epäselvyyttä kuulonäkö- ja puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalveluiden verokohtelussa. Oikeustilan selkeyttämiseksi lakiin otettaisiin nimenomainen säännös myös kuulonäkö- ja puhevammaisille luovutettujen tulkkauspalvelujen verottomuudesta. Säännökseen lisättäisiin myös maininta muun vastaavan vamman johdosta suoritettavista tulkkauspalveluista. Tarkoituksena ei olisi kuitenkaan laajentaa tulkkauspalvelun verovapauden soveltamisalaa nykyisestä.
Sosiaalihuollon määritelmästä poistettaisiin päivähoito, jonka verovapaudesta säädettäisiin lain 38 a ja 38 b §:ssä.
38 a §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin 38 b §:ssä määritellyn varhaiskasvatuspalvelun verottomuudesta. Verovapaudesta säädettäisiin otsikon ”Sosiaalihuolto” alla. Verottomuus määräytyisi nykyiseen tapaan sosiaalihuollon verottomuudessa noudatettavien periaatteiden mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan verotonta olisi varhaiskasvatuksen harjoittajan toiminnan yhteydessä luovuttamat varhaiskasvatukseen tavanomaisesti liittyvät palvelut ja tavarat. Verottomuus koskisi esimerkiksi toiminnassa käytettävää oheismateriaalia ja aterioita. Verottomuus soveltuisi vain varhaiskasvatuksen saajalle tapahtuviin luovutuksiin tilanteissa, joissa niistä perittäisiin maksu. Varhaiskasvatuksen harjoittajan alihankintana hankkimat tavarat ja palvelut olisivat arvonlisäverolain yleisten sääntöjen mukaisesti verollisia.
38 b §. Pykälään sisältyisi verottoman varhaiskasvatuspalvelun määritelmä. Varhaiskasvatus olisi nykyisen tapaan verotonta julkisin varoin rahoitettuna ja yhteiskunnan valvonnan piiriin kuuluvana toimintana.
Verovapauden edellytyksenä olisi, että toiminta kuuluu yhteiskunnan valvonnan piiriin. Varhaiskasvatuslain 52 §:n mukaan varhaiskasvatuksen valvontaviranomaisia olisi uudistuksen tässä vaiheessa aluehallintovirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä kunnan määräämä toimielin tai sen määräämä viranomainen. Myöhemmin aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät siirtyisivät valtakunnallisille toimielimille.
Varhaiskasvatuslain 5 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää varhaiskasvatusta. Kyseisen lainkohdan mukaan kunta voi järjestää varhaiskasvatusta omana toimintanaan tai hankkimalla palveluja toiselta palvelun tuottajalta. Yksityisen palvelun tuottajan olisi tehtävä toiminnan aloittamisesta ilmoitus kunnalle ja rekisteröidyttävä yksityisten palvelun tuottajien rekisteriin, mistä säädetään varhaiskasvatuslain 44 ja 46 §:ssä.
Yksityinen palveluntuottaja voi toimia varhaiskasvatuksen järjestäjänä silloin, kun kunta ei ole järjestäjä. Näin on esimerkiksi silloin, kun varhaiskasvatusta järjestetään yksityisen hoidon tuella. Tällainenkin toiminta kuuluu varhaiskasvatuslainsäädännön mukaisen valvonnan piiriin.
Varhaiskasvatustoiminnalla tarkoitettaisiin päiväkotitoimintaa, perhepäivähoitoa ja muuta varhaiskasvatusta. Muulla varhaiskasvatustoiminnalla tarkoitettaisiin esimerkiksi valvonnan piiriin kuuluvaa avointa varhaiskasvatustoimintaa, jota kunta ja kuntayhtymä voivat järjestää. Monialaisen yhteistyön piiriin kuuluvat sosiaalihuoltolainsäädännön perusteella toteutettavat lasta tukevat toimenpiteet olisivat verottomia lain 38 §:n perusteella.
59 §. Pykälän 5 kohtaan sisältyvä verottomuussäännös kumottaisiin. Kuurojen ja muiden vammaisten tulkkauspalvelujen verottomuudesta säädettäisiin osana sosiaalihuollon verottomuutta.
130 a §. Pykälässä säädetään hankintaneutraalisuuden parantamiseksi kunnan oikeudesta saada palautuksena laskennallinen vero verottomina hankkimistaan verottomaan sosiaalihuoltoon liittyvistä tavaroista ja palveluista. Palautusoikeus koskee myös päivähoitoa varten tehtyjä verottomia hankintoja.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että kunnalla olisi oikeus edellä mainittuun palautukseen verottomana hankitusta 38 a §:ssä tarkoitetusta varhaiskasvatuspalvelusta ja siihen liittyvistä tavaroista ja palveluista. Kunta saisi siten laskennallisen veron palautuksen esimerkiksi käyttäessään päiväkoti- tai perhepäivähoidon järjestämisessä alihankintapalveluja kuten nykyisinkin.