1  Asian tausta ja valmistelu

2  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

3  Lausuntopalaute

Esityksestä pyydettiin lausunnot seuraavilta tahoilta: Eduskunnan oikeusasiamies, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Finanssiala ry, Finanssivalvonta, Isännöintiliitto ry, Keskuskauppakamari, Keskusrikospoliisi, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Kuluttajaliitto, Lotteriinspektionen, Oikeuskanslerinvirasto, oikeusministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus, Poliisihallitus, Rahoitusvakausvirasto, sisäministeriö, suojelupoliisi, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Pankki, Suomen Perimistoimistojen Liitto ry, Suomen Tilintarkastajat ry, Suomen Yrittäjät ry, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tulli, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, Ulosottolaitos, Veikkaus Oy, Verohallinto ja Ålands landskapsregering (Ahvenanmaan maakunnan hallitus).  

Eduskunnan oikeusasiamies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Kuluttajaliitto ry ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa asiassa. Tulli toteaa lausunnossaan, että nyt kyseessä olevassa hallituksen esityksessä mainitut täydennystarpeet eivät vaikuta merkittävästi Tullin toimintaan eikä sillä ole asiassa enempää lausuttavaa. 

Ulkoministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Finanssivalvonta, Keskusrikospoliisi, Suojelupoliisi, Ulosottovirasto ja Verohallinto ilmoittivat lausunnoissaan kannattavansa esitettyjä muutosehdotuksia. Poliisihallituksen arpajaishallinnon lausunnon mukaan täydentävät muutokset ovat kannatettavia. Suomen Yrittäjät ry lausui suhtautuvansa periaatteessa positiivisesti siihen, että annettua esitystä täydennetään havaittujen puutteiden osalta. 

Oikeuskanslerinviraston lausunnon mukaan täydentävän hallituksen esityksen antaminen muutettaessa asiallisesti merkittävästi hallituksen esitystä on perustuslain 71 §:n ja perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön perusteella oikea menettely verrattuna ministeriön valiokunnalle antamalla vastineella tapahtuvaan täydentämiseen. Lausunnon mukaan esityksen luvun 7 (Esityksen suhde täydennettävään esitykseen) pitäisi olla esitysluonnoksessa esitettyä tarkempi ja samalla muutosten yksilöintiä pitäisi täydentää. Lisäksi lausunnon mukaan sekä 1. että 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännöstä ja sen perusteluita on tarpeen täydentävän esityksen loppuvalmistelussa vielä arvioida ja tarkentaa. Lausunnossa on todettu myös, että säätämisjärjestysperusteluissa olisi hieman selkeämmin todettava laajemman asiakkaan tuntemisen soveltamisalan ja pidennetyn vanhenemisajan vaikutukset ehdotusten oikeasuhtaisuuteen kokonaisuutena. Oikeuskanslerinviraston lausunto on pääosin huomioitu esityksen jatkovalmistelussa. 

Finanssiala ry:n lausunnon mukaan hallituksen esityksen luonnoksen jatkovalmistelussa ja eduskuntakäsittelyssä tulee huomioida Euroopan unionissa käsiteltävänä olevien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehostamiseen tähtäävien lainsäädäntöehdotusten vaikutukset. Finanssiala ry pitää tärkeänä, ettei kansalliseen lainsäädäntöön tässä vaiheessa tehdä muutoksia, jotka kumoutuisivat tai jouduttaisiin perumaan Euroopan unionissa käsittelyssä olevien lainsäädäntöehdotusten astuttua voimaan. Esityksen jatkovalmistelussa on pyritty varmistamaan, ettei esitys pidä sisällään sellaisia säännöksiä, jotka olisivat ristiriidassa valmisteilla olevan Euroopan unionin rahanpesulainsäädännön kanssa. Ennen Euroopan unionin mahdollisesti tulevan sääntelyn soveltamisen alkamista olisi tärkeää, että Suomessa on kansallisesti selkeä ja johdonmukainen hallinnollisia seuraamuksia koskeva sääntely. 

Pakotesääntelyn noudattamiseen liittyvä asiakkaan tunteminen (rahanpesulaki 3 luku 16 §) 

Ulkoministeriö korostaa lausunnossaan, että toimeenpanevilla viranomaisilla on tärkeää olla riittävät valtuudet pakotteiden toimeenpanoon ja toimeenpanon valvontaan. Venäjän laittoman hyökkäyssodan vuoksi EU on ottanut käyttöön erittäin laajamittaiset finanssipakotteet, joiden toimeenpanossa rahoituslaitoksilla on keskeinen rooli ja huomattavat vastuut. Näiden pakotteiden, kuten muidenkin Suomessa sovellettavien pakotteiden, noudattamisen valvontaa koskevan lainsäädännön on ulkoministeriön mukaan tarpeen olla ajan tasalla. 

Oikeusministeriön lausunnon mukaan ehdotettavan pykälän arviointia hieman vaikeuttaa se, että säännöskohtaisiin perusteluihin ei sisälly kuvausta siitä, mitä pakotelaissa tarkoitetut asetukset ja päätökset sisältävät. Erityisesti jää epäselväksi se, luovatko ne kaikilta osin sellaisia velvoitteita, joita ilmoitusvelvolliset voisivat tosiasiallisesti noudattaa. Perusteluja olisi hyvä täydentää tältä osin tiiviisti. Edelleen oikeusministeriön lausunnon mukaan pykäläluonnoksesta saa vaikutelman, että Euroopan unionin suoraan sovellettavien asetusten lisäksi myös pakotelaissa tarkoitetut kansalliset asetukset ja päätökset sisältäisivät asiakkaan tuntemiseen tai tuntemismenettelyihin liittyviä säännöksiä. Oikeusministeriön käsityksen mukaan pakotelain nojalla annettaviin valtioneuvoston asetuksiin ja jäädytyslain nojalla tehtäviin päätöksiin ei yleensä sisälly varsinaisesti ilmoitusvelvollisia koskevia velvoitteita, vaikka ne tulisikin ottaa huomioon asiakkaan tuntemiseksi. Jatkovalmistelun aikana olisi hyvä varmistua siitä, että pykäläluonnoksen sanamuoto huomioi paremmin pakotelain nojalla annettavien asetusten ja jäädytyslain nojalla tehtävien päätösten sisällön. Lisäksi ehdotettavan 16 §:n sanamuodosta on syytä huomioida, että ”sääntely” tarkoittaa yleensä vain lakeja ja niiden nojalla annettuja asetuksia, ei hallinnollisia päätöksiä, joita ovat jäädytyslain nojalla annetut päätökset. Säännöstä voisi tältä osin täsmentää viittaamalla esimerkiksi erikseen jäädytyspäätöksiin. Mahdollinen täsmennys tältä osin olisi huomioitava myös 8 luvun säännöksissä, jotka koskevat hallinnollisia seuraamuksia. Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu oikeusministeriön lausunnossaan esittämiä seikkoja ja muutettu ehdotusta koskevia perusteluja ja pykälämuotoiluja. 

Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnon mukaan, kun on kyse asiakkaan tuntemiseen liittyvistä velvoitteista, voi pakotesääntelystä johtuvat velvollisuudet edellyttää myös henkilötietojen hankintaan, tiedonvaihtoa ja muuta henkilötietojen käsittelyä. Tietosuojavaltuutetun toimiston käsityksen mukaan sektoripakotteet eivät ilmeisesti edellytä henkilötietojen käsittelyä, mutta esimerkkinä mainittu asiakkaan liiketoimien muiden osapuolien tunnistaminen pakotelainsäädännön velvoitteiden soveltamiseksi voi edellyttää lisätietojen hankkimista nykyiseen käytäntöön verrattuna. Näiltä osin esityksen vaikutusten arvioinnissa ei tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan ole tarkemmin käsitelty täsmennysten vaikutusta henkilötietojen hankintaan, tiedonvaihtoon ja muuhun käsittelyyn sekä sitä kautta hallinnolliseen taakkaan, joka täsmennyksestä voi aiheutua ilmoitusvelvollisille. Jatkovalmistelussa esityksen vaikutusten arviointia on täydennetty tietosuojavaltuutetun toimiston huomioiden osalta. 

Työ- ja elinkeinoministeriö lausuu, että pakotesääntelyn toimivuus ja sen yhdenmukaisuus kansainvälisten vaatimusten kanssa on tärkeää, kuten on myös velvoitteiden selkeys ja tarkkarajaisuus sekä ilmoitusvelvollisille että niitä valvoville viranomaisille. Lausunnon mukaan olisi kuitenkin varmistuttava siitä, että ilmoitusvelvollisille on selvää, millä tavoin asiakkaan tuntemiseen liittyvät velvoitteet toisaalta rahanpesun torjunnan ja toisaalta pakotesääntelyn osalta eroavat keskenään. Työ- ja elinkeinoministeriö lausuu vielä, että vaikutusten arvioinnissa on myös syytä huomioida, että ilmoitusvelvolliset ovat keskenään varsin heterogeeninen ryhmä, ja joukossa on myös esimerkiksi yksinyrittäjiä tai muutoin pk-yrityksinä toimivia yrityksiä ja eri sektoreilta. Esityksen vaikutukset suuriin finanssialan toimijoihin eivät välttämättä ole verrannollisia muihin ilmoitusvelvollisiin. Lisäksi vaikutukset saattavat ulottua epäsuorasti yrityskenttään laajemminkin. Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnossaan esittämät huomiot on otettu huomioon esityksen yritys- ja viranomaisvaikutusten arvioinnissa. 

Finanssivalvonnan lausunnon mukaan ehdotetut muutokset rahanpesulain 3 luvun uudeksi 16 §:ksi selkiyttävät ilmoitusvelvollisten velvollisuuksia rahanpesulain puitteissa. Finanssivalvonta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina ja tärkeinä. Lisäksi ilmoitusvelvollisille esitetty nimenomainen velvoite järjestää toiminta siten, että ilmoitusvelvollisilla on tehokkaat toimintaperiaatteet, menettelytavat ja sisäinen valvonta pakotesääntelyn noudattamisen varmistamiseksi, on Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan tärkeä ja kannatettava täsmennys, joka selkiyttää ilmoitusvelvollisten velvoitteita. Finanssivalvonta tulee lausuntonsa mukaan antamaan omille valvottavilleen vielä tarkemmat ohjeet ja määräykset siitä, miten tehokkaat toimintaperiaatteet, menettelytavat ja sisäinen valvonta tulee järjestää ottaen huomioon ilmoitusvelvollisen toiminnan laajuus, maantieteellinen ulottuvuus sekä sen tarjoamien tuotteiden ja palveluiden luonne ja laajuus. 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto pitää lausuntonsa mukaan välttämättömänä uuden 16 §:n lisäämistä rahanpesulain 3 lukuun koskien pakotesääntelyn noudattamiseen liittyvää asiakkaan tuntemista. Lausunnon mukaan, vaikka pakotelainsäädäntö on jo nyt ilmoitusvelvollista velvoittavaa lainsäädäntöä, pakotelainsäädäntö on jäänyt osalle aluehallintoviraston valvomista ilmoitusvelvollisista hyvin tuntemattomaksi. Pakotelainsäädännön tuntemuksessa ja noudattamisessa on havaittu huomattavan paljon vaihtelua, jonka vuoksi rahanpesulakiin kirjattu nimenomainen velvoite ottaa pakotelainsäädäntö huomioon selkeyttäisi nykyistä tilaa ilmoitusvelvollisen kannalta. Koska velvoitetta huomioida pakotesääntely ei ole kirjattu nimenomaisesti rahanpesulakiin, ei Aluehallintoviraston mukaan rahanpesulain mukaisilla valvontaviranomaisilla ole tällä hetkellä toimivaltaa valvoa sitä, noudattavatko niiden valvomat ilmoitusvelvolliset pakotelainsäädäntöä. Pakotteiden tehokkaaksi toimeenpanemiseksi valvontaviranomaisilla tulee olla asiassa valvontatoimivalta ja valtuudet määrätä hallinnollinen seuraamus säännösten noudattamatta jättämisestä. Aluehallintovirasto toivoo ehdotettujen muutosten pikaista hyväksymistä ja voimaantuloa sekä pitää uutta pykäläehdotusta selkeänä. 

Suomen Asianajajaliiton lausunnon mukaan ehdotetulla muutoksella 16 §:n voidaan katsoa paremmin vastaavan myös esityksen alkuperäistä tavoitetta siitä, että rahanpesulainsäädäntö vastaa FATF:n suosituksia. Asianajajaliitto pitää esitystä tältä osin tarkoituksenmukaisena. 

Poliisihallituksen arpajaishallinnon lausunnon mukaan on erittäin tärkeää, että 16 § lisätään rahanpesulakiin. Poliisihallituksen arpajaishallinto katsoo, että täsmällisempi kirjaus paitsi selkeyttää ilmoitusvelvollisten tilannetta myös antaa valvojille selkeämmin mandaatin valvoa pakotesääntelyn noudattamista ja tarpeen tullen määrätä hallinnollisia seuraamuksia niiden noudattamatta jättämisistä. Poliisihallituksen arpajaishallinto huomauttaa, että rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan kyseisessä luvussa säädettyjä asiakkaan tuntemista koskevia toimia on noudatettava riskiperusteiseen arviointiin pohjautuen koko asiakassuhteen ajan. Koska pakotesääntelyn noudattaminen on velvoittavaa lainsäädäntöä ja esityksessä mainitaan, että lähtökohtaisesti pakotesääntelyn noudattamisvelvollisuudessa ei ole riskiperusteista harkinnanvaraa, Poliisihallituksen arpajaishallinnon mielestä täydentävän esityksen 3 luvun 16 §:n muotoilu voi aiheuttaa epäselvää laintulkintaa ilmoitusvelvollisissa ja siten estää tehokasta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistyötä. Poliisihallituksen arpajaishallinnon mielestä asia tulisi selkeyttää täydentävään esitykseen esimerkiksi lisäämällä se 3 luvun 16 §:ään tai täydentämällä nykyistä 1 luvun 3 momenttia. Poliisihallituksen arpajaishallinnon huomiot on otettu huomioon 3 luvun 16 §:n uudelleenmuotoilussa ja esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa.  

Finanssiala ry pitää lausuntonsa mukaan esitettyä rahanpesulain 3 luvun 16 §:n sääntelyratkaisua sekä ilmoitusvelvollisten että asiakkaiden kannalta ongelmallisena. Finanssiala ry ehdottaakin, että säännöksen perusteluista poistetaan maininta riskiperusteisen harkinnanvaran puuttumisesta ja sen sijaan korostetaan, että ilmoitusvelvollisen on huomioitava 3 luvun 16 §:ssä tarkoitetun pakotesääntelyn vaatimukset normaaleja rahanpesulain mukaisia velvoitteita täyttäessään. Finanssiala ry:n lausunnon mukaan rahanpesulain 3 luvun 16 §:ssä esitetty sääntelyratkaisu näyttäisi eriyttävän pakotesääntelyn noudattamista koskevan asiakkaan tuntemisvelvoitteen sekä siihen liittyvät toimintaperiaatteet, menettelytavat ja sisäisen valvonnan vastaavista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevista velvoitteista. Epäselväksi tällöin jää, tulisiko myös asiakkaan tuntemista koskevien normien laiminlyöntiin perustuvat rike- tai seuraamusmaksut määrätä erikseen. Finanssiala ry ei pidä tällaista johtopäätöstä mahdollisena, mutta katsoo, että myös seuraamusjärjestelmän sisäisen eheyden kannalta on tärkeää, että rahanpesulakiin sisällytettävät pakotenormit muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten kanssa. Finanssiala ry:n lausunnossaan esittämät havainnot on huomioitu esityksen jatkovalmistelussa sekä 3 luvun 16 §:n muotoilun, että säännöskohtaisten perustelujen täsmennyksinä. 

Suomen Yrittäjät ry:n lausunnon mukaan tosiasiallisesti ilmoitusvelvollisiin kohdistetut asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet valuvat pääosin asiakkaalle. Asiakkaan tulee toimittaa tarpeellinen informaatio ilmoitusvelvolliselle. Lausunnon mukaan käytännössä ehdotettavat muutokset lisäävät merkittävästi asiakasyritysten hallinnollista taakkaa. Esimerkkinä asiakkaan liiketoimien muiden osapuolien tunnistaminen pakotelainsäädännön velvoitteiden soveltamiseksi edellyttää merkittävässä määrin lisätietojen hankkimista nykyiseen käytäntöön verrattuna. Erityisen suuri vaikutus ehdotuksella on vientikauppaa käyviin pk-yrityksiin. Suomen Yrittäjät ry:n mukaan on täysin mahdollista, että osa yrityksistä joutuu luopumaan osasta vientitoimintaa uusien velvoitteiden vuoksi. Suomen Yrittäjät ry:n lausunnossa esitettyihin havaintoihin on kiinnitetty esityksen jatkovalmistelussa huomiota yritysvaikutusten arvioinnissa ja säännöskohtaisissa perusteluissa. 

Hallinnollisia seuraamuksia koskevat ehdotukset (rahanpesulaki ja Finanssivalvonnasta annettu laki)  

Oikeusministeriö on nostanut lausunnossaan esille hallinnollisten seuraamusten suhteen rangaistussäännöksiin. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota lakien 659/1967 ja 325/2013 rangaistavuutta koskeviin säännöksiin, jotka viittaavat säännöstelyrikokseen. Esitysluonnoksen 1. lakiehdotuksen 8 luvun 1 §:n ja 3 §:n suhdetta näihin rangaistussäännöksiin on perusteltua selostaa hallituksen esityksessä, huomioiden pyrkimyksen päällekkäisten sanktiojärjestelmien välttämiseen ja mahdollisen ne bis in idem –vaikutuksen. Hallinnollisilla seuraamuksilla sanktioitu laiminlyönti vaikuttaisi oikeusministeriön mukaan kohdistuvan lähinnä muihin kuin säännöstelyrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisen omiin menettelyihin, joten ne bis in idem –vaikutusta ei oikeusministeriön käsityksen mukaan välttämättä syntyisi. Lisäksi oikeusministeriön mukaan jatkovalmistelussa on syytä kiinnittää huomiota hallinnollisen seuraamusmaksun sääntelylle asetettaviin täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksiin (esim. PeVL 10/2016 vp, s. 7–8). Esityksen jatkovalmistelussa on huomioitu oikeusministeriön lausunnossa esitetyt huomiot ja täydennetty Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys -osiota. 

Finanssiala ry kiinnittää lausunnossaan huomiota rahanpesulain 8 luvun hallinnollisia seuraamuksia koskeviin ehdotuksiin. Finanssiala ry kiinnittää huomiota siihen, etteivät ehdotetut hallinnolliset seuraamukset kata vain sellaisia rikkomuksia tai laiminlyöntejä, jotka liittyvät pankki-, rahoitus- tai vakuutussektoria koskeviin pakotteisiin, vaan niiden perusteena voi olla myös esimerkiksi se, että ilmoitusvelvollinen on asianmukaisista selvityksistään huolimatta päätynyt toteuttamaan maksutoimeksiannon, jonka taustalla oleva transaktio myöhemmin osoittautuu Euroopan unionin asettamien vientivalvontamääräysten vastaiseksi. Finanssiala ry pitää epäjohdonmukaisena ja kohtuuttomana, että tällaisessa tilanteessa finanssisektorin ilmoitusvelvolliselle voidaan määrätä hallinnollisessa menettelyssä jopa satojen miljoonien eurojen seuraamusmaksu, samalla kun säännöstelyrikokseen syyllistynyt yritys voidaan tuomita enintään 850 000 euron yhteisösakkoon. Finanssiala ry pitää tärkeänä, että lainsäätäjä ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Jatkovalmistelussa on arvioitu Finanssiala ry:n huomioita ja näihin liittyen tuodaan esiin, että hallinnollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinoharjoittajalle ja yhteisölle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti laiminlyö tai rikkoo 3 luvun 16 §:ssä tarkoitetun velvoitteen.  

Etelä-Suomen aluehallintoviraston lausunnon mukaan se kannattaa ja pitää tarpeellisena uuden 5a §:n lisäämistä rahanpesulain 8 lukuun. Elinkeinovalvonnassa esiintyy usein tilanteita, joissa rikkomukseen tai laiminlyöntiin osallisena ollutta yritystä ei ole enää olemassa erilaisten yritysjärjestelyjen vuoksi. Monet aluehallintoviraston valvomista ilmoitusvelvollisista ovat kasvaneet voimakkaasti erityisesti yrityskauppojen myötä, mutta ilmoitusvelvollisille on ollut epäselvää se, missä määrin ilmoitusvelvollinen on vastuussa siitä, että sille yrityskaupan myötä siirtyneiden asiakkaiden tuntemistiedot ovat riittäviä ja ajan tasalla. Aluehallintovirasto pitää tärkeänä sitä, ettei rikkomusten johdosta määrättävistä seuraamuksista ole mahdollista vapautua jälkikäteisin yhtiöoikeudellisin järjestelyin ja katsookin, että uusi 5a § selkeyttää vastuusäännöksiä yritysjärjestelytilanteissa niin valvontaviranomaisen kuin ilmoitusvelvollisenkin kannalta.  

Näin ollen Aluehallintovirasto kannattaa ehdotettua muotoilua, jonka mukaan hallinnollinen seuraamus voidaan määrätä sille, jolle elinkeinotoiminta on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena. Siinä missä ilmoitusvelvollisen elinkeinotoiminta on voinut siirtyä toiselle esimerkiksi yrityskaupan tai sulautumisen myötä, on ilmoitusvelvollinen voinut myös esimerkiksi jakautua useisiin uusiin yrityksiin. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan hallinnollinen seuraamus tulee voida määrätä kaikissa näissä tilanteissa. Aluehallintovirasto pitää tärkeänä, että lainsäädäntö on seuraamuksen määräämisessä selkeä. Hallituksen esityksestä ei käy ilmi, onko lainsäädäntöä kirjoitettaessa ajateltu tilannetta, jossa esimerkiksi osakeyhtiö lakkaa ja jakautuu useaksi eri yhtiöksi. Hallituksen esityksessä tulisi Aluehallintoviraston mukaan huomioida tässä tilanteessa se, mille taholle hallinnollinen seuraamus määrätään, jos elinkeinotoiminta on siirtynyt yritysjärjestelyn vuoksi usealle eri taholle. Jatkovalmistelussa ehdotusta ei ole muutettu Etelä-Suomen aluehallintoviraston lausunnon perusteella, jotta ehdotettu säännös olisi yhteneväinen Finanssivalvonnasta annetun lain ja kilpailulain vastaavien säännösten kanssa. 

Finanssivalvonta pitää lausuntonsa mukaan ehdotettua muutosta koskien hallinnollisen seuraamuksen määräämistä yritysjärjestelytilanteessa tärkeänä. 

Rahanpesulain 8 luvun 7 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhenemisaikoja yhtenäistettäisiin jatkuvan rikkomuksen tai laiminlyönnin ja kertaluonteisen rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta kymmeneen vuoteen. Vastaava muutos esitetään myös tehtäväksi Finanssivalvonnasta annetun lain 42 a §:n 2 momenttiin. Finanssivalvonta tuo lausunnossaan esiin, että kyse on nykyisessä lainsäädännössä olevan epäjohdonmukaisuuden korjaamisesta. Finanssivalvonta pitää lausuntonsa mukaan muutosta erittäin tärkeänä ja se on nostanut tämän nykysääntelyyn liittyvän epäkohdan esiin lakivaliokunnalle 9.2.2022 ja talousvaliokunnalle toimittamissaan HE 236/2021 vp:tä koskevissa lausunnoissaan. Finanssivalvonnan lausunnon mukaan edellä mainitut muutosesitykset ovat merkityksellisiä Finanssivalvonnan ja muiden kansallisten valvojien käytännön valvontatyön kannalta. Finanssivalvonta on todennut valvonnassaan tilanteita, joissa laiminlyönti on jatkunut usean vuoden ajan, mutta vanhentumissäädöksen johdosta tästä jatketusta teosta ei ole voitu määrätä hallinnollista sanktiota. Kertaluontoisilta teoilta edellytettävä vakavuus on näiden tekojen kohdalla täyttynyt ja kertaluontoisesta teosta hallinnollinen seuraamus olisi ollut mahdollista määrätä. 

Poliisihallituksen arpajaishallinnon lausunnon mukaan ehdotus rahanpesulain 8 luvun 7 §:n 2 momentin muuttamiseksi on erittäin kannatettava. Valvontatyötä tehdään riskiperusteisesti ja rahanpesulain rikkomukset tai laiminlyönnit voivat tulla havaituksi viiveellä. Poliisihallituksen arpajaishallinnon mielestä vanhenemisajan pidentäminen pitkään jatkuneisiin rahanpesulain laiminlyönteihin ja rikkomuksiin tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi tehtävää työtä. Yhtäältä se lisää valvojien tarkastustoiminnan vaikuttavuutta. Myös Suomen Asianajajaliiton lausunnon mukaan ehdotus mahdollistaisi pitkään jatkuviin laiminlyönteihin puuttumisen ja sen on arvioitu lisäävän valvojien tarkastustoiminnan vaikuttavuutta. 

Finanssiala ry lausuu, että tehokas viranomaisvalvonta on keskeinen osa rahanpesu- ja pakotesääntelyjen noudattamisen varmistamista, mutta pitää hallituksen esityksen luonnoksen ehdotusta kaksinkertaistaa jatkettua rikkomusta tai laiminlyöntiä koskeva vanhentumisaika viidestä kymmeneen vuoteen suhteettomana ja ilmoitusvelvollisten oikeusturvan kannalta vakavana lausunnossa erikseen esitettyjen perustelujen mukaisesti. Finanssiala ry:n lausunnossaan esittämiä huomioita on arvioitu esityksen jatkovalmistelussa, mutta esitystä ei ole muutettu lausunnon perusteella. Ehdotusta koskevat perustelut käyvät ilmi säännöskohtaisista perusteluista. 

Muuta 

Ahvenanmaan maakunnan hallitus toteaa lausunnossaan, että maakunnan hallitus on saanut vain suppean osan esitysluonnosta, koska kaikkia osia ei ole käännetty ruotsiksi. Vastausohjeiden mukaan, jotka ilmenevät valtiovarainministeriön lausuntopyynnöstä, pyydetään lausunnonantajia kiinnittämään huomiota esityksen pääasiallisiin vaikutuksiin ja erityisesti hallinnollisten seuraamusten määräämistä koskevien ehdotusten vaikutuksiin. Maakunnan hallitus toteaa lausunnossaan, että muun muassa esityksen vaikutuksia käsitteleviä osia ei ole käännetty ruotsiksi. Tämä johtaa maakunnan hallituksen mukaan siihen, että maakunnan hallituksen lausunto ei voi olla kattava ja lausunto kattaa vain ne esityksen osat, jotka on käännetty ruotsiksi. Ahvenanmaan itsehallintolain 36 §:n 1 momentin mukaan maakunta on ruotsinkielinen ja Ahvenanmaan maakunnan hallituksen virkakieli on ruotsi. Itsehallintolain 38 §:n mukaan valtakunnan viranomaisilla on velvollisuus viestiä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kanssa ruotsiksi. Lisäksi maakunnan hallitus toteaa lausunnossaan, että ehdotetun rahanpesulain voimaantulosäännöksen muotoilua on tarpeen tarkistaa (sivu 17 esitysluonnos). Muutoin maakunnan hallitus ei ota kantaa esitysluonnokseen. Esityksen jatkovalmistelussa on tarkistettu ehdotetun rahanpesulain voimaantulosäännöksen muotoilua. 

Elinkeinoelämän Keskusliitto viittaa lausunnossaan tarkempien yksityiskohtien osalta jäsenliittonsa Finanssiala ry:n lausuntoon. Elinkeinoelämän Keskusliitto viittaa myös työ- ja elinkeinoministeriön ja Suomen Yrittäjät ry:n asiassa antamiin lausuntoihin, joissa kiinnitetään huomiota siihen, että ilmoitusvelvolliset ovat varsin heterogeeninen ryhmä. Elinkeinoelämän Keskusliitto kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että kun yritysten hallinnollista taakkaa kasvatetaan velvoitteilla, tulee samalla huolehtia viranomaistoiminnan tehokkuudesta niin, että koko lainsäädännön yhteiskunnallisiin tavoitteisiin päästään, eikä kasvanut panostus toimintaan näyttäydy ennen kaikkea yritysten hallinnollisen taakan lisääntymisenä. 

Suojelupoliisin lausunnossaan esittämän näkemyksen mukaan Finanssivalvonnalle esitetty oikeus saada tietoja viranomaisilta ja julkista tehtävää hoitavalta rahanpesulain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetun valvontatehtävän suorittamiseksi ei ole yksistään riittävä, jotta voidaan varmistaa tehokas tietojenvaihto Finanssivalvonnan ja Suojelupoliisin välillä pakotesäännösten valvomiseksi. Myöskään kansallisen turvallisuuden suojautumiskyvyn kannalta ei ole suhteellista, että nykylainsäädäntö sallii luovuttaa esitutkintaviranomaiselle tietoja kaikkein lievimpienkin rikoksen selvittämiseksi, mutta ei Suojelupoliisille valtion suvereenisuuteen kohdistuvien vakavimpien uhkien estämiseksi. Suojelupoliisi katsoo, että edellä mainituista syistä täydentävään esitykseen tulisi lisätä säännös, jonka nojalla Finanssivalvonnalla olisi oikeus luovuttaa tietoja Suojelupoliisille sille laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi lisäämällä Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n 1 momenttiin uusi alakohta. Valtiovarainministeriö on 21.6.2022 asettanut työryhmän tietojenvaihdon parantamiseksi kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoiminnassa. Tätä Suojelupoliisin esittämää lainmuutostarvetta on käsitelty työryhmässä vuoden 2022 lopussa ja esitys tullaan mahdollisesti sisällyttämään työryhmän valmistelemaan hallituksen esitykseen. 

Suomen Asianajajaliitto on nostanut lausunnossaan esille rahanpesulain 9 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräyksenantovaltuuden. Asianajajaliitto pitää epäkohtana sitä, että määräyksenantovaltuus koskee ainoastaan viranomaisia, minkä vuoksi asianajoyhdistys ei voi antaa omille valvottavilleen sitovia määräyksiä. Rahanpesulain osittaisuudistusta valmistellut työryhmä valmisteli ehdotuksen, jonka mukaan Asianajajaliitolle säädettäisiin oikeus antaa asianajajille rahanpesulain 9 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tarkempia määräyksiä. Ehdotus kuitenkin poistettiin hallituksen esityksen jatkovalmistelussa johtuen lausuntopalautteesta, jonka mukaan Asianajajaliitto ei ole perustuslain 80 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä sille siten voisi säätää oikeutta perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitettujen oikeussääntöjen antamiseen. 

4  Säännöskohtaiset perustelut

5  Voimaantulo

Hallituksen esityksessä 236/2021 vp ehdotettujen lakien oli tarkoitus tulla voimaan 1.4.2022, poikkeuksena rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan i alakohta, 3 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohta ja 13 §:ä koskevat muutokset, jotka ehdotettiin tuleviksi voimaan 1.4.2023.  

Koska hallituksen esityksessä 236/2021 vp ehdotettu lakien voimaantuloajankohta on jo vanhentunut, ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.3.2023. Rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan i alakohtaa, 3 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohtaa ja 13 §:ä koskevien muutosten osalta ehdotetaan, että ne tulevat voimaan 1.3.2024.  

Rikosoikeudellisiin rangaistuksiin asiallisesti rinnastettavien hallinnollisten sanktioiden määräämisessä sovelletaan rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kuuluvaa taannehtivuuskieltoa, jonka mukaan rikoksen tekohetkellä rankaisematonta tekoa ei voida jälkikäteen taannehtivasti säätää rangaistavaksi. Täten rahanpesulain voimaantulon osalta ehdotetaan säädettäväksi, että ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn tekoon tai laiminlyöntiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.  

Vastaavasti Finanssivalvonnasta annetun lain voimaantulon osalta ehdotetaan säädettäväksi, että ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn tekoon tai laiminlyöntiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.  

6  Toimeenpano ja seuranta

Lain toimivuutta seurataan valtiovarainministeriön ja sisäministeriön toimesta muun muassa kansallisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaistyöryhmissä ja keskeisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen toimijoiden kanssa käytävissä keskusteluissa. Erityisesti rahanpesulain 7 luvun 1 §:ssä valvomaan säädetyillä valvontaviranomaisilla ja asianajajayhdistyksellä on mahdollisuus valvontatehtäviä suorittaessaan havaita lainmuutosten vaikutusta säännösten toimeenpanoon ja toimivuuteen sekä antaa valvottavilleen ohjeistusta tarpeelliseksi katsomiltaan osin. 

7  Esityksen suhde täydennettävään esitykseen

Täydentävä hallituksen esitys sisältää muutos- ja täydennysehdotuksia, jotka koskevat hallituksen esityksessä 236/2021 vp esitettyjä säännösehdotuksia kansainvälisten talouspakotteiden ja kansallisten jäädyttämispäätösten noudattamisesta sekä hallinnollisista seuraamuksista rahapesulaissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa.  

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä ehdotettiin rahanpesulain 3 lukuun lisättäväksi uusi 16 §. Täydentävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se kertoo asianmukaisesti ja oikeansisältöisesti pykälän sisällön. Ehdotettu otsikko olisi Pakotesääntelyn ja jäädyttämispäätösten noudattamiseen liittyvä asiakkaan tunteminen. Lisäksi täydentävän hallituksen esityksen mukaan pykälässä olisi vain yksi momentti aikaisemmin esitetyn kahden momentin sijaan. Samalla ehdotetaan kyseisen pykäläehdotuksen uudelleen muotoilua.  

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä ehdotettiin rahanpesulain 8 luvun hallinnollisten seuraamusten 1 §:n rikemaksua ja 3 §:n seuraamusmaksua koskeviin säännöksien 1 momentteihin lisättäväksi uudet alakohdat. Täydentävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lisättävien alakohtien sanamuoto vastaisi 3 luvun 16 §:n muutettavaksi ehdotettua sisältöä. 

Täydentävässä hallituksen esityksessä rahanpesulain 8 luvun 4 §:n luotto- tai rahoituslaitokselle määrättävän seuraamusmaksun suuruutta koskevan säännöksen 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan neljännen rahanpesudirektiivin 59 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädettyä. Säännös vastaisi täten Finanssivalvonnasta annetun lain 41 ja 41 a §:ään lailla 521/2021 tehtyjä muutoksia, jotka johtuivat Euroopan unionin säädösten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisesta. Alkuperäinen hallituksen esitys ei sisältänyt tätä ehdotusta. 

Täydentävässä hallituksen esityksessä rahanpesulain 8 lukuun ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 5 a § hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä yritysjärjestelytilanteessa. Voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä siitä, kenelle hallinnollinen seuraamus määrätään, jos rikkomukseen tai laiminlyöntiin osallistunutta ilmoitusvelvollista ei enää ole olemassa. Kyseessä olisi siten selventävä säännös erilaisten yritysjärjestelytilanteiden, kuten liiketoiminnan kaupan tai sulautumisen, vaikutuksesta hallinnollisen seuraamukseen määräämiseen. Alkuperäinen hallituksen esitys ei sisältänyt tätä ehdotusta. 

Täydentävässä hallituksen esityksessä rahanpesulain 8 luvun 7 §:nhallinnollisen seuraamuksen määräämisoikeuden vanhentumista koskevan säännöksen 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhenemisaikoja yhtenäistettäisiin siten, että jatkuvan rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta vanhenemisaika olisi kymmenen vuotta vastaavasti kuten kertaluonteisessa rikkomuksessa tai laiminlyönnissä. Alkuperäinen hallituksen esitys ei sisältänyt tätä ehdotusta. 

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä ehdotettiin Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n 2 momentin 5 kohtaa muutettavaksi. Täydentävässä hallituksen esityksessä kohtaa ehdotetaan aiemmasta poiketen muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin Finanssivalvonnan tehtäväksi valvoa, että finanssimarkkinoilla toimivat noudattavat rahanpesulakia. Tämä uusi pykälämuotoilu kattaisi sen, että Finanssivalvonta valvoisi rahanpesulakiin lisättäväksi ehdotettujen, pakotesääntelyn ja jäädyttämispäätösten noudattamisen varmistamiseen liittyvien asiakkaan tuntemistoimien noudattamista rahanpesulain 3 luvun 16 §:ään ehdotetun muutoksen tarkoittamalla tavalla. 

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä ehdotettiin muutettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 20 b §:n (Oikeus saada tietoja viranomaisilta ja julkista tehtävää hoitavalta) 3 momentin 3 kohtaa. Täydentävässä hallituksen esityksessä kohtaa ehdotetaan muutettavaksi alkuperäisestä ehdotuksesta poiketen siten, että siihen lisättäisiin viittaus rahanpesulain 7 luvun 1 §:ään. Finanssivalvonnalla olisi täten oikeus saada 20 b §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot, jos ne ovat tarpeen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetun valvontatehtävän suorittamiseksi. 

Täydentävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Finanssivalvonnasta annetun lain 42 a §:n hallinnollisten seuraamusten määräämisoikeuden vanhentumista koskevan säännöksen 2 momenttia muutettaisiin siten, että Finanssivalvonnan oikeutta määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta pidennettäisiin viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi. Tämä ehdotus vastaa rahanpesulain 8 luvun 7 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta. Alkuperäinen hallituksen esitys ei sisältänyt tätä ehdotusta. 

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä ehdotettujen lakien oli tarkoitus tulla voimaan 1.4.2022, poikkeuksena rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan i alakohta, 3 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohta ja 13 §:ä koskevat muutokset, jotka ehdotettiin tuleviksi voimaan 1.4.2023. Koska alkuperäisessä hallituksen esityksessä ehdotettu lakien voimaantuloajankohta on jo vanhentunut, ehdotetaan, että lait tulisivat voimaan 1.3.2023. Rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan i alakohtaa, 3 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohtaa ja 13 §:ä koskevien muutosten osalta puolestaan ehdotetaan, että ne tulisivat voimaan 1.3.2024. 

8  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Voimassa oleva rahanpesulaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Voimassaolevan sääntelyn perustuslainmukaisuutta arvioitiin merkittävän julkisen vallan käytön, hallinnollisten rahamääräisten seuraamusten, yksityiselämän suojan, omaisuuden suojan, elinkeinovapauden ja oikeusturvan osalta neljännen rahanpesudirektiivin implementointia koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 228/2016 vp). Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan PeVL 2/2017 vp, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Myös Finanssivalvonnasta annettu laki on useaan otteeseen ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana.  

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset pääosin täsmentäisivät ja selventäisivät voimassaolevia säännöksiä rahanpesulaissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Muutoksilla myös korjattaisiin joitain HE 236/2021 vp:ssä ehdotettuja säännöksiä täsmällisemmiksi ja tarkkarajaisemmiksi. Ehdotuksiin sisältyvät muutokset eivät olisi sisällöltään tai luonteeltaan merkittävästi uudentyyppisiä.  

Tässä hallituksen esityksessä muutettavaksi ehdotetun rahanpesulain 3 luvun 16 §:n suhdetta perustuslakiin on arvioitu jo hallituksen esityksessä 236/2021 vp. Ehdotuksen tietosuojavaikutuksia on arvioitu tämän esityksen luvussa 2.2.3.1. Rahanpesulain 3 luvun 16 §:ään tehtävät muutokset heijastuvat rahanpesulain 8 luvun 1 §:n 1 momenttiin ja 3 §:n 1 momenttiin ja näitä säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne vastaisivat 3 luvun 16 §:n muutettavaksi esitettävää muotoilua. 

Esityksessä ehdotetaan rahanpesulain 8 luvun 7 §:n 2 momenttia ja Finanssivalvonnasta annetun lain 42 a §:n 2 momenttia muutettavaksi niin, että seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhenemisaikoja yhtenäistettäisiin siten, että jatkuvan rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta vanhenemisaika olisi kymmenen vuotta vastaavasti kuten kertaluonteisessa rikkomuksessa tai laiminlyönnissä. Päätös tulisi tehdä jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaiset seuraamusmaksut eivät ole perustuslain 81 §:n mielessä sen paremmin veroja kuin maksujakaan vaan lainvastaisesta teosta määrättäviä sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 10/2016, PeVL 28/2014 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I).  

Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista (PeVL 10/2016 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I ja PeVL 57/2010 vp, s. 2/II).  

Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 10/2016 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/II ja PeVL 57/2010 vp s. 2/II). Lisäksi säännösten tulee täyttää sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (PeVL 10/2016 vp, PeVL 28/2014 vp ja PeVL 15/2014 vp).  

Rahanpesulain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 9 c) kohdassa tarkoitettu rikemaksu ja 3 §:n 1 momentin 9 c) kohdassa tarkoitettu seuraamusmaksu kohdistuisivat käytännössä ilmoitusvelvollisen laiminlyönteihin ja rikkomuksiin asiakkaan tuntemista koskevissa toimissa, joita tarvitaan pakotesääntelyn ja jäädyttämispäätösten noudattamisen varmistamiseksi. Näin ollen ehdotettujen muutosten katsotaan olevan riittävän täsmällisiä ja oikeasuhtaisia. 

Rikosprosessioikeudellinen ne bis in idem -periaate tarkoittaa sitä, että samasta asiasta ei voida antaa kahta tuomiota. Tuomioistuin ei saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista seikkaa, joka jo on lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu. Periaate on olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Siitä on säädetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4. artiklassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa. Rahanpesulain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 9 c) kohdassa tarkoitetulla rikemaksulla ja 3 §:n 1 momentin 9 c) kohdassa tarkoitetulla seuraamusmaksulla sanktioitu laiminlyönti tai rikkomus kohdistuisi muihin kuin rikoslain 46 luvun säännöstelyrikosten tunnusmerkistöissä tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisen menettelyihin, joten ne bis in idem –vaikutusta ei syntyisi. 

Esityksessä ehdotetun rahanpesulain 8 luvun 7 §:n 2 momentin ja Finanssivalvonnasta annetun lain 42 a §:n 2 momentin yhtenäistäminen niin, että jatkuvan rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta vanhenemisaika olisi kymmenen vuotta vastaavasti kuten kertaluonteisessa rikkomuksessa tai laiminlyönnissä, katsottaisiin olevan oikeasuhtainen.  

Hallituksen esityksessä esitetyt muutokset ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa ja ne voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.