7.1
Laki luonnonmukaisesta tuotannosta
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Soveltamisala. Pykälän mukaan lakia ehdotetaan sovellettavaksi luonnonmukaiseen tuotantoon ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkintöihin kaikissa luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa alkutuotannosta markkinoille saattamiseen.
2 §.Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälässä säädetään lain soveltamisalaan kuuluvan Euroopan unionin (EU) lainsäädännön täytäntöönpanosta ja valvonnasta, siltä osin kuin niistä ei säädetä muun lain nojalla. EU-lainsäädännössä on runsaasti luonnonmukaista tuotantoa, luonnonmukaisen tuotannon toimijoita ja niiden valvontaa koskevia säädöksiä. Valtaosa EU:n säädöksistä on EU-asetuksia, jotka ovat yleisesti sitovia ja kaikilta osin velvoittavia. Asetuksia sovelletaan sellaisinaan kaikissa jäsenvaltioissa, mutta asetusten soveltaminen voi edellyttää kansallisia täytäntöönpanotoimia. Asetuksissa asetetaan toimijoille velvoitteita, joiden noudattamista viranomaisten tulee valvoa. Koska EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskeva lainsäädäntö on kansallisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, kansallisella lainsäädännöllä voitaisiin antaa säädöksiä EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskevan lainsäädännön osalta ainoastaan sen salliman liikkumavaran puitteissa. Lain säännöksiä, joissa viitataan EU:n jäsenvaltioihin, sovelletaan myös Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen edellyttämässä laajuudessa Euroopan talousalueeseen ja sen jäsenvaltioihin.
3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälässä selvennettäisiin lain suhdetta muuhun kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säännellään luonnonmukaisten tuotteiden markkinavalvontaan liittyvistä asioista. Luonnonmukaisesti tuotetun elintarvikkeen, rehun, alkoholijuoman, väkiviinan, kylvösiemenen tai taimiaineiston markkinavalvonnan selkeyttämiseksi pykälässä todetaan, että niiden markkinavalvontaan sovelletaan elintarvikelakia, rehulakia, alkoholilakia, siemenlakia ja taimiaineistolakia. Markkinavalvonnalla tarkoitetaan viranomaisten tekemää tuotteiden valvontaa, jolla varmistetaan, että markkinoilla olevat tuotteet ovat vaatimusten mukaisia.
4 §.Määritelmät. Pykälään on koottu laissa esiintyvien käsitteiden määritelmät. Laissa luonnonmukaisesta tuotannosta ja sen nojalla annettavassa asetuksassa sovellettaisiin EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskevan lainsäädännön ja valvonta-asetuksen määritelmiä. EU-lainsäädännössä olevat määritelmät on kuvattu viittaamalla kyseessä olevan EU-säädöksen säännöksiin, joissa määritelmät ovat. Samoin osa keskeisistä määritelmistä on suoraan kansallisessa lainsäädännössä. Tämän lisäksi on joitain kansallisia määritelmiä:
Kohdan 1 luonnonmukaisilla tuotteilla tarkoitettaisiin maataloustuotteita, rehuja, elintarvikkeita, alkoholijuomia ja väkiviinaa, jotka saadaan niitä markkinoitaessa merkitä luomuasetuksen mukaisesti luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnöin, sekä luomasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja läheisesti maatalouteen liittyviä tuotteita, kuten esimerkiksi mehiläisvaha.
Kohdan 2 maataloustuotteilla tarkoitetaan maataloudesta peräisin olevia tuotteita, mukaan lukien vesiviljelytuotteet ja merilevät sekä luonnonvaraiset kasvituotteet.
Kohdissa 10 ja 11 tuonnilla ja viennillä tarkoitettaisiin nykyisen lain mukaisesti tuonnilla tuontia muusta kuin Euroopan unionin jäsenvaltiosta ja viennillä tarkoitettaisiin vientiä muuhun kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon.
2 luku Valvontaviranomaiset ja valvonta
5 §.Maa- ja metsätalousministeriö. Pykälän 1 momentin mukaan luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain ja EU:n luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon yleisen ohjauksen ja seurannan tehtävät kuuluisivat maa- ja metsätalousministeriölle.
Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö vastaisi valvonta-asetuksen 59-63 artiklassa jäsenvaltioille osoitetuista tehtävistä valvonta-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen eläinten ja tavaroiden osalta. Tämä tarkoittaa, että maa- ja metsätalousministeriö nimeää Tullin ehdotuksesta luonnonmukaisten tuotteiden ja eläinten tuonnin valvontaan liittyen rajatarkastusasemat, muut valvontapisteet ja lopulliset määräpaikat tai keskeyttää tai peruttaa nimeämisen.
6 §.Ruokavirasto. Pykälässä lueteltaisiin Ruokaviraston tehtävät. Ehdotuksen mukaisesti Ruokavirasto toimisi luonnonmukaisten tuotteiden ja luonnonmukaisen tuotannon valvonnan keskusviranomaisena. Ruokavirasto vastaisi valtakunnallisesti luonnonmukaisen tuotannon sekä luonnonmukaisten tuotteiden ja niiden tuonnin ja viennin valvonnan suunnittelusta, ohjaamisesta ja kehittämisestä.
Ruokavirasto valvoo pykälän 2 momentin kohdan 1 mukaan luonnonmukaisten maataloustuotteiden pakkaamista, varastointia ja tukkukauppaa, kohdan 2 mukaan luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden, rehujen ja enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien luonnonmukaisten alkoholijuomien valmistusta, valmistuttamista, varastointia ja tukkukauppaa sekä kohdan 3 mukaisesti luonnonmukaisesti tuotetun kylvösiemenen ja taimiaineiston pakkaamista, varastointia, tukkukauppaa ja markkinoille saattamista. Lisäksi Ruokavirasto valvoo luomuasetuksen liitteessä 1 mainittujen läheisesti maataloustuotantoon liittyvien muiden tuotteiden valmistusta, valmistuttamista, varastointia ja tukkukauppaa. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi luonnonkumit, hartsit, mehiläisvaha sekä raakavuodat ja käsittelemättömät nahat.
Momentin 2 kohdan 5 mukaan Ruokavirasto valvoo kaikkia luonnonmukaisia tuotteita tuovia tai vieviä toimijoita, paitsi Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirastolle jäljempänä 8 §:ssä kuuluvaa yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien luonnonmukaisten alkoholijuomien ja väkiviinan tuontia ja vientiä harjoittavia toimijoita.
Momentin 2 kohdan 6 mukaan Ruokavirasto valvoo toimijoita, jotka myyvät suoraan loppukäyttäjälle muita pakkaamattomia luonnonmukaisia tuotteita kuin rehuja ja joita ei ole vapautettu sertifikaattivelvoitteesta luomuasetuksen 35 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Vapautus sertifikaattivelvoitteesta edellyttää ehdotetun lain 24 §:n 1 momentin mukaisesti, että toimijan vuotuisesta liikevaihdosta pakkaamattomien luonnonmukaisten tuotteiden myynti on enintään 20 000 euroa.
Momentin 2 kohdan 7 mukaan Ruokavirasto valvoo luomuasetuksen 36 artiklassa tarkoitettua toimijaryhmää.
Momentin 2 kohdan 8 mukaan Ruokavirasto valvoo luonnonalueita, jotka on valvontajärjestelmään ilmoittanut muu kuin luonnonalueen omistaja tai haltija, ja joilta jokamiehen oikeudella kerätään luonnonvaraisia kasvituotteita. Näiden alueiden on täytettävä luomuasetuksen vaatimukset. Menettely lisää mahdollisuuksia jokamiehenoikeudella kerättävien sienten ja marjojen hyödyntämistä kaupallisin tarkoituksiin luomutuotteina. Luomuasetus edellyttää ketjun kaikkien toimijoiden kuulumista valvontaan ja että luonnonvaraisten luomumarjojen tai –sienien myyjällä on sertifikaatti. Kansallisesti on käytössä toimintamalli, jossa kolmas osapuoli selvittää viranomaiselle keruuseen sopivien alueiden käyttöhistorian ja maanomistajan sitoumuksen, jonka jälkeen luonnonalue voidaan liittää valvontaan.
Pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirasto toimisi päävastuullisena toimivaltaisena viranomaisena, jollei jäljempänä toisin säädetä, sekä vastaisi myös tietojen vaihdosta ym. komissiolle.
Pykälän 4 momentin mukaan Ruokavirasto tekee maa- ja metsätalousministeriölle esityksen rajatarkastusasemien, muiden valvontapisteiden ja lopullisten määräpaikkojen nimeämisestä sekä nimeämisen keskeyttämisestä tai peruuttamisesta silloin, kun kyse on kasvien lisäysaineiston, eläinperäisten rehujen, elävien eläinten ja eläinperäisten elintarvikkeiden tuonnista.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään pääosin voimassa olevan lain säännöksiä.
7 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälässä lueteltaisiin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoisi kohdan 1 mukaisesti luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden tuotantoa, luomuasetuksen liitteessä 1 mainittujen läheisesti maatalouteen liittyvien muiden tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista vähittäismyynnissä, kohdan 2 mukaisesti luonnonalueita, jotka valvontajärjestelmään on ilmoittanut luonnonalueen omistaja tai haltija sekä kohdan 3 mukaisesti toimijan maatilalla tuotannon yhteydessä harjoittamaa luonnonmukaisesti tuotettujen jalostamattomien maataloustuotteiden käsittelyä. Jalostamattomalla tuotteella tarkoitettaisiin luomuasetuksen 3 artiklan 71 kohdan mukaisesti elintarvikkeita, jotka eivät ole käyneet läpi jalostamiskäsittelyä, mukaan lukien tuotteet, jotka on esimerkiksi jaettu, ositettu, annosteltu, viipaloitu, leikattu luuttomaksi ja jauhettu massaksi.
Pykälän 2 momentissa luetellaan ne luomuasetuksen kohdat, joissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii EU:n lainsäädännössä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena edellä 6 §:n 3 momentista poiketen. Kaikki nämä kohdat liittyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille 1 momentin mukaan kuuluvien tehtävien hoitamiseen.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
8 §.Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Pykälässä ehdotetaan, että nykykäytännön mukaisesti alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta, valmistuttamista, varastointia, markkinoille saattamista ja tukkukauppaa valvoisi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Valvira valvoisi 6 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetystä poiketen myös luonnonmukaisesti tuotettujen poiketen yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien luonnonmukaisten alkoholijuomien ja väkiviinan tuontia ja vientiä harjoittavia toimijoita.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
9 §.Tulli. Tullin tämän lain mukaisena tehtävänä olisi nykykäytännön mukaisesti valvoa luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tuontia siten kuin siitä säädetään EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskevassa lainsäädännössä. Valvontajärjestelmään kuuluvia tuojia valvoo joko Ruokavirasto tai Valvira.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan mahdollisten epäselvyyksien välttämiseksi, että luonnonmukaista tuotantoa koskevien viittausten poistamisesta kolmansista maista tuotavien luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden pakkausmerkinnöistä ja saateasiakirjoista, jos tuotteet eivät täytä tässä laissa tai EU:n lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia, päättää nykykäytännön mukaisesti Tulli.
Ruokaviraston tehtävänä olisi pykälän 3 momentin mukaisesti avustaa Tullia suorittamalla tuonnin yhteydessä kasvien lisäysaineiston, eläinperäisten rehujen, elävien eläinten ja eläinperäisten elintarvikkeiden näytteenotot ja tutkimukset. Viranomaisten työnjakoa tältä osin katsottu tarpeelliseksi täsmentää, koska Ruokavirasto tekee tuontivalvontaa myös tavanomaisille tuotteille tuotteilla ja koska Ruokavirastolla on täten tähän liittyvä asiantuntemus ja välineet.
Uutena tehtävänä Tulli tekisi ehdotetun 4 momentin mukaisesti maa- ja metsätalousministeriölle esityksen tuontiin liittyvän rajatarkastusasemien, muiden valvontapisteiden ja lopullisten määräpaikkojen nimeämisestä sekä nimeämisen keskeyttämisestä tai peruuttamisesta muiden kuin edellä 6 §:n 4 momentin tarkoitettujen luonnonmukaisten tuotteiden osalta.
10 §.Tarkastuksista sopiminen. Luonnonmukaisen tuotannon valvonnassa on tavanomaista, että toimija kuluu useamman valvontaviranomaisen valvontaan. Ehdotetun pykälän tavoitteena on pyrkiä vähentämään toimijaan kohdistuvien tarkastuskäyntien määrää. Valvontaviranomaisten tehtävien sisältö ja tehtävien edellyttämät vaatimukset tarkastajien ammattitaidolle vaihtelevat kuitenkin tarkastettavasta toiminnasta riippuen. Toisaalta esimerkiksi oluen valmistaja, joka valmistaa myös alkoholitonta olutta, kuuluu sekä Valviran että Ruokaviraston valvontajärjestelmään. Tästä syystä on syytä antaa viranomaisille mahdollisuus sopia keskenään tarkastusten tai näytteenoton yhteensovittamisesta silloin, kun se tehtävien tarkastusten luonteesta johtuen on mahdollista.
Tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät toimijoita ja tuotteita koskevat hallinnolliset päätökset on valvontaviranomaisen edelleen tehtävä oman valvontajärjestelmänsä osalta. Päätöksen tarkastussertifikaatin todentamisesta tuotteiden luomuasetuksen 45 artiklan mukaisessa tuonnissa tekee Tulli.
11 §.Valvontasuunnitelmat. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokaviraston olisi laadittava valvonta-asetuksen mukainen monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma. Monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman tarkoituksena on kuvata valtakunnallisesti luonnonmukaisten tuotteiden valvontaan liittyvien viranomaisjärjestelmien rakenteet ja organisaatiot sekä valvonnan strategiset tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Ruokavirasto toimisi myös valvonta-asetuksen 109 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna kansallisesta valvontasuunnitelmasta vastaavana elimenä.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokaviraston olisi laadittava monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman lisäksi vuosittainen valvontasuunnitelma elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Ruokaviraston suorittaman valvonnan järjestämisestä. Valvontasuunnitelmassa tulisi esittää myös valvonnan laadun arviointiperusteet valvontakohteisiin kohdistuneiden tarkastusten sisällön ja määrän, tarkastusten kattavuuden ja riskin perusteella. Valvontasuunnitelman ensisijaisena tavoitteena on ohjata valvontaa ja edistää valvonnan pitkäjänteisyyttä sekä suunnitelmallisuutta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan nykyisen lain mukaisesti, että myös Valviran tulisi laatia vastaava vuosittainen valvontasuunnitelma harjoittamastaan valvonnasta.
12 §.Valvonnan arviointi. Pykälässä ehdotetaan, että Ruokaviraston on samaan tapaan kuin nykyisessä laissa suunnitelmallisesti tehtävä tai teetettävä arvio vuosittaisten valvontasuunnitelmien mukaisen valvonnan yleisestä toteutuksesta sekä seurattava valvontasuunnitelmien noudattamista. Arvioinnin ja seurannan kohteena voi käytännössä olla Ruokaviraston oma, ELY-keskuksien, Valviran ja valtuutettujen tarkastajien valvontatyö.
Valvonta-asetuksen 6 artiklassa todetaan, että toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava sisäisiä toiminnan tarkastamisia tai se voi teettää ulkoisia toiminnan tarkastamisia ja viranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin saatujen tulosten pohjalta.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
13 §.Valvonnan tulosten julkaiseminen. Pykälän mukaan Ruokavirasto julkaisisi internetsivuillaan vuosittain raportin valvonnan toteutumisesta. Henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja ei kuitenkaan saa julkaista. Virallisen valvonnan luottamuksellisuusvelvoitteista tietojen julkaisemiseen liittyen sekä avoimuudesta säädetään valvonta-asetuksen 8 ja 11 artiklassa.
14 §.Valtuutettu tarkastaja. Pykälän mukaan Ruokavirasto voisi kirjallisesti nimetä tarkastajia avustamaan valvonnassa. Tarkastajat toimisivat virkavastuulla Ruokaviraston valvonnassa. Valtuutetut tarkastajat toimisivat viranomaisvalvonnan apuna tarkastus- ja näytteenottotehtävissä. Valtuutetulla tarkastajalla tarkoitettaisiin viranomaisorganisaation ulkopuolisia henkilöitä.
Rikoslain (39/1889) 40 luvun 11 §:n 5 kohdan b alakohdan mukaan julkista valtaa käyttävänä henkilönä pidetään myös sitä henkilöä, joka osallistuu julkista valtaa koskevan päätöksen valmisteluun muun muassa ottamalla näytteitä tai suorittamalla tarkastuksia. Selkeyden vuoksi ehdotettuun 2 momenttiin sisällytettäisiin viittaus, jonka mukaan valtuutettuihin tarkastajiin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
Lisäksi valtuutettuun tarkastajaan sovellettaisiin hallintolain (434/2003), kielilain (423/2003) ja saamen kielilain (1086/2003) sekä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019) säännöksiä. Samoin valtuutettuihin tarkastajien toimintaan sovellettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999, julkisuuslaki).
Pykälän 3 momentin mukaan valtuutetut tarkastajat toimisivat Ruokaviraston sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien valvonnassa suorittaessaan viranomaisvalvontaa varten vaadittavia tarkastuksia. Lisäksi Ruokavirasto vastaisi virallista valvontaa ja muita virallisia toimia suorittavien valtuutettujen tarkastajien koulutuksesta.
Pykälän 4 momentin mukaan valtuutetun tarkastajan tulisi esittää tarvittaessa kirjallinen selvitys tarkastusvaltuudestaan. Kirjallisella selvityksellä tarkoitettaisiin ensisijaisesti tarkastajakorttia ja toissijaisesti Ruokaviraston myöntämää valtuutuspäätöstä. Ruokavirasto vastaisi valtuutettujen tarkastajien pätevyydestä tehtäviinsä. Käytännössä valtuutusten sisältö sekä tarkastajien pätevyysvaatimukset ja muut ehdot voivat vaihdella näytteenoton tai muun siihen verrattavan tehtävän, tarkastajan toimialueen tai sijaintipaikan ja muiden vastaavien tekijöiden mukaan.
Pykälä vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain säännöksiä.
15 §.Viranomaisen tarkastusoikeus ja tunnistautumaton näytteenotto. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen tai valtuutetun tarkastajan oikeudesta tehdä virallisen valvonnan edellyttämiä tarkastuksia.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus valvontaa varten toteuttaa valvontatoimenpiteitä, joista säädetään kansallisessa laissa tai Euroopan unionin lainsäädännössä. Valvontaa varten viranomaisen tulisi päästä viljellyille ja muille alueille, tuotanto-, varasto- ja muihin rakennuksiin ja kuljetusvälineisiin sekä tarkastaa toimijan kirjanpitoa, suorittaa muita tarkastuksia ja ottaa korvauksetta näytteitä tutkimuksia varten. Lisäksi valvontaviranomaisilla ja valtuutetuilla tarkastajilla tulisi olla oikeus, sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, saada tässä laissa tarkoitettua tarkastusta ja valvontaa varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat toimijalta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa tehtävästä tarkastuksesta. Voimassa olevan lain säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että valvontakohteessa, joka sijaitsee pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa, voitaisiin tehdä tarkastus valvonta-asetuksen 9, 10 ja 14 artiklassa viralliselle valvonnalle asetettujen vaatimusten toteuttamiseksi, jos tarkastuksen tekeminen on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Tarkastuksen saisi tehdä ainoastaan valvontaviranomainen.
Valvonta-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään, että viranomaisilla on oltava käytössään oikeudelliset menettelyt, joilla varmistetaan, että henkilöstöllä on pääsy toimijan tiloihin ja mahdollisuus tutustua näiden hallussaan pitämiin asiakirjoihin, jotta se voi suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti. Suomessa kotirauha on vahvasti perustuslailla suojattu. Asunto ja muu vastaava, pitkäaikaiseen asumiseen käytettävä tila, esimerkiksi asuntovaunu, kuuluu perustuslailla suojatun kotirauhan piiriin. Perusoikeuksien rajaamisen edellytyksenä on, että asiasta säädetään lailla ja säännös on tarkkarajainen eikä viranomaisen toimivaltaa voi delegoida. Perusoikeuksien rajaamisen edellytyksiä ovat lisäksi välttämättömyys, hyväksyttävyys ja painava yhteiskunnallinen tarve. Pykälän 2 momentissa toimivalta rajataan valvonta-asetuksen 9, 10 ja 14 artiklassa viralliselle valvonnalle asetettujen vaatimusten toteuttamiseen. Tämä perustelee myös säännöksen välttämättömyyttä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen näytteenotosta etäviestintävälineiden välityksellä käytävässä kaupassa. Momentin mukaan valvontaviranomainen voisi tunnistautumatta tilata toimijoilta näytteitä etäviestintävälineiden välityksellä myytäväksi tarjottavista luonnonmukaisesti tuotetuista tuotteista. Tällaisia näytteitä voitaisiin käyttää virallisessa valvonnassa. Kun näyte on saatu, toimijalle olisi annettava tieto siitä, että näyte on tilattu virallista valvontaa varten. Säännöstä vastaava säännös on valvonta-asetuksen 36 artiklassa. Artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun viranomaisella on näytteet hallussaan, viranomaisen on varmistettava, että toimija, jolta kyseiset näytteet on tilattu, saa tiedot siitä, että näytteet on otettu virallisen valvonnan yhteydessä ja tarpeen mukaan analysoidaan tai testataan virallisen valvonnan tarkoitusta varten ja että toimijalla on oikeus saada omalla kustannuksellaan valvonta-asetuksen 35 artiklan tarkoittama toinen lausunto. Tämä ehdotettu säännös on uusi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tarkastajien tarkastusoikeudesta. Momentin mukaan pykälässä säädetyt oikeudet koskisivat myös Euroopan unionin sekä Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettuja tarkastajia. Kansallisen valvontaviranomaisen olisi tarkastuksissa toimittava yhteistyössä tarkastajien kanssa.
16 §.Viranomaisen tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen ja Euroopan unionin tarkastajan oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä valvontaa varten välttämättömiä tietoja valtion ja kunnan viranomaisilta, julkista tehtävää hoitavalta sekä lain mukaisilta toimijoilta ja muilta, joita lain velvoitteet koskevat. Oikeus saada tietoja toimijoilta ja muilta, joita lain velvoitteet koskevat, koskisi myös valtuutettua tarkastajaa. Valvontaa varten välttämättömät salassa pidettävät tiedot voisivat liittyä esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuden piiriin kuuluviin tietoihin,
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valvontaviranomaisella olisi myös seuraamusmaksun määräämisen yhteydessä oikeus saada sakkorekisteristä tarvittavat tiedot sen valmistamiseksi, ettei henkilöä ole samasta rikoksesta jo tuomittu sakkorangaistukseen tuomioistuimessa.
Tiedot olisi 3 momentin perusteella oikeus saada maksuitta. Tiedot olisi mahdollista saada myös teknistä yhteyttä käyttäen tai muuten sähköisesti.
17 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Valvontaviranomaisen oikeudesta saada salassapitovelvoitteen estämättä luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessa saatuja tietoja toiselle viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle salassapitosäännösten estämättä säädetään ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain (560/2021) 8 §:ssä. Lain 8 §:n 1 momentissa säädettään oikeudesta luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetulle viranomaiselle tai toimielimelle, jos kyseiset säännökset tai määräykset tätä edellyttävät. Lain 8 §:n 2 momentissa on lisäksi säännös viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietyissä tilanteissa ruokahallinnon tietovarannon tietoja toiselle viranomaiselle oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä. Säännös perustuu tarpeeseen parantaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan edellytyksiä viranomaisyhteistyön ja tietojen vaihdon avulla.
Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan 6 ja 7 §:ssä tarkoitettu valvontaviranomainen voi lisäksi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä valvontaa suorittaessa saatuja tietoja, jotka ovat välttämättömiä ympäristönsuojelulaissa (527/2014) tarkoitetulle viranomaiselle ympäristönsuojelua koskevia lakisääteisiä valvontatehtäviä varten. Ympäristönsuojelulain 174 §:n mukaan ympäristöviranomaisilla on oikeus saada tehtäviensä suorittamista varten tarpeelliset tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä välttämättömiä tietoja viranomaisilta ja toiminnanharjoittajilta. Ehdotettu momentti ei siis toisi ympäristöviranomaisille uutta tiedonsaantioikeutta, mutta se mahdollistaisi sellaisten tietojen oma-aloitteiden luovuttamisen.
18 §.Viranomaisen oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja. Ehdotuksen mukaan valvontaviranomaisilla olisi salassapitovelvoitteen estämättä oikeus oma-aloitteisesti antaa toiminnassaan saamiaan tietoja viranomaisille tai julkista tehtävää hoitavalle, jolla on tehtävänsä vuoksi tarve saada näitä tietoja, jos tiedot ovat välttämättömiä kyseiselle viranomaiselle 22 §:ssä tarkoitettua valvontajärjestelmään liittämistä ja rekisteröintiä varten taikka 37 §:ssä tarkoitettua toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista varten. Säännös mahdollistaisi tehokkaan tietojenvaihdon ja yhteistyön harmaan talouden torjuntaan osallistuvien eri tahojen kanssa tilanteissa, jossa valvontaviranomainen on havainnut esimerkiksi pimeää palkanmaksua tai muita työsuhteisiin liittyviä ongelmia.
Ehdotettu säännös olisi uusi ja vastaa muun muassa voimassa olevassa elintarvikelaissa säädettyä.
19 §.Virka-apu. Pykälässä säädettäisiin poliisin ja tullin velvollisuudesta antaa virka-apua. Pykälässä olisi viittaukset poliisilain ja tullilain säännöksiin, joissa virka-avusta säädetään.
Pykälä vastaisi voimassa olevan lain säännöksiä.
20 §.Valvontaviranomaisen tunnusnumero. Luomuasetuksen 52 artikla edellyttää, että valvontaviranomaisten nimistä, yhteystiedoista ja tunnusnumeroista pidetään ajantasaista luetteloa ja että ne on julkaistava. Näistä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Pykälä vastaisi voimassa olevan lain säännöksiä.
21 §.Koneellinen allekirjoitus. Pykälässä ehdotetaan, että tämän lain nojalla tehty päätös sekä asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 20 §:n 2 momentin mukaan hallintoviranomaisen toiminnassa syntyneiden asiakirjojen koneellisesta allekirjoittamisesta säädetään erikseen. Koneellisen allekirjoituksen käyttäminen on yksinkertaisempi menettely kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 16 §:ssä tarkoitettu asiakirjan sähköinen allekirjoittaminen, minkä vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös asiasta.
3 luku Luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmä
22 §.Ilmoittautuminen valvontajärjestelmään. Toimijan ja toimijaryhmän on ennen luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden saattamista markkinoille, ilmoittauduttava luomuasetuksen mukaiseen valvontajärjestelmään. Tämän johdosta toimijan on tehtävä ilmoitus asianomaiselle valvontaviranomaiselle. Ilmoituksessa annettavien tietojen tulee olla luomuasetuksen 34 artiklan mukaiset toimijalle ja toimijaryhmän osalta luomuasetuksen 34 ja 36 artikloiden mukaiset.
Lisäksi on muistettava, että luomuasetuksen 35 artiklan 2 kohta käytännössä tiukentaa toiminnan aloittamista koskevaa vaatimusta siten, että toimija tai toimijaryhmä ei saa ilmoittautumisesta huolimatta saattaa tuotteita markkinoille ilman toimijalle tai toimijaryhmälle annettua 23 §:n mukaista sertifikaattia.
23 §.Sertifikaatti. Pykälän 1 momentissa kuvataan, millä edellytyksillä toimijalle tai toimijaryhmälle on ensimmäisen kerran annettava luomuasetuksen 35 artiklan mukainen sertifikaatti. Sertifikaatin antamisen jälkeen toimija tai toimijaryhmä on liitettävä luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään merkitsemällä toimija tai toimijaryhmä luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin. Oikeus käyttää viittausta luonnonmukaiseen tuotantotapaan luomuasetuksessa säädetyin edellytyksin, luonnonmukaisesti tuotetuissa tuotteissa ja niiden mainonnassa alkaa siitä päivästä, jolloin toimijalle tai toimijaryhmälle on annettu sertifikaatti. Oikeus jatkuu siihen päivään asti, jolloin päätös toimijan tai toimijaryhmän poistamisesta valvontajärjestelmästä on tehty, paitsi jos toimijalle tai toimijaryhmälle on annettu tämän lain tai EU:n tämän lain soveltamisalaan kuuluvaan lainsäädäntöön perustuva kielto tai määräys.
Pykälän 2 momentin mukaan toimijasta tai toimijaryhmästä, joka ei täytä 1 momentin mukaisia edellytyksiä ja jota ei voida liittää valvontajärjestelmään, on asianomaisen valvontaviranomaisen annettava erillinen päätös.
24 §.Sertifikaattivelvoitteesta vapautettu toimija. Lähtökohtaisesti kaikkien luonnonmukaisia tuotteita tuottavien, jakelevien, tuovien, vievien tai varastoivien toimijoiden on ilmoittauduttava valvontaan ja saatava sertifikaatti, ennen luonnonmukaisten tuotteiden saattamista markkinoille. Vaatimus ei koske toimijoita, jotka myyvät valmiiksi pakattuja luomutuotteita suoraan loppukuluttajille. Luomuasetuksen 35 artiklan 8 kohdan mukaan jäsenvaltio voi tietyin edellytyksin vapauttaa 35 artiklan 2 kohdassa säädetystä sertifikaattivelvoitteesta toimijat, jotka myyvät suoraan loppukuluttajalle muita pakkaamattomia luonnonmukaisia tuotteita kuin rehua edellyttäen, että kyseiset toimijat eivät tuota, valmista eivätkä varastoi kyseisiä tuotteita muuten kuin myyntipisteen yhteydessä, eivät tuo kyseisiä tuotteita kolmannesta maasta eivätkä ole antaneet tällaisia toimia kolmannelle osapuolelle alihankintana tehtäväksi. Pykälässä ehdotetaan, että toimija on vapautettu sertifikaattivelvoitteesta edellyttäen, että toimijan vuotuisesta liikevaihdosta pakkaamattomien luonnonmukaisten tuotteiden myynti on enintään 20 000 euroa.
Pykälän 2 momentin mukaan sertifikaattivelvollisuudesta vapautetun toimijan on kuitenkin tehtävä ilmoitus Ruokavirastolle luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin merkitsemistä varten luomuasetuksen 34 artiklan mukaisesti.
25 §.Ilmoitusvelvollisuus. Toimijan, toimijaryhmän tai sertifikaattivelvoitteesta vapautetun on ehdotetun 1 momentin mukaan ilmoitettava asianomaiselle valvontaviranomaiselle toiminnassa tapahtuneista olennaisista muutoksista sen varmistamiseksi, että valvontaviranomaisella on kaikki tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön edellyttämät virallisen valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Ilmoitus on tehtävä esimerkiksi uudesta tuotantosuunnasta tai kokonaan uuden eläinlajin tuotannon aloittamisesta. Asianomaisen valvontaviranomaisen on arvioitava, edellyttääkö toiminnan muutos uutta tarkastusta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan selvennettäväksi, että sertifikaattivelvoitteesta vapautetun toimijan, jonka pakkaamattomien luonnonmukaisten tuotteiden myynti liikevaihdoltaan ylittää 24 §:n 1 momentissa asetetun 20 000 euron vuosittaisen euromäärän, on tehtävä 22 §:n mukainen ilmoitus asianomaiselle valvontaviranomaiselle valvontajärjestelmään liittymiseksi.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin ehdotetun pykälän 3 momentin mukaisesti antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen tekemisestä ja sen sisällöstä.
26 §.Toimijan ja toimijaryhmän valvonta. Asianomaisen valvontaviranomaisen tulee ehdotetun pykälän 1 momentin mukaisesti tehdä valvontajärjestelmään liitetylle toimijalle ja toimijaryhmälle valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset, siten kuin EU:n lainsäädäntö niitä edellyttää.
Tarkastuksen jälkeen toimijalle tai toimijaryhmälle on pykälän 2 momentin mukaisesti annettava sertifikaatti, jos toiminta täyttää laissa ja lain 2 §:ssä mainitussa EU:n lainsäädännössä asetetut edellytykset. Toiminnasta tai tuotteesta, joka ei täytä säädettyjä vaatimuksia, on asianomaisen valvontaviranomaisen tehtävä erillinen päätös. Toimijaan tai toimijaryhmään voidaan kohdistaa myös tarkastus, joka koostuu pelkästään näytteenotosta, jolloin sertifikaattia ei tarvitse antaa.
27 §.Valvontajärjestelmästä eroaminen. Ehdotetun pykälän mukaan toimijan tai toimijaryhmän, joka haluaa erota luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmästä, on ilmoitettava kirjallisesti eroamisesta asianomaiselle valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen saamisen jälkeen asianomainen valvontaviranomainen poistaa toimijan tai toimijaryhmän valvontajärjestelmästä.
28 §.Rekisteriin liittyvät vastuut. Luonnonmukaisesta tuotannosta pidetään rekisteriä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin sovelletaan ruokahallinnon tietovarannosta annettua lakia, jollei jäljempänä toisin säädetä. Rekisteri on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua rekisteriä. Ruokahallinnon tietovarannoista annetun lain 5 §:ssä säädetään rekisteriin liittyvistä vastuista ja rekisterinpitäjistä. Sen mukaan Ruokavirasto, aluehallintovirastot, ELY-keskukset ja kunnat olisivat ruokahallinnon tietovarannon rekisterien yhteisrekisterinpitäjiä.
Edellä esitetystä poiketen tämän lain 8 §:ssä tarkoitettujen alkoholijuomien ja väkiviinan osalta rekisteriä pidetään tällöin alkoholilain 66 §:n nojalla ja rekisteri ei tältä osin ole osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua rekisteriä. Rekisterinpitäjänä toimii Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.
29 §.Luonnonmukaisen tuotannon rekisteri. Luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin merkittäisiin toimijoiden ja toimijaryhmien sekä valvottavien kohteiden tunnistetiedot, suoritetut tarkastukset ja annetut sertifikaatit sekä muut vastaavat tämän lain ja EU:n lainsäädännön ja valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot.
Ehdotetun pykälän 1 momentti koskee toimijoita ja vastaa pääosin sisällöltään nykyistä lakia. Momentin 3 kohtaa tuotantopaikat ja yksiköt, joissa toiminta tapahtuu, tulee käyttää myös luonnonvaraisten kasvituotteiden keruun osalta kuvaamaan hyväksyttyjä keruualueita ajantasaisen kartta-aineiston avulla, silloin kun alueen on selvittänyt muu kuin alueen omistaja tai haltija ja jos niitä ei muuten voida yksilöidä riittävällä tarkkuudella. Lisäksi ehdotetun 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ne vähittäiskaupan yksiköt, joissa toiminta tapahtuu, voidaan rekisteröidä toimijan yhteisötunnuksen alaisuuteen, siten kuin luomuasetuksen 3 artiklan 12 kohdassa toimija on määritelty.
Ehdotetun pykälän 2 momentti koskee toimijaryhmää ja se on uusi. Toimijaryhmän on oltava luomuasetuksen 36 artiklan mukaan oikeushenkilö eikä rekisteriin merkitä sen jäseniä eikä tietoa valvontakohteista. Muutoin rekisterin sisältö vastaa toimijarekisteriä.
Ehdotetun pykälän 3 momentti koskee sertifikaattivelvoitteesta vapautettua toimijaa. Rekisteriin merkitään valvontaa varten ne tiedot, jotka sertifikaattivelvollisuudesta vapautettu toimija on ehdotetun lain 24 §:n 2 momentin perusteella velvollinen ilmoittamaan.
Toimijaan tai toimijaryhmään liittyvät rekisteritiedot poistetaan ehdotetun pykälän 4 momentin mukaisesti rekisteristä viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun toimija tai toimijaryhmä on poistettu valvontajärjestelmästä, ellei ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain 12 §:n mukaista perustetta tietojen säilyttämiselle ole. Perustuslakivaliokunta on todennut lausuntokäytännössään, ettei tietojen pysyvä säilyttäminen ole henkilötietojen suojan mukaista ja edellyttää erityistä tietojärjestelmän luonteeseen tai tarkoitukseen perustuvaa syytä. Ruokahallinnon tietovanannosta annetun lain 12 §:n mukaan tietoja ei kuitenkaan poistettaisi, jos niiden säilyttäminen olisi välttämätöntä lakiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi, vireillä olevan asian takia tai Euroopan unionin tai muun lainsäädännön mukaisen tarkastuksen suorittamiseksi tai jos Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään tietojen säilyttämistä. Tiedot olisi poistettava välittömästi sen jälkeen, kun käsittelylle ei olisi enää laissa säädettyä perustetta. Tietovarannon rekistereitä koskevissa erityislaeissa on lisäksi rekisteritietojen säilyttämistä koskevia erityissäännöksiä, myös säännöksiä eräiden tietojen pysyvästä säilyttämisestä.
Lisäksi pykälän 5 momentissa todetaan, että henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679, tietosuojalaissa (1050/2018) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.
30 §.Rekisteri lisäysaineiston ja eläinten saatavuudesta. Ehdotetun pykälän mukaan Ruokavirasto pitäisi lisäysaineistorekisteriä saatavilla olevasta luonnonmukaisen ja siirtymävaiheen lisäysaineistosta, siten kuin luomuasetuksen 26 artiklassa säädetään. Saman menettelyn mukaisesti pidetään rekisteriä luonnonmukaisten eläinten ja luonnonmukaisesti vesiviljeltyjen poikasten saatavuudesta markkinoilla siten kuin siitä luomuasetuksen 26 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään. Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan mukaisesti Ruokavirasto määrittelisi käsiteltävien henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ja olisi siten asetuksessa määritelty rekisterinpitäjä.
31 §.Luettelon julkaiseminen toimijoista ja sertifikaateista. Pykälän mukaan Ruokaviraston tulee julkaista ajantasainen luettelo toimijoista ja sertifikaateista, siten kuin luomuasetuksen 26 artiklassa säädetään. Valvira julkaisee vastaavasti ajantasaiset tiedot valvomiensa toimijoiden osalta ja Valviran osalta luetteloon ei sisälly henkilötietoja.
Ajantasaisen luettelon ja sertifikaatin julkaisu on nykykäytännön mukaista. Ruokaviraston osalta toimijaluettelosta on käyty keskustelu tietosuojavaltuutetun toimiston kanssa toimijoita koskevien henkilötietojen julkaisemisesta sekä suhteesta yleiseen tietosuoja-asetukseen. Tietojen julkaisun osalta kansallista liikkumavaraa ei ole, mutta tiedot eivät ole suoraan saatavilla vaan ne löytyvät hakupalvelun kautta ja että henkilötietojen osalta julkaistaan ainoastaan EU:n lainsäädännön edellyttämät välttämättömät tiedot. Tällä hetkellä komissiossa on käynnissä suunnitelma, jonka mukaan sertifikaatit julkaistaisiin vuodesta 2023 lähtien komission Traces-järjestelmässä.
4 luku Luonnonmukainen tuotanto eräissä tapauksissa
32 §.Yksityiskohtainen kansallinen tuotantosääntö. Luomuasetuksen 20 artiklan edellytysten täyttyessä Ruokaviraston voisi pykälän mukaisesti hyväksyä yksityiskohtaisen kansallisen tuotantosäännön tietylle eläinlajille tai eläinlajiryhmälle. Hyväksyttyä yksityistä tuotantoehtoa valvotaan tämän lain mukaisessa valvontajärjestelmässä.
33 §.Luonnonkatastrofin toteaminen ja poikkeukselliset tuotantosäännöt. Ruokavirasto voisi pykälän mukaan myöntää luomuasetuksessa vahvistettuihin tuotantosääntöihin poikkeuksia rajoitetuksi ajaksi luomuasetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jos Ruokavirasto on virallisella päätöksellä todennut luomuasetuksen 22 artiklassa tarkoitetun luonnonkatastrofin. Poikkeuksellisen tuotantosäännön ajallisesti rajoitettu soveltaminen koskee tavallisimmin yksittäistä viljelijää, kuten kuivuuden tai sateiden takia kokonaan menetettyä rehusatoa. Päätöksenteon riittävän nopeuden ja poikkeuksen hallinnollisen toteutuksen joustavuuden ja toisaalta alueellisen tasapuolisuuden toteutumisen arvioidaan toteutuvan parhaiten Ruokavirastossa.
Ruokaviraston on välittömästi ilmoitettava myöntämänsä poikkeukset käyttäen komission käyttöön ottamaa sähköistä järjestelmää.
34 §.Tilapäinen ainesosalupa. Pykälän mukaan Ruokavirasto voisi luomuasetuksen 25 artiklan mukaisesti toimijan pyynnöstä myöntää tilapäisesti luvan muiden kuin luonnonmukaista alkuperää olevien ainesosien käytölle luonnonmukaisten jalostettujen elintarvikkeiden tuotannossa. Lupa muiden kuin luonnonmukaisten maatalousperäisten ainesosien käytölle luonnonmukaisten jalostettujen elintarvikkeiden tuotannossa voi luomuasetuksen mukaan olla voimassa enintään kuuden kuukauden ajan. Lupa voidaan uusia kahdesti kulloinkin enintään kuuden kuukauden ajaksi, edellyttäen että yksikään muu jäsenvaltio ei vastusta asiaa. Kyseinen lupa koskee kaikkia asianomaisen jäsenvaltion toimijoita.
Pykälän 2 momentin mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voisi vastaavasti toimijan pyynnöstä myöntää tilapäisesti luvan muiden kuin luonnonmukaista alkuperää olevien ainesosien käytölle luonnonmukaisten alkoholijuomien valmistuksessa.
Pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirasto tekee luomuasetuksen 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen luonnonmukaisten jalostettujen elintarvikkeiden tuotannon osalta ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto alkoholijuomien valmistuksen osalta.
35 §.Tarkemmat säännökset. EU:n lainsäädäntöön oleellisena osana kuuluvat tuotantosäännöt muuttuvat jatkuvasti, mutta tuotantosääntöjä koskevat muutokset ovat luonteeltaan teknisiä. Pykälässä ehdotetaan, siltä osin kuin EU:n lainsäädännön täytäntöönpano sitä edellyttää, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä EU:n lainsäädännössä jäsenvaltioiden päätettäväksi jätetyistä teknisistä yksityiskohdista ja seikoista. Näitä ovat tällä hetkellä yksittäisen lannoitevalmisteen käytön hyväksyminen ja siipikarjatarhojen tyhjillään pitoa koskevat vaatimukset.
Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain säännöksiä.
5 luku Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset
36 §.Määräys ja kielto. Ehdotetun pykälän 1 momentissa viitattaisiin valvonta-asetuksen määrittelemiin toimenpiteisiin, joita asianomainen valvontaviranomainen voisi käyttää, jos toimija ei ole noudattanut lainsäädännön vaatimuksia. Valvonta-asetus sisältää varsin kattavat ja yksityiskohtaiset säännökset valvontaviranomaisen toimenpiteistä ja toimivaltuuksista säännösten noudattamatta jättämisen johdosta. Asetuksen 138 artiklan 2 kohta sisältää kaikkiaan 11 kohdan (alakohdat a—k) luettelon soveltuvista toimenpiteistä. Ehkä merkittävimpiä niistä ovat tavaroiden markkinoille saattamisen rajoittaminen tai kieltäminen (d alakohta), tavaroiden tuhoaminen (g alakohta), toimijan yrityksen sulkeminen tarvittavan pituiseksi ajaksi (h alakohta), toimijan toiminnan keskeyttäminen kokonaan tai osittain ja tarvittaessa sen hallinnoimien tai käyttämien internetsivustojen sulkeminen tarvittavan pituiseksi ajanjaksoksi (i alakohta), laitoksen ja maatilan rekisteröinnin tai hyväksynnän peruuttaminen tai voimassaolon keskeyttäminen (j alakohta). Kohdan luettelo ei ole tyhjentävä. Muutkin toimenpiteet ovat mahdollisia. Mahdollisina muina toimenpiteinä ehdotukseen on lisätty jäljempänä 37 §:ssä seuraamusmaksu sekä 39 §:ssä uhkasakko.
Toimenpiteiden valintaan vaikuttaisi muun muassa se, millaisesta säännösten noudattamatta jättämisestä kulloinkin olisi kyse. Asianomaisen valvontaviranomaisen harkintaan jäisi sen arvioiminen, millaisia toimenpiteitä luomuasetuksen vastainen toiminta edellyttää. Asianomaisen valvontaviranomaisen olisi kyettävä osoittamaan valittujen toimenpiteiden asianmukaisuus ja oikeasuhtaisuus.
Ennen toimenpiteiden määräämistä asianomaisen valvontaviranomaisen olisi ensin valvonta-asetuksen 137 artiklan mukaisesti tutkittava asia, jos epäillään säännösten noudattamatta jättämistä. Epäilyn vahvistamiseksi tai poistamiseksi tavaroihin ja toimijaan kohdistetaan tarvittaessa tehostettua virallista valvontaa tai tapauksen mukaan tavarat voidaan virallisesti pidättää. Virallinen pidättäminen on määritelty 3 artiklan kohdassa 47. Asian selvittämisvelvollisuus on myös hallintolain hyvän hallinnon periaatteiden mukainen.
Lisäksi asianomaisen valvontaviranomaisen on annettava luomuasetuksen 29 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 41 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tilapäinen kielto, jolla tilapäisesti kielletään tuotteen saattaminen markkinoille luonnonmukaisena tai siirtymävaiheen tuotteena ja näiden käytön luonnonmukaisessa tuotannossa virallisen tutkimuksen ajaksi. Väliaikainen kielto on annettava tapauksissa, joissa on kyse muiden kuin sallittujen tuotteiden tai aineiden esiintymisestä luonnonmukaisessa tuotannossa (29 artikla) tai joissa toimija ei ole noudattanut luomuasetuksen vaatimuksia (41 artikla).
Pykälän 2 momentin mukaisesti määräystä, kieltoa tai väliaikaista kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.
37 §.Valvontajärjestelmään liitetyn toiminnan keskeyttäminen tai lopettaminen. Pykälässä säädettäisiin, että valvontaviranomainen voi keskeyttää tai lopettaa kokonaan tai osittain valvontajärjestelmään liitetyn toiminnan, jos toiminta on oleellisesti tämän lain tai tämän lain 2 §:ssä mainitun EU:n lainsäädännön vastaista eikä toimija ole noudattanut valvontaviranomaisen 36 §:n nojalla antamaa määräystä tai kieltoa. Toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista koskeva päätös voitaisiin antaa vain, jos epäkohta jatkuu tai toistuu taikka kyseessä on tahallinen teko. Toiminta tulisi määrätä keskeytettäväksi niissä tapauksissa, joissa sen perusteena oleva epäkohta on mahdollista poistaa. Lähtökohtaisesti toiminnan keskeyttämiseen tai lopettamiseen johtavan puuteen tai laiminlyönnin on oltava olennainen ja vakava.
Toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista koskevaa määräystä tulee muutoksenhausta huolimatta noudattaa, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi. Toiminnan keskeyttämistä koskeva päätös on voimassa, kunnes valvontaviranomainen toteaa, että keskeyttämisen perusteena olevat epäkohdat on korjattu.
38 §.Luomuvalvonnan seuraamusmaksu. Valvonta-asetuksen 139 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvonta-asetuksen ja sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen rikkomisiin, joita tehdään petollisten tai vilpillisten käytäntöjen avulla, sovellettavissa taloudellisissa seuraamuksissa otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään joko toimijalle koituva taloudellinen hyöty tai tapauksen mukaan prosenttiosuus toimijan liikevaihdosta. Seuraamusmaksusta ei säädetä EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskevassa lainsäädännössä, mutta hallinnollisen ohjauksen keinoja ja luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvän lainsäädännön vastaisen toiminnan johdosta määrättäviä hallinnollisia pakkokeinoja ei aina voida pitää riittävän tehokkaina ja tarkoituksenmukaisina, mutta rikkomusten laatu ei ehdottomasti edellytä rikosoikeudellisen järjestelmän käyttöä.
Pykälän 1 momentissa yksilöitäisiin ne velvollisuudet, joiden rikkomisesta seuraamusmaksu voitaisiin määrätä. Ehdotetun maksun soveltamisen piiriin tulisi laiminlyöntejä, joiden toteen näyttäminen olisi yksinkertaista eikä vaatisi tutkinnallisia toimia. Asianomainen valvontaviranomainen voisi määrätä seuraamusmaksun esimerkiksi, kun toimija harjoittaa edellä 22 §:ssä tarkoitettua valvontajärjestelmään liittymistä edellyttävää toimintaa ilmoittautumatta valvontajärjestelmään. Seuraamusmaksun suuruudeksi ehdotetaan vähintään 300 ja enintään 5 000 euroa, mikä on saman suuruinen kuin esimerkiksi elintarvikelain 67 §:n mukainen elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu. Maksun suuruudella pyritään erityisesti seuraamuksen ennalta ehkäisevään vaikutukseen.
Asianomainen valvontaviranomainen voisi pykälän 1 momentin nojalla määrätä seuraamusmaksun, jos toimija tai toimijaryhmä harjoittaa ehdotetussa laissa tarkoitettua toimintaa ilmoittautumatta valvontajärjestelmään tai harjoittaa toimintaa, jota ei ole merkitty sertifikaattiin, jos sertifikaattivelvoitteesta vapautettu laiminlyö ilmoituksen tekemisen, jos toimija, toimijaryhmä tai sertifikaattivelvoitteesta vapautettu laiminlyö velvollisuuden ilmoittaa toiminnassa tapahtuneista olennaisista muutoksista, jos sertifikaattivelvoitteesta vapautettu ei toistuvista kehotuksista huolimatta tee ilmoitusta valvontajärjestelmään liittymisestä, jos toimija tai toimijaryhmä käyttää luomuasetuksen vastaisia ilmaisuja tai jos toimija tai toimijaryhmä ei noudata valvontaviranomaisen mukaista määräystä tavaroiden käsittelystä, etikettien muuttamisesta tai kuluttajille annettavista korjaavista tiedoista.
Seuraamusmaksuilla pystyttäisiin puuttumaan yleisimpiin puutteisiin tai menettelyihin, joita valvonnassa havaitaan. Kaikkien puutteiden osalta ei seuraamusmaksua kuitenkaan määrättäisi vaan hallinnollisen seuraamuksen käyttöön vaikuttaisi käytännössä toimijan menettelyn vakavuus, tahallisuus ja toistuvuus. Tarkoitus on, että hallinnollisen seuraamusmaksun piiriin kuuluisi vain sellaisia laiminlyöntejä, joiden toteennäyttäminen olisi yksinkertaista eikä vaatisi tutkinnallisia toimenpiteitä. Kyse olisi vähäisinä pidettävistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä. Hyvän hallinnon asettamien suhteellisuus- ja muiden vaatimusten sekä oikeusturvan vaatimusten olisi täytyttävä maksun määräämisessä. Seuraamusmaksua koskevasta päätöksestä olisi oikeus valittaa ja asianosaisella olisi oikeus tulla kuulluksi ennen sen maksun määräämistä. Valvontaviranomaisen määräämä seuraamusmaksu olisi täytäntöönpanokelpoinen vain lainvoimaisena.
Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa oli otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Maksu voitaisiin jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Seuraamusmaksua ei myöskään olisi välttämätöntä määrätä tapauksissa, joissa rehu määrätään hävitettäväksi, mistä jo aiheutuu tuojalle merkittävää taloudellista tappiota. Koska kyseessä on hallinnollinen seuraamusmaksu, tulee maksun suuruuden määrittämisessä huomioida seuraamuksen rangaistusluonteisuus ja ennaltaehkäisevä vaikutus. Seuraamusmaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.
Pykälän 3 momentti sisältäisi kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevan säännöksen, jonka mukaan samasta teosta ei voisi määrätä useampia rangaistusluonteisia seuraamuksia. Kielto kattaisi myös samaa tekoa koskevat rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset. Seuraamusmaksua ei saisi määrätä luonnolliselle henkilölle, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Jos seuraamusmaksu on määrätty luonnolliselle henkilölle, samasta teosta ei saa tuomita tuomioistuimessa rangaistusta. Lakiin ehdotetun viranomaisten tiedonsaantioikeutta koskevan säännöksen nojalla valvontaviranomaisella olisi oikeus saada sakkorekisteristä tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, ettei henkilöä ole samasta rikoksesta jo tuomittu sakkorangaistukseen tuomioistuimessa. Tiedonsaantioikeus on tarpeen kaksoisrangaistavuuden kiellon noudattamisen varmistamiseksi ennen hallinnollisen sakon määräämistä. Sakkorekisteritietojen varmistaminen ennen sakon määräämistä olisi myös sen toimijan etu, jolle seuraamusmaksua ollaan määräämässä. Maksuvelvollisen luonnollisen henkilön kuollessa seuraamusmaksu raukeaisi. Maksuvelvollisuus kohdistuisi näin vain maksuvelvolliseen, jonka laiminlyöntiin seuraamus kohdistuu, eikä velvollisuus siirry hänen oikeudenomistajilleen.
Pykälän 4 momentin mukaan seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli vuosi. Monessa valvontakohteessa tarkastus toimitetaan kerran vuodessa, joten vuotta lyhyempi aika johtaisi monessa tapauksessa siihen, että laiminlyönti huomataan liian myöhään, eikä seuraamusmaksua enää voisi määrätä. Seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua seuraamusmaksua koskevan lainvoimaisen ratkaisun antamispäivästä.
Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ehdotetaan säädettäväksi sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Tämän vuoksi kyseistä lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 §:n soveltamisalaan lisättäisiin rehuvalvonnan seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta vastaisi Oikeusrekisterikeskus, jolla on vastaavia täytäntöönpanotehtäviä. Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden osalta noudatettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) säännöksiä. Seuraamusmaksusta ei perittäisi korkoa.
Ehdotettu säännös on uusi.
39 §.Internetsivuston sulkeminen. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston mahdollisuudesta määrätä internetsivusto tai sen osa suljettavaksi, jos sen välityksellä myytäväksi tarjottava luonnonmukaisesti tuotettu tuote tai siitä annetut tiedot taikka toimijasta annetut tiedot ovat sellaiset, että ne johtavat luonnonmukaisesti tuotetun tuotteen ostajaa olennaisesti harhaan tai ovat muulla tavalla olennaisesti luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita koskevan säännöksen vastaisia. Internetsivuston sulkeminen toteutettaisiin suhteellisuusperiaatetta noudattaen pyrkimällä rajoituksen oikeasuhtaisuuteen soveltamalla pakkokeinoa porrastetusti, eli määräämällä suljettavaksi ensisijaisesti vain säännöksen vastaista tuotetta tai virheellistä tietoa tarjoava sivuston osa tai alasivu. Ruokavirasto voisi saada tarvittavia tietoja internetsivuston kautta myytäväksi tarjottavista rehuista esimerkiksi 15 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tunnistautumattomalla näytteenotolla. Ruokavirasto voisi määrätä internetsivuston tai sen osan suljettavaksi esimerkiksi silloin, kun myytävä luonnonmukaisesti tuotettu tuote sisältää muuntogeenisiä aineksia tai siinä on ainesosia, joita ei ole luonnonmukaisessa tuotannossa käytettäväksi hyväksytty. Sivusto voitaisiin määrätä suljettavaksi myös silloin, kun sivu sisältää lääkinnällisiä tai muita terveyteen liittyviä väittämiä tai muutoin harhaanjohtavia väittämiä. Määräys sivuston tai sen osan sulkemiseksi annettaisiin vasta, jos viranomaisen määräystä korjata epäkohta ei ole noudatettu.
Määräys internetsivuston sulkemisesta voitaisiin antaa väliaikaisena asian selvittämisen tai epäkohdan korjaamisen ajaksi. Väliaikainen sulkeminen olisi voimassa, kunnes Ruokavirasto antaa asiassa lopullisen ratkaisunsa. Ehdotettu säännös on uusi.
Valvonta-asetuksen 138 artiklassa säädetään todettuun säädösten noudattamatta jättämiseen liittyvistä toimista. Valvontaviranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, joista mainitaan esimerkkejä 138 artiklan 2 kohdassa. Yksi mainittu toimenpide on määräyksen antaminen toimijan hallinnoimien tai käyttämien internetsivustojen sulkemisesta tarvittavan pituiseksi ajaksi.
40 §.Uhkasakko. Pykälän mukaan valvontaviranomainen voisi tehostaa tämän lain nojalla annettua määräystä tai kieltoa uhkasakolla. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).
Pykälä vastaisi voimassa olevan lain säännöksiä.
41 §.Luonnonmukaista tuotantoa koskevien säännösten rikkominen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lueteltaviksi ne teot, joista voi ehdotettavan lain mukaisesti tuomita luonnonmukaista tuotantoa koskevien säännösten rikkomuksesta sakkoon, jos rikkomus ei ole jonkin muun lainsäädännön mukaan ankarammin tuomittava. Tällainen muualla säädetty ankarammin rangaistava teko voi olla esimerkiksi rikoslain 48 luvun 1 §:n mukainen ympäristörikos. Teosta voitaisiin jättää tuomitsematta myös, jos laiminlyöntiä tai siitä aiheutunutta vaaraa voidaan pitää vähäisenä tai jos samasta teosta on tuomittu maksettavaksi uhkasakko.
Tekijänä rikkomuksessa voisi olla toimija tai toimijaryhmä ja tunnusmerkistön mukainen teko voitaisiin tehdä joko tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Teon huolimattomuusarvioinnissa tulisi ottaa huomioon erityisesti arvioitavana olevan toiminnan laatu.
Pykälän sisällössä on otettu huomioon seuraamusmaksua koskeva ehdotettu 38 § ja sen sisältämät seuraamukset. Pykälä vastaisi muuten voimassa olevan lain säännöksiä.
42 §.Valtion viranomaisten suoritteista perittävät maksut. Ehdotetun 1 momentin mukaan virallisesta valvonnasta perittäisiin pääsääntöisesti maksu. Valvonta-asetuksen 79 artiklassa säädetään maksujen perusteista rajatarkastusasemilla ja muissa tuonnin valvontapisteissä. Eläinperäisten luomurehujen osalta maksuja voitaisiin periä kustannusvastaavasti tai asetuksen IV luvussa säädetyn mukaisesti. Tämän lisäksi maksuja tulisi periä kustannusvastaavasti asetuksen 47 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdissa tarkoitettujen luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden virallisesta valvonnasta tuonnin yhteydessä. Lisäksi maksuja tulisi periä 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan virallisesta valvonnasta, jota ei alun perin suunniteltu ja joka i) kohdan mukaan on ollut tarpeen valvonta-asetuksen mukaisesti suoritetun virallisen valvonnan yhteydessä havaitun saman toimijan säännösten noudattamatta jättämistä koskevan tapauksen vuoksi ja ii) kohdan mukaan on suoritettu säännösten noudattamatta jättämistä koskeva tapauksen laajuuden ja vaikutusten arvioimiseksi tai sen todentamiseksi, että tällainen todettu säännösten noudattamatta jättäminen on korjattu.
Valvonta-asetuksen 80 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat periä muitakin kuin 79 artiklassa tarkoitettuja maksuja kattaakseen virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista aiheutuvat kustannukset, paitsi jos se on kielletty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen kattamilla aloilla sovellettavien säännösten nojalla. Valvonta-asetuksen 82 artiklassa säädetään maksujen laskentaperusteista. Artikla koskee vain pakollisia maksuja. Tämän vuoksi 80 artiklan mukaisten muiden maksujen laskentaperuste menisi valtion maksuperustelain (150/1992) mukaan. Maksuperustelain 8 §:n 2 momentissa säädetään perusteet viranomaismaksuille. Valvonnasta perittävän maksun suuruuden tulee vastata valvontakohteen tarkastamisesta valtiolle aiheutuvaa kokonaiskustannusta eli omakustannusarvoa.
Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valvonta-asetuksen 79—82 artiklassa tarkoitetuista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräämisestä. Valvonta-asetuksen mainituissa artikloissa on kansallisesti mahdollisuuksia päättää periä tietyin edellytyksin pienempiä määriä maksuja ja päättää muistakin kuin pakollisista maksuista.
Pykälä vastaisi voimassa olevan lain säännöksiä.
43 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta ehdotetun lain nojalla tehtyihin päätöksiin. Valtion viranomaisen tekemän päätöksen ensisijaisena muutoksen hakukeinona olisi oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimuksesta on säädetty hallintolaissa (434/2003). Poikkeuksena oikaisuvaatimukseen tiettyihin viranomaisen päätöksiin ei kuitenkaan vaadittaisi oikaisua, vaan 37 §:ssä tarkoitettuun päätökseen toiminnan keskeyttämisestä tai lopettamisesta ja 38 §:ssä tarkoitettuun luomuvalvonnan seuraamusmaksuun voisi hakea muutosta valittamalla suoraan hallintotuomioistuimeen. Kaksivaiheisesta muutoksenhausta on katsottu parhaaksi poiketa, koska esimerkiksi toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista koskeva päätös voitaisiin antaa vain, jos epäkohta jatkuu tai toistuu taikka kyseessä on tahallinen teko. Hallintovalituksesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta valtion viranomaisen määräämään maksuun, jonka osalta viitattaisiin valtion maksuperustelakiin (150/1992).
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta Tullin tekemään päätökseen, jonka osalta viitattaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta uhkasakkoon, jonka osalta viitattaisiin uhkasakkolakiin.
Pykälä vastaisi voimassa olevan lain säännöksiä.
44 §.Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaaminen. Pykälässä säädettäisiin valvonta-asetuksen 140 artiklassa tarkoitetusta säännösten rikkomisesta ilmoittajien suojelusta. Vastaavaa säännöstä ei sisälly voimassaolevaan lakiin. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on käytössään vaikuttavat järjestelyt, joilla voidaan ilmoittaa asetuksen todellisista ja mahdollisista rikkomisista. Järjestelyihin on artiklan 2 kohdan mukaan sisällyttävä ainakin menettelyt ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten (a alakohta), rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden asianmukainen suojelu kostotoimilta, syrjinnältä tai muun tyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta (b alakohta) sekä rikkomisesta ilmoittavan henkilön henkilötietojen suoja unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti (c alakohta).
Valvonta-asetuksen johdantokappaleen 91 mukaan kenen tahansa henkilön olisi voitava tuoda valvontaviranomaisten tietoon uusia tietoja, jotka auttavat näitä säännösten rikkomisten havaitsemisessa ja seuraamusten määräämisessä tapauksissa, joissa on rikottu kyseistä asetusta ja sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä. Johdantokappaleessa todetaan edelleen, että ilmiannot voivat jäädä tekemättä selkeiden menettelyjen puuttumisen vuoksi tai vastatoimien pelossa.
Säännösten rikkomisesta ilmoittajien henkilöllisyyden suojaamiseen liittyvät myös eräät julkisuuslain säännökset. Lain 24 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat kanteluasiakirjat ennen asian ratkaisua, jos tiedon antaminen niistä vaikeuttaisi asian selvittämistä tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä asiaan osalliselle. Lisäksi mainitun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta ovat salassa pidettäviä, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan.
Ehdotettu säännös olisi henkilöllisyyden suojaamisen osalta mainittuja säännöksiä kattavampi, sillä se koskisi ilmoituksia sellaisistakin säännöstenvastaisuuksista, jota ei vielä ilmoituksen tekovaiheessa voida yhdistää tiettyyn rikosoikeudelliseen kriminalisointisäännökseen tai jota ei ole lainkaan kriminalisoitu. Valvonta-asetuksen 140 artiklan tarkoituksen toteuttamisen voidaan katsoa perustelevan ehdotettua kattavampaa henkilötietojen suojelua.
Ehdotetun säännöksen mukaan ilmoittajan henkilöllisyyden salaamisen edellytyksenä olisi, että henkilöllisyyden paljastumisen arvioitaisiin aiheuttavan haittaa ilmoittajalle. Haitta voisi liittyä esimerkiksi siihen, että ilmoittaja on erityisessä suhteessa ilmoituksen kohteena olevaan tahoon. Ilmoittajan oma käsitys haitan aiheutumisesta ei yksinään riittäisi säännöksessä tarkoitetun salassapitoperusteen soveltamiseen. Nyt ehdotettu säännös ei kuitenkaan suojaisi ilmoituksen tekijää mahdollisessa oikeudenkäynnissä esimerkiksi todistajana.
Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaamisesta säädetään tällä hetkellä myös esimerkiksi tietosuojalain 36 §:ssä, Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 71 a §:ssä sekä elintarvikelain 23/2006 80 a §:ssä. Lisäksi ilmoituskanavista, joiden kautta voidaan raportoida lain rikkomisista (engl. whistleblowing) säädetään esimerkiksi luottolaitoksille luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 7 luvun 6 §:n nojalla, vakuutusyhtiöille vakuutusyhtiölain (521/2008) 6 luvun 17 a §:n nojalla sekä arvopaperimarkkinalain muuttamisesta annetun lain (519/2016) 3 §:n nojalla.
Rikkomuksen ilmoittajan henkilöllisyyden salaaminen on luonteeltaan tarkkaan rajattuihin tilanteisiin kohdistuvaa sääntelyä. Kyse ei siten ole yleisesti sovellettavaksi tulevasta salassapitoperusteesta, vaan tiukasti valvonta-asetukseen rajoittuvasta salassapitoperusteesta. Kyseisestä salassapitoperusteesta on näin ollen tarkoituksenmukaista säätää ehdotetussa laissa, vaikka salassapitoperusteita koskevan sääntelyn pääsääntönä onkin säännösten keskittäminen julkisuuslakiin. Tämä on myös yhdenmukaista muun niin sanotun whistleblowing-sääntelyn kanssa.
Ehdotettu säännös on uusi.
45 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta sekä luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain kumoamisesta.
46 §.Siirtymäsäännös. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokaviraston ennen tämän lain voimaantuloa luonnonmukaisen tuotannon valvontaan valtuuttamat tarkastajat voivat toimia ehdotetun lain 14 §:ssä tarkoitettuina valtuutettuina tarkastajina ilman eri valtuutusta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että toimija, joka on hyväksytty ennen tämän lain voimaantuloa luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään, siirretään tämän lain 3 luvussa tarkoitettuun valvontajärjestelmään.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että toimijalle ennen ehdotetun lain voimaantuloa myönnetyt luvat ovat voimassa niissä annetun määräajan tai enintään vuoden 2022 loppuun. Lisäksi luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään liittymistä koskeva hakemus, joka on jätetty viranomaiselle ennen tämän lain voimaantuloa, ja muut vireillä olevat asiat on siirrettävä käsiteltäviksi tämän lain mukaisesti. Ehdotus ei muuta nykyisiä käytäntöjä. Tavoitteena on selkeyttää kysymystä sovellettavasta lainsäädännöstä.