7.1
Laki jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta
1 luku Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin pykälän 1 momentin mukaan kuluttajille myytäväksi tarkoitettujen jalkineiden pääasiallisissa ainesosissa käytettyjen materiaalien merkintöihin sekä tiettyjen tekstiilikuitujen nimityksiin ja niitä vastaavien tekstiilituotteiden seloste- ja merkintävaatimuksiin.
Pykälän 2 momentin mukaan jalkineiden materiaalien merkintöjä koskevista vaatimuksista on säädetty jalkineiden pääasiallisissa ainesosissa käytettäviä materiaaleja koskevia merkintöjä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja Euroopan neuvoston direktiivissä (94/11/EY), jalkinemerkintädirektiivi, joka pantaisiin täytäntöön tällä lailla.
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin tarkemmin lain soveltamisalasta. Momentissa säädettäisiin siitä, minkälaisiin jalkineisiin lakia sovellettaisiin sekä viitattaisiin jalkinemerkintädirektiivin liitteen I taulukkoon 1, jossa määritellään jalkineen eri osat. Momentissa määriteltäisiin myös poikkeukset soveltamisalasta eli jalkineet, joihin lakia ei sovellettaisi. Lakia ei sovellettaisi suojajalkineisiin, joista käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa henkilönsuojaimista (EU) 2016/425. Lakia ei sovellettaisi myöskään käytettyihin jalkineisiin eikä lelumaisiin jalkineisiin. Lelumaisella jalkineella tarkoitetaan esimerkiksi lelujen turvallisuudesta annetussa laissa (1154/2011) tarkoitettua lelua. Lakia ei myöskään sovellettaisi jalkineisiin, joita käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (EY) N:o 1907/2006 (REACH-asetus). Tällä tarkoitetaan jalkineita, joiden valmistuksessa on käytetty terveydelle ja/tai ympäristölle haitallisia aineita yli REACH-asetuksen liitteessä XVII sallitun pitoisuuden tai jotka muutoin sisältävät tällaisia aineita siten, että niiden markkinoille saattaminen on kielletty REACH-asetuksen 67 artiklassa säädetyn mukaisesti. REACH-asetuksen liitteessä XVII nimikkeissä 20, 43, 47, 50 ja 72 todetaan, että jalkineita, jotka sisältävät kyseisiä aineita tietyn pitoisuuden yli, ei saa saattaa markkinoille. Liite XVII sisältää myös tietyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita sekä kuluttajatuotteita yleisesti koskevia ainekohtaisia rajoituksia, joita sovelletaan jalkineisiin. Mikäli jalkineet sisältävät REACH-asetuksen liitteessä XVII rajoitettua ainetta yli sallitun pitoisuuden, näiden jalkineiden markkinoille saattaminen ei ole sallittua, vaikka ne täyttäisivät jalkinedirektiivin vaatimukset. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön jalkinemerkintädirektiivin 1 artiklan kohta 1 ja sen liitteen I taulukko 1.
Pykälän 4 momentissa todettaisiin EU-asetukset, joiden soveltamisesta olisi tarpeen antaa tarkentavia säännöksiä. Näitä asetuksia ovat tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä sekä neuvoston direktiivin 73/44/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/73/EY ja 2008/121/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1007/2011, tekstiilimerkintäasetus, sekä markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, markkinavalvonta-asetus.
2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin markkinavalvontalakiin ja 2 momentissa markkinavalvonta-asetukseen. Kyseessä olisivat informatiiviset viittaukset.
3 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin talouden toimijat, jotka olisivat vastuussa markkinoille saatettavien jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta. Pykälän määritelmät talouden toimijoista olisivat välttämättömät, jotta lain 3 luvussa säädettyä seuraamusmaksua koskevia säännöksiä voitaisiin kohdentaa tarpeeksi tarkkarajaisesti.
Pykälän 1 momentin kohdan 1 mukaan valmistajalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tässä laissa tarkoitettuja tuotteita ja pitää niitä kaupan omalla nimellään tai tavaramerkillä. Valmistajan määritelmä vastaisi markkinavalvonta-asetuksen 3 artiklan kohtaa 8 sekä tekstiilimerkintäasetuksen 3 artiklan kohtaa 2.
Pykälän 1 momentin kohdan 2 mukaan valtuutetulla edustajalla tarkoitettaisiin Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen valtuutus hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät valmistajalle asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla tai markkinavalvonta-asetuksen vaatimusten nojalla kuuluvien velvoitteiden osalta. Määritelmä vastaisi markkinavalvonta-asetuksen 3 artiklan kohtaa 12 ja tekstiilimerkintäasetuksen 3 artiklan kohtaa 2.
Pykälän 1 momentin kohdan 3 mukaan maahantuojalla tarkoitettaisiin Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavat tuotteet Euroopan unionin markkinoille. Määritelmä vastaisi markkinavalvonta-asetuksen 3 artiklan kohtaa 9 ja tekstiilimerkintäasetuksen 3 artiklan kohtaa 2.
Pykälän 1 momentin kohdan 4 mukaan jakelijalla tarkoitettaisiin muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa, joka asettaa tuotteita saataviksi markkinoilla. Määritelmä vastaisi markkinavalvonta-asetuksen 3 artiklan kohtaa 10 ja tekstiilimerkintäasetuksen 3 artiklan kohtaa 2.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin laajennus valmistajan määritelmään, kun sovelletaan tekstiilimerkintäasetusta. Sen mukaan tekstiilimerkintäasetusta sovellettaessa jakelija katsottaisiin valmistajaksi, jos jakelija saattaa tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään, kiinnittää selosteen itse tai muuttaa selosteen sisältöä. Määritelmä vastaisi tekstiilimerkintäasetuksen 15 artiklan kohtaa 2.
2 luku Merkintävelvollisuus sekä nimityksiä, selosteita ja merkintöjä koskevat vaatimukset
4 §.Jalkineiden pääasiallisia ainesosia koskevien merkintöjen vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin jalkineiden osista ja niiden ilmoittamisesta sekä jalkineen osien materiaaleista ja niiden ilmoittamisesta. Pykälällä pantaisiin täytäntöön jalkinemerkintädirektiivin 1 artiklan kohta 2, 4 artiklan 1 kohdat 1, 3 ja 4 sekä liitteen I taulukot 1 ja 2.
Pykälän 1 momentin mukaan tieto jalkineen jokaisen osan materiaalista olisi ilmoitettava. Jalkineen osia on kolme. Ne ovat päällinen, vuori ja sisäpohja sekä ulkopohja. Jalkineen rakenne olisi ilmoitettava joko kuvan tai tekstin avulla. Jalkineiden osien määritelmät ja kuvat on esitetty jalkinemerkintädirektiivin liitteen I taulukossa 1.
Pykälän 2 momentin mukaan materiaalin määrittävän merkinnän olisi oltava jalkineiden osia esittävien kuvien vieressä. Materiaalit, joita ovat nahka, pinnoitettu nahka sekä luonnontekstiilit, tekokuitutekstiilit ja neulomattomat tekstiilit, ja niitä vastaavat symbolit on esitetty jalkinemerkintädirektiivin liitteen I taulukossa 2.
Pykälän 3 momentissa määritellään materiaalin vähimmäismäärä, jolloin merkintä olisi pakollinen. Merkintä olisi oltava materiaalista, jota on vähintään 80 prosenttia mitattuna jalkineen päällisen, vuorin ja sisäpohjan pinnasta sekä materiaalista, jota on vähintään 80 prosenttia ulkopohjasta. Jos mitään materiaalia ei ole vähintään 80 prosenttia, merkintää ei olisi pakko olla. Tiedot voidaan kuitenkin laittaa kahdesta jalkineen rakenteen pääasiallisesta materiaalista. Tietojen olisi oltava jalkineessa. Materiaalien määrittely päällisen osalta suoritettaisiin siten, ettei lisätarvikkeita tai vahvisteita otettaisi huomioon. Tällaisia ovat muun muassa nilkkatuet, koristeet, soljet, tupsut, kengänsirkat tai vastaavat osat. Pohjien osalta luokittelu perustuisi kuitenkin sen sisältämien materiaalien määrään.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin merkintätavoista. Merkinnät voitaisiin tehdä painamalla, liimaamalla, kohokuvioimalla tai kiinnittämällä. Merkintöjen olisi oltava selvästi havaittavissa, mikä tarkoittaa, että niiden olisi oltava muun muassa näkyviä, hyvin ja sopivaan kohtaan kiinnitettyjä sekä riittävän suuria, jotta merkintöjen sisältämien tietojen ymmärtäminen olisi helppoa. Merkinnät eivät saisi olla harhaanjohtavia.
5 §.Jalkineiden ainesosien merkintöjä koskevat kielivaatimukset. Pykälässä säädettäisiin jalkineiden pääasiallisissa ainesosissa käytettyjen materiaalien merkintöjen kielivaatimuksista. Jalkineiden pääasiallisissa ainesosissa käytettyjen materiaalien merkinnät olisi ilmoitettava suomen ja ruotsin kielellä. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön jalkinemerkintädirektiivin 4 artiklan 2 kohta, jonka mukaan tiedot jalkineessa on annettava vähintään kulutusjäsenvaltion määrittelemällä/määrittelemillä kielellä/kielillä perustamissopimuksen mukaisesti. Tietojen merkitsemisessä noudatetaan kielilakia (423/2003).
Kulutushyödykkeestä annettavien tietojen kielivaatimuksista säädetään kielilain 34 §:ssä. Kun myytävään tuotteeseen on lain mukaan merkittävä kauppatavan mukainen nimi, tuoteseloste, käyttöohje tai varoitus, on tekstin yksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa oltava ainakin sen kunnan kielellä ja kaksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa ainakin suomen ja ruotsin kielellä. Annettaessa edellä mainittuja tietoja suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti.
Suomen ja ruotsin kielen lisäksi merkinnät voisivat olla muullakin kielellä.
6 §.Jalkineiden pääasiallisia ainesosia koskeva merkintävelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin niistä tahoista, joilla olisi velvollisuus huolehtia jalkineiden pääasiallisten ainesosien merkinnöistä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön jalkinemerkintädirektiivin 4 artiklan kohta 5.
Pykälän 1 momentin mukaan jalkineen valmistajan tai valtuutetun edustajan olisi laadittava jalkineiden rakennetta ja materiaaleja koskevat lain 4 §:n mukaiset merkinnät noudattaen 5 §:n kielivaatimuksia. Hän myös vastaisi merkintöjen paikkansapitävyydestä. Jollei valmistaja tai valtuutettu edustaja olisi sijoittautunut Euroopan unioniin, olisi merkinnöistä vastuussa maahantuoja.
Pykälän 2 momentin mukaan jakelijan olisi huolehdittava siitä, että hänen myymissään jalkineissa olisi 4 §:n mukaiset merkinnät, joissa on noudatettu 5 §:n kielivaatimuksia.
7 §.Tekstiilituotteita ja -kuituja koskevat vaatimukset. Pykälään otettaisiin yleinen informatiivinen säännös tekstiilimerkintäasetuksessa säädetyistä velvollisuuksista. Tekstiilikuitujen nimityksistä ja merkintävaatimuksista sekä tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen seloste- ja merkintävaatimuksista säädetään tekstiilimerkintäasetuksessa. Asetuksessa annetaan myös säännöt tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen määrittämiseksi.
3 luku Seuraamusmaksu
Luvussa ehdotetaan säädettäväksi jalkineiden ja tekstiilituotteiden merkintöjen rikkomuksista ja laiminlyönneistä koskevasta seuraamusmaksusta. Markkinavalvonta-asetuksen 41 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen ja sen liitteessä II luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, joilla asetetaan velvollisuuksia talouden toimijoille, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön kansallisen oikeuden mukaisesti. Säädettyjen sanktioiden on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Seuraamusten, myös rahamääräisten seuraamusten, vahvistaminen kuuluu kansallisen lainsäädäntövallan piiriin.
Jalkineiden ja tekstiilituotteiden merkintöjen rikkomuksia ja laiminlyöntejä koskevan seuraamusmaksun säätämistä pidetään perusteltuna tehokkaan kuluttajansuojan varmistamiseksi toimivan virallisen valvonnan avulla. Hallinnollisen ohjauksen keinoja ja markkinavalvontalain mukaisia hallinnollisia seuraamuksia ei aina voida pitää riittävän tehokkaina ja tarkoituksenmukaisina, mutta aina rikkomusten laatu ei ehdottomasti edellytä rikosoikeudellisen järjestelmän käyttöä.
Seuraamusmaksun soveltamisalan piirissä olisi lainsäädännön rikkomuksia ja laiminlyöntejä, joissa lainsäädännössä säädettyjen velvoitteiden rikkomisen toteennäyttäminen olisi pääsääntöisesti yksinkertaista eikä vaatisi tutkinnallisia toimia.
Seuraamusmaksulla pystyttäisiin arvion mukaan puuttumaan yleisimpiin puutteisiin tai määräysten vastaisiin menettelyihin, joita jalkineiden ja tekstiilituotteiden merkintöjen valvonnassa havaitaan. Kaikkien puutteiden osalta ei seuraamusmaksua kuitenkaan määrättäisi vaan hallinnollisen seuraamuksen käyttöön vaikuttaisi käytännössä toimijan menettelyn vakavuus ja toistuvuus. Hyvän hallinnon asettamien suhteellisuus- ja muiden vaatimusten sekä oikeusturvan vaatimusten olisi täytyttävä maksun määräämisessä. Jalkineiden ja tekstiilituotteiden merkintöjen seuraamusmaksua koskevasta päätöksestä olisi oikeus hakea oikaisua päätöksen tehneeltä viranomaiselta sekä valitusoikeus viranomaisen oikaisuvaatimuksen perusteella tekemään päätökseen. Valvontaviranomaisen määräämä seuraamusmaksu olisi täytäntöönpanokelpoinen vain lainvoimaisena.
Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon seuraamusjärjestelmän kokonaisuus. Rangaistusluonteinen seuraamusmaksu on aina luonteeltaan viimesijainen suhteessa muihin samasta rikkomuksesta määrättäviin hallinnollisiin seuraamuksiin. Toimivaltainen viranomainen voisi määrätä seuraamusmaksun esimerkiksi silloin, kun markkinavalvontalain tarkoittamia hallinnollisia pakkokeinoja pidetään riittämättöminä. Muista hallinnollisista seuraamuksista, kuten kiellosta ja sen tehosteeksi määrättävästä uhkasakosta, säädetään markkinavalvontalaissa.
8 §.Seuraamusmaksu jalkinemerkintöjä koskevien vaatimusten rikkomisesta. Pykälässä määriteltäisiin 4 §:n mukaiset jalkinemerkintöjä koskevat vaatimukset, joiden rikkomisesta jalkinemerkintöjä koskeva seuraamusmaksu voitaisiin määrätä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön markkinavalvonta-asetuksen 41 artikla.
Pykälän 1 momentin mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä valmistajalle, valtuutetulle edustajalle tai, jos valmistaja ei ole sijoittautunut Euroopan unioniin, maahantuojalle, joka ei noudata pykälässä säädettyjä vaatimuksia. Momentin kohdan 1 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä pykälässä mainitulle talouden toimijalle, joka ei noudata jalkineiden materiaalitietojen ja jalkineiden rakenteen merkitsemistä koskevia vaatimuksia, jotka on mainittu 4 §:n 1 momentissa.
Momentin kohdan 2 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä pykälässä mainitulle talouden toimijalle, joka ei noudata jalkineiden materiaalimerkintöjen sijoittamista koskevia vaatimuksia, jotka on mainittu 4 §:n 2 momentissa.
Momentin kohdan 3 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä pykälässä mainitulle talouden toimijalle, joka ei noudata jalkineen päällisen, vuorin ja sisäpohjan sekä ulkopohjan materiaalin merkitsemistä koskevia vaatimuksia, jotka on mainittu 4 §:n 3 momentissa.
Momentin kohdan 4 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä pykälässä mainitulle talouden toimijalle, joka ei noudata merkintätapoja ja merkintöjen ulkonäköä sekä sisältöä koskevia vaatimuksia, jotka on mainittu 4 §:n 4 momentissa.
Momentin kohdan 5 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä pykälässä mainitulle talouden toimijalle, joka ei noudata merkintöjä koskevia kielivaatimuksia, jotka on mainittu 5 §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksu voidaan määrätä jakelijalle, joka ei huolehdi, että tämän myymissä jalkineissa on 4 ja 5 §:n vaatimukset täyttävät merkinnät.
9 §.Seuraamusmaksu tekstiilikuitujen nimityksiä, tekstiilituotteiden selosteita tai merkintöjä koskevien vaatimusten rikkomisesta. Pykälässä yksilöitäisiin talouden toimijat, joille seuraamusmaksu voitaisiin määrätä sekä tekstiilimerkintäasetuksen säännösten vastaiset menettelyt, joiden perusteella seuraamusmaksu voitaisiin määrätä. Talouden toimijat ovat kukin omalta osaltaan vastuussa tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta. Pykälällä annettaisiin täydentäviä säännöksiä markkinavalvonta-asetuksen 41 artiklaan liittyen.
Pykälän 1 momentin mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä valmistajalle tai maahantuojalle, joka ei noudata tekstiilimerkintäasetuksen tekstiilikuitujen nimityksiä, tekstiilituotteiden selosteita tai merkintöjä koskevia vaatimuksia. Maahantuoja olisi vastuussa silloin, jos valmistaja ei ole sijoittautunut Euroopan unioniin.
Pykälän 1 momentin kohdan 1 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä tekstiilimerkintäasetuksen 5 artiklassa säädettyjen nimitysten käyttöä koskevien säännösten rikkomisesta. Artiklan kohdan 1 mukaan ainoastaan tekstiilimerkintäasetuksen liitteessä I lueteltuja tekstiilikuitujen nimityksiä saadaan käyttää tekstiilituotteiden kuitukoostumusta kuvaavissa selosteissa ja merkinnöissä. Artiklan kohdan 2 mukaan liitteessä I lueteltujen nimitysten käyttö on sallittu vain tekstiilikuiduista, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan kyseisessä liitteessä esitettyä kuvausta. Liitteessä I lueteltuja nimityksiä ei saa käyttää muista kuiduista, ei yksinään, ei kantasanana tai laatusanana. Ilmaisua ”silkki” ei saa käyttää ilmaisemaan tekstiilikuitujen filamenttilangalle ominaista muotoa tai ulkonäköä.
Pykälän 1 momentin kohdan 2 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos tekstiilituotteesta käytetään nimitystä puhdas tekstiilituote, vaikka se ei vastaa 7 artiklassa määrättyjä puhtaan tekstiilituotteen määritelmää. Tekstiilimerkintäasetuksen 7 artiklan kohdan 1 mukaan ainoastaan sellaisen tekstiilituotteen, jossa on vain yhtä kuitulajia, saa varustaa selosteella tai merkinnällä ”100-prosenttinen” tai ”puhdas” tai ”täys-”. Näitä tai vastaavia ilmauksia ei saa käyttää muista tekstiilituotteista. Artiklan kohdan 2 mukaan tekstiilituotteen voidaan katsoa koostuvan yksinomaan yhdestä kuitulajista, jos se sisältää vieraita kuituja enintään kaksi painoprosenttia, jos tätä määrää ei voida teknisesti välttää hyvien tuotantotapojen mukaisessa käytännössä eikä niitä lisätä säännöllisesti tuotteeseen sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan kohdan 3 soveltamista. Tekstiilituotteen, joka on valmistettu karstausmenetelmällä, voidaan myös katsoa koostuvan yksinomaan yhdestä kuitulajista, jos tätä määrää ei voida teknisesti välttää hyvien tuotantotapojen mukaisissa käytännöissä eikä niitä lisätä säännöllisesti tuotteeseen.
Pykälän 1 momentin kohdan 3 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos tekstiilituotteesta käytetään nimitystä uusi villa, vaikka tuote ei vastaa tekstiilimerkintäasetuksen 8 artiklassa säänneltyä puhtaan villan määritelmää. Artiklan kohdan 1 mukaan tekstiilituotteen selosteessa tai merkinnässä saa käyttää jotain tekstiilimerkintäasetuksen liitteessä III esitettyä nimitystä, jos tuote koostuu yksinomaan villakuidusta, jota ei ole aikaisemmin käytetty valmiissa tuotteessa ja joka ei ole ollut muissa kuin tuotteen valmistukselle välttämättömissä kehruu- ja/tai huovutusprosesseissa ja joka ei ole vahingoittunut käsittelyn aikana. Artiklan kohdan 2 mukaan kohdasta 1 poiketen tekstiilimerkintäasetuksen liitteessä III tarkoitettuja nimityksiä voidaan käyttää kuvaamaan tekstiilikuitusekoitteen sisältämää villaa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: kaikki sekoitteen sisältämä villa täyttää artiklan kohdassa 1 määritetyt vaatimukset, kyseisen villan osuus sekoitteen kokonaispainosta on vähintään 25 prosenttia ja homogeenisessa sekoitteessa villaan on sekoitettu vain yhtä muuta kuitulajia. Tällaisen sekoitteen kuitusisältö on ilmoitettava täydellisenä.
Pykälän 1 momentin kohdan 4 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos monikuituisiin tekstiilituotteisiin liitettävät selosteet tai merkinnät eivät vastaa tekstiilimerkintäasetuksen 9 artiklan säännöksiä. Artiklan kohdan 1 mukaan tekstiilituotteeseen on liitettävä seloste tai merkintä, jossa ilmoitetaan kaikkien kuitujen nimitys ja niiden painoprosenttiosuudet alenevassa järjestyksessä. Artiklan kohdassa 2 säädetään poikkeus kohtaan 1. Sen mukaan kuidut, joista kunkin osuus on enintään viisi prosenttia tekstiilituotteen kokonaispainosta, tai kuidut, joiden yhteinen osuus on enintään 15 prosenttia tekstiilituotteen kokonaispainosta, voidaan, jos niiden koostumusta on vaikea määrittää valmistushetkellä, merkitä nimityksellä ”muita kuituja”, jota välittömästi edeltää tai seuraa niiden yhteenlaskettu painoprosenttiosuus, sanotun rajoittamatta 7 artiklan kohdan 2 soveltamista. Artiklan kohdan 3 mukaan tuotteelle, jonka loimet ovat puhdasta puuvillaa ja kude puhdasta pellavaa ja jossa pellavan osuus on vähintään 40 prosenttia liisterittömän kankaan kokonaispainosta, voidaan antaa nimitys ”puolipellava”, jos lisäksi ilmoitetaan koostumus ”loimi puhdasta puuvillaa – kude puhdasta pellavaa”. Artiklan kohdan 4 mukaan selosteessa tai merkinnässä voidaan käyttää ilmaisuja ”sekalaisia kuituja” tai ”kuitusisältö määrittämätön” kaikista tekstiilituotteista, joiden koostumusta on vaikea määrittää valmistushetkellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan kohdan 1 soveltamista. Artiklan kohdan 5 mukaan artiklan kohdasta 1 poiketen liitteeseen I sisältymättömät kuidut voidaan merkitä nimityksellä ”muita kuituja”, jota välittömästi edeltää tai seuraa yhteenlaskettu painoprosenttiosuus.
Pykälän 1 momentin kohdan 5 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos moniosaisiin tekstiilituotteisiin liitettävät selosteet tai merkinnät eivät vastaa tekstiilimerkintäasetuksen 11 artiklan säännöksiä. Artiklan kohdan 1 mukaan tekstiilituotteeseen, joka sisältää kahta tai useampaa tekstiilikuitusisällöltään erilaista tekstiiliosaa, on liitettävä seloste tai merkintä, jossa mainitaan kunkin osan tekstiilikuitusisältö. Artiklan kohdan 2 mukaan kohdassa 1 tarkoitettu seloste tai merkintä ei ole pakollinen tekstiiliosien osalta, kun seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät: nämä osat eivät ole päävuoria ja niiden osuus on alle 30 prosenttia tekstiilituotteen kokonaispainosta. Artiklan kohdan 3 mukaan jos kahdella tai useammalla tekstiilituotteella on sama kuitusisältö ja ne normaalisti muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, niihin voidaan liittää vain yksi seloste tai merkintä.
Pykälän 1 momentin kohdan 6 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos muuta kuin tekstiiliä olevien eläinperäisiä osia sisältävien tekstiilituotteiden selosteet tai merkinnät eivät vastaa tekstiilimerkintäasetuksen 12 artiklan säännöksiä. Artiklan kohdan 1 mukaan muuta kuin tekstiiliä olevien eläinperäisten osien esiintyminen tekstiilituotteissa on ilmoitettava tällaisia osia sisältävän tuotteen selosteessa tai merkinnässä käyttämällä ilmausta ”sisältää muuta kuin tekstiiliä olevia eläinperäisiä osia” aina kun ne asetetaan saataville markkinoilla. Artiklan kohdan 2 mukaan seloste tai merkintä ei saa olla harhaanjohtava, ja se on toteutettava siten, että kuluttaja kykenee ymmärtämään sen vaivattomasti.
Pykälän 1 momentin kohdan 7 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos liitteessä IV lueteltujen tekstiilituotteiden kuitukoostumusta ei ilmoiteta kyseisessä liitteessä vahvistettujen seloste- ja merkintäsäännösten mukaisesti.
Pykälän 1 momentin kohdan 8 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos tekstiilituotteisiin liitettävä kuitukoostumuksen ilmoittava seloste tai merkintä ei ole sellainen kuin 14 artiklassa säädetään. Artiklan mukaan edellä mainittu seloste tai merkintä on liitettävä tekstiilituotteisiin aina, kun ne asetetaan saataville markkinoilla. Tekstiilituotteen selosteen tai merkinnän on oltava kestävä ja helposti luettavissa, nähtävissä ja saatavilla ja, kun kyseessä on seloste, hyvin kiinnitetty. Artiklan kohdassa 2 säädetään selosteita tai merkintöjä korvaavasta kauppa-asiakirjasta. Selosteiden tai merkintöjen asemasta tai niiden täydennyksenä voidaan käyttää mukana olevia kauppa-asiakirjoja, kun tuotteet toimitetaan toimitusketjuun kuuluville talouden toimijoille tai kun tuotteen tilaaja on julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 1 artiklassa määritelty hankintaviranomainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kohdan 1 soveltamista. Artiklan kohdan 3 mukaan edellä mainituissa kauppa-asiakirjoissa tämän pykälän kohdissa 14 tarkoitetut tekstiilikuitujen nimitykset ja kuitukoostumusten kuvaukset on esitettävä selvästi. Lyhenteiden käyttö on kiellettyä lukuun ottamatta mekaanisia koodimerkkejä tai lyhenteitä, jotka on määritelty kansainvälisinä standardeina, jos samaa kauppa-asiakirjassa on myös lyhenteiden selitykset.
Pykälän 1 momentin kohdan 9 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos tekstiilituotteen varustamisessa selosteella tai merkinnällä ei noudateta tekstiilimerkintäasetuksen 15 artiklan säännöksiä. Artiklan kohdan 1 mukaan valmistajan on saattaessaan tekstiilituotteen markkinoille varmistettava, että tuote on varustettu selosteella ja merkinnällä ja että niihin liittyvät tiedot ovat täsmällisiä. Jos valmistaja ei ole sijoittautunut Euroopan unioniin, maahantuojan on varmistettava, että tuote on varustettu selosteella tai merkinnällä ja että niihin liittyvät tiedot ovat täsmällisiä. Artiklan kohdan 2 mukaan jakelija katsotaan tätä asetusta sovellettaessa valmistajaksi, jos se saattaa tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään, kiinnittää selosteen itse tai muuttaa selosteen sisältöä. Artiklan kohdan 3 mukaan jakelijan on varmistettava asettaessa tekstiilituotteen saataville markkinoille, että tekstiilituotteissa on tekstiilimerkintäasetuksessa säädetty asianmukainen seloste tai merkintä. Artiklan kohdissa 13 tarkoitettujen talouden toimijoiden on varmistettava, että tiedot, jotka annetaan asetettaessa tekstiilituotteet saataville markkinoilla, eivät ole sekoitettavissa tekstiilimerkintäasetuksessa säädettyihin tekstiilikuitujen nimityksiin ja kuitukoostumuksen kuvauksiin.
Pykälän 1 momentin kohdan 10 mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos tekstiilimerkintäasetuksen 16 artiklassa määrättyjä tekstiilikuitujen nimitysten ja kuitukoostumusten käyttöä koskevia vaatimuksia ei noudateta. Artikla koskee tämän pykälän kohdissa 14 tarkoitettujen tekstiilikuitujen koostumuskuvauksia. Artiklan kohdan 1 mukaan edellä mainittujen tekstiilikuitujen koostumuskuvaukset on merkittävä luetteloihin, esitteisiin, pakkauksiin, selosteisiin ja merkintöihin yhdenmukaisella kirjasinkoolla ja -tyylillä siten, että tiedot ovat helposti luettavissa ja nähtävissä ja että ne ovat selkeitä, kun tekstiilituote asetetaan saataville markkinoilla. Artiklan kohdan 2 mukaan tavaramerkit ja toiminimet voidaan merkitä välittömästi edellä mainittujen tekstiilikuitujen koostumuskuvauksia tai niiden jälkeen. Jos tavaramerkki tai toiminimi kuitenkin sisältää yksinään, kantasanana tai laatusanana jonkin tekstiilimerkintäasetuksen liitteessä I luetellun tai siihen helposti sekoitettavan tekstiilikuitujen nimityksen, kyseinen tavaramerkki tai toiminimi on merkittävä välittömästi ennen edellä mainittujen tekstiilikuitujen koostumuskuvauksia tai niiden jälkeen. Muut tiedot on aina merkittävä erikseen. Artiklan kohta 3 sisältää selosteiden ja merkintöjen kielivaatimuksen, jonka mukaan selosteiden ja merkintöjen on oltava Suomessa suomen tai ruotsin kielellä. Kielivaatimuksesta on säädetty poikkeus puolien, rullien, vyyhtien, kerien ja muiden pienten ompelu-, parsin- ja kirjailulankakerien osalta. Kielivaatimusta sovelletaan, kun kyse on tällaisten tuotteiden 17 artiklan kohdassa 3 tarkoitetusta yhteisselosteesta. Kun tällaisia tuotteita myydään yksittäin, niiden seloste tai merkintä voi olla millä tahansa unionin virallisella kielellä edellyttäen, että niissä on myös yhteisseloste.
Pykälän 2 momentissa säädetään jakelijan vastuusta. Tässä tarkoitetaan 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua jakelijaa, jota ei katsota valmistajaksi. Jakelijan, joka asettaa tekstiilituotteen saataville markkinoilla, on varmistettava, että tekstiilituotteissa on 1 momentissa säädetty asianmukainen seloste tai merkintä.
10 §.Seuraamusmaksun suuruus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin keskeisistä seuraamusmaksun suuruuteen vaikuttavista tekijöistä. Lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Seuraamusmaksun määrän tulisi olla sellainen, että sääntelyn rikkominen ei olisi elinkeinonharjoittajalle kannattavaa.
Seuraamusmaksuilla pystyttäisiin puuttumaan arvion mukaan yleisimpiin määräysten vastaisiin menettelyihin, joita valvonnassa havaitaan. Kaikkien puutteiden osalta ei seuraamusmaksua kuitenkaan määrättäisi, vaan hallinnollisen seuraamuksen käyttöön vaikuttaisi käytännössä toimijan menettelyn vakavuus ja toistuvuus. Hyvän hallinnon asettamien suhteellisuus- ja muiden vaatimusten sekä oikeusturvan vaatimusten olisi täytyttävä maksun määräämisessä.
Seuraamusmaksun suuruus perustuisi kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä olisi 1 momentin kohdan 1 mukaan otettava huomioon rikkomuksen laatu, laajuus, vakavuus sekä sen kestoaika. Rikkomuksen laajuudella voidaan viitata esimerkiksi rikkomuksen rajatylittävään luonteeseen, mutta rikkomusta voitaisiin pitää laajana silloinkin, kun sen vaikutukset kohdistuisivat yksinomaan suomalaisiin kuluttajiin. Lisäksi momentin kohdan 2 mukaan otettaisiin huomioon rikkomuksella saavutettu hyöty, jos tämä tieto on saatavilla. Hyödyn selvittäminen ei siis olisi edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle, mutta tämä seikka voisi tiedossa ollessa vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen. Teolla tai laiminlyönnillä saatuun hyötyyn rinnastettaisiin teolla tai laiminlyönnillä vältetty tappio. Teon vakavuutta arvioitaessa vertailua ei tulisi tehdä yksinomaan suhteessa muihin seuraamusmaksun määräämistä koskeviin asioihin, koska tarkoituksena on, että seuraamusmaksun määrääminen ylipäänsä tulisi käytännössä kyseeseen vain vakavammissa rikkomuksissa.
Momentin kohtien 3 ja 4 mukaan huomioon otettaisiin myös elinkeinonharjoittajan toimet vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi sekä elinkeinonharjoittajan mahdolliset aiemmat jalkinemerkintöihin tai tekstiilituotteiden merkintöihin liittyvät rikkomukset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun suuruudesta. Seuraamusmaksun suuruus olisi vähintään 300 euroa ja enintään 3 000 euroa. Enimmäismäärä olisi alempi kuin esimerkiksi elintarvikelain (297/2021) mukainen elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu (3005 000 euroa), mutta korkeampi kuin esimerkiksi kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013) mukainen laiminlyöntimaksu (3001 000 euroa). Ehdotuksessa esitettyjen vaatimusten rikkomisesta ei yleisesti aiheudu vaaraa henkilön hengelle ja terveydelle, kuten elintarvikelain vaatimusten rikkomisesta saattaa aiheutua, minkä vuoksi seuraamusmaksun maksimimäärä olisi alempi. Maksimimäärä olisi kuitenkin suurempi kuin kuitintarjoamisvelvollisuudesta määrättävä laiminlyöntimaksu, koska jalkineiden ja tekstiilituotteiden merkintävelvollisuuksien laiminlyönti kohdistuisi samalla teolla suurempaan joukkoon kuluttajia. Maksun suuruudella pyritään seuraamuksen ennaltaestävään vaikutukseen sekä samalla ottamaan huomioon markkinavalvonta-asetuksen asettamat vaatimukset määrättävälle seuraamukselle.
11 §.Seuraamusmaksun määrääminen. Pykälässä säädetään seuraamusmaksun määräämisestä. Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon seuraamusjärjestelmän kokonaisuus sekä markkinavalvontalain säännökset hallinnollisen seuraamusten, kuten kiellon ja sitä tehostavan uhkasakon, mahdollisesta käytöstä.
Hallinnollisen sanktion määrääminen on hallinnollisten asioiden käsittelyä. Määräämismenettelyssä noudatetaan siten pääsääntöisesti hallintolakia. Hallintolaissa säädetään myös asian-osaisen kuulemisesta ja siihen liittyvästä menettelystä. Tämän lain mukaista seuraamusmaksua määrättäessä on varmistuttava asianosaisen oikeudesta tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös.
Pykälän 1 momentin mukaan seuraamusmaksun määräisi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Toimivalta seuraamusmaksun määräämiseen olisi perusteltua osoittaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, jonka toimii jalkinemerkintädirektiivin ja tekstiilimerkintäasetuksen mukaisissa asioissa valvontaviranomaisena ja jolla on parhaat edellytykset sekä asiantuntemus arvioida seuraamusmaksun määräämisen perusteena olevia seikkoja. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä sekä luonnolliselle henkilölle että oikeushenkilölle. Seuraamusmaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.
Pykälän 2 momentissa säädetään seuraamusmaksun vanhenemisesta. Lainsäädännössä ei ole yleistä vanhenemissäännöstä rikkomuksille, joista voidaan määrätä seuraamusmaksu eikä sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetä saatavien vanhentumisesta. Tästä syystä pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli vuosi. Seuraamusmaksu raukeaisi, jos maksuvelvollinen luonnollinen henkilö kuolee.
Pykälän 3 momentin säännös on oikeusvarmuuden ja itsekriminointisuojan turvaava säännös. Markkinavalvontalaissa säädetään viranomaisen tietojensaantioikeudesta (8 §), jota on mahdollista tehostaa uhkasakolla (28 §). On mahdollista, että uhkasakolla voitaisiin vaatia tietoja, jotka osoittaisivat syyllistymisen 8 tai 9 §:ssä tarkoitettuun tekoon. Säännöksen mukaan seuraamusmaksun määräämiseksi luonnolliselle henkilölle ei saisi käyttää hänen edellä mainittujen markkinavalvontalain pykälien perusteella antamiaan tietoja.
12 §.Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erityisistä vapautumisperusteista, joiden perusteella valmistajalla, valtuutetulla edustajalla, maahantuojalla tai jakelijalla on mahdollisuus välttyä seuraamusmaksun määräämiseltä. Momentin mukaan seuraamusmaksua ei määrättäisi, jos rikkomus on vähäinen. Rikkomus voisi olla vähäinen, jos kyse on säännöksen kertaluonteisesta rikkomisesta, vaikka se kohdistuisi useampaan kuluttajaan. Kysymys olisi kyseiseen konkreettiseen yksittäistapaukseen liittyvästä vähäisyydestä. Seuraamusmaksua ei myöskään määrättäisi, jos seuraamusmaksun määräämistä olisi pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Kyse olisi kokonaisarvioinnista, jossa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi virheellisen menettelyn syyt ja seuraukset sekä tekijän yksilölliset olosuhteet.
Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksu voitaisiin jättää määräämättä, jos valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja tai jakelija on ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen korjaamiseksi välittömästi sen havaitsemisen jälkeen. Lisäksi edellytetään, että rikkomus ei olisi vakava tai toistuva. Vaikka rikkomus siis olisi vähäistä suurempi, seuraamusmaksu voitaisiin jättää määräämättä, jos momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Pykälän 3 momentissa säädetään tilanteista, joissa valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle tai jakelijalle on samasta rikkomuksesta tuomittu uhkasakko maksettavaksi. Seuraamusmaksu voitaisiin tällöin jättää määräämättä.
13 §.Suhde rikosoikeudelliseen käsittelyyn. Pykälä koskisi kaksoisrangaistavuuden kieltoa (ne bis in idem -periaate), jonka mukaan on kiellettyä syyttää ja tuomita kahdesti samasta teosta. Kaksoisrangaistavuuden kielto ei estä määräämästä hallinnonnollista seuraamusmaksua hallinnollisten pakkokeinojen ohella.
Pykälän 1 momentin mukaan seuraamusmaksua ei saisi määrätä sille, joka on epäiltynä samasta rikkomuksesta esitutkinnassa, jonka osalta on vireillä samaa rikkomusta koskeva syyteharkinta tai joka on vastaajana tuomioistuimessa samaa rikkomusta koskevassa rikosasiassa. Seuraamusmaksua ei saisi määrätä myöskään sille, jolle on samasta rikkomuksesta annettu lainvoimainen tuomio rikosasiassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun määräämistä koskevan asian vireilläolovaikutuksesta rikosprosessiin. Jos samasta rikkomuksesta on vireillä seuraamusmaksun määräämistä koskeva asia tai se on ratkaistu, esitutkintaa ei voitaisi aloittaa, syytettä ei voitaisi nostaa eikä tuomiota rikosasiassa antaa. Säännös koskee luonnollista henkilöä. Seuraamusmaksun määräämistä koskevan asian vireilläololla tarkoitetaan sen vireillä oloa Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa, joka ehdotetun lain 12 §:n nojalla voisi määrätä seuraamusmaksun.
14 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tekemään päätökseen. Pykälän 1 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätökseen haettaisiin muutosta vaatimalla oikaisua hallintolain (434/2003) 7 a luvun mukaisesti. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksellä tarkoitetaan tässä seuraamusmaksun määräämistä.
Pykälän 2 momentin muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin edellä mainitussa laissa säädetään. Näin ollen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
15 §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Seuraamusmaksu pantaisiin täytäntöön siinä järjestyksessä kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään. Pykälä sisältäisi tähän liittyvän informatiivisen viittauksen. Kyseistä lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 §:n soveltamisalaan lisättäisiin jalkineiden ja tekstiilituotteiden merkintöjen valvonnan seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta vastaisi Oikeusrekisterikeskus, jolla on vastaavia täytäntöönpanotehtäviä. Seuraamusmaksusta ei perittäisi korkoa.
Lisäksi pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun vanhentumisesta, koska sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tai velan vanhentumisesta annettuun lakiin (728/2003) ei sisälly tähän tarkoitukseen soveltuvia säännöksiä. Vanhentumisaika olisi viisi vuotta seuraamusmaksua koskevan lainvoiman saaneen ratkaisun antamispäivästä, joka vastaa sakkorangaistukselle säädettyä vanhentumisaikaa.
4 luku Voimaantulo
16 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentti sisältäisi tavanomaisen voimaantulosäännöksen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kahden asetuksen kumoamisesta. Jalkinemerkintädirektiivin voimaanpanosäännöksenä toiminut asetus kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen jalkineiden pääasiallisissa ainesosissa käytettäviä materiaaleja koskevista merkinnöistä kumottaisiin, koska direktiivin voimaanpanosta säädettäisiin esityksen 1. laissa. Valtioneuvoston asetuksessa tekstiilikutujen nimityksiä ja niitä vastaavia tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteita ja merkintöjä koskevasta markkinavalvonnasta on säädetty markkinavalvontaviranomaisesta, joka asetuksen mukaan on kuluttaja-asiamies. Asetus kumottaisiin, koska 16.7.2021 voimaan tulleen eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain muutoksen (993/2020) mukaan markkinavalvontaviranomaisena toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.