1.1  Tausta

Työeläkelainsäädännössä on todettu eräitä täsmennys- ja kehittämistarpeita. Esiin on noussut tarve kehittää työeläkelakien säännöksiä työeläkeotteen antamisesta siten, että muutokset edistäisivät sähköisen työeläkeotteen käyttöä silloin, kun työeläkelaitoksen asiakas käyttää työeläkejärjestelmän sähköisiä asiointipalveluja. 

Lisäksi on ilmennyt, että syksystä 2026 alkaen vuosittain annettavan, syntymävuosiluokkakohtaisia eläkeikärajoja koskevan asetuksen antamiselle työeläkelaeissa määritelty ajallinen takaraja saattaa käytännössä osoittautua liian kireäksi, ottaen huomioon tarvittavien kuolevuustilastojen vuosittaisen valmistumisen ajankohta. Mainittua takarajaa olisi tämän vuoksi tarpeen siirtää kuukaudella eteenpäin. 

Eläkelaitoksen työkyvyttömyyseläkkeen rahastointivastuuseen liittyvää ansiorajaa, josta säädetään työntekijän eläkelaissa ja merimieseläkelaissa, on todettu olevan perusteltua korottaa. Osa kaikkein lyhimmistä työsuhteista jäisi tällöin säännöksen soveltamisen ulkopuolelle. Ansiorajan korotus on nähty tarpeelliseksi, koska työnantajan on vaikea vaikuttaa työntekijöiden työkyvyttömyysriskiin lyhyissä muutaman kuukauden työsuhteissa. Muutoksesta seuraavaa rahastoinnin toimeenpanon keventymistä on pidetty myös tarkoituksenmukaisena. Muutosta on valmisteltu osana työmarkkinakeskusjärjestöjen keinoja parantaa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien työllistymistä. Muutosta selvitettiin vuonna 2022 alustavasti Työeläkevakuuttajat Telan laskuperustejaoksessa osana muuta työkyvyttömyyseläkkeiden rahoituksen ja laskuperusteiden kehittämistä. 

Lisäksi on ilmennyt tarve täsmentää ja täydentää Eläketurvakeskuksen (ETK) tiedonsaantioikeuksiin liittyvää sääntelyä. Valvonnan osalta olisi tarpeen vahvistaa Eläketurvakeskuksen edellytyksiä valvoa osakeyhtiön osakkaiden yrittäjän eläkelain mukaista vakuuttamisvelvollisuutta. Eläketurvakeskuksesta annettuun lakiin sisältyvä, tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tiedonsaantioikeutta koskeva säännös puolestaan vaatii uudistamista epätäsmällisyytensä vuoksi ja kirjoittamistavaltaan vanhentuneena. 

Apurahalla tieteellistä tutkimusta tekevien tai taiteellista toimintaa harjoittavien osalta on noussut esiin tarve mahdollistaa apurahansaajan työtulon tarkistaminen kesken vahvistetun apurahakauden tilanteissa, joissa apurahansaajan työpanoksessa tapahtuu muutoksia esimerkiksi osittaisen perhevapaan tai apurahansaajan tapaturman vuoksi osittain heikentyneen työkyvyn takia. Koska MYEL-vakuutusta ei voida tällä hetkellä tarkistaa kesken vakuutuskauden, työpanoksen muutoksen seurauksena työskentely voi jatkua pidempään kuin MYEL-vakuutuksessa vahvistetun vakuutuskauden ajan, jolloin työskentely ja siihen liittyvä sosiaaliturva eivät kohdennu oikea-aikaisesti. Tällöin myöskään MYEL-vakuutukseen liittyvä työtapaturma- ja ammattitautiturva ei kohdistu oikea-aikaisesti apurahansaajan todelliselle työskentelyajalle. 

Työeläkelakien osalta tiedossa on lisäksi eräitä teknisluonteisia muutostarpeita. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmisteluun ovat osallistuneet ETK, Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, Akava ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT. 

Esitystä on käsitelty kuntien eläkeneuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina kunnalliset pääsopijajärjestöt ja kuntatyönantaja, sekä valtion eläkeneuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina valtion henkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt. 

Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti luonnoksen hallituksen esitykseksi lausunnoille 15 päivänä kesäkuuta 2023. Lausuntoja pyydettiin valtiovarainministeriöltä, muilta esityksen kannalta keskeisiltä viranomaisilta, keskeisiltä työmarkkinajärjestöiltä ja työeläkealan toimijoilta. Lausuntoja tuli yhteensä 14 kappaletta. Lausunnoista on tehty yhteenveto, joka on luettavissa valtioneuvoston hankeikkunassa (asian hankenumero on STM025:00/2023). Suurimmalla osalla lausunnonantajista ei ollut huomautettavaa esitysluonnoksen johdosta. 

2.1  Yleistä työeläkejärjestelmästä

Suomessa työeläketurva kattaa lähes kaiken ansiotyön ja työeläkelakeja on useita. Palkansaajat ansaitsevat työeläketurvaa pääasiassa työntekijän eläkelain (395/2006, TyEL), merimieseläkelain (1290/2006, MEL) ja julkisten alojen eläkelain (81/2016, JuEL) mukaan. JuEL sisältää kunnan, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kelan toimihenkilöiden ja Suomen Pankin henkilöstön eläketurvaa koskevat säännökset. 

Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat kaikki työsuhteessa olevat sekä yrittäjä- tai maatalousyrittäjätoimintaa harjoittavat henkilöt, joiden ansiotoiminta ylittää lain edellyttämät vähimmäisehdot. Yrittäjätoiminta vakuutetaan joko yrittäjän eläkelain (1272/2006, YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, MYEL) mukaan. 

Työeläketurva järjestetään yksityisellä puolella suurimmaksi osaksi vakuutussopimuksin. Julkisella puolella palkansaajat kuuluvat lähtökohtaisesti automaattisesti työnantajansa kautta julkisen puolen eläkelakien piiriin. Työeläkejärjestelmä perustuu ansaintaperiaatteelle eli eläke karttuu työansioiden perusteella. Samojen työansioiden perusteella määräytyy työeläkevakuutusmaksu. Mitä suuremmista ansioista on kyse, sitä suurempi on työeläke ja työeläkevakuutusmaksu. 

Yksityisten alojen työeläkelakien toimeenpano on hajautettu useiden yksityisoikeudellisten eläkelaitosten hoidettavaksi. Hajautetulla toimeenpanolla tavoitellaan riskien hajautusta sekä kilpailun mukanaan tuomia hyötyjä, kuten parempia sijoitustuottoja ja kehittyneitä palveluja. 

TyEL:n mukaisen työeläketurvan toimeenpanosta huolehtivat työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetut työeläkevakuutusyhtiöt sekä eläkesäätiöistä ja eläkekas-soista annetussa laissa (946/2021) tarkoitetut lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavat eläke-kassat ja eläkesäätiöt. Työnantaja valitsee, missä eläkelaitoksessa työntekijöiden eläketurva järjestetään. Eläkesäätiöt ja -kassat hoitavat vain niihin kuuluvien työnantajien eläketurvaa. Yksityisen sektorin vakuutetuista 98 prosenttia on vakuutettu työeläkevakuutusyhtiöissä ja muut eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa. Vakuutusmaksutulolla mitatut markkinaosuudet ovat lähes samat. Vuoden 2022 lopussa työeläkevakuutusyhtiöitä oli 4, lakisääteistä työeläketurvaa hoitavia eläkesäätiöitä 7 ja eläkekassoja 4. 

Hajautetusta toimeenpanosta huolimatta eläkettä voi hakea yhdellä eläkehakemuksella. Yleensä koko työeläketurva maksetaan vain yhdestä eläkelaitoksesta, vaikka eläkkeensaajan eläketurva olisikin työuran aikana järjestetty useassa yksityisten alojen tai julkisen alan eläkelaitoksessa. Tätä periaatetta kutsutaan viimeisen eläkelaitoksen periaatteeksi. Työntekijän oikeudet ja toisaalta eläkelaitoksen velvollisuudet vakuutettua kohtaan on kirjattu TyEL:iin, jossa todetaan muun muassa, että eläkelaitoksen on ratkaistava eläkehakemus viipymättä saatuaan tarpeelliset selvitykset. 

2.2  Sähköisen työeläkeotteen käyttö

Työntekijälle annetaan hänen eläkkeeseen oikeuttavista ansioistaan säännöllisin väliajoin työeläkeote. Työeläkeote annetaan sähköisesti tai kirjallisesti. Kirjallisen työeläkeotteen ensisijaisuudesta on säädetty työeläkelaeissa kuten TyEL:n 75 a §:ssä. Kirjallisen työeläkeotteen valitseminen ei vaadi työntekijältä toimenpiteitä, vaan eläkelaitos lähettää sen oletusarvoisesti automaattisesti. Jos työntekijä haluaa vain sähköisen työeläkeotteen, tulee hänen erikseen valita sähköinen työeläkeote eläkelaitoksen asiointipalvelussa. 

Suomessa asuvalle työntekijälle, joka ei ole valinnut sähköistä työeläkeotetta, lähetetään kirjallinen työeläkeote joka kolmas vuosi. Kunakin vuonna työeläkeotejakelussa mukana olevat on käytännössä valittu syntymäkuukauden perusteella (yhtenä vuonna tammi–huhtikuussa syntyneet, seuraavana touko–elokuussa syntyneet ja kolmantena syys–joulukuussa syntyneet). Kirjallisesta työeläkeotejakelusta on kuitenkin voitu karsia ne työntekijät, jotka ovat saaneet tai käyneet verkkopalvelussa katsomassa työeläkeotteensa jo aiemmin kyseisen lähettämisvuoden aikana. Jos työeläkeotteen jakeluvuorossa oleva työntekijä on katsonut työeläkeotteen verkkopalvelussa esimerkiksi edellisen vuoden joulukuussa, ei työntekijää ole voitu karsia jakelusta. 

Ennen vuotta 2022 kirjallisella työeläkeotteella näytettiin koko työntekijän työhistoria, mutta vuodesta 2022 lähtien kirjallisella työeläkeotteella näytettävät tiedot on työeläkealan yhteisen työeläkeotepalvelun uudistuksessa supistettu lain mukaiselle tasolle, jonka jälkeen työntekijän koko työhistoria löytyy vain sähköiseltä työeläkeotteelta. Kirjallisella työeläkeotteella ilmoitetaan eläkkeeseen oikeuttavat ansiot kuudelta työeläkeotteen antamisvuotta edeltävältä vuodelta ja kirjallisella työeläkeotteella ohjeistetaan asiakasta siirtymään sähköiselle työeläkeotteelle tarkistamaan kuutta vuotta vanhempi työhistoria. Myös tällä muutoksella on pyritty ohjaamaan vakuutettuja eläkelaitosten sähköisten palvelujen piiriin. Asiakas saa kuitenkin edelleen erikseen pyydettäessä koko työhistorian kattavat tiedot myös kirjallisesti. 

Työeläkeote lähetettiin aluksi vuosittain, mutta vuodesta 2012 lähtien yksityisten alojen eläkelaitokset ovat lähettäneet kirjallisen työeläkeotteen vakuutetuille joka kolmas vuosi. Sähköisenä työeläkeotteen voi tarkistaa Työeläke.fi-verkkopalvelussa tai oman työeläkelaitoksen verkkopalvelussa milloin tahansa. Keva antaa työeläkeotteen pääsääntöisesti sähköisenä eikä julkisella alalla ole vastaavaa sääntelyä työeläkeotteesta kuin yksityisellä sektorilla. JuEL:ssa on ainoastaan tavoite-eläkeikää koskeva säännös, jonka mukaan työeläkeote, jossa ilmoitetaan arvio työntekijän tavoite-eläkeiästä sekä arvio vanhuuseläkkeen määrästä, lähetetään säädettynä ajankohtana ennen alinta tai arvioitua alinta vanhuuseläkeikää. 

Eläkelaitosten asiakaspalvelussa on nähtävissä selvä asiakkaiden asenteiden muuttuminen sähköisen palvelun hyväksi ja kirjallisesta työeläkeotejakelusta saadaan jonkin verran kielteistä palautetta. Lisäksi postinkulun virheistä ja epävarmuudesta tulee palautetta aiempaa enemmän: työeläkeotteita on päätynyt väärien ihmisten käsiin ja tietosuoja on voinut vaarantua esimerkiksi muuttotilanteissa. Kirjallisia työeläkeotteita myös palautuu paljon väärien osoitetietojen vuoksi. 

Vuonna 2022 kirjallisia vuosiotteita lähetettiin postitse vajaat 850 000 kappaletta. Koko työeläkeotejakelumäärä on jaettu kolmeen osaan eli koko määrästä lähetetään noin 1/3 vuosittain. Sähköisiä työeläkeotteita käytiin katsomassa lähes 700 000 kertaa. Luku ei kuitenkaan kerro henkilömäärää, vaan sama henkilö on voinut käydä katsomassa monta kertaa oman sähköisen työeläkeotteensa. Sähköisen työeläkeotteen oli vuodenvaihteessa 2022–2023 valinnut noin 20 prosenttia kaikista vakuutetuista. 

2.3  Eläkeikärajojen vahvistaminen asetuksella vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneille

Työeläkelaeissa säädetään eläketurvan sopeuttamisesta yleisen eliniän odotteen muutokseen. Sopeuttamisen keinoina ovat – TyEL:n 82 §:n ja muiden työeläkelakien vastaavien säännösten mukaan – vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden eläkeiän kytkeminen yleisen eliniän odotteen muutokseen, mistä säädettiin vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen yhteydessä, sekä elinaikakertoimen soveltaminen alkaviin eläkkeisiin. Yleisen eliniän odotteen muutokseen sopeutetaan vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä, osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja ja työuraeläkkeen alaikäraja. Kuhunkin syntymävuosiluokkaan sovellettavat ikärajat vahvistetaan sille vuodelle, jonka aikana työntekijä täyttää 62 vuotta. Ensimmäinen vuosi, jolle ikärajat on vahvistettava, on näin ollen vuosi 2027, jonka aikana vuonna 1965 syntyneet täyttävät 62 vuotta. 

Sosiaali- ja terveysministeriölle osoitetusta asetuksenantovaltuudesta sekä eläkeikärajojen ja elinaikakertoimen vahvistamisen lakisääteisistä määräajoista säädetään TyEL:n 83 §:n 5 momentissa. Tämän mukaan sosiaali- ja terveysministeriö vuosittain vahvistaa asetuksella ensin 82 §:ssä tarkoitetut ikärajat viimeistään kahta kuukautta ennen sen kalenterivuoden alkua, jona työntekijä täyttää 62 vuotta ja sen jälkeen 82 §:ssä tarkoitetun elinaikakertoimen viimeistään kuukautta ennen sen kalenterivuoden alkua, josta kerrointa sovelletaan. Ensimmäinen eläkeikärajojen vahvistamista koskeva asetus on siten annettava viimeistään vuoden 2026 lokakuussa. 

TyEL:n 83 §:n mukaan vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneen työntekijän alin vanhuuseläkeikä määrätään siten, että alimman vanhuuseläkeiän ja 18 ikävuoden erotuksen suhde alimmassa vanhuuseläkeiässä laskettuun elinajanodotteeseen pysyy määritellyn suuruisena: suhteen tulee olla sama kuin se on vuonna 2025. Elinajanodote lasketaan käyttäen kulloisenkin viiden viimeisen vuoden käytettävissä olevia Tilastokeskuksen kuolevuustilastoja. Vuoden 2025 suhdetta laskettaessa alimpana vanhuuseläkeikänä käytetään 65 vuotta ja elinajanodote lasketaan Tilastokeskuksen vuosien 2020–2024 kuolevuustilastojen perusteella. Lainkohdan mukaan saman viiden vuoden jakson kuolevuustilastoja käytetään myös elinaikakertoimen laskennassa. Vahvistettava alin vanhuuseläkeikä lasketaan kuukauden tarkkuudella ja se voi poiketa edellisestä vahvistetusta alimmasta vanhuuseläkeiästä enintään kahdella kuukaudella. Kun alin vanhuuseläkeikä tämän mukaisesti ensimmäisen kerran vahvistetaan vuonna 1965 syntyneille työntekijöille vuodelle 2027, se voi näin ollen olla korkeintaan 65 vuotta ja 2 kuukautta ja on vähintään 64 vuotta ja 10 kuukautta. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ja työuraeläkkeen alaikärajat puolestaan määräytyvät vahvistetun alimman vanhuuseläkeiän mukaan: näitä ikärajoja tarkistetaan vastaavasti yhtä monella kuukaudella kuin alin vanhuuseläkeikä poikkeaa edellisestä vahvistetusta alimmasta vanhuuseläkeiästä. 

Eläkeikärajojen vuosittaiselle vahvistamiselle säädetty aikaraja on nyttemmin havaittu ongelmalliseksi tarvittavien tilastotietojen saatavuuden näkökulmasta. Tilastokeskuksen uusimmat kuolevuustilastot, joita lain mukaan tarvitaan elinajanodotteen laskemiseksi, on kahtena viime vuonna julkaistu 22.10.2021 ja 21.10.2022. Joinakin aiempina vuosina tilastot ovat valmistuneet julkaistaviksi useita päiviä tätä myöhemmin lokakuussa. Tilastokeskukselta saadun tiedon mukaan ei ole näköpiirissä, että kuolevuustilastojen valmistumista olisi edellytyksiä aikaistaa, ottaen huomioon tarvittavien tietojen saapuminen Tilastokeskukseen. Tarvittavat tilastotiedot eivät näin ollen välttämättä ole saatavilla riittävän aikaisin sen varmistamiseksi, että sosiaali- ja terveysministeriö ehtii antaa eläkeikärajojen vahvistamista koskevan asetuksen lokakuun aikana, ottaen huomioon myös asetuksen valmistelun ja käsittelyn vaatiman ajan. Riskinä on, että eteen tulee tilanteita, joissa nykyistä laissa säädettyä määräaikaa ei pystytä noudattamaan tai se ei jätä aikaa tarpeelliselle valmistelulle. Eläkeikärajoja koskevan asetuksen antamiselle säädettyä aikarajaa olisi tämän vuoksi perusteltua muuttaa siten, että asetuksen antamiselle jäisi Tilastokeskuksen kuolevuustilastojen saatavuus huomioon ottaen riittävästi aikaa. Näin nykyisen säännöksen mukaisen aikarajan synnyttämä kiire tai mahdolliset viiveet tilastojen julkaisemisessa eivät vaarantaisi säädetyn määräajan noudattamista. 

2.4  Rahastointirajan muutos

2.5  ETK:n oikeus saada tietoja valvontaa varten

Eläketurvakeskuksesta annetun lain (397/2006) 2 §:n mukaan ETK:n tehtävänä on valvoa työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden noudattamista ja ottaa tarvittaessa työnantajan kustannuksella eläkevakuutus siten kuin TyEL:n 186 §:ssä ja 187 §:ssä säädetään. YEL:n 143 §:n ja 144 §:n mukaan ETK valvoo, että yrittäjä täyttää YEL:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa ja voi myös ottaa yrittäjän kustannuksella eläkevakuutuksen valitsemastaan eläkelaitoksesta (pakkovakuuttaminen). ETK toimii aktiivisesti ja oma-aloitteisesti valvoessaan, että vakuuttamisvelvollisuus hoidetaan ilman viiveitä. ETK käyttää valvonnassaan mm. seuraavia menetelmiä: laajojen vero- ja vakuutustietojen vertailu (massavalvonta), tulorekisteristä saatavat tiedot, viranomaisyhteistyö ja oma-aloitteinen riskiasiakkaiden seulonta. 

YEL:n 151 §:n 1 momentin mukaan ETK:lla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä saada yrittäjältä, lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, Verohallinnolta tai muulta viranomaiselta sekä muulta taholta, johon julkisuuslakia sovelletaan, tiedot, jotka ovat välttämättömiä YEL:n 143 §:n 1 momentissa sekä ETK:sta annetun lain 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. 

YEL:n 151 §:n 2 momentissa säädetään, että ETK:lla on lisäksi valvontavelvollisuuden täyttämiseksi oikeus saada Verohallinnolta joukkotietoina tietoja elinkeinoyhtymien osakkaista sekä liikkeen- ja ammatinharjoittajista. Nämä tiedot mahdollistavat tämän yrittäjäjoukon kattavan valvonnan. Samanlaista tiedonsaantioikeutta ETK:lla ei ole tällä hetkellä osakeyhtiöiden osakkaista. 

Tietoja osakeyhtiön omistuksen kautta mahdollisesti YEL:n piiriin kuuluvista yrittäjistä on mahdollista pyytää Verohallinnosta henkilötasolla YEL:n 151 §:n 1 momentin mukaan, mutta ei joukkotietoina. Koska tietojen pyytäminen joukkotietoina ei ole mahdollista, ei tähän isoon yrittäjäryhmään voida nykytilassa kohdistaa laajaa massamuotoista valvontaa. 

YEL:n mukaan yrittäjänä pidetään osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta jos: 

1) osakeyhtiön osakas omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä; tai 

2) osakeyhtiön osakas omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai heillä on yhdessä yli 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. 

Arvioiden mukaan noin puolet YEL-vakuutetuista kuuluu YEL:n soveltamisalaan osakeyhtiömuodossa tapahtuvan yrittäjätoiminnan takia. Erilaisiin otantoihin pohjautuvat pilottivalvonnat ovat osoittaneet, että omassa osakeyhtiössään työskentelevien yrittäjien YEL-vakuuttamisessa on puutteita ja tämän ryhmän tuominen säännöllisen ja kattavan valvonnan piiriin on tärkeää. Otantojen mukaan noin 2–3 prosentilla omasta yhtiöstään palkkaa nostavalla yrittäjällä ei ole YEL-vakuutusta. Osan kohdalla tämä on lainmukainen olotila, mutta osan kohdalla YEL-vakuuttamisen edellytykset täyttyvät. 

2.6  Apurahansaajien työtulon tarkistaminen

Apurahansaajien ansiosidonnaista sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuonna 2009. Apurahansaajan ansiosidonnaisen sosiaaliturvan perustana on apurahansaajalle MYEL:n 10 a §:n ja 10 b §:n mukaisesti vahvistettu eläkevakuutus (MYEL-vakuutus). Apurahansaajan työtulo (MYEL-työtulo) vahvistetaan MYEL:n 21 a §:n mukaisesti. Apurahansaajan tulee hakea MYEL-vakuutusta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän on aloittanut apurahalla työskentelyn. Apurahansaajalle vahvistetaan MYEL-vakuutuspäätöksellä vuotuinen MYEL-työtulo tietylle vakuutuskaudelle. Kun MYEL-vakuutus on vahvistettu, MYEL-työtulon tarkistaminen ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole mahdollista muuta kuin MYEL:n 21 b §:n mukaisessa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen liittyvässä tilanteessa. 

Apurahansaajalle vahvistetun MYEL-vakuutuksen perusteella apurahansaaja on myös MYEL-ryhmähenkivakuutuksen, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015; MATAL) mukaisen pakollisen vakuutuksen, sairausvakuutuslain (1224/2004; SVL) mukaisten ansiosidonnaisten päivärahaetuuksien ja Kansaneläkelaitoksen toimeenpaneman kuntoutusrahan piirissä. MYEL-vakuutuksessa vahvistettua vuotuista työtuloa käytetään myös näiden ansiosidonnaisten etuuksien perustana olevana tulona. MYEL-vakuutetulla apurahansaajalla on myös oikeus sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjälle annetun lain (118/1991) mukaiseen päivärahaan. Tätä päivärahaa maksetaan SVL:n mukaiselta omavastuuajalta apurahansaajan työkyvyttömyyden alkamispäivää ja sitä seuraavaa kolmea arkipäivää lukuun ottamatta. Lisäksi MYEL-vakuutetut apurahansaajat voivat halutessaan ottaa MATAL:n mukaisen pakollisen työtapaturmavakuutuksen rinnalle MATAL:n mukaisen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen. 

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) yhteydessä toimii apurahansaajien sosiaaliturva-asioiden kehittämistä varten perustettu neuvottelukunta (Apurahansaajien neuvottelukunta). Neuvottelukunnassa on Melan edustajien lisäksi edustaja sosiaali- ja terveysministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnasta, Taiteen edistämiskeskuksesta, Tieteentekijöiden liitosta, Akavasta, Suomen Taiteilijaseurasta ja Suomen näyttelijäliitosta. 

Mela toimitti tammikuussa 2022 sosiaali- ja terveysministeriölle Apurahansaajien neuvottelukunnassa käsitellyn kehittämisehdotuksen koskien apurahansaajien MYEL-vakuuttamisjärjestelmää. Ehdotuksen mukaan nykyisessä järjestelmässä ongelmallista on, ettei vahvistettua MYEL-työtuloa voida tarkistaa kesken vakuutuskauden, vaikka työskentelyssä tapahtuisi muutoksia. Maatalousyrittäjillä on MYEL:n 14 §:n mukaan mahdollisuus tarkistaa MYEL-työtuloa, jos työtuloon vaikuttavat seikat olennaisesti muuttuvat. Tarkistusta ei tehdä takautuvasti. 

Nykyisin apurahansaajien vakuutusturva vahvistetaan apurahakauden alussa käytössä olevien tietojen mukaisesti eikä MYEL-vakuutuksen työtuloa tai vakuutuskauden pituutta myöhemmin muuteta, ellei apurahansaajan työskentely pääty kokonaan tai keskeydy kokonaan vähintään neljän kuukauden ajaksi. Pidempien apurahajaksojen aikana on mahdollista, että apurahansaajan työskentelyssä tapahtuu olennaisia muutoksia työskentelyyn käytetyn työajan osalta. Muutosten seurauksena työskentely voi esimerkiksi tosiasiallisesti jatkua pidempään kuin MYEL-vakuutuksessa vahvistetun vakuutuskauden ajan. Koska MYEL-työtuloa ei nykyisin voi tarkistaa kesken vakuutuskauden, työskentely ja siihen liittyvä sosiaaliturva eivät kohdennu oikea-aikaisesti silloin, kun apurahansaajan työskentelyssä tapahtuu olennaisia muutoksia kesken vakuutuskauden. Merkittävää on, että MYEL-vakuutukseen liittyvä työtapaturma- ja ammattitautiturva eivät tällaisissa tilanteissa kohdistu oikea-aikaisesti apurahansaajan todelliselle työskentelyajalle. Vakuutuksen väärällä tavalla kohdentuminen tarkoittaa sitä, että sosiaaliturva ei ole voimassa yhtäaikaisesti apurahansaajan työskentelyn kanssa tai vaihtoehtoisesti sosiaaliturva voi olla edelleen voimassa alkuperäisen vakuutuspäätöksen mukaisesti, vaikka apurahansaaja on jo käytännössä lopettanut ko. apurahalla työskentelyn. 

Apurahansaajalla on oikeus edellä mainittuun työtapaturmaturvaan ja SVL:n mukaiselta omavastuuajalta maksettavaan päivärahaan ainoastaan sinä aikana, kun hänen MYEL-vakuutuksensa on voimassa. Lisäksi, SVL:n mukaiset ansiosidonnaiset päivärahaetuudet määräytyvät apurahansaajan MYEL-vakuutuksen perusteella. Tällöin apurahansaajan SVL:n mukaisen päivärahan perusteena olevat MYEL-työtulot eivät kohdennu todellisen apurahalla työskentelyn mukaisesti, kun apurahalla työskentely on muuttunut esimerkiksi kokoaikaisesta työskentelystä puolipäiväiseksi työskentelyksi. 

Soveltamiskäytännössä on ilmennyt, että jos apurahansaajalle sattuu työtapaturma, josta hänelle myönnetään pysyvä alle 40 prosentin työkyvyn alentumaan perustuva tapaturmaeläke, ei MYEL-työtuloa ole voitu tarkistaa muuttunutta työpanosta vastaavaksi, jos työskentely tapaturman jälkeen esim. jatkuu kuuden tunnin päivittäisellä työpanoksella. MYEL:n 21 b § koskee vain työeläkelakien mukaisia työkyvyttömyyseläkkeitä, ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää, että työkyvyn alenema on vähintään 40 prosenttia. 

Vuodesta 2016 alkaen on myönnetty yhä enenevässä määrin pidempiä apurahoja. Erityisesti tieteen puolella myönnetään entistä enemmän pitkiä useamman vuoden työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja. Työskentelyajan pidentyessä myös todennäköisyys apurahatyöskentelyn osa-aikaisuudelle lisääntyy. Pidempien apurahojen myöntämisen kasvaessa on syntynyt aiempaa enemmän tilanteita, joissa apurahansaajien työtulon tarkistaminen kesken vakuutuskauden olisi tarpeellista, jos apurahansaajan työpanoksessa tapahtuu muutoksia kesken vakuutuskauden. Muutokset voivat liittyä osittaisiin perhevapaisiin, apurahatyöskentelyn rinnalla tehtyyn muuhun ansiotyöhön, apurahatyön luonteeseen sekä apurahansaajan sairauden tai tapaturman johdosta osittain heikentyneeseen työkykyyn. Osa-aikaisuuden taustalla voi olla esimerkiksi palkkarahoituksen täydentäminen apurahalla, kun samaa tutkimusta rahoitetaan sekä palkka- että apurahalla, tai tutkimuksen luonteesta johtuvat syyt, jolloin tiettynä ajanjaksona tutkimus ei työllistä apurahansaajaa täysiaikaisesti. Esimerkiksi kahden vuoden rahoituksella saatetaan työskennellä kolme tai neljäkin vuotta, kun työtä tehdään välillä osa-aikaisena. Useimmat pitkiä rahoituksia myöntävistä säätiöistä suhtautuvat myötämielisesti edellä kuvattuun apurahatyöskentelyn rytmittämiseen. Apurahansaajalla saattaa olla tarvetta myös toimeentulon vuoksi tehdä muuta ansiotyötä apurahatyöskentelyn rinnalla, jolloin apurahatyöskentely voi muuttua osa-aikaiseksi. Myös elämäntilanteiden muuttumisen vuoksi työpanoksen määrä voi muuttua (esim. pienten lasten hoito voi aiheuttaa tarpeen työskennellä osa-aikaisesti). Lisäksi työkyvyssä voi tapahtua muutoksia sairastumisen tai sattuneen tapaturman johdosta. 

Soveltamiskäytännössä on katsottu mahdolliseksi vahvistaa MYEL-vakuutus sen alkamisajankohdasta lukien osa-aikaisen työskentelyn perusteella siten, että apurahansaajan on voitu katsoa työskentelevän esim. 50 prosentin osuudella. Myöntäjältä on tällöin pyydetty apurahansaajan aloitteesta uusi ilmoitus työskentelyn kestosta. Tällöin vakuutusaika on pidentynyt kaksinkertaiseksi. Esimerkiksi, kun kahden vuoden rahoituksen saanut tutkijan aloittaa apurahan käytön 50 prosentin työajalla, hänelle vahvistetaan MYEL-vakuutus neljän vuoden ajalle. Jos hän aloittaa 100 prosentin työajalla, vakuutus vahvistetaan kahdeksi vuodeksi. Kesken vakuutuskauden näin ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä. 

Apurahansaajien MYEL-vakuuttamista koskeviin säännöksiin tehtiin muutoksia vuonna 2015, kun apurahansaajille tuli mahdolliseksi yhdistää tietyissä tilanteissa kestoltaan alle neljän kuukauden pituisia apurahoja jo olemassa olevaan vakuutukseen hakemuksesta. MYEL-vakuutuksen voimassaolo on mahdollista keskeyttää MYEL:n 10 b §:ssä säädetyillä keskeytysperusteilla (mm. vanhempainvapaa, muu ansiotyö) vähintään neljän kuukauden kestävän esteen osalta, mikäli työskentelyaikaa on jäljellä vähintään neljä kuukautta. Kun työskentely jatkuu esteen päätyttyä, Mela jatkaa keskeytetyn vakuutuksen voimassaoloa työskentelyn alkamisesta lukien alkuperäisen päätöksen mukaista jäljellä olevaa työskentelyaikaa vastaavasti. Tässä yhteydessä voi apurahansaajalla olla esim. vanhempainvapaan jälkeen jatkuvan osa-aikaisen työskentelyn osalta tarvetta tarkistaa MYEL-työtuloa. 

2.7  ETK:n oikeus saada ja käyttää tietoja tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan

Eläketurvakeskuksesta annetun lain 4 §:ssä säädetään ETK:n oikeudesta saada ja käyttää tietoja tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Lainkohdan 1 momentissa säädetään luovutettavista tiedoista ja tietoja luovuttavista tahoista. Säännöksen mukaan ETK:lla on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada toimialaansa kuuluvaan tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan tarvittavat henkilön yksilöintitiedot, tiedot työansioista ja työtuloista sekä muut tiedot tietojen antajan hoitamasta eläkevakuutuksesta ja eläke- ja muusta sosiaaliturvasta. ETK voi säännöksen mukaan saada tarkoitettuja tietoja työeläkelaitoksilta, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, Kansaneläkelaitokselta, Tapaturmavakuutuskeskukselta, Liikennevakuutuskeskukselta, lakisääteistä tapaturma- ja liikennevakuutusta hoitavalta vakuutusyhtiöltä, Vakuutuskuntoutus VKK ry:ltä sekä sosiaalivakuutuksen alalla toimivalta muulta viranomaiselta tai laitokselta. 

ETK:n toimialaan kuuluvan tilasto- ja tutkimustoiminnan harjoittaminen kuuluu Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan ETK:n lakisääteisiin tehtäviin. ETK:n lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat saman lainkohdan mukaan myös muun muassa eläketurvan kehitystä ja rahoitusta koskevien arvioiden ja laskelmien laatiminen sekä työeläketurvan toimeenpanon ja kehittämisen edistäminen. ETK:n oikeus saada ja käyttää tietoja tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyy näin ollen välittömästi ETK:n lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen. 

ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaansa varten tekemien tietopyyntöjen yhteydessä on ajoittain esiintynyt tilanteita, joissa ETK:n ja tietoja luovuttavan tahon näkemykset lain nojalla luovutettavista tiedoista ovat eronneet toisistaan. Eläketurvakeskuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin nykyistä kirjoittamistapaa voidaankin pitää melko väljänä uudempiin vastaaviin säännöksiin verrattuna ja myös perustuslakivaliokunnan tietojen saamista ja luovuttamista koskeva myöhempi käytäntö huomioon ottaen. Säännöksen oikeudellista ympäristöä on lisäksi muuttanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) voimaan tulo. ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tiedonsaantioikeutta koskevaa säännöstä olisikin tarpeen uudistaa siten, että säännöksen soveltaminen jatkossa muodostuisi mahdollisimman selkeäksi ja ETK säännöksen nojalla saisi tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintansa kannalta tarvittavat tiedot. 

Voimassa olevan säännöksen antamisen jälkeen on lisäksi tapahtunut muutoksia niissä tahoissa, joilla on eläke- ja sosiaaliturvan kannalta merkityksellistä tietoa. Vakuutuskuntoutus VKK ry:n toiminta on lakannut. Verohallinnossa on puolestaan otettu käyttöön valtakunnallinen tulotietojärjestelmä (tulorekisteri), johon sisältyvät keskitetysti kattavat tiedot palkoista, eläkkeistä ja etuuksista yksilötasolla. Palkkatiedot ovat tulorekisterissä vuodesta 2019 alkaen, eläkkeitä ja etuuksia koskevat tiedot vuodesta 2021 alkaen. Tulorekisteriin sisältyy lisäksi eräitä muita työnantajien ilmoittamia tietoja, kuten tietoja henkilön työskentelyn ajankohdista, työskentelyn osa- tai kokoaikaisuudesta sekä työsuhteen aikaisista poissaolojaksoista. Osa rekisteröitävistä tiedoista kuuluu työnantajan ilmoitusvelvollisuuden piiriin, osan tiedoista taas työnantajat ilmoittavat vapaaehtoisina tietoina. ETK:n käytettävissä oleviin työeläkejärjestelmän omiin rekistereihin ei sisälly tietoja esimerkiksi henkilön työskentelyn ajankohdista tai hänen työskentelyyn käyttämänsä ajan määrästä, työeläkevakuuttamisen ulkopuolelle jäävästä työskentelystä tai työsuhteen aikaisista palkallisista poissaoloista. Mikäli ETK voisi tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnassaan hyödyntää tulorekisterin tietoja, nämä mahdollistaisivat nykyistä kattavamman kuvan muodostamisen muun muassa työurien kokonaiskestosta, työuriin sisältyvistä katkoksista sekä esimerkiksi vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelystä. Henkilön työpanoksen määrää koskevilla tiedoilla taas voisi olla oleellinen merkitys esimerkiksi järjestelmien kannustin- ja käyttäytymisvaikutuksia tutkittaessa. 

Tietoja luovuttaviin tahoihin eivät nykyisen säännöksen mukaan kuulu myöskään Digi- ja väestötietovirasto tai Finanssivalvonta. Väestötietojärjestelmästä voidaan väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 30 §:n nojalla luovuttaa historialliseen ja tieteelliseen tutkimukseen sekä tilastojen laatimiseen tarpeelliset tiedot. Kyseinen säännös ei kuitenkaan kata tietojen luovuttamista ETK:n lakisääteiseen kehittämistoimintaan. Finanssivalvonnalta saatavia tietoja puolestaan tarvitaan ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnassa esimerkiksi eläkemenoja ja -maksuja koskevia ennusteita laadittaessa. ETK on tähän saakka pyytänyt tarvitsemansa tiedot Finanssivalvonnalta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 28 §:n nojalla, jossa säädetyin edellytyksin viranomainen voi yksittäistapauksessa antaa luvan tietojen saamiseen salassa pidettävästä asiakirjastaan tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- tai selvitystyötä varten. Koska Finanssivalvonnalta saatavat tiedot kuitenkin ovat säännönmukaisesti tarpeen ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, olisi tarkoituksenmukaista, että näiden tietojen luovuttamisesta säädettäisiin Eläketurvakeskuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin erityissäännöksessä. 

ETK:lle on lisäksi syntynyt uusia tiedontarpeita sen seurauksena, että ETK:n tehtäväksi on vuoden 2023 alusta lukien säädetty ylläpitää ja kehittää antamiensa soveltamissuositusten tukena YEL:n 112 §:n 2 momentissa tarkoitettua, yrittäjän työtulon määrittämisessä tarvittavaa tietopohjaa. Myös nämä tiedontarpeet tulisi ottaa sääntelyssä huomioon. 

2.8  Eräitä teknisiä muutoksia

Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019, tiedonhallintalaki) sekä siihen liittyvät lait tulivat voimaan 1.1.2020. Tiedonhallintalain 5 luvussa säännellään teknisistä rajapinnoista ja katseluyhteyksistä. Lain tarkoituksena on ollut korvata tarve säätää viranomaisten välisistä teknisistä käyttöyhteyksistä erikseen erityislainsäädännössä. Erityislainsäädännössä on kuitenkin edelleen teknistä käyttöyhteyttä koskevia säännöksiä, joista on tarkoitus luopua tiedonhallintalain siirtymäsäännösten puitteissa. Tiedonhallintalain säännökset tulevat joka tapauksessa sovellettavaksi erityissääntelyn sijaan siirtymäajan päätyttyä. 

Lisäksi on tarve tehdä tekniset korjaukset työntekijän eläkelakiin, maatalousyrittäjän eläkelakiin, merimieseläkelakiin ja lakiin valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta. Ahvenanmaan maakuntalakiin kohdistuvan viittauksen osalta sekä luonteeltaan tekninen täsmennys julkisten alojen eläkelain 98 §:n 3 momenttiin. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

7.1  Työntekijän eläkelaki

3 §. Työeläkelait. Pykälän 2 momentin 4 kohtaan sisältyvä viittaus Ahvenanmaan maakuntalakiin korjattaisiin kohdistumaan voimassa olevaan maakuntalakiin. 

75 a §. Työeläkeotteen antaminen. Ensimmäisen kirjallisen työeläkeotteen lähettämisen ajankohdasta säädettäisiin jatkossa laissa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kirjallisen (eli paperisen) työeläkeotteen antamisen rytmiä muutettaisiin niin, ettei jakelun piiriin enää poimittaisi työntekijöitä syntymäkuukauden perusteella. Kirjallinen työeläkeote lähetettäisiin työntekijälle ensimmäisen kerran sinä kalenterivuotena, kun hän täyttää 20 vuotta. Kirjallista työeläkeotetta ei kuitenkaan lähetettäisi, jos työntekijä olisi valinnut jakelutavaksi sähköisen työeläkeotteen tai käynyt katsomassa sähköisen työeläkeotteen verkkopalvelussa joko sinä kalenterivuotena, kun hän täyttää 20 vuotta tai sitä edeltävien kahden kalenterivuoden aikana. Ensimmäisestä kirjallisen työeläkeotteen lähettämisestä tai sähköisen työeläkeotteen katsomisesta alkaisi kulua 2 momentissa tarkoitettu kolmen vuoden määräaika seuraavan kirjallisen työeläkeotteen lähettämiselle. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä edellytyksistä, joilla työntekijä pysyy yksinomaan sähköisen työeläkeotteen jakelupiirissä ja jää siten kirjallisen työeläkeotteen lähettämisen ulkopuolelle. Sähköisen työeläkeotteen nimenomaisesti valinneiden lisäksi sähköisen työeläkeotteen katsominen vähintään kolmen vuoden välein pitäisi työntekijän kirjallisen työeläkejakelun ulkopuolella. Sähköisen työeläkeotteen katsomisesta jää merkintä asiointipalveluun. Sähköinen työeläkeote annettaisiin ensisijaisesti työntekijän viimeisen työskentelyn vakuuttaneen eläkelaitoksen asiointipalvelussa, mutta säännös mahdollistaisi työeläkeotteen tarjoamisen tulevaisuudessa myös muussa verkkopalvelussa. Verkkopalvelulla tarkoitettaisiin työeläkelaitosten sähköisiä asiointipalveluja, työeläkealan yhteistä sähköistä asiointipalvelua sekä mahdollista muuta verkkopalvelua, jossa sähköistä työeläkeotetta jatkossa tullaan tarjoamaan. 

Suomessa asuvalle työntekijälle, joka ei ole valinnut sähköistä työeläkeotetta, lähetettäisiin kirjallinen työeläkeote joka kolmas vuosi, kuten nykyisinkin. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että kolmen vuoden määräaika alkaisi kulua alusta aina, kun työntekijälle lähetettäisiin kirjallinen työeläkeote tai kun hän kävisi työeläkeotteen sisältävässä verkkopalvelussa katsomassa sähköisen työeläkeotteensa. 

Sähköisen työeläkeotteen katsomisen oikeusvaikutuksista viestittäisiin verkkopalvelussa ja työeläkeotteen tulisi erottua verkkopalvelusta helposti tunnistettavasti. Muutosta sovellettaisiin 5 momentin perusteella myös ETK:een sen antaessa työeläkeotteen 75 §:n 3 momentin nojalla. Kirjallisen otteen saisi aina myös pyynnöstä, kuten nykyisinkin. 

75 c §. Tavoite-eläkeikä työeläkeotteella. Pykälässä säädetään, että työntekijälle ilmoitetaan kirjallisella työeläkeotteella viimeistään viittä vuotta ennen työntekijän arvioitua alinta vanhuuseläkeikäänsä arvio tavoite-eläkeiästä sekä arvio hänen vanhuuseläkkeensä määrästä tavoite-eläkeiässä. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin lisäys, jonka mukaan kirjallista työeläkeotetta ei kuitenkaan tähänkään ryhmään kuuluvalle työntekijälle lähetettäisi, jos hän kävisi lähetysvuonna katsomassa kyseiset arviot sisältävän sähköisen työeläkeotteensa työeläkelaitoksen asiointipalvelussa tai muussa työeläkeotteen sisältävässä verkkopalvelussa. 

83 §. Ikärajojen ja elinaikakertoimen määrääminen. Pykälän 5 momentin asetuksenantovaltuuteen liittyvää määräaikaa eläkeikärajoja koskevan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen antamiselle ehdotetaan muutettavaksi. 

Asetuksenantovaltuus koskee vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden 82 §:ssä tarkoitettuja eläkeikärajoja sekä elinaikakerrointa vuodelle 2027 ja siitä eteenpäin. Ensimmäinen ikärajoja koskeva asetus annetaan vuonna 1965 syntyneiden osalta vuodelle 2027, minkä jälkeen vastaava asetus annetaan syntymävuosiluokittain joka vuosi. Nykyisen säännöksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa asetuksella ensin 82 §:ssä tarkoitetut ikärajat vuosittain viimeistään kahta kuukautta ennen sen kalenterivuoden alkua, jona työntekijä täyttää 62 vuotta ja sen jälkeen 82 §:ssä tarkoitetun elinaikakertoimen viimeistään kuukautta ennen sen kalenterivuoden alkua, josta sitä sovelletaan. Nykyinen säännös velvoittaa siten sosiaali- ja terveysministeriön antamaan ikärajoja koskevan asetuksen viimeistään kunkin vuoden lokakuussa ja elinaikakerrointa koskevan asetuksen viimeistään kunkin vuoden marraskuussa. 

Eläkeikärajoja koskevan asetuksen antamiselle säädetty määräaika on havaittu ongelmalliseksi tilastotietojen saatavuuden näkökulmasta. Ikärajoja ja elinaikakerrointa määrättäessä käytetään lain mukaan kulloisenkin viiden viimeisen vuoden käytettävissä olevia Tilastokeskuksen kuolevuustilastoja. Tilastokeskus julkaisee viimeisimmät kuolevuustilastot käytännössä yleensä lokakuun viimeisellä kolmanneksella. Elinaikakerroin vahvistetaan viimeistään marraskuussa samojen tilastojen perusteella. Kun eläkeikärajojen vahvistamisessa tarvittavat kuolevuustilastot julkaistaan näin myöhään lokakuussa, sosiaali- ja terveysministeriölle ei välttämättä kaikkina vuosina tule jäämään eläkeikärajoja koskevan asetuksen valmisteluun ja antamiseen riittävää aikaa. Tämä on omiaan vaarantamaan lakisääteisen määräajan noudattamisen. Koska ikärajat ja elinaikakerroin tulee vahvistaa samojen kuolevuustilastojen pohjalta, ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysministeriön tulisi eläkeikärajoja koskevan asetuksen antamisessa noudattaa samaa määräaikaa kuin elinaikakerrointa koskevan asetuksen kohdalla. Näin ollen sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaisi asetuksella 82 §:ssä tarkoitetut ikärajat vuosittain viimeistään kuukautta ennen sen kalenterivuoden alkua, jona työntekijä täyttää 62 vuotta eli viimeistään kunkin vuoden marraskuussa. Kyse olisi nykyiseen tapaan asetuksen antamisen takarajasta. Muutoksella turvattaisiin sosiaali- ja terveysministeriön edellytykset antaa eläkeikärajoja koskeva asetus vuosittain lakisääteistä määräaikaa noudattaen. 

175 §. Eläkelaitoksen vastuu työkyvyttömyyseläkkeestä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säädettyä ansiorajaa korotettaisiin. Eläkelaitos ei vastaisi työkyvyttömyyseläkkeestä siltä osin kuin eläkelaitoksessa vakuutetut tämän lain alaiset työansiot tilapäisen työnantajan osalta tai muun työnantajan saman vakuutuksen osalta alittaisivat 6 662,23 euroa pykälän 1 momentissa mainittuina kahtena kalenterivuonna. Tämä eläketurva kustannettaisiin kuten nykyisinkin TyEL-MEL-eläkelaitosten kesken yhteisesti. Koska tämän lain 176 §:ssä, jossa säädetään eläkelaitoksen vastuusta koskien kuntoutusrahaa ja muita kuntoutusetuuksia, on viittaus 175 §:ään, muutos koskisi myös kuntoutusrahaa. Momenttiin tehtäisiin myös kaksi kielellistä korjausta. 

Ansiorajan korottaminen vuoden 2022 tasossa 10 000 euroon eli ansiorajan noin kolminkertaistaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että vasta keskimäärin noin kolmen kuukauden ansioista tulisi eläkelaitokselle vastuuta työkyvyttömyyseläkkeen rahastoidusta osasta. Vastaavasti tämä pienentäisi myös suurimpien työnantajien vastuuta rahastoidusta työkyvyttömyyseläkkeestä maksuluokkamallin kautta. 

198 §. Oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska tiedonhallintalaissa säädetään yleislain tasoisesti teknisten rajapintojen käytöstä. Pykälän 3 momentti on näin ollen tarpeeton. Momentin kumoaminen ei vaikuta tiedonsaantioikeuksia koskeviin säännöksiin, vaan on luonteeltaan teknistä säädöshuoltoa. 

Teknisiä rajapintoja ja katseluyhteyksiä koskevia säännöksiä sovelletaan jo nyt lain voimaantulon jälkeen hankittuihin tietojärjestelmiin. Ennen lain voimaantuloa hankittuja tietojärjestelmiä koskevien siirtymäsäännösten mukaan takarajana tiedonhallintalain säännösten soveltamiselle on 1.1.2024. 

199 §. Eläketurvakeskuksen oikeus saada tietoja valvontaa varten. Pykälän 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska tiedonhallintalaissa säädetään yleislain tasoisesti teknisten rajapintojen käytöstä. Pykälän 4 momentti on näin ollen tarpeeton. Momentin kumoaminen ei vaikuta tiedonsaantioikeuksia koskeviin säännöksiin, vaan on luonteeltaan teknistä säädöshuoltoa. 

210 §. Tietojen antaminen teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska tiedonhallintalaissa säädetään yleislain tasoisesti teknisten rajapintojen käytöstä ja teknistä käyttöyhteyttä koskeva säännös on näin ollen tarpeeton. Säännöksen kumoaminen ei vaikuta tiedonsaantioikeuksia koskeviin säännöksiin, vaan on luonteeltaan teknistä säädöshuoltoa. 

7.2  Yrittäjän eläkelaki

69 a §. Työeläkeotteen antaminen. Pykälän 1, 2 ja 4 momentteihin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 75 a §:n 1, 2 ja 4 momentteihin. 

69 c §. Tavoite-eläkeikä työeläkeotteella. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 75 c §:n 2 momenttiin. 

76 §. Eläketurvan sopeuttaminen yleiseen eliniän muutokseen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti kuin työntekijän eläkelain (395/2006) 83 §:n 5 momenttia. 

146 §. Sovellettavat säännökset. Pykälän 4 momentin 10 kohdassa viitataan työntekijän eläkelain 210 §:ään, joka ehdotetaan tässä samassa esityksessä kumottavaksi. Tämän johdosta pykälän 4 momentin 10 kohta ehdotetaan kumottavaksi, jonka johdosta pykälän 4 momentin 9 kohdasta poistetaan ja-sana ja puolipiste muutetaan pisteeksi. 

151 §. Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitoksen oikeus saada tietoja valvontaa varten. Pykälässä säädetään ETK:n valvontaan liittyvistä tiedonsaantioikeuksista. Pykälän 1 momentissa säädetään ETK:n oikeudesta saada tietoja salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä. Pykälän 2 momentissa säädetään lisäksi niistä tiedoista, joita ETK:lla on oikeus saada Verohallinnolta joukkotietoina valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka perusteella ETK:n tiedonsaantioikeutta täydennettäisiin koskemaan osakeyhtiöiden osakkaita. 

Pykälässä tarkoitettu oikeus saada tietoja valvontaa varten, koskisi osittain myös henkilötietoja, joiden käsittelystä säännellään tietosuoja-asetuksessa. Tässä pykälässä tarkoitettujen henkilötietojen käsittely perustuu ensisijaisesti tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. 

Pykälässä on säädetty, että käsiteltävien tietojen tulee olla välttämättömiä YEL:n 143 §:n 1 momentissa sekä Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Lisäksi pykälässä on määritelty taho, jolta tietoja voidaan saada. 

Valvontaa varten tarvittaisiin uusina tietoina Verohallinnolta osakeyhtiön osakastiedot Verohallinnon asiakastiedoista. Verohallinnon lomakkeen mukaiset tiedot koskevat yrittäjiä, jotka omistavat yrityksestä yli 10 prosenttia. Tällöin ei myöskään ETK:lle tulevat tiedot koskisi osakeyhtiöistä tätä pienempää osuutta omistavia henkilöitä. Tiedot 10 prosentin omistusomuuksista olisivat perusteltuja suhteessa YEL:n mukaiseen yrittäjämääritelmään, jonka mukaan yrittäjänä pidetään myös sellaista osakasta, joka omistaa yhdessä perheenjäsentensä yli 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta. 

ETK:lla olisi oikeus saada eläkevakuuttamisen valvontaa varten veroviranomaiselta joukkotietoina osakeyhtiön osakkaiden nimet, henkilötunnukset ja välttämättömät tiedot osakeomistuksesta. Osakastietojen lisäksi ETK saisi Verohallinnolta osakeyhtiön nimen, Y-tunnuksen ja valvonnan kannalta välttämättömät tiedot toimialasta, liikevaihdosta, yhtiön maksamista palkoista ja yhtiön hallussa olevista osakkeista. Joukkotiedoilla tarkoitettaisiin ryhmää osakeyhtiöiden osakkaista, joita ei olisi yksilöity henkilötunnuksella tai muulla yksilöintitavalla. Yksilöintiä ei ole mahdollista tehdä etukäteen, koska vasta Verohallinnolta saatujen tietojen perusteella ETK saa tiedon osakeyhtiöiden osakkaista. 

Näitä tietoja tarvittaisiin valvonnan kohdentamisessa ja sen arvioimisessa, kuuluuko henkilö YEL:n soveltamisalaan. Toimiala, liikevaihto ja yhtiön maksamat palkat kertovat yritystoiminnan laajuudesta. Tieto yhtiön hallussa olevista osakkeista mahdollistaisi sen määrittelyn, kuuluuko yrittäjä osakeomistuksen perusteella YEL:n piiriin. 

Työeläkejärjestelmän yleisten rekistereiden (ansaintarekisteri ja eläkerekisteri) perusteella tietojoukkoa rajattaisiin tarkempaa selvitystä varten ennen kuin osakkaiksi ilmoitetuille henkilöille haettaisiin ansaintatiedot tulorekisteristä YEL:n 151 §:n 1 momentin perusteella. Esimerkiksi niistä yrittäjistä, joilla on jo YEL-vakuutus tai jotka ovat vanhuuseläkkeellä, ei tehtäisi tarkempaa selvitystä eikä esim. pyydettäisi tulorekisteritietoja. 

ETK hakisi tiedon yhtiön kokonaisosakemäärästä Patentti- ja rekisterihallitukselta YEL:n 151 §:n 1 momentin perusteella. Verohallinnosta ja Patentti- ja rekisterihallitukselta saatujen tietojen perusteella ETK laskisi sen, kuinka suuren osan yhtiön osakepääomasta yrittäjä omistaa ja onko henkilö YEL-vakuuttamisvelvollisuuden piirissä. 

Tiedot verohallinnosta saataisiin kerran vuodessa toimitettavalla tiedostolla. Kysymyksessä ei olisi tekninen rajapinta, eikä katseluoikeus verottajan tietoihin. Vuosittaisena kertaluovutuksena saatavia tietoja hyödynnettäisiin ETK:ssa nykyisin käytössä olevassa valvontasovelluksessa. Osakeyhtiöyrittäjien valvontaan sovellettaisiin samaa normit täyttävää asiakirjahallintoa kuin muiden yrittäjäryhmien valvontaan. 

Muutoksen perusteella saatuja henkilötietoja käsiteltäisiin, yhdistettäisiin muihin tietoihin, säilytettäisiin ja luovutettaisiin YEL:n 151 § 3 momentissa säädetysti. YEL:n 151 §:n 3 momentin mukaan ETK:lla on valvontatehtävän täytäntöönpanoa varten oikeus yhdistää ja käsitellä pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja. Yhdistettyjä tietoja voidaan säilyttää viisi vuotta, kuitenkin enintään valvontakäsittelyn päättymiseen saakka. Yhdistettyjä tietoja ei saa luovuttaa edelleen muutoin kuin tässä laissa tarkoitettua käyttötarkoitusta varten. 

Pykälän 2 momentin 2 ja 3 kohdissa sana ”luontaiseduista” muutettaisiin muotoon ”luontoiseduista”, jotta sanonta olisi yhdenmukainen verolainsäädännön kanssa. Koska pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, muutetaan 3 kohdan piste puolipisteeksi.  

Lisäksi pykälän 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska tiedonhallintalaissa säädetään yleislain tasolla teknisten rajapintojen käytöstä ja teknistä käyttöyhteyttä koskeva säännös on näin ollen tarpeeton. 

7.3  Maatalousyrittäjän eläkelaki

10 c §. Apurahansaajan vakuutuksen keskeyttämistä koskeva menettely. Säännökseen apurahansaajan vakuutuksen keskeyttämistä koskevasta menettelystä ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus tarkistaa MYEL-työtulo ehdotetun 10 g §:n mukaisella tavalla, kun työskentely jatkuu keskeytyksen jälkeen. Esimerkiksi vanhempainvapaalla ollut apurahansaaja saattaisi jatkaa keskeytyksen jälkeen apurahalla työskentelyä osa-aikaisesti. Ehdotettu lisäys tulisi 10 c §:n 2 momenttiin. Pykälän toisen virkkeen mukaan ilmoituksen saatuaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos jatkaa keskeytetyn vakuutuksen voimassaoloa työskentelyn alkamisesta lukien alkuperäisen vakuutuksen mukaista jäljellä olevaa työskentelyaikaa vastaavasti. Koska säännöksessä on lähtökohtana, että keskeytyksen jälkeen vakuutusta jatketaan alkuperäisen työtulopäätöksen mukaisesti, olisi tarpeen selkeyden vuoksi säätää, että apurahansaajan hakemuksesta hänen työtulonsa voidaan vakuutuksen voimassaoloa jatkettaessa tarkistaa, mikäli työtulon tarkistamisen edellytykset täyttyvät ehdotettavan 10 g §:n mukaisesti. Tällöin apurahansaajan työtulo ja vakuutuksen voimassaoloaika tarkistettaisiin ja vahvistettaisiin 10 g §:n mukaisesti. 

10 d §. Apurahalla työskentelyn yhdistäminen vahvistettuun vakuutukseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti, jonka mukaan apurahansaajan hakemuksesta hänen työtulonsa voidaan tarkistaa ehdotettavan 10 g §:n mukaisesti vakuutusta yhdistettäessä siten, että 1 momentissa tarkoitetun yhdistämisen jälkeen tehtäisiin tarkistaminen, mikäli edellytykset tarkistamiselle täyttyvät ehdotettavan 10 g §:n mukaisesti. Teknisesti meneteltäisiin siten, että ensin laskettaisiin yhdistämisen perusteella määräytyvä yhdistetyn vakuutuksen vakuutusaika ja työtulo, ja sen jälkeen tämä työtulo voitaisiin tarkistaa tarkistushakemuksen vireilletulosta lukien noudattaen, mitä 10 g §:ssä säädetään. 

10 g §. Apurahansaajan työtulon tarkistaminen. Maatalousyrittäjän eläkelakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 g §. Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin työtulon tarkistamisen edellytyksistä. Apurahansaajan työtulo voitaisiin hänen hakemuksestaan tarkistaa, jos työpanos apurahan turvin tehtävässä työssä muuttuu yhdenjaksoisesti vähintään neljän kuukauden ajaksi hakemuksen vireilletulosta lukien. Työtuloa ei tarkistettaisi takautuvasti. Työpanoksen olisi muututtava vähintään 20 prosenttia ja työtulon olisi myös tarkistamisen jälkeen täytettävä määrältään vakuuttamisen edellytykset. Lisäksi apurahansaajan tulisi esittää Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle selvitys siitä, että apurahan myöntäjä hyväksyy esitetyn muutoksen työskentelyaikaan ja työpanokseen. 

Vuotuinen MYEL-työtulo kuvaa pitkäaikaista työpanosta, jonka vuoksi työtulon tarkistuksen perusteen tulisi apurahansaajienkin osalta täyttää oleellisuuden vaatimukset. Mahdollisuus tarkistaa työtulo koskisi vain pidempiä, vähintään 12 kuukauden työskentelyajalle myönnettyjä apurahoja. Lisäksi muutoksen täytyisi olla sekä työpanoksen muutoksen osalta että muutoksen keston osalta riittävän merkittävä, jotta MYEL-työtulon tarkistaminen uudella hallintopäätöksellä olisi tarkoituksenmukaista. 

MYEL-työtulon tarkistaminen tehtäisiin apurahansaajan omasta hakemuksesta. MYEL:n 10 a §:n mukaan apurahansaajan vakuutuksen työskentelyaika määritetään myöntäjän apurahapäätöksen tai myöntäjän Melalle tekemän ilmoituksen mukaisesti. Mikäli apurahan myöntäjä ei olisi määrittänyt työskentelyaikaa, työskentelyaika määräytyy apurahansaajan ilmoituksen mukaisesti. Suurimmassa osassa apurahoja myöntäjä on määrittänyt apurahaan liittyvän työskentelyajan keston. MYEL:n 10 b §:n mukainen vakuutuksen keskeyttäminen edellyttää apurahan myöntäjän hyväksymistä. Vastaavasti työtulon tarkistaminen edellyttäisi, että apurahan myöntäjä pitää mahdollisena työskentelyajan pidentämistä tai lyhentämistä. Työtulon tarkistaminen edellyttäisi, että myöntäjä pitää mahdollisena työskentelyajan pidentämistä tai lyhentymistä. Apurahan myöntäjän olisi mahdollista antaa Melalle yleisluonteinen kannanotto, että myöntäjä hyväksyy työskentelyajan lyhentämisen/pidentämisen tietyntyyppisissä apurahoissa. Jos yleisluontoista kannanottoa ei ole apurahansaajalla olisi velvollisuus esittää selvitys siitä, että myöntäjä hyväksyy työskentelyajan lyhentämisen tai pidentämisen sekä esitetyn työpanoksen muutoksen. 

Kuten maatalousyrittäjilläkin, muutos tulisi voimaan aikaisintaan hakemuspäivästä. MYEL-vakuutuksen keskeyttämisessä edellytetään, että este on kestoltaan vähintään neljän kuukautta. Tämän vuoksi esitetään, että vastaavasti apurahansaajan työtulon tarkistaminen olisi mahdollista, jos työpanoksessa tapahtuva muutos olisi kestoltaan vähintään 4 kuukautta tarkistusajankohdasta eli hakemuksen vireille tulosta laskettuna. Lisäksi edellytettäisiin, että muutos apurahansaajan työpanoksessa apurahansaajan työhön käytetyn työajan osalta olisi vähintään 20 prosenttia verrattuna aikaisempaan työskentelyyn. Työtulon tarkistaminen voitaisiin tehdä, jos työtulon tarkistamisajankohdasta lukien eli tarkistushakemuksen vireilletuloajankohdasta lukien vakuutusaikaa olisi vähintään kuukausi jäljellä. Työtulon tarkistaminen edellyttäisi lisäksi, että tarkistusajankohdasta lukien pakollisen vakuuttamisen edellytykset työtulon määrän osalta edelleen täyttyvät. 

Apurahansaajalle vahvistettu työtulo tarkistettaisiin vastaamaan apurahansaajan muuttunutta työpanosta prosentuaalisesti siinä suhteessa, mikä vastaa muuttunutta työpanosta verrattuna työpanokseen, jonka perusteella apurahansaajan työtulo viimeksi vahvistettiin. 

Työtulon tarkistamisen yhteydessä myös tarkistusajankohtana edellisen vakuutuspäätöksen mukainen jäljellä oleva vakuutusaika muutettaisiin tarkistetun työtulon perusteella. Vakuutusaika muutettaisiin kertomalla edellä tarkoitettu jäljellä oleva vakuutusaika apurahansaajan edellisen vahvistetun työtulon ja hänelle tarkistetun työtulon suhteella. 

MYEL-työtulon vahvistamista koskevan säännöksen mukaan, jos samalle tai osittain samalle työskentelyajalle on myönnetty useampia apurahoja, joista kukin täyttää MYEL-vakuuttamisen ehdot, vuotuinen työtulo vahvistetaan kullakin apurahalla työskentelyn osalta erikseen. Tästä johtuen myös työtulon tarkistaminen on tehtävä apurahakohtaisesti ja tarkistamisen edellytysten on täytyttävä kunkin vahvistetun vakuutuksen MYEL-työtulon osalta erikseen. Tästä säädettäisiin 4 momentissa. 

75 a §. Työeläkeotteen antaminen. Pykälän 1, 2 ja 4 momentteihin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 75 a §:n 1, 2 ja 4 momentteihin. 

75 c §. Tavoite-eläkeikä työeläkeotteella. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 75 c §:n 2 momenttiin. 

78 §. Eläketurvan sopeuttaminen yleiseen eliniän muutokseen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti kuin työntekijän eläkelain (395/2006) 83 §:n 5 momenttia. 

138 §. Sovellettavat säännökset. Pykälän 4 momentin 10 kohdassa viitataan työntekijän eläkelain 210 §:ään, joka ehdotetaan tässä samassa esityksessä kumottavaksi. Tämän johdosta pykälän 4 momentin 10 kohta ehdotetaan kumottavaksi, jonka johdosta pykälän 4 momentin 9 kohdan puolipiste muutetaan pisteeksi. 

143 §. Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oikeus saada tietoja tässä laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälän 5 momentissa säädetään tietojen hakemisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Tiedonhallintalain sääntely teknisistä rajapinnoista korvaa tarpeen säätää erityissääntelyssä teknisestä käyttöyhteydestä, jonka johdosta pykälän 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi. 

7.4  Merimieseläkelaki

3 §. Työeläkelait. Säännöksen 2 momentin 4 kohtaan sisältyvä viittaus Ahvenanmaan maakuntalakiin korjattaisiin kohdistumaan voimassa olevaan maakuntalakiin. 

81 a §. Työeläkeotteen antaminen. Pykälän 1, 2 ja 4 momentteihin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 75 a §:n 1, 2 ja 4 momentteihin. 

81 c §. Tavoite-eläkeikä työeläkeotteella. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 75 c§:n 2 momenttiin. 

88 §. Eläketurvan sopeuttaminen yleiseen eliniän muutokseen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti kuin työntekijän eläkelain (395/2006) 83 §:n 5 momenttia. 

156 §. Eläkekassan vastuu työkyvyttömyyseläkkeestä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen sisältö vastaisi tässä esityksessä ehdotettua työntekijän eläkelain 175 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta. Koska MEL:n 157 §:ssä, jossa säädetään eläkekassan vastuusta koskien kuntoutusrahaa ja muita kuntoutuskustannuksia, on viittaus 156 §:ään, muutos koskisi myös kuntoutusrahaa. 

215 §. Sovellettavat säännökset. Pykälän 4 momentin 10 kohdassa viitataan työntekijän eläkelain 210 §:ään, joka ehdotetaan tässä samassa esityksessä kumottavaksi. Tämän johdosta pykälän 4 momentin 10 kohta ehdotetaan kumottavaksi, jonka johdosta pykälän 4 momentin 9 kohdan puolipiste muutetaan pisteeksi. 

7.5  Julkisten alojen eläkelaki

95 §. Eläketurvan sopeuttaminen yleiseen eliniän muutokseen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti kuin työntekijän eläkelain (395/2006) 83 §:n 5 momenttia. 

98 §. Ensisijaisen etuuden tai eläkkeen muutoksen vaikutus eläkkeen määrään. Pykälän 3 momenttiin sisältyvää viittausta tämän lain 97 §:ään täsmennettäisiin siten, että viittaus jatkossa kohdistuisi tämän lain 97 §:n 1 momenttiin. Muutos vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä ja olisi luonteeltaan täsmentävä. 

115 §. Tavoite-eläkeikä työeläkeotteella. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 75 c § :n 2momenttiin. 

151 §. Kevan oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska tiedonhallintalaissa säädetään yleislain tasoisesti teknisten rajapintojen käytöstä. 

163 §. Tietojen antaminen teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska tiedonhallintalaissa säädetään yleislain tasoisesti teknisten rajapintojen käytöstä. Julkisten alojen eläkelain teknistä käyttöyhteyttä koskeva säännös on näin ollen tarpeeton. Säännöksen kumoaminen ei vaikuta tiedonsaantioikeuksia koskeviin säännöksiin, vaan on luonteeltaan teknistä säädöshuoltoa. 

7.6  Laki Eläketurvakeskuksesta

4 §. Eläketurvakeskuksen oikeus saada ja käyttää tietoja tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Pykälän 1 momentti uudistettaisiin. Jatkossa momentissa säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin niistä tiedoista, jotka ETK:lla olisi oikeus saada lakisääteisen tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintansa käyttöön. Tiedonsaantioikeuden ehdotetaan laajentuvan muun muassa eräisiin verohallinnon tietoihin. Momentti olisi ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tiedonsaantia koskeva erityissäännös. Se ei rajoittaisi muualla säädetyn tiedonsaantioikeuden soveltumista ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Momentista ei siten johtuisi esteitä esimerkiksi väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 30 §:n mukaiselle tiedonsaannille tai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) mukaiselle tiedonsaannille. Tarkoituksena on turvata ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarpeellinen tiedonsaanti. 

Niihin tahoihin, joilta ETK:lla säännöksen mukaan olisi salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada momentissa määritellyt tiedot, ehdotetaan lisättäväksi verohallinto, Finanssivalvonta, Digi- ja väestötietovirasto sekä Potilasvakuutuskeskus. Vakuutuskuntoutus VKK ry poistettaisiin tietoja luovuttavista tahoista, koska sen toiminta on lakannut. Muuten tietoja luovuttavat tahot säilyisivät entisinä. Tiedonsaantioikeus koskisi ETK:n tämän lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun tilasto-, tutkimus-, kehittämistoiminnan kannalta tarpeellisia ja välttämättömiä tietoja sellaisina kuin ne tarkemmin säännöksessä määriteltäisiin. Viittaus korostaisi säädetyn tiedonsaantioikeuden yhteyttä ETK:n laissa säädettyihin tehtäviin ja vastaisi sisällöllisesti nykyiseen säännökseen sisältyvää viittausta ETK:n toimialaan kuuluvaan tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Luovutettavista tiedoista säädettäisiin säännöksen numeroiduissa kohdissa eritellysti eri luovuttajien osalta, mikä olisi uutta. 

Henkilön yksilöintitiedoilla tarkoitettaisiin säännöksen eri kohdissa samaa kuin nykyisin: luonnollisen henkilön henkilötunnusta, joka yksilöisi myös esimerkiksi toiminimellä toimivan yrittäjän, yrityksen Y-tunnusta tai muuta vastaavaa tunnistetta, jonka tarkoituksena olisi yksilöidä luonnollinen tai oikeushenkilö. Henkilöiden yksilöintitiedot olisivat tarpeen, kuten nykyisinkin, koska tarkoitetussa tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tiedot on voitava liittää yksilöityyn henkilöön ja henkilöä koskevia eri lähteistä saatuja tietoja on voitava yhdistää toisiinsa. 

Henkilön sukupuolta, kansalaisuutta, ammattia, äidinkieltä, siviilisäätyä, perhesuhteita, syntymä- ja asuinpaikkaa sekä syntymä- ja kuolinaikaa koskevat tiedot merkitsisivät säännöksen eri kohdissa käytännössä ensisijaisesti toimijoiden rekistereihin sisältyviä tietoja. Näitä tietoja koskevissa säännöksen kohdissa sallittaisiin lisäksi myös mainittuihin tietoihin rinnastettavien, tilasto-, tutkimus ja kehittämistoiminnan kannalta välttämättömien tietojen luovuttaminen. Viimeksi mainittujen tietojen tulisi olla Eläketurvakeskuksen lakisääteisen tilasto-, tutkimus- tai kehittämistoiminnan kannalta välttämättömiä, mikä Eläketurvakeskuksen tulisi tieto-ja pyytäessään perustella, ja tietojen tulisi rinnastua säännöksen kyseisissä kohdissa lueteltuihin tietoihin erityisesti siltä osin, että ne tutkimustarkoituksessa mahdollistaisivat henkilön luokittelun ja henkilön vertaamisen toisiin henkilöihin. Riittävää olisi, että tieto olisi välttämätön ainakin jossain Eläketurvakeskuksen mainitusta lakisääteisistä toiminnoista. Säännös ehdotetaan annettavan tässä muodossa sen mahdollistamiseksi, että henkilöä koskevat, luonteeltaan välttämättömät taustatiedot olisivat Eläketurvakeskuksen tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan saatavissa siinäkin tapauksessa, että esimerkiksi tietoja luovuttavien tahojen rekistereissä käytetyt luokitukset ajan myötä muuttuisivat. Perhesuhteita koskeviin tietoihin kuuluisivat erityisesti tiedot henkilön avio- tai avopuolisosta tai rekisteröidyn parisuhteen puolisosta sekä tiedot henkilön vanhemmista ja lapsista. Tieto ammatista sisältyisi esimerkiksi Finanssivalvonnan etuudensaajarekisteriin. Tietoja luovuttavat tahot luovuttaisivat pyydetyt tiedot siltä osin kuin niillä olisi ne hallussaan; kaikilla toimijoilla ei olisi kaikkia tarkoitetuista tiedoista. Vastaavia tietoja luovutetaan tällä hetkellä ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan myös muiden säännösten nojalla, joihin tässä esityksessä on edellä viitattu. Tarkoitettuja perustietoja sisältyy erityisesti väestörekisteriin, mutta myös muiden tietojen luovuttajien rekistereihin. 

Työeläkelaitosten, Ahvenanmaan maakunnan hallituksen, Kansaneläkelaitoksen, Tapaturmavakuutuskeskuksen, Liikennevakuutuskeskuksena, Potilasvakuutuskeskuksen, lakisääteistä tapaturma- ja liikennevakuutusta hoitavan vakuutusyhtiön sekä sosiaalivakuutuksen alalla toimivan muun viranomaisen tai laitoksen osalta ehdotetaan säädettävän velvollisuudesta luovuttaa Eläketurvakeskuksen tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten tarpeelliset tiedot henkilön eläke-, etuus- tai korvaushakemuksista ja niihin sisältyvistä tiedoista, henkilölle annetuista eläke-, etuus- ja korvauspäätöksistä, henkilölle myönnetyistä eläkkeistä, etuuksista ja korvauksista ja niiden maksamisesta, henkilön eläke- tai sosiaalivakuuttamista koskevista hakemuksista ja niihin sisältyvistä tiedoista ja henkilön eläke- tai sosiaalivakuuttamista koskevista ratkaisuista. Lisäksi mainituilla tahoilla olisi velvollisuus luovuttaa Eläketurvakeskuksen tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten muut välttämättömät eläke- ja sosiaaliturvaa, eläke- ja sosiaalivakuuttamista sekä näiden toimeenpanoa koskevat tiedot. Viimeksi mainittuihin tietoihin voisivat kuulua paitsi henkilön eläke- ja sosiaaliturvaa, eläke- ja sosiaalivakuuttamista sekä näiden toimeenpanoa koskevat muut välttämättömät tiedot (esimerkiksi tieto työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta) myös esimerkiksi välttämättömät tiedot tietojen luovuttajan hoitamasta eläke- ja sosiaaliturvasta, eläke- ja sosiaalivakuuttamisesta sekä näiden toimeenpanosta (esimerkiksi käsittelyaikoja tai etuuksien rahoitusta koskevat tiedot, edellyttäen, että ne ovat Eläketurvakeskuksen lakisääteisen tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta välttämättömiä). Tarkoitetut tarpeelliset tai välttämättömät tiedot voisivat koskea myös muun kuin tietojen antajan hoitamaa sosiaaliturvaa, esimerkiksi henkilölle ulkomailta myönnettyjä eläkkeitä, etuuksia tai korvauksia tai ulkomailla tehtyjä ratkaisuja henkilön eläke- tai sosiaalivakuuttamisesta, jos tietojen antajalla olisi niistä tieto. Samat toimijat luovuttavat pääosin vastaavia tietoja voimassa olevan säännöksen nojalla. Uudistetussa säännöksessä tiedot ilmaistaisiin säännöksen nykyistä sanontaa kattavammin, minkä olisi tarkoitus turvata säännöksen kattavuus. 

Kuten tälläkin hetkellä, tarkoituksenmukaista niin Eläketurvakeskuksen kuin tietoja luovuttavien tahojen kannalta olisi, että Eläketurvakeskus pyytää säännöksen tarkoittamat tiedot keskitetysti Tapaturmavakuutuskeskukselta tai Liikennevakuutuskeskukselta, jos näillä on nämä tiedot, jolloin samoja tietoja ei pyydettäisi suoraan tapaturma- tai liikennevakuutusta harjoittavilta vakuutusyhtiöiltä. 

Velvollisuus tiedon antamiseen työtulosuosituksen laskentapalvelun yrittäjälle antamasta työtulosuosituksesta ja eläkelaitoksen yrittäjälle vahvistamasta työtulosta koskisi työeläkelaitoksia. Tieto työtulosuosituksen laskentapalvelun yrittäjälle antamasta työtulosuosituksesta olisi uusi tieto, koska myös kyseinen palvelu on uusi. ETK tarvitsisi tätä tietoa ylläpitäessään ja kehittäessään YEL:n mukaisen työtulon määrittämisessä tarvittavaa tietopohjaa lakisääteisen tehtävänsä mukaisesti. Velvollisuus eläkelaitoksen yrittäjälle vahvistaman työtulon luovuttamiseen koskisi sekä yrittäjälle ensimmäisen kerran vahvistettua työtuloa (alkutyötuloa) että myöhemmin vahvistettuja työtuloja ja siten myös ajankohtaista vahvistettua työtuloa. Säännös velvollisuudesta yrittäjälle vahvistettua työtuloa koskevan tiedon luovuttamiseen selkeyttäisi oikeustilaa. Oikeustila muodostuisi viime aikoina vallinnutta ilmoittamiskäytäntöä vastaavaksi. Aiemmin yrittäjien vakuuttamista hoitavat työeläkelaitokset ovat antaneet vahvistettua työtuloa koskevia tietoja vaihtelevasti. 

Tiedot henkilön työkyvystä ja terveydentilasta ovat tarpeellisia esimerkiksi työkyvyttömyyteen tai sen uhkaan liittyvien työeläkejärjestelmän etuuksien toimivuuden selvittämisessä. Nykyistä säännösperustaa on henkilöä koskevien lääketieteellisten tietojen ja selvitysten luovuttamisen osalta pidettävä epäselvänä ja puutteellisena. Käytännössä esimerkiksi lääkärinlausuntoja on pyydetty ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarpeisiin ainoastaan työeläkelaitoksilta. Niitä on pyydettäessä saatu työeläkelaitoksilta pääsääntöisesti, mutta ei poikkeuksetta. Henkilöä koskevien, tarkoitetun tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta tarpeellisten lääketieteellisten tietojen ja selvitysten luovuttamisesta ehdotetaan tämän vuoksi säädettävän nimenomaisesti. Työeläkelaitosten osalta ehdotetaan säädettävän velvollisuudesta eräiden tarpeellisten lääketieteellistä selvitystä sisältävien asiakirjojen (esimerkiksi säännöksessä määriteltyjen lääkärinlausuntojen) luovuttamiseen, mikä kattaisi myös henkilön diagnoosin nimeä ja sairausluokituksen koodia koskevien tietojen luovuttamisen. Ahvenanmaan maakunnan hallituksen, Kansaneläkelaitoksen, Tapaturmavakuutuskeskuksen, Liikennevakuutuskeskuksena, Potilasvakuutuskeskuksen, lakisääteistä tapaturma- ja liikennevakuutusta hoitavan vakuutusyhtiön sekä sosiaalivakuutuksen alalla toimivan muun viranomaisen tai laitoksen osalta ehdotetaan säädettävän ainoastaan velvollisuudesta henkilön diagnoosin nimeä ja sairausluokituksen koodia koskevien tietojen luovuttamiseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että viimeksi mainituilla toimijoilla olisi oikeus ja velvollisuus luovuttaa henkilön diagnoosin nimi ja sitä vastaava ICD-sairausluokituksen mukainen tai muu vastaava koodi, mutta ei muita henkilöä koskevia lääketieteellisiä asiakirjoja tai selvityksiä. Diagnoosin nimi ja koodi luovutettaisiin sillä tarkkuudella kuin ne olisivat luovuttajan tiedossa. Diagnoosin nimenä luovutettavaksi voisi tulla esimerkiksi ”toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso” ja diagnoosin koodina ”F33.1”. 

Ehdotuksen mukaan työeläkelaitoksilla olisi velvollisuus luovuttaa ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan työntekijän eläkelain 198 §:n 1 momentin 2 kohdan a – c alakohdissa tarkoitetut, työeläkelaitokselle eläke- tai etuusasian käsittelyä varten toimitetut henkilöä koskevat tiedot ja selvitykset. Näitä tietoja olisivat esimerkiksi työntekijän eläkelain 198 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa ajallisesti ja asiallisesti tarkemmin määritellyt B-lääkärinlausunnot. Säännös koskisi kuitenkin myös muita tietoja henkilön potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta sekä työkyvystä, jotka työeläkelaitokselle olisi toimitettu eläke- tai etuusasian käsittelyä varten. Edellytyksen täyttymiseksi riittäisi se, että tiedot olisi toimitettu eläkelaitokselle eläke- tai etuusasian käsittelyä varten, riippumatta siitä, mikä selvityksen tai tiedon vaikutus käsittelyssä on ollut. Säännös sallisi näin ollen tarkoitettujen lääketieteellistä selvitystä sisältävien asiakirjojen (esimerkiksi tarkoitettujen lääkärinlausuntojen) luovuttamisen, mikä kattaisi myös henkilön diagnoosin nimen ja sen ICD-sairausluokituksen mukaisen koodin tai muun vastaavan koodin luovuttamisen. Työeläkelaitoksella olisi siten oikeus ja velvollisuus luovuttaa Eläketurvakeskuksen tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan esimerkiksi säännöksen tarkoittamia lääkärinlausuntoja ja potilasasiakirjoja, mikäli Eläketurvakeskus niitä pyytäisi. Eläketurvakeskuksen tietopyynnön sisällöstä riippuen tiedot henkilön diagnooseista voitaisiin toisaalta luovuttaa myös erikseen, esimerkiksi rekisteritiedon muodossa, ilman että henkilöä koskevaa lääketieteellistä selvitystä sisältäviä asiakirjoja luovutettaisiin. Myös ICD-sairausluokituksen mukaisia Z-diagnooseja voitaisiin luovuttaa. Henkilön diagnoosia koskevat tiedot olisi oikeus tarvittaessa luovuttaa myös erilaisia luokituksia tai kategorisointeja käyttäen (esimerkiksi sairausryhmää koskevana tietona), mikäli luovuttajalla olisi käytettävissään tällaisia tietoja ja Eläketurvakeskus niitä tässä muodossa pyytäisi. 

Ahvenanmaan maakunnan hallituksen, Kansaneläkelaitoksen, Tapaturmavakuutuskeskuksen, Liikennevakuutuskeskuksen, Potilasvakuutuskeskuksen, lakisääteistä tapaturma- ja liikennevakuutusta hoitavan vakuutusyhtiön sekä sosiaalivakuutuksen alalla toimivan muun viranomaisen tai laitoksen oikeus ja velvollisuus henkilöä koskevien lääketieteellisten tietojen luovuttamiseen koskisi säännösehdotuksen mukaan ainoastaan henkilön diagnoosin nimeä ja koodia. Tiedossa on, että Kela tällä hetkellä luovuttaa ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan käyttöön näitä tietoja. Myös ICD-sairausluokituksen mukaisia Z-diagnooseja voitaisiin luovuttaa. Velvollisuus näiden tietojen luovuttamiseen pyynnöstä koskisi kaikkia luovuttajan tiedossa olevia henkilön diagnooseja, riippumatta esimerkiksi eri diagnoosien vaikutuksesta tietojen luovuttajan myöntämiin etuuksiin. Mainittuja toimijoita koskeva kohta ei oikeuttaisi muiden tietojen kuin diagnoosin nimen ja sen koodin luovuttamiseen eli kohdan nojalla luovuttajalla ei olisi oikeutta tai velvollisuutta esimerkiksi lääkärinlausuntojen tai muiden lääketieteellisten selvitysten tai potilasasiakirjojen luovuttamiseen. Henkilön diagnoosia koskevat tiedot olisi oikeus tarvittaessa luovuttaa myös erilaisia luokituksia tai kategorisointeja käyttäen (esimerkiksi sairausryhmää koskevana tietona), mikäli luovuttajalla olisi käytettävissään tällaisia tietoja ja Eläketurvakeskus niitä tässä muodossa pyytäisi. 

Ehdotetun säännöksen 1 kohdan d alakohta, joka koskisi työeläkelaitoksia, sekä 2 kohdan c alakohta, joka koskisi Ahvenanmaan maakunnan hallitusta, Kansaneläkelaitosta, Tapaturmavakuutuskeskusta, Liikennevakuutuskeskusta, Potilasvakuutuskeskusta, lakisääteistä tapaturma- ja liikennevakuutusta hoitavaa vakuutusyhtiötä sekä sosiaalivakuutuksen alalla toimivana muuta viranomaista tai laitosta, koskisivat nimenomaan henkilöä koskevan, luonteeltaan lääketieteellisen selvityksen luovuttamista. Tiedot henkilön etuudesta – myös henkilön niistä etuuksista, joiden myöntämisen perusteet lainsäädännössä liittyvät henkilön terveydentilaan – puolestaan luovutettaisiin ehdotetun säännöksen 1 kohdan b alakohdan sekä 2 kohdan b alakohdan nojalla. Ehdotetun 4 §:n 1 momentin mukaiseen tietojen luovuttamiseen soveltuisi myös jatkossa saman pykälän 2 momentti, jonka mukaan ETK:lla on lähtökohtaisesti oikeus saada 1 momentissa mainitut tiedot maksutta. Jos tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, kustannukset on kuitenkin korvattava. 

Luonteeltaan lääketieteellisen tiedon luovuttamista koskevan sääntelyn eriyttämistä työeläkelaitosten sekä toisaalta säännöksen 2 kohdassa tarkoitettujen toimijoiden osalta esitetään siitä syystä, että ETK:n lakisääteiseen toimialaan kuuluu erityisesti työeläketurvan ja sen toimeenpanon kehittäminen. Kattavat, henkilön terveydentilaa ja työkykyä koskevat lääketieteelliset tiedot ovat tarpeen erityisesti siltä osin kuin ne välittömästi liittyvät työeläketurvan toimeenpanoon sekä työeläketurvan piiriin kuuluviin eläkkeisiin ja etuuksiin. ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarve muiden etuus- ja korvausjärjestelmien toimeenpanoon liittyvien lääketieteellisten selvitysten hyödyntämiseen voidaan pääsääntöisesti arvioida olennaisesti vähäisemmäksi ja satunnaisemmaksi kuin työeläkejärjestelmän toimeenpanoon liittyvien vastaavien selvitysten osalta, vaikka tällainen tarve ei myöskään ole poissuljettu. Kuten edellä on todettu, Eläketurvakeskuksesta annetun lain 4 §:n 1 momenttiin sisältyvä erityissäännös ei rajoittaisi muiden tietojen pyytämistä esimerkiksi tilastoinnin tai tutkimuksen käyttöön muun lainsäädännön nojalla. Tämä tulisi siten kysymykseen myös esimerkiksi silloin, kun erityissäännöksen piiriin kuuluvaa laajemman lääketieteellisen selvityksen hyödyntäminen olisi tarpeen. 

Verohallinnon henkilön eläkkeistä ja sosiaaliturvaetuuksista luovuttamat tiedot perustuisivat käytännössä tulorekisterin tietoihin. Uutta olisi se, että nämä tiedot olisi mahdollista pyytää ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan käyttöön, paitsi etuuksia maksaneelta laitokselta, myös keskitetysti tulorekisteristä. Henkilön työansioilla ja työtuloilla tarkoitettaisiin samaa kuin nykyisin. Nämä tiedot ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoiminta saa jo tällä hetkellä osin muilta tahoilta. Muilta osin tulorekisteristä saatavat tiedot olisivat uusia ja ne laajentaisivat siten ETK:n tilasto-, tutkimus ja kehittämistoiminnan käytettävissä olevaa tietopohjaa. Tiedot työskentelyn ajankohdasta ja määrästä, työskentelyn koko- tai osa-aikaisuudesta sekä ajanjaksoista, jolloin henkilö on ollut poissa työstä, sisältyvät tulorekisteriin. Tulorekisterin tiedot henkilön työskentelyjaksoista ovat kattavia. Tiedot henkilön työskentelyn koko- tai osa-aikaisuudesta tai työn tuntimäärästä sen sijaan kuuluvat niihin tietoihin, joita työnantajat ilmoittavat tulorekisteriin vapaaehtoisesti, mikä vähentää niiden kattavuutta. Poissaolojaksoja koskevilla tiedoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi työsuhteen aikaisia poissaoloja kuten vanhempainvapaata tai sairauslomaa, riippumatta näiden palkallisuudesta. Verohallinnon luovuttamiin tietoihin kuuluisivat myös tiedot henkilön omaan yrittäjätoimintaan perustuvasta ansio- ja pääomatulosta sekä yrittäjätoiminnan muodosta, liikevaihdosta ja muista yrittäjätoiminnan laajuutta kuvaavista seikoista. Säädetty tiedonsaantioikeus soveltuisi henkilön omaan yrittäjätoimintaan riippumatta siitä, harjoitetaanko toimintaa ammatin- tai liikkeenharjoittajana vai erillisen oikeushenkilön muodossa. 

Finanssivalvonnan etuudensaajarekisteristä saataviin työttömyysturvaa ja vuorottelukorvauksia koskeviin tietoihin kuuluisivat kattavat tiedot etuudesta ja sen maksamisesta: esimerkiksi työttömyyskassan numero, päätökseen ja etuusjaksoon liittyvät tiedot, tieto etuuden tukilajista tai koulutuksesta lajista sekä erilaiset ansiopäivärahan maksamista ja sen kestoa koskevat tiedot (esimerkiksi tiedot erilaisista ns. laskureista). Tiedonsaantioikeus kattaisi myös esimerkiksi etuuden perustetta tai ns. lisäpäiviä koskevat tiedot sekä etuuden perusteena olevaan palkkaan sekä sen sovitteluun liittyvät tiedot. ETK saa tällä hetkellä tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintansa käyttöön samoja tietoja Finanssivalvonnalta pyytämällä niitä viranomaisten julkisuudesta annetun lain (621/1999) 28 §:n salliman viranomaisen tapauskohtaisen harkinnan nojalla. ETK on siten tähän saakka voinut pyytää vastaavia tietoja pyytää muun lainsäädännön nojalla. Ehdotettava säännös mahdollistaisi niiden aiempaa olennaisesti helpomman ja hallinnollisesti kevyemmän saamisen ja luovuttamisen. Henkilöä koskevien tietojen osalta Finanssivalvonnan edunsaajarekisteriin sisältyy käytännössä ainakin tieto henkilön ammatista. 

Digi- ja väestöviraston velvollisuus tietojen luovuttamiseen koskisi ehdotettavan säännöksen mukaan tarpeellisia henkilön yksilöintitietoja, tietoja henkilön sukupuolesta, kansalaisuudesta, äidinkielestä, siviilisäädystä, perhesuhteista, syntymä- ja asuinpaikasta, syntymä- ja kuolinajasta sekä muita näihin rinnastettavia tilasto-, tutkimus ja kehittämistoiminnan kannalta välttämättömiä tietoja. ETK saa samat tiedot nykyisin väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 30 §:n mukaisesti erikseen pyytämällä, jolloin tarpeelliset tiedot voidaan väestötietojärjestelmästä luovuttaa historialliseen ja tieteelliseen tutkimukseen sekä tilastojen laatimiseen. Ehdotettava säännös mahdollistaisi pyydettävien tietojen hyödyntämisen myös ETK:n lakisääteisessä kehittämistoiminnassa. Se, että näiden tietojen luovuttamisesta säädettäisiin ETK:n tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevassa erityissäännöksessä, olisi johdonmukaista ja vähentäisi tarvittavien tietojen hankkimiseen liittyvää hallinnollista taakkaa. 

7.7  Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki

5 §. Vakuuttamisvelvollisuus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi virke, jonka mukaan, jos apurahansaajan MYEL:n mukaisen vakuutuksen voimassaoloaikaa tarkistetaan mainitun lain 10 g §:n mukaisesti, myös apurahansaajan maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vakuutuksen voimassaoloaikaa tarkistetaan vastaavasti. On tarkoituksenmukaista, että MYEL-vakuutukseen liittyvä työtapaturma- ja ammattitautiturva kohdistuvat oikea-aikaisesti apurahansaajan todelliselle työskentelyajalle. Apurahansaajan työtulolla on merkitystä myös työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL, 459/2015) mukaisessa korvauskäsittelyssä. Esimerkiksi, jos apurahansaajalle sattuu työtapaturma tai ilmenee ammattitauti muussa työssä, ja vahinkotapahtumahetkellä hän edelleen teki myös maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukaan vakuutettua apurahansaajan työtä, päivärahassa otetaan huomioon apurahansaajan työtulo vahinkopäivänä. 

54 §. Oikeus tapaturmaeläkkeeseen. Pykälän 4 momentin loppuun ehdotetaan lisättäväksi virke, jonka mukaan mitä mainitussa momentissa säädetään maatalousyrittäjän työkyvyn heikentymisen arvioimisesta ja työtulon pienentämisestä noudatetaan tapaturmaeläkeoikeutta harkittaessa myös apurahansaajan osalta. Näin ollen ehdotetun 54 §:n mukaan myös apurahansaajia koskisi edellytys, että toistaiseksi myönnettävä tapaturmaeläke voidaan myöntää vain, jos työtuloa on tarkistettu alaspäin niissä tilanteissa, joissa apurahansaajan työskentely apurahatyössä on vahingon johdosta vähentynyt vähintään 20 prosenttia. Lain voimaantulon jälkeen apurahansaajille toistaiseksi myönnettävät tapaturmaeläkkeet myönnetään uuden lainsäädännön mukaisesti kaikkien maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella korvattavien vahinkotapahtumien osalta. 

7.8  Laki valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta

1 §. Pykälän 7 kohtaan sisältyvä viittaus Ahvenanmaan maakuntalakiin korjattaisiin kohdistumaan voimassa olevaan maakuntalakiin. 

9 §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 4 §:ään. Näin ollen myös tämän lain 4 §:ssä mainittu rahamäärä tarkistettaisiin laskentahetken tasoon työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitelulla palkkakertoimella. 

10.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esitys ei ole riippuvainen muista esityksistä. Esitys liittyy kuitenkin esitykseen valtion vuoden 2024 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

10.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esityksellä ei ole lyhyellä aikavälillä vaikutuksia talousarvioesityksiin. Momentille 33.40.52 ennakoidaan kuitenkin vähäistä menojen laskua valtion rahoitusosuudessa yrittäjäeläkkeistä vuonna 2024. 

11.1  ETK:n oikeus saada tietoja valvontaa sekä tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten

11.2  Johtopäätökset

Hallitus katsoo, että esitys voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.