2
EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
EETS-direktiivissä säädetään edellytyksistä sähköisten tietullijärjestelmien yhteentoimivuuden parantamiseksi sekä tiemaksujen laiminlyöntiä koskevan rajatylittävän tiedonvaihdon helpottamiseksi koko Euroopan unionin alueella.
Direktiivissä ei säädetä tietullien pakollisuudesta, joten jäsenvaltiot voivat jatkossakin itse päättää, ottavatko ne tietulleja käyttöönsä. Direktiivin tavoitteena on tehdä sähköisistä tietullijärjestelmistä yhteentoimivia, jotta voitaisiin pienentää tietullien maksamisen kustannuksia ja tietullien maksamiseen liittyviä rasitteita kaikkialla unionissa
Eurooppalaisella sähköisellä tietullipalvelulla (European Electronic Toll Service, EETS) tarkoitetaan tietullipalvelua, jossa tienkäyttäjä tekee sopimuksen EETS-palveluntarjoajan kanssa ja on sopimuksen perusteella oikeutettu käyttämään ajoneuvoa yhdessä tai useammassa EETS-tietullikohteessa. EETS-palveluntarjoaja antaa asiakkaan käyttöön ajoneuvolaitteen, jota käytetään osana tietullipalvelua. Ajoneuvolaitteen avulla kerätään tietoa ajoneuvon liikkumisesta EETS:n piiriin kuuluvissa tietullikohteissa ja määrätään tietulli tai tiemaksu.
EETS-direktiivin tavoitteet ja pääasiallinen sisältö kuvataan tarkemmin direktiivin täytäntöön-panosta annetussa hallituksen esityksessä HE 115/2021 vp. Euroopan komissio on katsonut EETS-direktiivin täytäntöönpanon Suomessa puutteellisiksi artikloiden 2, 21(1 ja 2), 23(3), 24–27 sekä liitteiden I ja II osalta.
EETS-direktiivin 2 artiklassa säädetään direktiivissä käytettävistä määritelmistä. Niihin sisältyvät seuraavat määritelmät, joita komission huomautuksen mukaan ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä: tietullijärjestelmä, järjestelmästä vastaisuudessa vastaava tietullioperaattori, EETS-vaatimusten mukainen järjestelmä, pääasiallinen palveluntarjoaja, tietullin perustiedot, ajoneuvon luokitusperusteet, taustajärjestelmä, olennaisesti muutettu järjestelmä, akkreditointi, tietulli tai tiemaksu, tiemaksun laiminlyönti, rekisteröintijäsenvaltio, kansallinen yhteyspiste, automaattinen haku, ajoneuvo, ajoneuvon haltija, raskas ajoneuvo ja kevyt ajoneuvo.
EETS-direktiivin 21 artiklassa säädetään direktiivin täytäntöönpanoa varten ylläpidettävistä kansallisista sähköisistä rekistereistä. Artiklan 1 kohdan toinen alakohta sisältää säännöksen jäsenvaltion vastuuvapaudesta, jonka mukaan jäsenvaltiota ei voida saattaa vastuuseen sen rekisterissä mainittujen EETS-palveluntarjoajien toimista. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki kansallisessa sähköisessä rekisterissä olevat tiedot ovat ajan tasalla ja paikkansapitäviä.
EETS-direktiivin 23 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden välisessä tiedonvaihdossa noudatettavasta menettelystä. Artiklan 3 kohta sisältää säännökset kansallisen yhteyspisteen velvollisuudesta suorittaa automaattisia hakuja ja jäsenvaltion velvollisuudesta käyttää saamiaan tietoja maksuvelvollisen määrittämiseksi.
EETS-direktiivin 24 artiklassa säädetään tiemaksun laiminlyöntiä koskevasta ilmoituksesta.
EETS-direktiivin 25 artiklassa säädetään tiemaksun perimisestä vastaavien yksikköjen jatkotoimista.
EETS-direktiivin 26 artiklassa säädetään komissiolle toimitettavasta jäsenvaltioiden kertomuksesta, joka kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle viimeistään 19.4.2023 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Artikla sisältää myös säännökset kertomukseen sisällytettävistä tiedoista.
EETS-direktiivin 27 artiklassa säädetään tietosuojasääntelyn noudattamisesta.
EETS-direktiivin liitteessä I säädetään 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun automaattisen haun suorittamiseen tarvittavista tietoelementeistä.
EETS-direktiivin liitteessä II säädetään direktiivin 24 artiklassa tarkoitetun tiemaksun laimin-lyöntiä koskevan ilmoituksen mallista.
6
Säännöskohtaiset perustelut
1 a §. Tietosuoja. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin tietosuojasta. Pykälän avulla varmistettaisiin, että direktiivin kansallista täytäntöönpanoa voidaan pitää riittävänä.
EU-järjestelmässä henkilötietojen käsittely perustuu pääsääntöisesti suoraan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen
käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). Henkilötietojen käsittelystä voidaan säätää asetusta täsmällisemmin unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännöllä siltä osin kuin asetus jättää nimenomaista kansallista liikkumavaraa. Kansallista erityissääntelyä on mahdollista antaa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan nojalla silloin, kun käsittely perustuu rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvollisuuteen (6 artiklan 1 kohdan c alakohta) tai jos se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (6 artiklan 1 kohdan e alakohta).
Tietojen säilytysajan tarkentamista lukuun ottamatta kaikki esitykseen sisältyvät tietosuojaa koskevat säännökset perustuvat suoraan EETS-direktiiviin, jossa säädetään muun muassa henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta, käsittelyn tarkoituksesta, käsiteltävien tietojen tyypistä ja tietojen luovuttamisesta. Oikeus henkilötietojen käsittelyyn perustuisi siten pääsääntöisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohtaan. Keskeisiä tältä osin ovat direktiivin artiklat 21, 23, 24, 25 ja 27. Suomessa nämä säännökset on jo osittain pantu täytäntöön, mutta tällä esityksellä niitä täydennettäisiin komission edellyttämällä tavalla. Keskeisiä ovat nyt ehdotettavat 1 a §, 27 a § ja 27 b §:t sekä 22 §:ään, 23 §:ään ja 27 §:ään tehtävät muutokset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä käyttötarkoituksista, joita varten henkilötietoja voidaan tämän lain nojalla käsitellä. Luettelo olisi tyhjentävä, kuten direktiivin 27 artiklan 2 kohdassa edellytetään. Ehdotettava 1 momentti perustuu suoraan EETS-direktiivin 27 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kohtiin a-c, eikä sisällä kansallista liikkumavaraa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin henkilötietojen säilyttämisen enimmäiskestosta 27 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti. Ehdotetun toisen momentin mukaan käsiteltävät henkilötiedot tulisi hävittää viimeistään kahden vuoden kuluttua niiden keräämisestä, mikäli tässä laissa ei myöhemmin muuta säädettäisi. Tällainen muu erityissäännös tietojen hävittämisestä sisältyisi ehdotettuun 27 b §:ään.
Ehdotettava toinen momentti perustuu EETS-direktiivin 27 artiklan 2 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan henkilötietojen säilyttämiselle on määritettävä enimmäiskesto. Ehdotettava säännös olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan säilyttämisen rajoittamisen periaatetta täsmällisempää sääntelyä. Kyseisen periaatteen mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Ehdotetussa 2 momentissa käytettäisiin siten yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaista kansallista liikkumavaraa siten, että enimmäiskestoksi määriteltäisiin kaksi vuotta, ellei laissa myöhemmin toisin säädetä. Ehdotetun kahden vuoden säilytysajan voidaan arvioida olevan minimiaika, joka tarvitaan tietojen käyttötarkoituksen toteutumisen varmistamiseksi, erityisesti huomioiden mahdollinen maksun laiminlyönnistä seuraava prosessi.
Pykälän 3 momenttiin sisällytettäisiin informatiivinen viittaus niihin EU- ja kansallisiin säädöksiin, joissa säädetään henkilötietojen käsittelystä. Momentissa täsmennettäisiin, että mikäli tässä laissa ei muuta säädetä, henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679, asetusta täsmentävää ja täydentävää kansallista tietosuojalakia (1050/2018) ja sähköisen viestinnän palveluista annettua lakia (917/2014). Vastaavasti viitattaisiin henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettuun lakiin (1054/2018), jolla on kansallisesti täytäntöönpantu niin kutsuttu rikosasioiden tietosuoja-direktiivi (EU) 2016/680.
Henkilötietojen täsmällisyydestä ja päivittämisestä säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa, rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta ilman aiheetonta viivästystä säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa, rekisteröidyn oikeudesta saada tutustua tietoihinsa mukaan lukien henkilötietojen vastaanottajat säädetään yleisen tieto-suoja-asetuksen 15 artiklassa, rekisteröidyn oikeudesta tietojen oikaisemiseen ja oikaisun tekemisestä säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklassa, rekisteröidyn oikeudesta tietojen poistamiseen ja poistamisesta säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklassa, rekisteröidyn oikeudesta käsittelyn rajoittamiseen säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklassa ja oikeudesta korvauksen saamiseen säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa. Oikeudesta saattaa asia tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi ja muutoksenhausta säädetään tieto-suojalain 21 ja 25 §:ssä.
Ehdotettu kolmas momentti on seurausta EETS-direktiivin 27 artiklan 2 kohdan kolmannesta alakohdasta. Sen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rekisteröidyillä on oikeus tutustua omiin tietoihinsa ja oikaista tai poistaa ne tai rajoittaa niiden käsittelyä ja oikeus tehdä valitus tietosuojavaltuutetulle sekä oikeus vahingonkorvaukseen ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin samalla tavalla kuin yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Koska yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja muussa yleislainsäädännössä on säädetty näistä seikoista kattavasti, eikä tarvetta kansallisen liikkumavaran käytölle ole, kyseinen kohta pantaisiin täytäntöön viittaussäännöksellä. Viittaussäännös on tarpeen sen johdosta, että komissio on kiinnittänyt huomiota artiklan puutteelliseen täytäntöönpanoon Suomessa. Säännös selventäisi osaltaan myös sen, että tässä laissa säädettäisiin tietosuoja-asetuksen salliman liikkumavaran puitteissa asetusta täsmällisemmin henkilötietojen käsittelystä.
2 §. Määritelmät.
Pykälään lisättäisiin uusi 12 kohta, jossa määriteltäisiin pääasiallinen palveluntarjoaja EETS-direktiivin 2 artiklan 12 kohtaa vastaavasti.
Pykälään lisättäisiin uusi 13kohta, jossa määriteltäisiin akkreditointi EETS-direktiivin 2 artiklan 20 kohtaa vastaavasti. Akkreditoinnilla tarkoitetaan tietullioperaattorin määrittämää ja ohjaamaa prosessia, joka EETS-palveluntarjoajan on käytävä läpi ennen kuin sille annetaan lupa tarjota EETS-palveluja EETS-tietullikohteessa, eli EETS-palveluntarjoajien akkreditointiprosessin lopputulemaa. Termiä käytetään voimassa olevan lain (877/2021) 9 §:n 2 ja 4 momentissa. Akkreditoinnilla ei siis tässä yhteydessä tarkoiteta vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa (920/2005) tarkoitettua tai siihen rinnastettavaa akkreditointia.
Pykälään lisättäisiin uusi 14 kohta, jossa määriteltäisiin EETS-vaatimusten mukainen järjestelmä EETS-direktiivin 2 artiklan 9 kohtaa vastaavasti.
Pykälään lisättäisiin uusi 15 kohta, jossa määriteltäisiin tietulli ja tiemaksu EETS-direktiivin 2 artiklan 21 kohtaa vastaavasti.
Pykälään lisättäisiin uusi 16 kohta, jossa määriteltäisiin tiemaksun laiminlyönti EETS-direktiivin 2 artiklan 22 kohtaa vastaavasti.
Pykälään lisättäisiin uusi 17 kohta, jossa määriteltäisiin ajoneuvo EETS-direktiivin 2 artiklan 26 kohtaa vastaavasti.
Pykälään lisättäisiin uusi 18 kohta, jossa määriteltäisiin rekisteröintijäsenvaltio EETS-direktiivin 2 artiklan 23 kohtaa vastaavasti.
Pykälään lisättäisiin uusi 19 kohta, jossa määriteltäisiin ajoneuvon haltija EETS-direktiivin 2 artiklan 27 kohdan edellyttämällä tavalla viittaamalla ajoneuvolain (82/2021) 2 §:n 15 kohdan ajoneuvon haltijan määritelmään.
2 a §.Tietullijärjestelmä. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin tietullijärjestelmästä EETS-direktiivin 2 artiklan 1 kohdan sisältöä vastaavasti.
9 §.Tietullioperaattorin velvollisuudet tietullijärjestelmän yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin järjestelmästä vastaisuudessa vastaavan tietullioperaattorin määritelmä EETS-direktiivin 2 artiklan 4 kohtaa vastaavasti.
Pykälän 4 momenttiin sisällytettäisiin järjestelmän olennaisen muuttamisen määritelmä EETS-direktiivin 2 artiklan 19 kohtaa vastaavasti sekä viittaus 2 momentissa tarkoitettuun järjestelmästä vastaisuudessa vastaavaan tietullioperaattoriin. Momenttiin sisällytettäisiin lisäksi taustajärjestelmän määritelmä EETS-direktiivin 2 artiklan 18 kohtaa vastaavasti.
12 §.Tietullioperaattorin palvelukorvaus EETS-palveluntarjoajalle. Pykälän 3 momentin säännös palvelukorvausten määrien eroavaisuudesta tarkennettaisiin vastaamaan EETS-direktiivin 7 artiklan 3 kohdan sääntelyä.
14 §.Tietullit. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin ajoneuvon luokitusperusteiden määritelmä EETS-direktiivin 2 artiklan 17 kohtaa vastaavasti.
22 §.EETS-tietullikohderekisteri. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta huolehtia rekisterissä olevien tietojen ajantasaisuudesta ja paikkansapitävyydestä. Säännöksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön EETS-direktiivin 21 artiklan 2 kohdassa säädetty jäsenvaltioiden velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki kansallisessa sähköisessä rekisterissä olevat tiedot ovat ajan tasalla ja paikkansapitäviä.
Henkilötietojen osalta velvollisuus huolehtia niiden ajantasaisuudesta ja täsmällisyydestä sisältyy jo yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohtaan. Se edellyttää rekisterinpitäjää toteuttamaan kaikki kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden virheelliset henkilötiedot poistetaan ja oikaistaan viipymättä.
On kuitenkin huomattava, että suurin osa EETS-tietullikohderekisterin tiedoista on luonteeltaan teknisiä tietullikohteeseen ja käytettäviin teknologioihin liittyviä tietoja, joita ei voitane pitää henkilötietoina. Siksi direktiivin 21 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano erityisellä säännöksellä on perusteltua. Lisäksi komissio on kiinnittänyt huomiota säännöksen puutteelliseen täytäntöön-panoon virallisessa huomautuksessa.
23 §.Rekisteri EETS-palveluntarjoajista. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta huolehtia rekisterissä olevien tietojen ajantasaisuudesta ja paikkansapitävyydestä. Säännöksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön EETS-direktiivin 21 artiklan 2 kohdassa säädetty jäsenvaltioiden velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki kansallisessa sähköisessä rekisterissä olevat tiedot ovat ajan tasalla ja paikkansapitäviä.
Henkilötietojen osalta velvollisuus huolehtia niiden ajantasaisuudesta ja täsmällisyydestä sisältyy jo yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohtaan. Se edellyttää rekisterinpitäjää toteuttamaan kaikki kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden virheelliset henkilötiedot poistetaan ja oikaistaan viipymättä.
Myös EETS-palveluntarjoajia koskevaan rekisteriin sisältyy teknisluonteisia tietoja, joita ei välttämättä voida yhdistää luonnollisiin henkilöihin. Siksi direktiivin 21 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano erityisellä säännöksellä on perusteltua. Lisäksi komissio on kiinnittänyt huomiota säännöksen puutteelliseen täytäntöönpanoon virallisessa huomautuksessa.
25 §.Valvontaviranomaisen oikeudet ja velvollisuudet. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin EETS-direktiivin 21 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti jäsenvaltion vastuuvapaudesta suhteessa sen rekisterissä mainittujen EETS-palveluntarjoajien toimiin.
26 §.Pilottitietullijärjestelmät. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös pilottitietullijärjestelmän sallimisesta samanaikaisesti EETS-vaatimusten mukaisen järjestelmän kanssa EETS-direktiivin 22 artiklan 1 kohtaa vastaavasti. Muutoksella yhtenäistettäisiin lain sanamuotoa suhteessa direktiiviin.
27 §.Laiminlyötyjä tiemaksuja koskeva tiedonvaihto jäsenvaltioiden välillä. Ehdotettu pykälä annettaisiin kokonaisuudessaan uudestaan. Muutoksilla pantaisiin kansallisesti täytäntöön EETS-direktiivin 23 artiklan 3 kohta sekä 2 artiklan 24 ja 25 kohta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kansallisen yhteyspisteen määritelmä EETS-direktiivin 2 artiklan 24 kohdan mukaisesti.
Ehdotettu 2 momentti vastaisi pääosin voimassa olevaa 2 momenttia. Momenttiin sisältyisi myös automaattisen haun määritelmä. Määritelmä olisi tarkoituksenmukaista sisällyttää juuri kyseiseen momenttiin, jossa sitä käytetään eikä yleiseen määritelmäpykälään. Säännöksellä pannaan täytäntöön EETS-direktiivin 23 artiklan 1 kohta sekä 27 artiklan 2 kohdan a alakohta 23 artiklan osalta.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta suorittaa kaikki lähetettävien pyyntöjen muodossa tehtävät automaattiset haut täydellistä rekisteritunnusta käyttäen ja tietojen käyttämisestä maksuvelvollisen määrittämiseksi. Lisäksi säädettäisiin automaattisissa hauissa noudatettavista menettelyistä.
27 a §.Tiemaksun laiminlyöntiä koskeva ilmoitus. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jolla pantaisiin kansallisesti täytäntöön EETS-direktiivin 24 artikla, 27 artiklan 2 (a) kohta 24 artiklan osalta sekä 27 artiklan 4 kohta. Komissio on virallisessa huomautuksessaan kiinnittänyt huomiota kyseisten kohtien puuttuvaan täytäntöönpanoon.
On huomattava, että Suomessa ei ole kansallisesti säädetty laiminlyötyihin tiemaksuihin liittyvistä seuraamuksista eikä siitä, kuinka seuraamukset pannaan käytännössä täytäntöön. On tarkoituksenmukaista, että seuraamusjärjestelmästä säädetään vasta siinä vaiheessa, jos tiemaksuja päätettäisiin ottaa käyttöön. Tämän johdosta ehdotettu 27 a § on kirjoitettu passiiviin noudattaen muun muassa tieliikennelain (729/2018) 6 luvun esimerkkiä.
27 b §.Tiemaksun perimisestä vastaavien yksikköjen jatkotoimet. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jolla pantaisiin kansallisesti täytäntöön EETS-direktiivin 25 artikla sekä 27 artiklan 2(a) kohta 25 artiklan osalta. Komissio on virallisessa huomautuksessaan kiinnittänyt huomiota kyseisten kohtien puuttuvaan täytäntöönpanoon.
27 c §.Komissiolle toimitettava kertomus. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta toimittaa komissiolle EETS-direktiivin 26 artiklassa tarkoitettu kattava kertomus.
30 §.Voimaantulo ja siirtymäsäännös. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin EETS-direktiivin 2 artiklan 29 kohdassa tarkoitettu kevyen ajoneuvon määritelmä.
Liite I. Lakiin lisättäisiin liite, joka vastaisi EETS-direktiivin liitettä I. Liite koskisi 27 §:n 3 momentissa ja EETS-direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun automaattisen haun suorittamiseen tarvittavia tietoelementtejä. Liitteeseen sisällytettäisiin myös raskaan hyötyajoneuvon määritelmä direktiivin 2 artiklan 28 kohtaa vastaavasti.
Liite II. Lakiin lisättäisiin liite, joka vastaisi EETS-direktiivin liitettä II. Liite sisältäisi 27 a §:ssä ja EETS-direktiivin 24 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen mallin.
8
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Henkilötietojen suoja perusoikeutena perustuu perustuslain 10 §:ään, Euroopan perusoikeuskirjan 8 artiklaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan.
Perustuslakivaliokunnan mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4–5; PeVL 52/2022 vp, 4 kohta).
Perustuslakivaliokunnan mukaan on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 5). Arkaluonteisten tietojen käsittelyn on oltava välttämätöntä ja sääntelyn täsmällistä ja tarkkarajaista (ks. PeVL 52/2022 vp, 7 kohta).
Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset. Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta. (PeVL 51/2022 vp, 2 kohta).
EU:ssa henkilötietojen käsittely perustuu pääsääntöisesti suoraan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään käsittelyn perustasta, ja kohdan c alakohdan mukaisesti käsittely on sallittua, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteiden velvoitteen noudattamiseksi. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään mahdollisen kansallisen liikkumavaran käytöstä 1 kohdan c ja e alakohtien noudattamiseksi. Edelleen artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdan c ja e alakohdissa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko EU:n oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä. Tällöin on säädettävä käsittelyn tarkoituksesta, ja silloin voidaan mukauttaa yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista liittyen muun muassa yleisiin edellytyksiin, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta, käsiteltävien tietojen tyyppiä, tietojen luovuttamista, käyttötarkoitussidonnaisuutta ja säilytysaikoja.
Tietojen säilytysajan tarkentamista lukuun ottamatta kaikki esitykseen sisältyvät tietosuojaa koskevat säännökset perustuvat suoraan EETS-direktiivin säännöksiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, eikä niihin sisälly kansallisen liikkumavaran käyttämistä. EETS-direktiivissä säädetään käsittelyperustasta, käsittelyn tarkoituksesta, käsiteltävien tietojen tyypistä ja tietojen luovuttamisesta. Keskeisiä tältä osin ovat direktiivin artiklat 21, 23, 24, 25 ja 27. Suomessa nämä säännökset on jo osittain pantu täytäntöön lailla 887/2021, mutta tällä esityksellä niitä täydennettäisiin komission edellyttämällä tavalla. Keskeisiä ovat uudet 1 a §, 27 a § ja 27 b §.
Kansallista liikkumavaraa käytettäisiin ainoastaan ehdotetussa 1 a §:n 2 momentissa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla. Ehdotetun 1 a §:n 2 momentissa säädettäisiin henkilötietojen säilytysajasta. Velvollisuus enimmäiskeston määrittämiseen tulee EETS-direktiivin 27 artiklan 2 kohdan c alakohdasta. Enimmäiskeston määrittely jää kansalliseen harkintavaltaan. Keston määrittelyä kuitenkin ohjaa periaate säilytyksen rajoittamisesta, joka on yksi henkilötietojen käsittelyn perusperiaatteista. Sen mukaisesti henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Ehdotetun kahden vuoden säilytysajan voidaan arvioida olevan minimiaika, joka tarvitaan käsittelyn tarkoituksen toteuttamiseen etenkin ottaen huomioon mahdollinen maksun laiminlyönnistä seuraava prosessi.
Mainitun pykälän 3 momenttiin sisältyisi informatiivinen viittaus tietosuojan yleissääntelyyn. Alkuperäistä lakia säädettäessä ei pidetty tarpeellisena antaa erityissääntelyä ja samalla päätettiin luopua kumottavassa laissa (21/2014) olleista informatiivisista viittauksista tietosuojan yleissääntelyyn (HE 115/2021, s. 8). Yleislakeja nimittäin sovelletaan niiden soveltamisalaa koskevien säännösten mukaisesti eikä suoraan sovellettavaan EU-asetuksen soveltamista voi sitoa kansallisen lain aineelliseen viittaukseen (asia 34/73 Variola, 10 kohta). Komission näkemyksen perusteella informatiivinen viittaus on kuitenkin katsottu välttämättömäksi. Informatiivisen viittauksen on syytä olla vastakohtaispäätelmän välttämiseksi kattava (PeVL 42/2005 vp, s. 3). Viittaukseen on otettu ne lait, joilla on pantu täytäntöön direktiivin 27 artiklan 1 kohdassa viitatut EU-säädökset. Ehdotettu momentti selventäisi lisäksi, että tässä laissa säädettäisiin tietyltä osin tietosuoja-asetusta täsmällisemmin henkilötietojen käsittelystä. Siltä osin kuin tässä laissa ei säädettäisi henkilötietojen käsittelystä, sovellettaisiin henkilötietojen käsittelyyn tietosuojaa koskevaa EU:n ja kansallista yleissääntelyä, eli yleistä tietosuoja-asetusta, kansallista tietosuojalakia, rikosasioiden tietosuojalakia tai sähköisen viestinnän palveluista annettua lakia.
Henkilötietojen käsittelystä säädettäisiin myös ehdotetuissa 27, 27 a ja 27 b §:ssä. Ne liittyvät tilanteeseen, jossa tiemaksu on laiminlyöty. Ehdotettu sääntely perustuu suoraan direktiivin 23–25 artiklaan eikä sisällä siten kansallisen liikkumavaran käyttöä.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.