3.1
Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on käräjäoikeuksien rakenteellinen vahvistaminen niin, että oikeusturvan saatavuus ja lainkäytön laatu voidaan jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä tulevaisuudessakin turvata. Tämä edellyttää käräjäoikeuksilta riittävän suurta kokoa. Uudistuksen lähtökohtana on ollut yhdistää kaikkein pienimpiä käräjäoikeuksia. Tavoitteena on ollut vahvistaa käräjäoikeuksia muodostamalla hallinnollisesti suurempia yksiköitä, joissa työmäärä ja resurssit voidaan jakaa nykyistä tehokkaammin ja tasaisemmin.
Edellä nykytilan arviointia koskevassa kohdassa tarkemmin selostetuilla, muun muassa kansalaisten yhdenvertaisuuden lisäämiseen sekä oikeudenhoidon laadun kehittämiseen ja hallinnon keventämiseen liittyvillä perusteilla esityksen tavoitteena on muodostaa nykyistä tasakokoisempia käräjäoikeuksia. Tavoitteena on muodostaa käräjäoikeuksista sellaisia, että niiden henkilöstömäärä ja sitä myötä asiamäärät jakautuvat nykyistä tasaisemmin. Myös tuomarin erityisosaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmalla maantieteellisellä alueella, mikä edistäisi kansalaisten yhdenvertaisuutta.
Esityksen tavoitteena on sijoittaa tuomioistuimet ja niiden toimipisteet tavalla, joka turvaa oikeuden saatavuuden maantieteelliset etäisyydet ja väestön painopistealueet huomioon ottaen. Huomiota on siten kiinnitetty siihen, että etäisyydet eivät muodostu kohtuuttoman pitkiksi ja että toimipaikat sijoittuvat paikkakunnille, joilla niille on suurin tarve. Tuomioistuinpalveluja tarvitaan tavanomaisesti eniten siellä, missä väestömäärä on suurin. Väestö on keskittynyt ja keskittyy tulevaisuudessakin maan eteläosiin. Tavoitteena on kuitenkin ollut muodostaa käräjäoikeusverkosto maantieteellisesti riittävän kattavaksi. Koska maantieteellisen kattavuuden merkitys on jo vähentynyt henkilökohtaisen asioinnin vähennyttyä ja tulee entisestään vähenemään sähköisen asioinnin ja videoneuvotteluyhteyksien myötä, on toimintoja pyritty entistä enemmän keskittämään yhteen toimipisteeseen. Verkoston maantieteellisestä kattavuudesta on kuitenkin pyritty huolehtimaan riittävällä määrällä kanslioita ja istuntopaikkoja.
Kansalaisen näkökulmasta olennaista merkitystä ei ole sillä, asioiko hän käräjäoikeuden hallintokansliassa, muussa kansliassa tai istuntopaikassa. Hänelle merkitystä on palvelujen laadulla ja oikeuden saatavuudella. Kansalaisen oikeusturvan toteuttamiseksi on ollut välttämätöntä säilyttää toimipaikkaverkko riittävän tiheänä. Tämä on joiltakin osin edellyttänyt myös useamman kuin yhden kanslian säilyttämistä käräjäoikeuden tuomiopiirissä. Toimintojen hajauttaminen useampaan toimipisteeseen ei ole este käräjäoikeuden hyvälle ja tehokkaalle toiminnalle. Se kuitenkin asettaa haasteita sekä johtamiselle että henkilöstölle. Tästä syystä johtamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota uudistusta toteutettaessa.
Edellä jo todetulla tavalla verkoston laajuutta arvioitaessa huomioon on otettu myös henkilökohtaisen asioinnin vähentyminen ja teknisten ratkaisujen mahdollistama etäasiointi. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikki käräjäoikeuksien toimipisteet varustetaan AIPA- ja videotekniikalla, kuten myös asiakkaiden ja henkilöstön turvallisuuden varmistamiseksi riittävillä turvalaitteilla. Varustelu edellyttää huomattavia investointeja, mistä syystä käräjäoikeuksien toimipaikkoja ei ole perusteltua säilyttää, ellei sille ole pitkistä välimatkoista, kielellisistä syistä taikka väestö- tai asiamääristä johtuvaan tosiasiallista tarvetta.
Käräjäoikeuksien tuomiopiirit on pyritty muodostamaan maakuntajakoon perustuen. Maa-kuntajaosta on kuitenkin poikettu lähinnä kielellisistä syistä. Niin ikään ulosotto-, syyttäjä- ja poliisipiirejä on pääosin noudatettu. Näiden viranomaisten toimialueiden laajuudesta johtuen käräjäoikeuksia on kuitenkin säilytetty lukumääräisesti enemmän. Tämä on perusteltua, koska tuomioistuimissa käsitellään rikosasioiden lisäksi myös riita- ja hakemusasioita. Ulosottolaitoksen ja syyttäjälaitoksen organisaatioita ollaan uudistamassa keskittämällä toimintoja nykyistä harvempiin toimialueisiin. Uudistusten on määrä tulla voimaan vuoden 2019 alusta lukien. Kaavaillut uudistukset ovat sopusoinnussa esityksessä ehdotettavan käräjäoikeusverkoston kanssa.
Esityksen tavoitteena on lisäksi selkiyttää tuomiopiirijakoa eräissä vain tiettyihin käräjäoikeuksiin keskitetyissä asiaryhmissä. Näissä asioissa vaadittavan erityisasiantuntemuksen ja riittävän asiamäärän turvaamisen on katsottu puoltavan käsittelyn keskittämistä nykyistä harvempiin käräjäoikeuksiin.
Tavoitteena on huolehtia myös kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Jäljempänä tarkemmin selostetulla tavalla tähän on uudistuksessa kiinnitettävä erityistä huomiota.
3.2
Toteuttamisvaihtoehdot
3.2.1
Vaihtoehdot käräjäoikeusverkoston toteuttamiseksi
Asian valmistelussa on ollut esillä kaksi vaihtoehtoista mallia käräjäoikeusverkostoksi. Oikeusministeriön virkamiestyöryhmä ehdotti käräjäoikeuksien yhdistämistä niin, että uudistuksen jälkeen käräjäoikeuksia olisi joko 17 tai 14 (ks. Mietintöjä ja lausuntoja 14/2015 s. 77 ss.).
Työryhmä arvioi käräjäoikeusverkostoa kokonaisuutena, mistä syystä se ehdotti muutoksia lähes kaikkien käräjäoikeuksien tuomiopiireihin tai toimipaikkoihin. Poikkeuksena tästä olivat Ahvenanmaan, Helsingin, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet, joiden tuomiopiirit olisivat säilyneet ennallaan.
Työryhmä ei asettanut ehdottamiaan malleja etusijajärjestykseen. Toisen mallin lähtökohtana oli asia- ja henkilöstömääriltään pienimpien käräjäoikeuksien sekä eräiden muiden käräjäoikeuksien yhdistäminen. Mallin mukaan käräjäoikeuksia olisi ollut 17. Toinen malli taas vastasi pitkälti poliisin ja syyttäjän nykyisiä toimialueita. Joidenkin poliisi- ja syyttäjäpiirien alueilla olisi kuitenkin toiminut edelleen useampia kuin yksi käräjäoikeus. Mallin mukaan käräjäoikeuksia olisi ollut 14.
Molemmat mallit noudattivat maakuntajakoa lukuun ottamatta Pyhtään kuntaa, joka kielellisistä syistä olisi jatkossakin kuulunut Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiopiiriin. Erona malleissa olisi ollut se, että 14 käräjäoikeuden mallissa Pohjanmaan ja Itä-Suomen alueella olisi yhdistetty hallinnollisesti useampia käräjäoikeuksia kuin 17 käräjäoikeuden mallissa.
Toimipaikkojen määrä ja sijainti olisi molemmissa malleissa ollut sama. Työryhmä ehdotti, että käräjäoikeuksien toimipaikkojen määrää vähennettäisiin 57:stä 33:een. Käräjäoikeuksilla olisi 17 tai 14 hallinnollisen kanslian lisäksi ollut seitsemän tai kymmenen muuta kansliaa. Istuntopaikkoja olisi ollut lisäksi yhdeksällä paikkakunnalla. Työryhmän ehdotusten mukaan käräjäoikeus tai kanslia olisi lakannut 12 paikkakunnalta. Myös nykyisistä istuntopaikoista olisi lakkautettu valtaosa. Istuntopaikkoja ehdotettiin säilytettäväksi lähinnä Lapin alueella, missä niiden tarve on pitkistä välimatkoista johtuen suurin.
Työryhmä ehdotti tarkistuksia myös eräisiin vain tiettyihin käräjäoikeuksiin käsiteltäväksi keskitettyjen asiaryhmien tuomiopiirijakoon. Ehdotusten mukaan merioikeus-, maaoikeus-, ulosottovalitus-, yrityssaneeraus-, ryhmäkanne- ja sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevien käräjäoikeuksien määrä vähenisi nykyisestä.
Työryhmän arvion mukaan uudistuksella olisi voitu vähentää henkilöstöä noin 50—60 henkilötyövuotta vuodelle 2015 sovittuun verrattuna. Tästä on arvioitu aiheutuvan noin 1,5—2 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Toimitilakustannuksissa säästöjä arvioitiin aiheutuvan saman verran. Toimipaikkaverkoston supistumisen myötä välttämättömien AIPA-järjestelmään ja turvajärjestelyihin liittyvän investointipaineen arvioitiin vähenevän yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa ja vuosittaisten käyttökustannusten noin 2 miljoonaa euroa.
Virkamiestyöryhmän mietinnön ja siitä saadun lausuntopalautteen sekä oikeusministeriössä virkatyönä tehdyn valmistelun perusteella oikeus- ja työministeri Jari Lindström linjasi keväällä 2016, että käräjäoikeuksia on jatkossa 20. Erillisiä kanslioita jäisi neljälle ja istuntopaikkoja 12 paikkakunnalle. Toimipaikkoja säilytettäisiin siten 36, kun työryhmän ehdotuksen mukaan niitä olisi ollut 33. Erona työryhmän ehdottamaan 17 käräjäoikeuden malliin on se, että Etelä-Karjalan, Kainuun ja Kanta-Hämeen käräjäoikeudet säilyisivät itsenäisinä. Lisäksi istuntopaikat säilytettäisiin työryhmän ehdottaman lisäksi kolmella paikkakunnalla eli Kauhavalla, Nurmeksessa ja Porvoossa.
3.2.2
Kielellisten oikeuksien turvaamiseen liittyviä näkökohtia
Kielellisten oikeuksien sekä suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen on herättänyt keskustelua erityisesti Uudellamaalla. On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan kielellisten oikeuksien toteutumista ei kyettäisi uudistuksessa turvaamaan. Uudenmaan käräjäoikeuksien yhdistämisten on katsottu heikentävän kansalaisten kielellisiä oikeuksia niin, että perustuslaissa turvatut kielelliset oikeudet eivät toteudu. On pidetty välttämättömänä, että kansliat Raaseporissa ja Porvoossa säilytetään.
Kyseiset paikkakunnat ovat vahvasti ruotsinkielisiä. On arvioitu, että pitkät välimatkat ja huonot julkiset kulkuyhteydet huomioon ottaen Raaseporissa ja Porvoossa nykyisin työskentelevällä henkilöstöllä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia siirtyä työskentelemään Espoossa tai Vantaalla. Arvioiden mukaan yhdistetyt tuomioistuimet eivät kykenisi käytännössä rekrytoimaan tarvittavaa henkilökuntaa, jotta vähemmistökielellä annettava palvelu voitaisiin turvata. Tutkimusten mukaan ruotsin kielen käyttöön viranomaisissa vaikuttaa se, millä paikkakunnalla palvelua tarjotaan. Näin ollen toimipaikan fyysisellä sijainnilla on merkitystä halukkuuteen käyttää omaa kieltään. Uudistusten vaikutusten on siten arvioitu kohdistuvan voimakkaimmin ruotsinkieliseen väestöön, koska välimatkan pitenemisen lisäksi myös palveluiden saatavuus omalla kielellä heikkenee. On katsottu, että ruotsinkielisten tuomioistuinpalveluiden saatavuus heikkenisi Uudellamaalla huomattavasti varsin lyhyessä ajassa.
Yhtenä vaihtoehtona on pidetty sitä, että Raaseporissa ja Porvoossa säilytettäisiin palvelupisteet, joissa voisi tarvittaessa työskennellä myös käräjäoikeuden henkilöstöä. On katsottu, että tällaisilla palvelupisteillä voitaisiin paremmin taata ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien toteutuminen myös tosiasiassa.
Kuten edellä on selostettu, esityksen ensisijaisena tavoitteena on vahvistaa käräjäoikeuksia muodostamalla hallinnollisesti suurempia yksiköitä. Tämä on välttämätöntä, jotta oikeusturvan toteuttaminen ja lainkäytön laatu kyetään turvaamaan myös tulevaisuudessa. Tämä edellyttää käräjäoikeuksien ja niiden toimipaikkojen määrän vähentämistä. Esityksen tavoitteiden mukaisesti tuomioistuimet ja niiden toimipaikat tulee sijoittaa niin, että oikeuden saatavuus turvataan maantieteelliset etäisyydet ja väestön painopistealueet huomioon ottaen. Esityksen tavoitteena on myös kielellisten oikeuksien toteuttaminen. Esityksessä on otettu huomioon kaikki nämä, osittain ristiriitaiset, tavoitteet ja pyritty löytämään ratkaisu, joka toteuttaa niitä kaikkia mahdollisimman hyvin.
Välimatka Raaseporista Espooseen on yli 80 kilometriä ja Porvoosta Vantaalle 40 kilometriä. Tätä ei voida pitää poikkeuksellisen pitkänä työmatkana Uudellamaalla ottaen huomioon myös työssäkäyntialuetta koskevat säännökset (laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 916/2012 1 luvun 9 §). On todennäköistä, että ainakin osa yhdistyvien tuomioistuinten henkilöstöstä siirtyy työskentelemään uusille paikkakunnille. Molemmissa edellä mainituissa käräjäoikeuksien yhdistymisissä yhdistetään kaksikielisiä tuomioistuimia keskenään. Tuomioistuinpalveluiden tarjoaminen ruotsin kielellä ei edellytä sitä, että kansliahenkilöstö on äidinkieleltään ruotsinkielistä. Kielellisten oikeuksien toteuttamisen kannalta riittävää on, että virkamiesten keskuudessa on kaksikielisen palvelutason ylläpitämiseksi tarvittava määrä sekä suomen että ruotsin kieltä osaavia henkilöitä.
Kaksikielisen käräjäoikeuden virkamiehillä tulee kielitaitoasetuksen mukaan olla joko suomen tai ruotsin kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito. Tällaista virkaa täytettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että suomen tai ruotsin kielen käyttämistä edellyttävät virkatehtävät voidaan jakaa asianomaista kieltä taitavien henkilöiden suoritettaviksi. Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa edellytetyllä tavalla on käräjäoikeuden laamannin tehtävä varmistautua siitä, että käräjäoikeudessa on riittävästi henkilökuntaa suoriutumaan asiakaspalvelutehtävistä ruotsin kielellä. Tätä voidaan edesauttaa myös kielikoulutuksella.
Espoon käräjäoikeudessa on tällä hetkellä viisi ja Vantaalla kolme ruotsin kielen taitoista käräjäsihteeriä tai asiakaspalvelutehtävissä toimivaa. Vastaavasti Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden henkilöstöön kuuluu 11 kaksikielistä käräjäsihteeriä ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden 12 käräjäsihteeristä lähes kaikki kykenevät palvelemaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Espoon sekä Itä- ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuksien haastemiehistä osa on ruotsinkielentaitoisia. Hyvinkään ja Tuusulan käräjäoikeuksissa ei ruotsinkielisiä asioita juuri ole ja ruotsinkielisen palvelun tarve on hyvin vähäinen.
Uudenmaan kunnista puolet on kaksikielisiä. Uudenmaalla asuu noin 1,6 miljoonaa ihmistä, joista 8,3 % eli lähes 133 000 ihmistä on ruotsinkielisiä. Sekä Espoo että Vantaa ovat kaksikielisiä paikkakuntia. Espoossa ruotsinkielisten osuus on 7,6 % ja Vantaalla 2,7 %. Lisäksi Helsingissä asuvien ruotsinkielisten osuus on lähes 6 % eli maan keskiarvoa (5,3 %) jonkin verran korkeampi. Espoon välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Kauniaisten kaupungin väestöstä lähes 35 % on ruotsinkielisiä. Raaseporin (65 %) lisäksi myös Inkoossa väestön enemmistö on ruotsinkielisiä (54,4 %). Uudenmaan kunnista kaksikielisiä (ruotsinkielisten osuus suluissa) ovat myös: Kirkkonummi (17,4 %), Lapinjärvi (33,1 %), Lohja (3,5 %), Loviisa (41,7 %), Myrskylä (9,3 %), Porvoo (30,1 %), Sipoo (34,8 %) ja Siuntio (29,3 %).
Uudellamaalla sijaitsee tällä hetkellä seitsemän käräjäoikeutta mukaan lukien Länsi- ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeudet. Väestön työssäkäynti ja asiointi kohdistuu voimakkaasti pääkaupunkiseudulle. Välimatka ja julkiset kulkuyhteydet ovat pääosin kohtuulliset. Ottaen lisäksi huomioon, että pysyvien erillisten kanslioiden tai sivutoimipisteiden säilyttäminen Porvoossa ja Raaseporissa heikentäisi uudistuksen tavoitteiden toteuttamista, ei niiden säilyttämistä ole pidettävä perusteltuna. On kuitenkin mahdollista, että siirtymäkauden eli käytännössä toimitilojen vuokrasopimusten voimassaoloajan näissä toimipisteissä on sijoitettuna käräjäoikeuksien henkilökuntaa.
Koska Porvoon ja Raaseporin toimipaikkojen säilyttäminen ei ole uudistuksen tavoitteet huomioon ottaen perusteltua, tuomioistuinpalvelujen saatavuudesta molemmilla kielillä on huolehdittava muilla keinoilla. Tämä edellyttää, että yhdistyvissä kaksikielisissä tuomioistuimissa on riittävä määrä sekä suomen että ruotsin kielen taitoisia tuomareita ja muuta henkilökuntaa. Suuremmat yksiköt ovat työpaikkoina houkuttelevampia ja niihin on siten paremmat edellytykset rekrytoida uutta henkilöstöä. Laajemmat etenemis- ja kouluttautumismahdollisuudet lisäävät ihmisten halukkuutta työskennellä käräjäoikeuksissa. Käräjäoikeuden koolla on merkitystä myös käräjänotaareiden ja oikeustradenomien kouluttamisen kannalta. Suuremmissa yksiköissä voidaan nykyistä paremmin tarjota koulutusta ja työssä oppimista myös ruotsin kielellä. Suuremmat yksiköt ovat myös vähemmän haavoittuvia, kun henkilöstön poissaoloihin ja muihin poikkeustilanteisiin kyetään reagoimaan paremmin. Suuremmissa yksiköissä on paremmat mahdollisuudet perustaa kieliosasto, jolla työkielenä voi olla tuomiopiirin väestön vähemmistön kieli. Näillä kaikilla on merkitystä kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta myös tulevaisuudessa. Lisäksi Uudenmaan maakunnan väestörakenne tukee mahdollisuuksia rekrytoida kielitaitoista henkilöstöä uusiin Länsi- ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeuksiin.
3.3
Keskeiset ehdotukset
3.3.1
Käräjäoikeudet
Esityksessä ehdotetaan, että käräjäoikeuksien määrää vähennettäisiin seitsemällä. Uudistuksen jälkeen käräjäoikeuksia olisi siten nykyisten 27 sijaan 20. Käräjäoikeuksia yhdistettäisiin seuraavasti:
— Espoon ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudet Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudeksi,
— Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiopiirin pohjoiset kunnat (Hausjärvi, Loppi ja Riihimäki) ja Kanta-Hämeen käräjäoikeus Kanta-Hämeen käräjäoikeudeksi,
— Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiopiirin eteläiset kunnat (Hyvinkää ja Nurmijärvi), Itä-Uudenmaan, Tuusulan ja Vantaan käräjäoikeudet Itä-Uudenmaan käräjäoikeudeksi,
— Kemi-Tornion ja Lapin käräjäoikeudet Lapin käräjäoikeudeksi,
— Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet Pohjanmaan käräjäoikeudeksi sekä
— Oulun ja Ylivieska-Raahen käräjäoikeudet Oulun käräjäoikeudeksi.
Uudistuksen jälkeen käräjäoikeuksia olisivat siten Ahvenanmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Helsingin, Itä-Uudenmaan, Kainuun, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Uudenmaan, Oulun, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Päijät-Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet.
Käräjäoikeusverkostoa on arvioitu kokonaisuutena pyrkien luomaan toiminnallisesti tehokas ja maantieteellisesti riittävän kattava toimipaikkaverkko. Käräjäoikeuksien koon lisäksi arvioinnissa on kiinnitetty huomiota myös muihin perusteisiin, kuten maantieteellisiin etäisyyksiin, aluejaon tarkoituksenmukaisuuteen, kielellisiin oikeuksiin, oikeuden saatavuuteen ja digitalisaatioon. Käräjäoikeudet ja niiden toimipisteet sijoitettaisiin suurimpiin väestökeskittymiin. Käräjäoikeuden toiminnot keskitettäisiin yhteen toimipisteeseen, jollei useamman toimipaikan säilyttäminen olisi esimerkiksi asiamääristä tai välimatkoista johtuen välttämätöntä.
Uudistuksen lähtökohtana on ollut yhdistää kaikkein pienimpiä käräjäoikeuksia (mm. Hyvinkään, Itä-Uudenmaan, Kemi-Tornion, Keski-Pohjanmaan, Tuusulan ja Ylivieska-Raahen käräjäoikeudet) keskenään tai muihin käräjäoikeuksiin. Tästä perusteesta on poikettu esimerkiksi kielellisiin ja alueellisiin syihin liittyen (Ahvenanmaan käräjäoikeus). Maakuntajaon noudattaminen puoltaa esimeriksi Hyvinkään ja Kanta-Hämeen käräjäoikeutta koskevia ehdotuksia. Pääkaupunkiseudun ja sen läheisyydessä sijaitsevien käräjäoikeuksien yhdistämistä puoltaa se, että eteläisessä Suomessa välimatkat ovat kohtuullisia ja kulkuyhteydet pääosin hyviä. Tällä alueella on myös verrattain paljon käräjäoikeuksia. Uudellamaalla on yhteensä seitsemän käräjäoikeutta: Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Itä-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Tuusula ja Vantaa, joista osa on kooltaan varsin pieniä.
Esityksen perusteella käräjäoikeudet muodostuisivat henkilöstö-, asia- ja väestömäärältään nykyistä tasakokoisemmiksi. Vuoden 2015 asiamääriin perustuva laskelma uudistuksen mukaisten käräjäoikeuksien asiamääristä on liitteenä (Liite 3).
3.3.2
Tuomiopiirit
Käräjäoikeuksien tuomiopiirit muodostuisivat yhdistyvien käräjäoikeuksien tuomiopiireistä. Piirijakoa tarkistettaisiin kuitenkin niin, että se noudattaisi nykyistä paremmin maakuntajakoa. Käräjäoikeuden tuomiopiiriin voisi kuulua yksi tai useampi maakunta tai maakunnassa voisi olla useampi käräjäoikeus. Esityksessä ehdotetaan, että käräjäoikeuksien tuomiopiireistä säädettäisiin jatkossa maakunta- ja kuntajakoon perustuen, kun piirijaottelu on nykyisin yksinomaan kuntaperusteinen.
Ehdotuksen mukaan Etelä-Suomessa noudatettaisiin Uudenmaan ja Kanta-Hämeen maakuntien välistä aluejakoa. Sen perusteella Tuusulan, Vantaan ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeudet ja osa Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiopiiristä muodostaisivat Uudenmaan maakunnan itäisen osan käräjäoikeuden. Osa Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiopiiristä sekä Kanta-Hämeen käräjäoikeus muodostaisivat yhden käräjäoikeuden, jonka tuomiopiiri käsittäisi Kanta-Hämeen maakunnan alueen kokonaisuudessaan. Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiopiiristä Hausjärvi, Loppi ja Riihimäki kuuluisivat siten Kanta-Hämeen käräjäoikeuteen ja Hyvinkää ja Nurmijärvi kuuluisivat Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Myös Uudenmaan maakunnan läntisen alueen eli Espoon ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudet yhdistettäisiin. Helsingin käräjäoikeuden tuomiopiiriin ei tehtäisi muutoksia.
Yksittäisenä poikkeuksena maakuntajaosta olisi Kymenlaakson maakuntaan kuuluva kaksikielinen Pyhtään kunta, joka säilytettäisiin kielellisistä syistä edelleen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiopiirissä. Tämä on perusteltua, koska kaikki muut Kymenlaakson maakunnan kunnat ovat yksikielisiä.
Edellä todetulla tavalla muutoksia tehtäisiin lisäksi pohjoisimpien käräjäoikeuksien tuomiopiireihin yhdistämällä Lapin ja Kemi-Tornion käräjäoikeudet sekä Oulun ja Ylivieska-Raahen käräjäoikeudet. Pohjanmaan alueella yhdistettäisiin Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet. Näilläkin alueilla noudatettaisiin maakuntajakoa.
Muiden käräjäoikeuksien tuomiopiirit noudattavat jo nykyisinkin maakuntajakoa.
Uudistuksessa on huomioitu vuoden 2019 alusta voimaan tulevaksi ehdotettu maakuntauudistus. Luonnoksessa hallituksen esitykseksi eduskunnalle maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi (31.8.2016 ja 22.12.2016) ehdotetaan, että maakuntalain 2 §:ssä tarkoitetut maakunnat julkisoikeudellisina yhteisöinä perustettaisiin kuitenkin jo 1.7.2017 lukien. Esityksessä todetulla tavalla tämä on tarpeen, jotta kyettäisiin valmistelevin toimenpitein varmistamaan, että maakuntien organisaatiorakenne, hallinto, taloudelliset edellytykset, henkilöstö ja muut toimintaedellytykset olisivat siinä kunnossa, että maakunnat voisivat itsenäisinä julkisen hallinnon viranomaisina ja julkisoikeudellisina oikeushenkilöinä ryhtyä vuoden 2019 alusta lukien hoitamaan niille säädettyjä tehtäviä ja käyttämään tehtäviin liittyvää toimivaltaa.
Esityksen mukaan maakuntajaosta säädettäisiin maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta annetun lain 5 §:ssä. Siinä ehdotettu maakuntajako ja maakuntien nimet olisivat pääosin nykyistä vastaavat. Maakuntajakoa on kuitenkin ehdotettu tarkistettavaksi siten, että Heinävesi siirrettäisiin Etelä-Savon maakunnasta Pohjois-Karjalan maakuntaan, Iitti Kymenlaakson maakunnasta Päijät-Hämeen maakuntaan, Isokyrö Pohjanmaan maakunnasta Etelä-Pohjanmaan maakuntaan ja Joroinen Etelä-Savon maakunnasta Pohjois-Savon maakuntaan.
Käräjäoikeuksien tuomiopiirit muodostettaisiin näiden uusien maakuntien mukaisesti. Lisäksi on otettu huomioon vuoden 2017 alusta lukien voimaan tulevat kuntaliitokset, joiden myötä Rääkkylä yhdistyy Kiteeseen, Juankoski Kuopioon ja Luvia Eurajokeen. Kuntaliitoksilla ei ole vaikutusta Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon tai Satakunnan käräjäoikeuksien tuomiopiireihin.
3.3.3
Toimipaikat
Esityksessä ehdotetaan, että käräjäoikeuksien toimipaikkojen määrää vähennettäisiin nykyisestä 57:stä 36:een. Käräjäoikeuksilla olisi 20 hallinnollisen kanslian lisäksi neljä muuta kansliaa. Istuntopaikkoja olisi lisäksi 12 paikkakunnalla.
Käräjäoikeuspaikkakunnat olisivat Espoo, Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kajaani, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Maarianhamina, Mikkeli, Oulu, Pori, Rovaniemi, Seinäjoki, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa. Erilliset kansliat sijaitsivat Hyvinkäällä, Kemissä, Kokkolassa ja Ylivieskassa. Istuntopaikat säilytettäisiin seuraavilla paikkakunnilla: Inari (Ivalo), Kauhava, Kittilä, Kuusamo, Nurmes, Porvoo, Raasepori, Rauma, Salo, Savonlinna, Sodankylä ja Utsjoki.
Uudistuksen seurauksena käräjäoikeus tai kanslia lakkaisi 12 paikkakunnalta. Näistä kolme on sellaisia, joilla on käräjäoikeuden hallinnollinen kanslia. Ne kaikki sijaitsevat Etelä-Suomessa (Järvenpää, Porvoo ja Raasepori). Muista kanslioista lakkaisivat ne viisi, jotka vuoden 2010 uudistuksessa säilytettiin (Iisalmi, Kotka, Lohja, Raahe ja Sodankylä) ja ne neljä, joille uudistuksessa jäi toimintaa siirtymäkaudeksi (Imatra, Kuusamo, Savonlinna ja Varkaus).
Järvenpäässä, Porvoossa ja Raaseporissa nykyisin sijaitsevien Tuusulan, Itä-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuksien päätoimipaikkojen lakkauttamista puoltaa niiden sijainti eteläisessä Suomessa, jossa välimatkat ovat pääosin lyhyitä ja liikenneyhteydet hyviä. Ehdotuksen mukaan Porvooseen ja Raaseporiin jäisi istuntopaikka.
Muiden kanslioiden lakkauttamista puoltaa se, että niissä käsiteltävien asioiden tai asiakaskäyntien määrä ei ole riittävän suuri, kun otetaan huomioon palveluverkoston kokonaisuus. Käräjäoikeusverkoston kehittämistyöryhmä osoitti käräjäoikeuksille kyselyn, johon saadut vastaukset vahvistivat sitä, että jo vuoden 2010 uudistuksessa lakkautettuja, mutta siirtymäkaudesta johtuen toiminnassa vielä olevia, kanslioita koskeva ratkaisu on ollut perusteltu. Tämä koskee myös Kuusamon ja Savonlinnan niin sanottuja kokeilukanslioita. Osittain tämä koskee myös niitä viittä kansliaa, jotka edellisessä uudistuksessa säilytettiin. Pienimpiä näistä ovat Raahe ja Sodankylä. Niissä käsiteltyjen asioiden, järjestettyjen istuntojen tai asiakaskäyntien määrä ei puolla niiden säilyttämistä. Myös välimatkat muihin toimipisteisiin jäävät kohtuullisiksi. Ehdotuksen mukaan Sodankylään jäisi kuitenkin istuntopaikka. Iisalmen, Lohjan ja Kotkan sivukansliat ovat asia- ja henkilöstömääriltään suurimpia. Välimatkat ja monessa tapauksessa hyvät liikenneyhteydet kuitenkin puoltavat niidenkin lakkauttamista.
Nykyisistä istuntopaikoista lakkautettaisiin 14 (Alajärvi, Alavus, Kauhajoki, Kemijärvi, Kemiönsaari, Kirkkonummi, Kristiinankaupunki, Kuhmo, Pieksämäki, Pietarsaari, Pudasjärvi, Suomussalmi, Tornio ja Uusikaupunki), koska ne ovat vähäisellä käytöllä, niiden turvallisuudessa on puutteita ja niiden vaatima tekninen varustelutaso edellyttäisi käyttötarpeeseen nähden suuria investointeja. Pitkät välimatkat puoltavat Lapin käräjäoikeuden istuntopaikkojen (Kittilä, Utsjoki sekä Ivalossa sijaitseva Inarin istuntopaikka) säilyttämistä. Välimatka hallinnolliseen kansliaan puoltaa myös Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden Kauhavan ja Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden Nurmeksen istuntopaikkojen säilyttämistä. Myös Varsinais-Suomen käräjäoikeuden Salon ja Satakunnan käräjäoikeuden Rauman kanslian lakkauttamisen yhteydessä säilytetyt istuntopaikat säilyisivät edelleen. Nykyisistä kansliapaikkakunnista viidellä eli Kuusamossa, Porvoossa, Raaseporissa, Savonlinnassa ja Sodankylässä säilyisi istuntopaikka.
Väestöennusteet tukevat ehdotuksia. Käräjäoikeuksien toimipaikat sijoittuisivat väestökeskittymiin eli suurimpiin kaupunkeihin. Toisaalta istuntopaikkoja olisi välimatkoista johtuen säilytettävä myös muualla.
Ehdotukset käräjäoikeuksien hallintokanslioiden sijaintipaikoiksi vastaavat pitkälti syyttäjänvirastojen, ulosottovirastojen ja poliisilaitosten päätoimipaikkojen sijaintia. Myös oikeusaputoimistojen toimipaikkoja sijaitsisi kaikilla käräjäoikeuksien kansliapaikkakunnilla. Niin ikään hovi- ja hallinto-oikeudet sijaitsevat niillä paikkakunnilla, joissa jatkossakin olisi käräjäoikeus. Myös poliisivankilat sijoittuisivat näille paikkakunnille, mikä helpottaa vangittujen asioiden käsittelyn järjestämistä. Näin ollen kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla olisi käräjäoikeuden toimipiste, olisi myös muiden viranomaisten toimipisteitä. Tuomioistuinten ja oikeushallinnon muiden viranomaisten sijaitsemisesta samoilla paikkakunnilla on etuja sekä toimitilaratkaisuissa että käytännön työskentelyn järjestämisessä.
On mahdollista, että pidemmällä aikavälillä varsinkin yksityiset oikeudelliset palvelut keskittyvät käräjäoikeuksien toimipaikoille. Näiden palveluiden vähenemistä tietyiltä paikkakunnilta ei kuitenkaan yksin voida pitää ratkaisevana seikkana käräjäoikeusverkostoa arvioitaessa. Lisäksi valtion oikeusaputoimistojen toimipaikkaverkko on kattava.
Etäisyyksien piteneminen aiheuttaa lisäkustannuksia esimerkiksi asianosaisten, avustajien ja lautamiesten matkakustannuksina. Toisaalta lautamiesten osallistuminen istuntoihin on vähentynyt keväällä 2014 voimaan tulleen uudistuksen seurauksena. Välimatkojen piteneminen vaikuttaa myös haastemiesten työskentelyyn. Haastemiestiedoksiantojen määrä on kuitenkin vähentynyt uusien tiedoksiantotapojen myötä. Tämä kehitys tulee jatkumaan, mikäli todisteellista tiedoksiantoa kehitetään.
Toimipaikkoja arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ole haluttu antaa nykyisten toimitilojen vuokrasopimusten kestolle. Uudistuksella pyritään luomaan pitkäkestoinen rakenteellinen ratkaisu, mikä edellyttää paitsi pitkää siirtymäkautta myös toimitiloihin investoimista.
Ehdotuksen mukaisten käräjäoikeuksien tuomiopiirit sekä kanslioiden ja istuntopaikkojen sijainti ilmenevät liitteenä olevasta kartasta (Liite 5).
3.3.4
Erityisasiaryhmien keskittäminen
3.3.5
Maaoikeusasiat
Maaoikeuksia on tällä hetkellä kahdeksan: Etelä-Savon, Kanta-Hämeen, Lapin, Oulun, Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Vantaan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet. Niissä käsitellään vuosittain yhteensä noin 600—700 asiaa, joista 400—500 on varsinaisia asiaratkaisuja. Maaoikeudet toimivat nykyisellään varsin hyvin, mistä syystä niiden määrään tai tuomiopiireihin ei ehdoteta muutoksia. Yhdistämisten seurauksena nykyisen Vantaan käräjäoikeuden sijaan maaoikeusasioissa toimivaltainen olisi jatkossa Itä-Uudenmaan käräjäoikeus. Kiinteistönmuodostamislakiin ja käräjäoikeuksien tuomiopiireistä maaoikeuden käsiteltäväksi säädetyissä asioissa annettuun valtioneuvoston asetukseen on tehtävä tämän edellyttämä tekninen tarkistus.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että maaoikeuksien toimivaltaa käsitellä asioita kirjallisessa menettelyssä lisättäisiin. Tämä koskisi kirjaamisasioita koskevien valitusten käsittelyä. Ehdotuksen mukaan Maanmittauslaitoksen tekemää maakaaren 9 luvussa tarkoitettua kirjaamisasian ratkaisua koskeva valitus käsiteltäisiin lähtökohtaisesti yksinomaan kirjallisessa menettelyssä. Pääkäsittely olisi kuitenkin järjestettävä asianosaisen vaatimuksesta tai milloin asian ratkaiseminen sitä muutoin edellyttäisi.
3.3.6
Merioikeusasiat
Esityksessä ehdotetaan, että merioikeusasioiden käsittely keskitetään nykyisten kuuden käräjäoikeuden sijaan kahteen. Tämä on perusteltua ottaen huomioon merioikeudellisten asioiden vähäinen määrä ja niissä tarvittava erityisasiantuntemus. Vuonna 2014 ratkaistiin yhteensä 62 asiaa, joista 44 käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa ja vuonna 2015 yhteensä vain 13 asiaa, joista 3 Helsingin käräjäoikeudessa.
Merioikeutena toimisivat jatkossa vain Ahvenanmaan ja Helsingin käräjäoikeudet. Merioikeusasioita ei siten enää käsiteltäisi Etelä-Savon, Oulun, Pohjanmaan eikä Varsinais-Suomen käräjäoikeuksissa. Ahvenanmaan merioikeuden tuomiopiirinä olisi Ahvenanmaan maakunta ja Helsingin merioikeuden koko muu Suomi.
On selvää, että välimatkat pitenevät, kun tuomioistuimen tuomipiirinä on koko maa. Välimatkojen pitenemisestä aiheutuvaa haittaa pienentää se, että Helsinkiin on kohtuulliset kulkuyhteydet kaikkialta maasta. Lisäksi asiointia voidaan helpottaa asiointi- ja palvelupisteillä ja lisäämällä sähköisen asioinnin mahdollisuuksia. Merioikeus voi tarvittaessa järjestää istuntoja myös muualla maassa. Asian käsittelyssä voidaan hyödyntää myös videoneuvottelua.
3.3.7
Ryhmäkanneasiat
Edellä merioikeusasioista todettua vastaavilla eli vähäisiin asiamääriin ja erityisasiantuntemuksen tarpeeseen liittyvillä perusteilla ehdotetaan, että myös ryhmäkanneasioiden käsittely keskitetään Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tuomiopiirinä näissä asioissa olisi koko maa. Ryhmäkanneasioita ei enää käsiteltäisi Oulun, Pohjanmaan, Pohjois-Savon eikä Varsinais-Suomen käräjäoikeuksissa.
Oikeus ryhmäkanteen vireillepanoon on yksinomaan kuluttaja-asiamiehellä. Ryhmäkannelaki on tullut voimaan vuonna 2007, mutta tätä kirjoitettaessa käräjäoikeuksissa ei ole käsitelty yhtään ryhmäkanneasiaa. Oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa (kohta 28) ehdotetun ryhmäkannelain soveltamisalan tai ryhmäkannejärjestelmän muuttamisen ei ole arvioitu olevan esteenä käräjäoikeuksien toimivallan muuttamiselle. Asian valmistelua ei ole toistaiseksi aloitettu.
3.3.8
Yrityksen saneerausta ja ulosottovalituksia koskevat asiat
Esityksessä ehdotetaan, että yrityssaneerausasioiden ja ulosottovalitusasioiden käsittely keskitettäisiin nykyisten 14 käräjäoikeuden sijaan yhdeksään käräjäoikeuteen. Molemmat asiaryhmät vaativat erityisosaamista, jonka saavuttaminen edellyttää, että henkilöstö voi erikoistua näiden asioiden käsittelyyn. Keskittäminen edistää tällaisen erityisosaamisen syntymistä ja kehittämistä. Asiaryhmät käsitellään pääosin kirjallisessa menettelyssä, joten välimatkojen pitenemisestä aiheutuva lisärasitus olisi vähäinen verkoston tiivistämisestä saataviin hyötyihin nähden. Etäyhteyksien käytöllä voidaan vähentää välimatkojen pitenemisestä aiheutuvaa haittaa. Toimivaltaperusteiden selkeyden vuoksi näitä asioita käsittelevien käräjäoikeuksien olisi perusteltua olla pääosin samoja.
Ulosottovalitusasioiden osalta on otettava huomioon ulosottolaitoksen erikoisperintäyksikköjen sijainti. Vaikeasti selvitettävissä ulosottoasioissa käytettävä erikoisperintä, jolla pyritään myös torjumaan harmaata taloutta, lisää ulosottovalitusten todennäköisyyttä. Ulosoton erikoisperintää hoidetaan erikoisperintäalueiden keskuspaikoista, joita tällä hetkellä ovat Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio, Vaasa ja Oulu. Ulosottolaitoksessa on vireillä rakenneuudistus, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2019. Muutosta ulosottoviraston päätökseen haetaan siltä käräjäoikeudelta, jonka tuomiopiirissä täytäntöönpanotoimi on suoritettu. Näin ollen ulosottolaitoksen rakenneuudistus ei vaikuta siihen, miten ulosottovalitusasiat ohjautuvat käräjäoikeuksiin. Toisaalta tiettyjen ulosottoasiaryhmien käsittelyn keskittämisestä joillekin ulosoton toimipisteille saattaa johtua, että näistä asiaryhmistä tehdyt valitukset kasautuvat ja ohjautuvat tämän toimen suorittamispaikan mukaisesti tietylle käräjäoikeudelle.
Edellä todettu huomioon ottaen esityksessä ehdotetaan, että ulosottovalitusasioita käsittelisivät ne käräjäoikeudet, joiden alueella on ulosottoviraston päätoimipaikka ja erikoisperintäyksikön keskuspaikka (Helsingin, Oulun, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet). Lisäksi asiamäärät huomioon ottaen perusteltua olisi, että näitä asioita käsiteltäisiin jatkossakin Länsi-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen käräjäoikeuksissa. Tämän lisäksi toimivaltainen olisi Ahvenanmaan käräjäoikeus. Yrityssaneerausasiat ehdotetaan keskitettäväksi näihin samoihin käräjäoikeuksiin. Asian valmistelussa on aiemmin ehdotettu, että Itä-Suomen hovioikeuspiirin ulosottovalitusasiat keskitettäisiin Pohjois-Savon käräjäoikeuteen ja yrityssaneerausasiat Etelä-Karjalan käräjäoikeuteen. Tätä on pidetty perusteltuna asiamäärien tasaamiseksi. Itä-Suomen hovioikeuspiirin laajuus ja erityisesti asiamäärät puoltavat kuitenkin, että molemmat asiaryhmät keskitetään kahteen käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuksien koko ja asian käsittelyyn tarvittavat resurssit puoltavat sitä, että asiaryhmät keskitettäisiin Pohjois-Savon ja Päijät-Hämeen käräjäoikeuksiin. Keskittäminen näihin käräjäoikeuksiin on perusteltua, koska niissä käsitellään jo nykyisin hovioikeuspiirin käräjäoikeuksista määrällisesti eniten ulosottovalitus- ja yrityssaneerausasioita.
Näitä asiaryhmiä ei siten käsiteltäisi enää Etelä-Karjalan, Keski-Suomen, Lapin eikä Satakunnan käräjäoikeuksissa. Yrityssaneerausasioita ei käsiteltäisi myöskään Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa. Ulosottovalitusasioita ei käsiteltäisi myöskään yhdistetyssä Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa (nykyisin toimivaltainen on Vantaan käräjäoikeus).
Tuomiopiirit määriteltäisiin käräjäoikeuksittain siten, että yhdessä hovioikeuspiirissä olisi yksi tai useampi ulosottovalitus- ja yrityssaneerausasioissa toimivaltainen käräjäoikeus. Koska ulosottopiirit noudattavat nykyisin pitkälti maakuntajakoa, ei käräjäoikeuksien tuomiopiirin määrittelyperusteen muuttuminen ulosottoviraston alueesta maakuntajakopohjaiseen käräjäoikeuden tuomiopiirijakoon aiheuttaisi muutosta nykytilaan.
3.3.9
Sotilasoikeudenkäyntiasiat
Sotilasoikeudenkäyntiasioissa toimivaltainen on pääsääntöisesti se käräjäoikeus, joka sijaitsee lähinnä varusmiehen palveluspaikan joukko-osastoa. Esityksessä ehdotetaan, että sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevien käräjäoikeuksien määrää vähennetään nykyisestä 15 käräjäoikeudesta kahdeksaan. Näitä olisivat Helsingin, Kainuun, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Uudenmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet. Sotilasoikeudenkäyntiasioita ei siten enää käsiteltäisi Etelä-Karjalan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon eikä Päijät-Hämeen käräjäoikeuksissa.
Sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevien käräjäoikeuksien määrän vähentäminen on perusteltua ottaen huomioon Suomen puolustusvoimissa vuosina 2012—2015 toteutettu puolustusvoimauudistus, jossa joukko-osastojen määrä on vähentynyt. Näin ollen asiat tulisi keskittää käräjäoikeuksiin, jota sijaitsevat niiden joukko-osastojen läheisyydessä, joista voidaan varusmiesmäärät huomioon ottaen olettaa saapuvan määrällisesti eniten asioita. Sotilasoikeudenkäyntiasioiden kokonaismäärä (vuonna 2014 yhteensä 286 asiaa ja vuonna 2015 yhteensä 202 asiaa) huomioon ottaen toimivaltaisia käräjäoikeuksia ei tarvitse olla kahdeksaa enempää.
Varusmiesmäärältään suurimpia joukko-osastoja ovat Porin Prikaati Säkylässä (noin 4000 varusmiestä/vuosi), Kainuun Prikaati Kajaanissa (3800), Karjalan Prikaati Kouvolassa (3600) ja Jääkäriprikaati Sodankylässä (2600). Tämän lisäksi Kaartin Jääkärirykmentissä Helsingissä ja Panssariprikaatissa Hämeenlinnassa on kummassakin noin 2000 varusmiestä vuosittain. Muiden yksiköiden varusmiesmäärät ovat huomattavasti pienempiä. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden toimivallan säilyttämistä puoltaa merivoimien toimintaan ja sotilasmerenkulkuun liittyvien rikosasioiden käsittelyssä vaadittava asiantuntemus.
Keski-Suomen käräjäoikeus käsittelee nykyisin Jyväskylässä sijaitsevista Ilmavoimien Esikunnasta ja ilmasotakoulusta tulevat asiat. Asiamäärä (noin 10 asiaa vuodessa) on niin pieni, että kahden sotilasjäsenen, tuomarin ja syyttäjän kokoontuminen yksinkertaisten asioiden käsittelyä varten ei ole perusteltua. Koska asiat käsitellään yleensä niin sanotussa poissaolokäsittelyssä tai kirjallisessa menettelyssä, välimatkalla (noin 190 km) toiseen lähimpään toimivaltaiseen eli Hämeenlinnassa sijaitsevaan Kanta-Hämeen käräjäoikeuteen ei tosiasiassa ole suurta merkitystä. Näin ollen perusteltua on, että Keski-Suomen käräjäoikeuden toimivalta näissä asioissa lakkaa.
Helsinki ja pääkaupunkiseutu muodostavat yhden merkittävimmistä puolustettavista kohteista, mikä edellyttää, että sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevien käräjäoikeuksien kapasiteetista tulee huolehtia myös poikkeusoloissa. Tästä syystä Helsingin käräjäoikeus on perusteltua säilyttää toimivaltaisena, vaikka siellä käsiteltävien asioiden määrä on normaalioloissa varsin vähäinen. Lisäksi Helsingin käräjäoikeus on ainoa toimivaltainen käräjäoikeus käsittelemään kriisinhallintatehtävissä toimivien henkilöiden rikosasioita (Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta 29 §).
3.3.10
Kielellisten oikeuksien toteutuminen
3.3.11
Ruotsin kieli
Ehdotusten myötä kaksikielisten käräjäoikeuksien määrä vähenisi nykyisestä kahdeksasta viiteen, kun Espoon ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudet, Itä-Uudenmaan ja Vantaan käräjäoikeudet sekä Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet yhdistettäisiin.
Pohjanmaan käräjäoikeus muuttuisi enemmistökieleltään suomenkieliseksi. Sen työkieli muuttuisi ruotsista suomeksi. Asioiden käsittelykieli määräytyisi kuitenkin kielilain 3 luvun perusteella siten, että rikosasiassa käytettäisiin pääsääntöisesti vastaajan kieltä ja riita-asiassa jommankumman asianosaisen kieltä. Uuden Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiopiirin väestön ruotsinkielisten osuus olisi 39 %, kun se nykyisin on noin 50 %. Ruotsinkielisten ratkaisujen osuus laskisi 14 %:sta 10 %:iin.
Pohjanmaan käräjäoikeudessa on nykyisin kolme ruotsinkielellä tuomioistuinharjoittelua suorittavaa käräjänotaaria. Käräjäoikeuden työkielen vaihtuminen ruotsista suomeksi merkitsisi myös ruotsinkielisten käräjänotaareiden määrän vähentymistä. Jatkossa ruotsinkielisiä notaareita olisi nykyisten viiden sijaan vain kaksi (Ahvenanmaalla). Ruotsinkielisen tuomioistuinharjoittelun jatkuvuudesta on huolehdittava, jotta tuomioistuinlaitokseen saadaan rekrytoitua päteviä ja kielitaitoisia tuomareita tulevaisuudessakin.
Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiopiirin ruotsinkielisen väestön oikeudet kyetään jatkossakin turvaamaan niin, että sinne sijoitetaan riittävä määrä kielituomarin virkoja. Niihin edellytettäisiin ruotsin kielen erinomaista taitoa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että nykyisten suomenkielisten kielituomareiden sijaan Pohjanmaan käräjäoikeudessa olisi ruotsinkielisiä kielituomareita. Ruotsinkielisten asioiden ja tuomiopiirin ruotsinkielisen väestön määrä huomioon ottaen kielituomareita tulisi olla 8. Näistä osa voisi olla sijoitettuna Kokkolan kansliaan. Tämä olisi riittävä määrä muodostamaan myös vahvennettuja ruotsinkielisiä asioita käsitteleviä kokoonpanoja. Väestöpohjasta johtuen on varmistuttava siitä, että myös käräjäoikeuden muuhun henkilöstöön kuuluu riittävä määrä sekä suomen että ruotsin kielen taitoisia henkilöitä. Tämä ei ole Pohjanmaan alueella tähän mennessä ollut ongelma. Edellä jo todetulla tavalla jatkossa olisi huolehdittava myös siitä, että Pohjanmaan käräjäoikeuteen rekrytoidaan riittävästi kielitaitoisia käräjänotaareita. Tähän tulisikin kiinnittää erityistä huomiota tuomarinkoulutuslautakunnassa, jonka tehtävästi tuomioistuinharjoittelijoiden valinta ja nimittäminen on siirtynyt vuoden 2017 alusta lukien.
Uudistus vaikuttaisi myös Uudenmaan käräjäoikeuksien tuomiopiirien ruotsinkielisen väestön osuuteen. Uuden Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiopiirin väestöstä noin 14 % olisi ruotsinkielisiä, kun nykyisen Länsi-Uudenmaan alueella heitä on nyt 21 % ja Espoon käräjäoikeuden alueella 9 %. Vastaavasti uuden Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiopiirissä ruotsinkielisten osuus olisi vain noin 7 %, kun nykyisin se on 30 % ja Vantaan käräjäoikeuden alueella 3 %. Ruotsinkielisten ratkaisujen määrä laskisi molemmissa käräjäoikeuksissa 5—6 %:iin.
Kielellisten oikeuksien toteuttaminen ei ole ongelma tuomareiden osalta, koska nykyiset kielituomarit sijoitettaisiin käräjäoikeuksiin ehdotettujen yhdistämisten mukaisesti. Kielituomarin virkojen lukumäärää ei ole tarpeellista muuttaa. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa kielituomareita tulisi siten olla viisi ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa kolme.
Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että käräjäoikeuksissa olisi riittävä määrä sekä suomen että ruotsinkielentaitoista henkilöstöä. Yhdistyvien käräjäoikeuksien arvioiden mukaan uudessa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa tulisi olla asiakaspalvelutehtävissä ainakin neljä ja käräjäsihteerin tehtävissä 7—10 ruotsinkielentaitoista henkilöä riippuen summaaristen asioiden keskittämistä koskevasta ratkaisusta. Vastaavasti uudessa Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa tulisi olla asiakaspalvelutehtävissä ainakin neljä ja käräjäsihteerin tehtävissä 7—8 (summaaristen asioiden käsittelijät mukaan lukien) ruotsinkielentaitoista henkilöä. Tämän lisäksi molemmissa käräjäoikeuksissa tulisi olla riittävästi ruotsinkielentaitoisia haastemiehiä ja hallintohenkilöstöä. Edellä toteuttamisvaihtoehtoja koskevassa kohdassa todetulla tavalla suuremmissa käräjäoikeuksissa on paremmat mahdollisuudet toteuttaa kielellisiä oikeuksia esimerkiksi muodostamalla vahvennettuja kokoonpanoja tai kieliosasto ruotsinkielisten asioiden käsittelyä varten. Niissä kyetään myös panostamaan henkilöstön kielikoulutukseen sekä tarjoamaan monipuolisia mahdollisuuksia myös oikeustradenomikoulutukseen ja tuomioistuinharjoitteluun osallistuville. Myös oikeustradenomien ja käräjänotaareiden rekrytoinnissa voitaisiin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kielitaitoon. Koska suuremmat yksiköt ovat työpaikkoina yleensä myös houkuttelevampia, ei kielitaitoisen henkilöstön rekrytointi muodostune ongelmaksi. Tätä tukee myös Uudenmaan väestörakenne.
Muiden kaksikielisten eli Helsingin ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuksien kielituomareiden lukumääriin ei uudistuksella puututtaisi.
3.3.12
Saamen kieli
Voimassa olevan tuomiopiirijaotuksen mukaan saamelaisten kotiseutualue kuuluu kokonaisuudessaan Lapin käräjäoikeuden tuomiopiiriin. Lapin käräjäoikeudessa on siten sovellettava saamen kielilakia.
Ehdotuksen mukaan Lapin käräjäoikeuden tuomiopiiri laajenisi, kun Kemi-Tornion käräjäoikeus yhdistettäisiin siihen. Lapin käräjäoikeuden toimipaikkaverkko muuttuisi tuomiopiirin pohjoisosassa siten, että Sodankylän kanslia ja Kemijärven istuntopaikka lakkautettaisiin. Sodankylään jäisi kuitenkin istuntopaikka. Saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevat istuntopaikat (Inari ja Utsjoki) säilytettäisiin. Ehdotukset eivät heikennä saamelaisten kielellisiä oikeuksia.
Saamen kielilakia sovelletaan lisäksi niissä erityisasiaryhmissä, jotka on keskitetty käsiteltäväksi vain osaan käräjäoikeuksia. Lapin käräjäoikeus säilyisi toimivaltaisena maaoikeus- ja sotilasoikeudenkäyntiasioissa. Sen sijaan Lapin käräjäoikeuden tuomiopiirin alueelta tulevat ulosotto- ja yrityssaneerausasiat on ehdotettu keskitettäväksi Oulun käräjäoikeuteen. Vastaava tilanne on nykyisin myös merioikeus- ja ryhmäkanneasioiden osalta. Tilanne ei näiden osalta muutu sillä, että asiat keskitettäisiin Helsingin käräjäoikeuteen. Saamenkielisten oikeudet kyetään keskittämisestä huolimatta turvaamaan riittävällä tavalla ottaen huomioon asiamäärien ja asiointitilanteiden vähäisyys.
3.3.13
Hovioikeuksien tuomiopiirit
Uudistuksessa yhdistettävistä käräjäoikeuksista Espoon käräjäoikeus kuuluu Helsingin hovioikeuspiiriin ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus Turun hovioikeuspiiriin. Yhdistäminen tapahtuu siis yli hovioikeuspiirirajojen, mistä syystä tuomipiirijakoa on tarkistettava myös tältä osin. Ehdotusten mukaan uuden Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden hallinnollinen kanslia sijaitsisi Espoossa, minkä lisäksi sillä olisi istuntopaikka Raaseporissa. Hallinnollisen kanslian sijainti huomioon ottaen ehdotetaan, että uusi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus kuuluisi Helsingin hovioikeuspiiriin.