2.1  Tupakkalaki

Tupakkalain 32 § koskee tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten pakollisia merkintöjä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksessa on oltava vähittäismyyntipakkauksen jäljittämistä varten tarkoitettu yksilöllinen tunniste sekä väärinkäytöltä suojaava turvaominaisuus, joka koostuu näkyvistä ja näkymättömistä tekijöistä. 

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä yksilöllisen tunnisteen sijoittelusta ja merkitsemisestä pakkaukseen, tunnisteen avulla määritettävistä tiedoista sekä siitä, mitkä tiedot kuuluvat tunnisteeseen ja mihin tietoihin on päästävä sähköisesti sen välityksellä. Lisäksi pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä turvaominaisuuden sijoittelusta ja merkitsemisestä pakkaukseen sekä turvaominaisuuden teknisistä standardeista ja niiden mahdollisesta vuorottelusta. 

Tupakkalain 6 §:n 2 kohdan mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (jäljempänä Valvira) valvoo tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksia koskevien säännösten noudattamista. Tupakkalain 100 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan Valvira voi kieltää tupakkatuotteen myymisen ja muun luovuttamisen, jos tupakkatuotteen vähittäismyyntipakkaus on esimerkiksi 32 §:n tai sen nojalla annettujen säännösten vastainen. Lisäksi Valvira voi 101 §:n mukaisesti velvoittaa valmistajaa tai maahantuojaa poistamaan tuotteen markkinoilta. Tupakkalain 105 §:n mukaan Valvira voi tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämisuhalla. 

Kunnalla on yleinen toimivalta valvoa tupakkalain noudattamista alueellaan. Jos kunta valvontatehtävässään havaitsee alueellaan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten vastaista toimintaa, kunta voi tupakkalain 96 §:n mukaan kieltää tällaisen toiminnan. Lisäksi kunta voi 97 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla peruuttaa tupakkalain nojalla myönnetyn vähittäismyyntiluvan määräajaksi, jos luvanhaltija kunnan tai muun valvontaviranomaisen kirjallisesta varoituksesta taikka rikosoikeudellisesta seuraamuksesta huolimatta myy tai muutoin luovuttaa tupakkatuotteita, joiden vähittäismyyntipakkaukset ovat 5 luvun säännösten vastaisia eli joista esimerkiksi puuttuu yksilöllinen tunniste tai turvaominaisuus. 

Tupakkalain 86 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Valviralla ja kunnalla on tupakkalain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvontaa varten oikeus ottaa ja saada valmistajalta, maahantuojalta ja myyjältä tutkimuksia varten korvauksetta näytteitä tupakkalaissa tarkoitetuista tuotteista. 

Tupakkalain 87 §:n 1 momentin mukaan Valviralla ja kunnalla on oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden valmistajilta, maahantuojilta ja myyjiltä sekä muilta viranomaisilta tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisen toiminnan selvittämiseksi. Jos 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ei anneta määräajassa, Valvira tai kunta voi pykälän 2 momentin mukaan asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon. 

Tupakkalain 89 §:n mukaan Valviralla ja kunnalla on oikeus saada muilta viranomaisilta virka-apua tupakkalain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi ja päätösten täytäntöön panemiseksi. 

Tupakkalain 120 §:n 6 momentin mukaan 32 §:n 1 momentin 2 kohtaa sekä 6 lukua sovelletaan savukkeiden ja kääretupakan vähittäismyyntipakkauksiin 20 päivästä toukokuuta 2019 ja muiden tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksiin 20 päivästä toukokuuta 2024. Ennen näitä ajankohtia vähittäismyyntipakkausten tunnistettavuuteen ja jäljitettävyyteen sovelletaan tupakkalain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 

Tupakkalain 119 §:n mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todisteellisesti hävittää tai hävityttää sellaisen tupakkatuotteen, poltettavaksi tarkoitetun kasviperäisen tuotteen, sähkösavukkeen tai nikotiininesteen päällyksineen, joka voidaan takavarikoida, koska on syytä olettaa, että se julistetaan menetetyksi, ja jolla ei ole sanottavaa myynti- tai käyttöarvoa. 

2.2  EU:n lainsäädäntö

Yksilöllistä tunnistetta koskeva tupakkalain 32 §:n sääntely perustuu tupakkatuotedirektiivin 15 artiklaan, joka koskee vähittäismyyntipakkausten jäljitettävyyttä. Tupakkatuotedirektiivin 15 artiklan 11 kohdan mukaan komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tekniset standardit kyseisessä artiklassa säädettyjen paikannus- ja jäljitysjärjestelmien perustamista ja toimintaa varten ja sen varmistamiseksi, että yksilöllisessä tunnisteessa ja siihen liittyvissä toiminnoissa käytetyt järjestelmät ovat toistensa kanssa täysin yhteensopivia koko EU:ssa. Näitä asioita koskee teknisistä standardeista tupakkatuotteiden jäljitettävyysjärjestelmän perustamista ja toimintaa varten annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/574 (jäljempänä jäljitettävyysasetus), joka tuli voimaan 6 päivänä toukokuuta 2018. 

Jäljitettävyysasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan yksilöllisellä tunnisteella tarkoitetaan aakkosnumeerista koodia, jonka avulla tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkaus tai tukkupakkaus voidaan tunnistaa. Jäljitettävyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on viimeistään yhden vuoden kuluessa täytäntöönpanoasetuksen voimaantulosta nimettävä tunnisteiden antaja eli taho, joka vastaa yksilöllisten tunnisteiden tuottamisesta ja antamisesta. Jäljitettävyysasetuksen 4 artikla koskee toimivaltaisia tunnisteiden antajia, jotka saavat tuottaa ja antaa yksilöllisiä tunnisteita. Artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan EU:ssa valmistettujen tupakkatuotteiden osalta toimivaltainen tunnisteiden antaja on sen jäsenvaltion nimeämä taho, jossa kyseiset tuotteet on valmistettu. Saman kohdan toisen alakohdan mukaan poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, toimivaltainen tunnisteiden antaja on sen jäsenvaltion nimeämä taho, jonka markkinoille tuotteet saatetaan, jos asianomainen jäsenvaltio tätä vaatii. 

Jäljitettävyysasetuksen 6 artiklan mukaan valmistajien ja maahantuojien on merkittävä jokainen EU:ssa valmistettu tai EU:hun tuotu vähittäismyyntipakkaus 8 artiklan mukaisella yksilöllisellä tunnisteella. EU:n ulkopuolella valmistettujen tupakkatuotteiden osalta vähittäismyyntipakkaustason yksilöllinen tunniste on lisättävä vähittäismyyntipakkauksen päälle ennen kyseisen tupakkatuotteen tuontia EU:hun. 

Jäljitettävyysasetuksen 37 artiklan 1 kohdan mukaan savukkeet ja kääretupakka, jotka on valmistettu EU:ssa tai tuotu EU:hun ennen 20 päivää toukokuuta 2019 ja joita ei ole merkitty 6 artiklan mukaisesti vähittäismyyntipakkaustason yksilöllisillä tunnisteilla, saavat olla edelleen vapaassa liikkeessä 20 päivään toukokuuta 2020. Kyseisiin tupakkatuotteisiin, jotka saavat olla edelleen vapaassa liikkeessä mutta joita ei ole merkitty vähittäismyyntipakkaustason yksilöllisillä tunnisteilla, ei sovelleta VI luvussa tarkoitettuja velvollisuuksia. Artiklan 2 kohdan mukaan muut tupakkatuotteet kuin savukkeet ja kääretupakka, jotka on valmistettu EU:ssa tai tuotu EU:hun ennen 20 päivää toukokuuta 2024 ja joita ei ole merkitty 6 artiklan mukaisesti vähittäismyyntipakkaustason yksilöllisillä tunnisteilla, saavat olla edelleen vapaassa liikkeessä 20 päivään toukokuuta 2026. Kyseisiin tupakkatuotteisiin, jotka saavat olla edelleen vapaassa liikkeessä mutta joita ei ole merkitty vähittäismyyntipakkaustason yksilöllisillä tunnisteilla, ei sovelleta VI luvussa tarkoitettuja velvollisuuksia. 

Se, mitä tupakkalain 32 §:ssä säädetään turvaominaisuuksista, perustuu puolestaan tupakkatuotedirektiivin 16 artiklaan. Artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä turvaominaisuuksia koskevat tekniset standardit ja niiden mahdollisen vuorottelun sekä mukauttaa ne tieteen, markkinoiden ja tekniikan kehitykseen. Komissio on antanut turvaominaisuuksia koskien joulukuussa 2017 komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/576 tupakkatuotteisiin lisättävien turvaominaisuuksien teknisistä standardeista (jäljempänä turvaominaisuuspäätös). 

Turvaominaisuuspäätöksen 3 artiklassa säädetään turvaominaisuuksien aitoustekijöistä. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava, että turvaominaisuudet koostuvat vähintään viidestä aitoustekijästä, joista vähintään yksi on näkyvä, vähintään yksi osittain piilotettu ja vähintään yksi piilotettu. Käsitteet määritellään turvaominaisuuspäätöksen 2 artiklassa, ja turvaominaisuuspäätöksen liitteenä on vahvistettu erilaisia aitoustekijöiden tyyppejä. Turvaominaisuuspäätöksen 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava tupakkatuotteiden valmistajille ja maahantuojille vaadittavat aitoustekijät, ja saman artiklan 4 kohdan mukaan ilmoitus on annettava viimeistään 20 päivänä syyskuuta 2018. 

Turvaominaisuuspäätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava, että vähintään yhden aitoustekijöistä on toimittanut sellainen kolmantena osapuolena oleva riippumaton tarjoaja, joka täyttää turvaominaisuuspäätöksen 8 artiklassa säädetyt edellytykset. Turvaominaisuuspäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä aitoustekijöiden tarjoajan ja sen mahdollisten alihankkijoiden katsotaan olevan riippumattomia. Lisäksi 8 artiklan 2 kohdassa säädetään aitoustekijän tarjoajan velvollisuudesta huolehtia, että sen mahdolliset alihankkijat noudattavat 1 kohdassa vahvistettuja riippumattomuuden edellytyksiä, 3 kohdassa jäsenvaltioiden ja komission oikeudesta edellyttää aitoustekijän tarjoajan ja sen mahdollisten alihankkijoiden toimittavan niille riippumattomuutta koskevia asiakirjoja, 4 kohdassa aitoustekijän tarjoajan ja sen mahdollisten alihankkijoiden velvollisuudesta ilmoittaa jäsenvaltioille ja komissiolle riippumattomuuteen mahdollisesti vaikuttavista olosuhteiden muutoksista, 5 kohdassa jäsenvaltioiden velvollisuudesta ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin riippumattomuutta koskevien edellytysten noudattamisen varmistamiseksi ja 6 kohdassa aitoustekijän tarjoajan velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä jäsenvaltioille ja komissiolle epäasianmukaisista vaikuttamisyrityksistä, jotka voivat heikentää tarjoajan riippumattomuutta. Lisäksi artiklan 7 kohdan mukaan viranomaisten tai julkisoikeudellisten yritysten sekä näiden alihankkijoiden oletetaan olevan riippumattomia tupakkateollisuudesta. 

Turvaominaisuuspäätöksen 5 artiklassa säädetään turvaominaisuuksien lisäämisestä vähittäismyyntipakkauksiin. Artiklan 1 kohta koskee menetelmiä, joilla turvaominaisuus saadaan lisätä vähittäismyyntipakkaukseen. Artiklan 2 kohdan mukaan turvaominaisuudet on lisättävä tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksiin siten, että niiden avulla on mahdollista tunnistaa ja tarkistaa tupakkatuotteen vähittäismyyntipakkauksen aitous koko sinä aikana, jonka kyseinen tupakkatuote on saatettuna markkinoille ja että niitä ei ole mahdollista korvata, käyttää uudelleen tai muuttaa millään tavalla. 

Turvaominaisuuspäätöksen 6 artiklassa säädetään turvaominaisuuksien koskemattomuudesta. Jäsenvaltiot voivat artiklan 1 kohdan mukaan milloin tahansa päättää ottaa käyttöön tai poistaa käytöstä turvaominaisuuksien vuorottelujärjestelmiä. Jos jäsenvaltiolla on syytä uskoa jonkin markkinoilla sillä hetkellä käytössä olevan turvaominaisuuden aitoustekijän koskemattomuuden vaarantuneen, niiden on artiklan 2 kohdan mukaan vaadittava, että kyseinen turvaominaisuus korvataan tai sitä muutetaan. Jos jäsenvaltio havaitsee vaarantuneen turvaominaisuuden, sen on ilmoitettava asiasta valmistajille, maahantuojille ja kyseisten turvaominaisuuksien tarjoajille viiden työpäivän kuluessa. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vahvistaa virallisia ohjeita tai vaatimuksia, jotka koskevat tuotanto- ja jakelumenettelyjen turvallisuutta, kuten turvallisten laitteiden ja muiden komponenttien käyttöä, tarkastuksia, tuotantomäärien seurantavälineitä ja turvallista kuljetusta, jotta aitoustekijöiden ja niistä koostuvien turvaominaisuuksien laitonta tuotantoa ja jakelua ja varkauksia voitaisiin torjua, ehkäistä ennalta, havaita ja vähentää. 

Turvaominaisuuspäätöksen 7 artikla koskee tupakkatuotteiden aitouden tarkistamista. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytettävissään tarvittavat keinot analysoida kaikki aitoustekijöiden yhdistelmät, joita ne sallivat käytettävän turvaominaisuuksien kehittämisessä. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kirjallisella pyynnöllä vaadittava alueellaan toimivia tupakkatuotteiden valmistajia ja maahantuojia toimittamaan näytteitä markkinoille saatetuista tupakkatuotteista. Näytteet on toimitettava vähittäismyyntipakkauksina, joissa on mukana niihin lisätty turvaominaisuus. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä toimitettava komissiolle saamansa tupakkatuotenäytteet. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on pyynnöstä avustettava toisiaan toisen jäsenvaltion kansallisille markkinoille tarkoitetun tupakkatuotteen aitouden tarkistamisessa, myös jakamalla 2 kohdan nojalla mahdollisesti saatuja näytteitä. 

Turvaominaisuuspäätöksen 9 artiklassa on siirtymäsäännös, jonka mukaan savukkeet ja kääretupakka, jotka on valmistettu EU:ssa tai tuotu EU:hun ennen 20 päivää toukokuuta 2019 ja joissa ei ole turvaominaisuuspäätöksen mukaista turvaominaisuutta, saavat olla edelleen vapaassa liikkeessä 20 päivään toukokuuta 2020. Muiden tupakkatuotteiden osalta siirtymäaika kestää 20 päivään toukokuuta 2026. 

Turvaominaisuuspäätöksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan savukkeet ja kääretupakka, jotka on valmistettu EU:ssa tai tuotu EU:hun ennen 20 päivää toukokuuta 2019 ja joissa ei ole turvaominaisuuspäätöksen mukaista turvaominaisuutta, saavat olla edelleen vapaassa liikkeessä 20 päivään toukokuuta 2020. Artiklan 2 kohdan mukaan muut tupakkatuotteet kuin savukkeet ja kääretupakka, jotka on valmistettu EU:ssa tai tuotu EU:hun ennen 20 päivää toukokuuta 2024 ja joissa ei ole turvaominaisuuspäätöksen mukaista turvaominaisuutta, saavat olla edelleen vapaassa liikkeessä 20 päivään toukokuuta 2026. 

Turvaominaisuuspäätöksen 10 artiklan mukaan turvaominaisuuspäätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. 

2.3  Nykytilan arviointi

Kuten edellä on tuotu esiin, uuden tupakkalain mukaista tupakkatuotteiden jäljitettävyys- ja turvaominaisuusjärjestelmää aletaan soveltaa savukkeisiin ja kääretupakkaan 20 päivänä toukokuuta 2019. Käytännön kokemuksia järjestelmän ja sitä koskevan sääntelyn toimivuudesta ei siis ole vielä olemassa. 

Lisäksi sääntely perustuu kokonaan EU:n lainsäädäntöön, ja edellä mainittua jäljitettävyysasetusta sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Jäljitettävyysasetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla jäsenvaltio voi kuitenkin vaatia, että sen markkinoille saatettujen tupakkatuotteiden osalta toimivaltainen tunnisteiden antaja on kyseisen jäsenvaltion nimeämä taho eikä sen jäsenvaltion nimeämä taho, jossa tuotteet on valmistettu. Voidaan arvioida, että ilman tällaisen poikkeuksen käyttöönottoa yhteydenpito yksilöllisten tunnisteiden antajaan ja mahdollisten ongelmien selvittely tämän kanssa muodostuisi hankalaksi. Lisäksi useat muut jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet jäljitettävyyttä koskevassa komission alatyöryhmässä, että ne aikovat ottaa käyttöön mainitun poikkeuksen. 

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan 4 kohdan mukaan päätös on kaikilta osiltaan velvoittava. Jos siinä nimetään ne, joille se on osoitettu, se velvoittaa ainoastaan niitä. Päätöksen oikeusvaikutukset ja tarve päätöksen erilliseen täytäntöönpanoon riippuvat sen tavoitteesta ja sisällöstä. Päätösten osalta tulee tapauskohtaisesti tutkia, millaisia säännöksiä päätös sisältää ja millaisia oikeusvaikutuksia sillä on tarkoitettu saada aikaan. 

Turvaominaisuuspäätös on osoitettu jäsenvaltioille, ja se velvoittaa siis ainoastaan jäsenvaltioita. Turvaominaisuuspäätöksen 3 artiklan 3 kohdan mukainen velvoite turvaominaisuuksien aitoustekijöiden ilmoittamisesta on täytetty siten, että sosiaali- ja terveysministeriö on 20 päivänä syyskuuta 2018 ilmoittanut internetsivuillaan julkaistulla tiedotteella sekä tupakkatuotteiden valmistajille ja maahantuojille toimitetulle kirjeellä, mitä aitoustekijöitä on käytettävä turvaominaisuuksissa, jotka lisätään Suomen markkinoille saatettavien tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksiin. Vaadittavista turvaominaisuuksien aitoustekijöistä olisi silti perusteltua säätää myöhemmin annettavalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. 

Osaa turvaominaisuuspäätöksessä jäsenvaltioille osoitetuista velvoitteista ei kuitenkaan voida toteuttaa muutoin kuin säätämällä niistä kansallisessa lainsäädännössä. Tämä koskee esimerkiksi jäsenvaltion velvollisuutta vaatia, että turvaominaisuudet lisätään vähittäismyyntipakkauksiin tietyllä tavalla (5 artikla) tai että vähintään yhden aitoustekijöistä on toimittanut riippumaton kolmas osapuoli (3 artiklan 2 kohta ja siinä viitattu 8 artikla). 

Tupakkalain 32 §:n 2 momentin 3 kohdassa oleva asetuksenantovaltuus on kirjoitettu tupakkalain kokonaisuudistuksen yhteydessä tupakkatuotedirektiivin 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan pohjalta. Sen mukaan komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä turvaominaisuuksia koskevat tekniset standardit ja niiden mahdollisen vuorottelun sekä mukauttaa ne tieteen, markkinoiden ja tekniikan kehitykseen. Tuolloin turvaominaisuuspäätöksen valmistelu komissiossa ei ollut vielä alkanut eikä näin ollen tiedossa ollut tarkemmin, minkä sisältöistä sääntelyä komissio tulisi asiasta antamaan. 

Voimassa olevan tupakkalain 32 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä turvaominaisuuspäätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisista aitoustekijöistä, joita on pidettävä teknisinä standardeina, ja 5 artiklan mukaisesta turvaominaisuuksien lisäämisestä vähittäismyyntipakkaukseen. Sen sijaan 3 artiklan 1 kohdassa edellytettyä vaatimusta aitoustekijän tarjoajan riippumattomuudesta ja riippumattomuuteen liittyviä vaatimuksia, joista säädetään 8 artiklassa, ei voida pitää pelkkinä teknisinä standardeina, josta voimassa olevan tupakkalain 32 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan voitaisiin säätää asetuksella. Näin on huolimatta siitä, että turvaominaisuuspäätöksen 1 artiklan mukaan päätöksessä säädetään turvaominaisuuksien teknisistä standardeista. Näin ollen voimassa oleva tupakkalaki ei mahdollista aitoustekijän tarjoajan riippumattomuudesta säätämistä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. 

Voimassa olevan tupakkalain nojalla kunnalla ja Valviralla on mahdollisuudet puuttua tupakkalain vastaisiin vähittäismyyntipakkauksiin kieltämällä tuotteiden myynti. Lisäksi kunta voi tarvittaessa peruuttaa vähittäismyyjän vähittäismyyntiluvan, jos tämä myy tuotteita, joiden vähittäismyyntipakkaukset ovat tupakkalain vastaisia. Voimassa olevassa tupakkalaissa ei kuitenkaan ole sellaista säännöstä, jonka nojalla Valvira tai kunta voisi vaatia turvaominaisuuden korvaamista tai muuttamista turvaominaisuuspäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa taikka edellyttää aitoustekijän tarjoajaa noudattamaan riippumattomuutta koskevia vaatimuksia turvaominaisuuspäätöksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. 

Valviralla ja kunnalla on oikeus saada muilta viranomaisilta virka-apua. Niillä on siis oikeus pyytää virka-apua esimerkiksi Tullilaboratoriolta turvaominaisuuspäätöksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiseksi aitoustekijöiden analysoimiseksi. 

Voimassa olevan tupakkalain mukaan Valviralla ja kunnalla on oikeus ottaa ja saada tupakkatuotteiden valmistajilta, maahantuojilta ja myyjiltä näytteitä tuotteista. Siten turvaominaisuuspäätöksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesta näytteenottovelvoitteesta ei ole tarpeen säätää erikseen. 

Voimassa olevan tupakkalain 120 §:n 6 momentti, jonka mukaan savukkeiden ja kääretupakan vähittäismyyntipakkauksiin sovelletaan yksilöllistä tunnistetta ja turvaominaisuutta koskevia vaatimuksia 20 päivästä toukokuuta 2019 ja muiden tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksiin 20 päivästä toukokuuta 2024, perustuu tupakkatuotedirektiiviin. Jäljitettävyysasetuksessa ja turvaominaisuuspäätöksessä kuitenkin säädetään siirtymäajoista, joiden mukaan ennen kyseisiä päivämääriä EU:ssa valmistetut tai EU:hun tuodut tuotteet, joissa ei ole yksilöllistä tunnistetta tai turvaominaisuutta, saavat olla vapaassa liikkeessä 20 päivään toukokuuta 2020 (savukkeet ja kääretupakka) tai 20 päivään toukokuuta 2026 (muut tupakkatuotteet). Jäljitettävyysasetus on suoraan soveltuvaa oikeutta, mutta voimassa olevan tupakkalain 120 §:n 6 momentti on omiaan luomaan sellaisen käsityksen, että 20 päivästä toukokuuta 2019 alkaen vähittäismyynnissä ei saisi olla savukkeita tai kääretupakkaa, joiden vähittäismyyntipakkauksessa ei ole yksilöllistä tunnistetta ja turvaominaisuutta. 

Tupakkalain 119 § koskee pidättämiseen oikeutetun virkamiehen oikeutta hävittää tuote, joka voidaan takavarikoida, ”— — koska on syytä olettaa, että se julistetaan menetetyksi, ja jolla ei ole sanottavaa myynti- tai käyttöarvoa” (kursivointi tässä). Vastaavanlaista säännöstä ehdotettiin alkoholilain (1102/2017) kokonaisuudistuksen yhteydessä alkoholilain 86 §:n 5 momenttiin, mutta eri eduskunnan eri valiokunnat katsoivat (ks. HaVL 33/2017 vp, LaVL 17/2017 vp ja StVM 24/2017 vp), että sanamuoto ”— — jos on syytä olettaa — —” huomioisi paremmin syyttömyysolettaman. 

4.1  Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia julkistalouteen. Esityksessä ehdotetaan lähinnä teknisluonteisia muutoksia voimassa olevaan jäljitettävyyttä ja turvaominaisuuksia koskevaan sääntelyyn, josta säädettiin jo tupakkalain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin todeta, että mainitulla sääntelyllä on positiivisia vaikutuksia julkistalouden kannalta sikäli kuin sen avulla voidaan torjua tupakkatuotteiden laitonta kauppaa. 

Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla ei olisi juurikaan vaikutusta myöskään yritysten kannalta. Vaatimus siitä, että Suomen markkinoille saatettavien tuotteiden osalta toimivaltainen tunnisteiden antaja on Suomen nimeämä taho, voi jossain määrin lisätä kansainvälisille tupakkayhtiöille aiheutuvia kustannuksia verrattuna siihen, että toimivaltainen tunnisteiden antaja olisi tuotteiden valmistusmaan nimeämä taho. Toisaalta vaatimus Suomen nimeämästä tahosta tunnisteiden antajana olisi omiaan helpottamaan esimerkiksi tukku- ja vähittäismyyjien sekä viranomaisten yhteydenpitoa tunnisteiden antajaan ja vähentäisi näille tahoille aiheutuvia kustannuksia. 

4.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksen mukaan kunnan olisi ilmoitettava Valviralle, jos sillä olisi epäily turvaominaisuuden aitoustekijän vaarantumisesta. Kunnalla on jo nyt yleinen toimivalta valvoa tupakkalain noudattamista alueellaan, eikä esityksessä ehdotettu ilmoitusvelvollisuus ei olisi merkittävä uusi tehtävä kunnalle. On oletettavaa, että epäilyjä aitoustekijän koskemattomuuden vaarantumisesta ei syntyisi kovin usein, ja lisäksi kunta voisi ilmoittaa asiasta Valviralle esimerkiksi sähköpostitse tai muulla parhaaksi katsomallaan tavalla. Kunnan ei myöskään tarvitsisi tehdä päätöstä asiasta vaan ainoastaan ilmoittaa epäilystään Valviralle. Esityksessä ehdotetulla muutoksella ei siten olisi juurikaan toiminnallisia, taloudellisia tai muita vaikutuksia kuntien kannalta. 

Valviran olisi selvitettävä turvaominaisuuden aitoustekijän mahdollista vaarantumista ja tarvittaessa annettava määräys turvaominaisuuden korvaamiseksi tai muuttamiseksi. Esityksessä ehdotettua velvoitetta ei voida pitää merkittävänä, koska Valvira jo voimassa olevan tupakkalain nojalla valvoo tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksia koskevien säännösten noudattamista. Lisäksi Valviralla olisi oikeus saada esimerkiksi Tullilta ja Tullilaboratoriolta virka-apua aitoustekijän mahdollisen vaarantumisen selvittämisessä. 

Käytännössä Valviralla ei kuitenkaan olisi mahdollisuuksia selvittää, liittyykö esimerkiksi turvaominaisuuden aitoustekijän vaarantuminen esimerkiksi tupakkatuotteiden laittomaan kauppaan. Siksi viraston olisi perusteltua ilmoittaa aina poliisille tai Tullille, jos turvaominaisuuden aitoustekijä vaikuttaisi vaarantuneen eikä vaarantuminen selvästi johdu esimerkiksi teknisestä virheestä tuotantolinjalla.