2.1
Nykytila
Lainsäädäntö
Laki vaaratiedotteesta tuli voimaan 1.6.2013. Lakia sovelletaan sen 1 §:n mukaan vaaratiedotteeseen, jonka viranomainen antaa välitettäväksi radiossa, televisiossa ja muihin telepäätelaitteisiin. Lain 2 §:n mukaan vaaratiedote on toimivaltaisen viranomaisen antama tiedote, jonka tarkoitus on varoittaa vaarallisesta tapahtumasta ja jolla annetaan toimintaohjeita. Lain 4 §:n mukaan vaaratiedote voidaan antaa, jos se on välttämätöntä väestön varoittamiseksi silloin, kun vaarallisen tapahtuman seurauksena voi aiheutua ihmisille hengen- tai terveysvaara taikka vaara merkittävälle omaisuuden vaurioitumiselle tai tuhoutumiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on vaaratiedotetta antaessaan päätettävä sen maantieteellisestä kohdentamisesta joko valtakunnalliseksi tai alueelliseksi vaaran laadun ja muiden vaarasta varoittamisen kannalta oleellisten seikkojen perusteella. Vaaratiedote voidaan lisäksi antaa, kun vaaratilanne, jonka perusteella vaaratiedote on annettu, on ohi.
Vaaratiedotteesta annetun lain 5 §:n mukaan vaaratiedote välitetään väestölle radiossa ja Hätäkeskuslaitoksen tarjoamaan telepäätelaitesovellukseen. Se voidaan lisäksi välittää väestölle televisiossa, jos vaaratiedotteen antava viranomainen niin päättää. Vaaratiedote tulee välittää väestölle välittömästi eikä vaaratiedotteen sisältöä saa muuttaa sitä välitettäessä. Teleyrityksen sekä televisio- ja radiotoiminnan harjoittajan velvollisuudesta välittää viranomaistiedotuksia säädetään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 243 §:n 1 momentin 15 kohdassa ja 279 §:ssä sekä Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:n 2 momentin 7 kohdassa. Vaaratiedotteesta annetun lain 7 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen lähettää vaaratiedotteen Hätäkeskuslaitokseen. Hätäkeskuslaitos välittää vaaratiedotteen telepäätelaitesovellukseen sekä radiossa ja televisiossa jakelua varten Yleisradio Oy:öön.
Vaaratiedotteesta annetun lain 3 §:ssä on lueteltu vaaratiedotteen antamiseen toimivaltaiset viranomaiset. Säännöksen mukaan vaaratiedotteen saa antaa pelastusviranomainen, poliisilaitos, rajavartioviranomainen, Hätäkeskuslaitos, Poliisihallitus, Poliisihallituksen alainen valtakunnallinen yksikkö, Säteilyturvakeskus, Ilmatieteen laitos, Väylävirasto, Liikenne- ja viestintävirasto, Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, kaikki ministeriöt ja Ahvenanmaan valtionvirasto. Voimassa olevan lain mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa vaaratiedotteen antamiseen.
Terveydensuojelulaissa (763/1994) säädetään kunnan terveydensuojelutehtävistä ja kunnan terveydensuojeluviranomaisesta. Lain 6 §:n mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluun kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin (kunnan terveydensuojeluviranomainen). Valtuusto voi antaa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle. Kunnan terveydensuojeluviranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta siirtää 6 §:ssä tarkoitettua valvontasuunnitelman hyväksymistä koskevaa toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle.
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu valvoa, että talousvesi on terveydelle haitatonta. Terveydensuojelulain 20 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava säännöllisesti sitä, että 18 §:n 5 momentissa ja 18 a §:ssä tarkoitetun vedenjakelualueen sekä elintarvikehuoneistossa käytettävän talousveden laatu täyttää 17 §:n 1 momentissa säädetyt laatuvaatimukset 17 §:n 4 momentissa tarkoitetussa laatuvaatimusten täyttymiskohdassa. Terveydensuojelulain 20 §:n 3 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa tarvittaessa talousveden tai lämpimän käyttöveden käyttöä koskevia määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi tai poistamiseksi.
Terveydensuojelulain 20 a §:ssä säädetään talousveden välityksellä leviävän taudin ehkäisemisestä. Pykälän mukaan talousvettä toimittavan laitoksen on, saatuaan tiedon toimittamansa talousveden aiheuttamasta epidemiasta tai epäillessään toimittamansa talousveden voivan aiheuttaa epidemian, ilmoitettava siitä välittömästi kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja ryhdyttävä toimenpiteisiin talousveden laadun parantamiseksi. Saatuaan tiedon talousveden aiheuttamasta epidemiasta tai sen epäilystä kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tehtävä viipymättä tapausta koskeva selvitys ja ryhdyttävä toimenpiteisiin taudin leviämisen ehkäisemiseksi sekä ilmoitettava siitä edelleen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja asianomaiselle aluehallintovirastolle. Pykälässä tarkoitetuksi taudin leviämistä ehkäiseväksi toimenpiteeksi voidaan katsoa muun muassa epidemiaa tai sen epäilyä koskeva välitön tiedottaminen.
Elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1365/2011) 4 §:n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhdessä kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen kanssa nimettävä epidemioiden selvittämistä varten selvitystyöryhmä. Työryhmän tehtävänä on muun muassa tiedottaa epidemiasta väestölle ja tiedotusvälineille.
Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetun lain (410/2009) mukaisesti kuntien terveydensuojelusta vastaa nykyisin useimmiten suuri, usean kunnan alueella toimiva yhteistoiminta-alueen valvontayksikkö. Näitä yksiköitä on tällä hetkellä 61 kpl.
Talousvesivälitteisiä epidemioita koskevat vaaratiedotteet
Talousvesivälitteisiä epidemioita koskeva ilmoitusmenettely otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1997 sosiaali- ja terveysministeriön antamalla ohjeella (Drno D:1/021/97). Ohje korvattiin vuonna 2007 sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä leviävien ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisestä (251/2007). Tällä hetkellä ilmoitusmenettelystä säädetään valtioneuvoston asetuksella elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä (1365/2011).
Ilmoitusmenettelyn käyttöönottamisesta lähtien vuoden 1997 jälkeen Suomessa on raportoitu 105 talousvesivälitteistä epidemiaa, joissa on sairastunut yhteensä noin 31 000 henkilöä. Suurimmassa osassa epidemioista sairastuu korkeintaan muutamia kymmeniä henkilöitä, mutta esimerkiksi Nokialla vuonna 2007 sattuneessa epidemiatapauksessa arviolta kolmannes kaupungin vesijohtoverkostosta saastui ja noin 8 000 henkilöä sairastui.
Sisäministeriö on antanut vuonna 2013 vaaratiedoteoppaan, jossa annetaan ohjeita vaaratiedotteen laatimiseen ja lähettämiseen. Opas sisältää muun muassa esimerkkejä ja arviointiohjeita siitä, millaisissa tilanteissa vaaratiedote tulisi antaa. Oppaan mukaan saastuneen veden aiheuttama välitön terveysvaara kuuluu tyypillisimpiin tilanteisiin, joissa vaaratiedote voidaan antaa. Oppaassa todetaan, että joillain pelastustoimen alueilla on sovittu, että pelastuslaitos antaa veden käyttöön liittyvät vaaratiedotteet, mutta vaaratiedotteen asiasisällön laatii kuitenkin kunnan ympäristöterveysviranomainen.
Vaaratiedote tai sitä edeltänyt hätätiedote on annettu vesivälitteisen epidemian tai epidemiaepäilyn vuoksi muutaman kerran, kun saastuneelle tai saastuneeksi epäillylle vedelle altistuneiden henkilöiden määrä on arvioitu hyvin suureksi. Vaaratiedotteen ovat antaneet pelastusviranomaiset kunnan terveydensuojeluviranomaisen pyynnöstä sisäministeriön antaman Vaaratiedoteoppaan mallin mukaisesti.
2.2
Nykytilan arviointi
Vuoteen 2022 asti kunnat vastasivat pelastustoimesta yhteistoiminnassa pelastustoimen alueilla (alueen pelastustoimi). Hyvinvointialueuudistuksen myötä vuoden 2023 alussa pelastustoimi siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle. Nykyään pelastustoimi ja terveydensuojelu eivät siten kuulu enää samaan hallinnolliseen organisaatioon.
Espoossa 19.2.2024 tapahtunut laaja vesijohtoverkoston putkirikko osoitti, ettei nykyinen Vaaratiedoteoppaassa esitetty ohjeistus pelastuslaitoksen ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen yhteistyöstä ole toimiva ratkaisu. Pelastuslaitos välitti vaaratiedotteen saatuaan siihen luvan sosiaali- ja terveysministeriöltä, jolla on vaaratiedotteesta annetun lain mukaan toimivalta vaaratiedotteen antamiseen. Vaaratiedotteen julkaisemiseen radiossa ja televisiossa kului aikaa noin 2,5 tuntia siitä, kun vaaratiedote olisi ollut valmis annettavaksi. Luvan saamisen jälkeen vaaratiedotteen antamiseen kului aikaa vain noin 15 minuuttia. Nopeasti syntyvissä vaaratilanteissa on ensiarvoisen tärkeää, että tieto tapahtuneesta sekä sitä koskevat toimintaohjeet saataisiin välitettyä ihmisille mahdollisimman nopeasti ja laajasti. Jos Espoon tapauksessa talousvesi olisi putkirikon vuoksi ollut saastunut, olisi yli kahden tunnin viiveestä vaaratiedotteen antamisessa aiheutunut todennäköisesti huomattava määrä sairastuneita.
Se, ettei kunnan terveydensuojeluviranomaisella ole voimassa olevan lain nojalla toimivaltaa vaaratiedotteen antamiseen, vaikeuttaa ja hidastaa talousvesivälitteisestä epidemiasta tai epidemiaepäilystä tiedottamista altistuneelle väestölle ja on siten omiaan lisäämään sairastuneiden henkilöiden määrää tilanteessa, jossa talousvesi on saastunut. Nykyinen toimintamalli, jossa hyvinvointialueen pelastusviranomainen antaisi kunnan terveydensuojeluviranomaisen laatiman vaaratiedotteen, on lisäksi oikeudellisesti kyseenalainen, sillä vaaratiedotteen antava viranomainen on lähtökohtaisesti myös vastuussa vaaratiedotteen oikeellisuudesta ja sen vaikutuksista.