1
Lakiehdotuksen perustelut
1 §. Lain tarkoitus. Lain nojalla myönnettävien valtiontakausten tarkoituksena olisi turvata maatalouden toimintaedellytykset ja parantaa tilojen maksuvalmiutta tilanteessa, jossa maatalouden toimintaympäristön muutokset tai poikkeukselliset sääolot ovat ajaneet maatalousyrityksiä tilapäisiin taloudellisiin ongelmiin. Tämä toteutettaisiin myöntämällä valtiontakauksia luottolaitosten myöntämille maksuvalmiuslainoille. Tarkoituksena olisi kohdentaa takaukset ja niihin sisältyvä valtiontuki sellaisille maatalousyrityksille, joilla tilapäisistä maksuvalmiusongelmista selviydyttyään on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan.
2 §. Suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön. Maatalousalan EU-lainsäädäntö ja valtiontukisäännöt rajoittavat merkittävästi kansallista lainsäädäntövaltaa esimerkiksi tuensaajia, tuettavia toimenpiteitä, tuen enimmäismäärää ja tukikelpoisia kustannuksia koskien. Koska EU:n maatalousalan lainsäädäntö ei sisällä budjettiriihen kirjauksen mukaista tukielementtiä valtiontakauksista maatilojen maksuvalmiuslainoille, kyseiset valtiontakaukset myönnettäisiin maatalousalan de minimis -asetuksen mukaisena tukena.
Maatalousalan de minimis -asetus on osa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107—109 artiklan perusteella annettua maatalouden alkutuotantoa koskevaa niin sanottua valtiontukisääntelyä. De minimis -tuella tarkoitetaan vähämerkityksistä tukea, jonka enimmäismäärä on rajoitettu niin pieneksi, että tuen ei katsota vääristävän kilpailua tai vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, minkä vuoksi se on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta komissiolle. Maatalousalan de minimis -asetuksessa määritellään tietyt perusehdot, joiden on täytyttävä, jotta jäsenvaltion myöntämä vähämerkityksinen tuki voidaan katsoa hyväksyttäväksi. Tällaisia aina noudatettavia perusehtoja ovat esimerkiksi de minimis -tuen enimmäismäärä yritystä kohden kolmen verovuoden aikana ja tuen seurantaa koskevat menettelyt. Lisäksi maatalousalan de minimis -asetus määrittelee erilaisia vaihtoehtoja tukivälineiksi, joiden tarjoaman liikkumavaran puitteissa jäsenvaltiot voivat valita tarkoituksenmukaisimman tuen muodon toimeenpantavaksi kansallisen järjestelmän mukaisesti. Esimerkiksi takauksista koostuva tuki voidaan katsoa hyväksyttäväksi läpinäkyväksi tueksi kolmen vaihtoehtoisen laskentamenetelmän pohjalta. Maatalousalan de minimis -asetuksen mukaan vähämerkityksinen tuki katsotaan myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle annetaan laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla. Mainitussa asetuksessa säädetään myös, että jos jäsenvaltio aikoo myöntää yritykselle maatalous alan de minimis -tukea, sen on ilmoitettava yritykselle kirjallisesti aiotusta tuen määrästä ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä sekä viitattava suoraan maatalousalan de minimis -asetukseen ja mainittava sen nimi ja tiedot julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
3 §. Valtiontakausten myöntövaltuus ja enimmäismäärä sekä takaajan vastuun toteutuminen. Valtiontakaus voitaisiin myöntää Makeran käyttösuunnitelmassa tarkoitukseen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa. Lakiehdotuksen nojalla myönnettyjen valtiontakausten jäljellä oleva yhteismäärä saisi olla samanaikaisesti enintään 100 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousministeriö vastaisi Makeran käyttösuunnitelmassa tarkoitusta varten osoitettujen varojen osoittamisesta ELY-keskusten käyttöön.
Kuten rakennetukilain mukaisissa takauksissa, valtion takaajan vastuuseen sekä takautumisoikeuteen liittyvästä edunvalvonnasta vastaisi Ruokavirasto. Samoin takaajan vastuun toteutumisesta aiheutuvat maksut suoritettaisiin Makeran varoista, jonne myös tilitettäisiin takautumisoikeuden perusteella saadut korvaukset.
Vastaavasti kuin rakennetukilain nojalla myönnettävissä takauksissa, takaajan vastuun vähentymiseen ja lakkaamiseen, päävelan perimiseen ja takautumisoikeuteen tulisivat sovellettaviksi takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) säännökset. Tarkoitus on, että mainitun yleislain säännökset täydentäisivät lakiehdotuksen valtiontakauksia koskevia säännöksiä.
4 §. Valtiontakauksen kohteena oleva luotto. Takauksen kohteena olevaa luottoa voitaisiin myöntää maatalouden tuotantotoiminnan maksuvalmiuden parantamiseksi. Luoton myöntäisivät rakennetukilain 52 §:ssä tarkoitetut luottolaitokset. Käytännössä luottolaitosten tulisi luottolupausta antaessaan ottaa huomioon myös lakiehdotuksen 5 §:n ehdot takauksen saajan yritystoiminnan edellytyksistä jatkuvaan kannattavaan toimintaan ja että tämä on tilapäisissä maksuvalmiusongelmissa toimintaympäristön muutosten tai poikkeuksellisten sääolojen vuoksi. Luotonantaja voisi myöntää takauksen kohteena olevan luoton, kun ELY-keskus on tehnyt päätöksen takauksen myöntämisestä. Takauksen kohteena olevan lainan enimmäismäärä olisi 62 500 euroa ja laina-aika enintään viisi vuotta. Lainan enimmäismäärän ja enimmäislaina-ajan määrittelyyn vaikuttavia seikkoja selostetaan edellä kohdassa ’Toteuttamisvaihtoehdot’.
Luotonantaja ja luotonsaaja voisivat sopia takauksen kohteena olevan lainan takaisinmaksua koskevien ehtojen muutoksista keskenään ilman, että muutos edellyttäisi ELY-keskuksen lupaa, toisin kuin tietyissä rakennetukilain mukaisissa lainoissa. Tarkoituksena on, että lakiehdotuksen mukaisen takausjärjestelmän toimeenpano olisi joustavampi ja vähentäisi luottolaitosten ja ELY-keskusten hallinnollista työtä sellaisissa lainan maksuohjelman muutoksiin liittyvissä asioissa, joilla ole vaikutusta takauksen myöntämisen edellytyksiin tai valtion asemaan takaajana. Luotonantaja ja luotonsaaja voisivat sopia esimerkiksi lainan lyhennysten lykkäyksistä, kunhan ehdotettua viiden vuoden enimmäislaina-aikaa ei ylitetä. Luotonantajan olisi ilmoitettava muutoksista ELY-keskukselle, joka ilmoituksen perusteella voisi harkita täyttyvätkö takauksen myöntämisen edellytykset muutoksen jälkeenkin ja, ettei muutoksella ole vaikutusta takaajan asemaan. Lisäksi luotonantajan tiedonanto- ja avustamisvelvollisuuden osalta lakiehdotuksen 10 §:ssä säädettäisiin, että luotonantaja olisi velvollinen antamaan maa- ja metsätalousministeriölle, Ruokavirastolle ja ELY-keskukselle tietoja ja ilmoituksia siten kuin rakennetukilain 54 §:n 2—4 momentissa säädetään. Rakennetukilain mukaisen luotonantajan tiedonanto- ja avustamisvelvollisuuden sisältöä selostetaan jäljempänä ehdotetun 10 §:n kohdalla.
5 §. Valtiontakauksen saaja. Takausta voitaisiin myöntää luonnolliselle henkilölle tai yksityisoikeudelliselle yhteisölle, joka elinkeinonaan harjoittaa maatilalla maataloutta. Selkeyden vuoksi maatalouden ja maatilan käsitteiden olisi perusteltua olla vastaavat kuin rakennetukilaissa. Valtiontakaus voitaisiin myöntää pk-yritysten kokoluokkaan kuuluville yrityksille. Pk-yritysten kokoluokka on määritelty esimerkiksi mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY sekä tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 liitteessä I. Maatalousalan de minimis -asetuksen 3 artiklan 8 ja 9 kohdassa säädetään de minimis -tuen tarkastelusta yritysten sulautumista ja jakautumista sekä yrityskauppoja koskevissa tilanteissa.
Tarkoituksena ei ole, että valtiontakaus myönnettäisiin yrityksille, joilla on merkittävä riski ajautua konkurssiin tai muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn maksuvalmiuslainan muodossa annetusta lisärahoituksesta huolimatta. Tämän vuoksi takauksen myöntämisen ehtona olisi, että yrityksen, jolle takaus ja sen kohteena oleva luotto myönnettäisiin, harjoittamalla maataloudella on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan tilapäisten maksuvalmiusongelmien poistumisen jälkeen. Tämän arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös maksuvalmiuslainan takaisinmaksun vaikutus yritystoiminnan toimintaedellytyksiin ja, että takauksen saaja on tilapäisissä maksuvalmiusongelmissa toimintaympäristön muutosten tai poikkeuksellisten sääolojen vuoksi. Lähtökohtaisesti yritystoiminnan kannattavuutta ja maksuvalmiutta arvioitaisiin tilinpäätös- ja verotustietojen sekä vastaavien kannattavuutta ja maksuvalmiutta kuvaavien tunnuslukujen perusteella kuin yritystoiminnan rahoituksessa muutenkin. Tarvittaessa Ruokavirasto antaisi ELY-keskuksille ohjeistusta hakijan yritystoiminnan arvioinnista lakiehdotuksen mukaisten takausten myöntämiseksi.
Maatalousalan de minimis -asetuksen nojalla myönnettävän takauksen saajalle asetetuista edellytyksistä säädetään asetuksen 4 artiklan 6 kohdan a alakohdassa. Kyseisen kohdan mukaan takauksista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos edunsaajaa ei ole asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi eikä tämä täytä kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja edellytyksiä yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä. Suomessa sovellettavia yleistäytäntöönpanomenettelyitä ovat konkurssi, yrityssaneeraus ja yksityishenkilön velkajärjestely. Kyseisten menettelyjen edellytyksistä säädetään tarkemmin konkurssilaissa (120/2004), yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/1993). Pykälän 3 momentissa olisi viittaus maatalousalan de minimis -asetuksen 4 artiklan 6 kohdan a alakohtaan.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin niin sanotusta deggendorf -ehdosta, jonka yleisten valtiontukea koskevien periaatteiden mukaan tulee ilmetä kansallisesta lainsäädännöstä.
6 §. Valtiontakauksen hakeminen ja myöntäminen. Valtiontakausta haettaisiin Ruokaviraston vahvistamalla lomakkeella. Hakemukseen tulisi liittää takauksen myöntämisen edellytysten arvioinnin kannalta välttämättömät asiakirjat, selvitykset ja suunnitelmat. Valtiontakausta voisi hakea Ruokaviraston määräämänä hakuaikana toimivaltaisesta ELY-keskuksesta. ELY-keskuksen toimivallan osalta viitattaisiin rakennetukilain 30 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan, jollei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) nojalla toimivallasta muuta säädetä, toimivaltainen on se ELY-keskus, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee tai, jos maatilan talouskeskus sijaitsee usean ELY-keskuksen toimialueella, se ELY-keskus, jonka toimialueella pääosa maatilan tuotantorakennuksista sijaitsee.
Maatalousalan de minimis -asetuksen 6 artiklan 1 kohta edellyttää, että jäsenvaltion on saatava tuen kohteena olevalta yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus kaikesta muusta sille kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana myönnetystä de minimis -tuesta. Tämän vuoksi hakijalta edellytettäisiin selvitystä hakijalle jo myönnetystä ja maksetusta de minimis -tuesta. Saman artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio saa myöntää uuden de minimis -tuen vasta varmistuttuaan siitä, ettei tuen myöntäminen nosta kyseiselle yritykselle myönnetyn de minimis -tuen kokonaismäärää yli yrityskohtaisen tai jäsenvaltiolle asetetun maakohtaisen enimmäismäärän. Jos tuen yritys- tai jäsenvaltiokohtaiset enimmäismäärät täyttyvät uuden tuen myöntämisen vuoksi, tukeen ei saa soveltaa maatalousalan de minimis -asetusta. Tukea myönnettäessä tulee myös varmistaa, että kaikkia maatalousalan de minimis -asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä noudatetaan.
Takauksiin olisi käytettävissä myöntövaltuus, jonka rajoissa takaukset voitaisiin myöntää. Takauksen hakemiselle asetettaisiin hakuaika Ruokaviraston määräyksellä. Takauksen myöntäisi ELY-keskus. Takauksen myöntämisen edellytyksenä olisi, että luotonantaja on hyväksynyt takausta koskevaan hakemukseen sisältyvän lainan määrän ja lainaehdot. Käytännössä hakijan tulisi osoittaa tämä kirjallisen luottolupauksen avulla. Takauksen kohteena olevan lainan nostamiseen ei edellytettäisi rakennetukilain mukaista lainan nostolupaa. Myöskään rakennetukilain mukaista vastavakuutta ei edellytettäisi.
Vastaavasti kuin rakennetukilain mukaisissa takauksissa, valtiontakaus tulisi voimaan sen jälkeen, kun sen kohteena oleva laina on nostettu. Samoin takaussitoumus ei sitoisi valtiota, jos sen kohteena olevaa luottoa ei nosteta vuoden kuluessa takauksen myöntämisestä.
Pykälän 2 ja 5 momentin valtuuden nojalla Ruokavirasto antaisi tarkempia määräyksiä takauksen hakemiselle asetettavasta määräajasta, hakemisessa käytettävistä lomakkeista, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista sekä suunnitelmien ja selvitysten esitystavasta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että Ruokavirasto antaisi takauksen hakulomakkeen ja määrittäisi sen liitteenä toimitettavat selvitykset, joissa tuen saaja esittäisi takauksen myöntämisen edellytysten arvioinnin kannalta välttämättömät tiedot. Lisäksi Ruokavirasto antaisi ELY-keskusten käyttöön tukipäätöspohjat ja tarkistuslistat sekä määrittäisi valtiontakausten hakuajan, jona hakemukset tulee jättää toimivaltaiselle ELY-keskukselle. Takaukseen myöntämiseen liittyvät selvitykset ja menettelyt on tarkoitus pitää mahdollisimman kevyinä paitsi takauksen hakijoille myös hallinnolle.
7 §. Valtiontakauksen ja siihen sisältyvän tuen määrä. Takaus voisi koskea enintään 80 prosenttia takauksen kohteena olevan luoton määrästä koko laina-aikana ja olla enintään 50 000 euroa maatilaa kohden. Enimmäistakaus viiden vuoden laina-ajalla sisältäisi de minimis -tukea 6 667 euroa. Jos taattu lainamäärä on pienempi tai takaus myönnetään lyhyemmäksi ajaksi, takaukseen sisältyvä tuki lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena enimmäismäärästä. Takauksen prosentuaalisen ja euromääräisen enimmäismäärän määrittelyyn vaikuttavia seikkoja selostetaan edellä kohdassa ’Toteuttamisvaihtoehdot’.
Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen maatalousalan de minimis -asetukseen, jonka 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion yhdelle yritykselle myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 15 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana. Mainitun asetuksen 4 artiklan 6 kohdassa säädetään takaukseen sisältyvän tuen laskennasta. Lakiehdotuksen mukaisiin takauksiin sovellettaisiin asetuksen 4 artiklan 6 kohdan b alakohtaa, jonka mukaan takauksista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos takaus kattaa enintään 80 prosenttia lainasta ja taattu määrä on joko 112 500 euroa ja takauksen kesto viisi vuotta tai taattu määrä on 56 250 euroa ja takauksen kesto kymmenen vuotta; jos taattu määrä on näitä määriä pienempi ja/tai takaus myönnetään alle viideksi tai kymmeneksi vuodeksi, takauksen bruttoavustusekvivalentti lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetusta enimmäismäärästä. Maatalousalan de minimis -asetuksen 4 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukainen menetelmä takaukseen sisältyvän valtiontuen määrittelystä ei sisällä elementtiä tuen saajalta perittävistä takausmaksuista, minkä vuoksi takausmaksujen perimiseen tässä yhteydessä liittyy epävarmuustekijöitä. Tämän ja edellä kohdissa ’Nykytilan arviointi’ ja ’Toteuttamisvaihtoehdot’ selostettujen syiden vuoksi sen, että takausmaksuja ehdotettaisiin osaksi nyt kyseessä olevaa maksuvalmiuslainojen takausjärjestelmää, ei katsota tuovan lisäarvoa ehdotuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tämän vuoksi takauksen saajilta ei perittäisi takausmaksuja, eikä niillä näin ollen olisi myöskään vaikutusta takaukseen sisältyvän tuen määrään.
8 §. Tarkastusoikeus ja tarkastuksen suorittaminen. Maa- ja metsätalousministeriöllä, Ruokavirastolla ja ELY-keskuksella olisi oikeus suorittaa ehdotetun lain nojalla myönnettyyn takaukseen liittyviä tarkastuksia siten kuin rakennetukilain 44 §:ssä ja 45 §:n 1 ja 3—5 momentissa säädetään.
Rakennetukilain 44 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriö ja Maaseutuvirasto voivat suorittaa tuen myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön liittyvien edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvomiseksi tuen myöntäjiin, välittäjiin ja saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Vastaava oikeus on tuen välittäjien ja saajien osalta ELY-keskuksilla.
Rakennetukilain 45 §:n 1 momentin mukaan tarkastus voi koskea valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tuettavan toimenpiteen ja tuen käytön kannalta merkityksellisiä rakennuksia, toimitiloja, olosuhteita, tietojärjestelmiä ja asiakirjoja. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Lain 45 §:n 3 momentin mukaan tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä säädetään hallintolain 39 §:ssä. Lain 45 §:n 4 momentin mukaan tarkastusta suorittavalla on oikeus ottaa asiakirjat ja muu tuen käyttöön liittyvä aineisto haltuunsa, jos tarkastuksen päämäärän saavuttaminen tätä edellyttää. Asiakirjat ja muu aineisto tulee viipymättä palauttaa, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä niiden hallussapitoa. Lain 45 §:n 5 momentin mukaan edellä 44 §:ssä tarkoitetulla viranomaisella on oikeus saada poliisilta korvauksetta virka-apua tarkastustehtävän suorittamisessa. Lain 45 §:n 2 momentissa säädetään edellytyksistä ulkopuolisen tilintarkastajan valtuuttamiseen suorittamaan rakennetukilain nojalla myönnettyä tukea koskevia tarkastuksia. Rakennetukilain nojalla myönnettävät tuet ovat huomattavasti monimuotoisempia ja toteutusajaltaan pitkäkestoisempia kuin lakiehdotuksen mukaiset maksuvalmiuslainoille myönnettävät takaukset, minkä vuoksi lakiehdotuksen mukaisten takausten toimeenpanossa ei katsota olevan tarvetta rakennetukilain 45 §:n 2 momenttia vastaavaan valtuutukseen.
9 §. Seuranta ja tietojen säilyttäminen. Luotonantajan olisi järjestettävä takauksen kohteena olevan luoton hoitamista koskeva seuranta ja toimitettava Ruokavirastolle luottoa koskevat tiedot siten kuin rakennetukilain 41 §:n 1 momentissa säädetään. Käytännössä Ruokavirastolle toimitettavat seurantatiedot vastaisivat pitkälti vuonna 2017 toimeenpannun väliaikaisen valtiontakausjärjestelmän nojalla myönnettävistä takauksista pyydettyjä tietoja. Ruokavirasto ohjeistaisi luottolaitoksia seurantatietojen toimittamisesta. Rakennetukilain 41 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan on paitsi järjestettävä rakennetukilain nojalla myönnetyn tuen kohteena olevan lainan seuranta, toimitettava määräajoin Maaseutuvirastolle lainan myöntämistä, nostamista, lyhentämistä ja korkotukilainan koron suorittamista koskevat tiedot sekä viivytyksettä huolehdittava tuen kohteena olevaa lainaa koskevien muutosten tekemisestä tietojärjestelmiinsä.
Valtiontakausta koskevia tietoja olisi säilytettävä siten kuin maatalousalan de minimis -asetuksessa säädetään. Maatalousalan de minimis -asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan kaikki asetuksen soveltamista koskevat tiedot on taltioitava ja koottava. Yksittäistä de minimis -tukea koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen verovuoden ajan tuen myöntämispäivästä. Tukiohjelmaa koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen verovuoden ajan siitä päivästä, jolloin ohjelmasta myönnetään viimeinen yksittäinen tuki. Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen mainittuun artiklaan.
10 §. Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus. Rakennetukilain mukaisen tuen saajan tiedonanto- ja avustamisvelvollisuudesta säädetään rakennetukilain 22 §:ssä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan valtiontakauksen saaja olisi velvollinen antamaan ELY-keskukselle tietoja ja avustamaan tarkastuksessa siten kuin rakennetukilain 22 §:ssä säädetään.
Rakennetukilain 22 §:n 1 ja 2 momentin mukaan tuen saaja on velvollinen antamaan ELY-keskukselle tuettavaa toimenpidettä, sen edistymistä sekä tuen käyttöä koskevat oikeat ja riittävät tiedot sekä viivytyksettä ilmoitettava ELY-keskukselle sellaisista asemaansa, toimintaansa tai tuettavaa toimenpidettä koskevista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta tuen maksamisen edellytyksiin tai jotka voivat johtaa tuen takaisinperintään. Rakennetukilain 22 §:n 3 momentin mukaan tuen saaja on velvollinen avustamaan rakennetukilain 44 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittajaa antamalla korvauksetta tarkastustehtävän suorittamiseksi välttämättömät tiedot ja tarkastuksen kohdetta koskevat selvitykset sekä tarvittaessa esittelemällä tuettavaa toimenpidettä. Rakennetukilain 44 §:n mukaiset tarkastuksen suorittajat ovat maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuvirasto ja ELY-keskus. Lakiehdotuksen 8 §:ssä säädettäisiin viranomaisten tarkastusoikeuden osalta, että maa- ja metsätalousministeriöllä, Ruokavirastolla ja ELY-keskuksella olisi vastaava oikeus suorittaa takaukseen liittyviä tarkastuksia kuin rakennetukilain 44 §:ssä ja 45 §:n 1 ja 3—5 momentissa säädetään.
Rakennetukilain nojalla myönnetyn lainan luotonantajan avustamis- ja tiedonantovelvollisuudesta säädetään rakennetukilain 54 §:ssä. Valtiontakauksen kohteena olevan luoton luotonantaja olisi velvollinen antamaan maa- ja metsätalousministeriölle, Ruokavirastolle ja ELY-keskukselle tietoja ja ilmoituksia vastaavasti kuin rakennetukilain 54 §:n 2—4 momentissa säädetään.
Rakennetukilain 54 §:n 2 momentin mukaan luotonantajan tulee takauksen kohteena olevaa lainaa hoitaessaan ottaa huomioon valtion etu takaajana sekä viivytyksettä ilmoittaa Maaseutuvirastolle sellaisista tuen saajan taloudellista asemaa, tuen kohteena olevaa lainaa tai lainan vakuutena olevan omaisuuden arvoa koskevasta muutoksesta, jolla voi olla vaikutusta valtion asemaan takaajana. Lain 54 §:n 3 momentin mukaan luotonantajalla ja keskusrahalaitoksella on velvollisuus yksilöidystä pyynnöstä luovuttaa maa- ja metsätalousministeriölle, Maaseutuvirastolle sekä ELY-keskukselle sellaisia tuen saajaa koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä lainaan liittyvän tuen myöntämisen edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvomiseksi. Lain 54 §:n 4 momentin mukaan luotonantajan ja keskusrahalaitoksen tiedonantovelvollisuus koskee myös salassa pidettäviä tietoja, eikä tietoja saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on viranomaiselle säädettyjen tehtävien hoitamiseksi luovutettu. Ehdotetun pykälän 2 momentissa ei viitattaisi rakennetukilain 54 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan luotonantajan on ilmoitettava ELY-keskukselle tuen kohteena olevan lainan siirtämisestä toiselle luotonantajalle sekä sellaisista rakennetukilain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetuista lainan ehtojen muutoksista, jotka eivät edellytä ELY-keskuksen lupaa. Lakiehdotuksen mukaisiin takauksiin ei sovellettaisi rakennetukilain 27 §:ää, vaan lakiehdotuksen 4 §:n 4 momenttia, jonka mukaan luotonantaja ja luotonsaaja voisivat sopia takauksen kohteena olevan lainan takaisinmaksua koskevien ehtojen muutoksista keskenään ilman, että muutos edellyttäisi ELY-keskuksen lupaa, kunhan lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja muutoksesta ilmoitetaan ELY-keskukselle.
Koska lakiehdotuksen mukaiset takaukset myönnettäisiin Makeran, eli valtion talousarvion ulkopuolisen rahaston käyttösuunnitelmassa tarkoitukseen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa, pykälän 3 momentissa osoitettaisiin Makeran hallintoa, kirjanpitoa ja maksuliikennettä hoitavalle Ruokavirastolle toimivalta vastata lain nojalla myönnettyjä valtiontakauksia koskevien tietojen toimittamisesta Valtiokonttorille. Tämä perustuu Valtiokonttorin 30 päivänä toukokuuta 2016 antamaan määräykseen Valtiontakaus- ja valtiontakuutietojen toimittaminen Valtiokonttorille (VK/508/00.00.00.01/2016). Määräyksen mukaan, jos ministeriön tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston myöntämiä takauksia ei hallinnoida Valtiokonttorissa, on niistä raportoitava Valtiokonttorille neljännesvuosittain määräyksessä esitetyllä tavalla, jotta valtion koko takuu- ja takauskannasta voitaisiin muodostaa kokonaiskuva.
11 §. Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston sekä ELY-keskuksen oikeuteen saada ja luovuttaa rakennetukilain mukaista tukea koskevia tietoja säädetään rakennetukilain 61 §:ssä. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan maaseudun kehittämistukien yleistä sääntelyä on pyritty yhtenäistämään, minkä vuoksi rakennetukilain 61 §:ssä viitataan maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain (28/2014) 64 §:ään, jossa säädetään viranomaisen tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisesta. Selkeyden vuoksi ehdotetussa pykälässä tehtäisiin rakennetukilain 61 §:n sijasta tältä osin suora viittaus maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 64 §:ään.
Maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain 64 §:n 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä, Maaseutuvirastolla ja ELY-keskuksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada muulta viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitavalta taholta sellaisia hakijaa tai tuen saajaa, tämän taloudellista asemaa ja liike- tai ammattitoimintaa, julkisista varoista myönnettyä rahoitusta tai muuta tuen kannalta merkityksellistä olosuhdetta koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tukea koskevan asian käsittelemiseksi. Lain 64 §:n 2 momentin mukaan pyydetyn tiedon yhteys käsiteltävään asiaan ja tiedon välttämättömyys on perusteltava tietoa pyydettäessä. Lain 64 §:n 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä, Maaseutuvirastolla ja ELY-keskuksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa muulle viranomaiselle, julkista tehtävää hoitavalle ja EU:n toimielimelle sellaiset laissa säädettyä tehtävää hoidettaessa saadut, tuen saajaa koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen viranomaiselle, julkista tehtävää hoitavalle tai toimielimelle säädetyn tarkastustehtävän suorittamiseksi tai sen valvomiseksi, että EU-lainsäädäntöä on noudatettu. Lain 64 §:n 4 momentin mukaan Maaseutuvirastolla ja ELY-keskuksella on oikeus korvauksetta saada verohallinnolta edellä tarkoitettuun tehtävään liittyvät tuen hakijaa ja saajaa koskevat viimeksi vahvistettua verotusta koskevat tiedot verohallinnon rekisteristä. Lain 64 §:n 5 momentin mukaan pykälän 1—4 momentissa tarkoitetut tiedot voidaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti ja ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoa pyytävän on esitettävä selvitys luovutettavien tietojen asianmukaisesta suojaamisesta, eikä saatuja tietoja saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon niitä on pyydetty.
12 §. Muutoksenhaku. Lakiehdotuksen mukaiseen ELY-keskuksen päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Maataloudellista asiantuntemusta vaativat muutoksenhakuasiat maatilatalouden tuista, maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista ja maatalouden rakennetuista on keskitetty Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan lakkauttamisen yhteydessä vuonna 2014 (HE 121/2013 vp). Myös rakennetukilain mukaiset valitusasiat käsitellään Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Lakiehdotuksessa viitattaisiin monin paikoin rakennetukilain sääntelyyn. Tämän vuoksi myös ehdotetun lain mukainen muutoksenhaku keskitettäisiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Edellä kohdassa ’Riippuvuus muista esityksistä’ on selostettu eduskunnassa vireillä olevaa hallituksen esitystä laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 29/2018 vp) ja mainitun esityksen suhdetta lakiehdotuksen 12 §:n 2 momentin säännökseen muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Koska oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lakiehdotuksen ja tämän lakiehdotuksen hyväksymisestä tai voimaantuloajoista ei ole varmuutta tämän hallituksen esityksen antamisajankohtana ja ehdotetun lain mukaisia valituskelpoisia takauspäätöksiä on tarkoitus ryhtyä tekemään niin pian kuin mahdollista lain voimaantulon jälkeen, esitetään että jatkovalituksesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen säädettäisiin nyt kyseessä olevassa lakiehdotuksessa.