7.1
Terveydensuojelulaki
5 luku. Luvun nykyinen otsikko ”talousvesi” ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin talousveden lisäksi lämmin käyttövesi. Muutos olisi tarpeen, koska juomavesidirektiivissä säädetään myös lämmintä käyttövettä koskevista seikoista. Käsitteinä talousvesi ja lämmin käyttövesi on syytä pitää jatkossakin erillisinä, koska kaikkia talousvettä koskevia säännöksiä ei voida soveltaa lämpimään käyttöveteen. Lämmintä käyttövettä ei esimerkiksi toimiteta, vaan se lämmitetään rakennuksen vesilaitteistolla, eivätkä kaikkien talousveden laatuvaatimusmuuttujien raja-arvot sovellu lämpimälle käyttövedelle, koska nämä raja-arvot on asetettu suun kautta vedelle altistumisen perusteella. Lämmintä käyttövettä käytetään pääasiassa peseytymiseen.
16 §.Soveltamisala. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaan lisäämällä lain 5 lukuun uusi pykälä soveltamisalasta, jolloin voimassa olevan lain 16 § siirtyisi uudeksi 16 a §:ksi. Pykälään ehdotetaan siirrettäväksi osaa määreistä, jotka voimassa olevassa laissa liittyvät keskeisesti talousveden määritelmään. Lisäksi pykälässä rajattaisiin soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset vedet, joihin ei sovelleta juomavesidirektiivin säännöksiä joko koko direktiivin soveltamisalarajauksen mukaisesti tai artiklakohtaisesti sellaisista toiminnoista, joiden osalta juomavesidirektiivi antaa kansallista liikkumavaraa päättää soveltamisalan rajaamisesta.
Talousveden hankinta voidaan toteuttaa joko siten, että kiinteistö liittyy talousvettä toimittavan laitoksen vesijohtoverkostoon tai talousvesi voidaan ottaa veden käyttäjän omilla laitteilla. Talousvesi voidaan toimittaa myös tankeista.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tätä lukua sovellettaisiin ihmisten käyttöön tarkoitettuun talousveteen, jota hankitaan edellä mainituilla tavoilla tai pakataan pulloihin tai säiliöihin. Momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevan lain talousveden määritelmästä tarkenne veden toimitustavasta. Veden toimitustapaa koskeva siirto talousveden määritelmästä soveltamisalaan selkeyttäisi talousveden määritelmää sekä tulkintaa siitä, mihin talousvettä koskevia säännöksiä sovelletaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä säännöksistä, jotka soveltuvat lämpimään käyttöveteen ja sen kanssa kosketuksissa oleviin tuotteisiin. Lämpimään käyttöveteen ja sen kanssa kosketuksissa oleviin tuotteisiin sovellettaisiin 17 ja 17 b §:ää, 19 §:n 1 ja 3—5 momenttia, 19 b §:ää, 20 §:n 3 ja 6 momenttia sekä 21 §:ää.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että mitä tässä luvussa säädetään talousvettä toimittavasta laitoksesta, sovelletaan myös toiminnanharjoittajaan, joka toimittaa vettä talousvettä toimittavalle laitokselle. Säännös ehdotetaan siirrettäväksi momenttiin voimassa olevan lain 16 §:n 3 momentista. Suomessa on yleistä, että ns. tukkuvesilaitos toimittaa vettä toiminnanharjoittajalle, joka toimii talousvettä toimittavana laitoksena. Vakiintuneen tulkinnan mukaan tukkuvesilaitosta ei kuitenkaan pidetä talousvettä toimittavana laitoksena, koska sillä ei ole asiakkainaan veden loppukäyttäjiä, vaan talousvettä toimittavana laitoksena pidetään ainoastaan toiminnanharjoittajaa, joka toimittaa talousveden veden loppukäyttäjille.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tätä lukua ei sovellettaisi:
1) veteen, jota käytetään yksinomaan pyykinpesuun, siivoukseen, saniteettitarkoitukseen taikka muuhun vastaavaan tarkoitukseen, jossa ihmisten altistuminen vedelle on vähäistä;
2) luontaisiin kivennäisvesiin, jotka Ruokavirasto on tunnustanut luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/54/EY mukaisesti;
3) vesiin, jotka ovat ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/83/EY tarkoitettuja lääkinnälliseen tarkoitukseen käytettäviä vesiä.
Momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevan lain 16 §:n 2 momentti, jolla voimassa olevassa laissa tarkennetaan talousveden määritelmää jättämällä eräisiin tarkoituksiin käytettävät vedet lain soveltamisalan ulkopuolelle. Momentin siirto talousveden määritelmästä soveltamisalaan selkeyttäisi talousveden määritelmää. Yksinomaan peseytymiseen tarkoitettu vesi ehdotetaan kuitenkin poistettavaksi siirretyn momentin mukaisista toiminnoista, joihin lukua ei sovelleta, koska juomavesidirektiivissä säädetään eräiden artikloiden osalta myös lämpimästä käyttövedestä, jota käytetään ensisijaisesti peseytymiseen. Käyttövesi, eli muihin käyttötarkoituksiin kuin talousvedeksi käytettävä vesi, mukaan luettuna lämmin käyttövesi, ei kuitenkaan edelleenkään kuuluisi talousveden määritelmään.
Käyttövedestä ei kuitenkaan saa aiheutua haittaa ihmisten terveydelle. Kylmään käyttöveteen sovellettaisiin terveydensuojelulain yleisiä velvoitteita veden terveydelle haitattomuudesta. Kylmää käyttövettä on esimerkiksi rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoasetuksessa määriteltyyn erityiseen vesilaitteistoon johdettava vesi. Erityisiä vesilaitteistoja voi olla teollisuuslaitoksissa tai muissa vastaavissa laitoksissa. Erityisestä vesilaitteistosta on myös kyse, jos esimerkiksi hulevesiä tai pintavettä mahdollisesti käytetään kiinteistöllä pihan kasteluun, pesuvetenä, WC-istuimen huuhteluvetenä taikka sprinklerilaitteistoissa, suihkulähteissä, uima-allaslaitteissa, poreammeissa, kylpytynnyreissä, uimarantojen ulkosuihkuissa ja vastaavissa kohteissa.
Luontaisten kivennäisvesien osalta tarkennettaisiin, että niillä tarkoitetaan vesiä, jotka Ruokavirasto on tunnustanut luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/54/EY mukaisesti. Lääkinnällisiin tarkoituksiin käytettävien vesien, joihin juomavesidirektiivin mukaan direktiiviä ei sovelleta, määritelmää tarkennettaisiin siten, että sillä tarkoitetaan lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY mukaisia vesiä.
Uudessa 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että talousveteen, jota talousvettä toimittava laitos toimittaa vedenjakelualueelle keskimäärin vähemmän kuin 10 kuutiometriä vuorokaudessa, ei sovelleta 19 a §:ää. Terveydensuojelulain yksityiskohtaisia riskienhallintasuunnitelmaan liittyviä säännöksiä ei siten sovellettaisi pieniin talousvettä toimittaviin laitoksiin. Tällaisia laitoksia ei kuitenkaan vapautettaisi kokonaan riskinarvioinnista ja riskienhallinnasta, vaan riskienhallinnan yleisiä periaatteita sovellettaisiin myös niihin. Suurin osa talousveteen liittyvistä ja veden käyttäjille terveyshaitan mahdollisuutta aiheuttavista häiriötilanteista Suomessa sattuu nimenomaan pienissä talousvettä toimittavissa laitoksissa. Ennalta varautumisen ja riskienhallinnan on yleisesti todettu olevan kaikkein tarkoituksenmukaisin keino häiriötilanteiden ennalta ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi olisi tarkoituksenmukaista säätää riskienhallinnan yleisistä periaatteista soveltamisesta myös pienille talousvettä toimittaville laitoksille. Koska juomavesidirektiiviä ei sovelleta tällaisiin laitoksiin, niille voitaisiin säätää kansallisesti niiden resurssit huomioon ottaen kevyemmästä talousveden laatuun vaikuttavien riskien arvioinnista ja hallinnasta kuin direktiivi edellyttää, ja siten edistää kansanterveyttä ja vähentää talousveteen liittyvien häiriötilanteiden määrää. Pieniä talousvettä toimittavia laitoksia ei myöskään velvoitettaisi ylläpitämään vedenjakelualueen rajausta paikkatietona 18 a §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti.
Juomavesidirektiivin mukaista riskienhallintaa, josta säädetään 19 a §:ssä, ei sovellettaisi myöskään kaupalliseen tai julkiseen toimintaan, joiden talousveden hankinta perustuu omasta vesilähteestä kuten kaivosta otettavan veden käyttöön. Tällaisilla toimintaa harjoittavilla tarkoitettaisiin esimerkiksi julkisen toiminnan osalta pieniä kyläkouluja sekä kaupallisen toiminnan osalta pienimuotoista lomakiinteistöjen vuokraustoimintaa tai kaupallista elintarvikehuoneistokäyttöä kuten kioskeja tai pieniä kahviloita. Juomavesidirektiivin laajuisen riskienhallinnan edellyttämistä tällaisilta pieniltä toimijoilta voidaan pitää kohtuuttomana. Koska riskienhallinta on kuitenkin tärkeää myös näille toimijoille, niitä koskisivat 19 §:ssä säädetyt riskienhallinnan yleiset periaatteet. Alempiasteisessa lainsäädännössä olisi tarkoitus antaa säännöksiä näiden toimijoiden riskienhallinnasta, mutta ei niin laajamittaisesti kuin juomavesidirektiivi edellyttää. Tämän poikkeuksen myöntäminen perustuu juomavesidirektiivin 3 artiklan 6 alakohtaan.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että yksinomaan Suomen aluevesillä liikennöiviin merialuksiin, jotka kuljettavat matkustajia, käsittelevät vettä poistamalla siitä suolaa ja johtavat sitä talousvedeksi, ei sovellettaisi 19 §:n 2 momentin 1 kohtaa eikä 19 a §:ää. Uudella 6 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 3 artiklan 2 alakohta, jossa säädetään siitä, että merivedestä raakavettä ottavien, sitä suolaa poistamalla talousvedeksi puhdistavien ja matkustajia kuljettavien merialusten ei tarvitsisi tehdä meriveden laatuun vaikuttavaa riskinarviointia. Säännös koskisi vain Suomen aluevesillä liikennöiviä aluksia, koska kansainvälisillä vesillä liikennöiviin aluksiin sovelletaan terveydensuojelulain 6 §:n 4 momentissa tarkoitettuja kansainvälisiä säännöksiä. Tällaisten yksinomaan Suomen aluevesillä liikennöivien alusten määrä on pieni.
Pykälän 7 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että puolustushallinnon pysyvässä tai tilapäisessä käytössä oleviin kiinteistöihin ja puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 15 §:n 8 momentin nojalla säädettyihin erityissuojattaviin kohteisiin ei sovelleta 18 §:n 3 momenttia, 18 a §:n 3 momenttia, 20 §:n 2, 4 ja 5 momenttia, 21 §:ää eikä 49 a §:n 3 momenttia. Lain 7 a §:ssä säädetään puolustusvoimien terveydensuojelutehtävistä. Puolustusvoimat hoitaa itse terveydensuojeluunsa kohdentuvan valvonnan, mistä syystä on tarpeen nimenomaisesti säätää erikseen, mitä 5 luvun säännöksistä ei sovelleta puolustusvoimien oman toimintansa terveydensuojeluvalvonnassa.
16 a §.Määritelmät. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 16 a §, johon siirrettäisiin voimassa olevan lain 16 §:ssä säädetyt talousvettä koskevat määritelmät. Pykälään ehdotetaan neljän uuden määritelmän lisäämistä ja yhden määritelmän (vedenottamo) poistamista. Lisäksi ehdotetaan kahden määritelmän siirtämistä talousvesiasetuksesta lakiin.
Pykälän ensimmäisen momentin 1 kohdaksi ehdotetaan talousveden määritelmää, jonka mukaan talousvettä on juomavesi, ruoan valmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin käytettävä sekä pulloihin tai säiliöihin pakattava vesi, minkä osalta määritelmä ei muuttuisi aiemmasta. Aiempaa määritelmää vastaavasti talousvedellä tarkoitettaisiin myös vettä, jota elintarvikealan toimija käyttää elintarvikelain (297/2021) 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa elintarvikkeiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen tai markkinoille saattamiseen. Elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan mitä tahansa elintarvikehygieniasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004, jäljempänä elintarvikeasetus, 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua rakennusta, huoneistoa ja niiden osaa sekä mitä tahansa muuta tilaa, jossa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään. Elintarvikehuoneisto voi olla rekisteröity tai hyväksytty. Alkutuotantopaikkaa ei pidetä elintarvikehuoneistona.
Lisäyksenä aiempaan määritelmään tarkennettaisiin juomavesidirektiivin mukaisesti, ettei talousvedellä kuitenkaan tarkoitettaisi vettä, jota käytetään elintarvikehuoneistossa erityistarkoituksiin. Elintarvikeasetuksen ja eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 mahdollistetaan niin sanotun puhtaan meriveden ja puhtaan veden käyttö tiettyihin tarkoituksiin. Suomi on lisäksi saanut Euroopan unionin elintarvikehygienialainsäädännön vettä koskevista vaatimuksista kansallisia mukautuksia, joista säädetään elintarvikelain nojalla elintarvikehygieniasta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (318/2021). Juomavesidirektiivin 3 artiklan 5 alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen juomavesidirektiivin soveltamisesta tällaiselle vedelle, jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että veden laatu ei voi vaikuttaa valmiiden elintarvikkeiden turvallisuuteen. Elintarvikehygienialainsäädännössä määritellyissä tarkoituksissa saisi siten jatkossakin käyttää puhdasta merivettä tai puhdasta vettä. Elintarvikevalvontaviranomainen vastaa elintarviketurvallisuuden valvonnasta ja olisi juomavesidirektiivissä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen näiden poikkeusten osalta. Juomavesidirektiivissä edellytetään lisäksi, että kyseisten elintarvikehuoneistojen vedenhankinnassa noudatetaan erityisesti vaarojen analysoinnin ja kriittisten valvontapisteiden periaatteita koskevia asiaankuuluvia velvoitteita ja unionin asiaankuuluvan elintarvikelainsäädännön mukaisia korjaavia toimenpiteitä. Siten elintarvikealan toimijan olisi huomioitava puhtaan veden tai puhtaan meriveden käyttö elintarvikelain 15 §:n mukaisessa omavalvonnassaan. Puhdas vesi tai puhdas merivesi ei täten ole juomavesidirektiivissä tarkoitettua ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä, eikä terveydensuojelulaissa tarkoitettua talousvettä.
Pykälän ensimmäisen momentin 2 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi vedenottamon määritelmä. Vedenottamosta, sen omistajasta ja kaivossa tai muussa vedenottamossa olevan veden omistamisesta sekä vedenottamon suoja-alueesta ja sitä koskevista määräyksistä säädetään vesilaissa (587/2011). Terveydensuojelulaissa viitattaisiin ehdotettujen muutosten jälkeen veden ottoon yleisempänä käsitteenä. Vedenottamon määritelmä olisi kuitenkin tarkoitus sisällyttää 19 a §:n 5 momentin nojalla annettavaan valtioneuvoston asetukseen.
Momentin 2 kohdaksi ehdotetaan uutta määritelmää lämpimästä käyttövedestä. Lämmin käyttövesi ei ole talousvettä, eikä siitä ole aiemmin säädetty terveydensuojelulaissa. Juomavesidirektiivin perusteella nyt muutettavaksi ehdotettu terveydensuojelulaki sisältää kuitenkin säännöksiä, joita tulisi soveltaa lämpimään käyttöveteen, mistä syystä määritelmä olisi tarpeen lisätä lakiin. Vesi- ja viemärilaitteistoasetuksessa tarkoitetaan lämpimällä käyttövedellä talousvedestä lämmittämällä tehtyä vettä. Tässä laissa lämpimällä käyttövedellä tarkoitetaan myös muusta vedestä kuin talousvedestä lämmitettyä vettä. Tällaisia vesiä voivat olla esimerkiksi leirintäalueiden pesutilat, joihin johdetaan lämmitettyä luonnon vettä.
Pykälän ensimmäisen momentin 3 kohdaksi ehdotetaan talousvettä toimittavan laitoksen määritelmää. Määritelmä ei muuttuisi sisällöllisesti siitä, mitä se on voimassa olevassa laissa. Talousvettä toimittavia laitoksia ovat ensinnäkin vesihuoltolain mukaiset talousvettä toimittavat vesihuoltolaitokset. Vesihuoltolaissa vesihuoltolaitos määritellään laitokseksi, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella. Varsinaista kokorajaa vesihuoltolaitokselle ei vesihuoltolaissa ole säädetty. Talousvettä toimittavia laitoksia ovat myös muut toiminnanharjoittajat, kuten osuuskunnat tai muut yhteenliittymät, jotka toimittavat talousvettä vesijohtoverkoston kautta. Kooltaan tällaiset laitokset ovat useimmiten vesihuoltolaitoksia pienempiä. Talousvettä toimittavaksi laitokseksi sen sijaan ei katsota kuuluvan sellaisten kiinteistöjen yhteenliittymiä, joista jokainen ottaa vettä samasta vesilähteestä omilla laitteillaan.
Toiminnanharjoittajaan, joka toimittaa vettä tankeista säännöllisesti esimerkiksi sellaisille alueille, joissa liittyminen talousvettä toimittavan laitoksen vesijohtoverkostoon ei ole mahdollista, sovelletaan talousvettä toimittavaa laitosta koskevia säännöksiä. Yleisimmin talousveden toimittaminen tankeista on kuitenkin tilapäistä, ja se liittyy joko yleisötilaisuuksiin taikka häiriötilanteisiin, jotka koskevat esimerkiksi raakaveden tilapäistä vähyyttä, talousvettä toimittavan laitoksen toimitukseen liittyviä häiriöitä, veden saastumista tai saastumisvaaraa. Näissä tapauksissa ei ole kyse talousvettä toimittavasta laitoksesta. Talousvettä tankista tilapäisesti toimittavan on kuitenkin huolehdittava siitä, että tankkiin laitettava vesi täyttää talousveden laatuvaatimukset ja että tankki tai jakelussa käytettävät materiaalit eivät heikennä veden laatua siten, että talousveden laatuvaatimusten täyttyminen vaarantuu. Samaa sovelletaan myös, jos tankissa olevaa vettä tarjotaan tai jaetaan talousvetenä käytettäväksi liikkuvissa yksiköissä kuten junissa tai laivoissa, eli tällaisia liikkuvia yksiköitä ei tulkita talousvettä toimittaviksi laitoksiksi. Talousvesi voidaan hankkia myös pulloista tai säiliöistä, joihin pakattavaan veteen sovelletaan talousvettä koskevia säännöksiä. Pulloon tai säiliöön pakkaamisen jälkeen veteen ei sovelleta talousvettä koskevia säännöksiä, vaan elintarvikelainsäädäntöä, eikä toiminnanharjoittajaa myöskään tällöin tulkita talousvettä toimittavaksi laitokseksi, vaan elintarvikealan toimijaksi.
Momentin 4 kohdan vedenjakelualueen määritelmään ei ehdoteta muutoksia. Vedenjakelualueesta ja sen ilmoittamisesta säädetään lain 18 a §:ssä, joten olisi perusteltua pitää määritelmä laissa.
Momentin 5 kohdaksi ehdotetaan vedenkäyttäjän määritelmää, joka siirrettäisiin talousvesiasetuksesta lakiin. Vedenkäyttäjän määritelmään lisättäisiin lämpimän käyttöveden käyttö.
Momentin 6 kohdaksi ehdotetaan siirrettäväksi talousvesiasetuksesta vedentuotantoketjun määritelmä vähäisin muutoksin.
Momentin 7 kohdaksi ehdotetaan määritelmää rakennusten vesilaitteistosta, jolla korvattaisiin talousvesiasetuksessa oleva määritelmä kiinteistön vesilaitteistosta. Rakennuksen vesilaitteistolla tarkoitettaisiin juomavesidirektiivin määritelmää ”kiinteistön vesijärjestelmä”. ”Rakennuksen vesilaitteisto” on vakiintunut termi Suomessa. Lainsäädännössä sitä käytetään esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain nojalla annetussa vesi- ja viemärilaitteistoasetuksessa.
Talousvesiasetuksesta siirrettäväksi ehdotettuun määritelmään ehdotetaan tehtäväksi muutamia tarkennuksia. Ensinnäkin määritelmässä viitattaisiin sekä yksityisiin että julkisiin rakennuksiin, joihin komission juomavesidirektiivin täytäntöönpanosta antamien ohjeiden mukaan kansallisessa lainsäädännössä tulisi viitata. Toiseksi, määritelmässä viitattaisiin vesijohtojen ja laitteiden lisäksi vesikalusteisiin, erityisiin vesilaitteistoihin ja vesipisteeseen, jotka on määritelty edellä mainitussa rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoasetuksessa. Määritelmän lisääminen lakiin olisi perusteltua, koska laissa säädetään uutena asiana rakennusten vesilaitteistojen riskienhallinnasta. Määritelmään ehdotetut tarkennukset sitoisivat terveydensuojelulain säännökset maankäyttö- ja rakennuslain ja sen nojalla annettujen säädösten rakennusten terveyteen ja turvallisuuteen liittyvään sääntelyyn.
Momentin 8 kohdaksi ehdotetaan riskienhallinnan määritelmää, jolla tarkoitetaan juomavesidirektiivissä säädettyä riskiperusteista lähestymistapaa. Juomavesidirektiivin mukaan talousveteen liittyvän riskiperusteisen lähestymistavan tulee perustua kansainvälisesti tunnustettuihin periaatteisiin, joita ovat etenkin WSP-periaate ja talousveden tuotantoketjun turvallisuuteen vaikuttavien riskien ja häiriötilanteiden hallintaan laadittu eurooppalainen standardi EN 15975–2, jossa WSP-periaate kuvataan standardina. WSP-periaatteen mukaan talousveden laatuun vaikuttavat vaarat ja vaaratilanteet tunnistetaan, niiden aiheuttamat terveysriskit arvioidaan ja riskien vähentämiseksi tai vaaran poistamiseksi tunnistetaan ja toteutetaan hallintakeinoja. Kaikkien WSP-periaatteen osa-alueiden tulee kohdistua koko vedentuotantoketjuun. Ehdotettu riskienhallinnan määritelmä kattaisi WSP-mallin ja standardin SFS-EN 15975–2 mukaisen toimintatavan.
Momentin 9 kohdaksi ehdotetaan uutta määritelmää ensisijaisista tiloista. Juomavesidirektiivin 10 artiklan mukaan kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinnassa olisi keskityttävä erityisesti ensisijaisten tilojen vesijärjestelmien riskienhallintaan. Direktiivin määritelmään mukaan ensisijaisilla tiloilla tarkoitetaan ”suuria muita kuin kotitalouden käyttöön tarkoitettuja tiloja, joissa monet käyttäjät mahdollisesti altistuvat veteen liittyville riskeille, erityisesti julkiseen käyttöön tarkoitettuja suuria tiloja, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat ne määrittäneet”. Ehdotettu määritelmä vastaisi direktiivin määritelmää. Yksityiskohtainen luettelo niistä ensisijaisista tiloista, joilta edellytettäisiin vesilaitteistojen riskienhallintaa, säädettäisiin 19 b §:ssä.
17 §.Yleiset laatuvaatimukset. Pykälän otsikko esitetään muutettavaksi. Voimassa olevassa laissa pykälän otsikko on ”yleiset vaatimukset ja niistä poikkeaminen”. Pykälässä säädetään nykyisellään talousveden yleisten laatuvaatimusten lisäksi niistä poikkeamisesta. Lainsäädännön selkeyttämiseksi poikkeamista koskevat pykälän säännökset ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 17 a §:ään.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säilytettäväksi talousveden yleinen ja ehdoton laatuvaatimus siitä, että sen on oltava terveydelle haitatonta ja tarkoitukseensa käyttökelpoista. Talousveden lisäksi säännökseen ehdotetaan lisättäväksi vastaava laatuvaatimus myös lämpimälle käyttövedelle. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös siitä, että talousvedeksi tarkoitettu vesi on tarvittaessa käsiteltävä ja desinfioitava siten, että siitä ei aiheudu terveyshaittaa. Momentista ehdotetaan siirrettäväksi veden käsittelyssä ja jakelussa käytettäviä aineita, laitteita ja materiaaleja koskeva säännös uuteen 17 b §:ään, koska juomavesidirektiivin täytäntöönpanemiseksi mainituista asioista tulee säätää nykyistä tarkemmin.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säilytettäväksi yleinen velvoite siitä, että veden ottoon, käsittelyyn, varastointiin ja jakeluun tarkoitetut laitteistot on suunniteltava, sijoitettava ja rakennettava ja niiden haltijan on hoidettava niitä siten, että talousvesi ja lämmin käyttövesi täyttävät 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan näiden toimien yhteydessä on lisäksi otettava huomioon vesilain 4 luvun 12 §:n nojalla annetut vedenottamon suoja-aluemääräykset sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 10 e §:n nojalla laadittu pohjavesialueen suojelusuunnitelma. Mainitut poistettavaksi ehdotetut säännökset on tarkoitus sisällyttää 19 a §:n 5 momentin nojalla annettavaan valtioneuvoston asetukseen.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi kokonaan. Momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi muutettuna voimassa olevan lain 20 §:n 1 momentista säännökset siitä, kenen vastuulla talousveden laatuvaatimusten täyttyminen on. Mainitussa lainkohdassa säädetään, että talousvettä toimittavan laitoksen ja veden käyttäjän, joka ottaa talousvettä omilla laitteillaan, on huolehdittava siitä, että talousvesi täyttää 17 §:n 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset. Momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että kiinteistölle toimitettavan talousveden osalta talousvettä toimittava laitos vastaa siitä, että toimitettu talousvesi täyttää 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset siinä kohdassa, jossa kiinteistön tonttivesijohto on liitetty laitoksen vesijohtoverkostoon. Myös vesi- ja viemärilaitteistoasetuksessa säädetään siitä, että rakennuksen vesilaitteistoon saa johtaa vain talousvedelle asetetut laatuvaatimukset täyttävää vettä.
Momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että kiinteistön omistajan ja rakennuksen haltijan olisi huolehdittava siitä, että toimitetun talousveden laatu ei heikenny ihmisten terveydelle haitalliseksi rakennuksen vesilaitteiston vuoksi. Tarkennukset vastaisivat voimassa olevaa oikeuskäytäntöä. Kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon säädetään vesihuoltolain 3 luvussa. Vesihuoltolain 14 §:ssä säädetään vesihuoltolaitoksen velvollisuudesta huolehtia siitä, että laitoksen toimittama talousvesi täyttää terveydensuojelulaissa säädetyt laatuvaatimukset. Lisäksi vesihuoltolain 13 §:n mukaan kiinteistön vesihuoltolaitteisto tulee pitää sellaisessa kunnossa ja sitä tulee käyttää siten, että siitä ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle.
Jos kiinteistöä ei ole liitetty talousvettä toimittavan laitoksen verkostoon, kiinteistön ja sen alueella sijaitsevien rakennusten vesihuolto toteutetaan vedenkäyttäjän omilla laitteilla. Momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi, että tällöin talousveden laadusta vastaa veden ottaja. Yksittäiset kotitaloudet ja toiminnanharjoittajat vastaavat siten itse hankkimansa talousveden laadusta ja veden hankintaan käytettävästä vesilaitteistosta. Jos veden ottaja on samalla kiinteistön tai rakennuksen omistaja, tulee soveltaa maankäyttö- ja rakennuslain 117 c §:n ja 166 §:n säännöksiä siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen vesihuolto huomioon ottaen, eikä rakennuksesta saa sen käyttöaikanakaan aiheutua terveyden vaarantumista veden vuoksi. Veden ottajana ei kuitenkaan pidetä vedenkäyttäjää, joka on vuokrannut kiinteistön tai rakennuksen tai sen osan yksityiseen käyttöön, julkiseen tai kaupalliseen toimintaan tai elintarvikehuoneistona käytettäväksi. Tällöin kiinteistön tai rakennuksen omistaja on vastuussa veden laatuvaatimusten täyttymisestä ja siitä, että kaivosta tai muusta vedenottopisteestä otettavasta vedestä tai rakennuksen vesilaitteistosta ei aiheudu terveyshaittaa. Vedenkäyttäjä on kuitenkin osaltaan vastuussa siitä, että rakennuksen vesilaitteiston veden käytöstä ei aiheudu terveyshaittaa. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi vähäisestä veden käytöstä johtuvaa veden pitkää viipymää rakennuksen vesilaitteistossa taikka vedenkäyttäjän vastuulla olevan lämpimän käyttöveden lämpötilan pitämistä riittävän korkeana. Toiminnanharjoittajan on myös huolehdittava esimerkiksi omavalvonnalla siitä, että toiminnassa käytettävä asiakkaille tarkoitettu vesi täyttää laatuvaatimukset.
Muutakin kuin talousveden laatuvaatimukset täyttyvää vettä voidaan johtaa rakennukseen. Tällöin on kyseessä vesi- ja viemärilaitteistoasetuksessa määritelty erityinen vesilaitteisto, josta mainitussa asetuksessa säädetään, ettei erityisellä vesilaitteistolla saa olla suoraa yhteyttä rakennuksen vesilaitteistoon eli laitteistoon, jolla rakennukseen johdetaan talousvettä. Erityiseen vesilaitteistoon johdettua vettä ei saa käyttää talousvetenä. Vesi- ja viemärilaitteistoasetuksen 12 §:n 2 momentin nojalla erityisen vesilaitteiston jokaisessa vesipisteessä ja verkoston osassa on oltava selvä ja pysyvä merkintä, josta käy ilmi veden laatu ja käyttötarkoitus. Jos erityiseen vesilaitteistoon johdettua vettä käytetään lämpimänä käyttövetenä julkisessa tai kaupallisessa toiminnassa, toiminnanharjoittajan olisi varmistettava omavalvonnalla, että lämpimästä käyttövedestä ei aiheudu terveyshaittaa vedenkäyttäjille.
Pykälän uudeksi 4 momentiksi ehdotetaan säännös siitä, missä kohdassa veden laatuvaatimusten tulee täyttyä. Laatuvaatimusten täyttymiskohtaa koskevaan säännökseen ei ole tehty muutoksia uudessa juomavesidirektiivissä. Voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä laatuvaatimusten täyttymiskohdasta säädetään talousvesiasetuksessa, josta säännös ehdotetaan siirrettäväksi lakiin. Talousveden lisäksi veden ottamiseen ehdotetaan lisättäväksi lämpimän käyttöveden otto. Siirto olisi perusteltua perustuslain 80 §:n valossa.
Pykälän 3 momentti siirtyisi uudeksi 5 momentiksi ja pysyisi ennallaan voimassa olevan lain asetuksenantovaltuuden osalta antaa terveyshaitan estämiseksi tarkempia säännöksiä talousveden terveydellisistä laatuvaatimuksista, talousvedeksi tarkoitetun veden desinfioinnista ja riittävästä käsittelystä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Valtuutta kuitenkin laajennettaisiin koskemaan myös talousveden käyttökelpoisuutta koskevia laatutavoitteita, kuten jo olemassa olevan oikeuskäytännön mukaisesti tehdään, sekä lämmintä käyttövettä. Voimassa olevan lain tässä momentissa säädetty asetuksenantovaltuus veden käsittelyyn ja johtamiseen käytettävien kemikaalien ja materiaalien terveydellisistä ominaisuuksista ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 17 b §:ään, koska juomavesidirektiivin täytäntöönpanemiseksi näistä seikoista tulee säätää entistä tarkemmin.
17 a §.Laatuvaatimuksista poikkeaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 a §, johon siirrettäisiin tätä vastaavat säännökset voimassa olevan lain 17 §:stä. Laatuvaatimuksista säädettäisiin 17 §:ssä ja niistä poikkeamisesta uudessa 17 a §:ssä. Muutos ei vaikuttaisi lain sisältöön, mutta sillä selkeytettäisiin lain tätä koskevia säännöksiä.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevan lain 17 §:n 4 momentin alkuosa, jossa säädetään siitä, että aluehallintovirasto voi myöntää poikkeuksen talousveden laatuvaatimusten täyttämisestä. Säännöksessä tarkennettaisiin sitä, että poikkeus voidaan myöntää vain kemiallisen laatuvaatimuksen täyttymisestä, mihin juomavesidirektiivi antaa valtuuden ja mistä säädetään nykyisin talousvesiasetuksessa. Muiden veden laatuvaatimusten tai laatutavoitteiden kuin kemiallisten laatuvaatimusten täyttymisestä ei voida myöntää poikkeusta.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevan lain 17 §:n 4 momentin viimeinen virke poikkeuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Yleisenä edellytyksenä poikkeuksen myöntämiselle on, että poikkeus voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun talousveden hankintaa ei voida muutoin hoitaa kohtuulliseksi katsottavalla tavalla eikä poikkeamisesta aiheudu terveyshaittaa.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi talousvesiasetuksen 21 §:n säännös siitä, että laitoksen tai veden omistajan tulee tiedottaa poikkeuksesta, sen syistä, sisällöstä ja suunnitelluista korjaustoimenpiteistä vedenkäyttäjille, jos talousvettä toimittavalle laitokselle tai veden omistajalle on myönnetty 1 momentissa tarkoitettu poikkeus.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä poikkeuksen myöntämisen edellytyksistä, poikkeusta koskevan hakemuksen sisällöstä sekä poikkeusta haettaessa ja myönnettäessä noudatettavasta menettelystä. Poikkeusta haettaessa ja myönnettäessä koskevasta menettelystä nykyisessä 17 §:n 3 momentissa säädetään annettavaksi tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
17 b §.Veden kanssa kosketuksissa olevat kemikaalit, materiaalit ja tuotteet. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 b §, jossa säädettäisiin veden kanssa kosketuksissa olevien kemikaalien, suodatinaineiden, materiaalien ja tuotteiden veden terveydellistä laatua koskevista vaatimuksista ja hyväksyttävyydestä käytettäväksi talousveden toimitusketjussa ja rakennusten vesilaiteistoissa. Voimassa olevan lain yleisluonteisia säännöksiä tarkennettaisiin uusilla säännöksillä juomavesidirektiivin täytäntöönpanemiseksi.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi yleinen säännös siitä, että veden käsittelyssä käytettävät kemikaalit tai suodatinaineet taikka veden otossa, käsittelyssä, varastoinnissa, toimituksessa tai rakennuksen vesilaitteistossa käytettävät materiaalit tai tuotteet eivät saa heikentää ihmisten käyttöön tarkoitetun talousveden tai lämpimän käyttöveden veden laatua siten, että 17 §:ssä säädetty yleinen laatuvaatimus vaarantuu. Momentti korvaisi voimassa olevan lain 17 §:n 1 momentin toisen virkkeen.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi juomavesidirektiivin 11 artiklan 1 alakohdassa ja 12 artiklan 1 alakohdassa säädetty vaatimus siitä, että veden kanssa kosketuksissa olevissa tuotteissa käytetyt materiaalit ja veden käsittelyssä käytettävät kemikaalit ja suodatinaineet eivät saa vaikuttaa haitallisesti veden väriin, hajuun tai makuun tai lisätä mikrobien kasvua vedessä, eikä niistä myöskään saa päästä liukenemaan veteen terveydelle haitallisia aineita tai muitakaan aineita enempää kuin niiden käytön kannalta on tarpeellista. Mainittujen terveydelle haitallisten aineiden liukenemisen ehkäiseminen kuuluu lain 17 §:n mukaisten laatuvaatimusten täyttymiseen. Veden väri, haju ja maku puolestaan ovat laatutavoitteita, joilla tarkoitetaan sitä, että veden on oltava tarkoitukseensa soveltuvaa ja vedenkäyttäjien hyväksyttävissä.
Pykälän 3 momentilla tarkennettaisiin 2 momenttia. Vedenkäsittelyssä saatetaan tarvita myös sellaisia aineita, jotka lisäävät mikrobien kasvua vedenkäsittelyssä. Juomavesidirektiivin talousveden käsittelyssä käytettäviä kemikaaleja ja suodatinaineita koskevassa 12 artiklassa säädetään, että vedenkäsittelyssä käytettävät aineet eivät saa tarkoituksettomasti lisätä mikrobien kasvua. Momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin mainittu artikla.
Pykälän 4 momentilla selkiytettäisiin terveydensuojelulain ja markkinavalvontalain suhdetta tarkentamalla, mitä toimijoita pidettäisiin markkinavalvontalaissa tarkoitettuina talouden toimijoina terveydensuojelulakia sovellettaessa. Markkinavalvontalain 2 §:n 9 kohdassa tarkoitetulla talouden toimijalla tarkoitettaisiin terveydensuojelulakia sovellettaessa sellaista valmistajaa, maahantuojaa, myyjää tai muuta toimijaa, joka asettaa saataville markkinoilla talousveden tai lämpimän käyttöveden kanssa kosketuksiin tarkoitettuja tuotteita. Näiden toimijoiden on huolehdittava siitä, että tuotteet täyttävät 17 b §:ssä säädetyt vaatimukset. Lisäksi ehdotetaan informatiivista viittaussäännöstä siitä, että pykälässä tarkoitettujen tuotteiden markkinavalvonnassa, ulkorajavalvonnassa sekä muutoksenhaussa markkinavalvontaviranomaisen päätöksiin sovelletaan markkinavalvontalakia.
Pykälän 5 momentiksi ehdotetaan informatiivista viittaussäännöstä siitä, että markkinavalvonnan, talouden toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön sekä unionin markkinoille tulevien tuotteiden valvonnan puitteista säädetään markkinavalvonta-asetuksessa. Juomavesidirektiivissä säädetään, että veden kanssa kosketuksissa oleviin tuotteisiin sovelletaan EU:n markkinavalvonta-asetusta. EU-asetus on sellaisenaan voimassa kaikissa unionin jäsenvaltioissa, ja Suomessa sitä on kansallisesti täydennetty markkinavalvontalailla.
Pykälän 6 momentiksi ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevasta laista 21 §:n informatiivinen viittaussäännös, jonka mukaan veden käsittelyssä käytettävien desinfiointiaineiden hyväksymisestä säädetään biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 528/2012 sekä kemikaalilaissa (599/2013).
Pykälän 7 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä niistä juomavesidirektiiviä täydentävistä säädöksistä, joita komissio voi antaa sille juomavesidirektiivissä siirretyn säädösvallan nojalla (ks. jakso 2.2.7). Asetuksenantovaltuudesta on tarpeen säätää niiden säädösten, jotka komissio antaa juomavesidirektiivissä säädettyjen siirtymäaikojen mukaisesti, panemiseksi täytäntöön kansallisesti.
18 §.Talousvettä toimittavan laitoksen toiminnan hyväksyminen.
Pykälän 1 ja 2 momentin ehdotetaan pysyvän ennallaan.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin talousvettä toimittavan laitoksen toiminnan hyväksymistä koskevaan hakemukseen liitettävistä tarpeellisista tiedoista, jolloin lain nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi ja nykyinen 4 momentti 5 momentiksi.
Pykälän 4 ja 5 momentin ehdotetaan pysyvän sisällöllisesti ennallaan.
Ehdotetussa uudessa 6 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä 3 momentissa tarkoitetuista tiedoista eli hakemusmenettelystä ja hakemukseen liitettävistä tiedoista.
18 a §.Ilmoitusvelvollisuus vedenjakelualueesta.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitus uudesta vedenjakelualueesta koskisi kaikkia talousvettä toimittavia laitoksia, myös 18 §:ssä tarkoitettuja laitoksia, joiden toiminta on hyväksytty. Ilmoituksen tekotapaa ei ehdoteta muutettavaksi, vaan se olisi tehtävä voimassa olevan sääntelyn mukaisesti terveydensuojelulain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Muutoksen tarkoituksena on selkeyttää käytännön valvonnassa esiin tullutta tulkintaongelmaa siitä, tulisiko 18 §:n mukaisen laitoksen tehdä uudesta vedenjakelualueesta 18 §:n mukainen hakemus vai 18 a §:n mukainen ilmoitus. Ilmoitusvelvollisuuden lisääminen 18 §:n mukaisille talousvettä toimittaville laitoksille ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toimintansa aloittavan laitoksen, johon sovelletaan 18 §:ää, tulisi tehdä sekä 18 §:n mukainen hakemus että 18 a §:n mukainen ilmoitus. Ilmoitus tulisi tehdä vain uudesta vedenjakelualueesta, koska 18 §:n 6 momentin nojalla on tarkoitus säätää siitä, että toimintansa aloittavan laitoksen hakemukseen tulisi liittää tiedot sen hetkisistä vedenjakelualueista. Sen sijaan, jos uuteen vedenjakelualueeseen liittyy uutta vedenottoa tai vedenkäsittelyä, olisi aina tehtävä 18 §:n mukainen hakemus, koska tällöin kyseessä on 18 §:ssä tarkoitettu vedenottoa tai vedenkäsittelyä koskeva olennainen muutos.
Myös toiminnanharjoittajan, joka ottaa talousvettä omilla laitteilla käytettäväksi osana julkista tai kaupallista toimintaa, olisi tehtävä ilmoitus vedenjakelualueesta. Talousveden käytöllä osana julkista tai kaupallista toimintaa tarkoitettaisiin talousveden käyttöä tai toimittamista toiminnan kohteena olevien asiakkaiden käyttöön tai asiakkaille tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistuksessa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että 1 momentissa tarkoitettujen toimijoiden on pidettävä vedenjakelualuetta koskevat tiedot ajan tasalla ja ilmoitettava viipymättä tietojen olennaisista muutoksista kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Olennaisena muutoksena voidaan pitää esimerkiksi vedenkäyttäjien määrän muuttumista siten, että muutos vaikuttaa talousveden laadun valvonnan tutkimustiheyteen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa ehdotetaan säädettäväksi ensinnäkin siitä, että talousvettä toimittavan laitoksen olisi ylläpidettävä vedenjakelualueen rajausta koskeva tieto siten, että vedenjakelualue on tallennettuna paikkatietona vektorimuotoisena paikkakohteena. Luvun soveltamisalaa koskevan 16 artiklan 5 momentin mukaan tätä vaatimusta ei sovellettaisi kuin talousvettä toimittaviin laitoksiin, jotka toimittavat vettä vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin.
Paikkatietona esitettävän vedenjakelualueen rajauksen voidaan katsoa olevan mm. julkisuuslain 24 §:n 7, 8 ja 10 kohdassa tarkoitettua salassa pidettävää tietoa. Vedenjakelualueiden ylläpitäminen paikkatietomuodossa olisi kuitenkin tärkeää talousvettä toimittavien laitosten ja kunnan terveydensuojeluviranomaisten hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Juomavesidirektiivi edellyttää, että viimeisimmät ajantasaiset talousveden laatua koskevat tiedot ovat saatavilla vedenkäyttäjille tietoverkossa. Vaatimuksesta tietojen esittämisestä tietoverkossa ehdotetaan säädettäväksi 20 §:n 2 momentissa. Tämä on tarkoitus toteuttaa yhden kansallisen verkkosivun, Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesi.fi-verkkopalvelun, kautta, jotta jokaisen laitoksen ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen ei tarvitsisi perustaa omia verkkosivuja ja huolehtia niiden jatkuvasta päivittämisestä. Talousvettä koskevien tietojen on tarkoitus siirtyä automaattisesti Vati-tietojärjestelmästä vesi.fi-verkkosivuille, josta vedenkäyttäjät saavat tiedot yhdestä paikasta valtakunnallisesti. Jotta talousveden laatua koskevat tiedot kohdentuisivat oikealle vedenjakelualueelle, vedenjakelualueen aluemainen rajaus vektorimuotoisena paikkatietona tarvittaisiin vesi.fi-palveluun taustatietona. Vedenjakelualueen rajaus ei kuitenkaan olisi vesi.fi-verkkosivuilla esitettävää avointa tietoa.
Toiseksi momentissa säädettäisiin siitä, että talousvettä toimittavan laitoksen olisi toimitettava vedenjakelualuetta koskeva rajaus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja Suomen ympäristökeskukselle. Tietojen toimittaminen kunnan terveydensuojeluviranomaiselle olisi tärkeää talousveden laatua koskevan valvonnan ja häiriötilanteisiin varautumisen kannalta. Tietojen toimittaminen Suomen ympäristökeskukselle olisi tarpeellista, jotta vesi.fi-verkkosivuilla tarkoitettu vedenkäyttäjille tiedottaminen olisi mahdollista. Tiedot vedenjakelualueen rajauksen muutoksista ehdotetaan toimitettavaksi vuosittain. Tämä keventäisi toiminnanharjoittajien, kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja Suomen ympäristökeskuksen hallinnollista taakkaa, koska kaikista pienistä rajausta koskevista muutoksista ei tarvitsisi tehdä ilmoitusta välittömästi. Oleellisista muutoksista tulisi kuitenkin ilmoittaa 2 momentin nojalla viipymättä.
Valviralle ehdotetaan säädettäväksi oikeus määritellä, millaisessa paikkatietomuodossa tiedot tulee toimittaa. Paikkatietoaineistoja voidaan esittää monessa eri muodossa, jotka kaikki eivät ole yhteensopivia. Valviran tulisi terveydensuojelulain 4 §:ssä säädetyn ohjausvelvollisuuden nojalla olla ensinnäkin yhteydessä Suomen ympäristökeskukseen sen selvittämiseksi, millaisessa paikkatietomuodossa Suomen ympäristökeskus voi ottaa tietoja vastaan ja toiseksi laatia ohjeistus tietojen asianmukaisesta toimittamistavasta.
19 §.Vedentuotantoketjunriskienhallinnan yleiset periaatteet. Aiemmin terveydensuojelulain muuttamisesta annetulla lailla (120/2001) kumottu 19 § ehdotetaan korvattavaksi uudella pykälällä, jossa säädettäisiin vedentuotantoketjun riskienhallinnan yleisistä periaatteista.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että talousveden ja lämpimän käyttöveden laadun turvaamisen on perustuttava ennalta varautumiseen ja riskienhallintaan.
Vedentuotantoketjun riskienhallinnasta, joka perustuu WHO:n WSP-periaatteeseen ja joka on kuvattu myös standardissa SFS-EN 15975-2, säädetään jo nykyisellään terveydensuojelulakiin ja talousvesiasetukseen vuosina 2016 ja 2017 tehdyillä muutoksilla. Muutokset perustuivat ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annetun direktiivin 98/83/EY liitteiden II ja III muuttamisesta annettuun komission direktiiviin (EU) 2015/1787, jolla täydennettiin vanhaa juomavesidirektiiviä. Mainittu komission direktiivi salli jäsenvaltioille riskienhallinnan huomioon ottamisen talousveden laadun valvonnassa. WSP:n pääperiaatteita on siis sovellettu Suomessa jo usean vuoden ajan, mutta uudessa juomavesidirektiivissä riskienhallinnasta säädetään tarkemmin kuin aiemmin, minkä vuoksi myös kansallista lainsäädäntöä tulee täydentää tältä osin.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kahdesta vedentuotantoketjun osa-alueesta, joihin 18 ja 18 a §:ssä tarkoitetun toiminnanharjoittajan olisi kohdistettava riskienhallintaa, eli raakaveden laatuun vaikuttaviin tekijöihin ja talousveden toimitukseen.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että toiminnanharjoittajan olisi koottava ja pidettävä ajan tasalla riskienhallinnan kohdistamisen kannalta tarpeellisia tietoja. Toiminnanharjoittajalla tarkoitettaisiin 2 momentin 1 kohdan (raakaveden riskienhallinta) ja 2 kohdan (talousveden toimitukseen liittyvä riskienhallinta) osalta kaikkia 18 §:ssä tarkoitettuja talousvettä toimittavia laitoksia ja 18 a §:ssä tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia toimijoita. Riskienhallinnan soveltamisen kannalta tarpeellisia tietoja ovat 16 a §:n 8 kohdan riskienhallinnan määritelmän mukaiset tunnistetut vaarat ja vaaratilanteet, niistä aiheutuva riski talousveden laadulle, sekä riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi tarkoitetut tarkoituksenmukaiset hallintakeinot, joista vastuussa olevat tahot on tunnistettu.
Pykälän 4 momentiksi ehdotetaan siirrettävän voimassa olevan lain 20 §:stä velvollisuus ottaa 3 momentissa säädetyt riskienhallinnan kohdistamisen kannalta tarpeelliset tiedot huomioon toiminnanharjoittajan omavalvonnassa sekä kunnan terveydensuojeluviranomaisen tekemässä talousveden laatua ja harjoitettavan toiminnan olosuhdevalvontaa koskevassa viranomaisvalvonnassa. Momentissa tarkoitettaisiin vain terveydensuojelulain nojalla tehtävää omavalvontaa ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen viranomaisvalvontaa. Laitoksen omavalvonta ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen viranomaisvalvonta ei välttämättä kuitenkaan ulotu kaikkiin niihin tahoihin, joiden on tunnistettu olevan vastuussa riskien hallintakeinojen toteuttamisesta. Tunnistetut riskien hallintakeinot voivat liittyä esimerkiksi vedenmuodostumisalueella sijaitsevien toimintojen päästöjen vähentämiseen, pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivittämiseen, raakaveden laadun yhteistarkkailuun tai kaavoituksella ohjattavaan uusien toimintojen sijoittumiseen. Tämän vuoksi toiminnanharjoittajien, viranomaisten ja sidosryhmien välinen yhteistyö tunnistettujen riskien hallintakeinojen toteuttamiseksi on tärkeää.
Pykälän 5 momentiksi ehdotetaan asetuksenantovaltuutta, jonka nojalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä riskienhallinnan kohdistamisen kannalta tarpeellisista tiedoista, omavalvonnasta ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen viranomaisvalvonnasta. Näitä säännöksiä sovellettaisiin vedenjakelualueisiin, joille talousvettä toimittava laitos toimittaa talousvettä vähemmän kuin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai alle 50 henkilön tarpeisiin samoin kuin vedenkäyttäjän omilla laitteilla otettavaan talousveteen.
19 a §.Vedentuotantoketjun riskienhallintasuunnitelma. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 19 a § vedentuotantoketjua koskevasta riskienhallinnastasuunnitelmasta ja sen laatimisesta.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi talousvettä toimittavan laitoksen velvollisuudesta laatia ja pitää ajan tasalla koko vedentuotantoketjua koskeva riskienhallintasuunnitelma sellaisten riskien ennalta ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi, joista voi aiheutua terveyshaittaa talousveden välityksellä. Riskienhallintasuunnitelma vastaisi nykyisen talousvesiasetuksen 7 a §:n 4–7 alakohtaa, eli suunnitelmassa tulisi esittää luettelo tunnistetuista riskeistä, joista voi aiheutu talousveden saastumista, luettelo laitoksen tähän liittyvistä jo käytössä olevista riskienhallintatoimenpiteistä, tiedot siitä, miten näiden riskienhallintatoimenpiteiden toimivuus varmistetaan sekä tarvittaessa suunnitelma uusien riskienhallintatoimenpiteiden käyttöönottamiseksi.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että riskienhallintasuunnitelman laatimiseen osallistuvilla tulisi olla pääsy riskinarvioinnissa tarvittaviin tietoihin ja riittävä asiantuntemus 1 momentissa tarkoitettujen riskienhallintaa koskevien menettelytapojen määrittämiseksi. Riskinarvioinnissa tarvittavia tietoja on koottu eri tietojärjestelmiin, ja suuri osa tiedoista on saatavilla ympäristönsuojelulain 222 §:n tarkoitetun ympäristönsuojelun tietojärjestelmän Avoin tieto -palvelusta. Näitä tietoja ovat esimerkiksi tiedot pohjavesialueen ja sen muodostumisalueen hydrologiasta, hydrogeologisista ominaisuuksista, veden kemiallisesta laadusta ja määrästä sekä ihmistoiminnasta johtuvista vaikutuksista, joista voi aiheutua vaaraa talousveden laadulle. Kaikki riskienhallinnassa tarvittavat tiedot eivät kuitenkaan ole välttämättä avointa tietoa.
WSP-periaatteen mukaan toiminnanharjoittaja kokoaa yhteistyöryhmän, joka vastaa riskienhallintasuunnitelman laatimisesta. Velvollisuutta varsinaisen työryhmän perustamiseen tai kokoamiseen ei kuitenkaan ehdoteta säädettäväksi, jotta riskienhallintaan liittyvät toimenpiteet saataisiin toteutettua mahdollisimman joustavasti, kunkin talousvettä toimittavan laitoksen erityispiirteet huomioon ottaen ja mahdollisimman vähäisellä hallinnollisella taakalla. Sen sijaan pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että suunnitelma olisi laadittava yhteistyössä kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja muiden riskienhallinnan kannalta keskeisten viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Ehdotettu säännös vastaa sitä, miten voimassa olevan lainsäädännön mukaista riskinarviointia ja riskienhallintaa on ohjeistettu tehtävän. Keskeisiä tahoja ei luetella säännöksessä erikseen, vaan toiminnanharjoittajalle tulisi voida jättää harkintavaltaa siitä, minkä sidosryhmien osallistuminen suunnitelman laatimiseen on ilmeisen välttämätöntä.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen on terveydensuojelulain mukainen valvontaviranomainen talousveden laadun ja toiminnanharjoittajan olosuhdevalvontaan liittyvän säännöllisen valvonnan osalta. Lain 6 §:ssä säädetään, että valvonnan tulee olla laadukasta, riskiperusteista ja terveyshaittoja ehkäisevää, ja lain voimassa olevan 20 §:n (joka tässä esityksessä ehdotetaan siirrettäväksi 19 §:n 3 momentiksi) mukaan riskienhallinnan tulokset tulee ottaa huomioon talousveden laadun valvonnassa ja olosuhdevalvonnassa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisella on myös tarvittava tieto tunnistettujen vaarojen ja vaaratilanteiden aiheuttaman terveysriskin arvioimiseksi. Täten kunnan terveydensuojeluviranomainen on keskeisessä roolissa ensinnäkin riskienhallinnassa, ja lähtökohtaisesti sen tulisi osallistua riskienhallintasuunnitelman laatimiseen.
Esitykseen sisältyvällä vesihuoltolain 4 §:n muutoksella säädettäisiin ELY-keskuksen osallistumisesta terveydensuojelulaissa tarkoitettuun raakaveden riskienhallintaan tarvittavien ympäristötietojen kokoamiseen ja riskienhallinnan toimenpiteiden tunnistamiseen. Juomavesidirektiivin 8 artiklan 2 alakohdan mukaan riskinarviointiin kuuluvassa vedenottopisteen vedenmuodostumisalueen kuvauksessa voidaan hyödyntää vesienhoitoa varten koottuja tietoja, jotka koskevat vesipuitedirektiivissä tarkoitettujen vedenmuodostumisalueiden määrittelyä ja kartoitusta, suojavyöhykkeiden kartoitusta, jos niitä on vesipuitedirektiivin artiklan 3 mukaisesti perustettu, kaikkien vedenmuodostumisalueella olevien vedenmuodostumispisteiden georeferointia ja kuvausta maankäytöstä, valumasta ja veden muodostusprosesseista vedenmuodostumisalueella. Juomavesidirektiivin tarkoittaman vedenottopisteen vedenmuodostumisalueella veden laadulle vaaraa aiheuttavien tekijöiden ja tilanteiden tunnistamisessa ja arvioinnissa sen suhteen, millaisen riskin ne voivat aiheuttaa talousveden laadulle, voidaan direktiivin mainitun kohdan mukaan käyttää vesienhoitoa varten tehtyä tarkastelua ihmistoiminnan vaikutuksesta ja tietoja merkittävistä vesimuodostumiin kohdistuvista paineista. Mainitussa juomavesidirektiivin artiklassa säädetään myös siitä, että riskienhallinnan perusteella määritellyt ennaltaehkäisevät ja riskien vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet sisällytetään vesienhoidon toimenpideohjelmiin, jos se on tarkoituksenmukaista. Vesienhoidon toimenpideohjelmia koskevat säännökset sisältyvät vesienhoitolainsäädäntöön. Koska vesienhoitolain mukaan ELY-keskuksella on keskeinen asema vesienhoidon suunnittelussa, ja koska ELY-keskus on ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen valvontaviranomainen, ELY-keskuksen osallistuminen raakaveden laatuun liittyvään riskinarviointityöhön olisi ensiarvoisen tärkeää.
Vastaavasti kuin ELY-keskusten osalta, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen osallistumisesta riskienhallintatyöhön säädettäisiin esitykseen sisältyvällä vesihuoltolain 4 §:n muutoksella. Ympäristönsuojelulain 22 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen huolehtii kunnalle kuuluvista ympäristönsuojelulain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä sekä ilmoitusmenettelyistä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on siten vaarojen tunnistamisen ja riskienhallinnan kannalta merkittävää tietoa, joten myös sen osallistuminen riskienhallintatyöhön olisi tärkeää.
Muita momentissa tarkoitettuja keskeisiä viranomaisia voivat olla esimerkiksi kunnan kaavoituksesta vastaava viranomainen, koska maankäyttö voi vaikuttaa esimerkiksi pohjaveden laatuun ja asutuksen viemäröintiratkaisuihin, ja pelastusviranomainen, joka on toimijana ympäristöonnettomuuksissa ja jonka kanssa tulisi sopia talousveden saastumiseen liittyvien häiriötilanteiden hoitamisesta. Häiriötilanteisiin varautuminen ja riskienhallinta liittyvät toisiinsa. Jos riskienhallintatoimenpiteillä ei pystytä poistamaan vaaroja ja vaaratilanteita tai saavuteta riittävää riskienhallinnan tasoa, olisi jäännösriskit otettava huomioon häiriötilannesuunnittelussa.
Momentissa tarkoitettuja muita sidosryhmiä ovat esimerkiksi ympäristölupavelvolliset toiminnanharjoittajat, joiden toiminnasta voi mahdollisesti aiheutua raakaveden pilaantumisen vaaraa. Juomavesidirektiivin 8 artiklan 4 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltioita varmistamaan tarvittaessa, että pilaantumisen aiheuttajat toteuttavat yhteistyössä veden toimittajien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ennaltaehkäiseviä ja riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi suunnattuja toimenpiteitä. Ympäristönsuojelulain 52 ja 62 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava lupavelvolliselle tarpeelliset määräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, päästöjen ja toiminnan tarkkailusta sekä toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tällaisten tietojen huomioon ottaminen riskinarvioinnissa ja riskienhallinnassa olisi hyödyllistä, ja sillä edistettäisiin mahdollisten pilaajien osallistumista riskienhallinnan toimenpiteisiin juomavesidirektiivin tarkoittamalla tavalla. Talousvettä toimittavan laitoksen ja ympäristölupavelvollisten toiminnanharjoittajien yhteistyön muotona voisi olla myös esimerkiksi veden laadun yhteistarkkailu. Ympäristönsuojelulain 63 §:n ja vesilain 3 luvun 11 §:n mukaan lupaviranomainen voi tarvittaessa ympäristöluvassa määrätä useat luvanhaltijat yhdessä tarkkailemaan toimintojensa vaikutusta tai hyväksyä toiminnan tarkkailemiseksi osallistumisen alueella tehtävään seurantaan. Yhteistarkkailu voi mainittujen säännösten mukaan koskea ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin perustuvaa velvoitetarkkailua. Käytännössä toimivaksi ratkaisuksi on todettu esimerkiksi pohjavesiyhteistarkkailu, jossa talousvettä toimittava laitos toteuttaa yhteistarkkailua yhteistyössä muiden kyseisen pohjavesimuodostuman alueella pohjaveden tarkkailuun velvoitettujen toimijoiden kanssa. Pohjavesiyhteistarkkailulla voidaan hoitaa kustannustehokkaasti usean toiminnanharjoittajan tarkkailuvelvoitteet yhteneväisillä näytteenotto- ja analyysimenetelmillä. Tulosten perusteella saadaan kokonaiskuva pohjaveden tilasta ja mahdollisista talousvesikäyttöä rajoittavista pohjaveden laadun muutoksista. Yhteistyön avulla tehostetaan myös kaikkien toimijoiden sitoutumista riskienhallintatoimiin, jotka alueella todetaan tarpeellisiksi. Juomavesidirektiivin 8 artiklan 2 alakohdan mukaisesti vedenmuodostumisalueen riskinarviointiin kuuluvassa raakaveden seurannassa voidaan käyttää talousveden ottoon tarkoitettujen vesien, pinta- ja pohjaveden tilan sekä suojelualueiden seurantaa, jota suoritetaan vesienhoitoa varten tai unionin muun lainsäädännön mukaisesti.
Vesienhoitolain 10 e §:n mukaan kunta voi laatia pohjavesialueen suojelusuunnitelman. Suojelusuunnitelman laatiminen ei ole pakollista, eikä laaditulla suojelusuunnitelmalla ole oikeusvaikutuksia. Suojelusuunnitelma on kuitenkin merkityksellinen osa raakaveden riskienhallintaa, koska siinä on usein esitetty riskienhallinnan kannalta tärkeitä tietoja ja toimenpidesuosituksia. Osalla pohjavesialueita ei ole laadittu suojelusuunnitelmaa tai se ei ole ajan tasalla tai riittävän kattava. Suojelusuunnitelmien laatiminen ja päivittäminen ovat jo nykyisin yhtenä toimenpiteenä vesienhoidon toimenpideohjelmissa, ja suojelusuunnitelman laatimisen tarve yhtenä mahdollisena raakaveden riskienhallinnan toimenpide-ehdotuksena voi edistää suunnitelmien laatimista.
Muita momentissa tarkoitettuja sidosryhmiä voivat olla esimerkiksi sellaisten toimintojen harjoittajat, joille veden laadulla ja toimitusvarmuudella on erityisen suuri merkitys, kuten sairaalat tai merkittävät elintarvikealan toimijat.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että talousvettä toimittavan laitoksen olisi otettava riskienhallintasuunnitelma huomioon omavalvonnassa ja toimitettava se ELY-keskukselle, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulisi ottaa riskienhallintasuunnitelma huomioon hoitaessaan terveydensuojelulain mukaista valvontatehtäväänsä.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että riskienhallintasuunnitelman laatimisesta, sisällöstä ja pitämisestä ajan tasalla sekä talousvettä toimittavan laitoksen omavalvonnasta annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
19 b §.Ensisijaisten tilojen vesilaitteistojen riskienhallinta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 19 b § ns. ensisijaisten tilojen vesilaitteistojen riskienhallinnasta. Juomavesidirektiivin 10 artiklan mukaan kiinteistöjen vesijärjestelmien riskinarvioinnissa tulisi ensisijaisesti keskittyä jäsenvaltioiden määrittämiin ensisijaisiin tiloihin.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi luettelo kansallisista ensisijaisista tiloista, joita pykälän mukainen riskienhallinta koskisi. Ensisijaisen tilan yleisestä määritelmästä säädetään 16 a §:n 9 kohdassa. Juomavesidirektiivin 2 artiklan 4 kohdassa säädetyn mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin itse päättää siitä, mitä kohteita luetaan ensisijaisiksi tiloiksi. Ensisijaisten tilojen valinnassa on kiinnitetty erityistä huomiota direktiivissä säädetyn Legionella-bakteerin esiintymisen mahdollisuuteen ja siihen, kuinka alttiita tilojen käyttäjät ovat legionella-infektioiden haitoille.
Ensisijaisiksi tiloiksi ehdotetaan ensinnäkin lain 13 §:n mukaiset ilmoitusvelvolliset hotellit, hostellit, huoneistohotellit, motellit ja matkustajakodit sekä lomakeskusten ja leirintäalueiden majoitushuoneistot. Tällaisten rakennusten vesilaitteistojen käyttö voi olla epäsäännöllistä, jolloin veden viipymä vesilaitteistossa kasvaa. Tällaiset olosuhteet suosivat Legionella-bakteerin lisääntymistä vesilaitteistoissa. Legionella-infektioita on esiintynyt esimerkiksi hotelleissa. Legionella-bakteeri lisääntyy myös kosteissa tiloissa, joten yleisölle avoimet kylpylät, uimahallit, maauimalat ja saunat ehdotetaan määriteltäväksi ensisijaisiksi tiloiksi. Näistä tiloista vedenkäyttäjä voi saada legionella-infektion hengittämällä Legionella-pitoisesta vedestä muodostunutta aerosolia. Lapset eivät ole erityisen alttiita legionella-infektioille, kun taas iäkkäät ihmiset kuuluvat kaikkein herkimpään ryhmään, minkä vuoksi tehostetun palveluasumisen tai laitoshoitoa antavat sosiaalihuollon yksiköt ehdotetaan sisällytettäväksi ensisijaisiin tiloihin. Suomessa legionella-infektioita on esiintynyt sairaaloissa, ja myös terveyskeskusten vuodeosastoilla hoitoa saavat ovat sairautensa vuoksi alttiita legionella-infektioille. Tämän vuoksi myös nämä kohteet ehdotetaan määriteltäviksi ensisijaisiksi tiloiksi. Muiden tilojen osalta kunta voisi ensisijaisen tilan yleisen määritelmän perusteella päättää, mitä tiloja ne määrittelevät ensisijaisiksi.
Lukuun ottamatta sairaaloita ja terveyskeskuksia, kaikki ensisijaisiksi ehdotetut tilat kuuluvat terveydensuojelulain 13 §:n nojalla kunnan suunnitelmallisen terveydensuojelun valvonnan piiriin. Sairaalat ja sellaiset terveyskeskukset, joissa on vuodeosasto, ehdotetaan lisättäväksi uusiksi terveydensuojelulain mukaisiksi ilmoitusvelvollisiksi kohteiksi lain liitteeseen, jossa luetellaan 13 §:n nojalla ilmoitusvelvolliset toiminnat, jotta kunnan terveydensuojeluviranomainen voisi valvoa näiden rakennusten vesilaitteistojen riskinarviointia. Liitteessä tarkennettaisiin, että näiden toiminnanharjoittajien osalta terveydensuojelulain mukainen säännöllinen valvonta rajoittuisi vain rakennusten vesilaitteistojen riskienhallintaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että rakennuksen vesilaitteistosta otettavan talousveden ja lämpimän käyttöveden laadun turvaamiseksi ensisijaisena tilana käytettävän rakennuksen omistajan olisi koottava ja pidettävä ajan tasalla riskienhallinnan kannalta tarpeellisia tietoja ja kohdistettava riskienhallintaa rakennuksen vesilaitteistoihin. Koska rakennuksen omistaja ei välttämättä ole itse toiminnanharjoittaja, joka käyttää rakennusta tai sen osaa ensisijaisena tilana, eikä siten terveydensuojelun valvonnan kohde, velvoitettaisiin myös toiminnanharjoittaja, joka käyttää rakennusta tai sen osaa toiminnan harjoittamisessaan ensisijaisena tilana, osallistumaan osaltaan rakennuksen vesilaitteistoja koskevaan riskienhallintaan.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rakennuksen omistajalle velvollisuus toimittaa 2 momentissa tarkoitetut riskienhallinnan kannalta tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajalle, joka käyttää rakennusta tai sen osaa ensisijaisena tilana. Toiminnanharjoittajalle ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus esittää rakennuksen vesilaitteistojen riskienhallintaa koskevat tiedot kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, jos viranomainen sitä pyytää.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi lain 51 §:ää sen osalta, että kunnan terveydensuojeluviranomainen voisi terveyshaitan estämiseksi antaa rakennuksen omistajalle tai toiminnanharjoittajalle määräyksiä rakennuksen vesilaitteistojen kunnossapidosta sekä terveyshaittaa tai veden laatua koskevasta seurannasta rakennuksen vesilaitteistossa. Määräyksenantovaltuuden ei ole tarkoitus olla poissulkeva, vaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa 51 §:n nojalla muitakin määräyksiä tai velvoittaa päätöksellään 53 §:n nojalla asianomaisen määräajassa oikaisemaan sen, mitä on oikeudettomasti tehty tai lyöty laimin. Mainitun 53 §:n mukainen päätös voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos rakennuksen omistaja lyö laimin 2 tai 3 momentissa säädetyt velvollisuutensa.
Pykälän 4 momentin säännöksellä pantaisiin täytäntöön juomavesidirektiivin 10 artikla, jonka mukaan kiinteistöjen vesijärjestelmien riskinarviointiin tulee kuulua lyijyn ja Legionella-bakteerin seuranta tiloissa, joissa riskinarvioinnin perusteella on arvioitu rakennusten vesilaitteistoista johtuvia veden laatuun ja ihmisten terveyteen liittyviä riskejä. Juomavesidirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaiset valvonta- ja hallintatoimenpiteet kiinteistöjen vesijärjestelmistä aiheutuvien terveysriskien ennaltaehkäisemiseksi ja välttämiseksi on tehty siten, ettei ihmisten terveys vaarannu. Juomavesidirektiivin 10 artiklassa säädetyn mukaisesti toimenpiteitä, mukaan luettuna seuranta, on suunnattava ainakin Legionella-bakteerin aiheuttaman riskin poistamiseksi tai vähentämiseksi. Toimenpiteitä tulee suunnata myös lyijyn veden välityksellä aiheuttamien terveysriskien hallitsemiseen. Lyijy ei kuitenkaan ole ollut Suomessa talousveden välityksellä merkittävä riskitekijä, koska Suomessa ei ole käytetty lyijyputkia talousveden johtamiseen. Sen sijaan legionella-infektioiden arvioidaan olevan Suomessa alidiagnosoitu tartuntatauti.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 4 momentissa tarkoitetun veden laadun seurannan tulokset olisi tallennettava 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tietojärjestelmään. Juomavesidirektiivin täytäntöönpanon seurantaa varten rakennusten vesilaitteistoja koskevan riskienhallinnan toimenpiteet sekä Legionella-bakteerin ja lyijyn seurantatulokset on sisällytettävä 21 §:n nojalla laadittaviin tietokokonaisuuksiin Euroopan komission, Euroopan ympäristökeskuksen ja Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen käyttöön. Tämän vuoksi näitä muuttujia koskevat kunnan terveydensuojeluviranomaisen mahdollisesti tutkittaviksi määrätyt näytteet olisi tutkittava 49 a §:ssä tarkoitetussa laboratoriossa, ja tutkimustulokset olisi tallennettava Vati-tietojärjestelmään.
Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi informatiiviset viittaukset maankäyttö- ja rakennuslain 117 c ja 166 §:ään.
Pykälän 7 momentiksi ehdotetaan sosiaali- ja terveysministeriölle asetuksenantovaltuutta antaa tarkempia säännöksiä ensisijaisena tilana käytettävän rakennuksen vesilaitteistojen riskienhallinnan kannalta tarpeellisista tiedoista, niiden ajan tasalla pitämisestä sekä terveyshaittaa ja veden laatua koskevasta seurannasta rakennuksen vesilaitteistoissa.
20 §.Veden laatua koskeva valvonta, määräykset ja tiedottaminen. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Pykälä muutettaisiin koskemaan myös lämmintä käyttövettä muuttamalla talousvesi-sana vedeksi, koska jatkossa valvonta ja määräykset koskevat myös lämpimästä käyttövedestä tutkittavaa Legionella-bakteeria ja rakennusten lämminvesilaitteistoja. Pykälän 2, 4 ja 5 momentteihin ehdotetaan sisällytettäväksi myös tiedottamiseen liittyviä velvoitteita, jolloin otsikossa olisi perusteltua mainita myös tiedottaminen.
Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kokonaan. Voimassa olevan lain säännös talousvettä toimittavan laitoksen ja vedenkäyttäjän, joka ottaa talousvettä omilla laitteillaan, huolehtimisvelvollisuudesta siitä, että talousvesi täyttää 17 §:ssä esitetyt laatuvaatimukset, ehdotetaan siirrettäväksi muutettuna 17 §:ään siinä säädetyn talousveden yleisten laatuvaatimusten yhteyteen.
Siirrettäväksi ehdotetun momentin sijaan 1 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi kunnan terveydensuojeluviranomaiselle velvollisuus hyväksyä talousvettä toimittavan laitoksen riskienhallintasuunnitelma. Lisäksi momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevan lain 3 momentin 3 kohdasta kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvollisuus valvoa säännöllisesti talousvettä toimittavien laitosten vedenjakelualueille toimittaman sekä muilla vedenjakelualueilla ja elintarvikehuoneistossa käytettävän talousveden laatua. Momenttiin lisättäisiin kunnan terveydensuojeluviranomaiselle velvollisuus valvoa sitä, että 19 §:n 3 momentissa tarkoitetut riskienhallinnan soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot ovat ajan tasalla, laitoksen omavalvonta on riittävää ja että talousvettä toimittava laitos toteuttaa 19 a §:n mukaista riskienhallintasuunnitelmaa. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 3 momentin 1 kohtaa, jonka mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on hyväksyttävä talousvettä toimittavaa laitosta koskeva riskinarviointi.
Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan uutena velvoitteena kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, että viranomaisvalvonnan tulokset olisi tallennettava asianmukaiseen tietojärjestelmään. Valviralle ehdotetaan oikeutta osoittaa, mihin tietojärjestelmään tulokset tulee toimittaa. Tietojen toimittaminen oikeaan tietojärjestelmään olisi tärkeää sen varmistamiseksi, että vedenkäyttäjille tiedottaminen saataisiin toteutettua vesi.fi-palvelun kautta kuten 18 a §:n perusteluissa on kuvattu, ja että 21 §:ssä säädetyt tietokokonaisuudet saataisiin laadittua. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös juomavesidirektiivin edellyttämästä tietoverkossa tiedottamisesta. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävänä olisi varmistaa, että 49 a §:n 3 momentin nojalla toimitetut tutkimustulokset tallentuisivat Vati-tietojärjestelmään, josta ne siirtyisivät vesi.fi-verkkosivulle.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi kokonaan. Momentista ehdotetaan siirrettäväksi 1 momenttiin momentin 3 kohta kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvollisuudesta valvoa talousveden laatua. Momentin kohta 1 riskinarvioinnin hyväksymisestä ehdotetaan siirrettäväksi 1 momenttiin muutettuna. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvollisuuksista ehdotetaan poistettavaksi momentin kohdat 2) varmistaa, että tieto riskinarvioinnin suorittamisesta ja yhteenveto sen tuloksista ovat veden käyttäjien saatavilla ja 4) todentaa valvontaohjelmien avulla, että terveydelle aiheutuvien riskien hallintatoimenpiteitä toteutetaan koko vedentuotantoketjussa vedenmuodostumisalueelta vedenoton, käsittelyn ja varastoinnin kautta vedenjakeluun, ja että hallintatoimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita.
Kohdan 2 poisto perustuisi siihen, että juomavesidirektiivi ei enää edellytä sen varmistamista, että tieto riskinarvioinnin suorittamisesta ja yhteenveto sen tuloksista ovat veden käyttäjien saatavilla, vaan ainoastaan toimitusjärjestelmän riskinarviointia koskevien tietojen saatavilla oloa verkkosivuilla. Pykälän 1 momenttiin ehdotettu muutos kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvollisuudesta valvoa, että 19 §:n 3 momentissa tarkoitetut riskienhallinnan soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot ovat ajan tasalla, ja että talousvettä toimittava laitos toteuttaa 19 a §:n mukaista riskienhallintasuunnitelmaa, korvaisi 3 momentin velvollisuuden todentaa valvontaohjelmien avulla, että riskienhallintatoimenpiteitä toteutetaan.
Sen sijaan 3 momentiksi siirrettäisiin muutettuna voimassa olevan pykälän 4 momentti. Muutetun momentin nojalla kunnan terveydensuojeluviranomainen voisi antaa tarvittaessa;
1) talousveden tai lämpimän käyttöveden käyttöä koskevia määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi tai poistamiseksi;
2) määräyksiä toiminnanharjoittajalle veden laatua koskevasta tarkkailusta, riskienhallintaa koskevista toimenpiteistä taikka talousveden desinfioinnista tai muusta käsittelystä, jos sitä on pidettävä veden terveydellisen laadun kannalta tarpeellisena.
Momentissa mainitut kunnan terveydensuojeluviranomaisen hallinnolliset toimenpiteet eivät ole muita terveydensuojelulain hallinnollisia toimenpiteitä tai pakkokeinoja poissulkevia. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa muitakin määräyksiä 51 §:n nojalla tai velvoittaa 53 §:n nojalla asianomaisen oikaisemaan terveydensuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen velvollisuutensa laiminlyönnin. Muita 51 §:n mukaisia määräyksiä tai kieltoja voivat olla esimerkiksi kielto johtaa vettä erityiseen vesilaitteistoon, jos on oletettavissa, että vesilaitteiston käyttämisestä voi aiheutua terveyshaittaa. Erityisellä vesilaitteistolla tarkoitetaan vesi- ja viemärilaitteistoasetuksen mukaan rakennuksen vesilaitteistoa, johon johdetaan muuta vettä kuin talousvettä. Erityisestä vesilaitteistosta aiheutuva terveyshaitta puolestaan voi olla mahdollinen esimerkiksi silloin, jos sitä ei ole asennettu tai merkitty vesi- ja viemärilaitteistoasetuksen 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Pykälän 4 momentiksi ehdotetaan siirrettäväksi muutettuna talousvesiasetuksen 21 §:stä säännös siitä, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen on huolehdittava siitä, että kunnan alueella sijaitsevien vedenjakelualueiden vedenkäyttäjillä on tietoverkossa saatavilla tietoa talousveteen mahdollisesti liittyvistä terveyshaitoista ja niiden ehkäisystä. Ehdotettu säännös perustuu juomavesidirektiivin 3 artiklan 4 alakohtaan. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin niin ikään juomavesidirektiivin 3 artiklan 4 alakohdassa säädetystä velvoitteesta huolehtia siitä, että sellaisten kiinteistöjen, joita ei ole liitetty talousvettä toimittavan laitoksen vesijohtoon, omistajat tai haltijat saavat tarvittaessa riittävästi tietoa mahdollisuuksista poistaa veden laatua mahdollisesti heikentäviä tekijöitä.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että vedenkäyttäjän pyynnöstä talousveden laatua koskevat tulokset sekä muut tietoverkossa julkaistavat tiedot tulee voida toimittaa myös muulla tavalla. Kuluttajien oikeudesta saada tietoja muulla tavalla kuin tietoverkossa säädetään juomavesidirektiivin liitteen IV ensimmäisessä alakohdassa.
Pykälän 6 momentiksi ehdotetaan asetuksenantovaltuutta antaa tarkempia säännöksiä talousveden säännöllisestä valvonnasta, tarvittavista tutkimuksista, tiedottamisesta, tulosten raportoinnista ja tietoverkossa esitettävistä tiedoista sekä lämpimään käyttöveteen liittyvästä valvonnasta. Lämpimän käyttöveden osalta asetuksenantovaltuus olisi uusi. Talousvettä koskeva osittain vastaava asetuksenantovaltuus sisältyy voimassa olevan pykälän 5 momenttiin. Valtuutta tarkennettaisiin edellä tarkoitetulla tavalla.
21 §.Tietokokonaisuudet. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaan. Voimassa olevan lain informatiivinen viittaussäännös siitä, että talousveden desinfiointiaineiden hyväksymisestä säädetään biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 528/2012 sekä kemikaalilaissa, ehdotetaan siirrettäväksi ehdotettavan uuden 17 b §:n 6 momentiksi. Sen sijaan lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä tietokokonaisuuksista, jossa säädettäisiin juomavesidirektiivin edellyttämien tietokokonaisuuksien laatimisesta komission direktiivin noudattamisen täytäntöönpanon seurantaa varten. Viranomaisten eri tietojärjestelmät ovat tietoaineistoja, ja ne yhdessä muodostavat tietovarannon, josta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kokoaa entistä raportointia vastaavat tietokokonaisuudet juomavesidirektiivin edellyttämää EU-raportointia varten. Tietokokonaisuudet korvaisivat vanhan juomavesidirektiivin raportointikäytännön komissiolle.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos laatisi juomavesidirektiivissä edellytetyt tietokokonaisuudet. Vesihuoltolain 4 §:ään ehdotetun mukaisesti Suomen ympäristökeskus vastaisi tietokokonaisuuksien tuottamisesta toimialallaan ja niihin liittyvien tietopalvelujen teknisestä tuottamisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vastannut vuodesta 2000 lähtien vanhan juomavesidirektiivin edellyttämästä raportoinnista komissiolle. Uuden juomavesidirektiivin säännösten mukaan direktiivin täytäntöönpanon seuranta muuttuu kolmen vuoden välein tehtävästä raportoinnista tietokokonaisuuksien laatimiseksi. Osa tietokokonaisuuksista tulee juomavesidirektiivin 18 artiklassa säädetyn mukaan laatia vuosittain ja osa kuuden vuoden välein.
Tietokokonaisuuksiin sisällytettävät tiedot jakaantuvat kansallisesti kolmen hallinnonalan ― ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön ― eri tietojärjestelmiin koottaviin tietoihin. Suomen ympäristökeskus vastaa ympäristönsuojelulain 222 §:n mukaisen ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ja maa- ja metsätalousministeriön VEETI-tietojärjestelmän ylläpidosta. Ruokavirasto vastaa ympäristöterveydenhuollon Vati-tietojärjestelmän ylläpidosta. Momentissa säädettäisiin myös Valviran tehtäväksi varmistaa osaltaan, että Euroopan komissiolla, Euroopan ympäristökeskuksella ja Euroopan tautienehkäisy ja valvontakeskuksella on tietoyhteyden avulla pääsy näihin tietokokonaisuuksiin. Tietojärjestelmien ylläpidosta vastaisivat siten Ruokavirasto ja Suomen ympäristökeskus, ja tietokokonaisuuksien laatimisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Suomen ympäristökeskus. Valvira puolestaan varmistaisi teknisen käyttöyhteyden mainituille Euroopan unionin toimivaltaisille viranomaisille.
Myös direktiivin täytäntöönpanon seurantaa koskevat asiakokonaisuudet muuttuvat, ja tietokokonaisuuksiin tarvitaan kaikkiin edellä mainittuihin tietojärjestelmiin tallennettavia tietoja. Uuden juomavesidirektiivin nojalla tietokokonaisuuksia on laadittava:
1) heti direktiivin täytäntöönpanon jälkeen vuosittain eli vuoden 2023 tietojen perusteella talousveden laatuvaatimusmuuttujien arvojen ylityksistä ja niihin liittyvistä korjaavista toimenpiteistä, sellaisista talousveteen liittyvistä häiriöistä ja niiden syistä sekä korjaavista toimenpiteistä, joista on aiheutunut mahdollinen riski ihmisten terveydelle ja jotka ovat kestäneet yli 10 peräkkäistä päivää ja vaikuttaneet yli 1 000 ihmiseen sekä kaikista talousveden laadun täyttämisestä 17 a §:n nojalla myönnetyille poikkeuksille;
2) viimeistään 12.7.2027 kuuden vuoden välein ehdotetun 19 a §:n nojalla toteutettuun raakaveden riskienhallintaan liittyvistä tiedoista, jotka koskevat raakaveden muodostumisaluetta, sen vedenlaadun seurannan tuloksia ja riskien hallitsemiseksi toteutettuja toimenpiteitä ja saavutettua edistymistä;
3) viimeistään 12.1.2029 kuuden vuoden välein ehdotetun 19 b §:n mukaisista rakennusten vesilaitteistojen riskienhallintaan liittyvistä tiedoista sekä juomavesidirektiivin edellyttämään talousveden saatavuuden parantamiseen ja käytön edistämiseen toteutetuista toimenpiteistä sekä siitä väestön osuudesta, jolla on mahdollisuus saada talousvettä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asetuksenantovaltuudesta, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tietokokonaisuuksien sisällöstä. Asetuksella olisi tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä myös tietokokonaisuuksien laatimista koskevista edellä mainituista juomavesidirektiivin siirtymäajoista.
49 a §.Tutkimuslaboratoriot. Pykälän nykyisessä 1, 3 ja 4 momentissa ehdotetaan päivitettäväksi Elintarviketurvallisuusviraston vanha organisaationimike uudeksi organisaationimikkeeksi ”Ruokavirasto”. Elintarviketurvallisuusviraston tehtävät on siirretty Ruokavirastosta annetulla lailla (371/2018) Ruokavirastolle.
Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi. Uuden 3 momentin mukaan terveydensuojelulain mukaisesti hyväksyttävän tutkimuksia tekevän laboratorion olisi toimitettava tämän lain nojalla viranomaisille tarkoitetut talousveden, lämpimän käyttöveden ja uimaveden tutkimustulokset sähköisesti Valviran osoittamaan tietojärjestelmään. Ehdotetulla muutoksella tarkoitettaisiin sitä, että laboratorio toimittaisi tutkimustulokset sähköisen analyysitulosten siirtopalvelun kautta Vati-tietojärjestelmään. Täten tiedonsiirtopalvelun käyttäminen tulisi laboratorioiden hyväksymisen edellytykseksi. Lähes kaikilla 49 a §:n mukaisilla laboratorioilla, jotka Ruokavirasto on hyväksynyt (yhteensä 30 laboratoriota), on jo tällaiset valmiudet.
Pykälän 4 momenttiin (voimassa olevan lain 3 momentti) ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan laboratorion hyväksymisen edellytyksenä olisi myös uuden 3 momentin mukainen tiedonsiirtoa koskeva toimintatapa. Ennen laboratorion hyväksymistä Ruokaviraston tulisi edelleen pyytää hakemuksesta lausunto Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tai Säteilyturvakeskukselta. Vakiintuneen käytännön mukaan Ruokavirasto pyytää lausunnon Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta laboratorion käyttämien mikrobiologisten menetelmien osalta, Valviralta laboratorion käyttämien kemiallisten menetelmien osalta ja Säteilyturvakeskukselta laboratorion käyttämien veden radioaktiivisuustutkimusten osalta.
Pykälän 5 momenttiin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, johon siirrettäisiin voimassa olevan lain 3 momentista asetuksenantovaltuutus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä tutkimuslaboratorioiden hyväksymisen edellytyksistä. Asetuksenantovaltuutta laajennettaisiin nykyisestä koskemaan terveydensuojelulain mukaisten tutkimustulosten toimittamista. Mainitulla valtioneuvoston asetuksella tarkoitettaisiin elintarvikelain, rehulain ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekevistä laboratorioista annettua valtioneuvoston asetusta (152/2015).
49 b §.Tutkimuslaboratorioiden valvonta. Pykälän nykyiseen 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan päivitettäväksi Elintarviketurvallisuusviraston vanha organisaationimike uudeksi organisaationimikkeeksi ”Ruokavirasto”. Elintarviketurvallisuusviraston tehtävät on siirretty Ruokavirastosta annetulla lailla (371/2018) Ruokavirastolle.
Pykälän 1 momenttiin ei ehdoteta muita muutoksia kuin Elintarviketurvallisuusviraston organisaationimikkeen päivittäminen Ruokavirastoksi.
Pykälän uudeksi 2 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan Ruokavirastolla olisi oikeus peruuttaa laboratorion hyväksyminen myös pysyvästi, jos laboratorion toiminnassa havaittu epäkohta on olennainen, eikä laboratorio ole Ruokaviraston määräyksistä huolimatta korjannut puutteita. Nykyinen 2 momentti siirrettäisiin 3 momentiksi.
Edellä uuden 2 momentin lisäämisen vuoksi 3 momentiksi siirtyvään momenttiin ei ehdoteta muita sisällöllisiä muutoksia kuin Elintarviketurvallisuusviraston organisaationimikkeen päivittäminen Ruokavirastoksi.
Voimassa olevan lain tämän pykälän 3 momentti ehdotetaan poistettavaksi, koska momentissa viitataan henkilötietolakiin (523/1999), joka on kumottu tietosuojalailla (1050/2018), ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999). Mainittuja voimassa olevia lakeja sovelletaan Ruokaviraston toimintaan ilman erityistä viittaussäännöstäkin.
Liite. Velvollisuus ilmoittaa toimipaikan käyttöönotosta tai toiminnonaloittamisesta sekä velvollisuus suorittaa valvonnan perusmaksu.
Lain liitteeseen ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta 7) terveydenhuollon toimintayksikkö. Näitä yksiköitä olisivat sairaalat ja terveyskeskukset, joissa on vuodeosasto. Liitteeseen lisättäväksi ehdotetut uudet toimipaikat olisivat jatkossa terveydensuojelulain 13 §:n nojalla ilmoitusvelvollisia vesilaitteistojen riskienhallinnan valvontaa varten. Muilta osin mainituilla toimipaikoilla ei olisi velvollisuuksia terveydensuojelulain nojalla. Toimipaikat eivät myöskään olisi valvonnan perusmaksuvelvollisia.
7.2
Vesihuoltolaki
3 §. Määritelmät. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 3 a kohtana vedenottopisteen määritelmä. Vedenottopiste esiintyisi käsitteenä vesihuoltolain muutetussa 15 §:ssä, joten käsitteen määritteleminen on tarpeen. Määritelmä tarvittaisiin myös siitä syystä, että vedenottopisteellä tarkoitetaan joissain yhteyksissä hanaa, eli eri asiaa kuin vesihuoltolaissa. Vedenottopisteellä vesihuoltolaissa tarkoitettaisiin kaivoa, lähdettä tai kohtaa pintavedessä, josta otetaan vettä talousvetenä käytettäväksi tai talousveden valmistukseen. Määritelmä kattaa yksittäiset pohjavesi- tai tekopohjavesikaivot, joita yhdellä vedenottamolla voi olla useita. Pintaveden osalta vedenottopisteellä tarkoitettaisiin kohtaa missä imuputki on vesistössä tai meressä.
4 §. Viranomaiset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 ja 5 momentti.
Uuden 4 momentin mukaan ELY-keskus sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen osallistuisivat tarvittaessa toimialoillaan vesihuoltolaitoksen suorittamaan terveydensuojelulaissa tarkoitettuun vedentuotantoketjun riskienhallintaa varten tarvittavien ympäristötietojen kokoamiseen sekä riskienhallinnan toimenpiteiden tunnistamiseen.
Vedentuotantoketjun riskienhallinnasta säädettäisiin terveydensuojelulain 19 a §:ssä. Vaikka riskienhallinnan päävastuu on vedentoimittajalla eli vesihuoltolaitoksella, juomavesidirektiivi edellyttää raakaveden laatuun vaikuttavassa riskienhallinnassa sellaisten tietojen huomioon ottamista, jotka eivät välttämättä ole vesihuoltolaitoksen saatavissa tai tiedossa. Tästä syystä ELY-keskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen osallistuminen, tarvittaessa kumpikin toimialallaan, vedentuotantoketjun riskienhallintaan tarvittavien tietojen kokoamiseen niiltä osin, kun tiedot eivät ole vesihuoltolaitoksen saatavissa, olisi välttämätöntä. Momentin mukainen osallistumisvelvollisuus ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että vastuu riskienhallinnasta siirtyisi vesihuoltolaitokselta viranomaisille, tai että viranomaistahot hoitaisivat tietojen keruun laitosten puolesta, vaan sitä, että ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen osallistuisivat ja avustaisivat tarvittaessa riskienhallintaan tarvittavien tietojen kokoamisessa sekä riskienhallintaan liittyvien toimenpiteiden tunnistamisessa.
Uudessa 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä juomavesidirektiiviin liittyvässä täytäntöönpanon seurannassa ja toimeenpanossa. Momentin mukaan Suomen ympäristökeskus vastaisi juomavesidirektiivin edellyttämien tietokokonaisuuksien koonnista omalla toimialallaan ja verkossa tapahtuvaan vedenkäyttäjille kohdistettuun tiedottamiseen liittyvien tietopalvelujen teknisestä toteuttamisesta. Terveydensuojelulain 21 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kokonaisvastuusta Euroopan unionin komissiolle tehtävästä juomavesidirektiivin edellyttämästä raportoinnista, eli raportoinnin koordinointivastuusta. Suomen ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluisi juomavesidirektiiviin edellyttämien tietokokonaisuuksien tuottaminen toimialallaan, eli Suomen ympäristökeskus vastaisi tietokokonaisuuksien tuottamisesta niiltä osin, kun tiedot ovat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämissä tietojärjestelmissä. Koska direktiivin edellyttämät ympäristötiedot tallennetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin tietojärjestelmiin, on tarpeen, että Suomen ympäristökeskus huolehtii tietojärjestelmäkehityksestä siten, että direktiivin edellyttämät tietokokonaisuudet ovat saatavissa ja toimitettavissa eteenpäin rajapinnan kautta. Lisäksi Suomen ympäristökeskus vastaisi vedenkäyttäjille verkossa tiedottamiseen liittyvien tietopalvelujen teknisestä toteuttamisesta, eli ylläpitäisi vesi.fi-verkkosivustoa, jossa julkaistaisiin direktiivin edellyttämiä vedenkäyttäjille tiedottamiseen liittyviä veden laatu-, hinta- ja kulutustietoja sekä muita tietoja. Verkkosivustolla julkaistavat tiedot saataisiin viranomaisjärjestelmistä. Koska Suomen ympäristökeskus ei pääasiallisesti itse tallenna tietoja ylläpitämiinsä tietojärjestelmiin, se ei myöskään vastaisi direktiivin täytäntöönpanon seurannassa ja toimeenpanossa tarvittavien tietojen laadusta ja oikeellisuudesta.
15 §.Vesihuoltolaitoksen selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi kokonaan. Pykälän 1 momentti pysyisi ennallaan. Pykälään lisättäisiin uusi 2 ja 3 momentti. Pykälän nykyistä 2 momenttia muutettaisiin, ja siitä tulisi uusi 4 momentti. Uusien momenttien lisäyksen vuoksi pykälän nykyisestä 3 momentista tulisi 5 momentti, mutta sen sisältämä asetuksenantovaltuus pysyisi ennallaan.
Pykälän 1 momenttia ei ehdoteta muutettavan. Momentin perustelut olisivat siten yhtenevät HE 218/2013 vp perusteluiden kanssa.
Pykälän uudella 2 momentilla ehdotetaan pantavaksi täytäntöön juomavesidirektiivin 8 artiklan 2 kohdan c alakohta, jonka mukaan osana vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueiden riskinarviointia on asianmukaisesti seurattava riskienhallinnan nojalla tunnistettuja ja sen kannalta tarkoituksenmukaisia muuttujia, aineita tai epäpuhtauksia vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueiden tai raakaveden pinta- tai pohjavesissä tai molemmissa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että vesihuoltolaitoksen on valittava raakavedestä tarkkailtavat muuttujat riskiperusteisesti terveydensuojelulaissa tarkoitetun vedentuotantoketjun riskienhallinnan perusteella. Vedentuotantoketjun riskienhallinnasta ehdotetaan säädettäväksi terveydensuojelulain 19 a §:ssä, ja raakaveden tarkkailu olisi osa terveydensuojelulain 2 §:ssä tarkoitettua laitoksen omavalvontaa. Raakavedellä tarkoitetaan talousveden valmistukseen käytettävää pintavettä, pohjavettä, tekopohjavettä, rantaimeytettyä vettä tai merivettä ennen käsittelyä. Vesihuoltolaitoksella on jo voimassa olevan vesihuoltolain 15 §:n nojalla velvollisuus olla selvillä käyttämänsä raakaveden määrään ja laatuun kohdistuvista riskeistä. Myös vesilain mukaisessa vedenottoluvassa voi olla veden määrää koskevia tarkkailuvelvoitteita, ja joissain vesilain luvissa on myös raakaveden laatua koskevia tarkkailuvelvoitteita, mutta yleensä vedenottoluvissa ei ole lupamääräyksiä tarkkailutietojen toimittamisesta viranomaisen tietojärjestelmään. Kaikilla vesihuoltolain mukaisilla vesihuoltolaitoksilla ei ole vesilain mukaista vedenottolupaa, mutta ne ovat siitä huolimatta vesihuoltolain nojalla velvollisia tarkkailemaan käyttämäänsä raakaveden määrää ja laatua.
Pykälän 2 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen tulisi myös huolehtia siitä, että riskiperusteisesti toteutetun raakavesitarkkailun tulokset toimitetaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Tarkkailtavien muuttujien tulosten toimittamisella ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ei tarkoitettaisi kaikkien laitoksen tutkimien muuttujien tulosten toimittamista, vaan ainoastaan niiden muuttujien, jotka on terveydensuojelulain 19 a §:n nojalla tunnistettu merkityksellisiksi talousveden terveydellisen laadun kannalta, ja jotka laitos on sisällyttänyt osaksi omavalvontasuunnitelmaansa. Vesihuoltolaitokset tarkkailevat jo nykyisin käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua ja ovat selvillä raakaveteen kohdistuvista riskeistä, mutta raakaveden tarkkailun tuloksia ei toimiteta järjestelmällisesti viranomaisille. Kyseessä olisi vesihuoltolaitokselle säädettävä huolehtimisvelvollisuus, mutta käytännössä raakaveden laatuanalyysit tehdään laboratoriossa, joista tiedot voidaan siirtää suoraan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Niiltä osin, kun tarkkailu on jatkuvatoimista mittausta (on-line), tietoa toimitetaan keskiarvoperusteisena siten kuin vastaanottava tietojärjestelmä mahdollistaa. Tiedon toimittamisella tarkoitetaan rajapinnan tai siirtymäaikana myös siirtotiedostojen avulla tapahtuvaa tiedonsiirtoa, eikä kyse ole velvoitteesta syöttää manuaalisesti yksittäisiä muuttujia koskevia tietoja ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Tässä kuvailtu tietojen toimittaminen koskisi raakavedestä vedenottopisteillä tai havaintopaikoilla tehtävää seurantaa. Se ei koske verkostossa, käsittelylaitoksella tai vesisäiliössä tapahtuvaa laadun seurantaa, monitorointia tai muuta prosessinhallintaa. Tarkkailtavien muuttujien valinnasta ja tietojen toimittamisesta annettaisiin tarkentavaa sääntelyä valtioneuvoston asetuksella vesihuoltolain 15 §:n 5 momentin ja 36 §:n 1 kohdan ja terveydensuojelulain 19 a §:n asetuksenantovaltuuksien nojalla.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös niiden veden ottamiseen tarkoitettujen vedenottopisteiden ja havaintopaikkojen, joiden osalta raakaveden tarkkailutietoja toimitetaan, sijainti- ja ominaisuustietojen toimittamisesta ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Vedenottopiste määriteltäisiin vesihuoltolain 3 §:ssä. Pohjavedenottopiste on pohjavedenottamon tai tekopohjavedenottamon kaivo tai useampia kaivoja. Pintaveden osalta vedenottopisteellä tarkoitettaisiin vedenottoputken sijaintipaikkaa pintavesimuodostumassa. Ominaisuustiedoilla tarkoitettaisiin muun muassa tietoa siitä, sijaitseeko pohjavedenottopiste vesilain mukaisella suoja-alueella. Vesihuoltolaitos tallentaa jo nykyisin pinta- ja meriveden vedenottopisteiden sijaintiedon itse vesihuoltolain 20 d §:ssä tarkoitettuun vesihuollon tietojärjestelmään, mutta momentin velvollisuus huolehtia siitä, että nämä tiedot toimitetaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, ulotettaisiin tästä huolimatta myös pintavedenottopisteisiin. Käytännössä ei kuitenkaan ole tarkoitus, että vesihuoltolaitos tallentaa vedenottopisteen sijaintitietoja useampaan viranomaisjärjestelmään, vaan riittää, että tiedot on toimitettu tai ilmoitettu yhteen paikkaan. Sijainti- ja ominaisuustietojen toimittamisvelvollisuus ei koskisi vedenottopisteitä tai havaintopaikkoja, joista ei tehdä vedentuotantoketjun riskienhallinnan perusteella tehtävää raakavesitarkkailua.
Pykälän uudella 3 momentilla pantaisiin täytäntöön juomavesidirektiivin 8 artiklan 3 kohta, jonka mukaan niiden veden toimittajien, jotka suorittavat vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueiden tai raakaveden seurantaa, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraamiaan muuttujia, aineita tai epäpuhtauksia koskevista suuntauksista ja niiden epätavallisista määristä tai pitoisuuksista. Momentissa säädettäisiin vesihuoltolaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa vesihuoltolain mukaisille valvontaviranomaisille eli kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja ELY-keskukselle 2 momentissa tarkoitetuissa raakavedestä tarkkailtavissa muuttujissa havaituista epätavallisista muutoksista. Ilmoitusvelvollisuus koskisi siis vain niitä muuttujia, jotka vesihuoltolaitos on sisällyttänyt osaksi omavalvontasuunnitelmaansa siltä osin kuin muuttujien seuranta on osana riskinarviointia tunnistettu tarpeelliseksi. Näin ollen vesihuoltolaitos ei olisi velvollinen ilmoittamaan viranomaisille kaikista sellaisista muutoksista, joita vesihuoltolaitos havaitsee, mutta jotka eivät liity talousvedeksi tuotettavan veden terveydelliseen laatuun, vaan ilmoitusvelvollisuus kohdistuisi niihin muuttujiin, joiden seurannasta on päätetty osana vedentuotantoketjun riskienhallintaa. Epätavallisella muutoksella tarkoitettaisiin lähinnä pitoisuuden kasvua tai muuta sellaista muutosta, joka indikoisi ympäristöön tai ihmisten terveyteen kohdistuvaa lisääntyvää painetta tai riskiä.
Pykälän nykyisestä 2 momentista tulisi uusi 4 momentti, jolla laajennetaisiin 15 §:n selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus koskemaan myös laitosta, joka toimittaa vettä vesihuoltolaitokselle tai käsittelee vesihuoltolaitoksen jätevesiä. Momenttia muutettaisiin huomiomaan tarve ulottaa pykälän mukaiset laitoksen velvollisuudet myös niihin juomavesidirektiivin soveltamisalaan kuuluviin talousvettä toimittaviin laitoksiin, jotka eivät ole vesihuoltolaitoksia. Muutetun momentin mukaisesti pykälän säännökset koskisivat siis sekä laitosta, joka toimittaa vettä vesihuoltolaitokselle tai käsittelee vesihuoltolaitoksen jätevesiä, että terveydensuojelulaissa tarkoitettua talousvettä toimittavaa laitosta, joka toimittaa talousvettä käytettäväksi vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin.
Uusien momenttien myötä vesihuoltolain nykyisestä 15 §:n 3 momentista tulisi 5 momentti, mutta sen sisältö pysyisi ennallaan. Momentissa annetaan asetuksenantovaltuus tarkempien säännösten antamiseksi selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuudesta. Momentin perustelut olisivat siten yhtenevät HE 218/2013 vp perusteluiden kanssa. Kun raakavesitietojen tarkkailusta ja toimittamisesta annetaan asetustasoista sääntelyä, se annetaan tämän sekä vesihuoltolain 36 §:n mukaisen asetuksenantovaltuuden sekä terveydensuojelulain 19 a §:n nojalla.
16 §.Tiedottamisvelvollisuus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi kokonaan. Pykälä jaettaisiin kahdeksi erilliseksi pykäläksi, jonka vuoksi pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 ja 2 momentti pysyisivät ennallaan, ja pykälään lisättäisiin uudet 3–6 momentit. Pykälän nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyisivät uudeksi 16 a §:ksi.
Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Aiempi otsikko ”tiedottamisvelvollisuus ja asiakirjojen julkisuus”ei enää kuvaisi pykälän sisältöä, sillä asiakirjojen julkisuutta koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi omaksi erilliseksi 16 a §:ksi. Siirron myötä 16 §:n sisältö rajautuisi ainoastaan tiedottamisvelvollisuutta koskeviin kysymyksiin.
Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin talousvettä toimittavan vesihuoltolaitoksen velvollisuudesta toimittaa asiakkaalleen vähintään kerran vuodessa laskun yhteydessä tai muutoin helposti saatavissa olevassa muodossa tiedot laitoksen toimittaman talousveden laadusta, hinnasta ja kulutuksesta. Tehtävä olisi vesihuoltolaitokselle uusi, sillä vaikka laitoksilla on jo nykyään 16 §:n 2 momentin mukainen velvollisuus tiedottaa riittävästi toimittamansa talousveden laadusta ja jäteveden puhdistuksen tasosta sekä vesihuollon maksujen muodostumisesta, tämä yleinen tiedottamisvelvollisuus ei pidä sisällään velvoitetta toimittaa asiakkaalle tietoja pyytämättä ja vähintään kerran vuodessa. Pyytämättä toimitettavien tietojen toimitusvelvollisuudesta säätäminen perustuu juomavesidirektiivin 17 artiklan 2 alakohtaan.
Pykälän uudessa 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että vesihuoltolaitoksen asiakkaan tulisi välittää 3 momentissa tarkoitetut tiedot talousveden loppukäyttäjälle valitsemallaan soveltuvalla tavalla. Käytännössä muutos tarkoittaisi sitä, että asiakkaan tulee välittää nämä tiedot edelleen veden loppukäyttäjälle, kun vesihuoltolaitos on toimittanut asiakkailleen 3 momentissa tarkoitetut tiedot, ellei asiakas itse ole veden loppukäyttäjä. Veden loppukäyttäjällä tarkoitettaisiin sellaista kotitaloutta tai muuta veden loppukäyttäjää, esimerkiksi vuokrahuoneistossa toimivaa yrittäjää, jolla ei välttämättä ole asiakassuhdetta vesihuoltolaitoksen kanssa, mutta joka käyttää laitoksen asiakkaalleen toimittamaa vettä. Veden loppukäyttäjä voi olla esimerkiksi asunto-osakeyhtiölaissa tarkoitettu osakkeenomistaja, joka asuu asunto-osakeyhtiön osakehuoneistossa, asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa tarkoitettu vuokralainen, joka asuu vuokratussa huoneistossa, tai asumisoikeusasunnoista annetussa laissa tarkoitettu asumisoikeuden haltija tai muu moniasuntoisessa tai moneen eri käyttötarkoitukseen käytettävässä rakennuksessa oleva veden loppukäyttäjä, joka ei ole vesihuoltolain tarkoittama vesihuoltolaitoksen asiakas. Vesihuoltolaitoksen asiakas voisi välittää vesihuoltolaitoksen 3 momentin mukaisesti toimittamat tiedot veden loppukäyttäjälle valitsemallaan tavalla, esimerkiksi yhtiövastikkeen perimisen yhteydessä, digitaalisella älysovelluksella, yhtiökokousasiakirjojen yhteydessä tai taloyhtiön ilmoitustaululla. Koska asiakas ei välttämättä ole tietoinen lain muutoksesta, olisi hyvä käytäntö, että vesihuoltolaitos informoisi asiakastaan tiedon eteenpäin välittämisen velvoitteesta.
Pykälän uudessa 5 momentissa huomioitaisiin tarve ulottaa pykälän mukaiset laitoksen velvollisuudet myös niihin juomavesidirektiivin soveltamisalaan kuuluviin talousvettä toimittaviin laitoksiin, jotka eivät ole vesihuoltolaitoksia sekä näiden laitosten asiakkaisiin. Muutetun momentin mukaisesti pykälän säännökset koskisivat vesihuoltolaitoksen ja vesihuoltolaitoksen asiakkaan lisäksi terveydensuojelulaissa tarkoitettua talousvettä toimittavaa laitosta, joka toimittaa talousvettä käytettäväksi vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin sekä tällaisen laitoksen asiakasta.
Pykälän uudessa 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asetuksenantovaltuus tarkempien säännösten antamiseksi 2 momentissa tarkoitetuista talousveden laatu-, hinta- ja kulutustiedoista sekä niiden toimittamisesta. Juomavesidirektiivissä on yksityiskohtaisesti määritelty ne laatu-, hinta- ja kulutustiedot, jotka on toimitettava veden käyttäjille pyytämättä vuosittain. Tietojen tarkemmasta sisällöstä sekä tietojen toimittamistavasta ei ole tarpeen säätää lainsäädännön tasolla, vaan tarkentavat säännökset voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
16 a §.Asiakirjojen julkisuus. Vesihuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 16 a §, jossa säädettäisiin asiakirjojen julkisuudesta. Pykälän 1 ja 2 momentti ovat sisällöltään vastaavat kuin voimassa olevassa laissa olevat 16 §:n 3 ja 4 momentti, mutta ne ehdotetaan siirrettäväksi omaksi erilliseksi pykäläkseen, jotta 16 §:stä ei tulisi liian pitkä. Lisäksi uuteen 16 a §:n 1 momenttiin tehtäisiin lakitekninen tarkennus, jolla täsmennettäisiin sitä, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sovellettaisiin tietojen saamiseen kaikista vesihuoltolaitoksen asiakirjoista, jotka sisältävät raaka- tai talousveden laatua ja määrää tai jäteveden käsittelyä ja johtamista koskevia ympäristötietoja, sekä velvollisuuteen edistää tällaisten ympäristötietojen saantia, vaikka laitos ei kuuluisi julkisuuslain soveltamisalan piiriin. Muutoksella korostettaisiin sitä, että momentissa on kyse julkisuussääntelyn laajennuksesta niiden vesihuoltolaitosten, jotka eivät ole julkisuuslain mukaisia viranomaisia, ympäristötietoja sisältäviin asiakirjoihin. Tämä ei käy selvästi ilmi momentin nykyisistä sanamuodoista, vaikka momentilla ei ole ollut tarkoitus rajata julkisuusperiaatteen soveltamista, vaan ainoastaan laajentaa sitä ympäristötietojen osalta niihin laitoksiin, jotka eivät ole viranomaisia. Kyse on siis lakiteknisestä muutoksesta.
Julkisuuslain soveltamisala ja sen kehittämistarpeet on parhaillaan oikeusministeriön asettaman julkisuuslakia ajantasaistavan työryhmän arvioitavana. Työryhmän työ jatkuu kesäkuun 2023 loppuun saakka. Osana vesihuoltolain laajempaa uudistusta olisi syytä tarkastella julkisuuslakityöryhmän linjauksia ja arvioida jatkossa tarvetta vesihuoltolain 16 a §:n ajantasaistamiselle.
Pykälän 1 momentin perustelut löytyvät hallituksen esityksestä 228/2004 vp ja muuttumattomana pysyvän 2 momentin perustelut hallituksen esityksestä 29/2018 vp.
20 d §.Vesihuollon tietojärjestelmä. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi.
Pykälän 1 momentissa säädetään vesihuollon tietojärjestelmän ylläpidosta. Momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus muuttamalla monikossa oleva viittaus ELY-keskuksiin yksikkömuotoon (ELY-keskus). Tämä yhdenmukaistaisi ELY-keskusviittauksen muun vesihuoltolain kanssa, sillä muualla laissa ei säädetä ELY-keskuksista monikossa. Koska kyseessä olisi ainoastaan tekninen tarkennus, momentin perustelut olisivat yhtenevät HE 218/2013 vp perusteluiden kanssa.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vesihuoltolaitoksen velvollisuus toimittaa tietoja vesihuollon tietojärjestelmään olisi vuosittainen. Nykyään vesihuoltolaissa ei säädetä tietojen toimittamistiheydestä. Koska tietojärjestelmään toimitettavat tiedot liittyvät osin vesihuoltolaitoksen vuosittaisiin prosesseihin, kuten tilinpäätökseen, olisi kuitenkin perusteltua, että laitokset velvoitettaisiin toimittamaan tietojärjestelmään näitä tietoja vähintään kerran vuodessa. Valtioneuvoston asetuksella tarkennettaisiin sitä, mikä on tietojen toimittamisen ajankohta tai ajankohdat. Vesihuollon tietojärjestelmää on tarkoitus hyödyntää juomavesidirektiivin 17 artiklan edellyttämässä vedenkäyttäjille verkossa tiedottamisesta.
Juomavesidirektiivissä säädetään erityisiä tiedottamisvelvollisuuksia vesihuoltolaitoksille, jotka toimittavat talousvettä vähintään 10 000 kuutiometriä vuorokaudessa tai joiden talousveden toimitukset kattavat vähintään 50 000 henkilöä. Tiedotusvelvollisuus koskee juomavesidirektiivin liitteessä IV säädetyn mukaan vesijärjestelmän yleistä suoritustasoa tehokkuutena ja vesivuotojen määränä, vesihuoltolaitoksen omistusrakennetta, veden hinnan muodostumista koskevaa kustannusrakennetta kuten kiinteitä ja muuttuvia kustannuksia, kustannuksia, jotka liittyvät veden saatavuuden parantamiseen sekä yhteenvetoa ja tilastotietietoja vesihuoltolaitoksen saamista juomavesidirektiivin soveltamisalaan kuuluvista kuluttajien valituksista. Näistä velvollisuuksista on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella vesihuoltolain 20 d §:n 4 momentin asetuksenantovaltuuden nojalla. Tällaisia suuria laitoksia on Suomessa tällä hetkellä 22 kappaletta. Aikamääre tietojen toimittamisen säännöllisyydelle on tarpeen myös direktiivin täytäntöönpanemiseksi, koska asetuksella tarkennettavaksi tarkoitetut vesihuollon tehokkuutta, laatua ja kannattavuutta kuvaavat tiedot on julkaistava tietoverkossa vuosittain.