1.1.1  1.1.1 Älyverkkotyöryhmän ehdotukset

Sähkömarkkinoiden kehittämiseksi ja sähkömarkkinadirektiivin toimeenpanon tueksi asetettiin syyskuussa 2016 työ- ja elinkeinoministeriön älyverkkotyöryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää ja esittää konkreettisia toimia, joilla älykäs sähköjärjestelmä voi palvella asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti sähkömarkkinoille ja edistää toimitusvarmuuden ylläpitoa. Älyverkkotyöryhmä loi toimikautensa alussa yhteisen vision, jossa asiakas nostettiin tulevaisuuden älykkään sähköjärjestelmän keskiöön. Vision toteuttamiseksi se laati toimenpide-ehdotuksia, jotka on koottu 24.10.2018 julkaistuun loppuraporttiin Joustava ja asiakaskeskeinen sähköjärjestelmä - Älyverkkotyöryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 33/2018, . http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-346-7 . Työryhmä kuuli toimikautensa aikana yhteensä 59 asiantuntijaa ja teetti yhteensä 15 selvitystä työnsä tueksi.  

Älyverkkotyöryhmän ehdotuksia on toteutettu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (jäljempänä sähkömarkkinadirektiivi ) edellyttämien lainsäädäntömuutosten yhteydessä. Vielä toteuttamatta ovat työryhmän ehdotus asiakkaan mahdollisuudesta saada yksi sähkölasku sähkön myynnistä ja jakelusta sekä jakeluverkkojen jakelumaksurakenteiden harmonisointi ja jakeluverkonhaltijan kuormanohjauksesta luopuminen.  

Yhteislaskutusta on käsitelty jo vuonna 2010, kun pohjoismaisten energiaregulaattoreiden yhteistyöelin NordREG antoi suosituksensa yhteisestä Pohjoismaisesta vähittäismarkkinamallista. NordREG, Report 7/2010, Implementation Plan for a Common Nordic Retail Market. Yhteislaskutuksen osalta NordREG korosti jakeluverkonhaltijan keskeistä roolia yhden laskun mallin mahdollistajana sekä tarvetta vaikutusarvioon pakollisen ja vapaaehtoiseen yhteislaskutuksen osalta. NordREG ehdotti myös tutkittavan sitä, ovatko harmonisoidut jakeluverkkojen jakelumaksurakenteet edellytyksenä yhteislaskutukselle.  

Älyverkkotyöryhmä ehdotti, että Suomessa otettaisiin käyttöön vapaaehtoinen yhteislaskutus, jossa asiakkaiden tulee voida valita yksi tai kaksi laskua sähköntoimitukselleen. Asiakkailla tulisi halutessaan olla mahdollisuus saada yhdistetty sähköenergia- ja sähkönjakelulasku sähkönmyyjän toimittamana. Jakeluverkkoyhtiöt olisivat velvoitettuja ottamaan osaa yhteislaskutukseen ja takaamaan sähkönmyyjille tasapuoliset ja syrjimättömät mahdollisuudet tarjota asiakkailleen yhteislaskua. Yhteislaskutuksen tarjoaminen olisi myyjälle vapaaehtoista.  

Kuormanohjauksen osalta älyverkkotyöryhmä katsoi, että kulutusjouston tulisi olla kilpailtua liiketoimintaa, ja ehdotti, että kuormanohjaustoiminnallisuus tulee sisällyttää seuraavan sukupolven älymittareihin niille asiakkaille, joilla on merkittäviä ohjattavia kuormia. Lisäksi työryhmä katsoi, että jakeluverkkoyhtiön roolina on luoda tekninen alusta, ja palveluntarjoajat muodostavat varsinaiset ohjauskäskyt verkkoyhtiöiden luoman rajapinnan kautta. Sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (767/2021, jäljempänä mittausasetus ) säädettiin seuraavan sukupolven älymittareiden ominaisuuksista. Asetuksen mukaan seuraavan sukupolven älymittareissa tulee olla kuormanohjausrele, jonka avulla mittauslaitteisto kykenee vastaanottamaan ja panemaan täytäntöön tai välittämään eteenpäin viestintäverkon kautta lähetettäviä kuormanohjauskomentoja. Varsinaisen ohjausrajapinnan määrittely jätettiin myöhempään työhön.  

Jakeluverkon jakelumaksurakenteiden harmonisoinnin osalta älyverkkotyöryhmä suositteli, että asiakkaiden mahdollisuutta vaikuttaa omaan sähkönjakelumaksuunsa tulisi lisätä korvaamalla perusmaksu sellaisella tehokomponentilla, jonka avulla asiakkaalla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa jakelulaskuunsa. Jakelumaksujen hinnoittelurakenteita olisi työryhmän mukaan syytä harmonisoida tietyiltä osin koko Suomessa. Nykyään verkkoyhtiöt vastaavat itsenäisesti hinnoittelusta, ja verkkoyhtiöiden välillä voi olla hintaeroja.  

Työryhmätyön tueksi teetetyt selvitykset ovat saatavilla työ- ja elinkeinoministeriön älyverkkotyöryhmän hankesivulla osoitteessa tem.fi/alyverkot. 

Älyverkkotyöryhmän ehdotusten valmistelua jatkettiin eri sidosryhmien välillä Energiaviraston syyskuussa 2019 asettamassa kaksivuotisessa älyverkkoforumissa. Älyverkkoforumin keskustelun pohjalta Energiavirasto laati ehdotuksensa työ- ja elinkeinoministeriölle lainsäädännön kehittämiseksi. Älyverkkoforumin ja sen alatyöryhmien valmistelumateriaalit ja ehdotukset löytyvät osoitteesta https://energiavirasto.fi/alyverkkoforum. 

Energiavirasto toimitti 13.7.2021 työ- ja elinkeinoministeriölle älyverkkoforumin keskustelumuistion sähkön myynnin ja jakelun maksujen yhteislaskutuksen toimeenpanoa koskeviksi suosituksiksi. Suosituksia oli yhteensä 19 ja ne koskivat yhteislaskutukseen liittyviä asiakkaan, vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijoiden keskinäisiä sopimusjärjestelyjä, annettavia laskutustietoja ja –aikatauluja, Energiaviraston roolia yhteislaskutuksessa, erilaisia ongelmatilanteita ja lainsäädännön jatkoselvitystarpeita.  

Älyverkkoforumin tariffien harmonisointityöryhmän loppuraportti harmonisoiduksi jakelumaksujen hinnoittelun rakenteeksi annettiin 25.6.2021. Työryhmä katsoi, että tehomaksu lisäisi verkon kustannusvastaavuutta ja kohdistaisi kustannukset asiakkaalle aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Työryhmä suositteli, että jakeluverkon kapasiteetin käyttöön perustuvan tehomaksun tulisi määräytyä kuukausitasolla ja jokaiselle kuukaudelle olisi yhtäläinen määräytymisperuste. Myös energiamaksun aikajaotuksen harmonisointia kannatettiin laajasti. 

1.1.2  1.1.2 Muut ehdotukset

Kuluttaja-asiamies teki 4.6.2021 työ- ja elinkeinoministeriölle aloitteen sähkömarkkinalainsäädännön kehittämiseksi (KKV/688/03.01/2021). Aloitteessaan kuluttaja-asiamies ehdotti ennakkolaskutuksen kieltämistä sähkön vähittäismyynnissä sekä uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittamista kolmeen kuukauteen. Kuluttaja-asiamiehen ehdotuksiin vastattiin osittain sähkömarkkinalain 1.6.2023 voimaan tulleella muutoksella, jolla ennakkolaskutuksen käyttö rajattiin vain asiakaskohtaisten luottoriskien hallintatarkoituksiin (laki sähkömarkkinalain muuttamisesta 497/2023). 

Hallituksen esitys liittyy myös Suomen 19.4.2023 vastaanottamaan komission perusteltuun lausuntoon, jolla komissio on jatkanut Suomea vastaan aiemmin aloittamaansa rikkomusmenettelyä, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin (EU) 2018/2001 (jäljempänä RED II – direktiivi ) täytäntöönpanoa. Komissio katsoo perustellussa lausunnossaan, että Suomi ei ole toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä noudattaakseen RED II –direktiiviä, eikä se ole ilmoittanut tällaisista toimenpiteistä komissiolle. Perusteltu lausunto koski muun muassa direktiivin 21 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa joko yksin tai aggregaattorien kautta, on oikeus saada verkkoon syöttämästään uusiutuvista energialähteistä itse tuottamastaan sähköstä korvaus, tapauksen mukaan myös tukijärjestelmien välityksellä, joka vastaa syötetyn sähkön markkina-arvoa ja jossa voidaan ottaa huomioon sen pitkän aikavälin arvo sähköverkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Perustellun lausunnon johdosta kansallista lainsäädäntöä on tarpeen muuttaa sisällyttämällä siihen mainittu direktiivin säännös.  

RED II-direktiivillä luodaan EU:n yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle. Direktiivissä asetetaan sitova unionin tavoite, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta unionissa vuonna 2030. Direktiivi sisältää myös säännöt uusiutuvista lähteistä tuotettavalle sähkölle myönnettävästä taloudellisesta tuesta, itse tuotetun tällaisen sähkön kulutuksesta, uusiutuvan energian käytöstä lämmitys- ja jäähdytysalalla ja liikennealalla, jäsenvaltioiden välisestä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisestä alueellisesta yhteistyöstä, alkuperätakuista, hallinnollisista menettelyistä sekä tiedottamisesta ja koulutuksesta. Lisäksi siinä vahvistetaan kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille. Direktiivin sisältö on kuvattu hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain muuttamisesta (HE 70/2020 vp, s. 6-8).  

Esityksellä täydennetään myös sähkömarkkinadirektiivin kansallista täytäntöönpanoa. Direktiivin 10 artiklan 9 kohdan mukaan loppuasiakkailla on oikeus toimittajiltaan saamansa palvelun ja valitusten käsittelyn hyvään tasoon. Lisäksi toimittajien on käsiteltävä valitukset yksinkertaisesti, oikeudenmukaisesti ja ripeästi.  Komissio on vuonna 2021 aloittamansa, sähkömarkkinadirektiivin täytäntöönpanoa koskevan rikkomusmenettelyn yhteydessä pyytänyt Suomelta tarkennusta valitusten yksinkertaista, oikeudenmukaista ja ripeää käsittelyä koskevan säännöksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Kansallista lainsäädäntöä katsotaan olevan tarpeen selkeyttää sisällyttämällä siihen mainittu direktiivin säännös.  

Lisäksi sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohta mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat sallia sähköntoimittajien ja aggregointia harjoittavien markkinaosapuolten perivän asiakkailta sopimuksen irtisanomisesta asiakkaan kanssa tehtyyn sopimukseen sisältyneen maksun, kun nämä asiakkaat vapaaehtoisesti sanovat irti määräaikaisen vakiohintaisen sähköntoimitussopimuksen ennen määräajan päättymistä. Lisäksi säännös sisältää määrittelyn sallittavasta irtisanomismaksusta. Suomi ei ole sähkömarkkinadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä valinnut panna kyseistä säännöstä kansallisesti täytäntöön. Kansallinen täytäntöönpano katsotaan kuitenkin perustelluksi energiakriisin yhteydessä esiin nousseiden määräaikaisiin sähkönmyyntisopimuksiin liittyneiden haasteiden johdosta.  

Sähkömarkkinadirektiivin tavoitteena on mukauttaa sähkökaupan sääntöjä kohti uusiutuvia energialähteitä käyttävää hajautettua sähköntuotantoa ja vähähiilisiä markkinoita ja organisoida sähkömarkkinat joustavammin sekä integroida uusiutuvan energian tuottajat, uudet energiapalvelujen tarjoajat, energian varastointi ja kulutusjousto tehokkaasti niihin. Direktiivillä halutaan antaa kuluttajille parempi mahdollisuus osallistua sähkömarkkinoille uusin tavoin samalla turvaten kuluttajien oikeudet entistä paremmin. Direktiivin sisältö on kuvattu hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi sähkömarkkinalain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 318/2022 vp, s. 12–22).  

Esitys liittyy lisäksi osittain EU:n niin kutsutun uudistetun sähkömarkkinamallin toimeenpanoon. Kesäkuussa 2024 sähkömarkkinoiden rakenteen parantamiseksi annetuilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/1747 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2024/1711 muutettiin muun muassa sähkömarkkinadirektiiviä sekä asetusta (EU) 2019/943 (jäljempänä sähkökauppa-asetus ). Sähkömarkkinamallia koskevilla säädösmuutoksilla EU:n sähkömarkkinoista pyritään tekemään entistä kestävämpiä ja vakaampia, suojelemaan kuluttajia ja yrityksiä äkilliseltä hintavaihtelulta, parantamaan kuluttajansuojaa sekä kannustamaan investointeja uusiutuviin energialähteisiin. Sähkömarkkinamallin uudistus sisältää muun muassa säännökset jakeluverkonhaltijan velvoitteesta julkaista säännöllisesti tietoja käytettävissä olevasta kapasiteetista ja verkkoon liittämispyynnön tilasta. Direktiivi- ja asetusmuutosten edellyttämät kansalliset säännökset tulevat pääosin sisältymään myöhemmin annettavaan erilliseen hallituksen esitykseen.  

Direktiivin 2023/1791 (jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi ) liitteessä XIV säädetään, että siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on annettava tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uudelle tuottajalle, joka haluaa tulla liitetyksi järjestelmään, kattavat ja tarpeelliset tiedot, mukaan lukien kohtuullinen viitteellinen aikataulu ehdotetulle verkkoon liittämiselle. Koko verkkoonliittämisprosessi ei saisi kestää kauempaa kuin 24 kuukautta, sen mukaan, mikä on kohtuullisesti toteutettavissa ja syrjimätöntä. Kyseinen edellytys on pantu kansallisesti täytäntöön sähkömarkkinalakiin lailla 1430/2014 tehdyllä muutoksella. Verkkoonliittämisprosessin 24 kuukauden aikarajan soveltamisalaa koskevien tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi katsotaan kuitenkin tarpeelliseksi tarkentaa kansallista sääntelyä.  

Ehdotukset tukevat osaltaan myös pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman toteuttamista, hallitusohjelman sisältäessä tavoitteita sähkön vähittäismarkkinoiden jouston lisäämiseksi. Hallitusohjelman mukaan (7.1) poistetaan esteitä tarjota kuluttajille riittävän helppoja tapoja säästää rahaa kulutuksen ajoitusautomatiikalla. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että sähköverkonhaltijat velvoitetaan asennuttamaan etäohjauksen mahdollisuus sähkölämmitteisiin kiinteistöihin ja tarjoamaan sen käyttö kuluttajien sekä heidän valtuuttamiensa joustosäästötarjoajien käyttöön.  

Myös eduskunnan talousvaliokunta on tunnistanut mietinnössään TaVM 6/2024 vp tarpeen yksittäisten kuluttajien sähkönkulutuksen joustokyvyn hyödyntämiselle keinona toteuttaa tehokkaasti järjestelmän kulutusjoustoa, ja näin ollen mahdollistaa siirtymä kohti hiilivapaata energiajärjestelmää sekä huomioida säästä riippuvaisen tuotannon osuuden kasvaminen.  

1.2.1  1.2.1 Kansallinen taustavalmistelu

AFRY Management Consulting Oy selvitti työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta ja älyverkkoforumin linjausten pohjalta sähkön myynnin ja siirron maksujen vapaaehtoisen yhteislaskutuksen vakuusjärjestelyiden toteuttamisvaihtoja. Heinäkuussa 2022 työ- ja elinkeinoministeriölle toimitetussa selvityksessä Selvitys sähkön myynnin ja jakelun maksujen yhteislaskutuksen vakuusjärjestelyjen toteuttamisvaihtoehdoista. AFRY Management Consulting Oy 2022, https://tem.fi/documents/1410877/0/AFRY_TEM_Securities_Report_2022.pdf/519ab538-75d0-69fa-982e-03ebea9701dd/AFRY_TEM_Securities_Report_2022.pdf?t=1720697108983 tarkasteltiin vakuusjärjestelyjä muissa maissa sekä muilla sektoreilla, vakuusjärjestelyjen hallinnointimalleja, vakuusjärjestelyn kustannuksia sekä vakuusjärjestelyjen vaikutuksia eri toimijoihin.  

Työ- ja elinkeinoministeriö antoi järjestelmävastaavalle kantaverkonhaltijalle Fingrid Oyj:lle 11.9.2023 toimeksiannon kuormanohjausrajapinnan määrittelemiseksi älymittareiden kautta toteutettavan ohjauksen mahdollistamiseksi. Toimeksianto perustui älyverkkotyöryhmän ehdotukseen, jonka mukaan kuormanohjaustoiminnallisuus tulee sisällyttää seuraavan sukupolven älymittareihin niille asiakkaille, joilla on merkittäviä kuormia. Älyverkkotyöryhmä katsoi, että tällä tavalla suuri osa nykyisen yösähköohjauksen piirissä olevista asiakkaista, kuten sähkölämmittäjät, saadaan kustannustehokkaalla tavalla helposti kulutusjouston ulottuville. Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi Fingrid Oyj:tä määrittelemään kuormanohjausrajapinnan teknisen toteutuksen älymittareiden kautta toteutettavan kuormanohjauksen mahdollistamiseksi. Fingrid Oyj asetti tehtävää varten työryhmän, osallistaen valmisteluun sidosryhmät. Työryhmän loppuraportti on saatavissa osoitteessa www.fingrid.fi/globalassets/dokumentit/fi/sahkomarkkinat/kysyntajousto/kuormanohjausrajapinnan-maarittely---loppuraportti.pdf .  

1.2.2  1.2.2 EU-säädösten valmistelu

RED II –direktiivi astui voimaan 24.12.2018. Jäsenvaltioiden oli saatettava RED II –direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30.6.2021 (RED II –direktiivin 36 artikla). Direktiivin valmistelu on kuvattu hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain muuttamisesta (HE 70/2020 vp, s. 4–5). 

Sähkömarkkinadirektiivi julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 14.6.2019. Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan pääosin viimeistään 31.12.2020. Direktiivin valmistelu on kuvattu hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi sähkömarkkinalain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 318/2022 vp, s. 7–9). 

Sähkömarkkinamallia koskeva sääntelykokonaisuus pohjautuu komission 14.3.2023 antamaan lainsäädäntöehdotukseen, joka sisälsi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) 2019/943 (sähkökauppa-asetus) ja (EU) 2019/942 (ACER-asetus) ja direktiivien (EU) 2018/2001 (RED II -direktiivi) ja (EU) 2019/944 (sähkömarkkinadirektiivi) muuttamiseksi EU:n sähkömarkkinarakenteen parantamiseksi (COM(2023) 148 final). Ehdotus ei sisältänyt vaikutusarviointia, vaan esityksen liitteenä julkaistiin valmisteluasiakirja (SWD(2023) 58 final).  

Valtioneuvosto antoi E-selvityksen (E 159/2022 vp) eduskunnalle 12.1.2023. Valtioneuvosto katsoi ennakkovaikuttamislinjauksissaan, että aloite sähkömarkkinamallin tarkasteluksi on kannatettava. Eduskunnan talousvaliokunta katsoi, ettei asian johdosta ole tarvetta enemmille toimenpiteille. Valtioneuvosto antoi U-kirjelmän (U 3/2023 vp) eduskunnalle 27.4.2023. Valtioneuvosto täydensi E-kirjeessä mainitsemiaan kantoja todeten muun ohella, että se suhtautuu myönteisesti joustoratkaisujen edistämiseen, joilla voidaan tukea uusiutuvan energian tuotannon nopeutettua käyttöönottoa. Talousvaliokunta antoi asiasta lausunnon (TaVL 1/2023 vp), jossa se piti ehdotusta keskeisiltä osiltaan perusteltuna. 

Ehdotusta uudistetuksi markkinamalliksi käsiteltiin EU:n neuvostossa ja sen valmisteluelimissä maaliskuusta 2023 toukokuuhun 2024. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa ehdotuksesta 14.6.2023 (C/2023/293/112) ja Euroopan alueiden komitea 5.7.2023 (C/2023/253). EU:n neuvosto ja parlamentti saavuttivat säädösmuutoksista alustavan yhteisymmärryksen 13.12.2023, ja neuvosto hyväksyi säädökset 21.5.2024. Direktiivi ja asetus julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 26.6.2024. Direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset tulisi pääosin saattaa voimaan viimeistään 17.1.2025. 

1.2.3  1.2.3 Hallituksen esityksen valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä. Valmistelutyössä on edellä mainittujen lisäksi käyty keskusteluja Energiaviraston, oikeusministeriön ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa.  

Hallituksen esityksen luonnos oli lausuntokierroksella 17.7.–28.8.2024. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnisteella TEM087:00/2019.  

Hallituksen esitys on ollut arvioitavana lainsäädännön arviointineuvostossa. Arviointineuvosto antoi esityksestä lausunnon 17.10.2024. Arviointineuvoston asiassa antama lausunto on luettavissa osoitteessa https://vnk.fi/arviointineuvosto/lausunnot .  

Sähkömarkkinalainsäädäntö kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 22 kohdan nojalla maakunnan toimivaltaan. Maakunnan sähkömarkkinoita sääntelee maakuntalaki 102/2015 (landskapslag om tillämpning i landskapet Åland av rikslagstifning om elmarknaden). 

2.3.1  2.3.1 Vaatimukset verkkopalveluiden hinnoittelulle

Sähkökauppa-asetuksen 18 artiklan mukaan jakeluverkkopalvelumaksujen on oltava kustannuksia vastaavia ja avoimia, niissä on otettava huomioon tarve turvata verkon käyttövarmuus ja joustavuus, niiden on vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kun nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi. Maksut eivät saa sisältää asiaan liittymättömiä kustannuksia, joilla tuetaan niihin liittymättömiä toimintapoliittisia tavoitteita. Verkkomaksujen määrittämiseksi käytetyllä menetelmällä on neutraalisti tuettava koko järjestelmän tehokkuutta pitkällä aikavälillä asiakkaille ja tuottajille annettavien hintasignaalien kautta. 

Sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklan 7 kohdan mukaan tariffien tai tariffimenetelmien on mahdollistettava tarvittavien investointien tekeminen verkkoihin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen toimivuus. Lisäksi direktiivin 31 ja 40 artiklojen mukaan jakelu- ja siirtoverkonhaltijoiden on vastattava sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkönsiirto- ja jakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä, sekä varman, luotettavan ja tehokkaan verkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä taloudellisten edellytysten mukaisesti alueellaan ympäristö asianmukaisesti huomioon ottaen. 

Sähkömarkkinalain 24 §:n mukaan verkkopalveluiden myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden tulisi olla tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Hinnoittelun kohtuullisuutta tulee arvioida kokonaisuutena, jolloin varmistetaan sekä verkkotoiminnan hintojen kustannusvastaavuus että liiketoiminnasta saatavan tuoton kohtuullisuus. Perusperiaatteena on, että hinnoittelun tulisi vastata toiminnan kustannuksia. Hinnoittelun kustannusvastaavuutta arvioidaan siten kunkin verkonhaltijan kustannusten perusteella. Verkkopalveluiden hinnoittelun tulee turvata verkonhaltijalle kuuluvien tehtävien edellyttämä kohtuullinen tulorahoitus ja vakavaraisuus. Tulot saavat kattaa verkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuulliset kustannukset sekä antaa sijoitetulle pääomalle kohtuulliseksi katsottavan tuoton. 

Sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 20/2013 vp) perusteluiden mukaan jakelumaksut voisivat vaihdella verkkopalvelujen käytön suhteen erikokoisten tai tyyppisten asiakkaiden välillä. Saman asiakasryhmän sisällä tulee kuitenkin olla sama hinnoittelu. Asiakkailla, joilla on saman suuruinen sulake, tulisi olla hinnoittelultaan samanlainen jakelumaksu. Sääntelyn tavoitteena on taata kustannusvastaavuus verkonhaltijan eri tariffien välillä. Hinnoittelussa on myös otettava huomioon kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat voimalaitoksen liittämisestä verkkoon.  

Sähkömarkkinalain 25 §:n mukainen liittymispistehinnoittelu oikeuttaa verkkoon liittyneen asiakkaan käyttämään koko maan sähköverkkoa ja käymään kauppaa kaikkien verkkoon liittyneiden kanssa. Säännös edellyttää verkonhaltijoiden yhteistyötä periaatteiltaan yhtenäisen, eri verkkoportaat yhdistävän hierarkkisen hinnoittelukäytännön luomiseksi. 

2.3.2  2.3.2 Jakelumaksujen rakenne

Verkkoyhtiöiden jakelupalvelun hinnoittelu perustuu pienasiakkailla pääsääntöisesti energiaperusteiseen muuttuvaan osaan (snt/kWh) sekä kiinteään kuukausittaiseen perusmaksuun (€/kk). Jakelumaksuissa on käytössä erilaisia aikajaotuksia, esimerkiksi kellonaikoihin sidottu yö-päivä –jaottelu tai vuodenaikaan sidottu jaottelu. Lisäksi perusmaksu voi olla porrastettu pääsulakekoon mukaan. Koska verkkoyhtiöiden kustannukset koostuvat suurelta osin kiinteistä investoinneista ja pääoman sitoutumisesta aiheutuvista kustannuksista, jotka eivät ole riippuvaisia siirretyn energian määrästä, on perusmaksun osuus jakelumaksuista kasvanut ja samalla energiaperusteisen maksun osuus laskenut. Perusmaksun kasvattaminen ja energiakomponentin pienentäminen lisäävät maksujen kustannusvastaavuutta verkkoyhtiön näkökulmasta, mutta toisaalta vähentävät loppukäyttäjän mahdollisuuksia vaikuttaa siirtolaskuunsa. Perusmaksun suuri osuus myös vähentää maksujen loppukäyttäjän kulutukseen kohdistuvaa ohjausvaikutusta.  

Verkkoyhtiöt voivat määritellä vapaasti jakelupalvelun hinnoittelunsa perusteet, jolloin myös tehopohjaisen hinnoittelun käyttöönotto jakelumaksuissa on jo nyt mahdollista. Suurimmalla osalla verkkoyhtiöistä onkin siirtohinnoittelussaan tehokomponentti paljon sähköä käyttäville asiakkaille. Jotkin jakeluverkkoyhtiöt ovat ottaneet tehopohjaisen hintakomponentin käyttöön myös pienasiakkailla. 

Sähkömarkkinalain 54 §:n mukaan jakeluverkonhaltijan on tarjottava jakeluverkkonsa käyttäjille näiden tarpeisiin soveltuvia erilaisia sähkönjakelupalveluja. Laajalti käytössä olevaa aikajaotusta on perusteltu sillä, että erilaisille käyttäjäryhmille, kuten teollisuudelle, palveluille, maataloudelle ja kuluttajille olisi tarjolla näiden tarpeita vastaavia jakeluverkon palvelutuotteita. Myös käyttäjäryhmien sisällä voi erottua erilaisia ryhmiä, kuten sähkölämmittäjät.  

Sähkönjakelupalveluiden aikajaotus perustuu mittausasetuksen 7 lukuun, jossa säädetään, että jakeluverkonhaltijan tulee tarjota vastuualueensa asiakkaille yleisen aikajaotuksen mukaisia mittauspalveluita. Aikajaottelu voi olla valtakunnallinen tai paikallinen eli verkonhaltijan itse määrittelemä. Esimerkiksi yö- ja päiväenergiaan perustuva valtakunnallisessa kaksiaikasiirron mittauspalvelussa päiväenergialla tarkoitetaan kaikkina viikonpäivinä kello 7:n ja 22:n välistä aikaa, ja muuna aikana kulutettu energia on yöenergiaa. Jakeluverkonhaltija voi mittauspalveluiden yleisen aikajaotuksen ohella tarjota vastuualueensa asiakkaille paikalliseen aikajaotukseen perustuvia mittauspalveluita, jotka poikkeavat rakenteeltaan yleisen aikajaotuksen mukaisista mittauspalveluista. Sähkönjakelupalvelutuotteiden aikajaottelu voi siten vaihdella eri verkonhaltijoiden kesken.  

Erilaiset jakelumaksurakenteet voivat vaikuttaa joustopalveluiden tarjoamiseen ja niiden kehitykseen. Joustopalvelujen tarjoajan on palvelussaan huomioitava asiakkaan kokonaishyöty, eli huomioon on otettava sekä sähköenergian hinta että sähkönjakelusta aiheutuvat kustannukset. Joustopalveluntarjoajan toimiessa koko valtakunnan laajuisilla markkinoilla edellyttävät jakeluverkonhaltijoiden erilaiset jakelupalveluiden hinnoittelun rakenteet sitä, että joustopalvelut on optimoitava sekä asiakas- että jakeluverkkoyhtiötasolla.  

2.3.3  2.3.3 Energiaviraston tehtävät tariffien tai niiden laskentamenetelmien vahvistamisessa

Sähkömarkkinadirektiivin sääntelyviranomaisia koskevien säännösten tavoitteena on kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten toimivaltuuksien yhdenmukaistaminen sekä niiden riippumattomuuden lujittaminen. Direktiivin johdantokappaleen 80 mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä kaikista sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta merkityksellisistä sääntelykysymyksistä, ja niiden tulisi olla täysin riippumattomia kaikista muista julkisista tai yksityisistä eduista. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita takaamaan sääntelyviranomaisen riippumattomuuden ja varmistamaan, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Sääntelyviranomaisen riippumattomuuden suojelemiseksi jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että sääntelyviranomainen voi tehdä itsenäisiä päätöksiä poliittisista elimistä riippumatta. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetulla lailla (588/2013, jäljempänä valvontalaki ) ja Energiavirastosta annetulla lailla (870/2013) on pantu täytäntöön Energiaviraston riippumattomuuden turvaamiseen tähtäävät säännökset direktiivin vaatimusten mukaisesti.  

Yksi keskeisimmistä sääntelyviranomaiselle sähkömarkkinadirektiivin nojalla annetuista tehtävistä on vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien mukaisesti siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät tai molemmat. Sähkömarkkinadirektiivin johdantokappaleen 81 mukaan sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa tai hyväksyä tariffit tai niiden laskentamenetelmät siirtoverkonhaltijan tai jakeluverkonhaltijoiden ehdotuksen pohjalta tai näiden verkonhaltijoiden ja verkon käyttäjien yhteisesti sopiman ehdotuksen pohjalta. Johdantokappaleen 82 mukaan sääntelyviranomaisten olisi asetettava tai hyväksyttävä siirto- ja jakeluverkkoja koskevat yksittäiset verkkotariffit tai menetelmä taikka sekä kyseiset verkkotariffit että menetelmät. Kaikissa tapauksessa olisi säilytettävä 57 artiklan 4 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukainen sääntelyviranomaisten riippumattomuus verkkotariffien vahvistamisessa. Sähkömarkkinadirektiivin 57 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on taattava sääntelyviranomaisen riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomainen on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton muista julkisista ja yksityisistä elimistä. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomainen toimii markkinoiden eduista riippumatta eikä pyydä tai ota suoria ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä. Tämä vaatimus ei rajoita tarvittaessa tiivistä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa eikä hallituksen julkaisemien, 59 artiklan mukaisiin sääntelytehtäviin ja toimivaltuuksiin liittymättömien yleisten poliittisten suuntaviivojen noudattamista.  

Unionin tuomioistuin on antanut useita ratkaisuja koskien kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuutta tariffien tai niiden laskentamenetelmien vahvistamista (mm. asiat C-274/08 komissio v Ruotsi , C-474/08 komissio v Belgia , C-771/18 komissio v Unkari , C-718/18 komissio v Saksa ). Sääntelyviranomaiselle sähkömarkkinadirektiiveissä annettu toimivalta estää sen, että verkkopalvelumaksujen yksityiskohtaiset laskentamenetelmät määritettäisiin kansallisesti laissa tai asetuksessa. Unionin tuomioistuin on todennut riippumattomuuden käsitteestä, että julkisten elinten osalta tällä käsitteellä kuvataan tavanomaisesti asemaa, joka antaa kyseiselle elimelle mahdollisuuden toimia vapaasti suhteessa elimiin, joista sen on oltava riippumaton, ja vapaana kaikesta ohjaamisesta ja ulkoisesta vaikutuksesta (ks. asiat C-718/18 komissio v Saksa , C378/19 Prezident Slovenskej republiky ). Komissio valvoo sähkön sisämarkkinoita koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa ja on nostanut rikkomuskanteita, jos kansallisella sääntelyviranomaisella ei ole direktiivin edellyttämää riippumatonta toimivaltaa vahvistaa ennalta siirto- tai jakelutariffeja tai niiden laskentamenetelmiä tai jos jäsenvaltio ei ole varmistanut oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon verkkoon pääsystä perittävien maksujen vahvistamisesta annettujen kansallisen sääntelyviranomaisen päätösten osalta (ks. asiat C-474/08 komissio v Belgia , C-274/08 komissio v Ruotsi , C-767/19 komissio v Belgia , C-771/18 komissio v Unkari , C-718/18 komissio v Saksa ). Unionin tuomioistuin on katsonut tapauksessa C-718/18 komissio v Saksa , jossa kysymys oli tilanteesta, jossa Saksa oli säätänyt asetuksella laskentamenetelmien yksityiskohdista, että kansallisten sääntelyviranomaisten täysi riippumattomuus talouden toimijoista ja julkisista elimistä, riippumatta siitä, ovatko ne hallinnollisia vai poliittisia elimiä, ja viimeksi mainitussa tapauksessa siitä, ovatko ne toimeenpanovallan vai lainsäädäntövallan käyttäjiä, on tarpeen sen takaamiseksi, että niiden tekemät päätökset ovat puolueettomia ja syrjimättömiä, sulkemalla pois mahdollisuus, että hallitukseen, enemmistöön tai joka tapauksessa poliittiseen valtaan kytkeytyvät yritykset ja taloudelliset edut saisivat etuoikeutettua kohtelua. Lisäksi täysi eriyttäminen poliittisesta vallasta mahdollistaa sen, että kansallinen sääntelyviranomainen voi noudattaa toiminnassaan pitkän aikavälin näkemystä, joka on tarpeen direktiivien tavoitteiden toteuttamiseksi (C-718/18 komissio v Saksa ).  

4.1.1  4.1.1 Yhteislaskutus

Yhteislaskutuksessa asiakkaalla olisi halutessaan mahdollisuus valita erillisten sähkö- ja verkkopalvelulaskujen sijaan yksi yhteinen lasku. Yhden laskun tarjoamista ei säädettäisi pakolliseksi, vaan vähittäismyyjä voisi tarjota yhteislaskua halutessaan. Jakeluverkonhaltijalla olisi puolestaan velvollisuus osallistua yhteislaskutukseen. Asiakkaalla olisi jatkossakin erilliset sopimukset sähkötoimituksesta ja jakelusta, mutta myyjä toimisi yhteyspisteenä laskutusasioissa asiakkaan niin valitessa. Jakeluverkonhaltijan puoleen asiakas voisi edelleen kääntyä muissa kuin laskutukseen liittyvissä kysymyksissä. Mahdollisuutta tarjota yhteislaskutusta loppukäyttäjälle ei rajattaisi koskemaan ainoastaan kuluttaja-asiakkaita, vaan yhtä laskua voisi tarjota kaikille sähkön loppukäyttäjille. Mahdollisten luottotappioriskien hillitsemiseksi esitetyn yhteislaskutuksen ulkopuolelle rajattaisiin kuitenkin suuret sähkönkäyttäjät.  

Yhteislaskutuksen edellytyksenä olisi, että jakeluverkkoyhtiöt antavat kaikille sähkönmyyjille tasapuoliset ja syrjimättömät mahdollisuudet tarjota asiakkailleen yhteislaskua sähkön myynnistä ja -jakelusta. Jakeluverkonhaltijalla olisi mahdollisuus päättää yhteislaskutus vähittäismyyjään perustuvasta syystä esimerkiksi vähittäismyyjän velvoitteiden laiminlyöntien vuoksi. Jakeluverkonhaltijoille aiheutuisi ehdotetussa mallissa luottotappioriski tilanteessa, jossa vähittäismyyjä ei tilittäisi jakelumaksun osuutta laskusta jakeluverkonhaltijalle. Jakeluverkonhaltijalla olisi tietyin tarkemmin määritellyin edellytyksin oikeus vaatia vähittäismyyjältä vakuutta saataviensa turvaamiseksi. Vakuudet olisivat kahdenvälisiä.  

Yhteislaskutuksessa myyjä laskuttaisi sähkönkäytön ja -jakelun suoraan asiakkaalta ja tilittäisi jakeluverkonhaltijan osuuden sille sovitussa maksuaikataulussa. Myyjä lähettäisi asiakkaalle maksumuistutuksen ja vastaisi maksamattomia yhteislaskuja koskevista perintätoimista. Yhteislaskutuksen edellyttämä jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välinen tiedonvaihto toteutettaisiin Datahubissa.  

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välisistä maksuajoista ja -järjestelyistä, Datahubiin toimitettavista tiedoista, vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välisen vakuuden asettamisesta ja sen laskentaperusteista, sekä yhteislaskutuksen päättämisestä jakeluverkonhaltijan toimesta vähittäismyyjästä johtuvasta syystä. Lisäksi Energiavirastolle esitetään annettavaksi toimivalta antaa tarkempia määräyksiä yhteislaskutuksessa jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välillä sovellettavista ehdoista. Ehdot olisi valmisteltava koordinoidusti verkonhaltijoiden kanssa ja niiden valmistelussa olisi kuultava vähittäismyyjiä sekä asiaankuuluvia verkon käyttäjiä ja muita sähkömarkkinoiden osapuolia. 

4.1.2  4.1.2 Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen ja sähkönjakelun tehopohjaisen hinnoittelun edistäminen

Lainmuutoksella ehdotetaan yhtenäistettävän jakelumaksujen yleiset rakenteet tehomaksun käyttöönoton edistämiseksi. Jakelumaksu voisi koostua perusmaksusta, energiamaksusta ja tehomaksusta. Lisäksi niillä loppukäyttäjillä, joiden sähkönkäyttöpaikka on varustettu yli 3 x 63 ampeerin pääsulakkeilla, jakelumaksussa voisi lisäksi olla loistehokomponentti. Jakelumaksurakenteet vastaisivat jo käytössä olevia maksurakenteita ja verkkoyhtiöt päättäisivät maksukomponenttien käytöstä itsenäisesti kuten nytkin.  

Energiaviraston määräyksellä voitaisiin lisäksi antaa tarkempia määräyksiä eri maksukomponenttien rakenteista, mukaan lukien tehomaksun kansallisista määräytymisperusteista. Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistämisen tavoitteena on yhdenmukaistaa maksurakenteita ja edistää tehomaksun käyttöönottoa sekä helpottaa jakelumaksujen ymmärrettävyyttä.  

4.1.3  4.1.3 Markkinapohjainen kuormanohjaus

Jakeluverkonhaltijoiden toteuttamasta loppukäyttäjän kuormanohjauksesta esitetään siirryttävän markkinaehtoiseen dynaamisempaan kulutuksen ohjaukseen. Loppukäyttäjä voisi sähkönkäyttöpaikan teknisten edellytysten täyttyessä valtuuttaa vähittäismyyjän tai muun sähkömarkkinatoimijan antamaan suoraan käskyt sähkömittarin kuormanohjausreleeseen kytketyn kuormansa ohjaukseen sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön ylläpitämän kuormanohjausrajapinnan kautta. Kuormanohjausrajapinnalla tarkoitetaan teknistä alustaa, joka mahdollistaa joustopalveluntarjoajan muodostamien kuormanohjaussanomien välittämisen jakeluverkonhaltijan toteutettavaksi. 

Jakeluverkonhaltijan olisi mahdollistettava loppukäyttäjän valtuuttamalle toimijalle markkinaperusteisen kuormanohjauksen järjestämiseksi pääsy loppukäyttäjän etämittauslaitteiston kuormanohjausreleen ohjaukseen. Jakeluverkonhaltijan olisi lisäksi mahdollistettava loppukäyttäjän kuormien ja laitteiden liittäminen kuormanohjausreleeseen.  

Mittausasetuksen 6 luvun 6 §:ssä markkinapohjaisen kuormanohjauksen mahdollistava kuormanohjausrele on määritelty seuraavan sukupolven älymittareiden toiminnallisuudeksi. Asiakkaille asennetaan seuraavan sukupolven älymittari vanhojen älymittareiden tullessa käyttöikänsä päähän. Asennusaikataulu riippuu verkkoyhtiön mittarikannan iästä ja mittarivaihtoprojektin aikataulutuksesta. Pääosa asennuksista tapahtuu kuitenkin muutaman seuraavan vuoden aikana ja EU-sääntelyn myötä viimeistään 2031. Markkinaehtoinen kuormanohjaus mahdollistaisi joustavammin asiakkaiden markkinoilta saamiin ansaintamahdollisuuksiin parhaiten sopivat käytännöt. Loppukäyttäjä voisi päättää miten ja kuka hänen kuormaansa ohjaa.  

Mikäli loppukäyttäjä pysyisi passiivisena eikä tarttuisi esimerkiksi vähittäismyyjän tai aggregaattorin tarjoukseen markkinaehtoisesta kulutuksenohjauksesta, säilyisi loppukäyttäjän kuorma olemassa olevan ohjauksen piirissä. Vastaavasti edellä tarkoitetun valtuutuksen päättyessä loppukäyttäjän verkonhaltijan olisi aktivoitava kuormanohjaukseen loppukäyttäjän verkkopalvelutuotteen mukainen aikajaotus tai muu asiakkaan kanssa sovittu kuormanohjaus, ellei loppukäyttäjä tekisi uutta valtuutusta. Jakeluverkonhaltijalla olisi lisäksi oikeus käyttää kuormanohjausrelettä sähköverkkoon kohdistuvissa normaaliolojen häiriötilanteissa, sähköpulatilanteissa tai valmiuslain (1552/2011) tarkoittamissa poikkeusoloissa. 

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin kuormanohjaustoiminnallisuuden toteuttamisesta ja sen edellyttämästä tiedonvaihdosta.  

4.1.4  4.1.4 Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittaminen

Sähkömarkkinalakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että kuluttajan kanssa kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetussa kotimyynnissä tai etämyynnissä, kuten puhelinmyynnissä, tehdyn sähkönmyyntisopimuksen mukaisen sähkön toimituksen olisi käynnistyttävä 90 vuorokauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Säännöksellä estettäisiin myyjän aloitteesta tarjottujen sähkönmyyntisopimusten tekeminen odottamaan pitkäksi aikaa aiemman määräaikaisen sopimuksen voimassaolon päättymistä. Toisaalta säännös ei estäisi kuluttajan aloitteesta tapahtuvaa sopimuksen tekemistä pidemmälle tulevaisuuteen.  

4.1.5  4.1.5 Määräaikaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittävät maksut

Sähkömarkkinalakiin esitetään uutta säännöstä, jolla pantaisiin täytäntöön sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohta. Säännöksellä määriteltäisiin irtisanomismaksujen hyväksyttävyyden arviointikriteerejä määräaikaisen ja kiinteähintaisen sopimuksen kohdalla. Maksujen tulisi olla oikeasuhtaisia eivätkä ne saisi ylittää sopimuksen irtisanomisesta vähittäismyyjälle tai itsenäiselle aggregaattorille aiheutuvaa suoraa taloudellista tappiota. Maksun olisi oltava osa sopimusta, jonka asiakas on tehnyt vapaaehtoisesti, ja tällaisesta maksusta tulisi olla tiedotettu selvästi asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä. Vähittäismyyjällä tai itsenäisellä aggregaattorilla olisi todistustaakka suorasta taloudellisesta tappiosta. Energiavirasto valvoisi sopimuksen irtisanomismaksujen hyväksyttävyyttä.  

Ehdotettua muutosta ei sovellettaisi takautuvasti jo olemassa oleviin sopimuksiin, sillä sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallinen sääntely voi koskea irtisanomismaksua, joka on osa asiakkaan vapaaehtoisesti tekemää sopimusta, ja tällaisesta maksusta on tullut tiedottaa selvästi asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä. 

4.1.6  4.1.6 Liittymisjohdon määritelmän täsmentäminen

Sähkömarkkinalakia ehdotetaan tarkennettavaksi voimalaitosten ja niiden yhteydessä olevien energiavarastojen muodostamien niin sanottujen hybridiliittymien liittämisen osalta tavalla, joka mahdollistaisi yksiselitteisesti yhden tai useamman voimalaitoksen ja niihin kytkeytyvän yhden tai useamman energiavaraston muodostaman kokonaisuuden liittämisen sähköverkkoon kokonaisuuden yhteisellä liittymisjohdolla. Tällöin liittyjän sähkölaitteistoista ei muodostuisi sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkoa ja niiden operoinnista luvanvaraista sähköverkkotoimintaa. 

4.1.7  4.1.7 Korvaus verkkoon syötetystä uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä

RED II –direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa joko yksin tai aggregaattorien kautta, on oikeus saada verkkoon syöttämästään uusiutuvista energialähteistä itse tuottamastaan sähköstä korvaus, tapauksen mukaan myös tukijärjestelmien välityksellä, joka vastaa syötetyn sähkön markkina-arvoa ja jossa voidaan ottaa huomioon sen pitkän aikavälin arvo sähköverkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Sähköntoimitussopimusten vertailuvälineestä annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi direktiivin kyseisen kohdan täytäntöönpanemiseksi säännökset, jotka velvoittaisivat vertailuvälineeseen rekisteröityneet vähittäismyyjät ilmoittamaan vertailuvälineeseen myös ostotarjoukset, joilla nämä tarjoutuvat ostamaan itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävän loppuasiakkaansa verkkoon syöttämän sähkön. 

4.1.8  4.1.8 Liittämisvelvollisuus

Ehdotuksessa selkeytettäisiin sähkömarkkinalain mukaista kohtuullisen liittämisajan vaati-musta. Verkonhaltija voi joutua toteuttamaan olennaisesti erilaisia verkonvahvistamis- ja muita teknisiä toimia sen mukaan, liitetäänkö sähkönkäyttöpaikka kantaverkkoon tai suurjännitteiseen jakeluverkkoon taikka muuhun jakeluverkkoon. Tämän vuoksi säädettäisiin, että kohtuullinen liittämisaika kantaverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa saisi ylittää 24 kuukautta ja jakeluverkossa kuusi kuukautta ainoastaan, jos se on tarpeen liitynnän laajuuden ja teknisen toteutuksen vuoksi tai jos siihen on muita erityisiä syitä. Ehdotuksen mukainen kohtuullinen liittämisaika voisi vaihdella, eikä mainittuja enimmäisaikoja voisi siten pitää jokaisessa tilanteessa kohtuullisina, vaan joissain tapauksessa kohtuullinen liittämisaika voisi olla olennaisesti lyhyempikin ajanjakso.  

Kohtuullisen liittämisajan vaatimusta tarkasteltaisiin jatkossakin liittymissopimuksen tekemishetkestä alkaen. Jotta liittymissopimuksen tekemistä ei perusteetta siirrettäisi tulevaisuuteen kohtuullisen liittämisajan vaatimuksen kiertämiseksi, sähkömarkkinalain 87 §:ään sisällytettäisiin vastaavasti vaatimus, että liittymissopimus on tehtävä kirjallisesti sekä ilman aiheetonta viivytystä siitä, kun verkonhaltija on vastaanottanut liittymän tilauksen ja liittymän kytkemisen edellyttämät tiedot liittyjän sähkölaitteistoista. Verkonhaltijan vastuun piiriin eivät tällöin kuuluisi sellaiset tilanteet, joissa tilauksen puutteellisuus johtuu liittyjän puolella olevasta syystä. 

Soveltamisalan selkeyttämisen kannalta huomionarvoista on, että direktiivin (EU) 2024/1711 tavoitteena on lyhentää sähköliittymien sähköverkkoon liittämiseen kuluvaa aikaa, minkä avulla nopeutettaisiin sähkömarkkinoiden kehitystä kohti hajautetumpaa ja puhtaampaa sähköntuotantoa ja irtautumista fossiilisista polttoaineista, samoin kuin huomioitaisiin tarve nopeuttaa sääriippuvaisen tuotannon tuotantomäärien vaihteluita tasaavien järjestelmien integraatiota verkkoon. Samoin direktiivien (EU) 2018/2001 (RED II) ja (EU) 2024/2413 (RED III) tavoitteena on lyhentää uusiutuvan energian ja varastointiratkaisuiden lupamenettelyihin kuluvaa aikaa, mukaan lukien liittämiseen kuluva aika. Esitetyn muutoksen taustalla olisi tarve kansallisen sääntelyn selkeyttämiseen, mutta samalla sillä edistettäisiin EU-oikeudessa esitettyjä tavoitteita. Vaaditun liittämisajan kytkentä selkeämmin kohtuullisen ajan vaatimukseen edistäisi tavoitetta saavuttaa lyhyempiä liittämisaikoja.  

Ehdotukseen sisältyisivät myös direktiivillä (EU) 2024/1711 muutetun sähkömarkkinadirektiivin edellyttämät jakeluverkonhaltijalle asetettavat velvoitteet julkaista säännöllisesti tietoja käytettävissä olevasta kapasiteetista ja verkkoon liittämistä koskevan pyynnön tilasta. Sähkömarkkinadirektiivissä on annettu mahdollisuus säätää kansallisesti, ettei mainittuja velvoitteita sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on vähemmän kuin 100 000 verkkoon liitettyä asiakasta tai jotka toimittavat sähköä pieniin erillisiin verkkoihin. Lisäksi jäsenvaltiot voivat soveltaa kynnysarvoa, joka on alhaisempi kuin 100 000 verkkoon liitetyn asiakkaan kynnysarvo. Suomessa toimivista jakeluverkonhaltijoista osa on integroituneita sähköalan yrityksiä ja osa ei, minkä lisäksi vain yksittäisillä jakeluverkonhaltijoilla olisi yli 100 000 verkkoon liitettyä asiakasta. Jakeluverkonhaltijoita ja niiden asiakkaita ei ole myöskään perusteltua asettaa eri asemaan sen mukaan, ovatko yhtiöt integroituneita vai ei. Liittyvän asiakkaan näkökulmasta verkon käytettävissä oleva kapasiteetti ja liittymispyynnön tila ovat merkityksellisiä tietoja verkkoyhtiöstä riippumatta. Näistä syistä johtuen ei ole perusteltua ottaa käyttöön direktiivin kansallista liikkumavaraa. 

4.1.9  4.1.9 Asiakasvalitusten käsittely

Sähkömarkkinadirektiivin 10 artiklan 9 kohdan mukaan loppuasiakkailla on oikeus toimittajiltaan saamansa palvelun ja valitusten käsittelyn hyvään tasoon. Lisäksi toimittajien on käsiteltävä valitukset yksinkertaisesti, oikeudenmukaisesti ja ripeästi. Sähkömarkkinalakiin esitetään lisättävän uusi säännös, jolla täydennettäisiin direktiivin 10 artiklan 9 kohdan kansallista täytäntöönpanoa valitusten käsittelyn osalta. Direktiivin säännöksen sisältö kirjattaisiin lakiin, kuitenkin siten, että velvoite kohdistuisi vähittäismyyjien lisäksi myös jakeluverkonhaltijoihin ja aggregaattoreihin.  

4.2.1  4.2.1 Vaikutusarvioinnin taustaselvitykset

Esitysten vaikutusten arviointi perustuu työ- ja elinkeinoministeriön syyskuussa 2016 asettaman älyverkkotyöryhmän valmistelun yhteydessä teetettyyn taustaselvitykseen Gaia Consulting Oy: Vaikutustenarvio työ- ja elinkeinoministeriön älyverkkotyöryhmän esittämistä toimista 8.10.2018, . https://tem.fi/documents/1410877/3481825/Vaikutustenarvio+%C3%A4lyverkko-ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+esitt%C3%A4mist%C3%A4+toimista%2C+8.10.2018/0452e52f-ec04-4e42-98f2-66cb6b0b79b9/Vaikutustenarvio+%C3%A4lyverkkoty%C3%B6ryhm%C3%A4n+esitt%C3%A4mis-t%C3%A4+toimista%2C+8.10.2018.pdf , hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä teetetyn yhteislaskutuksen vakuusmalleja koskeneeseen selvitykseen AFRY Management Consulting Oy: Selvitys sähkön myynnin ja jakelun maksujen yhteislaskutuksen vakuusjärjestelyiden toteuttamisvaihtoehdoista. Kesäkuu 2022. . https://tem.fi/documents/1410877/0/AFRY_TEM_Securities_Report_2022.pdf/519ab538-75d0-69fa-982e-03ebea9701dd/AFRY_TEM_Securities_Report_2022.pdf?t=1720697108983 , sekä kuormanohjausrajapinnan teknisen toteutuksen määrittelyyn nimetyn työryhmän loppuraporttiin AFRY Management Consulting Oy: Kuormanohjausrajapinnan määrittely – Loppuraportti. 26.4.2024, . kuormanohjausrajapinnan-maarittely---loppuraportti.pdf (fingrid.fi) .  

4.2.2  4.2.2 Kotitalouksien asema

Esityksen yleiset vaikutukset kotitalouksiin

Älyverkkotyöryhmän tavoitteena oli asettaa kuluttaja sähkömarkkinoiden keskiöön, ja näin ollen hallituksen esityksessä ehdotetut toimet vaikuttavat keskeisesti kotitalouksien asemaan. Ehdotetut toimenpiteet parantaisivat kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien asemaa sähkön vähittäismarkkinoilla.  

Yhteislaskutus

Ehdotettu yhteislaskutus helpottaisi loppukäyttäjän mahdollisuutta saada sähkökustannuksistaan yhtenäinen kuva verrattuna erilliseen laskutukseen. Kokonaiskuvan saamisen arvioidaan helpottuvan erityisesti tilanteissa, joissa loppukäyttäjän sähkönmyynti ja -jakelu on aiemmin laskutettu eri aikaan tai erilaisilla laskutussykleillä. Yhteislaskutuksella katsotaan olevan lisäksi loppukäyttäjän laskuhallintoa helpottava vaikutus. Laskutuksen asiakaspalvelun keskittyessä pääosin vähittäismyyjälle, voi ehdotuksella olla asiakkaan asiakaspalvelua yksinkertaistava vaikutus. Toisaalta muun kuin vähittäismyyjän, kuten itsenäisen aggregaattorin tai kotiautomaatiotoimittajan tarjoamat palvelut laskutettaisiin erillisellä laskulla. Lisäksi muun kuin laskutukseen liittyvän verkkopalveluja koskevan asiakaspalvelun hoitaisi edelleen jakeluverkonhaltija. 

Yhteislaskutuksen vapaaehtoisuuden vähittäismyyjille voidaan nähdä asiakkaan näkökulmasta epäselvyyttä lisäävänä tekijänä. Asiakkaan on yhteislaskutuksen piiriin halutessaan selvitettävä, tarjoaako tietty sähköyhtiö yhteislaskua, sekä mahdollisesti vaihdettava yhtiötä. Myös se, että sähköverkkosopimuksen vastapuolena on edelleen jakeluverkkoyhtiö, mutta laskutusta koskevan asiakaspalvelun hoitaisi vähittäismyyjä, voidaan asiakkaan näkökulmasta nähdä vaikeana hahmottaa. Yhteislaskutuksesta ja siihen liittyvistä toimintamalleista tulisikin olla viestitty asiakkaille selkeästi.  

Yhteislaskutus ei suoraan vaikuttaisi asiakkaan sähkökustannuksiin, sillä yhteislaskulle sisältyisi edelleen samat maksuelementit kuin erillisille laskuille. Selkeämpi kuva kokonaiskustannuksista voisi kuitenkin helpottaa eri sähkönmyyntisopimusten vertailua sekä toisaalta edistää asiakkaan omia toimia sähkölaskuun vaikuttamiseksi, kuten kulutusjoustojen hyödyntämistä. Sähkönmyyjät pystyisivät myös tarjoamaan asiakkaalle paremmin sähkön kokonaiskustannuksiin vaikuttavia palveluita. Suoraa taloudellista etua voisi aiheutua siitä, että vähittäismyyjä hoitaisi perimistoimet koko yhteislaskun osalta, eikä loppukäyttäjälle näin ollen aiheutuisi erillisiä myöhästymis- tai perintäkuluja sekä sähkön myyntiä että jakelua koskevista laskuista.  

Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen ja sähkönjakelun tehopohjaisen hinnoittelun edistäminen

Jakeluverkkomaksut muodostavat keskimäärin vajaan kolmasosan vähittäisasiakkaan kokonaissähkökustannuksista, jotka koostuvat sähköenergiasta, verkkopalvelumaksusta ja veroista (sähkövero ja arvonlisävero). Jakeluverkot eivät ole kilpailtua liiketoimintaa, eikä asiakas myöskään voi vaihtaa verkkopalvelujensa tarjoajaansa. Energiaviraston vuonna 2017 julkaiseman sähkön jakelutariffien kehitystä vuosina 2000–2017 tarkastelleen raportin mukaan kiinteiden maksujen osuus verkkopalvelumaksuista oli kasvanut etenkin alhaisen sähkönkulutuksen tyyppikäyttäjillä. Kerrostalohuoneistoa kuvaavan tyyppikäyttäjän osalta kiinteät maksut muodostivat 56,8 prosenttia jakelumaksuista, ja ne olivat kasvaneet lähes kahdeksan prosenttia tarkasteluvuotta edeltäneen seitsemän vuoden aikana. Myös matalan kulutuksen omaavan pientaloasiakkaan tyyppikäyttäjän osalta kiinteiden maksujen osuus oli vastaavina vuosina kasvanut kuusi prosenttia, ja muodosti 46 prosenttia tyyppikäyttäjän jakelumaksuista vuonna 2017. Suuremman kulutuksen pientaloasiakkailla kiinteiden maksujen osuus oli verrattain pienempi, mutta muodosti kuitenkin noin 38 prosenttia jakelumaksuista.  

Tehopohjainen jakelupalvelun hinnoittelu tarkoittaa loppukäyttäjän jakeluverkkomaksujen määräytymistä osittain loppukäyttäjän tehonkäyttöön perustuen. Tehopohjainen jakelumaksu voidaan määritellä erimerkiksi hetkittäisen tehontarpeen taikka kuukausittaisen tai vuosittaisen huipputehon perusteella tai perustuen energiamaksun porrastukseen tehonkäytön mukaan. Tehopohjaisen tariffin käyttöönotto, etenkin jos se korvaisi verkkopalvelun perusmaksua, lisäisi loppukäyttäjän mahdollisuuksia vaikuttaa maksujensa määrään sähkönkulutustaan säätelemällä. Lisäksi loppukäyttäjillä voidaan nähdä olevan parempi mahdollisuus hyötyä joustopalveluiden käytöstä. Tämä puolestaan voisi edistää joustopalveluiden kehittämistä ja tarjontaa sekä alentaa niiden hintaa. Joustopalveluiden avulla asiakkaat pystyvät myös paremmin osallistumaan sähkön eri markkinapaikoille ja hyötymään niiden hintavaihteluista. Toisaalta kaikilla asiakkailla ei ole mahdollisuutta tehdä teho-ohjauksiin liittyviä alkuinvestointeja. 

Toisaalta voidaan arvioida, että pienkuluttajilla on vähäisin mahdollisuus vaikuttaa sähkönkäyttöönsä etenkin, jos kuluttaja ei ole sähkölämmittäjä. Tehopohjaisen tariffin vaikutuksen voidaan näiden loppukäyttäjien osalta arvioida muodostuvan jopa negatiiviseksi, kun sähkönkulutusta ei voida tehokkaasti ja merkittävissä määrin siirtää pois huipputehotunneilta. Negatiivisilta vaikutuksilta toisaalta vältyttäisiin, jos tehopohjaisia tariffeja ei otettaisi käyttöön kyseisten asiakkaiden osalta. Verkkoyhtiöt eivät suoraa tiedä asiakkaiden lämmitystapaa tai muita yksityiskohtia asiakkaan sähköä käyttävistä laitteista, mikä voi vaikeuttaa tariffien luomista. 

Tehokomponentin käyttöönoton arvioidaan kohdentavan jakelumaksuja loppukäyttäjille niin, että ne vastaavat paremmin loppukäyttäjän verkolle aiheuttamia kustannuksia. Tehomaksun vaikutusta yksittäisen loppukäyttäjän kohdalla määrittäisi loppukäyttäjän kulutusprofiili, ja osalla loppukäyttäjistä kustannukset laskisivat, kun taas osalla nousisivat. Tehokomponentin laajempi käyttöönotto ohjaisi järjestelmän kustannuksia paremmin aiheuttamisperiaatetta vastaavasti. Lisäksi Energiavirasto voisi jakelumaksujen rakenteita täsmentäessään ottaa huomioon komponenttien vaikutukset eri loppukäyttäjäryhmiin. Eri loppukäyttäjäryhmiin kohdistuvia euromääräisiä vaikutuksia on kuitenkin haastava arvioida, sillä vaikutusten suuruus riippuu kulutusprofiilin lisäksi muun muassa siitä, mikä kunkin loppukäyttäjän kulutusmäärä on, sekä siitä, kuinka paljon kukin loppukäyttäjä mukauttaa kulutustaan mahdollisen tehotariffin käyttöönoton myötä. Lisäksi vaikutus riippuisi siitä, miten tehotariffi tullaan lopulta määrittelemään ja miten eri verkkoyhtiöissä tehotariffin käyttöönotto vaikuttaisi muihin tariffikomponentteihin, kuten kiinteään perusmaksuun tai energiakomponenttiin. 

Mikäli hinnoittelurakenteet olisivat valtakunnan tasolla yhtenäistetyt, palveluntarjoajien olisi helppo hakea ne datahubin rajapinnan kautta. Tämä edistäisi joustopalveluiden tarjontaa ja voisi laskea niiden hintaa asiakkaille. Yhtenäistäminen parantaisi myös jakelupalveluiden hinnoittelun ymmärrettävyyttä asiakkaille. Jakelumaksujen rakenteiden valtakunnallinen harmonisointi yhtenäistäisi lisäksi käytäntöjä jakeluverkonhaltijoiden välillä, ja näin ollen sen voidaan arvioida edistävän alueellista tasa-arvoa kuluttajien kesken. 

Tariffirakenteiden yhtenäistäminen ja siitä johtuvat muutokset asiakkaiden jakeluverkkomaksujen rakenteeseen sekä etenkin tehotariffin käyttöönotto edellyttävät selkeää viestintää asiakkaille. Ehdotuksen mukainen jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen tapahtuisi Energiaviraston määräyksellä, jolloin muutoksen toteuttamisen ja sen edellyttämän viestinnän vaatima siirtymäaika voitaisiin huomioida määräyksen valmistelussa ja voimaantuloajankohdassa. Uusien tariffien käyttöönotto olisi edelleen verkkoyhtiöiden harkinnassa.  

Markkinapohjainen kuormanohjaus

Markkinaehtoiset ohjausvaihtoehdot parantaisivat asiakkaiden mahdollisuuksia valita omiin tarpeisiinsa sopiva kulutusjoustopalvelu, ja tarjota kuluttajille näin ollen paremman mahdollisuuden vaikuttaa sähkölaskuihin sekä hyötyä joustosta. Kysynnän kasvaessa myös joustopalveluiden hinta voisi mahdollisesti laskea. Uusi teknologia voi mahdollistaa nopeat, lähes reaaliaikaiseen markkinoiden hintasignaaliin reagoivat ohjaukset. Nopeammat ohjaukset kuitenkin edellyttävät asiakkailta lisäinvestointeja.  

Uusien älymittareiden kautta tehtävään markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen siirtyminen sekä palvelun muutostilanteet edellyttävät asiakkailta aktiivisia toimia ja asiaan perehtymistä. Uusi toimintaympäristö edellyttääkin hyvää viestintää asiakkaille. Palveluiden käyttöönoton edellyttämä aktiivisuus voi myös karsia niiden käytöstä passiivisempia kuluttajia. Ehdotetun lakimuutoksen mukaan asiakas jäisi kuitenkin jakeluverkonhaltijan kuormanohjauksen piiriin ilman erillistä aktiivista valintaa markkinapohjaisen palvelun aktivoinnista. Näin ollen myös passiiviset asiakkaat pääsisivät edelleen hyötymään nykymallisesta kuormanohjauksesta. Tämän lisäksi tulisi huomioida, että etämittauslaitteen kautta tehtävä kuormanohjauksen lisäksi loppukäyttäjällä on muitakin vaihtoehtoja kulutuksen ohjaamiseen. Loppukäyttäjä voi ohjata kulutustaan muun muassa laitteisiin liitettävillä pilvipohjaisilla ohjauksilla taikka taloautomaatioratkaisuilla.  

Mikäli kuormanohjausrajapinta otetaan käyttöön 1.9.2026 mennessä, kaikissa sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen velvoittamissa sähkönkäyttöpaikoissa ei ole vielä tuolloin uutta etämittauslaitetta. Sähkönkäyttöpaikalla voi olla kuitenkin tunti- tai varttimittauslaitteita, joiden kuormia on mahdollista ohjata. Jakeluverkonhaltijoilla on ollut velvoite asentaa mittausasetuksen mukaisia uusia etämittauslaitteistoja 1.5.2023 alkaen, ja käytössä olevat etämittauslaitteistot tulee korvata uusilla 4.7.2031 mennessä. Käytännössä uusi etämittauslaitteisto tullaan asentamaan suurimpaan osaan sähkönkäyttöpaikoista vuoden 2028 loppuun mennessä varttimittausvelvoitteen takia ja nykyisten mittareiden tullessa käyttöikänsä päähän. Mittausasetuksen 6 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan mittauslaitteisto ei ole pakollinen sähköverkkoon liitetyssä verkonhaltijan sähkölaitteistossa eikä sellaisessa sähkönkäyttöpaikassa, jonka pääsulake on alle 3 x 25 ampeeria, jos sähkönkäyttöpaikan sähkönkulutus voidaan arvioida riittävän tarkasti. Asetuksen 6 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan uudessa etämittauslaitteistossa tulee olla kuormanohjausrele, jonka avulla mittauslaitteisto kykenee vastaanottamaan ja panemaan täytäntöön tai välittämään eteenpäin viestintäverkon kautta lähetettäviä kuormanohjauskomentoja. Kuormanohjausrelettä ei kuitenkaan tarvitse olla mittauslaitteistossa, joka asennetaan yli 3 x 63 ampeerin pääsulakkeilla varustettuun sähkönkäyttöpaikkaan taikka sähkönkäyttöpaikkaan, joka sijaitsee yli kahden asunnon asuinrakennuksessa tai toimisto-, liike-, teollisuus- tai varastorakennuksessa. Käytännössä vaatimus kuormanohjausreleestä koskee omakotitaloja, paritaloja ja vapaa-ajan asuntoja, joiden pääsulakekoko on enintään 3 x 63 ampeeria. Yli 3 x 63 ampeerin pääsulakkeilla varustetuilla sähkönkäyttöpaikoilla kuormaohjaustoiminto toteutetaan yleisesti muiden automaatiojärjestelmien avulla. Kuormanohjausreleen kautta tapahtuvan ohjauksen ulkopuolelle rajautuvat lähtökohtaisesti myös rivi- ja kerrostalot, joissa mittauslaitteistot sijaitsevat erillään huoneistoista.  

Ehdotetun markkinapohjaisen kuormanohjauksen euromääräisiä vaikutuksia eri käyttäjätyyppeihin on haastavaa arvioida luotettavasti, sillä vaikutusten suuruus vaihtelee käyttäjäkohtaisesti. Esimerkiksi loppukäyttäjien markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen liitettyjen kuormien suuruus ja tyyppi voivat vaihdella merkittävästi. Lisäksi kuormanohjauksen toteutus voi vaihdella riippuen palveluntarjoajasta tai jopa tapauskohtaisesta markkinapohjaista kuormanohjausta koskevasta sopimuksesta. Älyverkkotyöryhmän teettämän selvityksen mukaan Pöyry Management Consulting Oy: Älyverkkotyöryhmä - Seuraavan sukupolven älykkäiden sähkömittareiden vähimmäistoiminnallisuudet. 15.12.2017. . https://tem.fi/documents/1410877/3481825/AMR+2.0+loppuraportti+15.12.2017.pdf/6a2df7e6-a963-40c0-b4d8-d2533fbca488/AMR+2.0+loppuraportti+15.12.2017.pdf?t=1514984287000 kuormanohjauksen kannattavuuteen vaikuttaa ennen kaikkea rajapinnan kustannukset ja asiakaskohtaiset hyödyt. Selvityksessä ei arvioitu lisääntyneestä kulutusjoustosta sähkömarkkinan hinnanmuodostukseen saatavia hyötyjä. Asiakaskohtaiset hyödyt arvioitiin raportissa olevan suuruusluokaltaan 20-30 euroa/vuodessa vuoden 2016 sähkönhinnoilla. Selvityksen perusteella asiakashyödyt olisivat kustannuksia suuremmat myös tilanteessa, jossa rajapinnan kustannukset olisivat merkittävästi arvioitua suuremmat. Viime aikoina sähkön hintavaihtelut ovat olleet moninkertaiset vuoteen 2016 verrattuna, joten asiakashyödyt nykyisillä hinnoilla olisivat selvityksessä esitettyä merkittävästi suuremmat.  

Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittaminen kolmeen kuukauteen

Ehdotettu uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittaminen parantaisi kuluttajansuojaa sekä selkeyttäisi markkinatilannetta etämyynnissä. Ongelmallisena on nähty etämyynnissä yleisesti esiintynyt käytäntö, jossa sähkönmyyntisopimus tehdään odottamaan aiemman määräaikaisen sopimuksen voimassaolon päättymistä joskus pitkäksikin aikaa. Ehdotetun sääntelyn myötä kuluttajan olisi helpompi arvioida sopimuksen kohteena olevan tuotteen vertautumista muihin markkinoilla sopimuksen voimaantuloajankohtana tarjolla oleviin tuotteisiin. Jos sopimuksen voimaantulossa on pitkä viive, voivat sekä markkinatilanne että kuluttajan omat olosuhteet olla muuttuneet siten, ettei sopimuksen mukainen tuote enää parhaalla tavalla vastaa kuluttajan tarpeita tai toiveita.  

Toisaalta tarvetta ei nähdä sille, että pidemmällekin tulevaisuuteen voimaantuloa odottamaan jäävät sopimukset kiellettäisiin kokonaisuudessaan. Esityksen mukaisessa säännöksessä kolmen kuukauden rajaus onkin kohdistettu kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetussa kotimyynnissä tai etämyynnissä tehtyihin sopimuksiin. Kuluttaja voisi edelleen omasta aloitteestaan tehdä sopimuksen kauemmaksikin tulevaisuuteen arvioidessaan esimerkiksi sähkömarkkinoiden tilanteen kehittyvän epäsuotuisaan suuntaan ja halutessaan kiinnittää hinnan tulevaisuuteen.  

Määräaikaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittävät maksut

Suomessa määräaikaisten sähkönmyyntisopimusten markkinaosuus on perinteisesti ollut suuri. Energiaviraston julkaisemien tilastojen mukaan vuonna 2023 määräaikaisten sopimusten osuus kaikista sähkönmyyntisopimuksista oli 45 prosenttia. Osuudessa oli aiempiin vuosiin verrattuna tapahtunut laskua, sen oltua 50 prosenttia vuonna 2022 ja 54 prosenttia vuonna 2021.  

Ehdotettu säännös määräaikaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittävien maksujen määrittelystä turvaisi ja vahvistaisi asiakkaan asemaa sopimussuhteessa. Säännös antaisi irtisanomismaksujen tarkastelulle konkreettisen ja sitovan arviointiperusteen sekä ylärajan. Ehdotettu sääntely voisi myös yhtenäistää irtisanomismaksujen määrittelemisen käytäntöjä ja edistää sopimuskäytännön ennakoitavuutta.  

Toisaalta irtisanomismaksun arvioinnin pohjautuminen sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisiin vaatimuksiin maksun oikeasuhteisuuteen sekä sopimuksen irtisanomisesta vähittäismyyjälle tai aggregaattorille aiheutuvaan suoraan taloudelliseen tappioon voidaan nähdä loppukäyttäjän näkökulmasta epäselväksi irtisanomismaksun summan suhteen, mikäli irtisanomismaksu määriteltäisiin kiinteäksi sovitun summan sijaan esimerkiksi tietyllä laskukaavalla. Viime kädessä säännöksen soveltamisen selkeyden arvioidaan riippuvan siitä, miten yhtiöt määrittävät irtisanomismaksun suuruuden loppukäyttäjän kanssa tehtävässä sopimuksessa. Jos irtisanomismaksua ei ole sopimuksessa määritelty tietyn määräiseksi, voidaan hyväksyttävän irtisanomismaksun ylärajan määrittymisen vähittäismyyjälle tai aggregaattorille aiheutuvaan suoran taloudellisen tappion kautta arvioida aiheuttavan sopimussuhteessa tiedon epäsymmetriaa vähittäismyyjän hyväksi. Kyseistä epäsymmetriaa lieventäisi kuitenkin ehdotettu säännös, jonka mukaan vähittäismyyjän tai aggregaattorin tulisi pyynnöstä antaa loppukäyttäjälle tieto tapauskohtaisesta irtisanomismaksun suuruudesta ennen sopimuksen irtisanomista. 

Ehdotetun sääntelyn arvioidaan tukevan määräaikaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittävien maksujen viranomaisvalvontaa.  

Korvaus verkkoon syötetystä uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä

Sähköntoimitussopimusten vertailuvälineestä annettuun lakiin ehdotettavalla muutoksella ei arvioida olevan käytännössä vaikutuksia sähkön loppuasiakkaisiin. Uusiutuvia energialähteitä käyttävien käyttäjien itse tuottamalle sähkölle on Suomessa toimivat vähittäismarkkinat, joilla varmistetaan, että uusiutuvia energialähteitä käyttäville kuluttajille korvataan itse tuotettu uusiutuva energia, joka syötetään verkkoon. Suomessa on noin 100 000 sopimusta, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä itse käyttäviltä kuluttajilta ja 58 vähittäismyyjää, jotka ostavat tällaista sähköä (Fingrid Datahub Oy, 29.1.2024). Ostohinta on tyypillisesti sähköpörssin päivittäiskaupan tuntihinta Suomen hinta-alueelle, josta on vähennetty vähittäismyyjän katteena 0,2-0,6 senttiä/kilowatti (ALV 0%) (Energiavirasto 29.1.2024). Tämän voidaan katsoa täyttävän markkinaehtoisen korvauksen vaatimuksen.  

Liittämisvelvollisuus 

Liittämisaikaa koskevan vaatimuksen selkeyttäminen vähentää lainsäädännön soveltamiseen liittyvää epävarmuutta, ja sen ennakoidaan tehostavan loppukäyttäjien, mukaan lukien kuluttajien, nopeampaa verkkoon liittämistä, kun 24 kuukauden sääntöä ei ilmaista kohtuullista liittämisaikaa koskevan vaatimuksen välittömässä yhteydessä. Ehdotettu säännös näin ollen vahvistaisi kuluttajan asemaa verkkoliittymää koskevassa sopimussuhteessa.  

Käytettävissä olevan jakelukapasiteetin korkealla maantieteellisellä tarkkuudella tapahtuva ilmoittaminen voi parantaa sähköä käyttävien toimijoiden tehokasta integroimista verkkoon. Vaikutuksen toteutuminen edellyttäisi sitä, että liittämiskapasiteetilla on vaikutusta uudiskohteiden sijoittumiseen. Vaikutuksen ennakoidaan olevan varsin vähäinen, sillä sijoittumiseen vaikuttaa monia muitakin seikkoja, jotka ovat myös painoarvoltaan liittämiskapasiteettia merkittävämpiä. 

4.2.3  4.2.3 Yritysvaikutukset

Yhteislaskutus

Tällä hetkellä muun kuin toimitusvelvollisen myyjän tarjoama yhteislaskutus ei ole mahdollista kuin muutaman verkkoyhtiön alueella eivätkä myyjät täten yleisesti tarjoa tätä mahdollisuutta asiakkailleen toimitusvelvollisuuden ulkopuolella. Yhteislaskutuksen mahdollistaminen koko maassa yhdenmukaistaisi jakeluverkkoyhtiöiden toimintamalleja ja selkeyttäisi vähittäismyyjien toimintaympäristöä. Yhteislaskutuksen mahdollistaminen toisi kaikki sähkönmyyjät tasavertaisempaan asemaan verrattuna nykytilanteeseen, jossa yhteislaskutusta voi käytännössä tarjota vain toimitusvelvollinen sähkönmyyjä. Sähkönmyyjille aukeaisi myös mahdollisuus kehittää uusia tuotteita ja kokonaisvaltaisempia energiapalveluita asiakkailleen. 

Yhteislaskutus lisäisi niiden vähittäismyyjien laskutusvolyymia, jotka ottavat mallin käyttöön, ja vastaavasti vähentäisi laskutusvolyymia jakeluverkonhaltijoilta. Afryn toteuttaman yhteislaskutuksen vakuusjärjestelyiden toteuttamisvaihtoehtoja koskeneen selvityksen AFRY Management Consulting Oy: Selvitys sähkön myynnin ja jakelun maksujen yhteislaskutuksen vakuusjärjestelyiden toteuttamisvaihtoehdoista. Kesäkuu 2022. . https://tem.fi/documents/1410877/0/AFRY_TEM_Securities_Report_2022.pdf/519ab538-75d0-69fa-982e-03ebea9701dd/AFRY_TEM_Securities_Report_2022.pdf?t=1720697108983 mukaan keskimääräinen loppuasiakaslaskutus on jakeluverkonhaltijoilla kuukaudessa noin 300 miljoonaa euroa veroineen. Vaikutuksen ei kuitenkaan arvioida kohdistuvan kyseiseen laskutusvolyymiin kokonaisuudessaan, koska yhteislaskutuksen ollessa vähittäismyyjille ja loppukäyttäjille vapaaehtoista on todennäköistä, etteivät kaikki vähittäismyyjät ota sitä käyttöön, eivätkä toisaalta kaikki loppukäyttäjät halua siihen siirtyä. Vähittäismyyjien halukkuuteen toteuttaa yhteislaskutusta asiakkailleen vaikuttaa asiakastarpeen lisäksi käyttöpääomaan, luottotappioihin sekä operatiivisiin prosesseihin liittyvät kustannukset ja prosessien sujuvuus.  

Koska esitetyssä mallissa yhteislaskutus olisi kuitenkin vähittäismyyjille vapaaehtoista eikä todennäköisesti tulisi kattamaan kaikkea sähköntoimitusta, tulisi myös jakeluverkonhaltijoiden jatkossakin säilyttää laskutusjärjestelmät ja -käytännöt. Toimialatasolla yhteislaskutuksen voidaan kuitenkin arvioida vähentävän laskutukseen tarvittavien resurssien määrää loppukäyttäjille lähetettävien laskujen lukumäärän vähentyessä. Yhtiöille aiheutuisi yhteislaskutuksesta resurssikuluja järjestelmän käyttöönotosta ja tietojärjestelmämuutoksista, sekä järjestelmien ylläpidosta. Lisäksi tietojärjestelmämuutosten ja järjestelmän ylläpidon aiheuttamia kustannuksia kohdistuisi Datahubiin. Yhteislaskutuksen arvioidaan lisäävän myös asiakaspalveluresurssien tarvetta yhtiöissä etenkin sen käyttöönoton alkuvaiheessa. Vähittäismyyjien osalta resurssitarpeen lisääntymiseen vaikuttaa lisäksi ehdotettu malli, jossa vähittäismyyjä toimisi loppukäyttäjän yhteyspisteenä laskutukseen liittyvissä asioissa myös jakeluverkonhaltijan saatavan osalta. 

Fingridin vuonna 2014 teettämän Datahubin käyttöönottoa valmistelleessa selvityksessä Fingrid: Selvitys sähkön vähittäismarkkinoiden tulevaisuuden tiedonvaihtoratkaisusta - Loppuraportti 16.12.2014. Saatavilla: . https://palvelut.datahub.fi/api/documents/file/0-232774-1-295479 arvioitiin eri markkinamallien kustannuksia. Selvityksen perusteella siirtymällä puhtaasti yhden laskun malliin voitaisiin toimialan kustannuksia säästää noin 4,9 miljoonaa euroa vuodessa verrattuna tilanteeseen, jossa asiakas saa kaksi laskua ostaessaan sähkönsä muulta kuin toimitusvelvolliselta myyjältä. Asiakasta kohden tämä tekee noin 1,5 euroa vuodessa. Pääosa kustannussäästöistä saavutetaan asiakaspalvelusta ja laskutuksesta. Selvityksessä arvioitiin, että mikäli asiakkaat siirtyvät sähköiseen laskutukseen laajemmin, pienentää se säästöjä. On hyvä huomata, että Fingridin selvitys on jo 10 vuotta vanha ja selvitys vertailee tilannetta, jossa laskut lähettää yksinomaan vähittäismyyjä. Sähköinen laskutus on jatkuvasti yleistynyt selvityksen tekemisen jälkeen. Nyt ehdotetussa mallissa yhden laskun tarjoaminen ei ole pakollista, jolloin verkonhaltijat joutuvat edelleen säilyttämään laskutusjärjestelmänsä ja asiakaspalvelunsa. Tällöin suorat kustannussäästöt toimialalla jäisivät selvityksessä esitettyä merkittävästi pienemmäksi. Mikäli myyjät eivät ottaisi käyttöön yhden laskun mahdollisuutta, tulisi mallin mahdollistamisesta vain kustannuksia. Selvityksen arviota toimialan säästöistä voidaankin pitää ylärajana säästöille.  

Sähkönmyyjiä ja jakeluverkonhaltijoita pyydettiin lausuntopalautteen yhteydessä arvioimaan esitetyn yhteislaskutusmallin niille aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia. Lausunnoissa todettiin arviota olevan vaikea tehdä johtuen siitä, että mallin tarkemmat parametrin tulisivat esityksen mukaan tarkentumaan vasta myöhemmin annettavilla valtioneuvoston asetuksella ja Energiaviraston määräyksellä. Eräs myyntiyhtiö arvioi kustannukset merkittäviksi, ja keskimääräisten muutoskustannusten olevan sähkömarkkinatoimijakohtaisesti 100 000 – 200 000 euroa. Lausuntopalautteessa tuotiin lisäksi esiin, että sähkönmyyjien ja jakeluverkonhaltijoiden välisen tiedonvaihdon tapahtuminen laskutusrivitiedoin Datahubin kautta pienentäisi muutoksesta aiheutuvia lisäkustannuksia, sillä merkittävä osa kyseisten yritysten asiakastietojärjestelmistä tukee jo nykyisellään Datahubin kautta tapahtuvaa laskurivitietojen siirtoa.  

Koska yhteislaskutuksen edellyttämät tietojärjestelmämuutokset olisivat lähtökohtaisesti toimijan koosta riippumatta samanlaisia, voidaan kyseisten kustannusten arvioida olevan yhtiön asiakasmäärään suhteutettuna merkittävämpiä kooltaan pienille yrityksille.  

Ehdotuksen mukaan vähittäismyyjien tulisi tarvittaessa asettaa vakuus turvaamaan jakeluverkonhaltijan saamisia. Vakuuksien hankkimisesta ja hallinnoinnista aiheutuisi yhtiöille kustannuksia. Vakuuksien aiheuttamaa kustannustaakkaa pyritään esityksen mukaisessa mallissa kuitenkin vähentämään vakuuksien tarvesidonnaisuudella. Koko toimialalle kohdistuvat kustannukset olisivat korkeammat, jos vakuus edellytettäisiin kaikilta yhteislaskutukseen osallistuvilta vähittäismyyjiltä. Vakuuden määrän esitetään määräytyvän yksittäisen vähittäismyyjän tietyn jakeluverkonhaltijan alueella seuraavan kolmen kuukauden aikana tapahtuvaksi arvioidun sähköntoimituksen volyymin ja jakelupalvelumaksun hinnan perusteella. Vakuusmäärän arviointi tulevaan myyntimäärään perustuvan arvion perusteella kohtelisi tasapuolisesti myös alalle tulleita uusia yrityksiä, joiden osalta ei olisi käytettävissä historiatietoa toteutuneesta sähköntoimituksen volyymista.  

Vakuuden määrää voidaan arvioida tässä vaiheessa vain karkealla tasolla esimerkinomaisesti, sillä vakuusmäärä vaihtelisi yhtiökohtaisesti riippuen paitsi jakelupalvelumaksujen tasosta niin etenkin vähittäismyyjän tietyn jakeluverkonhaltijan alueella tapahtuvan myyntitoiminnan laajuudesta. Keskimäärin jakeluverkkoyhtiö siirtää pienjänniteverkossa vuosittain 460 GWh sähköä. Mikäli yhteislaskutusta tarjoavan vähittäismyyjän osuus myynnistä tällä verkkoalueella olisi 10 % ja verkkoyhtiö vaatisi tälle myyjälle vakuutta, olisi vakuuden enimmäismäärä käyttämällä Energiaviraston julkaisemien siirtohintojen keskiarvoa ja sähköveroa kuluttaja-asiakkaille (9,32 snt/kWh) keskimäärin noin 1,1 miljoonaa euroa.  

Vakuuden määrän ylärajaa on haastavaa arvioida luotettavasti, sillä se riippuu yhteislaskutuksen käyttöönoton laajuudesta sekä vähittäismyyjien markkinaosuuksista. Teoreettinen arvio ylärajasta voitaisiin laskea perustuen Suomessa toimivan suurimman vähittäismyyjän kokonaismyyntivolyymiin olettaen, että kaikki kyseisen myyjän kautta tapahtuva sähkönmyynti olisi yhteislaskutuksen piirissä. Koko myyntivolyymin siirtymisen yhteislaskutukseen arvioidaan kuitenkin olevan käytännössä epätodennäköistä. Lisäksi tieto yksittäisten vähittäismyyjien markkinaosuuksista ei ole julkista. 

Vähittäismyyjien halukkuuteen tarjota yhteislaskutusta asiakkailleen voidaankin nähdä vaikuttavan yhteislaskutuksesta aiheutuvat kulut, mahdolliset vakuusvaatimukset, sekä jakeluverkonhaltijan mahdollisuus katkaista yhteislaskutus yksipuolisesti tietyissä tilanteissa.  

Ehdotetun yhteislaskutuksen arvioidaan lisäksi vaikuttavan yhtiöiden toiminnan riskirakenteeseen. Yksittäisen loppukäyttäjän laskutusvolyymin sijaan jakeluverkonhaltijalle kanavoituisi riski tietyn vähittäismyyjän kautta yhteislaskutuksessa olevien asiakkaiden osalta, jos vähittäismyyjä jättäisi kokonaisuudessaan tilittämättä jakeluverkonhaltijan saatavat.  

Riskejä esitetään kuitenkin pienennettäväksi yhteislaskutuksen rajauksella loppukäyttäjiin, joiden sähkönkäyttöpaikka on varustettu enintään 3 x 63 ampeerin pääsulakkeella tai joiden sähkönkäyttöpaikkaan ostetaan sähköä enintään 100 000 kilowattituntia vuodessa. Näin ollen yhteislaskutuksen piiristä rajautuisivat pois suuret sähkönkäyttäjät. Vähittäismyyjä voisi poikkeuksellisesti, painavaan syyhyn vedoten myös kieltäytyä tarjoamasta yhteislaskutusta yksittäiselle loppukäyttäjälle, vaikka se tarjoaisi yhteislaskutusta muille asiakkailleen. Lisäksi jakeluverkonhaltijan luottotappioriskin hillitsemiseksi ehdotettuun malliin sisältyy mahdollisuus vakuuden vaatimiseen vähittäismyyjältä tiettyjen edellytysten täyttyessä. 

Lisäksi ehdotetulla yhteislaskutuksella voi olla edellä jaksossa 4.2.1 esitettyjä, kotitalouksiin kohdistuviin vaikutuksiin vertautuvia vaikutuksia yritysasiakkaisiin. Ehdotuksen mukaan yhteislaskutusta sovellettaisiin kuluttaja-asiakkaiden lisäksi myös muihin loppukäyttäjiin, joiden sähkönkäyttöpaikka on varustettu enintään 3 x 63 ampeerin pääsulakkeella tai joiden sähkönkäyttöpaikkaan ostetaan sähköä enintään 100 000 kilowattituntia vuodessa. Soveltamisalaan lukeutuisivat tyyppikäyttäjinä maatalous sekä pienimuotoinen liiketoiminta.  

Ehdotetun sähkömarkkinalain 87 §:n 4 momentin kumoamisen arvioidaan vähentävän yritysten sääntelytaakkaa. Kyseinen säännös on oikeuttanut toimitusvelvollisuuden piirissä olevan loppukäyttäjän tekemään vähittäismyyjän kanssa sopimuksen, joka sisältää sähköntoimituksen lisäksi sähkönjakelun sisältämän palvelun. Säännöksen kumoaminen näin ollen vähentäisi toimitusvelvollisiin vähittäismyyjiin kohdistuvia velvoitteita.  

Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen ja sähkönjakelun tehopohjaisen hinnoittelun edistäminen

Suomessa toimii 77 jakeluverkonhaltijaa, joilla kullakin on Energiaviraston myöntämään sähköverkkolupaan perustuva maantieteellinen vastuualue. Sähköverkkopalvelut ovat luonteeltaan välttämättömyyshyödykkeeseen liittyvää luonnollista monopolitoimintaa. Verkonhaltijoiden on sovellettava asiakkailleen etäisyydestä riippumatonta hinnoittelua sekä tarjottava sähköverkkonsa palveluita sähkömarkkinoiden osapuolille tasapuolisesti ja syrjimättömästi.  

Voimassa olevan sähkömarkkinalain 54 §:n mukaan jakeluverkonhaltijan on tarjottava jakeluverkkonsa käyttäjille näiden tarpeisiin soveltuvia erilaisia sähkönjakelupalveluja. Tähän yleisperiaatteeseen ei esitetä muutosta, mutta hintarakenteita ja -komponentteja esitetään yhtenäistettäväksi eri verkkoyhtiöiden välillä. Verkkoyhtiöillä säilyisi näin ollen edelleen harkintavaltaa hinnoittelun määrittämisessä. Esitetyllä lainmuutoksella vaikutettaisiin hinnoittelun rakenteisiin ja hintakomponentteihin, mutta ei verkkoyhtiöiden asiakkailta yhteensä perimiin jakelumaksuihin tai verkkoyhtiöiden kohtuulliseen tuottoon näiden tason määräytyessä tulokaton perusteella. 

Hinnoittelurakenteiden valtakunnantasoinen yhtenäistäminen helpottaisi palveluntarjoajien jakeluverkonhaltijoiden jakelumaksuja koskevaa tiedonhakua sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksiköstä Datahubista. Helpompi tiedonsaanti edistäisi joustopalveluiden tarjontaa koko Suomessa ja voisi laskea niiden hintaa asiakkaille.  

Tehomaksun tavoitteena olisi ohjata asiakkaita pienentämään kulutushuippujaan. Tällöin myös jakeluverkkojen investointeja voitaisiin mahdollisesti lykätä tai välttää, parantaa sähköjärjestelmän toimitusvarmuutta sekä aktivoida asiakasta kulutusjoustoon. Tehokomponentin sisältävän verkkomaksun kustannukset kohdistuisivat lähtökohtaisesti kustannusvastaavammin kuin pelkällä energiaperusteisella hinnoittelulla. Toisaalta energiatehokkuusdirektiivi ohjaa ylläpitämään jakelumaksuissa muuttuvia komponentteja kiinteiden ohella. Kuitenkin jos sähkön jakelumaksuissa siirryttäisiin pelkästään muuttuviin maksuihin, suuret sähkönkäyttäjät maksaisivat perusteettomasti vähän käyttävien aiheuttamia kustannuksia. Kustannusvastaavuus on puolestaan asetettu jakeluverkkotariffien vaatimukseksi EU:n sähkökauppa-asetuksessa. Tehokomponentilla voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa myös verkon mitoitukseen. Tehomaksu on yleisesti käytössä jakeluverkonhaltijoilla suuremmilla asiakkailla. Osa jakeluverkonhaltijoista on jo ottanut tehotariffin käyttöön myös kotitalouskäyttäjillä, mutta tehokomponentin määräytymisperusteet vaihtelevat yhtiöittäin. Määräytymisperusteiden harmonisointi lakia tarkentavalla Energiaviraston määräyksellä auttaisi tehotariffista viestimisessä ja helpottaisi asiakkaita mahdollisen uuden maksukomponentin perusteiden ymmärtämisessä. 

Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen tukisi myös ehdotetun yhteislaskutuksen toteuttamista sen yhtenäistäessä jakeluverkonhaltijoiden laskutusrakenteita. Lisäksi yhtenäistämisen arvioidaan edistävän joustopalvelujen tarjoamista ja kehittämistä sen yhtenäistäessä joustopalvelujen tarjoajien toimintaympäristöä, kun palveluita ei tarvitsisi räätälöidä ja optimoida yksittäisten jakeluverkonhaltijoiden tasolla. Yhtenäistämisellä voisi näin ollen olla sekä joustopalvelujen tarjontaa edistävä että niiden hintaa alentava vaikutus. Mikäli tehopohjainen tariffi yleistyisi, palveluntarjoajille ja sähkönmyyjille voisi syntyä uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös huippukulutuksen leikkaamiseen tähtäävien palveluiden kehittämisen osalta. Lisäksi liiketoimintamahdollisuuksia voisi syntyä teknologiatoimijoille älykkäiden huipunleikkaustuotteiden kehittämisessä.  

Markkinapohjainen kuormanohjaus

Ensimmäisen sukupolven älymittareiden kuormanohjausreleisiin on ollut kytkettynä arviolta Kysynnän jousto - Suomeen soveltuvat käytännön ratkaisut ja vaikutukset verkkoyhtiöille (DR pooli) 2015. Saatavilla: . https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/116742/kysynnan_jousto_loppuraportti.pdf?sequence=1&isAllowed=y 1800 MW asiakkaiden ohjattavaa kuormaa. Tämä kuorma on ollut joko verkonhaltijan yö-päiväohjauksessa tai erillisessä tehonrajoitusohjauksessa. Osa tästä kuormasta on selvityksen jälkeen saatettu kytkeä irti mittareista esimerkiksi lämmitystapamuutosten yhteydessä. Lisäksi monet asiakkaat ovat ottaneet käyttöön erityisesti vuosien 2022–2023 sähkön hinnan voimakkaiden vaihtelujen takia vaihtoehtoisia ja älykkäämpiä ohjausratkaisuja. Potentiaalisesti seuraavan sukupolven älymittareiden kautta toteutettavan markkinapohjaisen kuormanohjauksen piirissä voisi ministeriön arvion mukaan olla suuruusluokaltaan 1000 MW asiakkaiden kuormia. Markkinapohjainen kuormanohjaus loisi mahdollisuuksia kulutusjoustopalveluiden tarjoajille, kun verkkoyhtiöiden ohjauksessa ollut sähkönkulutuksen ohjaus olisi mahdollista toteuttaa asiakkaiden sähkönmyyjien tai muiden markkinatoimijoiden toimesta. Ehdotuksella voisi näin ollen olla palvelujen kehittämistä ja kannattavuutta parantava vaikutus. Lisäksi ehdotuksella voisi olla positiivinen vaikutus teknologiatoimittajien liiketoimintamahdollisuuksiin.  

Verkkoyhtiöiden kuormanohjauksesta markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen siirryttäessä on huomioitava asiakasnäkökulman lisäksi myös toimitusvarmuus, minkä takia siirtymän olisi oltava hallittu. Jakeluverkkoyhtiöiden ohjaustarpeet liittyvät poikkeustilanteisiin kuten häiriöihin. Jakeluverkkoyhtiöt voisivat ohjata kuormia suoraan omista tarpeistaan ainoastaan erikseen määritellyissä poikkeustilanteissa, jos loppukäyttäjä on valinnut aktivoida markkinapohjaisen kuormanohjauksen. Verkkoyhtiöt voisivat kuitenkin jatkossakin ostaa joustopalveluita verkonhallintaan markkinoilta tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Tulevaisuudessa verkkoyhtiöt voivat tarvita joustoa esimerkiksi verkon pullonkaulojen hallintaan. Markkinapohjaisen kuormanohjauksen laajamittaisen käyttöönoton myötä jakeluverkonhaltijoiden rooli voisi myös muuttua niiden osallistuessa entistä vähemmän suoraan kuluttajan palveluiden hallintaan. Jakeluverkonhaltijoiden roolissa voisi korostua entistä enemmän sähkönsiirtoinfrastruktuurin tarjoaminen.  

Markkinapohjaisella kuormanohjauksella ei ole arvioitu olevan suoria vaikutuksia sähkön tuottajiin. Kuitenkin, jos markkinapohjaisuuden myötä kuormanohjaus tehostuu laajemmassa mittakaavassa, voi säädettävän tuotannon tarve vähentyä, tehotasapainon hallinta helpottua ja sähkön hintavaihtelut pienentyä.  

Markkinapohjaisen kuormanohjauksen edellyttämän kuormanohjausrajapinnan (Joustohub) kehittäminen ja ylläpito aiheuttaisivat kustannuksia. Fingrid Oyj:n järjestämän työryhmän loppuraportissa arvioidaan, että investointikustannukset tulisivat olemaan noin 225 000–750 000 euroa riippuen kuormanohjausrajapinnan toteutustavasta. Investointikustannusten arvioidaan olevan matalimmat (225 000 euroa), jos Joustohub toteutetaan osana Datahubia. Korkeimmaksi kustannusten arvioidaan nousevan, jos Fingrid Oyj toteuttaisi erillisen Joustohubin. Tällöin Joustohubiin arvioitiin kohdistuvan 625 000 euron ja Datahubiin 125 000 euron investointikustannukset. Hieman matalammat kustannukset arvioitiin syntyvän, jos Joustohub toteutettaisiin täysin erillisenä. Tällöin Joustohubin investointikustannuksen arvioidaan olevan 500 000 euroa ja Datahubin 125 000 euroa. Joustohubin investointikustannuksella arviossa viitataan joustohubin toiminnallisuuksien ja ulkoisten rajapintojen kehityksen ja käyttöönoton sekä ratkaisun yksityiskohtaisen määrittelyn ja hankinnan kustannuksiin. Datahubin investointikustannukset puolestaan kattaisivat toteutusvaihtoehdosta riippuen joko joustohubin ja Datahubin integraation sekä sisäisen kehitystyön taikka Datahubin lisätoiminnallisuuksien kustannukset. Toteutusvaihtoehtojen vuotuisiksi kustannuksiksi arvioitiin erilliselle joustohubille 140 000 euroa vuodessa, erilliselle joustohubille Fingridin toteuttamana 295 000 euroa vuodessa ja toteutukselle osana Datahubia 115 000 euroa vuodessa. Kaikissa vaihtoehdoissa jakeluverkonhaltijoiden järjestelmämuutosten investointikustannukset olisivat keskimäärin noin 76 800 euroa jakeluverkonhaltijaa kohden ja vuotuiset kustannukset keskimäärin noin 15 400 euroa vuodessa. Alimmillaan kokonaiskustannukset 10 vuodelle olisivat 23,9 miljoonaa euroa, kun kuormanohjaustoiminnallisuus toteutettaisiin osana Datahubia. 

Mittausasetuksen mukaan kuormanohjausrelettä ei tarvitse olla mittauslaitteistossa, joka asennetaan toimisto-, liike-, teollisuus- tai varastorakennuksessa. Yritystoimija voi kuitenkin tilata verkonhaltijalta releellisen mittarin. Mikäli yritystoimija on erikseen tilannut releellisen mittarin, voi ehdotetulla markkinapohjaista kuormanohjausta koskevalla sääntelyllä olla vaikutuksia myös loppukäyttäjän roolissa oleviin yrityksiin. Pienemmän sähkönkulutuksen omaavien yritystoimijoiden osalta vaikutukset voivat vastata edellä kappaleessa 4.2.1 arvioituja kotitalouksiin kohdistuvia vaikutuksia. Markkinapohjaisen kuormanohjauksen vaikutusten arvioidaan toisaalta jäävän vähäisiksi teollisuustoimijoiden osalta, sillä nämä ohjaavat kulutustaan yleensä älykkäästi sähkönhintaa tai muita muuttujia seuraten.  

Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittaminen

Ehdotetun, uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittamista koskevan sääntelyn arvioidaan vaikuttavan vähittäismyyjien sähkönmyyntisopimusten myyntiin ja markkinointiin. Ehdotettu säännös rajoittaisi sähkönmyyntisopimusten koti- ja etämyyntiin liittyvää toimintaa. Käytännössä etämyynnin kautta tehtävien sähkönmyyntisopimusten mahdollisesta asiakaskohderyhmästä rajautuisivat pois ne kuluttajat, joilla myyntihetkellä olisi määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen voimassaoloa jäljellä yli kolme kuukautta. Lisäksi voidaan katsoa, että kuluttajan vanhalla vähittäismyyjällä olisi etämyynnissä muita yhtiöitä parempi asema, koska yhtiöllä olisi tiedossa asiakkaan määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen voimassaolon päättymisajankohta ja näin ollen kolmen kuukauden sääntöön perustuva aikaikkuna, jonka sisällä kyseisen asiakkaan kanssa olisi mahdollista solmia suoraan etämyynnin kautta uusi sopimus. Toisaalta ehdotetun säännöksen voidaan myös katsoa selkeyttävän yhtiöiden toimintaympäristöä ja sopimushallintaa.  

Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittaminen voi myös vähentää niin sähkön myyntiyhtiöiden kuin jakeluverkonhaltijoiden asiakaspalveluresurssien tarvetta, sillä pitkälle tulevaisuuteen tehtyjen sopimusten aiheuttamien epäselvyyksien ja ongelmatilanteiden selvittelyä aiheutuisi vähemmän. Toisaalta asiakaspalvelutarvetta voi lisätä ehdotetun säännöksen vastaisesti tehdyt sopimukset ja niiden aiheuttamien epäselvyyksien selvittäminen.  

Määräaikaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittävät maksut

Ehdotetulla määräaikaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittäviä maksuja koskevalla sääntelyllä arvioidaan voivan olevan vaikutuksia vähittäismyyjien sopimuskäytäntöihin. Asian ollessa selkeämmän sääntelyn piirissä voidaan nähdä todennäköisenä, että irtisanomismaksuja sisällytetään sopimuksiin aiempaa enemmän. Irtisanomismaksua koskevan ehdon sisällyttäminen sopimukseen jäisi kuitenkin edelleen sopimusvapauden piiriin, ja vähittäismyyjä tai aggregaattori voisi edelleen myös olla käyttämättä ehtoa sopimuksissaan.  

Koska sallittavan irtisanomismaksun suuruus määräytyisi ehdotetussa sääntelyssä oikeasuhteisuuden ja vähittäismyyjälle tai itsenäiselle aggregaattorille aiheutuvan suoran taloudellisen tappion perusteella, voisi tämä vähentää ennalta määriteltyjen, kiinteisiin summiin perustuvien irtisanomismaksujen käyttöä. Jos vähittäismyyjät edelleen käyttäisivät tällaisia maksuja, arvioidaan olevan todennäköistä, että kiinteä summa tulisi ehdotetun sääntelyn noudattamisen varmistamiseksi arvioida ja sopia varovaiseksi ja mahdollisesti muutoin käytössä olleita kiinteämääräisiä irtisanomismaksuja matalammaksi.  

Lisäksi ehdotetun sääntelyn arvioidaan voivan lisätä loppukäyttäjiltä vähittäismyyjiin kohdistuvia yhteydenottoja, jos loppukäyttäjät tiedustelevat mahdollista irtisanomismaksun tarkempaa summaa.  

Korvaus verkkoon syötetystä uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä

Sähköntoimitussopimusten vertailuvälineestä annettuun lakiin ehdotettavalla muutoksella ei arvioida olevan käytännössä vaikutuksia sähkön vähittäismyyjiin, koska nämä jo nykyisinkin pääsääntöisesti ilmoittavat vertailuvälineeseen ostohinnat ja –ehdot, joilla nämä ostavat loppuasiakkaidensa itse tuottaman ja verkkoon syöttämän sähkön. Ostoehdot ovat vähittäismyyjille yksi elementti, joilla nämä pyrkivät kilpailemaan asiakkaista. 

Liittymisjohdon määritelmä

Liittymisjohdon määritelmän täsmentäminen merkitsisi, että voimalaitosten yhteyteen sijoitettavat energiavarastot voivat jatkossa hyödyntää voimalaitoksen liittymisjohtoa tai usean voimalaitoksen yhteistä liittymisjohtoa. Tällöin liittyjän tai liittyjien sähkölaitteistoista ei muodostu sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkoa ja niiden operoinnista luvanvaraista sähköverkkotoimintaa. Esitetyillä muutoksilla mahdollistettaisiin voimalaitosten yhteyteen sijoitettavien energiavarastojen toteutettavuus lainsäädännön puitteissa. Ehdotus edistää investointeja tuuli- ja aurinkovoimalaitosten yhteyteen rakennettaviin energiavarastoihin, jotka puolestaan tukevat sähköjärjestelmän joustoa energiavarastojen osallistuessa sähkömarkkinoille, tasoittavat uusiutuviin energialähteisiin perustuvien voimalaitosten vaihtelevaa tuotantoa häiriötilanteissa, edesauttavat tuuli- ja aurinkosähkön tuottajien tuotantoennusteiden virheiden korjaamista ja tarkentavat siten tuotetun sähkön hinnan määräytymistä sekä vakauttavat suuntaajakytkettyjen voimalaitosten määrän kasvun vaikutuksia sähköjärjestelmän inertian vähenemiseen energiavarastojen osallistuessa voimalaitoksen tavoin verkon loissähkön ja jännitteen säätöön. 

Liittämisvelvollisuus

Ehdotettavat muutokset liittämistä koskevaan sääntelyyn aiheuttavat vähäisiä lisävelvoitteita jakeluverkonhaltijoille. Käytettävissä olevan verkkokapasiteetin ilmoittamisen ennakoidaan aiheuttavan vähäisiä hallinnollisia lisärasitteita ja kustannuksia jakeluverkonhaltijoille, sillä velvoite edellyttää tarvittavan raportoinnin järjestämistä. Jakeluverkonhaltijat tosin seuraavat jo tällä hetkellä käytettävissä olevaa verkkokapasiteettiaan, minkä vuoksi raportointivelvoite rakentuisi jakeluverkonhaltijan jo toteuttaman toiminnan päälle, eikä siten muodostaisi kokonaan uutta, erillistä tehtävää. Myös liittymän tilausten käsittelyn tilasta säännöllisesti annettavat väliaikatiedot aiheuttavat vähäisiä lisärasitteita jakeluverkonhaltijoille, koska niillä olisi jatkossa tarve antaa tällaisia tietoja säännöllisesti. Liittymän tilausten käsittelyn tilasta annettavat tiedot ovat kuitenkin yksinkertaisia ja helposti laadittavia. Toisaalta käytettävissä olevan kapasiteetin ilmoittaminen antaa mahdollisuuksia optimoida verkon tehokasta käyttöä paremman sähkönkäyttöpaikkojen sijoittelun johdosta, mikä vähentää paineita verkon kehittämiselle ja tuottaa siten säästöjä verkonhaltijoille.  

Sääntelyn selkeyttäminen kohtuullisen liittämisajan osalta ei muuta oikeustilaa, mutta poistaisi epäselvyyksiä sen tulkinnassa. Muutoksen ennakoidaan siten tehostavan ja yhdenmukaistavan sääntelyn tulkintaa, ja toisaalta osaltaan nopeuttavan sähkönkäyttöpaikkojen verkkoon liittämistä. Nopeampi ja ennustettavampi liittämisaika parantaisi yritystoiminnan edellytyksiä ja investointikannustimia, kun sähkönkäyttöpaikkoja voitaisiin ennakoida otettavan käyttöön nopeammin. 

Käytettävissä olevan jakelukapasiteetin korkealla maantieteellisellä tarkkuudella tapahtuvan ilmoittamisen ennakoidaan parantavan sähköä tuottavien sekä sitä käyttävien toimijoiden laajamittaisempaa integroimista verkkoon. Optimaalisemmalla sijoittautumisella on mahdollista välttää siirtorajoituksia ja siten voidaan lisätä esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantolaitoksia verkkoon niin, että tällaiset toimijat kykenevät osallistumaan markkinoille paremmin siirtorajoitusten estämättä. Uusiutuvan energian lisääminen vähentää järjestelmän riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Sähkön kulutuksen osalta optimaalisempi sijoittautuminen myös nopeuttaa yritystoiminnan aloittamista uusissa sähkönkäyttöpaikoissa, kun sähkönkäyttöpaikan liittäminen ei edellyttäisi ensiksi verkon vahvistamistoimia. Sijoittautumispäätöksiin vaikuttaa kuitenkin useita muitakin tekijöitä, mikä suhteellistaa edellä mainittuja positiivisia vaikutuksia. 

Esityksellä jätettäisiin soveltamatta sähkömarkkinadirektiivin mahdollistama poikkeama, jonka mukaan velvoite julkaista tieto käytettävissä olevasta kapasiteetista ei koskisi alle 100 000 asiakkaan jakeluverkkoyhtiöitä. Tältä osin hallituksen esitys aiheuttaisi siis pienille jakeluverkkoyhtiöille uutta sääntelytaakkaa. Kapasiteettitietojen julkaiseminen lain edellyttämällä tavalla käytännössä edellyttäisi yrityksissä tietojärjestelmäinvestointia, jonka kustannus pienille jakeluverkkoyhtiöille voidaan arvioida olevan keskimäärin 30 000 euroa, ja lisäksi vuotuiset kustannukset noin 6000 euroa yhtä jakeluverkonhaltijaa kohden. Arvio pitää sisällään ulkoiset hankintakulut sekä yritysten oman järjestelmäkehittämisen. Kustannus ei kuitenkaan ole täysimääräisesti sääntelytaakkaa, sillä investoinnista aiheutuu jakeluverkkoyhtiöille myös liiketaloudellista hyötyä muun muassa sitä kautta, että kapasiteettikyselyihin käytettävä työtaakka kevenee, ja tietojärjestelmäinvestointi mahdollistaa myös erilaiset jatkokehityshankkeet. Arvio onkin, että kuluista noin puolet olisi varsinaista sääntelytaakkaa. Työ- ja elinkeinoministeriön sääntelytaakkalaskurilla arvioituna sääntelyratkaisun taakkavaikutus kaikille alle 100 000 asiakkaan jakeluverkkoyhtiölle (66 yhtiötä) olisi arviolta kertaluontoisesti noin miljoona euroa ja noin 200 000 euroa vuosittain. Kustannus voi kuitenkin olla osalle yrityksistä olennaisesti keskimääräistä suurempi siinä tapauksessa, että markkinoilla saatavilla olevat ratkaisut eivät ole kyseiselle yritykselle soveltuvia. 

4.2.4  4.2.4 Kilpailuvaikutukset

Yhteislaskutus

Sähkömarkkinoilla toimii erilaisia vähittäismyyjiä. Osa vähittäismyyjistä toimii osana konsernia, johon kuuluu myös verkkotoimintaa, kun taas osa toimii puhtaasti sähkön myyntiä harjoittavana yhtiönä. Lisäksi yhtiöt eroavat muun muassa liiketoiminnan laajuuden, toiminnan vakiintuneisuuden sekä omistustaustan osalta.  

Ehdotetun mukaisessa yhteislaskutuksen mallissa jakeluverkonhaltijoilla olisi velvollisuus mahdollistaa yhteislaskutus ja vähittäismyyjillä mahdollisuus tarjota sitä. Koska sähkönmyynti tapahtuu kilpailluilla markkinoilla, kun taas sähkön jakelu on luonnollista monopolitoimintaa, eivät yksittäisen asiakkaan yhteislaskutukseen osallistuvat yritykset ole kilpailuasemassa keskenään. Teoriassa yhdellä jakeluverkonhaltijalla voisi enimmillään olla yhteislaskutukseen liittyvä suhde jokaisen Suomessa toimivan sähkönmyyntiyhtiön kanssa. Osa jakeluverkonhaltijoista toimii osana konsernia, johon kuuluu myös sähkönmyyntitoimintaa. Sähkömarkkinalain 12 luvun mukaan nämä toiminnat tulee kuitenkin olla eriytettyjä toisistaan. Lisäksi ehdotetussa mallissa laskutus tapahtuisi myyntiyhtiössä, jolloin mahdollisesti kilpailullisesti arkaluonteista, asiakaskohtaiset sähkönmyyntihinnat ja –volyymit yhdistävää tietoa ei siirtyisi sähkönmyyntiyhtiöstä mahdollisesti toisen sähkönmyyntiyhtiön kanssa samassa konsernissa toimivalle jakeluverkonhaltijalle.  

Yhteislaskutuksen toteuttamisessa pyritään varmistamaan kilpailuneutraalius myös erilaisten toimijoiden markkinoille pääsyn ja toiminnan mahdollistamisen osalta. Esimerkiksi tarpeettoman korkeat vakuusvaatimukset tai tiukat vakavaraisuusvaatimukset voisivat muodostaa esteen markkinoillepääsylle tai suosia jo vakiintuneita toimijoita ja edelleen vahvistaa niiden asemaa. Ehdotetussa mallissa vähittäismyyjiltä edellytettävät vakuudet olisi sidottu tarveharkintaisuuteen. Vakuuksien muodostamaa markkinoillepääsyn vaikeutumista pyritään puolestaan välttämään sillä, että vakuustarpeen arvioinnissa tulisi huomioida myös vähittäismyyjän sähkönmyyntitoiminnan laajuus tietyn jakeluverkon vastuualueella tulevan kolmen kuukauden ajalta. Sähkönmyyntitoiminnan laajuuden huomioon ottamisen arvioidaan vähentävän ehdotetun mallin kilpailuvaikutuksia myös eri kokoisten vähittäismyyjien välillä.  

Markkinapohjainen kuormanohjaus ja jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen 

Ehdotetuilla markkinapohjaisella loppukäyttäjän kuormanohjauksella ja jakelupalvelujen tariffien yhtenäistämisellä arvioidaan voivan olevan kilpailua edistäviä vaikutuksia niiden edistäessä joustopalvelujen kehittämistä ja tarjoamista. Jakeluverkkoyhtiöiden toteuttamista yö- tai kausisähköohjauksista luopuminen luo mahdollisuuksia kulutusjoustopalveluiden tarjoajille, kun verkkoyhtiöiden ohjauksessa ollut sähkönkulutuksen ohjaus siirtyisi asiakkaiden sähkönmyyjien ja muiden markkinatoimijoiden vastuulle. Lisäksi muutoksen mahdollistamien uusien palvelujen kehittäminen voivat lisätä liiketoimintamahdollisuuksia ja kilpailua tietojärjestelmien toimittajien osalta. Lisääntyvä markkinaehtoinen kulutusjousto auttaa myös hillitsemään sähkömarkkinoiden hintavaihteluita. 

4.2.5  4.2.5 Ympäristövaikutukset

Lisääntyvä jouston hyödyntäminen ja varastointimahdollisuudet parantavat mahdollisuuksia hyödyntää vaihtelevaa, uusiutuvista energianlähteistä peräisin olevaa sähköntuotantoa, mikä puolestaan vähentää tarvetta tukeutua suuren kysynnän tilanteissa ajojärjestyksen mukaisesti käyttöön otettaviin fossiilisiin sähköntuotantomenetelmiin. Näin ollen esitetyillä lainmuutoksilla voi välillisesti olla myönteisiä vaikutuksia puhtaan siirtymän toteutumiseen.  

Ehdotuksella ei kuitenkaan arvioida olevan suoria ympäristövaikutuksia. 

4.2.6  4.2.6 Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset

Esityksen ei arvioida heikentävän perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.  

Esityksen arvioidaan turvaavan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta merkityksellistä oikeusturvaa etenkin esitetyn määräaikaisten sähkönmyyntisopimusten irtisanomismaksua, uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloa ja valitusten käsittelyä koskevan sääntelyn osalta. Lisäksi liittymisjohdon määritelmän tarkennuksen arvioivaan edistävän elinkeinonvapauden toteutumista. 

Sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittamista koskevan ehdotuksen katsotaan liittyvän sopimusvapauteen, rajoittaen mahdollisuutta sopia kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetussa kotimyynnissä tai etämyynnissä tehdyn sopimuksen voimaantulon ajankohdasta. Ehdotuksen ei kuitenkaan alla kappaleessa 12.2.2 esitetyin perusteluin katsota olevan ristiriidassa perusoikeussääntelyn kanssa.  

4.2.7  4.2.7 Viranomaisvaikutukset

Energiavirasto on arvioinut ehdotettujen lainmuutosten kokonaisvaikutuksiksi viraston toimintaan 2 – 2,5 henkilötyövuotta, eli 160 000–200 000 euroa vuodessa. Lisäksi tietojärjestelmien kehityksen arvioidaan aiheuttavan kustannuksia noin 50 000 euroa. Merkittävimpien kustannusvaikutusten arvioidaan syntyvän valvontatehtävistä, yhteislaskutusta koskevan Energiaviraston määräyksen valmistelusta, verkkopalveluiden hinnoitteluun ja hintarakenteisiin liittyvistä tehtävistä sekä sahkonhinta.fi -järjestelmän kehitystarpeista liittyen verkkopalveluhintojen keräämiseen jakelumaksurakenteiden yhtenäistämisen myötä. 

Sähköntoimitussopimusten vertailuvälineestä annettuun lakiin ehdotettavalla muutoksella ei arvioida olevan käytännössä merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Energiavirasto kerää ja julkaisee jo nykyisinkin vähittäismyyjien ostotarjoukset, joilla nämä tarjoutuvat ostamaan loppuasiakkaidensa verkkoon syöttämän sähkön. 

Liittämisvelvollisuutta koskevien viranomaisvaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi, rajautuen lähinnä kyseisten velvoitteiden noudattamisen valvontaan, mikä ei vaatisi erityisiä valvonnan järjestämiseen tai toteuttamiseen liittyviä toimia. 

Valtiontalouden menokehyksissä vuosille 2025–2028 ei ole varattu lisärahoitusta esitettyjen lainmuutosten Energiavirastolle aiheuttamille resurssitarpeille. Hallitus on vuosia 2025–2028 koskevan julkisen talouden suunnitelman yhteydessä todennut, että valtion organisaatioiden tulee varmistaa EU:sta ja kansallisesta lainsäädännöstä tulevien uusien velvoitteiden hoitaminen pääsääntöisesti nykyisten määrärahojen puitteissa. Mahdollisista lisämäärärahoista päätetään osana valtion talousarvioesitystä/julkisen talouden suunnitelmaa. 

Sopimussääntelyä koskevien muutosten sekä yhteislaskutettavien kuluttajasaatavien perintää koskevien säännösten arvioidaan voivan lisätä jonkin verran yhteydenottoja kuluttajaneuvontaan ja kuluttajariitalautakuntaan, mistä ei kuitenkaan arvioida syntyvän tarvetta uusille resursseille. 

4.2.8  4.2.8 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Toimitusvarmuuden parantuminen ja sähkömarkkinoiden tehokkuus

Uusiutuvan, vaihtelevaluonteisen tuuli- ja aurinkosähkön määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti Suomen sähköjärjestelmässä. Vaihtelevan sähköntuotannon määrän arvioidaan lisääntyvän myös jatkossa voimakkaasti. Lämpövoiman väheneminen ja vaihtelevan sähköntuotannon voimakas lisääntyminen johtavat sähköjärjestelmän inertian vähenemiseen ja edellyttävät myös sähköjärjestelmän jouston lisäämistä.  

Ehdotettujen sääntelymuutosten arvioivaan lisäävän jouston hyödyntämistä markkinoilla. Tehopohjainen jakelupalveluiden hinnoittelu muuttaa huipputehoon kohdistuvaa kulutusta kalliimmaksi, ja näin ollen sen arvioidaan siirtävän kulutusta pois huipputehotunneilta ja vähentävän huipputehon tuottamisen edellyttämän kapasiteetin tarvetta. Tehomaksu myös kohdistaisi eri asiakkaiden sähköjärjestelmälle aiheuttamia kustannuksia nykyistä tasapuolisemmin. Markkinapohjaisen kuormanohjauksen arvioidaan edistävän entistä joustavampaa kulutuksen mukauttamista markkinoiden vaihteluihin. Näin voidaan parantaa esimerkiksi sähkön toimitusvarmuutta kulutusjouston lisääntymisen myötä. Markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen siirtyminen lisäisi myös mahdollisuuksia palvelujen kehittämiselle sekä uudelle kilpaillulle toiminnalle sähkömarkkinoilla. 

Sähkömarkkinalakia ehdotetaan tarkennettavaksi myös voimalaitosten ja niiden yhteydessä olevien energiavarastojen muodostamien niin sanottujen hybridiliittymien liittämisen osalta tavalla, joka mahdollistaisi yksiselitteisesti yhden tai useamman voimalaitoksen ja niihin kytkeytyvän yhden tai useamman energiavaraston muodostaman kokonaisuuden liittämisen sähköverkkoon kokonaisuuden yhteisellä liittymisjohdolla. Ehdotuksen arvioidaan käynnistävän nopeasti investoinnit tuuli- ja aurinkovoimalaitosten yhteyteen rakennettaviin energiavarastoihin. Ehdotus edistää tältä osin sähköjärjestelmän joustoa energiavarastojen osallistuessa sähkömarkkinoille, tasoittaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvien voimalaitosten vaihtelevaa tuotantoa häiriötilanteissa, edesauttaa tuuli- ja aurinkosähkön tuottajien tuotantoennusteiden virheiden korjaamista ja tarkentaa siten tuotetun sähkön hinnan määräytymistä sekä vakauttaa suuntaajakytkettyjen voimalaitosten määrän kasvun vaikutuksia sähköjärjestelmän inertian vähenemiseen energiavarastojen osallistuessa voimalaitoksen tavoin verkon loissähkön ja jännitteen säätöön.  

Lisääntynyt joustojen hyödyntäminen voi auttaa välttämään investointeja jakeluverkkojen kapasiteetin lisäämiseen. Kun verkkoja ei tarvitsisi mitoittaa harvinaisten häiriötilanteiden tai kulutuspiikkien mukaan, jakeluverkonhaltijoiden arvioidaan voivan käyttää verkkojaan nykyistä tehokkaammin. Verkon mitoittaminen joustopalvelut huomioiden voi tuoda kustannussäästöjä jakeluverkonhaltijoille ja näin hyötyjä kaikille niiden asiakkaille. Joustopalveluista arvioidaan olevan hyötyä myös jakeluverkkojen toimitusvarmuuden kannalta. Pohjoismaiset jakeluverkkoyhtiöt ovat arvioineet Pohjoismaisen ministerineuvoston teettämässä selvityksessä Nordic Council of Ministers: Demand side flexibility in the Nordic electricity market – From Distribution System Operator Perspective, TemaNord 2017:564, http://norden.diva-portal.org/smash/get/diva2:1164981/FULLTEXT01.pdf vuonna 2017 joustopalveluiden tuovan jakeluverkkoyhtiöille lisäarvoa erityisesti pitkällä aikajänteellä. Suomalaiset jakeluverkkoyhtiöt arvioivat positiivisten vaikutusten kohdistuvan erityisesti alemmille verkkotasoille, joilla jousto voisi tasata kulutuspiikkejä ja siten olla eduksi jakeluverkon siirtorajoitusten hallinnassa. Elokuussa 2021 voimaan tulleet kehittämisvelvollisuuden muutokset huomioiden jouston avulla voitaisiin tulevaisuudessa lykätä tai välttää kokonaan siirtokapasiteettia kasvattavia investointeja. Nykyinen sähkönjakeluverkko on kuitenkin mitoitettu pääsääntöisesti melko vahvaksi johtuen sähkölämmityksen suuresta osuudesta ja myös sähkönsiirtoteknisistä syistä. Joustojen laajemman hyödyntämisen tuomien pitkän aikavälin taloudellisten säästöjen suuruuden arviointi on kuitenkin hankalaa. Investointitarpeen ja –kustannusten väheneminen voisi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa myös siirtohintoja alentavasti.  

Lyhyemmillä liittämisajoilla nopeutetaan sähkömarkkinoiden kehitystä kohti hajautetumpaa ja puhtaampaa sähköntuotantoa ja irtautumista fossiilisista polttoaineista. Lyhyemmät kytkentäajat mahdollistavat sähkön tuotannosta johtuvia hintavaihteluita tasaavien ja verkon toimintavarmuutta parantavien järjestelmien, kuten energiavarastojen, nopeampaa kytkemistä verkkoon. 

Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotuksilla ei ole merkittäviä vaikutuksia ihmisten tai ihmisryhmien yhdenvertaisuuteen sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 

5.1.1  5.1.1 Yhteislaskutus

Ehdotettu lainsäädäntö jättäisi kunkin myyjäyhtiön valittavaksi, millaisia laskutusmalleja se haluaa tarjota. Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää, että vähittäismyyjälle olisi aina pakollista tarjota vähintään joko erillislaskua tai yhteislaskua taikka molempia. Pakollisen yhteislaskutuksen hyötynä olisi pienemmät kustannukset, sillä päällekkäisiä laskutusjärjestelmiä ei tarvittaisi, kun jakeluverkonhaltijat voisivat luopua laskutuksesta kokonaan. Pakollisessa yhteislaskutuksessa kaikki loppukäyttäjät tai mallin rajauksesta riippuen ainoastaan kuluttajat saisivat yhden yhdistetyn laskun, jossa on sekä sähkönjakelun että sähkönmyynnin kustannukset. 

Tarjottavien laskutusmallien valinnan jättämisen myyntiyhtiöiden harkintaan arvioidaan kuitenkin soveltuvan kilpailluille markkinoille, jossa vähittäismyyjät toimivat, ja joissa asiakas voi halutessaan valita sähkönmyyntiyhtiön myös laskutusmalliin liittyvin perustein. Yhtiöt voivat näin arvioida oman liiketoimintamallinsa lähtökohdista, kannattaako niiden tarjota pelkkää erillislaskutusta tai yhteislaskutusta vai molempia. Lisäksi malli, jossa yhteislaskutus olisi vähittäismyyjille pakollista, ja lisäksi myyjien edellytettäisiin asettavan vakuus jakeluverkonhaltijan saatavien turvaamiseksi, voisi osoittautua haasteelliseksi uusien yritysten markkinoillepääsyn suhteen.  

Yhteislaskutus voitaisiin toteuttaa erilaisin mallein myös sen osalta, onko asiakkaalla erilliset myynti- ja verkkopalvelusopimukset vai yksi integroitu sopimus. Integroidussa sopimusmallista asiakkaalla on sopimus ainoastaan sähkönmyyjän kanssa ilman suoraa sopimussuhdetta jakeluverkonhaltijaan, joka kuitenkin vastaa mittarin lukemisesta sekä muista verkonhaltijan velvoitteista. Luottotappioriski asiakkaasta on pääsääntöisesti sähkönmyyjällä tai sitten se on jaettu myyjän ja jakeluverkonhaltijan välillä niin, että myyjä voi saada hyvitystä jakeluverkonhaltijalta maksamattomista sähkönjakelun kustannuksista. Kyseinen järjestelmä tarkoittaisi merkittävää muutosta Suomessa käytössä olevaan sähkömarkkinoiden toimintamalliin. Tältä osin nähdään perustellumpana ehdotuksen mukainen yhteislaskutuksen malli, jossa muutos rajautuu laskutuskäytäntöön.  

Ehdotuksen mukaan yhteislaskutusta voisi tarjota loppukäyttäjille, joiden sähkönkäyttöpaikka on varustettu enintään 3 x 63 ampeerin pääsulakkeella tai jonka sähkönkäyttöpaikkaan ostetaan sähköä enintään 100 000 kilowattituntia vuodessa. Vaihtoehtona rajaukselle voitaisiin nähdä malli, jossa myyjällä olisi halutessaan mahdollisuus tarjota yhteislaskutusta myös kyseiset rajat ylittäville loppukäyttäjille. Ratkaisun osalta ongelmalliseksi arvioidaan kuitenkin se, että vähittäismyyjän päätöksestä tapahtuva yhteislaskutuksen laajentaminen suurempiin loppukäyttäjiin tarkoittaisi käytännössä jakeluverkonhaltijan yhteislaskutukseen liittyvän luottoriskin yksipuolista kasvattamista.  

Ehdotetun mallisessa yhteislaskutuksessa jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välillä sovellettavat ehdot määriteltäisiin lainsäädännössä ja Energiaviraston määräyksellään vahvistamissa yleisissä ehdoissa. Yhteislaskutuksen tehokkaan ja tasapuolisen toteuttamisen osalta olisi perusteltua, että keskeisten ehtojen määrittely ei jäisi yksittäisten jakeluverkonhaltijoiden ja vähittäismyyjien välisten sopimusten varaan. Älyverkkotyöryhmän ja älyverkkoforumin keskusteluissa esillä oli lisäksi malli, jossa tarkemmat ehdot määriteltäisiin toimialan tekemällä puitesopimuksella. Kilpailuneutraliteetin näkökulmasta puitesopimuksen laatiminen tulisi olla verkonhaltijoiden tehtävä, sillä nämä eivät luonnollisina monopoleina ole keskenään kilpailevassa asemassa. Tällöin huomioitava olisi kuitenkin se, että olisivatko jakeluverkonhaltijan kanssa samassa konsernissa toimivat myyntiyhtiöt kilpailullisesti erilaisessa asemassa verrattuna itsenäisiin myyntiyhtiöihin. Kuitenkin myös puitesopimusjärjestely edellyttäisi, että yhteislaskutuksen keskeiset piirteet sekä toimijoiden oikeudet ja velvoitteet olisi säännelty laissa, asetuksissa tai Energiaviraston vahvistamissa ehdoissa. Näin ollen arvioidaan, että puitesopimuksen rooli jäisi mallissa verrattain vähäiseksi, ja sen hyödyt suhteessa hallinnolliseen taakkaan ja mahdollisiin kilpailuneutraliteettikysymyksiin mahdollisesti rajallisiksi.  

Ehdotetussa mallissa jakeluverkonhaltija voisi tiettyjen ehtojen täyttyessä edellyttää vähittäismyyjää asettamaan vakuuden turvaamaan jakeluverkonhaltijan yhteislaskutukseen liittyviä saatavia. Vaihtoehtoisesti vakuus voitaisiin edellyttää tasapuolisesti kaikilta yhteislaskutukseen osallistuvilta vähittäismyyjiltä. Suoraan kaikkiin vähittäismyyjiin kohdistuvan vakuusvaateen arvioidaan kuitenkin aiheuttavan turhia kustannuksia, jotka lopulta siirtyisivät asiakkaiden maksettavaksi. Lisäksi automaattinen velvoite vakuuden asettamiseksi voisi vaikeuttaa uusien toimijoiden markkinoille tuloa. Tarveperusteinen vakuus nähdään näiltä osin perustellumpana ratkaisuna.  

Älyverkkotyöryhmän ja älyverkkoforumin keskusteluissa oli esillä ehdotus, jossa vakuustarpeen arviointi, laskenta ja päivitys tapahtuisi keskistetysti esimerkiksi Datahubissa, josta myyntiyhtiökohtainen tieto olisi jakeluverkonhaltijan noudettavissa. Vaikka malli voisi tuoda tehokkuushyötyjä, muodostuisi ongelmaksi se, että käytännössä Datahubiin syntyisi tällöin vähittäismyyjiä koskeva luottorekisteri.  

Vakuuksien hallinnointiin voidaan nähdä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Keskusteluissa on esimerkiksi noussut esiin ehdotus, jonka mukaan tehtävä olisi keskitetty viranomaiselle. Koska vapaaehtoinen yhteislaskutus voidaan nähdä vähittäismyyjien kilpailtuun liiketoimintaan liittyvänä toimena, eivätkä kaikki vähittäismyyjät välttämättä ota yhteislaskutusta käyttöön eikä kaikilta vaadittaisi vakuutta, tulisi tällöin julkisin varoin katettavaksi osaa vähittäismyyjistä koskevan järjestelmän perustamis- ja hallinnointikulut. Vakuuksien ohella älyverkkotyöryhmän asiantuntijakuulemisissa esillä on ollut esimerkiksi talletussuojarahaston tyyppinen vakuusrahasto, jota kaikki vähittäismyyjät rahoittaisivat. Kyseinen malli soveltuisi kuitenkin huonosti vapaaehtoiseen yhteislaskutukseen. Lisäksi kaikki vähittäismyyjät vastaisivat tällöin yhteisvastuullisesti mahdollisesta yksittäisen vähittäismyyjän maksulaiminlyönnistä. Lisäksi Älyverkkoforumin asiantuntijakuulemisissa nostetiin esille vakavaraisuusvaatimusten käyttö vakuuksien sijasta. Pelkän vakavaraisuusvaatimuksen käyttö voisi kuitenkin sulkea yhteislaskutuksen piiristä vähittäismyyjiä, joiden vakavaraisuus on heikko, eivätkä vähittäismyyjät voisi vaikuttaa tilanteeseen samoin kuin ehdotetussa mallissa asettamalla vakuuksia.  

5.1.2  5.1.2 Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen

Nykytilanteessa sähkömarkkinalain 54 §:ssä ei määritellä sähkönjakelupalvelujen hintakomponentteja tai –rakenteita. Käytännössä jakelumaksut ovat kuitenkin jo nyt koostuneet perusmaksusta ja energiamaksusta sekä tehomaksusta etenkin suurempien sähkönkäyttäjien osalta. Lisäksi suurilla sähkönkäyttäjillä jakelumaksuun on voinut sisältyä loistehokomponentti. Hintarakenteet ja aikajaotukset voivat vaihdella yhtiökohtaisesti, mikä voi vaikeuttaa esimerkiksi joustopalvelujen kehittämistä.  

Ehdotettu sääntely jättäisi edelleen verkonhaltijan harkintaan sen, mitä jakelumaksutyyppejä se tarjoaa, ja edellyttäisi, että loppukäyttäjille tulee tarjota näiden tarpeisiin soveltuvia, aikajaotukseltaan ja hintarakenteeltaan erilaisia sähkönjakelupalvelutuotteita. Esimerkiksi siirtyminen sähkön jakelumaksuissa pelkästään muuttuviin maksuihin tarkoittaisi, että suuret sähkönkäyttäjät maksaisivat perusteettomasti pienemmän kulutuksen omaavien käyttäjien kustannuksia. Toisaalta pelkästään kiinteisiin maksuihin perustuva järjestelmä kohdistaisi hintarasitetta perusteettomasti pieniin käyttäjiin.  

Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistämisestä on ehdotettu määrättävän tarkemmin Energiaviraston määräyksellä lainsäädäntöön asetettujen tariffirakenteiden mukaisesti. Toisena vaihtoehtona sääntelytasolle tarkasteltiin jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistämistä valtioneuvoston asetuksella. Jos tariffirakenteesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ongelmaksi nousisi sähkömarkkinadirektiivin vaatimus Energiaviraston riippumattomuudesta ratkaista direktiivillä sääntelyviranomaisen tehtäväksi säädettyjä kysymyksiä. Yksi keskeisimmistä sääntelyviranomaiselle direktiivin nojalla annettavista tehtävistä on vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien mukaisesti siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät tai molemmat. Unionin tuomioistuin on antanut useita ratkaisuja kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuuteen tariffien tai niiden laskentamenetelmien vahvistamista koskien (mm. asiat C-274/08 komissio v Ruotsi , C-474/08 komissio v Belgia , C-771/18 komissio v Unkari , C-718/18 komissio v Saksa ). Sääntelyviranomaiselle sähkömarkkinadirektiiveissä annettu toimivalta estää sen, että verkkopalvelumaksujen yksityiskohtaiset laskentamenetelmät määritettäisiin kansallisesti laissa tai asetuksessa.  

5.1.3  5.1.3 Markkinapohjainen kuormanohjaus

Nykyisin yleisesti käytössä olevan yö-päivä -ohjauksen vaikutus loppukäyttäjän sähköenergiakustannuksiin voi vähentyä sähkön markkinahinnan vaihteluiden yleistyessä ja erittäin edullisten hintojen esiintyessä myös päiväaikaan. Markkinapohjainen kuormanohjaus mahdollistaakin joustavamman kulutuksen reagoinnin hinnanvaihteluihin etenkin niille asiakkaille, jotka nyt ovat yö-päivä ohjauksen piirissä.  

Älyverkkotyöryhmä linjasi, että kulutusjouston tulisi olla kilpailtua liiketoimintaa. Täysi luopuminen jakeluverkonhaltijoiden kuormanohjauksesta ilman järjestelmän kehittämistä markkinaehtoisen mallin toteuttamiseksi voisi johtaa siihen, että kulutuksen ajoittumisesta saatavia joustohyötyjä menetettäisiin, ja kulutus ajoittuisi aiempaa vähemmän esimerkiksi yöaikaan. Vastaavasti kulutusjoustosta saatava hyöty menetettäisiin, jos jakeluverkonhaltijan kuormanohjauksesta luovuttaisiin kokonaisuudessaan. Tällöin kuormanohjauksen hyödyntäminen jäisi sen varaan, että loppukäyttäjä aktivoisi markkinapohjaisen kuormanohjauksen.  

Kuluttajat ovat ottaneet jo laajassa mittakaavassa käyttöön muita kuin mittarin kautta tehtäviä keinoja omien kuormiensa ohjaamiseen. Muut keinot vaihtelevat yksinkertaisista kellokytkimistä laajoihin kotiautomaatioratkaisuihin. Näille kaikille vaihtoehdoille on edelleen paikkansa. Älymittarin kautta toteutettava markkinapohjainen kuormanohjaus toisi yksinkertaisen ja edullisen vaihtoehdon etenkin niille asiakkaille, joilla on jo nyt kytkettynä kuormia yö-päivä –ohjauksessa, tai kohteissa, jossa kytkentä on yksinkertaista toteuttaa. 

Ehdotuksessa Datahubin tehtäväksi määriteltäisiin kuormanohjausrajapinnan ylläpitäminen. Fingrid Oyj:n järjestämässä kuormanohjausrajapinnan määrittelyä selvittäneessä työryhmässä esillä oli myös vaihtoehto Datahubista erillään toteutettavasta Joustohubista. Eri toteutusvaihtoehdot arvioitiin kuitenkin työryhmässä laadullisesti riittävän hyviksi, eikä niihin katsottu liittyvän merkittäviä laadullisia eroja. Joustohub nähtiin hyvänä vaihtoehtona sen vuoksi, ettei siihen liittyisi jo olemassa olevien järjestelmien asettamia teknisiä ja aikataulullisia rajoitteita. Toisaalta rajapinnan toteutumiseen ja vastuutahoon arvioitiin liittyvän epävarmuuksia. Lisäksi rajapinnan toteuttaminen erillisen Joustohubin kautta arvioitiin merkittävästi kalliimmaksi vaihtoehdoksi kuin rajapinnan toteuttaminen Datahubissa.  

5.1.4  5.1.4 Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittaminen

Kuluttaja-asiamies ehdotti sähkönmyyntisopimusten voimaantuloajan rajoittamiselle vaihtoehtona sitä, että kuluttaja voisi saada uuden sopimuksen raukeamaan, jos aiempi määräaikainen sopimus estäisi sen voimaantulon. Ratkaisu edellyttäisi kuitenkin kuluttajalta aktiivista toimintaa sopimuksen rauettamiseksi, ja ehdotuksen mukaisen uuden sopimuksen voimaantuloajan rajoittamisen katsotaankin olevan kuluttajan kannalta selkeämpi vaihtoehto. Koska sopimuksen raukeamisen vaatimista olisi haastavaa sitoa tiettyyn ajankohtaan, lisäisi tämä epäselvyyttä myös vähittäismyyjän osalta.  

5.1.5  5.1.5 Määräaikaisen sopimuksen irtisanomismaksun sääntely

Yleisten sähkönmyyntiehtojen (SME 2014) 10.3 kohdan mukaan määräaikaisen myyntisopimuksen päättyessä käyttäjästä johtuvasta syystä ennen määräaikaa muissa kuin ehtojen kohdissa 10.2.1—10.2.5 mainituissa tilanteissa on myyjällä oikeus periä käyttäjältä kohtuullinen sopimussakko, jos siitä ja sen määrästä on yksilöllisessä myyntisopimuksessa erikseen sovittu. Ehdotettua uutta 92 a §:ää pääosin vastaavaa ehtoa on näin ollen käytännössä jo sovellettu osana yleisiä sähkönmyyntiehtoja. Asian merkittävyyden ja irtisanomismaksujen kuluttajiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten vuoksi katsotaan kuitenkin, että asiasta on syytä säätää lain tasolla.  

5.1.6  5.1.6 Liittymisjohdon määritelmä

Energiavarastojen liittämistä koskevan ehdotuksen vaihtoehtona on jättää sähkömarkkinalain 3 §:n 5 kohdan liittymisjohdon määritelmä ennalleen. Vaihtoehdon vaikutuksena on, ettei voimalaitosten yhteyteen rakenneta samaan liittymään energiavarastoja. Vaihtoehdossa ehdotetun muutoksen positiiviset vaikutukset Suomen sähköjärjestelmään jäisivät saavuttamatta. Erilliset akkuvarastot vaikuttaisivat tällöin sähköjärjestelmässä tasasähköä tuottavien voimalaitosten tapaan. 

5.1.7  5.1.7 Korvaus verkkoon syötetystä uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä

RED II –direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa joko yksin tai aggregaattorien kautta, on oikeus saada verkkoon syöttämästään uusiutuvista energialähteistä itse tuottamastaan sähköstä korvaus, tapauksen mukaan myös tukijärjestelmien välityksellä, joka vastaa syötetyn sähkön markkina-arvoa ja jossa voidaan ottaa huomioon sen pitkän aikavälin arvo sähköverkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Direktiivin velvoite voitaisiin vaihtoehtoisesti panna täytäntöön myös vähittäismyyjille asetettavan ostovelvoitteen muodossa. Ostovelvoite voitaisiin toteuttaa joko markkinahintaan tai vaihtoehtoisesti säänneltyyn hintaan ja tukijärjestelmään perustuen. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole Suomessa tarpeen, koska kilpailevien vähittäismyyjien markkinaehtoisia ostotarjouksia on loppuasiakkaiden saatavilla useita kymmeniä vaihtoehtoja. Vaihtoehtoiset järjestelmät jäykistäisivät nykyisin hyvin toimivaa markkinaa. Lisäksi tällaiset sääntelyyn tai valtiontukeen perustuvat järjestelmät aiheuttaisivat ylimääräisiä kustannuksia valtiolle. 

5.1.8  5.1.8 Liittämisvelvollisuus

Käytettävissä olevan verkkokapasiteetin julkaisemisen sekä liittämispyyntöjen tilasta annettavien tietojen osalta direktiivi mahdollistaisi säätää kansallisesti, ettei mainittuja velvoitteita sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on vähemmän kuin 100 000 verkkoon liitettyä asiakasta tai jotka toimittavat sähköä pieniin erillisiin verkkoihin. Jäsenvaltio voisi soveltaa myös pienempää kynnysarvoa. Kansallisen liikkumavaran käyttö kuitenkin rajoittuu integroituneisiin sähköalan yrityksiin, jollaisia Suomessa on vain osa jakeluverkonhaltijoista. Tämän vuoksi kansallisen liikkumavaran käyttö johtaisi jakeluverkonhaltijoiden ja niiden asiakkaiden asettamiseen erilaiseen asemaan, mikä ei olisi perusteltua. 

5.2.1  5.2.1 Yhteislaskutus

Ruotsi

Ruotsissa loppukäyttäjä tekee erilliset sopimukset sähkönmyynnistä ja –jakelusta. Yhteislaskutuksen käyttö on mahdollista perustuen loppukäyttäjän sekä sähkönmyyjän tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan verkkoyhtiön tai kolmannen, välikätenä toimivan osapuolen väliseen vapaaehtoiseen sopimukseen. Viranomainen ei valvo kyseisten sopimusten tekemistä tai niissä sovellettavia ehtoja. Yhteislaskutuksissa loppukäyttäjä maksaa koko laskun sähkönmyyjälle, joka tilittää verkkoyhtiölle tämän osuuden. Yhteislaskutus on tavanomaista erityisesti tilanteissa, joissa verkkoyhtiö ja sähkönmyyjä kuuluvat samaan konserniin. 

Ruotsissa ei käytetä vakuuksia osana yhteislaskutuksen riskienhallintaa. Mikäli sähkönmyyjä ei maksa verkkoyhtiölle sähkönsiirtoa koskevaa osuutta, verkkoyhtiö voi vaatia suoritusta loppukäyttäjältä, joka voi puolestaan vaatia suoritusta sähkönmyyjältä. 

Valvontaviranomainen teki ehdotuksen sähkölainsäädännön kehittämisestä vuonna 2017, jonka osana ehdotettiin pakollista yhteislaskutusta. Kyseisessä mallissa asiakas tekisi edelleen erilliset sopimukset verkkoyhtiön ja sähkönmyyjän kanssa. Sähkönmyyjä toimisi verkkoyhtiön edustajana ja laskuttaisi loppukäyttäjää sekä sähkönmyynnistä että -siirrosta, joiden vaikutus laskun loppusummaan tulisi laskulla eritellä selkeästi. Mallissa verkkoyhtiö olisi velvollinen suostumaan yhteislaskutukseen sähköntoimittajan pyynnöstä. Luottoriskin asiakkaan maksamattomuudesta kantaisi sähkönmyyjä, myös verkkoyhtiön osalta. Jos olisi perusteltuja syitä uskoa, ettei sähkönmyyjä maksaisi verkkoyhtiölle sille kuuluvaa osuutta, voisi verkkoyhtiö vaatia ennakkosuoritusta sähkönmyyjältä. Lisäksi olisi mahdollista päättää sähkönmyyjän oikeus myydä sähköä sellaisiin sähkönkäyttöpaikkoihin, joissa sähkönmyyjä ei maksaisi verkkoyhtiölle kuuluvaa osuutta. 

Norja

Norjassa on mahdollisuus yhteislaskutukseen, josta on myös voimassa olevaa sääntelyä kotitalousasiakkaiden osalta. Yhteislaskutus perustuu verkkoyhtiön ja sähkönmyyjän väliseen sopimukseen. Sellaisten verkkoyhtiöiden, jotka haluavat tarjota yhteislaskutuksen mahdollisuutta, on tarjottava sitä yhdenvertaisin ja syrjimättömin ehdoin kaikille halukkaille sähkönmyyjille. Lisäksi sähkönmyyjän on tarjottava yhteislaskutusta kaikille niille kotitalousasiakkaille, jotka on yhdistetty sellaisen verkkoyhtiön verkkoon, jonka kanssa sähkönmyyjällä on voimassa oleva sopimus yhteislaskutuksesta. Viranomainen valvoo sääntelyn noudattamista. 

Verkkoyhtiö päättää siitä, vaatiiko se vakuuksia sähkönmyyjältä. Mikäli se vaatii vakuuksia, samaa on vaadittava yhtäläisin ehdoin jokaiselta verkkoyhtiön piirissä toimivalta sähkönmyyjältä. Mahdollisissa vakuusjärjestelyissä sähkönmyyjä antaa pankkitakauksen, joka voi määrältään vastata enintään sähkönmyyjän asiakkaana olevien kuluttajien mittauspisteiden kuukausittaista keskimääräistä verkkotariffien summaa. Viranomainen vahvistaa, mikä on keskimääräinen verkkotariffi. 

Jos sähkönmyyjä ei maksa verkkoyhtiön saatavaa yhdeksän päivän kuluessa maksumuistutuksesta, verkkoyhtiö voi irtisanoa sopimuksen. Lisäksi kumpikin kyseisen sopimuksen osapuoli voi irtisanoa sopimuksen, jos vastapuoli ei noudata yhteislaskutusta koskevaa sääntelyä. 

Tanska

Tanskassa on käytössä yhden laskun malli, eikä siitä ole mahdollista poiketa. Loppukäyttäjä tekee sopimuksen vain sähkönmyyjän kanssa, joka puolestaan ostaa verkkoyhtiön palvelut. Verkkoyhtiö on siten sopimussuhteessa vain sähkönmyyjän kanssa eikä se voi periä saataviaan loppuasiakkaalta. Myös sähköveron tilittämisvelvollisuus on siirretty verkkoyhtiöltä sähkönmyyjille. Verkkoyhtiön ja sähkönmyyjän välinen sopimus pohjautuu molempia osapuolia edustavan energiayhdistyksen vakiosopimukseen, ja verkkoyhtiöt toimittavat lopulliset sopimukset viranomaiselle (Danish Utility Regulator) hyväksyttäväksi. 

Verkkoyhtiö voi tietyin vakiosopimuksessa sovituin edellytyksin vaatia vakuuksia sähkönmyyjältä. Perusteet liittyvät vähäistä suurempien saatavien toistuviin viivästymisiin tai vähäistä suuremman yksittäisen saatavan maksamattomuuteen useammista muistutuksista huolimatta, matalaan luottoluokitukseen, negatiiviseen omaan pääomaan ja tiettyihin muihin kirjanpidollisiin tai tilintarkastukseen liittyviin puutteisiin. Vakuusarviointi ja -järjestelyt toteutuvat sähkönmyyjän ja verkkoyhtiön kahdenvälisessä menettelyssä. Verkkoyhtiö voisi käyttää vakuutta, mikäli sähkönmyyjä ei ole suorittanut verkkoyhtiölle kuuluvaa osuutta eräpäivään mennessä, ja vaatia sähkönmyyjää täydentämään vakuuden käytetyltä osaltaan. 

Verkkoyhtiöt jakavat tietoja sähkönmyyjien kanssa palveluhubissa, joka on pakollinen markkinoilla toimiville sähkönmyyjille. Riskienhallintajärjestelyyn sisältyy verkkoyhtiön mahdollisuus pyytää hubia tarvittaessa poistamaan sähkönmyyjä verkkoalueelta. 

Saksa

Saksassa verkkoyhtiön ja verkon käyttäjän välinen suhde määräytyy verkon käyttöä koskevan sopimuksen ja toimittajaa koskevan puitesopimuksen pohjalta. Verkon käyttöä koskeva sopimus perustuu Saksan sääntelyviranomaisen Bundesnetzagentur (BNetzA) määrittelemään standardiin. Sopimuksessa verkon käyttäjä voi olla toimittaja tai loppukäyttäjä. Tyypillisesti kyse on suuremmista yhtiöasiakkaista, sillä kotitalousasiakkaat ja rajatummin sähköä kuluttavat muut loppukäyttäjät eivät tavallisesti solmi erillistä verkon käyttöä koskevaa sopimusta, vaan heidän sopimuksensa sähkönmyyjän kanssa kattaa mainitun puitesopimuksen myötä myös sähköverkon käytön. Yhteislaskutuksessa on eriteltävä verkkoyhtiölle ja sähkönmyyjälle kuuluvat osuudet. Sen sijaan enemmän sähköä käyttävillä loppukäyttäjillä voi siten olla erilliset sähkönmyynti- ja verkkosopimukset. Puitesopimuksessa ei edellytetä sähkönmyyjiltä vakuuksia, mutta tästä on mahdollista poiketa kahdenvälisin sopimuksin. 

Energiaviraston selvitys vuonna 2021

Energiavirasto on vuonna 2021 kartoittanut muiden maiden yhteislaskutusta koskevia käytäntöjä Euroopan maiden energiaregulaattoreille tehdyllä sähköpostikyselyllä. Kyselyyn vastasi 11 maata, ja kaikissa vastanneissa maissa käytössä olleet mallit erosivat toisistaan. Useimmiten yhteislaskutus liittyi tilanteeseen, jossa asiakas tekee yhden sopimuksen, joka kattaa yhtäältä sähkön myynnin sekä sen jakelun, mutta se oli joissain tapauksissa mahdollista myös tilanteissa, joissa on tehty erilliset sopimukset. Yhteislaskutuksen mahdollistaminen oli verkonhaltijoille pakollista Alankomaissa, Kroatiassa ja Unkarissa.  

Pääsääntöisesti yhteislaskutusta oli mahdollista soveltaa rajoituksetta eri asiakasryhmiin, mutta neljässä maassa oikeus oli rajattu vain kotitalousasiakkaille ja/tai pienille yritysasiakkaille. Energiaviraston selvityksen mukaan erityisiä vakavaraisuusvaatimuksia ei ollut asetettu yhdessäkään maassa. Tavanomaisesti sähkönmyyjä vastasi asiakkaan luottotappioista sekä tähän kohdistuvista perintätoimista, samoin kuin loppukäyttäjän vakuusvaatimuksista. Itävallassa, jossa käytössä oli vapaaehtoinen yhteislaskutus, sen sijaan luottotappiot jaettiin erillisten sähkönmyynti- ja verkkosopimusten osoittamassa suhteessa, ja puolestaan Kroatiassa, jossa yhteislaskutus oli pakollista, luottotappioiden jakamisesta sovittiin erikseen sähkönmyyjän ja verkkoyhtiön välisessä sopimuksessa. 

Useassa maassa verkonhaltijoiden ja myyjien puite- tai kahdenväliset sopimukset määrittävät verkkopalvelumaksujen tilitystä myyjiltä verkonhaltijoille sekä verkonhaltijan saatavien turvaamista koskevat menettelytavat. Kyselyn perusteella yleisin saatavien turvaamisjärjestely on vakuusmenettely, jonka yksityiskohdat vaihtelevat maittain. 

5.2.2  5.2.2 Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen ja tehotariffit

Euroopassa tariffirakenteet koostuvat pääosin kolmesta komponentista: energiakomponentista (€/kWh), tehokomponentista (€/kW) ja kiinteästä komponentista (€/vuosi). Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) raportin ACER: Report on Distribution Tariff Methodologies in Europe. February 2021, . https://acer.europa.eu/sites/default/files/documents/Publications/ACER%20Report%20on%20D-Tariff%20Methodologies.pdf mukaan valtaosassa EU:n jäsenvaltioita on käytössä joko energiakomponentin ja kiinteän komponentin tai tehokomponentin ja energiakomponentin yhdistelmä. Kolmessa jäsenvaltiossa on käytössä vain energiakomponentti kaikille loppukäyttäjille, kun taas missään jäsenvaltiossa ei ole käytössä vain tehokomponenttia tai pelkkää kiinteää maksua. Tehokomponenttia sovelletaan osana jakelumaksua kaikille loppukäyttäjäryhmille Kroatiassa, Tšekissä, Kreikassa, Latviassa, Portugalissa, Slovakiassa, Sloveniassa, Espanjassa, Ranskassa, Maltalla, Alankomaissa ja Puolassa. Lisäksi joissain jäsenvaltioissa, kuten Suomessakin, tehokomponentti on voinut olla käytössä osalla loppukäyttäjistä. Pääosassa jäsenvaltioita energiakomponentilla on ollut suurempi painoarvo kuin tehokomponentilla, kun taas kiinteän komponentin osuus on kaikissa jäsenvaltioissa ollut vähäisempi.  

Sekä energia- että tehopohjaisilla komponenteilla on kuitenkin monia mahdollisia malleja. Aikajaotellut tariffit ovat pohjoismaista olleet yleisimmin käytössä Suomessa. Muualla Euroopassa aikajaoteltuja tariffeja on käytetty esimerkiksi Ranskassa, Iso-Britanniassa sekä Saksassa. Tehokomponentin määrittelyssä on EU-jäsenvaltioissa hyödynnetty esimerkiksi käytettyä maksimitehoa (ml. tiettyyn ajankohtaan sidottu) tai sopimukseen tai liittymän enimmäistehoa.  

Esimerkiksi Ranskassa käyttöaika- ja vaihtuvahuipputariffeja on käytetty 50 vuoden ajan useilla jännitetasoilla päivittäisen ja kausiluonteisen huipun ajamiseen. Yhdessä ohjatun vedenlämmityksen kanssa nämä tariffit ovat siirtäneet noin 10 GW kulutuksen aamun ruuhka-ajasta yöhön. Keskijännitetasolla verkkotariffeilla on viisi ajanjaksoa: vuosihuippu, korkea sesonkihuippu, matala sesonkihuippu ja sesonkiaika ruuhkahuippujen ulkopuolella (matala ja kokea sesonki). Tutkimukset viittaavat siihen, että keskijännitetasolla paikalliset ja kansalliset huippupäivät ovat samat 80–90% ajasta. 

Ruotsi

Ruotsissa pienasiakkaiden jakelumaksut ovat historiallisesti sisältäneet kiinteän, sulakkeen kokoon perustuvan komponentin ja energiakomponentin. Suurimmalle osalle asiakkaita – koskien lähinnä niitä, joiden kulutus on pienehköä – tariffi ei sisällä aikajaottelua. Tehotariffi on kuitenkin lisännyt suosiotaan. Vuoden 2023 tariffitiedoissa 26 verkonhaltijaa ilmoitti tarjonneensa tehokomponenttisia tariffeja asiakkaille, joiden sulake on 63A tai pienempi. Suuremmille asiakkaille tehotariffi on sulakepohjaista kiinteää maksua yleisempi. Tehoperusteisissa tariffeissa on usein jonkinlainen aikajaottelu, joko kauden tai vuorokaudenajan mukaan. Viime aikoina Ruotsissa verkkokapasiteetin pula on alkanut vaivata paikallisesti kasvualueilla. Paikallinen energiamarkkinaviranomainen ( Energimarknadsinspektion ) on huomannut, että yksi tapa vähentää kapasiteetin puutetta ja käyttää verkkoa tehokkaammin on soveltaa kustannuksia heijastavia tariffeja, joilla on korkea ajallinen ja maantieteellinen erottelukyky.  

Ruotsin energiaviranomainen antoi maaliskuussa 2022 sääntelyä sovellettavista tariffimalleista. Sääntelyn soveltaminen alkaa viimeistään tammikuussa 2027. Uuden sääntelyn mukaan verkkotariffien on koostuttava neljästä osiosta. Ensimmäinen näistä on sähkön siirron marginaalikustannukseen pohjautuva kilowattituntiperusteinen energiamaksu, jonka suuruus voi vaihdella siirron kustannusten vaihteluiden mukaisesti eri aikoina. Toisena komponenttina on tulevia kuluja kattava tehomaksu, jonka on vaihdeltava huomioiden mitatut tehovaihtelut eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Kolmanneksi tariffien on sisällettävä kiinteä asiakasmaksu, jonka on heijastettava verkkoyhtiölle kustakin asiakkaasta tai asiakasryhmästä erityisesti syntyviä kuluja muun ohella mittauksen ja raportoinnin asiakaskohtaiset vaihtelut huomioiden. Tariffin viimeinen komponentti on jäännöserä, johon sisällytetään ne kustannukset, jotka eivät tule katetuksi kolmessa ensiksi mainitussa komponentissa, ja mahdollisuuksien mukaan se olisi perittävä kiinteämääräisenä tilausmaksuna, perustuen joko asiakkaan sulakekokoon tai tilattuun tehoon. 

Norja 

Norjassa jakelumaksut sisältävät energiakomponentin ja kiinteän osan. Energiakomponentti kohdistetaan kaikille verkonkäyttäjille ja sillä katetaan verkon siirtohäviöistä johtuva marginaalitappio. Komponentin on oltava aikajaoteltu päiväajan sekä yö- ja viikonloppuaikojen tariffeiksi ja ne määritetään sekä julkaistaan kerrallaan vuodeksi eteenpäin. Jakeluverkossa olevan loppukäyttäjän energiakomponenttiin voidaan sisällyttää myös muita verkon toimintaan liittyviä kiinteitä kustannuksia. Heinäkuun 2024 jälkeen energiakomponentin osuus ei saa ylittää 50 prosenttia verkkoyhtiön kultakin asiakasryhmältä saamista kokonaistuloista. 

Energiakomponentti ei kuitenkaan yksinään riitä kattamaan verkkotoiminnan kiinteitä kustannuksia ja tuottamaan verkkoinvestoinneille kohtuullista tuottoa, minkä vuoksi loppukäyttäjiltä peritään myös tämän tehotarpeen mukaan määräytyvä kiinteä maksu. Tällä katetaan loppuosa kiinteistä kuluista sekä asiakasryhmäkohtaiset kulut, jotka voivat poiketa asiakasryhmien välillä, mikäli se on perusteltua ottaen huomioon asiakasryhmien erot verkkoihin liittyvissä olosuhteissa. Suurin osa verkkoyhtiöistä määrittää tehomaksun eri ajankohdille eri tasoille, ja asiakkaan tehomaksu määräytyy sen mukaan, minä ajankohtana tämä käytti eniten energiaa kunkin kuukauden aikana. 

Lisäksi yli 100 000 kWh vuodessa kuluttavien yritysasiakkaiden siirtotariffi voi sisältää tehomaksun, jonka määrittelyssä yhtiöt käyttävät erilaisia malleja: osa määrittelee tehomaksun suuruuden perustuen kunkin kuukauden tehohuippuun, ja osa puolestaan määrittää tehomaksun useamman määrittämistavan yhteisvaikutuksen perusteella. 

Tanska

Tanskassa kaikilla jakeluverkonhaltijoilla on oltava käytössä älymittarit, mikä mahdollistaa kotitalouksien sähköpohjaisen tuntiveloituksen ja sitä kautta tehopohjaiset tariffit. Valtioneuvosto ei ota suosituksissaan kantaa tarkemmin kulutustariffien rakenteeseen, mutta lainsäädännössä arvioidaan, ettei esteitä erilaisille tariffien aikajaotteluille ole. Yksi lainsäädännön suosituksista oli, että ala itse muodostaisi verkonhaltijoille ja siirtoverkonhaltijoille uuden tariffimallin, joka heijastaisi verkon käytön kustannuksia ja edistäisi sähkönkulutuksen joustavuutta esimerkiksi aikaeritellyin ja tehopohjaisin tariffikomponentein. Kansallinen energiaviranomaisen ja kantaverkkoyhtiön tehtävänä on luoda sekä verkko- että siirtoverkonhaltijoiden tasolla aikaeritellyt tariffit, joissa on kiinteä tehopohjainen komponentti korkeammille jännitetasoille. 

5.2.3  5.2.3 Markkinapohjainen kuormanohjaus

Euroopassa jakeluverkonhaltijan infrastruktuurin kautta tehtävät jakelutariffiin tai markkinahintaan perustuvat kuormanohjaukset ovat harvinaisia.  

Tšekissä ja Slovakiassa on historiallisesti ollut vastaavan kaltainen yö-päiväohjaus kuin Suomessa. Järjestely on kuitenkin muutettu dynaamisemmaksi siten, että eri käyttäjäryhmillä releen kytkeytymisajat sekä vastaavat korkean ja matalan tariffin ajat voivat poiketa toisistaan. Käyttäjäryhmät määräytyvät asiakkaan sähkönkulutuksen määrän ja verkkoon kytkettyjen laitteiden perusteella. Esimerkiksi Tšekissä on muun muassa oma tariffinsa sähköauton omistaville asiakkaille ja lämpöpumpun omistaville asiakkaille. Sääntelyviranomainen on määrännyt montako tuntia vuorokaudessa kullakin asiakasryhmällä korkeaa ja matalaa tariffia sovelletaan, mutta verkkoyhtiö voi päättää korkean ja matalan tariffin ajankohdat. Esimerkiksi lämpöpumppuasiakkaalla korkeaa tariffia sovelletaan kahden tunnin ajan ja sähköauton latausasiakkaalla 16 tuntia. 

Ruotsissa ei ole käytössä ehdotetun tyyppistä jakeluverkonhaltijan järjestelmien kautta toteutettavaa markkinapohjaista kuormanohjausta tai verkkoyhtiön tariffiin perustuvaa ohjausta. Siirtoverkonhaltija voi kuitenkin manuaalisesti tai automaattisesti kytkeä kuormaa irti verkon toiminnan turvaamiseksi. Lisäksi jakeluverkonhaltija voi sopia sellaisesta liittymissopimuksesta, jossa jakeluverkonhaltija voi kytkeä asiakkaan kuorman irti lyhyellä varoitusajalla. Asiakasta voidaan kompensoida pienennetyllä verkkotariffilla. Näitä vapaaehtoisia sopimuksia ei säännellä erityislainsäädännöllä. Ruotsin malli liittyy kuitenkin verkon kuorman hallintaan sähköjärjestelmän toiminnan näkökulmasta eikä ehdotetun markkinaehtoisen kuormanohjauksen tyyppiseen loppukäyttäjän kuorman osittaiseen ohjaukseen.  

Myöskään Tanskassa ei ole käytössä ehdotetun tyyppistä markkinapohjaista kuormanohjausta. Kuluttajilla voi kuitenkin olla aikajaoteltuja verkkopalvelutariffeja, jotka kannustavat kuluttajia siirtämään itse kulutustaan pois huippukulutustunneilta. Jakeluverkonhaltijoilla ei myöskään ole mahdollisuutta loppukäyttäjän kuormanohjaukseen muutoin kuin niin kutsuttujen joustavien liittymissopimusten tai sähkökatkojen kautta. Joustavasta liittymissopimuksesta on tullut erikseen sopia loppukäyttäjän kanssa. 

5.2.4  5.2.4 Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantulo

Etämyynnin kautta tapahtuvaan sähkönmyyntisopimusten tekemiseen kohdistuu muissa Pohjoismaissa kuluttajaa suojaavaa sääntelyä.  

Ruotsissa ja Tanskassa uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloaikaa ei lähtökohtaisesti ole rajoitettu. Ruotsissa myyjän aloitteesta tapahtuvan puhelinmyynnin kautta tehty sähkönmyyntisopimus voi kuitenkin tulla voimaan vasta kun kuluttaja on hyväksynyt sen kirjallisesti. Lisäksi kuluttajalla on oikeus peruuttaa etämyynnissä tehty sopimus 14 vuorokauden sisällä. Peruuttamisoikeutta voidaan jatkaa enimmillään yhteen vuoteen, jos kuluttaja ei ole saanut riittävää tietoa peruuttamisoikeudestaan. Peruuttamiseen sovelletaan kuitenkin jälleen 14 vuorokauden rajaa siitä lähtien, kun kyseinen tieto toimitetaan kuluttajalle.  

Myös Tanskassa kuluttaja voi perua etämyynnin kautta tai myyjän tavanomaisen liikepaikan ulkopuolella, kuten katumyynnissä, tehdyn sopimuksen 14 vuorokauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Lisäksi Tanskassa puhelinmyynti on kielletty ilman kuluttajan suostumusta. Kielto ei koske pieniä ja keskisuuria yrityksiä asiakkaina. 

Norjassa kuluttaja voi perua etämyynnin kautta tehdyn sopimuksen 14 vuorokauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Perumisoikeutta voidaan kuitenkin jatkaa yhteen vuoteen saakka, jos kuluttaja ei ole saanut ennen sopimuksen tekemistä riittävää tietoa peruuttamisoikeudesta, tai jos kuluttajalle ei ole pysyvässä muodossa toimitettu peruuttamislomaketta heti sopimuksen teon jälkeen. Puhelinmyynnin kautta tehtyjen sopimusten katsotaan olevan päteviä vasta, kun kuluttajalle on toimitettu tiedot tarjouksesta pysyvässä muodossa kirjallisesti, ja kun kuluttaja on kirjallisesti hyväksynyt tarjouksen. Norjassa on lisäksi käsittelyssä lakiehdotus, jossa sähkömarkkinalakia muutettaisiin siten, että kuluttaja voisi sitovasti hyväksyä etämyynnin kautta tehdyn sähkösopimukseen vasta kun kyseistä sopimusta koskevan tarjouksen tekemisestä olisi kulunut vuorokausi. Ehdotuksen tavoitteena on lisätä kuluttajansuojaa mahdollistaen kuluttajalle riittävän ajan ymmärtää sopimuksen ehdot sekä tarvittaessa verrata sitä muihin tarjouksiin.  

5.2.5  5.2.5 Määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen irtisanomismaksun sääntely

EU:n jäsenvaltioissa on sovellettu erilaisia ratkaisuja määräaikaisen sopimuksen irtisanomismaksujen kohdalla. Ruotsissa määräaikaiset kiinteähintaiset sähkönmyyntisopimukset kestävät yleensä yhdestä kolmeen vuotta, mutta niiden kesto voi vaihdella yhden kuukauden ja 10 vuoden välillä. Määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen ennenaikainen päättäminen asiakkaan toimesta on mahdollista lisämaksusta, joka voi olla enintään ennenaikaisesta päättämisestä aiheutuvan teoreettisen vaihtoehtoiskustannuksen määräinen. Kustannuksiin voidaan laskea todellisten kulujen lisäksi teoreettisia asiakaskohtaisia kuluja, kuten suojaustuotteena käytettävän tuotteen hinta jaettuna asiakkaan kulutusmäärällä, jolla saadaan laskettua teoreettisesti kyseisen asiakkaan osuus hankitusta suojaustuotteesta. 

Sloveniassa irtisanomismaksua ei saa periä, jos määräaikainen sopimus irtisanotaan tilanteessa, jossa sopimuksen voimaantulosta on kulunut vähintään yksi vuosi. Sen sijaan tätä lyhyemmän aikaa voimassa olleiden sopimusten kohdalla sovelletaan osapuolten sopimuksessa sopimia seuraamuksia. Irlannissa irtisanomismaksu on mahdollinen ja se vastaa sisällöltään sähkömarkkinadirektiivin sääntelyä. Liettuassa puolestaan irtisanomismaksua koskevaa sähkömarkkinadirektiivin sääntelyä ei ole otettu kansallisesti käyttöön. 

Norjassa irtisanomismaksun periminen on mahdollista, ja käsittelyssä on myös lakiehdotus, jolla selkeytettäisiin irtisanomismaksujen soveltamista kuluttajan näkökulmasta. Lakiehdotuksen mukaan vähittäismyyjän olisi sisällytettävä sopimusehtoihin esimerkki irtisanomismaksun laskemisesta. Lisäksi vähittäismyyjän olisi pyynnöstä esitettävä kuluttajalle kirjallisesti tarkempi tieto irtisanomismaksun suuruudesta. Esitetty arvio sitoisi vähittäismyyjää vähintään kahden päivän ajan sen antamisesta kuluttajalle.  

5.2.6  5.2.6 Liittämisvelvollisuus

Ruotsin sähkölain 4 luvun 5 §:n mukaan liittäminen on tehtävä kohtuullisessa ajassa liittämispyynnön esittämisestä. Liittämiseen saa mennä yli kaksi vuotta ainoastaan silloin, jos se on välttämätöntä ottaen huomioon liittämisen laajuus ja tekninen muoto tai muut erityiset syyt. Kyseinen säännös soveltuu sekä kuluttaja- että yritysasiakkaisiin. Kuluttajien osalta Ruotsin kansallisen sääntelyviranomaisen on kuitenkin mahdollista tehdä päätös lyhyemmän liittämisajan soveltamisesta.  

Tanskassa sekä siirtoverkonhaltijalla että jakeluverkonhaltijalla on liittämisvelvollisuus. Verkonhaltijoiden ei kuitenkaan välttämättä tarvitse luvata tiettyä liityntäaikaa täydelle liittymälle, ja liittyjä voidaan liittää myös määräaikaisella joustavalla liittymissopimuksella. Lainsäädännön tasolla liittämiselle ei ole asetettu määräaikaa, mutta verkonhaltija ja liittyjä voivat sopia siitä keskinäisessä sopimuksessaan.  

12.2.1  12.2.1 Omaisuuden käyttörajoitukset

Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin arvioinut perustuslain 15 §:n omaisuuden suojan näkökulmasta ehdotuksia, joissa muun ohella sähkö-, maakaasu- ja teleyritysten omistajille on asetettu omaisuuden käyttöön kohdistuvia velvollisuuksia tai rajoituksia kilpailuedellytysten luomiseksi tai turvaamiseksi. Valiokunta on näissä yhteyksissä lähtenyt vakiintuneesti siitä, että velvoitteet ja rajoitukset ovat kulloinkin kysymyksessä olevan omaisuuden erityisluonne huomioon ottaen perustuslainmukaisia, jos ne perustuvat lain täsmällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kannalta kohtuullisia (esimerkiksi PeVL 4/2000 vp, PeVL 34/2000 vp, PeVL 8/2002 vp, PeVL 63/2002 vp, PeVL 36/2004 vp, PeVL 10/2007 ja PeVL 19/2021 vp). Perustuslakivaliokunta on lisäksi pitänyt lainsäätäjän liikkumavaraa omaisuudensuojan näkökulmasta lähtökohtaisesti suurempana, jos velvoitteet koskevat pörssiyhtiöitä tai muita varallisuusmassaltaan huomattavia oikeushenkilöitä, kuin jos sääntelyllä on hyvin välittömiä vaikutuksia oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle (esim. PeVL 55/2018 vp, PeVL 74/2018 vp, PeVL 10/2007 vp, PeVL 32/2004 vp, PeVL 34/2000 vp). Valiokunnan mukaan yritykset ja muut elinkeinonharjoittajat eivät voi perustellusti odottaa elinkeinotoimintaansa sääntelevän lainsäädännön pysyvän muuttumattomana (PeVL 17/2021 vp, PeVL 32/2010 vp, PeVL 31/2006 vp ja PeVL 56/2005 vp). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinotoiminnan sääntelyä niin sanottuun luonnolliseen monopoliin perustuvassa markkinatilanteessa lähtökohtaisesti tarpeellisena ja hyväksyttävänä (esimerkiksi PeVL 4/2000 vp, PeVL 36/2004 vp ja PeVL 19/2021 vp). Tällaisessa tilanteessa on valiokunnan mielestä perusteltua pyrkiä edistämään kilpailua ja suojaamaan asiakkaiden varallisuusarvoisia oikeuksia tavanomaista tehokkaammilla sääntelykeinoilla. Edelleen valiokunta on katsonut, että sääntelyn riittävää täsmällisyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon päätettäviin seikkoihin liittyvät osin laskennalliset ja siten teknisluonteiset erityispiirteet samoin kuin sääntelyn kohdistuminen yksilön asemesta ensi sijassa sähköliiketoimintaa harjoittaviin yrityksiin (esimerkiksi PeVL 2/2004 vp ja PeVL 36/2004 vp). Valiokunnan mukaan lainsäätäjällä on luonnollisten monopolien sääntelyssä laaja liikkumavara (PeVL 19/2021 vp). Lisäksi valiokunta on kiinnittänyt huomiota asianmukaisen oikeusturvan järjestämiseen toiminnanharjoittajille (esimerkiksi PeVL 36/2004 vp).  

Perustuslain turvaaman omaisuudensuojan ja käyttöoikeuksien rajoitusten suhteen arvioinnin kannalta merkityksellisiä säännösehdotuksia hallituksen esityksessä ovat sähkömarkkinalain muutosehdotuksen yhteislaskutusta koskevat säännökset. Voidaan kuitenkin katsoa, että yhteislaskutuksen ollessa teknisluonteinen järjestely saatavien perimiseen, ei se sinänsä muodostaisi varallisuusoikeuksiin kohdistuvaa rajoitustoimenpidettä.  

12.2.2  12.2.2 Sopimusvapautta koskevat rajoitukset

Sopimusvapautta ei ole sellaisenaan nimenomaisesti turvattu perustuslaissa. Perustuslakivaliokunnan mukaan sopimusoikeuden sääntely sinänsä kuuluu tavallisen lainsäädännön alaan. Sääntely voi perustuslakivaliokunnan mukaan koskea tulevia sopimussuhteita muun muassa niiden sallittujen ja kiellettyjen ehtojen osalta (PeVL 3/1982 vp, PeVL 26/2008 vp).  

Sopimusvapaus saa kuitenkin suojaa tietyssä määrin perustuslain 15 §:n 1 momentissa olevan omaisuudensuojaa turvaavan yleislausekkeen kautta (HE 309/1993 vp, PeVL 15/2004 vp, PeVL 33/1998 vp). Omaisuuden perustuslainsuoja turvaa sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi (PeVL 33/1998 vp, PeVL 34/1998 vp, PeVL 37/1998 vp, PeVL 63/2002 vp, PeVL 42/2006 vp). Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa (PeVL 33/2002 vp, PeVL 21/2004 vp, PeVL 42/2006 vp). Perusteltujen odotusten suojaan on valiokunnan käytännössä katsottu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (PeVL 21/2004 vp, PeVL 42/2006 vp).  

Valiokunta on arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta (PeVL 56/2005 vp, PeVL 31/2006 vp). Perustuslakivaliokunta on aiemmassa käytännössään hyväksynyt tavallisella lailla säädettäväksi esimerkiksi radiomastojen vuokrausvelvollisuudesta (PeVL 45/2005 vp) sekä tunnistusvälineen tarjoajien velvollisuudesta laatia tunnistuspalvelunsa käyttöoikeuden toimitusehdot ja velvollisuudesta käyttää ainoastaan näitä toimitusehtoja tehdessään sopimuksia tunnistusvälityspalveluiden tarjoajien kanssa sekä velvollisuudesta tehdä sopimus tunnistusvälityspalvelun pyynnöstä laissa määrätyssä ajassa (PeVL 74/2018 vp).  

Perustuslakivaliokunta on sähkömarkkinalain sopimuksia koskevan luvun säännöksistä aikaisemmin antamassaan lausunnossa katsonut, ettei perustuslain omaisuudensuojasäännöksistä (PeVL 33/1998 vp) johtunut estettä säätää niitä voimaan taannehtivasti vaikuttavina. Perustuslakivaliokunta on arvioinut myös sähköntoimituksen keskeytymisen vuoksi suoritettavista vakiokorvauksista annettujen säännösten soveltamista ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin (PeVL 63/2002 vp). Valiokunta on katsonut, että perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten vuoksi on perusteltua, että tällaiset, kuluttajansuojaan liittyvän sääntelyn vaikutukset ulottuvat ehdotettuun tapaan myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin.  

Perustuslain turvaaman omaisuudensuojan suhteen arvioinnin kannalta merkityksellisiä säännösehdotuksia hallituksen esityksessä ovat yhteislaskutukseen sekä uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloon liittyvä sääntely.  

Yhteislaskutus

Ehdotettu yhteislaskutusta koskeva sääntely rajoittaa jakeluverkonhaltijoiden sopimusvapautta muodostaen niihin soveltuvan sopimuspakon osallistua tietyin ehdoin yhteislaskutuksen toteuttamiseen. Vastaavasti sekä jakeluverkonhaltijan että vähittäismyyjien sopimusvapautta voidaan katsoa rajoitettavan yhteislaskutuksessa jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välisessä suhteessa sovellettavien ehtojen pakottavuuden osalta. 

Ehdotetussa 105 j §:ssä säädettäisiin jakeluverkonhaltijan velvollisuudesta osallistua yhteislaskutukseen vähittäismyyjän pyynnöstä, kun yhteislaskutuksesta on sovittu vähittäismyyjän ja loppukäyttäjän välillä. Ehdotetun yhteislaskutuksen olennainen sisältö olisi määritelty sähkömarkkinalaissa. Lisäksi laissa määriteltäisiin Energiaviraston toimivaltuus tarkentaa yhteislaskutukseen soveltuvia ehtoja. Ehdotettujen säännösten arvioidaan täyttävän perusoikeuksien rajoitusperiaatteiden vaatimukset lailla säätämisestä sekä säännösten tarkkuudesta ja täsmällisyydestä. 

Ehdotetulla sääntelyllä tavoitellaan yhteislaskutusjärjestelmää, joka toimisi tehokkaasti ja syrjimättömästi toisaalta suhteessa vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välisessä suhteessa sekä toisaalta suhteessa loppukäyttäjään, kunkin osapuolen oikeudet turvaten. Lisäksi ehdotettu yhteislaskutusjärjestelmä turvaa vähittäismyyjien yhdenmukaiset kilpailuedellytykset yhteislaskun tarjoamisessa. Sääntely on näin ollen painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa. Sääntelyn ei arvioida merkitsevän kovinkaan pitkälle menevää rajoitusta vähittäismyyjien ja jakeluverkonhaltijoiden sopimusvapauteen, ja sen katsotaan olevan suhteellisuusvaatimuksen mukaista. 

Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantulon sääntely

Esityksen uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloon liittyvällä ehdotuksella katsotaan olevan liittymäpintoja perusoikeussääntelyyn sopimusvapauden näkökulmasta. Ehdotetulla sääntelyllä rajoitettaisiin tietyissä tilanteissa vähittäismyyjän ja kuluttajan mahdollisuutta sopia uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajankohdasta.  

Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloon liittyvä sääntely olisi määritelty tarkasti ja täsmällisesti sähkömarkkinalaissa. Sääntelyllä tavoitellaan kuluttajan parempaa suojaa kuluttajan ja vähittäismyyjän välisessä sopimussuhteessa, ja sääntelyn katsotaan näin ollen olevan painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa. Ehdotetun sääntelyn oikeasuhtaisuutta tukee se, etteivät säännökset merkitsisi takautuvaa puuttumista yksityisten välisiin varallisuusoikeudellisiin sopimussuhteisiin. Ehdotettu uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloon liittyvä sääntely on lisäksi rajattu soveltumaan vain koti- ja etämyyntiin, jossa on ilmennyt kuluttajansuojan kannalta ongelmallista sopimuskäytäntöä.  

Ehdotetulle sääntelylle on näiltä osin kuluttajansuojaan perustuvat hyväksyttävät perusteet. Sähkömarkkinalakiin ehdotetun sopimusvapautta rajoittavan sääntelyn arvioidaan olevan ongelmatonta perustuslain kannalta ottaen huomioon myös sähkön vähittäismyyjien asema, sääntelyn perustuminen täsmällisiin säännöksiin sekä sääntelyn kohtuullisuus elinkeinonharjoittajan kannalta. Sääntely ei merkitse kovinkaan pitkälle menevää rajoitusta vähittäismyyjien ja muiden sähköalan yritysten sopimusvapauteen. Ehdotettu sääntely on lähtökohdiltaan painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa ja oikeasuhtaista. 

Ehdotetun sääntelyn ei arvioida olevan ongelmallista perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuudensuojan kannalta.