2.1.1  Valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirit

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien tehtävänä on oikeusavun, yleisen edunvalvonnan sekä talous- ja velkaneuvonnan järjestäminen. Oikeusavun ja yleisen edunvalvonnan palvelujen järjestämisestä säädetään laissa valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä (477/2016). Talous- ja velkaneuvonnasta ja sen järjestämisestä säädetään laissa talous- ja velkaneuvonnasta (813/2017). Talous- ja velkaneuvonta tuli oikeusaputoimistojen tehtäväksi vuoden 2019 alusta lukien. 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirejä on kuusi. Jokaisessa piirissä on asiakaspalvelua varten 3-4 oikeusaputoimistoa ja 3-4 edunvalvontatoimistoa. Lisäksi jokaisessa piirissä on hallinnollinen yksikkö, jonka tehtävänä on toimistojen tuki- ja hallintopalvelujen järjestäminen. Piireissä on yhteensä 22 oikeusaputoimistoa ja 22 edunvalvontatoimistoa. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnassa on yhdistetty oikeusapu- ja edunvalvontatoimisto.  

Oikeusaputoimistoissa annetaan oikeusapulaissa (257/2002) tarkoitettuja julkisen oikeusavun palveluja sekä talous- ja velkaneuvonnan palveluja. Oikeusaputoimistoilla ei ole alueellisia toimivaltarajoituksia vaan oikeusavun ja talous- ja velkaneuvonnan palveluja voi saada riippumatta asiakkaan kotipaikkakunnasta. Edunvalvontatoimistot tuottavat yleisen edunvalvojan palveluja sen alueella asuville tuomioistuimen tai holhousviranomaisen määräämille päämiehille holhoustoimilain (442/1999) mukaisesti.  

Oikeusaputoimistoilla ja edunvalvontatoimistoilla on toimipaikkoja noin 160 paikkakunnalla, joista noin 40 %:iin on sijoitettu henkilökuntaa. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien tuki- ja hallintoyksiköt toimivat eri puolilla maata samoilla paikkakunnilla kuin oikeusapu- ja edunvalvontatoimistot. Muutamissa piireissä hallinnolliset yksiköt toimivat monipaikkaisesti.  

Oikeusapupiireistä, toimistojen toimipaikoista ja edunvalvonta-alueista säädetään oikeusministeriön asetuksessa oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä, oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen toimipaikoista sekä kunnista, joiden edunvalvontapalveluista oikeusapu- ja edunvalvontapiiri vastaa (608/2016). Yleisen edunvalvonnan palvelujen osalta asetuksessa on säädetty, minkä kuntien edunvalvontapalveluista kukin piiri vastaa. Piirin työjärjestyksessä määrätään, minkä kuntien asukkaille edunvalvontatoimistot tuottavat palveluja. Valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain mukaan piirit voivat hankkia palveluja myös ostopalveluina. Ostopalveluina järjestetään edunvalvonnan palveluja noin 10 %:lle päämiehistä.  

Oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen sekä piirien lainsäädännöllistä kehitystä on kuvattu tarkemmin selvityshenkilö Jokisen selvityksessä (Oikeusapu- ja edunvalvontavirasto – selvitys perustamisesta. Oikeusministeriö. Selvityksiä ja ohjeita 2020:19, s. 12-19). 

Valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirit ovat tulosohjattuja virastoja, jotka eivät muodosta omia kirjanpitoyksiköitään, vaan kuuluvat oikeusministeriön kirjanpitoyksikköön (KPY 150).  

Kaakkois-Suomen ja Lounais-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirit hoitavat lisäksi eräitä kuluttajariitalautakunnan palvelussuhdeasioita. 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä vuosittain käsiteltävien asioiden määriä on kuvattu taulukossa 1. Tiedot perustuvat oikeusministeriön kirjanpitoyksikön vuoden 2022 tilinpäätökseen. Oikeusapuasioita on käsitelty vuosina 2020-2022 vuosittain noin 42 000-48 000. Talous- ja velkaneuvonnassa on käsitelty vuosittain 22 000 – 23 000 asiaa. Edunvalvonnan päämiehiä on ollut noin 43 000 – 44 000 vuodessa (vuoden lopun tilanne).  

Taulukko 1. 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien henkilöstömääriä vuosina 2020-2022 on kuvattu taulukossa 2. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien henkilöstöresurssit ovat vuonna 2022 olleet 1170 henkilötyövuotta. Siitä edunvalvonnan tehtäviin on kohdistunut noin 591, oikeusavun 386 ja talous- ja velkaneuvonnan tehtäviin 193 henkilötyövuotta. 

Taulukko 2. 

2.1.2  Oikeusministeriö

Perustuslain 68 §:n nojalla kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja valtioneuvoston ohjesäännössä (262/2003). Jokaisen ministeriön tehtäviin kuuluvat esimerkiksi oman toimialansa toiminta- ja taloussuunnittelu-, tulosohjaus-, lainvalmistelu- ja kansainväliset asiat. Oikeusministeriön tehtävistä ja toimialaan kuuluvista virastoista säädetään oikeusministeriöstä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (543/2003). Sen mukaan oikeusministeriön tehtävänä on muun muassa oikeusapu, talous- ja velkaneuvonta sekä yleinen edunvalvonta. Oikeusministeriön tehtäväksi on valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetussa laissa sekä talous- ja velkaneuvonnasta annetussa laissa säädetty palveluiden järjestämisen yleinen ohjaus ja valvonta.  

Oikeusministeriö vastaa lisäksi oikeusapu- ja edunvalvontapiirien keskushallintoviranomaisen tehtävistä. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirit kuuluvat oikeusministeriön kirjanpitoyksikköön ja oikeusministeriö vastaa tästä syystä oikeusapu- ja edunvalvontapiirien eräistä maksuliikkeeseen liittyvistä tehtävistä, kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä sekä talousarviolain mukaisen toimintakertomuksen laatimisesta. Valtion talousarviosta annetun lain (423/1988) mukaan kirjanpitoyksiköitä ovat tasavallan presidentin kanslia ja ministeriöt sekä toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena virastot, laitokset ja muut toimielimet. Kirjanpitoyksikön muodostamisesta määrää valtiovarainministeriö asianomaista ministeriötä kuultuaan 

Virkojen perustamista, siirtämistä, lakkauttamista ja muuttamista koskevasta toimivallasta säädetään valtion virkamiesasetuksessa (971/1994). Sen mukaan virkajärjestelyistä viraston sisällä päättää kyseinen virasto. Pääsäännöstä on virkamiesasetuksessa säädetty kuitenkin useita poikkeuksia. Asetuksen 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan virkajärjestelyistä muun muassa oikeusapu- ja edunvalvontapiirien osalta päättää oikeusministeriö. 

Oikeusministeriö toimii oikeusministeriön hallinnonalalla valtion virkaehtosopimuslain (664/1970) 3 §:n 3 momentin 2 kohdan nojalla oikeusapu- ja edunvalvontapiirien osalta valtiovarainministeriön määräämänä neuvotteluviranomaisena. Tehtävään sisältyy palkkausjärjestelmästä sopiminen ja neuvotteleminen sopimuksen soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Oikeusministeriö neuvottelee myös oikeusapu- ja edunvalvontapiirien luottamusmiessopimuksen. Neuvotteluviranomaisen määrää virkaehtosopimuslain nojalla valtiovarainministeriö.  

Palkkaustoimivalta eli toimivalta vahvistaa virkamiesten tehtäväkohtaiset ja henkilökohtaiset palkanosat, myöntää palkanlisät sekä päättää luontoiseduista kuuluu virkaehtosopimuslain mukaan virastolle tai laitokselle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että toimivalta kuuluu muulle viranomaiselle. Sen nojalla voimassa olevassa virkaehtosopimusasetuksessa (1203/1987) säädetään, että muun muassa oikeusapu- ja edunvalvontapiirien osalta palkkauksesta päättää oikeusministeriö.  

Oikeusministeriö vastaa oikeusapu- ja edunvalvontapiirien toimitila-asioista. Vakiintuneena käytäntönä oikeusministeriön hallinnonalalla on ollut, että niiden virastojen osalta, joilla ei ole keskusvirastoa, oikeusministeriö päättää kaikista toimitilahankkeista ja allekirjoittaa niiden vuokrasopimukset. Kuitenkin vähintään 400 000 euron hankkeissa ja vuotuisissa vuokrasopimuksissa oikeusministeriöllä on oikeusministeriön työjärjestyksen mukaan toimivalta myös niiden virastojen osalta, joilla on oma keskushallinto. 

Oikeusministeriö vastaa oikeusavun, yleisen edunvalvonnan sekä talous- ja velkaneuvonnan kehittämisestä, koordinaatiotehtävistä ja ohjaamisesta. Näitä tehtäviä ovat muun muassa koulutuksen suunnittelu ja järjestäminen, tietojärjestelmien kehittäminen ja ylläpito sekä viestintä, johon sisältyy verkkosivujen ja Intran kehittäminen ja ylläpito. Lisäksi ministeriö huolehtii piirien arkistoinnin ja hankintojen kehittämisestä sekä yleisen edunvalvonnan ostopalvelujen koordinoinnista, raportoinnin kehittämisestä ja sisäisestä tarkastuksesta.  

Osa oikeusapu- ja edunvalvontapiirien palveluista tuotetaan keskitetysti ja oikeusministeriö huolehtii niihin liittyvien sopimusten tekemisestä. Valtion talous- ja henkilöstöhallintoasioihin kuuluvat tehtävät tuotetaan Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksessa (Palkeet), oikeusapu- ja edunvalvontapiirien tietojärjestelmiin liittyvät palvelut tuotetaan Oikeusrekisterikeskuksessa. Oikeusrekisterikeskus vastaa myös Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorin kanssa tehtävästä perustietotekniikkapalveluita koskevasta sopimuksesta. Suurin osa toimitiloista on vuokrattu Senaatti-kiinteistöiltä.  

Oikeusministeriön sisällä suurin osa oikeusapu- ja edunvalvontapiireihin liittyvistä tehtävistä hoidetaan yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osaston oikeusturvapalvelut-yksikössä. Osa talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävistä hoidetaan hallinto- ja ohjausosastolla. Viestintään ja raportointiin liittyviä tehtäviä hoidetaan osaksi myös ministeriön esikunnassa.  

Lisäksi oikeusministeriön tehtävänä on vuoden 2022 alusta lukien ollut talousosaamisen kehittäminen ja yhteistyön koordinoiminen. Tehtävä perustuu Suomen Pankin laatimaan ehdotukseen kansallisesta talousosaamisen strategiasta. Tehtävään sisältyy muun muassa avustusten jakamista kolmannen sektorin toimijoille talousosaamisen tehostamiseksi ja siihen liittyvään tutkimustyöhön.  

Oikeusministeriön yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osaston oikeusturvapalvelut-yksikön tehtäviin kuuluvat myös kuluttajariitalautakunnan ja Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan tulosohjaukseen liittyvät tehtävät sekä eräät yleistä asianajajayhdistystä (Suomen Asianajajaliitto) koskevat asiat. 

4.2.1  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esityksessä on kysymys palvelujen hallinnon ja tukipalvelujen uudelleen järjestelyistä. Asiakaspalvelua tuottavien toimistojen tehtäviin ei esitetä muutoksia.  

Uuden viraston perustaminen selkiyttää valtion hallintoa. Se luo paremmat edellytykset järjestää laadukkaita ja yhdenmukaisempia palveluja koko maassa, kun toimistojen ohjaaminen ja kehittäminen tapahtuu kuuden oikeusapu- ja edunvalvontapiirin ja oikeusministeriön sijasta yhdestä virastosta. 

Viraston tehtävänä on järjestää palveluja taloudellisesti tai muulla tavoin heikommassa asemassa olevalle väestölle. Hallintotehtävien kokoamisella yhdeksi kokonaisuudeksi on mahdollista huolehtia esimerkiksi monipuolisemmasta viestinnästä kansalaisille. Tämä tarve korostuu erityisesti talous- ja velkaneuvonnan asiakkaiden palveluissa sekä talousosaamisen kehittämisessä. 

4.2.2  Taloudelliset vaikutukset

Esitys liittyy valtion vuoden 2024 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.  

Esityksen taloudelliset vaikutukset kohdistuvat oikeusavun, talous- ja velkaneuvonnan sekä edunvalvonnan osalta niiden keskushallintoon. Oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen osalta esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia.  

Oikeuspalveluviraston keskushallintoon on arvioitu tarvittavan yhteensä 62 henkilötyövuoden työpanos. Siitä noin 34 henkilötyövuotta vastaava resurssi katetaan oikeusapu- ja edunvalvontapiirien tuki- ja hallintopalveluihin kohdistuvalla määrärahalla, joka on vuonna 2022 noin 2 600 000 euroa ja joka sisältyy momenttiin 25.15.01 Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien toimintamenot. Oikeusministeriön toimintamenomomentilta 25.01.01 siirretään keskushallinnon tehtäviin sitoutunut määräraha, jonka arvioidaan olevan noin 1 463 000 euroa. Se vastaa noin 14 henkilötyövuoden henkilöstökustannuksia ja sisältää lisäksi oikeus- ja edunvalvontapiirien koulutukseen käytettävän määrärahan.  

Viraston perustaminen edellyttää lisäksi 14 uuden henkilötyövuoden resurssilisäystä. Palkka-ja muista henkilöstö-, tietojärjestelmä- ja toimitilakustannuksista aiheutuu noin 1 583 000 euron menot, jotka kohdistuvat momenttiin 25.15.01 Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien toimintamenot 

Lisähenkilöstön tarve johtuu kirjanpitoyksikköön liittyvistä tehtävistä ja lakisääteisistä hallintotehtävistä, joiden hoitamiseen ei ole riittävää henkilöresurssia tai osaamista oikeusministeriössä eikä piirien hallinnossa. Näitä ovat muun muassa tiedonhallintaan, tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvät tehtävät sekä ICT-asiantuntemukseen, data-analytiikkaan, raportointiin, viestintään, hankintoihin ja riskienhallintaan liittyvät tehtävät. Uusien tehtävien virkanimikkeinä olisivat muun muassa toimialajohtaja, järjestelmäasiantuntija ja toimialan erityisasiantuntija, tietohallinnon asiantuntija, data-analyytikko, tietosuojavastaava, taloushallinnon ja henkilöstöhallinnon asiantuntija, hankintojen erityisasiantuntija, toimitila-asiantuntija, sisäinen tarkastuksen ja riskien hallinnan asiantuntijat sekä viestinnän asiantuntijat.  

Vuodelle 2025 virastolle arvioidaan aiheutuvan kertaluontoisia kustannuksia noin 131 000 euroa, jotka johtuvat kertaluontoisista muuttoon ja kalustamiseen liittyvistä sekä viestinnän kustannuksista.  

Lisäksi vuonna 2024 arvioidaan aiheutuvan kertaluontoisia kustannuksia noin 885 000 euroa viraston perustamiseen liittyvien valmistelutoimenpiteiden vuoksi. Ne koostuvat Palkeiden hankekustannuksista (415 000 euroa), tietojärjestelmämuutoksista (Oikeusrekisterikeskus 60 000 euroa, Valtori 68 250 euroa ja viestinnän ICT- kustannukset 75 000 euroa), muutosvalmennuksesta (50 000 euroa) ja henkilöstökustannuksista (198 000 euroa). Menot kohdistuvat momenttiin 25.15.01 Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien toimintamenot. 

Oikeusministeriölle aiheutuu vuodesta 2025 lukien pysyvä 250 000 euron menolisäys. Lisätarve johtuu ministeriön Palkeille maksaman osuuden kasvusta, koska oikeusapu- ja edunvalvontapiirit jäävät pois oikeusministeriön kirjanpitoyksiköstä ja oikeusministeriölle jää maksettavaksi suurempi osuus ministeriön kirjanpitoyksikön kustannuksista. Menot kohdistuvat toimintamenomomenttiin 25.01.01 Oikeusministeriö. 

Digi- ja väestötietovirasto on arvioinut, että sille aiheutuu vuonna 2024 noin 110 000 euron kertaluontoiset kustannukset, jotka johtuvat yleisen edunvalvonnan määräämistä koskevien muutosten aiheuttamasta tietojärjestelmätyöstä. Menot kohdistuvat momenttiin 28.30.03 Digi- ja väestötietoviraston toimintamenot 

Kokonaisuutena uuden viraston perustamisen arvioidaan lisäävän valtion vuotuisia menoja vuodesta 2025 alkaen yhteensä 1 833 000 euroa, josta virastoon kohdistuu 1 583 000 euroa ja oikeusministeriöön 250 000 euroa. Vuodelle 2024 arvioidaan aiheutuvan kertaluontoisena menona noin 885 000 euroa oikeusministeriön hallinnonalalle ja 110 000 euroa valtiovarainministeriön hallinnonalalle. Vuodelle 2025 kohdistuu kertaluontoisia menoja 131 000 euroa. 

Esityksessä valtion talousarvioksi vuodelle 2024 ehdotetaan momentin 25.15.01 päätösosaan lisättäväksi, että momentin määrärahaa saa käyttää myös Oikeuspalveluviraston perustamisen valmistelumenoihin. 

Kustannukset katetaan julkisen talouden suunnitelman ja valtion talousarvion mukaisten määrärahojen puitteissa.  

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia yrityksiin tai yksityishenkilöihin. 

4.2.3  Vaikutukset kansalaisten asemaan

Muutoksen arvioidaan parantavan asiakkaiden saamia palveluja pääasiassa välillisesti ja pitkällä aikavälillä. Esityksen vaikutukset asiakkaisiin ovat välillisiä, koska esityksessä ei ehdoteta muutoksia oikeusaputoimistojen tai edunvalvontatoimistojen laissa säädettyihin tehtäviin. Oikeusavun, yleisen edunvalvonnan ja talous- ja velkaneuvonnan asiakkaat asioisivat edelleen oikeusaputoimistoissa, edunvalvontatoimistoissa ja Ahvenanmaalla oikeusapu- ja edunvalvontatoimistossa. Myöskään palvelukanaviin kuten puhelinpalveluun, sähköiseen asiointiin tai chat-palveluun ei tulisi esityksen johdosta välittömiä muutoksia. Muutoksella ei olisi vaikutusta oikeusapua, yleistä edunvalvontaa ja talous- ja velkaneuvontaa hoitavaan henkilöstöön, mistä syystä asiakkuudet jatkuisivat saman henkilökunnan kanssa. 

Hallinnon tehtävien kokoaminen yhdeksi kokonaisuudeksi parantaisi mahdollisuuksia huolehtia muun muassa viestinnästä aiempaa vuorovaikutteisemmin ja selkeämmin. Esimerkiksi viestintä some-kanavissa on helpompi järjestää. Monipuolisempi viestintä parantaisi kansalaisten mahdollisuuksia löytää heidän tarvitsemaansa tietoa ja saada palveluja. Tämä korostuu erityisesti talous- ja velkaneuvonnassa ja talousosaamisen kehittämistehtävässä sekä oikeusavussa. 

Talous- ja velkaneuvonnassa käsiteltiin vuonna 2022 noin 23 000 asiaa ja oikeusavussa noin 42 000 asiaa. Muutoksen vaikutusta asiakasmääriin on vaikea arvioida. Paremman viestinnän johdosta kansalaisten tietoisuus palvelun saatavuudesta saattaa lisätä asiakasmääriä erityisesti talous- ja velkaneuvonnassa. Sen sijaan edunvalvonnan asiakasmäärään muutoksella ei arvioida olevan vaikutusta, koska asiakkuus syntyy edunvalvonnan tarpeen perusteella ja tuomioistuimen tai holhousviranomaisen määräyksellä. Yleisessä edunvalvonnassa oli vuoden 2022 lopussa noin 40 000 päämiestä.  

Hallinnon yhtenäistämisen arvioidaan toiminnan kehittyessä yhdenmukaistavan asiakkaiden saamaa palvelua eri puolilla maata. Tällä puolestaan voidaan arvioida olevan välillisesti myönteistä vaikutusta asiakkaiden yhdenvertaisuuteen koko maassa. Palvelujen kehittämistyössä on havaittu, että käytännöt esimerkiksi asiakkaaksituloprosessissa vaihtelevat. Niiden yhtenäistämiseen ja parhaiden käytäntöjen käytäntöön viemiseen on paremmat mahdollisuudet, jos toimistoja ohjaa yksi taho kuuden piirin sijasta.  

Sisäisen valvonnan ja tarkastuksen arvioidaan tehostuvan yhdessä virastossa. Sen arvioidaan vaikuttavan laadun parantamiseen erityisesti yleisessä edunvalvonnassa, jossa hoidettavana oleva asiakkaiden omaisuus on merkittävä.  

Kansalaisten oikeuteen tehdä kanteluja toiminnasta ei esitetä säännösmuutoksia. Oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen ja siten myös muun muassa julkisten oikeusavustajien itsenäinen asema säilyy näiltä osin entisellään. Kansalaisten ja sidosryhmien asiointimahdollisuus hallinto- ja tukipalveluasioissa viraston kanssa kuitenkin yksinkertaistuisi, kun tehtävää hoitaa kuuden eri piirin sijasta yksi virasto. Tämä koskee esimerkiksi asiakkaiden mahdollisuutta tehdä hallintolaissa (434/2003) tarkoitettu kantelu viranomaisen toiminnasta.  

Oikeusavustajien valvonnasta on olemassa erityissäännöksiä valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetussa laissa. Esityksessä ehdotetaan, että säännökset otettaisiin sellaisenaan Oikeuspalveluvirastosta annettavaan lakiin. Säännöksen perusteella julkisia oikeusavustajia valvoo Asianajajaliiton yhteydessä toimiva valvontalautakunta sen osalta, ovatko he asianajotoimeksiantoa hoitaessaan noudattaneet hyvää asianajotapaa. Asia tulee vireille kansalaisen kantelun perusteella. 

Yleisiä edunvalvojia valvoo holhoustoimilain nojalla holhousviranomainen eli Digi- ja väestötietovirasto ja Ahvenanmaalla valtionvirasto. Holhousviranomainen valvoo, onko edunvalvoja hoitanut yksittäistä edunvalvojan tehtävän määräystä holhoustoimilain mukaisesti. Valvontakeinoina on esimerkiksi tilintekovelvollisuus ja lupamenettely päämiehen kannalta merkittävissä oikeustoimissa. Lisäksi jokaisella on mahdollisuus kannella holhousviranomaiselle, jos katsoo, että edunvalvoja ei ole hoitanut tehtäväänsä holhoustoimilain mukaisesti. Talous- ja velkaneuvonnalla ei ole valvontaa koskevaa erityissääntelyä, vaan toiminnasta voi kannella yleissäännösten perusteella.  

Niiltä osin kuin valvontalautakunnalla tai holhousviranomaisella ei ole toimivaltaa, voi oikeusapu- ja edunvalvontapiirin virkamiehen toiminnasta kannella hallintolain 8 a luvun mukaisesti ylemmälle viranomaiselle. Ylempi viranomainen voi käsitellä alaistaan viranomaista koskevan kantelun tai esimies alaistaan koskevan kantelun. Tarkoituksenmukaista voi olla, että johtava yleinen edunvalvoja ja johtava julkinen oikeusavustaja käsittelevät alaisiaan koskevan kantelun ja että johtavan julkisen oikeusavustajan ja johtavan yleisen edunvalvojan toimintaa koskeva kantelu käsitellään perustettavan viraston keskushallinnossa sen mukaan kuin pääjohtaja työjärjestyksessä määrää. Toimivalta käsitellä hallintokantelu on myös edellä esitettyä ylemmillä viranomaisilla. Kantelun toimiston virkamiehestä voi toimittaa siten myös esimerkiksi suoraan keskushallinnolle tai oikeusministeriölle. Tarvittaessa kantelu voidaan myös siirtää toiselle viranomaiselle. Pääjohtajaa koskevat kantelut tulisi kuitenkin käsitellä oikeusministeriössä. 

Eduskunnan hallintovaliokunta on hallintokantelua koskevaa hallituksen esitystä käsitellessään pitänyt tärkeänä, että myös hallintokantelun kohteena olevat tahot on määritelty laajasti siten, että kantelun kohteena voi olla myös niin sanottujen ulkoistettujen hallintotehtävien hoitaminen (HaVM 6/2014 vp). Näin ollen myös ostopalveluntuottajien toiminnasta voisi kannella virastolle.  

Oikeusapu- ja edunvalvontapiireihin kohdistuvat vahingonkorvausvaatimukset käsitellään Valtiokonttorissa valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain (978/2014) perusteella. Sama koskisi perustettavaa Oikeuspalveluvirastoa. Esityksessä ehdotetaan, että Oikeuspalveluvirastosta annettavaan lakiin otetaan asiaa koskeva informatiivinen pykälä. 

4.2.4  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Oikeusministeriö

Keskushallintoviranomaisen tehtävät, jotka on keskushallintoviraston puuttuessa hoidettu oikeusministeriössä, siirtyisivät oikeusministeriöltä Oikeuspalveluvirastolle. Oikeusministeriön tehtävistä poistuisivat siten oikeusapu- ja edunvalvontapiirejä koskevat kirjanpitoyksikön tehtävät, alle 400 000 euron toimitilahankinnat sekä virkajärjestelypäätöksiä eli virkojen perustamista, lakkauttamista, siirtämistä ja muuttamista koskevat tehtävät. Oikeusministeriössä hoidetut kehittämistehtävät, koulutus, tietojärjestelmien kehittämisestä huolehtiminen, hankintatoimi, viestintä, raportoinnin ja arkistoinnin kehittäminen sekä sisäinen tarkastus siirtyisivät ministeriöltä virastolle. Uusi virasto tekisi oikeusministeriön sijasta sopimukset muun muassa tietojärjestelmien kehittämisestä ja ylläpidosta Oikeusrekisterikeskuksen kanssa. 

Oikeusministeriölle kuuluisi edelleenkin Oikeuspalveluvirastoon liittyvät valtioneuvostotason tehtävät: viraston strateginen ohjaus, säädösvalmistelu sekä talousarvio- ja kehysvalmistelu valtioneuvostolle sekä viraston tulosohjaus. Lisäksi sille kuuluisi tärkeimmät EU- ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät kysymykset. Se vastaisi edelleen myös asianajoyhdistykseen liittyvistä tehtävistä. Tulosohjauksen osalta menettely kevenisi, kun tulosneuvottelut käytäisiin vain yhden viraston kanssa kuuden piirin sijasta.  

Oikeusministeriön yleiset, koko hallinnonalan ohjaustehtävät jatkuisivat entisellään eikä niihin tulisi muutoksia oikeusministeriössä. Niitä ovat esimerkiksi hallinnonalan yhteisen henkilöstöhallinnon, tietohallinnon ja digitalisaation suunnittelu ja kehittäminen. Oikeusministeriö ohjaa ja kehittää ministeriön ja hallinnonalan hankintatointa, arkistotointa, tietoturvallisuutta ja tietosuojaa sekä huolehtii hallinnonalan yhteisten tietoteknisten ja perustietotekniikan palveluiden hankinnasta sekä edistää hallinnonalan tietoteknistä kokonaisarkkitehtuuria ja yhteisiä palveluja.  

Vaikka oikeusministeriön hoitamat oikeusapu- ja edunvalvontapiirejä koskevat keskushallintoviranomaisen tehtävät siirtyisivät perustettavalle virastolle, ministeriölle jäisi kuitenkin virkaehtosopimusasioihin ja palkkaukseen liittyviä tehtäviä, jotka on tarkoitus siirtää myöhemmin uuden viraston toiminnan vakiinnuttua virastolle itselleen. Lisäksi toimivalta isoista toimitilahankkeista jäisi oikeusministeriölle. 

Viraston perustamista koskevassa hankkeessa on arvioitu, että keskushallintoviranomaisen tehtävien hoitamiseen käytetään ministeriössä yhteensä noin 14 henkilötyövuotta. Tehtävät ovat jakautuneet tätä useammille virkamiehille, koska keskushallintoviranomaisen tehtävät ovat useilla virkamiehillä vain osa heidän tehtävistään. 

Tehtävät vähenisivät jossain määrin oikeusministeriön hallinto- ja ohjausosastolta ja esikunnasta. Merkittävimmin tehtävät vähenisivät yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osaston oikeusturvapalvelut-yksiköstä, jonka tehtävistä valtaosa siirtyisi uuteen virastoon. Tehtävien siirtymisen johdosta niitä varten perustetut virat ja tehtäviä hoitavat virkamiehet siirtyisivät virastoon. Tehtävien ja henkilöstön väheneminen edellyttäisi oikeusministeriöön jäävien tehtävien uudelleen järjestelyjä. Näitä ovat muun muassa Oikeuspalveluviraston strategiseen suunnitteluun, säädösvalmisteluun, kansainväliseen yhteistyöhön ja asianajoyhdistykseen liittyvät tehtävät sekä ulosottolaitoksen, konkurssiasiamiehen toimiston, oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ja kuluttajariitalautakunnan tulosohjaustehtävät.  

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirit ovat muodostaneet merkittävän osan oikeusministeriön kirjanpitoyksiköstä ja siten myös Palkeille kirjanpitoyksikköön liittyvistä tehtävistä maksettavista palvelumaksuista. Oikeuspalveluviraston maksamien Palkeiden palvelumaksujen ei arvioida muutoksen yhteydessä kasvavan oikeusapu- ja edunvalvontapiirien nykyisestä osuudesta. Sen sijaan oikeusministeriön kirjanpitoyksikön oikeusministeriön maksamien palvelumaksujen osuuden arvioidaan kasvavan 250 000 eurolla. 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirit

Valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirit lakkaisivat ja niiden tehtävät siirtyisivät perustettavalle Oikeuspalveluvirastolle. Piirien hallinnollisissa yksiköissä hoidetut hallinto- ja tukitehtävät hoidettaisiin uuden viraston keskushallinnossa. Keskushallinto hoitaisi lisäksi oikeusministeriöstä siirtyvät keskushallintoviranomaisen tehtävät.  

Oikeusaputoimistot, edunvalvontatoimistot ja Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimiston tehtävät säilyisivät esityksen mukaan ennallaan. Niiden tehtävistä säädettäisiin ehdotettavassa laissa ja niiden toimipaikoista säädettäisiin edelleen oikeusministeriön asetuksessa. Toimistojen nimistä ja alueista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.  

Oikeuspalveluvirasto

Oikeuspalveluviraston tehtävät koostuisivat nykyisistä oikeusapu- ja edunvalvontapiirien tehtävistä. Niihin sisältyy palveluiden järjestäminen sekä niihin liittyvät henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävät ja muut hallinnon tehtävät. Oikeusministeriöltä uudelle virastolle siirtyisivät virastoa koskevat keskushallinnon tehtävät kuten palvelujen valtakunnallinen kehittäminen, koulutus, viestintä, raportoinnin kehittäminen, sisäinen valvonta, riskien hallinta sekä tietojärjestelmien kehittäminen ja ylläpitäminen. 

Oikeuspalveluvirastosta on tarkoitus muodostaa oma kirjanpitoyksikkö. Kirjanpitoyksiköllä on tehtäviä, joita oikeusapu- ja edunvalvontapiirit eivät tee voimassa olevien päätösten mukaan itse, vaan ne hoidetaan oikeusministeriössä. Kirjanpitoyksikölle kuuluvia virastolle uusia tehtäviä olisivat muun muassa taloussuunnittelu, kehys- ja talousarviovalmistelu, kirjanpito sekä tilinpäätöksen laatiminen ja seuranta. Kirjanpitoyksikön perustamisesta päättää valtiovarainministeriö.  

Virastolle siirtyisi oikeusministeriöltä myös virkajärjestelytoimivalta sekä alle 400 000 euron toimitilahankinnat. Palkkaustoimivalta ja virkaehtosopimuksen neuvotteluviranomaisen tehtävä eivät siirtyisi alkuvaiheessa ministeriöltä virastolle, vaan tehtävät siirrettäisiin Oikeuspalveluvirastolle sen toiminnan vakiinnuttua. Päätöksen neuvotteluviranomaisista tekee valtiovarainministeriö. Palkkaustoimivallan siirtäminen edellyttää valtion virkaehtosopimusasetuksen (1203/1987) muutosta. 

Oikeusministeriö vastaisi tärkeimmistä alan kansainvälistä yhteistyötä koskevista linjauksista. Kuitenkin myös viraston vastuulle tulisi kansainvälistä yhteistyötä. Se osallistuisi aktiivisesti alan kansainvälisten järjestöjen ja yhteistyöverkostojen toimintaan.  

Oikeuspalveluvirasto toimisi lisäksi valtionavustusviranomaisena talousosaamisen kehittämistä koskevien valtionavustusten jakamisen osalta. Valtionavustusmääräraha säilyy edelleen oikeusministeriön momentilla, johon virastolle myönnetään käyttöoikeus. Avustusmääräraha on 650 000 euroa vuonna 2023. 

Virasto muodostuisi valtakunnallisesta keskushallinnosta sekä alueellisista oikeusaputoimistoista ja edunvalvontatoimistoista. Keskushallinnon tehtävänä olisi viraston kehittäminen sekä hallinto- ja tukipalvelujen järjestäminen. Keskushallinnon rakenteesta ei olisi säännöksiä laissa, vaan sen rakenteesta ja viroista päättäisi viraston pääjohtaja. Oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot hoitaisivat lakisääteisiä asiakaspalvelutehtäviään keskushallinnosta ja muista toimistoista riippumattomasti. Tämä vastaisi voimassa olevaa menettelyä sekä selvityshenkilö Jokisen raportissa esitettyä näkemystä, jonka mukaan keskushallinnon tulisi vastata vain hallinto- ja taustatehtävistä eikä sen tulisi ohjata toimistoja tai niiden henkilöstöä yksittäisten asioiden hoitamisessa. Tämä perustuu esteellisyyttä koskeviin normeihin ja oikeuskäytäntöön, joita Jokinen on selvittänyt raportissaan (Oikeusapu- ja edunvalvontavirasto –selvitys perustamisesta. Selvityksiä ja ohjeita 2020:19). 

Tarkoituksena on, että keskushallinnon hallintotehtävät hoidetaan monipaikkaisesti siten, että virkamiesten virkapaikat olisivat eri puolilla maata viraston toimipaikoissa. Muutamissa oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä hallintohenkilökunta toimii eri paikkakunnilla ja käytäntö on osoittanut, että tehtävien hoitaminen onnistuu hyvin myös hajautetusti. Näin olleen virastoon siirrettävien virkamiesten virkapaikat eivät välttämättä muuttuisi eikä syntyisi tilanteita, jossa henkilö jouduttaisiin siirtämään toiselle työssäkäyntialueelle. 

Oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen lakisääteisiin tehtäviin Toimistojen määristä ja nimistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ja toimipaikoista oikeusministeriön asetuksella. Niiden osalta ei ole vireillä muutoksia viraston perustamisen yhteydessä. Asiakkaat asioisivat edelleen paikallisten oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen kanssa eikä asiakasprosesseissa ole tarkoitus ottaa käyttöön esityksen johdosta valtakunnallisia työnkulkuja.  

Oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen itsenäinen ja toisistaan riippumaton asema säilyisi entisellään ja on edelleen välttämätöntä muun muassa oikeusavustajia sitovan hyvän asianajotavan vuoksi. Tämän johdosta kahden toimiston julkiset oikeusavustajat voivat edelleen edustaa vastapuolina olevia asiakkaitaan.  

Sähköisen asioinnin tekninen toteuttaminen hoidetaan edelleen valtakunnallisesti, mutta asiointi sähköisessä asioinnissakin toteutetaan edelleen asiakkaan valitsemassa toimistossa. Chat-palvelu on valtakunnallista ja anonyymia palvelua.  

Esityksessä ehdotetaan, että toimistojen alueista säädettäisiin voimassa olevista säännöksistä poiketen valtioneuvoston asetuksella. Tämä on tarpeen kielellisten oikeuksien turvaamiseksi ja toimistojen kielellisen aseman määrittelyn selkeyttämiseksi. Muutos ei vaikuttaisi oikeusavun ja talous- ja velkaneuvonnan asiakkaiden oikeuteen valita, minkä toimiston kanssa haluaa asioida. Muutoksella selkeytetään toimistojen kielilaista johtuvia velvollisuuksia toimia kielilain 6 §:n 2 momentin mukaisesti joko kaksikielisenä tai yksikielisenä alueellisena yksikkönä. Ne toimistot, jotka ovat toimineet kaksikielisesti voimassaolevien säännösten voimassa ollessa, olisivat edelleenkin kaksikielisiä. Perustettavan viraston keskushallinto, joka toimii koko valtakunnan alueella, olisi kielilain tarkoittamalla tavalla kaksikielinen ja sen tulee palvella siten kansalaisia sekä suomeksi että ruotsiksi. Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että Oikeuspalveluvirastoon sovelletaan saamen kielilakia, mikä laajentaa viraston velvollisuutta järjestää saamenkielistä palvelua koko maassa. Tällä ei arvioida olevan toimistojen kannalta merkittävää vaikutusta, koska jo voimassa olevien säännösten perusteella saamenkielisille on voitu hankkia tarvittaessa tulkki.  

Esityksessä ehdotetaan muutoksia edunvalvojan määräämismenettelyyn, millä on vaikutuksia edunvalvontatoimistojen toimintaan. Voimassa olevien säännösten mukaan päämiehet on jaettu edunvalvontatoimistoille oikeusapu- ja edunvalvontapiirin työjärjestyksessä määrätyllä tavalla. Esityksessä ehdotetaan, että edunvalvontatehtävä hoidetaan siinä edunvalvontatoimistossa, jonka alueella päämiehellä on kotipaikka. Jos kaikki toimiston edunvalvojat ovat esteellisiä, edunvalvojan tehtävä tulee siirtää valtioneuvoston asetuksella säädettävään toimistoon. Jos päämiehen asuinpaikan, kielellisten oikeuksien toteuttamisen tai muun tärkeän edun vuoksi on tarpeen, edunvalvojan tehtävä voitaisiin siirtää myös toiseen toimistoon. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien työjärjestykset ovat sisältäneet vastaavia määräyksiä eikä säädöstason muutoksesta sinänsä aiheutuisi muutosta toimintaan.  

Yhteistyö päämiehen palvelujen järjestämisessä laajenisi kuitenkin koskemaan koko maata, kun piirirajoja ei enää olisi. Esimerkiksi, jos päämiehen kotipaikka muuttuu, edunvalvontatoimisto voisi siirtää edunvalvojan tehtävän toiseen toimistoon koko maan alueella. Voimassa olevien säännösten mukaan siirtäminen toisen piirin alueelle edellyttää toimistoilta ilmoituksen tekemistä holhousviranomaiselle tai hakemusta tuomioistuimelle. Yhteistyöstä muutostilanteissa on mahdollisesti tarpeen määrätä viraston työjärjestyksessä.  

Toimistojen toimipaikoista säädettäisiin edelleen oikeusministeriön asetuksella. Niihin ei ole valmisteilla muutoksia esityksen johdosta. Toimipaikkaverkostoa ja palvelujen saatavuutta kehitetään 1.1.2022 voimaan tulleen valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) mukaisesti.  

Vaikka toimistojen laissa säädettyihin tehtäviin ei esitetä muutoksia, yhdellä keskushallinnolla on todennäköisesti vaikutusta siihen, että toimistojen rooli hallinnollisissa tehtävissä yhtenäistyy. Oikeusapu- ja edunvalvontapiireillä on erilaisia käytäntöjä muun muassa siinä, missä määrin johtava julkinen oikeusavustaja ja johtava yleinen edunvalvoja ovat osallistuneet toimiston henkilökunnan rekrytointiin. Käytäntöjen arvioidaan näiltä osin yhtenäistyvän riippuen viraston tekemistä ratkaisuista. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien kehittäessä yhteistyötä HR-asioissa on käynyt ilmi, että käytännöt vaihtelevat piireissä myös esimerkiksi palkkausta koskevien linjausten osalta. Todennäköisenä voidaan pitää, että henkilökunnan kohtelu näiltä osin muuttuu tasapuolisemmaksi, kun ohjeistuksen antaa yksi taho kuuden eri piirin sijasta.  

Vaikka toimistot hoitavat asiakastoimeksiannot itsenäisesti, valtakunnallisten yhtenäisten toimintatapojen käyttöön ottaminen edellyttää toimistoilta valmiutta järjestää palvelujaan, esimerkiksi puhelinpalvelua, tarvittaessa uudella, viraston linjaamalla tavalla.  

Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimisto

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella valtakunnalla on lainsäädäntövalta valtion viranomaisen organisointia koskevissa asioissa. Ahvenanmaan maakunnassa palvelut tuotettaisiin edelleen Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimistossa. Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimiston virkakieli on Ahvenanmaan itsehallintolain 6 §:n 1 momentin mukaan ruotsi. 

Oikeudenkäyntiavustajalautakunta ja kuluttajariitalautakunta

Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ja kuluttajariitalautakunnan keskushallintoviranomaisen tehtäviä hoidetaan oikeusministeriössä samassa yksikössä, jossa oikeusapu- ja edunvalvontapiirien keskushallintoviranomaisen tehtäviä pääosin hoidetaan. Lisäksi kuluttajariitalautakunnan tukitehtäviä hoidetaan pieneltä osin Kaakkois-Suomen ja Lounais-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä.  

Molempien viranomaisten keskushallinto- ja tukipalvelut on tarkoitus järjestää uudelleen osana Oikeushallinnon erityisviranomaiset –virastoa, jonka perustamista valmistellaan samaan aikaan Oikeuspalveluviraston kanssa. Oikeushallinnon erityisviranomaiset -virastoa koskeva hallituksen esityksen valmisteluaineisto on julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella OM067:00/2023. 

Digi- ja väestötietovirasto

Esityksellä on vaikutuksia holhousviranomaisten toimintaan. Merkittävimmät vaikutukset esityksellä on Digi- ja väestötietoviraston toimintaan, joka toimii valtakunnallisena holhousviranomaisena. Ahvenanmaalla holhousviranomainen on Ahvenanmaan valtionvirasto. Holhousviranomaisen tehtäviin kuuluu edunvalvontahakemusten tekeminen tuomioistuimelle sekä holhoustoimilaissa säädetyissä tilanteissa edunvalvojan määrääminen. Lisäksi holhousviranomainen valvoo edunvalvojien toimintaa.  

Edunvalvojan määräämisprosessia uudessa virastossa on valmisteltu yhteistyössä Digi- ja väestötietoviraston kanssa ja arvioitu muutoksen vaikutuksia sen toimintaan. Muutoksen vuoksi edunvalvojan määräämisprosessi Digi- ja väestötietovirastossa yksinkertaistuu jossain määrin. Yhteisen valtakunnallisen kehittämisen arvioidaan niin ikään helpottuvan, koska valtakunnallisen Digi- ja väestötietoviraston yhteistyökumppanina olisi yksi valtakunnallinen toimija kuuden oikeusapu- ja edunvalvontapiirin ja oikeusministeriön sijasta. Yksittäisten päämiesten edunvalvontaa koskevaan valvontaan muutoksella ei arvioida olevan vaikutusta. Muutoksella ei ole vaikutusta Digi- ja väestötietoviraston henkilöstöresurssien tarpeeseen. 

Esityksen johdosta edunvalvojan määräämisprosessi muuttuisi. Yleisen edunvalvonnan palveluntuottaja määräytyy voimassa olevien säännösten mukaan oikeusapu- ja edunvalvontapiirin vahvistaman työjärjestyksen mukaisesti. Voimassa olevien säännösten mukaan yleiseksi edunvalvojaksi määrätään tietyn piirin yleinen edunvalvoja ja päätös toimitetaan työjärjestyksessä määrättyyn edunvalvontatoimistoon tai ostopalveluntuottajalle. Muutoksen jälkeen yleiseksi edunvalvojaksi määrättäisiin aina Oikeuspalveluviraston yleinen edunvalvoja. Päätös lähetettäisiin edelleen palveluntuottajalle, joka yksilöisi edunvalvojan numeron ja ilmoittaisi virkanimikkeen ja yleisen edunvalvojan järjestysnumeron holhousviranomaiselle. Esitys edellyttää tehtäväksi muutoksia Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämiin rekistereihin, mistä virastolle aiheutuu kertaluontoisesti lisätyötä ja kustannuksia. Kertaluontoisten kustannusten holhousasioiden rekisteriin ja siihen liittyviin muutoksiin on arvioitu olevan noin 50 000 euroa sekä väestötietojärjestelmään tehtävistä muutoksista 60 000 euroa eli yhteensä 110 000 euroa.  

Esityksessä ehdotetaan edellä kohdassa ”Oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot” selvitetyistä syistä, että edunvalvontatoimiston alue määräytyy valtioneuvoston asetuksessa säädetyllä tavalla, ellei Oikeuspalveluvirasto ole päättänyt hankkia palveluja ostopalveluna. Digi- ja väestötietovirastossa edunvalvojan määräämiseen liittyvät tehtävät hoidetaan valtakunnallisessa prosessissa ja sen toiminnan kannalta on tärkeää, että Oikeuspalveluvirasto ilmoittaa selkeästi, mikä palveluntuottaja tuottaa palvelut. Näiltä osin yhteistyö yksinkertaistuu, kun toimijana on yksi virasto.  

Ahvenanmaan valtionviraston toimintaan muutoksilla ei olisi yhtä suuria vaikutuksia, koska sen valvontatehtävä kohdistuu Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimistoon, jonka osalta esityksessä ei ehdoteta muutoksia. Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimisto kuuluu Lounais-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiriin. Hallinnollisissa ja kehittämisasioissa Ahvenanmaan valtionvirasto tekisi muutoksen jälkeen yhteistyötä Oikeuspalveluviraston keskushallinnon kanssa.  

Yleisen edunvalvonnan ostopalveluntuottajat

Osa yleisen edunvalvonnan palveluista hankitaan ostopalveluntuottajilta. Ostopalvelusopimuksia on vuonna 2023 voimassa 16 palveluntuottajan kanssa. Ostopalveluntuottajat ovat kuntia, kaupunkeja tai yksityisiä yrityksiä, esimerkiksi asianajotoimistoja. Ostopalvelusopimuksia on voimassa viidellä oikeusapu- ja edunvalvontapiirillä.  

Ostopalveluja hankkii voimassa olevien säännösten mukaan kukin oikeusapu- ja edunvalvontapiiri. Piirille kuuluu ostopalvelujen hankinta, sopimushallinta ja maksuliikenteeseen liittyvät asiat. Oikeusministeriön oikeusturvapalvelut-yksikkö ohjaa ja koordinoi ostopalvelutoimintaa. Esityksen johdosta ostopalvelujen hankinta siirtyisi uudelle virastolle. Esityksen siirtymäsäännöksissä ehdotetaan, että piirien tekemät sopimukset siirtyisivät lain nojalla uudelle virastolle.  

Käytännön työssä on käynyt ilmi, että toimintatavat valvonnan ja yhteistyön tiiviydessä ja toimintatavoissa vaihtelevat eri piireissä. Esityksen johdosta ostopalvelun hankinnasta, valvonnasta ja kehittämisestä vastaisi yksi toimija kuuden viraston ja oikeusministeriön sijasta, minkä arvioidaan yhtenäistävän ostopalveluntuottajien kohtelua ja niiden kanssa tehtävää yhteistyötä. 

Edunvalvojan määräämisprosessiin ehdotetaan muutoksia, joilla on vähäisiä vaikutuksia ostopalveluntuottajiin. Voimassa olevien säännösten mukaan ostopalveluntuottajia tulee sopivin tavoin kuulla ennen edunvalvojan määräämistä koskevan päätöksen tekemistä. Säännöksen tarkoituksena on tiedustella etukäteen, katsooko palveluntuottaja, että sille ehdotettu päämies ei kuulu ostopalvelusopimuksen piiriin. Ostopalveluntuottajille tehdyn kyselyn mukaan tällaiset tilanteet ovat käytännössä osoittautuneet erittäin harvinaisiksi. Jos etukäteistiedustelua ei olisi tarpeen tehdä, edunvalvojan määräämisprosessi Digi- ja väestötietovirastossa nopeutuisi. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan, että etukäteiskuulemisesta luovuttaisiin. Muutoksella ei olisi vaikutusta ostopalveluntuottajan oikeuteen kieltäytyä tehtävästä, joka ei kuulu ostopalvelusopimuksen piiriin.  

Tuomioistuimet

Koska esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen toimintaa, vaikutukset tuomioistuimiin olisivat vähäisiä. Julkisten oikeusavustajien ja talous- ja velkaneuvojien osalta esityksestä ei aiheutuisi muutoksia.  

Myös edunvalvontaa koskevat asiat käsiteltäisiin edelleen tuomioistuimissa eikä paikalliseen yhteistyöhön edunvalvontatoimistojen kanssa aiheutuisi muutoksia. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin muutoksia edunvalvojan määräämismenettelyyn siten, että yleiseksi edunvalvojaksi määrätään oikeusapu- ja edunvalvontapiirin yleisen edunvalvojan sijasta Oikeuspalveluviraston yleinen edunvalvoja. Tämä vähäisessä määrin yksinkertaistaa päätöksen tekemistä. Voimassa olevien säännösten mukaan tuomioistuimen on tullut toimittaa edunvalvontaa koskeva päätös piirin työjärjestyksessä määrätylle palveluntuottajalle. Esityksessä ehdotetaan, että päätös toimitetaan valtioneuvoston asetuksessa määrättyyn edunvalvontatoimistoon tai viraston ilmoittamalle muulle palveluntuottajalle. Muutoksella ei arvioida olevan tuomioistuimille merkittäviä vaikutuksia.  

Voimassa olevien säännösten mukaan, kun päämies muuttaa toisen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin alueelle, edunvalvojan muutosta koskeva asia on tullut käsitellä tuomioistuimessa. Esityksessä ehdotetaan, että oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä luovutaan, jolloin päämiehen muuttaessa paikkakuntaa, edunvalvonta voidaan siirtää toiseen toimistoon ilman tuomioistuimen päätöstä, mikä vähentää vähäisessä määrin rutiiniluontoisten asioiden käsittelyä myös tuomioistuimissa.  

Oikeusrekisterikeskus ja Valtori

Oikeusministeriö on tehnyt palvelusopimukset keskushallintoviranomaisen roolissa Oikeusrekisterikeskuksen kanssa. Esityksen johdosta viraston tietojärjestelmien kehittämisestä ja ylläpidosta huolehtisi Oikeuspalveluvirasto. Oikeusrekisterikeskuksen tehtävät säilyisivät ennallaan, mutta sopimuskumppani olisi muutoksen jälkeen Oikeuspalveluvirasto.  

Oikeusrekisterikeskus huolehtii lisäksi oikeusapu- ja edunvalvontapiirien Valtorilta hankittavien perustietotekniikkaan liittyvien palvelujen hankinnasta. Muutoksesta aiheutuu kertaluontoisesti lisätehtäviä sekä Oikeusrekisterikeskukselle että Valtorille. Niistä aiheutuvat kustannukset korvataan niille palvelusopimusten mukaisesti. ICT-kustannukset sisältyvät kohdassa 4.2.2. kuvattuihin taloudellisiin vaikutuksiin. 

Palkeet

Palkeilla on merkittävä rooli valtion kirjanpitoyksikköjen palveluntuottajana. Se hoitaa oikeusapu- ja edunvalvontapiirien talous- ja henkilöstöhallintoon liittyviä tehtäviä osana oikeusministeriön kirjanpitoyksikölle tuottamiaan palvelua. Muutoksesta ei aiheutuisi siten merkittäviä vaikutuksia Palkeiden toiminnalle.  

Palkeiden kanssa tehtävän palvelusopimuksen tekee yleensä kirjanpitoyksikkö. Koska Oikeuspalveluvirastosta on tarkoitus muodostaa itsenäinen kirjanpitoyksikkö, Oikeuspalveluvirasto olisi muutoksen jälkeen sen uusi sopimusosapuoli.  

Oikeuspalveluviraston siirtyminen kirjanpitoyksiköksi edellyttää merkittävää kertaluontoista lisätyötä Palkeille, josta aiheutuvat kustannukset korvataan sille palvelusopimuksen mukaisesti. Tästä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset sisältyvät menoihin, jotka kuvataan kohdassa 4.2.2.Taloudelliset vaikutukset.  

Muut valtakunnalliset sidosryhmät

Muita merkittäviä valtakunnallisia sidosryhmiä ovat muun muassa Senaattikiinteistöt, Hansel Oy ja Valtiokonttori, joiden kanssa oikeusministeriö on tehnyt yhteistyötä oikeusapu- ja edunvalvontapiirien keskushallintoviranomaisena. Näiltä osin yhteistyö siirtyy Oikeuspalveluvirastolle.  

Lisäksi oikeusapu- ja edunvalvontapiireillä ja oikeusministeriöllä keskushallintoviranomaisena on yhteistyötä valtakunnallisten viranomaisten ja yhteisöjen kuten Digi- ja väestötietoviraston, Tuomioistuinviraston, Syyttäjälaitoksen, Ulosottolaitoksen, Suomen Asianajajaliiton, Takuusäätiön ja monien järjestöjen kanssa. Esityksen johdosta yhteistyön valtakunnallisella tasolla arvioidaan sidosryhmien kannalta yksinkertaistuvan ja helpottuvan, kun yhteistyökumppanina on oikeusapu- ja edunvalvontapiirien ja oikeusministeriön sijasta yksi taho.  

Alueelliset sidosryhmät

Oikeusavun, yleisen edunvalvonnan sekä talous- ja velkaneuvonnan tehtävien luonne edellyttää tiivistä alueellista ja paikallista yhteistyötä viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa. Alueellisesta ja paikallisesta yhteistyöstä asiakaspalvelujen kehittämiseksi huolehtivat käytännössä oikeusaputoimistot oikeusavun ja talous- ja velkaneuvonnan osalta sekä edunvalvontatoimistot edunvalvonnan osalta. Vakiintunut yhteistyö jatkuisi edelleen. Oikeuspalveluviraston toiminnan kehittäessä toimintoja, sidosryhmäyhteistyön kehityssuuntia linjattaisiin valtakunnallisesti.  

4.2.5  Henkilöstövaikutukset

Valtionhallinnon muutostilanteita koskevat säännökset ja sopimukset

Oikeuspalveluvirastoon siirtyvä henkilöstö on kokonaisuudessaan virkasuhteessa, eikä esitykseen sisälly ehdotusta henkilöstön palvelussuhdelajin muuttamisesta. Tästä syystä muutokseen sovelletaan valtion virkamieslain (750/1994) säännöksiä. Lain 5 a §:n mukaan valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Jos henkilö on nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen, hän siirtyy viraston palvelukseen määräaikaisen virkasuhteensa keston ajaksi. Virka voidaan siirtää ilman virkamiehen suostumusta, jos se siirretään virkamiehen työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. 

Yhteistoimintamenettelystä muutoksen toteuttamisen yhteydessä säädetään yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa (1233/2013), jonka mukaiset menettelyt toteutetaan viraston perustamishankkeen aikana oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä ja oikeusministeriössä. 

Muutostilanteissa noudatettaviksi tulevat myös Valtiovarainministeriön päätös ja ohje muutosturvasta valtionhallinnossa (VN/25890/2020).  

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien henkilöstö

Oikeuspalveluvirastoon siirtyisivät kaikki oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä olevat virat ja määräaikaiset virkasuhteet niihin nimitettyine virkamiehineen. Tämä koskee oikeusaputoimistoja, edunvalvontatoimistoja sekä piirien hallinto- ja tukitehtäviä.  

Siirtymisen vaikutukset oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen henkilökunnan asemaan olisivat muodollisia, koska muutos koskisi vain virkasiirtoa oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä Oikeuspalveluvirastoon. Toimistoissa työskentelevien virkamiesten tehtävät säilyisivät ennallaan ja jatkuisivat samoissa toimistoissa ja toimipaikoissa kuin ennen muutosta.  

Esityksellä on merkittäviä vaikutuksia hallinto- ja tukipalvelutehtäviä hoitavaan henkilöstöön. Hallinto- ja tukihenkilöstön osuus piirien 1 170 henkilötyövuodesta vuonna 2022 oli yhteensä 34 henkilötyövuotta. Vakinaiseen virkaan nimitetyt tuki- ja hallintotehtäviä hoitavat virkamiehet siirtyisivät Oikeuspalveluviraston valtakunnalliseen keskushallintoon, joka muutoksen jälkeen vastaisi tuki- ja hallintopalveluista. Koska palveluista huolehditaan valtakunnallisesti ja ne organisoidaan sen mukaisesti uudelleen, siirtyvän henkilöstön tehtävänkuvat todennäköisesti muuttuisivat ainakin osittain 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien hallintohenkilöstö toimii oikeusministeriön asetuksessa säädetyissä toimipaikoissa eri puolilla maata. Muutamassa piirissä hallintohenkilökunta toimii monipaikkaisesti kahdella tai kolmella paikkakunnalla. Tarkoituksena on, että valtakunnallisen viraston toimipaikat säilyisivät samoilla paikkakunnilla kuin ennen muutosta ja hallintotehtävät hoidettaisiin edelleen eri puolilla maata monipaikkaisesti. Tästä syystä siirtyvä henkilöstö voisi jatkaa entisillä työssäkäyntipaikkakunnillaan. 

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien johtajat on nimitetty määräaikaisesti enintään siihen saakka, kun uusi virasto aloittaa toimintansa. Tästä syystä oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtajat eivät siirry viraston keskushallintoon virkamieslain nojalla.  

Vaikutukset oikeusministeriön henkilöstöön

Oikeusministeriöstä Oikeuspalveluvirastolle siirrettäviin tehtäviin on hankkeessa tehdyn arvion mukaan käytetty noin 14 henkilötyövuotta vastaava työmäärä. Työmäärä jakautuu useammalle kuin 14 henkilölle, koska siirtyvät tehtävät ovat useilla virkamiehillä vain osa heidän tehtävistään. Virastoon siirrettäisiin ne virat ja virkamiehet, joiden tehtävistä valtaosa siirtyy virastoon. Heidän tehtävänkuvansa tulisivat muuttumaan ja ne määriteltäisiin virastossa.  

Uuteen virastoon siirtyviä tehtäviä hoidetaan yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osaston oikeusturvapalvelut-yksikössä sekä hallinto- ja ohjausosastolla ja ministeriön esikunnassa. Muutos kohdistuisi pääosin oikeusturvapalvelut-yksikköön, jossa toimii yhteensä 16 vakinaisessa virkasuhteessa olevaa virkamiestä. Yksikön tehtäviin kuuluu oikeusapu- ja edunvalvontapiirejä koskevien tehtävien lisäksi ulosottoon, konkurssiasiamiehen toimistoon, kuluttajariitalautakuntaan ja oikeudenkäyntiavustajalautakuntaan sekä Suomen Asianajajaliittoon liittyviä tehtäviä. Ulosottotehtäviä hoitaa kaksi virkamiestä, joiden tehtävät jatkuisivat edelleen ministeriössä.  

Viraston perustamishankkeen aikana selvitetään, mitkä virat siirtyisivät ja ketkä siirtyisivät uuteen virastoon.  

Palkkaus

Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien henkilökunnan palkkauksesta on sovittu kahdessa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa. Oikeusavustajien palkkauksesta on sovittu tarkentavassa virkaehtosopimuksessa julkisten oikeusavustajien palkkauksesta, 31.3.2021 (ns. O-sopimus) ja muiden oikeusapu- ja edunvalvontapiirien virkamiesten osalta oikeuslaitoksen yleistä sopimusalaa koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa, 21.1.2021 (ns. Y-sopimus). Oikeusministeriön virkamiehiin sovelletaan oikeusministeriötä ja eräitä virastoja koskevaa tarkentavaa virkaehtosopimusta, 11.3.2021 (ns. M-sopimus). 

Jos henkilön tehtävät muuttuvat organisaatiouudistuksen vuoksi, tavoitteena on, että tehtävät säilyttävät vähintään saman vaativuuden kuin niillä on ollut aiemmin.  

Sopimuskaudelle 2023–2025 tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjassa, 24.2.2023, on sovittu, että jos henkilö siirtyy lain nojalla valtionhallinnon virastosta toiseen, eikä uudessa ja vanhassa virastossa ole sovellettavana samaa palkkausjärjestelmää, henkilöllä on oikeus vähintään 24 kuukauden ajan vähintään siihen kuukausipalkkaan, johon hänellä oli oikeus aiemmassa virastossa. Jos uusia tehtäviä koskee sama tarkentava virkaehtosopimus kuin aiempia, tehtävän vaativuustaso arvioidaan saman sopimuksen mukaisesti kuin aiemminkin. 

Tarkoituksena on, että oikeusministeriö ja henkilöstöjärjestöt neuvottelevat viraston perustamista koskevan hankkeen aikana siitä, miten ja minkä tarkentavan ves:n nojalla uuden viraston keskushallinnon virkamiesten palkkaus määräytyy.  

Virat ja niiden täyttäminen

Keskushallintoon tarvittavien virkojen määräksi on arvioitu 62 virkaa. Valtaosa keskushallinnon viroista siirrettäisiin sinne oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä ja oikeusministeriöstä virkamiehineen. Osa viroista olisi uusia.  

Viraston pääjohtaja kuuluisi valtion ylimpään virkamiesjohtoon, minkä vuoksi hänet nimitettäisiin virkamieslain ja -asetuksen nojalla viiden vuoden määräajaksi. Hänet nimittäisi valtioneuvosto avoimen haun kautta. Esityksessä ehdotetaan, että oikeusministeriö voisi perustaa pääjohtajan viran ja että se voitaisiin täyttää mahdollisimman pian lain vahvistamisen jälkeen. Virka sijoitettaisiin aluksi oikeusministeriöön ja siirtyisi sieltä viraston perustamisen yhteydessä virastoon.  

Oikeusministeriö voisi perustaa ennen viraston aloittamista myös muita virkoja, jotka ovat välttämättömiä viraston toiminnan käynnistämiseksi ja nimittää niihin virkamiehet. Nimitetyt virkamiehet voitaisiin ottaa ennen viraston toiminnan aloittamista oikeusministeriöön määräaikaiseen virkasuhteeseen valmistelemaan viraston toiminnan käynnistämistä. Viraston aloitettua toimintansa virkojen perustamisesta ja niihin nimittämisestä päättäisi pääjohtaja. 

4.2.6  Oikeus käyttää suomen ja ruotsin kieltä

Perustuslain mukaisesta oikeudesta käyttää suomea tai ruotsia säädetään kielilaissa (423/2003). Valtion viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä. Viranomaisen velvollisuudet riippuvat kielilainsäädännössä siitä, onko viranomainen yksikielinen vai kaksikielinen. Kaksikielisen viranomaisen tulee muun muassa palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi sekä käyttää yhteydenotoissaan asiakkaan kieltä. Erilaiset säännökset koskevat lisäksi muun muassa asian käsittelykieltä. Lisäksi valtion viranomaisten henkilöstöltä vaadittavat kielitaitovaatimukset julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) määräytyvät sen mukaan, onko kysymyksessä yksi- vai kaksikielinen viranomainen.  

Kielilain mukaan kielellisen jaotuksen perusyksikkönä on kunta. Lain 6 §:ssä säädetään perusteista, joilla viranomaiset jakautuvat yksikielisiin ja kaksikielisiin viranomaisiin. Viranomaisen alueellisen yksikön tai muun alueellisen organisaation kielellinen asema määräytyy sen virka-alueen kielellisen aseman mukaan.  

Esityksessä ehdotetaan, että Oikeuspalveluvirasto muodostuisi valtakunnallisesta keskushallinnosta ja alueellisista oikeusapu- ja edunvalvontatoimistoista. Keskushallinnon henkilöstö sijoittuisi monipaikkaisesti eri puolille maata ja sen palvelut kohdistuisivat koko maahan. Näin ollen viraston keskushallinto olisi kaksikielinen. Näiltä osin mahdollisuus asioida hallinto- ja tukipalveluihin liittyvissä kysymyksissä ruotsin kielellä laajenisi jossain määrin verrattuna nykytilanteeseen.  

Viraston asiakaspalvelut tuotettaisiin alueellisissa oikeusaputoimistoissa ja edunvalvontatoimistoissa. Esityksessä ehdotetaan, että toimistojen alueista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot olisivat siten kielilain 6 §:n 3 momentin tarkoittamia alueellisia yksiköitä, joiden kielellinen asema määräytyy sen alueella olevien kuntien perusteella. Jos alueella on ainoastaan yksikielisiä kuntia, toimisto olisi yksikielinen. Jos alueella on erikielisiä kuntia ja vähintään yksi kaksikielinen kunta, toimisto olisi kaksikielinen.  

Laissa ei säädettäisi edelleenkään rajoituksia siihen, minkä oikeusaputoimiston palveluja oikeusavun tai talous- ja velkaneuvonnan asiakkaan tulisi käyttää. Oikeusaputoimistojen asiakkailla olisi edelleen oikeus kääntyä minkä tahansa oikeusaputoimiston puoleen riippumatta heidän asuinkunnastaan. Siten esimerkiksi yksikielisen oikeusaputoimiston alueella asuva asiakas voisi kääntyä halutessaan kaksikielisen oikeusaputoimiston puoleen.  

Edunvalvontatoimistojen asiakkaat määräytyvät tuomioistuimen tai holhousviranomaisen päätöksen perusteella. Esityksessä ehdotetaan, että edunvalvojan tehtävän hoitaisi se edunvalvontatoimisto, jonka alueella hänen kotikuntansa sijaitsee. Jos asiakkaan kielellisten oikeuksien toteuttamisen tai muun tärkeän edun vuoksi on tarpeen, edunvalvojan tehtävä olisi kuitenkin mahdollista hoitaa muussakin toimistossa. Esimerkiksi jos asiakkaan kotipaikka on yksikielisen edunvalvontatoimiston alueella, hänen edunvalvontapalvelunsa voitaisiin tarvittaessa antaa kaksikielisessä toimistossa. Tämä on mahdollista myös voimassa olevien säännösten mukaan.  

Oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen palveluita olisi edelleen mahdollista saada myös puhelin- ja etäpalveluna, jolloin asiakkaan ei välttämättä tarvitse matkustaa toisen alueen toimistoon, jos hän haluaa asioida muussa toimistossa kuin siinä, jonka alueella hänen kotikuntansa sijaitsee. Yksikielisissä toimistoissa olisi edelleen tarvittaessa myös mahdollisuus käyttää tulkkia.  

Palveluja voitaisiin hankkia lisäksi ostopalveluna. Ostopalvelun tuottajien velvollisuuteen noudattaa kielilain säännöksiä sovelletaan kielilain 25 §:ää. Ostopalveluja on hankittu edunvalvonnassa noin 10 % :lle päämiehistä. Ostopalvelusopimuksissa huomioidaan kielellisten oikeuksien toteuttaminen kielilain mukaan. Esityksellä ei ole vaikutuksia ostopalveluntuottajien asiakkaiden kielellisten oikeuksien toteuttamiseen.  

Voimassa olevissa säännöksissä oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen toimialueista ei säädetä laissa tai asetuksessa. Oikeusministeriön asetuksella säädetään kuitenkin sekä oikeusaputoimistojen että edunvalvontatoimistojen nimistä ja toimipaikoista. Lisäksi yleisen edunvalvonnan osalta oikeusministeriön asetuksella säädetään niistä kunnista, joiden alueella asuville päämiehille oikeusapu- ja edunvalvontapiiri on velvollinen järjestämään yleisen edunvalvonnan palvelut. Siitä, miten päämiehet jakautuvat piirien sisällä, määrätään piirien työjärjestyksessä. 

Koska on tarkoituksenmukaista, että toimistojen kielellinen asema määräytyy alueellisesti, voimassa olevaa sääntelytasoa ei voida pitää riittävänä perustuslain 80 §:n ja 122 §:n valossa. Kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia, joita koskevista rajoista tulee säätää laissa. Laissa säädetyn valtuutuksen nojalla asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä. Perustuslain 122 § mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan, että toimistojen alueista säädetään valtioneuvoston asetuksella.  

Vaikka toimialuerajoista ei ole voimassa olevia kuntakohtaisia säännöksiä, niiden toimipaikoista säädetään oikeusministeriön asetuksella. Lisäksi edunvalvontatoimistojen alueet on määritelty työjärjestyksessä. Tästä syystä käytännössä on ollut selvää, että kaksikielisiä toimistoja ovat Helsingin, Itä-Uudenmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan, Kymenlaakson, Länsi-Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot. 

Koska tarkoituksena on säilyttää oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen toiminta entisellään, edellä mainitut kaksikieliset toimistot jatkaisivat edelleen kaksikielisinä toimistoina. Muut toimistot olisivat yksikielisiä.  

Alueellisten toimistojen lisäksi oikeusavun ja talous- ja velkaneuvonnan asiakkaiden käytettävissä on myös valtakunnallisena palveluna chat-palvelu ja sähköinen asiointi. Molempia palveluja saa sekä suomen että ruotsin kielellä eikä niihin ehdoteta muutosta tässä yhteydessä. 

Ruotsinkielisten asiakkaiden aseman turvaamiseksi on annettu julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain nojalla valtioneuvoston asetus valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirien julkisilta oikeusavustajilta ja yleisiltä edunvalvojilta vaadittavasta kielitaidosta (829/2016). Asetuksessa on säädetty pääsäännöstä poiketen sellaisten julkisen oikeusavustajan ja yleisen edunvalvojan virkojen määristä, joissa edellytyksenä on erinomainen ruotsin kielen taito. Säännös koskee Etelä-Suomen, Lounais-Suomen sekä Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirejä. Virat on sijoitettu edellä mainituissa piireissä sijaitseviin toimistoihin, joiden alueella on kaksikielisiä kuntia. 

Muutoksen yhteydessä yllä mainituista erityisistä kielitaitovaatimuksista on tarkoitus edelleen säätää valtioneuvoston asetuksella. Asetus olisi toimistokohtainen ja asetukseen sisällytettäisiin myös säännökset talous- ja velkaneuvonnan henkilöstön erinomaisesta ruotsin kielen taidosta. Muutoksen jälkeen asiakkaiden mahdollisuudet saada talous- ja velkaneuvonnan palveluja äidinkielellään paranisivat.  

Ahvenanmaata koskevat erityiset kielisäännökset ovat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 6 luvussa sekä valtioneuvoston asetuksessa (1218/2007) Ahvenanmaan maakunnassa valtion palveluksessa olevilta vaadittavasta kielitaidosta. Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimiston osalta kielellisiin oikeuksiin ei aiheutuisi muutoksia esityksen johdosta.  

4.2.7  Oikeus käyttää saamen kieltä

Esitykseen sisältyy saamen kielilain (1086/2003) muutos, jolla lain soveltamisala laajennettaisiin koskemaan valtakunnallista Oikeuspalveluvirastoa. 

Saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla saamen kielilakia sovelletaan muun muassa valtion piiri- ja paikallishallinnon viranomaisiin, jonka alueella Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnat sijaitsevat. Lainkohdan nojalla laki tulee sovellettavaksi voimassa olevien säännösten mukaan Pohjois-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirissä saamelaisten asioidessa jossain piiriin kuuluvassa oikeusaputoimistossa tai edunvalvontatoimistossa tai piirin hallintoasioita hoitavan henkilökunnan kanssa. 

Esityksessä ehdotetaan, että nykyiset oikeusapu- ja edunvalvontapiirit lakkaavat ja niiden tehtävät siirtyvät perustettavalle valtakunnalliselle virastolle. Koska Oikeuspalveluviraston virka-alueena olisi koko maa, saamen kielilakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Oikeuspalveluvirasto saatettaisiin saamen kielilain soveltamisalan piiriin samalla tavoin kuin eräiden kansalaisten oikeusturvan kannalta keskeisten ja toimialueeltaan valtakunnallisten viranomaisten ja laitosten osalta on tehty. Tästä syystä ehdotetaan, että saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 7 kohtaan lisätään uutena virastona Oikeuspalveluvirasto. 

Esityksen vaikutuksia saamenkieliseen väestöön kuvataan tarkemmin säännöskohtaisissa perusteluissa kohdassa 7.4. 

4.2.8  Vaikutukset tiedonhallintaan

Oikeusministeriössä on laadittu julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 8 § 2 momentissa tarkoitettu tiedonhallintaa koskeva arviointi muutoksen vaikutuksista.  

Voimassa olevien säännösten mukaan tiedonhallintayksikköinä toimivat kuusi oikeusapu- ja edunvalvontapiiriä sekä keskushallintotehtävien osalta oikeusministeriö. Tiedonhallintayksikkönä toimisi ehdotettavan lain voimaantulon jälkeen uusi virasto, jolle tiedonhallintaa koskevat velvollisuudet siirtyisivät. Virasto vastaisi muun muassa tiedonhallintamallin ja asiakirjajulkisuuskuvauksen laatimisesta.  

Oikeusaputoimistoissa oikeusavun ja talous- ja velkaneuvonnan henkilöstöllä sekä edunvalvontatoimistoissa edunvalvontahenkilöstöllä on käytössä asiakasjärjestelmät, joiden omistajuudesta huolehtii oikeusministeriö. Järjestelmien omistajuus siirtyisi perustettavalle virastolle. Järjestelmien käyttöoikeudet eivät muuttuisi, vaan ne säilyisivät oikeusaputoimistoilla ja edunvalvontatoimistoilla. Piirien tuki- ja hallintohenkilöstöllä ei ole niihin käyttöoikeutta eikä sitä ehdoteta myöskään Oikeuspalveluviraston keskushallinnon henkilöstölle.  

Nykyisten piirien tuki- ja hallintotehtävät siirtyisivät uudelle virastolle ja piirien näitä tehtäviä koskevat tietoaineistot yhdistettäisiin muutoksen johdosta. Oikeusministeriön hallinnonalalla on hallintoasioiden käsittelyä varten käytössä Hilda-järjestelmä, joka on otettu oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä käyttöön vuoden 2023 aikana. Tästä syystä piirien Hilda-järjestelmässä olevat tiedot yhdistetään uuden viraston keskushallinnon käyttöön. Hilda-järjestelmän käyttöönottamisen yhteydessä siitä on tehty erillinen tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi.  

Virastosta on tarkoitus muodostaa itsenäinen kirjanpitoyksikkö. Kirjanpitoyksikköön liittyviä tehtäviä hoidetaan voimassa olevien säännösten mukaisesti oikeusministeriössä ja siihen liittyvät tiedonsaantioikeudet siirtyisivät kirjanpitoyksikön tehtäviä hoitaville keskushallinnon virkamiehille.  

Esityksen siirtymäsäännöksissä ehdotetaan, että oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä tai oikeusministeriössä keskushallintoviranomaisen tehtäviä koskevissa asioissa vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät lain voimaan tullessa Oikeuspalveluvirastolle. Uusi virasto soveltaisi niiden julkisuuteen ja salassapitoon viranomaistoiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). Muutoksella ei olisi vaikutusta oikeusaputoimistoissa ja edunvalvontatoimistoissa substanssilakien perusteella käsiteltävien asioiden julkisuuteen ja salassapitoon.  

Tietosuojalainsäädännössä tarkoitettuna rekisterinpitäjänä toimisi perustettava virasto valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirien sijasta. Virastolla olisi yksi tietosuojavastaava. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirit toimivat arkistonmuodostajina ja niillä on omat arkistonmuodostamissuunnitelmansa, jotka ovat sisällöllisesti samanlaiset. Muutoksen jälkeen arkistonmuodostajana toimisi uusi virasto, joka vastaisi muun muassa arkistonmuodostussuunnitelman laatimisesta.  

Voimassa olevassa oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetussa laissa, talous- ja velkaneuvonnasta annetussa laissa sekä oikeusapulaissa säädetään muun muassa oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen oikeudesta saada tietoja teknisen käyttöyhteyden välityksellä viranomaisilta. Nämä säännökset esitetään kumottaviksi, koska tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä säädetään voimassaolevassa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa. Talous- ja velkaneuvonnan henkilökunnan tiedonsaantioikeutta esitetään laajennettavaksi ulosottotietoihin nykyisten verotus- ja Kela-tietojen lisäksi. Tiedonsaantia koskeviin säännöksiin esitetään myös selvyyden vuoksi muita pieniä muutoksia.  

Koska esityksen johdosta ei ole tarpeen tehdä merkittäviä tietojärjestelmämuutoksia, tiedonhallinnan muutoksen johdosta ei aiheudu merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.