1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
Työlomasopimus on maailmalla yleinen kahdenvälinen sopimusmalli, jonka tarkoituksena on helpottaa nuorten tutustumista toisen sopimusvaltion kulttuuriin ja yhteiskuntaan lomailemalla ja osan aikaa työtä tekemällä. Yli 60 valtiolla on kahdenvälinen työlomasopimus. Valtioilla on erilaisia käytäntöjä työlomasopimusten muodon osalta, ja joidenkin valtioiden käytäntönä on tehdä asiasta oikeudellisesti sitomaton yhteisymmärryspöytäkirja tai järjestely. Suomen nykyisen käytännön mukaan asiasta tulisi sopia sitovalla valtiosopimuksella.
Japanin suurlähetystö otti yhteyttä työ- ja elinkeinoministeriöön 24.3.2019 ja kertoi Japanin halusta tehdä Suomen kanssa työlomasopimus. Sisäministeriö oli jo vuonna 2015 keskustellut työlomasopimuksesta Japanin suurlähetystön kanssa, mutta neuvottelut eivät tuolloin edenneet.
Suomen tasavallan hallituksen ja Japanin hallituksen välisen työlomajärjestelyä koskevan sopimuksen, jäljempänä työlomasopimuksen tavoitteena on helpottaa suomalaisten nuorten mahdollisuuksia tutustua Japanin kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään ja vastaavasti japanilaisten nuorten mahdollisuuksia tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään niin, että työloman kustannuksia on mahdollista kattaa ansiotyötä tekemällä. Työlomajärjestelyn piiriin kuuluvat nuoret voivat oleskella Suomessa määräaikaisen oleskeluluvan tai Japanissa työlomaviisumin turvin enintään vuoden, ensisijaisesti lomaillen. Työnteko ja opiskelu eivät ole toisessa maassa tapahtuvan oleskelun ensisijaisia, vaan täydentäviä tarkoituksia.
Suomella on tällä hetkellä työlomasopimukset Australian (2002) ja Uuden-Seelannin (2004) kanssa. Suomen ja Australian välistä työlomasopimusta ei ole saatettu kansallisesti voimaan, sillä järjestelyn ei sen voimaantuloajankohtana katsottu vaativan voimaansaattamista. Suomen ja Australian välisen työlomajärjestelyn muuttamisesta neuvotellaan parhaillaan, ja tarkoituksena on muutosten hyväksymisen yhteydessä saattaa kansallisesti voimaan järjestely kokonaisuudessaan sellaisena kuin se on muutettuna. Myöskään Suomen ja Uuden-Seelannin välistä työlomajärjestelyä ei aikanaan saatettu kansallisesti voimaan, mutta kun järjestelyä myöhemmin muutettiin, saatettiin järjestely kokonaisuudessaan voimaan lailla Suomen ja Uuden-Seelannin välisen työlomajärjestelmää koskevan järjestelyn lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (995/2014) sekä valtioneuvoston asetuksella Suomen ja Uuden-Seelannin välisen työlomajärjestelmää koskevan järjestelyn voimaansaattamisesta sekä sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (821/2015).
1.2
Valmistelu
Työ- ja elinkeinoministeriö koordinoi työlomasopimusneuvotteluja Japanin ja muiden valtioiden kanssa. Valtioneuvosto asetti neuvotteluvaltuuskunnat Japanin, Etelä-Korean ja Kanadan kanssa käytäviä sopimusneuvotteluja varten 5.9.2019. Valtuuskunnan puheenjohtajana toimi edustaja työ- ja elinkeinoministeriöstä. Valtuuskunnassa olivat edustettuina ulkoministeriön, sisäministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen edustajat. Valtuuskunta on käynyt neuvotteluja työlomasopimuksesta Japanin Helsingin suurlähetystön välityksellä Japanin ulkoministeriön ja työministeriön kanssa.
Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 29.4.2022. Sopimuksen allekirjoitti Suomen puolesta Tokiossa 11.5.2022 suurlähettiläs Pekka Orpana.
Hallituksen esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä yhteistyössä sisäministeriön, ulkoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa.
Luonnoksesta hallituksen esitykseksi pyydettiin lausunnot ulkoministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, sisäministeriön maahanmuutto-osastolta, poliisiosastolta ja rajavartio-osastolta, yhdenvertaisuusvaltuutetulta, Maahanmuuttovirastolta, Opetushallitukselta, Suomen Tokion suurlähetystöltä, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, työ- ja elinkeinotoimistoilta, Aluehallintovirastoilta sekä Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Lisäksi lausunnot pyydettiin työmarkkinakeskusjärjestöiltä, Suomen Yrittäjiltä, Keskuskauppakamarilta sekä Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry:ltä.
4
Esityksen vaikutukset
On arvioitavissa, että työlomasopimuksen mukaisia lupia hakevat erityisesti suomalaiset nuoret Japaniin. Hakemuksia voidaan arvioida tulevan vuosittain vireille muutamia satoja. Suomen maakuva Japanissa on myönteinen, joten myös japanilaisten nuorten hakemuksia Suomeen voidaan arvioida tulevan vireille, kuitenkin ehkä hieman vähemmän kuin suomalaisten hakemuksia. Arvio perustuu siihen, että Suomesta haetaan Australiaan vuosittain arviolta lähes tuhat ja Uuteen-Seelantiin arviolta useita satoja työlomasopimukseen perustuvaa lupaa. Australiasta ja Uudesta-Seelannista vireille tulleiden hakemusten määrä sen sijaan on huomattavasti pienempi. Arvioihin vaikuttaa myös se, että Suomella on ollut työlomasopimus vain kahden valtion kanssa, kun taas Australialla, Uudella-Seelannilla ja Japanilla on työlomasopimuksia huomattavasti enemmän. Näiden maiden nuorilla on siten laaja valinnanvara sen suhteen, mihin maahan suunnata työlomalle.
Esityksessä ei ole varsinaisesti kyse maahanmuutosta, vaan maahan tutustumisesta. Esitys kuitenkin luo pohjaa myöhemmille mahdollisille maahanmuuttopäätöksille. Siksi esitys vaikuttaa pidemmällä aikavälillä myönteisesti työvoiman maahanmuuton lisääntymiseen. Sopimuksen soveltamisen myötä syntyneiden myönteisten mielikuvien konkreettiset vaikutukset ovat kuitenkin vaikeasti arvioitavissa.
Esityksellä ei ole vaikutuksia valtion talousarvioon. Työloman viettäjän mahdollinen turvautuminen julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään ei kuormittaisi julkisia varoja, koska työlomasopimuksen kautta maahan tulevalta henkilöstä edellytettäisiin sairausvakuutus.
Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia Maahanmuuttoviraston resursseihin siksi, että Suomeen haettavien oleskelulupamäärien määrät arvioidaan vähäisiksi ja koska työlomasopimuksiin perustuvat päätöksentekoprosessit ovat jo olemassa. Työlomasopimuksen perusteella oleskelulupa myönnetään kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetun lain (719/2018) 9 a §:n (277/2022) perusteella. Koska lupaperuste sisältyy jo maahanmuuttohallinnon tietojärjestelmään (UMA-järjestelmään), tietojärjestelmään ei tarvitse tehdä muutoksia.
Esityksen mukaiset oleskelulupahakemukset ja niihin liittyvät tiedustelut vaikuttavat Suomen Tokion suurlähetystön kansalaispalveluiden työmäärään. Suurlähetystö pitää tärkeänä seurata työlomahakemusten määrää ja niiden ajallista jakautumista riittävien resurssien varmistamiseksi.
5
Lausuntopalaute
Lausunnon antoivat valtiovarainministeriö, ulkoministeriö, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Opetushallitus, Maahanmuuttovirasto, Suomen Tokion suurlähetystö, Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimisto, Hämeen työ- ja elinkeinotoimisto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Akava, Suomen Yrittäjät sekä Suomalais-japanilainen yhdistys ry.
Lausunnoissa varsin yhdenmukaisesti kannatettiin sopimusta ja sen voimaan saattamista. Lausunnoissa katsottiin, että nuorison kansainvälinen liikkuvuus luo osaamista ja kansainvälisiä yhteyksiä, edistää suomalaisten ja japanilaisten kanssakäymistä sekä myötävaikuttaa maiden välisiin hyviin suhteisiin.
Valtiovarainministeriö, Opetushallitus, Suomen Yrittäjät ja Hämeen työ- ja elinkeinotoimisto ilmoittivat, että heillä ei ole lausuttavaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen Tokion suurlähetystö katsoivat, että työlomahakemusten ja -päätösten määriä tulisi seurata. Seurantaa on tarkoitus tehdä oleskelulupahakemusten ja -päätösten tilastoinnin yhteydessä.
Muilta osin lausuntopalautteessa esitettiin vähäisiä teknisluonteisia muutoksia hallituksen esityksen muotoiluun.
6
Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön
Sopimuksen johdantokappaleen mukaan osapuolet haluavat tarjota kansalaisilleen, erityisesti nuorille, kattavammat mahdollisuudet ymmärtää toisen maan kulttuuria ja yleistä elämäntapaa tavoitteenaan edistää keskinäistä ymmärrystä kahden maan välillä. Johdantokappale on työlomasopimuksissa tavanomaisen sisältöinen eikä se liity lainsäädännön alaan.
1 artiklassa määrätään työlomaviisumin (Japani) ja oleskeluluvan (Suomi) myöntämisen edellytyksistä. Edellytykset ovat osapuolten toisistaan poikkeava maahanmuuttolainsäädäntö huomioiden soveltuvin osin vastavuoroisia. 1 artiklan sisältö kuuluu lainsäädännön alaan, koska perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Maahantulon edellytyksistä ja oleskeluluvan hakemisesta säädetään ulkomaalaislaissa.
Suomi myöntäisi oleskeluluvan työlomaa varten Japanissa asuvalle Japanin kansalaiselle, jos:
a) henkilön tarkoituksena on saapua Suomeen ensisijaisesti lomanviettoon;
b) henkilö on 18-30-vuotias hakiessaan oleskelulupaa työlomaa varten;
c) henkilön mukana ei ole huollettavia, lukuun ottamatta henkilöitä, joilla on Suomen myöntämä oleskelulupa työlomaa varten tai muu oleskelulupa;
d) henkilöllä on voimassa oleva passi ja paluulippu tai riittävät varat paluulipun ostamiseen;
e) henkilöllä on kohtuulliset varat itsensä ylläpitoon Suomen tasavallassa oleskelunsa alkuvaihetta varten;
f) henkilö aikoo lähteä Suomesta oleskelunsa päättyessä eikä muuta oleskelunsa tarkoitusta oleskelunsa aikana;
g) Suomi ei ole aikaisemmin myöntänyt kansalaiselle oleskelulupaa työlomaa varten;
h) henkilön terveydentila on hyvä;
i) kansalaisella on kattava sairausvakuutus, joka on voimassa koko Suomen tasavallassa oleskelun ajan;
j) henkilöllä ei ole rikosrekisteriä; ja
k) henkilö aikoo noudattaa Suomessa oleskelunsa aikana Suomen lakeja ja asetuksia.
Maahanmuuttovirasto myöntää työlomasopimusten nojalla oleskeluluvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetun lain (719/2018) 9 a §:n (277/2022) perusteella. Lupa myönnetään enintään 12 kuukaudeksi.
Edellä mainitut edellytykset eivät systematiikaltaan merkittävästi poikkea voimassa olevasta ulkomaalaislainsäädännöstä. Merkittävimmät eroavaisuudet ovat, että oleskeluluvan hakijan edellytetään asuvan kotimaassaan, perheenyhdistäminen ei olisi sallittua, henkilön edellytetään lähtevän Suomesta oleskelun päätyttyä, oleskelun tarkoitusta ei saisi muuttaa, oleskelulupa myönnettäisiin vain yhden kerran ja että oleskeluluvan hakijalta edellytettäisiin sairausvakuutusta.
Ulkomaalaislaissa ei edellytetä sairausvakuutusta työhön perustuvan oleskeluluvan hakijalta, mutta esimerkiksi opiskelun perusteella oleskelulupaa hakevalta sairausvakuutus edellytetään.
Vuoden 2023 alusta voimaan tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 56 § ei mahdollista sitä, että työlomasopimuksen perusteella oleskeluluvan saanut henkilö rinnastettaisiin julkisen terveydenhuollon osalta kotikuntalaiseen. Suomen ja Japanin välinen sosiaaliturvasopimus, joka on tullut voimaan 1.2.2022 (SopS 6 ja 7/2022), ei myöskään saata työlomalaista sosiaaliturvan piiriin. Siksi työlomasopimuksessa edellytettäisiin sairausvakuutusta, joka on voimassa koko Suomessa oleskelun ajan.
2 artiklassa määrätään työlomaviisumin (Japani) ja oleskeluluvan (Suomi) hakupaikasta ja -menettelystä. Suomi sallii Japanin kansalaisen hakea oleskelulupaa työlomaa varten Japanissa sijaitsevasta Suomen suurlähetystöstä tai verkossa. Tarvittaessa suurlähetystön edustajat voivat haastatella hakijaa selvittääkseen työlomasopimuksen ja maahantulon edellytysten täyttymisen.
Myös 2 artiklan sisältö kuuluu lainsäädännön alaan, vaikkakaan se ei poikkea voimassa olevasta lainsäädännöstä. Oleskeluluvan hakemisesta säädetään ulkomaalaislaissa.
3 artiklassa määrätään työlomaviisumin (Japani) ja oleskeluluvan (Suomi) voimassaolosta. Suomen hallitus sallii Japanin kansalaisen, jolla on voimassa oleva oleskelulupa työlomaa varten, oleskella Suomessa enintään yhden vuoden ajan oleskeluluvan myöntämispäivästä lukien ja sallii hänen tehdä työtä satunnaisesti lomansa aikana matkavarojensa täydentämiseksi Suomessa voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti. Maahanmuuttoviraston käytännön mukaan oleskelulupa työlomaa varten voidaan myöntää alkamaan myös ratkaisupäivää myöhemmästä ajankohdasta, ja tätä käytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa.
Myös 3 artiklan sisältö kuuluu lainsäädännön alaan. Oleskeluluvan voimassa olosta ja oleskelulupaan liittyvästä työnteko-oikeudesta säädetään ulkomaalaislaissa.
Suomen ja Australian välinen työlomasopimus sisältää rajoituksia työnteko-oikeuteen. Australian kansalaisella on työlomasopimuksen mukaan oikeus tehdä työtä enintään yhdeksän kuukauden ajan kahdentoista kuukauden aikana, saman työnantajan palveluksessa kuitenkin enintään kolmen kuukauden ajan. Suomen ja Uuden-Seelannin välisestä työlomasopimuksesta työnteko-oikeuden rajoitukset poistettiin 2014. Muutoksen perusteluna olivat tekniset syyt (HE 84/2013 vp).
Maahanmuuttovirastolta ja Aluehallintovirastoilta saatujen tietojen mukaan australialaisten ja uusiseelantilaisten työloman viettäjien työnteko-oikeuden valvonnassa ei ole esiintynyt työnteko-oikeuden ylittämisiä eikä ongelmia valvonnan suorittamisessa. Tarkat työnteko-oikeuden rajat mahdollisesti helpottaisivat valvontaa, mutta toisaalta voisivat estää työn saannin, jos työnteko-oikeutta on vain vähän jäljellä. Lisäksi työlomasopimukseen liittyy kiintiömenettely, jolla on mahdollista rajata Suomeen Japanista saapuvien työloman viettäjien määrää esimerkiksi mahdollisten epäkohtien ilmetessä (4 artikla). Edellä mainituista syistä artiklassa ei määrättäisi työnteon enimmäisajoista.
4 artiklan mukaan kumpikin osapuoli määrittää vuosittain työlomaviisumien tai työlomaa varten tarkoitettujen oleskelulupien määrän, jonka se voi myöntää toisen maan kansalaisille, ja ilmoittaa tämän määrän toiselle osapuolelle diplomaattiteitse.
Artikla on työlomasopimuksessa Japanin esityksestä. Suomella ei ole käytössä kiintiöitä nykyisten Australian ja Uuden-Seelannin kanssa tehtyjen työlomasopimusten osalta. Vuosittainen kiintiöiden ilmoittaminen Japanille voitaisiin kytkeä esimerkiksi sopimuksen soveltamisen ja noudattamisen seurantaan. Koska artikla koskee ulkomaalaisten maahantulon rajoittamista, artikla liittyy lainsäädännön alaan.
5 ja 6 artikla liittyvät siihen, että sopimuksen määräyksistä huolimatta kumpikin sopimuspuoli varaa oikeuden soveltaa viime kädessä kansallista lainsäädäntöä. 5 artiklan 2 kohdan mukaan Suomen tasavallan hallitus varaa itselleen oikeuden voimassa olevien lakiensa ja asetustensa mukaisesti olla hyväksymättä mitä tahansa tiettyä vastaanottamaansa oleskelulupahakemusta työlomaa varten, evätä pääsyn maahan Japanin kansalaiselta, jolle on myönnetty oleskelulupa työlomaa varten, perua työlomaa varten myönnetyn oleskeluluvan tai poistaa maasta Japanin kansalaisen, joka oleskelee Suomen tasavallassa työlomaa varten tarkoitetulla oleskeluluvalla. 6 artiklan mukaan sopimuksen määräykset pannaan täytäntöön kyseisissä maissa voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti.
Artiklat ovat työlomasopimuksissa tavanomaisia.
7 artiklassa määrätään sopimuksen voimaantulosta sekä sopimuksen muuttamisesta ja päättämisestä. Osapuolten on ilmoitettava toisilleen kirjallisesti, kun ne ovat saattaneet päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät sisäiset menettelynsä. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ilmoitusten jälkimmäisen vastaanottamispäivän jälkeen. Osapuolet ratkaisevat sopimuksen tulkinnasta mahdollisesti aiheutuvat kiistat diplomaattiteitse. Osapuolet voivat neuvotella sopimukseen tehtävistä muutoksista. Kumpi tahansa osapuoli voi väliaikaisesti keskeyttää sopimuksen soveltamisen kokonaan tai osittain yleiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen tai maahanmuuttopolitiikkaan liittyvistä syistä. Kumpikin osapuoli voi irtisanoa sopimuksen kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Kummankin osapuolen olisi kuitenkin harkittava myönteisesti sellaisen kansalaisen maahantulo- tai oleskelupyyntöä, jolle irtisanomisen tai keskeyttämisen tapahtuessa on jo myönnetty voimassa oleva työlomaviisumi tai oleskelulupa.
Työlomasopimus on tehty kahtena japanin-, suomen- ja englanninkielisenä kappaleena, jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen. Jos ilmenee tulkintaeroja, sovelletaan ensisijaisesti englanninkielistä toisintoa.
10
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
10.1
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.
Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (esim. PeVL 11/2000 vp ja 2/2000).
Suomen ja Japanin välisen työlomasopimuksen määräyksistä kuuluvat lainsäädännön alaan 1, 2, 3 ja 4 artiklat, joissa määrätään Suomen hallitusta koskevista velvoitteista.
1 artiklan määräysten tarkoittamasta asiasta on säädetty ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 11 kohdassa (muu oleskelupa työntekoa varten). 2 artiklan mukaisista määräyksistä on voimassa lain säännöksiä ulkomaalaislain 60 §:ssä (oleskeluluvan hakeminen). 3 artiklan mukaisista määräyksistä on säädetty ulkomaalaislain 53 §:ssä (ensimmäisen määräaikaisen oleskeluluvan pituus) ja 78 §:ssä (työnteko-oikeus oleskeluluvan nojalla). 4 artiklan mukaisiin määräyksiin liittyy muun muassa ulkomaalaislain 5 § (ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittaminen).
Työlomasopimuksella on liittymäkohta myös perustuslain 9 §:än. Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Säännöksen lähtökohtana on perusoikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993 vp) mukaan kansainvälisen oikeuden voimassa oleva pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta asettua toiseen maahan. Siksi ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella täällä on säädettävä lailla. Lain sisällön tulee vastata Suomen kansainvälisiä velvoitteita.
Edellä mainitut seikat ilmenevät myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 23/1998 vp.
Perustuslain 94 §:ssä on kyse tosiasiallisesti siitä, että eduskunta hyväksyessään valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen antaa suostumuksensa sille, että tasavallan presidentti tai valtioneuvosto päättää velvoitteeseen sitoutumisesta.
Työlomasopimus sisältää edellä esitetyn mukaisesti lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksynnän. Sopimus ei kuitenkaan sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Koska sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.