1.1  Tausta

Hallituksen esitys liittyy Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2023/2411 käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta ja asetusten (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/1753 muuttamisesta, jäljempänä asetus. Asetuksella perustetaan uusi immateriaalioikeudellinen suojajärjestelmä käsityö- ja teollisuustuotteille. Kyse on esimerkiksi sellaisista tuotteista kuten keramiikka, luonnonkivi, korut ja tekstiilit. Suomalainen Vodka, Suonenjoen mansikka, kreikkalainen Feta-juusto, Champagne, Limoges posliini ja Muranon lasi ovat esimerkkejä maantieteellisistä merkinnöistä. 

Euroopan yhteisön laajuinen nimisuojajärjestelmä maataloustuotteille ja elintarvikkeille on ollut voimassa vuodesta 1992. Nimisuojajärjestelmä uudistettiin viimeksi vuonna 2024, jolloin maataloustuotteiden, mukaan lukien elintarvikkeiden, viinin ja tislattujen juomien nimisuojajärjestelmät yhdistettiin. Kansallisesti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimisuojajärjestelmästä säädetään elintarvikelaissa (297/2021). Maantieteellisten merkintöjen kansallisia suojajärjestelmiä käsityö- ja teollisuustuotteille on tällä hetkellä vain 16:ssa EU:n 27 jäsenvaltiosta. Suomessa ei ole entuudestaan kansallista maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmää käsityö- ja teollisuustuotteille. 

Asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioissa, mutta sen täytäntöönpano edellyttää joiltain osin kansallisia säännöksiä. Jäsenvaltioiden tulee asetuksen nojalla nimetä käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen valvonnasta vastaava viranomaistaho. Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat pyytäneet Euroopan komissiolta maantieteellisten merkintöjen suoraa rekisteröintiä Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoon (EUIPO) ja jotka ovat saaneet vapautuksen kaksiportaisesta rekisteröintimenettelystä, kuten Suomi, tulee myös ilmoittaa komissiolle kansallinen yhteyspiste hakemuksiin liittyviä kysymyksiä varten ja yhteydenpitoon komission ja EUIPO:n kanssa.  

1.2  Valmistelu

2.1  Johdanto

Asetuksen tavoitteena on uuden käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän myötä kannustaa valmistajia Euroopan unionissa investoimaan paikallisiin käsityö- ja teollisuustuotteisiin, lisätä kyseisten tuotteiden näkyvyyttä markkinoilla ja parantaa valmistajien mahdollisuuksia suojata käsityö- ja teollisuustuotteensa väärentämiseltä. 

Asetuksella säädetään sellaisten tuotteiden nimien rekisteröinnistä, suojasta, valvonnasta ja täytäntöönpanosta, joiden laatu, maine tai muu ominaisuus on sidoksissa niiden maantieteelliseen alkuperään. Käsityötuotteilla tarkoitetaan tuotteita, jotka on valmistettu joko kokonaan käsin tai mekaanisin keinoin, kunhan käsin tehty osuus on lopputuotteen keskeisin komponentti. Teollisuustuotteilla tarkoitetaan tuotteita, jotka valmistetaan standardoidulla tavalla yleensä massamittakaavassa ja koneilla. 

2.2  Rekisteröintimenettely

Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröintimenettely koostuu pääsääntöisesti kahdesta vaiheesta, joista ensimmäinen toteutuu kansallisella tasolla ja toinen EU:n tasolla. Jäsenvaltion on mahdollista saada poikkeus kansallisesta rekisteröintimenettelystä järjestelmää kohtaan vallitsevan vähäisen kansallisen kiinnostuksen perusteella. Niissä jäsenvaltioissa, joille on myönnetty poikkeus kaksiportaisesta rekisteröinnistä, hakija toimittaa hakemuksen suoraan EUIPO:lle.  

Komissio myönsi poikkeuksen asetuksen kaksiportaisesta rekisteröintimenettelystä asetuksen 19 artiklan nojalla yhteensä seitsemälle EU-jäsenvaltiolle (Suomi, Ruotsi, Tanska, Hollanti, Liettua, Luxemburg ja Malta), joilla ei ole entuudestaan kansallista käsityö- ja teollisuustuotteiden suojajärjestelmää. Asetuksen säännöksen taustalla oli tavoite vähentää järjestelmästä koituvia hallinnollisia ja taloudellisia kustannuksia niissä jäsenvaltioissa, joissa suojan edellytykset täyttäviä tuotteita on vain vähän.  

Tuottajat hakevat rekisteröintiä lähtökohtaisesti yhdessä. Yksittäinenkin tuottaja voi kuitenkin hakea suojaa, mikäli alueella ei ole muita tuottajia, jotka haluavat hakea suojaa. 

2.3  Maantieteellisten merkintöjen suoja

Rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät suojataan kaupalliselta käytöltä, jäljittelyltä ja muilta vääriltä käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.  

Maantieteelliset merkinnät tunnustetaan oikeuksiksi myös verkkotunnuksia koskevissa riitojenratkaisumenettelyissä. 

Rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät julkaistaan EUIPO:n perustamassa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen sähköisessä unionin rekisterissä.  

2.4  Valvonta ja täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden tulee toteuttaa valvontaa sekä ennen markkinoille saattamista että jälkikäteisvalvontana. Jäsenvaltioiden tulee nimetä valvonnasta vastaava viranomainen tai viranomaiset. 

Ennen markkinoille saattamista valvonnan tulee todentaa maantieteellisellä merkinnällä suojatun tuotteen olevan valmistettu tuote-eritelmän mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön joko asetuksen 51 artiklan mukaisen valmistajan omaan ilmoitukseen perustuvan tuotteen tuote-eritelmänmukaisuuden todentamisen, tai vaihtoehtoisesti valvontatehtäviä voidaan siirtää asetuksen 52 artiklan perusteella myös tuotteita sertifioivalle elimelle tai luonnolliselle henkilölle.  

Tuote-eritelmänmukaisuuden varmistamisen lisäksi maantieteellisten merkintöjen käyttöä tulee valvoa markkinoilla, mukaan lukien sähköisessä kaupankäynnissä, vilpillisten käytäntöjen estämiseksi. Markkinavalvontavelvoite koskee varastoituja, kauttakuljetettuja, jakelussa tai myynnissä olevia tuotteita. Vastuuviranomaisen tulee tehdä markkinoilla ja sähköisessä kaupassa riskianalyysiin perustuvia vaatimustenmukaisuustarkastuksia. Mikäli tuote-eritelmää ei ole noudatettu tai muunlaista maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttöä havaitaan, viranomaisen tulee estää tai lopettaa suojaa rikkova tuotteiden käyttö. Valvontasäännöt eivät estä sitä, että valvontaviranomainen pyrkii ensisijaisesti rikkomuksen korjaamiseen vapaaehtoista tietä. 

Jäsenvaltioiden tulee säätää tehokkaista, oikeasuhtaisista ja varoittavista seuraamuksista asetuksen säännösten noudattamatta jättämisestä, sekä avustaa toisiaan maantieteellisten merkintöjen valvonnan toteuttamisessa. 

Jäsenvaltioiden ja EUIPO:n on julkistettava tiedot toimivaltaisista viranomaisista.  

2.5  Kansainväliseen rekisteriin kirjatut maantieteelliset merkinnät ja muutokset muihin säädöksiin

Alkuperämerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen kansainvälinen rekisteröinti- ja suojajärjestelmä perustuu Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) hallinnoimaan Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan. Euroopan unioni liittyi Geneven asiakirjaan vuonna 2019, mikä oli merkittävä sysäys koko Euroopan unionin laajuiselle maantieteellisten merkintöjen suojalle käsityö- ja teollisuustuotteille. Geneven asiakirja mahdollistaa maantieteellisten merkintöjen suojan riippumatta siitä, minkä tyyppisiä tuotteita suoja koskee ja kattaa siten myös käsityö- ja teollisuustuotteet. Unionin laajuisen käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojan on arvioitu vaikuttavan myönteisesti EU:n kilpailukykyyn sekä asemaan kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. 

Asetuksella käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta muutetaan neuvoston päätöstä (EU) 2019/1754 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1753 sen mahdollistamiseksi, että EUIPO toimii Geneven asiakirjan järjestelmän mukaisena toimivaltaisena viranomaisena.  

Tavaramerkkiasetusta (EU) 2017/1001 muutetaan asetuksella siten, että EUIPO:lle osoitettuihin tehtäviin lisätään käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen hallinnointia ja edistämistä koskevat tehtävät. Myös asetusta (EU) 2019/1753 Euroopan unionin liittymisestä Geneven asiakirjaan muutetaan niin, että sen säädökset ovat yhdenmukaisia tämän asetuksen kanssa.  

Asetuksen 69 artiklassa siirretään komissiolle 11, 20, 22, 33 ja 51 valta antaa delegoituja säädöksiä seitsemän vuoden ajaksi. 

Asetus sisältää säädöksiä myös maksuista, täydentäviä ja siirtymäkauden säännöksiä sekä loppusäännöksiä. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Patentti- ja rekisterihallitus kansalliseksi yhteyspisteeksi

Ehdotetaan, että kansallisena yhteyspisteenä toimii Patentti- ja rekisterihallitus.  

Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) vastaa kansallisena teollisoikeuksien virastona tavaramerkkien, mallien ja patenttien rekisteröinnistä. Maantieteelliset merkinnät on tunnustettu teollisoikeuksiksi, ja uusi käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmä on osa EU:n aineettomien oikeuksien järjestelmää. EU-tasolla vastuuviranomaiseksi on nimetty EUIPO, jonka tehtävänä on EU-tavaramerkkien ja mallien rekisteröinnin lisäksi myös tiedon lisääminen teollis- ja tekijänoikeuksista. Maantieteelliset merkinnät muodostavat EU:ssa yleisen hylkäysperusteen tavaramerkkien rekisteröinnissä, joiden osalta Patentti- ja rekisterihallitus tutkii asian oma-aloitteisesti. Virastolla on näin ollen jo ennestään osaamista suojatuista nimistä. Lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksella on vakiintunutta yhteistyötä EUIPO:n kanssa tavaramerkkien ja mallioikeuksien osalta. 

Tuote-eritelmänmukaisuuden todentamisen varmistamiseksi tuottajien oma ilmoitus

Ehdotetaan sovellettavaksi omaan ilmoitukseen perustuvaa valvontajärjestelmää tuotteen tuote-eritelmänmukaisuudesta ennen tuotteen markkinoille saattamista. Oma ilmoitus on asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaan toimitettava vastuuviranomaiselle ennen markkinoille saattamista, ja tuotteen ollessa markkinoilla uudelleen kolmen vuoden välein sen osoittamiseksi, että tuote on edelleen tuote-eritelmän mukainen. Kyseinen asetuksen 51 artiklan pääsääntö on suoraan sovellettavaa oikeutta, eikä siitä välttämättä tarvitse säätää erikseen. Artiklan mukaan toimivaltainen viranomainen tarkastaa oman ilmoituksen tietojen paikkansapitävyyden ja myöntää tai uusii lupatodistuksen. 

Vaihtoehtona omaan ilmoitukseen perustuvalle todentamismenettelylle jäsenvaltioilla on mahdollisuus asetuksen nojalla säätää toimivaltaisen viranomaisen tai kolmannen osapuolen toteuttamasta tuote-eritelmänmukaisuuden valvonnasta. Oma ilmoitus on kuitenkin yksinkertainen ja tehokas tapa varmistaa, että maantieteellisten merkintöjen suoja toteutuu. On kohtuullista, että vastuu tuotteen tuote-eritelmänmukaisuuden varmistamisesta asetetaan ensisijaisesti sille, joka haluaa käyttää maantieteellistä merkintää. Tuottajalla on paras tuotteensa tuntemus ja siten parhaat edellytykset tuote-eritelmänmukaisuuden noudattamisen varmistamiseksi. Omaan ilmoitukseen perustuva järjestelmä on myös hallinnollisesti kevyempi ja aiheuttaa vähemmän kustannuksia kuin viranomaisvalvontaan perustuva järjestelmä. 

Omaan ilmoitukseen perustuva järjestelmä ei asetuksen 51 artiklan 4 kohdan mukaan estä tuottajia käyttämästä tarvittaessa kolmannen osapuolen tuote-eritelmänmukaisuuden varmistamista. 

Oman ilmoituksen tarkastamisesta vastuulliseksi viranomaiseksi Patentti- ja rekisterihallitus

Ehdotetaan, että Patentti- ja rekisterihallitus vastaa asetuksen 51 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaisesta tuottajien oman ilmoituksen tarkastamisesta ja lupatodistuksen myöntämisestä tuotteelle. Näin ollen Patentti- ja rekisterihallitus valvoisi maantieteellisellä merkinnällä varustetun käsityö- ja teollisuustuotteen vaatimustenmukaisuutta ennen tuotteen asettamista markkinoille. Patentti- ja rekisterihallituksen olisi tarkastettava vähintään se, että oman ilmoituksen tiedot ovat kattavia ja johdonmukaisia.  

Valvonnasta vastaavaksi viranomaiseksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)

Ehdotetaan valvonnasta vastaavaksi viranomaiseksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa. Jäsenvaltioiden tulee asetuksen 50 artiklan mukaan nimetä toimivaltainen viranomainen huolehtimaan tuotteen markkinoille saattamisen jälkeisestä valvonnasta. Valvontaviranomaisen tulee seurata maantieteellisten merkintöjen käyttöä markkinoilla, mukaan lukien sähköisessä kaupankäynnissä. Viranomaisten tulee asetuksen 50 artiklan mukaan olla objektiivisia ja puolueettomia, toimia avoimesti ja niillä tulee olla käytössään pätevä henkilöstö ja voimavarat valvontatehtäviä hoitamaan. 

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla toimiva valtakunnallinen turvallisuusviranomainen, joka pyrkii suojelemaan ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä turvallisuusriskeiltä. Virasto valvoo myös tuotteille ja palveluille lainsäädännössä määriteltyjä vaatimuksia sekä kehittää viranomaisyhteistyötä ja toimintamalleja.  

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo ja edistää tuotteisiin ja palveluihin liittyvän teknisen turvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden lisäksi kuluttajaturvallisuutta, kemikaaliturvallisuutta, kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta sekä laatua. Virasto myös varmistaa vaatimusten mukaisten tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta. Markkinavalvontaviranomaisena Turvallisuus- ja kemikaalivirasto soveltuu parhaiten markkinavalvontatoimia edellyttävään tehtävään. Virastolla on osaamista nimenomaan tuotteiden vaatimustenmukaisuuden valvonnasta. Vaikka viraston valvontatehtävät liittyvät pääsääntöisesti tuotteiden turvallisuuteen, on viraston valvonnan piirissä myös esimerkiksi jalometallivalvonta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo, että jalometallituotteet täyttävät niille lainsäädännössä asetetut vaatimukset, joihin sisältyy tuotteiden turvallisuus ja aitous. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on myös toimivalta määrätä seuraamusmaksuja jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (265/2022) nojalla. Tehtävä liittyy muun muassa vaatimuksiin, jotka koskevat valmistusmateriaaleja ja valmistusmateriaalimerkintöjen ulkoasua, erottuvuutta ja sijoittamista. 

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston asettaminen asetuksen markkinavalvontatehtävistä vastaavaksi viranomaiseksi on tarkoituksenmukaista myös siksi, että lakia eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta (1137/2016) sovelletaan tämän lain valvontaan.  

Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja kuluttaja-asiamies toteuttavat kilpailu- ja kuluttajansuojavalvontaa. Kuluttaja-asiamiehellä on kuluttajansuojalain mukainen toimivalta elinkeinonharjoittajien kuluttajiin kohdistaman harhaanjohtavan markkinoinnin osalta. Kuluttajansuojalaissa (38/1978) säädetään kiellosta antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Kuluttaja-asiamies voi puuttua mahdollisiin käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisillä merkinnöillä suojatuista tuotteista annettuihin totuudenvastaisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin. Nämä voivat koskea muun muassa kulutushyödykkeen laatua ja muita keskeisiä ominaisuuksia, tai kulutushyödykkeen alkuperää ja valmistustapaa. Seuraamusten osalta laki kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista (566/2020) mahdollistaa markkinaoikeuden määräävän seuraamusmaksun, mikäli yritys rikkoo kuluttajansuojalaissa määriteltyjä sääntöjä. Markkinaoikeus voi määrätä seuraamusmaksun kuluttaja-asiamiehen esityksestä muun muassa totuudenvastaisesta markkinoinnista. Seuraamusmaksua ei kuitenkaan määrätä, jos rikkomus on vähäinen tai seuraamusmaksun määräämistä on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Seuraamusmaksu voidaan niin ikään jättää määräämättä, jos elinkeinonharjoittaja on ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen korjaamiseksi välittömästi sen havaitsemisen jälkeen, eikä rikkomus ole vakava tai toistuva.  

Markkinavalvontalaki toisaalta mahdollistaa viranomaisen tehostavan antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla, joka voidaan kuluttajansuojalain sisältämän seuraamusmaksun lisäksi nähdä myös osana laajempaa oikeudellista seuraamusjärjestelmää. Tekemättä jätetty toimenpide voidaan markkinavalvontalain nojalla myös teettää laiminlyöjän kustannuksella, ellei tuottaja korjaa tilannetta vapaaehtoisesti. Uhkasakon ensisijainen tarkoitus onkin pelotevaikutus. Huomionarvoista on, että markkinavalvontalain nojalla määrätty uhkasakko on huomattavasti korkeampi kuin kuluttajansuojalain mukainen seuraamusmaksu.  

Edellä mainittujen säädösten lisäksi laki kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista (566/2020) vahvistaa kuluttajaviranomaisten välistä yhteistyötä. Lisäksi hallintolain (434/2003) menettelyt tukevat valvontatoimien tehokasta toteuttamista.  

Asetuksen valvontavelvoite koskee myös verkkotunnuksia. Verkkotunnustoiminnan valvonta kuuluu Liikenne- ja viestintävirastolle, jonka toimivallasta ratkaista fi-verkkotunnuksiin kohdistuvia riitoja on säädetty sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (917/2014). Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 169 §:n 3 momentin nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voi suojatun nimen tai merkin oikeudenhaltijan pyynnöstä poistaa tai siirtää verkkotunnuksen, mikäli verkkotunnus on rekisteröity 166 §:n 2 momentin vastaisesti. Poiston tai siirron edellytyksenä on, että verkkotunnus vastaa oikeudenhaltijan suojattua nimeä tai merkkiä, eikä verkkotunnuksen käyttäjä pysty esittämään hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen merkitsemiselle; tai verkkotunnus muistuttaa oikeudenhaltijan suojattua nimeä tai merkkiä, ja verkkotunnus on rekisteröity ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 169 §:n 3 momenttia voidaan näin ollen soveltaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen valvontaan, kun sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 21 kohta tulee muutetuksi siten, että se kattaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Yleistä

Komissio on teettänyt selvityksen asetuksen mahdollisista vaikutuksista. Executive summary of the impact assessment report on geographical indications protection for craft and industrial products (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/HTML/?uri=CELEX:52022SC0116R(01)) Erillistä kansallista vaikutusarviota ei ole tehty.  

Uusi nimisuojamuoto käsityö- ja teollisuustuotteille täydentää olemassa olevaa maataloustuotteiden nimisuojajärjestelmää ja sen arvioidaan lisäävän eri maantieteellisten merkintöjen järjestelmien synenergiahyötyjä.  

Valmistajat

Valmistajille maantieteellinen merkintä voi parantaa tuotteen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta markkinoilla. Komission toteuttamassa vaikutusarviossa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmän arvioidaan myötävaikuttavan maantieteellisten merkintöjen lisääntymiseen myös niissä jäsenvaltioissa, kuten Suomessa, joissa maantieteellisten merkintöjen järjestelmän hyödyntäminen on toistaiseksi ollut vähäistä.  

Yhden käsityö- ja teollisuustuotteen maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin on komission vaikutusarvioissa arvioitu kustantavan tuottajille kertaluonteisesti noin 15 000 euroa. 

Suomen käyttöön ottama omaan ilmoitukseen perustuva valvontamalli on valmistajille viranomaisen toteuttamaa valvontaa edullisempi vaihtoehto, ja näin ollen sopiva myös pienille ja keskisuurille yrityksille, itsenäisille käsityöläisille sekä käsityö- ja teollisuustuotteiden monimuotoisille ja usein pienille markkinoille. Komission teettämässä vaikutusarviossa valmistajille on arvioitu aiheutuvan yhden maantieteellisen merkinnän todentamisesta ja valvonnasta 5 700 euron kertaluonteiset kustannukset ja täytäntöönpanosta ja hallinnoinnista 3 000 euron toistuvat kustannukset. 

Kuluttajat ja innovaatiot

Järjestelmän oletetaan tuovan markkinoille lisää laatutuotteita. Maantieteellinen merkintä voi auttaa kuluttajia valitsemaan tuotteen, jonka tunnistettavuus perustuu tuotteen alkuperästä juontuvalle laadulle.  

Yritykset ja kansalaiset

Euroopan unionissa uuden järjestelmän oletetaan tuovan kaupallistamishyötyjä yrityksille, tarjoavan kuluttajille laatutuotteita ja lisäävän paikallisen työvoiman tarvetta alueilla, joilla valmistetaan uuden suojajärjestelmän kriteerit täyttäviä tuotteita. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten oletetaan rekisteröivän käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, minkä vuoksi uudella suojajärjestelmällä on potentiaalia parantaa PK-yritysten toimintaedellytyksiä. 

Uuden järjestelmän oletetaan komission vaikutusarvion mukaan luovan 14 200‒16 900 uutta työpaikkaa EU:ssa vuosittain. Työpaikkoja odotetaan syntyvän erityisesti syrjäisille maaseutualueille.  

Käsityö- ja maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmällä ei arvioida olevan kielteistä vaikutusta kilpailuun, sillä kyse on kapean erikoisalan tuotteista, joita valmistetaan vain rajallinen määrä. Maantieteellinen merkintä ei myöskään rajoita sitä, kuinka moni yritys tai muu talouden toimija voi valmistaa suojattua tuotetta. Uusi järjestelmä ei ole omiaan johtamaan kilpailun häiriintymiseen, sillä samantyyppisiä tuotteita on markkinoilla paljon. 

Alueet

Maantieteellisin merkinnöin valmistetut tuotteet ovat osa paikallista kulttuuriperintöä. Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen järjestelmä saattaa lisätä turismia alueilla, joilla niitä tuotetaan.  

Viranomaiset ja julkinen hallinto

Lainsäädäntöehdotuksen täytäntöönpanosta ja valvontajärjestelmän käyttöönotosta seuraa verrattain vähäisiä taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia julkiselle sektorille. Ehdotuksen ei arvioida aiheuttavan merkittäviä sopeutumis- tai toimintavaikutuksia. 

Kansallisen yhteyspisteen perustamisesta ja tuottajien tuotteen tuotekuvauksenmukaisuudesta antaman oman ilmoituksen tarkistamisesta aiheutuu vähäisiä hallinnollisia kuluja Patentti- ja rekisterihallitukselle. Komission toteuttaman vaikutusarvion mukaan yhden maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmänmukaisuuden tarkistamisesta aiheutuisi viranomaiselle vuodessa arviolta 600 euron kulu. Patentti- ja rekisterihallitukselle aiheutuu vähäisiä kuluja myös muista sille ehdotetuista tehtävistä, joihin sisältyy EUIPO:n avustaminen suorien hakemusten tarkastamisessa, PRH:n rooli EUIPO:n neuvoa-antavassa lautakunnassa sekä neuvontaan ja tiedottamiseen liittyvät tehtävät.  

Varsinaisesta markkinavalvonnasta sekä lainsäädännön täytäntöönpanosta aiheutuisi komission vaikutusarvion mukaan arviolta 3900 euron suuruinen vuosittainen kulu. Valtiotaloudelliset vaikutukset olisivat näin ollen verrattain vähäisiä.  

Lainsäädäntöehdotus ei aiheuta taloudellisia seurauksia kunnille ja alueille.  

Ehdotuksesta aiheutuvat resurssitarpeet katetaan julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousarvioiden mukaisten määrärahojen ja henkilötyövuosimäärien puitteissa. Mahdollisista lisäresursseista linjataan tarvittaessa julkisen talouden suunnitelmia ja valtion talousarvioita koskevissa päätöksentekoprosesseissa. 

Ympäristövaikutukset

Uudesta maantieteellisten merkintöjen järjestelmästä ei arvioida seuraavan kielteisiä ympäristövaikutuksia. Ehdotuksen kattamia tuotteita valmistetaan rajallinen määrä ja maantieteellisellä merkinnällä varustetut tuotteet ovat todennäköisesti kestävämpiä kuin edullisemmat vastineensa, joita ei ole suojattu maantieteellisin merkinnöin. Maantieteellisillä merkinnöillä suojatut tuotteet myös todennäköisemmin tuotetaan Euroopan unionissa, jossa ympäristönormit ovat tiukemmat kuin muilla markkina-alueilla. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

7.1  Laki käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta

1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain tarkoituksesta. Lain tarkoituksena olisi antaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta annettua asetusta täydentävät kansalliset säännökset. Asetus on kansallisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan asetusta täydentää vain asetuksessa annetun kansallisen liikkumavaran mukaisesti.  

Lakia sovellettaisiin asetuksen 3 artiklan mukaan käsityö- ja teollisuustuotteisiin. Käsityö- ja teollisuustuotteilla tarkoitetaan asetuksessa tuotteita, jotka on valmistettu joko kokonaan käsin, käsityökalujen tai digitaalisten välineiden avulla tai mekaanisin keinoin, kunhan käsin tehty osuus on lopputuotteen tärkeä komponentti. Tuote voidaan valmistaa myös standardoidulla tavalla ja koneita käyttämällä. Kyseessä voisivat olla esimerkiksi sellaiset tuotteet kuten luonnonkivet, puutyöt, korut, tekstiilit, pitsit, ruokailuvälineet, lasi, posliini sekä vuodat ja nahat. 

Lakia ei sovellettaisi maataloustuotteisiin tai elintarvikkeisiin eikä viineihin tai tislattuihin alkoholijuomiin, joille on omat nimisuojajärjestelmänsä.  

2 §.Rekisteröintimenettely. Pykälässä säädettäisiin käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröintimenettelystä Suomessa. Rekisteröinti noudattaisi asetuksen 20 artiklan mukaista suoraa rekisteröintiä Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoon EUIPO:on.  

3 §.Yhteyspiste. Pykälässä nimettäisiin Patentti- ja rekisterihallitus kansalliseksi yhteyspisteeksi tuotteisiin ja hakemuksiin liittyvien teknisluonteisten kysymysten käsittelyyn. Asetuksen 20 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltion tulee yhteyspisteen kautta avustaa EUIPO:a suorien hakemusten tarkastamisessa. Tarkastamiseen sisältyy muun muassa hakemusten sisältämien tietojen tarkastaminen, tietoja koskevien lausuntojen antaminen ja muihin viraston selvityspyyntöihin vastaaminen. Yhteyspisteen tulee asetuksen mukaan olla toiminnassaan hakijoista riippumaton ja puolueeton.  

Patentti- ja rekisterihallitus toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla teollisoikeuksien rekisteröintiviranomaisena. Virasto rekisteröi tavaramerkkejä, mallioikeuksia ja patentteja. Suojatut nimet muodostavat jo nykyisin tavaramerkkien rekisteröintiesteen, minkä vuoksi Patentti- ja rekisterihallituksella on aiempaa osaamista maantieteellisistä merkinnöistä. Patentti- ja rekisterihallituksella on myös vakiintunutta yhteistyötä EUIPO:n kanssa tavaramerkkien ja mallien osalta. Virasto on näin ollen parhaiten soveltuva viranomainen edustamaan Suomea myös EUIPO:n perustettavassa neuvoa-antavassa elimessä, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja EUIPO:n maantieteellisten merkintöjen osastolle.  

4 §.Ilmoitus tuotteen tuote-eritelmänmukaisuudesta. Pykälässä säädettäisiin valmistajien omasta ilmoituksesta tuotteen vaatimustenmukaisuudesta asetuksen artikla 51 mukaisesti. Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisin merkinnöin suojattujen tuotteiden valmistajien tulee käyttää esimerkiksi markkinatarkastusten ja tullitarkastusten sujuvoittamiseksi lupatodistusta tuotteen valmistamista varten. Valmistaja toimittaisi ennen tuotteen saattamista markkinoille sekä sen jälkeen joka kolmas vuosi tämän lain 5 §:ssä säädetylle toimivaltaiselle viranomaiselle eli Patentti- ja rekisterihallitukselle oman ilmoituksen tuotteen tuote-eritelmän mukaisuudesta. Päivitetty oma ilmoitus tuotteen tuote-eritelmänmukaisuudesta tulee toimittaa myös, mikäli tuotetta muutetaan. 

5 §.Ilmoituksen tarkastaminen. Pykälässä nimettäisiin Patentti- ja rekisterihallitus viranomaiseksi, joka tarkastaa ja vahvistaa omassa ilmoituksessa annettujen tietojen kattavuuden ja myöntää lupatodistuksen tai uusii voimassa olevan lupatodistuksen asetuksen 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tarkastus tapahtuisi ennen tuotteen saattamista markkinoille. Tarkastuksessa on kyse tuotteen tuote-eritelmänmukaisuuden varmistamisesta, eli esimerkiksi siitä, että tuotteen ominaisuudet, tuotantomenetelmä ja valmistuspaikka ovat tuote-eritelmän mukaisia. Tarkastus on siis luonteeltaan pääasiassa tekninen.  

Patentti- ja rekisterihallituksen päätökseen voi hakea muutosta normaalin hallintoprosessin mukaisesti Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 7 §:n nojalla. 

6 §.Markkinavalvontaviranomainen. Pykälän 1 momentissa nimettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisistä merkinnöistä vastaavaksi markkinavalvontaviranomaiseksi. Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen käyttöä tulee asetuksen 54 artiklan mukaan seurata tarkastuksin, jotta voidaan estää vilpilliset käytännöt ja varmistaa markkinoilla olevien tuotteiden vaatimustenmukaisuus. Valvontaa varten jäsenvaltioiden tulee nimetä viranomainen tai viranomaiset.  

Teollisoikeuksien valvonta on lähtökohtaisesti dispositiivista, eli osapuolten omatoimisen harkinnan ja aloitteellisuuden varassa. Asetus käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta kuitenkin velvoittaa jäsenvaltiot asettamaan valvonnasta vastaavan viranomaisen tai viranomaiset, toteuttamaan valvontaa sekä säätämään tehokkaista, oikeasuhtaisista ja varoittavista seuraamuksista. Markkinavalvontaa koskeva toimivalta on syytä antaa sellaiselle lainsäädännön noudattamista valvovalle viranomaiselle, jolla on parhaat edellytykset ja asiantuntemus arvioida valvontatoimien perusteena olevia seikkoja ja toteuttaa valvontaa. Esityksen valmistelun perusteella katsotaan, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto olisi sopivin viranomainen toteuttamaan nimenomaan tuotteisiin kohdistuvaa valvontaa, johon sisältyy tuotteiden vaatimustenmukaisuusarviointi.  

Markkinavalvonta-asetukseen perustuvan markkinavalvontalain esitöiden mukaan yleiset ja yhdenmukaiset markkinavalvonnan sääntelypuitteet, joihin viitataan tuotesektorikohtaisessa lainsäädännössä, keventävät tuotekohtaisten säädösten rakennetta ja sisältöä. Ehdotuksen valmistelussa on näin ollen katsottu tarkoituksenmukaiseksi käyttää käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisin merkinnöin suojattujen tuotteiden kansallisessa valvonnassa Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa ja nimenomaan markkinavalvontalain valvontakehikkoa.  

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto seuraisi markkinoita maantieteellisten merkintöjen väärinkäytön havaitsemiseksi ja toteuttaisi tarkastuksia markkinavalvontalain ja oman harkintansa mukaan. Mikäli maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttöä havaitaan, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi käyttää markkinavalvontalain keinoja tämän lain tai asetuksen vastaiseen toimintaan puuttuakseen.  

Toimivaltaisena viranomaisena Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi Patentti- ja rekisterihallituksen ohella esittää asetuksen 32 artiklan 4 kohdan mukaista rekisteröinnin peruuttamista. Maantieteellisten merkintöjen käytön seurannassa olisi kyse tavanomaisesta markkinavalvonnasta. Valvontaviranomaisen olisi hoidettava tehtävänsä riskiperusteisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Tämä laki ei vaikuta muun lainsäädännön soveltumiseen eikä muiden viranomaisten toimivaltaan muun lainsäädännön nojalla. Markkinavalvontalaissa säädetään myös markkinavalvontaviranomaisen ja Tullin tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä. Markkinavalvontalain 11 §:n perusteella markkinavalvontaviranomaisella ja Tullilla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa valvonnan kannalta välttämättömiä tietoja toisilleen ja saada niitä muilta valvontaviranomaisilta. 

Tulli toimii asetuksen 54 artiklan mukaisena valvontaviranomaisena Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ohella. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 608/2013 teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta antaa tulliviranomaisille toimivallan valvoa teollis- ja tekijänoikeuksia sellaisten tavaroiden osalta, joihin unionin tullilainsäädännön mukaisesti sovelletaan tullivalvontaa tai tullitarkastusta, ja suorittaa tarkastuksia tällaisille tavaroille teollis- ja tekijänoikeuslakeja loukkaavien toimien estämiseksi. Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu direktiivi 2004/48, eli niin sanottu täytäntöönpanodirektiivi myös velvoittaa jäsenvaltioita tehokkaaseen yhteistyöhön tulliviranomaisten välillä ja jakamaan keskenään tietoja rajan ylittävästä tavaraliikenteestä ja siihen liittyvistä rikkomuksista. Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanodirektiivi kattaa laajalti kaikki teollis- ja tekijänoikeudet, mukaan lukien käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät. Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanodirektiivi näin ollen jo sellaisenaan velvoittaa tulliviranomaisia varmistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukainen ja vahva suoja sisämarkkinoilla. Tämän lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta annettua asetusta 608/2013 on tarkoitus muuttaa 1.12.2025 niin, että sen piiriin tulevat kaikki teollis- ja tekijänoikeudet, mukaan lukien käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät. 

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin markkinavalvontaviranomaisen valvontakeinoista säädettävän laissa eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta. Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta annettu asetus ei sisälly markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020, jäljempänä markkinavalvonta-asetus, soveltamisalaan. Asetusta ei näin ollen ole mukautettu Euroopan unionin markkinavalvontasääntelyn kehykseen, mikä tarkoittaa sitä, että markkinavalvontatoimet ja asetuksen velvoitteiden rikkomisen seuraamukset on pitkälti jätetty kansalliseen harkintavaltaan.  

Markkinavalvontalain esitöiden mukaan yhdenmukainen markkinavalvontasääntely selkeyttää säännöksiä valvontaviranomaisten käytössä olevista toimenpiteistä. Myös kansallisella tasolla on katsottu lainsäädännön ja valvontamenettelyjen yhdenmukaisuuden hyödyntävän niin sääntelystä vastaavia viranomaisia, markkinavalvontaviranomaisia kuin talouden toimijoitakin. Käytännössä valvontaa toteutettaisiin sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat niiden tuote-eritelmän ja muiden niille säädettyjen vaatimusten mukaisia. Markkinavalvontalaki mahdollistaa valvonnan ulottamisen myös sähköiseen kaupankäyntiin, mihin EU:n digipalveluasetus ((EU) 2022/2065) antaa lisäkeinoja.  

Markkinaviranomainen toteuttaisi tämän lain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden valvontaa markkinavalvontalain asettamissa rajoissa oman harkintansa mukaisesti. Markkinavalvontalain 6 §:n mukaan markkinavalvontaviranomaisen on hoidettava tehtävänsä tehokkaalla ja riskinarviointiin perustuen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Kaikki markkinavalvontalain valvontatoimet eivät välttämättä olisi tarkoituksenmukaisia tämän lain piiriin sisältyvien tuotteiden valvonnassa, tai yksittäisissä valvontatapauksissa. Esityksen valmistelussa harkittiinkin aluksi säädettävän tässä laissa yksittäisistä markkinavalvontalain valvontakeinoista, joita Turvallisuus- ja kemikaaliviraston olisi tullut soveltaa tämän lain mukaisessa valvonnassa. Vaihtoehtoisesti harkittiin myös tiettyjen markkinavalvontalain sisältämien valvontatoimien rajaamista valvontaviranomaisen soveltamisalan ulkopuolelle. Yksittäisesti säädettyjen valvontakeinojen etuihin lukeutuisi muun muassa viranomaistoiminnan yksiselitteinen ennustettavuus ja tarkkarajaisuus.  

Ehdotuksen valmistelussa tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että huomattava osa markkinavalvontalain valvontakeinoista olisi suoraan sovellettavissa myös lain käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta noudattamisen valvontaan. Markkinavalvontalain esitöissä (HE 40/2016) todetaan, että horisontaalisiin säännöksiin viittaaminen yksittäisissä tuotteita koskevassa lainsäädännössä keventää tuotekohtaisten säädösten rakennetta ja sisältöä. Horisontaalisiin säännöksiin viittaaminen sektorilainsäädännössä myös yhdenmukaistaa viranomaisten valvontamenettelyjä lain soveltamisalaan kuuluvilla tuotesektoreilla.  

Markkinavalvontalain soveltamisala on pitkälti, muttei kuitenkaan täysin yhdenmukainen markkinavalvonta-asetuksen kanssa. Markkinavalvontalaki on aiemminkin katsottu soveltuvaksi myös sellaisessa sektorikohtaisessa sääntelyssä, joka ei sisälly markkinavalvonta-asetuksen soveltamisalaan, kuten esimerkiksi säteilylain valvonnassa. Yhdenmukaistamalla valvontakeinot varmistetaan, että EU:n tuotelainsäädännön täytäntöönpanoa valvotaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti.  

Viranomaisten toimintaa rajaavat paitsi säädökset myös oikeusperiaatteet, joista osa on kirjattu lainsäädäntöön. Markkinavalvontalain 6 §:n mukaan viranomainen käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa tiettyyn tapaukseen kohdistuvia valvontakeinoja harkitessaan. Tehtävät tulee myös tarvittaessa asettaa tärkeysjärjestykseen. Viranomaisen toimintaa ohjaa tämän lisäksi muun muassa EU:n perussopimukseen kirjattu suhteellisuusperiaate, joka ohjaa myös EU:n toimielinten päätöksentekoa. Suhteellisuusperiaatteen mukaan käytettyjen keinojen tulee olla järkevässä suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, eikä toimien tule olla suhteettoman ankaria tai lieviä. Viranomaisen on toimittava vain siinä laajuudessa kuin on tarpeen ja asianmukaista esimerkiksi selvityksen pyytämiseksi tai pakkokeinojen käyttämiseksi. Toimien on oltava tasapuolisia, ja asianosaisia on kohdeltava oikeudenmukaisesti. Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen valvontatoimia harkitessaan vastuuviranomainen punnitsee markkinavalvontalaissa säädettyjen valvontatoimien tarkoituksenmukaisuutta suhteessa edellä mainittuihin oikeusperiaatteisiin.  

7.2  Laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta

Laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta 1137/2016, 1 §:n 33 kohta 

Muutetaan markkinavalvontalain 1 §:ää siten, että se kattaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun lain, lisäämällä 1 §:ään 33 kohta.  

Muutetaan markkinavalvontalain 1 §;n 32 kohta siten, että lauseen lopun piste muutetaan puolipisteeksi.  

Eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain muutokset tulevat voimaan samanaikaisesti tämän lain kanssa. 

7.3  Laki sähköisen viestinnän palveluista

Sähköisen viestinnän palveluista annettu laki 917/2014 3 §:n 21 kohta 

Muutetaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 21 kohta siten, että se kattaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät  

Muutetaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 20 kohtaa siten, että lauseen lopun piste muutetaan puolipisteeksi.  

Pykälän 21 kohdan mukaista suojatun nimen ja suojatun merkin määritelmää muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun asetuksen 4 artiklan mukainen maantieteellinen merkintä. Kyseisessä artiklassa todetaan tarkemmin, mitä käsityö- ja teollisuustuotteet ovat. Taustalla on kyseisessä asetuksessa säädetyt verkkotunnusten valvontaa koskevat vaatimukset. Verkkotunnusten rekisteröinnistä ja valvonnasta säädetään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 21 kohdassa. Lain 169 §:ssä säädetään Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta poistaa verkkotunnus. Tämä oikeus on liitetty suojatun nimen ja suojatun merkin määritelmään. Koska asetuksen 46 artikla edellyttää vastaavaa viranomaisen toimivaltaa nimisuojatuotteiden osalta, tulisi kyseiseen määritelmään lisätä käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisellä merkinnällä suojatut tuotteet. Näin .fi-verkkotunnusten riidanratkaisumenettelyä voitaisiin soveltaa myös näiden tuotteiden osalta. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muutokset tulee voimaan samanaikaisesti tämän lain kanssa.  

7.4  Laki Patentti- ja rekisterihallituksesta

Laki Patentti- ja rekisterihallituksesta 578/2013, 2 §:n 1 momentti 

Muutetaan Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 2 §:n 1 momenttia siten, että se kattaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät. 

Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 2 §:n 1 momenttiin lisättäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen tehtäviin kuuluviksi käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät. 

Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain muutokset tulevat voimaan samanaikaisesti tämän lain kanssa. 

10.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun asetuksen eräänä tarkoituksena on muodostaa yhdessä maataloustuotteiden ja viinien ja tislattujen alkoholijärjestelmien kanssa yhtenäinen nimisuojajärjestelmä tuotekategoriasta riippumatta. Ehdotusten päätavoitteina on myös vahvistaa maantieteellisten merkintöjen suojaa ja lisätä merkintöjen käyttöä ja hyödyntämistä koko EU:n alueella. 

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimisuojajärjestelmä uudistettiin vuonna 2024, jolloin maataloustuotteiden, mukaan lukien elintarvikkeiden, viinin ja tislattujen juomien nimisuojajärjestelmät yhdistettiin, pois lukien kuitenkin viinisektorin nimisuojaan liittyvä valvonta.  

Tällä hetkellä voimassa oleva EU-tason perusasetus on 13.4.2024 julkaistu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1143 viinejä, tislattuja alkoholijuomia ja maataloustuotteita koskevista maantieteellisistä merkinnöistä sekä aidoista perinteisistä tuotteista ja maataloustuotteiden vapaaehtoisista laatumerkinnöistä, asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2019/787 ja (EU) 2019/1753 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 kumoamisesta. 

Säädökset on pantu kansallisesti täytäntöön laeilla elintarvikelain 5 §:n, sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n ja maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain 3 §:n muuttamisesta (26.11.2024). Maataloustuotteille ja elintarvikkeille on Suomessa voimassa kaksiportainen rekisteröintimenettely, jonka vastuuviranomaisena toimii Ruokavirasto.  

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitykset HE 46/2025 ja HE 179/2025. Niissä ehdotetaan muutettavaksi markkinavalvontalain 1 §:n 1 momenttia ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:ää. Ehdotukset tulee sovittaa yhteen tämän ehdotuksen kanssa. 

10.2  Suhde talousarvioesitykseen

Ei tiedossa lisäresursseja talousarviossa. 

11.1  Omaisuuden suoja

Täytäntöönpantava asetus ja laki käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta vahvistavat tiettyyn maantieteelliseen alueeseen liittyvien maantieteellisten merkintöjen suojaa unionissa. Ehdotuksella voi olla myönteinen vaikutus Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaisiin teollisoikeuksiin.  

11.2  Elinkeinovapaus

Ehdotus uudeksi suojajärjestelmäksi ei vaaranna EU:n perusoikeuskirjan ja perustuslain 18 §:n turvaamaa turvaamaan elinkeinovapautta ja oikeutta tehdä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa ammattia. Kuka tahansa talouden toimija voi ryhtyä valmistamaan käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisillä merkinnöillä suojattuja tuotteita niiden tuote-eritelmää käyttämällä. Markkinoilla on myös vastaavia korvaavia tuotteita.  

11.3  Henkilötietojen suoja

Ehdotus ei vaaranna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklassa ja Suomen perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa. Mikäli henkilötietoja luovutetaan, yleissääntelynä on huomioitava yleinen tietosuoja-asetus ja sen mukaiset tietosuojaperiaatteet, kuten tietojen tarpeellisuus, minimointi ja käyttötarkoitussidonnaisuus.  

11.4  Vastuu ympäristöstä, luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ja kulttuuriperinnöstä

Ehdotuksella voi olla myönteinen vaikutus perustuslain 20 §:n mukaiseen kaikille kuuluvaan vastuuseen luontoa ja sen monimuotoisuutta, ympäristöä ja kulttuuriperintöä kohtaan sekä EU:n perusoikeuskirjan mukaiseen korkeaan terveydensuojelun tasoon, turvallisuuteen ja ympäristön suojeluun. Ehdotuksen kattamat tuotteet ovat osa paikallista kulttuuriperintöä, niitä valmistetaan rajallinen määrä ja maantieteellisellä merkinnällä varustetut tuotteet ovat todennäköisesti myös kestävämpiä kuin edullisemmat vastineensa, joita ei ole suojattu maantieteellisin merkinnöin. Maantieteellisillä merkinnöillä suojatut tuotteet myös todennäköisemmin tuotetaan Euroopan unionissa, jossa ympäristönormit ovat tiukemmat kuin muilla markkina-alueilla.  

11.5  Tehokkaat oikeusturvakeinot

Ehdotuksella on mahdollinen myönteinen vaikutus perusoikeuskirjan 47 artiklan ja perustuslain 21 §:n mukaiseen oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, sillä ehdotuksella parannetaan käsityö- ja teollisuustuotteiden valmistajien mahdollisuuksia suojata teollis- ja tekijänoikeutensa unionissa, etenkin valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa. Ehdotuksen valvontajärjestelmä mahdollistaa tehokkaan puuttumisen teollisoikeuksien rikkomistapauksiin. 

11.6  Saamelaisten oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin

Esityksen taustalla oleva asetus voi vaikuttaa positiivisesti Suomen perustuslaissa saamelaisille tunnustettuun oikeuteen ylläpitää kulttuuriaan (perustuslaki 17 §:n 3 mom.). Saamenkäsityötuotteille voitaisiin järjestelmän voimaantulon myötä hakea maantieteellisen merkinnän suojaa, joka perustuu tuotteen ja sen alkuperäalueen väliseen yhteyteen ja on luonteeltaan kollektiivinen. Merkintä antaa tuotteelle suojan muun muassa mielleyhtymiä ja jäljittelyä vastaan. Tavaramerkkisuoja perustuu yleensä yksittäisen toimijan yksinoikeuteen ja siihen, että merkkien välillä on sekaannusvaara. Siinä missä kansallinen tavaramerkki rajoittuu valtion alueelle, maantieteellinen merkintä voi koskea rajattua maantieteellistä aluetta, eli paitsi kansallisvaltion aluetta myös tiettyä kansallisvaltion sisällä sijaitsevaa aluetta, sekä useiden valtioiden alueelle ulottuvaa aluetta. Tällainen suoja voisi osaltaan tukea saamelaisten kulttuurin harjoittamisen ja kehittämisen edellytyksiä.  

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.