1.1  Lainsäädäntö ja käytäntö

Päivystysjärjestelmän muutokset 

Terveydenhuollon päivystysjärjestelmää ja erikoissairaanhoidon työnjakoa muutettiin vuoden 2017 alusta voimaan tulleella terveydenhuoltolain muutoksella 1516/2016 sekä sen nojalla annetuilla Valtioneuvoston asetuksella kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen järjestämisen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (583/2017) sekä Valtioneuvoston asetuksella erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (582/2017). Voimaantulon siirtymäajat päättyivät pääosin vuoden 2018 alussa. 

Päivystysjärjestelmästä säädetään terveydenhuoltolain 50 §:ssä. Terveydenhuoltolain mukaan 12 sairaanhoitopiirille on säädetty velvollisuus järjestää laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikkö keskussairaalansa yhteyteen. Helsingin ja Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin sairaanhoitopiirien on järjestettävä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikkö, jossa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys ja joka pystyy tarjoamaan laajasti palveluita usealla lääketieteen erikoisalalla ympärivuorokautisesti välittömästi ja jolla on voimavarat terveydenhuollossa tarvittavan valmiuden ylläpitämiseen ja erityistilanteiden hoitamiseen. Laajan ympärivuorokautisen päivystysyksikön tulee tukea muita päivystysyksiköitä.  

Valtioneuvoston asetuksella on määritelty, että laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikössä tulee olla akuuttilääketieteen, anestesiologian ja tehohoidon, gastroenterologisen kirurgian, kardiologian, lastentautien, naistentautien ja synnytysten, neurologian, ortopedian ja traumatologian, psykiatrian, radiologian, sisätautien ja yleislääketieteen erikoisalojen kiireellisen hoidon ja päivystyksen edellytykset ja osaaminen sekä yöpäivystystä lukuun ottamatta hammaslääketieteen päivystys. Kiireellisen hoidon antamista varten tulee olla tarvittava määrä osaavaa terveydenhuollon ammattihenkilöstöä. Yksikössä tulee olla tarvittavat tilat, välineet ja laitteet potilaan taudinmääritykseen ja hoitoon sisältäen leikkaustoiminnan ja tehohoidon. 

Sairaanhoitopiirit, joissa on yliopistollinen sairaala, voivat väestön palvelutarpeen niin edellyttäessä perustaa useamman kuin yhden ympärivuorokautisesti päivystävän yhteispäivystysyksikön sairaaloidensa yhteyteen. 

Muiden sairaanhoitopiirien tulee ylläpitää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä, jossa on valmius väestön tavanomaisten kiireellisten terveysongelmien hoitoon, keskussairaalan yhteydessä. Sairaanhoitopiiri voi määritellä päivystyksen laajuuden alueen väestön tarpeiden mukaisesti ottaen huomioon erityisvastuualueen järjestämissopimus.  

Muissa terveydenhuollon yksiköissä ei pääsääntöisesti ole ympärivuorokautista päivystystä. Sosiaali- ja terveysministeriö voi myöntää kunnalle tai sairaanhoitopiirille luvan ympärivuorokautisen perusterveydenhuollon tai akuuttilääketieteen päivystyksen järjestämiseen, jos palvelujen saavutettavuus ja päivystyspisteiden väliset etäisyydet sitä edellyttävät eikä väestön tarvitsemia palveluja voida riittävästi turvata ensihoitopalvelun avulla. 

Vaasan sairaanhoitopiiri ylläpitää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystystä. Vaasan keskussairaalassa on nykyisin monen erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys. Sen päivystysvalmius vastaa pitkälti asetusten edellyttämää laajan päivystyksen sairaalan päivystysvalmiutta. Tällä hetkellä sairaalasta puuttuu asetuksen edellyttämiin erikoisaloihin verrattuna neurologian erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys ja lisäksi on tarve täydentää suun terveydenhuollon päivystystä. Muilta osin sairaala jo täyttää laajan päivystyksen edellytykset. 

Vaasan sairaanhoitopiirin väestöstä 51 prosenttia on ruotsinkielisiä. Vaasan keskussairaalan henkilöstöstä 43 prosentilla äidinkieli on ruotsi. Henkilöstöstä 94 prosentilla on kielitaitotodistus toisesta kotimaisesta kielestä. 

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on perussäännösten mukaan yksikielinen kuntayhtymä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille on säädetty velvoite väestön kielellisten oikeuksien turvaamiseksi järjestää päivystyspalvelut suomen ja ruotsin kielellä siten, että potilas saa palvelut valitsemallaan kielellä.  

Perustuslakivaliokunta otti kantaa laajan ympärivuorokautisen päivystyksen järjestämiseen lausunnossaan PeVL 63/2016 vp – HE 224/2016 vp seuraavasti: Ehdotuksen perustuslainmukaisuuden arvioinnissa merkittävimmäksi muodostuu kuitenkin kysymys siitä, ovatko hallituksen esityksessä ja sosiaali- ja terveysministeriön perustuslakivaliokunnalle toimittamassa lisäselvityksessä esitetyt perusteet ympärivuorokautisen laajan päivystyksen yksikön järjestämiselle nimenomaan Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin keskussairaalan yhteyteen riittäviä ja asianmukaisia. Koska hallituksen esityksessä ehdotettu malli johtaa edellä todetun mukaisesti kielellisten oikeuksien toteutumisen heikentymiseen, esityksen hyväksyttävyyden kannalta arvioinnissa ratkaisevaa on se, onko lainsäätäjällä ollut valittavana useita muuten kuin kielellisten oikeuksien kannalta yhtä hyviä vaihtoehtoja. 

Hallituksen esityksen perustelujen (HE 224/2016 vp, s. 43—44) mukaan harkintakriteereinä, jonka perusteella laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksiköt on määritetty, ovat olleet kielellisten näkökohtien lisäksi osaaminen ja voimavarat, väestöpohja, saavutettavuus ja luontaiset kulkusuunnat väestön näkökulmasta, erityisvastuualueen sisäinen työnjako sekä sairaalaverkon valtakunnallinen kattavuus ja valmiuden ylläpito. 

Perustuslakivaliokunta korostaa, että tällaisessa harkintatilanteessa, joka liittyy perimmiltään perustuslaissa turvattuihin välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, on pyrittävä ratkaisuun, joka samanaikaisesti toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla myös muita perusoikeuksia. Valiokunta toisaalta muistuttaa, että kieli ja potilaan tarve tulla ymmärretyksi on tärkeä osa potilasturvallisuutta. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä hallituksen esityksen perusteluissa ja sosiaali- ja terveysministeriön lisäselvityksessä on pystytty riittävän uskottavasti esittämään, että ehdotettu ratkaisu on väestön palvelutarpeen, saavutettavuuden ja potilasturvallisuuden kannalta esillä olleista vaihtoehdoista parempi. Tämä huomioiden perustuslakivaliokunta toteaa, että perustuslaista ei seuraa velvoitetta antaa tämänkaltaisessa harkintatilanteessa kielellisille oikeuksille yksinomaisesti ratkaisevaa painoarvoa muiden perusoikeuksien toteutumisen kustannuksella. 

Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin saamansa selvityksen perusteella selvänä, että kielellisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta Vaasan keskussairaala palvelisi ruotsinkielisiä asukkaita paremmin kuin ehdotettu järjestely. Hallituksen esityksen perustana olevaa 12 sairaanhoitopiirin määrää ei asiallisesti perustella muuten kuin vetoamalla hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä tekemiin linjauksiin. Näin ollen perustuslain 17 §:n kielelliset perusoikeudet parhaiten toteuttavana ratkaisuna voidaankin valiokunnan mielestä pitää sitä, että laajan päivystyksen yksikkö sijoitettaisiin sekä Vaasan että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin. 

Perustuslakivaliokunta totesi, että mikäli sosiaali- ja terveysvaliokunta hyväksyy hallituksen esittämän mallin laajan päivystyksen sairaaloista, kielellisten oikeuksien käytännön toteutuminen tulee turvata vähintään asettamalla Seinäjoen keskussairaalalle nimenomainen lakisääteinen velvoite huolehtia siitä, että Vaasasta Seinäjoelle siirtyvät ruotsinkieliset voivat käytännössä käyttää omaa kieltään. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdotti mietinnössään StVM 43/2016 vp ─ HE 224/2016 vp Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikköjä koskevaa 3 momenttia täsmennettäväksi siten, että väestön kielellisten oikeuksien turvaamiseksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin on järjestettävä päivystyspalvelut suomen ja ruotsin kielellä siten, että potilas saa palvelut valitsemallaan kielellä. Velvoite vastaa päivystyksen osalta terveydenhuoltolain 6 §:ssä kaksikielisille kunnille asetettua velvoitetta järjestää terveydenhuoltopalvelut suomen ja ruotsin kielellä siten, että asiakas ja potilas saavat palvelut valitsemallaan kielellä. 

Eduskunta hyväksyi 50 §:n 3 momentin sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdottamassa muodossa. Eduskunta edellytti vastauksessaan HE 224/2016 vp – EV 244/2016 vp, että hallitus seuraa toteutuvatko terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momentissa tarkoitetut kielelliset oikeudet Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päivystyspalveluissa siten, että potilas saa palvelut valitsemallaan kielellä joko suomeksi tai ruotsiksi ja ryhtyy tarvittaessa seurannan edellyttämiin toimenpiteisiin. 

Lääketieteelliset asiantuntijalausunnot 

Tuomioistuinten tarvitsemien lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen laatimista ei ole lailla säädetty minkään organisaation tehtäväksi. Käytännössä nykyisin tuomioistuimet eivät saa tarvitsemiaan lausuntoja.  

Ennen vuotta 2011 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira antoi tuomioistuimille pyynnöstä vakuutuslääketieteellisiä lausuntoja. Valvira lopetti lausuntojen antamisen vuonna 2011, koska tehtävää ei ollut säädetty sen tehtäväksi ja koska siitä olisi voinut seurata jääviys valvonta-asioissa. Lisäksi lausunnonantajien saaminen joissain asiaryhmissä oli vaikeaa.  

Tuomioistuinten lausuntojen saanti on vuodesta 2014 lähtien ratkaistu siten, että STM on kirjeellään pyytänyt yliopistollisia sairaanhoitopiirejä antamaan kukin vuorollaan lausunnot kiertävän vuorojärjestelmän mukaisesti. Järjestely perustuu vapaaehtoisuuteen. Ainakin osa yliopistollisista sairaanhoitopiireistä on vuoden 2017 jälkeen ilmoittanut, että ei pysty antamaan lausuntoa, koska lausunnon antamiseen halukasta asiantuntijaa ei ole löytynyt.  

Lausuntojen tarve eri tuomioistuimissa 

Korkein oikeus 

Korkeimmasta oikeudesta säädetään korkeimmasta oikeudesta annetussa laissa. Korkeimman oikeuden työjärjestyksessä (576/2006) on tarkemmat määräykset asioiden käsittelystä ja työskentelystä.  

Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa sekä valvoo lainkäyttöä omalla toimialallaan. Sen tärkein tehtävä on ennakkopäätösten antaminen. Lainkäyttöasioina korkein oikeus käsittelee valitukset hovioikeuksien ja myös eräistä vakuutusoikeuden, markkinaoikeuden ja käräjäoikeuden maaoikeutena tekemistä ratkaisuista. Eräin edellytyksin käräjäoikeuden ratkaisusta voidaan hakea suoraan valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus käsittelee myös ylimääräistä muutoksenhakua koskevat asiat sekä ensimmäisenä ja ainoana oikeusasteena hovioikeuden tuomareita ja ylimpiä syyttäjiä koskevat virkarikosasiat. Korkein oikeus käsittelee myös oikeushallintoasioita.  

Korkeimman oikeuden jäseniä ovat presidentti ja oikeusneuvokset. Korkeimmassa oikeudessa voi lisäksi olla määräaikaisia jäseniä. Korkeimmassa oikeudessa ei ole lääkärijäsentä eikä sen käytettävissä ole tahoa, joka olisi velvoitettu antamaan lääketieteellisen lausunnon vakuutusoikeudellisessa asiassa.  

Eräissä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuslainsäädäntöön perustuvissa korvausasioissa vakuutusoikeuden antamasta päätöksestä on rajoitetusti oikeus hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Korkein oikeus tarvitsee lausuntoja useimmiten käsitellessään vakuutusoikeuden päätöksistä tehtyjä valituksia työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukaisissa asioissa, joissa ratkaistavana on kysymys siitä oikeuttaako vamma, sairaus tai kuolema korvaukseen tai siitä, kenen on korvaus maksettava.  

Korkein oikeus on aikaisempina vuosina pyytänyt vuosittain noin 10 – 20 lausuntoa työtapaturma- ja ammattitautiasioissa. Lisäksi korkein oikeus on aikaisemmin pyytänyt muutamia lausuntoja liikennevakuutuskorvausta koskevissa asioissa. Työtapaturma- ja ammattitautiasioista poiketen liikennevakuutuslain mukaiset muutoksenhakuasiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa kuntoutusasioita lukuun ottamatta. Kuntoutusta koskevissa asioissa muutosta haetaan valittamalla vakuutusoikeuteen siten kuin liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) 16 §:ssä säädetään. 

Käräjäoikeudet ja hovioikeudet 

Käräjä- ja hovioikeudet eivät tilastoi lääketieteellisten lausuntojen pyytämistä, joten tarkkoja lukumäärätietoja ei ole saatavilla. Lukumääräisesti hovioikeudet eivät ole pyytäneet lausuntoja usein itse, vaan ne oli aikaisemmin pääsääntöisesti hankittu jo käräjäoikeusvaiheessa ja tulleet sitä kautta muutoksenhaussa hovioikeuden käyttöön. Käräjäoikeuksissa lausuntojen pyytäminen on vaihdellut: osa käräjäoikeuksista ei ole pyytänyt lausuntoja viime vuosien aikana lainkaan, osa pyytää pääsääntöisesti aina kun kyse on liikennevahinko-, työtapaturma-, ammattitauti- tai potilasvahinkoasiasta, jossa taustalla on työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vahinkoasia. Keskimäärin lausuntoja on pyydetty satunnaisesti tai enintään 1–2 vuosittain per käräjäoikeus. Yhteensä käräjä- ja hovioikeudet pyytävät lausuntoja arviolta enintään 10 vuosittain. Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien halukkuutta pyytää lausuntoja on laskenut se, että lausuntoja on ollut vaikea saada viime vuosina tai lausunnon saaminen on kestänyt prosessin kannalta kohtuuttoman kauan.  

Vaikka lausuntoja ei ole määrällisesti paljon, myös käräjä- ja hovioikeudet tarvitsevat riippumattomia lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja käsitellessään muun muassa liikennevahinko- ja potilasvahinkoasioita tai rikosasioiden liitännäisinä esimerkiksi työtapaturma-asioita. Yleisimpiä ja samalla vaativimpia tapauksia ovat työtapaturmissa ja liikennevahingoissa syntyneet vakavat aivovammat ja moniraajavammat sekä liikennevahingoissa syntyneet niskan revähdysvammat (whiplash). Asiantuntijalausunnon riippumattomuus ja korkea asiantuntemus takaavat aineellisesti oikean lopputuloksen kulloinkin kysymyksessä olevassa riidassa. Asiantuntijalausunnon merkitys korostuu, koska tuomioistuimen kokoonpanoon ei kuulu lääkärijäsentä, eikä tuomioistuimilla ole myöskään mahdollisuutta saada lääketieteellistä asiantuntemusta edellyttäviä lausuntoja muun järjestelyn kautta, kuten esimerkiksi vakuutusoikeudella on. Tällaisten asiantuntijalausuntojen käyttäminen vähentää selkeästi asianosaisten itsensä nimeämää todistelua ja sitä kautta merkittävästi myös oikeudenkäyntikuluja.  

Vakuutusoikeus 

Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Vakuutusoikeudessa käsiteltävät asiat koskevat muun muassa henkilön oikeutta työeläkkeeseen, kansaneläkkeeseen, työttömyysetuuteen, palkkaturvaan, asumistukeen, opintotukeen, Kansaneläkelaitoksen maksamiin vammaisetuuksiin, sairausvakuutuslain mukaiseen etuuteen, kuntoutukseen sekä oikeutta korvaukseen työtapaturman, ammattitaudin, rikosvahingon, sotilasvamman tai sotilastapaturman perusteella.  

Vakuutusoikeuden jäseniä ovat ylituomari ja vakuutusoikeustuomarit. Vakuutusoikeudessa on ylilääkäri, joka toimii päätoimisena lääkärijäsenenä. Lääkärijäsenenä toimimisen lisäksi ylilääkäri suunnittelee ja kehittää vakuutusoikeuden lääketieteellistä arviointimenettelyä sekä huolehtii lääkärijäsenten töiden yleisestä suunnittelusta ja järjestämisestä sekä työskentelyn tuloksellisuudesta. Hänen tulee myös valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta lääkärijäsenten osalta. 

Vakuutusoikeudessa on sivutoimisia lääkärijäseniä, työoloja tai yritystoimintaa tuntevia jäseniä sekä sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä sekä heidän varajäseniään. Vakuutusoikeuden sivutoimiset jäsenet määrää valtioneuvosto viiden vuoden toimikaudeksi kerrallaan. Lääkärijäsenen tulee olla laillistettu lääkäri. Sivutoiminen lääkärijäsen on oikeuden jäsen lääkeopillisessa asiassa. 

Lisäksi vakuutusoikeudessa on asiantuntijalääkäreitä, jotka toimivat ulkopuolisina lausunnonantajina eivätkä kuulu tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoon. Valtioneuvosto määrää oikeusministeriön esityksestä vakuutusoikeuden asiantuntijalääkärit viideksi vuodeksi kerrallaan. He antavat pyydettäessä asiaan kirjallisen lausunnon, josta kuullaan asianosaisia ennen muutoksenhakuasian ratkaisemista. 

Vuonna 2018 vakuutusoikeudessa ulkopuolisen asiantuntijalääkärin palkkion määrä yhdestä lausunnosta sivukuluineen on asiasta riippuen vaihdellut 400 – 1 200 euron välillä ja yhden lausunnon hinta on sivukuluineen ollut keskimäärin 760 euroa.  

Vakuutusoikeus pyysi 19 lausuntoa vuonna 2016, 60 lausuntoa vuonna 2017 ja 40 lausuntoa vuonna 2018. Vakuutusoikeus saa tarvitsemansa asiantuntijalausunnot pääsääntöisesti omilta asiantuntijalääkäreiltään. Mutta se voi pyytää tarvittaessa asiantuntijalausunnon myös muulta asiantuntijalta.  

Asioiden käsittelyssä vakuutusoikeudessa noudatetaan oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annettua lakia (677/2016) sekä hallintolainkäyttölakia, joka korvautuu vuoden 2020 alusta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetulla lailla. Toimeentuloturvaa koskevissa etuuslaeissa on myös menettelysäännöksiä esimerkiksi vakuutusoikeudelle osoitetun valituskirjelmän toimittamisesta alkuperäisen päätöksen tehneelle vakuutus- tai eläkelaitokselle. 

Muutoksenhakulautakunnat 

Toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmä on pääosin kaksivaiheinen. Etuuksia myöntävien laitosten ja yhtiöiden antamiin päätöksiin haetaan yleensä muutosta kyseessä olevia asioita käsittelevältä muutoksenhakulautakunnalta.  

Muutoksenhakulautakunnat eivät kuulu tuomioistuinlaitokseen, mutta lainkäyttötoiminnaltaan ne rinnastuvat tuomioistuimiin. Muutoksenhakulautakunnat soveltavat lainkäyttötoiminnassaan (asian käsittelyssä) hallintolainkäyttölakia ja jatkossa lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. Jokaisesta lautakunnasta on lisäksi oma lakinsa, jossa säädetään muun muassa tehtävistä ja kokoonpanosta. Lisäksi muutoksenhakua koskevaa sääntelyä on etuuskohtaisessa sektorilainsäädännössä.  

Muutoksenhakulautakuntien antamiin päätöksiin haetaan muutosta vakuutusoikeudelta, joka on ylin muutoksenhakuaste. Sen päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. Eräissä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevissa asioissa on kuitenkin mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.  

Kaikkien muutoksenhakulautakuntien kokoonpanoihin kuuluu lääkärijäseniä, mutta muutoksenhakulautakunnilla on toisinaan tarve pyytää lausuntoja myös lautakuntien ulkopuolisilta jäseniltä.  

Tässä esityksessä ei ole tarkoitus säätää muutoksenhakulautakuntien tarvitsemista lääkärinlausunnoista. 

Korkein hallinto-oikeus ja hallinto-oikeudet  

Korkein hallinto-oikeus ja hallinto-oikeudet ovat hallintotuomioistuimia. Oikeudenkäyntiin hallintotuomioistuimissa sovelletaan hallintolainkäyttölakia.  

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta säädetään korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetussa laissa. Korkeimman hallinto-oikeuden työjärjestyksessä (1206/2016) on tarkemmat määräykset asioiden käsittelystä ja työskentelystä. Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä päätösvaltaa hallintolainkäyttöasioissa sekä valvoo lainkäyttöä omalla toimialallaan. Lainkäyttöasioina korkein hallinto-oikeus käsittelee valitukset hallinto-oikeuksien ja eräistä markkinaoikeuden tekemistä ratkaisuista sekä valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä. Korkein hallinto-oikeus käsittelee myös oikeushallintoasioita. Korkeimman hallinto-oikeuden jäseniä ovat presidentti ja oikeusneuvokset. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa voi lisäksi olla määräaikaisia jäseniä. 

Hallinto-oikeuksien ratkaisukokoonpanoon kuuluu tiettyjä asioita käsiteltäessä asiantuntijajäseniä. Hallinto-oikeudessa on lastensuojelua, adoptiota, mielenterveysasioita, päihdehuoltoa, tartuntatauteja sekä kehitysvammaisten erityishuoltoa tuntevia asiantuntijajäseniä, jotka osallistuvat asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen noudattaen, mitä hallinto-oikeuslaissa (430/1999) tai muussa laissa säädetään.  

Hallintotuomioistuimet pyytävät oma-aloitteisesti prosessiin nähden ulkopuolisen tahon lääketieteellistä asiantuntijalausuntoja harvoin, eikä lausuntojen pyytämistä tilastoida. Korkein hallinto-oikeus ja hallinto-oikeudet ovat pyytäneet prosessin ulkopuoliselta taholta lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja arviolta yhteensä keskimäärin enintään yhden vuodessa, eikä ongelmia lausuntojen saamisessa ole viime vuosina ollut. Lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja on pyydetty esimerkiksi hoitoon hakeutumista toiseen EU-maahan koskevissa asioissa sekä lääketieteellisiä oppiriitoja ja useamman vamman haitta-asteiden yhteisvaikutusta koskevissa asioissa.  

Todistelua oikeudenkäynnissä koskevat säännökset  

Tuomioistuimissa on käytössä erilaiset prosessisäännökset riippuen asiasta ja asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta. Säännökset eroavat toisistaan jonkin verran. 

Oikeudenkäymiskaaren (4/1734) säännöksiä oikeudenkäyntiin, todisteluun ja oikeudenkäyntikustannuksiin sovelletaan käräjäoikeuksissa, hovioikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa. Hallintolainkäyttölakia (586/1996) sovelletaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, alueellisissa hallinto-oikeuksissa ja Ahvenanmaan hallintotuomioistuimessa sekä vakuutusoikeudessa. Myös markkinaoikeudessa ja työtuomioistuimessa sovelletaan hallintolainkäyttölakia silloin, kun käsitellään hallintolainkäyttöasioita. Lakia sovelletaan lisäksi muutoksenhakulautakunnissa ja hallintoviranomaisissa hallintopäätöksistä tehtyjen valitusten käsittelyssä. 

Oikeudenkäymiskaaren mukaiset prosessisäännökset 

Yleisistä prosessisäännöistä säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Siviiliprosessin ja hallintoprosessin erona on muun muassa tuomioistuimen erilainen velvollisuus selvittää asiaa. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n mukaan siviiliprosessissa asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuin voi perustaa tuomionsa vain seikkaan johon asianosainen on vedonnut.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:n mukaan tuomioistuimella on asian laadusta riippumatta oikeus hankkia omasta aloitteestaan asiantuntijalausunto.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 36 §:n mukaan asiantuntija antaa lausuntonsa kirjallisesti. Asiantuntijaa on kuultava tuomioistuimessa suullisesti, jos se on tarpeen asiantuntijan lausunnon epäselvyyksien, puutteellisuuksien tai ristiriitaisuuksien poistamiseksi, tuomioistuin katsoo sen muusta syystä tarpeelliseksi tai asianosainen sitä pyytää eikä kuuleminen ole ilmeisesti merkityksetöntä. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:n mukaan lääkärin kirjallinen lausunto, jonka lääkäri on antanut ja vahvistanut lausunnon sanoilla ”minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan” on pätevä ilman valallista vahvistusta, jollei tuomioistuin tai viranomainen erityisestä syystä määrää, että se on vahvistettava suullisella valalla tai vakuutuksella.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 1 momentin mukaan asiantuntijalla on oikeus saada kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Jos lausunnon on antanut viranomainen taikka julkisen viran tai toimen haltija taikka se, joka on määrätty antamaan lausuntoja kysymyksessä olevalta alalta, palkkio ja korvaus suoritetaan ainoastaan, jos siitä on erikseen säädetty.  

Tämän perusteella Korkein oikeus on hylännyt kulu- ja palkkiovaatimukset kahdessa ratkaisuissaan (KKO 2015:101, KKO 2017:61). Ensimmäisessä ratkaisussa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri oli vaatinut korvausta lausunnon antamisesta ja toisessa tapauksessa palkkiota vaati sairaanhoitopiirin viranhaltija. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 1 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaan palkkion maksaminen edellyttäisi, että oikeudesta palkkioon olisi erikseen säädetty. Kun tällaista sääntelyä ei ole sairaanhoitopiirien ja niiden viranhaltijoiden osalta annettu, KKO totesi, että oikeutta palkkioon ei ole. Nämä ratkaisut ovat osaltaan vaikeuttaneet lausuntojen saamista ja vähentäneet sairaanhoitopiirien halua laatia lausuntoja.  

Nykyisin asiantuntijaa voidaan kuulla tuomioistuimessa suullisesti myös videoyhteyden tai puhelimen välityksellä. Siitä on hyviä kokemuksia ja video- tai puhelinkuulemiset ovat yleistyneet. Tämä on omiaan vähentämään asiantuntijan tarvetta matkustaa suulliseen käsittelyyn ja siten lyhentämään asiantuntijalta suulliseen käsittelyyn kuluvaa aikaa.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 2 momentissa säädetään asiantuntijan palkkion ja korvauksen maksamisesta. Sen mukaan asiantuntijan nimennyt yksityinen asianosainen vastaa asiantuntijan palkkiosta ja korvauksesta. Jos asiantuntijan on nimennyt useampi asianosainen, he vastaavat asiantuntijan palkkiosta ja korvauksesta yhteisvastuullisesti. Jos tuomioistuin on omasta aloitteestaan nimennyt asiantuntijan, yksityisten asianosaisten on yhteisvastuullisesti suoritettava hänelle palkkio ja korvaus. Muissa tapauksissa palkkio ja korvaus suoritetaan valtion varoista.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 48 §:ssä säädetään oikeudenkäynnissä noudatettavasta menettelystä, joka sisältää pääkuulustelun, vastakuulustelun ja tuomioistuimen ja asianosaisten oikeuden tehdä kuultavalle kysymyksiä. Luvun 49 §:n mukaan menettelyä sovelletaan myös asiantuntijaan. Käräjäoikeuksissa nykyisin noudatettavassa todistelumenettelyssä pidetään Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten takaaman oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi hyvin tärkeänä myös kriittisen asiantuntijatodistelun osalta, että se taho, jolle asiantuntijalausunto on vastainen, saa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 48 §:n 3 momentissa tarkoitetussa vastakuulustelussa tilaisuuden kyseenalaistaa tuon lausunnon perusteet ja siinä käytetyn tietopohjan. Tuota säännöstä noudatetaan saman luvun 49 §:n 1 momentin mukaan myös asiantuntijaa kuultaessa. Asiantuntijalääkärit kokevat vastakuulustelun epämiellyttävänä, mikä on heikentänyt lääkärien halua laatia lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Vastakuulustelu on kuitenkin välttämätön osa oikeudenkäyntiä, jossa pyritään selvittämään aineellinen totuus. Tuomioistuimen puheenjohtajan tehtävänä on huolehtia, että myös vastakuulustelu säilyy asiallisena. 

Hallintoprosessia koskevat prosessisäännökset  

Hallintoprosessista säädetään hallintolainkäyttölaissa, joka on tarkoitus korvata vuoden 2020 alusta uudella lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. Hallintolainkäyttöä koskevia säännöksiä sovelletaan hallintotuomioistuimissa ja vakuutusoikeudessa siltä osin kuin ei sovelleta lakia oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa (677/2016). 

Hallintotuomioistuimella on Hallintolainkäyttölain 33 §:n mukaan velvollisuus huolehtia siitä, että tosiseikat tulevat selvitetyksi ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Hallintotuomioistuimen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. 

Oikeudenkäynti hallintotuomioistuimissa on pääosin kirjallista. Asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos se on ilmeisen tarpeeton. 

Hallintolainkäytössä valitusviranomainen voi hallintolainkäyttölain (586/1996) 36 §:n 2 momentin perusteella selvityksen hankkimiseksi pyytää lausunnon prosessin ulkopuoliselta viranomaiselta. Lisäksi hallintolainkäyttölain 40 §:n mukaan valitusviranomainen voi hankkia erityistä asiantuntemusta vaativasta kysymyksestä lausunnon yksityiseltä asiantuntijalta noudattaen soveltuvin osin, mitä siitä säädetään OK 17 luvun 34–36, 43, 45, 46 ja 50 §:ssä, 51 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 52 ja 64 §:ssä.  

Hallintolainkäyttölain 50 §:n mukaan asiantuntijalle maksetaan kohtuullinen palkkio työstään ja korvaus tarpeellisista kuluistaan valtion varoista. Korkein hallinto-oikeus ja hallinto-oikeudet eivät ole maksaneet asiantuntijalausunnoista palkkiota viranomaisille, jotka ovat antaneet lausunnon 36 §:n perusteella.  

Eduskunta on helmikuussa 2019 hyväksynyt lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019). Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2020 ja sillä kumotaan voimassa oleva hallintolainkäyttölaki. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 43 §:n mukaan hallintotuomioistuin voi oma-aloitteisesti pyytää erityistä asiantuntemusta vaativasta kysymyksestä lausunnon muulta kuin päätöksen tehneeltä viranomaiselta taikka yksityiseltä asiantuntijalta. Tuomioistuin voi myös kuulla asiantuntijaa suullisessa käsittelyssä. HOL 77 §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimen määräämälle asiantuntijalle maksetaan kohtuullinen palkkio työstä ja korvaus tarpeellisista kuluista valtion varoista. 

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 77 §:n tarkoitus ei ole ollut muuttaa voimassa olevaa hallintolainkäyttölakia tältä osin, lähtökohtaisesti viranomaiselle ei siten maksettaisi palkkioita lausuntojen antamisesta. Lain 77 §:n määräys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan esimerkiksi suulliseen käsittelyyn kutsuttavalle viranomaista edustavalle asiantuntijalle voitaneen maksaa palkkio, mutta tämä olisi erittäin epätodennäköistä, koska asiantuntijan kuulemiseksi suullinen käsittely järjestetään ainoastaan, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi eikä samoin kuin yleisellä puolella. 

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Yksityinen asianosainen voidaan 1 ja 2 momentista poiketen velvoittaa korvaamaan viranomaisen oikeudenkäyntikuluja vain, jos yksityinen asianosainen on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen.  

1.2  Nykytilan arviointi

Päivystysjärjestelmän muutokset 

Vaasan sairaanhoitopiiri ylläpitää nykyisin ympärivuorokautista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystystä. Vaasan keskussairaalassa on nykyisin monen erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys. Sen päivystysvalmius täyttää melko hyvin laajan päivystyksen sairaalalta edellytetyt velvoitteet. Tällä hetkellä sairaalasta puuttuu asetuksen edellyttämiin erikoisaloihin verrattuna neurologian erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys ja lisäksi sairaalalla on tarve täydentää suun terveydenhuollon päivystystä.  

Sosiaali- ja terveysministeriö on seurannut kielellisten oikeuksien toteutumista Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päivystyspalveluissa muun muassa pyytämällä sairaanhoitopiiriltä selvityksiä asiasta.  

Käytännössä Vaasan keskussairaalasta on lähetetty vähän ruotsinkielisiä potilaita Seinäjoen keskussairaalaan. Vaasan sairaanhoitopiiri kuluu Turun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen. Yliopistosairaalatasoista hoitoa tarvitsevat potilaat lähetetään pääsääntöisesti Turun yliopistolliseen sairaalaan tai kiiretilanteessa Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Vaasan sairaanhoitopiirin väestön asiointisuunta erikoissairaanhoidon terveyspalveluissa ei selvitysten mukaan ole Seinäjoen keskussairaala, vaan vaativampi erikoissairaanhoito haetaan yliopistosairaaloista. Ainoastaan Kyrönmaan alueen suomenkielinen väestö on perinteisesti käyttänyt sekä Vaasan että Seinäjoen keskussairaaloiden palveluita. Vähänkyrön kunnan liityttyä Vaasan kaupunkiin ja Isonkyrön kunnan perusterveydenhuollon palveluiden siirryttyä Seinäjoen kaupungin tuottamaksi, on valinnanvapauden käyttäminen palveluissa vähentynyt. 

Vuonna 2018 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin palveluiden kysynnästä Vaasan sairaanhoitopiirin jäsenkunnista tuli 1,3 %. Vuonna 2018 Vaasan sairaanhoitopiirin alueelta tuli Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päivystykseen 206 potilasta, joista ruotsin kielen ilmoitti äidinkielekseen 20 potilasta (9,7 %). Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä ilman lähetettä saapumisia oli vuonna 2018 yhteensä 22 921 kappaletta, joista Vaasan sairaanhoitopiirin alueelta 249 kappaletta (1,1 %). Ajanvarauslähetteitä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin saapui 58 459, näistä Vaasan sairaanhoitopiirin alueen osuus oli 781 (1,3 %). Potilaan omaan valintaan saapuminen perustui 159 tapauksessa. Vaasan keskussairaalan päivystyksestä siirtyi vuonna 2018 viisi potilasta hoitoon Seinäjoen keskussairaalaan. Näistä neljän kunta on sijainnut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella.  

Seinäjoen keskussairaala pystyy toimittamaan asiakirjat potilaalle ruotsiksi seuraavana päivänä. Sairaalan opastekyltit ovat suomeksi ja ruotsiksi ja lähes kaikki potilasohjeet ovat saatavissa myös ruotsiksi. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on kartoittanut henkilöstön ruotsin kielen taitoa. Seinäjoen keskussairaalan lääkäreistä noin 80 prosentilla on suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetun asetuksen (481/2003) mukainen virallinen todistus ruotsin kielen taidosta. Myös hoitohenkilökunnan ruotsin kielen taitoa on selvitetty ja merkittävä osa hallitsee ruotsin kielen ja omaa siihen kielitodistuksen esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon kautta. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Päivystyskeskus on tarjonnut päivystyspalveluihin räätälöityä ruotsin kielen opetusta omalle henkilökunnalle säännöllisesti. 

Lääketieteelliset asiantuntijalausunnot 

Nykyisessä tilanteessa millään taholla ei ole velvollisuutta antaa lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja tuomioistuimen pyynnöstä. Koska nykyisen oikeudenkäymiskaaren mukaan viranomainen tai julkisen viran tai toimen haltija ei voi saada palkkiota ja korvausta laatimastaan lausunnosta, lausunnonantajien määrä on vähentynyt. Nykyinen tilanne on johtanut siihen, että yleiset tuomioistuimet eivät saa tarvitsemiaan lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Tämä on johtanut siihen, että yleiset tuomioistuimet ovat vähentäneet lausuntojen pyytämistä, koska niiden saaminen on ollut vaikeaa tai kestänyt kohtuuttoman kauan.  

Mahdollisuus riippumattomien lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen saamiseen parantaisi oikeusvarmuutta ja tuomioistuinten edellytyksiä tehdä ratkaisu erityisesti tilanteissa, joissa asian ratkaisu edellyttää lääketieteellistä asiantuntemusta. Riippumattoman asiantuntijalausunnon saaminen parantaisi myös muutoksenhakijan oikeusturvaa ja vaikuttaisi merkittävästi muutoksenhakijan oikeudenkäyntikustannusten määrään.  

2.1  Tavoitteet

Päivystysjärjestelmän muutokset 

Päivystystoiminnan osalta esityksen tavoitteena on turvata päivystyspalvelujen saaminen myös ruotsin kielellä nykyistä paremmin. Muutoksella parannetaan väestön kielellisten oikeuksien toteutumista päivystyspalveluissa.  

Muutoksella parannetaan erityisesti Vaasan sairaanhoitopiirin alueella asuvan väestön päivystyspalvelujen saatavuutta ja matka kiireelliseen hoitoon lyhenee. Vaikka Vaasan keskussairaalassa on tähänkin asti ollut melko laajat päivystyspalvelut, niitä vahvistetaan edelleen. Erityisesti muutoksen tavoitteena on parantaa Vaasan sairaanhoitopiirin ruotsinkielisen väestön palvelujen saatavuutta ja kielellisten oikeuksien toteutumista.  

Lääketieteelliset asiantuntijalausunnot 

Esityksen tavoitteena on turvata oikeuslaitoksille niiden tarvitsemien lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen saaminen.  

Muutoksenhakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta olisi tärkeää, että olisi olemassa riippumaton taho, joka antaa keskitetysti lausuntoja tuomioistuimille lääketieteellisissä asioissa. Riippumattoman lääketieteelliseen arvion saaminen on keskeistä erityisesti silloin kun tarvitaan tietyn lääketieteellisen erityisalueen tuntemusta tai jos tapaukseen liittyy tulkinnanvaraisuutta. Riippumaton asiantuntijataho lisäisi oikeusvarmuutta ja lääketieteellisen arvioinnin läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta.  

Tuomioistuimen mahdollisuus saada lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja ilman asianosaisen kustannusvastuuta parantaa muutoksenhakijoiden mahdollisuuksia hakea muutosta heidän lakisääteisiä oikeuksiaan koskevissa asioissa. Vakuutusoikeudellisissa asioissa asianosaisista riippumattoman ja siten puolueettoman asiantuntijan näkemyksen saaminen parantaa oikeusvarmuutta. Lisäksi muutoksenhakutuomioistuimen, erityisesti korkeimman oikeuden mahdollisuus saada lääketieteellinen asiantuntijalausunto parantaa sen edellytyksiä toimia ennakkopäätöstuomioistuimena vakuutusoikeudellisissa asioissa. 

Lääketieteelliset asiantuntijalausunnot ovat asianosaisten kannalta erittäin merkittäviä, koska ne usein koskevat niin etuuksien saajien kuin maksajienkin kannalta mittavia ja pitkäkestoisia etuuksia. Sen vuoksi asioita koskevien tuomioistuinratkaisujen tulee perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon.  

Lausuntojen maksuttomuus muutoksenhakijan kannalta on olennaista. Muutoksenhakijoiden toimeentulo saattaa riippua vakuutusoikeudellisen asian ratkaisusta. Valittajien oikeusturva heikentyy merkittävästi, jos he eivät asiantuntijalausunnoista aiheutuvien kustannusten pelossa ryhdy vaatimaan oikeuksiaan hakemalla muutosta tilanteissa, jossa siihen olisi perusteita. 

2.2  Toteuttamisvaihtoehdot

Päivystysjärjestelmän muutokset 

Hallituksen esityksen HE 224/2016 vp eduskuntakäsittelyn aikana vertailtiin ratkaisuvaihtoehtoina nykyistä sääntelyä ja sitä vaihtoehtoa, että Vaasan keskussairaalassa olisi velvollisuus ylläpitää laajaa ympärivuorokautista päivystystä nykyisten 12 laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaalan lisäksi. Silloin todettiin, että nykyisen lainsäädännön mukainen ratkaisu, jossa Vaasan keskussairaalassa ei olisi laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikköä, oli väestön palvelutarpeen, saavutettavuuden ja potilasturvallisuuden kannalta esillä olleista vaihtoehdoista perusteltu. Perustuslakivaliokunta piti kuitenkin saamansa selvityksen perusteella selvänä, että kielellisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta olisi parempi vaihtoehto se, että laajan päivystyksen yksikkö sijoitettaisiin sekä Vaasan että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin. 

Kun toteuttamisvaihtoehtojen valinnassa painotetaan kielellisten oikeuksien toteutumista, hallitus pitää perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaisesti kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta parempana vaihtoehtona sitä, että Vaasan sairaanhoitopiirille säädetään velvollisuus järjestää laajan ympärivuorokautisen päivystyksen palvelut nykyisten 12 muun laajaa ympärivuorokautista päivystystä ylläpitävien sairaaloiden lisäksi.  

Lääketieteelliset asiantuntijalausunnot 

Lausuntojen antaminen Valviran tehtäväksi 

Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona on arvioitu sitä, että säädettäisiin lausuntojen antaminen Valviran asiantuntijalääkäreiden tehtäväksi. Tämä edellyttäisi mahdollisesti uusien asiantuntijalääkäreiden rekrytointia ja asiantuntijalausunnoista maksettavien palkkioiden tarkistamista.  

Valviralla on nykyisin yli 300 ulkopuolista pysyvää asiantuntijaa, joilta voidaan tarvittaessa pyytää kirjallisia asiantuntijalausuntoja. Valvira voi pyytää asiantuntijan lausuntoa joko virastossa ratkaistavana olevaan asiaan tai muun viranomaisen tai tuomioistuimen käsittelemässä asiassa, johon on pyydetty Valviran lausuntoa. Valvira pyytää asiantuntijalausuntoja Valvirassa vireillä olevissa terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilöitä tai toimintayksiköitä koskevissa kantelu- ja muissa valvonta-asioissa, raskauden keskeyttämistä ja steriloimista koskevissa asioissa sekä ns. sääntelemättömän koulutuksen sisältöä koskevissa asioissa. Lisäksi asiantuntijalausuntoja pyydetään silloin kun muu valvonta- tai tutkintaviranomainen on pyytänyt Valviralta asiantuntijalausuntoa esimerkiksi asioissa, jotka koskevat ammattihenkilön tai toimintayksikön menettelyä, hoitovirhe-epäilyä tai kuolemansyyn selvittämistä.  

Ennen vuotta 2011 Valvira ja sitä edeltänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi aikaisempaan Lääkintöhallituksen käytäntöön perustuen niin sanottuja vakuutuslääketieteellisiä lausuntoja lähinnä tuomioistuinten ja Kuluttajariitalautakunnan pyynnöstä. Kyseisissä lausuntopyynnöissä oli yleensä kyse tapaturmiin liittyvästä syy-yhteyden ja haittaluokan arvioinnista tai ammattitaudin kriteerien täyttymisen arvioinnista. Ne eivät liittyneet Valviran lakisääteisiin tehtäviin. Valviralla ei ollut myöskään omaa asiantuntemusta edellä mainittujen lausuntojen antamiseen, vaan lausuntojen antaminen nojautui pääasiassa Valviran pyytämiin asiantuntijalausuntoihin.  

Valviran pysyvien asiantuntijoiden järjestelmä on tarkoitettu lakisääteisten tehtävien hoitamista varten, eikä vakuutuslääketieteellisten korvauskiistojen arviointia varten. Valvira on 3.11.2011 todennut, että sillä ei enää tulevaisuudessa ole mahdollisuutta antaa vakuutuslääketieteellisiä lausuntoja. Samalla Valvira esitti, että sosiaali- ja terveysministeriö käynnistäisi toimenpiteet kansallisen vakuutuslääketieteellisten kiistojen ratkaisemiseen nivoutuvan järjestelmän luomiseksi.  

Tuolloin Valvira antoi tuomioistuinten pyynnöstä noin 100 – 150 lausuntoa vuosittain. Valviran vakuutuslääketieteellisten lausuntojen käsittelyajat venyivät pitkiksi johtuen muun muassa siitä, että useat Valviran asiantuntijat erosivat tehtävästään mikä vaikeutti myös uusien asiantuntijoiden rekrytointia. Valviran vakuutuslääketieteellisten lausuntoasioiden käsittelyaikojen keskiarvo vuonna 2010 oli 10,5 kuukautta, mediaani 10,2 kuukautta ja pisin aika 25 kuukautta.  

Valviran tehtävänä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevissa asioissa ovat lupa- ja valvontatehtävät. Näissä arvioidaan hoidon asianmukaisuutta. Vakuutuslääketieteellisissä kysymyksenasetteluissa ei arvioida hoidon asianmukaisuutta, eikä niissä ole kyse sosiaali- ja terveydenhuollon lupa-tai valvontatoiminnasta. Vakuutusoikeudellisten korvauskiistojen ratkaisemiseen osallistuminen ei kuulu Valviran perustehtäviin, eikä Valviran tule tehdä tehtäviä, jotka vaarantavat sen perustehtävän hoitamisen.  

Valvira ei voi samanaikaisesti valvoa ammattihenkilöitä tai organisaatioita ja ottaa kantaa vakuutuslääketieteellisesti asioihin, joissa valvottavat ammattihenkilöt tai organisaatiot ovat mukana. Monesti vakuutuslääketieteellisissä riidoissa mukana olevat tahot ovat olleet tai tulevat valvonnan kohteiksi, ja Valviran on säilytettävä esteetön valvontakykynsä näiden suhteen. Valviran kannalta kyse ei siis ole vain resurssikysymyksestä (joka sekin toki on tärkeä) vaan perustehtävän turvaamisen kysymyksestä. Sen vuoksi tehtävän antamista Valviralle ei voida pitää tarkoituksenmukaisena.  

Lausuntojen antaminen säädetään muun organisaation tehtäväksi  

Asian käsittelyn aikana yhtenä ratkaisuvaihtoehtona on esitetty, että jokin muu organisaatio ottaisi tehtäväkseen vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja antavan asiantuntilääkäriryhmän ylläpidon ja lausuntojen hallinnoinnin. Järjestelmä voisi toimia samaan tapaan kuin Valviran aikaisempi järjestelmä. Toiminnasta vastuussa oleva organisaatio ylläpitäisi vapaaehtoisten asiantuntijalääkäreiden yhteystietolistaa ja välittäisi lausuntopyynnöt asiantuntijoille.  

Tehtävää on joissain yhteyksissä esitetty sosiaali- ja terveysministeriön tehtäväksi. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on vastata sosiaali- ja terveyspolitiikan suunnittelusta, ohjauksesta ja toimeenpanosta sekä valmistella hallinnonalansa lainsäädäntöä ja keskeisiä uudistuksia sekä ohjata uudistusten toteuttamista. Asiantuntijalääkärijärjestelmän ylläpitäminen ei liittyisi ministeriön ydintehtäviin eikä ministeriöllä ole tehtävään tarvittavia henkilöstö- ja muita resursseja.  

Tuomioistuinten riippumattomuutta lujittava Tuomioistuinvirasto aloittaa toimintansa vuonna 2020. Tuomioistuinviraston tehtävänä on huolehtia tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytyksistä, tuomioistuinten toiminnan kehittämisestä, tulosohjauksesta, suunnittelusta ja tukemisesta. Virastolle siirtyy suurin osa tällä hetkellä oikeusministeriössä hoidettavista keskushallintotehtävistä. Virasto toimii oikeusministeriön hallinnonalalla, mutta on itsenäinen keskusvirasto, joka palvelee koko tuomioistuinlaitosta.  

Yksi valmistelussa esitetty ratkaisuvaihtoehto on ollut säätää tehtävä perustettavan tuomioistuinviraston tehtäväksi ja kustannusvastuulle. Vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja antavan asiantuntijapoolin ylläpitäminen ei myöskään liity tuomiosituinviraston ydintehtäviin, vaikkakin asiantuntijalausuntojen sujuva saaminen olisi tuomioistuinten edun mukaista.  

Lisäksi on olemassa muita organisaatioita, joita voitaisiin harkita asiantuntijalausuntojen antajiksi, kuten esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäviin kuuluu muun muassa tutkia ja seurata väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä varautua terveysuhkiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ei voida, ottaen huomioon sen perustehtävät, katsoa olevan tarkoituksenmukainen taho vastaamaan tehtävästä.  

Lisäksi korkein oikeus on pyytänyt asiantuntijalausuntoja Työterveyslaitokselta ammattitautiasioissa. Työterveyslaitoksen tehtäviin kuuluu muun muassa suorittaa ammattitautiluokituksia ja toimialaansa kuuluvia tutkimuksia sekä antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita toimialaansa liittyvistä kysymyksistä. Työterveyslaitoksella on ammattitautiasioissa korkea asiantuntemus ja kokemus lausuntojen antamisesta. Jos vakuutusoikeudellisissa asioissa on ollut kyse ammattitaudista, Työterveyslaitos on jo asian käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa usein tutkinut ammattitautiepäilyt ja niitä koskeva lausunto on jo ollut asiakirjoissa. Sen vuoksi Työterveyslaitoksen asiantuntijalausunnon käyttäminen muutoksenhakuasteessa ei olisi mahdollista ja lisäksi Työterveyslaitoksen toimiala ja asiantuntemus kattaa vain ammattitautiasiat.  

Yksityishenkilöt antaisivat lausuntoja  

Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona on harkittu sitä, että tehtäisiin periaatelinjaus, jonka mukaan tuomioistuimissa ratkaistavana olevien kiistojen ratkaisemiseen liittyvien lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen antaminen ei kuulu viranomaisten tai julkisen terveydenhuollon vastuulle. Tällöin lausuntoja voisivat antaa vapaaehtoiset asiantuntijat yksityishenkilöinä ja he saisivat lausunnoista palkkion yleisten prosessioikeudellisten säännösten mukaisesti.  

Tässä yhteydessä ongelmallista olisi määritellä, mikä taho ylläpitäisi vapaaehtoisten asiantuntijoiden listaa. Lisäksi tässä vaihtoehdossa ei olisi mahdollista turvata lausuntojen laatua ja yhtenäisiä linjauksia, muun muassa siten, että lausuntojen sisältö vastaisi julkisessa terveydenhuollossa noudatettavia käytäntöjä ja hoitolinjoja, muun muassa Yhtenäisiä hoidon perusteita ja Käypä hoito suosituksia. Tämä ratkaisu ei myöskään toteuttaisi tavoitetta siitä, että lausunnot antaisi puolueeton asiantuntijataho.  

Jos tuomioistuin pyytää asiantuntijalausuntoa yksityiseltä henkilöltä, asiantuntijalla on oikeudenkäymiskaaren ja hallintolainkäyttölain mukaan oikeus kohtuulliseen palkkioon. Yksityisen henkilön asiantuntijapalkkio voi olla suhteellisen merkittäväkin. Jos asiassa noudatetaan yleisiä prosessioikeudellisia sääntöjä kustannusten korvaamisesta, kulut asiantuntijan palkkiosta saattavat tulla asianosaisen maksettavaksi. Ottaen huomioon vakuutusoikeudellisten asioiden sosiaalivakuutusoikeudellinen luonne, asiantuntijalausuntojen maksuttomuus on asianosaisen kannalta olennaista ja kuluriskillä saattaa olla heikentävä vaikutus asianosaisen haluun hakea muutosta.  

Oikeudenkäymiskaaressa oleva tuomioistuimille annettu oikeus hankkia asiantuntijalausuntoja ei kuitenkaan velvoita mitään tahoa antamaan pyydettyä lausuntoa. Tältä osin ongelmaksi saattaisi edelleenkin jäädä vapaaehtoisten lausunnonantajien puute.  

Oikeudenkäymiskaaren muutos korvausten osalta 

Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona on arvioitu erillissäännöksen laatimista siten, että sairaanhoitopiirillä tai sen viranhaltijalla olisi mahdollista saada korvaus tai palkkio asiantuntijalausunnosta ja suullisesta kuulemisesta. Kyseinen erillissäännös olisi tarkoituksenmukaista sijoittaa oikeusministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön, jossa säädetään muutoinkin todistelukustannuksista.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n 1 momentin mukaan asiantuntijalla on oikeus saada kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Jos lausunnon on antanut viranomainen taikka julkisen viran tai toimen haltija taikka se, joka on määrätty antamaan lausuntoja kysymyksessä olevalta alalta, palkkio ja korvaus suoritetaan ainoastaan, jos siitä on erikseen säädetty.  

Tämän perusteella KKO on hylännyt kulu- ja palkkiovaatimukset kahdessa ratkaisuissaan (KKO 2015:101, KKO 2017:61). Koska pykälässä tarkoitettua erillissäännöstä ei ole olemassa, KKO totesi, että sairaanhoitopiirillä tai sen viranhaltijalla ei ollut oikeutta palkkioon.  

Palkkiota koskevan erillissäännöksen lisääminen lainsäädäntöön mahdollistaisi sen, että sairaanhoitopiirit ja niiden viranhaltijat voisivat saada antamastaan lausunnosta korvauksen valtion varoista. Tämä osaltaan lisäisi sairaanhoitopiirien ja yksittäisten viranhaltijoiden halukkuutta antaa lausuntoja. Tämä ei kuitenkaan turvaisi lausuntojen saamista kaikissa tilanteissa, koska velvollisuutta antaa lausuntoja ei kuitenkaan olisi säädetty minkään organisaation tehtäväksi.  

Lääkärijäsenten lisääminen tuomioistuimiin  

Yhtenä vaihtoehtona olisi, että tuomioistuinten kokoonpanoon lisättäisiin lääkärijäsen tai jäseniä. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden kokoonpano vastaisi silloin tältä osin vakuutusoikeuden kokoonpanoa, jossa yhtenä jäsenenä on lääkäri, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun.  

Yleisessä lainkäytössä asiantuntijatieto hankintaan yleensä asiantuntijalausuntojen avulla, minkä vuoksi asiantuntijajäsenten lisääminen olisi merkittävä periaatteellinen muutos yleisten tuomioistuinten kokoonpanoihin. Tällaiseen muutokseen ei ole aiheellista ryhtyä etenkään lukumääräisesti varsin pientä asiaryhmää varten. 

Vakuutusoikeuden asiantuntijalääkärit antaisivat lausuntoja myös muille tuomioistuimille 

Vakuutusoikeudessa on asiantuntijalääkäreitä, jotka toimivat ulkopuolisina lausunnonantajina eivätkä kuulu tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoon. Valtioneuvosto määrää oikeusministeriön esityksestä vakuutusoikeuden asiantuntijalääkärit viideksi vuodeksi kerrallaan. He antavat pyydettäessä asiaan kirjallisen lausunnon, josta kuullaan asianosaisia ennen muutoksenhakuasian ratkaisemista. Vakuutusoikeuden asiantuntijalääkäreillä on vakuutuslääketieteellistä asiantuntemusta, jota tarvitaan lausuntojen kirjoittamisessa.  

Yhtenä vaihtoehtona on harkittu sitä, että Vakuutusoikeuden asiantuntijalääkäreiltä voitaisiin pyytää lausuntoja myös muissa asioissa. Tämä vaihtoehto voisi toimia ratkaisuna käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa käsiteltävissä asioissa tai Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävissä muissa kuin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa. Suurin ongelma lausuntojen saamisessa on kuitenkin nykyisin ollut Korkeimman oikeuden käsittelemissä työtapaturma- ja ammattitautiasioissa, joissa vakuutusoikeuden asiantuntijalääkäri on jo antanut asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa lausunnon, minkä vuoksi lausunnonantajan tulisi olla eri henkilö. Tämä ratkaisuvaihtoehto ei toisi ratkaisua kaikkiin tilanteisiin jääviysongelmien vuoksi, eikä sitä sen vuoksi ole pidettävä tarkoituksenmukaisena. 

2.3  Keskeiset ehdotukset

Päivystysjärjestelmän muutokset 

Terveydenhuoltolakiin tehtäisiin muutos, jossa Vaasan sairaanhoitopiirille lisättäisiin velvoite järjestää laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikkö keskussairaalansa yhteyteen. Nykyiset 12 muuta laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikköä jatkaisivat toimintaansa. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin velvoite järjestää päivystyspalvelut suomen ja ruotsin kielellä poistettaisiin tarpeettomana. 

Lääketieteelliset asiantuntijalausunnot 

Terveydenhuoltolakiin tehtäisiin muutos, jolla säädettäisiin yliopistollisille sairaanhoitopiireille yhteisesti velvollisuus tuomioistuinten pyytämien lääketieteellisten antamiseen siten, että Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri hallinnoi tehtävän hoitamista. Tämän tehtävän hoitamiseksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri perustaisi asiantuntijalääkäreistä koostuvan asiantuntijaryhmän, joka vastaisi lausuntojen kirjoittamisesta. Muilla yliopistollista sairaalaa ylläpitävillä sairaanhoitopiireillä olisi velvollisuus osallistua lausuntojen antamiseen asiantuntijaryhmän kautta nimeämällä ryhmään asiantuntijoita.  

Asiantuntijaryhmä antaisi lausuntoja ainoastaan tuomioistuimen pyynnöstä. Nyt esitettävä uusi säännös ei koskisi asianosaisten itse hankkimia lausuntoja eikä muutoksenhakulautakuntien pyytämiä lausuntoja. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 66 §:n mukaan, kun lausunnon antaa viranomainen, palkkio ja korvaus suoritetaan ainoastaan, jos siitä on erikseen säädetty. Tällaista erillissäännöstä ei ole olemassa eikä tarkoitus laatia, joten tuomioistuin ei maksaisi korvausta oikeudenkäymiskaaren mukaan. Sen sijaan lausuntojen antamista koskevaa uutta tehtävää varten maksettaisiin valtion varoista korvaus sairaanhoitopiirille.  

Toiminnasta aiheutuvat kustannukset on tarkoitus korvata valtion varoista Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille valtion talousarvion momentilta 33.60.34. Toiminnan kustannukseksi on arvioitu noin 0,5 miljoonaa euroa. Lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen antamisesta syntyvät kustannukset korvattaisiin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille hakemuksen perusteella. Maksatus olisi tarkoituksenmukaista säätää yhden aluehallintoviraston tehtäväksi. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri maksaa korvaukset edelleen asiantuntijalausunnon laatineelle sairaanhoitopiirille tai asiantuntijalle. 

Ehdotetuilla säännöksillä ei muutettaisi tuomioistuinten tai muutoksenhakulautakuntien kokoonpanoja eikä säännöksillä olisi vaikutuksia nykyisten lääkärijäsenten toimintaan ja tehtäviin taikka vakuutusoikeuden sivutoimisten asiantuntijalääkäreiden toimintaan.  

Lisäksi muutettaisiin lakia kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta siten, että lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen antamista ei katsota valtionosuustehtäväksi, koska tehtävästä maksetaan erilliskorvaus valtion varoista.