1  Asian tausta ja valmistelu

2  Valvonta-asetuksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Valvonta-asetuksella yhtenäistetään maatalous- ja elintarvikeketjun valvontaa, mutta se ei kuitenkaan eläinten kuljetusta koskevan valvonnan osalta merkitse suuria muutoksia. Valvontaa koskeva, aiemmin pääosin EU:n niin sanottuun eläinkuljetusasetukseen pohjautunut yksityiskohtainen sääntely on siirretty suurelta osin valvonta-asetukseen. Lisäksi valvonta-asetukseen sisältyy joitain uusia valvontaa koskevia elementtejä. 

Valvonta-asetuksen mukaan virallisen valvonnan tulee olla suunnitelmallista, riskiperusteista, säännöllistä ja vaikuttavaa ja sitä tulee suorittaa tuotannon kaikissa vaiheissa pääsääntöisesti ennalta ilmoittamatta. Asetuksessa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa valvonnan riittävä rahoitus ja valvontaviranomaisten pätevyys. Valvonta-asetuksessa säädetään myös mahdollisuudesta siirtää valvontatehtäviä viranomaisilta muille tahoille.  

Säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi sovellettavat pakkokeinot siirtyvät eläinkuljetusasetuksesta valvonta-asetukseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännösten rikkomisista ilmoittamiseen on käytettävissä asianmukaisia järjestelyjä ja että ilmoituksen tehneitä henkilöitä suojellaan vastatoimilta. 

Valvonta-asetukseen sisältyy esimerkinomainen luettelo todettuun säännösten noudattamatta jättämiseen liittyvistä toimista. Tämä mahdollistaa toteutettavia toimia koskevien säännösten antamisen myös kansallisessa lainsäädännössä. 

3  Nykytila ja sen arviointi

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

Valvonta-asetuksen soveltaminen edellyttää täydentävien säännösten antamista. Eläinkuljetusten valvonnan osalta ei ole käytännössä osoitettavissa muita tarkoituksenmukaisia vaihtoehtoja kuin tarvittavien säännösten lisääminen eläinkuljetuslakiin. 

6  Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta on pyydetty 22.10.―4.12.2020 välisenä aikana lausuntoa seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Ruokavirasto, aluehallintovirastot, Opetushallitus, Tulli, Poliisihallitus, Liikenne- ja viestintävirasto, Luonnonvarakeskus / Eläinten hyvinvointikeskus, Poliisikoiralaitos, Atria Oyj, HKScan Oyj, Snellmanin lihanjalostus Oy, Suomen Teurastamoyrittäjät ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC r.f, Suomen Eläinlääkäriliitto ry, Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto r.y., Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry, Suomen Kuntaliitto, Elintarvikealan Kuljetusyrittäjät ry, Elintarviketeollisuusliitto ry, maatalous- ja hevosalan ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut, Eläinten terveys ETT ry, Suomen Hippos ry, Suomen Ratsastajainliitto ry, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry, Paliskuntain yhdistys, Hevostietokeskus, Hippolis ry, Pro Agria, SEY Suomen eläinsuojelu, Animalia ry, Suomen Sikayrittäjät ry, Siipikarjaliitto ry. 

Lausuntoja saatiin 30 kappaletta. Useat lausunnon antaneet tahot pitivät ehdotettuja muutoksia hyvin perusteltuina ja kannatettavina sekä eläinten hyvinvointia edistävinä. Tällaisia olivat esitysluonnokseen sisältyneistä ehdotuksista ennen kaikkea reittisuunnitelmavaatimuksen laajentaminen koskemaan myös poroja ja turkiseläimiä, Tullin lisääminen valvontaviranomaiseksi sekä mahdollisuus tarkempien säännösten antamiseen eräiden eläinten kuljetuskuntoisuudesta. Lausunnonantajista seuraavilla tahoilla ei ollut huomauttamista tai täydennysehdotuksia esitysluonnokseen: Ruokavirasto, Opetushallitus, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto, Animalia ry, Eläinten Hyvinvointikeskus, Eläinsuojeluasiamies, Elintarviketeollisuusliito ry, Elintarvikealan Kuljetusyrittäjät ry, Paliskuntain Yhdistys, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry, Suomen Eläinlääkäriliitto ry, Suomen Hevostietokeskus ry, Lounais-Suomen Koulutuskuntayhtymä ry, Hyria Koulutuskeskus Oy ja Etelä-Savon Koulutus Oy. Suomen Kuntaliitto ry ilmoitti, ettei se anna lausuntoa. 

Oikeusministeriön lausunnossa esitettiin täsmennyksiä muun muassa esitysluonnoksen perittäviä maksuja ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin sekä säännöksiin, jotka koskevat tietojen saanti- ja luovutusoikeutta. Oikeusministeriön lausunnossa myös kiinnitettiin huomiota hallituksen esityksen eräiden perustelujen täsmentämisen tarpeeseen. Ministeriön lausunnossa esittämät huomautukset on pyritty ottamaan huomioon esityksen jatkovalmistelussa. 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ja Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry ovat katsoneet, että lakiin ei ole tarpeen ottaa mainintaa valtuutetuista tarkastajista ja ehdottaneet muun muassa asianosaisen kuulemista koskevan säännöksen lisäämistä lakiehdotukseen sekä muutoksenhakusäännöksen täsmentämistä. Poliisihallitus on esittänyt kuljetusvälineeseen tehtävien merkintöjen täsmentämistä sekä rangaistussäännöstä koskevia muutoksia ja täsmennystä lakiluonnoksen määritelmäsäännökseen. Myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry on esittänyt määritelmäsäännöksen täsmentämistä. Jatkovalmistelussa on täsmennetty kuljetusvälineeseen tehtäviä merkintöjä ja täydennetty määritelmäsäännöksen perusteluja. Valtiovarainministeriö on huomauttanut perittäviä maksuja koskevaan säännökseen sisältyneestä ristiriidasta. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Lapin ammattikorkeakoulun lausunnoissa on ehdotettu täsmennystä koulutuksen ja kokeen järjestämistä koskevaan säännökseen. Eräät hevosalan järjestöt (Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry, Suomen Hippos ry ja Suomen Ratsastajainliitto ry) ovat katsoneet, että koulutusta ei tulisi jättää pelkästään oppilaitosten varaan. Jatkovalmistelussa mainittua säännöstä on täsmennetty pykälän ja perustelujen osalta. Jotkut lausunnonantajat ovat lisäksi ehdottaneet muita yksittäisiä täydennyksiä tai muutoksia esitykseen. Ehdotukset on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa. Lausuntokierroksen jälkeen esitykseen on lisätty uutena säännöksenä 29 §:n tarkoittama tarkastusmenettelyä ja asianosaisen kuulemista koskeva säännös sekä lain 10, 38 ja 47 §:n täsmentäminen. 

Lausuntokierroksen jälkeen maa- ja metsätalousministeriö, Ruokavirasto ja Tulli ovat vielä käyneet keskusteluja Tullin edellytyksistä toimia valvontaviranomaisena. Näissä keskusteluissa asiasta on päästy yhteiseen näkemykseen, minkä jälkeen Tulli on antanut vielä aiempaa lausuntoaan täydentävän lausunnon. Samoin reittisuunnitelmaa koskevien toimien osoittamisesta aluehallintovirastoille on käyty lausuntokierroksen jälkeen keskusteluja maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston sekä asiasta lausunnon antaneen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sekä Lounais-Suomen aluehallintoviraston kanssa. Näissä keskusteluissa on haettu tapaa, jolla aluehallintovirastojen resurssit huomioon ottaen voitaisiin löytää toimiva tapa tehostaa reittisuunnitelmien valvontaa. Käytyjen keskustelujen perusteella lausuntokierroksella ollutta ehdotusta on vielä täsmennetty valvontaviranomaisten tehtävien osalta siten, että tietynlaisissa kuljetuksissa myös kunnaneläinlääkärit valvoisivat edelleen reittisuunnitelmia. 

Lausuntopalaute on nähtävillä maa- ja metsätalousministeriön Internet-sivuilla osoitteessa https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM008:00/2020. 

7  Säännöskohtaiset perustelut

2 §. Soveltamisala. Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus, jonka mukaan eläinkuljetusasetuksen valvonnasta tuonnin yhteydessä säädetään eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetussa laissa (1277/2019). Tämä viittaus siirrettäisiin 3 §:ään, joka koskee lain suhdetta muihin säädöksiin. Samalla momentista poistettaisiin myös eläinkuljetusasetuksen valvontaa koskeva viittaus, sillä eläinkuljetusasetuksen valvonnasta säädetään nykyisin valvonta-asetuksessa. Valvonta–asetusta koskeva maininta lisättäisiin pykälän 4 momentiksi. Ehdotetulla lailla annettaisiin tarpeellinen valvonta-asetusta täydentävä sääntely. Muilta osin pykälä vastaisi sisällöltään nykyistä säännöstä. Pykälän 2, 3 ja 5 momenttiin tehtäisiin myös lakiteknisiä korjauksia. 

3 §. Suhde eräisiin säädöksiin. Pykälässä säädetään eläinten kuljetuksesta annetun lain suhteesta eräisiin muihin säädöksiin. Pykälän uudeksi 2 momentiksi ehdotetaan siirrettäväksi tällä hetkellä lain 2 §:n 2 momenttiin sisältyvä säännös, joka koskee eläinkuljetusasetuksen noudattamisen virallista valvontaa tuonnin yhteydessä. Pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin lakiteknisiä korjauksia. 

4 §. Määritelmät. Pykälässä määritellään eräitä keskeisiä laissa käytettäviä käsitteitä. Pykälän 7 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi maininta tarkastuseläinlääkäristä, sillä lakiehdotuksen 24 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan tarkastuseläinlääkärin sijasta valvontaviranomaisena teurastamossa olisi Ruokavirasto. Samalla mainittuun kohtaan lisättäisiin maininta Tullista, joka olisi Ruokaviraston aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkärin lisäksi valvontaviranomainen EU:n sisärajoilla. Pykälän 8 kohdasta poistettaisiin valvonta-asetuksen virallinen nimike, koska asetus ehdotetaan mainittavaksi jo 2 §:n 4 momentissa. Asetuksen virallinen nimike korvattaisiin pykälän 8 kohdassa asetuksen lyhytnimikkeellä. Pykälän 9 kohta olisi uusi ja siinä määriteltäisiin muu kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuva kuljetus. Määrittely olisi tarpeen erilaisiin kuljetuksiin kohdistuvien vaatimusten ja valvonnan selkeyttämiseksi. Tällaisella kuljetuksella tarkoitettaisiin eläinten kuljetusta, johon ei liity rahan, tavaroiden tai palvelujen välitöntä vaihdantaa ja jonka tavoitteena ei ole välittömästi tai välillisesti taloudellinen voitto.  

Muiksi kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuviksi kuljetuksiksi katsottaisiin sellaiset eläinten kuljetukset, joista ei ole suoraa taloudellista hyötyä tai jotka eivät ole osana liiketaloudellista tai kaupallista toimintaa ja joihin ei liity tai joiden tavoitteena ei ole joko suora tai epäsuora taloudellinen voitto. Jos eläimen kuljetus on osa liiketaloudellista toimintaa kuten maatalousyritystä tai hevosten valmennustoimintaa, katsotaan kuljetus kaupalliseksi toiminnaksi. Ehdotetulla sääntelyllä ei muutettaisi nykytilaa. Eläinkuljetusasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa säädettyjä asetuksen soveltamisalan rajoituksia noudatettaisiin edelleen kasvattajien suorittamiin kuljetuksiin kuten eläinten siirtämiseen laitumelle tai alle 50 kilometrin pituisiin kuljetuksiin, jotka tapahtuvat eläinten omistajan omalla kuljetuskalustolla. 

Muita kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvia kuljetuksia olisivat esimerkiksi kuljetukset, joissa yksityishenkilö kuljettaa lemmikkieläimiään tai joissa yksityishenkilö, jolla ei ole hevosiin liittyvää yritystoimintaa, kuljettaa omia harrastehevosiaan tai jonkun toisen harrastehevosia korvauksetta tai korkeintaan polttoainekuluja vastaan tai kuljetus, jossa henkilö kuljettaa eläimiä vanhainkodin pihalle vanhusten iloksi, eikä saa tästä toiminnasta mitään korvausta tai kun eläintarhat kuljettavat itse lajiensuojeluohjelmaan kuuluvia eläimiä. 

Myös pykälän 10 kohta olisi uusi. Siinä määriteltäisiin reittisuunnitelma viittaamalla eläinkuljetusasetuksen liitteessä II tarkoitettuun asiakirjaan. 

10 §. Eläimiä osoittava merkintä. Pykälässä säädetään maantiekuljetusvälineeseen ja kuljetuspäällykseen tehtävistä eläintä osoittavista merkinnöistä. Maantiekuljetusvälineeseen tehtäviä merkintöjä selkeytettäisiin siten, että kuljetusvälineestä tulisi käydä nimenomaisesti ilmi, että kyseessä on eläinkuljetus. Tällainen vaatimus on tarpeen eläinkuljetusten helpommaksi havaitsemiseksi liikenteessä ja liikennevalvonnassa. Vaatimus koskisi Suomessa rekisteröityjä kuljetusvälineitä. Kuljetuspäällyksessä merkinnäksi riittäisi nykyiseen tapaan kuvallinen merkintä eläimistä. Sekä kuljetusvälineeseen että kuljetuspäällykseen tehtävien merkintöjen tulisi olla selkeitä ja helposti havaittavia.  

21 §.Maantieajoneuvojen kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistus. Pykälän 2 momentista poistettaisiin pätevyystodistuksen peruuttamisesta viittaus eläinkuljetusasetuksen 26 artiklaan, sillä peruuttamista koskeva viittaus sisältyisi 37 §:n 3 momenttiin. 

21 a §. Eläinkuljetusasetuksessa edellytetyn koulutuksen ja kokeen järjestäjä. Pykälä olisi uusi. Eläinkuljetusasetuksen liitteen IV 1 kohdan mukaan asetuksen 6 artiklan 5 kohdassa ja 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilta kuljettajilta ja hoitajilta edellytetään, että he ovat saattaneet menestyksekkäästi päätökseen liitteen 2 kohdassa tarkoitetun koulutuksen ja ovat läpäisseet sitä tarkoittavan kokeen. Pykälässä säädettäisiin eläinkuljetusasetuksessa edellytetyn koulutuksen ja kokeen järjestäjästä. Säännöksen mukaan hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten sekä siipikarjan kuljetuksia koskevaa koulutusta voisi antaa ja pätevyystodistuksen edellyttämiä kokeita järjestää sellainen koulutuksen järjestäjä, jolla on ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupa. Koulutusta voisivat antaa ja eläinkuljetusasetuksen edellyttämiä kokeita järjestää myös ammattikorkeakoululaissa tarkoitetut ammattikorkeakoulut. Muiden kuin edellä lueteltujen eläinten kuljetusta koskevan koulutuksen antamista ei rajattaisi ehdotetulla säännöksellä. Maatalous- ja hevosalan oppilaitoksilla on osaamista ja kokemusta hevosten ja tuotantoeläinten kuljetusta koskevaan koulutukseen liittyen. Sen sijaan harvinaisempien kuljettavien eläinlajien (kuten esimerkiksi kalojen) osalta ei oppilaitoksilla ole vielä vastaavaa osaamista. Näin ollen tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista rajata kaikkien eläinlajien osalta koulutuksen antamista yksinomaan oppilaitosten tehtäväksi.  

Varsinaisen pätevyystodistuksen myöntäisi 21 §:n mukaisesti nykyiseen tapaan aluehallintovirasto. Oppilaitos antaisi hyväksytysti suoritetusta kokeesta todistuksen, jonka perusteella pätevyystodistus myönnettäisiin. 

23 §. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön tehtäviä ehdotetaan pykälässä täsmennettäväksi viittauksella valvonta-asetukseen. Ministeriön tehtävänä olisi mainittujen säädösten täytäntöönpanon yleinen ohjaus ja seuranta. 

24 §. Ruokavirasto. Pykälässä säädetään Ruokaviraston tehtävistä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi virastolle eräitä tehtäviä, jotka johtuvat pääosin valvonta-asetuksesta. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin maininta valvonnan suunnittelusta ja viittaus valvonta-asetukseen. Pykälän 1 momentin 2 kohta koskee valvonta-asetuksen täydentämistä toimivaltaisella viranomaisella asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellyttämällä tavalla. Ruokavirasto nimettäisiin mainitun artiklan mukaiseksi viranomaiseksi, jonka vastuulla olisi lain soveltamisalalla koordinoida yhteistyötä ja yhteydenpitoa komission ja muiden jäsenvaltioiden kanssa eläinkuljetusten valvonnan ja suoritettavien virallisten toimien osalta. Nykyisen pykälän 2 kohta, joka koskee kokeen ja kokeen järjestäjän hyväksymistä, poistettaisiin sillä koulutuksesta ja siihen liittyvistä asioista säädettäisiin uudessa 21 a §:ssä. 

Valvonta-asetuksen 103 artiklan mukaan jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi yhteyspisteenä toimiva yhteyselin, joka vastaa asetuksen 104–107 artiklan mukaisen tietojenvaihdon helpottamisesta toimivaltaisten viranomaisten välillä. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan otettaisiin maininta Ruokaviraston tehtäviin kuuluvasta yhteyselimenä toimimisesta. Myös pykälän 1 momentin 6 kohta olisi uusi. Voimassa olevan lain 27 §:n mukaan eläinkuljetusten valvonta teurastamoissa kuuluu tarkastuseläinlääkärin tehtäviin. Tehtävä ehdotetaan säädettäväksi tarkastuseläinlääkärin sijaan Ruokavirastolle, jonka palveluksessa tarkastuseläinlääkäri on. Ruokaviraston valvonta ei kuitenkaan koskisi valvontaa poroteurastamoissa. Poroteurastamoissa valvonta on perusteltua osoittaa Lapin aluehallintovirastolle, jolle poroteurastamojen valvonta kuuluu myös elintarvikelain (23/2006) mukaan.  

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että Ruokavirasto vastaisi Euroopan unionin eläinten kuljetusta koskevassa lainsäädännössä toimivaltaiselle viranomaiselle säädetyistä tehtävistä, jollei tehtävää ole siirretty muulle viranomaiselle. Säännös olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen olisi osoitettavissa kaikissa esille tulevissa tilanteissa. Asiasta säädettäisiin pykälän uudessa 2 momentissa. 

25 §. Aluehallintovirasto. Pykälässä säädetään aluehallintoviraston tehtävistä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus valvonta-asetukseen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin myös lakitekninen korjaus. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia. 

Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan aluehallintovirasto olisi toimivaltainen viranomainen reittisuunnitelmaa koskevissa toimissa. Lakiehdotuksen 26 §:n 2 momentin mukaan myös kunnaneläinlääkärit voisivat tarkastaa tietynlaisten kuljetusten reittisuunnitelmia. Aluehallintovirasto tarkastaisi esimerkiksi yksittäiset jalostuseläinten kuljetusten reittisuunnitelmat ja aluksi myös sellaiset reittisuunnitelmat, joista mahdollisesti myöhemmin tulisi kunnaneläinlääkäreiden tarkastettavia toistuvia kuljetuksia. Aluehallintovirasto myös vastaisi reittisuunnitelmien asiakirjatarkastuksista kuljetuksen päättymisen jälkeen sen arvioimiseksi, miten eläinten kuljetus on todellisuudessa tapahtunut ja miten eläinkuljetusasetuksen vaatimuksia on noudatettu. Aluehallintovirasto voisi tehdä kuljetuksen päättymisen jälkeisiä asiakirjatarkastuksia sekä tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, että otantaan perustuvina tarkastuksina.  

Reittisuunnitelmien valvonnassa on otettava huomioon useita eri tekijöitä, muun muassa sääolosuhteet kuljetuksen aikana. Esimerkiksi kuljetettaessa teuraseläimiä kolmansiin maihin läpi Euroopan kuumina kesäkuukausina muun muassa riski raja-arvon ylittäville kuljetuslämpötiloille on ilmeinen. Kaikissa maissa ei ole myöskään tarjolla niin sanottuja tarkastusasemia, joissa eläinkuljetusasetuksen vaatimusten mukaiset lepoajat voidaan järjestää eläimille. Reittisuunnitelmaa ei voida hyväksyä, jos teuraseläimiä on tarkoitus kuljettaa heinä-elokuussa kolmansiin maihin läpi Euroopan tai jos eläinkuljettajalla ei ole osoittaa eläinkuljetusasetuksen mukaisia tarkastusasemia.  

Pykälän 4 momentti koskisi valvontaa poroteurastamojen alueella. Tämä tehtävä olisi tarkoituksenmukaista osoittaa Lapin aluehallintovirastolle, jolle kuluu valvontatehtäviä myös elintarvikelain ja eläintautilain nojalla. 

26 §. Paikalliset viranomaiset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan kunnaneläinlääkärit voisivat tehdä reittisuunnitelmia koskevat tarkastukset ja muut reittisuunnitelmia koskevat toimenpiteet kuljetuksissa, joita tehdään toistuvasti samaan määräpaikkaan. Tällaisia olisivat esimerkiksi säännöllisesti toistuvat teurassikojen kuljetukset Viroon tai muuhun EU:n jäsenvaltioon, joissa kuljetuksia hoitavat samat viejät ja samat eläinkuljettajat. Kuljetuksen lähtöpaikka voisi kuitenkin vaihtua. Lisäksi aluehallintovirasto voisi yksittäistapauksessa määrätä kunnaneläinlääkärin tekemään myös muita reittisuunnitelmia koskevia tarkastuksia ja muita toimenpiteitä. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi, kun reittisuunnitelmaan joudutaan tekemään viime hetken muutoksia. Jos esimerkiksi eläimiä on suunniteltu lähtevän useammalta tilalta ja jokin tiloista vaihtuu toiseen, jouduttaisiin reittisuunnitelmaa korjaamaan pikaisesti. Tilan vaihdos voi tapahtua esimerkiksi yhden tilan eläinten äkillisesti oireillessa niin, että ne joudutaan jättämään pois kuljetuksesta. Tällöin viejällä saattaa olla varalla toinen tila, jolta saadaan korvaavat eläimet kuljetukseen. 

27 §. Tulli. Pykälässä ehdotetaan nykyinen tarkastuseläinlääkärin tehtäviä koskeva säännös muutettavaksi koskemaan Tullin tehtäviä eläinkuljetusten valvonnassa. Pykälän mukaan Tulli huolehtisi Ruokaviraston, aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkärin ohella eläinkuljetuslain ja eläinkuljetusasetuksen noudattamisen valvonnasta EU:n sisärajoilla tai kun eläimiä kuljetetaan kolmenteen maahan. Ruokavirasto ja Tulli ovat katsoneet, että Tullille olisi tarkoituksenmukaista säätää itsenäinen valvontatoimivalta. Tulli suorittaisi valvontaa resurssiensa puitteissa ja muiden valvontaviranomaisten ohella, joten säännös ei poistaisi muiden valvontaviranomaisten roolia eläinten sisämarkkinoilla tapahtuvien eläinkuljetusten valvonnassa. Muun muassa ponnistelut laittoman lemmikkikaupan ja niin sanotun pentutehtailun torjumiseksi edellyttävät maan rajat ylittäviin eläinten kuljetuksiin liittyvän ohjauksen ja valvonnan tehostamista. Pykälä selkeyttäisi nykyistä tilannetta, jossa on syntynyt epäselvyyttä Tullin toimivallasta valvontatehtävässä. Ruokaviraston tulisi joka tapauksessa järjestää Tullille tarvittavaa koulutusta valvonnan hoitamisen liittyvissä kysymyksissä. Valvontaviranomaisten tulisi myös sopia keskenään valvonnan tehokkaan ja toimivan järjestämisen edellytyksenä olevasta yhteistyöstä, jota on käsitelty edellä jaksossa 4.2.2. 

27 a §.Valtuutetut tarkastajat. Pykälä olisi uusi. Valvonta-asetuksen 21 artiklassa säädetään erityisistä säännöistä, jotka koskevat virallista valvontaa ja toimivaltaisten viranomaisten toteuttamaa toimintaa eläinten hyvinvointivaatimusten osalta. Artiklan 7 kohdan mukaan, sovellettaessa 30 artiklaa, tiettyjä 21 artiklassa tarkoitettuja virallista valvontaa koskevia tehtäviä voidaan siirtää yhden tai useamman luonnollisen henkilön suoritettavaksi. Valvonta-asetuksen 28 artikla koskee viralliseen valvontaan kuuluvien tehtävien siirtämistä toimivaltaisten viranomaisten toimesta. Tehtäviä voidaan siirtää asetuksen 30 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että luonnollisella henkilöllä, jolle tehtävät on siirretty, on tarvittava toimivalta tehtävien suorittamiseksi vaikuttavasti.  

Valvonta-asetuksen 30 artiklassa säädetään viralliseen valvontaan kuuluvien tehtävien siirron edellytyksistä. Tehtävien siirto on tehtävä kirjallisesti ja sen tulee sisältää tarkka kuvaus siirretyistä tehtävistä ja niiden hoidon edellytyksistä. Luonnollisilla henkilöillä tulee olla tehtävien suorittamiseen vaadittava asiantuntemus ja välineet sekä soveltuva pätevyys ja kokemus, eikä heillä saa olla eturistiriitoja tehtävien suorittamisen osalta. Toimeksiannon saaneiden luonnollisten henkilöiden ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksista säädetään valvonta-asetuksen 32 ja 33 artiklassa. 

Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto voisi kirjallisesti nimetä viranomaiskoneiston ulkopuolisen luonnollisen henkilön (valtuutetun tarkastajan) suorittamaan määräajaksi viralliseen valvontaan liittyviä tarkastuksia, kuten eläinkuljetusten valvontaa jossain tietyssä paikassa tai tiettyjen kuljetusten valvontaa. Valtuus koskisi viralliseen valvontaan liittyviä tarkastuksia jonkin laissa tarkoitetun valvontaviranomaisen sijasta. Valvontatehtävä rajautuisi valvonta-asetukseen perustuvaan kaupallisten eläinkuljetusten valvontaan. Valtuutetun tarkastajan toimivallasta rajattaisiin pois oikeus päästä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtuutettu tarkastaja toimisi tehtävässään Ruokaviraston valvonnassa. Tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekisi Ruokavirasto. 

Valtuutettuun tarkastajaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tehtäviään. Tästä säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Momentissa viitattaisiin myös vahingonkorvausvastuuta koskevaan vahingonkorvauslakiin. 

Pykälän 4 momentin mukaan valtuutetun tarkastajan tulisi vaadittaessa esittää kirjallinen valtuutus, jolla osoitettaisiin tarkastajan oikeus valvonnan suorittamiseen. 

7 luku. Valvonta 

27 b §. Valvontasuunnitelma. Pykälä olisi uusi. Valvonta-asetuksen 109 artiklassa säädetään, että toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava valvontaa monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman perusteella. Valvontasuunnitelmalla pyritään edistämään virallisen valvonnan suunnitelmallisuutta sekä avoimuutta muun muassa toimijoiden suuntaan. Valvontasuunnitelma tulee valmistella ja panna täytäntöön koordinoidusti. Valvontasuunnitelman sisällöstä säädetään valvonta-asetuksen 110 artiklassa, jonka mukaan valvontasuunnitelmaan on sisällyttävä virallinen valvonta kaikilla asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen sääntelemillä aloilla ja sen suunnittelun tulee tapahtua muun muassa asetuksen 9 artiklassa säädettyjen virallista valvontaa koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti. Viimeksi mainitun artiklan mukaan virallista valvontaa on suoritettava esimerkiksi säännöllisesti, riskiperusteisesti ja sopivalla tiheydellä. Valvontasuunnitelmaan on sisällytettävä yleistä tietoa jäsenvaltion valvontajärjestelmän rakenteesta ja organisaatiosta sekä valvonta-asetuksen 110 artiklassa tarkemmin lueteltuja yksityiskohtaisia tietoja valvontasuunnitelman sisällöstä. Valvontasuunnitelma on 111 artiklan mukaan saatettava julkisesti saataville ja sen on oltava ajan tasalla. Valvontasuunnitelman mukaisesti suoritetun valvonnan tuloksista jäsenvaltion on laadittava 113 artiklan mukainen vuosittainen raportti komissiolle. 

Valvontasuunnitelma koskisi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan viranomaisten viranomaistoimien suunnittelua. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokaviraston olisi laadittava valtakunnallinen valvontasuunnitelma. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin aluehallintoviraston velvollisuudesta laatia vastuullaan olevaa valvontaa koskeva valvontasuunnitelma ottaen huomioon Ruokaviraston valtakunnalliseen suunnitelmaan perustuvat tarpeet. Valtakunnallisen valvontasuunnitelman avulla Ruokavirasto voisi ohjata muita toimivaltaisia viranomaisia toimimaan valvontatoiminnalle asetettujen periaatteiden ja tavoitteiden sekä painopisteiden mukaisesti. Valtakunnallisessa suunnitelmassa voitaisiin antaa esimerkiksi tarkastusmäärät tarkastustyypeittäin ja alueittain. Tällä varmistettaisiin valvonta-asetuksen vaatimusten täyttyminen valtakunnallisesti ja toimijoiden yhdenmukainen kohtelu eri alueilla. Aluehallintoviraston vuosittaisen valvontasuunnitelman avulla voitaisiin muun muassa määrittää tarkemmin tehtävien tarkastusten ajankohdat alueellisen tilanteen mukaan ja varmistaa tarvittavat järjestelyt valvonnalle. Tavoitteena on suorittaa toimivaltaisten viranomaisten valvontaa valvonta-asetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaan yhtenäisellä tavalla ottaen huomioon tarve mukauttaa valvonta erityisiin tilanteisiin.  

28 §. Tarkastus- ja näytteenotto. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen ja valtuutetun tarkastajan oikeudesta tarkastaa eläinkuljetusasetuksen soveltamisalaan kuuluva eläinkuljetus viittaamalla valvonta-asetukseen. Valvonta-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle on varmistettava pääsy toimijan tiloihin ja mahdollisuus tutustua toimijan hallussaan pitämiin asiakirjoihin. Virallista valvontaa koskevat yleiset vaatimukset sisältyvät valvonta-asetuksen 9—15 artiklaan. Valvonta-asetuksen 15 artiklan mukaan toimijoiden on pyynnöstä annettava toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus tutustua muun muassa kuljetusvälineisiin, toimijan sähköisiin tiedonhallintajärjestelmiin, toimijoiden valvonnassa oleviin eläimiin ja tavaroihin sekä asiakirjoihin ja muihin valvonnan kannalta merkityksellisiin tietoihin.  

Pykälän 2 momentti koskisi muuta kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaa kuljetusta ja vastaisi pääosin voimassa olevan pykälän 1 momenttia. Säännöksestä poistettaisiin viittaukset eläinkuljetusasetukseen, sillä mainitun asetuksen noudattamista valvottaisiin ehdotetun 1 momentin mukaisesti valvonta-asetuksen nojalla. Valvontaviranomaisilla olisi muussa kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvassa kuljetuksessa oikeus tarkastuksen tekemiseen, jos ilmenee aihetta epäillä, että eläintä kuljetetaan kuljetusta koskevien 2―4 luvun vastaisesti. Tarkastusoikeus vastaisi pitkälti nykyistä oikeutta. Poliisilla ja Tullilla olisi oikeus eläinkuljetuksen tarkastamiseen myös ilman epäilyä samoin kuin Ruokavirastolla teurastamon, rajatarkastusaseman ja poistumispaikan alueella ja Lapin aluehallintovirastolla poroteurastamon alueella. Teurastamoon voidaan tuoda yksittäisiä eläimiä (esimerkiksi hevosia) kuljetuksella, johon ei sovelleta eläinkuljetusasetusta. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarkastuksen suorittajan oikeudesta päästä tiloihin, joissa eläintä kuljetetaan tai pidetään kuljetuksen aikana, näytteenotto-oikeudesta ja tarkastusoikeudesta. Säännös vastaa asialliselta sisällöltään voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädettyä valvontaviranomaisen oikeutta. Tarkastusoikeus koskisi muun kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvan kuljetuksen tarkastamista, sillä kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvan kuljetuksen tarkastamiseen sovellettaisiin valvonta-asetusta. 

Pykälän 4 momenttiin sisältyisi säännös tarkastuksen ulottamisesta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Voimassa olevaa säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi myös siten, että tarkastuksen tekijän tulisi olla viranomainen ja epäilyn säännösten rikkomisesta tulisi koskea sellaista menettelyä, josta saattaa seurata vankeusrangaistus. Tämä olisi linjassa perustuslakivaliokunnan antaman asiaan liittyvän lausunnon (PeVL 9/2019 vp) kanssa. Säännös vastaisi asialliselta sisällöltään myös eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetun lain (1277/2019) 10 §:n 2 momentissa säädettyä. 

Pykälän 5 momentin mukaan Ruokavirasto voisi määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen tai tarkastuksia eläinten kuljetusta koskevien säädösten noudattamisen valvomiseksi taikka Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi tai Euroopan unionin lainsäädännön niin edellyttäessä. Aluehallintovirasto voisi päättää vastaavista tarkastuksista myös omassa valvonnassaan tai määrätä virkaeläinlääkärit tekemään tarkastuksia. Asialliselta sisällöltään vastaavantyyppinen säännös on sisältynyt lain 29 §:ään..  

29 §.Tarkastusmenettely ja asianosaisen kuuleminen. Pykälä olisi uusi ja sillä korvattaisiin nykyinen 29 §, jossa säädetään erityistä tarkastuksista. Pykälän nykyinen asiallinen sisältö sisältyisi ehdotetun lain 28 §:n 5 momenttiin.  

Eläinkuljetuslain 35 §:ssä säädetään tarkastusten suorittamisesta. Pykälän mukaan eläinkuljetuslaissa mainitut tarkastukset on pyrittävä suorittamaan niin, ettei niistä aiheudu tarpeetonta haittaa eläimille tai eläinkuljetukselle. Eläinkuljetuslaissa ei säädetä esimerkiksi tarkastuksesta ilmoittamisesta eikä asianosaisen oikeuksista tarkastuksessa tai tarkastuskertomuksen laatimisesta.  

Tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä säädetään hallintolain (434/2003) 39 §:ssä. Pykälä koskee tarkastuksesta ilmoittamista ja tarkastuksesta laadittavaa tarkastuskertomusta. Pykälän soveltuvuudesta eläinten hyvinvointia koskeviin tarkastuksiin on kuitenkin ollut käytännössä epäselvyyttä. Hallintolain esitöiden mukaan lain 39 § koskee sellaista viranomaisen toimivaltaan kuuluvaa tarkastusta, jonka suorittaminen on tarpeen tietyn hallintoasian selvittämiseksi tai päätöksen edellytysten toteamiseksi. Pykälän soveltamisalaan eivät sen sijaan kuulu viranomaisen toimivaltaan kuuluvat valvontatyyppiset tarkastukset (HE 72/2002 vp). Selvyyden vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että tarkastuksessa noudatetaan hallintolain 39 §:ää. Asiasta säätämistä on edellyttänyt myös perustuslakivaliokunta (esimerkiksi PeVL 5/2010 vp).  

Valvontatyyppisessä tarkastuksessa on kyse sen selvittämisestä, noudatetaanko eläintenpidossa tai muussa eläimiin kohdistuvassa toiminnassa eläinten hyvinvointia koskevia säännöksiä. Tarkastuksesta tulee laatia tarkastuskertomus. Hallintolain edellyttämästä asianosaisen kuulemisesta eläinsuojelulain mukaisessa eläinsuojeluvalvonnassa on myös ollut epäselvyyttä (ks. esim. KHO:2015:89). Hallintolain 34 §:n 2 momentin mukaiset poikkeukset kuulemisvelvollisuudesta eivät sovellu sellaisenaan selkeästi eläinten kuljetusten valvontaan. Hallintolain yleisenä lähtökohtana on myös, että asianosainen antaa selityksensä kirjallisesti. Kirjallinen kuuleminen viivästyttää väistämättä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi välttämättömien kiiretoimien luonteisten toimien toteuttamista ennen kaikkea tien päällä tehtävissä tarkastuksissa.  

Tarkastusmenettelystä säädetään myös valvonta-asetuksessa. Esimerkiksi valvonta-asetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan virallinen valvonta on suoritettava ilman ennakkoilmoitusta, paitsi jos tällainen ilmoitus on tarpeen ja asianmukaisesti perusteltu virallisen valvonnan suorittamista varten. Kun on kyse valvonta-asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta tarkastuksesta, tarkastuksessa sovelletaan ensisijaisesti asetusta. Siltä osin kuin valvonta-asetuksessa ei säädetä tarkastusmenettelystä, asetuksen soveltamisalaan kuuluvassa eläinten hyvinvoinnin tarkastuksessa sovellettaisiin nykyiseen tapaan hallintolain 39 §:n menettelysäännöstä. Tien päällä tapahtuva eläinten kuljetusten valvonta tehdään kuitenkin luonnollisesti jo sen luonteen vuoksi lähtökohtaisesti ilman ennakkoilmoitusta. 

Eläinkuljetuslaissa ei ole eläinsuojelulain 45 §:ssä tarkoitettua kuulemista koskevaa erityissäännöstä. Mainitun säännöksen mukaan ennen eläinsuojelulain 42 ja 43 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin kiiretoimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viipymättä tavoitetavissa. Eläinten hyvinvoinnin turvaaminen myös tien päällä tehtävässä valvonnassa voi edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä, joita ei voida viivästyttää kuulemisvelvoitteella, jos asianosainen ei ole viipymättä tavoitettavissa. Hallintolain säännöstä täsmällisempi säännös kuulemisesta on eläinten kuljetusten valvonnassa tarpeen tilanteen selkeyttämiseksi myös eläinkuljetuslain noudattamisen valvonnan osalta. Lakiehdotuksen 37 §:n 2 momentin mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, valvontaviranomainen voi määrätä välittömästi eläimet palautettavaksi suorinta tietä lähtöpaikkaan tai kuljetettavaksi suorinta tietä määräpaikkaan tai kuljetusvälineen korjattavaksi tilapäisesti siten, että eläinten välitön vahingoittumisen vaara estetään. Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on julmaa sitä kohtaan, valvontaviranomainen voi lopettaa eläimen. Ennen edellä tarkoitettujen kiiretointen luonteisten päätösten tekemistä asianosaiselle olisi varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos tämä on viipymättä tavoitettavissa. Säännös selkeyttäisi valvonnassa noudatettavaa menettelyä. 

30 §. Tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisen valvontaviranomaisten ja valtuutetun tarkastajan tiedonsaantioikeudesta nykyisen toimijaa koskevan tietojenantovelvollisuuden sijaan. Valvonta-asetuksessa tarkoitetun virallisen valvonnan asianmukainen ja tehokas toteuttaminen edellyttää, että viranomaisella on oikeus saada lakisääteisen tehtävänsä hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeus koskisi valvonnassa välttämättömästi tarvittavia tietoja, joita asiasta on muilla viranomaisilla, toimijoilla tai muilla tahoilla, joita eläinkuljetuslaissa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyt velvoitteet koskevat. Ehdotettu sääntely vastaisi myös muualla maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainsäädännössä toteutettua tiedonsaantia viranomaisilta ja toimijoilta koskevaa sääntelyä (esimerkiksi eläintautilain 76 § ja eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetun lain 10 §:n 3 momentti). Toimijalla tarkoitettaisiin valvonta-asetuksen 3 artiklan 29 kohdan mukaisesti luonnollista tai oikeushenkilöä, johon sovelletaan yhtä tai useampaa valvonta-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetuissa säännöissä säädettyä velvollisuutta. Valvonta-asetuksen 15 artiklan mukaan toimijoiden on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä annettava viranomaisille mahdollisuus tutustua muun muassa kuljetusvälineisiin, toimijoiden valvonnassa oleviin eläimiin sekä asiakirjoihin ja muihin merkityksellisiin tietoihin. 

Myös muussa kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvien kuljetusten tehokas valvonta edellyttää oikeutta välttämättömien tietojen saantiin. Tiedonsaantioikeus koskisi valtion ja kunnan viranomaisten lisäksi 4 §:n 6 kohdassa määriteltyä eläimiä kuljettavaa henkilöä. Tästä säädettäisiin 2 momentissa. 

Säännöksessä otettaisiin myös huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2016/679, jäljempänä tietosuoja-asetus. Tietosuoja-asetus on tullut sovellettavaksi 25 päivästä toukokuuta 2018 lukien. Kansallista tietosuojalakia (1050/2018) sovelletaan tietosuoja-asetuksen rinnalla. Tiedonsaantioikeus ei koskisi arkaluonteisia henkilötietoja. Tietosuoja-asetuksen soveltamista ja siihen sisältyvää kansallista liikkumavaraa selostetaan ja ehdotusta perustellaan tarkemmin jaksossa 10 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys). 

33 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä viranomaisessa toimivan vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten tai yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista. 

Viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saantiin on laissa nimenomaisesti erikseen säädetty. Uskottava ja hyvin toimiva viranomaisvalvonta edellyttää mahdollisuutta tiettyjen, muutoin salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen toiselle viranomamaiselle, jos tämän lakiin perustuvien tehtävien hoitamisen sitä välttämättä edellyttää. Salassa pidettävistä tiedoista säädetään muutoin edellä mainitussa laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Luovutettavien tietojen sisältöön ei esitetä asiallisia muutoksia. Pykälän johdantokappaletta ehdotetaan täsmennettäväksi kuitenkin siten, että siihen lisättäisiin maininta luovutettavien tietojen välttämättömyysvaatimuksesta. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt tällaista sääntelyä. Lisäksi säännöstä täsmennettäisiin maininnalla siitä, kuka pyydetyt tiedot voi luovuttaa. Pykälän 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin maininta Elintarviketurvallisuusvirastosta. Ruokavirasto olisi 4 §:n 7 kohdan mukaan myös valvontaviranomainen, joten erityinen maininta virastosta on säännöksessä tarpeeton. Samalla säännökseen ehdotetaan lisättäväksi maininta valtuutetusta tarkastajasta ja Verohallinnosta. Tietojen antamismahdollisuus myös Verohallinnolle on tarpeen harmaan talouden ja niin sanotun pentutehtailun kitkemiseksi. Pentutehtailuun liittyy usein eläinten kuljettamista ja niiden myyntiä muualla kuin eläinten pitopaikassa. Luovutettavat tiedot eivät sisältäisi arkaluonteisia henkilötietoja. 

37 §. Kiellot, määräykset ja muut hallinnolliset toimenpiteet. Eläinkuljetusasetuksen 26 artiklan 4 kohtaan ja valvonta-asetuksen 138 artiklan 2 kohtaan sisältyy esimerkinomainen luettelo todettuun säännösten noudattamiseen jättämiseen liittyvistä toimista. Valvonta-asetuksen sääntely mahdollistaa kansallisten säännösten antamisen sovellettavista toimista. Pykälän 1 ja 2 momenttiin sisältyviä hallinnollisia toimenpiteitä sovellettaisiin valvonta-asetuksen 138 artiklan sijaan myös tapauksissa, joissa eläinkuljetusasetusta on rikottu. Sääntelyllä selkeytettäisiin nykyistä tilannetta. 

Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voisi nykyiseen tapaan kieltää eläinkuljetusta koskevia säädöksiä rikkovaa jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä hänet asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa. Kiellot voisivat koskea minkä tahansa eläinten kuljetusta koskevan säännöksen vastaisen menettelyn jatkamista tai toistamista. Annettavilla määräyksillä huolehdittaisiin havaittujen epäkohtien poistamisesta. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi kuljetusvälineen korjaamista lainsäädännön edellyttämälle tasolle.  

Jos eläinsuojelulliset syyt niin vaativat, eläimet voitaisiin määrätä palautettavaksi suorinta tietä lähtöpaikkaan tai kuljettavaksi suorinta tietä määräpaikkaan. Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 1 momenttia. Säännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi tapauksessa, jossa eläin tai eläimiä on kuormattu kuljetusvälineeseen liian ahtaasti tai kuljetusolosuhteet ovat muuttuneet siten, että eläinten hyvinvointi voisi muutoin kuljetuksen aikana vaarantua vakavasti. Jos kuljetusvälineessä olisi eläinten hyvinvointia vaarantavia vikoja tai puutteita, kuljetusväline voitaisiin määrätä korjattavaksi tilapäisesti siten, että eläinten välitön vahingoittumisen vaara estyisi. Jos kuljetettava eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on julmaa sitä kohtaan, valvontaviranomainen voisi nykyiseen tapaan myös lopettaa eläimen. Nämä tilanteet eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi ovat sellaisia välttämättömiä ja yhteiskunnalliselta merkitykseltään perusteltuja kiireellisiä toimenpiteitä, joissa tilanteen niin edellyttäessä voitaisiin myös poiketa asianosaisen kuulemista koskevasta pääsäännöstä.  

Eläinkuljetusasetuksen 26 artikla, jossa säädetään erilaisten lupien ja hyväksyntöjen peruuttamisesta, on kumottu valvonta-asetuksen 154 artiklalla. Viimeksi mainitun artiklan 2 kohdan mukaan 26 artiklaa sovelletaan kuitenkin enintään 14 päivään joulukuuta 2022. Tämän jälkeen peruuttamiseen sovelletaan valvonta-asetuksen 138 artiklaa. Pykälässä säädettäisiin lupien hyväksyntöjen peruuttamisesta asiallisesti nykytilan mukaisesti. Säännökseen otettaisiin tarvittavat viittaukset sovellettaviksi tuleviin eläinkuljetusasetuksen ja valvonta-asetuksen artikloihin.  

38 §. Uhkasakko ja teettäminen. Pykälään lisättäisiin maininta Ruokavirastosta ja Tullista, jotka voisivat myös tehostaa annettuja päätöksiä uhkasakkolain mukaisesti. Muutoin pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa säännöstä. 

41 §. Eläinkuljetusasetuksen soveltamista koskevat poikkeukset ja eräät sitä täydentävät säännökset. Pykälässä säädetään eräistä kansallisista järjestelyistä, jotka koskevat eläinkuljetusasetuksesta poikkeamista tai asetuksen täydentämistä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 ja 4 momentti. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poroja ja turkiseläimiä koskevasta reittisuunnitelman laatimisvelvollisuudesta pitkissä eläinkuljetuksissa silloin, kun tällainen kuljetus suuntautuisi toiseen jäsenvaltioon tai kolmansiin maihin. Reittisuunnitelman laatimisvelvollisuus parantaisi kuljettavien eläinten kuljetuksenaikaisen hyvinvoinnin arvioimismahdollisuutta ja sitä kautta eläinten hyvinvointia.  

Pykälän 4 momentti koskisi eräiden kuljetettavien eläinten kuljetuskuntoisuutta. Säännöksen mukaan tarkempia kansallisia säännöksiä eläinkuljetusasetuksen liitteen I luvun 1 kohdan 2 d alakohdassa tarkoitettujen eläinten kuljetuskuntoisuutta koskevista vaatimuksista voitaisiin antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Eläinkuljetusasetuksen1 artiklan 3 kohdan mukaan asetus ei myöskään estä soveltamasta tiukempia kansallisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on eläinten hyvinvoinnin parantaminen pelkästään yhden jäsenvaltion alueella tapahtuvien kuljetusten aikana.  

Eläinkuljetusasetuksen liitteen I luvun I kohta 2 sisältää muun muassa kuljetettavan eläimen ikää koskevia rajoituksia osana eläinten kuljetuskuntoisuutta koskevaa sääntelyä. Kaikkien eläinlajien ja kuljetusmatkojen osalta ikää koskevista rajoituksista ei ole säädetty mainitussa kohdassa tarkasti ja yksiselitteisesti. Esimerkiksi kuljetusmatkan ollessa yli 100 kilometriä, alle kolmen viikon ikäisiä porsaita, alle yhden viikon ikäisiä karitsoja tai alle kymmenen päivän ikäisiä vasikoita ei saa kuljettaa lainkaan. Sen sijaan edellä mainittujen eläinten osalta alle 100 kilometrin kuljetusmatkoja koskevat rajoitukset eivät ole yksiselitteisiä, vaan kuljetuskuntoisuuden rajoituksena on ainoastaan eläimen täysin parantunut napa. Valvonnan toimivuutta ja eläinten hyvinvointia edelleen edistävien toimintatapojen kehittämisen kannalta voi olla tarpeen asettaa yksiselitteinen ikäraja myös edellä mainittuja eläimiä ja erityisesti vasikoita koskien kuljetuksissa, joissa kuljetusmatka on alle 100 kilometriä. Tiedossa on, että esimerkiksi vasikan napa parantuu kahdeksan päivän ikään mennessä.  

44 §. Perittävät maksut. Pykälän 1 momentti sisältäisi valtion viranomaisten ja valtuutetun tarkastajan suoritteista perittävien maksujen osalta viittauksen valvonta-asetukseen ja valtion maksuperustelakiin (150/1992).  

Valvonta-asetuksen VI luvussa säädetään valvonnan maksullisuudesta. Muun muassa asetuksen 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan maksuja on perittävä virallisesta valvonnasta, jota ei alun perin suunniteltu ja joka i) kohdan mukaan on ollut tarpeen valvonta-asetuksen mukaisesti suoritetun virallisen valvonnan yhteydessä havaitun saman toimijan säännösten noudattamatta jättämistä koskevan tapauksen vuoksi; ja ii) kohdan mukaan on suoritettu säännösten noudattamatta jättämistä koskeva tapauksen laajuuden ja vaikutusten arvioimiseksi tai sen todentamiseksi, että tällainen todettu säännösten noudattamatta jättäminen on korjattu. 

Valvonta-asetuksen 80 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat periä muitakin kuin 79 artiklassa tarkoitettuja maksuja kattaakseen virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista aiheutuvat kustannukset, paitsi jos se on kielletty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen kattamilla aloilla sovellettavien säännösten nojalla.  

Valvonta-asetuksen 82 artiklassa säädetään maksujen laskentaperusteista. Artikla koskee vain pakollisia maksuja. Tämän vuoksi 80 artiklan mukaisten muiden maksujen laskentaperuste menisi valtion maksuperustelain mukaan.  

Eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 2, 15 ja 23 §:n mukaan valtiolla on velvollisuus korvata kunnille eläinlääkintähuoltoon liittyvistä kunnaneläinlääkärille säädetyistä valvontatehtävistä aiheutuvat kustannukset. Eläinlääkintähuoltolain 23 §:n mukaan korvaus kattaa myös ne tarkastukset, jotka ovat toimijalle maksullisia. Pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto määräisi ja perisi valtiolle maksut kunnaneläinlääkäreiden maksullisista suoritteista. Kunnaneläinlääkärin suoritteista perittävien maksujen suuruudesta säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella noudattaen soveltuvin osin, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuutta ja maksujen suuruutta koskevista yleisistä perusteista ja muista perusteista. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin lisäksi suoritteiden laskutuksessa noudatettavasta menettelystä. Vastaavalla tavalla kunnaneläinlääkärin suoritteista on säädetty eläintautilain 96 §:n 2 momentissa.  

46 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta ottaen huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki (808/2019) ja sen säätämisen yhteydessä omaksutut periaatteet. Pykälän 1 ja 2 momentin järjestys muutettaisiin vallitsevan käytännön mukaiseksi niin, että ensin säädetään oikaisuvaatimuksesta ja sen jälkeen valittamisesta hallintotuomioistuimeen. Oikaisuvaatimuksen soveltamisalaan ei tehtäisi aineellisia muutoksia. Pykälän 1 momentin mukaan oikaisua saisi näin ollen nykyiseen tapaan hakea laissa mainittuihin lupien ja todistusten myöntämistä koskeviin päätöksiin. Sen sijaan luvan tai todistuksen peruuttamista koskevaan päätökseen sekä 37 §:ssä tarkoitettuihin muihin päätöksiin saisi hakea muutosta suoraan hallinto-oikeudelta. 

Pykälässä olevat viittaukset hallintolainkäyttölakiin korvattaisiin viittauksella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin.  

Pykälän voimassa olevan 3 momentin mukaan valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa, jos kyse ei ole luvan tai todistuksen peruuttamista koskevaa päätöstä tai lain 37 §:ssä tarkoitettua päätöstä koskevasta asiasta. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin hallintotuomioistuimeen valittamisen osalta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin, eli valittaminen edellyttäisi aina valituslupaa.  

Kunnaneläinlääkärin päätökseen sovellettaisiin muutoksenhaussa, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Tästä olisi säännös 3 momentissa. Muutoksenhakuun ei näin ollen sovellettaisi, mitä kuntalaissa (410/2015) muutoksenhausta säädetään, vaan valitus käsiteltäisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta Tullin päätökseen viittaamalla tullilakiin (304/2016). Ehdotettu sääntely vastaisi viimeaikaisessa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainsäädännössä Tullin päätöksiä koskevaa muutoksenhakua.  

Muutoksenhausta uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista sekä teettämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevaan päätökseen säädetään uhkasakkolaissa. Tästä olisi viittaussäännös pykälän 5 momentissa. 

Pykälän 6 momentin mukaan valitus, joka koskee eläinten hyvinvointia, olisi käsiteltävä kiireellisenä. Säännös olisi uusi ja vastaisi eläinsuojeluun liittyvien asioiden käsittelyn yleisiä periaatteita ja vaatimuksia.  

Pykälän 7 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä voimassaolevaa 4 momenttia ja siinä viitattaisiin valtion viranomaisen määräämän maksun osalta valtion maksuperustelakiin. 

46 a §.Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaaminen. Pykälä olisi uusi. Valvonta-asetuksen 140 artiklassa säädetään säännösten rikkomisesta ilmoittajien suojelusta. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään vaikuttavat järjestelyt, joilla voidaan ilmoittaa asetuksen todellisista ja mahdollisista rikkomisista. Järjestelyihin on artiklan 2 kohdan mukaan sisällyttävä ainakin menettelyt ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten (a alakohta), rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden asianmukainen suojelu kostotoimilta, syrjinnältä tai muun tyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta (b alakohta) sekä rikkomisesta ilmoittavan henkilön henkilötietojen suoja unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti (c alakohta).  

Valvonta-asetuksen johdantokappaleen 91 mukaan kenen tahansa henkilön olisi voitava tuoda toimivaltaisten viranomaisten tietoon uusia tietoja, jotka auttavat näitä säännösten rikkomisten havaitsemisessa ja seuraamusten määräämisessä tapauksissa, joissa on rikottu kyseistä asetusta ja sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä. Johdantokappaleessa todetaan edelleen, että ilmiannot voivat jäädä tekemättä selkeiden menettelyjen puuttumisen vuoksi tai vastatoimien pelossa.  

Ehdotetulla säännöksellä pantaisiin täytäntöön erityisesti valvonta-asetuksen 140 artiklan 2 kohdan c alakohta, joka koskee rikkomuksista ilmoittaneiden henkilöiden henkilöllisyyden suojaamista. Ellei jokin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) 24 §:ssä säädetyistä salassapitoperusteista tule sovellettavaksi, olisi ehdotetun pykälän nojalla pidettävä salassa ainoastaan ilmoittajan henkilöllisyyden ilmaisevat tiedot, jos pykälässä säädetyt edellytykset täyttyvät.  

Ehdotetun säännöksen mukaan ilmoittajan henkilöllisyyden salaamisen edellytyksenä olisi, että henkilöllisyyden paljastumisen arvioitaisiin aiheuttavan haittaa ilmoittajalle. Haitta voisi liittyä esimerkiksi siihen, että ilmoittaja on erityisessä suhteessa ilmoituksen kohteena olevaan tahoon. Ilmoittajan oma käsitys haitan aiheutumisesta ei yksinään riittäisi säännöksessä tarkoitetun salassapitoperusteen soveltamiseen. Nyt ehdotettu säännös ei kuitenkaan suojaisi ilmoituksen tekijää mahdollisessa oikeudenkäynnissä esimerkiksi todistajana. 

Ehdotetun säännöksen lisäksi sovelletaan asianosaisjulkisuutta koskevia säännöksiä. Julkisuuslain 11 §:n mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Julkisuuslain 11 § :n 2 momentin 1 kohdan mukaan oikeutta ei kuitenkaan ole, jos tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua tai vastaavasti vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua. Tiedon antamiseen rikkomusta koskevasta ilmoituksesta ilmoituksen kohteelle voi liittyä julkisuuslaissa tarkoitettu erittäin tärkeä yleinen etu, jos tiedon antaminen voisi haitata epäiltyjen rikkomusten selvittämistä. Tiedon antaminen ilmoituksen tekijästä voi puolestaan olla vastoin julkisuuslaissa tarkoitettua tärkeää yksityistä etua, jos ilmoittajan henkilöllisyyden paljastaminen vaarantaisi ilmoittajan turvallisuutta, etuja tai oikeuksia. Tällöin asianosaisjulkisuutta olisi rajoitettava. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä on, että asiassa ilmi tulleiden seikkojen perusteella ilmoituksen vastaanottaneella viranomaisella on perusteltu syy arvioida suojan tarpeen olemassaolo. Tämä edellyttää aina huolellista tapauskohtaista arviointia. 

Rikkomuksista ilmoittajan suojaamisesta on tällä hetkellä säädetty esimerkiksi tietosuojalain (1050/2018) 36 §:ssä, Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 71 a §:ssä, kasvinterveyslain (1110/2019) 35 §:ssä, eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetun lain 18 §:ssä sekä viimeaikaisessa lainsäädännössä eläintautilain 99 §:ssä ja rehulain (1263/2020) 65 §:ssä.  

Ehdotettu säännös koskisi myös muita kuin valvonta-asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kuljetuksia, sillä eläinten hyvinvoinnin valvonnan kannalta ei ole merkitystä sillä, onko kyseinen kuljetus kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuva tai muu kuljetus. Asiallista perustetta ei näin ollen ole rajata rikkomuksista ilmoittajan suojaamista koskevaa sääntelyä kuljetuksen luonteen perusteella. Rikkomuksista ilmoittaja ei myöskään välttämättä edes tiedä millaisesta kuljetuksesta on kysymys. 

47 §. Kunnalle maksettava korvaus. Pykälässä säädetään korvauksesta, joka maksetaan kunnalle siksi, että kunnaneläinlääkäriä käytetään valvontatehtävissä. Järjestelystä säädetään eläinlääkintähuoltolain 2, 15 ja 23 §:ssä. Mainitun lain 23 §:n mukaan valtion varoista maksetaan kunnalle korvaus 15 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen valvontatehtävien suorittamisesta. 

Pykälästä poistettaisiin viittaus eläinkuljetuslain 29 §:ään, sillä ehdotuksen mukaan mainitussa pykälässä ei enää säädettäisi tarkastuksesta, vaan tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä. Samalla pykälään lisättäisiin viittaus ehdotetun lain 26 §:n 2 momenttiin, joka koskee kunnaneläinlääkärin suorittamaa reittisuunnitelmien valvontaa. 

8  Lakia alemman asteinen sääntely

Lakiehdotukseen sisältyy kolme uutta asetuksenantovaltuutta. Lakiehdotuksen 41 §:n 4 momentin mukaan tarkempia kansallisia säännöksiä eläinkuljetusasetuksen liitteen I luvun I kohdan 2 d alakohdassa tarkoitettujen eläinten kuljetuskuntoisuutta koskevista vaatimuksista voitaisiin antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Myös 44 §:n 2 momenttiin sisältyisivät asetuksenantovaltuudet, joiden mukaan perittävien maksujen suuruudesta säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuutta ja maksujen suuruutta koskevista yleisistä perusteista ja muista perusteista. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin myös kunnaneläinlääkärin suoritteiden laskutuksessa noudatettavasta menettelystä. 

9  Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.7.2021. 

10  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys