1.1  1.1 Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaisesti ammatillisen koulutuksen tavoitteena on varmistaa jokaiselle opiskelijalle riittävät ammatilliset ja sivistykselliset valmiudet sekä työelämätaidot siirtyä opintojen jälkeen työelämään tai jatko-opintoihin. Tällä hetkellä ammatillisen perustutkinnon suorittaneista useampi kuin joka kymmenes jää valmistumisensa jälkeen työttömäksi. Aikuisille suunnattu ammatillinen koulutus painottuu pitkäkestoiseen perustutkintokoulutukseen, mikä rajoittaa koulutukseen osallistuvien määrää. Hallitusohjelmassa on tunnistettu ammatillisen koulutuksen kaksoistehtävä oppivelvollisten kouluttamisessa ja aikuisten jatkuvassa oppimisessa. Hallitusohjelmassa korostuvat ammatillisen koulutuksen merkitys työelämän osaamistarpeisiin vastaamisessa ja koulutuksen jälkeinen työllistyminen. 

Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus uudistaa ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia. Koulutuksen järjestäjien kannustimia vahvistetaan siten, että opiskelijat suorittavat opintoja, valmistuvat, työllistyvät ja siirtyvät jatko-opintoihin valmistumisen jälkeen. Vaikuttavuusrahoituksen mittaristoa kehitetään ja sen seurantaa ajantasaistetaan. Rahoitusmalliin luodaan kannusteita myös ohjata opiskelijoita suorittamaan tutkintoja pienempiä osaamiskokonaisuuksia, joilla vastataan jatkuvan oppimisen edellytysten vahvistamiseen ja alueelliseen työvoimatarpeeseen. Hallitus uudistaa ammatillisen koulutuksen toiminnanohjausta vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta vahvistaen sekä järjestäjäneutraliteetti varmistaen. Ruotsinkielisen ammatillisen koulutuksen erityispiirteet huomioidaan. 

Huoltovarmuuden varmistamiseksi ammatillisessa koulutuksessa on varmistettava, että kriittisten alojen osaamistarpeisiin vastataan riittävästi. Englanninkielisten ammatillisten opintosisältöjen tarjontaa lisätään ja samalla varmistetaan mahdollisuus kotimaisten kielten riittävään opiskeluun. Hallitus vahvistaa toisen asteen urheiluoppilaitosten asemaa. Vakiinnutetaan ammatillisten urheiluoppilaitosten rahoitus. 

Pääministeri Orpon hallituksen ohjelman tavoitteena on myös selkeyttää oppimisen tukea ja yhtenäistää oppimisen tuen ketju varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. 

1.2  1.2 Valmistelu

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän jaostoineen valmistelemaan hallitusohjelman mukaisia esityksiä ammatillista koulutuksen rahoituksen ja toiminnanohjauksen uudistamiseksi sekä muita ammatillisen koulutuksen kehittämistä koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi. Työryhmä on asetettu ajalle 1.10.2023–31.12.2024. Työryhmän tehtävänä on valmistella hallitusohjelman mukaisesti esitykset ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi, koulutuksen järjestäjien toiminnanohjauksen uudistamiseksi, koulutustarjonnan suuntaamisesta nykyistä paremmin työelämän tarpeiden mukaisesti, tilauskoulutuksen mahdollisuuden avaamiseksi, aikuisten tutkintokoulutusta suuntaamiseksi koulutustasoa nostavaan tai työmarkkina-asemaa parantavaan koulutukseen sekä tutkintoja pienempien osaamiskokonaisuuksien suorittamiseen, velvoitteesta maahanmuuttajien kielikoulutuksen jatkamisesta kielitaitovaatimuksen saavuttamiseksi. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut myös lukion ja ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen kehittämiseksi työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella pääministeri Orpon hallituksen ohjelman mukaiset esitykset. Työryhmä on asetettu ajalle 1.10.2023–31.12.2024. Työryhmän tehtävänä on laatia hallitusohjelman mukaisesti esitykset oppimisen tuen yhdenmukaistamisesta lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa huomioiden opiskelijoiden ohjauksen kehittämisestä tuen tarpeiden varhaisesta havaitsemista ja tuen eri muotojen järjestämisestä toisella asteella, tarvittavan oppimisen tuen ja ohjauksen sekä moniammatillisen tuen turvaamisesta toisen asteen koulutuksen opiskelijoille ja pedagogisten tukitoimien, ohjauksen ja opiskelijan hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta tukemisesta. 

Asian valmistelun tukemiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti syyskuussa 2023 verkkoaivoriihen lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi. Verkkoaivoriihen tuotti Fountain Park, ja esitetyt kysymykset perustuivat hallitusohjelman tavoitteisiin. Verkkoaivoriihen avulla osallistettiin laajasti ammatillisen koulutuksen ja lukion johtoa, henkilöstöä ja sidosryhmiä miettimään toisen asteen koulutuksen tulevaisuutta. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti opiskelijoiden kuulemisen oppimisen tuen kehittämiseen liittyen. Kuulemisen toteutti Fountain Park ja se järjestettiin ajanjaksolla 22.11.–13.12.2023. Vastauksia tuli yhteensä 6553, joista 4005 lukiokoulutuksen ja 2352 ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Opiskelijoilta kysyttiin, millaista oppimisen tukea he olivat saaneet opiskeluihinsa ja miten se oli vastannut heidän tarpeisiinsa sekä minkälaista tukea he olisivat toivoneet saaneensa opiskeluun. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti ammatillisen koulutuksen järjestäjille 17.1.2024 seminaarin ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. Tilaisuudessa esiteltiin suunniteltuja muutoksia ja kuultiin koulutuksen järjestäjien näkemyksiä. 

Hallituksen esityksen luonnoksesta on pyydetty lausunnot laaja-alaisesti keskeisiltä sidosryhmiltä. Esitysluonnos on ollut lausunnolla 6.5.2024–16.6. 2024. Esitysluonnokseen annettiin yhteensä 255 lausuntoa. Lausuntotiivistelmä ja lausunnot ovat luettavissa esityksen hankesivuilla tunnuksella OKM059:00/2023. 

Hallituksen esitys on ollut arvioitavana lainsäädännön arviointineuvostossa. Arviointineuvosto antoi esityksestä lausunnon 29.8.2024 ja arviointineuvoston asiassa antama lausunto on luettavissa osoitteessa file:///C:/Users/03003733/Downloads/Arviointineuvoston%20lausunto%20ammatillisen%20koulutuksen%20kokeilulaista.pdf .  

Hallituksen esitys on käsitelty kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa. Esityksestä on käyty kunnan viranhaltijain neuvotteluoikeudesta annetun lain (389/1944) mukaiset neuvottelut sekä saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 9 §:n mukaiset neuvottelut. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM059:00/2023 .  

2.1  2.1 Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjaus

2.2  2.2 Henkilöstökoulutus ja muu ammatillinen koulutus

2.3  2.3 Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä

2.4  2.4 Oppimisen tuki

Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on varmistaa opiskelijan tarvitsema opetus, ohjaus, tukitoimet koulutuksen kaikissa vaiheissa niin, että opiskelija voi saavuttaa koulutukselle asetetut ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelu perustuu opiskelijalle laadittavaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmaan, johon kirjataan yksilölliset osaamisen tunnistamista, tunnustamista, hankkimista, kehittymistä ja osoittamista sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevat tiedot. 

Ammatillisen koulutuksen tuki ja ohjaus perustuvat ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä säädettyihin tuen muotoihin. Osaamisen hankkimiseksi opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että opetus ja ohjaus toteutetaan ottaen huomioon arvioitu oppilaitoksessa ja muissa oppimisympäristöissä toteutettavan opetuksen ja ohjauksen tarve sekä määrä. Opiskelijalla on oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opinto-ohjausta. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneella henkilöllä, jonka tarkoituksena on hakeutua tutkinnon suorittamisen jälkeen jatko-opintoihin, mutta joka ei ole saanut opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, on oikeus saada ohjausta jatko-opintoihin liittyvään hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana. Ohjauksesta vastaa se koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaitoksessa tutkinto on suoritettu. 

4.1  4.1 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi laki ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilusta. Lisäksi muutettaisiin lakia ammatillisesta koulutuksesta sekä lakia opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta. Lakia valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä muutettaisiin siten, että siellä huomioitaisiin ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin tehtävät muutokset. 

Toiminnanohjauksen kokeilu 

Esityksessä ehdotetaan toteutettavan 1 tammikuuta 2026 alkava ja 31 joulukuuta 2033 loppuva kokeilu ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksesta. Kokeilussa osa ammatillisen koulutuksen järjestäjistä olisi muista koulutuksen järjestäjistä poikkeavassa ohjausmenettelyssä. Kokeilussa mukana olevien järjestämislupamenettelyä ja siihen liittyvää normiohjausta kevennettäisiin ja näille koulutuksen järjestäjille annettaisiin laaja tutkintojen järjestämisoikeus. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitäisi neljän vuoden välein koulutuksen järjestäjien kanssa neuvottelut koulutuksen vaikuttavuutta ja laatua koskevista tavoitteista. Tavoitteet kirjattaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja koulutuksen järjestäjän väliseen sopimukseen, ja tavoitteiden toteutumista seurattaisiin kokeilun aikana. Neuvotteluissa pyrittäisiin yhteensovittamaan kansallisia ja paikallisia tavoitteita. Koulutuksen järjestäjät arvioisivat alueen tarpeita yhdessä keskeisten muiden aluetoimijoiden kanssa ja tekisivät esityksen strategisista tavoitteista. Opetus- ja kulttuuriministeriö toisi keskusteluun kansallisia tavoitteita. 

Toiminnanohjauksen kokeiluun valittaisiin koulutuksen järjestäjiä mahdollisimman kattavasti. Valittavien koulutuksen järjestäjien joukon tulisi suuruudeltaan olla sellainen, että kahdenväliset neuvottelut koulutuksen järjestäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä olisivat mahdollisia. Esityksessä ehdotetaan, että kokeiluun valittaisiin enintään 40 koulutuksen järjestäjää. Kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien olisi muodostettava sellainen kokonaisuus, jonka perusteella olisi mahdollista arvioida sekä kansallisen että alueellisen laadun ja vaikuttavuuden kehittymistä. Kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien valinta perustuisi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tekemään pisteytykseen. Pisteytyksen perusteista säädettäisiin lailla. Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi lisäksi huolehdittava kokeiluun osallistuvia koulutuksen järjestäjiä valitessa, että kokeiluun osallistuvien kokonaisuus olisi riittävän monipuolinen tutkintotarjonnaltaan ja valtakunnallisesti riittävä opiskelijavuosimäärältään. Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi huolehdittava, että kokeiluun osallistujia olisi molemmilla kansalliskielillä, ja että kokeiluun osallistuisi sekä julkisoikeudellisia että yksityisoikeudellisia koulutuksen järjestäjiä. Kokeiluun osallistuvalla koulutuksen järjestäjällä olisi lisäksi oltava riittävät taloudelliset edellytykset tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseksi. Valituksi voisi tulla myös muu kuin monialainen järjestäjä, jos koulutuksen järjestäjällä olisi erikoistunutta osaamista tai se olisi muutoin merkittävä alueellinen tai kansallinen toimija ja sillä olisi lisäksi kokeilun edellyttämää kyvykkyyttä kokeiluluvan mahdollistamaan laajempaan toimintaan. 

Kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien järjestämisluvat korvattaisiin määräajaksi kokeiluluvilla. Kokeiluluvat korvaisivat olemassa olevat järjestämisluvat kokeilun voimassaolon ajaksi. Kokeiluluvan saaneella ammatillisen koulutuksen järjestäjällä olisi pääsääntöisesti oikeus järjestää kaikkia ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeseen kuuluvia tutkintoja ja niin sanottua laajennettua oppisopimuskoulutusta niiden tutkintojen ja osaamisalojen osalta, joita koulutuksen järjestäjällä ei olisi kokeiluluvassaan. Lisäksi koulutusta voisi järjestää tarvittaessa myös työvoimakoulutuksena ja englannin kielellä. 

Rahoitusjärjestelmä 

Esityksessä ehdotetaan, että ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää uudistettaisiin siten, että jatkossa valtion talousarvioon sisältyvä ammatillisen koulutuksen määräraha koostuisi toteumiin perustuvasta laskennallisesta perusrahoituksesta sekä harkinnanvaraisesta rahoituksesta.  

Toteumiin perustuvan laskennallisen perusrahoituksen rahoitusosuudet muodostuisivat toteutuneista opiskelijavuosista, joiden osuus olisi 50 prosenttia, suoritetuista tutkinnon osista ja tutkinnoista, joiden osuus olisi 30 prosenttia, valmistuneiden työllistymisestä ja jatko-opiskelusta, joiden osuus olisi 18 prosenttia, sekä opiskelijapalautteesta ja työelämäpalautteesta, joiden osuus olisi yhteensä 2 prosenttia. Toteumatietoina käytettäisiin kahden varainhoitovuotta edeltävän heinäkuun 1. päivän ja kesäkuun 30. päivän välille sijoittuvan ajanjakson tietoja. 

Rahoitusmallia yksinkertaistettaisiin ja ohjausvaikutusta parannettaisiin karsimalla merkittävästi painotus- ja korotustekijöitä ja niiden kertoimia, sekä keskittämällä jäljelle jäävät kustannusvaikutuksia tasaavat painotus- ja korotustekijät opiskelijavuosirahoitukseen. Toteutuneita opiskelijavuosia painotettaisiin jatkossa tutkintorakenteeseen kuuluvien eri tutkintojen, tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen järjestämisellä. Lisäksi niitä painotettaisiin opiskelijan lähtötasolla, jota varten luotaisiin oma painotuskertoimensa. Toteutuneita opiskelijavuosia korotettaisiin vaativan erityisen tuen ja majoituksen järjestämisellä. Lisäksi säilytettäisiin nykytilaa vastaavasti tutkintotyyppikerroin, jolla alennetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoitusta suhteessa perustutkintoihin. 

Harkinnanvaraisella rahoituksella rahoitettaisiin jatkossa eduskunnan päättämät kohdennukset ja lisäykset, strategisen kehittämisen rahoitus, koulutuksen järjestämiskustannuksiin liittyvistä syistä ja muista välttämättömistä tarpeista aiheutuvat rahoituksen korotukset sekä edellisen varainhoitovuoden korjaukset ja oikaisut. Harkinnanvarainen rahoitus olisi osa yleiskatteellista valtionosuusrahoitusta. 

Muu ammatillinen koulutus ja henkilöstökoulutus 

Esityksessä ehdotetaan, että ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukainen muu ammatillinen koulutus, joka on sellaista ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta, jonka tavoitteena ei ole tutkinnon tai sen osan suorittaminen, sekä henkilöstökoulutusta koskevat lain kohdat kumottaisiin. Ammatillisena koulutuksena ei siten voisi enää jatkossa järjestää ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta, eikä henkilöstökoulutusta. 

Oppimisen tuki 

Esityksessä ehdotetaan, että opiskelijalla olisi oikeus oppimisen tukeen osana tutkintokoulutusta. Oppimisen tuki olisi opettajan antamaa tukiopetusta sekä opetus- ja ohjaushenkilöstön antamaa tukea ja ohjausta, mitä opiskelija tarvitsee tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Oppimisen tuesta säädettäessä kumottaisiin säännös oppimisvalmiuksia tukevista opinnoista. Oppimisen tuki toteutettaisiin matalan kynnyksen tukiopetuksena, tukena ja ohjauksena ja sitä tulisi olla opiskelijoille saatavissa riittävästi, oikea-aikaisesti ja laadultaan sellaisena, että se edistäisi opiskelijoiden osaamista, osaamisen osoittamista näytöissä, valmistumista, työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä sekä hyvinvointia. 

Lisäksi säädettäisiin oikeudesta erityiseen tukeen. Opiskelijalla olisi oikeus erityiseen tukeen, jos hän tarvitsee todennettujen oppimisvaikeuksien, sairauden tai vamman vuoksi säännöllistä ja pitkäaikaista erityisopetusta tutkinnon tai koulutuksen mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi eikä oppimisen tuki olisi riittävää opiskelijan tuen tarpeiden kannalta. Erityinen tuki olisi erityisopettajan antamaan erityisopetusta. Lisäksi erityinen tuki olisi erityisopettajan konsultaatioon perustuvaa muuta opetusta ja ohjausta sekä opiskelijan tarvitsemia muita erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyjä. 

4.2  4.2 Pääasialliset vaikutukset

5.1  5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilulla tavoitellaan nykyistä parempaa vaikuttavuutta ja laatua. Ehdotettavalla ratkaisulla etsittäisiin kokeiluun mukaan tulevien koulutuksen järjestäjien kanssa yhteisiä ratkaisuja pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa tunnistettuihin ammatillisen koulutuksen kehittämiskohteisiin. Vaikuttavuutta ja laatua voitaisiin pyrkiä edistämään myös ainakin kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Ammatillisen koulutuksen järjestämislupasääntelyä voitaisiin purkaa siten, että järjestämisluvissa ei määrättäisi tutkinnoista, vaan tarjonta olisi koulutuksen järjestäjän päätettävissä vapaasti. Toinen vaihtoehto lisätä vaikuttavuutta olisi määrätä järjestämisluvissa tutkinto- tai koulutusalakohtaiset tarjonnan vähimmäis- ja enimmäismäärät. 

Ammatillisen koulutuksen järjestämislupia voitaisiin muuttaa siten, että niissä ei pääsääntöisesti määrättäisi tutkinnoista, joita järjestäjällä on lupa järjestää. Järjestäjä voisi omalla päätöksellään muuttaa koulutustarjontaa vastaamaan alueensa kysyntää. Luvissa rajoitettaisiin ainoastaan sellaisten tutkintojen järjestämistä, joiden järjestämisedellytyksistä on säädetty muussa lainsäädännössä. Tällaisia ovat esimerkiksi niin sanotun kuljettajadirektiivin alaiset tutkinnot. 

Mikäli lupasääntely tutkintotarjonnan osalta avattaisiin vailla muuta sääntelyä, sillä saattaisi olla ennakoimattomia ja epätarkoituksenmukaisia vaikutuksia ammatillisen koulutuksen tarjonnan kokonaisuuteen. Koulutuksen järjestäjien valitessa laajasti opiskelija- ja suoritusmääriin perustuvan ansaintalogiikan, saattaisi osaavan työvoiman saatavuus joillain toimialoilla kärsiä. Muutos saattaisi kohdella eri maantieteellisiä alueita eri tavoin, mikäli koulutuksen järjestäjien strategia maan eri osissa olisi erilainen. 

Toinen vaihtoehto olisi voimassa olevien ammatillisen koulutuksen järjestämislupien velvoittavuuden lisääminen. Järjestämisluvissa luetellaan koulutuksen järjestäjälle myönnetyt oikeudet järjestää tutkintoja ja koulutusta. Ammatillisen koulutuksen vaikuttavuuden parantamiseksi lupasääntelyn velvoittavuutta voitaisiin lisätä. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi asettaa luvissa vähimmäis- ja enimmäismääriä tiettyjen tutkintojen tarjonnalle. Ministeriö määrittäisi kullekin järjestäjälle sen toimintaa velvoittavan alakohtaisen koulutustarjonnan tason. 

Velvoittavuuden kasvattamisella voitaisiin kohdentaa koulutusta esimerkiksi ennakointitulosten mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen periaatteena on 1990-luvun lopulta lähtien ollut strategisen suunnittelun mahdollistaminen järjestäjätasolla. Lähtökohtana on ollut, että paikallisiin tarpeisiin on kyettävä vastaamaan mahdollisimman joustavasti. Tämä on tarkoittanut, että opetus- ja kulttuuriministeriö ei pääsääntöisesti ole asettanut koulutuksen järjestäjille alakohtaisia normeja. Sääntely on ollut määrällistä ja liittynyt koulutuksen järjestäjien kokonaisopiskelijamääriin. Normiohjauksen kasvattaminen vähentäisi paikallista reagointikykyä ja saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa lupasääntely hidastaisi uusiin koulutustarpeisiin vastaamista. Esimerkiksi uuden tuotantolaitoksen perustamisen aiheuttamiin osaamistarpeisiin vastaaminen edellyttäisi järjestämisluvan muutosta. Lupamenettelyn normatiivisuuden lisääminen saattaisi myös vaikeuttaa koulutuksen järjestäjän mahdollisuuksia ottaa huomioon väestön koulutuskysyntä ja hakijoiden omat tavoitteet. Liiaksi etukäteen säännelty koulutustarjonta voisi heikentää koulutukseen hakeutuvien motivaatiota ja pitkällä aikavälillä vaikuttaa kielteisesti ammatillisen koulutuksen vetovoimaan. 

Valmisteluvaiheessa arvioitiin kokeilun toteuttamista satunnaistettuna kenttäkokeiluna, jossa kokeiluluvat myönnettäisiin arpomalla. Satunnaistettuja kenttäkokeiluja pidetään luotettavimpana tapana tuottaa vaikuttavuutta koskevaa tietoa yhteiskuntapolitiikassa, ja tällaisia on toteutettu Suomessa viime vuosina muun muassa kaksivuotisen esiopetuksen kohdalla. Tässä yhteydessä arpomiseen perustuvaan toteuttamistapaan katsottiin kuitenkin sisältyvän liian suuria riskejä opiskelijoiden sivistyksellisten perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta, jos kokeiluun valikoituisi sellaisia koulutuksen järjestäjiä, jotka eivät pystyisi järjestämään koulutusta tutkintojen perusteiden mukaisesti laadukkaasti. Tällä olisi vaikutuksia myös työ- ja elinkeinoelämän edellytyksiin kehittää toimintaansa. Kokeiluun saattaisi valikoitua myös sellaisia koulutuksen järjestäjiä, joilla ei ole edellytyksiä laajentaa koulutustarjontaansa varmistaen samalla laadukkaan tutkintokoulutuksen järjestämisen. Mikäli koulutuksen järjestäjän kyvykkyyttä ja edellytyksiä käynnistää uusia tutkintokoulutuksia ei etukäteen arvioitaisi, se voisi vaarantaa opiskelijoiden ammatillisesta koulutuksesta annetulla lailla säädetyt oikeudet. 

Kokeilulain valmistelussa arvioitiin satunnaistettua kenttäkokeilua myös siitä näkökulmasta, että kokeilulain voimassaolo ylittäisi hallituskausia. Koska tulevien hallitusten päätösmahdollisuuksia ei voida etukäteen rajoittaa, olisi todennäköistä, että kontrolliryhmään kohdistuisi kokeilun aikana muutoksia, jotka vaikuttaisivat vertailuasetelmaan. Näin ollen kokeilun tuomia muutoksia suhteessa nykytilaan ei voitaisi luotettavasti arvioida. Vertailuasetelman lukitseminen voisi asettaa kokeilun ulkopuoliset järjestäjät epäedulliseen asemaan toiminnan kehittämisen suhteen. 

Kokeiltava toiminnanohjausmalli keventää koulutuksen järjestämistä koskevaa sääntelyä olennaisesti, mutta perustuslain 22 §:n mukaisesti julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen myös kokeilun aikana kokeiluluvan saaneiden koulutuksen järjestäjien toiminnassa. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa hallituksen esitykseen laeiksi perusopetuksen, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain muuttamisesta (70/2002 vp) todetaan, että edellytyksenä kokeiluluvan myöntämiselle tulee valiokunnan mielestä kuitenkin olla, että hakijalla ja asianomaisella koululla tai oppilaitoksella on edellytykset panna kokeilu toimeen sen tarkoitusta vastaavalla tavalla ja opetukseen liittyviä oppilaiden oikeuksia vaarantamatta. 

Koska koulutuksen järjestäjien edellytysten suhde perusoikeuksien toteutumiselle uudessa toiminnanohjausmallissa ei ole yksiselitteinen, valmistelussa arvioitiin, että kokeilua ei voida toteuttaa myöskään siten, että ensin arvioitaisiin vähimmäiskriteerit kokeiluluvan hakemiselle, minkä jälkeen kokeiluluvat arvottaisiin kriteerit täyttäneiden hakijoiden keskuudessa. Tällaisten vähimmäiskriteerien määrittely kattavalla tavalla, ja näiden kriteerien tason asettaminen sopivalle tasolle, olisi erittäin haastavaa. Jos kriteerit asetettaisiin liian tiukoiksi, muiden kuin kokeiluluvan saaneiden kelpoisten hakijoiden joukko muodostuisi liian pieneksi mallin vaikutusten arvioimisen kannalta. Jos kriteerit asetettaisiin puolestaan liian löyhiksi, syntyisi opiskelijoiden perusoikeuksiin kohdistuva riski. 

Valmistelussa arvioitiin, että hakijoiden edellytysten arviointi pisteyttämällä, ja näiden pisteiden käyttäminen kokeilulupien myöntämisessä, toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla kokeilun vaikuttavuutta koskevia tavoitteita suhteessa perusoikeuksien toteutumista koskeviin reunaehtoihin. 

5.2  5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

6.1  6. 1 Lausuntokierros

Toiminnanohjauksen kokeilu 

Toiminnanohjauksen kokeilua kannatettiin laajasti. Kokeilun katsottiin vähentävän toiminnanohjaukseen liittyvää byrokratiaa ja lisäävän koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia vastata alueensa tarpeisiin. Kokeilun katsottiin lisäävän koulutuksen järjestäjien ja hallinnon vuorovaikutusta. Lausunnonantajat kannattivat sitä, että kokeiluun valittaisiin edustavasti koulutuksen järjestäjiä, ja että kokeilu olisi riittävän laaja. 

Useat lausunnonantajat katsoivat, että kokeilun tavoitteita sekä koulutuksen järjestäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön välisiä toimivaltasuhteita olisi täsmennettävä. Lain tavoitteet on todettu ehdotetun kokeilulain ensimmäisessä pykälässä ja sen säädöskohtaisissa perusteluissa. Jatkovalmistelussa pykälän perusteluita täsmennettiin. 

Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota siihen, että valintamenettelyn tulisi olla esitysluonnoksessa kuvattua täsmällisempi ja läpinäkyvämpi. Myös kokeilun seurannan edellytyksiin kiinnitettiin huomiota. Osa lausunnonantajista esitti, että seurannan tavat ja kriteerit tulisi ottaa paremmin huomioon säädöstekstissä. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että kokeiluun valittavilla tulisi olla tosiasialliset toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset vastata väestön ja työelämän tarpeisiin. Jatkovalmistelussa kokeiluun hakua ja siihen valintaa koskevia säädöksiä kehitettiin. Valinnan menettelyt ja kriteerit kirjattiin lakiin. Läpinäkyvyyden ja menetelmäosaamisen varmistamiseksi hakijoiden pisteytyksen tekisi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi, joka on lainsäädäntönsä nojalla riippumaton koulutuksen arviointielin. Perusteluihin lisättiin analyysia tutkimusasetelman muodostamisen edellytyksistä ja sen suhteesta hakijoiden kyvykkyyden arvioimiseen. Kokeilun seurantaa koskevaa säädöstä täsmennettiin ja seurannan toteuttaminen ja suunnittelu annettaisiin Karvin tehtäväksi. 

Pääsiallisesti esitystä rajoitettavista tutkinnoista kannatettiin. Muutamat lausunnonantajat esittivät, että kasvatus- ja ohjausalan tutkinnon ja myös muiden SORA-säädösten alaisten tutkintojen tulisi olla rajoitettavia tutkintoja. Toiminnanohjauksen kokeilun tavoitteena on mahdollistaa järjestäjälle kattavat edellytykset vastata alueensa koulutustarpeeseen. Mikäli tutkintoja rajattaisiin ehdotettua enemmän, kaventuisivat myös koulutuksen järjestäjän reagointimahdollisuudet. Kokeilussa mukana olevia koulutuksen järjestäjiä koskisivat toimintalainsäädännön mukaiset velvoitteet mukaan lukien SORA-säädökset. Kasvatus- ja ohjausalan tutkintoja järjestetään laajasti jo tällä hetkellä. 

Useassa lausunnossa todettiin, että kokeiluun velvoittaminen ei ole tarkoituksenmukainen lähtökohta neuvottelumenettelyn edellyttämälle luottamukselle ja yhteiselle sopimiselle. Jatkovalmistelussa kyseinen pykälä poistettiin lausuntopalautteen perusteella esityksestä. 

Osa lausunnonantajista näki päätösvallan epäsuhtaiseksi koulutuksen järjestäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että ministeriö päättäisi koulutuksen järjestäjän toiminnallisista ja määrällisistä tavoitteista tilanteissa, joissa järjestäjän tavoitteita ja kansallisia tavoitteita ei saataisi yhteensovitettua, eikä sopimusta syntyisi. Jatkovalmistelussa kyseinen pykälä päätettiin poistaa esityksestä lausuntopalautteen perusteella. Ristiriitatilannetta koskevasta menettelystä säädettäisiin osana kokeiluluvan peruuttamista koskevaa kokeilulain 12 §:ää. Mikäli sopimukseen ei päästäisi, opetus- ja kulttuuriministeriö voisi peruuttaa kokeiluluvan sillä edellytyksellä, että koulutuksen järjestäjä suuntaa koulutusta kokeilun tavoitteet huomioiden oleellisen epätarkoituksenmukaisesti. 

Osa lausunnonantajista totesi olevan epäselvää, missä kokeilussa mukana olevien opiskelijavuosien enimmäismäärästä päätettäisiin. Epäselvää oli, päätetäänkö niistä kokeiluluvassa vai koulutuksen järjestäjän ja ministeriön välisessä sopimuksessa. Esitystä täsmennettiin siten, että kokeilulupaa koskevaan 3 §:ään lisättiin uusi momentti, jossa todetaan, että opiskelijavuosien enimmäismäärä on se, joka koulutuksen järjestäjälle on sen vanhassa järjestämisluvassa määrätty kokeilulain voimaan tullessa. 

Tutkintojen vapaata järjestämisoikeutta englannin kielellä kannatettiin laajasti erityisesti osaavan työvoiman saatavuuden näkökulmasta. Joissakin lausunnoissa nostettiin esille suomen ja ruotsin kielen taidon välttämättömyys erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Lisäksi esimerkiksi Opetushallitus totesi, että ammatillisessa koulutuksessa on useita tutkintoja, joista valmistutaan ammatteihin, joissa tarvitaan ainakin välttävää kotimaisten kielten osaamista. Opetushallituksen lausunnon mukaan tutkinnon perusteiden kielitaitovaatimukset on tarpeen arvioida tutkintokohtaisesti, mikäli koulutuksia järjestetään jatkossa entistä enemmän englannin kielellä. Hallituksen esityksen perusteluissa on avattu kansalliskielten opetusta myös niissä tapauksissa, joissa tutkintokielenä on englanti. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon uudet tutkinnon perusteet tulivat voimaan 1.8.2024. Näissä on määritelty ammattitaitovaatimukset ja osaamisen osalta määritelty sellaisia tekijöitä, joilla pystytään jatkossa valmistamaan ammattitaitoisia ja osaavia lähihoitajia ensisijaisesti Suomen työmarkkinoille. Osaamisaloja on seitsemän, ja kaikissa osaamisaloissa ammattitaitovaatimuksena kielitaidon osalta on määritelty näin: ”käyttää työtehtävissä kahta kotimaista kieltä (suomi, ruotsi tai saame) sekä yhtä vierasta kieltä”. Osaamisen arvioinnin osalta on myös määrätty, ettei osaamisen arviointia voida mukauttaa mikäli potilas- ja asiakasturvallisuus tai lääkehoito vaarantuu. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa ei voida poiketa lääkehoitoon eikä potilas- ja asiakasturvallisuuteen liittyvistä ammattitaitovaatimuksista. Näin määräysten osalta tutkinnon suorittaneen kielitaito ja ammattiosaaminen tulee olla sellaisella tasolla, että hän kykenee suoriutumaan vaativista lähihoitajan työtehtävistä. Kasvatus- ja ohjausalan tutkinnon osalta Opetushallitus arvio perusteen kielitaitovaatimukset ennen kokeilun alkua. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt vuoden 2023 ammatillisen koulutuksen strategiarahoituksella ammatillisen koulutuksen järjestäjien yhteistyönä toteutettavan verkostohankkeen, jolla kehitetään vieraskielistä opetusta sekä parannetaan kotimaisten kielten opetuksen tarjontaa ja laatua. Strategiarahoituksella 1.1.2023–31.12.2024 toteutettavan kehittämis- ja koulutuskokonaisuuden sisältöjen ja tavoitteiden tulee palvella opiskelijan yksilöllisiä tarpeita ja hyödyntää jo luotuja hyviä käytäntöjä (esimerkiksi kielitietoinen opetus). Hankkeella tuetaan hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen vähenee ja valmistuneiden työllistyminen paranee. Hallitusohjelman mukaisesti englanninkielisten ammatillisten opintosisältöjen tarjontaa lisätään ja samalla varmistetaan mahdollisuus kotimaisten kielten riittävään opiskeluun. Lisäksi uudistetaan koulutuksen tarjonta vastaamaan nykyistä paremmin työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin, vienti- ja teollisuusmaakuntien tarpeet huomioiden. Hallitusohjelman mukaan maahan muuttavan työvoiman kielitaidon turvaamiseksi molempien kotimaisten kielten koulutuksen ja kielitutkintojen tarjontaa ja laatua parannetaan. 

Useat lausunnonantajat katsoivat kokeiluajan olevan pitkä. Kokeilun vaikuttavuuden seuraamisen tärkeyttä myös kokeilun aikana pidettiin tärkeänä ja ehdotettiin, että laajempi arviointi toteutettaisiin jo ensimmäisen nelivuotien strategiakauden jälkeen. Esitystä täsmennettiin kokeilun seurannan ja väliarvioinnin osalta saadun lausuntopalautteen perusteella. Asiaa käsitellään kappaleessa Toimeenpano ja seuranta. 

Useat lausunnonantajat kantoivat huolta niistä koulutuksen järjestäjistä, jotka eivät ole mukana kokeilussa ja joihin ei sovelleta kokeilulakia. Lausunnoissa edellytettiin varmistettavan, että näiden koulutuksen järjestäjien toimintamahdollisuudet säilyvät, ja että näiden koulutuksen järjestäjien järjestämislupien muutoshakemukset käsitellään kohtuullisessa aikataulussa. Ehdotetuissa säädöksissä ei esitetä muutoksia järjestämislupamenettelyyn muiden kuin kokeilulain piirissä olevien koulutuksen järjestäjien osalta. 

Oikeusministeriö käsitteli lausunnossaan ehdotettua kokeilulakia pykälä pykälältä. Oikeusministeriön huomiot otettiin esityksen jatkovalmistelussa pääasiallisesti huomioon kauttaaltaan. Lisäksi oikeusministeriö lausui esityksen säätämisjärjestämisperusteluista, jotka olivat lausuntoluonnoksessa puutteelliset. Esitystä täsmennettiin jatkovalmistelussa tältä osin. 

Rahoitusjärjestelmän uudistus 

Rahoitusjärjestelmän muuttamista koskevia tavoitteita sekä tehtyjä esityksiä kannatettiin laajalti. Rahoitusjärjestelmän muuttamista valtaosin opiskelijavuosiin perustuvasta rahoituksesta enemmän suorituksia (tutkinnot, tutkinnon osien osaamispisteet) sekä työllistymistä ja jatko-opiskelua painottavaksi pidettiin hyvänä. Eräät yksittäiset lausunnonantajat vastustivat ehdotusta erityisesti oppivelvollisten opiskelijoiden osalta. Rahoitusmallin yksinkertaistaminen painotus- ja korotustekijöiden kertoimia karsimalla saa yleisellä tasolla jakamattoman kannatuksen. Lausunnonantajat kantoivat hyvin laajasti huolta aikuiskoulutuksen asemasta, ja siitä kuinka koulutuksella voidaan vastata työelämän muutostarpeisiin. Rahoituksen laskentamalleja toivottiin laajasti, jotta koulutuksen järjestäjät pystyvät ennakoimaan rahoitustaan toiminnan muuttuessa. 

Esitykseen koskien harkinnanvaraista rahoitusta suhtauduttiin sekä kielteisesti että myönteisesti. Harkinnanvaraista rahoitusta pidettiin tärkeänä esimerkiksi muutostilanteiden hallinnassa. Toisaalta lausunnoissa korostettiin, ettei se saa vähentää kohtuuttomasti laskennallisen rahoituksen osuutta. 

Opiskelijavuosirajausta muiden kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen osalta pääsääntöisesti kannatettiin. Osa koulutuksen järjestäjistä halusi tarkennusta neljän vuoden ajaksi kiinnitettyyn enimmäisopiskelijamäärään. Joissain lausunnoissa ehdotettiin pohdittavaksi opiskelijavuosien enimmäismäärän tapaan myös tutkintojen ja tutkinnon osien enimmäismäärän säätämisestä järjestämisluvassa ja siten rahoitusmallissa. 

Muun ammatillisen koulutuksen poistamista ammatillisesta koulutuksesta sekä sen rahoituksesta sekä kannatettiin että vastustettiin. Esitystä pidettiin perusteltuna kilpailuneutraliteettinäkökulmasta. Lausunnoissa ehdotettiin, että jos muu ammatillinen koulutus poistetaan, pitäisi olla siirtymäaika, jolloin selvitettäisiin, onko osa muuhun ammatilliseen koulututukseen kuuluvasta koulutuksesta siirrettävissä osaksi tutkintokoulutusta. Jatkovalmistelussa esitystä päätettiin muuttaa lausuntopalautteen perusteella siten, että 8 §:n 1 kohdan mukainen muu ammatillinen koulutus poistettaisiin laista ja rahoitusjärjestelmästä vasta kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen, ja että siirtymäajalla 8 §:n 1 kohdan mukaisesta muusta ammatillisesta koulutuksesta olisi mahdollista periä opiskelijamaksuja. 

Opiskelijamaksujen poistamista sekä kannatettiin että vastustettiin. Usea lausunnonantaja kannatti opiskelijamaksujen poistoa sekä tähän liittyen ammatti- ja erikoisammattitukintojen rahoituksen leikkauksen poistamista. Useat lausunnonantajat esittivät harkittavaksi, että opiskelijamaksuista ei luovuttaisi. Joissakin lausunnoissa esitettiin, että ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista voitaisiin edelleen periä maksuja perustellusta syystä, esimerkiksi erityisen kalliissa koulutuksissa. Jatkovalmistelussa esitystä päätettiin lausuntopalautteen perusteella muuttaa siten, että opiskelijamaksut säilytettäisiin. Koska opiskelijamaksut säilytetään, päätettiin myös säilyttää tutkintotyyppikerroin. 

Eräät lausunnonantajat pitivät ennestään työllisinä olleiden jättämistä pois rahoituksen työllistymiskriteeristä ongelmallisena. Useat lausunnonantajat haluaisivat säilyttää rahoituksen myös niiden osalta, joilla on aiempi perusasteen jälkeinen tutkinto. Erityisesti kannettiin huolta niistä tutkinnoista, joissa koko tutkinnon suorittaminen on edellytys uuden ammatin saamisen, esimerkiksi lähihoitajan koulutus. Osa lausunnonantajista ehdotti ylioppilastutkinnon rinnastamista jatkossakin ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oleviin koko tutkinnosta saatavassa rahoituksessa. Jatkovalmistelussa esitystä laskentaperusteasetukseksi päätettiin lausuntopalautteen perusteella muuttaa siten, että ylioppilastutkinnon suorittaneet rinnastettaisiin rahoituksessa tutkintoa vailla oleviin. Asiasta säädetään opetus- ja kulttuuriministeriö asetuksella, joka annetaan lakien voimaantulon jälkeen, kuten kappaleessa Lakia alemman tasoinen säätely todetaan. 

Osa lausunnonantajista vastusti tai suhtautui varauksella erityisen tuen kertoimen poistamiseen. Useat lausunnonantajat vaativat yhteiskuntavastuun huomioon ottamista rahoituksen kriteerinä. Käytännössä tämä olisi mahdollista lähtötasokriteerin käyttöön otolla, jossa pohjana olisi opiskelijoiden peruskoulun päättötodistuksen arvosanatiedot. Osassa lausuntoja kiinnitetiin huomiota siihen, että myös niiden osalta lähtötasoa pitäisi voida huomioida, joilla päättötodistusta ei ole. 

Sisäoppilaitosmuotoisen majoituskertoimen poistoa vastustettiin joissakin lausunnoissa erityisesti kansanopistojen taholta. Kansanopistojen mukaan sisäoppilaitosmuotoinen asuminen ei ole vain majoituspalvelua, vaan kysymys on laajemmasta pedagogisesta lähestymistavasta ja investoimisesta oppimisympäristöön. Jatkovalmistelussa esitystä laskentaperusteasetukseksi päätettiin lausuntopalautteen perusteella muuttaa siten, että majoituksessa säilyisi nykytilaa vastaavasti kolme korotuskerrointa. Asiasta säädetään opetus- ja kulttuuriministeriö asetuksella, joka annetaan lakien voimaantulon jälkeen, kuten kappaleessa Lakia alemman tasoinen säätely todetaan. 

Opiskelija- ja työelämäpalautteet osana rahoitusta jakoivat lausunnonantajien mielipiteitä. Osa haluaisi säilyttää vähintään nykyisen kolmen prosentin tason tai jopa nostaa sitä. Osa haluasi poistaa palautteet rahoituksesta kokonaan, vaikka niitä pidettiinkin laadun kehittämisen kannalta tarpeellisena. Ennen kaikkea työelämäpalautteen keräämistä pidettiin työllistävänä. Vankilaopetuksen rahoituksen turvaamista ja yhdenvertaisuudesta huolehtimista pidetään tärkeänä. Rahoitusmuutosten rajaamista siirtymäajan puitteissa kannatettiin yleisesti. 

Lapin liitto ja kaksi Lapin koulutuksen järjestäjää ehdottaa, että oppivelvollisten matka- ja majoituskorvaukset tulee siirtää Kelalle opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi. 

Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan luonnoksessa esitetyt muutokset eivät uudistaisi ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää riittävästi ja luonnoksessa esitetty rahoitusjärjestelmä olisi edelleen hyvin monimutkainen. Lisäksi esityksessä ei huomioida riittävästi ensimmäistä ammatillista tutkintoa suorittavia nuoria. Puolet rahoituksesta kohdentuisi edelleen opiskelijavuosien mukaan. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan aikuisten jatkuvan oppimisen koulutuksen osalta rahoituksen painopisteen tulisi olla suoritetuissa opinnoissa ja opintojen jälkeisessä työllistymisessä, ei opiskelijavuosissa. Valtiovarainministeriö esitti lausunnossaan, että ammatillisen koulutuksen rahoituksessa eriytetään nuorten ja aikuisten budjettirahoitus mikä tukisi myös pääministeri Orpon hallituksen huhtikuussa 2024 kehysriihessä päättämän 100 miljoonan euron säästön kohdentamista aikuisten ja ammatillisen tai korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Esitys rahoitusjärjestelmän uudistamisesta on valmisteltu hallitusohjelmakirjausten pohjalta, eikä hallitusohjelmassa ole mainintaa ammatillisen koulutuksen rahoituksen eriyttämisestä valtiovarainministeriön esittämällä tavalla. Ehdotettu rahoitusmalli takaa oppivelvollisten koulutuksen rahoittamisen, sillä oppivelvollisten opiskelijoiden toteutuneet opiskelijavuodet otetaan rahoituksessa huomioon ilman rajoituksia. 

Eniten kritiikkiä uudistuksessa sai asetusluonnoksessa ollut alojen ja tutkintojen sijoittaminen kustannusryhmiin sekä kustannusryhmien kertoimissa tapahtuneet muutokset. Valtaosa tästä kritiikistä koski maa- ja metsätalousalan koulutusta, jonka alan tutkintojen kustannusryhmäkertoimia pidettiin liian alhaisina. Myös eräiden muiden alojen ja yksittäisten tutkintojen kertoimia pidettiin liian alhaisina, esimerkiksi liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan sekä merenkulun. Lisäksi yleisemminkin ammatti- ja erikoisammattitutkintojen kertoimien sijoittumista kustannusryhmään yksi kritisoitiin. Esille tuotiin myös huoltovarmuuden kannalta tärkeiden alojen rahoitus, jollaisena muun muassa maatalousalan koulutusta pidettiin. Jatkovalmistelussa esitystä laskentaperusteasetukseksi päätettiin lausuntopalautteen perusteella muuttaa siten, että asetuksessa siirryttäisiin tutkintokoulutuksen viidestä kustannusryhmästä seitsemään kustannusryhmään. Tehtyjen laskelmien mukaan tutkintojen kustannusvastaavuus tulisi paremmin huomioitua rahoituksessa, jos tutkintokoulutuksessa siirryttäisiin viidestä kustannusryhmästä seitsemään kustannusryhmään. Viiden kustannusryhmän mallissa osa maa- ja metsätalousalan tutkinnoista olisi 3–7 prosenttia alirahoitettuja kustannuksiin nähden. Siirtyminen seitsemään kustannusryhmään korjaisi tämän, jolloin rahoitus vastaisi tarkemmin kustannuksia. Asiasta säädetään opetus- ja kulttuuriministeriö asetuksella, ja seitsemään koriin siirtymistä käsitellään tarkemmin kappaleessa Lakia alemman tasoinen säätely. 

Oppimisen tuen ja erityisen tuen kokonaisuus 

Lausuntopalautteen perusteella ehdotukset opiskelijan oikeudesta oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen saivat laajasti kannatusta. Useassa lausunnossa nostettiin esille, että oppimisen tuen tarve on ollut jatkuvassa kasvussa, miksi sitä tulee kehittää. Lähes kaikissa lausunnoissa kannatettiin oppimisen tukea, jossa pääpaino olisi perusteluiden mukaisesti helposti saavutettavassa tuessa, jota annettaisiin opiskelijalle heti tuen tarpeiden ilmetessä. Oppimisen tuen resurssien siirtämistä hallintopäätöksistä matalan kynnyksen oikea-aikaiseen tukeen pidettiin tavoiteltavana asiana. 

Lausuntopalautteen perustella nähtiin tärkeänä, että oppimisen tukea tulisi olla opiskelijoille saatavissa riittävästi, oikea-aikaisesti ja laadultaan sellaisena, että se edistäisi opiskelijoiden osaamista, osaamisen osoittamista näytöissä, valmistumista, työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä sekä hyvinvointia. Myös oppimisen tuen kytkeminen tiiviisti koulutuksen tavoitteiden saavuttamiseen nähtiin tärkeäksi ammatillisen koulutuksen laajempiakin tavoitteita edistäväksi ratkaisuksi. Osa totesi myös, että on hyvä, ettei oppimisen tukea järjestettäisi omina opintojaksoinaan, vaan koko koulutuksen ajan tutkintokoulutuksen rinnalla, mikä tukee opiskelijan tavoitteiden saavuttamista. Useissa lausunnoissa todettiin, että oppimisvalmiuksia tukevia opintoja on kehitetty, ja ne on koettu toimiviksi, ja siksi hyviä käytäntöjä tulisi hyödyntää jatkossakin. Muutamissa lausunnoissa esitettiin, että oppimisvalmiuksia tukevat opinnot säilytettäisiin yhtenä oppimisen tuen muotona jatkossakin. Erityisesti kannettiin huolta maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden mahdollisuudesta kielenoppimiseen. 

Valtaosa lausunnon antajista näki esityksen erityisopettajan roolista oppimisen tuessa tarkoituksenmukaisena. Usea lausunnonantaja katsoi, että esitys vähentää byrokratiaa ja tuo joustavuutta opiskelijan tuen tarpeiden huomioon ottamiseen joustavasti. 

Useissa lausunnoissa katsottiin, että tukiopetus käsitteenä ei ole kovin soveltuva ammatilliseen koulutukseen, jossa tuki on monipuolista ja myös henkilöstössä on runsaasti myös muita kuin opettajia tukemassa opiskelija oppimista. Osa puolestaan katsoi tukiopetuksen käsitteen sopivan hyvinkin ammatilliseen koulutukseen. 

Valtaosa lausunnon antajista toi esiin huolen siitä, ettei esityksessä ole riittävästi otettu huomioon opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemista laaja-alaisemmin ja niin, että työssä korostuisi moniammatillinen yhteistyö ja yhteistyö opiskeluhuollon kanssa. Muutamassa lausunnossa huomioitiin, että yhteistyöstä kuntoutuspalveluita tuottavien toimijoiden kanssa oleva säännöksen momentti puuttui esityksestä. Jatkovalmistelussa kyseinen momentti on lisätty esitykseen ja asiaa on lisäksi täsmennetty säännöskohtaisissa perusteluissa. Useissa lausunnoissa tuotiin lisäksi esiin huoli oppivelvollisista nuorista, joiden koulutus edellyttää toimintakyvyn tukemista ja kuntoutumista, usein yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. Ratkaisuja opiskelijoiden kuntoutumiseen ehdotettiin muun muassa sote-palvelut, työpajatoiminta ja koulut yhdistämällä. Kuntaliiton ja Areenan esitys kuntouttavasta opetuksesta oli yksi ehdotus asian ratkaisemiseksi. 

Muutamat lausunnonantajat totesivat, että oppimisen tuen ja erityisen tuen eron pitää jatkossa olla kaikille selvä, ja se tulee lainsäädännössä määritellä yksiselitteisesti. Esityksessä on kuvattu oppimisen tuen ja erityisen tuen sisältöjä erityisesti säännöskohtaisissa perusteluissa. 

Lausunnoissa pääsääntöisesti kannatettiin esitystä erityisestä tuesta. Erityisesti huomioita lausunnoissa kuitenkin kiinnitettiin siihen, mitä käsitteellä ”todennettuja” esityksessä tarkoitetaan. Hallituksen esityksen säädöskohtaisia perusteluita on täsmennetty tältä osin. 

Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös ammatillisen koulutuksen erilaisiin toimintaympäristöihin, joista työpaikalla käytännön tehtävissä tapahtuva osaamisen hankkiminen on keskeistä. Tämän vuoksi joissakin lausunnoissa esitettiin, että säännöstä tarkennettaisiin työpaikalla järjestettävän koulutuksen osalta siten, että opiskelijan tulee saada myös työpaikalla tarvittava erityinen tuki. Lausuntopalautteen perusteella esitystä päätettiin muuttaa siten, että pykälän perusteluissa todettaisiin opiskelijan oikeudesta saada erityistä tukea työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä osana oppisopimukseen tai koulutussopimukseen perustuvaa koulutusta. 

Lausunnoissa esitetiin lisättäväksi perusteita erityiselle tuelle siten, että opiskelijat olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Lisäksi vammaisjärjestöt esittivät, että erityisen tuen perusteena tulisi olla myös vamma tai sairaus. Tämä mahdollistaisi sen, että vammaisen tai sairaan opiskelijan osalta huolehditaan opiskelun esteettömyydestä, tarvittavasta erityisestä tuesta sekä erityisistä opetus- ja opiskelujärjestelyistä. Muutamat lausunnon antajat totesivat, että myös terveydelliset tai sosiaaliset syyt synnyttävät tarpeen säännölliseen ja pitkäaikaiseen oppimisen tukeen, joka tulisi huomioida säädöksissä. Myös erityisen tuen säännöksessä mainittu ”muut syyt” herättivät kysymyksiä ja tarkennustarpeita. Annetun palautteen perusteella säännökseen lisättiin todennettujen oppimisvaikeuksin lisäksi erityisen tuen perusteeksi käsitteet ”vamma” ja ”sairaus” ja perusteluissa täsmennettiin säännöksessä mainittuja muita syitä. 

Useissa lausunnoissa katsottiin, että erityisopetus olisi koulutuksen järjestäjälle laajentuva tehtävä. Jatkovalmistelussa arviota henkilöstövaikutuksista täsmennettiin toteamalla, että kysymys ei ole laajentuvasta tehtävästä, sillä voimassa olevassa laissa on säännös erityisestä tuesta ja asetuksella säädetään erityistä tukea antavan henkilön kelpoisuudeksi erityisopettajan tutkinto. Valtionvarainministeriö lausui lisäksi, että esityksessä tulisi arvioida kuinka paljon esitys lisäisi erityisopettajien tarvetta ja miten tämä suhteutuu erityisopettajien tarjontaan ottaen huomioon myös sen, että samanaikaisesti ollaan uudistamassa oppimisen ja koulunkäynnin tukea myös perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Esitystä on jatkovalmistelussa täsmennetty henkilöstövaikutusten osalta. 

Muutamat lausunnonantajat katsoivat, että erityisopetuksen sitominen erityisopettajan antamaan opetukseen kaventaisi opiskelijan saamaa erityistä tukea. Muutamissa lausunnoissa edellytettiin tarkennuksia siihen, mitä tarkoitetaan ”erityisopetuksen vahvistamisella”. Joissakin lausunnoissa ehdotettiin, että päätös opiskelijalle annettavasta erityisestä tuesta tehtäisiin vain sellaisessa tilanteessa, jossa ammatillisessa perustutkinnossa opiskelijan osaamista mukautetaan tai ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poiketaan. 

Muutamissa lausunnoissa tuotiin esille oppimisen tuen uudistaminen kokonaisuutena ja jatkumona, mikä nähtiin tärkeänä. Oppimisen tuen eroja eri koulutusmuodoissa myös kommentoitiin ja nähtiin harmillisena, etteivät käsitteet ole täysin yhtenäisiä. Toisaalta lausunnoissa korostettiin kunkin koulutusmuodon erityispiirteitä, jotka tulisi ottaa huomioon. 

Useimmat lausunnonantajat ottavat kantaa erityisen tuen rahoituksen korotuskertoimen poistoon, jonka arvioitiin vähentävän rahoituksen kohdentamista erityiseen tukeen. Esityksessä todetaan rahoituksen olevan yleiskatteellista, mikä mahdollistaa rahoituksen kohdentamisen erityiseen tukeen tarvittavissa määrin. 

Lausunnoissa otettiin kantaa tiedonsiirtoon, jonka tulisi toteutua aiempaa paremmin. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa on jo tiedonsiirtoa koskevat säännökset, joten esityksessä ei ole tätä koskevia muutosesityksiä. 

Muutamissa lausunnoissa katsottiin, että opiskelijoiden urasuunnittelu- ja työelämätaitoja tulisi vahvistaa koko koulutuksen ajan suunnitelmallisesti. 

Lausunnoissa esitettiin muutosten voimaantuloksi lukuvuoden alkua 1.8.2026, jotta päätöksiä ei tarvitsisi kesken lukuvuoden muuttaa. Esityksen voimaantuloaika päätettiin muuttaa lukuvuoden alkuun saadun lausuntopalautteen perusteella. 

Tilauskoulutus 

Tilauskoulutusta koskevat ehdotukset jakoivat lausunnonantajien mielipiteitä. Esitystä sekä kannatettiin että vastustettiin. Velvollisuutta opiskelijoiden oikeuksien varmistamiseksi kannatettiin yleisesti. Esitystä siitä, että koulutuksen tilaajan pitäisi olla myös koulutuksen rahoittaja vastustettiin monessa lausunnossa. Useampi lausunnonantaja nosti esille kuntajärjestäjien tilanteen tilauskoulutusta järjestettäessä ja järjestelyt, joita tilauskoulutuksen toteuttamiseksi on tehty. Ehdotetun muutoksen katsottiin vaikeuttavan merkittävästi tilauskoulutuksen järjestämistä tai mahdollisesti jopa estävän sen kokonaan. 

Opetushallituksen yhteydessä toimiva tutkintovientitoimikunta esitti usean lausunnonantajan tuella vaihtoehtoista muotoilua pykälälle. Usea lausunnonantaja ehdotti lukuvuosimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. 

Kuntaliitto kiinnitti yleisellä tasolla huomiota, että tilauskoulutusta koskeva sääntely on asemoitu osaksi kansallista koulutusjärjestelmää. Kuntaliitto katsoi, että tilauskoulutusta koskevaa säädöspohjaa tulisi kokonaisuudessaan selvittää ja arvioida osana julkisesti rahoitettua ja valvottua kansallista koulutusjärjestelmää sekä suhteessa kilpailuneutraliteettisäätelyyn. 

Ehdotuksesta saatu palaute huomioiden tilauskoulutusta koskevat ehdotukset päätettiin poistaa hallituksen esityksestä ja jatkovalmistella omana erillisenä kokonaisuutenaan. 

Työelämätoimikunnat 

Työelämätoimikuntiin ehdotetut muutokset jakoivat lausunnonantajia. Useat lausunnonantajat kannattivat työelämätoimikuntien määrän rajaamista ja tehtävien vähentämistä. Useat lausunnonantajat kantoivat kuitenkin huolta ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksesta, mikäli työelämätoimikuntien tehtäviä vähennetään ehdotetulla tavalla. Useat lausunnonantajat vastustivat kokonaisuudessaan työelämätoimikuntien tehtävien muuttamista ja määrän vähentämistä. Erityisesti työelämäjärjestöt ehdottivat asian lykkäämistä ja kolmikantaisen valmistelun aloittamista. 

Ehdotuksesta saatu palaute huomioiden työelämätoimikuntia koskevat ehdotukset päätettiin poistaa hallituksen esityksestä ja jatkovalmistella omana erillisenä kokonaisuutenaan. 

6.2  6.2 Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto

Lainsäädännön arviointineuvosto on antanut esitysluonnoksesta lausunnon 29.8.2024. Arviointineuvoston lausunnon mukaan esitysluonnoksesta ilmenee asian tausta ja tavoitteet. Esitysluonnoksen nykytilan kuvauksesta käy selvästi ilmi nykyiseen rahoitusjärjestelmään sekä ammatillisen koulutuksen järjestämislupasääntelyyn liittyvät ongelmat. Arviointineuvosto piti myönteisenä, että esityksen valmistelun aikana ammatillisen koulutuksen henkilökuntaa, johtoa ja opiskelijoita on osallistettu valmisteluun erilaisilla kuulemismenetelmillä. 

Arviointineuvosto katsoi, että kuvaus nykyisen ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta sekä rahoitusjärjestelmästä jää epäselväksi esitysluonnoksessa. Esimerkiksi kokonaisrahoituksen määrää vuosittain voisi kuvata ja sitä, miten rahoitus jakautuu eri koulutusohjelmien kesken. Arviointineuvosto suositteli, että esitysluonnokseen sisällytettäisiin taulukko tai kaavio, jossa kuvattaisiin nykyinen rahoitusjärjestelmä sekä järjestelmään ehdotetut muutokset. 

Arviointineuvosto kiinnitti huomiota, että kokeilua ei toteuteta satunnaistamalla, minkä vuoksi uudistuksen vaikuttavuudesta ei luultavasti saada luotettavaa tietoa. Tämän vuoksi uudistuksen toteuttamismallin mielekkyyttä tulisi arvioida. Arviointineuvosto totesi myös, että luonnoksen perusteella jää myös epäselväksi, onko koulutuksen järjestäjillä mahdollisuus välttää sellaisten oppilaiden valitsemista, joiden suoriutumisen odotetaan olevan ehkä keskimääräistä heikompaa, ja että tätä riskiä tulisi käsitellä esityksessä. 

Arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnoksessa on selostettu hyvin ulkomailla käytössä olevia ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmiä. Esitysluonnoksesta ei kuitenkaan käynyt ilmi, onko ulkomailla käytössä olevia ratkaisuja hyödynnetty esityksen valmistelussa. 

Arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnoksessa on arvioitu riittävästi esityksen vaikutuksia ammatillisen koulutuksen järjestäjien rahoitukseen. Arviointineuvosto piti myönteisenä, että vaikuttavuusarvioissa on hyödynnetty simulointeja, joilla on arvioitu rahoitusmallin muutosten vaikutuksia koulutuksen järjestäjille. 

Arviointineuvosto katsoi myös, että koulutustarjonnan mahdollisia muutoksia opiskelijoille tulisi konkretisoida esityksessä. Esityksessä voisi esimerkinomaisesti kuvata, millaisia koulutusohjelmia tulisi todennäköisesti lisää työelämän tämänhetkisten tarpeiden pohjalta. 

Arviointineuvosto katsoi, että vaikutuksia työelämän tarpeisiin ja osaamiseen tulisi arvioida esityksessä, kuten myös mahdollisia säästöjä syventävän ja täydentävän opetuksen poistamisesta. Esityksessä tulisi kuvata, kuinka työelämän muutosten ja osaamistarpeiden ennakointi sekä yhteistyö työelämän edustajien kanssa tapahtuu kokeilun aikana, jotta kokeilu vastaisi työelämän tarpeisiin. 

Esitysluonnoksesta voi saada käsityksen, että ehdotetuilla muutoksilla pyritään saamaan ammatillisen koulutuksen piiriin sellaisia henkilöitä, joilla ei ole mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa niin sanottujen alanvaihtajien sijaan. Arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnoksessa voisi mahdollisuuksien mukaan kuvata, onko esityksellä vaikutuksia aikuisopiskelijoiden uudelleenkouluttautumiseen ottaen huomioon viimeaikaiset muutokset aikuiskoulutuksen edellytyksiin. 

Arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnoksessa voisi täsmentää, millaisia vaikutuksia rahoituksen kohdentamisella lyhytkestoisiin koulutuksiin tai tutkinnonosien suorittamiseen voi olla koulutuksen järjestäjille. 

Ehdotetun sääntelyn yhtenä tavoitteena on edistää alueellista hyvinvointia ja parantaa aluetaloutta. Esitysluonnoksessa ehdotetaan kuitenkin alueellisen ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työllisyyseroja huomioon ottavan aluekertoimen poistamista. Esitysluonnoksen mukaan kertoimen poistaminen ei vaikuttaisi rahoituksen kohdentumiseen uudessa rahoitusmallissa. Arviointineuvosto katsoi, että esityksessä voisi kuvata, onko nykyisen sääntelyn voimassa ollessa ollut joitakin alueita, jotka ovat erityisesti hyötyneet aluekertoimesta ja joihin kertoimen poistolla voisi siten olla erityisiä vaikutuksia. Voiko esimerkiksi koulutuksen tarjonta vähentyä joillakin alueilla aluekertoimen poistamisen seurauksena. 

Hallituksen esitystä on täydennetty lainsäädännön arviointineuvoston lausunnossa todettujenpuutteiden ja kehittämiskohteiden osalta. Esitykseen lisättiin rahoitusta koskevat taulukot, joissa kuvataan rahoitusjärjestelmän muutosta suhteessa nykytilaan sekä ammatillisen koulutuksen rahoituksen alakohtaista jakautumista. Perusteluja valitulle kokeilun toteuttamismallille täsmennettiin. Lisäksi perusteluja täsmennettiin muun muassa koskien aluekerrointa ja aikuisopiskelijoiden uudelleenkouluttautumista. 

7.1  7.1 Laki ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilusta

1 §. Lain tarkoitus. Pykälän mukaan lain tarkoituksena olisi toteuttaa kokeilu ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksesta ajalla 1.1.2026–31.12.2033. Kokeilun tavoitteena on selvittää, miten ammatillisen koulutuksen järjestämislupien laajentamisella ja neuvottelumenettelyyn perustuvalla toiminnanohjauksella voitaisiin vahvistaa ammatillisen koulutuksen laatua, vaikuttavuutta ja saavutettavuutta. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan ammatillisen koulutuksen järjestäjien ohjaamista järjestämislupamenettelyllä. Kokeilussa toiminnanohjausta olisivat lisäksi koulutuksen järjestäjien kanssa käytävät neuvottelut ja tehtävät sopimukset.  

Ammatillisen koulutuksen laadulla tarkoitetaan koulutuksen kykyä vastata koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin sekä opiskelijoiden ja asiakkaiden tarpeisiin. Laatua on lisäksi se, että opiskelija saa sellaista opetusta ja ohjausta, jotta hän voi saavuttaa sen osaamisen, mikä opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmassa on tavoitteena. Koulutuksen laatu näkyy myös opiskelijoiden työllistymisenä ja jatko-opintoihin siirtymisenä. Työllistymisellä ja jatko-opintoihin siirtymisellä mitataan koulutuksen vaikuttavuutta. Koulutuksen saavutettavuudella tarkoitetaan koulutuksen alueellista saavutettavuutta, koulutuksen saavutettavuutta vammaisille henkilöille ja koulutuksen kielellistä saavutettavuutta. 

2 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön. Kokeilussa mukana olevien koulutuksen järjestäjien toimintaan ja heidän järjestämäänsä koulutukseen sovellettaisiin lakia ammatillisesta koulutuksesta tietyin poikkeuksin. Poikkeukset koskisivat 3 lukua, jossa säädetään tutkintojen ja koulutuksen järjestämisestä. Kokeilulaissa olisi 3 luvusta poikkeavat säännökset koskien tutkintojen ja koulutuksen järjestämistä.  

Kokeilussa poikettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 22 §:ssä säädetystä järjestämisluvasta, lain 23 §:ssä määrättävistä tutkinnoista ja koulutuksesta, 24 §:ssä säädetystä opetus- ja tutkintokielestä sekä 25 §:ssä säädetystä toiminta-alueesta. Kokeilulaissa olisi omat säädökset koskien mainittuja asioita. Lisäksi kokeiluun ei sovellettaisi mainitun lain 27 §:n 1–3 momentissa säädettyä koskien järjestämisluvassa määrättäviä muita oikeuksia, velvollisuuksia, ehtoja ja tehtäviä. Sen sijaan kyseisen lain 4 momenttia sovellettaisiin myös kokeilussa mukana oleviin järjestäjiin. Kyseisen momentin mukaan järjestämisluvassa voidaan määrätä myös muista velvoitteista, jos koulutuksen saatavuuden turvaaminen tai muut tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät syyt sitä edellyttävät. Lisäksi järjestämisluvassa voidaan määrätä tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvistä ehdoista sekä kehittämis- ja muista tehtävistä. Kokeiluun ei lisäksi sovellettaisi mainitun lain 28 §:ssä säädettyä järjestämisluvan myöntämisedellytyksistä ja 29 §:ssä säädettyä järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta. Kokeilulaissa olisi myös näitä koskevat omat säädökset. 

3 §. Kokeilulupa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tässä laissa säädetyn ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeiluun osallistuminen edellyttäisi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää kokeilulupaa. Kokeiluluvan myöntäisi hakemuksesta opetus- ja kulttuuriministeriö enintään kokeilulain voimassaolon ajaksi.  

Kokeilulupa korvaisi koulutuksen järjestäjän ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 22 §:n mukaisen tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvan kokeilun ajaksi. Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupaa ei kuitenkaan kokeilun ajalle peruutettaisi, vaan se olisi kokeilun aikana niin sanotusti jäädytettynä. Opetus- ja kulttuuriministeriö tekisi maksutta kokeilulupaa koskevan päätöksen. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan kokeilussa mukana olevat koulutuksen järjestäjät saisivat laajan tutkintojen järjestämisoikeuden. Kokeiluluvan saaneet koulutuksen järjestäjät voisivat järjestää kaikkia tutkintorakenteen mukaisia tutkintoja sekä niin sanottua laajennettua oppisopimuskoulutusta. Kokeiluluvassa todettaisiin kaikki tutkinnot ja koulutukset, joita koulutuksen järjestäjällä olisi oikeus järjestää. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi kuitenkin päättää tietyistä tutkinto- ja osaamisalakohtaisista rajoituksista koulutuksen järjestäjän kokeilulupaan. Rajoituksia käsitellään myöhemmin 5 pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa. Nykytilaa vastaavasti laajennetun oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävällä koulutuksen järjestäjä voisi vastata työ- ja elinkeinoelämän ja opiskelijan osaamistarpeisiin koulutuksen hankinnan kautta kokeiluluvasta tämän lain 5 §:n nojalla mahdollisesti rajoitettujen tutkintojen ja osaamisalojen osalta. Kokeiluluvan saaneet koulutuksen järjestäjät saisivat vapaasti järjestää koulutusta myös vankilaopetuksena. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan kokeiluluvassa myönnettyä tutkintokoulutusta voitaisiin järjestää vapaasti myös työvoimakoulutuksena. Nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjä ja työ- ja elinkeinohallinto sopivat työvoimakoulutuksen järjestämisestä. 

Pykälän 4 momentissa todettaisiin, että ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettua työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutusta, mainitun lain 65 §:ssä tarkoitettua vaativaa erityistä tukea sekä urheilijoiden ammatillista koulutusta saisivat järjestää ne kokeiluluvan saaneet koulutuksen järjestäjät, joilla kokeilulain voimaan tullessa on ollut oikeus järjestää kyseistä koulutusta. 

Pykälän 5 momentissa todettaisiin, että liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 35 §:ssä tarkoitettuna perustason ammattipätevyyskoulutusta tai jatkokoulutusta antavana koulutuskeskuksena saisivat toimia ne kokeiluluvan saaneet koulutuksen järjestäjät, joilla tämän lain voimaan tullessa on ollut oikeus järjestää kyseistä koulutusta. 

Pykälän 6 momentin mukaan kokeilussa mukana olevan koulutuksen järjestäjän opiskelijavuosien enimmäismäärä olisi se, joka koulutuksen järjestäjälle on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 22 §:ssä tarkoitetussa järjestämisluvassa määrätty kokeilulain voimaan tullessa. 

Ammatillisen koulutuksen järjestäjien oikeus järjestää tutkintoon valmentavaa koulutusta määräytyisi nykytilaa vastaavasti tutkintoon valmentavasta koulutuksesta annetun lain mukaisesti. 

4 §. Opetus- ja tutkintokieli. Kokeiluluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän opetus- ja tutkintokielistä. Kokeiluluvassa koulutuksen järjestäjän opetus- ja tutkintokieliksi määrättäisiin sama opetus- ja tutkintokieli tai samat opetus- ja tutkintokielet, jotka ovat tämän lain voimaan tullessa koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrättyjä opetus- ja tutkintokieliä. Koulutuksen järjestäjän olisi annettava opetusta kokeiluluvassa määrätyillä opetuskielillä nykytilaa vastaavasti.  

Voimassa olevan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan tutkinnon voi suorittaa järjestämisluvassa määrätyllä tutkintokielellä tai -kielillä, ja koulutuksen järjestäjän tutkintokieliä ovat järjestämisluvassa määrätyt opetuskielet sekä järjestämisluvassa erikseen tutkinnoittain määrätyt muut kielet. Koulutuksen järjestäjän tutkintokieli kokeilulupaan sisältyvissä tutkinnoissa voisi myös olla englanti. Ehdotettu säännös mahdollistaisi koulutuksen järjestäjälle järjestää koulutusta englannin kielellä ilman järjestämisluvan muutoksen hakemista opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Koulutuksen järjestäjät voisivat nykyistä joustavammin vastata toiminta-alueensa koulutus- ja osaamistarpeisiin myös tutkintokielellä englanti. Tämä edellyttäisi, että suomen tai ruotsinkielisellä koulutuksella ei pystytä vastaamaan riittävästi työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin, kun opiskelijan on tarkoituksenmukaista suorittaa tutkinto tutkintokielellä englanti. Monipuolisten työllistymisedellytysten, opiskelijoiden kieli- ja kulttuuriosaamisen ja kotoutumisen edistämiseksi koulutuksen järjestäjän tulisi edelleen huolehtia myös englannin kielellä tutkintonsa suorittavien opiskelijoiden riittävästä suomen ja ruotsin kielen taidosta ja niiden vahvistamisesta osana englanninkielistä tutkintokoulutusta. 

5 §.Kokeiluluvan rajaukset. Pykälässä säädettäisiin, että tutkinto tai osaamisala voitaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä rajata pois koulutuksen järjestäjän kokeiluluvasta tietyin edellytyksin. Kokeiluluvan myötä koulutuksen järjestäjä saisi nykyistä laajemman tutkintojen järjestämisoikeuden. On kuitenkin tiettyjä tutkintoja ja osaamisaloja, joiden järjestämistä on välttämätöntä rajoittaa.  

Pykälän ensimmäisessä kohdassa mahdollistettaisiin erityisen kalliiden tutkintojen ja osaamisalojen rajaaminen kokeiluluvasta. Tällaisten keskimääräistä selvästi kalliimpien koulutusten järjestämisen vapauttaminen saattaisi siirtää merkittävästi koulutuksen rahoitusta tiettyihin koulutuksiin ja tietyille koulutuksen järjestäjille. Näitä tutkintoja ja osaamisaloja olisi tarpeellista voida rajoittaa, jotta opetus- ja kulttuuriministeriöllä olisi mahdollisuus vaikuttaa ammatillisen koulutuksen rahoituksen kokonaisuuden suuntaamiseen. Tällaisia erityisen kalliita koulutuksia ovat metsäalan perustutkinnon metsäkoneenkuljetuksen osaamisala sekä rakennusalan perustutkinnon maarakennuskoneenkuljetuksen osaamisala. 

Pykälän toisen kohdan mukaan tutkintoja ja osaamisaloja voitaisiin rajoittaa, jos kyseiseen tutkintoon tai osaamisalaan liittyvää osaamista säännellään lailla tai asetuksella taikka sitä koskee Suomea velvoittava kansainvälinen sopimus. Tällaisia koulutuksia ovat esimerkiksi talotekniikan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen kylmäasennuksen osaamisala sekä energia-alan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen voimalaitostekniikan osaamisala. Energia-alan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen voimalaitostekniikan osaamisalaa koskee painelaitelaki (1144/2016) ja valtioneuvoston asetus painelaiteturvallisuudesta (1549/2016). Tutkintojen osaamisalan ammatillinen koulutus on painelaitelaissa määriteltyjen pätevyyskirjojen saamisen edellyttämää koulutusta. Talotekniikan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen kylmäasennuksen osaamisalaa koskee ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja valtioneuvoston asetus fluorattuja kasvihuonekaasuja tai otsonikerrosta heikentäviä aineita sisältävien laitteiden käsittelijän pätevyysvaatimuksista (766/2016). Tutkintojen osaamisalan ammatillinen koulutus on ympäristönsuojelulaissa määriteltyjen pätevyysvaatimusten saamisen edellyttämää koulutusta. 

Pykälän kolmannen kohdan mukaan tutkintoja ja osaamisaloja voitaisiin rajoittaa, jos tutkinnon tai osaamisalan laaja järjestämisoikeus heikentäisi olennaisesti niiden koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä, jotka tämän lain voimaan tulessa järjestävät kyseistä koulutusta. Eräiden ammatillisten tutkintojen järjestäminen on vakiintuneesti erikoistuneiden koulutuksen järjestäjien vastuulla. Nämä koulutuksen järjestäjät ovat usein pitkälle erikoistuneita ja tutkintoa koskeva osaaminen on keskittynyttä. Mikäli toiminta avattaisiin laajasti myös muille koulutuksen järjestäjille, saattaisi se vähentää näiden koulutuksen järjestäjien opiskelijamääriä ja siten heikentää olennaisesti niiden toimintaedellytyksiä. Tällaisia tutkintoja ovat esimerkiksi musiikin ja liikunta-alan tutkinnot. 

6 §.Toiminta-alue. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toiminta-alueesta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjä vastaisi kokeiluluvassa määrätyn toiminta-alueensa oppivelvollisten ja muiden ryhmien kouluttamisesta, mutta ei välttämättä kantaisi yksin tätä vastuuta. Alueella voi olla muitakin koulutuksen järjestäjiä, jotka vastaavat koulutuksesta. Nykytilaa vastaavasti toiminta-alueen lisäksi tutkintoja ja koulutusta voisi järjestää myös muualla Suomessa, ei kuitenkaan Ahvenanmaan maakunnassa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän toiminta-alueeksi se toiminta-alue, joka tämän lain voimaantullessa on määrätty koulutuksen järjestäjän toiminta-alueeksi. 

7 §. Kokeiluluvan hakija. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kokeilulupaa voi hakea koulutuksen järjestäjä, jolla tämän lain voimaan tullessa olisi voimassa oleva ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa. Koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin yhdistyä toisen tai toisten koulutuksen järjestäjien kanssa myös kokeilukauden aikana. Tuolloin menettelystä sovittaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.  

8 §. Kokeiluluvan myöntämisedellytykset. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan kokeilulupa voitaisiin myöntää hakijalle, jolla on kokeilun tarkoitus huomioiden perustelut kokeiluun hakeutumiselle, ja jolla on kokeilun tavoitteet huomioiden mahdollisuudet muuttaa ja uudistaa toimintaansa. Toiminnanohjauksen kokeiluun valittavalla tulisi olla edellytykset toimia kokeilun uudessa ohjaus- ja säätelymallissa. Järjestämislupasääntely ei kokeilussa toimisi ensisijaisena koulutuksen järjestäjän toimintaa ohjaavana asiakirjana. Koulutuksen järjestäjän mahdollisuudet suunnata koulutustarjontaa kasvaisivat nykyisestä ja toiminnan suunnitteluun vaikuttaisi koulutuksen järjestäjän oma tilannekuvan luominen sekä neuvottelu ja sopiminen opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.  

Hakijan tulisi selvittää syyt kokeiluun hakeutumiselle ja arvio siitä, miten kokeiluun osallistuminen parantaisi sen toteuttaman koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta, ja miten se auttaisi kehittämään sen toimintaa ammatillisen koulutuksen järjestäjänä. Säädöksen nojalla opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi myös järjestäjän kyvyn uudistaa toimintaansa ja arvioisi hakijoiden tavoitteiden realistisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden suhteessa toiminta-alueen muuttuvin tarpeisiin. 

Momentin 3 kohdan mukaan kokeilulupa voitaisiin myöntää hakijalle, jolla on kokeilun tarkoitus huomioiden toiminnalliset edellytykset tutkintojen ja koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Kokeilulle asetetut tavoitteet edellyttävät, että kokeiluun valittavalla koulutuksen järjestäjällä on tarvittava osaaminen ja toiminnalliset edellytykset nykyistä laajemman järjestämisluvan tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen. Kokeilulupaa hakiessaan koulutuksen järjestäjän olisi osoitettava millaista osaamista ja kokemusta sillä on ammatillisen koulutuksen järjestäjänä. Kokeiluluvan saavalla koulutuksen järjestäjällä tulisi olla kokeiluluvan mukaisen koulutustehtävän hoitamisen edellyttämä osaaminen, omiin tavoitteisiinsa nähden riittävän monipuoliset oppimisympäristöt ja muut edellytykset laadukkaan ja vaikuttavan koulutuksen järjestämiselle. Koulutuksen järjestäjän tulisi hakemuksessaan osoittaa, että sillä on suunnitelma laadukkaan koulutuksen järjestämiselle, mukaan lukien opetus- ja muu henkilöstö, myös tilanteissa, joissa se päättää muuttaa toimintaansa. Samoin hakijan tulisi osoittaa, että sillä on käytettävissään koulutuksen järjestämiseen monipuoliset, terveelliset ja turvalliset oppimisympäristöt sekä ajanmukaiset ja monipuoliset tilat ja laitteet. Hakija tuottaisi tiedot tarkoituksenmukaisista tiloistaan, välineistään ja oppimisympäristöistään. 

Hakijan toiminnallisia edellytyksiä arvioitaessa kiinnitettäisiin huomioita myös siihen, missä määrin hakemuksessa osoitetut toiminnalliset edellytykset ja opetus- ja kulttuuriministeriön valmiina hakemuksiin tuottamat tiedot, muun muassa taloudelliset edellytykset, muodostavat hakijakohtaisesti ammatillisesta koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilusta annettujen säännösten ja määräysten mukaisen toimivan kokonaisuuden. 

Koulutuksen järjestäjän tulisi kyetä kuvaamaan, miten opiskelijan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, oikeus saada opetusta, osaamisen tunnustaminen sekä opiskelijan osallisuus tulevat toteutumaan tai miten ne järjestetään. 

Momentin 4 kohdan mukaan kokeilulupa voitaisiin myöntää hakijalle, jolla on riittävä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän kanssa koulutuksen järjestäjän ensisijaisella toiminta-alueella. Koska kokeilun tarkoituksena on parantaa muun muassa ammatillisesta koulutuksesta työllistymistä ja työelämän osaamistarpeisiin vastaamista, tulisi kokeiluun valittavalla koulutuksen järjestäjällä olla riittävä yhteistyö työ- ja elinkeinoelämän kanssa koulutuksen järjestäjän ensisijaisella toiminta-alueella. Toiminnan ohjauksen kokeilussa tulisi yhteensovittaa kansallisia, alueellisia ja koulutuksen järjestäjän tavoitteita myös osaamistarpeiden osalta. Kokeiluluvan saajalla tulisi olla nykyistä laajemmat valmiudet käydä toimialueella osana neuvottelumenettelyä eri tahojen kanssa keskusteluja ja ennakointia työelämän osaamistarpeista koulutustarjonnan suuntaamiseksi. Lisäksi kokeiluluvan saajalla tulisi olla valmiudet yhteensovittaa kansallisia ja alueellisia tarpeita. Tämä edellyttäisi, että työelämäyhteistyöhön liittyvät prosessit toimivat ja tietoa hyödynnetään toiminnan suuntaamisessa ja kehittämisessä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi hakijoiden työ- ja elinkeinoelämäyhteistyön laajuutta, kattavuutta ja vaikuttavuutta sekä sitä, miten tarkoituksenmukaisia menettelyitä hakija työ- ja elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyön ja kokeilulain tavoitteiden suhteen esittää. 

Koulutuksen järjestäjän tulisi olla yhteistyössä alueella toimivien koulutuksen järjestäjien ja työvoimaviranomaisten kanssa. Toimivat työelämäyhteydet otettaisiin huomioon myös hakemusta käsiteltäessä. Hakijan tulisi osoittaa, miten se järjestää yhteistyön alueella toimivien tai valtakunnallisten muiden koulutuksen järjestäjien sekä työelämän kanssa. Yhteistyötä ilmentävät muun muassa pysyvät yhteistoimintarakenteet ja -sopimukset. 

Momentin 5 kohdan mukaan kokeilulupa voitaisiin myöntää hakijalle, jolla on kokeilun tarkoitus huomioiden riittävät laadunhallintamenettelyt. Säädöksellä varmistettaisiin kokeiluluvan saajan valmiudet ammatillisen koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantamiseksi kokeilulain tarkoituksen mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen laadulla tarkoitetaan koulutuksen kykyä vastata koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin sekä opiskelijoiden ja asiakkaiden tarpeisiin. Laatua on lisäksi se, että opiskelija saa sellaista opetusta ja ohjausta, jotta hän voi saavuttaa sen osaamisen, mikä opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmassa on tavoitteena. Osana neuvottelumenettelyä koulutuksen järjestäjän tulisi kyetä seuraamaan ja hyödyntämään tietovarannoista indikaattoritietoa toiminnan laadun kehittämiseksi ja varmistamiseksi. 

Toiminnan laadun arvioinnissa hakijan tulisi selvittää, miten se hyödyntää laadunhallintajärjestelmää ja sen osana tietovarantoja toiminnan johtamisessa, ohjauksessa ja kehittämisessä sekä millaiset valmiudet sillä on edelleen kehittää laatua kokeilulain tarkoituksen mukaisesti. 

Pykälän 2 momentin mukaan kokeilulupa voitaisiin myöntää hakijalle, jolla on taloudelliset edellytykset tutkintojen ja koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Säädöksellä varmistettaisiin, että kokeiluun valittavilla ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on taloudelliset edellytykset pitkäjänteisesti kehittää ja uudistaa toimintaansa. Taloudellisen kantokyvyn arvioinnissa hyödynnettäisiin koulutuksen järjestäjien Opetushallitukselle toimittamia, tilinpitoa koskevia, tietoja. Arvioinnissa käytettäisiin tietoja tilikauden voitosta, kumulatiivisesta ylijäämästä, omavaraisuusasteesta, velkaantuneisuudesta ja maksuvalmiudesta (quick ratio). Toiminnanohjauksen kokeilun hakijoiden joukossa saattaa olla toimijoita, jotka järjestävät koulutusta peruskuntana. Yksittäisten kuntien taloudellista toimintakykyä ei ole mahdollista seurata samalla tavalla kuin kuntayhtymien tai yksityisoikeudellisten toimijoiden. Tästä syystä kuntajärjestäjien tilinpitoon liittyvää taloudellista kantokykyä ei arvioitaisi. 

9 §.Kokeiluun valittavat koulutuksen järjestäjät. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että opetus- ja kulttuuriministeriö valitsee kokeiluun enintään 40 koulutuksen järjestäjää. Kokeiluun valittavien ammatillisen koulutuksen järjestäjien olisi kokonaisuutena katettava valtakunnallisesti riittävä määrä opiskelijoita, jotta kokeilun vaikuttavuutta voitaisiin kokeilun edetessä ja sen päätyttyä arvioida. Lisäksi tämän lain 10 §:ssä ehdotetun neuvottelumenettelyn toteuttaminen edellyttää, että strategiakauden neuvottelumenettelyssä olisi sellainen määrä koulutuksen järjestäjiä, että neuvottelumenettely olisi käytännössä mahdollista toteuttaa. Suomi jaettaisiin ammatillisen koulutuksen järjestämisen, väestön ja elinkeinojen osalta tarkoituksenmukaisiin alueisiin. Aluejaon lähtökohtana käytettäisiin maakuntajakoa. Aluejako ei voisi kuitenkaan perustua pelkästään maakuntiin, sillä yksittäinen maakunta olisi useissa tapauksissa liian pieni tarkasteluyksikkö. Aluejakoa tarkasteltaisiin useampien maakuntien kokonaisuuksina. Aluejaolla varmistettaisiin, että maan kaikista osista kokeiluun valikoituisi edustava määrä koulutuksen järjestäjiä.  

Pykälän 2 momentin mukaan alueelta kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien lukumäärän perusteena olisi kyseisen alueen koulutuksen järjestäjien opiskelijavuosimäärän suhteellinen osuus valtakunnallisesta opiskelijavuosien kokonaismäärästä. Valtakunnallisella opiskelijavuosien kokonaismäärällä tarkoitettaisiin vuodelle 2025 opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla varsinaisella suoritepäätöksellä myönnettyjä tavoitteellisia opiskelijavuosia. Tällä tavalla varmistettaisiin se, että kokeiluun valitaan koulutuksen järjestäjiä maan kaikilta alueilta oikeassa suhteessa. 

Pykälän 3 momentin mukaan Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi, pisteyttäisi hakijat. Pisteytyksen perusteena käytetään 8 §:ssä tarkoitettuja kokeiluluvan myöntämisedellytyksiä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi huolehdittava valitessaan koulutuksen järjestäjiä kokeiluun, että ehdotetun pykälän 3 momentin kohdissa 1–4 esitetyt asiat täyttyisivät. Kokeilun onnistuminen edellyttää, että kokeiluun valittavat koulutuksen järjestäjät muodostavat alueellisesti, opiskelijamääriltään, kansalliskieliltään, tutkintotarjonnaltaan ja omistajapohjaltaan riittävän monipuolisen järjestäjäverkon. 

Kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien valintaan liittyisi opetus- ja kulttuuriministeriön harkintaa. Harkinta ei kuitenkaan olisi vapaata, sillä ehdotetun pykälän mukaisesti riippumaton toimija eli Karvi pisteyttäisi hakijat. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi, toimii koulutuksen ja varhaiskasvatuksen ulkopuolisen arvioinnin riippumattomana asiantuntijaorganisaationa, joka vastaa koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista Suomessa. Karvin tehtävänä on tuottaa arviointiin perustuvaa tietoa koulutuspoliittista päätöksentekoa ja koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kehittämistä varten. (Laki Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta1295/2013.) Karvin arviointitoimintaa ja sen riippumatonta asemaa sekä pitkää kokemusta politiikkatoimien arvioinneista, kehittävästä arvioinnista ja kriteeriperusteista arvioinnissa voitaisiin hyödyntää, kun tuetaan kokeiluun valmistautumista ja toimeenpanoa, tuotetaan tietoa ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen toimivuudesta osana kokeilua sekä arvioidaan kokeilun tuloksia ja vaikuttavuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi lisäksi huolehdittava kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien kokonaisuudesta 3 momentin edellyttämällä tavalla. 

10 §.Neuvottelumenettely. Neuvottelumenettelyssä opetus- ja kulttuuriministeriö ja koulutuksen järjestäjä sopisivat tavoitteista ja toimenpiteistä neljän vuoden mittaiseksi strategiakaudeksi kerrallaan. Strategiakauden tulisi olla riittävän pitkä, jotta esimerkiksi mahdollisesti tavoiteltavia muutoksia nykytilaan olisi mahdollista toimeenpanna ja tuloksia seurata. Opetus- ja kulttuuriministeriö tuottaisi koulutuksen järjestäjille yhteisen aineiston liittyen ammatillisen koulutuksen kansallisiin tavoitteisiin ennen neuvottelumenettelyn alkamista. Aineisto perustuisi muun muassa hallitusohjelmaan ja kansallisiin koulutuspoliittisiin linjauksiin. Kansallisista ammatillisen koulutuksen tavoitteista käytäisiin niiden valmisteluvaiheessa keskustelua opetus- ja kulttuuriministeriön ja keskeisten sidosryhmien, kuten esimerkiksi Suomen Kuntaliiton ja työelämän järjestöjen, välillä. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö tuottaisi neuvotteluja varten tilannekuvan koulutuksen järjestäjien toimintaympäristöstä ja sen ennakoidusta kehityksestä koskien esimerkiksi väestönmuutosta tai työelämän tarpeita. Tietolähteinä käytettäisiin muun muassa työvoimabarometria, Opetushallituksen tuottamaa ennakointitietoa, maakunnan liittojen toteuttamaa ennakointitietoa sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen kokoamaa ennakointitietoa aikuisten koulutustarpeesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö tuottaisi aineistoa myös koulutuksen järjestäjän keskeisistä toiminnallisista ja taloudellisista indikaattoreista. Näitä olisivat esimerkiksi koulutuksen järjestäjän taloudellinen tilanne, koulutuksen järjestäjällä suoritetut tutkinnot ja tutkinnon osat sekä opiskelijoiden työllistyminen tai jatko-opintoihin siirtyminen.  

Koulutuksen järjestäjä tuottaisi neuvotteluja varten analyysin omasta toiminnastaan ja omista strategisista tavoitteistaan ensisijaisella toiminta-alueellaan. Koulutuksen järjestäjä laatisi opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman tilannekuvan ja kansallisten tavoitteiden pohjalta ehdotuksen opetus- ja kulttuuriministeriön ja koulutuksen järjestäjän väliseksi sopimukseksi. Koulutuksen järjestäjän sopimusehdotus sisältäisi ehdotuksen kokeiluluvan opiskelijavuosien enimmäismäärästä ja strategiakaudelle osoitettavasta, tavoitteiden toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen tarkoitetusta harkinnanvaraisesta rahoituksesta. Koulutuksen järjestäjä laatisi ehdotuksen toiminnan vaikuttavuutta ja laatua koskeviksi tavoitteiksi. Vaikuttavuuden osalta ehdotuksessa tulisi ottaa kantaa ainakin työllistymisen edistämiseen sekä jatko-opintoihin siirtymiseen (niin sanotut vaikuttavuustavoitteet). Ehdotuksessa tulisi esittää tavoitteet myös laadun varmistamiseksi ja laadun parantamiseksi (niin sanotut toiminnalliset tavoitteet). Tavoitteet tulisi mahdollisuuksien mukaan esittää myös alakohtaisesti ja tarvittaessa tutkinnoittain. Koulutuksen järjestäjän aloitteesta tavoitteet voitaisiin asettaa myös numeerisesti. Koulutuksen järjestäjän aloitteesta sopimukseen voitaisiin kirjata myös tavoitteita koulutuksen järjestäjän omiksi rakenteellisiksi tai organisatorisiksi toimiksi. Koulutuksen järjestäjän ehdotus tavoitteineen ja toimenpiteineen olisi laadittava yhteistyössä järjestäjän ensisijaisen toiminta-alueen keskeisten yhteistyötahojen kanssa. Näitä yhteistyötahoja olisivat esimerkiksi TE-palvelualueet, kunnat, työ- ja elinkeinoelämä ja muut alueen koulutuksen järjestäjät sekä korkeakoulut. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö laatisi koulutuksen järjestäjän sopimusehdotuksen jälkeen neuvotteluihin ehdotuksen sopimuksen tavoitteista, teemoista, sisällöistä ja toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi esittää koulutuksen järjestäjälle koulutusmäärien lisäämistä joillain aloilla tai joissain tutkinnoissa koulutuksen järjestäjän opiskelijavuosien enimmäismäärän puitteissa. Opiskelijavuosien enimmäismäärästä päätetään kokeiluluvassa. Tavoitteita olisi mahdollista asettaa myös koskien huoltovarmuuden kannalta kriittistä osaamista edellyttävää koulutusta. Strategisten tavoitteiden lisäksi sopimuksessa sovittaisiin toimenpiteistä, joilla koulutuksen järjestäjä etenisi asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Toimenpiteet voisivat liittyä esimerkiksi koulutustarjonnan suuntaamiseen, laatukysymyksiin, toimintaprosesseihin tai muihin seikkoihin, jotka edesauttaisivat tavoitteisiin pääsemistä. Lisäksi sopimusneuvotteluissa todettaisiin tilannekuva koulutuksen järjestäjän taloudellisesta kantokyvystä. Toimintaympäristöä koskevassa keskustelussa käytäisiin läpi myös koulutuksen järjestäjän kyky palvella TE-palvelualueita. 

Englanninkielisten tutkintojen järjestämisestä keskusteltaisiin myös neuvottelumenettelyssä. Edellä kuvattuja tietolähteitä hyödyntämällä on ennen neuvottelujen alkamista koottuna kattava tietopohja, joka tunnistaa sekä yleiset osaamistarpeet (esim. työvoimabarometri) että alueelliset erityistarpeet (järjestäjien alueilla käymät keskustelut). Näiden tietojen pohjalta syntyisi paras mahdollinen käsitys siitä, missä tutkinnoissa englanninkielistä koulutusta on syytä käynnistää. Englanninkielisten koulutusten käynnistämisestä sovittaisiin neuvottelun jälkeen tehtävässä sopimuksessa. 

Englanninkielisten tutkinnon tarve ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilussa varmistettaisiin koulutuksen järjestäjien alueellaan käymillä keskusteluilla työelämän ja kuntatoimijoiden (TE-palvelut) kanssa, ennakoinnin tietolähteistä tuotettavalla tiedolla sekä koulutuksen järjestäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön välisellä neuvottelulla ja sopimisella. Englanninkielisen koulutuksen tarjontaa ja tarkoituksenmukaisuutta seurattaisiin kokeilun edetessä. Kokeilulupa voitaisiin ehdotetun 12 §:n 3 momentin 4 kohdan nojalla myös perua, jos ministeriö ja koulutuksen järjestäjä eivät pääsisi tässä pykälässä tarkoitettuun sopimukseen ja koulutuksen järjestäjä suuntaisi koulutusta olennaisesti vastoin koulutustarvetta. 

11 §.Harkinnanvaraisen rahoituksen osoittaminen strategiakauden tavoitteisiin. Pykälässä säädettäisiin harkinnanvaraisen rahoituksen strategisen kehittämisen rahoituksen osoittamisesta tässä laissa tarkoitetuille ammatillisen koulutuksen kokeiluluvan saaneille koulutuksenjärjestäjille. Harkinnanvaraista rahoitusta voitaisiin myöntää niissä tapauksissa, joissa koulutuksen järjestäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön välisen sopimuksen toimeenpano aiheuttaisi koulutuksen järjestäjälle sellaisia kustannuksia, joita ei voisi kattaa laskennallisella perusrahoituksella. Harkinnanvarainen rahoitus myönnettäisiin joko täysimääräisenä tai osittaisena aiheutuviin kustannuksiin nähden. Rahoitus myönnettäisiin muun valtionosuuden tapaan yleiskatteellisena rahoituksena.  

Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että jos sopimuksessa sovittujen toimien toteuttaminen ei aiheuttaisi koulutuksen järjestäjälle sopimuksessa ennakoituja kustannuksia, tai kustannukset olisivat ennakoituja vähäisemmät, opetus- ja kulttuuriministeriö voisi vähentää tarkoitukseen osoitetun harkinnanvaraisen rahoituksen määrää seuraavina vuosina strategiakauden aikana. 

12 §.Kokeiluluvan muuttaminen ja peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin kokeiluluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta. Kokeiluluvan muuttamisesta tai peruuttamisesta päättäisi opetus- ja kulttuuriministeriö. Kokeilulupaa muutettaisiin tai se peruutettaisiin pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjän hakemuksesta. Kokeilulupaa voitaisiin muuttaa hakemuksesta strategiakausien vaihtuessa. Poikkeuksellisesti kokeilulupaa voitaisiin muuttaa hakemuksesta myös kesken strategiakauden, jos koulutuksen järjestäjät yhdistäisivät toimintansa. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi koulutuksen järjestäjien fuusioituminen kesken strategiakauden. Silloin kun kokeilulupaan haettaisiin muutosta, olisi päätös valtion maksuperustelain nojalla maksullinen.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi kuitenkin eräissä tilanteissa muuttaa kokeilulupaa myös kesken strategiakauden viranomaisaloitteisesti. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan kokeilulupa voitaisiin muuttaa hakemuksetta silloin, kun kokeiluluvan opiskelijavuosien enimmäismäärää olisi tarpeen muuttaa. Opiskelijavuosien enimmäismäärää olisi mahdollista muuttaa esimerkiksi siinä tilanteessa, jos julkisen talouden sopeuttamisesta johtuva ammatillisen koulutuksen rahoitus vähenee. Samoin kokeilulupaa voitaisiin muuttaa, jos tutkintoja tai koulutusta järjestetään olennaisesti vastoin tätä lakia tai ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia ja näiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Kokeilulupaa voitaisiin myös muuttaa, jos muut kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät erityiset syyt sitä edellyttäisivät. 

Pykälän 3 momentissa säädetyissä tilanteissa opetus- ja kulttuuriministeriö voisi peruuttaa kokeiluluvan. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi ilman hakemusta peruuttaa kokeiluluvan, jos kokeiluluvassa määrättyjä tutkintoja tai koulutusta ei enää järjestettäisi. Samoin kokeilulupa voitaisiin peruuttaa, jos tutkintoja tai koulutusta järjestetään olennaisesti vastoin tätä lakia tai ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia ja näiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että järjestäjän edellytykset järjestää esimerkiksi tiettyjä tutkintoja, tutkintokoulutusta tai muuta luvan mukaista koulutusta olisivat merkittävästi alentuneet. Koulutuksen järjestäjä voisi hakea kokeiluluvan peruuttamista myös ensimmäisen strategiakauden päättyessä. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö voisi peruuttaa kokeiluluvan, jos ministeriö ja koulutuksen järjestäjä eivät pääsisi 11 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen ja koulutuksen järjestäjä suuntaa koulutusta olennaisesti vastoin koulutustarvetta. 

Pykälän viimeisessä momentissa säädettäisiin, että jos kokeilulupa perutaan, jatkaa koulutuksen järjestäjä toimintaansa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 22 §:n nojalla myönnetyn järjestämislupansa mukaisesti. 

13 §.Kokeilun seuranta ja arviointi. Pykälässä säädettäisiin, että Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi, toteuttaisi seuranta- ja vaikuttavuustutkimuksen, jolla seurataan ja arvioidaan toiminnanohjauksen kokeilun tarkoituksen toteutumista, neuvottelumenettelyn toteutumista ja kokeilun vaikuttavuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi lisäksi toteuttaa kilpailutuksen erillisen tutkimushankkeen käynnistämiseksi.  

Toiminnanohjauksen kokeilun arviointi koskisi sitä, miten kokeiluluvan saaneiden koulutuksen järjestäjien koulutuksen laatu ja vaikuttavuus olisivat kehittynyt siinä tilanteessa, jossa nämä eivät olisi saaneet kokeilulupaa. Tässä ne koulutuksen järjestäjät, jotka eivät ole mukana kokeilussa, muodostavat joukon potentiaalisia verrokkeja kokeiluluvan saaneille koulutuksen järjestäjille. Vaikka kokeiluasetelmaa ei muodosteta arpomalla, kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien määrän rajallisuus todennäköisesti riittää siihen, että sekä kokeilun piiriin että sen ulkopuolelle jää riittävä määrä riittävän vertailukelpoisia koulutuksen järjestäjiä uuden ohjausmallin vaikutuksen arvioimiseksi jälkikäteen. 

Politiikkatoimien vaikuttavuusarvioinneissa lähtökohtana on koulutuksen toimintaympäristöjen dynaamisuus, systeemisyys ja keskinäisriippuvuudet. Arvioinnin tehtävänä on tuottaa luotettavaa, laadukasta ja riippumatonta tietoa toimenpiteiden todellisista vaikutuksista eri toimijatahoille kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Arviointi on vuorovaikutteista, tulevaisuusorientoitunutta ja sen tehtävänä on tukea muutosta. Vaikuttavuusarviointi on sekä reaaliaikaista prosessin arviointia että jälkikäteen toteutettavaa tulosten ja tuotosten arviointia. Kokeilun päättyessä arvioitaisiin pysyvien lainsäädäntömuutosten tarve ja toteuttamisvaihtoehdot. Kokeilua seuraava tutkimus pyrkisi todentamaan kokeilun tuloksia sekä toisaalta se pyrkisi myös tukemaan kokeilun toimeenpanoa. 

Pykälän 2 momentin mukaan kokeilussa mukana olevien koulutuksen järjestäjien on pyydettäessä toimitettava tutkimuksen ja seurannan edellyttämät välttämättömät tiedot maksutta ja salassapitosäännösten estämättä Karville ja opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämälle tutkimusyhteisölle. Tällaisia välttämättömiä tietoja ovat tiedot, jotka mittaavat koulutuksen järjestäjän tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Näitä ovat muun muassa suoritetut tutkinnot, tutkintojen osat sekä tiedot valmistuneiden opiskelijoiden työllistymisestä ja jatko-opintoihin siirtymisestä. Tiedot ovat pääsääntöisesti saatavissa olemassa olevista kansallisista rekistereistä. Tutkimus edellyttäisi myös henkilöpohjaisten tietovarantojen käyttöä. Tutkimusta varten ei luovutettaisi yksittäisiä henkilötunnuksia. Pääosa tiedoista on jo kaikkien käytettävissä opetushallinnon tietopalvelu Vipusessa. Koulutuksen laatuun liittyvät tietosisällöt koskisivat koulutuksen järjestäjän menettelytapoja, kuten näyttöympäristöjen hyödyntämistä ja opetuksen määrää, joihin ei liity henkilöpohjaista tietotarvetta. Osa mainituista tiedoista on jo nyt saatavissa opetushallinnon julkisista tietokannoista. Myös koulutuksen järjestäjän keskeiset toiminnan taloutta koskevat tiedot ovat saatavissa osana Opetushallituksen tiedonkeruuta. 

14 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Pykälän mukaan muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).  

15 §.Voimassaolo ja siirtymäsäännös. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lain olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2025 ja olla määräaikaisesti voimassa 31.12.2033 saakka.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kaikilla viittauksilla ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 22 §:n mukaisiin järjestämislupiin tarkoitettaisiin myös ehdotetun lain nojalla myönnettyjä kokeilulupia. 

7.2  7.2 Laki ammatillisesta koulutuksesta

3 §. Määritelmät. Esityksessä ehdotetaan, että pykälän 1 momentin 1 kohta kumottaisiin, eikä henkilöstökoulutusta enää voisi järjestää osana ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

8 §.Ammatilliseen tehtävään valmistava koulutus. Pykälää muutettaisiin siten, että 1 kohdan tarkoittama ammatillista osaamista syventävä tai täydentävä koulutus, jonka tavoitteena ei ole tutkinnon tai sen osan suorittaminen, poistettaisiin pykälästä, eikä kyseistä koulutusta enää voisi järjestää osana ammatillista koulutusta. Vastaisuudessa pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ammatillisena koulutuksena voidaan järjestää ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta, joka valmistaa ansio- ja liikennelentäjän tehtäviin, ammattilentäjän tehtäviin helikopteritoiminnassa sekä lennonjohtajan tehtäviin. Pykälään lisättäisiin ammattilentäjän tehtävä helikopteritoiminnassa, jotta se kuvaisi paremmin nykytilaa. Pykälän otsikkoa muutettaisiin lisäksi siten, että se vastaisi täsmällisemmin pykälän uutta sisältöä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua muuta ammatillista koulutusta voisi kuitenkin siirtymäsäännöksen nojalla järjestää aina 31.12.2028 asti. Muilta osin muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

Kaupunkiraideliikenteen kuljettajan tehtäviin valmistava koulutus siirtyisi Opetushallituksen opetus- ja kulttuuriministeriölle antaman esityksen mukaisesti 1.1.2026 osaksi kuljetusalan ammattitutkintoa, mistä syystä maininta kaupunkiraideliikenteen kuljettajien tehtävistä poistettaisiin pykälästä 1.1.2026 alkaen. 

19 §.Oikeus osallistua ylioppilastutkintoon. Pykälää muutettaisiin siten, että vanhentunut viittaus lukiolain 18 a §:ään korjattaisiin siten, että pykälässä viitattaisiin ylioppilastutkinnosta annetun lain 5 §:ään. Lukiolain 18 a § on kumottu uuden lukiolain tultua voimaan 1.8.2019. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 5 §:n mukaan ylioppilastutkinnon saa lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavan lisäksi suorittaa henkilö, joka on aiemmin suorittanut ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavan aiemman tutkinnon.  

23 §.Järjestämisluvassa määrättävät tutkinnot ja koulutus. Pykälästä poistettaisiin viittaus lain 8 §:n mukaiseen ammatillista osaamista syventävään ja täydentävään koulutukseen. Ammatillisessa koulutuksessa ei jatkossa voisi järjestää ammatillista osaamista syventävää ja täydentävää koulutusta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

26 §.Opiskelijavuodet. Pykälää muutettaisiin siten, että järjestämisluvassa määrättäisiin jatkossa rahoituksen perusteena käytettävien opiskelijavuosien enimmäismäärästä. Enimmäismäärällä rajoitettaisiin ainoastaan jatkuvan oppimisen opiskelijavuosien määrää. Enimmäismäärä ei siten koskisi oppivelvollisuuslain 16 §:n tarkoittamassa maksuttomassa koulutuksessa olevien opiskelijavuosien määrää. Enimmäismäärä ei sitoisi järjestäjiä toiminnallisesti, mutta rajaisi rahoituksen luvassa määriteltyyn tasoon. Opiskelijavuosien enimmäismäärä määriteltäisiin kaikissa ammatillisen koulutuksen järjestämisluvissa ensikertaisesti 1.1.2026 alkaen. Järjestäjäkohtaisessa arviossa käytettäisiin pohjana edellisten vuosien tavoitteellisia opiskelijavuosia, ja se määrättäisiin neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ammatillisen koulutuksen kokeilussa mukana olevilla järjestäjillä enimmäismääristä sovittaisin neuvottelujen yhteydessä ja muiden osalta niistä päätettäisiin järjestämislupahaulla, jossa enimmäismäärä määriteltäisiin seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Lisäksi pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että järjestämisluvassa voidaan osaamistarpeeseen tai koulutuksen järjestämiseen liittyvästä erityisestä syystä määrätä myös tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevista opiskelijavuosien määristä. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

27 §.Järjestämisluvassa määrättävät muut oikeudet, velvollisuudet, ehdot ja tehtävät. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus lain 8 §:n mukaiseen ammatillista osaamista syventävään ja täydentävään koulutukseen. Ammatillisessa koulutuksessa ei jatkossa voisi järjestää ammatillista osaamista syventävää ja täydentävää koulutusta. Lisäksi 1 momentti täsmennettäisiin, jotta se kuvaisi selkeämmin nykytilaa. Ehdotetun pykälän mukaan, nykytilaa vastaavasti, koulutuksen järjestäjä saa ns. laajennettuna oppisopimuskoulutuksena järjestää niitä tutkintorakenteeseen kuuluvia tutkintoja, joita koulutuksen järjestäjällä ei ole järjestämisluvassaan.  

Pykälän 2 momentin lauserakennetta muutettaisiin selkeämmäksi. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin lisäksi siten, että siihen lisättäisiin urheilijoiden ammatillinen koulutus. Pykälään tehtävät muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen. 

37 §.Hakeutuminen ja hakumenettelyt. Pykälän 3 momentti kumottaisiin, sillä henkilöstökoulutusta ei jatkossa enää järjestettäisi osana ammatillista koulutusta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

44 §.Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Pykälän 4 momentti kumottaisiin. Voimassa olevan 8 §:n 1 kohdan mukaista koulutusta ei jatkossa enää järjestettäisi. Ehdotetun 8 §:n mukaista koulutusta, joka valmistaa ansio- ja liikennelentäjän tehtäviin, ammattilentäjän tehtäviin helikopteritoiminnassa sekä lennonjohtajan tehtäviin ei ole järjestetty oppi- eikä koulutussopimuksella. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

48 §.Osaamisen hankkimisen suunnittelu. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos siten, että opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot korvattaisiin termillä oppimisen tuki. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

63 §.Oikeus oppimisen tukeen. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta oppimisen tukeen. Oppimisen tuki korvaisi opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot. Oppimisen tuessa pääpaino olisi helposti saavutettavassa tuessa, jota annettaisiin opiskelijalle heti tuen tarpeiden ilmetessä. Oppimisen tuen tavoitteena olisi ennaltaehkäistä opiskelijan vaikeuksien kasautumista. Oppimisen tukea ei järjestettäisi omina opintojaksoinaan, vaan tarkoitus on, että oppimisen tukea järjestetään tutkintokoulutuksen rinnalla, ja sen tarkoitus on tukea opiskelijan tavoitteiden saavuttamista.  

Oppimisen tukea tulisi olla opiskelijoille saatavissa riittävästi, oikea-aikaisesti ja laadultaan sellaisena, että se edistäisi opiskelijoiden osaamista, osaamisen osoittamista näytöissä, valmistumista, työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä sekä hyvinvointia. Oppimisen tukea voitaisiin järjestää opiskelijoille monipuolisesti, joustavasti ja vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntäen. Oppimisen tuki kirjattaisiin opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan, kuten opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot kirjataan. 

Tukiopetus olisi opettajan antamaa opetusta, jolla vastattaisiin opiskelijan tuen tarpeisiin. Opiskelijalla, jolla olisi vaikeuksia oppimisessa ja opiskelussa, olisi oikeus saada tukiopetusta tutkintokoulutuksessa muun opetuksen ja ohjauksen ohella. Tukiopetusta voitaisiin antaa myös opiskelijalle, joka olisi jäänyt tilapäisesti jälkeen opinnoissaan, tai joka tarvitsisi muusta syystä tukea ja ohjausta tutkinnon tai koulutuksen suorittamiseen. Tukiopetusta voitaisiin antaa opiskelutaitojen, kuten kielellisten, matemaattisten tai tietoteknisten valmiuksien vahvistamiseksi taikka opiskelutekniikkaan liittyvien taitojen tukemiseksi. Tukiopetukseen voisi sisältyä kielitaidon vahvistamista silloin, kun opiskelijalla on puutteellinen osaaminen tutkintoon liittyvässä suomen- tai ruotsin kielen sanastossa tai ammattiin liittyvissä kielen käytön tavoissa. Kielitaidon vahvistamisen tulisi aina liittyä suoritettavaan tutkintoon eikä tukiopetusta saisi käyttää peruskielitaidon opettamiseen. 

Osana oppimisen tukea voitaisiin antaa myös erityisopettajan antamaa erityisopetusta. Tällainen oppimisen tuki voisi olla riittävää niille opiskelijoille, joilla on kapea-alaisia oppimisvaikeuksia esimerkiksi lukemisessa, kirjoittamisessa tai matematiikassa. Erityisopettaja voisi konsultoimalla tukea muita opettajia ottamaan huomioon opiskelijoiden erityispedagogisia tuen tarpeita opetuksessa ja ohjauksessa sekä osaamisen hankkimisessa ja osoittamisessa. 

Opiskelijan tarvitsemaa oppimisen tukea ja hyvinvointia voitaisiin edistää erilaisten tukitoimien avulla. Näitä olisivat muun muassa tukiopetus, opinto-ohjaus, erityisopetus, opiskelijan hyvinvointia tukevat toimet sekä moniammatillinen yhteistyö. Opetus- ja ohjaushenkilöstön yhteistyö opiskeluhuollon ja muiden opiskelijan sidosryhmien kanssa mahdollistaa sen, että tukitoimet muodostaisivat opiskelijan näkökulmasta kokonaisuuden. 

Ehdotuksen olisi tarkoitus tulla voimaan 1.8.2026. 

64 §.Oikeus erityiseen tukeen. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta erityiseen tukeen. Muutoksen tavoitteena on vahvistaa erityisopetusta tarvitsevien opiskelijoiden erityisopettajalta saamaa tukea ja erityisopetuksen kohdentamista opiskelijoille, jotka tarvitsevat säännöllistä tai pitkäkestoista erityisopetusta. Erityisellä tuella tarkoitettaisiin erityisopettajan antamaa opetusta. Lisäksi erityisellä tuella tarkoitettaisiin erityisopettajan konsultaatioon perustuvaa muuta opetusta ja ohjausta, jota voisi antaa muu opetus- ja ohjaushenkilöstö, sekä opiskelijan tarvitsemia muita erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyjä. Erityistä tukea voitaisiin järjestää opiskelijan tarpeiden mukaisesti erityispedagogisin monipuolisin ja vaihtelevien menetelmin. Opiskelijalla olisi oikeus erityiseen tukeen myös työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa nykytilaa vastaavasti.  

Koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijalle annettavasta erityisestä tuesta nykytilaa vastaavasti. Päätöksestä säädetään lain 67 §:ssä. Nykytilaa vastaavasti opiskelijalle tehtäisiin päätös erityisestä tuesta aina, jos ammatillisessa perustutkinnossa opiskelijan osaamista mukautetaan tai ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poiketaan. Erityisen tuen tavoitteena kuitenkin on, että opiskelija saavuttaa tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Näin ollen osaamisen mukauttamisen tai ammattitaitovaatimuksista poikkeamisen tulisi olla viimesijainen keino, jos tavoitteita ei ole saavutettu erityisen tuenkaan avulla. Jos poikkeamisen syynä on esimerkiksi kielitaidon puutteesta johtuva kohtuullistaminen, ei erityisen tuen päätöstä tule tehdä . 

Todennetuilla oppimisvaikeuksilla tarkoitettaisiin sellaisia opiskelijan oppimista vaikeuttavia tekijöitä, jotka on tunnistettu luotettavilla tavoilla joko perusopetuksen tai toisen asteen koulutuksen aikana. Nämä tekijät voivat johtua kapea- tai laaja-alaisesta oppimisvaikeudesta, neuropsykiatrisista vaikeuksista tai muusta oppimista haittaavasta vammasta tai sairaudesta. Mikäli opiskelija olisi perusopetuksen aikana saanut erityistä tukea, olisi tukitoimet kirjattu koulutuksen järjestäjän käytettävissä oleviin opiskelijan tukea koskeviin asiakirjoihin. Vaikeudet voidaan tunnistaa myös toisen asteen koulutuksen alussa tai aikana. Tällöin opiskelijan oppimisvaikeudet voitaisiin todentaa erilaisten seulojen ja testien perusteella. Osana arviointia haastateltaisiin sekä opiskelijoita että opettajia, jotta voidaan arvioida opiskelijan oppimisvaikeuksien vaikutukset opiskeluun sekä tarvittavat tukitoimet. Tarvittaessa oppimisvaikeuksien todentaminen tehdään yhteistyössä opiskeluhuollon toimijoiden kanssa. Kyse on erityispedagogisesta tuen arvioinnista, eikä se edellytä diagnoosia, lääkärin tms. asiantuntijalausuntoa, vaan havaitut erityisen tuen tarpeet riittävät tuen perusteeksi. 

Opiskelijan tarvitsema erityisen tuen tarve, suunnitellut tukitoimet ja erityisjärjestelyt kirjattaisiin opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelmaan tutkinnon osittain nykytilaa vastaavasti. Kirjauksissa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota tukitoimien ja erityisjärjestelyjen toteutumisen seurantaan ja tukitoimien vaikuttavuuden arviointiin. 

Nykytilaa vastaavasti 4 momentissa säädettäisiin, että erityisopetuksen tavoitteena on lisäksi edistää opiskelijan opintoja ja hyvinvointia yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon, kuntoutuspalveluiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Erityisopetuksessa tehtäisiin tarpeen mukaan yhteistyötä opiskeluhuollon sekä opiskelijan hoito- ja kuntoutusverkoston kanssa. Vammaisten opiskelijoiden tuen tarpeisiin vastaamiseksi tehdään yhteistyötä hyvinvointialueen vammaispalveluiden kanssa. Opiskeluhuoltohenkilöstö sekä hyvinvointialueen johto tarvitsevat perehdytystä ja koulutusta ammatillisessa koulutuksessa järjestettävästä erityisopetuksesta. 

Ehdotuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2026. 

77 §.Työntekijöitä ja viranhaltijoita koskevan lainsäädännön soveltaminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että sieltä poistettaisiin viittaus työsopimuslain (55/2001) 10 lukuun. Työsopimuslain 10 luku käsittelee työsopimuksen pätemättömyyttä ja kohtuuttomia ehtoja. Luvun 1–4 §:ssä säädetään, että jos työsopimus ei sido työntekijää oikeustoimilain 3 luvussa säädetyn pätemättömyysperusteen vuoksi, työntekijällä on pätemättömyyden voimaan saattamisen sijasta oikeus irtisanoa työsopimus päättymään heti, jollei pätemättömyysperuste ole menettänyt merkitystään. Jos työsopimuksen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Vaikka työsopimuksen ehto on työntekijän suojaksi annetun säännöksen vastaisena mitätön, työsopimus on muilta osin voimassa. Työnantaja ei saa vedota työntekijän vajaavaltaisuudesta johtuvaan sopimuksen pätemättömyyteen niin kauan kuin vajaavaltainen täyttää sopimusvelvoitteensa.  

On perusteltua, että kyseisen luvun säännöksiä sovellettaisiin myös oppisopimuksella työskenteleviin henkilöihin. Oppisopimuskoulutus perustuu 15 vuotta täyttäneen opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työsopimukseen taikka virkasuhteessa tai virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevan opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen sopimukseen (oppisopimus). Kun oppisopimuskoulutuksessa oleva on työ- tai virkasuhteessa, tulisi kohtuullistamista koskevaa työsopimuslain säännöstä soveltaa myös oppisopimuskoulutukseen. Soveltamatta jättämiselle ei ole esitettävissä painavia ja selkeitä perusteita huomioiden yleisen kohtuullistamissäännöksen keskeinen merkitys koko sopimusoikeudellisen järjestelmän kannalta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025 alkaen. 

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että viittaus henkilöstökoulutukseen poistettaisiin. Henkilöstökoulutusta ei jatkossa enää järjestettäisi osana ammatillista koulutusta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen. 

100 §.Oikeus maksuttomaan ruokailuun. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että viittaus henkilöstökoulutukseen poistettaisiin. Henkilöstökoulutusta ei jatkossa enää järjestettäisi osana ammatillista koulutusta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

104 §.Asuntolapaikan myöntäminen ja oikeus asuntolapaikkaan. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että viittaus henkilöstökoulutukseen poistettaisiin. Henkilöstökoulutusta ei jatkossa enää järjestettäisi osana ammatillista koulutusta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

105 §.Opiskelijoilta perittävät maksut. Pykälää muutettaisiin siten, että viittaus henkilöstökoulutuksen ja muuhun ammatilliseen koulutukseen poistettaisiin. Lisäksi pykälän rakennetta muutettaisiin siten, että 1 ja 3 momentit muodostaisivat yhteisen 1 momentin. Muilta osin sisällöllisesti pykälä säilyisi ennallaan. Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

123 §.Tutkinnon suorittamismahdollisuuksista ja koulutuksesta tiedottaminen. Pykälää muutettaisiin siten, että viittaus henkilöstökoulutukseen poistettaisiin. Henkilöstökoulutusta ei jatkossa enää järjestettäisi osana ammatillista koulutusta. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026 alkaen.  

124 §.Koulutuksen järjestäjien yhteistyövelvoite. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa momentissa ei säädettäisi työvoimakoulutusta järjestävän koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta osallistua työvoimakoulutuksen tarjonnan suunnittelua koskevaan keskusteluun. Jatkossa työvoimaviranomaiset ja koulutuksen järjestäjät päättäisivät itse yhteistyönsä toteuttamisesta. Säädöstä muutettaisiin siten, että se vastaisi paremmin tulevaan työllisyydenhoidon malliin. Työllisyysalueiden lukumäärä ja alueellinen kattavuus tulevat vaihtelemaan aikaisempaa enemmän suhteessa ammatillisen koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrättyyn ensisijaiseen toiminta-alueeseen. Säädösmuutoksella joustavoitettaisiin koulutuksen järjestäjän keskusteluvelvoitetta kuitenkin siten, että työvoimakoulutuksen suunnittelu ja järjestäminen perustuisivat jatkossakin yhteistyöhön työllisyyden hoidosta vastaavien tahojen kanssa. Muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025 alkaen.  

7.3  7.3 Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta

9 §.Ammatillisen koulutuksen määräraha. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ammatillisen koulutuksen rahoituksena myönnettäisiin jatkossa laskennallista perusrahoitusta sekä harkinnanvaraista rahoitusta. Voimassa olevan lain mukaan rahoituksena myönnetään laskennallisin perustein perusrahoitusta, suoritusrahoitusta ja vaikuttavuusrahoitusta. Lisäksi myönnetään strategiarahoitusta, joka on myönnetty valtionavustuksena.  

10 §. Ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettävä rahoitus ja kunnan valtionosuus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavan siten, että jatkossa ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnetään ennen varainhoitovuoden alkua tehtävällä päätöksellä laskennallista perusrahoitusta kunkin rahoitusosuuden euromäärästä se osuus, joka vastaa koulutuksen järjestäjän suoritteiden suhteellista osuutta kaikkien koulutuksen järjestäjien suoritteista.  

Pykälän 2 ja 4 momentti säilyisivät ennallaan. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavan. Pykälän 3 momentti koskee tavoitteellisiin opiskelijavuosiin myönnettävän rahoituksen ja perusrahoituksen harkinnanvaraisen korotuksen maksamista varainhoitovuoden aikana. Jatkossa ammatillisen koulutuksen rahoituksessa ei olisi tavoitteellisia opiskelijavuosia, eikä harkinnanvaraisia korotuksia. 

32 a §. Laskennallinen perusrahoitus. Pykälä ehdotetaan muutettavan kokonaisuudessaan. Pykälässä ehdotetaan säädettävän laskennallisesta perusrahoituksesta. Ehdotetun pykälän mukaan laskennallisen perusrahoituksen kokonaismäärä saadaan, kun ammatillisen koulutuksen määrärahasta vähennetään harkinnanvaraisen rahoituksen euromäärä. Laskennallinen perusrahoitus määräytyy toteutuneiden opiskelijavuosien, suoritettujen tutkinnon osien osaamispisteet ja tutkintojen lukumäärän, tutkinnon ja tutkinnon osia suorittaneiden työllistymisen ja jatko-opiskelun korkeakoulussa sekä opiskelijapalautteen ja työelämäpalautteen perusteella. Toteutuneiden opiskelijavuosien osuus laskennallisessa perusrahoituksessa olisi 50 prosenttia. Suoritettujen tutkinnon osien osaamispisteet ja tutkintojen lukumäärän osuus olisi 30 prosenttia. Tutkinnon ja tutkinnon osia suorittaneiden työllistymisen ja jatko-opiskelun korkeakoulussa osuus olisi 18 prosenttia. Opiskelijapalautteen ja työelämäpalautteen osuus olisi molemmassa yksi prosentti, eli yhteensä kaksi prosenttia.  

Esityksessä ehdotetaan, että opiskelijavuosiin perustuvan rahoituksen osuutta vähennettäisiin nykyisestä 70 prosentista 50 prosenttiin. Samalla siirryttäisiin käyttämään opetus- ja kulttuuriministeriön päättämien tavoitteellisten opiskelijavuosien sijasta toteutuneita opiskelijavuosia. Tutkinnon osien osaamispisteistä ja koko tutkinnoista saatavaa osuutta lisättäisiin 20 prosentista 30 prosenttiin ja tutkinnon ja tutkinnon osia suorittaneiden työllistymisestä ja jatko-opiskelusta saatavaa osuutta lisättäisiin 7 prosentista 18 prosenttiin. Opiskelijavuosia koskevaa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 32 b §:ää ei ehdoteta muutettavan tällä esityksellä. 

Nykytilaa vastaavasti Opetushallitus vastaisi opiskelija- ja työelämäpalautteen keräämisestä. Nykytilaa vastaavasti palautteiden keräämisestä säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. 

32 c §. Toteutuneiden opiskelijavuosien perusteella myönnettävä perusrahoitus. Pykälä ehdotetaan muutettavan kokonaisuudessaan. Pykälässä ehdotetaan säädettävän toteutuneiden opiskelijavuosien perusteella myönnettävästä perusrahoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan toteutuneita opiskelijavuosia painotettaisiin tutkintorakenteeseen kuuluvien eri tutkintojen järjestämisen, tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisen, työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen järjestämisen, tutkintotyypin ja opiskelijan lähtötason perusteella.  

Opiskelijan lähtötasoa varten muodostettaisiin uusi kerroin. Oppivelvollisuuslaki velvoittaa kaikkia alle 18 vuotiaita opiskelemaan, samalla se luo yhteiskunnalle velvoitteen tarjota heille kaikille opiskelumahdollisuus ja tavoitteen saada mahdollisimman moni suorittamaan tutkinto. Vastaavasti hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää, että mahdollisimman moni on työmarkkinoiden käytössä ja työllistyy. Tämän tavoitteen edistämiseksi on tärkeää, että mahdollisimman moni lähtökohdista riippumatta hankkii koulutuksen ja saavuttaa siten sellaisen osaamisen, jolla voi työllistyä. Lähtötasokriteerin ottamisella osaksi rahoitusta voidaan pyrkiä edistämään edellä mainittuja tavoitteita. Lähtötason huomioon ottamista voidaan perustella sillä, että mitä heikommilla valmiuksilla opiskelija tulee, sitä enemmän opintojen edistämiseen joudutaan panostamaan, josta syntyy kustannuksia. Toiseksi sitä suurempi on riski, että opinnot keskeytyvät, jolloin tutkinnoista sekä työllistymisestä ja jatko-opiskelijaksi siirtymisestä saatava rahoitus jää saamatta. On perusteltua kannustaa koulutuksen järjestäjiä ottamaan opiskelijoiksi myös opiskeluvalmiuksiltaan heikompia ja pyrkiä edistämään heidän opintojaan. 

Lähtötasokriteeri muodostettaisiin opiskelijoiden peruskoulun päättötodistuksen arvosanojen keskiarvon ja pohjakoulutustiedon perusteella. Maksuttomuuden piirissä olevien osalta lähtötasokriteerissä käytettäisiin arvosanatietoja ja muiden osalta pohjakoulutustietoja. Lähtötasokriteeriä sovellettaisiin kaikkeen tutkintokoulutukseen ja valmentavaan koulutukseen. Se olisi kustannusryhmän kaltainen painotustekijä, ei vain tietylle kohderyhmälle kohdennettu korotustekijä. Lähtötasokertoimet olisivat ykköstä pienempiä tai suurempia sen mukaan onko todistuksen tai pohjakoulutuksen perusteella arvioitu lähtötaso keskimääräistä parempi vai heikompi. Lähtötasokerrointa kuvataan yksityiskohtaisemmin kappaleessa Lakia alemman asteinen säätely. 

Pykälän 2 momentin mukaan toteutuneita opiskelijavuosia korotettaisiin lisäksi vaativan erityisen tuen ja majoituksen järjestämisen perusteella. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että rahoituksen perusteena käytettävien toteutuneiden opiskelijavuosien määrä ei voisi ylittää koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrättyä opiskelijavuosien enimmäismäärää. Enimmäismäärä koskisi niiden opiskelijoiden opiskelijavuosia, jotka eivät ole oppivelvollisuuslain 16 §:n tarkoittamassa maksuttomassa koulutuksessa. 

Nykytilaa vastaavasti opiskelijavuosi luettaisiin sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka on laatinut opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman tai joka vastaa koulutuksen järjestämisestä ammatilliseen tehtävään valmistavassa koulutuksessa. Ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia koskevassa ehdotuksessa esitetään, että jatkossa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:n mukaisena koulutuksena voisi jatkossa järjestää ainoastaan ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. 

32 d §. Suoritettujen tutkinnon osien osaamispisteiden ja tutkintojen lukumäärän perusteella myönnettävä perusrahoitus. Pykälä ehdotetaan muutettavan kokonaisuudessaan. Pykälässä ehdotetaan säädettävän suoritettujen tutkinnon osien osaamispisteiden ja tutkintojen lukumäärän perusteella myönnettävästä perusrahoituksesta. Ehdotuksen mukaan tutkintoja painotettaisiin kertoimella, joka perustuu tutkinnon suorittajan perusasteen jälkeiseen koulutukseen. Perusrahoituksessa otettaisiin huomioon enintään 120 osaamispistettä kyseisen ajanjakson rahoituksen perusteena olevaa opiskelijavuotta kohti.  

Nykytilaa vastaavasti tutkinnon osan osaamispisteet luettaisiin sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka on laatinut opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman. Tutkinto luettaisiin sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka on antanut tutkintotodistuksen. Jos tutkinto on järjestetty niin sanottuna laajennettuna oppisopimuskoulutuksena, tutkinto luettaisiin kuitenkin sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka on toiminut oppisopimuskoulutuksen hankkijana. 

Nykytilaa vastaavasti tutkinnon osien osaamispisteitä ei otettaisi huomioon perusrahoituksessa, jos se on tunnustettu aiemmin hankitun osaamisen perusteella siten, että opiskelija ei ole osoittanut osaamistaan näytössä tai muulla tavoin. Tutkinnon osien osaamispisteet kuitenkin otetaan huomioon, jos tutkinnon osan osaamisen arviointi on suoritettu ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 30 §:n nojalla hankitun koulutuksen yhteydessä. 

32 e §. Harkinnanvarainen rahoitus. Pykälä ehdotetaan muutettavan kokonaisuudessaan. Pykälässä ehdotetaan säädettävän harkinnanvaraisesta rahoituksesta. Harkinnanvaraisena rahoituksena voitaisiin myöntää eduskunnan päättämät kohdennukset ja lisäykset, strategisen kehittämisen rahoitus, koulutuksen järjestämiskustannuksiin liittyvistä syistä ja muista välttämättömistä tarpeista aiheutuvat rahoituksen korotukset sekä edellisen varainhoitovuoden korjaukset ja oikaisut. Valtion talousarviossa päätettäisiin eduskunnan päättämien kohdennusten ja lisäyksien sekä strategisen kehittämisen rahoituksen enimmäismäärät.  

Pykälässä tarkoitettu harkinnanvarainen rahoitus olisi kokonaisuudessaan valtionosuusrahoitusta. Jatkossa ammatillisessa koulutuksessa ei olisi voimassa olevan lain 32 h §:ssä tarkoitettua strategiarahoitusta, joka on jaettu valtionavustuksina. Eduskunnan päättäminä kohdennuksina ja lisäyksinä myönnettäisiin esimerkiksi urheilijoiden ammatilliseen koulutukseen myönnettävä rahoitus. Lisäksi kohta mahdollistaisi esimerkiksi sellaisten koulutusten rahoittamisen, mitkä perustuvat hallituksen tiettyyn koulutukseen tai hankkeeseen kohdistaman erillisen rahoituksen. 

Strategisen kehittämisen rahoitus voisi olla esimerkiksi koulutuksen järjestäjien fuusioihin tai muihin uudelleen järjestelyihin myönnettävää rahoitusta. Strategisen kehittämisen rahoituksena myönnettäisiin myös ehdotetun ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksesta annetun lain mukaisissa neuvotteluissa sovittujen tavoitteiden toteuttamiseksi osoitettava rahoitus. 

Koulutuksen järjestämiskustannuksiin liittyvistä syistä ja muista välttämättömistä tarpeista aiheutuvat rahoituksen korotukset voisivat olla nykytilaa vastaavasti esimerkiksi niiden koulutusten rahoittamista, joiden rahoitusta ei voida riittävästi turvata laskennallisella perusrahoituksella. Ensisijaisesti kyse olisi profiililtaan erikoistuneista koulutuksen järjestäjistä, joiden koulutus on pääosin kustannusrakenteeltaan erityisen kallista. Rahoituksen korotusta voitaisiin perustellusta syystä myöntää myös järjestäjän yksittäisen erityisen kalliin koulutuksen järjestämisen turvaamiseksi. Edelleen myös oppivelvollisuuslain mukaisten majoitus- ja matkakorvausten vuoksi aiheutuvien kustannusten kattamiseksi voitaisiin myöntää rahoituksen korotusta. 

Edellisen varainhoitovuoden päätösten oikaisut ja korjaukset maksettaisiin nykytilasta poiketen vasta seuraavan varainhoitovuoden määrärahasta. Näin kunkin varainhoitovuoden määräraha voitaisiin myöntää kokonaisuudessaan koulutuksen järjestäjille yhdellä päätöksellä ennen varainhoitovuoden alkua. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi päättää hakemuksesta tai ilman hakemusta harkinnanvaraisesta rahoituksesta. Käytännössä 1 momentin 3 kohdan rahoituksen korotukset päätettäisiin nykytilan mukaisesti hakemuksesta. Muiden kohtien mukaisesta harkinnanvaraisesta rahoituksesta opetus- ja kulttuuriministeriö voisi päättää tarvittaessa myös ilman hakemuksia. Esimerkiksi momentin 1 kohdan mukaisista kohdennuksista ja lisäyksistä voitaisiin päättää ilman hakemuksia silloin, kun harkinnan perusteena käytettäisiin tilastoaineistoon perustuvaa laskennallista kriteeristöä, eikä myöntämisessä olisi tarpeen käyttää lisänä muuta harkintaa. 

32 f §. Suoritusrahoitus. Pykälä esitetään kumottavaksi.  

32 g §. Vaikuttavuusrahoitus. Pykälä esitetään kumottavaksi.  

32 h §. Strategiarahoitus. Pykälä esitetään kumottavaksi.  

32 j §. Uuden koulutuksen järjestäjän suoritteiden määrittely . Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavan siten, että niissä viitattaisiin laskennalliseen perusrahoitukseen ja harkinnanvaraiseen rahoitukseen ehdotettujen säädösten mukaisesti . 

32 k §. Ammatillisen koulutuksen suoritteisiin perustuva rahoitus vuosina 2026–2028. Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 32 k §, jossa säädetään ammatillisen koulutuksen rahoituksesta vuosina 2026–2028. Pykälän tarkoituksena on tasata uudesta rahoitusjärjestelmästä johtuvia koulutuksen järjestäjäkohtaisia muutoksia kolmena ensimmäisenä vuotena, kun muutos tulee voimaan.  

Koulutuksen järjestäjän suoritteisiin perustuvan rahoituksen muutoksen suhteuttamisella kaikkien koulutuksen järjestäjien rahoituksen muutokseen tarkoitetaan sitä, että jos koulutuksen järjestäjän suoritteisiin perustuva laskennallinen rahoitus vähenisi vuodesta 2025 vuoteen 2026 verrattuna neljä prosenttia ja kaikkien koulutuksen järjestäjien rahoitus kasvaisi seitsemän prosenttia, koulutuksen järjestäjän rahoitus suhteellisesti vähenisi 11 prosenttia, jolloin vuonna 2026 koulutuksen järjestäjälle kompensoitaisiin 11 ja viiden prosenttiyksikön välinen erotus kuusi prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa, että koulutuksen järjestäjä saisi vuonna 2026 kaksi prosenttia enemmän rahoitusta kuin vuonna 2025. 

Jos taas koulutuksen järjestäjän suoritteisiin perustuva laskennallinen rahoitus vähenisi vuodesta 2025 vuoteen 2026 verrattuna kymmenen prosenttia ja kaikkien koulutuksen järjestäjien rahoitus vähenisi seitsemän prosenttia, koulutuksen järjestäjän rahoitus suhteellisesti vähenisi kolme prosenttia, jolloin koulutuksen järjestäjän rahoituksen vähenemistä ei otettaisi huomioon, koska suhteellinen väheneminen on alle viisi prosenttia. 

49 §. Rahoituksen laskemisessa käytettävien suoritteiden määrän vahvistaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavan siten, että jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi esitettyjen muutosten mukaisesti ammatillisen koulutuksen seuraavan varainhoitovuoden laskennallisen perusrahoituksen perusteena käytettävien suoritteiden määrän koulutuksen järjestäjän toimittamien tietojen perusteella.  

51 §. Rahoituksen maksaminen käyttökustannuksiin. Pykälää ehdotetaan muutettavan siten, että sieltä poistetaan maininnat perusrahoituksen harkinnanvaraisesta korotuksesta ja strategiarahoituksesta. Jatkossa ammatillisen koulutuksen rahoituksena ei myönnettäisi perusrahoituksen harkinnanvaraista korotusta eikä strategiarahoitusta.  

57 §. Valtionapuviranomainen . Pykälän 2 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että sieltä poistettaisiin maininta strategiarahoituksesta. Jatkossa ammatillisen koulutuksen rahoituksena ei myönnettäisi strategiarahoitusta.  

7.4  7.4 Laki valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä

9 §. Ammatillista koulutusta koskevat tiedot. Pykälässä säädetään tiedoista, jotka ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen järjestäjän on tallennettava tietovarantoon ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisessa koulutuksessa olevista opiskelijoistaan. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä huomioitaisiin tässä esityksessä ehdotettavat muutokset lakiin ammatillisesta koulutuksesta sekä lakiin opetus- ja kulttuuritoiminnan rahoituksesta. Säännökseen ei ehdoteta sisällöllistä muutosta.