7.1
Jätelaki
2 §.Soveltamisala. Esityksessä ehdotetaan pykälän nykyinen 5 momentti kumottavaksi. Momentin kumoaminen on tarkoituksenmukaista, sillä myöskään muita jätelailla täytäntöönpantuja EU-säädöksiä ei ole lueteltu pykälässä.
6 §. Muut määritelmät. Pykälän 1 momentin 29 kohdassa oleva viittaus jätteensiirtoasetukseen päivitettäisiin vastaamaan uutta asetusta.
16 a §. Akkujen ja paristojen merkintöjä, ohjeita, turvallisuustietoja sekä asiakirjoja koskevat kielivaatimukset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 16 b §, jossa säädettäisiin akkujen ja paristojen merkintöjen, ohjeiden, turvallisuustietojen sekä asiakirjojen kielivaatimuksista. Pykälässä mainitut akkuasetuksen artiklat edellyttävät jäsenvaltion säätävän kielivaatimuksista. Ehdotetun pykälän mukaan akkuasetuksen 38 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 7 kohdassa, 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa ja 42 artiklan 2 kohdan c alakohdassa sekä 74 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ohjeet, turvallisuustiedot ja asiakirjat on toimitettava ainakin suomeksi ja ruotsiksi. Mainitut artiklakohdat edellyttävät, että vaaditut merkinnät, asiakirjat, ohjeet ja turvallisuustiedot on oltava laadittu yhdellä tai useammalla kielellä, jota loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, siten kuin se jäsenvaltio, jonka markkinoilla akku tai paristo asetetaan saataville tai otetaan käyttöön, on ne määritellyt.
Akkuasetuksen 18 artiklan 2 kohdassa, 38 artiklan 10 kohdassa, 41 artiklan 8 kohdassa ja 42 artiklan 6 kohdassa säädettyjen tarkoitettujen tietojen sekä akkujen ja paristojen mukana toimitettavien asiakirjojen tulee olla suomen tai ruotsin kielellä taikka muulla markkinavalvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. Mainitut artiklakohdat edellyttävät, että viranomaiselle annettavien tietojen ja asiakirjojen on oltava laadittu yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen kansallinen viranomainen ymmärtää vaivatta.
22 §.Valtion viranomaiset. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin. Uuden jätteensiirtoasetuksen 66 artiklassa säädetään jätteiden siirtojen valvontaryhmästä. Valvontaryhmän on tarkoitus helpottaa ja parantaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia laittomien siirtojen estämiseksi ja havaitsemiksi. Artiklan mukaan valvontaryhmässä toimisi kustakin jäsenvaltiosta enintään kolme edustajaa. Suomesta valvontaryhmässä toimisi Suomen ympäristökeskus, joka toimii jo nykyisin jätteensiirtoasetuksen mukaisena viranomaisena. Myös Tulli valvoo yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa kansainvälisiä jätesiirtoja ja osallistuisi tarvittaessa valvontaryhmän toimintaan. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös Suomen ympäristökeskuksen tehtävästä toimia jätteiden siirtojen valvontaryhmässä. Säännöksestä poistettaisiin samalla Suomen ympäristökeskuksen tehtävä toimia jätteensiirtoasetuksen mukaisena yhteyshenkilönä, sillä uudessa asetuksessa ei enää säädetä yhteyshenkilöistä.
Lisäksi pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että Lupa- ja valvontavirasto ohjaa ja edistää valtakunnallisena viranomaisena tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä sekä akkuasetuksessa tarkoitettujen tuottajavastuuta koskevien tehtävien hoitamista. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen tehdä, sillä akkuasetuksen 54 artikla edellyttää jäsenvaltioiden nimeävän yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaa akkuasetuksen jätehuoltoa koskevan VIII-luvun mukaisista velvoitteista, erityisesti sen valvomisesta ja todentamisesta, että tuottajat ja tuottajayhteisöt täyttävät akkuasetuksen jätehuoltoa koskevan luvun mukaiset velvoitteensa. Lupa- ja valvontavirasto toimisi siten akkuasetuksen 54 tarkoitettuna viranomaisena.
46 §. Tuottajan vastuu jätehuollosta ja sen kustannuksista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan akkujen ja paristojen tuottajan vastuusta jätehuollon kustannuksista säädetään akkuasetuksen 56 artiklan 4 ja 5 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen tehdä, sillä 56 artiklan 4 kohdassa on säädetty yksityiskohtaisesti tuottajan katettavaksi tulevista kustannuksista. On myös otettava huomioon, että asetuksen 56 artiklassa määritellään tuottajiksi myös ne talouden toimijat, jotka asettavat ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville akun tai pariston, joka on tulosta valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, käyttötarkoituksen muuttamisesta tai uudelleenvalmistuksesta. Jätelain 46 §:ää sovellettaisiin rinnakkain akkuasetuksen kanssa.
56 artiklan 4 kohdassa mainitaan tuottajan maksettavaksi tulevat maksuosuudet, joiden on katettava seuraavat kustannukset:
a) jäteakkujen ja -paristojen erilliskeräyksestä ja niiden tätä seuraavasta kuljetuksesta ja käsittelystä aiheutuvat kustannukset, ottaen huomioon mahdolliset tulot, jotka on saatu valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai kierrätetyistä jäteakuista ja -paristoista saatavien uusioraaka-aineiden arvosta;
b) 69 artiklan 5 kohdan mukaisesta kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen koostumusselvityksen suorittamisesta aiheutuvat kustannukset;
c) 74 artiklan mukaisesta akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevasta tiedottamisesta aiheutuvat kustannukset;
d) tietojenkeruusta ja 75 artiklan mukaisesta toimivaltaisille viranomaisille raportoinnista aiheutuvat kustannukset.
Akkuasetuksen johdanto-osan (kohta 101) mukaan tuottajilla on laajennettu tuottajavastuu akkujensa ja paristojensa käsittelystä niiden käyttöiän päättyessä. Sen vuoksi tuottajien on rahoitettava kustannukset, jotka aiheutuvat kaikkien kerättyjen akkujen ja paristojen keräämisestä, käsittelystä ja kierrätyksestä, kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen jätekoostumuksen kartoituksesta, akkuja ja paristoja ja jäteakkuja ja -paristoja koskevasta raportoinnista sekä akkujen ja paristojen ja jäteakkujen ja -paristojen asianmukaista uudelleenkäyttöä ja jätehuoltoa koskevasta loppukäyttäjille ja jätehuoltotoimijoille suunnatusta tiedottamisesta.
Artiklan 5 kohdassa säädetään, että mikäli 2 kohdassa tarkoitettuun akkuun tai paristoon sovelletaan useampaa kuin yhtä laajennettua tuottajavastuuta, kyseisen akun tai pariston markkinoilla saataville asettavalle ensimmäiselle tuottajalle ei saa aiheutua lisäkustannuksia tällaisesta kustannusten jakojärjestelmästä.
47 §. Tuottajan ensisijainen oikeus järjestää jätehuolto. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi siltä osin, kun se on akkujen ja paristojen osalta ristiriidassa akkuasetuksen kanssa. Akkuasetus säätää jäteakkuja ja -paristoja kerääville ja vastaanottaville toimijoille velvollisuuden luovuttaa kerätyt jäteakut ja -paristot asiaankuuluville tuottajille tai tuottajayhteisöille. Asetuksen säätämä luovutusvelvollisuus on ristiriidassa jätelain 47 §:n 2 momentin kanssa, jonka mukaan muu toimija kuin tuottaja saa tarjota tuotteiden uudelleenkäyttöön tai sen valmisteluun liittyviä palveluita tuottajan ensisijaisen oikeuden sitä estämättä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan näin ollen muutettavaksi siten, että akkujen ja -paristojen osalta muu toimija kuin tuottaja saa tarjota vain tuotteen uudelleenkäyttöön liittyviä palveluita. Muutos tarkoittaisi, että jäteakkujen ja -paristojen uudelleenkäyttöön valmisteluun liittyvien palveluiden tarjoaminen olisi mahdollista vain sopimalla asiasta tuottajayhteisön kanssa 47 §:n 1 momentin mukaisesti.
Jäteakkuja ja paristoja koskeva muutos perustuu akkuasetuksessa säädettyyn jakelijoiden (62 artiklan 3 kohta), sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sekä romuajoneuvojen jätteenkäsittelylaitosten toiminnanharjoittajien (65 artiklan 1 kohta), kuntien (66 artiklan 2 kohta) ja muiden keräyspisteiden (67 artiklan 1 kohta) velvollisuuteen luovuttaa kaikki keräämänsä jäteakut ja -paristot tuottajille. Akkuasetuksessa säädetyt luovutusvelvollisuudet ovat suoraan toimijoita velvoittavia ja tarkoittavat käytännössä, että toimijoiden on luovutettava kerätyt käytöstä poistetut jäteakut ja -paristot tuottajalle tai tuottajavastuuorganisaatiolle. Luovutusvelvollisuus ei koske sellaisia akkuja ja paristoja, jotka käytetään uudelleen samassa käyttötarkoituksessa.
Uudelleenkäytön valmistelu kohdistuu akkuasetuksen mukaan jäteakkuihin tai -paristoihin, kun taas uudelleenkäytössä tuote eli akku tai paristo voidaan käyttää uudelleen samassa käyttötarkoituksessa, jota varten se on suunniteltu (akkuasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 29 alakohta sekä 2 kohta). Muut toimijat voisivat tarjota pelkkää akkujen ja paristojen uudelleenkäyttöä ja siihen liittyviä palveluita tuottajan 1 momentissa säädetyn ensisijaisen oikeuden sitä rajoittamatta.
Uudelleenkäytön valmistelulla tarkoitetaan akkuasetuksen mukaan samaa kuin jätedirektiivin 3 artiklan 16 alakohdassa määriteltyä valmistelua uudelleenkäyttöön: tarkistamis-, puhdistamis- tai korjaamistarkoituksessa toteutettavia hyödyntämistoimia, joiden avulla tuotteet tai tuotteiden osat, joista on tullut jätettä, valmistellaan siten, että niitä voidaan käyttää uudelleen ilman mitään muuta esikäsittelyä. Akkuasetuksessa käytetään myös termiä uudelleenvalmistus, jolla tarkoitetaan johdanto-osan (17) mukaan jäteakkujen tai -paristojen valmisteluksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen. Myös akkuasetuksen tarkoittama uudelleenvalmistelu kohdistuu siten jäteakkuihin tai -paristoihin.
Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan puolestaan tointa, jonka avulla tuotteet tai osat, jotka eivät ole jätettä, voidaan käyttää uudelleen samassa tarkoituksessa, jota varten ne on suunniteltu. Uudelleenkäytön valmistelu ja uudelleenvalmistus kohdistuu jätteeseen ja uudelleenkäyttö tuotteeseen, joka käytetään uudelleen samassa käyttötarkoituksessa.
Akkuasetuksen 56 artiklan 2 kohdan mukaan talouden toimija, joka asettaa ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville akun tai pariston, joka on tulosta valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, käyttötarkoituksen muuttamisesta tai uudelleenvalmistuksesta, katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuksi tällaisen akun tai pariston tuottajaksi, ja toimijalla on laajennettu tuottajavastuu.
Akkuasetuksessa katsotaan (johdanto-osan 16–18 kohdat) tuotesääntelyä koskevan unionin kehyksen mukaisesti, että käytetty akku tai paristo, jolla tarkoitetaan uudelleenkäytön kohteena ollutta akkua tai paristoa, on jo saatettu markkinoille, kun se asetettiin ensimmäistä kertaa saataville käyttöä tai jakelua varten. Sitä vastoin akkujen tai paristojen, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, katsotaan saatetuiksi markkinoille uudelleen, ja sen vuoksi niiden olisi oltava akkuasetuksen mukaisia. Lisäksi tuotesääntelyä koskevan unionin kehyksen mukaisesti kolmannesta maasta tuotua käytettyä akkua tai paristoa pidetään markkinoille saatettuna, kun se saapuu unioniin ensimmäistä kertaa. Sen vuoksi kolmannesta maasta tuodun akun tai pariston, joka on uudelleenkäytön, käyttötarkoituksen muuttamisen, uudelleenvalmistuksen taikka uudelleenkäyttöön valmistelun tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelun kohteena, olisi oltava akkuasetuksen mukainen.
Jos loppukäyttäjä on kuluttaja, ja akku tai paristo on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, sen käyttötarkoitus on muutettu tai se on uudelleenvalmistettu, kyseisen akun tai pariston olisi kuuluttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/771 tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28). mukaisen myyntisopimuksen piiriin. Kyseisen direktiivin vaatimukset koskevat erityisesti tuotteen sopimuksenmukaisuutta, myyjän vastuuta, muun muassa mahdollisuutta lyhyempään vastuu- tai vanhentumisaikaan, todistustaakkaa, oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi, tavaran korjaamista tai vaihtamista sekä kaupallisia takuita.
48 §. Tuottajavastuun piiriin kuuluvat tuotteet ja tuottajat. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuottajan määritelmän osalta viitattaisiin akkuasetuksen 3 artiklaan sekä 56 artiklan 2 kohtaan. Akkujen ja paristojen tuottajana on tähän saakka pidetty pariston tai akun markkinoille saattajaa, mutta akkuasetus laajentaa tuottajan määritelmää huomattavasti. Akkuasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 47 alakohdan mukaan tuottajalla tarkoitetaan valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa taikka muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käytetystä myyntitavasta riippumatta, mukaan lukien etäsopimukset, joko
a) on sijoittautunut jäsenvaltioon ja valmistaa akkuja tai paristoja omalla nimellään tai tavaramerkillään, tai joka suunnitteluttaa tai valmistuttaa akkuja tai paristoja ja toimittaa niitä ensi kertaa omalla nimellään tai tavaramerkillään, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, kyseessä olevan jäsenvaltion alueella;
b) on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon ja jälleenmyy kyseisen jäsenvaltion alueella omalla nimellään tai tavaramerkillään muiden valmistamia akkuja tai paristoja, joissa ei ole kyseisten muiden valmistajien nimeä tai tavaramerkkiä, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot;
c) on sijoittautunut jäsenvaltioon ja toimittaa kyseisessä jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa ammattimaisesti akkuja tai paristoja, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta; tai
d) myy jäsenvaltiossa etäsopimusten perusteella akkuja tai paristoja, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, suoraan loppukäyttäjille, riippumatta siitä, ovatko ne yksityisiä kotitalouksia vai eivät, ja joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan.
Tuottajan määritelmään olennaisesti liittyvä termi ”saattaa markkinoille” on akkuasetuksen 3 artiklassa määritelty tarkoittavan akun tai pariston asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla (3 artiklan 1 kohdan 16 alakohta). Alakohdassa 17 määritellään, että ’asettamisella saataville markkinoilla’ tarkoitetaan akun tai pariston toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta. Koska markkinoille saattamisen yhteydessä ei enää viitata kolmanteen osapuoleen, kuuluisi myös omaan käyttöön valmistaminen tai maahantuonti jatkossa tuottajavastuun piiriin. Tämä käy ilmi myös akkuasetuksen johdanto-osasta, jonka mukaan samat vaatimukset koskevat niitä akkuja tai paristoja, jotka otetaan käyttöön saattamatta niitä etukäteen markkinoille, kuin ennen käyttöönottoa markkinoille saatettuja akkuja tai paristoja. Tämä koskee esimerkiksi akkuja tai paristoja, joita valmistaja käyttää omiin tarkoituksiinsa, tai akkuja, jotka ominaisuuksiensa vuoksi voidaan koota ja testata vasta paikan päällä niiden lopullisessa määränpäässä. Jotta vaatimustenmukaisuutta ei tarvitsisi osoittaa kahdesti saman tuotteen osalta, markkinoille saatettaviin akkuihin ja paristoihin ei kuitenkaan saisi soveltaa samoja vaatimuksia silloin, kun ne otetaan käyttöön.
Lisäksi akkuasetuksen 56 artiklan 2 kohdan mukaan talouden toimija, joka asettaa ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville akun tai pariston, joka on tulosta valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, käyttötarkoituksen muuttamisesta tai uudelleenvalmistuksesta, katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuksi tällaisen akun tai pariston tuottajaksi, ja toimijalla on laajennettu tuottajavastuu.
48 b §. Tuottajan kustannusvastuu tietyistä kuntien toteuttamista jätehuolto- ja siivoustoimista.
Pykälän 5 momenttiin muutettaisiin liitteen tilalle liite 1.
49 §.Käytöstä poistettavien tuotteiden vastaanotto ja kuljetus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että jäteakkujen ja -paristojen keräyksestä säädetään akkuasetuksen 59–61 artikloissa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen lisätä, sillä mainitut artiklat sisältävät yksityiskohtaiset sellaisenaan sovellettavat käytöstä poistettujen akkujen ja paristojen keräystä koskevat säännökset, joita tulee noudattaa jätelain 49 §:n 1 momentin sijasta.
Kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräys
Akkuasetuksen 59 artiklan mukaan kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on varmistettava, että kaikki kannettavat jäteakut ja -paristot kerätään erikseen niiden luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta sen jäsenvaltion alueella, jossa ne asettavat kannettavia akkuja ja paristoja ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla. Tätä varten niiden on
a) perustettava kannettavien jäteakkujen ja -paristojen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä;
b) tarjottava kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräystä maksutta 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille tahoille ja huolehdittava kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyksestä kaikilta tahoilta, jotka ovat hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, jäljempänä ’keräysverkostoon liitetyt kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteet’;
c) huolehdittava tarvittavista käytännön järjestelyistä kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräystä ja kuljetusta varten, mukaan lukien sopivien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/68/EY (46) vaatimukset täyttävien keräys- ja kuljetussäiliöiden tarjoaminen maksutta keräysverkostoon liitetyille kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteille;
d) kerättävä keräysverkostoon liitettyihin keräyspisteisiin kerätyt kannettavat jäteakut ja -paristot maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa keräysverkostoon liitettyjen keräyspisteiden kattamaan alueeseen ja keräysverkostoon liitettyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteiden kautta yleensä kerättävien kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrään ja vaarallisuuteen;
e) kerättävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kannettavat jäteakut ja -paristot maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrään ja vaarallisuuteen;
f) varmistettava, että jätehuoltotoimija käsittelee keräysverkostoon liitetyistä kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteistä kerätyt ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kannettavat jäteakut ja -paristot luvan saaneessa laitoksessa 70 artiklan mukaisesti.
Artiklan 2 kohdan mukaan kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on varmistettava, että kannettavien jäteakkujen ja -paristojen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä
a) muodostuu keräyspisteistä, jotka ne perustavat yhteistyössä yhden tai useamman seuraavan tahon kanssa:
i) jakelijoiden kanssa 62 artiklan mukaisesti;
ii) romuajoneuvojen käsittelylaitosten, joihin sovelletaan romuajoneuvodirektiiviä, kanssa;
iii) viranomaisten tai jätehuollosta niiden puolesta huolehtivien kolmansien osapuolten kanssa 66 artiklan mukaisesti;
iv) vapaaehtoisten keräyspisteiden kanssa 67 artiklan mukaisesti;
v) sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelylaitosten, joihin sovelletaan SER-direktiiviä, kanssa; ja
b) kattaa jäsenvaltion koko alueen ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, kannettavien jäteakkujen ja -paristojen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, rajoittumatta alueisiin, joilla kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräys ja sen jälkeinen jätehuolto on kannattavaa.
59 artiklan 4 kohdan mukaan loppukäyttäjien on voitava jättää käytettyjä kannettavia akkuja ja paristoja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin keräyspisteisiin, eikä heiltä saa periä maksua eikä heitä saa velvoittaa ostamaan uutta akkua tai paristoa eikä edellyttää, että kannettava akku tai paristo on oltava ostettu tuottajilta, jotka ovat perustaneet keräyspisteen.
Kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräys
Akkuasetuksen 60 artiklan mukaan kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on varmistettava, että kaikki kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut kerätään erikseen niiden luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta sen jäsenvaltion alueella, jossa ne asettavat akkuja ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla. Tätä varten niiden on
a) perustettava kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä;
b) tarjottava kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräystä maksutta 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille tahoille ja huolehdittava kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräyksestä kaikilta tahoilta, jotka ovat hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, jäljempänä ’keräysverkostoon liitetyt kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteet’;
c) huolehdittava tarvittavista käytännön järjestelyistä kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräystä ja kuljetusta varten, mukaan lukien sopivien direktiivin 2008/68/EY vaatimukset täyttävien keräys- ja kuljetussäiliöiden tarjoaminen maksutta keräysverkostoon liitetyille kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteille;
d) kerättävä keräysverkostoon liitettyihin kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteisiin kerätyt kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa keräyspisteiden kattamaan alueeseen ja niiden kautta yleensä kerättävien kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen;
e) kerättävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen;
f) varmistettava, että jätehuoltotoimija käsittelee keräysverkostoon liitetyistä kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteistä kerätyt ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut luvan saaneessa laitoksessa 70 artiklan mukaisesti.
60 artiklan 2 kohdan mukaan kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on varmistettava, että kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä
a) muodostuu keräyspisteistä, jotka ne perustavat yhteistyössä yhden tai useamman seuraavan tahon kanssa:
i) jakelijoiden kanssa 62 artiklan mukaisesti;
ii) romuajoneuvojen käsittelylaitosten, joihin sovelletaan romuajoneuvodirektiiviä, kanssa;
iii) viranomaisten tai jätehuollosta niiden puolesta huolehtivien kolmansien osapuolten kanssa 66 artiklan mukaisesti;
iv) vapaaehtoisten keräyspisteiden kanssa 67 artiklan mukaisesti;
v) sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelylaitosten, joihin sovelletaan SER-direktiiviä, kanssa; ja
b) kattaa jäsenvaltion koko alueen ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, kevyiden liikkumisvälineiden jäte akkujen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, rajoittumatta alueisiin, joilla kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräys ja sen jälkeinen jätehuolto on kannattavaa.
60 artiklan 4 kohdan mukaan kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on
a) perustettava 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille keräyspisteille soveltuva keräysinfrastruktuuri kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jotka täyttävät sovellettavat turvallisuusvaatimukset, erilliskeräystä varten ja katettava tarvittavat kyseisille keräyspisteille takaisinotosta aiheutuvat kustannukset; keräyspisteessä on oltava soveltuvat säiliöt tällaisten jäteakkujen keräystä ja tilapäistä varastointia varten, ottaen huomioon näiden keräyspisteiden kautta toden näköisesti kerättävien kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä ja vaarallisuus;
b) kerättävä kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista keräyspisteistä riittävän tiheästi suhteessa erilliskeräysinfrastruktuurin varastointikapasiteettiin ja näiden keräyspisteiden kautta yleensä kerättävien jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen; ja
c) huolehdittava tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista keräyspisteistä kerättyjen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen toimittamisesta luvan saaneisiin käsittelylaitoksiin 70 ja 73 artiklan mukaisesti.
60 artiklan 5 kohdan mukaan loppukäyttäjien on voitava jättää kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkuja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin keräyspisteisiin, eikä heiltä saa periä maksua eikä heitä saa velvoittaa ostamaan uutta akkua eikä edellyttää, että kevyiden liikkumisvälineiden akku on oltava ostettu tuottajalta, joka on perustanut keräyspisteen.
Jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen keräys
Akkuasetuksen 61 artiklassa säädetään, että ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on otettava takaisin maksutta ja velvoittamatta loppukäyttäjää ostamaan uusi akku ja edellyttämättä, että akku on ostettu niiltä, sekä varmistettava, että kaikki jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut, kunkin sellaisen akun luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta, jonka ne ovat asettaneet ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla kyseisen jäsenvaltion alueella, kerätään erikseen. Tätä varten niiden on suostuttava ottamaan jäteajoneuvoakut, jäte teollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut takaisin loppukäyttäjiltä tai vastaanotto- ja keräysjärjestelmistä, joihin kuuluu keräyspisteitä, joita ne perustavat yhteistyössä
a) ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen jakelijoiden kanssa 62 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
b) valtuutettujen toimijoiden kanssa, jotka huolehtivat ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen uudelleenvalmistuksesta tai käyttötarkoituksen muuttamisesta;
c) 65 artiklassa tarkoitettujen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun ja romuajoneuvojen käsittelylaitosten kanssa niiden toiminnasta peräisin olevien jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen osalta;
d) viranomaisten tai jätehuollosta niiden puolesta huolehtivien kolmansien osapuolten kanssa 66 artiklan mukaisesti.
60 artiklan 2 kohdan mukaan edellä olevan 1 kohdan mukaisesti käyttöön otettujen palautusjärjestelyjen on katettava jäsenvaltion koko alue ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, eikä niitä saa rajoittaa alueisiin, joilla jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen keräys ja sen jälkeinen jätehuolto on kannattavaa.
60 artiklan 3 kohdan mukaan ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on
a) tarjottava 1 kohdassa tarkoitetuille vastaanotto- ja keräysjärjestelmille soveltuva keräysinfrastruktuuri jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen, jotka täyttävät sovellettavat turvallisuusvaatimukset, erilliskeräystä varten ja katettava tarvittavat kyseisille vastaanotto- ja keräysjärjestelmille takaisinotosta aiheutuvat kustannukset; vastaanotto- ja keräysjärjestelmissä on oltava soveltuvat säiliöt tällaisten jäteakkujen keräystä ja tilapäistä varastointia varten, ottaen huomioon kyseisten keräyspisteiden kautta todennäköisesti kerättävien jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä ja vaarallisuus;
b) kerättävä jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut 1 kohdassa tarkoitetuista vastaanotto- ja keräysjärjestelmistä riittävän tiheästi suhteessa erilliskeräysinfrastruktuurin varastointikapasiteettiin ja näiden vastaanotto- ja keräysjärjestelmien kautta yleensä kerättävien jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen; ja
c) huolehdittava loppukäyttäjiltä ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista vastaanotto- ja keräysjärjestelmistä kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen toimittamisesta luvan saaneisiin käsittelylaitoksiin 70 ja 73 artiklan mukaisesti.
51 §. Tuottajan tiedotus- ja neuvontavelvollisuus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisyä ja jätehuoltoa koskevien tietojen antamisesta säädetään lisäksi akkuasetuksen 74 artiklassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen lisätä, sillä akkuasetuksen 74 artiklassa säädetään jätedirektiiviin verrattuna yksityiskohtaisemmista vaatimuksista, ja voimassa oleva jätelain 51 § perustuu jätedirektiivissä asetettuihin vähimmäisvaatimuksiin. Akkuasetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaan tuottajien tai tuottajayhteisöjen on asetettava jätedirektiivin 8 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi loppukäyttäjien ja jakelijoiden saataville seuraavat tiedot akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta niiden akku- tai paristoluokkien osalta, joita ne toimittavat jäsenvaltion alueella:
a) loppukäyttäjien rooli osallistumisessa jätteen syntymisen ehkäisemiseen muun muassa tiedottamalla akkujen ja paristojen käyttöä koskevista hyvistä käytännöistä ja suosituksista, joilla pyritään pidentämään akkujen ja paristojen käyttövaihetta ja parantamaan mahdollisuuksia niiden uudelleenkäyttöön, uudelleenkäyttöön valmisteluun, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmisteluun, käyttötarkoituksen muuttamiseen ja uudelleenvalmistukseen;
b) loppukäyttäjien rooli jäteakkujen ja -paristojen erilliskeräyksen edistämisessä niille 64 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti jäteakkujen ja -paristojen käsittelyn mahdollistamiseksi;
c) jäteakkuja ja -paristoja varten saatavilla olevat erilliskeräys-, vastaanotto- ja keräyspisteet jäteakkujen ja -paristojen uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua ja käsittelyä varten;
d) tarvittavat turvallisuusohjeet jäteakkujen ja -paristojen käsittelyä varten, mukaan lukien litiumia sisältäviin akkuihin ja paristoihin ja niiden käsittelyyn liittyvät riskit;
e) 13 artiklan mukaisesti akuissa ja paristoissa olevien tai niiden pakkauksiin tai akkujen ja paristojen mukana oleviin asiakirjoihin painettujen merkintöjen ja tunnusten merkitys; ja
f) akkujen ja paristojen sisältämien aineiden, etenkin vaarallisten aineiden, vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen, mukaan lukien jäteakkujen ja -paristojen epäasianmukainen hävittäminen esimerkiksi roskaamisen muodossa tai lajittelemattomana yhdyskuntajätteenä.
Kyseiset tiedot on asetettava saataville
a) säännöllisin väliajoin kunkin akku- tai paristomallin osalta alkaen siitä, kun kyseinen akku- tai paristomalli asetetaan ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltiossa, vähintään myyntipisteessä näkyvästi sekä verkkoalustojen kautta;
b) sen jäsenvaltion, jonka markkinoilla akku tai paristo on määrä asettaa saataville, määräämällä kielellä tai määräämillä kielillä, jota tai joita loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta.
Artiklan 2 kohdan mukaan tuottajien on asetettava 62, 65 ja 66 artiklassa tarkoitettujen jakelijoiden ja toimijoiden sekä muiden uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden saataville tiedot jäteakkujen ja -paristojen varastointiin ja keräämiseen sovellettavista turvallisuus- ja suojatoimenpiteistä, työturvallisuus mukaan lukien.
Artiklan 3 kohdan mukaan siitä alkaen, kun akku tai paristo toimitetaan jäsenvaltion alueelle, tuottajien on maksutta ja pyynnöstä asetettava uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden saataville sähköisessä muodossa seuraavat akku- tai paristomallikohtaiset tiedot jäteakkujen ja -paristojen asianmukaisesta ja ympäristön kannalta järkevästä käsittelystä, siltä osin kuin nämä toimijat tarvitsevat niitä kyseisten toimien suorittamiseksi:
a) prosessit kevyiden liikkumisvälineiden, ajoneuvojen ja laitteiden purkamiseksi siten, että niihin sisältyvät akut tai paristot voidaan poistaa;
b) jäteakkujen ja -paristojen varastointi-, kuljetus- ja käsittelyprosesseihin sovellettavat turvallisuus- ja suojatoimenpiteet, työ- ja paloturvallisuustoimet mukaan lukien.
Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdissa tarkoitetuissa tiedoissa on yksilöitävä osat ja materiaalit sekä kaikkien vaarallisten aineiden sijainti akussa tai paristossa siltä osin kuin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavat toimijat tarvitsevat niitä voidakseen noudattaa tämän asetuksen vaatimuksia.
Nämä tiedot on asetettava saataville sen jäsenvaltion, jonka markkinoilla akku tai paristo on määrä asettaa saataville, määräämällä kielellä tai määräämillä kielillä, jota tai joita ensimmäisessä alakohdassa mainitut toimijat ymmärtävät vaivatta.
Artiklan 5 kohdan mukaan tuottajan 56 artiklan 4 kohdan a–d alakohdan mukaisesti kattamat kustannukset on esitettävä erikseen loppukäyttäjälle uuden akun tai pariston myyntipisteessä. Lisäksi artiklan 6 kohdan mukaan asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajien tai tuottajayhteisöjen on järjestettävä tiedotuskampanjoita ja tarjottava kannustimia, joilla loppukäyttäjiä kannustetaan poistamaan jäteakut ja -paristot käytöstä tavalla, joka noudattaa 1 kohdan mukaisesti loppukäyttäjien saataville asetettuja tietoja akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta.
52 §. Toimet uudelleenkäytön edistämiseksi. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen toimintakuntoa ja odotettua käyttöikää koskevien tietojen antamisesta säädetään lisäksi akkusetuksen 14 artiklassa ja akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisyä ja jätehuoltoa koskevien tietojen antamisesta 74 artiklan 1 kohdan a alakohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen tehdä, sillä akkuasetuksen 14 artikla edellyttää erikseen määritellyiltä akkuluokilta akunhallintajärjestelmää, jonka puolestaan tulee sisältää pykälässä mainittuja tietoja laajemmat tiedot akkujen uudelleenkäytön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamista tai uudelleenvalmistusta varten. Asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan kiinteiden akkupohjaisten energiavarastojärjestelmien, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen akunhallintajärjestelmän on 18 päivästä elokuuta 2024 alkaen sisällettävä ajantasaiset tiedot muuttujista akkujen toimintakunnon ja odotetun käyttöiän määrittämiseksi siten kuin liitteessä VII esitetään.
Artiklan 2 kohdan mukaan akun laillisesti ostaneella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, mukaan lukien riippumattomat toimijat tai jätehuoltotoimijat, tai näiden puolesta toimivalla kolmannella osapuolella on milloin tahansa oltava syrjimätön liitteessä VII vahvistettujen muuttujien tietojen lukuoikeus, akun valmistajan teollis- ja tekijänoikeuksia noudattaen, edellä 1 kohdassa tarkoitetun akunhallintajärjestelmän kautta:
a) akun kapasiteetin asettamiseksi riippumattomien aggregaattoreiden tai markkinaosapuolten saataville energiavaraston kautta;
b) akun jäännösarvon tai jäljellä olevan käyttöiän ja jatkokäyttökelpoisuuden arvioimiseksi akun toimintakunnon arvioinnin perusteella;
c) akun uudelleenkäyttöön valmistelun, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelun, käyttötarkoituksen muuttamisen tai uudelleenvalmistuksen helpottamiseksi.
Artiklan 3 kohdan mukaan akunhallintajärjestelmän on sisällettävä ohjelmiston palautustoiminto, jos talouden toimijat, jotka suorittavat uudelleenkäytön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamista tai uudelleenvalmistusta, joutuvat lataamaan eri akunhallintajärjestelmän ohjelmiston. Jos ohjelmiston palautustoimintoa käytetään, akun alkuperäisen valmistajan ei katsota olevan vastuussa mistään akun turvallisuuteen tai toiminnallisuuteen liittyvistä rikkomisista, joiden voidaan katsoa johtuvan akun markkinoille saattamisen jälkeen ladatusta akunhallintajärjestelmän ohjelmistosta.
Akkuasetuksen 74 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tuottajien tai tuottajayhteisöjen on asetettava loppukäyttäjien ja jakelijoiden saataville tiedot loppukäyttäjien roolista osallistumisessa jätteen syntymisen ehkäisemiseen muun muassa tiedottamalla akkujen ja paristojen käyttöä koskevista hyvistä käytännöistä ja suosituksista, joilla pyritään pidentämään akkujen ja paristojen käyttövaihetta ja parantamaan mahdollisuuksia niiden uudelleenkäyttöön, uudelleenkäyttöön valmisteluun, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmisteluun, käyttötarkoituksen muuttamiseen ja uudelleenvalmistukseen.
53 §. Poikkeukset eräiden tuotteiden tuottajan kustannusvastuusta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ja nykyinen 2 momentti kumottavaksi. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi uudet 2 ja 3 momentti. Myös pykälän otsikkoa muutettaisiin poistamalla viittaus muualla kuin kotitaloudessa käytettäviin tuotteisiin.
Ehdotettu muutos vastaisi SER-direktiivin muutosta. Muutetun SER-direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaan tuottajien on rahoitettava 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustettuihin keräyspaikkoihin tuodun kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta ainakin sen keräyksen, käsittelyn, hyödyntämisen ja ympäristöä säästävän loppukäsittelyn seuraavasti:
a) sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, joka on peräisin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista muista sähkö- ja elektroniikkalaitteista kuin aurinkosähköpaneeleista, kun tällaiset sähkö- ja elektroniikkalaitteet on saatettu markkinoille 13 päivän elokuuta 2005 jälkeen;
b) sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, joka on peräisin aurinkosähköpaneeleista, kun tällaiset aurinkosähköpaneelit on saatettu markkinoille 13 päivästä elokuuta 2012 lukien; ja
c) sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, joka on peräisin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista sähkö- ja elektroniikkalaitteista, jotka eivät kuulu 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, kun tällaiset sähkö- ja elektroniikkalaitteet on saatettu markkinoille 15 päivästä elokuuta 2018 lukien.
Muutetun 12 artiklan 4 kohdan mukaan markkinoille viimeistään 13.8.2005 saatetuista, 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista tuotteista, aurinkosähköpaneeleita lukuun ottamatta, peräisin olevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollosta aiheutuvien kustannusten rahoituksesta on huolehdittava yhden tai useamman järjestelmän avulla, johon kaikki kyseisten kustannusten syntyhetkellä markkinoilla toimivat tuottajat osallistuvat suhteellisella osuudellaan, esimerkiksi niiden laitetyyppikohtaisten markkinaosuuksien mukaisesti.
Muutetun 13 artiklan mukaan tuottajien on rahoitettava muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä, käsittelystä, hyödyntämisestä sekä ympäristöä säästävästä loppukäsittelystä aiheutuvat kustannukset seuraavasti:
a) sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, joka on peräisin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista muista sähkö- ja elektroniikkalaitteista kuin aurinkosähköpaneeleista, kun tällaiset sähkö- ja elektroniikkalaitteet on saatettu markkinoille 13 päivän elokuuta 2005 jälkeen;
b) sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, joka on peräisin aurinkosähköpaneeleista, kun kyseiset aurinkosähköpaneelit on saatettu markkinoille 13 päivästä elokuuta 2012 lukien; ja
c) sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, joka on peräisin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista sähkö- ja elektroniikkalaitteista, jotka eivät kuulu 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, kun sähkö- ja elektroniikkalaitteet on saatettu markkinoille 15 päivästä elokuuta 2018 lukien.
Sellaisesta vanhasta jätteestä, joka on peräisin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista muista sellaisista sähkö- ja elektroniikkalaitteista kuin aurinkosähköpaneeleista, jotka korvataan uusilla vastaavilla tuotteilla tai uusilla saman käyttötarkoituksen omaavilla tuotteilla, aiheutuvien kustannusten rahoituksesta vastaavat asianomaisten tuotteiden tuottajat niitä toimittaessaan. Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti säätää, että myös muille käyttäjille kuin kotitalouksille annetaan osittain tai kokonaan vastuu huolehtia tästä rahoituksesta. Edellä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista muista sähkö- ja elektroniikkalaitteista kuin aurinkosähköpaneeleista peräisin olevan muun vanhan jätteen osalta kustannusten rahoituksesta huolehtivat muut käyttäjät kuin kotitaloudet.
SER-direktiivin muutos edellyttää rajaamaan tuottajan kustannusvastuun vastaavalla tavoin kansallisessa lainsäädännössä. Jotta tuottajan kustannusvastuu voitaisiin määritellä SER-direktiivin muutoksen edellyttämällä tavalla, lisättäisiin jätelakiin uudet liitteet 2 ja 3. Liite 2 vastaa SER-direktiivin liitettä II ja liite 3 direktiivin liitettä IV.
Ehdotetun 1 momentin mukaan poiketen siitä mitä 46 §:ssä säädetään, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottaja ei vastaisi:
1) ennen 14 päivää elokuuta 2005 markkinoille saatettujen liitteessä 2 tarkoitettuihin laiteluokkiin kuuluvien muun kuin kotitalouden sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuoltokustannuksista, ellei laitetta korvata uudella vastaavalla tai saman käyttötarkoituksen omaavalla laitteella;
2) ennen 13 päivää elokuuta 2012 markkinoille saatettujen aurinkosähköpaneelien jätehuoltokustannuksista; eikä
3) ennen 15 päivää elokuuta 2018 markkinoille saatettujen liitteessä 3 tarkoitettuihin laiteluokkiin kuuluvien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuoltokustannuksista, edellyttäen, että mainitut laitteet eivät sisälly liitteessä 2 tarkoitettuihin laiteluokkiin.
1 momentin 1 kohdan mukaan tuottaja ei vastaisi ennen 14 päivää elokuuta 2005 markkinoille saatettujen liitteessä 2 tarkoitettuihin laiteluokkiin kuuluvien muun kuin kotitalouden sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuoltokustannuksista, ellei laitetta korvata uudella vastaavalla tai saman käyttötarkoituksen omaavalla laitteella. Laiteluokat olisi märitelty liitteessä 2, joka vastaa SER-direktiivin liitettä II. Siten tuottaja vastaisi ennen 14 päivää elokuuta 2005 markkinoille saatetun muun kuin kotitalouden sähkö- ja elektroniikkalaitteen jätehuollon kustannuksista vain, jos käytöstä poistettava laite korvataan vastaavalla tai samaan tarkoitukseen käytettävällä uudella laitteella.
1 momentin 2 kohdan mukaan tuottajan kustannusvastuun ulkopuolelle rajattaisiin ennen 13.8.2012 markkinoille saatetut aurinkosähköpaneelit. Ehdotetun 3 kohdan mukaan tuottaja ei vastaisi niiden ennen 15 päivää elokuuta 2018 markkinoille saatettujen liitteen 3 mukaisiin laiteluokkiin kuuluvien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuoltokustannuksista, jotka eivät sisälly liitteeseen 2. Liite 3 vastaa SER-direktiivin liitettä IV, joka koskee direktiivin ns. avointa soveltamisalaa. Avoin soveltamisala koskee lähes kaikkia sähkö- ja elektroniikkalaitteita, lukuun ottamatta SER-asetuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja laitteita.
Jätteen haltija vastaisi tuottajan kustannusvastuun ulkopuolelle jäävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon kustannuksista.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tuottajan olisi otettava vastaanottopaikoissaan vastaan kaikki 1 momentissa tarkoitetut toimialaansa kuuluvat laitteet. Tällöin tuottaja saisi periä käytöstä poistettavan laitteen viimeiseltä haltijalta kohtuullisen maksun jätehuollon järjestämisestä. Tuottajan olisi siten otettava vastaanottopaikoissaan vastaan myös kustannusvastuunsa ulkopuoliset laitteet siltä osin, kuin kysymys on tuoteryhmistä, joiden osalta tuottaja tai tuottajayhteisö on rekisteröity tuottajarekisteriin. Tällöin tuottaja voisi periä käytöstä poistettavan laitteen viimeiseltä haltijalta kohtuullisen maksun jätehuollon järjestämisestä. Tuottajan vastaanottopaikkoihin palautettua jätettä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin kaikkea muuta tuottajan jätehuoltojärjestelmässä olevaa jätettä, riippumatta siitä, kuuluuko jäte tuottajan tai jätteen haltijan kustannusvastuulle. Ehdotetun säännöksen perusteella tuottajan ei tarvitsisi laajentaa vastaanottoverkostoa, vaan sen tulisi olemassa olevassa verkostossaan ottaa kustannusvastuunsa ulkopuolelle rajattu sähkö- ja elektroniikkalaiteromu. Tuottajan vastaanottovelvollisuudesta on tarpeen säätää, sillä aurinkosähköpaneeleista ja avoimeen soveltamisalaan kuuluvista sähkö- ja elektroniikkalaitteista peräisin olevan jätteen epäasianmukainen käsittely voi aiheuttaa merkittäviä haitallisia vaikutuksia terveydelle ja ympäristölle. Asettamalla vastaanotto- ja jätehuoltovelvollisuus tuottajalle, jotka vastaavat muidenkin sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollosta, voidaan parhaiten varmistaa käytöstä poistettujen laitteiden asianmukainen käsittely ja maksimoida niistä syntyvän jätteen hyödyntäminen.
Ehdotetun 3 momentin mukaan tuottaja ja muun kuin kotitalouden sähkö- ja elektroniikkalaitteen haltija voisivat kuitenkin sopia jätehuollon kustannusten jakamisesta toisin riippumatta laitteen markkinoille saattamisen ajankohdasta. Säännös vastaisi voimassa olevan 1 momentin säännöstä, jonka mukaan tuottaja ja laitteen haltija voivat sopia jätehuollon kustannusten jakamisesta toisin riippumatta laitteen markkinoille saattamisen ajankohdasta. Momenttiin lisättäisiin pykälän otsikosta poistettu muun kuin kotitalouden sähkö- ja elektroniikkalaitteen haltija. Jaottelu kotitalouksien ja muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun välillä tehtäisiin jatkossakin laitteen ominaisuuksien, ei sen tosiasiallisen käyttäjän mukaan.
Voimassa oleva 2 momentti, jonka mukaan teollisuusparistojen ja -akkujen sekä muuhun kuin yksityiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen ajoneuvoparistojen ja -akkujen tuottaja ja tällaisen pariston tai akun haltija voivat sopia jätehuollon kustannusten jaosta toisin kuin 46 §:n 1 momentissa säädetään, ehdotetaan kokonaan kumottavaksi. Teollisuusakuilla tarkoitetaan EU:n akkuasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 13 alakohdan mukaisesti akkua, joka on erityisesti suunniteltu teollisuuskäyttöön, tai on yli 5 kg painava, eikä kuulu muihin akkuluokkiin. Siten teollisuusakkuja ovat myös kuluttajille myytävät energiavarastojen akut. Akkuasetusta sovelletaan myös akkuihin, jotka on yhdistetty tai lisätty tuotteisiin tai jotka on erityisesti suunniteltu tuotteisiin yhdistettäviksi tai lisättäviksi.
Akku- ja paristodirektiivi, johon jätelain 53 §:n 2 momentti on perustunut, kumotaan akkuasetuksen 95 artiklan mukaan 18.8.2025. Poikkeuksen perusteella teollisuusakun tuottaja ja akun haltija ovat voineet sopia jätehuollon kustannustenjaosta toisin kuin jätelain 46 §:ssä säädetään. Tämä on käytännössä tarkoittanut, että teollisuusakkujen tuottajat ovat voineet sopia kierrätyksen kustannusjaosta loppukäyttäjän kanssa. Tämän poikkeuksen vuoksi teollisuusakkujen tuottajien ei ole jätelain mukaan tarvinnut perustaa yhteistä eli kollektiivista keräysjärjestelmää.
Akkuasetuksen mukaiset velvoitteet teollisuusakuille edellyttävät, että jatkossa kaikille teollisuusakuille on perustettava akkuasetuksen myötä kollektiivinen, maankattava keräysjärjestelmä. Akkuasetuksen 61 artiklan mukaan teollisuusakkujen tuottajien on otettava maksutta vastaan niille tarjotut jäteteollisuusakut ilman uuden tuotteen ostopakkoa. Vastaanottovelvoitteen täyttämiseksi tuottajien on perustettava vastaanotto- tai keräysjärjestelmä (tai -järjestelmiä) yhteistyössä akkujen jakelijoiden, uudelleenvalmistusta tai käyttötarkoituksen muuttamista toteuttavien toimijoiden, käsittelylaitosten ja kuntien jätelaitosten kanssa. Keräysjärjestelmän on oltava maankattava, ja keräyspisteille on tarjottava sovellettavat turvallisuusvaatimukset täyttävä keräysinfrastruktuuri sekä katettava takaisinotosta aiheutuvat kustannukset. Teollisuusakkujen tuottajan tulee jatkossa siirtää tuottajavastuuvelvoitteet tuottajayhteisölle jätelain 62 §:n mukaisesti.
53 a §.Tuottajan omavalvonta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkuja ja paristoja koskevasta tuottajan omavalvonnasta säädetään lisäksi akkusetuksen 58 artiklan 5 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen tehdä, sillä akkuasetuksessa säädetään jätedirektiivin 8 a artiklan vaatimuksia tarkentaen tuottajan omavalvontaan liittyvistä tehtävistä. 58 artiklan 5 kohdan mukaan jätedirektiivin 8 a artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty omavalvonta on suoritettava säännöllisesti vähintään joka kolmas vuosi ja toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä sen todentamiseksi, että kyseisen alakohdan säännöksiä noudatetaan, ja että 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hyväksynnän myöntämisen edellytykset täyttyvät edelleen. Tuottajan tai tuottajayhteisön on esitettävä pyynnöstä omavalvontaraportti ja tarvittaessa korjaavia toimia koskeva suunnitelma luonnos toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltainen viranomainen voi esittää huomautuksia omavalvontaraportista ja korjaavia toimia koskevasta suunnitelmaluonnoksesta, ja sen on toimitettava mahdolliset huomautukset tuottajalle tai tuottajayhteisölle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa. Tuottajan tai tuottajayhteisön on laadittava ja pantava täytäntöön korjaavia toimia koskeva suunnitelma, joka perustuu kyseisiin huomautuksiin.
54 §. Tuottajan kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen tuottajien kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuudesta säädetään akkuasetuksen 75 artiklassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen lisätä, sillä akkuasetus sisältää yksityiskohtaiset suoraan sovellettavat säännökset tuottajan kirjanpidosta ja tiedonannosta, jotka tulevat noudatettavaksi jätelain säännösten sijasta. 75 artiklan mukaan kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen sekä kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta ainakin seuraavat tiedot akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
a) jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen kannettavien akkujen ja paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
b) jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen määrä, lukuun ottamatta yleiskäyttöisiä kannettavia akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
c) 59 artiklan mukaisesti kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrä ja 60 artiklan mukaisesti kerättyjen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä;
d) tuottajan tai tuottajayhteisön saavuttama keräysaste kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osalta;
e) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu käsiteltäväksi luvan saaneisiin laitoksiin;
f) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin käsittelyä, uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten;
g) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten.
1 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot ajoneuvojen ja laitteiden sisältämistä akuista ja paristoista ja ajoneuvoista ja laitteista 65 artiklan mukaisesti poistetuista jäteakuista ja -paristoista.
75 artiklan 2 kohdan mukaan ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenteri vuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
a) jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
b) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
c) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin käsittelyä varten;
d) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä varten.
Kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskevaan raportointiin on sisällytettävä kaikki kierrätyksen yksittäiset vaiheet ja kaikki vastaavat kierrätysprosessista saatavat jakeet. Jos kierrätystoimet suoritetaan useammassa kuin yhdessä laitoksessa, on ensimmäinen kierrättäjä vastuussa tietojen keräämisestä ja toimittamisesta toimivaltaisille viranomaisille.
75 artiklan 7 kohdan mukaan tuottajien tai tuottajayhteisöjen on raportoitava kuuden kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty.
55 §. Tuottajan rekisteröitymisen varmistaminen.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan akkujen ja paristojen jakelijoiden tässä pykälässä tarkoitetuista velvollisuuksista säädetään akkuasetuksen 42 artiklan 2 kohdassa ja verkkoalustan tarjoajan velvollisuuksista akkuasetuksen 62 artiklan 6 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen tehdä, sillä akkuasetus velvoittaa jakelijan sekä verkkoalustojen tarjoajan tarkistaa tuottajan rekisteröitymisen tuottajien rekisteriin. Asetuksen 42 artiklan 2 kohdan mukaan ennen akun tai pariston asettamista saataville markkinoilla jakelijoiden on tarkistettava, että tuottaja on rekisteröity 55 artiklassa tarkoitettuun tuottajien rekisteriin. 62 artiklan 6 kohdan mukaan verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, on hankittava akkuja ja paristoja kuluttajille tarjoavilta tuottajilta tiedot rekisteröitymisestä sekä omaehtoisesta sertifioinnista. Akkujen ja paristojen osalta noudatettaisiin akkuasetuksen velvoitteiden lisäksi jätelain 55 §:n säännöstä, jonka mukaan julkisen hankintayksikön, joka hankkii käyttöönsä 48 §:ssä tarkoitettuja tuotteita, on varmistettava mahdollisuuksien mukaan, että sille toimitetun tuotteen tuottaja kuuluu tuottajarekisteriin. Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin informatiivisena viittauksena, että akkuasetuksen 62 artiklan 6 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien valvonnasta säädetään verkon välityspalvelujen valvonnasta annetun laissa (18/2024).
56 §. Tuotteen jakelijan vastaanottovelvollisuus.Pykälän 1 momentin 1 kohta ehdotetaan muutettavaksi, lisättäväksi uusi 2 momentti ja nykyinen 3 momentti kumottavaksi. 1 momentin 1 kohta ehdotetaan kumottavaksi ja nykyinen 1 a kohta muutettavaksi kohdaksi 1. 1 momentin 1 kohdan nykyinen vaatimus kannettavien akkujen ja paristojen vastaanottovelvollisuudesta on ristiriidassa akkuasetuksen 62 artiklassa säädetyn vastaanottovelvollisuuden kanssa. Uudeksi 2 momentiksi ehdotetaan, että jakelijan velvollisuudesta ottaa vastaan käytöstä poistetut akut ja paristot säädetään akkuasetuksen 62 artiklassa.
Lain 2 momenttiin tehtäisiin kaksi teknistä korjausta, jossa viittaukset 1 momentin 1 a -kohtaan muutettaisiin viittauksiksi 1 momentin 1 kohtaan.
Lain 3 momentissa säädetty yksityiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen ajoneuvoparistojen ja -akkujen jakelijan vastaanottovelvoite kumottaisiin, sillä akkuasetuksen 62 artiklassa on säädetty yksityiskohtaisesti jakelijoiden vastaanottovelvoitteesta. Akkuasetuksen 62 artiklan 1 kohdan mukaan jakelijoiden on otettava jäteakut ja -paristot takaisin loppukäyttäjältä maksutta ja ilman, että loppukäyttäjää velvoitetaan tai on velvoitettu ostamaan uusi akku tai paristo, niiden kemiallisesta koostumuksesta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta, seuraavasti:
a) kannettavat jäteakut ja -paristot on otettava takaisin jakelijan vähittäismyyntipaikassa tai sen välittömässä läheisyydessä;
b) kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut, jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut on otettava takaisin jakelijan vähittäismyyntipaikassa tai sen läheisyydessä.
Artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa säädettyä takaisinottovelvollisuutta
a) ei sovelleta akkuja ja paristoja sisältäviin jätetuotteisiin;
b) sovelletaan ainoastaan sellaisiin jäteakkujen ja -paristojen luokkiin, joihin kuuluvat akut ja paristot sisältyvät jakelijan valikoimaan, ja kannettavien jäteakkujen ja -paristojen osalta siihen määrään, jonka muut loppukäyttäjät kuin ammattikäyttäjät yleensä poistavat käytöstä.
Artiklan 3 kohdan mukaan jakelijoiden on luovutettava takaisin ottamansa jäteakut ja -paristot tuottajille tai tuottajayhteisöille, jotka vastaavat kyseisten jäteakkujen ja -paristojen keräyksen varmistamisesta 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valitulle jätehuoltotoimijalle niiden käsittelyä varten 70 artiklan mukaisesti.
Artiklan 4 kohdan mukaan velvoitteita sovelletaan soveltuvin osin jakelijoihin, jotka toimittavat akkuja ja paristoja loppukäyttäjille etäsopimuksin. Näiden jakelijoiden on tarjottava riittävä määrä keräyspisteitä, jotka kattavat jäsenvaltion koko alueen ja ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, kannettavien jäteakkujen ja -paristojen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, jotta loppukäyttäjät voivat palauttaa akkuja ja paristoja.
Jos myynti kattaa toimituksen, jakelijoiden on tarjouduttava ottamaan kannettavat jäteakut ja -paristot, kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut, jäteteollisuusakut, jäteajoneuvoakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut maksutta takaisin paikassa, jossa akku tai paristo on toimitettu loppukäyttäjälle, tai paikallisessa keräyspisteessä. Loppukäyttäjälle on ilmoitettava akun tai pariston tilauksen yhteydessä jäteakun tai -pariston palautusjärjestelyistä.
Artiklan 6 kohdan mukaan digipalveluasetuksen 30 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan noudattamiseksi kyseisen asetuksen III luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvien verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, on hankittava seuraavat tiedot tuottajilta, jotka tarjoavat akkuja ja paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, unioniin sijoittautuneille kuluttajille:
a) yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat 55 artiklassa tarkoitettua tuottajarekisteriä, ja tuottajan rekisteröintinumero tai rekisterinumerot kyseisessä rekisterissä;
b) tuottajan omaehtoinen sertifiointi, jossa sitoudutaan tarjoamaan ainoastaan akkuja ja paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, joiden osalta noudatetaan 56 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa, 57 artiklan 1 kohdassa ja 58 artiklan 1, 2 ja 7 kohdassa tarkoitettuja laajennettua tuottajavastuuta koskevia vaatimuksia.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen jakelija vastaisi järjestämänsä vastaanoton niistä kustannuksista, jotka eivät kuulu akkuasetuksen 59 artiklan 1 kohdan, 60 artiklan 4 kohdan ja 61 artiklan 3 kohdan mukaan tuottajan vastuulle. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen lisätä, sillä mainituissa artiklakohdissa säädetään tuottajan kustannusvastuulle kuuluvasta vastaanotosta. Tuottaja vastaa akkuasetuksen mukaan kustannuksista tältä osin, mikä rajaa tuotteen jakelijan kustannusvastuuta ja on siten ristiriidassa jätelain 56 §:n 4 momentin kanssa. Akkujen ja paristojen jakelija on siten vastuussa järjestämänsä vastaanoton kustannuksista vain siltä osin, kun tuottaja ei vastaa vastaanoton kustannuksista.
Akkuasetuksen 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tuottajan tai tuottajayhteisön on tarjottava kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräystä maksutta vastaanotto- ja keräysjärjestelmässään, jonka se on muodostanut yhteistyössä jakelijoiden, romuajoneuvojen käsittelylaitosten, viranomaisten tai jätehuollosta niiden puolesta huolehtivien kolmansien osapuolten, vapaaehtoisten keräyspisteiden tai sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelylaitosten kanssa. Akkuasetuksen 60 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on perustettava keräyspisteille soveltuva keräysinfrastruktuuri kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jotka täyttävät sovellettavat turvallisuusvaatimukset, erilliskeräystä varten ja katettava tarvittavat kyseisille keräyspisteille takaisinotosta aiheutuvat kustannukset. Akkuasetuksen 61 artiklan 3 kohdan mukaan ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on tarjottava vastaanotto- ja keräysjärjestelmille soveltuva keräysinfrastruktuuri jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen, jotka täyttävät sovellettavat turvallisuusvaatimukset, erilliskeräystä varten ja katettava tarvittavat kyseisille vastaanotto- ja keräysjärjestelmille takaisinotosta aiheutuvat kustannukset.
57 §.Tuotteen jakelijan tiedottamisvelvollisuus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että jakelijan velvollisuudesta antaa akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisyä ja jätehuoltoa koskevia tietoja säädetään akkuasetuksen 74 artiklan 4 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen lisätä, sillä jakelijan on jätelain säännösten lisäksi noudatettava akkusetuksessa säädettyä laajempaa tiedottamisvelvollisuutta akkujen ja paristojen osalta. Asetuksen 74 artiklan 4 kohdan mukaan jakelijoiden, jotka toimittavat akkuja tai paristoja loppukäyttäjille, on annettava vähittäismyyntitiloissaan akkujen ja paristojen loppukäyttäjille pysyvällä, saavutettavalla ja selkeästi näkyvällä tavalla 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä tiedot siitä, miten loppukäyttäjät voivat palauttaa jäteakut tai -paristot maksutta vastaaviin keräyspisteisiin, jotka on perustettu vähittäismyymälöihin tai verkkoalustan puolesta. Kyseinen velvollisuus rajoittuu sellaisiin akku- ja paristo luokkiin, jotka sisältyvät tai sisältyivät jakelijan tai vähittäismyyjän tarjontaan uusina akkuina tai paristoina. Jakelijoiden on annettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot myös silloin, kun ne myyvät tuotteitaan verkkoalustojen kautta, jotta kuluttajat voivat tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa.
61 §. Eräiden tuotteiden tuottajilta ja tuottajayhteisöiltä vaadittava vakuus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 2 ja 4 momentit. Lisäksi muutettaisiin nykyistä 3 momenttia. Myös pykälän otsikkoa muutettaisiin, koska se on aikaisemmin koskenut vain sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajia.
Uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että akkujen ja paristojen tuottajan tai tuottajayhteisön on asetettava Lupa- ja valvontaviraston eduksi vakuus, jolla katetaan tuottajan tai tuottajayhteisöön liittyneiden tuottajien markkinoille saattamien akkujen ja paristojen vastaanotosta, kuljetuksesta, muusta jätehuollosta ja näihin liittyvästä tiedotuksesta sekä uudelleenkäytön edistämisestä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi momenttiin lisättäisiin viittaus 103 §:n 3 momenttiin, jossa säädetään vakuutta ja sen asettamista koskevasta päätöksestä.
Uudessa 4 momentissa säädettäisiin, että vakuuden on oltava riittävä jätehuoltotoimien hoitamiseksi ottaen huomioon toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat määräykset. Vakuuden on katettava tuottajan vakuuden asettamista edeltäneenä vuonna markkinoille saataville asettamien tuotteiden jätehuollosta keskimäärin aiheutuva kustannus tai tuottajayhteisön vastuulle kuuluvista jätehuoltotoimista kuuden kuukauden aikana aiheutuvat keskimääräiset kustannukset. Vakuuden määrän on oltava vähintään 10 000 euroa. Vaatimus täsmentäisi nykyistä vakuutta ja koskisi myös sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajia.
Akkuasetuksen 58 artiklan 7 kohta edellyttää, että laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden yksilöllisen täyttämisen tapauksessa tuottajan ja laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden kollektiivisen täyttämisen tapauksessa tuottajayhteisön on annettava vakuus, jolla on tarkoitus kattaa tuottajalle tai tuottajayhteisölle kuuluviin jätehuoltotoimiin liittyvät kustannukset siinä tapauksessa, että se ei noudata laajennettua tuottajavastuuta koskevia velvoitteitaan, mukaan lukien sen toiminnan pysyvä lopettaminen tai maksukyvyttömyys. Akkuasetuksen sääntely on sellaisenaan velvoittavaa ja koskee sekä yksittäisiä rekisteröityneitä tuottajia että tuottajayhteisöjä. Akkuasetuksen mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa vakuutta koskevia lisävaatimuksia. Ehdotettu säännös täydentää akkuasetuksen vakuusvaatimusta.
Lain 3 momenttia ehdotettaisiin muuttavaksi siten, että Lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada pyynnöstä vakuus käyttöönsä, jos tuottaja tai tuottajayhteisö on todettu maksukyvyttömäksi tai on kehotuksesta huolimatta laiminlyönyt jätehuollon järjestämisen tai muiden tuottajavastuuta koskevien velvollisuuksien noudattamisen. Ehdotetut muutokset täsmentäisivät nykyistä säännöstä ja koskisivat kaikkia vakuuksia. Ennen vakuuden realisointia valvontaviranomaisen olisi määrättävä 128 §:n mukaisesti toiminnanharjoittaja täyttämään velvollisuutensa ja asetettava määräyksen tehosteeksi teettämisuhka. Vakuus voitaisiin käyttää teettämistoimien kustannusten kattamiseksi. Lupa- ja valvontavirasto voisi jakaa vakuuden perusteella saamansa määrän markkinaosuuden mukaisessa suhteessa tuottajarekisteriin hyväksytyille tuottajille ja tuottajayhteisöille jätehuoltopalveluiden hankkimista varten tai viimesijaisena vaihtoehtona hankkia jätehuoltopalvelut itse. Lisäksi täsmennettäisiin momenttia muuttamalla viittaus sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin laajemmaksi, viittaamalla tuotteisiin. Uusi 6 momentti vastaisi voimassa olevaa 4 momenttia, eikä siihen ehdotettaisi muutoksia.
63 §.Tuottajayhteisön toiminta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen tuottajayhteisön toimintaa koskevista velvollisuuksista säädetään akkuasetuksen 57 artiklan 2–5 kohdassa. Viittaus akkuasetuksen 57 artikla mainittuihin kohtiin on tarpeen tehdä, sillä 57 artiklassa säädetään jätelakia yksityiskohtaisemmin tuottajayhteisön velvoitteista, jotka tuleva noudatettavaksi jätelain säännösten ohella.
57 artiklan 2 kohdan mukaan tuottajayhteisöjen on varmistettava tuottajien tasapuolinen kohtelu riippumatta näiden alkuperästä tai koosta aiheuttamatta kohtuutonta taakkaa akkuja tai paristoja pieniä määriä tuottaville tuottajille, mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset. Artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos useille tuottajayhteisöille on jäsenvaltiossa annettu hyväksyntä täyttää laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteet tuottajien puolesta, niiden on varmistettava 59 artiklan 1 kohdan, 60 artiklan 1 kohdan ja 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimien kattavuus koko jäsenvaltion alueella.
57 artiklan 4 kohdan mukaan tuottajayhteisöjen on varmistettava hallussaan olevien tietojen luottamuksellisuus, kun on kyse yritysten sisäisistä tiedoista tai yksittäisiin tuottajiin tai niiden laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiviin valtuutettuihin edustajiin suoraan liittyvistä tiedoista. 5 kohdan mukaan tuottajayhteisöjen on direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi julkaistava verkkosivustoillaan vähintään vuosittain tiedot kyseisen tuottajayhteisön nimenneiden tuottajien saavuttamasta jäteakkujen ja -paristojen erilliskeräysasteesta, kierrätystehokkuuksista ja materiaalien talteenoton osuuksista, ellei liikesalaisuudesta muuta johdu.
63 a §.Tuottajien maksuosuudet ja niiden mukauttaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen tuottajien maksuosuuksien mukauttamisesta säädetään akkuasetuksen 56 artiklan 5 kohdassa ja 57 artiklan 2 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen tehdä, sillä jätelaissa säädetyn sijasta tulee akkujen ja paristojen osalta noudattaa akkuasetuksessa säädettyjä yksityiskohtaisia tuottajien maksuosuutta koskevia säännöksiä. 56 artiklan 5 kohdassa säädetään, että kun kyseessä on sellaisten akkujen tai paristojen asettaminen saataville markkinoille, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, sekä alkuperäisten akkujen ja paristojen tuottajat että kyseisten toimenpiteiden jälkeen markkinoille saatettavien akkujen ja paristojen tuottajat voivat 4 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitettujen kustannusten jakamiseksi ottaa käyttöön kustannusten tosiasialliseen jakautumiseen eri tuottajien kesken perustuvan kustannusten jakojärjestelmän ja mukauttaa sitä. Jos 2 kohdassa tarkoitettuun akkuun tai paristoon sovelletaan useampaa kuin yhtä laajennettua tuottajavastuuta, kyseisen akun tai pariston markkinoilla saataville asettavalle ensimmäiselle tuottajalle ei saa aiheutua lisäkustannuksia tällaisesta kustannusten jakojärjestelmästä.
Asetuksen 57 artiklan 2 kohdan mukaan, jos laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteet täytetään kollektiivisesti, tuottajayhteisöjen on varmistettava tuottajien tasapuolinen kohtelu riippumatta näiden alkuperästä tai koosta aiheuttamatta kohtuutonta taakkaa akkuja tai paristoja pieniä määriä tuottaville tuottajille, mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset. Niiden on myös varmistettava, että tuottajien niille maksamat maksuosuudet
a) mukautetaan jätedirektiivin 8 a artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti ja vähintään akku- tai paristoluokan ja -kemian mukaan, ottaen tarvittaessa huomioon akun tai pariston ladattavuus ja kierrätetyn sisällön aste akkujen tai paristojen valmistuksessa ja se, oliko akut tai paristot valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai oliko niiden käyttötarkoitus muutettu tai oliko ne valmistettu uudelleen, sekä niiden hiilijalanjälki; ja
b) mukautetaan siten, että otetaan huomioon mahdolliset tulot, joita tuottajayhteisöt saavat kierrätettyjen jäteakkujen ja -paristojen valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai niistä saatavien uusioraaka-aineiden arvosta.
64 §. Tuottajarekisteriin hyväksytyn tuottajan ja tuottajayhteisön toiminnan turvaaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen tuottajayhteisön on sisällytettävä selvitykseen viimeksi päättyneen tilikauden vahvistettu tilinpäätös ja alkaneen tilikauden talousarvio. Säännös korvaisi kumottavaksi ehdotetun valtioneuvoston asetuksen paristoista ja akuista 21 §:n 2 momentin, jossa on säädetty taloudellisten seurantatietojen ilmoittamisesta Lupa- ja valvontavirastolle.
66 §. Tuottajayhteisön palveluhankinta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen osalta on noudatettava lisäksi, mitä akkuasetuksen 57 artiklan 6 ja 8 kohdassa säädetään. Viittaus on tarpeen tehdä, sillä akkuasetuksen 57 artiklan 8 kohta edellyttää, että tuottajien tai tuottajayhteisöjen on sovellettava jätehuoltotoimijoihin syrjimätöntä valintamenettelyä, joka perustuu avoimiin sopimuksentekoperusteisiin, eikä aiheuta kohtuutonta rasitetta pienille ja keskisuurille yrityksille. Jätelain sekä akkuasetuksen velvoitteita sovellettaisiin siten rinnakkain. Artiklan 6 kohdan mukaan edellä 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tuottajayhteisöjen on asetettava julkisesti saataville tiedot 8 kohdan mukaisesti valittujen jätehuoltotoimijoiden valintamenettelystä.
66 a §. Tuottajan tai muun toimijan valtuutettu edustaja. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan tehtäisiin liitteen 1 numeroinnin muutosta vastaava tekninen muutos. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan akkujen ja paristojen tuottajan ja muun toimijan velvollisuudesta nimetä laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiva valtuutettu edustaja säädetään akkuasetuksen 56 artiklan 3 kohdassa.
Akkuasetuksen 56 artiklan 3 kohdan mukaan tuottajan, joka myy jäsenvaltiossa etäsopimusten perusteella akkuja tai paristoja, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, suoraan loppukäyttäjille, riippumatta siitä, ovatko ne yksityisiä kotitalouksia vai eivät, ja joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, on nimettävä laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiva valtuutettu edustaja jokaiseen jäsenvaltioon, jossa se myy akkuja tai paristoja. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen lisätä, sillä akkuasetus muuttaa nykyistä oikeustilaa. Voimassa olevan jätelain mukaan akkujen ja paristojen etämyyjät ovat vaihtoehtoisesti voineet liittyä suoraan tuottajayhteisöihin. Akkuasetuksen 56 artiklan mukaisesti etämyyjien on jatkossa nimettävä kirjallisella toimeksiannolla valtuutettu edustaja huolehtimaan tuottajavastuuvelvoitteista jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa ne myyvät paristoja tai akkuja. Muiden tuoteryhmien osalta jätelaissa säädetty valtuutetun edustajan nimeämisvelvollisuus koskee muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin sijoittautuneita etämyyjiä, mutta akkuasetuksen vaatimus nimetä valtuutettu edustaja koskee myös muuhun valtioon kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneita etämyyjiä. Komissio on ehdottanut osana ns. omnibus-ehdotusta 10.12.2025, että akkuasetuksen 56 artiklan 3 kohdan soveltaminen keskeytettäisiin 1.1.2035 saakka. Ehdotusta koskevat neuvottelut ovat vasta käynnistymässä, eikä ehdotuksen toteutuminen ole siten vielä tiedossa.
Nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi.
66 b §.Suomessa valtuutettuna edustajana toimiminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen valtuutetun edustajan velvollisuuksista säädetään lisäksi akkuasetuksen 55 artiklan 7 ja 12 kohdassa. Akkuasetuksen 55 artiklan 7 kohdan mukaan artiklan mukaiset velvoitteet voi tuottajan puolesta täyttää laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiva valtuutettu edustaja. Jos artiklan mukaiset velvoitteet täyttää tuottajan puolesta valtuutettu edustaja, joka edustaa useampaa kuin yhtä tuottajaa, kyseisen valtuutetun edustajan on 3 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi ilmoitettava erikseen kunkin edustetun tuottajan nimi ja yhteystiedot. Artiklan 12 kohdan mukaan tuottajan tai tarvittaessa laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivan valtuutetun edustajan tai tuottajayhteisön, joka on nimetty edustamiensa tuottajien puolesta, on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista rekisteröinnissä ilmoitettujen tietojen muutoksista ja mahdollisesta akkujen tai paristojen, joihin rekisteröinnissä viitataan, markkinoilla saataville asettamisen pysyvästä lopettamisesta jäsenvaltion alueella.
101 §. Hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että akkujen ja paristojen tuottajan tulee lisäksi esittää selvitys 61 §:ssä edellytetystä vakuudesta. Lisäksi 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen tuottajan velvollisuudesta rekisteröityä tuottajarekisteriin säädetään akkuasetuksen 55 artiklan 2 kohdassa ja rekisteröintihakemuksen sisällöstä 3 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen, sillä jätelain säännösten lisäksi on noudatettava akkuasetuksen yksityiskohtaista sääntelyä. Akkuasetuksen 55 artiklan 2 kohdan mukaan tuottajien on rekisteröidyttävä tuottajarekisteriin. Tätä varten niiden on toimitettava rekisteröintihakemus jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa ne asettavat akun tai pariston saataville markkinoilla ensimmäisen kerran. Tuottajien on toimitettava rekisteröintihakemus 55 artiklan 9 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sähköisen tietojenkäsittelyjärjestelmän kautta.
Tuottajat saavat asettaa saataville jäsenvaltion markkinoilla akkuja tai paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, ainoastaan jos ne tai valtuutuksen tapauksessa niiden laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivat valtuutetut edustajat ovat rekisteröityneet kyseisessä jäsenvaltiossa.
Artiklan 3 kohdan mukaan rekisteröintihakemukseen on sisällytettävä seuraavat tiedot:
a) nimi ja tavaramerkit (jos saatavilla), joita tuottaja käyttää jäsenvaltiossa, ja tuottajan osoite, mukaan lukien postinumero ja paikkakunta, katuosoite, maa, puhelinnumero, jos on, internet- ja sähköpostiosoite, josta käy ilmi yksi yhteyspiste;
b) tuottajan kansallinen tunnistuskoodi, mukaan lukien sen kaupparekisterinumero tai vastaava virallinen rekisterinumero, sekä eurooppalainen tai kansallinen verotunnistenumero;
c) niiden akkujen tai paristojen luokka tai luokat, jotka tuottaja aikoo asettaa ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltion alueella, eli kannettavat akut tai paristot, teollisuusakut, kevyiden liikkumisvälineiden akut, sähköajoneuvojen ajovoima-akut tai ajoneuvoakut, ja niiden kemiallinen koostumus;
d) tiedot siitä, miten tuottaja täyttää 56 artiklassa säädetyt velvollisuutensa sekä 59, 60 ja 61 artiklassa säädetyt vaatimukset:
i) kannettavien akkujen ja paristojen tai kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta d alakohdan vaatimukset on täytettävä antamalla
‒ kirjallisesti tiedot toimenpiteistä, jotka tuottaja on toteuttanut 56 artiklassa säädettyjen tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden täyttämiseksi, toimenpiteistä, jotka on toteutettu 59 artiklan 1 kohdassa tai 60 artiklan 1 kohdassa säädettyjen erilliskeräysvelvoitteiden täyttämiseksi niiden akkujen ja paristojen määrän osalta, jotka tuottaja asettaa saataville jäsenvaltion markkinoilla, sekä järjestelmästä, jolla varmistetaan toimivaltaisille viran omaisille ilmoitettujen tietojen luotettavuus;
‒ tarvittaessa tuottajayhteisön, jonka tuottaja on nimennyt täyttämään laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteensa 57 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, nimi ja yhteystiedot, mukaan lukien postinumero ja paikkakunta, katuosoite, maa, puhelinnumero, internet- ja sähköpostiosoite sekä kansallinen tunnistuskoodi, mukaan lukien tuottajayhteisön kaupparekisterinumero tai vastaava virallinen rekisterinumero, sekä eurooppalainen tai kansallinen verotunnistenumero ja tuottajayhteisön edustaman tuottajan toimeksianto;
ii) ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta d alakohdan vaatimukset on täytettävä antamalla
‒ kirjallisesti tiedot toimenpiteistä, jotka tuottaja on toteuttanut 56 artiklassa säädettyjen tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden täyttämiseksi, toimenpiteistä, jotka on toteutettu 61 artiklan 1 kohdassa säädettyjen keräysvelvoitteiden täyttämiseksi niiden akkujen määrän osalta, jotka tuottaja asettaa saataville jäsenvaltion markkinoilla, sekä järjestelmästä, jolla varmistetaan toimivaltaisille viranomaisille ilmoitettujen tietojen luotettavuus;
‒ tarvittaessa tuottajayhteisön, jonka tuottaja on nimennyt täyttämään laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteensa 57 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, nimi ja yhteystiedot, mukaan lukien postinumero ja paikkakunta, katuosoite, maa, puhelinnumero, internet- ja sähköpostiosoite sekä kansallinen tunnistuskoodi, mukaan lukien tuottajayhteisön kaupparekisterinumero tai vastaava virallinen rekisterinumero, sekä eurooppalainen tai kansallinen verotunnistenumero ja tuottajayhteisön edustaman tuottajan toimeksianto;
e) tuottajan tai tarvittaessa laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivan valtuutetun edustajan tai 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyn tuottajayhteisön ilmoitus siitä, että annetut tiedot pitävät paikkansa.
102 §. Tuottajarekisteriin hyväksymisen edellytykset. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen tuottajan hyväksymisen edellytyksenä on lisäksi 61 §:ssä säädetyn vakuuden asettaminen. Lisäksi momenttiin lisättäisiin, että akkujen ja paristojen tuottajan hyväksymisen edellytyksistä säädetään lisäksi akkuasetuksen 58 artiklan 2 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen lisätä, sillä jätelain säännösten lisäksi on noudatettava akkuasetuksen 58 artiklan 2 kohdassa säädettyjä hyväksymisen edellytyksiä. Asetuksen 58 artiklan 2 kohdan mukaan hyväksyntä voidaan myöntää ainoastaan, jos
a) osoitetaan, että jätedirektiivin 8 a artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa vahvistetut vaatimukset on täytetty ja tuottajan tai tuottajayhteisön käyttöön ottamat toimenpiteet riittävät täyttämään tässä luvussa säädetyt velvoitteet niiden akkujen tai paristojen määrän osalta, jotka yksi tai useampi tuottaja, jonka puolesta tuottajayhteisö toimii, asettaa ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltion alueella; ja
b) asiakirjatodisteilla osoitetaan, että 59 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimuksia tai 60 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan vaatimuksia noudatetaan ja että käyttöön on otettu kaikki järjestelyt vähintään 59 artiklan 3 kohdassa tai 60 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun keräystavoitteen saavuttamisen ja kestävän ylläpitämisen mahdollistamiseksi.
103 §. Päätös tuottajarekisteriin hyväksymisestä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkujen ja paristojen tuottajan hyväksymisestä tuottajarekisteriin säädetään lisäksi akkuasetuksen 55 artiklan 9 kohdassa. Viittaus akkuasetukseen on tarpeen tehdä, sillä jätelain säännösten lisäksi on noudatettava akkuasetuksen säännöksiä tuottajan hyväksyntää koskevasta päätöksestä. Asetuksen 55 artiklan 9 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on asetettava verkkosivustollaan saataville tiedot hakuprosessista sähköisen tietojenkäsittelyjärjestelmän kautta ja myönnettävä rekisteröinti ja annettava rekisteröintinumero 12 viikon kuluessa siitä, kun kaikki artiklassa vaaditut tiedot on toimitettu.
Lisäksi 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaukset myös akkuasetukseen, annettujen valtioneuvoston asetusten lisäksi. Päätöksessä voitaisiin antaa tarpeellisia määräyksiä 102 §:ssä säädettyjen hyväksymisen edellytysten täyttämiseksi ja muiden akkuasetuksessa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi sekä toiminnan valvomiseksi. Lisäksi määräyksillä voitaisiin myös asettaa uusille akkujen tai paristojen tuottajille ja tuottajayhteisöille toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen asteittain kiristyviä toiminnan aloitusvaihetta koskevia velvoitteita ja tavoitteita käytöstä poistettujen tuotteiden vastaanotolle, uudelleenkäytölle ja hyödyntämiselle sekä juomapakkausten palautusjärjestelmän toimivuudelle, kunnes akkuasetuksessa säädetyt velvoitteet ja tavoitteet koskevat niitä täysimääräisesti. Tällaisia määräyksiä voitaisiin antaa vain, jos tuottaja tai tuottajayhteisö käytöstä poistettujen akkujen tai paristojen vastaanottoa, kuljetusta ja käsittelyä koskevin asiaankuuluvien osapuolten kanssa tehdyin aiesopimuksin tai vastaavin asiakirjoin luotettavasti osoittaa, että toiminta saatetaan akkuasetuksen edellyttämään kuntoon päätöksessä asetettavassa määräajassa. Akkuasetuksen 55 artiklan 10 kohdan mukaan toimivaltainen viranomainen voi vahvistaa rekisteröintivaatimuksiin ja -prosessiin liittyviä sääntöjä lisäämättä olennaisia vaatimuksia 55 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin.
Lisäksi pykälään ehdotettaisiin lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan päätöksessä voitaisiin antaa tarpeelliset määräykset 61 §:ssä tarkoitetusta vakuudesta ja sen asettamisesta. Päätöksessä voidaan määrätä, että tuottajan tai tuottajayhteisön on arvioitava vakuuden riittävyyttä säännöllisesti ja annettava selvitys vakuuden riittävyydestä Lupa- ja valvontavirastolle vuosittain tai toiminnan muuttuessa olennaisesti kolmen kuukauden kuluessa muutoksesta. Lupa- ja valvontaviraston on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin vakuuden määrän tarkistamiseksi. Vakuuden olisi oltava voimassa yhtäjaksoisesti tai määrävälein uusittuna siihen saakka, kunnes vähintään kuusi kuukautta on kulunut tuottajan tai tuottajayhteisön tuottajarekisteriin merkitsemisen päättymisestä. Vakuuden on siten oltava voimassa niin kauan, kun tuottajayhteisö on rekisterissä ja vielä vähintään puoli vuotta sen jälkeen Vakuus voi olla toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen, ja sen määrää tarkastellaan säännöllisin määrävälein huomioiden esimerkiksi toiminnan tai kustannusten muuttuminen. Jos vakuuden voimassaoloa jatketaan, uusiminen on tehtävä ennen vakuuden voimassaolon päättymistä. Vakuus olisi asetettava Lupa- ja valvontaviraston eduksi ennen kuin tuottaja tai tuottajayhteisö voidaan rekisteröidä tuottajarekisteriin.
107 §. Tuottajarekisteriin hyväksymisen peruuttaminen ja raukeaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että Lupa- ja valvontavirasto voi peruuttaa tuottajarekisteriin hyväksymisen, jos tuottaja, tuottajayhteisö tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjä Lupa- ja valvontaviraston kirjallisesta huomautuksesta huolimatta toistuvasti laiminlyö tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten tai akkuasetuksen mukaisen tuottajavastuuseen perustuvan velvollisuuden järjestää käytöstä poistetun tuotteen vastaanotto, uudelleenkäyttö, hyödyntäminen ja muu jätehuolto tai jos jotakin muuta 102 §:ssä säädettyä hyväksymisen edellytystä ei viranomaisen kirjallisesta huomautuksesta huolimatta saada täytettyä.
Akkuasetuksen 55 artiklan 11 kohdan mukaan toimivaltainen viranomainen voi hylätä tuottajan rekisteröinnin tai peruuttaa tuottajan rekisteröinnin, jos artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja ja niihin liittyviä asiakirjatodisteita ei ole toimitettu tai ne eivät ole riittäviä tai jos tuottaja ei enää täytä 3 kohdan d alakohdassa säädettyjä vaatimuksia. Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava tuottajan rekisteröinti, jos se on lakannut olemasta.
Akkuasetuksen 58 artiklan 6 kohdan mukaan toimivaltainen viranomainen voi päättää peruuttaa hyväksynnän, jos 59 artiklan 3 kohdassa tai 60 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja keräystavoitteita ei saavuteta tai jos tuottaja tai tuottajayhteisö ei enää täytä jäteakkujen ja -paristojen keräyksen ja käsittelyn järjestämistä koskevia vaatimuksia, laiminlyö niistä raportoinnin toimivaltaiselle viranomaiselle, jättää ilmoittamatta sille luvan ehtoja koskevista muutoksista tai on lopettanut toimintansa.
108 §. Jätteen kansainvälinen siirto ja aluksen siirtäminen purettavaksi. Jätteensiirtoasetuksessa säädetään jätteen kansainvälisten siirtojen ja niiden hyväksymisen lisäksi siirtojen valvonnasta. Pykälän ensimmäiseen momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi jätteiden kansainvälisten siirtojen valvonta.
109 §. Jätteen siirto käsiteltäväksi toiseen maahan. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Uudistetussa jätteensiirtoasetuksessa kielletään jätteiden siirto loppukäsittelyyn, paitsi jos kaikki asetuksen 11 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. 11 artiklassa luetellaan edellytykset, joiden täyttyessä toimivaltaiset viranomaiset saavat antaa siirrolle hyväksyntänsä. Jotta hyväksynnän siirrolle loppukäsittelyyn voi saada, ilmoituksen tekijän täytyy mm. osoittaa, että jäte on hyödyntämiskelvoton eikä sitä voida loppukäsitellä teknisesti toteuttamiskelpoisella ja taloudellisesti kannattavalla tavalla maassa, jossa se on syntynyt. Komissio tulee vuonna 2027 antamaan täytäntöönpanosäädöksen teknisen toteuttamiskelpoisuuden sekä taloudellisen kannattavuuden määrittelemiseksi, jotta säännösten soveltaminen olisi yhdenmukaista kaikissa EU-maissa. Jätteensiirtoasetuksen 11 artiklan 1 a kohdan iii alakohdan mukaisesti ilmoituksen tekijän tulee osoittaa, että loppukäsittely on jätedirektiivin 16 artiklan mukaisesti jätehierarkian sekä läheisyys- ja omavaraisuusperiaatteiden mukainen. Jätteensiirtoasetuksen 11 artiklassa lisäksi kielletään sekalaisen yhdyskuntajätteen siirrot loppukäsittelyyn. Edellä selostettujen jätteensiirtoasetuksen 11 artiklan mukaisten edellytysten voidaan katsoa olevan päällekkäisiä 109 §:ssä säädettyjen edellytysten kanssa, mistä syystä pykälä olisi tarpeen kumota.
Edeltävän jätteensiirtoasetuksen mukaan kotitalouksilta kerätyn yhdyskuntajätteen siirroissa hyödynnettäväksi sovelletaan samoja säännöksiä kuin loppukäsiteltäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoihin. Uudessa asetuksessa tämä rinnastus on poistettu, joten muutoksen myötä kotitalouksilta kerätyn yhdyskuntajätteiden siirtoihin sovelletaan hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoihin tarkoitettuja säännöksiä. Näin ollen myös pykälässä olevat rajoitukset liittyen kunnan vastuulla olevan yhdyskuntajätteen siirtoihin poistettaisiin tarpeettomina.
110 §.Jätteen siirto loppukäsiteltäväksi Suomeen. Pykälä kumottaisiin suurelta osin ja otsikkoa päivitettäisiin. Uudistetussa jätteensiirtoasetuksessa kielletään jätteiden siirto loppukäsittelyyn, paitsi jos kaikki asetuksen 11 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Näitä edellytyksiä on selostettu 109 §:n perusteluissa. Uudistetun jätteensiirtoasetuksen 11 artiklassa säädetyt edellytykset jätteen siirrolle loppukäsittelyyn ovat huomattavasti tiukempia aikaisempaan verrattuna. Lisäksi komissiolta saadun huomautuksen (ks. luku 1.2) mukaan näitä edellytyksiä ei voida tiukentaa siten, että viranomaiselle ei jäisi harkintavaltaa antaa hyväksyntä siirrolle. Näin ollen 110 §:n 2 momentissa esitetyt siirron hyväksymisen edellytykset ehdotetaan kumottavaksi.
Jätedirektiivissä säädettyjen omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteiden soveltamiseksi tulee kuitenkin voida varmistaa kansallisesti, että Suomessa syntyvän jätteen loppukäsittely on ensisijaista. Näin ollen siirron edellytyksenä tulisi edelleen olla se, että Suomessa syntyvän jätteen loppukäsittely ei esty eikä viivästy. Omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteen soveltamisesta jätesiirtolupaharkinnassa säädetään jätteensiirtoasetuksen 11 artiklan 1 a kohdan iii alakohdassa, jonka mukaan ilmoituksen tekijän tulee osoittaa, että loppukäsittely on jätedirektiivin 16 artiklan mukaisesti jätehierarkian sekä läheisyys- ja omavaraisuusperiaatteiden mukainen. Kyseinen säännös antaa toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden arvioida ilmoituksen tekijän esittämien perusteiden valossa, täyttyvätkö omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteet kyseisessä jätesiirtoilmoituksessa. Jos edellytykset eivät täyty, jätesiirrolle ei annettaisi hyväksyntää.
Edeltävän jätteensiirtoasetuksen mukaan kotitalouksilta kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen siirroissa hyödynnettäväksi sovelletaan samoja säännöksiä kuin loppukäsiteltäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoihin. Uudessa asetuksessa tämä rinnastus poistui, joten muutoksen myötä sekalaisten yhdyskuntajätteiden siirtoihin sovelletaan hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoihin tarkoitettuja säännöksiä. Näin ollen pykälässä olevat rajoitukset liittyen kunnan vastuulla olevan yhdyskuntajätteen siirtoihin poistettaisiin tarpeettomina.
111 §. Jätteen kansainvälisen siirron kieltäminen maksun laiminlyönnin johdosta. Pykälän 1 kohta ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana ja pykälän otsikosta poistettaisiin maininta laittomasta siirrosta. Edeltävässä jätteensiirtoasetuksessa annettiin toimivaltaiselle viranomaiselle valtuutus kieltää jätteen siirto laittoman siirron johdosta kansallisessa lainsäädännössä. Uuden jätteensiirtoasetuksen 11 artiklassa säädetään loppukäsiteltäviksi tarkoitettujen jätteiden siirtoja koskevista edellytyksistä ja 12 artiklassa säädetään hyödynnettäviksi tarkoitettujen jätteiden siirtoa koskevista vastalauseista. Uuden jätteensiirtoasetuksen mukaan yhtenä siirron edellytyksenä on, että asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tiedossa ei ole, että ilmoituksen tekijän tai vastaanottajan olisi todettu syyllistyneen laittoman siirron suorittamiseen tai muuhun ympäristönsuojeluun tai ihmisten terveyden suojeluun liittyvään laittomaan toimintaan ilmoituksen tekemistä edeltäneiden viiden vuoden aikana.
Pykälän 2 kohdan säännös säilytettäisiin ja siihen lisättäisiin Suomen ympäristökeskukselle mahdollisuus kieltää jätteen kansainvälinen siirto, jos ilmoituksen tekijä on jättänyt maksamatta aikaisempaan jätteen siirtoon liittyneen Suomen ympäristökeskuksen määräämän siirtoerien valvontaan liittyvän maksun. Ehdotetun pykälän mukaan Suomen ympäristökeskus voisi kieltää jätteen siirron, jos ilmoituksen tekijä on jättänyt maksamatta aikaisempaan jätteen siirtoon liittyneen 144 §:n nojalla perittävän, Suomen ympäristökeskuksen määräämän ilmoituksen käsittelymaksun tai siirtoerien valvontaan liittyneen maksun. Ehdotettu lisäys parantaisi Suomen ympäristökeskuksen mahdollisuuksia puuttua jätteensiirtoa harjoittavien yritysten maksujen laiminlyöntiin.
112 §. Jätteensiirtoasetuksen vientikiellon soveltaminen eräissä tilanteissa. Jätteensiirtoasetuksen 39 artiklassa säädetyn vientikiellon alaisten jätteiden vienti on kielletty maihin, joihin ei sovelleta OECD:n päätöstä jätteiden siirroista. Uudessa asetuksessa vientikieltoa on tarkennettu siltä osin, mitä jätteitä vientikielto koskee. Asetuksen 39 artiklaan on myös tehty lisäys, jonka perusteella liitteessä V olevien jätteiden lisäksi jätedirektiivin 7 artiklan nojalla annetussa jäteluettelossa oleva jäte voidaan poikkeustapauksissa luokitella vaarattomaksi ja jättää vientikiellon ulkopuolelle, jos sillä ei ole jätedirektiivin liitteessä III määriteltyjä vaaraominaisuuksia. Vastaavasti jäteluettelossa oleva jäte voidaan poikkeustapauksissa luokitella vaaralliseksi, jos sillä on jokin jätedirektiivin liitteessä III lueteltu ominaisuus tai ominaisuuksia ja soveltaa tällaiseen jätteeseen vientikieltoa. Näin ollen pykälään lisättäisiin viittaus jätedirektiivin 7 artiklan nojalla annettuun jäteluetteloon. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön 39 artiklan 3 ja 4 kohta, joiden mukaan jäsenvaltio voi päättää, ettei vientikieltoa sovelleta tiettyyn vaaralliseen jätteeseen tai, että vientikieltoa sovelletaan tiettyyn vaarattomaan jätteeseen. Artiklan 5 kohdan mukaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta aiotun vastaanottomaan toimivaltaiselle viranomaiselle ennen kuin se tekee päätöksen kyseiseen maahan suunniteltujen siirtojen hyväksymisestä. Tapauksista on ilmoitettava myös komissiolle. Myös muut pykälässä olevat viittaukset jätteensiirtoasetuksen artikloihin päivitettäisiin uuden jätteensiirtoasetuksen mukaiseksi. Pykälä säilyisi muilta osin nykyisellään.
113 §. Jätteensiirtoasetuksen 18 artiklan mukaisen jätteen kansainvälinen siirto. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Uudistetun jätteensiirtoasetuksen artiklan 18 alakohdan 4 mukaan jätteen siirtoon osallistuvien yritysten on täytettävä liitteessä VII oleva lomake ja varmistettava, että tiedot asetetaan sähköisesti mm. asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten ja tarkastuksiin osallistuvien viranomaisten saataville ennen siirron alkamista. Lisäksi tieto tulee toimittaa sähköisesti jätteen vastaanottamisen sekä jätteen hyödyntämisen jälkeen. Näin ollen siirtoon osallistuvien yritysten tulisi asettaa tiedot sähköisesti saataville ja Suomen ympäristökeskus saisi liitteessä VII tarkoitetut tiedot asetuksen 18 artiklassa tarkoitetuista jätteistä suoraan sähköisen järjestelmän kautta eikä erillistä oikeutta pyytää tietoja enää tarvita.
Viranomaisen tiedonsaantioikeudesta säädetään 122 §:ssä, johon ehdotetaan täsmennyksiä.
114 §. Jätteen hyödyntämislaitoksen ennakkohyväksyntä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Uudistetun jätteensiirtoasetuksen 14 artiklassa säädetään tiedoista, jotka ennakkohyväksyntää hakevan laitoksen on sisällytettävä hakemukseen. Artiklassa säädetään myös edellytyksistä, joiden täyttyessä toimivaltaisen viranomaisen on annettava ennakkohyväksyntä kyseiselle laitokselle. Näin ollen kansallista sääntelyä laitosten ennakkohyväksynnästä ei enää tarvittaisi.
115 §. Jätteen kansainvälisen siirron hyväksymistä tai ennakkohyväksyntää koskevan päätöksen muuttaminen ja peruuttaminen. Pykälän 2 momentin viimeinen lause ehdotetaan poistettavaksi, sillä ennakkohyväksyntää koskeva 114 § kumottaisiin ja hyödyntämislaitoksen ennakkohyväksyntää koskevan päätöksen peruuttamisesta säädetään yksityiskohtaisesti uuden jätteensiirtoasetuksen 14 artiklassa.
116 §. Jätteen kansainvälisen siirron vakuus. Pykälässä oleva viittaus jätteensiirtoasetuksen artiklaan päivitettäisiin vastaamaan uutta asetusta. Jätteensiirtoasetuksen 7 artiklan 5 kohdan mukaan vakuuden on katettava jätteen siirto sekä hyödyntämisen tai loppukäsittelyn päätökseen saattaminen ja oltava voimassa niiden ajan. Määräaikaiset vakuudet eivät soveltuisi tähän tarkoitukseen, sillä niiden voimassaolo voi päättyä ennen kuin kaikki jäte-erät on käsitelty ja tieto jätteen käsittelystä on saatu 15 tai 16 artiklojen mukaisesti. Näin ollen määräaikaisia vakuuksia ei enää hyväksyttäisi ja pykälään ehdotetaan lisättäväksi vaatimus käyttää toistaiseksi voimassa olevia vakuuksia. Toistaiseksi voimassa olevien vakuuksien vaatimuksella ehkäistäisiin tilanteita, joissa vakuus ei olisi enää voimassa ja jäte-eriä olisi käsittelemättä. Asetuksen mukaisesti vakuuden on oltava sen hyväksyneen viranomaisen saatavilla silloin, kun jätteen siirtoa tai käsittelyä ei voida toteuttaa suunnitellulla tavalla tai kun jätesiirto on laiton. Kun kaikki jätteen siirtoon liittyvät erät on käsitelty ja viranomainen on saanut tarvittavat todistukset jätteen käsittelystä, viranomaisen tulisi vapauttaa toistaiseksi voimassa oleva vakuus viipymättä vakuudenottajan pyynnöstä.
117 a §. Käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita sekä akkuja ja paristoja koskevat erityissäännökset. Pykälän 1 ja 2 momentti säilyisivät muuttamattomina.Pykälän 3 momentissa oleva viittaus jätteensiirtoasetuksen artiklaan päivitettäisiin vastaamaan uutta asetusta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Lisäksi pykälän otsikkoa muutettaisiin kattamaan myös akut ja paristot. Ehdotetun uuden 4 momentin mukaan jäteakkujen ja -paristojen kansainvälisestä siirrosta säädetään akkuasetuksen 72 ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelusta 73 artiklassa.
Akkuasetuksen 72 artiklassa säädetään jäteakkujen ja -paristojen siirtoja koskevista velvoitteista. 72 artiklan mukaan jäteakkujen ja -paristojen käsittely voidaan suorittaa asianomaisen jäsenvaltion tai unionin ulkopuolella edellyttäen, että jäteakkujen ja -paristojen tai niiden osien siirrossa noudatetaan asetuksia (EY) N:o 1013/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006 jätteiden siirrosta ja (EY) N:o 1418/2007 Komission asetus (EY) N:o 1418/2007 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteessä III tai IIIA lueteltujen tietyntyyppisten jätteiden viennistä hyödynnettäväksi maihin, joihin ei sovelleta OECD:n päätöstä jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta.
Artiklan 2 kohdan mukaan, jotta käytetyt akut ja paristot sekä jäteakut ja -paristot voidaan erottaa toisistaan, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastaa käytettyjen akkujen ja paristojen siirtoja, joiden epäillään sisältävän jäteakkuja ja -paristoja, liitteessä XIV vahvistettujen vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi, ja valvoa tällaisia siirtoja asianmukaisesti. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että siirrossa, jonka on tarkoitus sisältää käytettyjä akkuja ja paristoja, on mukana jäteakkuja ja -paristoja, jätteeksi epäiltyjen käytettyjen akkujen ja paristojen asianmukaisten analyysien, tarkastusten ja varastoinnin kustannukset voidaan veloittaa asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajilta, heidän puolestaan toimivilta kolmansilta osapuolilta tai muilta siirron järjestäviltä henkilöiltä.
Artiklan 3 kohdan mukaan unionista tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti viedyt jäteakut ja -paristot tai niiden osat voidaan ottaa huomioon 70 ja 71 artiklassa vahvistettujen velvoitteiden, tehokkuuksien ja tavoitteiden täyttämiseksi ainoastaan, jos jäteakkujen ja -paristojen tai niiden osien viejä toimittaa määräpaikan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät asiakirjatodisteet siitä, että käsittely on tapahtunut olosuhteissa, jotka vastaavat tämän asetuksen ja ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevan muun unionin oikeuden vaatimuksia.
Lisäksi akkujen ja paristojen kansainvälisissä siirroissa on huomioitava akkuasetuksen 73 artikla, jossa säädetään kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelusta. Akkuasetuksen johdanto-osassa (kohta 117) todetaan, että jos käytettyjä akkuja viedään unionista uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai kierrätystä varten, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi hyödynnettävä tehokkaasti asetuksessa (EY) N:o 1013/2006 säädettyjä valtuuksia ja vaadittava toimittamaan asiakirjatodisteita sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan.
73 artiklassa tarkoitettu menettely ei koske muita kuin artiklassa erikseen mainittuja akkuluokkia, joita ovat kevyiden liikkumisvälineiden akut, teollisuusakut sekä sähköajoneuvojen ajovoima-akut. Kevyiden liikkumisvälineiden akuilla tarkoitetaan akkuasetuksen 3 artiklan mukaan akkua, joka on suljettu ja painaa enintään 25 kg ja joka on erityisesti suunniteltu tuottamaan sähköenergiaa ajovoimaa varten pyörillä varustetuissa kulkuneuvoissa, joiden voimanlähteenä voi olla pelkkä sähkömoottori tai moottorin ja ihmisen voiman yhdistelmä, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 168/2013 (43) tarkoitetut L-luokan tyyppihyväksytyt ajoneuvot, ja joka ei ole sähköajoneuvon ajovoima-akku. Teollisuusakulla tarkoitetaan puolestaan akkua tai paristoa, joka on erityisesti suunniteltu teollisuuskäyttöön, joka on tarkoitettu teollisuuskäyttöön sen jälkeen, kun se on valmisteltu käyttötarkoituksen muuttamiseen tai kun sen käyttötarkoitus on muutettu, tai mitä tahansa muuta yli 5 kg painavaa akkua tai paristoa, ja joka ei ole sähköajoneuvon ajovoima-akku, kevyen liikkumisvälineen akku tai ajoneuvoakku. Sähköajoneuvojen jäteajovoima-akuilla tarkoitetaan akkua, joka on erityisesti suunniteltu tuottamaan sähköenergiaa ajovoimaa varten L-luokan hybridi- tai sähköajoneuvoissa asetuksen (EU) N:o 168/2013 mukaisesti ja joka painaa yli 25 kg, tai akkua, joka on erityisesti suunniteltu tuottamaan sähköenergiaa ajovoimaa varten M-, N- tai O-luokan hybridi- tai sähkö ajoneuvoissa asetuksen (EU) 2018/858 mukaisesti.
73 artiklan 1 kohdan mukaan osoittaakseen, että kevyen liikkumisvälineen jäteakku, jäteteollisuusakku tai sähköajoneuvon jäteajovoima-akku, jota valmistellaan uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, ei ole enää jätettä, akun haltijan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä esitettävä todisteet
a) jäsenvaltiossa suoritetusta toimintakunnon arvioinnista tai toimintakunnon testauksesta esittämällä jäljennös tuloksista, jotka vahvistavat, että akulla on sen käyttöön tarvittava suorituskyky sen jälkeen, kun se on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
b) akun käytöstä sen jälkeen, kun se on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, esittämällä todisteena lasku tai sopimus akun myynnistä tai omistusoikeuden siirrosta;
c) asianmukaisesta suojauksesta vahingoittumista vastaan kuljetuksen, lastauksen ja purkamisen aikana, mukaan lukien riittävä pakkausmateriaali ja kuorman asianmukainen lastaaminen.
Artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava yhtäläisin ehdoin ja edellytyksin loppukäyttäjien ja näiden puolesta toimivien kolmansien osapuolten saatavilla osana 1 kohdassa tarkoitettuun akkuun liitettäviä asiakirjoja, kun akku saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön.
Tietojen antaminen käyttöön 1 ja 2 kohdan mukaisesti ei rajoita velvollisuutta käsitellä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
117 b §. Asianmukaisuuden osoittaminen ja akkreditointi siirrettäessä jätettä Euroopan talousalueen ulkopuolelle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi muutama tarkennus, jotta se vastaisi uudistetun jätteensiirtoasetuksen vaatimuksia. Lisäksi pykälään lisättäisiin toinen momentti. Jätteensiirtoasetuksen 59 artiklassa säädetään ympäristön kannalta hyväksyttävästä jätehuollosta. Jätteen vienneissä jätehuollon katsotaan olevan ympäristön kannalta hyväksyttävää, jos voidaan osoittaa, että jätteen sekä hyödyntämisen tai loppukäsittelyn tuloksena syntyvän jäännösjätteen huollossa noudatetaan ihmisten terveyttä, ilmastoa ja ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia, joiden katsotaan vastaavan unionin oikeuden mukaisia ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia. Näin ollen pykälän ensimmäiseen momenttiin ehdotetaan lisättävän, että jätteen käsittelyn tulisi vastata myös ihmisten terveyttä koskevia lainsäädännön vaatimuksia ja lisäksi, että jätteen käsittelyn tuloksena syntyvän jäännösjätteen käsittelyn tulisi vastaanottomaassa olla ympäristön kannalta hyväksyttävää. Lisäksi 59 artiklassa edellytetään, että jätteen käsittely vastaanottomaassa tapahtuu olosuhteissa, jotka ovat samantasoisia Euroopan unionin lainsäädännön kanssa. Pykälän ensimmäisen momentin loppuosaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viedyn jätteen käsittelyn tulee tapahtua olosuhteissa, jotka vastaavat Euroopan unionin ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevassa lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia, kun aiemmin täyttä vastaavuutta ei edellytetty.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi toinen momentti, jossa säädettäisiin uuden jätteensiirtoasetuksen 46 artiklassa tarkoitetusta akkreditoinnista vastaavaksi tahoksi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston akkreditointiyksikkö FINAS-akkreditointipalvelu. Jätettä voi 46 artiklan mukaan viedä unionista ainoastaan sellaiseen laitokseen, joka on tarkastettu, ja tarkastuksen on suorittanut riippumaton kolmas osapuoli, jolla on asianmukainen pätevyys tarkastusten ja jätteenkäsittelyn aloilla. Kansallisen virallisen elimen tulee valtuuttaa tai akkreditoida tarkastuksen suorittava kolmas osapuoli. Suomessa ainoa virallinen akkreditointielin on FINAS-akkreditointipalvelu, joka voisi tehdä kyseisen akkreditoinnin. Jätteensiirtoasetus mahdollistaisi myös virallisen elimen valtuuttamaan tarkastuslaitoksen tekemään tarkastuksia, mutta Suomessa ei tällaista virallista elintä ole, joka valtuuttaisi tarkastuslaitoksia suorittamaan tarkastuksia. Selvyyden vuoksi pykälässä säädettäisiin FINAS ainoaksi mahdolliseksi akkreditointielimeksi, joka tarvittaessa akkreditoi suomalaisen, tarkastuksen suorittavan kolmannen osapuolen.
117 d §.Kansainvälistä jätesiirtoa koskevien tietojen toimittaminen. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa velvoitettaisiin jätteiden kansainvälisiä siirtoja tekevät toimijat kuten ilmoituksen tekijä, siirron järjestävä henkilö ja jätteen vastaanottaja käyttämään Suomen ympäristökeskuksen 142 §:n nojalla pitämää rekisteriä jätteen kansainvälisistä siirroista (jätesiirtojärjestelmä) toimittaessaan jätteensiirtoasetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja viranomaisille. Kyseinen rekisteri integroitaisiin EU-keskusjärjestelmään (ns. DiWaSS-järjestelmä), jonka kautta tiedot ovat muiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission käytettävissä. Tiedot olisivat myös muiden kyseessä olevaan jätesiirtoon osallistuvien toimijoiden nähtävissä tarpeellisin osin siten kuin komission valmistelemassa toimeenpanosäädöksessä säädetään. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä kansainvälisten jätesiirtojen tietojärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2021 ja siinä on sellaisia tarpeellisia ominaisuuksia, joita EU-keskusjärjestelmässä ei tule olemaan, kuten esimerkiksi lupahakemuksen tekeminen ja osittaisen taloudellisen vakuuden käytön seuraaminen. Järjestelmien integrointi tullaan tekemään siten, että suomalaisten yritysten ilmoittamat tiedot siirtyisivät automaattisesti Suomen kansallisesta järjestelmästä EU:n järjestelmään. Tästä syystä suomalaiset yritykset velvoitettaisiin käyttämään Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmää toimittaessaan tietoja EU:n keskusjärjestelmään.
119 §.Kirjanpitoon sisällytettävät tiedot ja niiden käsittely. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että akkuja ja paristoja koskevista tiedoista ja niiden käsittelystä säädetään lisäksi akkuasetuksen 65 artiklan 2 kohdassa, 75 artiklassa ja 76 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Viittaus akkuasetuksen on tarpeen tehdä, sillä jätelain säännösten lisäksi on noudatettava akkuasetuksen yksityiskohtaista sääntelyä kirjanpidosta ja raportointivelvoitteista.
Asetuksen 65 artiklan 2 kohdan mukaan käsittelylaitosten toiminnanharjoittajien on pidettävä kirjaa luovutuksista romuajoneuvojen tai sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelystä peräisin olevien jäteakkujen ja -paristojen luovutuksista asiaankuuluville kunkin akku- tai paristoluokan tuottajille.
75 artiklan 1 kohdan mukaan kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta ainakin seuraavat tiedot akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
a) jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen kannettavien akkujen ja paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
b) jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen määrä, lukuun ottamatta yleiskäyttöisiä kannettavia akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
c) 59 artiklan mukaisesti kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrä ja 60 artiklan mukaisesti kerättyjen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä;
d) tuottajan tai tuottajayhteisön saavuttama keräysaste kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osalta;
e) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu käsiteltäväksi luvan saaneisiin laitoksiin;
f) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin käsittelyä, uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten;
g) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten.
Jos muut jätehuoltotoimijat kuin tuottajat keräävät kannettavia jäteakkuja ja -paristoja tai kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkuja jakelijoilta tai muista kannettavien jäteakkujen ja -paristojen tai kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräyspisteistä, niiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä akkukemian mukaan eriteltynä.
75 artiklan 2 kohdan mukaan ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenteri vuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
a) jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajo neuvojen ajovoima-akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
b) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
c) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin käsittelyä varten;
d) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä varten.
Jos jätehuoltotoimijat keräävät jäteakkuja ja -paristoja jakelijoilta tai muista jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuus akkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen keräyspisteistä tai loppukäyttäjiltä, niiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
a) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä;
b) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
c) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin käsittelyä varten;
d) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä varten.
Artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot ajoneuvojen ja laitteiden sisältämistä akuista ja paristoista ja ajoneuvoista ja laitteista 65 artiklan mukaisesti poistetuista jäteakuista ja -paristoista.
Artiklan 5 kohdan mukaan käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden ja kierrättäjien on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa käytetyt akut ja paristot käsitellään, kultakin kalenterivuodelta ja jäsenvaltioittain sen mukaan, mistä käytetyt akut ja paristot on kerätty, seuraavat tiedot:
a) käsittelyä varten vastaanotettujen jäteakkujen ja -paristojen määrä;
b) uudelleenkäyttöön valmisteltavien, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmisteltavien tai kierrätettävien jäteakkujen ja -paristojen määrä;
c) tiedot jäteakkujen ja -paristojen kierrätystehokkuudesta, jäteakuista ja -paristoista peräisin olevien materiaalien talteenotosta sekä lopullisten jakeiden määränpäästä ja määrästä.
Kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskevaan raportointiin on sisällytettävä kaikki kierrätyksen yksittäiset vaiheet ja kaikki vastaavat kierrätysprosessista saatavat jakeet. Jos kierrätystoimet suoritetaan useammassa kuin yhdessä laitoksessa, on ensimmäinen kierrättäjä vastuussa tietojen keräämisestä ja toimittamisesta toimivaltaisille viranomaisille.
Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa jäteakut ja -paristot käsitellään, on toimitettava tässä kohdassa tarkoitetut tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa akut ja paristot kerättiin, jos se on eri jäsenvaltio.
Jäteakut ja -paristot, jotka on lähetetty toiseen jäsenvaltioon käsiteltäväksi, on sisällytettävä kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskeviin tietoihin, ja ne on otettava huomioon liitteessä XII vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa siinä jäsenvaltiossa, jossa jäte kerättiin.
Artiklan 6 kohdan mukaan, jos muut kuin 5 kohdassa tarkoitetut jätteen haltijat vievät akkuja tai paristoja käsiteltäväksi, niiden on toimitettava tiedot käsiteltäväksi vietyjen erilliskerättyjen jäteakkujen ja -paristojen määrästä sekä 5 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa ne sijaitsevat.
Artiklan 7 kohdan mukaan tässä artiklassa tarkoitettujen tuottajien, jätehuoltotoimijoiden tai jätteen haltijoiden on raportoitava kuuden kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Ensimmäinen raportointikausi on ensimmäinen täysi kalenterivuosi sen täytäntöönpanosäädöksen voimaantulon jälkeen, jossa komissiolle raportoinnin muoto vahvistetaan 76 artiklan 5 kohdan mukaisesti.
Akkuasetuksen 76 artikla koskee jäsenvaltioiden raportointia komissiolle. Jotta jäsenvaltio voi noudattaa raportointia koskevia velvoitteita, tulee tuottajien tai tuottajayhteisöjen raportoida 76 artiklassa säädetyt tiedot. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville kultakin kalenterivuodelta kootussa muodossa, jonka komissio on vahvistanut 5 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä, seuraavat tiedot kannettavista akuista ja paristoista, kevyiden liikkumisvälineiden akuista, ajoneuvoakuista, teollisuusakuista ja sähköajoneuvojen ajovoima-akuista akkujen tai paristojen luokan ja akkukemian mukaan eriteltyinä:
a) jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen akkujen ja paristojen määrä, mukaan lukien laitteisiin, ajoneuvoihin tai teollisuustuotteisiin sisällytetyt akut ja paristot, mutta lukuun ottamatta akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
b) 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti kerättyjen jäteakkujen ja -paristojen määrä ja keräysaste liitteessä XI esitetyn menetelmän mukaisesti laskettuna;
c) sellaisten jäteteollisuusakkujen tai sähköajoneuvojen määrä ja jäteajovoima-akkujen määrä, jotka on kerätty ja toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
d) liitteessä XII olevassa B osassa tarkoitettujen kierrätystehokkuuksien saavutetut arvot ja liitteessä XII olevassa C osassa tarkoitetun materiaalien talteenoton saavutetut arvot kyseisessä jäsenvaltiossa kerättyjen akkujen ja paristojen osalta. Kierrätystehokkuutta ja materiaalin talteenottoa koskevaan raportointiin on sisällytettävä kaikki kierrätyksen yksittäiset vaiheet ja kaikki vastaavat kierrätysprosessista saatavat jakeet.
Jäsenvaltioiden on asetettava kyseiset tiedot saataville 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Niiden on julkistettava kyseiset tiedot sähköisesti komission 5 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa käyttäen helposti saatavilla olevia datapalveluja. Tietojen on oltava luettavissa koneellisesti, niitä on voitava lajitella ja niistä on voitava suorittaa hakuja, ja niiden on noudatettava kolmansien osapuolten käytön avoimia standardeja. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot asetetaan saataville.
Ensimmäinen raportointikausi on ensimmäinen täysi kalenterivuosi sen täytäntöönpanosäädöksen voimaantulon jälkeen, jossa komissiolle raportoinnin muoto vahvistetaan 5 kohdan mukaisesti.
Sen lisäksi, että sovelletaan romuajoneuvo- ja SER-direktiivissä säädettyjä velvoitteita, akkuasetuksen 76 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot ajoneuvoihin ja laitteisiin sisältyvistä akuista ja paristoista ja kyseisistä ajoneuvoista ja laitteista 65 artiklan mukaisesti poistetuista jäteakuista ja -paristoista.
122 §.Tiedonsaantioikeus.Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että Suomen ympäristökeskuksella olisi tiedonsaantioikeus myös jätteensiirtoasetuksen tai sen nojalla annettujen säännösten valvontaa varten, kun nykyinen pykälä kattaa tiedonsaantioikeuden vain jätelain mukaista valvontaa varten. Pykälään ehdotettu lisäys liittyisi myös siihen, että voimassa oleva 113 § ehdotetaan kumottavaksi ja olisi tarpeen varmistaa, että Suomen ympäristökeskuksella on edelleen laaja tiedonsaantioikeus jätteensiirtoasetuksen valvomiseksi. Suomen ympäristökeskus valvoo jätteen kansainvälisiä siirtoja ja valvonnan toteuttaminen voisi edellyttää tiedonsaantitarvetta miltä tahansa siirtoon osallistuvalta taholta ja myös muilta viranomaisilta. Tiedonsaantioikeus kattaisi liikesalaisuutta koskevien salassapitosäännösten estämättä mitkä tahansa asiakirjat, jotka liittyvät jätteiden kansainväliseen siirtoon. Tällaisia asiakirjoja voisivat olla esimerkiksi jätesiirtoon osallistuvien yritysten keskenään tekemät jätteensiirtoasetuksen edellyttämät sopimukset, jos niitä tarvitaan valvontaa varten sekä Tullin järjestelmissä olevat vienti- ja tuontitiedot. Tiedonsaantioikeus kattaisi myös laitoksille tehtävien valvontatarkastusten yhteydessä niille esitetyt pyynnöt saada tarpeellisia tietoja. Momentin 3 kohtaa ehdotetaan myös rajattavaksi jätelain mukaisten valvontaviranomaisten, ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskusten tiedonsaantioikeus toisilta viranomaisilta välttämättömiin tietoihin, kun voimassa olevan säännöksen mukaan tiedonsaantioikeus muilta viranomaisilta olisi tarpeellisiin tietoihin. Muutos tehtäisiin vastaamaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä, jonka mukaan tiedonsaantioikeus tulisi rajata välttämättömiin tietoihin, jos tarkoitettuja tietosisältöjä ei pystytä luettelemaan säännöksessä tyhjentävästi.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että Lupa- ja valvontavirastolla tai sen määräämällä virkamiehellä olisi oikeus pyynnöstä saada tuottajayhteisöltä, tuottajalta, jakelijalta ja muulta 48 §:ssä tarkoitetun käytöstä poistetun tuotteen jätehuoltoa harjoittavalta akkuasetuksen noudattamisen valvontaa ja täytäntöönpanoa varten tarpeelliset tiedot markkinoille saatettujen ja käytöstä poistettujen tuotteiden määrästä, keräyksestä tai viennistä taikka uudelleenkäytöstä, valmistelusta uudelleenkäyttöön, kierrätyksestä, hyödyntämisestä tai muusta jätehuollosta sekä muista näihin rinnastettavista seikoista. Tiedonsaantioikeus on tarpeen säätää, jotta tuottajavastuuta valvovalla viranomaisella olisi pyynnöstä oikeus saada tarpeelliset tiedot myös akkuasetuksen noudattamisen valvontaa ja täytäntöönpanoa varten.
124 §. Tarkastukset ja valvontasuunnitelmat. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin asetuksen artiklan numerointiin liittyvä viittausmuutos.
126 §. Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että valvontaviranomainen voisi kieltää sitä, joka rikkoo akkuasetusta tai sen nojalla annettua säännöstä, jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että se kattaisi myös jätteensiirtoasetuksen nojalla annetun alemman asteisen sääntelyn rikkomisen. Uuden jätteensiirtoasetuksen nojalla komissiolla on valta antaa sekä delegoituja että täytäntöönpanosäädöksiä. Valvontaviranomaisella tulisi olla oikeus antaa kieltoja ja määräyksiä myös näiden säädösten rikkomisesta.
128 §. Tuottajavastuuta koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että Lupa- ja valvontavirasto voisi velvoittaa tuottajan tai tuottajayhteisön saattamaan toimintansa akkuasetuksen mukaiseksi. Ehdotetun momentin mukaan jos tuottaja tai tuottajayhteisö ei ole järjestänyt 46 §:n 1 momentissa säädettyyn tuottajavastuuseen perustuvaa uudelleenkäyttöä, kierrätystä, muuta hyödyntämistä tai muuta jätehuoltoa Lupa- ja valvontavirasto voi sen lisäksi, mitä 126 §:ssä säädetään, velvoittaa tuottajan, tuottajayhteisön tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän saattamaan toimintansa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten tai akkuasetuksen mukaiseksi sekä osoittamaan muutokset tehdyiksi. Lupa- ja valvontavirasto valvoo ehdotuksen mukaisesti valtakunnallisena viranomaisena myös akkuasetuksessa säädettyä tuottajavastuuta, joten sille säädettäisiin oikeus velvoittaa tuottaja tai tuottajayhteisö saattamaan toimintansa akkuasetuksen mukaiseksi.
131 §. Laiminlyöntimaksu. Pykälän 1 momenttia ehdotettaisiin muutettavaksi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että tuottaja olisi velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tämä laiminlyö akkuasetuksen 55 artiklan 2 kohdassa säädetyn velvollisuuden rekisteröityä tuottajarekisteriin.
Lisäksi 2 momentin 1 kohtaan lisättäisiin, että laiminlyöntimaksua on velvollinen maksamaan myös tuottaja tai tuottajayhteisö, joka laiminlyö noudattaa akkuasetuksen 75 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyä velvollisuutta ilmoittaa tietoja toimivaltaiselle viranomaiselle. Akkuasetuksen 75 artiklan 1 kohdan mukaan kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta ainakin seuraavat tiedot akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
a) jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen kannettavien akkujen ja paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
b) jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen määrä, lukuun ottamatta yleiskäyttöisiä kannettavia akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
c) 59 artiklan mukaisesti kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrä ja 60 artiklan mukaisesti kerättyjen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä;
d) tuottajan tai tuottajayhteisön saavuttama keräysaste kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osalta;
e) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu käsiteltäväksi luvan saaneisiin laitoksiin;
f) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin käsittelyä, uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten;
g) kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten.
75 artiklan 2 kohdan mukaan ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
a) jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
b) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
c) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin käsittelyä varten;
d) kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä varten.
Myös 2 momentin 8 ja 9 kohtaa muutettaisiin johtuen jätteensiirtoasetuksesta. Jätteensiirtoasetuksen 63 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Laiminlyöntimaksulla pantaisiin osittain täytäntöön mainittu 63 artikla. Pykälän 2 momentin 8 ja 9 kohdat sisältävät sellaisten edeltävän jätteensiirtoasetuksen hallinnollisten velvollisuuksien laiminlyönnit, joiden toteen näyttäminen on yksinkertaista, jotka eivät vaadi tutkinnallisia toimia, ja joiden oikaiseminen hallinnollisessa menettelyssä on sujuvampaa kuin rangaistussäännöksillä.
Momentin 8 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi, jotta uudesta jätteensiirtoasetuksesta johtuvien vastaavan tyyppisten hallinnollisten velvollisuuksien laiminlyönti olisi jatkossakin laiminlyöntimaksun piirissä. Tällaisia velvollisuuksia sisältyy asetuksen II osaston 15–18 artikloihin, joissa säädetään mm. siirtoon liittyvien asiakirjojen laatimisesta, velvollisuudesta asettaa asiakirjat sähköisesti saataville ja velvollisuudesta ilmoittaa viranomaiselle muutoksista. Jätteensiirtoasetuksen 15–17 artiklat koskevat jätesiirtoilmoituksen vaativia siirtoja ja 18 artikla ns. vihreiden jätteiden siirtoja. Jätteensiirtoasetukseen on muun muassa lisätty velvollisuus ennakkoilmoittaa sähköisesti 18 artiklan mukaisesta siirrosta, vahvistaa siirron vastaanotto ja toimittaa todistus jätteen hyödyntämisestä eri tahoille, ja näitä tekoja ehdotetaan lisättäväksi laiminlyöntimaksupykälään.
Osa pykälässä säädettävistä teoista olisi sellaisia, joista säädetään jätteensiirtoasetuksen 3 artiklan 26 kohdassa, jossa määritellään laiton siirto. Kyseisen kohdan g alakohdassa laittomaksi siirroksi määritellään jätesiirto, joka ei olisi 18 artiklan 4, 6 ja 10 kohdan mukainen. Tällainen olisi tilanne, jossa asetuksen liitteessä VII olevaa (ns. vihreiden siirtojen) siirtoasiakirjaa ei olisi laadittu ja allekirjoitettu, asiakirjan tiedot olisivat puutteellisia tai asiakirjaa ei olisi asetettu sähköisesti asianomaisten viranomaisten saataville. Tällaisia velvollisuuksia sisältyy myös 16 artiklan 1 ja 3 kohtiin ja ne koskevat siirtoasiakirjan lisäksi ilmoitusasiakirjaa. Edelleen laiton siirto olisi 18 artiklan 6 kohdan mukaan tilanne, jossa siirtoasiakirjassa olevia tietoja ei olisi asetettu saataville kuljetusvälineessä jollain muulla tavalla tilanteessa, jossa niitä ei voida asettaa sähköisesti saataville. Tällainen velvollisuus sisältyy myös 16 artiklan 4 kohtaan ja se koskee myös ilmoitusasiakirjaa. Laiton siirto olisi myös tilanne, jossa siirron järjestävän henkilön ja vastaanottajan välillä ei olisi laadittu 18 artiklan 10 kohdan mukaista sopimusta.
Laiminlyöntimaksuvelvollisuus koskisi myös tilannetta, jossa jätteen siirrosta ei olisi ilmoitettu ennakkoon 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Vastaava velvollisuus sisältyy 16 artiklan 2 kohtaan. Edelleen laiminlyöntimaksuvelvollisuus koskisi tilannetta, jossa jätteen vastaanottoa ei vahvistettaisi 18 artiklan 8 kohdan mukaisesti sekä tilannetta, jossa jätteen hyödyntämisen tai loppukäsittelyn saattamisesta päätökseen ei toimitettaisi 18 artiklan 9 kohdan mukaista todistusta. Vastaavat velvollisuudet sisältyvät 15 artiklan 3–5 kohtaan ja 16 artiklan 5–7 kohtaan.
Mainittua 18 artiklaa sovelletaan myös 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin siirtoihin, joissa jätettä siirretään laboratoriossa analysoitavaksi tai käsittelykokeita varten.
Momentin 8 kohdassa säilytettäisiin nykyinen 17 artiklassa säädetty velvollisuus ilmoittaa kuljetuksen suorittajaa koskevasta muutoksesta. Kyseinen teko olisi laiminlyöntimaksun piirissä, koska teko on moitittavuuden asteelta vähäisempi kuin se, että jättää ilmoittamatta muista olennaisten tietojen muutoksista. 17 artiklassa säädettyjen muiden olennaisten muutosten ilmoittamatta jättämisestä säädettäisiin 147 §:n rangaistussäännöksessä kuten nykyisinkin.
Momentin 9 kohtaan muutettaisiin viittaus jätteensiirtoasetuksen artiklan numeroon, jossa säädetään velvollisuudesta asettaa vakuus.
Laiminlyöntimaksua määrättäessä on otettava huomioon voimassa olevan lain 132 §:n 2 momentti, jonka mukaan laiminlyöntimaksua ei voida määrätä sille, joka on tuomittu rangaistukseen samaa asiaa koskevasta rikkomuksesta tai jos asia on vireillä esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa. Lisäksi on huomattava, että jätteensiirtoasetuksen rikkomista koskeva sääntelykokonaisuus tulee muuttumaan ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon myötä. Tätä kokonaisuutta selostetaan tarkemmin ehdotetun 147 §:n perusteluissa.
142 §. Jätehuollon rekisterit ja tuottajarekisteri. Pykälän 1 momentin ensimmäiseen kohtaan ehdotetaan tarkennusta. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä rekisteri jätteen kansainvälisistä siirroista (jätetietojärjestelmä) sisältää muutakin tietoa kuin tietoa ilmoituksista ja ennakkohyväksyntää koskevista hakemuksista sekä niistä tehdyistä päätöksistä. Kyseisen jätetietojärjestelmän sisältämät tiedot luetellaan jätteensiirtoasetuksen 27 artiklassa, ja selkeyden vuoksi tässä ehdotetaan viitattavan kyseiseen artiklaan.
145 §. Kustannusten ja maksujen periminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin artiklan numerointiin liittyvä viittausmuutos.
147 §.Rangaistussäännökset.Jätteensiirtoasetusta koskevat rangaistussäännökset päivitettäisiin vastaamaan uutta jätteensiirtoasetusta ja lakiin ehdotettuja muutoksia. Pykälän 2 momentti sisältää rikoslain säännöksiä täydentävät sakonuhkaiset rangaistussäännökset. Momentin 21 ja 22 kohdat sisältävät edeltävää jätteensiirtoasetusta koskevat rikkomukset. Niissä on säädetty moitittavuudeltaan astetta vakavammat teot ja ne perustuvat pääosin jätteensiirtoasetuksessa määriteltyyn laittoman siirron käsitteeseen. Sellaisten jätteensiirtoasetuksen velvollisuuksien laiminlyönti, jotka olisivat moitittavuudeltaan astetta vähäisempiä ja joiden toteen näyttäminen ei edellyttäisi tutkinnallisia toimia, olisivat laiminlyöntimaksun piirissä.
Pykälällä pantaisiin pääosin täytäntöön jätteensiirtoasetuksen seuraamuksia koskeva 63 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Säännöksen mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Pykälän 2 momentin 21 kohdasta poistettaisiin viittaus kumottavaksi ehdotettuun 109 §:ään. Pykälään lisättäisiin 4 artiklan 1 kohdassa säädetty yleinen kielto siirtää jätteitä loppukäsiteltäväksi, jos siirrolle ei ole saatu hyväksyntää 11 artiklan mukaisesti ja 4 artiklan 3 kohdassa säädetty kielto siirtää sekalaista yhdyskuntajätettä loppukäsiteltäväksi. Lisäksi kohtaan päivitettäisiin uuden jätteensiirtoasetuksen mukaiset vienti- ja tuontikieltoihin liittyvät artiklaviittaukset koskien 37, 39, 40, 48, 49, 50 ja 52 artiklojen kieltoja. 37 artiklassa kielletään loppukäsiteltäväksi tarkoitetun jätteen vienti unionista. 39 artiklassa kielletään vaarallisten ja tiettyjen muiden hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden vienti unionista OECD:n ulkopuolisiin maihin, kun 40 artiklassa kielletään vastaavasti tiettyjen hyödynnettäväksi tarkoitettujen vaarattomien jätteiden vienti unionista OECD:n ulkopuolisiin maihin, paitsi jos tuontimaat ovat päässeet komission ylläpitämälle listalle maista, joihin vienti on sallittu. 48 artiklassa kielletään jätteiden vienti unionista Etelämantereelle ja 49 artiklassa kielletään jätteen vienti loppukäsiteltäväksi merentakaisiin maihin tai merentakaisille alueille. 50 ja 52 artikloissa asetetaan tuontikieltoja. 50 artiklassa kielletään jätteen tuonti loppukäsiteltäväksi tietyistä maista ja tietyiltä alueilta, ja 52 artiklassa kielletään hyödynnettäväksi tarkoitetun jätteen tuonti tietyistä maista ja tietyiltä alueilta.
Tiettyjen kieltojen osalta ehdotus laajentaa jonkin verran rangaistavan käyttäytymisen alaa. Kielto viedä jätettä loppukäsiteltäväksi laajentaisi jossain määrin rangaistavuuden alaa, koska kriteerit loppukäsiteltäväksi viennin osalta tiukentuvat. Jätteen sekoittamiskiellosta siirron aikana säännellään jätteensiirtoasetuksen 19 artiklassa ja sekoittamiskielto koskisi myös jätteen sekoittamista muihin aineisiin tai esineisiin aiemman jätteeseen sekoittamisen lisäksi. Vientikieltojen osalta 37 artiklassa tarkoitetun vientikiellon rikkominen laajenisi siltä osin, että kielto kattaisi tilanteet, joissa loppukäsiteltäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoja koskevat edellytykset eivät täyty siirrettäessä jätettä loppukäsiteltäväksi EFTA-maihin. 39 ja 40 artikloissa vientikiellon piiriin kuuluvia jätteitä on täsmennetty, ja lisäksi vientikiellon soveltamisalaan on lisätty muutamia jätelajeja. Esimerkiksi 39 artiklan vientikiellon alaisuuteen on lisätty vaaraton muovijäte. 40 artiklassa vientikiellon määräytyminen on muuttunut, mutta käytännössä rangaistavuus ei laajenisi. 48 ja 49 artiklojen mukaiset vientikiellot ovat säilyneet ennallaan. Tuontikieltojen kohteet ovat säilyneet samoina, joten niiden osalta rangaistavuuteen ei tulisi muutosta. Jätesiirron toteuttaminen vienti- ja tuontikieltojen vastaisesti on määritelty jätteensiirtoasetuksen 3 artiklan 26 kohdassa laittomaksi jätesiirroksi ja siksi niiden rikkominen säädettäisiin rangaistavaksi.
Pykälän 2 momentin 21 kohtaan lisättäisiin uutena jätteensiirtoasetuksen 45 artiklan mukaisen vientikiellon vastainen toiminta. 45 artikla koskee komission delegoidulla säädöksellä antamaa tiettyyn jätteeseen ja tiettyyn OECD-maahan liittyvää vientikieltoa. Kielto viedä tiettyä jätettä tai kielto viedä jätettä tiettyyn OECD-maahan tulisi voimaan komission 45 artiklan 6 kohdan nojalla antamassa delegoidussa säädöksessä säädettynä ajankohtana. Jos komissio antaa kyseisen delegoidun säädöksen, rangaistavuuden ala laajenisi siten, että olisi rangaistavaa viedä säädöksessä kiellettyä jätettä tiettyyn OECD-maahan.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 21 a kohta, jossa säädettäisiin rangaistavaksi tilanne, jossa ilmoituksen tekijä siirtää jätettä ilman jätteensiirtoasetuksen 9 artiklassa tarkoitettua hyväksyntää. Tämä kohta tulisi sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa ilmoituksen tekijä on tehnyt ilmoituksen, mutta siirtää jätettä ennen kuin on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta siirrolle hyväksynnän. Rangaistavaksi säädettäisiin myös teko, jossa 16 tai 18 artiklan mukaisessa ilmoitusasiakirjassa tai siirtoasiakirjassa olisi annettu tietoja, jotka eivät vastaa todellisuutta. Tällaisia olisivat esimerkiksi tilanteet, jossa asiakirjassa olisi annettu väärä vastaanottaja, väärä jätteen tuottaja tai väärä jäteluokka. Kohta vastaisi 3 artiklan 26 kohdan d ja g alakohtia. Kyseisessä laittoman jätesiirron määritelmässä (3 artiklan 26 kohdan d alakohta) on tarkennettu, että vähäiset kirjausvirheet asiakirjoissa eivät kuitenkaan tarkoita laitonta siirtoa. Vähäiset kirjausvirheet eivät kuuluisi myöskään ehdotetun rangaistussäännöksen piiriin. Kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi myös siirron järjestäminen ilman jätteensiirtoasetuksen 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua lupaa. Asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään siitä, että kun siirron järjestää jätteen uusi tuottaja, kerääjä, kauppias tai välittäjä, sillä on oltava jätedirektiivin IV luvussa tarkoitettu lupa tai rekisteröinti. Siirron järjestävä henkilö on määritelty asetuksen 3 artiklan 7 kohdassa. Tämä kohta voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa jätesiirron järjestäisi uusi jätteen tuottaja, jolla ei olisi ympäristölupaa. Kyseiset teot lisättäisiin rangaistavaksi, sillä ne on määritelty jätteensiirtoasetuksen 3 artiklan 26 kohdassa laittomaksi siirroksi. Jos jätesiirron järjestäjänä toimisi sellainen jätteen kerääjä tai jätteen välittäjä, jota ei olisi rekisteröity jätelain 94 §:n tai 100 §:n mukaisesti jätehuoltorekisteriin, tälle voitaisiin määrätä laiminlyöntimaksu 131 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Ympäristöluvan puuttuminen olisi asteeltaan moitittavampaa kuin rekisteröinnin puuttuminen ja se lisättäisiin siksi rangaistavaksi teoksi. Rangaistavuuden ala laajenisi nykyiseen verrattuna, kun rangaistavuuden piiriin tulisi jätteen siirron järjestäminen ilman ympäristölupaa, ennen kuin toimija on saanut viranomaiselta hyväksynnän tai kun asiakirjoissa olisi annettu vääriä tietoja.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin myös uusi 21 b kohta, jossa säädettäisiin rangaistavaksi jätteen vieminen unionin ulkopuoliseen laitokseen, jolle ei ole tehty jätteensiirtoasetuksen 46 artiklassa säädettyä tarkastusta. Kyseisen 46 artiklan mukaan jätettä saa viedä unionista ainoastaan, jos voidaan osoittaa, että vastaanottomaassa jätteen vastaanottavat laitokset toteuttavat jätehuollon asetuksen 59 artiklassa tarkoitetulla ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla. Tämä osoitetaan teettämällä laitokselle 46 artiklan mukainen tarkastus. Tarkastus teetetään 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti kolmannella osapuolella tai jos 46 artiklan 5 kohdan mukaan tarkastuksen on teettänyt toinen ilmoituksen tekijä tai siirron järjestäjä tai laitos itse, jätteen viejän tai siirron järjestäjän on artiklan mukaan hankittava tarkastusta koskeva raportti tältä toiselta taholta ja sen lisäksi varmistettava, että tarkastus on suoritettu artiklan mukaisesti. Artiklan mukainen vaatimus unionin ulkopuolisen laitoksen tarkastamisesta on uusi ja sen noudattamatta jättäminen on määritelty asetuksessa laittomaksi siirroksi. Rangaistavuuden ala laajenisi tältä osin.
Momentin 22 kohtaan päivitettäisiin viittaukset 5 ja 59 artikloihin uuden jätteensiirtoasetuksen mukaisesti. Artikla 5 korvaa viittauksen aiempaan 4 artiklaan. Se käsittelee ilmoituksen antamista ja siinä noudatettavia menettelyjä. Vaikka menettelyt muuttuvat uudessa asetuksessa, ei muutoksilla ole vaikutusta ilmoituksen tekemättä jättämisen rangaistavuuteen. Uudessa jätteensiirtoasetuksessa ilmoitusvelvollisuus laajenee kuitenkin kattamaan useampia jätelajeja. Artikla 59 korvaisi viittauksen aiempaan 49 artiklaan. 59 artikla asettaa vietävän jätteen jätehuollolle aiempaa tiukempia vaatimuksia. Jätteen käsittelyn tulee tapahtua vastaanottomaassa olosuhteissa, jotka ovat samantasoisia Euroopan unionin lainsäädännön kanssa. Aiempi 49 artikla edellytti, että jätehuolto vastaanottavassa laitoksessa vastaa EU-lainsäädännön vaatimuksia pääpiirteittäin. Lisäksi 22 kohdassa termi reitti korvattaisiin sanalla reititys ja kohdasta poistettaisiin tarpeettomana viittaus edeltävän jätteensiirtoasetuksen 13 artiklaan, jossa säädettiin velvollisuudesta ilmoittaa reittimuutoksesta. Uuden asetuksen 17 artiklassa säädetään olennaisista muutoksista, joista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksynnän jälkeen ja kyseisessä artiklassa olennaisena muutoksena pidetään reitityksen eikä reitin muutosta.
Säännöksessä määritelty teko voisi tulla rangaistavaksi myös rikoslain 48 luvun säännösten nojalla, jos teko tehdään tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja jos teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle. Jätelain 147 §:ssä edellytyksenä on, että teko tehdään tahallaan tai huolimattomuudesta. Lisäksi on huomioitava, että jätteensiirtoasetuksen rikkomista koskeva sääntelykokonaisuus tulee muuttumaan ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon myötä. Uudistettuun ympäristörikosdirektiiviin sisältyy velvoite säätää rangaistavaksi jätteensiirtoasetuksen 3 artiklan 26 alakohdassa tarkoitettu laiton jätteiden siirto. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan rangaistavaksi tulee säätää laiton ja tahallinen jätteensiirtoasetuksen 3 artiklan 26 alakohdassa tarkoitettu jätteiden siirto, kun tällainen menettely koskee muuta kuin merkityksetöntä määrää, riippumatta siitä, onko kyseessä erillinen siirto vai monta ilmeisesti toisiinsa yhteydessä olevaa siirtoa. Ympäristörikosdirektiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan myös törkeästä huolimattomuudesta tehdyn teon on 3 artiklan 2 kohdan f alakohdan rikosten kohdalla oltava rangaistava. Myös rikoksen yrityksen on oltava rangaistavaa direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan. Ympäristörikosdirektiivin 5 artiklan 2 kohdan d alakohta edellyttää, että tahallisen rikoksen enimmäisrangaistus on vähintään viisi vuotta.
Laiton jätesiirto voisi siten tulla rangaistavaksi tässä pykälässä ehdotetun ja ehdotetun rikoslain 48 luvun 1 §:n lisäksi ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon myötä, jos laiton jätesiirto tehdään tahallisesti ja menettely koskee muuta kuin merkityksetöntä määrää jätettä, vaikka teosta ei aiheutuisi ympäristön pilaantumiseen vaaraa. Ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon määräaika on sama kuin jolloin jätteensiirtoasetusta aletaan soveltaa.
Pykälän 24 ja 25 kohtia muutettaisiin lakiteknisistä syistä. 24 kohdan perässä taikka-sana muutettaisiin pilkuksi ja vastaavasti 25 kohdan perässä pilkku muutettaisiin taikka-sanaksi, koska sen perään tulisi uusi 26 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi kohta akkuasetuksen rikkomisesta aiheutuvista rangaistusseuraamuksista. Akkuasetuksen 93 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulee säätää seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Akkuasetus sisältää uusia akkuja ja paristoja koskevia vaatimuksia sekä talouden toimijoita, kuten valmistajia, maahantuojia ja jakelijoita koskevia vaatimuksia, joiden rikkominen tai laiminlyönti edellyttää seuraamuksista säätämistä. Pykälän 2 momenttiin ehdotettaisiin lisättäväksi uusi 26 kohta, jonka mukaan joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo akkuasetuksen
a) 5 artiklassa säädettyä kieltoa saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön akkuja tai paristoja, jotka ovat mainitun artiklan 1 kohdassa säädettyjen kestävyys-, turvallisuus, merkintä- ja tietovaatimusten tai 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn aineita koskevan rajoituksen vastaisia,
b) 38 artiklan 1‒3 kohdassa säädettyä valmistajan velvollisuutta varmistaa, että akku tai paristo on suunniteltu, valmistettu ja merkitty mainitussa asetuksessa säädettyjä vaatimuksia noudattaen ja sisältää siinä edellytetyt asiakirjat ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely on suoritettu, tai
c) 38 artiklan 9 kohdassa säädettyä velvollisuutta ryhtyä korjaaviin toimiin vaatimustenvastaisuustilanteessa,
d) 41 artiklan 1‒ tai 2 kohdassa säädettyä maahantuojan velvollisuutta varmistaa, että markkinoille saatetaan ainoastaan mainitussa asetuksessa säädetyt vaatimukset täyttäviä akkuja tai paristoja, joissa on mainitussa asetuksessa edellytetyt asiakirjat ja merkinnät ja joiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely on suoritettu, tai
e) 41 artiklan 6 kohdassa säädettyä velvollisuutta ryhtyä korjaaviin toimiin vaatimustenvastaisuustilanteessa,
f) 42 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä jakelijan velvollisuutta varmistaa, että ennen akun tai pariston asettamista saataville markkinoille siinä on mainitussa asetuksessa edellytetyt merkinnät,
g) 42 artiklan 3 kohdassa säädettyä velvollisuutta ilmoittaa riskin aiheuttavasta akusta tai paristosta valmistajalle tai maahantuojalle ja markkinavalvontaviranomaiselle tai
h) 42 artiklan 5 kohdassa säädettyä velvollisuutta ryhtyä korjaaviin toimiin vaatimustenvastaisuustilanteessa,
on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, jätelain rikkomisesta sakkoon.
Rangaistavaksi ehdotetaan säädettäväksi ensinnäkin se, jos rikkoo akkuasetuksessa säädettyä kieltoa saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön paristoja ja akkuja, jotka ovat 5 artiklassa säädettyjen kestävyys-, turvallisuus, merkintä- ja tietovaatimusten tai 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn aineita koskevan rajoituksen vastaisia. Akkuasetuksen 5 artiklan mukaan akkuja ja paristoja saa saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön ainoastaan, jos ne täyttävät 6–10 ja 12 artiklassa vahvistetut kestävyys- ja turvallisuusvaatimukset ja III luvussa vahvistetut merkintä- ja tietovaatimukset. Markkinoille saatetut tai käyttöön otetut akut ja paristot eivät saa muodostaa riskiä ihmisten terveydelle, ihmisten turvallisuudelle, omaisuudelle eivätkä ympäristölle. Akkuasetuksen 6 artiklassa säädetään aineita koskevista rajoituksista, 7 artiklassa sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen, ladattavien teollisuusakkujen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen hiilijalanjälki-ilmoituksesta, 8 artiklassa kierrätetyn sisällön ilmaisemisesta teollisuusakuissa, sähköajoneuvojen ajovoima-akuissa, kevyiden liikkumisvälineiden akuissa ja ajoneuvoakuissa, 9 artiklassa yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen suorituskyky- ja kestovaatimuksista ja 10 artiklassa ladattavien teollisuusakkujen, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen suorituskyky- ja kestovaatimuksista.
Asetuksen 6 artiklan mukaan asetuksen (EY) N:o 1907/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta Asetus - 1907/2006 - EN - REACH - EUR-Lex liitteessä XVII ja romuajoneuvodirektiivin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY romuajoneuvoista, EUR-Lex - 02000L0053-20230330 - EN - EUR-Lex 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjen rajoitusten lisäksi akut ja paristot eivät saa sisältää aineita, joita koskeva rajoitus on asetettu asetuksen liitteessä I, ellei kyseisen rajoituksen ehtoja täytetä. Artiklan mukaiset rajoitukset koskevat aineita, jotka ovat haitallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle, kuten elohopea, kadmium ja lyijy. Asetuksen 6 artiklan rikkomisen kriminalisointi on siten perusteltua.
Rangaistavaksi ehdotetaan myös 38 artiklan 1–3 kohdassa säädettyjen valmistajan velvollisuuksien rikkominen, 41 artiklan 1–2 kohdassa säädettyjen maahantuojan velvollisuuksien rikkominen sekä 42 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjen jakelijoiden velvollisuuksien rikkominen. 38 artiklassa säädetään, että saattaessaan akkua tai paristoa markkinoille tai ottaessaan sitä käyttöön, myös valmistajan omiin tarkoituksiin, valmistajien on varmistettava, että akku tai paristo on suunniteltu ja valmistettu 6–10 artiklan sekä 12 ja 14 artiklan mukaisesti, ja että sen mukana on selkeät, ymmärrettävät ja helppolukuiset ohjeet ja turvallisuustiedot yhdellä tai useammalla kielellä, jota loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, siten kuin se jäsenvaltio, jossa akku tai paristo saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön, on ne määritellyt; ja että siinä on 13 artiklan mukaiset merkinnät. Artiklan 2 kohdan mukaan valmistajien on ennen akun tai pariston saattamista markkinoille tai ennen sen käyttöönottoa laadittava liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat ja suoritettava tai suoritutettava 17 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely. Artiklan 3 kohdassa säädetään, että mikäli akun tai pariston vaatimustenmukaisuus sovellettavien vaatimusten suhteen on osoitettu 17 artiklassa tarkoitetulla asiaankuuluvalla vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyllä, valmistajien on laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus 18 artiklan mukaisesti ja kiinnitettävä CE-merkintä 19 ja 20 artiklan mukaisesti. Lisäksi 9 kohdassa säädetyn valmistajan velvollisuuden ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin vaatimustenvastaisuustilanteissa rikkominen säädettäisiin rangaistavaksi.
41 artiklan 1 kohdan mukaan maahantuojat saavat saattaa markkinoille ainoastaan 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan mukaisia akkuja ja paristoja. Ennen akun tai pariston saattamista markkinoille maahantuojan on tarkistettava, että
a) liitteessä VIII tarkoitettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset asiakirjat on laadittu ja että valmistaja on suorittanut 17 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn;
b) akussa tai paristossa on 19 artiklassa tarkoitettu CE-merkintä, ja siinä on 13 artiklan mukaiset merkinnät;
c) akun tai pariston mukana on 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan mukaisesti vaaditut asiakirjat sekä ohjeet ja turvallisuustiedot, jotka on laadittu yhdellä tai useammalla kielellä, jota loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, siten kuin se jäsenvaltio, jonka markkinoilla akku tai paristo on tarkoitus asettaa saataville, on ne määritellyt; ja
d) valmistaja on noudattanut 38 artiklan 6 ja 7 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
Jos maahantuoja katsoo tai sillä on syytä uskoa, että akku tai paristo ei ole 6–10 artiklan eikä 12, 13 ja 14 artiklan mukainen, maahantuoja ei saa saattaa kyseistä akkua tai paristoa markkinoille ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi (41 artiklan 2 kohta). Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, maahantuojan on lisäksi tiedotettava asiasta valmistajalle ja markkina valvontaviranomaisille ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vaatimustenvastaisuudesta ja mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimista.
41 artiklan 3 kohdan mukaan maahantuojien on ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä, yhden yhteyspisteensä postiosoite, internetosoitteensa ja sähköpostiosoitteensa, jos saatavilla. Jos tämä ei ole mahdollista, vaaditut tiedot on annettava pakkauksessa tai akun tai pariston mukana olevassa asiakirjassa. Yhteystiedot on esitettävä sen jäsenvaltion, jonka markkinoilla akku tai paristo on tarkoitus asettaa saataville, määrittämällä kielellä tai kielillä, joita loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, ja niiden on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti luettavia. Lisäksi 6 kohdassa säädetyn maahantuojan velvollisuuden ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin vaatimustenvastaisuustilanteessa rikkominen säädettäisiin rangaistavaksi.
42 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan ennen akun tai pariston asettamista saataville markkinoilla jakelijoiden on tarkistettava, että akussa tai paristossa on 19 artiklassa tarkoitettu CE-merkintä, ja siinä on 13 artiklan mukaiset merkinnät.
Lisäksi 5 kohdassa säädetyn jakelijan velvollisuuden ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin vaatimustenvastaisuustilanteessa rikkominen säädettäisiin rangaistavaksi.
Ehdotetussa rangaistussäännöksessä säädetään rangaistavaksi sellaisia tekoja, jotka ovat vastoin akkuasetuksessa säädettyjä tuotteita koskevia vaatimuksia tai talouden toimijoita koskevia velvollisuuksia. Rangaistavaksi säädetyt teot on pyritty kirjoittamaan siten, että ne noudattavat perustuslain 8 §:n rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta, eli säännöksen sanamuodon perusteella olisi ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Ehdotetun säännöksen mukaan tahallisista tai huolimattomuudesta tehdyistä akkuasetuksen velvoitteiden rikkomisesta olisi tuomittava sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Perustuslain edellyttämät vaatimukset otettaisiin huomioon kirjoittamalla rangaistussäännökseen täsmälliset tunnusmerkistöt ja yksilöimällä sekä kuvaamalla ne akkuasetuksen velvoitteet, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta voisi seurata sakkorangaistus. Säännöksen sanamuodon perusteella olisi ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Rangaistusuhka akkuasetuksen vastaisista teoista tulisi olla riittävän tehokas, ennaltaehkäisevä ja oikeassa suhteessa teon vakavuuteen nähden. Ehdotetussa säännöksessä rangaistavaksi säädettyjen tekojen seuraamuksena olisi sakkorangaistus.
Rangaistussäännöksen syyksiluettavuuskynnys, tahallaan tai huolimattomuudesta, vastaa jätelaissa ja muussa ympäristösääntelyssä vakiintuneesti säädettyä. Lisäksi ehdotettu syyksiluettavuuskynnys on yhdenmukainen muiden lähtökohtaisesti vaarallisia tuotteita koskevien lakien rangaistussäännösten kanssa, kuten lain vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (387/2013). Myös sähköturvallisuuslaissa ja hissiturvallisuuslaissa (1134/2016) huolimattomuus on rangaistavaa. Yhteistä näiden lakien soveltamisalojen tuotteille on, että niiden suunnittelussa ja valmistuksessa korostuu tarve vaarojen tunnistamiseen ja arviointiin, mikä edellyttää tavallista korostuneempaa huolellisuutta.
Rangaistavaksi ehdotetut velvollisuuksien laiminlyönnit koskevat talouden toimijoita kuten akkujen ja paristojen valmistajia, maahantuojia ja jakelijoita, joilta vaaditaan erikoisosaamista. Toimijoihin kohdistuu erityinen huolellisuusvelvoite akkujen ja paristojen turvallisuuden varmistamisen vuoksi. Sanktiovarmuudella on näissä tapauksissa selkeä yhteys rangaistussäännöksen ennaltaehkäisevään vaikutukseen. Kun syyksiluettavuuskynnys on matalalla, olisi rangaistussäännöksellä ennaltaehkäisevä vaikutus. Kun syyksiluettavuuden kynnys olisi huolimattomuudessa, vähentäisi se myös näyttöä koskevia ongelmia vähäisten tekojen osalta, mikä lisäisi sanktiovarmuutta. Jo vaaran aiheuttaminen on ympäristörikossääntelyssä katsottu rangaistavaksi, minkä vuoksi syyksiluettavuuden kynnys olisi tarkoituksenmukaista asettaa törkeän huolimattomuuden sijasta huolimattomuuteen. Huolimattoman menettelyn seuraukset voivat olla erityisen vakavia ja tästä syystä talouden toimijalta voidaan vaatia erityistä huolellisuutta tehtävien hoidossa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että akkuasetuksen säännösten rikkominen olisi rangaistavaa paitsi tahallisesti myös tuottamuksellisesti tehtynä. Koska myös tuottamuksellinen teko on tarkoitus säätää rangaistavaksi, on siitä nimenomaisesti säädettävä. Näin ollen nyt rangaistavaksi ehdotettujen tekojen syyksiluettavuuden aste olisi vastaava kuin nykyisin jätelain 147 §:ssä on säädetty.
Asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden rikkomiselle ei toistaiseksi ehdotettaisi rangaistusseuraamusta. Akkuasetusta on muutettu 18.7.2025 annetulla asetuksella, jonka mukaan asetuksen asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten soveltamisajankohtaa on siirretty 18.8.2027 saakka. Asianmukaista huolellisuutta koskevat vaatimukset ovat uudentyyppistä sääntelyä. Rangaistussääntelyn lisäämistä lakiin on tarkoitus selvittää siinä vaiheessa, kun ensimmäiset kokemukset lainsäädännöstä on saatu ja yrityksillä on ollut enemmän aikaa sopeutua lainsäädännön vaatimuksiin. Akkuasetuksen 84 artiklassa säädetään, että mikäli jäsenvaltio havaitsee, että talouden toimija ei täytä 48, 49 ja 50 artiklassa säädettyä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteitaan, sen on vaadittava kyseistä talouden toimijaa korjaamaan kyseinen vaatimustenvastaisuus. Jos 1 kohdassa tarkoitettu velvoitteen noudattamatta jättäminen jatkuu ja jos velvoitteen noudattamatta jättämisen korjaamiseksi ei ole muita tehokkaita keinoja, asianomaisen jäsenvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan markkinoilla saataville asettamien akkujen tai paristojen markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi taikka, jos velvoitteen noudattamatta jättäminen on luonteeltaan vakavaa, sen varmistamiseksi, että akut ja paristot poistetaan markkinoilta tai järjestetään niitä koskeva palautusmenettely.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Voimaantulosäännöksen 1 momentissa säädettäisiin jätelain muuttamista koskevan lain voi-maantulosta. Akkuasetuksen jätehuoltoa koskeva luku sekä seuraamuksia koskeva kansallinen sääntely olisi tullut saattaa jäsenvaltioissa voimaan viimeistään 18.8.2025. SER-direktiivin muutos olisi tullut saattaa jäsenvaltioissa voimaan viimeistään 9.10.2025. Akkuasetuksen ja SER-direktiivin muutoksen täytäntöönpanoa koskevat muutokset olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2026.
Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, että 6 §:n 1 momentin 29 kohta, 22 §:n 4 momentti, 108 §:n 1 momentti, 110 ja 111 §, 112 §:n 1 momentti, 115 §:n 2 momentti, 116 §, 117 a §:n 3 momentti, 117 b §, 117 d §, 124 §:n 2 momentti, 131 §:n 2 momentin 8 ja 9 kohta, 142 §:n 1 momentin 1 kohta, 145 §:n 1 momentti sekä 147 §:n 2 momentin 21, 21 a, 21 b ja 22 kohta tulisivat voimaan 21.5.2026. Luetellut säännökset liittyvät EU:n jätteensiirtoasetukseen, jota aletaan pääosin soveltaa 21.5.2026.
Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan jätteen siirtoon, jonka Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt tai josta sille on ilmoitettu ennen tämän lain voimaantuloa ja joista vastaanottomaan toimivaltainen viranomainen on antanut vastaanottovahvistuksen, sovellettaisiin kuitenkin ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Myös laittomaan jätesiirtoon, joka on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Jätteensiirtoasetuksessa on vastaavanlainen siirtymäsäännös 85 artiklan 3 kohdassa. Siirtymäsäännös olisi tarpeen kansallisten säännösten soveltamiseksi.
Liitteet
Jätelakiin lisättäisiin uudet liitteet 2 ja 3, joissa määriteltäisiin 53 §:ssä tuottajan kustannusvastuun ulkopuolelle rajattavat sähkö- ja elektroniikkalaitteiden laiteluokat. Liite 2 vastaisi SER-direktiivin liitettä II ja liite 3 direktiivin liitettä IV. Nykyinen jätelain liite muutettaisiin liitteeksi 1 ja siihen lisättäisiin otsikko.