2.6.1  Aiheettoman maksun palauttaminen

Verohallinto palauttaa maksun veronkantolain 20 §:n nojalla verovelvollisen vaatimuksesta, jos se on maksettu erehdyksessä tai aiheettomasti. Maksua voidaan pitää aiheettomana esimerkiksi silloin, jos veroja ei ole suorittamatta eli kyse on käyttämättä olevasta maksusta. Erehdyksessä maksettuna maksuna on voitu pitää maksua, joka oli tarkoitettu muulle maksun saajalle kuin Verohallinnolle tai jos maksamisessa on sattunut muu selvä ilmaisuerehdys. Jos maksun palauttamista koskevaa vaatimusta ei hyväksytä, Verohallinto antaa asiasta muutoksenhakukelpoisen päätöksen. 

Verohallinto voi palauttaa aiheettomasti maksetun määrän myös omasta aloitteestaan varattuaan tarvittaessa verovelvolliselle tilaisuuden selvityksen antamiseen. Verohallinto palauttaa maksuunpantujen verojen liikamaksut automaatiossa aiheettomina maksuina, jos verovelvollisella ei ole verolajin veroja tai muita erääntyneitä veroja suorittamatta. Oma-aloitteisten verojen käyttämättä olevat maksut palautetaan verovelvollisen pyynnöstä. 

2.6.2  Virheen korjaaminen

Kantomenettelyssä tapahtuneella virheellä tarkoitetaan yleensä virhettä maksun tai palautuksen käyttämisessä. Virhe voi tarkoittaa myös muussa kantotoimenpiteessä tapahtunutta virhettä. Verohallinto korjaa kantomenettelyssä tapahtuneen virheen veronkantolain 72 §:n mukaisesti omasta aloitteestaan tai verovelvollisen taikka verosta vastuussa olevan vaatimuksesta viipymättä virheen havaitsemisen jälkeen. Määräaika virheen korjaamiselle on kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin on muodostettu yhteenveto, joka on sisältänyt tai jonka olisi pitänyt sisältää korjattavaksi vaadittu toimenpide tai tieto. 

Virhe voidaan jättää korjaamatta, jos virhe on vähäinen eikä siitä aiheudu verovelvolliselle vahinkoa. Virhe voidaan jättää korjaamatta myös, jos verovelvollisen perusteetta hyväkseen saama määrä on vähäinen, eikä verovelvollisten tasapuolinen kohtelu tai muu syy edellytä korjaamista. 

2.7.1  Maksun ja palautuksen käyttäminen veron suoritukseksi

Maksaja voi vaikuttaa maksun kohdistamisella siihen, minkä verolajin tai verolajien suoritukseksi hänen maksunsa ensisijaisesti käytetään. Maksaja käyttää kohdistamisoikeutta Verohallinnon vahvistamien verovelvolliskohtaisten viitenumeroiden avulla. Maksut käytetään veron suoritukseksi eri verolajeissa eri tavalla, mikä johtuu verolajien luonteesta. Verohallinnon maksuunpanemissa veroissa, kuten tuloverossa ja kiinteistöverossa, maksu käytetään heti myös verolajin tuleville erääntymättömille maksuerille. Maksun käyttäminen tuleville erille on tarpeen siksi, että maksaja voi suorittaa määrätyn veron heti, myös ennen sen eräpäivää. Käyttämättä jäänyt maksu palautetaan verovelvolliselle heti automaatiossa. Oma-aloitteisissa veroissa maksu käytetään veron suoritukseksi vasta veron eräpäivänä eikä maksua palauteta ilman verovelvollisen pyyntöä. Maksuja käytetään verolajin mukaan joko verojen vanhentumispäivän tai eräpäivän mukaisessa järjestyksessä. Maksujen toisistaan poikkeavat käyttöjärjestykset ovat vaikeaselkoisia, eikä maksaja aina tiedä, miten eri verolajeille kohdistetut maksut käytetään verojen suoritukseksi. 

Maksun kohdistamisoikeuden rinnalle on säädetty menettelyistä, joilla maksua käytetään muiden kuin maksun kohteena olevan verolajin verojen suoritukseksi. Maksujen joustavalla käytöllä on pyritty siihen, ettei verovelvollisella olisi samanaikaisesti maksamattomia veroja, joille kertyy viivästyskorkoa ja käyttämättä olevaa maksua Verohallinnossa. Eri verolajeissa menettelyt on toteutettu eri tavalla. Maksuunpantujen verojen maksut käytetään verolajin erääntyneiden ja erääntymättömien verojen suorittamisen jälkeen heti muiden verolajien erääntyneille veroille. Oma-aloitteisissa veroissa maksua käytetään maksukuukauden lopussa muiden verolajien erääntyneille veroille enempien viivästyskorkojen välttämiseksi. Maksun käyttäminen oma-aloitteisille veroille sen kalenterikuukauden viimeiseen päivään saakka, jona maksu on suoritettu, on katsottu tarpeelliseksi, jotta maksu kohdistuisi myös verokauden yleisen eräpäivän jälkeen myöhässä ilmoitetuille oma-aloitteisille veroille. Ajankohdalla on pyritty varmistamaan jossain määrin sekä erääntyneiden oma-aloitteisten verojen suorittaminen, että muiden verolajien maksamattomien verojen suorittaminen. Maksujen joustava käyttö verolajien välillä tavalla, jota verovelvollinen ei pysty riittävästi ennakoimaan, aiheuttaa usein verovelvolliselle epäselvyyttä siitä, miten maksu on käytetty. Erityisesti oma-aloitteisen veron maksun käyttö maksukuukauden lopussa muille veroille on ennakoimatonta tilanteessa, jossa verovelvollinen on pyrkinyt maksulla suorittamaan tulevia oma-aloitteisia veroja. Maksujen kohdistuminen maksajan tarkoittamalla tavalla olisi järjestelmän selkeyden kannalta tärkeämpää kuin veroille kertyvien viivästyskorkojen minimointi. 

Useiden viitenumeroiden käyttö aiheuttaa virheitä viitteen valinnassa, jolloin maksu saattaa kohdistua maksajalle epäedullisella tavalla. Viitevirheistä johtuvat maksujen selvittelyt aiheuttavat hallinnollista taakkaa sekä verovelvolliselle että Verohallinnolle. 

Myös veronpalautuksen käyttäminen veron suoritukseksi voi johtaa epäselvyyteen maksettavana olevan veron määrästä. Veronpalautuksen käyttäminen veron suoritukseksi tilanteessa, jossa erääntynyt vero on maksamatta, on verojen kertymisen kannalta välttämätöntä. Veronpalautuksia käytetään verojen suoritukseksi kuitenkin myös silloin, kun veron suoritukseksi on ajallaan eräpäivänä maksettu maksu. Veronpalautukset käytetään verojen suoritukseksi veronkantolain nojalla veron eräpäivänä, koska verovelvollisen eräpäivänä suorittama maksu ei maksunvälityksessä olevien viiveiden vuoksi ole vielä maksupäivänä Verohallinnon järjestelmässä kohdistettavissa veroille. Veronpalautuksen reaaliaikaisesta käyttämisestä johtuen eräpäivänä suoritettu maksu voi jäädä käyttämättä ja kohdistua muille kuin verovelvollisen tarkoittamille veroille tai veroerille, taikka palautua aiheettomana maksuna verovelvolliselle. Esimerkiksi maksettaessa tuloveroa maksu kohdistuu tulevien maksuerien suoritukseksi, jos verovelvollisen maksun kohteeksi tarkoittama veroerä oli tullut suoritetuksi palautuksella. Maksun käyttö tuleville veroille ei tällöin vastaa maksajan tarkoitusta. Veronpalautuksen käyttö tilanteessa, jossa vero on maksettu ajallaan, vaikeuttaa merkittävästi verovelvollisen maksutilanteen seuraamista. Veronpalautusten käyttöön liittyvien epävarmuustekijöiden, kuten palautuksen määrän tai vaihtelevan käyttöajankohdan vuoksi verovelvolliset eivät pysty ottamaan palautuksia huomioon riittävässä määrin veroja maksettaessa. 

Maksujen ja palautusten keskinäinen käyttöjärjestys voi johtaa siihen, että palautusta käytetään tilanteessa, jossa käytettävissä olisi myös maksua. Jos eräpäivänä veron suoritukseksi on käytettävissä useita maksuja ja palautuksia, käytetään niitä siinä järjestyksessä, jossa maksut on suoritettu ja palautukset ovat käytettävissä. Tämä vaikeuttaa maksajan arviointia oikeasta maksettavasta määrästä. 

Maksujen ja palautusten yleisen käyttöjärjestyksen tavoitteena on, että vanhimmat verot ja saatavat katetaan ensin, mikä ehkäisisi vanhentumisesta aiheutuvia verotulojen menetyksiä. Verolajimaksujen käyttöjärjestykset eivät kuitenkaan ole yhtenäiset vaan muiden kuin oma-aloitteisten verojen suoritukseksi kohdistetut maksut on veronkantolaissa säädetty käytettäväksi vanhentumispäivän sijaan verojen eräpäiväjärjestyksessä. Eräpäiväjärjestyksellä on estetty eri verovuosille kohdistuvien tuloveron ennakoiden ja jäännösveron eriaikaisesta vanhentumisesta aiheutuva tilanne, jossa maksua käytettäisiin erääntyneiden verojen ohi aiemmin vanhentuvalle erääntymättömälle verolle. Vanhentumisjärjestyksestä huolimatta veron eräpäivä on pääsääntöisesti maksun ja palautuksen käyttöä määräävä tekijä, koska samana vuonna erääntyvät verot vanhenevat yhtä aikaa. Veron vanhentumispäivän määräytyminen ei ole verovelvollisille yhtä selkeää kuin verotuspäätöksellä määrätty eräpäivä tai oma-aloitteisten verojen yleinen eräpäivä. Jos vanhentumispäivän mukainen maksun tai palautuksen käyttö eroaa verovelvollisen eräpäivän mukaisesta järjestyksestä, aiheuttaa se yleensä aina epäselvyyttä maksujen ja palautusten kohdistumisessa.  

Erilaisista käyttösäännöistä ja veronpalautusten laajasta käytöstä muodostuvat joustavat kantomenettelyt eivät ole verovelvollisille kaikilta osin ennakoitavissa tai helposti ymmärrettävissä. Maksujen erilaiset käyttöjärjestykset ja niiden syyt eivät ole verovelvollisten tiedossa. Maksujen ja palautusten kohdistuminen vaihtelee riippuen kulloinkin maksamisessa käytetystä viitenumerosta ja verovelvollisen senhetkisestä maksutilanteesta. Vaikeasti hallittava kokonaisuus aiheuttaa verovelvolliselle hallinnollista taakkaa ja lisää asiointitarvetta Verohallinnon kanssa. Maksujen ja palautusten kirjanpidollinen käsittely on haastavaa eikä kirjausketjun eheys säily. Ongelmat koskevat erityisesti useita verolajeja maksavia verovelvollisia. Suomen Taloushallintoliitto ry on arvioinut, että nykyisestä vaikeaselkoisesta kantomenettelystä ja maksujen ja palautusten käyttämiseen liittyvistä monimutkaisista käyttösäännöistä aiheutuu yrityksille ylimääräisiä hallinnollisia kustannuksia vuositasolla lähes 15 miljoonaa euroa. Suomen Taloushallintoliitto ry:n kyselytutkimus vuodelta 2023. 

2.7.2  Oma-aloitteisten verojen palautukset

Oma-aloitteisten verojen palautuksen käsittely poikkeaa muiden verolajien veronpalautusten käsittelystä. Oma-aloitteisen veron palautusta voidaan säilyttää verovelvollisen pyynnöstä tulevia maksuvelvoitteita varten. Palautusta käytetään ensisijaisesti oma-aloitteisen veron suoritukseksi ennen muita veroja, ja palautus on käytettävissä verojen suoritukseksi verovelvollisen ilmoituksen mukaisena. Näillä menettelyillä on mahdollistettu edestakaisen rahaliikenteen vähentäminen Verohallinnon kanssa niille verovelvollisille, joilla on säännöllisesti palautettavaa ja maksettavaa oma-aloitteista veroa. Verovelvollinen voisi ottaa huomioon esimerkiksi palautukseen oikeuttavan arvonlisäveron maksaessaan verokaudelta ilmoitettuja työnantajasuorituksia. 

Palautuksen säilyttämisestä on ehdotettu luovuttavaksi erillisessä hallituksen esityksessä (HE 17/2025 vp) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuloverolain sekä eräiden muiden verolakien muuttamisesta, HE 17/2025 vp. Asian käsittelytiedot eduskunnan verkkosivuilla: . https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_17+2025.aspx . Mainitun esityksen perusteluissa todetaan, että palautuksen säilyttämistä tulevia maksuvelvoitteita varten on pyytänyt vain pieni osa oma-aloitteisia veroja suorittavista verovelvollisista. Verohallinnon tilastojen perusteella noin 88 prosenttia palautukseen oikeuttavaa arvonlisäveroa sisältävistä ilmoituksista annetaan ennen verokauden yleistä eräpäivää. Koska palautukseen oikeutettavan arvonlisäveron voi saada hyväkseen jo verokautta seuraavan kuukauden yleisen eräpäivän jälkeen, suurin osa yrityksistä toimii siten, että palautukset olisivat mahdollisimman nopeasti yritysten käytettävissä. Palautuksen käyttö maksettavalle oma-aloitteiselle verolle toteutuu vain, jos verovelvollinen on pyytänyt palautuksen säilyttämistä tulevia maksuvelvoitteita varten tai ilmoittaa palautukseen oikeuttavaa arvonlisäveroa tai muuta oma-aloitteisen veron palautusta verokauden yleisenä eräpäivänä, jolloin verokaudelta maksettavat oma-aloitteisen veron määrät erääntyvät. Niistä verovelvollisista, jotka ilmoittivat palautukseen oikeuttavaa arvonlisäveroa vasta verokauden yleisenä eräpäivänä, noin 3 prosentilla palautusta oli käytetty oma-aloitteisen veron suoritukseksi. Tästä määrästä 40 prosenttia oli lisäksi maksanut verokaudelta maksettavan veron. Arvioilta vain 2 prosentissa palautukseen oikeuttavan arvonlisäveron ilmoitustilanteista, palautettava määrä oli huomioitu verokaudelta maksettavassa oma-aloitteisen veron määrässä. Palautusten käyttöön liittyvistä epävarmuustekijöistä ja käytännön syistä johtuen yritykset eivät täsmäytä verokauden oma-aloitteisen veron maksuja ja palautuksia edestakaisen rahaliikenteen välttämiseksi.  

Oma-aloitteisten verojen vero- tai oikaisuilmoitukseen perustuva palautus on käytettävissä ja palautettavissa verovelvolliselle sinä päivänä, jona ilmoitus on annettu, kuitenkin siten, että palautukseen oikeuttavan arvonlisäveron voi saada hyväkseen aikaisintaan kuukautta ennen verokauden eräpäivää ja muun oikaisuilmoitukseen perustuvan palautuksen aikaisintaan verokauden eräpäivänä. Jos ilmoitukseen kohdistuu Verohallinnon valvontatoimenpiteitä, palautetaan palautus verovelvollisen tilille vasta, kun valvonta on päättynyt ja palautettavan määrän oikeellisuus on selvitetty. Oma-aloitteisen veron palautus ei tällöin ole käytettävissä ja palautettavissa samanaikaisesti, kuten muut veronpalautukset. Koska palautus käytetään ilmoituksen mukaisena verovelvollisen verovelkojen suoritukseksi, joudutaan virheelliseksi havaittu määrä perimään takaisin valvontatoimen päätyttyä. Virheellisellä vero- tai oikaisuilmoituksella verovelvollinen voi kuitata verovelat suoritetuksi heti esimerkiksi konkurssimenettelyn välttämiseksi. Perusteettomien palautusten käytön vuoksi Verohallinto on joutunut keskeyttämään konkurssimenettelyn hakemisen ja aloittamaan prosessin uudelleen veron määräämisen jälkeen. 

2.7.3  Maksulle laskettava hyvityskorko

Ennen eräpäivää suoritetuille oma-aloitteisen veron maksuille kertyvät hyvityskorot ovat usein euromäärältään pieniä. Hyvityskorkotapahtumat aiheuttavat kuitenkin työtä yritysten kirjanpidossa ja vaikeuttavat maksujen käytön selvittämistä. Verovelvollisille aiheutuva hallinnollinen taakka on suhteeton hyvityskoron taloudelliseen hyötyyn nähden. Maksulle laskettava hyvityskorko on saattanut estää yrityksiä hyödyntämästä maksujen automaatiomaksatusta ennen veron eräpäivää. Veron suoritukseksi käytetylle maksulle ei myöskään lasketa hyvityskorkoa kaikkien verolajien osalta yhtenäisesti. 

4.1.1  Maksun ja palautuksen yleinen käyttöjärjestys

Käyttöjärjestysten yhtenäistämiseksi ja selkeyttämiseksi esityksessä ehdotetaan, että maksut ja palautukset käytettäisiin verojen suoritukseksi verojen eräpäiväjärjestyksessä ja nykyisestä vanhentumispäivän mukaisesta käyttöjärjestyksestä luovuttaisiin. Eräpäivän mukaan määräytyvä yleinen käyttöjärjestys olisi verovelvollisen kannalta selkein ja ymmärrettävin. Veronkantolain sisäisten viittaussäännösten mukaisesti eräpäivän mukaista käyttöjärjestystä sovellettaisiin jatkossa kaikkien verolajimaksujen käyttämisessä. Vanhentumispäivän mukainen käyttöjärjestys on ollut luonteva ratkaisu verojen kertymisen turvaamisen näkökulmasta. Koska vanhentumispäivän mukainen käyttöjärjestys on pääsääntöisesti vastannut myös eräpäivän mukaista järjestystä, ei käyttöjärjestyksen muutoksesta kuitenkaan arvioida aiheutuvan veromenetyksiä. Verojen vanhentumisaika on pitkä ja sen aikana maksamattomaan veroon kohdistetaan useita perintätoimia kuten ulosottoperintää. Verojen vanhentumisen riski voisi tulla kyseeseen esimerkiksi muutoksenhakuprosessin pitkittyessä täytäntöönpanokiellon alaisissa veroissa. Tällöinkin keskeytysmääräys on mahdollista muuttaa ennen veron vanhentumista sisällöltään sellaiseksi, että oikeus maksun saantiin voidaan turvata. 

Samana päivänä erääntyvien verojen keskinäinen käyttöjärjestys säilyisi ennallaan. Samana päivänä erääntyvät yleensä oma-aloitteiset verot, joiden yleinen ilmoittamisen ja maksamisen eräpäivä on kalenterikuukauden 12. päivä. Maksuja ja palautuksia käytettäisiin samana päivänä erääntyvien verojen kesken veronkantolain 6 §:n mukaisesti ensin usealle veronsaajalle tilitettäville veroille, kuten työnantajasuorituksille ja viimeisenä yksin valtiolle tilitettäville veroille, kuten arvonlisäverolle ja valmisteverolle. Tarkempi käyttöjärjestys on määritelty veronkantolain 21 §:n valtuussäännöksen nojalla Verohallinnon päätöksellä. 

Yleistä käyttöjärjestystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että käytettävissä olevat maksut kohdistettaisiin veron suoritukseksi aina ennen käytettävissä olevia palautuksia. Kun veron suoritukseksi olisi eräpäivänä käytettävissä useita maksuja ja palautuksia, käytettäisiin kaikki maksut ensin, vaikka palautus olisi muodostunut ennen maksun maksupäivää. Näin vähennettäisiin veronpalautusten käyttämistä verojen suoritukseksi. Veronkantolakiin ehdotetaan lisättäväksi oikeustilaa selventävä säännös siitä, milloin maksu olisi käytettävissä veron suoritukseksi. 

4.1.2  Maksun kohdistaminen kaikkien verojen suoritukseksi

Veronkantolain maksun kohdistamista koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että verojen maksamisessa voitaisiin ottaa nykyistä yleismaksua laajemmin käyttöön menettely, jossa maksu kohdistetaan verovelvollisen kaikkien verojen suoritukseksi yhtä viitenumeroa käyttämällä. Yhden viitenumeron käyttö vähentäisi viitteiden valinnassa tapahtuvia virheitä ja yksinkertaistaisi maksun käyttämistä veron suoritukseksi. 

Ehdotettuja muutoksia maksun kohdistamisessa ei rajattaisi lainsäädännössä koskemaan tiettyä verovelvollisryhmää. Kaikilla verovelvollisilla säilyisi nykyinen oikeus kohdistaa maksu tietyn verolajin suoritukseksi verolajikohtaisilla viitenumeroilla. Kaikki verovelvolliset voisivat myös kohdistaa maksuja yhdellä viitenumerolla kaikkien verojensa suoritukseksi. 

Esityksen tavoitteiden mukainen muutos maksun kohdistamistavassa toteutettaisiin olennaisilta osin Verohallinnon ohjeistuksella. Erillisinä verovelvollisina verotettavat tuloverolain (1535/1992) 3 §:ssä tarkoitetut yhteisöt ohjattaisiin kohdistamaan maksut kaikille yhteisön veroille yhdellä viitenumerolla. Ohjeistuksen muutos koskisi kaikkia yhteisöjä niiden koosta riippumatta. Muutos koskisi myös julkisyhteisöjä kuten esimerkiksi kuntia ja seurakuntia. Myös tuloverolain 4 §:ssä tarkoitetut yhtymät ja 5 §:ssä tarkoitetut yhteenliittymät kohdistaisivat maksut kaikille yhtymän ja yhteenliittymän veroille, joista yhtymää ja yhteenliittymää verotetaan erillisenä verovelvollisena. Viitenumero, jolla maksu kohdistuisi verovelvollisen kaikkien verojen suoritukseksi, annettaisiin yhteisöjen, yhtymien ja yhteenliittymien verotuspäätösten maksutiedoissa, verkkolaskulla sekä yhteenvedolla. Verovelvollisen tulisi käyttää samaa viitettä maksaessaan oma-aloitteisia veroja. Maksamista ohjeistettaisiin Verohallinnon verkkosivuilla ja sähköisessä asiointipalvelussa (OmaVero). Sähköisen asiointipalvelun kautta maksettaessa tarjottaisiin ensisijaisesti ohjeistuksen mukainen maksun kohdistamistapa. 

Luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät ohjattaisiin maksamaan verot verolajikohtaisilla maksuilla nykytilan mukaisesti. Koska esityksen tavoitteena on helpottaa useita verolajeja säännöllisesti maksavien verovelvollisten verojen suorittamista, ei maksun kohdistamistavan muutosta ulotettaisi koskemaan luonnollisia henkilöitä, joilla on harvemmin erillisiä veron maksuvelvoitteita suoritettavana. Luonnollisilla henkilöillä ja kuolinpesillä on maksettavaksi määrättyjä verovelvoitteita, kuten tuloveron jäännösveroa tai perintöveroa, pääosin satunnaisesti tai kertaluonteisesti. Säännöllisesti maksettavana verona luonnollisilla henkilöillä on yleensä kiinteistövero, jota suorittaa noin 30 prosenttia luonnollisista henkilöistä vuosittain enintään kahdessa maksuerässä. Tuloveron ennakkoverojen maksueriä suorittaa säännöllisesti noin 5 prosenttia luonnollisista henkilöistä. Nykyinen menettely, jossa luonnollinen henkilö kohdistaa maksun verotuspäätöksen mukaisen veron suoritukseksi verolajikohtaisella maksuviitteellä ja voi maksaa hänelle määrätyn veron heti, on ollut maksutapana toimiva.  

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana tai maa- tai metsätalouden harjoittajana toimivat luonnolliset henkilöt suorittavat elinkeinotoiminnasta sekä maa- ja metsätaloudesta aiheutuvat verovelvoitteet henkilökohtaisina veroina. Maksun kohdistaminen kaikille veroille ei mahdollistaisi maksun kohdistamista yrittäjän elinkeinotoiminnasta aiheutuvien verojen suoritukseksi, vaan maksu kohdistuisi kaikille luonnollisen henkilön verovelvoitteille, myös yksityistalouden verovelvoitteille. Maksun kohdistaminen elinkeinotoiminnasta aiheutuville veroille on nykyisillä maksun kohdistamistavoilla pääosin mahdollista. Myös toiminnan päättymisestä tai alkamisesta aiheutuva maksun kohdistamistavan muutos olisi omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä luonnollisen henkilön veron maksujen kohdistumisessa. Osalla elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavista luonnollisista henkilöistä on maksettavana säännöllisesti useampia verolajeja. Vaikka nämä toimijat voisivat hyötyä maksun kohdistamistavan muutoksesta, ei maksutavan muutosta ulotettaisi Verohallinnon maksuohjeistuksessa tässä vaiheessa liikkeen- ja ammatinharjoittajiin tai maa- ja metsätaloudenharjoittajiin. Vaihtoehtoista sääntelytapaa, jossa yksi viitenumero olisi maksun kohdistamistapana kaikilla verovelvollisilla, on arvioitu tarkemmin luvussa 5.1.2. 

Kun maksu kohdistettaisiin kaikkien verojen suoritukseksi, maksu käytettäisiin verovelvollisen veroerille niiden eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Maksua käytettäisiin veron suoritukseksi aikaisintaan veron eräpäivänä, jolloin maksua ei käytettäisi tulevaisuudessa erääntyville veroille. Eräpäivän mukaan määräytyvä maksun käyttöjärjestys olisi selkeä ja viivästyskorkoseuraamusten kannalta verovelvolliselle taloudellisesti edullisin.  

Maksun kohteena olisivat lähes kaikki verovelvollisen verot; tulovero, oma-aloitteiset verot, lahjavero, varainsiirtovero, autovero sekä muut Verohallinnon saatavat, kuten vahingonkorvaussaatavat. Maksun kohdistaminen kaikkien verojen suoritukseksi rajoittaisi maksun kohdistamismahdollisuutta tietylle verolle tai veroerälle. Koska verolajikohtainen maksun kohdistaminen olisi mahdollista jatkossakin, ei esityksellä kavennettaisi verovelvollisten kohdistamisoikeutta, eikä kohdistamismahdollisuuden turvaamiseksi olisi tarpeen luoda uusia menettelyitä. Kaikki verovelvollisen verot, maksut ja muut Verohallinnolle suoritettavat määrät ovat Verohallinnon saatavina yhdenvertaisia, mikä mahdollistaisi siirtymisen menettelyyn, jossa maksu kohdistetaan kaikille verovelvollisen veroille. Verohallinnon kantamien verojen maksamatta jättämisestä aiheutuvat korkoseuraamukset ja perintätoimenpiteet ovat pääosin samat, minkä vuoksi perusteita verolajikohtaiseen maksun kohdistamiseen eräpäiväjärjestyksen ohi ei pääsääntöisesti ole. Esimerkiksi maksuvaikeustilanteissa tulisi maksun verolajikohtaisen kohdistamisen sijaan hyödyntää maksujärjestelyn mahdollisuutta. Maksun kohdistamistarpeita voidaan arvioida olevan tilanteissa, joissa verojen suorittamatta jättämisestä aiheutuisi toisistaan poikkeavia seuraamuksia tai tietyn veron suorittamisella saataisiin muita oikeuksia, kuten lainhuudatus- ja rekisteröintioikeuksia. 

Koska esityksellä tavoitellaan verojen maksamista yhtä viitenumeroa käyttämällä nykyistä laajemmin, tulisi eri verolajien ja Verohallinnon saatavien olla kattavasti mukana maksun käyttöjärjestyksessä, kun maksu kohdistetaan verovelvollisen kaikkien verojen suoritukseksi. Varainsiirtovero on eräissä tilanteissa maksettava kaupanteon yhteydessä. Varainsiirtovero suoritetaan noin 95 prosentissa tapauksista ennen veron maksamiselle säädettyä maksupäivää. Kun vero on maksettu, ostaja saa todistuksen varainsiirtoveron suorittamisesta esimerkiksi osakeluetteloon merkitsemistä varten tai tieto veron suorittamisesta välitetään Maanmittauslaitokselle lainhuudon tai vuokraoikeuden kirjaamista varten. Jotta ostaja pystyisi suorittamaan varainsiirtoveron heti, Verohallinto ohjaisi kaikki verovelvolliset kohdistamaan maksut varainsiirtoveron suoritukseksi käyttämällä verolajikohtaista viitenumeroa. Esityksen tavoitteiden mukaisesti ja veron kertymisen turvaamiseksi varainsiirtovero olisi perusteltua sisällyttää tästä huolimatta kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käyttöjärjestykseen. Näin suoritettu maksu käytettäisiin varainsiirtoveron suoritukseksi sen eräpäivänä, ellei veroa olisi suoritettu aiemmin verolajikohtaisella maksulla.  

Maksut kohdistettaisiin valmisteveron kertaluonteisen vakuuden suoritukseksi nykytilan mukaisesti vakuuskohtaisella viitenumerolla. Menettely, joissa valmisteverolle käytetään ensin vakuuden suoritukseksi kohdistettu maksu ennen muita maksuja, säilyisi ennallaan. 

Esityksessä ehdotetaan, että kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettua maksua ei käytettäisi perintöveron tai arvonlisäveron, johon sovelletaan arvonlisäverolain 12 a luvussa tarkoitettua erityisjärjestelmää, suoritukseksi. Nämä verot jäisivät niihin liittyvien erityispiirteiden vuoksi kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käyttöjärjestyksen ulkopuolelle. Perintövero suoritettaisiin kohdistamalla verolajikohtainen maksu perintöveron suoritukseksi. Erityisjärjestelmän mukainen arvonlisävero suoritettaisiin jatkossakin veroilmoituskohtaisilla viitenumeroilla Suomen ollessa tunnistamisjäsenvaltio. 

Kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettua maksua ei käytettäisi myöskään perintätoimen, kuten maksujärjestelyn tai ulosoton, kohteena oleville veroille. Jos verovelvolliselle on myönnetty maksujärjestely, suoritettaisiin maksujärjestelyssä olevat verot Verohallinnon maksujärjestelyä varten antamalla viitenumerolla nykytilan mukaisesti. Jos vero on siirretty perittäväksi ulosottoon, suoritettaisiin vero ulosottoviranomaiselle. 

Maksut kohdistettaisiin muita perintätilanteita vastaavalla tavalla myös maksukyvyttömyystilanteissa. Yrityssaneerauksen tai velkajärjestelyn maksuohjelman erät suoritettaisiin erikseen maksuohjelmaa varten annetulla viitenumerolla. Maksuohjelmien maksuerät eivät olisi kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käyttöjärjestyksessä. 

Maksut ja palautukset kohdistetaan nykytilassa ensin verovelvollisen omille veroille ja vasta toissijaisesti niille erääntyneille veroille, joista verovelvollinen on vastuussa kuin omasta verostaan. Verovelvollisen omien verojen etusijan turvaamiseksi kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettua maksua ei käytettäisi veroille, joista verovelvollinen on vastuussa. 

Kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettua, mutta käyttämättä olevaa maksua ei palautettaisi automaatiossa, vaan maksu odottaisi verovelvollisen tulevia veroja. Maksu käytettäisiin käyttöjärjestykseen kuuluville veroille niiden erääntyessä. Käyttämättä oleva maksu palautettaisiin verovelvolliselle pyynnöstä aiheettoman maksun palauttamista koskevan sääntelyn mukaisesti. Maksun palautuspyynnön voisi esittää Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa ilman yhteydenottotarvetta Verohallintoon. Menettely vastaisi nykyistä oma-aloitteiselle verolle kohdistetun maksun käsittelyä. Aiheettoman maksun viranomaisaloitteista palauttamista selvennettäisiin siten, että Verohallinto palauttaisi käyttämättä olevan maksun verovelvolliselle ennen maksun vanhentumista.  

Ennen käyttämättä olevan maksun palauttamista verovelvolliselle, maksua käytettäisiin myös maksun käyttöjärjestyksen ulkopuolisille erääntyneille veroille ja muille Verohallinnon saataville. Maksua käytettäisiin siten myös erääntyneelle perintöverolle, erääntyneelle arvonlisäverolle, johon sovelletaan erityisjärjestelmää sekä yrityssaneerauksen ja velkajärjestelyn maksuohjelman laiminlyödyille määrille. Lisäksi maksua käytettäisiin ennen palauttamista verovelvollisen maksujärjestelyssä ja ulosotossa olevien verojen suoritukseksi. Maksua käytettäisiin ennen palauttamista myös erääntyneille vastuuveroille. Maksun käyttäminen erääntyneille maksamatta oleville veroille palauttamisen sijaan olisi tarpeen verojen kertymisen turvaamiseksi. Menettely olisi yhtenäinen kaikkien palautettavien määrien käsittelyn kanssa.  

Sillä, että maksua käytettäisiin vasta maksun palauttamista koskevan pyynnön jälkeen käyttöjärjestyksen ulkopuolisille veroille, perintätoimen kohteena oleville veroille sekä vastuuveroille, varmistettaisiin se, että maksu ei kohdistuisi ilman verovelvollisen myötävaikutusta maksun käyttöjärjestykseen kuulumattomille veroille. Näin vältettäisiin tilanteet, joissa maksu kohdistuisi maksajan tarkoituksen vastaisesti. Se, että maksuja ei automaatiossa käytettäisi esimerkiksi tiettynä ajanhetkenä maksujärjestelyyn kuuluville veroille tai ulosotossa oleville veroille, selkeyttäisi myös maksujärjestelyn ja ulosoton kanssa sovitun maksuohjelman suorittamista.  

Ehdotetusta menettelystä aiheutuisi kuitenkin se, että verovelvollisella voisi olla samanaikaisesti erääntynyttä veroa, jolle lasketaan viivästyskorkoa, ja Verohallinnolle suoritettua maksua, jota ei ole käytetty veron suoritukseksi. Ottaen huomioon kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käyttöjärjestyksen ulkopuolelle rajattujen verolajien vähäinen määrä ja niiden luonne, koron kertymistä käyttöjärjestyksen ulkopuolisille maksamattomille veroille ei voida pitää kohtuuttomana. Perintätoimien kohteena olevilla verovelvollisilla ei myöskään arvioida olevan merkittävissä määrin sellaisia maksusuorituksia, jotka suoritettaisiin aiheettomasti tai jotka olisivat uusia verovelvoitteita selvästi suurempia. Viivästyskorkoseuraamusten vähentämiseksi esityksessä ehdotetaan, että verolle laskettaisiin viivästyskorkoa maksun käyttöhetken sijaan maksun maksupäivään silloin, kun maksu käytetään erääntyneen veron suoritukseksi vasta maksupäivän jälkeen. Viivästyskorkoa ei siten kertyisi ajalta, jolta veron suoritukseksi käytetty maksu on ollut käyttämättä Verohallinnolla.  

Esityksessä ehdotetaan, että maksujen keskinäinen käyttöjärjestys säilyisi ennallaan, jolloin maksut käytettäisiin veron suoritukseksi maksupäiväjärjestyksessä. Veron suoritukseksi voisi eräpäivänä tulla käytetyksi kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettua maksua sekä verolajin suoritukseksi kohdistettua maksua. Veron suoritukseksi käytettäisiin tällöin maksupäivältään aiempaa maksua. Verolajikohtainen maksun kohdistaminen ei välttämättä toteutuisi maksajan tarkoittamalla tavalla tilanteessa, jossa samanaikaisesti olisi käytettävissä aiemmin suoritettuja kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettuja maksuja. Maksajan tulisikin välttää maksujen suorittamista rinnakkain verolajikohtaisilla viitenumeroilla ja kaikkien verojen maksamiseen tarkoitetulla viitenumerolla Verohallinnon maksuohjeistuksen vastaisesti.  

Kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettava maksu korvaisi nykyisen yleismaksun, jolla verovelvollinen on voinut suorittaa kaikki erääntyneet verot. Koska kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käyttöjärjestyksessä ei olisi esimerkiksi perintöveroa tai perintätoimien kohteena olevia veroja, verovelvollinen ei voisi enää kaikissa tilanteissa suorittaa kaikkia verovelkojaan pois yhdellä maksusuorituksella. Ehdotuksen ei kuitenkaan arvioida vaikeuttavan merkittävästi verojen maksamista tilanteessa, jossa verovelvollisella olisi valmius suorittaa kaikki verovelat kerralla. 

4.1.3  Palautuksen käyttäminen veron suoritukseksi

Esityksessä ehdotetaan muutoksia, joilla vähennettäisiin veronpalautusten käytöstä verovelvollisille aiheutuvia ongelmia verojen maksamisessa ja maksujen käytön selvittämisessä. Verojen kerryttämiseksi olisi edelleen perusteltua, että verovelvolliselle, joka on velkaa Verohallinnolle, ei maksettaisi palautuksia. Veronpalautukset käytettäisiin erääntyneiden maksamatta olevien verojen suoritukseksi ennen palauttamista verovelvollisen tilille.  

Veronpalautusten käyttötilanteiden vähentämiseksi ehdotetaan, että maksut olisivat ensisijaisia veronpalautuksiin nähden. Jos veron suoritukseksi olisi käytettävissä veron suorittamishetkellä maksuja ja palautuksia, käytettäisiin maksut ensin luvussa 4.1.1 kuvatun mukaisesti.  

Veronkantomenettelyn selkeyttämiseksi veronkantolaissa säädettäisiin siitä, milloin maksu olisi käytettävissä veron suoritukseksi. Ehdotuksen mukaan maksu olisi käytettävissä veron suoritukseksi maksupäivänä. Esimerkiksi veron eräpäivänä maksettu maksu huomioitaisiin veron suoritukseksi eräpäivänä käytettävissä olevana maksuna. Menettelyllä varmistettaisiin, että ajallaan eräpäivänä suoritettu maksu käytettäisiin veron suoritukseksi ennen veronpalautusta, jolloin maksun käyttö vastaisi maksajan tarkoitusta, ja veronpalautus palautettaisiin verovelvolliselle odotusten mukaisesti. Sääntelymuutosta ehdotetaan, vaikka maksut eivät tosiasiallisesti olisi vielä maksupäivänä Verohallinnon käytettävissä. Maksujen ja palautusten reaaliaikaisen käsittelyn vuoksi sääntelyn toteuttaminen Verohallinnon tietojärjestelmässä edellyttäisi osassa tilanteista eräpäivänä verolle käytetyn veronpalautuksen käytön purkamista, jotta eräpäivänä suoritettu maksu saadaan kohdistettua verolle. Käsittelytapa saattaisi aiheuttaa epäselvyyttä maksun ja palautuksen käytössä. Maksujen välityksessä myöhemmin saavutettavan reaaliaikaistumisen myötä lainsäädäntöä ja menettelyä merkittävästi selkeyttävä muutos olisi kuitenkin perusteltua toteuttaa jo tässä vaiheessa. 

Eräitä palautuksen käyttämisen esteitä ehdotetaan kumottavaksi menettelyjen yhtenäistämiseksi. Esityksessä ehdotetaan, että erehdyksessä suoritetun veron palautus sekä laiminlyöntimaksun palautus voitaisiin käyttää verovelvollisen verovelkojen suoritukseksi ennen palauttamista verovelvolliselle muita palautettavia määriä vastaavalla tavalla. Voimassa olevat käyttökieltoa koskevat säännökset perustuvat vuoden 2005 veronkantolaissa (609/2005) ja sitä aiemmissa säännöksissä säädettyihin veronkuittauksen esteisiin.  

Alkujaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 22 a §:ssä tarkoitetun laiminlyöntimaksun palautuksen käyttökieltoa on laajennettu yhtenäisyyden vuoksi koskemaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylaissa sekä autoverolaissa (777/2020) säädettyjen laiminlyöntimaksujen palautuksiin. Käyttökieltoa koskeva sääntely on ajalta ennen nykyisen kantomenettelyn käyttöönottoa, jonka myötä maksujen ja palautusten käyttämistä verovelkojen suoritukseksi on joustavoitettu. Erehdyksessä suoritetun veron palautuksen käyttökieltoa on sovellettu vain harvoin, ja se on aiheuttanut nykyisessä kantomenettelyssä tulkintaepäselvyyksiä, koska veronpalautukset käytetään verovelkojen suoritukseksi laajasti palautukseen johtaneista syistä riippumatta. Laiminlyöntimaksun palautuksen kuittauskieltoa on perusteltu aikanaan laiminlyöntimaksun sanktioluonteella (HE 63/2005 vp). Muista hallinnollisista seuraamusmaksuista, kuten veronkorotuksesta ja myöhästymismaksusta syntyvät palautukset voidaan käyttää verovelvollisen verovelkojen suoritukseksi. Jos palautus syntyy verosta vapauttamista koskevan päätöksen perusteella, ei palautusta myöskään koske käyttökielto, vaikka kyse olisi laiminlyöntimaksusta vapauttamisesta. Verohallinnon määräämissä laiminlyöntimaksuissa on kyse verotukseen liittyvien velvollisuuksien laiminlyönnistä. Laiminlyöntimaksut kannetaan veronkantolain nojalla ja niihin kohdistuvat normaalit verolainsäädännössä säädetyt oikeussuojakeinot ja viivästysseuraamukset, minkä vuoksi myöskään palautuksen käyttökiellolle ei arvioida olevan nykyisessä kantomenettelyssä enää perusteita. 

4.1.4  Oma-aloitteisten verojen maksun ja palautuksen käsittely

Esityksen tavoitteiden mukaisesti maksujen kohdistaminen pelkästään oma-aloitteisten verojen suoritukseksi vähenisi merkittävästi, kun yhteisöt ohjattaisiin kohdistamaan maksut kaikkien verojen suoritukseksi. Maksutavan muutoksen myötä ehdotetaan luovuttavaksi myös oma-aloitteisten verojen yhdessä käsittelemiseen liittyvistä menettelyistä, joiden avulla verovelvolliset ovat voineet huomioida palautettavat määrät maksettavan oma-aloitteisen veron määrässä edestakaisen rahaliikenteen välttämiseksi. Näiden menettelyjen käyttö ei nykyisellään vastaa yritysten toimintatapoja, eikä niiden ylläpito olisi enää Verohallinnossa tarkoituksenmukaista. Hallituksen esityksessä laeiksi tuloverolain sekä eräiden muiden verolakien muuttamisesta (HE 17/2025 vp) Asian käsittelytiedot eduskunnan verkkosivuilla: . https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_17+2025.aspx on esitetty ensivaiheen menettelymuutoksena, ettei oma-aloitteisten verojen palautuksia enää säilytettäisi verovelvollisen pyynnöstä tulevia maksuvelvoitteita varten, mikä vähentäisi palautusten käyttämistä verojen suoritukseksi.  

Oma-aloitteiset verot käsiteltäisiin veronkannossa jatkossakin yhdessä yhtenä verolajina. Maksun kohdistaminen oma-aloitteisten verojen suoritukseksi verolajikohtaisella viitenumerolla säilyisi ohjattuna maksutapana luonnollisilla henkilöillä. Oma-aloitteisten verojen ilmoittamisen ja maksamisen vakiintunut yleinen eräpäivä säilyisi ennallaan.  

Maksamisen selkeyttämiseksi oma-aloitteisen veron maksun käytöstä maksukuukauden lopussa muille veroille ehdotetaan luovuttavaksi. Oma-aloitteisille veroille kohdistetut maksut käytettäisiin nykytilan mukaisesti oma-aloitteisen veron suoritukseksi veron eräpäivänä. Maksut odottaisivat tulevia erääntyviä oma-aloitteisia veroja, eikä niitä enää käytettäisi muiden verolajien erääntyneille veroille sen kuukauden lopussa, jolloin maksu on suoritettu. Maksua käytettäisiin muille erääntyneille veroille vasta, kun maksua palautettaisiin aiheettomana maksuna. Jos verovelvollinen pyytäisi käyttämättä olevan maksun palauttamista, käytettäisiin maksu ennen palauttamista verovelvollisen muiden verolajien erääntyneille veroille ja muille Verohallinnon saataville. Maksu ei kohdistuisi muille veroille ilman verovelvollisen tahdonilmaisua, mikä parantaisi maksujen käytön ennakoitavuutta. Kun maksu käytettäisiin muiden kuin oma-aloitteisten verojen suoritukseksi maksukuukauden lopun sijaan vasta verovelvollisen palautuspyynnön jälkeen, kertyisi muille maksamattomille veroille nykytilaan verrattuna enemmän viivästyskorkoa. Näiden viivästyskorkoseuraamusten ehkäisemiseksi ehdotetaan, että verolle laskettaisiin viivästyskorko maksun maksupäivään silloin, kun maksu on käytetty veron suoritukseksi maksupäivän jälkeen. Menettely vastaisi kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käsittelyyn ehdotettua menettelyä ja selkeyttäisi oma-aloitteisten verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käyttämistä.  

Esityksessä ehdotetaan muutoksia, joilla yhtenäistettäisiin oma-aloitteisten verojen palautusten käsittelyä muiden verolajien kanssa. Esityksessä ehdotetaan, että oma-aloitteisen veron palautus olisi käytettävissä kaikkien verolajien erääntyneiden verojen suoritukseksi yleisessä käyttöjärjestyksessä. Oma-aloitteisten verojen etusija palautusten käyttämisessä ei olisi enää tarpeen, kun palautusten ja maksettavien määrien täsmäyttämisen mahdollistavista menettelyistä luovuttaisiin. Veron suoritukseksi ajallaan maksetut maksut kohdistettaisiin verolle ennen käytettävissä olevia palautuksia, jolloin oma-aloitteisten verojen palautuksia ei olisi tarpeen ottaa huomioon eräpäivänä maksettavan veron määrässä. Palautukset voitaisiin tällöin käyttää kaikkien verolajien erääntyneille veroille ennen palauttamista verovelvolliselle. 

Palautuksen käyttöhetkeä koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että valvontatoimen kohteena olevat oma-aloitteisen veron palautukset olisivat palautettavissa verovelvolliselle ja käytettävissä verovelvollisen verojen suoritukseksi samaan aikaan. Jos palautukseen oikeuttavaan arvonlisäveroon tai oikaisuilmoitukseen perustuvaan palautukseen kohdistuisi vero- tai oikaisuilmoituksen antamisen yhteydessä Verohallinnon valvontatoimi, käytettäisiin palautusta verojen suoritukseksi vasta, kun valvontatoimi on päättynyt. Palautusta ei käytettäisi verojen suoritukseksi valvonnan aikana, mikä vähentäisi palautusten käyttötilanteita ja vastaisi esityksen tavoitteita. Oma-aloitteisessa verotuksessa verotuksen perusteena käytetään lähtökohtaisesti verovelvollisen antamaa vero- tai oikaisuilmoitusta. Verohallinnon valvontatoimet kohdistuvat ilmoituksiin riskiperusteisesti. Jos palautettava määrä valvonnan johdosta pienenisi, erääntyneiden verojen suoritukseksi käytettäisiin hyväksytty määrä ennen palauttamista verovelvolliselle. Menettely mahdollistaisi valvontatoimenpiteiden vaikuttavuuden siten, että perusteetonta palautusta ei käytettäisi verovelkojen suoritukseksi, esimerkiksi konkurssimenettelyn viivyttämiseksi. 

Kun valvontatoimen kohteena ollutta palautusta käytettäisiin verovelvollisen verovelan suoritukseksi vasta valvonnan päätyttyä, viivästyisi hyväksytyn palautuksen käyttäminen nykytilaan verrattuna, jossa palautusta on käytetty verojen suoritukseksi pääsääntöisesti ilmoituksen antohetkellä. Valvonnan ajalta kertyneiden viivästyskorkojen vähentämiseksi esityksessä ehdotetaan, että verolle laskettaisiin viivästyskorkoa sen vero- tai oikaisuilmoituksen antopäivään, jolla veron suoritukseksi käytetty palautus on ilmoitettu. Kun veron suoritukseksi käytettäisiin valvontatoimen kohteena ollutta palautusta, ei viivästyskorkoa kertyisi valvonnan ajalta. Jos maksamatta olevan veron suoritukseksi käytettäisiin muuta maksua tai palautusta, laskettaisiin viivästyskorot kyseisen maksun tai palautuksen käytön mukaisena. Palautettavalle verolle tai palautukseen oikeuttavalle arvonlisäverolle laskettaisiin nykytilan mukaisesti hyvityskorkoa palautuksen käyttö- tai palautuspäivään. 

4.1.5  Maksun käyttäminen vanhentuvalle verolle

Kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettu maksu ja oma-aloitteisten verojen suoritukseksi kohdistettu maksu olisivat jatkossa maksuja, jotka odottavat maksun kohteena olevien verojen erääntymistä, eikä niitä palautettaisi verovelvolliselle ilman erillistä pyyntöä. Verohallinto voi palauttaa aiheettomaksi katsotun maksun viranomaisaloitteisesti veronkantolain 20 §:n nojalla, mutta tilanteessa, jossa verovelvollisella olisi tiedossa tulevia veroja, maksua ei lähtökohtaisesti pidettäisi aiheettomana maksuna viranomaisaloitteisesti. Jos verovelvollinen ei pyytäisi käyttämättä olevan maksun palauttamista, mutta verovelvollisella vanhenisi maksun käyttöjärjestyksen ulkopuolisia pääasiassa ulosottoperinnässä olevia veroja, tulisi Verohallinnolla olla mahdollisuus kohdistaa maksuja viranomaisaloitteisesti vanheneville veroille verojen kertymisen turvaamiseksi. Esityksessä ehdotetaan, että Verohallinto voisi kohdistaa käyttämättä olevan maksun verolle ennen veron vanhentumista.  

4.1.6  Maksulle laskettava hyvityskorko

Esityksessä ehdotetaan, että veron suoritukseksi käytetylle maksulle ei laskettaisi hyvityskorkoa. Pienten hyvityskorkokirjausten vähentäminen yritysten tilitapahtumissa selkeyttäisi verojen maksamista ja vähentäisi yritysten hallinnollista taakkaa. Muutos yhtenäistäisi eri verolajien hyvityskorkosääntelyä.  

Hyvityskorkoa ei maksettaisi maksulle, joka käytetään veron suoritukseksi myöhemmin kuin maksupäivänä. Ehdotuksen myötä kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetulle maksulle sekä oma-aloitteisten verojen suoritukseksi kohdistetulle maksulle ei laskettaisi hyvityskorkoa ajalta, jona maksu odottaa veron eräpäivää. Hyvityskorkoa ei siten kertyisi maksun suorittamisesta etukäteen ennen veron eräpäivää. Varainsiirtoverolle kohdistetun maksun osalta ehdotus säilyttäisi nykytilan.  

Veron alenemasta aiheutuville veronpalautuksille maksettaisiin hyvityskorkoa nykytilan mukaisesti. Hyvityskorkoa maksettaisiin myös maksulle, joka palautetaan verovelvolliselle aiheettomana maksuna. Palautettavia määriä käsiteltäisiin siten veronkannossa yhtenäisesti. Maksulle, jota ei ole käytetty veron suoritukseksi ja joka palautetaan verovelvolliselle pyynnöstä, maksettaisiin hyvityskorkoa maksun maksupäivää seuraavasta päivästä palautuspäivään. Menettelyjen yhtenäistämiseksi myös varainsiirtoveron maksulle, jota ei ole käytetty veron suoritukseksi ja joka palautetaan verovelvolliselle aiheettomana maksuna, laskettaisiin hyvityskorko. 

4.1.7  Yhteenvedon lähettäminen postitse

Esityksessä ehdotetaan, että yhteenvetoa ei lähetettäisi enää pyynnöstä postitse niille verovelvollisille, jotka kuuluvat yhteenvedon pakollisen sähköisen tiedoksiannon piiriin. Sähköisen tiedoksiannon piiriin kuuluvilla verovelvollisilla, kuten yhteisöillä sekä yksityisillä elinkeinonharjoittajilla, jotka kuuluvat työnantaja- tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, yhteenvedon sähköinen tiedoksiantotapa ei edellytä erillistä suostumusta. Tiedoksiantotapaa ei voi myöskään muuttaa, vaikka yhteenveto olisi lähetetty pyynnöstä myös postitse. Koska yhteenvedon lähettäminen verovelvollisen pyynnöstä postitse on tiedoksiantomenettelyn näkökulmasta ollut lisäpalvelu, ei ehdotuksella olisi vaikutusta siihen, miten yhteenveto ja sillä tiedoksi annettavat oma-aloitteisten verojen myöhästymismaksua ja arvioverotuksen poistamista koskevat päätökset katsotaan saadun tiedoksi. 

Yhteenvedon tiedoksiantotapa yhteisöille ja yritystoimintaa harjoittavalle verovelvolliselle on säädetty ottaen huomioon, että kyseessä on säännöllisesti kuukausittain muodostettava asiakirja, joka on verovelvollisen käytettävissä sähköisessä asiointipalvelussa. Yhteenvedolla tiedoksi annettavat myöhästymismaksua ja arvioverotuksen poistamista koskevat päätökset perustuvat verovelvollisen myöhässä antamiin oma-aloitteisen veron ilmoituksiin. Jos myöhästymismaksun määrä ylittää 200 euroa, verovelvollista kuullaan ennen myöhästymismaksun määräämistä.  

Ehdotus ei vaikuttaisi niihin luonnollisiin henkilöihin ja kuolinpesiin, joille yhteenveto annetaan veronkantolain nojalla tiedoksi tavallisena tiedoksiantona postitse.  

Muutoksella vähennettäisiin yhteenvedon paperilla lähettämisestä Verohallinnolle aiheutuvia kustannuksia ja edistettäisiin sähköistä asiointia. Yhteenveto on tulostettavissa Verohallinnon sähköisestä asiointipalvelusta (OmaVero), jos verovelvollisella on tarve paperiselle yhteenvedolle. Koska yhteenvetoon sovelletaan voimassa olevan sääntelyn perusteella pakollista sähköistä tiedoksiantoa, ei ehdotus olisi päällekkäinen valtiovarainministeriön Digi ensin -ohjelman (VM006:00/2024) yhteydessä tehtävän arvioinnin kanssa. 

4.1.8  Eräät muut kantomenettelyt

4.2.1  Taloudelliset vaikutukset

4.2.2  Vaikutukset julkiseen talouteen

4.2.3  Vaikutukset viranomaisen toimintaan

Muutoksilla olisi vaikutusta Verohallinnon tietojärjestelmiin, sähköiseen asiointipalveluun (OmaVero), asiakaskirjeisiin, verkkolaskuihin sekä ohjeisiin. 

Esityksessä ehdotettujen muutosten toteuttaminen Verohallinnon tietojärjestelmään aiheuttaisi 1,7 miljoonan euron kertaluonteisen investointikustannuksen, josta tietojärjestelmäkustannuksen osuus on 1,3 miljoonaa euroa ja Verohallinnon sisäiset kehittämiskustannukset 400 000 euroa. Oma-aloitteisten verojen maksun ja palautuksen käsittelyä koskevat muutokset, palautuksen käyttökieltojen vähentäminen sekä maksulle laskettavasta hyvityskorosta luopuminen yksinkertaistaisivat kantojärjestelmää. 

Veronkantomenettelyjen muutokset ja sääntelyn yhtenäistäminen vähentäisivät Verohallinnolle maksujen selvittämisestä ja neuvonnasta aiheutuvaa työtä kolmen henkilötyövuoden verran. Muutokset edellyttäisivät laajaa viestintää ja muutosvaiheeseen liittyvää asiakasneuvontaa. Maksun kohdistamistavan muutoksen vakiinnuttaminen edellyttäisi panostuksia asiakasviestintään myös pidemmällä aikavälillä. 

Veronpalautusten käyttötilanteiden väheneminen lisäisi hieman ulosottoon siirrettävien veronpalautusten määriä. 

Yhteisöille, yhtymille ja yksityisille elinkeinonharjoittajille annetaan vuosittain tiedoksi sähköisesti noin 4 miljoonaa yhteenvetoa. Näistä postitse on lähetetty noin 1,2 miljoonaa yhteenvetoa. Kun yhteenvetoa ei enää ehdotuksen mukaisesti lähetettäisi pyynnöstä paperilla, Verohallinto saavuttaisi arviolta noin 1 miljoonan euron vuosittaiset säästöt postituskustannuksissa. Laskelmassa on otettu huomioon lain nojalla jatkossakin yhteenvedon tavallisen tiedoksiannon piiriin kuuluvat verovelvolliset sekä se, että ulosottouhkaisen maksukehotuksen sisältävät yhteenvedot lähetettäisiin kaikille postitse. 

Esityksellä ei muutettaisi voimassa olevaa yhteenvedon sähköistä tiedoksiantomenettelyä. Muutoksella olisi kuitenkin käytännössä vaikutusta siihen, miten yhteenvedon nykyisin postitse pyytäneet yritykset ja yritystoimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt saisivat tiedon kuukausittain muodostettavasta yhteenvedosta. Ehdotuksen voidaan arvioida alkuun heikentävän näiden toimijoiden tiedonsaantia verojen maksutilanteesta, maksukehotuksesta ja yhteenvedolla tiedoksi annetuista päätöksistä. Muutos voisi aiheuttaa alkuvaiheessa esimerkiksi viivästyksiä verojen maksussa. 

Ehdotettu muutos lisäisi Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun käyttöä ja edistäisi digitaalista viranomaisviestintää. 

5.1.1  Nykylainsäädäntöön perustuva maksun kohdistaminen

Valmistelussa on arvioitu kantomenettelyn kehittämismahdollisuuksia myös ilman lainsäädäntömuutoksia. Nykyinen veronkantolain 16 §:n 1 momentin mukainen yleismaksu mahdollistaa maksun kohdistamisen kaikille verovelvollisen erääntyneille veroille. Maksun kohdistamista yleismaksuna on ohjeistettu käyttämään tilanteessa, jossa verovelvollisella on useita veroja maksamatta ja verovelvolliselle annetaan maksukehotus kyseisten verovelkojen maksamiseksi. Verolajikohtaisten viitteiden sijaan verovelvollinen on voinut suorittaa kaikki erääntyneet verot yleismaksun viitenumeroa käyttämällä. Yleismaksussa maksut kohdistuvat erääntyneille veroille veronkantolain 6 §:n mukaisessa yleisessä käyttöjärjestyksessä, jolloin maksu kohdistuu myös maksujärjestelyssä ja ulosotossa oleville erääntyneille veroille. Ilman tarkentavaa sääntelyä uusien verojen suorittaminen yleismaksulla ei olisi mahdollista ennen niiden eräpäivää, jos verovelvollisella on erääntyneitä veroja maksujärjestelyssä tai ulosotossa. Maksun yleisen käyttöjärjestyksen ulkopuolelle ei voitaisi myöskään sulkea mitään verolajia Verohallinnon nykyisillä norminantovaltuuksilla. Nykyisen yleismaksun käyttöalan laajentamista yrityksillä säännölliseksi maksun kohdistamistavaksi ei voitaisi toteuttaa tehokkaasti ilman tarkentavia säädösmuutoksia.  

5.1.2  Maksun kohdistamistavan muutos kaikille verovelvollisille

Vaihtoehtona tässä esityksessä ehdotetuille muutoksille on arvioitu verolajikohtaisesta maksun kohdistamisesta luopumista ja yhden viitenumeron käyttöönottoa kaikkien verovelvollisten verojen maksamisessa. Näin verojen maksamista helpotettaisiin kaikilla verovelvollisilla, virheet maksamisessa vähenisivät ja maksun käyttäminen verojen suoritukseksi olisi selkeämpää, kun maksuilla olisi yksi yhtenäinen käyttöjärjestys nykyisten verolajikohtaisten käyttöjärjestysten sijaan.  

Vaihtoehto poistaisi verovelvollisilta maksun kohdistamismahdollisuuden. Vaikka maksun kohdistamismahdollisuudesta voitaisiin luopua niiden verojen kesken, joihin kohdistuisi yhtäläiset perintätoimet ja viivästyskorkoseuraamukset, jäisi jäljelle tilanteita, joissa verovelvollisen maksun kohdistamisoikeus tulisi edelleen turvata. Näitä tilanteita olisivat esimerkiksi perintöveron tai varainsiirtoveron suorittaminen sekä perintätoimien kohteena olevat verot sekä eräät muut maksun kohdistamiseen oikeuttavat syyt.  

Maksun kohdistaminen verolajikohtaisen maksun sijaan kaikille verovelvollisen veroille olisi merkittävä muutos luonnollisille henkilöille. Luonnollisilla henkilöillä on maksettavana erillisiä verojen maksuvelvoitteita, kuten tuloveron jäännösveroa tai perintöveroa, yleensä harvoin tai satunnaisesti. Suurimmalla osalla luonnollisista henkilöistä ei ollut verojen maksuvelvoitteita vuonna 2024 (59 prosenttia). Noin 29 prosentilla oli maksuvelvoitteita yhdessä verolajissa ja noin 9 prosentilla kahdessa verolajissa. Kahta verolajia maksavilla oli pääsääntöisesti maksettavana tuloveroa ja kiinteistöveroa. Luonnollisista henkilöistä alle 3 prosentilla oli maksettavana enemmän kuin kahden verolajin maksuvelvoitteita vuonna 2024. Luonnolliset henkilöt suorittavat verot tyypillisesti verotuspäätöksillä annettujen maksuohjeiden tai e-laskun mukaisesti. Maksun kohdistaminen nykyisillä verolajikohtaisilla maksuilla ei maksuvelvoitteiden vähäisestä määrästä johtuen ole maksutapana ollut ongelmallinen, vaan maksut ovat kohdistuneet pääsääntöisesti verovelvollisen tarkoittamalla tavalla. Maksun kohdistamisoikeus verotuspäätöksen mukaisesti ja verovelvollisen mahdollisuus suorittaa määrätty vero siten, että vero näkyy heti maksettuna, on menettelynä luonnollisille henkilöille selkeä. Nykyisen menettelyn keskeinen ongelma liittyy veronpalautuksen käyttämiseen ajallaan maksetun veron suoritukseksi, joka on saattanut johtaa maksun käyttämiseen maksajan tarkoituksen vastaisesti esimerkiksi tuleville maksuerille. Maksun kohdistaminen kaikkien verojen suoritukseksi saattaisi lisätä epäselvyyksiä maksun käyttämisessä luonnollisilla henkilöillä. Kun otetaan huomioon luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien suuri määrä (noin 6,4 miljoonaa verovelvollista), muutos lisäisi merkittävästi asiakasneuvonnan tarvetta Verohallinnossa. 

Luonnollisille henkilöille, jotka harjoittavat säännöllistä ja aktiivista elinkeinotoimintaa tai maa- tai metsätaloutta, olisi maksun kohdistamisesta kaikkien verojen suoritukseksi saatavissa vastaavia hyötyjä maksamisen helpottamiseksi ja maksujen käytön yksinkertaistamiseksi kuin yhteisömuotoisilla yrityksillä. Elinkeinonharjoittajista sekä maa- ja metsätalouden harjoittajista osa harjoittaa toimintaa kuitenkin pienimuotoisemmin. Yksityisiä elinkeinonharjoittajia, joilla elinkeinotoiminnan kausi oli aktiivisena, oli Verohallinnon rekisterissä vuonna 2024 noin 230 000 ja maa- ja metsätalouden harjoittajia 338 000. Elinkeinoharjoittajista ennakkoveroja suoritti 42 prosenttia. Arvonlisäverovelvollisten rekisterissä oli noin 70 prosenttia ja maksettavia arvonlisäveroja oli 52 prosentilla. Maataloudenharjoittajista suurin osa on arvonlisäverovelvollisten rekisterissä alkutuotannosta ja suorittaa arvonlisäveroja vuosimenettelyssä. Maksettavia arvonlisäveroja oli 72 prosentilla maataloudenharjoittajista. Työnantajasuorituksia ilmoitti alle 10 prosenttia yksityisistä elinkeinonharjoittajista ja noin 12 prosenttia maataloudenharjoittajista. Metsätaloutta harjoittavista luonnollisista henkilöistä, joilla ei ollut elinkeinotoimintaa tai maataloutta, lähes kaikki olivat arvonlisäverovelvollisten rekisterissä alkutuotannosta ja 40 prosenttia ilmoitti maksettavaa arvonlisäveroa vuosimenettelyssä. Tällä verovelvollisryhmällä on hyvin vähän työnantajasuorituksia. Läheskään kaikilla elinkeinotoimintaa tai maa- ja metsätaloutta harjoittavilla luonnollisilla henkilöillä ei ole toiminnasta johtuvia useita verovelvoitteita maksettavana säännöllisesti. Osa rinnastuu verojen maksuvelvoitteiden määrässä lähemmäksi luonnollisia henkilöitä. 

Yksityiset elinkeinonharjoittajat sekä maa- ja metsätalouden harjoittajat suorittavat kaikki toiminnasta aiheutuneet verovelvoitteet sekä yksityistalouden verovelvoitteet henkilökohtaisina veroina. Maksujen kohdistaminen yritystoiminnasta tai maa- ja metsätaloudesta aiheutuville verovelvoitteille ei olisi mahdollista, jos maksut kohdistettaisiin kaikkien verojen suoritukseksi. Yli puolet yrittäjistä suorittaa yritystoiminnan veroja erillään yksityistalouden verovelvoitteista esimerkiksi yritystoimintaa varten otetun pankkitilin kautta. Yritystoiminnan ja yksityistalouden verovelvoitteet halutaan pitää erillään kirjanpidon ja yrityksen kassan hallinnan helpottamiseksi. Riski yritystoiminnan velvoitteille tarkoitettujen maksujen kohdistumisesta yksityistalouden veroihin arvioitiin ratkaisussa korkeaksi, mikä olisi vastoin näiden toimijoiden maksukäyttäytymistä. 

Verojen maksaminen yhtä viitenumeroa käyttämällä ei toisi luonnollisille henkilöille vastaavia hyötyjä kuin yrityksille, koska luonnolliset henkilöt suorittavat satunnaisia verovelvoitteita pääsääntöisesti muutamissa verolajeissa. Elinkeinotoimintaa ja maa- ja metsätaloutta harjoittavilla luonnollisilla henkilöillä toiminnan laajuus vaihtelee merkittävästi. Maksujen kohdistamisoikeus elinkeinotoiminnasta aiheutuvien verovelvoitteiden suorittamiseksi erillään muista henkilökohtaisista verovelvoitteista, arvioidaan tämän verovelvollisryhmän verojen maksamisessa painoarvoltaan merkittävämmäksi, jonka perusteella siirtyminen yhden viitenumeron käyttöön lainsäädännön velvoittamana ei olisi perusteltua. Tässä esityksessä esitetyt muutokset muun muassa palautusten ja verolajimaksujen käyttämiseen selkeyttäisivät osaltaan myös luonnollisten henkilöiden verojen maksamista ja lisäisivät maksujen ja palautusten käytön ennakoitavuutta. 

5.1.3  Verolajimaksun käyttösääntöjen yhtenäistäminen

Vaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa säilytettäisiin maksujen nykyinen kohdistamismahdollisuus verolajikohtaisesti mutta maksujen käsittelysäännöt yhdenmukaistettaisiin. Verolajimaksuja käytettäisiin vain verolajin erääntyneille veroille, jolloin maksut jäisivät kunkin verolajin osalta odottamaan kyseisen verolajin verojen erääntymistä. Maksujen käsittely vastaisi kaikissa verolajeissa nykyistä oma-aloitteisten verojen maksujen käsittelyä. Mallissa maksujen käyttö olisi selkeää, kun maksuja ei käytettäisi tulevaisuudessa erääntyville veroille. Malli edellyttäisi kuitenkin säädettäväksi poikkeuksia maksun käyttämisestä, jotta verovelvollinen voisi suorittaa veron, esimerkiksi varainsiirtoveron, ennen veron eräpäivää tai suorittaa veroerät tietyissä tilanteissa, esimerkiksi maksukyvyttömyystilanteissa, etupainotteisesti.  

Maksujen käsittely verolajikohtaisesti ilman maksun käyttämistä muille erääntyneille veroille johtaisi siihen, että kantomenettelyjen uudistuksissa aiemmin saavutetut hyödyt maksujen joustavasta käytöstä menetettäisiin. Esimerkiksi oma-aloitteisten verojen yhtenä verolajina käsittelyn purkaminen tarkoittaisi lähes 20 uutta viitettä. Menettelystä seuraisi entistä enemmän tilanteita, joissa verovelvolliselle olisi käyttämätöntä maksua ja samaan aikaan maksamattomia veroja, joille kertyisi viivästyskorkoja. Tämä ei olisi myöskään verovelvolliselle edullinen ratkaisu. Eri verolajien saldotilanteen seuraaminen vaikeuttaisi myös yritysten verojen maksutilanteen seuraamista. Menettely edellyttäisi nykyisen oma-aloitteisten verojen maksun käsittelyn tapaan sen määrittelyä, milloin tietyn verolajin ylimääräiset maksut käytettäisiin muiden erääntyneiden verojen suoritukseksi verojen kertymisen turvaamiseksi. Tällaisen rajan määrittely ei maksuunpantujen verojen osalta olisi selkeää tai ongelmatonta. Käytäntö on osoittanut juuri tämän rajan aiheuttavan nykytilassa ongelmia oma-aloitteisten verojen maksun käytön selkeydelle ja ennakoitavuudelle. Malli olisi myös Verohallinnon järjestelmätoteutuksena vaativa. 

5.2.1  Johdanto

Esityksessä on tarkasteltu Ruotsin, Tanskan, Norjan, Liettuan, Iso-Britannian ja Espanjan veronkantomenettelyitä. Veroviranomaisen tai muun veronkannosta vastaavan viranomaisen toimivaltaan saattaa kuulua verojen lisäksi esimerkiksi tullien, muiden hallinnollisten maksujen tai etuuksien käsittely, mikä vaikuttaa myös veron maksujen ja palautusten käsittelyyn. Verojen maksamisessa tulee käyttää viitenumeroa tai muuta tunnistetta, jolla maksu kohdistetaan tietyn veroerän tai verolajin suoritukseksi. Veroviranomaisten sähköisten asiointipalveluiden kautta maksettaessa maksun kohdistava tunniste muodostuu automaattisesti. Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä verotilijärjestelmä, jossa maksua ei voi kohdistaa tietylle verolle vaan verovelvollinen maksaa verotilin velkasaldoa. Maksut kohdistetaan verotilille verovelvolliskohtaisella viitenumerolla. Veronpalautusten ja muiden hyvitysten käyttäminen verovelkojen suoritukseksi on laajasti mahdollista. Myös erilaiset maksujärjestelyt tai maksun lykkäys on mahdollista, jos verovelvollisella on maksuvaikeuksia.  

5.2.2  Ruotsi

Ruotsissa veronkantosäännökset sisältyvät verotusmenettelystä annettuun lakiin (skatteförfarandelagen) sekä asetukseen (skatteförfarandeförordningen). Ruotsissa jokaisella verovelvollisella on käytössä verotili (skattekonto). Kirjautumalla veroviranomaisen asiointipalveluun verovelvollinen voi nähdä verotililtä verojen maksutilanteen. Verot maksetaan käyttäen verovelvolliskohtaista verotilin viitenumeroa. Maksaja ei voi valita, minkä veron suoritukseksi maksu käytetään. Verotilin saldo lasketaan päivittäin ja maksut kohdistetaan kattamaan koko alijäämä tai osa siitä. Myös palautettavat määrät voidaan käyttää verovelkojen suoritukseksi. Hyvityksinä verotilillä käsitellään muun muassa palautukset, palautettava arvonlisävero sekä eräät tuet (esimerkiksi palkkatuki).  

Maksun voi suorittaa verotilille tulevien verojen kattamiseksi etukäteen. Ruotsissa edellytetään veron maksamista ennen veron eräpäivää viivästyskoron välttämiseksi. Maksun on oltava veroviranomaisen kirjanpidossa veron eräpäivänä, minkä vuoksi maksun suorittaminen vasta eräpäivänä ei ole riittävää.  

Verotilin hyvitykset, kuten veron alenemasta syntyvät veronpalautukset, palautettava arvonlisävero ja valmisteverot palautetaan automaattisesti verovelvollisen pankkitilille, kun veroja ei ole suorittamatta ja palautuksen määrä on vähintään 2 000 kruunua. Arvonlisäveron ja valmisteveron palautukset palautetaan, kun tieto saman kuukauden aikana ilmoitettavista työnantajasuorituksista, arvonlisäveroista ja valmisteveroista on annettu. Muiden ylijäämien palauttaminen edellyttää verovelvollisen pyyntöä. Ylijäämää ei palauteta, jos sen määrä on alle 100 kruunua, tai ylijäämä tarvitaan puuttuvien verojen suoritukseksi. Verotilin ylijäämälle lasketaan hyvityskorkoa.  

Verotilin hyvitysten palauttaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa verovelvolliselle palautuu myös sellaisia maksuja, jotka verovelvollinen oli tarkoittanut tulevien velvoitteiden suoritukseksi. Verovelvollisen on mahdollista varautua tähän pyytämällä maksujen palautuksen estoa, jolloin maksut jäävät verotilille eivätkä palaudu automaatiossa. Verotilille jäävä ylijäämä käytetään maksamattomien verojen ja maksujen kattamiseen, eikä maksua voi ohjata tietyn velvoitteen suoritukseksi.  

Verotili täsmäytetään kerran kuukaudessa. Verotilin alijäämälle lasketaan viivästyskorkoa. Viivästyskoron määrään vaikuttaa alijäämän syy ja euromäärä. Koron määrä on alhaisempi, kun määrä on ulosottoviranomaisen perittävänä. Verotilin alijäämä tulee maksaa maksukehotuksen mukaisena. Jos verotilillä on alijäämää vielä seuraavan täsmäytyksen yhteydessä, velka siirretään perintään (Kronofogden). Velka siirretään perintään, jos sen määrä ylittää luonnollisilla henkilöillä 2 000 kruunua ja yrityksillä 10 000 kruunua. Perittävänä oleva velka on maksettava Kruununvuodin virastolle. Verotilin ylijäämä käytetään uusien verovelvoitteiden suoritukseksi. Ylijäämä voidaan käyttää myös perittävänä olevan verovelan suoritukseksi seuraavan täsmäytyksen yhteydessä.  

Verovelvollinen voi hakea veronmaksun lykkäystä tilapäisten maksuvaikeuksien vuoksi erityisestä syystä, jos veroa ei pysty suorittamaan eräpäivään mennessä.  

5.2.3  Tanska

Myös Tanskassa on käytössä verotili (skattekontoen), jota hallinnoi Tanskan verovirasto (SKAT). Kaikki verovelvollisen maksut ja velvoitteet sisältyvät verotilin saldoon. Lopputuloksena verovelvollisella on joko velkaa tai hyvitystä verotilillä.  

Verotilille maksettaessa tulee käyttää yksilöllistä maksutunnusta (betalings-ID). Verotilin kautta maksut tulee suorittaa eräpäivänä tai aikaisintaan viisi arkipäivää ennen veron eräpäivää. Maksamista rajoittaa perintälaki (Opkrævningsloven), jonka mukaan viranomaiset eivät saa säilyttää yritysten varoja viittä päivää kauempaa. Mikäli vero suoritetaan yli viisi päivää ennen veron eräpäivää, palautetaan maksu verovelvollisen tilille ennen veron erääntymistä. Yrityksillä on mahdollista asettaa verotilille palautusraja, jonka alittavaa määrää ei palauteta. 

Maksuja tai palautuksia ei voi kohdistaa tietyn veron suoritukseksi. Maksut käytetään veroille fifo-periaatteen mukaisesti. Vanhimmat velvoitteet suoritetaan ensin. Maksuja voidaan käyttää verotilillä verojen suoritukseksi myös ennen niiden lopullista eräpäivää (betalingsfrist), jos verovelvoite ovat ohittanut eräpäivän, jolloin maksuja voidaan aikaisintaan käyttää veron suoritukseksi (forfaldsdato). Verojen kattamisen jälkeen hyvityssaldo palautetaan verovelvolliselle, jos muut palauttamisen ehdot täyttyvät. Viivästyskorko lasketaan kerran kuukaudessa, ja korko on yhteinen kaikille saldoon sisältyville veloille. Korko sisältyy verotilillä laskettuun saldoon. 

5.2.4  Norja

Norjassa verojen maksamisesta, viivästyskoroista, lykkäyksistä, kuittaamisesta sekä pakkoperinnästä säädetään verojen ja tullien maksamista ja perintää koskevassa laissa (Lov om betaling og innkreving av skatte- og avgiftskrav , skattebetalingsloven )  

Verojen maksamisessa käytetään asiakaskohtaista tunnusta, KID-numeroa (kundeidentifikasjon), jolla maksu yhdistetään oikeaan verovelvolliseen ja veron verokauteen. KID-numero annetaan verotuspäätöksillä ja muistutuksilla. KID-numeron voi luoda Norjan veroviranomaisen verkkosivuilla, kun verovelvollinen maksaa esimerkiksi arvonlisäveroja. Verovelvollinen tarvitsee erillisen KID-numeron jokaiselle verovelvoitteelle. Samaa KID-numeroa voi käyttää, kun maksut koskevat tietyn verolajin saman verokauden velvoitetta. Kun verovelvollinen maksaa eri verokauden tai eri verolajin velvoitteita, tulee käyttää eri KID-numeroa. Jos vero maksetaan myöhässä, tulee maksulle luoda erillinen KID-numero. Verojen maksussa voidaan käyttää yhtä KID-numeroa, jos eri velvoitteista on annettu yksi lasku. Maksu kohdistetaan laskulla mainituille velvoitteille.  

KID-numeroa käytetään, kun verot maksetaan veroviranomaiselle. Jos saatava peritään pakkoperinnässä, verovelvollinen ei voi valita mitä veroja maksaa tai kohdistuuko maksu korkoon vai pääomaan. Ulosottoviranomaiselle maksettaessa maksu kohdistetaan ulosottoviranomaisen ohjeistamalla tavalla viitenumerolla tai muulla tunnistetiedolla.  

KID-numeron käyttö mahdollistaa maksun kohdistamisen tiettyyn verovelvoitteeseen, mikä yksinkertaistaa maksujen täsmäytystä. Järjestelmän haasteena on KID-numeron käyttämiseen liittyvät virheet, joiden johdosta maksua ei voida käsitellä. KID-numeroita käytetään pääasiassa Norjassa, mikä vaikeuttaa esimerkiksi rajat ylittävien maksujen käsittelyä, joiden tunnistamisessa käytetään viite- tai viestitietoja. 

Verovelvolliset voivat suorittaa maksuja ennen veron eräpäivää ja siten välttää verovelan muodostumisen. Maksut käytetään KID-numeron mukaiselle velvoitteelle eikä niitä voida käyttää muille verovelvoitteille. Kun verovelvoite on suoritettu, liikamaksut palautetaan verovelvolliselle. Norjassa veronpalautuksia voidaan kuitata verovelkojen ja muiden julkisten saatavien suoritukseksi. Kuitattavista veloista ilmoitetaan verovelvolliselle.  

Norjan veroviranomaisen toimivaltaan on siirretty useita julkisia perintätehtäviä. Norjan veroviranomainen on ottamassa käyttöön uuden järjestelmän, jossa perittäisiin verojen, tullien ja sakkojen lisäksi muun muassa opintolainat, elatusavut ja sosiaalietuuksia. Uudessa järjestelmässä yhteisten KID-numeroiden käyttö lisääntyisi ja velallisten käyttämien maksutilien määrä vähenisi. Maksujen ja palautusten käyttäminen olisi mahdollista uudessa perintäjärjestelmässä laajemmin saatavien kesken.  

5.2.5  Liettua

Veronkantoa koskevat säännökset sisältyvät Liettuan veroviranomaista koskevaan lakiin (Law on Tax Administration of the Republic of Lithuania). Liettuassa verot maksetaan käyttäen verolajikohtaisia maksukoodeja, joiden perusteella maksu kohdistuu tietyn verolajin velvoitteiden suoritukseksi. Maksut käytetään verojen suoritukseksi niiden erääntyessä. Liettuassa veronpalautukset ja käyttämättä jääneet liikamaksut voidaan käyttää verovelvollisen verovelkojen suoritukseksi ennen niiden palauttamista verovelvolliselle. Verovelvollinen voi pyytää veroviranomaiselta maksunlykkäystä tai verolainasopimuksen. Verolainasopimuksen erät maksetaan erillisellä maksukoodilla. Järjestelmän haasteeksi on tunnistettu verojen maksaminen virheellisillä maksukoodeilla. 

5.2.6  Iso-Britannia

Verojen, maksujen ja tullien kantamisesta vastaa His Majesty’s Revenue and Customs (HMRC), jonka tehtäväalaan kuuluvat lisäksi muun muassa etuuksien ja valtiontukien maksaminen. Vuoden 2024 rahoituslaki (The Finance Act 2024) määrittelee keskeiset lait, joiden mukaisesti veronmaksajien ja HMRC:n on toimittava. HMRC:n on kohdistettava maksut verovelvollisen määräämällä tavalla. Maksut kohdistetaan verojen suoritukseksi asiakaskohtaisten viitenumeroiden avulla. Jokaiselle veroerälle on oma viitenumero. Eri verojen viitenumerot määräytyvät eri tavoilla. Viitenumeroon tulee lisätä numeroita, jos vero maksetaan etu- tai jälkikäteen.  

Oma-aloitteista veroa (Self-assessment-tax) varten asiakkaat voivat asettaa maksuohjelman (Budget Payment Plan, BPP), jossa maksuja suoritetaan viikoittain tai kuukausittain ennen veron eräpäivää, jotta maksettavaa olisi määräaikaan menneessä vähemmän. Maksut suoritetaan sähköisesti joko tavallisilla pankkisiirroilla (suoraveloitus) tai suoraan pankkitililtä HMRC:n tilille (Open Banking). 

HMRC voi käyttää asiakkaan palautettavia määriä, jos asiakas on velkaa HMRC:lle. Käyttö on kuitenkin rajoitettua esimerkiksi maksukyvyttömyystilanteissa. Jos verovelvollisella on maksuvaikeuksia, HMRC voi sopia Time To Pay (TTP) -järjestelystä, joka perustuu velkaantuneen asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen. Verovelvollisen maksukyvyn mukaisesti järjestelyssä määritellään, kuinka paljon aikaa maksamiselle annetaan. Järjestely tarkistetaan säännöllisesti, ja sitä voidaan myös muuttaa. 

Iso-Britanniassa maksuprosessit ja käytettävissä olevat maksutavat vaihtelevat veroittain vanhojen tietojärjestelmien vuoksi. Yhdenmukaistamista toteutetaan HMRC:n ohjeistuksella. Ongelmia aiheuttavat väärien viitenumeroiden käyttö tai väärän HMRC-pankkitilin käyttö, jolloin maksut kohdistuvat väärin. Virheitä joudutaan korjaamaan usein manuaalisesti. 

5.2.7  Espanja

Veronkannosta säädetään yleisessä verolaissa (General tax act) sekä veronkantomenettelyjen täytäntöönpanoasetuksessa (Implementing Regulation of Tax Collection Procedures Royal Decree 939/2005). Verot voidaan maksaa veroilmoituksen antamisen yhteydessä veroviranomaisen verkkosivuilla. Maksaja voi kohdistaa maksun haluamansa veron suoritukseksi. Pankkisiirrolla maksettaessa maksamisessa käytetään viitenumeroa tai koodia, jolla maksu kohdistetaan. Takavarikointimenettelyssä veroviranomainen kohdistaa maksun vanhimpaan velkaan, jos verovelvollisella on useita erääntyneitä velkoja, eikä maksu riitä kaikkien velkojen maksamiseen. Verovelkoja voidaan kuitata verovelvollisen hyvityksistä säädetyin edellytyksin. Velkojen maksamista voidaan lykätä tai niitä voidaan maksaa erissä verovelvollisen pyynnöstä, jos verovelvollisen taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne tilapäisesti estää veron suorittamisen asetetussa määräajassa. 

6.2.1  Yleistä

Lausunnoissa kannatettiin yleisesti esityksen tavoitetta vähentää yritysten verojen maksamiseen ja maksutilanteen selvittämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa. Myös esityksessä ehdotettuja lakimuutoksia pidettiin pääosin kannatettavina.  

Verohallinto esitti lausunnossaan täsmennyksiä ehdotettujen lakien voimaantulosäännöksiin. Lisäksi oikeusministeriö esitti lausunnossaan täsmennystarpeita muutamaan ehdotettuun säännökseen. Verohallinnon ja oikeusministeriön ehdotukset on otettu tältä osin huomioon esityksen jatkovalmistelussa. 

6.2.2  Yhteenvedon lähettäminen postitse

Esityksessä ehdotetaan, että verojen maksutilanteesta kertovaa yhteenvetoa ei enää lähetettäisi pyynnöstä postitse niille verovelvollisille, jotka kuuluvat yhteenvedon sähköisen tiedoksiannon piiriin. Suomen Yrittäjät, Suomen Taloushallintoliitto ja Veronmaksajain Keskusliitto katsoivat lausunnoissaan, että mahdollisuus pyytää yhteenvedon lähettämistä postitse tulisi säilyttää poikkeustilanteissa.  

Oikeusministeriö puolestaan huomautti lausunnossaan, että jotkin elinkeinonharjoittajat, kuten maataloudenharjoittajat rinnastuvat pitkälti luonnollisiin henkilöihin esimerkiksi sähköiseen asiointiin liittyvien taitojen ja välineiden osalta. Oikeusministeriö kehotti jatkovalmistelussa arvioimaan veronkantolain 71 §:n 4 momentin luonnollisia henkilöitä ja kuolinpesiä koskevan poikkeussäännöksen muutostarpeita 3 momenttiin ehdotettujen muutosten johdosta. 

Suomen Taloushallintoliitto ja Elinkeinoelämän keskusliitto esittivät lisäksi, että yhteenveto voitaisiin lähettää myös siinä tapauksessa, että kuukauden aikana ei ole ollut tapahtumia. 

Ehdotuksella luopua veronkantolain 70 §:ssä säädetyn yhteenvedon lähettämisestä pyynnöstä postitse tavoitellaan sähköisen asioinnin edistämistä ja yhteenvedon paperilla lähettämisestä Verohallinnolle aiheutuvien kustannusten vähentämistä. Yhteenvedon sähköinen tiedoksianto on pitkään voimassa ollutta sääntelyä ja yhteenvedon lähettäminen pyynnöstä postitse on tämän sääntelyratkaisun yhteydessä todettu lisäpalveluksi, jolla ei ole vaikutusta tiedoksisaantiin tai sen määräaikoihin. Veronkantolain 71 §:n 4 momentissa säädetään poikkeuksista yhteenvedon sähköiseen tiedoksiantoon sellaisten luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien osalta, jotka eivät ole antaneet suostumusta sähköiseen tiedoksiantoon ja joita ei ole merkitty työnantajarekisteriin tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tai jotka eivät harjoita muuta arvonlisäverollista toimintaa kuin metsätaloutta. Sähköisen tiedoksiannon piirissä ovat siten luonnollisista henkilöistä ja kuolinpesistä työnantajarekisteriin tai arvonlisäverovelvollisten rekistereihin kuuluvat yksityiset elinkeinonharjoittajat ja maataloudenharjoittajat.  

Elinkeinonharjoittajan ei välttämättä tarvitse ilmoittautua edellä mainittuihin rekistereihin, jos liiketoiminta on vähäistä. Vähäisen liiketoiminnan harjoittajan ei tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Liiketoimintaa pidetään vähäisenä, jos yrityksen liikevaihto on kuluvan ja edellisen kalenterivuoden aikana enintään 20 000 euroa. Työnantajarekisteriin puolestaan merkitään säännöllisenä työnantajana toimivat yritykset. Satunnaisesti palkkoja maksavan työnantajan ei tarvitse ilmoittautua työnantajarekisteriin. Yritys on satunnaisesti palkkoja maksava, jos yrityksellä on palveluksessaan vain yksi vakituinen työntekijä tai jos yrityksellä on palveluksessaan 1–5 työntekijää, joiden työsuhde ei kestä koko kalenterivuotta. 

Vain vähäistä liiketoimintaa harjoittavien tai vain satunnaisesti palkkoja maksavien luonnollisten henkilöiden tai kuolinpesien ei siten tarvitse ilmoittautua arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tai työnantajarekisteriin. Nämä luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät jäävät myös yhteenvedon sähköisen tiedoksiannon ulkopuolelle, jos he eivät ole vapaaehtoisesti hakeutuneet edellä mainittuihin rekistereihin tai jos he eivät ole antaneet suostumusta sähköiseen tiedoksiantoon. Vähäistä laajamuotoisemman elinkeinotoiminnan harjoittamisen puolestaan voidaan nyky-yhteiskunnassa olettaa edellyttävän käytännössä jonkinasteisten digitaitojen hallitsemista. Sama koskee tilanteita, joissa elinkeinotoimintaa on ryhdytty harjoittamaan yhtiömuodossa. Esimerkiksi yrityksen pankkiasiointia on vaikea nähdä hoidettavan nykypäivänä ilman sähköistä asiointia. Tämän voidaan katsoa koskevan myös maataloudenharjoittajia. Ehdotusta luopua mahdollisuudesta saada yhteenveto postitse pyynnöstä ei siten voida pitää kohtuuttomana niiden elinkeinonharjoittajien osalta, jotka ovat voimassa olevan veronkantolain 71 §:n nojalla sähköisen tiedoksiannon piirissä.  

Kuten edellä on selostettu, veronkantolain 71 §:n 4 momentissa on säädetty tahoista, joille yhteenvetoa ei anneta tiedoksi sähköisesti. Oikeusministeriön lausunnossa ehdotetun kehotuksen mukaisesti esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu mainittuun momenttiin kohdistuvia mahdollisia muutostarpeita saman pykälän 3 momenttiin ehdotetun muutoksen johdosta. Sähköistä tiedoksiantoa koskevaa poikkeusta ei ole tarkoituksenmukaista laajentaa eikä toisaalta myöskään supistaa.  

Edellä kuvatun mukaisesti vähäistä liiketoimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät voivat nykyisin jäädä sähköisen menettelyn ulkopuolelle. Vastaavat edellytykset pätevät myös maataloudenharjoittajien osalta. Sähköisen tiedoksiannon ulkopuolelle jäävät luonnolliset henkilöt tai kuolinpesät, jotka harjoittavat ainoana arvonlisäverovelvollisena toimintanaan metsätaloutta. Kiinteistön, kuten pellon tai muun maatalousmaan vuokrauksesta ei suoriteta arvonlisäveroa, ellei vuokraaja ole edellytysten täyttyessä hakeutunut vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvollisten rekisteriin kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos verovelvollisella ei ole muuta maatalouden tuloa kuin pellon vuokratuloa, voidaan häneen soveltaa veronkantolain 71 §:n 4 momentin poikkeusta yhteenvedon sähköisestä tiedoksiannosta edellyttäen, että hän ei ole itse hakeutunut säännöksessä mainittuihin rekistereihin.  

Arvioitaessa yhteenvedon sähköistä tiedoksiantoa koskevaa sääntelyä on hyvä huomata, että valmisteilla on lakiuudistus, jossa yleislain tasolla säädettäisiin sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta viranomaistoiminnassa. Lainvalmisteluhanke: Hallituksen esitys eduskunnalle sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta viranomaistoiminnassa koskevaksi lainsäädännöksi, . VM085:00/2024 Lakiesityksen tavoitteena on, että viranomaisen tiedoksiannot lähetettäisiin ensisijaisesti sähköisesti niille hallinnon asiakkaille, joille se on mahdollista. Esityksellä tavoitellaan kansalaisten sujuvampaa ja paikkariippumatonta asiointia ja lisäksi tehokkaampia viranomaismenettelyitä ja parempaa tuottavuutta. Uudistuksessa ehdotettaisiin, että sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003) muutettaisiin siten, että sähköinen tiedoksianto suomi.fi -palvelun välityksellä olisi mahdollista ilman tiedoksiannon vastaanottajan suostumusta. Muutosta koskeva hallituksen esitys oli lausuntokierroksella 5.3.–16.4.2025. Esitys on tarkoitus antaa syksyllä 2025.  

Edellä mainitusta lakimuutoksesta seuraisi muutostarve myös veronkantolain 71 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan yhteenvedon sähköinen tiedoksianto on tietyiltä osin riippuvaista verovelvollisen suostumuksesta. Yleislakiesityksen ohella syksyllä 2025 on tarkoitus antaa myös esitys sähköistä tiedoksiantoa koskevaksi lainsäädännöksi Verohallinnossa. Tässä Verohallintoa koskevassa erityissääntelyssä olisi tarkoitus päivittää myös veronkantolain 71 §:n 4 momentti vastaamaan uutta yleissääntelyä ja Verohallintoa koskevaa erityissääntelyä. Lainvalmisteluhanke: Hallituksen esitys eduskunnalle sähköistä tiedoksiantoa Verohallinnossa koskevaksi lainsäädännöksi, . VM002:00/2025 Tästäkään syystä veronkantolain 71 §:n 4 momentin sääntelyn tarkastelu tämän esityksen yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista.  

Arvioinnissa on myös syytä ottaa huomioon, että yhteenveto on nimensä mukaisesti luonteeltaan lähinnä informatiivinen yhteenveto verojen maksutilanteesta sekä maksujen ja palautusten käyttämisestä verojen suoritukseksi. Yhteenvedolla näkyvät erääntyneet ja maksamattomat verot perustuvat erillisiin verotuspäätöksiin tai verovelvollisen tekemiin veroilmoituksiin. Samoin yhteenvedolla näkyvät verojen suoritukseksi käytetyt veronpalautukset perustuvat erillisiin veron palauttamista koskeviin päätöksiin tai verovelvollisen oma-aloitteisiin ilmoituksiin. Yhteenvedolla ei määrätä veroja maksettavaksi, eikä veron määrä perustu yhteenvetoon. Poikkeuksena tähän on oma-aloitteisten verojen myöhästymismaksua koskeva päätös, joka annetaan tiedoksi yhteenvedolla. Verohallinto määrää kaavamaisen myöhästymismaksun, jos oma-aloitteisesti ilmoitettavista veroista annettava veroilmoitus annetaan säädetyn ajankohdan jälkeen. Ennen myöhästymismaksun määräämistä Verohallinto kuulee verovelvollista, jos myöhästymismaksun määrä ylittää 200 euroa. Samoin oma-aloitteisen veron arvioverotuksen poistamista koskeva päätös annetaan tiedoksi yhteenvedolla, kun verovelvollinen on antanut ensin oman ilmoituksensa. Arvioverotuksen poisto on tällöin lähinnä tekninen toimenpide ja veron määrä määräytyy verovelvollisen antaman ilmoituksen perusteella. 

Yhteenvetoa ei muodosteta niiltä kuukausilta, joilta verovelvollisella ei ole ollut yhteenvetoon merkittäviä tapahtumia. Verohallinnon tarkoituksena on kehittää OmaVeroa siten, että verojen maksutilanne ilmenisi palvelusta nykyistä selkeämmällä tavalla. Suunnitelmana on myös tarjota kirjanpidon tueksi OmaVerosta tulostettava dokumentti, josta on todennettavissa se, ettei kuukauden aikana ole ollut tapahtumia.  

6.2.3  Maksulle laskettava hyvityskorko

Esityksessä ehdotetaan, että veron suoritukseksi käytetylle maksulle laskettavasta hyvityskorosta luovuttaisiin hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Suomen Taloushallintoliitto ja Elinkeinoelämän keskusliitto ehdottivat lausunnoissaan euromääräistä rajaa niin hyvityskoron kuin viivästyskoron laskemiselle ja perimiselle. Finanssiala puolestaan katsoi, että hyvityskorko on lähtökohtaisesti säilytettävä tai, että hyvityskoron maksamiselle voitaisiin asettaa euromääräinen raja, esimerkiksi viisi euroa.  

Ehdotus alarajoista hyvityskorkojen ja viivästyskorkojen maksamiselle edellyttäisi sitä, että Verohallinnon tietojärjestelmässä toteutettaisiin muutokset, joilla pystyttäisiin seuraamaan järjestelmän taustalla korkojen suuruutta. Muutos olisi hankalasti toteutettavissa, koska ehdotus olisi vastoin Verohallinnon tietojärjestelmän nykyisiä toimintaperiaatteita. Lisäksi pienten viivästyskorkojen määräämättä jättäminen voisi antaa viestin verovelvollisille siitä, että verojen maksaminen ajallaan ei ole tärkeää. Lausuntopalaute ei anna aihetta muuttaa ehdotusta tältä osin. 

6.2.4  Verojen maksun kohdistaminen

Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi veronkantolain maksun kohdistamista koskevia säännöksiä siten, että maksaja voisi nykyistä laajemmin käyttää maksutapaa, jossa maksut kohdistetaan verovelvollisen kaikkien verojen suoritukseksi. Useassa lausunnossa on pidetty hyvänä, että yhteisömuotoisilla verovelvollisilla säilyisi jatkossakin mahdollisuus maksaa veroja verolajikohtaisilla maksuilla. Mahdollisuutta on pidetty tarpeellisena etenkin suurten yritysten osalta. Lisäksi Mikro- ja yksinyrittäjät sekä Suomen Yrittäjät ovat pitäneet perusteltuna linjausta, jonka mukaan Verohallinto ohjaisi elinkeinotoimintaa ja maa- tai metsätaloutta harjoittavia luonnollisia henkilöitä ja kuolinpesiä maksamaan verot jatkossakin verolajikohtaisilla maksuilla nykytilan mukaisesti. 

Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on, että yhden viitenumeron käyttämisellä aikaisempien verolajikohtaisten viitenumeroiden sijaan vähennettäisiin maksamisen virheitä ja selkeytettäisiin maksun käyttämistä verolle. Uudistus olisi tarkoitus toteuttaa Verohallinnon toimenpitein esimerkiksi verotuspäätöksille, verkkolaskuille ja muille päätöksille merkittävillä viitenumeroilla sekä muulla maksamisen ohjeistamisella. Yhteisöillä OmaVeron toiminnot tukisivat myös tätä maksutapaa. Verolajikohtaiset viitenumerot toimisivat luonnollisten henkilöiden maksamisessa, koska maksuvelvoitteita on harvemmin. Verolajiviitteet olisivat tarpeen myös niissä erityistilanteissa, joissa maksun kohdistaminen verolajiviitteellä olisi ohjeistettu. Vaikka yhteisöillä säilyisi mahdollisuus käyttää verolajikohtaista viitenumeroa, uudistuksen tavoitteena kuitenkin on, että yhteisöt käyttäisivät maksut kaikkien verojen suoritukseksi kohdistavaa viitenumeroa mahdollisimman laajasti yrityksen kokoluokasta riippumatta. Kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettavan maksun ja verolajikohtaisen maksun käyttäminen rinnakkain tai sekaisin saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa verojen maksutilanteen ja maksujen käytön seuraaminen olisi verovelvolliselle edelleen haastavaa, eikä uudistuksen tavoiteltuja hyötyjä saavutettaisi. Eri viitteiden käyttö ohjeistuksen vastaisesti aiheuttaisi myös Verohallinnolle lisätyötä verovelvollisten neuvonnassa ja maksujen selvittelyssä.