1.1  Tausta

Unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1157, jäljempänä EU:n ID-asetus, tuli voimaan elokuun alussa 2019. Asetusta aletaan soveltaa 2.8.2021. Tämä esitys annetaan osin EU:n ID-asetusta täydentävänä ja osin kansallisista syistä annettavana sääntelyehdotuksena. 

EU:n ID-asetuksen taustalla on Euroopan unionin komissiossa tehty valmistelu. Komissio antoi esimerkiksi syyskuussa 2016 tiedonannon Lisää turvallisuutta liikkuvuuden maailmassa: parannuksia tiedonvaihtoon terrorismin torjumiseksi ja vahvemmat ulkorajat -nimisellä asiakirjalla Euroopan parlamentille, Eurooppaneuvostolle ja neuvostolle. Komissio korosti tiedonannossaan luotettavien matkustus- ja henkilöllisyysasiakirjojen tarvetta aina, kun on tarpeen varmistua henkilön henkilöllisyydestä. Se painotti myös, että vapaan liikkuvuuden ja muuttoliikkeen parempi hallinta perustuu vakaisiin järjestelmiin, joilla ehkäistään asiakirjaturvallisuuden puutteista johtuvia väärinkäytöksiä ja sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. 

Komissio antoi joulukuussa 2016 toimintasuunnitelman, jolla vahvistetaan EU:n toimia matkustusasiakirjoihin liittyvien petosten torjumiseksi ja jossa komissio yksilöi toimia, joilla pyritään puuttumaan asiakirjojen, kuten henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen, turvallisuutta koskeviin kysymyksiin ottaen huomioon Euroopassa viime aikoina tapahtuneet terrori-iskut. Toimintasuunnitelman tavoitteet vahvistettiin myöhemmin Euroopan neuvoston päätelmissä, jotka olivat jatkoa neuvoston toistuville kehotuksille parantaa henkilö- ja oleskeluasiakirjojen turvallisuutta. 

Kansallisista lähtökohdista säädettävien asioiden taustalla on pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kohta 3.Turvallinen oikeusvaltio Suomi. Kohdassa on esitetty tavoitteena muun muassa, että turvallisuuden tunne vahvistuu ja turvallisuusviranomaisten toimintakyky varmistetaan. Tähän tavoitteeseen hallitusohjelmassa esitetään keinona esimerkiksi, että hallitus huolehtii perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä torjuu ihmisiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Erityistä huomiota kiinnitetään ihmisten turvallisuuden paranemiseen, uusiin turvallisuusuhkiin varautumiseen ja turvallisuuden kokemuksen vahvistamiseen. 

1.2  Valmistelu

3.1  EU-lainsäädäntö ja henkilökorttilaki

Henkilökorttien valokuvaus sekä henkilökohtaisen läsnäolon vaatimus 

EU:n ID-asetuksen 10 artiklassa säädetään biometristen tunnisteiden keräämisestä. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan biometriset tunnisteet saa kerätä yksinomaan henkilö- tai oleskelukorttien myöntämisestä vastaavien viranomaisten nimeämä pätevä ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö 3 artiklan 5 kohdassa (henkilökortit) ja 7 artiklan 1 kohdassa (oleskelukortit) säädettyyn erittäin turvalliseen tallennusvälineeseen sisällyttämiseksi.  

EU:n ID-asetuksen johdantokappaleen 32 mukaan jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että biometrisillä tiedoilla tunnistetaan oikein henkilö, jolle henkilökortti on myönnetty. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat harkita, että henkilökortteja myöntävät kansalliset viranomaiset keräävät biometriset tunnisteet, erityisesti kasvokuvan, henkilökohtaisella rekisteröinnillä. 

Henkilökorttilain 12 §:n mukaan hakemukseen on liitettävä hakijan kasvokuva, josta hakija on hyvin tunnistettavissa. Passiin ja henkilökorttiin liitettävästä kasvokuvasta annetun sisäministeriön asetuksen (1168/2016) 1 §:n mukaan passihakemukseen ja henkilökorttihakemukseen tulee liittää yksi enintään kuusi kuukautta vanha mustavalkoinen tai värillinen valokuva hakijan kasvoista. Asetuksessa säädetään muun muassa kuvan koolle sekä kasvojen mittasuhteille ja asemoinnille, pään asennolle ja kuvattavan ilmeille vaatimuksia.  

Matkustusasiakirjassa olevan kuvan laatu on rajaturvallisuudessa keskeinen tekijä. Passikuvien laatua on Suomessa kehitetty määrätietoisesti jo pitkään, ja se on pääsääntöisesti erittäin hyvä. Valtaosa kuvista otetaan valokuvaamoissa ja toimitetaan suoraan poliisille verkkopalvelun kautta, jolloin tulostus ja skannaus eivät pääse heikentämään kuvan laatua. Poliisin henkilöstö ottaa passikuvia ainoastaan Helsinki-Vantaan lentoaseman toimipisteessä. Suomen edustustoissa ulkomailla kuvat yleensä skannataan, sillä ulkomaiset kuvaamot eivät voi kirjautua poliisin valokuvapalvelimelle. Joissakin edustustoissa on oma kuvauspisteensä.  

EU:n ID-asetuksen 10 artiklassa säädetään lisäksi seuraavasti. Jotta varmistetaan biometristen tunnisteiden yhtäpitävyys hakijan henkilöllisyyden kanssa, hakijan on oltava henkilökohtaisesti läsnä vähintään kerran kunkin hakemuksen myöntämisprosessin yhteydessä.  

Henkilökorttilain 9 §:n 1 momentin mukaan henkilökorttia haetaan poliisilta. Hakemus voidaan panna vireille sähköisesti. Hakijan tulee saapua henkilökohtaisesti viranomaisen luokse hakemuksen täydentämistä varten, jollei 10 §:stä muuta johdu. Henkilökorttilain 10 §:n mukaan hakijan ei tarvitse saapua henkilökohtaisesti viranomaisen luokse henkilökorttia sähköisesti haettaessa, jos 1) hakijalle on henkilökorttihakemusta edeltävän kuuden vuoden aikana myönnetty Suomen kansalaisen henkilökortti tai passi, jota haettaessa hakija on henkilökohtaisesti asioinut viranomaisen luona, 2) hakija on 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa myönnettäessä ollut yli 12-vuotias ja 3) hakijalta on henkilökorttihakemusta edeltävän kuuden vuoden aikana otettu nimikirjoitusnäyte henkilökorttia tai passia varten eikä hakijan suku- tai etunimi ole tämän jälkeen muuttunut. 

Pykälän 2 momentin mukaan hakijan ei tarvitse saapua henkilökohtaisesti viranomaisen luokse ulkomaalaisen henkilökorttia sähköisesti haettaessa, jos 1) hakijalle on henkilökorttihakemusta edeltävän kuuden vuoden aikana myönnetty ulkomaalaisen henkilökortti, jota haettaessa hakija on henkilökohtaisesti asioinut viranomaisen luona, 2) hakija on 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa myönnettäessä ollut yli 12-vuotias ja 3) hakijalta on henkilökorttihakemusta edeltävän kuuden vuoden aikana otettu nimikirjoitusnäyte ulkomaalaisen henkilökorttia varten eikä hakijan suku- tai etunimi ole tämän jälkeen muuttunut. 

Pykälän 3 momentin mukaan hakijan tulee kuitenkin saapua henkilökohtaisesti viranomaisen luokse, jos se on hakijan tunnistamiseksi, uuden nimikirjoitusnäytteen antamiseksi tai muusta erityisestä syystä tarpeen. 

Henkilökortin uusiminen henkilökorttilain 9 ja 10 §:n mukaisesti ei näyttäisi EU:n ID-asetuksen sanamuodon perusteella olevan mahdollista. EU:n ID-asetuksen sanamuotoa tarkasteltaessa on ymmärrettävää, että se ei täysin sovellu Suomen henkilökorttihakemusmenettelyyn. Suomessa hakijan on oltava henkilökohtaisesti läsnä silloin, kun hän hakee ensimmäistä kertaa henkilökorttia. Henkilökortin hakemusmenettelyssä hakijan ei edellä mainittujen edellytysten täyttyessä tarvitse tulla poliisiasemalle, vaan hän voi tehdä hakemuksen kokonaan verkossa, kunhan liittää hakemukseensa uuden passikuvansa. Hakijan tunnistaminen verkossa perustuu vahvaan sähköiseen tunnistamiseen. Tunnistusvälineinä käytetään verkkopankkitunnuksia, henkilökortin kansalaisvarmennetta ja mobiilivarmenteita. Lisäksi toimitettua kasvokuvaa verrataan hakijan aiempiin kasvokuviin sekä koneellisesti että virkamiehen toimesta. Henkilökohtainen läsnäolo ensimmäistä kertaa henkilökorttia haettaessa, vahva sähköinen tunnistaminen ja kasvokuvien vertaaminen yhdessä luovat pohjan, jonka nojalla biometristen tunnisteiden yhtäpitävyys hakijan henkilöllisyyden kanssa voidaan todeta.  

Ulkomailla oleskeleva Suomen kansalainen voi hakea henkilökorttia Suomen edustustolta. Hakijan on oltava henkilökohtaisesti läsnä haettaessa henkilökorttia Suomen edustustolta eikä hakemusta voida panna vireille sähköisesti. 

Henkilökorttityypit ja sormenjäljet 

EU:n ID-asetusta sovelletaan matkustusoikeudelliseen henkilökorttiin. EU:n ID-asetus ei kuitenkaan estä jäsenvaltiota käyttämästä henkilöllisyyden tunnistamisesta varten muita asiakirjoja, kuten ajokortteja, kotimaassaan. 

EU:n ID-asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että biometristen tunnisteiden keräämisessä käytetään asianmukaisia ja tehokkaita menettelyjä ja että näissä menettelyissä kunnioitetaan oikeuksia ja periaatteita, jotka on vahvistettu perusoikeuskirjassa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa ja YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista. Jos biometristen tunnisteiden keräämisessä ilmenee vaikeuksia, jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on asianmukaiset menettelyt asianomaisen henkilön ihmisarvon kunnioittamisen varmistamiseksi. 

Henkilökorttilain 1 §:n mukaan laissa säädetään Suomen kansalaiselle ja Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle henkilöllisyyden osoitukseksi myönnettävästä henkilökortista. Pykälän 2 momentin mukaan mitä henkilökorttilaissa säädetään henkilökortista, koskee myös Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle henkilölle myönnettävää henkilökorttia (ulkomaalaisen henkilökortti), alaikäiselle henkilölle ilman huoltajien suostumusta myönnettävää henkilökorttia (alaikäisen henkilökortti) ja väliaikaista henkilökorttia, jollei muualla laissa toisin säädetä. 

Henkilökorttilain 2 §:n mukaan Suomen kansalaiselle myönnettyä henkilökorttia voidaan käyttää passin sijasta matkustusasiakirjana passilain (671/2006) 2 §:n 1 momentin nojalla annettujen säännösten mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei koske alaikäisen henkilökorttia, 15 §:ssä tarkoitettua väliaikaista henkilökorttia eikä 17 §:n 3 momentissa tarkoitettua henkilökorttia. 

Henkilökorttilain 14 §:n mukaan sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään, ulkomaalaisen henkilökortin myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti taikka hakijan oleskeluoikeus on rekisteröity, hakijalla on kotikuntalain (201/1994) mukainen kotikunta Suomessa ja hakijan tiedot on talletettu väestötietojärjestelmään. 

Henkilökorttilain 15 §:n mukaan henkilökortti voidaan erityisestä syystä myöntää väliaikaisena, jos henkilökorttilaissa säädetyt henkilökortin myöntämisen edellytykset täyttyvät, mutta keskitetysti valmistetun henkilökortin myöntäminen nopeutetussakaan aikataulussa ei ole mahdollista. 

Väliaikaisen henkilökortin myöntämisessä kyse on erityisestä syystä myönnettävästä henkilökortista, jossa ei ole kansalaisvarmennetta ja jota ei voida käyttää matkustusasiakirjana. Henkilölle voidaan hakemuksesta myöntää väliaikainen henkilökortti esimerkiksi siinä tapauksessa, että henkilön henkilöllisyyttä osoittavat asiakirjat on anastettu tai ne ovat kadonneet. Tällöin henkilökortti myönnetään pääsääntöisesti siihen asti, kunnes hän saa uuden henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan. Väliaikaista henkilökorttia ei valmisteta keskitetysti, vaan sen saa heti poliisilaitokselta mukaansa. Väliaikainen henkilökortti on turvatasoltaan huomattavasti heikompi kuin keskitetysti valmistettu henkilökortti.  

Henkilökorttilain 16 §:n mukaan alaikäiselle hakijalle voidaan myöntää henkilökortti, jos huoltajat siihen suostuvat. Jos joltakin huoltajalta ei matkan, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi voida saada suostumusta ja jos ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi kohtuutonta haittaa, henkilökortti voidaan myöntää ilman tämän suostumusta. Pykälän 3 momentissa säädetään, että alaikäiselle hakijalle voidaan ilman huoltajien suostumusta myöntää alaikäisen henkilökortti. Kyse on alaikäisen erityisestä henkilökorttityypistä, jota koskevaan hakemukseen ei tarvita huoltajien suostumusta.  

Alaikäisen henkilökortin myöntämiselle ei säädetä henkilökorttilaissa alaikärajaa. EU:n ID-asetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaan alle 12-vuotiaisiin lapsiin ei tarvitse soveltaa sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta. Myöskään alle 6-vuotiaisiin lapsiin ei sovelleta sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta eikä myöskään henkilöihin, jotka eivät fyysisten rajoitteiden vuoksi pysty antamaan sormenjälkiä. 

Väliaikaista henkilökorttia ja alaikäisen henkilökorttia ei voida hakea Suomen edustustolta. 

Henkilökortista ilman matkustusoikeutta säädetään henkilökorttilain 17 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan henkilökortti voidaan evätä Suomen kansalaiselta, jonka todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja jota koskeva esitutkinta tai syyteharkinta on kesken tai josta henkilö on syytteessä tai etsintäkuulutettu. Henkilökortti voidaan evätä myös Suomen kansalaiselta, joka on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen eikä ole rangaistusta suorittanut. Lisäksi henkilökortti voidaan evätä Suomen kansalaiselta, joka on 28 vuotta täyttänyt asevelvollinen, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 30 vuotta, jollei hän osoita, ettei maanpuolustusvelvollisuus ole esteenä henkilökortin myöntämiselle. Pykälän 2 momentin mukaan matkustusasiakirjaksi hyväksyttävää henkilökorttia ei myönnetä sille, joka on määrätty konkurssilain (120/2004) 4 luvun 8 tai 9 §:ssä tarkoitettuun maastapoistumiskieltoon. Matkustusasiakirjaksi hyväksyttävän henkilökortin myöntämisestä matkustuskieltoon määrätylle säädetään pakkokeinolain (806/2011) 5 luvun 3 §:ssä. Pykälän 3 momentin mukaan hakijalle voidaan 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa myöntää henkilökortti, jota ei voida käyttää matkustusasiakirjana, mutta jota voidaan käyttää sähköisessä asioinnissa. 

Sormenjälkien tallettaminen matkustusoikeudelliseen henkilökorttiin ei ole mahdollista voimassa olevan henkilökorttilain nojalla. EU:n ID-asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa on oikeusperusta sormenjälkien ottamiselle matkustusoikeudelliseen asiakirjaan. Kohdassa ei kuitenkaan täsmällisesti säännellä muun muassa siitä, mikä viranomainen ottaa sormenjäljet. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan ottanut kantaa siihen, että toimivaltainen viranomainen on käytävä ilmi laista (PeVL 67/2010 vp, s. 5). 

Henkilökorttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilökortti eli henkilökortti, jolla ei voi matkustaa, on asiakirja, joka osoittaa haltijansa henkilöllisyyden. Kuten edellä ilmenee nämä henkilökortit ovat alaikäisen henkilökortti, väliaikainen henkilökortti ja henkilökortti ilman matkustusoikeutta. Näistä korteista alaikäisen henkilökortti ja väliaikainen henkilökortti eivät sisällä teknistä osaa. Koska EU:n ID-asetus ei anna oikeusperustaa matkustusoikeudettomaan henkilökorttiin, henkilökorttilaissa olisi siten säänneltävä edelleen kyseisistä henkilökorteista.  

Sormenjälkien tallettamista henkilökorttiin ilman matkustusoikeutta on arvioitu perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun yksityiselämän suojan kannalta. Yksityiselämän suojan takaamiseksi valtiolta on perinteisesti edellytetty sen ohella, että se pidättäytyy itse loukkaamasta kansalaisten yksityiselämää, myös aktiivisia toimenpiteitä yksityiselämän suojaamiseksi toisten yksilöiden suojaamiseksi. Perustuslain 10 §:n 1 momentin säännös yhdessä perustuslain 22 §:n kanssa edellyttää lainsäätäjän ylläpitävän tehokasta säännöksen turvaamien oikeushyvien suojaa (PeVL 16/2013 vp, s. 2). Sormenjälkien tallettamista henkilökorttiin ilman matkustusoikeutta ei ole pidetty välttämättömänä. Henkilökortin haltijan henkilöllisyyden todentaminen voidaan saavuttaa perusoikeuteen vähemmin puuttuvin keinoin. 

Henkilökortin siru ja sen tietoturva 

EU:n ID asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan henkilökortteihin on sisällyttävä erittäin turvallinen tallennusväline, jonka on sisällettävä biometrisiä tietoja, jotka ovat kortin haltijan kasvokuva ja kaksi sormenjälkeä yhteentoimivassa digitaalisessa muodossa. Jäsenvaltioiden on biometristen tunnisteiden keräämisessä sovellettava komission täytäntöönpanopäätöksessä C(2018) 7767 (13) vahvistettuja teknisiä eritelmiä.  

Henkilökorttilain 5 §:n mukaan henkilökortissa on tekninen osa, johon talletetaan kansalaisvarmenteen tiedot, sähköisen asioinnin edellyttämät kortinhaltijan tunnistautumistiedot ja välttämättömät tiedot. Tekniseen osaan voidaan tallettaa myös 4 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Alaikäisen henkilökortissa ja väliaikaisessa henkilökortissa ei ole pykälässä tarkoitettua teknistä osaa. Viittaus lain 4 §:n 1 momenttiin tarkoittaa sitä, että henkilökortin teknisessä osassa eli sirussa voi olla henkilökortin haltijan sukunimi, etunimet, sukupuoli ja henkilötunnus, henkilökortin myöntämispäivä ja viimeinen voimassaolopäivä, henkilökortin myöntänyt viranomainen, kortin numero ja Suomen kansalaisten osalta tieto kansalaisuudesta. Henkilökortin siruun voidaan tallettaa myös kortinhaltijan valokuva ja nimikirjoitus.  

Kuten edellä ilmenee, EU:n ID-asetuksessa säädetään, että kansallisten EU:n jäsenvaltioiden myöntämien henkilökorttien on täytettävä EU:n ID-asetuksessa säädetyt turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset sekä tietyt eritelmät. 

Sormenjälki on biometrisenä tunnisteena pysyvä, muuttumaton ja peruuttamaton osa yksilöä. Biometriset tunnisteet asettavat erityisiä vaatimuksia tietoturvalle, jotta yksityisyyden suojan toteutuminen voidaan varmistaa. Tästä syystä henkilökortin siruun liittyvästä tietoturvasta olisi säädettävä henkilökorttilaissa. 

EU:n ID-asetuksen johdantokappaleen 40 kohdan rekisteröidyillä olisi oltava pääsy henkilökorteissaan ja oleskeluasiakirjoissaan käsiteltyihin henkilötietoihin ja mahdollisuus oikaista niitä siten, että myönnetään uusi asiakirja, jos kyseiset tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia. Kortinhaltijan oikeudesta tarkastaa teknisen osan sisältämät henkilötiedot ja tarvittaessa pyytää tietojen korjaamista tai poistamista säädetään henkilökorttilain 8 §:ssä. 

Henkilökorttirekisteri  

EU:n ID-asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan lukuun ottamatta unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä vaadittua käsittelyä, henkilökorttien tai oleskeluasiakirjojen yksilöintiä varten tallennetut biometriset tunnisteet on säilytettävä erittäin turvallisesti ja ainoastaan asiakirjan noutopäivään asti ja joka tapauksessa enintään 90 päivää kyseisen asiakirjan myöntämispäivästä. Tämän jälkeen biometriset tunnisteet on välittömästi poistettava tai hävitettävä. 

EU:n ID-asetuksen johdantokappaleen 21 kohdan mukaan asetus ei anna oikeusperustaa kansallisen tason tietokantojen perustamiselle tai ylläpitämiselle biometristen tietojen tallentamista varten jäsenvaltioissa, mikä kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin, jonka on oltava tietosuojaa koskevan unionin oikeuden mukainen. 

Henkilökorttirekisteristä säädetään henkilökorttilain 31 §:ssä. Poliisi pitää henkilökorttilaissa poliisille ja Suomen edustustolle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi henkilökorttirekisteriä, johon talletetaan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, jäljempänä poliisin henkilötietolaki) 4 §:ssä tarkoitetut tarpeelliset henkilön perustiedot, tiedot henkilökorttia koskevasta hakemuksesta, päätöksestä, luvasta, poliisin ja Suomen edustuston toimenpiteestä, esteestä, huomautuksesta ja ilmoituksesta sekä henkilön valokuva ja nimikirjoitusnäyte, jotka hän on luovuttanut poliisille, ulkoministeriölle tai ulkoasiainhallinnon viranomaiselle henkilökorttia hakiessaan. 

Henkilökorttirekisteriin talletetaan pääosin vastaavat tiedot kuin passirekisteriin, josta säädetään passilain 29 §:ssä. Biometrisistä tiedoista henkilökorttirekisteriin talletetaan jo voimassa olevan henkilökorttilain nojalla henkilökortin hakijan kasvokuva. Henkilökorttirekisteriin ei sen sijaan ole talletettu sormenjälkiä toisin kuin passirekisteriin. 

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679, (yleinen tietosuoja-asetus) 6 artiklassa säädetään käsittelyn lainmukaisuudesta ja 9 artiklassa säädetään erityisiä henkilötietoryhmiä koskevasta käsittelystä. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään käsittelyn lainmukaisuuden edellytyksistä. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien, biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten on kiellettyä. Poikkeamisperusteista säädetään 9 artiklan 2 kohdassa. Tietoja voidaan kyseisen kohdan g alakohdan mukaan käsitellä, jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhtainen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.  

Sormenjälkien tallettamista henkilökorttirekisteriin koskeva säännös olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti liikkumavaran puitteissa annettavaa lainsäädäntöä, jonka on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja sen on oltava oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.  

Henkilökorttirekisteriin talletettavien biometristen tietojen lisääntyessä on otettava huomioon myös tietoturvaan liittyvät asiat ja rekisterin käytön valvonta. Yleinen tietosuoja-asetus ja sitä täydentävä kansallinen tietosuojalaki (1050/2018) sisältävät yksityiskohtaiset säännökset muun muassa henkilötietojen käsittelyn yleisistä periaatteista, rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja rekisteröidyn oikeuksista, tietoturvallisuudesta ja henkilötietojen käsittelyn valvonnasta sekä lainvastaisen henkilötietojen käsittelyn seuraamuksista. Valvonnan kannalta merkitystä on myös sillä, että EU:n tietosuojauudistus on terävöittänyt rekisterinpitäjän vastuuta. Poliisihallitus rekisterinpitäjänä vastaa siitä, että henkilötietoja käsitellään lainmukaisesti ja rekisterinpitäjän on lisäksi kyettävä osoittamaan, että henkilötietojen käsittely on tietosuojalainsäädännön mukaista. Poliisin henkilötietolain kokonaisuudistusta käsitellessään hallintovaliokunta on todennut, että uuden valvontaa sääntelevän lainsäädännön, valvontaa koskevan muun normipohjan ja toteutettujen käytännön tehostamistoimien voidaan arvioida antavan aikaisempaa paremmat edellytykset henkilötietojen käsittelyn valvontaan. Henkilötietojen suojan toteutuminen ja valvonnan tehokkuus edellyttävät kuitenkin myös riittävien resurssien varmistamista (ks. HaVM 39/2018 vp, s. 8 ja s. 24-27). 

Henkilökorttirekisteriin talletettujen henkilötietojen käsittelystä säädetään tietosuojan yleislainsäädäntöä täydentävästi poliisin henkilötietolaissa, jota käsitellään seuraavassa jaksossa.  

3.2  EU-lainsäädäntö ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettu laki

Biometristen tietojen käsittely 

Perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetty poliisin henkilötietolaki sisältää henkilötietojen käsittelyä koskevaa täsmentävää ja täydentävää sääntelyä, joka perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen mahdollistamaan kansalliseen liikkumavaraan. Henkilökorttirekisterin tiedot kuuluvat poliisin henkilötietolain 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuihin henkilötietoihin, joita poliisi saa käsitellä lupahallintoon liittyvien tehtävien ja yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien valvontatehtävien suorittamiseksi. Mainituissa pykälissä tarkoitettujen henkilötietojen käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.  

Henkilökorttirekisterin ja passirekisterin tietoja koskeva poliisin henkilötietolain sääntely on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisen liikkumavaran puitteissa annettavaa kansallista lainsäädäntöä. Mainitun 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Mikäli tietoja käsitellään muuhun kuin niiden alkuperäiseen keräämistarkoitukseen, on sääntelyä arvioitava käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta vasten siten kuten tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään. Sääntelyn on oltava välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Näihin tavoitteisiin kuuluu mainitun artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti yleinen turvallisuus. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien, biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten on kiellettyä. Poikkeamisperusteista säädetään asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa. Poliisi voi käsitellä lakisääteisissä tehtävissään erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja poliisin henkilötietolaissa säädetyin edellytyksin. Erityisten henkilötietoryhmien käsittely poliisin tehtävissä perustuu asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan, jonka mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä voidaan käsitellä, kun käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Sääntelyn on myös oltava oikeasuhtaista tavoitteeseen nähden, siinä on noudatettava keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä on säädettävä asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Näihin tietoihin kuuluvat esimerkiksi poliisin henkilötietolain 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi henkilökortin tai passin hakijalta hakutilanteessa otetut biometriset sormenjälkitiedot ja kasvokuva. Sormenjälkien lisääminen henkilökorttirekisteriin ei edellytä muutoksia voimassa olevaan poliisin henkilötietolain 11 ja 12 §:ään.  

Poliisin henkilötietolain 15 §:ssä säädetään erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelystä. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely poliisin lakisääteisissä tehtävissä on pykälän 1 momentissa rajoitettu perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti vain välttämättömään. Pykälän 2 momentissa säädetään tarkemmasta rajoituksesta, joka koskee henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltävien biometristen tietojen käyttöä. Tietoja saa käyttää muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Rajoitus koskisi myös henkilökorttirekisteriin talletettavia sormenjälkiä, jotka kuuluvat momentissa tarkoitettuihin henkilökorttilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltäviin biometrisiin tietoihin. 

Pykälän 3 momentin mukaan passinhakijan sormenjälkitietoja saadaan asianomaisen henkilön suostumuksella käyttää myös hänen myöhemmin hakemansa henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan valmistamiseen. Koska sormenjälkitiedot talletettaisiin jatkossa passin lisäksi myös henkilökortin tekniseen osaan, säännöstä olisi muutettava siten, että sekä passin että henkilökortin hakijan sormenjälkitietoja voitaisiin käyttää henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan valmistamiseen. Samassa yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista säätää voimassa olevaa lakia täsmällisemmin myös biometristen tietojen käyttämisestä henkilökortin tai passin hakijan tunnistamiseksi hakuprosessin yhteydessä. Poliisin henkilötietolain 38 §:ssä säädetään muissa poliisin lakisääteisissä tehtävissä käsiteltävien henkilötietojen poistamisesta. Kun hakijalle on myönnetty matkustusoikeudellinen henkilökortti, hakutilanteessa otetut sormenjälkitiedot poistettaisiin henkilökorttirekisteristä voimassa olevan 38 §:n mukaisesti. Passirekisterin sormenjälkitietoja vastaava kahdenkymmenen vuoden enimmäissäilytysaika on arvioitu välttämättömäksi, jotta voidaan varmistaa henkilökortin ja passin hakijoiden luotettava tunnistaminen rekisterivertailujen avulla. Sormenjäljet otetaan henkilökortin hakijalta aina, kun hän hakee henkilökorttia tai passia ellei sormenjälkien ottamiselle ole laissa säädettyä estettä. Pykälässä tulisi siten säätää myös sormenjälkien lyhyemmästä säilytysajasta niissä tilanteissa, joissa matkustusoikeudellista henkilökorttia ei henkilökorttilain 17 §:n nojalla voida myöntää. Sormenjälkien poistamista koskevissa säännöksissä tulisi ottaa huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaiset periaatteet, erityisesti c alakohta, jonka mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (”tietojen minimointi”), sekä e alakohta, jonka mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten (”säilytyksen rajoittaminen”).  

Poliisin henkilötietolaki sisältää lisäksi sääntelyä esimerkiksi henkilötietojen luovuttamisesta (4 luku) ja rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta (6 luku). Henkilökorttirekisteriin talletettavien sormenjälkitietojen osalta sovellettaisiin samoja tietojen luovuttamista koskevia rajoituksia kuin muiden henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltävien biometristen tietojen osalta. Rekisteröidyllä on oikeus saada pääsy poliisin lupahallinnollisissa tehtävissä käsittelemiin tietoihin yleisen tietosuoja-asetuksen, kansallisen tietosuojalain ja poliisin henkilötietolain mukaisin edellytyksin.  

3.3  EU-lainsäädäntö ja ulkomaalaislaki

EU:n ID-asetusta sovelletaan myös rekisteröintitodistuksiin EU:n kansalaisille, jotka oleskelevat toisessa EU-jäsenvaltio yli kolme kuukautta, ja heille myönnettäviin pysyvän oleskeluoikeuden osoittaviin todistuksiin, sekä oleskelukortteihin ja pysyviin oleskelukortteihin EU:n kansalaisten perheenjäsenille, jotka eivät ole EU:n kansalaisia. Kansallisesti näistä säädetään ulkomaalaislaissa (301/2004).  

Oleskelulupakortti 

Ulkomaalaislain 33 a §:ssä säädetään oleskeluluvan osoitukseksi annettavasta oleskelulupakortista. Pykälän 1 momentin mukaan oleskelulupakortin muodosta ja ominaisuuksista, turvatekijöistä, tekniseen osaan tallennettavista biometrisistä tunnisteista sekä niiden ottamisesta, rajoituksista ja käyttötarkoituksesta sekä haltijan oikeudesta tarkistaa tekniseen osaan hänestä tallennetut tiedot säädetään kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1030/2002 (EU:n oleskelulupa-asetus) ja kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annetun asetuksen (EY) N:o 1030/2002 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 380/2008 (muutosasetus). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1954 kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 muuttamisesta mukainen oleskelulupamalli tuli ottaa käyttöön 10.7.2020 mennessä. Lain 33 a §:n informatiivinen viittaus kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annetun asetuksen (EY) N:o 1030/2002 muuttamisesta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 380/2008 (muutosasetus) on siten tarpeeton. Kansallisesti oleskelulupakortit vaihtuvat käytännössä uuteen malliin vuoden 2020 aikana.  

Oleskelukortti 

EU:n ID-asetuksen IV luvussa säädetään perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, myönnettävistä oleskelukorteista. Luvun 7 artiklan mukaan myönnettäessä oleskelukortteja sellaisille unionin kansalaisten perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, jäsenvaltioiden on käytettävä samaa kaavaa, joka on vahvistettu asetuksessa (EY) N:o 1030/2002 sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2017/1954 ja pantu täytäntöön täytäntöönpanopäätöksellä C(2018) 7767. Muista oleskeluluvista poiketen luvassa mainittaisiin selvästi, että kyse on perheenjäsenelle annettavasta luvasta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava, että nämä asiakirjat myönnetään unionin kansalaisen perheenjäsenelle direktiivin 2004/38/EY mukaisesti.  

Ulkomaalaislain 161 §:ssä säädetään oleskelukortista. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan unionin kansalaisen perheenjäsenelle, joka ei ole unionin kansalainen, myönnetään edellytysten täyttyessä hakemuksesta unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti, jos perheenjäsenellä on tarkoitus oleskella Suomessa yli kolme kuukautta. On huomioitava, että oleskelukortti on hallinnollinen muodollisuus, joka ilmentää unionin kansalaisen perheenjäsenen oikeutta oleskella massa eikä oikeus oleskella ole riippuvainen oleskelukortista. Pykälän 3 momentin mukaan se, mitä ulkomaalaislaissa säädetään oleskelulupakortista ja siihen tallennetuista biometrisistä tunnisteita sovelletaan myös unionin kansalaisen oleskelukorttiin. Näin ollen se, mitä säädetään ulkomaalaislain 33 a §:ssä oleskelulupakortista soveltuu kansallisen ratkaisun pohjalta jo nykyään myös unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttiin. Kansallisesti oleskelukortit vaihdetaan vuoden 2020 aikana uuteen malliin samaan aikaan kuin oleskelulupakortit vaihdetaan asetuksen (EU) 2017/1954 mukaisiksi.  

On huomioitava, että vaikka velvoite soveltaa oleskelukorttiin asetuksen 1030/2010 mukaista kaavaa seuraa jatkossa suoraan asetuksesta 2019/1157, niin 161 §:n 3 momentti on perusteltua säilyttää. Kyseinen 3 momentti viittaa lain 60 e ja 60 d §:iin sisältäen siten asetusta täydentävää kansallista sääntelyä biometrisiä tunnisteita käsittelevien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten osalta.  

Lain 161 c §:n mukaan unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti myönnetään viideksi vuodeksi tai jos oleskelun aiottu kesto on vähemmän kuin viisi vuotta, oleskelun aiotuksi kestoksi. Käytännössä unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti on voimassa poikkeustapauksia lukuun ottamatta viisi vuotta. EU:n ID-asetus ei sisällä oleskelukortin voimassaoloon liittyvää sääntelyä.  

EU:n ID-asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat lisätä kansalliseen käyttöön tarkoitettuja tietoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti tietyin edellytyksin. Suomi on käyttänyt oikeuttaan ja lisännyt oleskelukorttiin henkilön asiakasnumeron ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä (UMA) sekä henkilötunnuksen. Asetuksen 8 artiklassa säädetään nykyisten oleskelukorttien vaiheittaisesta käytöstä poistamisesta. Kansallisesti oleskelukortit vaihdetaan vuoden 2020 aikana uuteen malliin kertaluonteisesti  

EU:n ID-asetuksen 10 artikla sisältää säännökset biometristen tunnisteiden keräämisestä. Biometriset tunnisteet saa kerätä yksinomaan henkilö- tai oleskelukorttien myöntämisestä vastaavien viranomaisten nimeämä pätevä ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö 3 artiklan 5 kohdassa (henkilökortit) ja 7 artiklan 1 kohdassa (oleskelukortit) säädettyyn erittäin turvalliseen tallennusvälineeseen sisällyttämiseksi. Ensimmäisestä virkkeestä poiketen sormenjäljet saa ottaa yksinomaan tällaisten viranomaisten pätevä ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö, lukuun ottamatta hakemuksia, jotka on jätetty jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisille. Jotta varmistetaan biometristen tunnisteiden yhtäpitävyys hakijan henkilöllisyyden kanssa, hakijan on oltava henkilökohtaisesti läsnä vähintään kerran kunkin hakemuksen myöntämisprosessin yhteydessä.  

Ulkomaalaislain 161 a §:n 3 momentin mukaan oleskelukorttihakemusta jätettäessä hakijalta otetaan sormenjäljet 60 d §:n mukaisesti. Hakijan on liitettävä hakemukseen kasvokuvansa. Lain 60 d §:n 1 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto tai Suomen edustusto ottaa oleskelulupahakemuksen ja poliisi tai rajavartiolaitos kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä hakijalta sormenjäljet jokaisesta sormesta oleskelulupakorttia varten. On huomioitava, että 1 momentin mukaan jatkoluvan hakemisen yhteydessä sormenjäljet otetaan kuitenkin vain, jos tähän on erityinen syy tai jos edellisen oleskelulupakortin, jota varten sormenjäljet on annettu, myöntämisestä on kulunut viisi vuotta. Sormenjäljet otetaan myös haettaessa pysyvää oleskelulupaa ja pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa. Jatkolupaa koskeva poikkeus, joka mahdollistaa luvan uusimisen ilman sormenjälkien ottamista ja siten henkilökohtaista käyntiä viranomaisen luona koskee oleskelulupaan jatkolupaa hakemisen lisäksi myös unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortin valmistamista (HE 129/2017 vp s. 29). Hallituksen esityksessä on arvioitu, että käytännössä muutosta ei juuri sovellettaisi unionin kansalaisen perheenjäseniin, koska unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti on voimassa poikkeustapauksia lukuun ottamatta viisi vuotta (HE 129/2017 vp s. 29). Koska poikkeus koskee nimenomaisesti jatkolupaa, esimerkiksi kadonneen, rikkoutuneen tai pysyvän oleskeluoikeuden osoittavan oleskelulupakortin ja oleskelukortin uusiminen edellyttää kuitenkin aina henkilökohtaista käyntiä ja sormenjälkien ottamista Maahanmuuttoviraston toimenpisteessä.  

Ulkomaalaislain 60 d §:ssä säädetty poikkeus uusien sormenjälkien ottamisesta jatkoluvan hakemisen yhteydessä merkitsee, että unionin kansalaisen perheenjäsen on hakiessaan jatkoa oleskelukorttiinsa, jos esimerkiksi erityinen syy ei muuta edellytä, mahdollista asioida pelkästään sähköisesti ilman henkilökohtaista asiointia Maahanmuuttoviraston toimipisteessä. Käytännössä kyseessä on kuitenkin hyvin pieni hakijaryhmä. Oleskelukortti myönnetään 161 c §:n nojalla lähtökohtaisesti viideksi vuodeksi ja 161 g § ja 162 §:n nojalla unionin kansalaisen perheenjäsenelle, joka itse ei ole unionin kansalainen ja joka on oleskellut Suomessa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta, myönnetään hakemuksesta pysyvä oleskelukortti. Käytännössä useimmat henkilöt hakevat oleskelukortin voimassaolon umpeuduttua ulkomaalaislain 162 §:n mukaista pysyvää oleskelukorttia, joka lain 60 d §:n 1 momentin mukaan edellyttää aina sormenjälkien ottamista. Vaihtoehtoisesti henkilö voi hakea pysyvän oleskelukortin sijaan kansalaisuutta, jos kansalaisuuslain edellytykset täyttyvät. Henkilö saattaa kuitenkin hakea oleskelukortille jatkoa esimerkiksi silloin, kun oleskelukorttia on alun perin haettu viittä vuotta lyhyemmäksi ajaksi mutta henkilö päättääkin oleskella maassa aiottua pidempään tai, kun syystä tai toisesta, henkilö ei halua hakea pysyvää oleskelukorttia tai kansalaisuutta. Näissä tilanteissa asian käsittely on mahdollista ilman sormenjälkien ottamista.  

EU:n ID-asetuksen edellytys hakijan henkilökohtaisesta läsnäolosta vähintään kerran kunkin hakemuksen myöntämisprosessin yhteydessä toteutuu oleskelukorttien osalta kansallisesti sillä, että biometristen tunnisteiden yhtäpitävyys hakijan henkilöllisyyden kanssa varmistetaan hakijan henkilökohtaisella läsnäololla silloin, kun häneltä ensimmäisen oleskelukortin hakemisen yhteydessä otetaan sormenjäljet. Vaikka jatkoluvan hakeminen ei lähtökohtaisesti edellytä asiakaskäyntiä viranomaisessa niissä tilanteissa, joissa hakija panee hakemuksensa vireille sähköisesti ja toimittaa myös kasvokuvansa sähköisesti, asioiminen yksinomaan sähköisesti edellyttää kuitenkin aina vahvaa sähköistä tunnistautumista (HE 129/2017 vp s. 27). Edellytys vahvan sähköisen tunnistautumisen käytöstä varmistaa biometristen tunnisteiden yhtäpitävyyden hakijan henkilöllisyyden kanssa EU:n ID-asetuksen 10 artiklan edellyttämällä tavalla. Tulkinta on yhdenmukainen sen kanssa, mitä henkilökorttien osalta on todettu biometristen tunnisteiden yhtäpitävyyden varmistamisesta hakijan henkilöllisyyden kanssa.  

EU:n ID-asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan lukuun ottamatta unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä vaadittua käsittelyä, henkilökorttien tai oleskeluasiakirjojen yksilöintiä varten tallennetut biometriset tunnisteet on säilytettävä erittäin turvallisesti ja ainoastaan asiakirjan noutopäivään asti ja joka tapauksessa enintään 90 päivää kyseisen asiakirjan myöntämispäivästä. Tämän jälkeen biometriset tunnisteet on välittömästi poistettava tai hävitettävä. Ulkomaalaislain 60 e §:n mukaan oleskeluluvan haltijalta saa ottaa biometriset tunnisteet ja verrata niitä oleskelulupakorttiin ja matkustusasiakirjaan tallennettuihin biometrisiin tunnisteisiin oleskelulupakortin aitouden toteamiseksi ja oleskeluluvan haltijan henkilöllisyyden todentamiseksi. Vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan, jonka jälkeen ne on hävitettävä välittömästi. 

Unionin kansalaisen rekisteröintitodistus 

Ulkomaalaislain 159 §:ssä säädetään unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintitodistuksesta. Jos unionin kansalainen oleskelee Suomessa yli kolme kuukautta, hänen on rekisteröitävä oleskelunsa. Rekisteröintihakemus jätetään Maahanmuuttovirastolle kolmen kuukauden kuluessa maahantulopäivästä. Unionin kansalaisen annettua selvityksen siitä, että hän täyttää rekisteröinnin edellytykset, hänelle on välittömästi annettava rekisteröintitodistus, jossa mainitaan hänen nimensä ja osoitteensa sekä rekisteröinnin päivämäärä. EU:n ID-asetuksen III luvussa säädetään unionin kansalaisille tarkoitetuista oleskeluasiakirjoista. Luvun 6 artiklassa säädetään niistä vähimmäistiedoista, joista jäsenvaltion unionin kansalaisille myöntämissä oleskeluasiakirjoissa on vähintään mainittava. Lain 159 §:ssä säädetyt rekisteröintitodistukseen sisällytettävät tiedot ovat asetuksen 6 artiklan kanssa päällekkäisiä, ja tietojen listaamisen sijaan olisi rekisteröintitodistuksen vähimmäissisällön osalta viitattava asetukseen (EU) 2019/1157. EU:n ID-asetuksen edellyttämät muutokset rekisteröintitodistukseen on käytännössä jo toteutettu.  

EU:n ID-asetuksen 6 artiklan 2 kohta sisältää sääntelyä tilanteissa, joissa jäsenvaltio voi päättää, että sormenjäljet otetaan. Koska rekisteröintitodistus on ei-turvatekijöitä sisältävä tulostettava todistus, Suomi ei ota sormenjälkiä rekisteröintitodistusta varten. Asetuksen V luvun yhteiset säännökset eivät edellytä lainsäädäntömuutoksia.  

4.1  Keskeiset ehdotukset

EU:n ID-asetusta täydentävä sääntely 

Tässä esityksessä ehdotetaan EU:n ID-asetusta täydentävää sääntelyä sekä myös kansallisista syistä tehtävää sääntelyä henkilökorttilakiin. Täydentävässä sääntelyssä on pyritty mukailemaan passiprosessia kuitenkaan unohtamatta EU:n ID-asetusta.  

Täydentävässä sääntelyssä olisi kyse EU:n ID-asetuksessa säädettyjen biometristen tunnisteiden eli kasvokuvan ja sormenjälkien lisäämisestä henkilökorttilakiin. Näistä asioista olisi tarpeen säätää tarkentavasti, jotta asetus voisi tulla tehokkaasti sovelletuksi. Erityisesti viranomaisista, joille ehdotetaan säädettäväksi biometrisiin tunnisteisiin liittyviä tehtäviä, tulisi säätää henkilökorttilaissa.  

Matkustusoikeudellisen henkilökortin tekniseen osaan eli siruun talletettaisiin henkilökortin hakijalta otetut sormenjäljet. Poliisihallituksen olisi huolehdittava henkilökortin teknisen osan tietoturvasta. Ulkoministeriö vastaisi Suomen edustuston myöntämän henkilökortin tekniseen osaan talletettujen tietojen suojaamisesta. Tekniseen osaan talletettujen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen liittyvät sekä sormenjälkien lukemisessa tarvittavat varmenteet loisi Digi- ja väestötietovirasto. Sormenjälkiä erityisen arkaluonteisina tietoina saisivat lukea henkilökorttiviranomainen, poliisi, Rajavartiolaitos ja Tulli silloin, kun se hoitaa rajatarkastusviranomaisen tehtäviä.  

Henkilökorttilakiin lisättäisiin säännös sormenjälkien ottamisesta. Sormenjälkiä ei otettaisi alle 12-vuotiaalta henkilöltä eikä henkilöltä, jolta niitä ei saisi esimerkiksi fyysisen esteen vuoksi. Sääntelyssä asetettaisiin sormenjälkien ottamiselle ikärajaksi 12 vuotta. EU:n ID-asetusta täydennettäisiin siten, että hakijan olisi pyydettäessä esitettävä luotettava selvitys siitä syystä, jonka perusteella sormenjälkiä ei voitaisi ottaa. Selvityksessä olisi oltava maininta myös syyn kestosta. Viimeksi mainitussa tilanteessa hakijalle voitaisiin myöntää tilapäinen henkilökortti, jos syy on tilapäinen. 

Kansallista syistä säädettävät asiat  

EU:n ID-asetus ei anna oikeusperustaa kansallisen tason tietokantojen perustamiselle tai ylläpitämiselle biometristen tietojen tallentamista varten jäsenvaltioissa. Kansallisista syistä säädettäisiin siten siitä, että henkilökorttirekisteriin talletettaisiin jo nykyään talletettavien biometristen kasvokuvien lisäksi myös henkilökortin hakijalta henkilökortin hakutilanteessa otetut sormenjäljet. 

Poliisin henkilötietolakiin lisättävällä sääntelyllä mahdollistettaisiin hakijan sormenjälkitietojen vertaaminen hakijan varman tunnistamisen mahdollistamiseksi passin tai henkilökortin myöntämismenettelyssä. Henkilökorttirekisteriin talletetut sormenjäljet olisivat hyödynnettävissä myös passin hakemisen yhteydessä eikä hakijan tarvitsisi saapua henkilökohtaisesti viranomaisen luo henkilökorttia tai passia haettaessa, jos henkilökorttilaissa tai passilaissa säädetyt edellytykset täyttyisivät. Passirekisteriin talletettuja passin hakemisen yhteydessä otettuja sormenjälkiä voitaisiin vastaavasti hyödyntää henkilökortin hakemisen yhteydessä.  

Samalla poliisin henkilötietolain sääntelyä täsmennettäisiin siten, että se mahdollistaisi nykyistä selkeämmin passirekisterin ja henkilökorttirekisterin valokuvien vertaamisen sekä passin että henkilökortin myöntämismenettelyssä. Kyseissä laissa säädettäisiin myös henkilökortin hakijalta otettujen sormenjälkien poistamisesta rekisteristä niissä tilanteissa, joissa hakijalle myönnetään henkilökortti ilman matkustusoikeutta. 

Ehdotettu täydentävä sääntely ulkomaalaislakiin 

Henkilökorttilakiin ehdotettujen muutosten lisäksi ehdotetaan vähäisiä muutoksia ulkomaalaislakiin (301/2004), jossa säädetään Euroopan unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenen maahantulosta ja oleskelusta sekä näihin liittyvistä asiakirjoista. 

Ulkomaalaislain 33 a §:stä, jossa säädetään oleskeluluvan osoitukseksi annettavasta oleskelulupakortista, poistetaan tarpeettomana informatiivinen viittaus kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 muuttamisesta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 380/2008. Ulkomaalaislain 159 §:ssä säädetään yli kolme kuukautta Suomessa oleskelevalle, edellytykset täyttävälle unionin kansalaiselle annettavasta rekisteröintitodistuksesta. Lain 159 §:ään olisi lisättävä informatiivinen viittaus EU:n ID-asetukseen rekisteröintitodistuksen tietosisällön osalta sekä poistettava asiakirjan tietosisältöä koskevaa EU:n ID-asetuksen kanssa päällekkäistä kansallista sääntelyä. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

EU:n ID-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettujen biometristen tunnisteiden eli valokuvien keräämisen osalta ei ole pidetty mahdollisena, että henkilökorttien ja passien valokuvaustoiminta järjestettäisiin poliisilaitoksilla tai Suomen edustustoissa. Jos passikuvaus järjestettäisiin poliisilaitoksilla tai Suomen edustustoissa voitaisiin olla varmoja, että kuvaa ei ole muokattu eli manipuloitu. Tämä on etu, joka on monissa maissa katsottu yksistään riittäväksi perusteeksi siirtää kuvaus viranomaisen tehtäväksi, sillä sekä koneellista että silmämääräistä kasvovertailua huijaavat kuvamanipulaatiot ovat kasvava uhka.  

Kuten edellä todettiin, haettavien henkilökorttien määrän on arvioitu vuoden 2020 ennusteen mukaan olevan noin 350 000 kappaletta. Tämä tarkoittaisi sitä, jokaiseen korttiin tulisi ottaa kuva poliisilaitoksella tai Suomen edustustossa. Valokuvauksen järjestäminen poliisin toimipisteissä tai Suomen edustustoissa aiheuttaisi kielteisiä vaikutuksia. Siitä syntyisi esimerkiksi merkittäviä kustannuksia, sillä toimipisteet olisi varustettava kameroin, kuvaustaustoin ja kuvauskäyttöön soveltuvin valaisimin. Nykyinen toimintatapa jakaa kuvauksen aiheuttaman palvelukuormituksen suureen määrään kuvaamoja sen sijaan, että se keskittyisi pieneen määrään poliisilaitoksia. Passikuvauksen siirtäminen henkilökorttiviranomaisen tehtäväksi voisi siten aiheuttaa kuvaamoalan elinkeinonharjoittajille taloudellisia vaikeuksia. 

Jos passikuvat otettaisiin poliisilaitoksilla, asiakirjan voimassaoloa täytyisi pidentää tai vähintäänkin samaa kuvaa täytyisi käyttää pidempään kuin olisi tunnistusnäkökulmasta suotavaa. Muussa tapauksessa poliisilaitosten asiakasmäärät kasvaisivat huomattavasti nykyisestä määrästä. Nykyinen käytäntö säästää viranomaisen resursseja siinä määrin, että asiakirjojen viiden vuoden voimassaolosta voidaan pitää kiinni, minkä ansiosta asiakirjojen kasvokuvat, fyysiset turvatekijät ja sirun tietoturva eivät vanhene. 

Valmistelussa on arvioitu ratkaisumallia, jonka mukaan unionin kansalaisten perheenjäsenten, jotka eivät ole unionin kansalaisia, maassaoleskeluoikeuden ilmentämiseksi myönnettävän oleskelukortin jatkoluvan hakemisen yhteydessä luovuttaisiin ulkomaalaislain 60 d §:n 3 momentin mukaisesta kevennetystä menettelystä, jonka mukaan sormenjäljet otetaan vain poikkeuksellisesti. Tällainen ratkaisumalli täyttäisi sanatarkemmin EU:n ID-asetuksen 10 artiklan edellytyksen hakijan henkilökohtaisesta läsnäolosta vähintään kerran kunkin hakemuksen myöntämisprosessin yhteydessä. Valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että vaikka kyse on hyvin pienestä ryhmästä henkilöitä, ratkaisu asettaisi unionin kansalaisten perheenjäsenet, jotka eivät ole unionin kansalaisia menettelyn osalta heikompaan asemaan kuin maassa oleskeluluvalla olevat kolmannen maan kansalaiset. Käytännössä kyseisen ryhmän, vaikkakin pienen sellaisen, osalta olisi oltava poikkeusjärjestelyjä ja -ohjeita. Lisäksi ratkaisu olisi askel taaksepäin tilanteessa, jossa menettelyn keventäminen ja automatisaation edistäminen on Maahanmuuttoviraston toiminnan kehittämisen keskeisiä tavoitteita. Lisäksi on arvioitu, että menettely, jossa biometristen tunnisteiden yhtäpitävyys hakijan henkilöllisyyden kanssa varmistetaan hakijan henkilökohtaisella läsnäololla silloin, kun häneltä ensimmäisen oleskelukortin hakemisen yhteydessä otetaan sormenjäljet ja asioiminen sähköisesti jatkolupaa haettaessa edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista varmistaa biometristen tunnisteiden yhtäpitävyyden hakijan henkilöllisyyden kanssa EU:n ID-asetuksen 10 artiklan edellyttämällä tavalla. 

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

7.1  Henkilökorttilaki

4 §. Henkilökortin sisältö. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi syntymäaika. Kyseessä on kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n teknisten määrittelyjen mukaan matkustusasiakirjan pakollinen alue/kenttä (zone). Sääntelyllä täsmennetään jo voimassa olevaa nykytilaa henkilökortin sisällöstä.  

5 §. Henkilökortin tekninen osa ja sen sisältö. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, kuten voimassa olevan henkilökorttilain 5 §:n 1 momentissa henkilökortin tekniseen osaan talletettavista tiedoista. Sen 1 momenttiin lisättäisiin kuitenkin kansalaisvarmenteisiin liittyvät muut välttämättömät tekniset tiedot. Koska tekniseen osaan ollaan lisäämässä uusia ominaisuuksia, säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin selkeyden vuoksi siten, että teknisillä tiedoilla tarkoitetaan voimassa olevan lain mukaisia kansalaisvarmenteen teknisiä tietoja. Välttämättömät tekniset tiedot ovat kortinhaltijan henkilökohtaiset varmenteet ja Digi- ja väestötietoviraston varmentamisiin liittyvät varmenteet. Henkilökortin sirulle talletetaan muutakin kuin kansalaisvarmenteet, kuten kansalaisvarmenteisiin liittyvät avaimet. Momenttia siten täsmennettäisiin sirun tietosisällön osalta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaavasti kuin voimassa olevan pykälän 1 momentissa, että tekniseen osaan voidaan tallettaa myös 4 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. 

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että 3 momentissa säädettäisiin henkilökorttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun matkustusoikeudelliseen asiakirjaan liittyvästä teknisestä osasta. Matkustusoikeudellisen henkilökortin tekniseen osaan talletetaan edellä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi kortin haltijan kasvokuva ja 9 a §:ssä tarkoitetut sormenjäljet tarvittavine lisätietoineen ja muut tarvittavat tiedot. Lisätyt biometriset tunnisteet ja muut tarvittavat tiedot perustuvat EU:n ID-asetukseen 3 artiklaan. Sen 5 kohdassa säädetään, että biometriset tiedot eli haltijan kasvokuva ja sormenjäljet sisällytetään erittäin turvalliseen tallennusvälineeseen. Lisäksi EU:n ID-asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan henkilökorttien sisältämien dataelementtien on täytettävä ICAOn asiakirjan 9303 osassa 5 vahvistettujen eritelmien vaatimukset. Eritelmien mukaan henkilökortissa on oltava viisi pakollista aluetta (zone), joiden tulee täyttää tietyt vähimmäisvaatimukset. Henkilökortin alueet I – VI ovat silmämääräisen tarkastuksen alueita. Alue VII on koneella luettava alue (machine readable zone, MRZ). Alue I yksilöi myöntävän valtion tai organisaation ja asiakirjan. Tietoelementtien on oltava vakiojärjestyksessä alueilla II ja III. Näitä ovat henkilökortin haltijan suku- ja etunimet, sukupuoli, kansallisuus, syntymäaika, kortin numero ja voimassaoloaika. Alue IV sisältää henkilökortin haltijan allekirjoituksen. Alueen V on sisällettävä henkilön identifiointi ja sen on sisällettävä kortin haltijan kasvokuva. 

EU:n ID-asetuksen 3 artiklan 8 kohdan mukaan jos tavoitteen saavuttamisen kannalta on tarpeen ja oikeasuhtaista, jäsenvaltiot voivat lisätä tällaisia kansalliseen käyttöön tarkoitettuja tietoja ja huomautuksia, jotka saattavat olla tarpeen niiden omien kansallisten säännösten mukaisesti. Turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten tehokkuus ja henkilökorttien rajatylittävä yhteensopivuus eivät saa heikentyä tämän seurauksena. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kuten voimassa olevan pykälän 3 momentissa siitä, että alaikäisen henkilökortissa ja väliaikaisessa henkilökortissa ei ole pykälässä tarkoitettua teknistä osaa. 

5 a §. Sormenjälkien ja kasvokuvan lukeminen. Pykälä olisi uusi. Sääntely vastaisi sormenjälkien lukemisen osalta pitkälti passilain 5 b §:ää ottaen kuitenkin huomioon EU:n ID-asetuksen sääntely. Ehdotetun 5 a §:n 1 momentin mukaan henkilökortin tekniseen osaan talletettuja sormenjälkiä ja kasvokuvaa saisi lukea sen mukaan kuin siitä säädetään EU:n ID-asetuksessa. EU:n ID-asetuksen 11 artiklan 6 kohdassa säädetään, että henkilökorttien tallennusvälineeseen tallennettuja biometrisiä tietoja saa käyttää ainoastaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja unionin virastojen asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti a) henkilökortin tai oleskeluasiakirjan aitouden todentamiseen, b) asiakirjan haltijan henkilöllisyyden todentamiseen vertaamalla biometrisiä tunnisteita suoraan saatavilla ja verrattavissa oleviin tunnisteisiin tilanteessa, jossa henkilökortti tai oleskeluasiakirja on lain mukaan esitettävä. 

Ehdotetussa pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös ne viranomaiset, joilla olisi oikeus lukea sormenjälkiä. Nämä olisivat henkilökorttilain 18 §:ssä tarkoitettu henkilökorttiviranomainen, poliisi, Rajavartiolaitos sekä Tulli silloin, kun se hoitaa rajatarkastusviranomaisen tehtäviä. Henkilökortin myöntävä viranomainen vastaa henkilökorttilain 8 §:n nojalla siitä, että kortin tiedot ovat hakemuksen mukaiset. Hakijaa koskevien teknisen osan tietojen on oltava yhdenmukaiset vastaavien henkilökortissa nähtävissä olevien tietojen kanssa. Henkilökorttiviranomainen on velvollinen tarkastamaan myös kaikki henkilökortin tekniseen osaan talletetut tiedot ennen kuin henkilökortti luovutetaan henkilökortinhaltijalle.  

Poliisin tehtävänä on poliisilain (872/2011) 1 §:n 1 momentin mukaan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Ehdotetun 1 momentin mukaan poliisi voisi lukea siruun talletettuja sormenjälkiä henkilöllisyyden varmistamiseksi myös esitutkintaan ja muuhun poliisitutkintaan liittyvien toimivaltuuksiensa nojalla vastaavasti kuin passin siruun talletettuja sormenjälkiä. Henkilöllisyyden varmistaminen on poliisin toiminnassa laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tärkeää. Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet ovat sisällöllisesti lähes vastaavat kuin poliisin. Esimerkiksi rajavartiolain (578/2005) 36 §:n 1 momentin nojalla rajavartiomiehellä on Rajavartiolaitokselle säädetyn yksittäisen tehtävän suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot tämän nimestä, henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä paikasta, josta hän on tavoitettavissa. Henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain (639/2019) 53 §:n mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus ottaa vastaan henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuva matkustusasiakirjaan liitetty sähköinen tunniste henkilön tunnistamista ja asiakirjan aitouden varmistamista varten, jollei muuta säädetä. 

Rajavartiolaitoksella on oikeus verrata asiakirjassa olevaa tunnistetta henkilöön. Sähköistä tunnistetta ei saa tallettaa, jollei muuta säädetä. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen oikeus lukea siruun talletetut sormenjäljet rajoittuisivat kuitenkin EU:n ID-asetuksen mukaisesti vain asiakirjan aitouden toteamiseen ja henkilöllisyyden varmistamiseen. 

Rajatarkastuksen tekemiseen on toimivaltuus Rajavartiolaitoksen lisäksi myös poliisimiehellä poliisilain 2 luvun 21 §:n nojalla sekä tullimiehellä Tullilain (304/2016) 31 §:n nojalla. Rajatarkastusviranomaisella olisi ehdotuksen mukaan mahdollisuus tarkistaa henkilökortinhaltijan henkilöllisyys ja matkustusasiakirjan aitous henkilökortin siruun talletetuista sormenjäljistä, kun laissa sille säädetyt tehtävät henkilön henkilöllisyyden selvittämistä edellyttävät.  

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että sormenjälkiä ja kasvokuvaa luettaessa henkilökortinhaltijalta saa ottaa sormenjäljet tai kasvokuvan ja verrata niitä henkilökortin tekniseen osaan talletettuihin sormenjälkiin tai kasvokuvaan henkilökortin aitouden toteamiseksi ja henkilökortinhaltijan henkilöllisyyden varmistamiseksi. Vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan, ja ne on hävitettävä välittömästi sen jälkeen. Kyseisellä momentilla täytettäisiin EU:n ID-asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltioiden velvollisuus varmistua tietojen luottamuksellisuudesta sekä edellä mainittu 11 artiklan 6 kohta. Vertaamista varten otetuilla tiedoilla tarkoitettaisiin sekä vertaamista varten otettavaa henkilökortinhaltijan sormenjälkeä (tunnistustapahtumatieto) että tietoa, joka luetaan sirusta tarkastusta varten. Tiedon hävittäminen ei voisi tietenkään johtaa sirun tietojen häviämiseen. 

Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sisäministeriö päättää sormenjälkien lukuoikeuksien myöntämisestä ulkomaan viranomaiselle ja niiden peruuttamisesta. Passilaissa säädetään vastaavasti lukuoikeuksien myöntämisestä ulkomaan viranomaisille ja lukuoikeuksien peruuttamisesta. Tällä sääntelyllä pyritään turvaamaan henkilökorttien ja passien yhdenmukainen turvallisuus ja toiminta matkustusasiakirjana EU:n ID-asetuksen määritysten mukaisesti. 

Sormenjäljet on suojattu oikeudetonta lukemista vastaan erityisellä varmennejärjestelmällä. Tämä mahdollistaa sen, että myöntävän maan viranomainen päättää itsenäisesti ne maat, joilla on mahdollisuus lukea sormenjäljet henkilökortilta. Päätöksessä olisi kyse henkilökortin sormenjälkien lukemiseen tarvittavien lukuoikeuksien myöntämisestä muiden maiden viranomaisille ja niiden peruuttamisesta näiltä viranomaisilta varmennejärjestelmän avulla. 

Vastaavantyyppisesti kuin passien ja oleskelulupakorttien osalta, päätöksen tulisi kattaa myös henkilökorttien sirujen lukuoikeuksien myöntäminen. Päätöksenteko on osa kansainvälistä virnaomaisyhteistyötä. Sisäministeriön tekee päätökset, joihin ei ole asian luonteen vuoksi muutoksenhakuoikeutta.  

5 b §. Henkilökortin teknisen osan tietojen tietoturva. Biometriset tunnisteet asettavat erityisiä vaatimuksia tietoturvalle, jotta sen, jonka biometrisiä ominaisuuksia talletetaan tai käsitellään, yksityisyyden suoja voitaisiin varmistaa. Biometrisen tunnisteen sähköinen tallenne on helposti ja nopeasti kopioitavissa ja myös levitettävissä internetin avulla. Koska biometrinen tunniste, kuten tässä esityksessä sormenjälki, on henkilöllä yleensä pysyvä, tulee sirun väärinkäyttö estää henkilökortin teknisen osan eli sirun tietoturvasta huolehtimalla. Ehdotetussa pykälässä olisi siis kysymys tietoturvallisuustoimenpiteitä koskevasta erityissäännöksestä, jonka tarkoituksena on varmistaa se, että henkilökorttiin sisältyvän sirun tiedot eivät olisi asiattomien tahojen saatavissa. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Poliisihallituksen on huolehdittava, että henkilökortin tekniseen osaan talletetut tiedot suojataan EU:n ID-asetuksessa ja sen soveltamiseksi annettujen säännösten mukaisesti tehokkaasti tunkeutumista, luvatonta lukemista, muuttamista, käyttöä ja muuta luvatonta käsittelyä vastaan.  

EU:n ID-asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava asetuksen soveltamista varten kerättyjen ja tallennettujen tietojen turvallisuus, eheys, aitous ja luottamuksellisuus. 

EU:n ID-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden myöntämät henkilökortit on valmistettava ID-1-muodossa, ja niissä on oltava koneellisesti luettava alue. Henkilökorttien on perustuttava YK:n alaisuudessa toimivan Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestön, jäljempänä ICAO, asiakirjassa 9303 vahvistettuihin eritelmiin ja turvallisuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin. Kyseisellä tavalla varmistetaan maailmanlaajuinen yhteentoimivuus, koneellinen luettavuus ja visuaalinen tarkastus. 

EU:n ID-asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan henkilökortteihin on sisällyttävä erittäin turvallinen tallennusväline, jonka on sisällettävä biometrisiä tietoja, jotka ovat kortin haltijan kasvokuva ja kaksi sormenjälkeä yhteentoimivassa digitaalisessa muodossa. Jäsenvaltioiden on biometristen tunnisteiden keräämisessä sovellettava komission täytäntöönpanopäätöksessä C (2018) 7767 (13) vahvistettuja teknisiä eritelmiä. Tallennusvälineellä on oltava riittävä kapasiteetti ja kyky varmistaa tietojen eheys, aitous ja luottamuksellisuus. Tallennettavien tietojen on oltava käytettävissä kontaktittomasti ja suojatusti täytäntöönpanopäätöksen C (2018) 7767 mukaisesti. Jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja, jotka ovat tarpeen tallennusvälineen aitouden varmistamiseksi ja pääsyn saamiseksi 5 kohdassa tarkoitettuihin biometrisiin tietoihin sekä niiden todentamiseksi. Mainitussa täytäntöönpanopäätöksessä on eritelmät biometriset tunnisteille, jotka ovat kasvot ja sormenjäljet, tallennusvälineelle eli sirulle, sirun aineistorakenteelle, siruun tallennetun tiedon turvallisuudelle sekä vaatimustenmukaisuuden arviointiin.  

EU:n ID-asetuksessa säädetään myös vaiheittaisesta käytöstä poistamisesta niille henkilökorteille, jotka eivät täytä EU:n ID-asetuksen vaatimuksia. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ulkoministeriön vastuusta 9 §:ssä tarkoitetun Suomen edustuston myöntämän henkilökortin tekniseen osaan talletettujen tietojen suojaamisesta. Ulkoministeriön on huolehdittava, että henkilökortin tekniseen osaan talletetut tiedot suojataan EU:n ID-asetuksessa ja sen soveltamiseksi annettujen säännösten mukaisesti tehokkaasti tunkeutumista, luvatonta lukemista, muuttamista, käyttöä ja muuta luvatonta käsittelyä vastaan. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tekniseen osaan talletettujen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen liittyvät sekä sormenjälkien lukemisessa tarvittavat varmenteet luo Digi- ja väestötietovirasto. Varmenteella toteutetaan henkilökortin teknisen osan tietoturvaa. Tekninen osa sisältäisi myös sormenjälkien lukemiseen liittyvän varmenteen. Henkilökortin tekniseen osaan talletettujen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen liittyvät sormenjälkien lukemisessa tarvittavat varmenteet loisi Digi- ja väestötietovirasto. Digi- ja väestötietovirasto huolehtisi kansalaisvarmenteen tietoturvasta. Henkilökortin teknisen osan tietoturvaa koskee myös sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, eIDAS-asetus, tunnistus- ja luottamuspalvelusääntely kansalaisvarmenteen osalta. 

Sirun tietojen aitous, eheys, oikeellisuus ja alkuperäisyys varmistetaan Digi- ja väestötietoviraston allekirjoitusvarmenteella tehtävällä sähköisellä allekirjoituksella. Sähköisen allekirjoituksen ja siihen liittyvän varmenneketjun avulla henkilökortin tarkastaja voi todeta, onko siruun talletettuja tietoja muutettu oikeudettomasti. 

9 a §.Sormenjälkien ottaminen. Pykälä olisi uusi. Pykälä sisältäisi säännökset sormenjälkien ottamisesta henkilökortin hakijalta. Henkilökortin myöntämä viranomainen ottaisi henkilökortin hakijalta sormenjäljet. Asiakirjaa myönnettäessä on tärkeää, että hakija tunnistetaan luotettavasti. Ehdotuksesta seuraisi se, että hakumenettely vastaisi myös sormenjälkien ottamisen osalta passilain 6 a §:ää. 

EU:n ID-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan sormenjäljet saa ottaa yksinomaan henkilö- tai oleskelukorttien myöntämisestä vastaavien viranomaisten pätevä ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö, lukuun ottamatta hakemuksia, jotka on jätetty jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisille. Ehdotetulla sääntelyllä täsmennettäisiin sormenjälkien ottamista koskevaa EU:n ID-asetusta. 

Poikkeuksista sormenjälkien ottamiseen ehdotetaan säädettäväksi pykälän 2 momentissa. Hakijalta ei otettaisi sormenjälkiä, jos hakija on alle 12-vuotias. Toisena perusteena olisi se, että sitä ei saada hakijan iän, vamman, sairauden, fyysisen esteen tai muun vastaavan syyn vuoksi.  

Sormenjälki on painalluskuvio, jonka synnyttävät sormenpään pinnassa olevat harjanteet ja laaksot. Henkilö voidaan luotettavasti tunnistaa sormenjäljistä, sillä jokaisen ihmisen jokainen sormi tuottaa erilaisen jäljen ja ne pysyvät lähes muuttumattomina iän karttuessa. EU:n ID-asetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaan alle 12-vuotiaisiin lapsiin ei tarvitse soveltaa sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta. Kyseisen kohdan mukaan alle 6-vuotiaisiin lapsiin ei sovelleta sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta. Momentti vastaisi pitkälti edellä mainittua EU:n ID-asetusta kuitenkin siten, että ikäraja sormenjälkien ottamiselle olisi 12 vuotta. Tähän ratkaisuun perusteena on se, että myös EU:n passiasetukseen perustuvassa passin hakumenettelyssä sormenjäljet otetaan 12 vuotta täyttäneeltä henkilöltä. Näin henkilökortin hakumenettely olisi ikärajan osalta yhdenmukainen passin hakumenettelyn kanssa. 

EU:n ID-asetuksen 3 artiklassa säädetään lisäksi, että henkilöihin, jotka eivät fyysisten rajoitteiden vuoksi pysty antamaan sormenjälkiä, ei sovelleta sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta. Teknisten eritelmien kohdan 2.2.2 mukaan sormenjäljet otetaan etusormista. Jos etusormessa on vauriota tai se puuttuu tai sen ISO/IEC 19794-4 -arvo on 0–25, tallennetaan painamalla otettu saman käden keskisormen, nimettömän tai peukalon sormenjälki, jos niistä saadaan korkeampi ISO-arvo. Jos yhden käden kaikista sormista saadaan edellä mainittu heikkolaatuinen arvo, otetaan painamalla korkeimman arvon antavan sormen sormenjälki. 

Sormenjälkien ottamiseksi säädettyä velvoitetta ei voitaisi noudattaa, jos hakijalta ei voitaisi ottaa sormenjälkiä iän, vamman, sairauden, fyysisen esteen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Syitä siihen, ettei sormenjälkiä saada hakijalta otettua, voi olla monia. Kuten edellä olevasta ilmenee, hakijalla voi olla sellainen vamma, sairaus tai fyysinen este, joka estää sormenjäljistä tapahtuvan henkilön tunnistamisen. Henkilökortin hakijalta voi esimerkiksi puuttua kaikki sormet tai sormissa voi olla sellainen vaurio, joka estää sormenpään yksityiskohtien selkeän erottumisen, esimerkiksi palovamma.  

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi EU:n ID-asetusta täydentävästi siitä, miten sormenjälkien ottamiseen liittyvästä esteestä on esitettävä selvitys. Hakijan olisi pyydettäessä esitettävä luotettava selvitys syystä, joka estää sormenjälkien ottamisen, sekä arvio syyn kestosta. Momentissa mainittu selvitys voisi olla esimerkiksi lääkärintodistus. Myös hakijan suullisesti esittämä selvitys esteestä voitaisiin hyväksyä momentissa tarkoitetuksi selvitykseksi, mikäli se olisi katsottava luotettavaksi. Lääkärintodistuksessa voisi olla arvio syyn kestosta. Myöntävä viranomainen voisi harkita syyn kestoa myös yleisen elämänkokemuksensa perusteella. Myöntämisharkinnassa syyn kestoa tulisi kuitenkin arvioida itsenäisesti eli lääkärinlausunnossa oleva arvio ei sitoisi myöntävää viranomaista henkilökortin voimassaoloajan määrittämisessä.  

Jos henkilökortinhakijalta ei ehdotetun 9 a §:n 2 momentin mukaisesti kyettäisi ottamaan sormenjälkiä iän tai fyysisen esteen vuoksi, hakijalle myönnettäisiin viisi vuotta voimassa oleva henkilökortti voimassa olevan henkilökorttilain 19 §:n 1 momentin mukaisesti. Mikäli fyysinen este olisi luonteeltaan tilapäinen, hakijalle myönnettäisiin ehdotetun henkilökorttilain 19 §:n 6 momentin mukaisesti enintään 12 kuukaudeksi. Myönnettävä henkilökortti olisi turvallisuussyistä aina normaali biometriset tunnisteet sisältävä henkilökortti, jossa siruun merkittäisiin talletettujen sormenjälkien lukumääräksi nolla. 

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sormenjäljet talletetaan henkilökortin tekniseen osaan sekä henkilökorttirekisteriin. Henkilökorttirekisteriin talletetut sormenjäljet olisi pidettävä erillään rikoksesta epäiltyjen henkilötuntomerkeistä. 

Sormenjälkien ottamisesta voitaisiin säätää tarkemmin sisäministeriön asetuksella. Asetuksella voitaisiin säätää tarvittavista, teknisluontoisista, sormenjälkien ottamiseen liittyvistä seikoista. 

10 §. Henkilökohtainen läsnäolo henkilökorttia sähköisesti haettaessa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin sormenjäljet. Hakijan ei tarvitsisi saapua henkilökohtaisesti viranomaisen luokse henkilökorttia sähköisesti haettaessa, jos hakija on henkilökorttihakemusta edeltävän kuuden vuoden aikana myönnetty henkilökorttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu matkustusoikeudellinen henkilökortti tai passi, jota haettaessa hakija on henkilökohtaisesti asioinut viranomaisen luona ja häneltä on otettu sormenjäljet. Sormenjälkien lisääminen kohtaan merkitsisi sitä, että henkilöltä ei enää olisi velvollisuutta ottaa sormenjälkiä lain 9 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, sillä uuden henkilökortin valmistamiseen olisi henkilökortin haltijan suostumuksella mahdollista käyttää aiempaa henkilökorttia tai passia varten otettuja sormenjälkiä ehdotetun poliisin henkilötietolain 15 §:n 3 momentin mukaisesti. Huomattava on, että jos henkilökortti olisi myönnetty ilman matkustusoikeutta (henkilökorttilain 17 §:n 3 momentti) ja sormenjäljet olisi poistettu (ehdotettu poliisin henkilötietolain 38 §:n 2 momentin 7 kohta) ja tuhottu, ei seuraavaa passia tai henkilökorttia voitaisi myöntää kyseisen asiakirjan perusteella, koska sormenjälkiä ei olisi rekisterissä.  

15 a §.Tilapäinen henkilökortti. Pykälässä olisi erityissäännös tilanteisiin, joissa hakijalta ei saada 9 a §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta syystä otetuksi sormenjälkiä ja syy on tilapäinen. EU:n ID-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan, jos sormenjälkeä ei tilapäisesti saa otettua mistään sormesta, jäsenvaltioiden on myönnettävä enintään kaksitoista kuukautta voimassa oleva henkilökortti. Sääntelyllä täsmennettäisiin EU:n ID-asetuksen sääntelyä. Katso jäljempänä 19 § henkilökortin voimassaoloaika.  

19 §.Henkilökortin voimassaoloaika. Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin, että jos hakijalta ei 9 a §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta syystä oteta sormenjälkiä ja syy on tilapäinen, henkilökortti myönnetään enintään 12 kuukaudeksi. EU:n ID-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan jos sormenjälkeä ei tilapäisesti saa otettua mistään sormesta, jäsenvaltioiden on myönnettävä enintään kaksitoista kuukautta voimassa oleva henkilökortti. Kyseinen säännös olisi johdonmukainen seuraus siitä, että sormenjälkien ottamisen esteistä on EU:n ID-asetusta täydentävä sääntely.  

31 §.Henkilökorttirekisteri. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta. Kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että henkilökortinhakijalta henkilökortin hakutilanteessa otetut sormenjäljet talletettaisiin henkilökorttirekisteriin. Rekisteröinnillä mahdollistettaisiin henkilökorttilain 9 §:ssä säädetyn henkilökortin hakemisen turvallisuus ja henkilöllisyyden luotettava varmistaminen. Pelkkä henkilökortin tekniseen osaan talletettu sormenjälki ilman rekisteriin tallettamista ei riitä takaamaan luotettavaa henkilökortin hakijan tai haltijan henkilöllisyyden varmentamista asiakirjan myöntämisprosessin yhteydessä. Sääntelyllä voitaisiin riittävällä tavalla varmistaa hakijoiden tehokas asiointi sekä henkilökorteille asetettu turvallisuustaso. 

Teknisluonteiset muutokset henkilökorttilakiin 

Henkilökorttilain säännöksiin henkilökorttihakemuksen liitteistä (12 §), henkilökortin peruuttamisen edellytyksistä (25 §), ulkomaalaisen henkilökortin peruuttamisen ja voimassaolon päättymisen edellytyksistä (26 §) ehdotetaan teknisluonteisia muutoksia. Teknisluonteiset muutokset johtuvat siitä, että näissä pykälissä viitataan lapsen huostaanoton osalta kumottuun sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja puhevaltaa käyttävänä sosiaalilautakuntaan. Huostaanotosta säädetään lastensuojelulaissa (417/2007) ja huostaanotetun lapsen osalta huoltajan puhevaltaa käyttävä määräytyy lastensuojelulain 45 §:n mukaan. Kyseisessä pykälässä viitataan puolestaan lastensuojelulain 13 §:n 2 ja 3 momenttiin.  

7.2  Passilaki

5 §. Passin sisältö. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi syntymäaika. Kyseessä on kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n teknisten määrittelyjen mukaan matkustusasiakirjan pakollinen alue/kenttä (zone). Syntymäaikakenttä on ollut aina erillisenä myös Suomen passissa, vaikka siitä ei ole erikseen säädetty.  

6 b §. Uuden passin hakeminen. Pykälässä säädetään hakijan henkilökohtaista läsnäoloa koskevasta poikkeuksesta. Pykälän 1 momenttina ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuuden vuoden sisällä myönnetty henkilökorttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu matkustusoikeudellinen henkilökortti, jota varten on otettu sormenjäljet ja annettu nimikirjoitusnäyte, on peruste poiketa henkilökohtaisesta läsnäolosta. Henkilökortin myöntämisen yhteydessä otetut, henkilökorttirekisteriin talletetut sormenjäljet olisivat siten hakijan suostumuksella hyödynnettävissä myös passin hakemisen yhteydessä eikä hakijan tarvitsisi tällöin tulla henkilökohtaisesti hakemaan passia ja antamaan sormenjälkiään. Huomattava on, että jos henkilökortti olisi myönnetty ilman matkustusoikeutta (henkilökorttilain 17 §:n 3 momentti) ja sormenjäljet olisi poistettu (ehdotettu poliisin henkilötietolain 38 §:n 2 momentin 7 kohta) ja tuhottu, ei seuraavaa passia tai henkilökorttia voitaisi myöntää kyseisen asiakirjan perusteella, koska sormenjälkiä ei olisi rekisterissä.  

Teknisluonteiset muutokset passilakiin 

Passilain 2 §:ää muutettaisiin viittaussäännöksen osalta. Viittaus kumottuun henkilökorttilakiin (829/1999) muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan henkilökorttilakiin (663/2016). 

Passilain säännöksiin alaikäisen passihakemuksesta (7 §), passin myöntämiseen alaikäiselle (11 §), passin kelpoisuusalueesta (13), passin voimassaoloajasta (14 §) ja passin peruuttamisen edellytyksistä (21 §) ehdotetaan teknisluonteisia muutoksia. Teknisluonteiset muutokset johtuvat siitä, että näissä pykälissä viitataan lapsen huostaanoton osalta kumottuun sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja puhevaltaa käyttävänä sosiaalilautakuntaan. Huostaanotosta säädetään lastensuojelulaissa (417/2007) ja huostaanotetun lapsen osalta huoltajan puhevaltaa käyttävä määräytyy lastensuojelulain 45 §:n mukaan. Kyseisessä pykälässä viitataan puolestaan lastensuojelulain 13 §:n 2 ja 3 momenttiin. 

7.3  Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

15 §. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momentissa säädettäisiin, että henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltäviä biometrisiä tietoja saataisiin lisäksi käyttää henkilökortin tai passin hakijan tunnistamiseen hänen myöhemmin hakiessaan henkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa ja hakijan suostumuksella myös tällaisen asiakirjan valmistamiseen.  

Passirekisteriin talletettujen biometristen tietojen käyttämisestä niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen eli passilain mukaisiin tehtäviin säädetään poliisin henkilötietolain 11 ja 12 §:ssä. Mainituissa 11 ja 12 §:ssä säädetään myös henkilökorttirekisterin biometristen tietojen käsittelystä niiden alkuperäiseen henkilökorttilain mukaiseen käsittelytarkoitukseen.  

Passia varten otettujen sormenjälkien alkuperäinen käyttötarkoitus käsittää ainoastaan passilaissa säädetyt tehtävät, kuten passiasiakirjan valmistamisen ja hakijan tunnistamisen hänen hakiessaan uutta passia. Passirekisterin tietojen käyttö henkilökorttilain mukaisiin tehtäviin tai vastaavasti henkilökorttirekisterin tietojen käyttö passilain mukaisiin tehtäviin ei kuulu tietojen alkuperäisen käsittelytarkoituksen piiriin. Koska myös henkilökorttirekisteriin talletettaisiin jatkossa sormenjälkitiedot, momentissa olisi säädettävä passirekisterin ja henkilökorttirekisterin sormenjälkitietojen käyttämisestä sekä passin että henkilökortin hakijan tunnistamiseksi. Sääntelyä täsmennettäisiin samalla siten, että se mahdollistaisi voimassa olevaa lakia selkeämmin sekä henkilökorttirekisteriin että passirekisteriin talletettujen biometristen valokuvatietojen vertailun hakijan tunnistamiseksi molempien asiakirjojen hakuprosessin yhteydessä. Sääntelyllä mahdollistettaisiin siten sekä hakijan sormenjälkitietojen että valokuvien vertaaminen hakijan paremman tunnistamisen mahdollistamiseksi passin tai henkilökortin myöntämismenettelyssä.  

Sekä passirekisterin että henkilökorttirekisterin biometrisia tietoja voisi henkilökortin tai passin hakijan suostumuksella käyttää myös henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan valmistamiseen. Tältä osin sääntely vastaisi nykyisen 3 momentin säännöstä passin sormenjälkitietojen käyttämisestä, mutta kattaisi kaikki henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltävät biometriset tiedot. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ei kuitenkaan olisi suostumus, vaan henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan valmistamiseksi välttämätön biometristen tietojen käsittely olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi ja 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä.  

38 §. Muissa poliisin lakisääteisissä tehtävissä käsiteltävien henkilötietojen poistaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta, jossa säädettäisiin ilman matkustusoikeutta olevan henkilökortin sormenjälkitietojen poistamisesta.  

Kun henkilökortin hakija hakee henkilökorttia, häneltä otetaan hakutilanteessa sormenjäljet, jos siihen ei ole ehdotetun henkilökorttilain 9 a §:n 2 momentissa tarkoitettua estettä. Jos henkilökortin hakijalle ei henkilökorttilain 17 §:ssä tarkoitetuista syistä myönnetä matkustusoikeudellista henkilökorttia, jonka sirulle talletettaisiin sormenjälkitiedot, hakijan sormenjäljet tulisi poistaa henkilökorttirekisteristä. Poistamisen määräaika ei perustuisi sormenjälkitietojen merkitsemisajankohtaan vaan matkustusoikeudellisen henkilökortin sijaan myönnettävän matkustusoikeudettoman henkilökortin myöntämisajankohtaan, koska päätöstä ei kaikissa tilanteissa voida tehdä 30 vuorokauden kuluessa sormenjälkien keräämisestä.  

Sormenjälkiä säilytettäisiin tietojen minimointia ja säilytyksen rajoittamista koskevien periaatteiden mukaisesti vain niin kauan, kuin se olisi välttämätöntä henkilökorttihakemuksen käsittelemiseksi. Tiedot olisi kuitenkin aina poistettava viimeistään 30 vuorokauden kuluttua siitä, kun matkustusoikeudeton henkilökortti on myönnetty.  

7.4  Ulkomaalaislaki

33 a §. Oleskelulupakortti. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan informatiivinen viittaus kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 muuttamisesta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 380/2008.  

159 §. Unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröinti. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin säännökset, jotka koskevat rekisteröintitodistuksen tietosisältöä. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, joka sisältämän informatiivisen viittauksen mukaan rekisteröintitodistuksen asiasisällöstä säädetään unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1157. Ehdotettu ratkaisu vastaisi sitä, miten ulkomaalaislain 33 a §:ssä viitataan oleskeluluvan osoitukseksi annettavan oleskelulupakortin muodon, ominaisuuksien ja muiden tietojen osalta merkitykselliseen unionitason sääntelyyn.