1.1
Laki rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Soveltamisala. Uutta lakia sovellettaisiin Rajavartiolaitoksen tehtävänä oleviin toimiin rikosten estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi.
Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimivaltuuksiin sovellettaisiin lisäksi esitutkintalakia ja pakkokeinolakia, jollei tässä laissa toisin säädettäisi. Poliisilain 5 luvun mukaisten salaisten tiedonhankintakeinojen käytön rajoitukset säilyisivät Rajavartiolaitoksessa ennallaan.
Rajavartiolaitos voisi käyttää televalvontaa selvittäessään myös törkeää kätkemisrikosta, ammattimaista kätkemisrikosta ja törkeää väärennystä. Muutoin salaisten pakkokeinojen käyttö ja niiden rajoitukset säilyisivät ennallaan Rajavartiolaitoksessa.
2 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin rikostorjunnan käsitteestä. Määritelmä on uusi ja sillä tarkoitettaisiin rikoksen estämistä, paljastamista ja selvittämistä.
Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin rikoksen estämisestä. Sillä tarkoitettaisiin toimenpiteitä, joiden tavoitteena on estää rikos, sen yritys tai valmistelu, kun henkilön toiminnasta tehtyjen havaintojen tai siitä muuten saatujen tietojen vuoksi voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän rikokseen, taikka keskeyttää jo aloitetun rikoksen tekeminen tai rajoittaa siitä välittömästi aiheutuvaa vahinkoa tai vaaraa. Rikoksen estämisen määritelmä vastaisi asiallisesti poliisilaissa ja Tullin rikostorjunnasta annetussa laissa olevaa rikoksen estämisen määritelmää.
Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämisestä olisi kysymys ensinnäkin silloin, kun teko kyettäisiin estämään ennen kuin tunnusmerkistön mukaiseen täytäntöönpanotoimeen on ryhdytty. Myös rangaistavan yrityksen estäminen mainittaisiin nimenomaisesti. Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen valmistelun estämisellä tarkoitettaisiin rangaistavan teon valmistelua, vaikka itse valmistelua ei ole kriminalisoitu. Lisäksi valmistelun estämiseen kuuluisi myös rangaistavan valmistelun estäminen.
Ilmaisulla "henkilön toiminnasta tehtyjen havaintojen tai siitä muutoin saatujen tietojen vuoksi voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän" tarkoitettaisiin välittömästi henkilön omasta toiminnasta tehtyjä havaintoja ja ulkopuolisen henkilön, esimerkiksi tuntemattomaksi jäävän henkilön antamia vihjetietoja ja muuta välillistä selvitystä. Ilmaisun merkitys olisi asiallisesti sama kuin poliisilaissa ja Tullin rikostorjunnasta annetussa laissa. Havaintoihin ja muuten saatuihin tietoihin kuuluisivat myös muun muassa rikostiedustelutiedot, tarkkailuhavainnot, muut vihjetiedot ja rikosanalyysilla tiedoista tehtävät johtopäätökset. Edellytyksenä olisi, että tällaisten tietojen perustella muodostuisi perusteltu oletus henkilön syyllistymisestä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen.
Vaikka Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen keskeyttämiseen liittyvissä tapauksissa rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen on saattanut edetä esimerkiksi rangaistavan yrityksen asteelle, luettaisiin rikoksen keskeyttäminen tässä rikoksen estämiseen. Sama koskisi myös rikoksesta aiheutuvan vahingon tai vaaran rajoittamista. Kysymyksessä voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa sinänsä tunnusmerkistön mukainen teko on jo tehty, mutta seuraus ei ole vielä ilmennyt tai sitä pystyttäisiin vielä rajoittamaan.
Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin rikoksen paljastaminen. Sillä tarkoitettaisiin toimenpiteitä, joiden tavoitteena on selvittää, onko rikoksen esitutkinnan aloittamiselle esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta, kun henkilön toiminnasta tehtyjen havaintojen tai siitä muuten saatujen tietojen vuoksi voidaan olettaa, että rikos on tehty.
Voimassa olevan rajavartiolain mukaan rikosten paljastaminen kuuluu Rajavartiolaitoksen tehtäviin. Rikoksen paljastamista ei ole kuitenkaan määritelty. Sillä tarkoitettaisiin rikoksen estämisen ja selvittämisen väliin jäävää harmaata aluetta. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa vihjetietojen mukaan rikos olisi jo tehty, mutta konkreettista perustetta epäilylle ei vielä ole, eli esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua syytä epäillä rikosta ei ole.
Nyt kysymyksessä olevassa paljastamisessa tarkoituksena on saada selville jo tehdyn rikoksen välittömästi merkityksellisiä seikkoja, kuten rikostunnusmerkistöön kuuluvat elementit sekä tekijä, tekoaika ja -paikka, esitutkinnan aloittamisen perustaksi. Kysymys ei siten olisi rikoksen selvittämisestä, koska esitutkinnan käynnistämisen edellytykset puuttuvat, eikä myöskään rikoksen estämisestä, koska rikos oletetaan jo tehdyksi eikä mahdollisia rikoksesta aiheutuvia vahinkoja tai sen muita seurauksia enää voida rajoittaa.
Momentissa tarkoitettu käsite "voidaan olettaa" olisi matalampi kuin esitutkintalain mukainen "syytä epäillä" -kynnys, vaikka ilmaisujen kielelliset erot ovatkin vähäisiä. Kysymys on pienestä aste-erosta. "Syytä epäillä -kynnyksen" ylityttyä kyseessä olisi rikoksen selvittäminen, jolloin sovellettavaksi tulisivat pakkokeinolain mukaiset pakkokeinot.
Poliisilain mukaisten salaisten tiedonhankintamenetelmien käyttö Rajavartiolaitoksessa rajattaisiin rikoksen estämiseen, kuten nykyisinkin. Poliisilain 5 luvun 3 §:n perusteella Rajavartiolaitoksen tutkimien rikosten paljastamisessa eivät nykyisin ole käytössä salaiset tiedonhankintakeinot, eikä sitä ehdoteta tässäkään esityksessä. Tällä ei kuitenkaan tarkoitettaisi sitä, että Rajavartiolaitos ei saisi paljastaa jo tehtyjä rikoksia, vaan että perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen johdosta rikoksen paljastamiseksi tehtävää salaista tiedonhankintaa ei sallittaisi. Käytännössä tämä rajaus ei ole kovin merkittävä, sillä kynnys esitutkinnan aloittamiselle on varsin matala. Vaikka rikosten paljastamisessa ei voida käyttää salaisia tiedonhankintamenetelmiä, käytössä on kuitenkin muita tavanomaisia tiedonhankintamenetelmiä.
Pykälän 4 kohdassa säädettäisiin, että rikoksen selvittämisellä tarkoitetaan rikoksen esitutkintaa.
Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin rajavartiomies viittaussäännöksellä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 15 §:ään. Rajavartiolaitoksen rikostorjuntaa tekevät rajavartiomiehet ovat tähän tehtävään erikseen koulutettuja ja määrättyjä virkamiehiä.
Pykälän 6 kohdassa säädettäisiin pidättämiseen oikeutetusta virkamiehestä viittaussäännöksellä pakkokeinolain 2 luvun 9 §:n 1 momentin 3 kohtaan, jossa säädetään pidättämiseen oikeutetuista virkamiehistä Rajavartiolaitoksessa.
Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin hallintoyksikkö viittaussäännöksellä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 3 §:n 1 momenttiin. Rajavartiolaitoksen hallintoyksikköjä ovat Rajavartiolaitoksen esikunta, rajavartiostot ja merivartiostot, Raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue.
2 luku Rajavartiolaitoksen tehtävät ja toimivaltuudet rikostorjunnassa
3 §.Rajavartiolaitoksen tehtävät rikostorjunnassa. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevaa rajavartiolain 41 §:ää. Pykälässä säädettäisiin Rajavartiolaitoksen tehtävistä rikostorjunnassa. Rajavartiolaitos estää, paljastaa, selvittää ja saattaa syyteharkintaan rikoksia. Rikosten paljastaminen lisättiin Rajavartiolaitoksen tehtäviin lokakuussa 2014 voimaan tulleella rajavartiolain muutoksella (laki 749/2014). Rajavartiolaitos on esitutkintalaissa tarkoitettu esitutkintaviranomainen.
Poliisilla olisi yleistoimivaltaisena esitutkintaviranomaisena edelleen oikeus suorittaa tietoonsa tulleen Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen esitutkinta, jollei se sovi tutkinnasta Rajavartiolaitoksen kanssa toisin. Rajavartiolaitoksen olisi ilmoitettava tietoonsa tulleesta epäillystä rikoksesta PTR-lain ja ehdotetun 7 §:n perusteella.
Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus PTR-lakiin, jossa säädetään viranomaisten yhteistoiminnasta rikostorjunta-asioissa. Säännöksen tarkoituksena on tuoda ilmi yhteistoiminta muiden esitutkintaviranomaisten kanssa myös tämän lain alaan kuuluvissa asioissa.
4 §.Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat rikokset. Pykälässä lueteltaisiin Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat rikokset. Luettelo vastaisi pääosin rajavartiolain nykyistä 42 §:ää.
Rajavartiolaitos estää, selvittää ja paljastaa pykälässä mainittuja rikoksia. Poliisi on yleistoimivaltainen rikostorjuntaviranomainen ja voi aina ottaa minkä tahansa Rajavartiolaitoksen tutkittavana olevan rikosasian itselleen tutkittavaksi.
Pykälän 1—6 kohdan mukaan Rajavartiolaitos estää, selvittää ja paljastaa 1) valtionrajarikoksia; 2) laittoman maahantulon järjestämistä; 3) laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskauppaa tai muuta vapauteen kohdistuvaa rikosta; 4) Rajavartiolaitoksen tarkastettavaa asiakirjaa koskevaa väärennysrikosta; 5) alueloukkausta ja muuta Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamista; 6) Rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn säännöksen noudattamista jättämistä.
Sääntely säilyisi näiltä osin ennallaan. Pykälän kohdassa 6 kuitenkin poistettaisiin rajavartiolain 42 §:ään verrattuna maininta Rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn määräyksen noudattamatta jättämisestä, sillä teko tai laiminlyönti, joka voidaan lukea rikoksen käsitteen piiriin, edellyttää laintasoista normia.
Pykälän luetteloon lisättäisiin kohdaksi 7 tutkittavaksi kuuluviksi rikoksiksi teot, jotka säädetään rangaistaviksi merilain 20 luvun rangaistussäännöksissä, sekä alusten yhteentörmäämisen ehkäisemisestä merellä tai sisäisillä kulkuvesillä annettujen säännösten rikkominen. Meriteiden sääntöjen rikkominen voi tulla rangaistavaksi merilain nojalla esimerkiksi hyvän merimiestaidon laiminlyöntinä tai rikoslain 23 luvun 1 tai 2 §:n mukaisesti liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Meriteiden säännöillä tarkoitetaan yleissopimusta kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä (SopS 30/1977) ja sisävesisäännöillä yhteentörmäämisen ehkäisemisestä sisäisillä kulkuvesillä annettua asetusta (252/1978).
Pykälän 8—12 kohdan mukaan Rajavartiolaitos estää, selvittää ja paljastaa 8) rajavartioviranomaiseen ja Rajavartiolaitoksen ylläpidettäviin rajamerkkeihin tai rajalaitteisiin kohdistuvaa rikosta; 9) rajavyöhykkeestä annettujen säännösten rikkomista; 10) rajatarkastuksen yhteydessä kätkemisrikosta ja -rikkomusta; 11) Rajavartiolaitoksen sotilaskurinpitomenettelyn alaisen henkilön epäiltyä syyllistymistä sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen, jollei puolustusvoimien tai poliisin esitutkintaa koskevista toimivaltuuksista muuta johdu; 12) Rajavartiolaitoksessa palvelevan henkilön epäiltyä syyllistymistä rikoslain 40 luvussa tarkoitettuun virkarikokseen, jollei puolustusvoimien tai poliisin esitutkintaa koskevista toimivaltuuksista muuta johdu.
Sääntely säilyisi näiltä osin ennallaan. Kohdassa 11 kuitenkin täsmennettäisiin sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävien rikosten esitutkintaa lisäämällä kohtaan viittaus rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 30 §:ään, joka koskee asevelvollisia ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa (194/1995) tarkoitettuun asepalvelukseen otettuja.
5 §.Rajavartiolaitoksen suorittama muu esitutkinta. Pykälä vastaisi rajavartiolain 43 §:ää. Rajavartiolaitos voisi toisen esitutkintaviranomaisen pyynnöstä suorittaa esitutkinnan muussakin kuin Rajavartiolaitoksen tutkittavassa rikosasiassa, jos se liittyy Rajavartiolaitoksen aloittamaan esitutkintaan ja sitä koskeva syyte voitaisiin käsitellä tuomioistuimessa yhdessä Rajavartiolaitoksen tutkittavana olevaa rikosta koskevan syytteen kanssa. Tätä sääntelyä ei esitetä muutettavaksi. Säännös olisi esitutkintaviranomaisten toimivaltajaon mukainen. Rajavartiomiehen toimivaltuuksista muussa esitutkinnassa olisi voimassa, mitä 6 §:ssä säädetään.
6 §.Rajavartiomiehen tehtävät ja toimivaltuudet rikostorjunnassa. Pykälän 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa säädetään, rajavartiomiehen tehtävistä, toimivaltuuksista, oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään rajavartiolaissa, rajavartiolaitoksen hallinnosta annetussa laissa, henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (579/2005) ja muualla laissa säädetään rajavartiomiehen toimivaltuuksista. Rajavartiolain säännöksiä muun muassa voimakeinojen käytöstä (35 §, 35 b—35 d §), henkilöllisyyden selvittämisestä (36 §), kulkuneuvon pysäyttämisestä ja liikenteen ohjaamisesta (38 §), oikeudesta liikkua toisen kiinteistöllä (39 §), rajavartiomiehen käskyvallasta (40 §), vapautensa menettäneen henkilön kohtelusta (61—64 §) ja virka-avusta (77 ja 78 §) sovelletaan myös rikostorjunnassa. Lisäksi rajavartiolain 2 luvussa säädetään Rajavartiolaitoksen toiminnassa noudatettavista yleisistä periaatteista (tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys, asiallisuuden, puolueettomuuden ja sovinnollisuuden periaate, suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate, toimenpiteen perusteen ilmoittaminen, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen). Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 22 §:ssä säädetään rajavartiomiehen ammattitaidosta ja kunnosta, 23 §:ssä virkapuvusta ja 24 §:ssä virkamerkistä. Lisäksi laissa ovat säännökset vaitiolo-oikeudesta ja velvollisuudesta. Henkilötietojen käsittelystä ja tietojensaantioikeudesta muilta viranomaisilta ja yksityisiltä yhteisöiltä ja henkilöiltä säädetään henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa.
Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 22 §:ssä säädetään tiedonsaantioikeudesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Rajavartiolaitoksella on oikeus saada poliisilta tietoa rajaturvallisuuden ylläpitämistä, rikosten estämistä, paljastamista, esitutkintaa ja muuta tutkintaa varten. Vaitiolovelvollisuudesta ja -oikeudesta säädetään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 17 §:ssä. Säännöksessä viitataan poliisilain 7 luvun 1—5 §:ssä säädettyyn. Sääntely mahdollistaa myös omaehtoisen tietojen luovuttamisen erityisesti toiselle esitutkintaviranomaiselle, jos voidaan katsoa, että viranomainen sitä tehtävässään tarvitsee. Tällöin kyse on yksittäisestä tiedon luovuttamisesta. Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (761/2003) 19 §:n mukaan poliisilla on vastaavasti oikeus teknisen käyttöyhteyden avulla luovuttaa Rajavartiolaitokselle tietoja, jotka ovat tarpeen rajaturvallisuuden ylläpitämistä, rikosten estämistä, paljastamista, esitutkintaa ja muuta tutkintaa varten. Säännökset mahdollistavat rikostorjunnassa varsin tehokkaan tietojen luovuttamisen esitutkintaviranomaisten välillä. Rajavartiolaitoksella ei ole säännöstä, jonka perusteella sillä olisi oikeus pyytää toista esitutkintaviranomaista hankkimaan sille tietoa toimivaltuudella, jota sillä itsellään ei ole. Lähtökohtaisesti viranomaiset luovuttavat vain jo omistamaansa tietoa tai omistamiensa rekisterien tietoja. Yksittäistä tietoa voidaan esitutkintaviranomaisten kesken luovuttaa, jos käyttötarkoitussidonnaisuus on yhtenevä tai yhteensopiva. Rajavartiolain 43 a §:n 3 momentti, joka koskee yksittäiseen rikokseen tai rikoskokonaisuuteen liittyvää tiedonkäsittelyoikeutta, rajoittaa merkittävästi edellä todettuja tiedonluovuttamisen selkeitä perusperiaatteita.
Rajavartiolain 43 a §:n 3 momentin mukainen säännös rajavartiomiehen oikeudesta käsitellä tietoja PTR-lain mukaisissa tutkinta- ja tiedusteluryhmissä siirrettäisiin sellaisenaan PTR-lain 7 §:ään, joka koskee PTR-tiedonhankinta- ja tutkintaryhmiä.
Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiomiehellä on Rajavartiolaitoksen suorittamassa esitutkinnassa sama oikeus ryhtyä esitutkintalain mukaisiin tutkintatoimenpiteisiin ja käyttää pakkokeinolain mukaisia pakkokeinoja kuin poliisimiehellä poliisiviranomaisen suorittamassa esitutkinnassa, jollei rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa tai muussa laissa toisin säädettäisi. Säännös vastaisi Rajavartiolaitoksessa nykyään rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Rajavartiolaitoksen käytössä olevien salaisten pakkokeinojen käytön rajoituksista säädetään nykyisin rajavartiolain 43 a §:n 1 ja 2 momentissa. Vastaavat käytön rajoitukset ehdotetaan kirjoitettavan tämän lain 4 lukuun.
Esitutkintalaissa pelkästään poliisimiehelle rajattu toimivaltuus on ainoastaan 10 luvun 3 §:n mukainen huomauttaminen. Poliisimies ja tutkinnanjohtajana toimiessaan syyttäjä voi antaa rikoksesta epäiltynä olleelle suullisen tai kirjallisen huomautuksen, jos esitutkinta lopetetaan 3 luvun 9 §:n nojalla. Säännöstä sovelletaan Rajavartiolaitoksessa rajavartiomieheen rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin perusteella. Vastaava säännös ehdotetaan otettavaksi tämän lain 10 §:ään.
Pakkokeinolain mukaiset poliisimiehelle rajatut toimivaltuudet ovat seuraavat: kiinniottaminen (pakkokeinolaki 2:1), haltuunottaminen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten (pakkokeinolaki 7:8), eräiden asiakirjojen avaaminen ja tutkiminen (pakkokeinolaki 7:11), paikkaan kohdistuvasta etsinnästä päättäminen (pakkokeinolaki 8:15), laitteen haltuun ottaminen (pakkokeinolaki 8:22), laite-etsinnästä päättäminen (pakkokeinolaki 8:29), henkilöön kohdistuvan etsinnän toimittaminen (pakkokeinolaki 8:33) ja henkilötuntomerkkien ottaminen (pakkokeinolaki 9:3). Osa näistä poliisimiehen toimivaltuuksista on käytettävissä vain kiiretilanteessa. Toimivaltuudet olisivat nyt ehdotetun 6 §:n 2 momentin säännöksen perusteella jatkossakin rajavartiomiehen käytettävissä esitutkinnassa.
7 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälä vastaisi rajavartiolain nykyistä 43 b §:ää. Rajavartiolaitoksella olisi velvollisuus ilmoittaa poliisille rikoksen estämiseen ja selvittämiseen liittyvän toiminnan aloittamisesta sekä siihen liittyvien tässä laissa ja pakkokeinolaissa tarkoitettujen salaisten tiedonhankintakeinojen ja salaisten pakkokeinojen käyttämisestä. Säännös täydentäisi PTR-lain 3 §:n mukaista velvollisuutta ilmoittaa Rajavartiolaitoksen tietoon tulleesta rikoksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä sille PTR-viranomaiselle, jonka tehtäväalueeseen asia myös kuuluu. Salaisen tiedonhankinnan suojaaminen liittyy aina johonkin salaisen pakkokeinon tai salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuden käyttämiseen, joka kuuluu normaalisti ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Käytännössä suojaamisen käyttämisestä ilmoitettaisiin, kun salaisen tiedonhankinnan päätös tehtäisiin Salpa-järjestelmässä.
Pääsääntöisesti ilmoittaminen tehtäisiin PTR-laissa kuvatulla tavalla, eli merkinnällä esitutkintaviranomaisten yhteiskäyttöisiin tietojärjestelmiin. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvista rikoksista ja ilmoituksen käytännön toteutuksesta sovittaisiin Rajavartiolaitoksen ja poliisin välisessä yhteistoiminnassa. Esitutkintalain 3 luvun 1 §:n mukaan esitutkintaviranomaisen on viipymättä kirjattava rikoksesta tehty ilmoitus.
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa riittävä tiedonkulku Rajavartiolaitoksen ja poliisin välillä, jotta poliisi yleistoimivaltaisena esitutkintaviranomaisena voi muodostaa kattavan tilannekuvan eri viranomaisten rikoksentorjuntatoimenpiteistä. Näin voidaan tehostaa esitutkintaviranomaisten välistä yhteistyötä, välttää viranomaisten päällekkäisiä toimenpiteitä, varmistaa poliisi- ja rajavartiomiesten työturvallisuus sekä tarvittaessa mahdollistaa Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen esitutkinnan siirtäminen poliisille 8 §:ssä säädetyin edellytyksin.
8 §.Rikoksen estämisen ja selvittämisen siirtäminen poliisille tai Tullille. Pykälä vastaisi rajavartiolain nykyistä 44 §:ää. Siinä säädettäisiin epäillyn rikoksen tai esitutkinnan siirtämisestä poliisille tai Tullille. Siirtäminen tapahtuisi samoin perustein kuin nykyisinkin eli jos asian tai sen edellyttämien toimenpiteiden laatu tai laajuus sitä edellyttää taikka jos toinen PTR-viranomainen sitä vaatii. Jos kyse on esimerkiksi Rajavartiolaitoksen virkamiehen epäillystä rikoksesta, huolehditaan esitutkinnan puolueettomuudesta tarvittaessa siirtämällä asia poliisille.
9 §.Tutkinnanjohtaja. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joilla Rajavartiolaitoksen virkamies voi toimia tutkinnanjohtajana Rajavartiolaitoksen toimittamassa esitutkinnassa. Pykälä vastaisi rajavartiolain nykyistä 46 §:ää. Tutkinnanjohtajana voisi toimia pakkokeinolain 2 luvun 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies.
Tarkemmat säännökset tutkinnanjohtajalta edellytettävästä koulutuksesta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Tutkinnanjohtajaksi määrättävältä vaadittavasta koulutuksesta säädetään nykyään rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (651/2005) 49 §:ssä. Koulutusvaatimukset on tarkoitus säilyttää ennallaan.
10 §.Huomauttaminen. Pykälä vastaisi esitutkintalain 10 luvun 3 §:ää, jota Rajavartiolaitoksessa sovelletaan rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella. Viittaussäännöksestä luovuttaessa asiasta olisi otettava nimenomainen säännös lakiin. Rajavartiomies voisi antaa rikoksesta epäiltynä olleelle suullisen tai kirjallisen huomautuksen, jos esitutkinta lopetetaan 3 luvun 9 §:n nojalla.
11 §.Sakkovaatimus, sakkomääräys, rikesakkomääräys ja rangaistusvaatimus. Pykälä vastaisi rajavartiolain 47 §:ää sellaisena kuin se on muutettuna lailla 990/2016. Pykälän mukaan rajavartiomies antaa sakkovaatimuksen, sakkomääräyksen, rikesakkomääräyksen ja rangaistusvaatimuksen noudattaen sakon ja rikesakon määräämisestä annettua lakia (754/2010).
12 §.Menettämisseuraamuksen täytäntöönpano sekä takavarikoidun esineen, omaisuuden tai asiakirjan palauttaminen. Pykälä vastaisi rajavartiolain 47 a §:ää muuttamattomana.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitokseen sovellettaisiin sen tutkimassa rikosasiassa, mitä sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 38 §:ssä säädetään poliisin tehtävistä menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa sekä pakkokeinolain 7 luvun 23 §:n 2—4 momentissa takavarikoidun esineen, omaisuuden tai asiakirjan palauttamisesta.
Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin pakkokeinolain 7 luvun 13 §:n mukaisesta takavarikon kohteen myymisestä sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 38 §:n tarkoitetuista menettämisseuraamuksen täytäntöönpanotoimista Rajavartiolaitoksessa. Pakkokeinolain mukaisen päätöksen takavarikon kohteen myymisestä tekisi hallintoyksikön päällikkö. Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa tarkoitetun menettämisseuraamuksen panisi täytäntöön hallintoyksikkö.
3 luku Salainen tiedonhankinta
Yleiset säännökset
13 §.Salaisten tiedonhankintakeinojen käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin salaisten tiedonhankintakeinojen soveltamisalasta Rajavartiolaitoksen rikostorjunnassa. Pykälässä lueteltaisiin 4 §:ssä tarkoitetun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämisessä taikka vaaran torjumisessa rikostorjuntatoimenpiteen yhteydessä käytettävät salaiset tiedonhankintakeinot.
Salaisten tiedonhankintamenetelmien käyttö rajattaisiin 4 §:n mukaisten Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvien rikosten estämiseen. Salaisten pakkokeinojen käytöstä Rajavartiolaitoksen tutkimien rikosten selvittämisessä säädettäisiin lain 4 luvussa. Rajavartiolaitoksen tutkimat rikokset tarkoittavat 4 §:n mukaisia Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvia rikoksia ja 5 §:n mukaisessa Rajavartiolaitoksen suorittamassa muussa esitutkinnassa selvittämiä rikoksia.
Pykälä vastaisi pääpiirteissään poliisilain 5 luvun 1 §:n 1 ja 5 momenttia. Pykälässä ei ole kyse toimivaltasäännöksestä, joka oikeuttaisi tiedonhankintakeinojen käyttämiseen yksittäistapauksessa. Momentissa mainittaisiin ainoastaan ehdotetun lain mukaisten salaisten tiedonhankintakeinojen käyttötarkoitus, joka olisi Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estäminen taikka vaaran torjuminen rikostorjuntatoimenpiteen yhteydessä.
Pykälän mukaan 3 luvussa säädettäisiin televalvonnan, tukiasematietojen hankkimisen, suunnitelmallisen tarkkailun, peitellyn tiedonhankinnan, teknisen tarkkailun (tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta ja tekninen laitetarkkailu), teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisen ja valvotun läpilaskun käyttämisestä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseen taikka vaaran torjumiseen rikostorjuntatoimenpiteen yhteydessä.
Rajavartiolaitoksella ei olisi oikeutta telekuunteluun, tietojen hankkimiseen telekuuntelun sijasta, peitetoimintaan, valeostoon ja tietolähteen ohjattuun käyttöön rikosten rikoksen estämisessä tai vaaran torjumisessa. Rikosten paljastaminen lisättiin Rajavartiolaitoksen tehtäviin 1 päivänä lokakuuta 2014 voimaan tulleella rajavartiolain muutoksella. Poliisilain 5 luvun 3 §:n perusteella Rajavartiolaitoksen tutkimien rikosten paljastamisessa eivät ole käytössä salaiset tiedonhankintakeinot. Rajavartiolaitos ei voisi jatkossakaan käyttää salaisia tiedonhankintakeinoja rikosten paljastamisessa. Rikosten paljastaminen salaista tiedonhankintaa käyttämällä voi poliisilain 5 luvun 3 §:n mukaan tulla kysymykseen lähinnä suojelupoliisin toiminnassa.
Pykälässä kuvattaisiin lyhyesti salaisten tiedonhankintakeinojen luonnetta mainitsemalla mahdollisuudesta käyttää näitä keinoja salassa niiden kohteena olevilta henkilöiltä. Tämä tarkoittaisi ainoastaan mahdollisuutta keinojen salaiseen käyttöön. Se ei kaikissa tapauksissa olisi kuitenkaan välttämätöntä. Jos tiedon antaminen ei vaarantaisi esimerkiksi rikoksen estämistä, syytä tiedonhankintakeinojen käyttöön salassa ei olisi.
Tämän lain mukaisten salaisten tiedonhankintakeinojen määritelmät vastaisivat poliisilain 5 luvun vastaavia määritelmiä sekä pakkokeinolain 10 luvun salaisten pakkokeinojen määritelmiä. Salaisen tiedonhankinnan tai salaisten tiedonhankintakeinojen käsitteitä käytettäisiin tässä laissa yhdenmukaisesti suhteessa poliisilakiin ja rikostorjunnasta Tullissa annettuun lakiin.
14 §.Salaisten tiedonhankintakeinojen käytön edellytykset. Pykälä vastaisi asiallisesti soveltuvin osin poliisilain 5 luvun 2 §:ää samoin kuin Rajavartiolaitoksessa nykyään rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kaikille tässä luvussa tarkoitetuille salaisille tiedonhankintakeinoille yhteisestä yleisestä edellytyksestä (voidaan olettaa saatavan Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi taikka vaaran torjumiseksi tarvittavia tietoja). Joidenkin tiedonhankintakeinojen säännöksissä säädettäisiin kuitenkin edelleen niiden erityisistä edellytyksistä.
Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä salaisten tiedonhankintakeinojen käytön erityisistä edellytyksistä säädetään, suunnitelmallista tarkkailua, teknistä kuuntelua, teknistä katselua, henkilön teknistä seurantaa, teknistä laitetarkkailua ja valvottua läpilaskua saadaan käyttää vain, jos niillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiselle.
Momentin alussa olevalla ilmaisulla "sen lisäksi, mitä salaisten tiedonhankintakeinojen käytön erityisistä edellytyksistä jäljempänä säädetään" tarkoitettaisiin sitä, että kutakin tiedonhankintakeinoa koskevassa säännöksessä säädettäisiin kyseistä keinoa koskevista edellytyksistä, kuten esimerkiksi se, että tiedonhankintakeinon kohteena olevan henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän tiettyä vakavuustasoa olevaan rikokseen tai että tiedonhankintakeinoa saadaan käyttää vain tiettyyn tilaan tai paikkaan kohdistuvana.
Tiedonhankintamenetelmien käytön edellytykset säänneltäisiin yhdenmukaisesti poliisilain 5 luvun salaisten tiedonhankintakeinojen ja pakkokeinolain 10 luvun salaisten pakkokeinojen käytön edellytysten kanssa.
Erittäin tärkeää merkitystä koskeva edellytys ulotettaisiin koskemaan tämän lain mukaisista salaisista tiedonhankintamenetelmistä suunnitelmallista tarkkailua, teknistä kuuntelua, teknistä katselua, henkilön teknistä seurantaa, teknistä laitetarkkailua ja valvottua läpilaskua. Kyseisillä menetelmillä voidaan puuttua perus- ja ihmisoikeuksiin siinä määrin, että niiden käytölle on perusteltua asettaa tämänkaltainen erityinen edellytys. Henkilön tekninen seuranta olisi 29 §:n 3 momentissa tarkemmin määritettävää teknistä seurantaa.
Erittäin tärkeää merkitystä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiselle ei edellytettäisi televalvonnan, tukiasematietojen hankkimisen, peitellyn tiedonhankinnan, muun teknisen seurannan kuin henkilön teknisen seurannan sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisen osalta. Näillä salaisilla tiedonhankintakeinoilla ei puututa tiedonhankinnan kohteen perus- ja ihmisoikeuksiin yhtä tuntuvasti, kuin edellä mainituilla keinoilla, jolloin sääntely voidaan jättää kutakin tiedonhankintakeinoa koskevien edellytysten varaan.
Pykälän 3 momentin mukaan salaisen tiedonhankintakeinon käyttö olisi lopetettava ennen päätöksessä mainitun määräajan päättymistä, jos käytön tarkoitus on saavutettu tai tiedonhankintakeinon edellytyksiä ei enää ole. Poliisilain 5 luvun 2 §:n 3 momentin kanssa yhdenmukaisella säännöksellä korostettaisiin sitä, ettei tiedonhankintakeinoja voida missään tapauksessa käyttää kauempaa kuin on tarpeen, vaikka lupa olisikin vielä voimassa. Selvää on, että salaisen tiedonhankintakeinon käyttö on lopetettava viimeistään silloin, kun luvan voimassaolo päättyy.
15 §.Salaisen tiedonhankinnan jatkaminen rikoksen selvittämiseksi. Pykälän nojalla Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi aloitettua tiedonhankintaa saadaan jatkaa kolme vuorokautta, jos rikoksen estämiseksi aloitetun tiedonhankinnan aikana ilmenee, että on syytä epäillä tiedonhankinnan kohteena oleva rikos tehdyksi. Salaista tiedonhankintaa saa kuitenkin jatkaa rikoksen selvittämiseksi enintään luvan tai päätöksen voimassaoloajan. Jos Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi on tarpeen käyttää pakkokeinolain 10 luvussa tarkoitettua salaista pakkokeinoa, asia on saatettava mainitun ajan kuluessa sen viranomaisen ratkaistavaksi, joka on toimivaltainen päättämään kysymyksessä olevan pakkokeinon käyttämisestä.
Pykälä vastaisi poliisilain 5 luvun 4 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Lainkohdan tarkoittamissa tapauksissa mahdollistettaisiin salaisen tiedonhankintakeinon käytön jatkaminen silloin, kun tämän lain mukainen peruste käytölle poistuu, mutta tiedonhankintaa olisi tarpeen jatkaa pakkokeinolain nojalla. Ilman ehdotettua säännöstä tiedonhankintakeinon käyttö olisi lopetettava esimerkiksi heti, kun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämisessä ei onnistuttaisi, vaan kyseinen rikos epäiltäisiin tehdyksi eikä sen seurauksia voitaisi enää estää tai rajoittaa.
Pykälän nojalla tämän lain perusteella aloitettua salaisen tiedonhankintakeinon käyttöä saataisiin rikoksen selvittämiseksi jatkaa vielä kolme vuorokautta, mutta kuitenkin enintään luvan tai päätöksen voimassaoloajan. Jos lupa päättyisi esimerkiksi kahden vuorokauden kuluessa tilanteen toteamisesta, ei tiedonhankintakeinon käyttöä saataisi kuitenkaan jatkaa kolmea vuorokautta. Momentissa tarkoitetussa ajassa tulisi hakea pakkokeinolain mukainen lupa tai päätös tai lopettaa tiedonhankintakeinon käyttö.
Tiedonhankinta televerkoista
16 §.Televalvonta ja sen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin televalvonnasta ja sen edellytyksistä. Ehdotettu pykälä vastaisi pääpiirteissään poliisilain 5 luvun 8 §:n 1—3 momenttia ja Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen ja 2 momentin perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin televalvonnan käsite. Määritelmä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 8 §:n 1 momentin määrittelyä. Televalvonnalla tarkoitettaisiin tunnistamistietojen hankkimista viestistä, joka on lähetetty tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014) tarkoitettuun yleiseen viestintäverkkoon tai siihen liitettyyn viestintäverkkoon kytketystä teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta taikka vastaanotettu tällaiseen osoitteeseen tai laitteeseen, sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen sijaintitiedon hankkimista taikka osoitteen tai laitteen käytön tilapäistä estämistä. Tunnistamistiedolla tarkoitettaisiin tietoyhteiskuntakaaren 3 §:n 40 kohdassa tarkoitettua oikeus- tai luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevaa tietoa, jota käsitellään viestien välittämiseksi.
Viestin ja välitystietojen luottamuksellisuudesta säädetään tietoyhteiskuntakaaressa. Viestinnän osapuoli voi käsitellä omia sähköisiä viestejään ja niihin liittyviä välitystietoja, jollei laissa toisin säädetä. Yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitettua radioviestintää ja sen välitystietoja saa käsitellä, jollei laissa toisin säädetä. Muita sähköisiä viestejä ja välitystietoja saa käsitellä viestinnän osapuolen suostumuksella tai jos laissa niin säädetään.
Tietoyhteiskuntakaaren perustelujen (HE 221/2013 vp) mukaan tunnistamistietoihin voi kuulua tietoja, jotka viittaavat muun muassa viestinnän reititykseen, kestoon, ajankohtaan tai siirrettävän tiedon määrään, käytettyyn protokollaan, lähettäjän tai vastaanottajan päätelaitteen sijaintiin tietyn tukiaseman alueella, lähettävään tai vastaanottavaan verkkoon ja yhteyden alkuun, loppuun tai kestoon. Tiedot voivat myös koskea muotoa, jossa viesti välitetään verkossa. Olennaista on, että näiden tietojen tulee olla yhdistettävissä tilaajaan tai käyttäjään. Esimerkiksi sähköpostiviestin tunnistamistietoja ovat viestin otsikkotiedot, jotka koskevat lähettäjää, vastaanottajaa, reittitietoja ja aikamerkintöjä. Tunnistamistiedon käsitteen kannalta on huomattava, että tilaaja, johon tunnistamistieto voidaan yhdistää, voi olla luonnollisen henkilön lisäksi myös oikeushenkilö. Lisäksi on huomattava, että televalvonnan avulla on mahdollisuus saada tunnistamistietoja televiesteistä, mutta oikeus saada tunnistamistietoja ei merkitse oikeutta televalvontaan.
Selkeyssyistä määritelmässä käytettäisiin poliisilain tavoin televiestin sijaan viestin käsitettä, joka olisi yhdenmukainen myös pakkokeinolain telekuuntelun ja televalvonnan määritelmän kanssa. Niin ikään teleosoitteen ja telepäätelaitteen käsitteet olisivat yhdenmukaisia suhteessa poliisilakiin ja pakkokeinolakiin. Televalvonnan piiriin kuuluisi myös teleosoitteen ja telepäätelaitteen sijaintitiedon hankkiminen. Ehdotettu määritelmä kattaisi tekniikkaneutraalisti kaikkien siirrettävissä olevien teleosoitteiden ja telepäätelaitteiden sijainnin selvittämisen riippumatta siitä, onko esimerkiksi kysymys matkaviestimestä vai jostakin sen kaltaisesta laitteesta.
Niin ikään selkeyssyistä momentissa säädettäisiin yhdenmukaisesti poliisilain kanssa tunnistamistiedon määritelmästä, joka perustuu tietoyhteiskuntakaaren 3 §:n 40 kohtaan. Tunnistamistiedon tyhjentävä ja yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista. Määritelmän rajoittuminen viestiä koskeviin tietoihin tarkoittaisi sitä, että viestiin liittymätön tietokoneiden välinen ohjausliikenne ei olisi luottamuksellisen viestinnän suojan piirissä. Rajaus vastaisi asiallisesti myös poliisilain ja pakkokeinolain mukaisesta televalvonnasta säädettyä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitokselle voidaan rikoksen estämiseksi antaa lupa sellaisen henkilön hallussa olevan tai oletettavasti muuten käyttämän teleosoitteen tai telepäätelaitteen televalvontaan, jonka lausumien tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen ja siihen liittyvään ihmiskaupparikokseen taikka törkeään metsästysrikokseen. Edellytyksenä olevat rikokset vastaisivat rangaistusankaruudeltaan ja rikostyyppien osalta rajavartiolain 43 a §:n 2 momentissa lueteltuja televalvonnan perusteena olevia Rajavartiolaitoksen tutkimia rikoksia. Säännös vastaisi soveltuvin osin poliisilain 5 luvun 8 §:n 2 momenttia.
17 §.Televalvonta teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella. Pykälän mukaan Rajavartiolaitos saisi kohdistaa tutkittavakseen kuuluvan rikoksen estämiseksi televalvontaa henkilön suostumuksella tämän hallinnassa olevaan teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos jonkun voitaisiin lausumiensa tai muun käyttäytymisensä perusteella perustellusti olettaa syyllistyvän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta tai teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehtävään Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 9 §:n 1 kohtaa ja 4 kohtaa sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Televalvonta koskien suostumuksen antajan hallinnassa olevaa teleosoitetta tai telepäätelaitetta tarkoittaisi tosiasiallista hallintaa. Näin ollen esimerkiksi työnantaja ei voisi antaa suostumusta työntekijän käytössä olevan matkapuhelimen televalvontaan. Myöskään satunnainen toisen matkapuhelimen käyttäminen ei voisi oikeuttaa suostumuksen antamiseen matkapuhelimen omistajan viestinnän osalta.
Suostumus tulisi antaa kirjallisessa muodossa. Se voitaisiin kirjata esimerkiksi kuulustelupöytäkirjaan. Kiireellisissä tilanteissa suostumus voitaisiin kuitenkin antaa suullisesti, mutta se tulisi vahvistaa kirjallisesti niin pian kuin mahdollista. Todistajaksi katsotaan esimerkiksi henkilö, jonka hallussa on viesti, joka koskee teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehtyä rikosta.
Loukatun suostumusta koskevan opin mukaisesti jokainen voisi pätevästi antaa suostumuksensa hallinnassaan olevan teleosoitteen tai telepäätelaitteen televalvontaan, jos suostumus on annettu vapaaehtoisesti ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ja ymmärtäen sen merkitys. Suostumuksen tulee olla aidosti vapaaehtoinen. Sen saamiseksi Rajavartiolaitoksen puolelta ei saa käyttää taivuttelua tai muuta vastaavaa johdattelua. Rajavartiolaitos voisi tuoda esiin mahdollisuuden käyttää suostumusperusteista televalvontaa, mutta johtopäätösten tekeminen tiedonhankintakeinon käytöstä olisi aina jätettävä asianomaiselle henkilölle.
Suostumukseen perustuvassa televalvonnassa olisi siis kyse estettävästä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvasta rikoksesta, johon suostumuksen antaja liittyisi tavalla tai toisella. Käytännössä suostumuksen antajalla ja estettävällä teolla tai estettävän teon tekijällä tulisi olla sellainen yhteys, että suostumuksen antajan hallinnassa olevan teleosoitteen tai telepäätelaitteen televalvonnalla voisi olla merkitystä estettävän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen kannalta. Toimivaltuuden tarve saattaisi käytännössä ilmetä esimerkiksi tilanteessa, jossa on kyse epäillyn rikoksen todistajan tai asianomistajan telelaitteeseen tulleesta tai siitä lähteneestä tiedosta.
18 §.Televalvonnasta päättäminen. Pykälä vastaisi soveltuvin osin poliisilain 5 luvun 10 §:n 1, 2, 4 ja 5 momentin säännöksiä sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Rajavartiolain 43 a §:n 4 momentin perusteella Rajavartiolaitoksessa sovelletaan pidättämiseen oikeutettuun virkamieheen, mitä päällystöön kuuluvan poliisimiehen ja poliisilain 5 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun pidättämiseen oikeutetun poliisimiehen toimivaltuuksista rikosten ennalta estämiseksi säädetään.
Televalvonnasta päättäisi tuomioistuin. Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin päättäisi 16 §:n 2 momentissa sekä 17 §:ssä tarkoitetusta televalvonnasta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Tämä olisi lähtökohta kaiken televerkoista toteutettavan tiedonhankinnan osalta.
Jos 1 momentissa tarkoitetussa asiassa on toimittava viivytyksettä, 2 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi päättää televalvonnasta siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Asia olisi saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua keinon käytön aloittamisesta.
Jos pidättämiseen oikeutettu virkamies on kiireellisessä tilanteessa tehnyt päätöksen ja tuomioistuin katsoo, että edellytyksiä toimenpiteelle ei ole ollut, tiedonhankintakeinon käyttö olisi lopetettava sekä sillä saatu aineisto ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi heti hävitettävä. Poikkeuksen tästä muodostaisivat tapaukset, joissa ylimääräistä tietoa voitaisiin käyttää 47 §:n mukaisesti.
Asia tulisi saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi siitä huolimatta, että televalvonnan käyttäminen lopetetaan 24 tunnin kuluessa sen käytön aloittamisesta. Muuten hyvin lyhytaikaisella tiedonhankinnalla voitaisiin kiertää päätöksentekomenettelylle annettavia vaatimuksia. Asian saattaminen tällaisissakin tapauksissa tuomioistuimen käsiteltäväksi edistäisi toiminnan lainmukaisuutta.
Pykälän 3 momentin mukaan lupa voitaisiin antaa enintään kuukaudeksi kerrallaan. Se voitaisiin myöntää koskemaan myös luvan antamista edeltänyttä määrättyä aikaa, joka voi olla kuukautta pidempi. Sääntely vastaisi poliisilain 5 luvun 10 §:n 5 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vaatimukseen ja päätökseen sisällytettävistä tiedoista. Se vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 10 §:n 5 momenttia ja Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä sekä pakkokeinolain 10 luvun vastaavan salaisen pakkokeinon päätöksen sisältöä. Vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava tiedot, joiden perusteella tiedonhankintakeinon edellytysten täyttymistä voidaan arvioida. Säännös korostaa velvollisuutta esittää ja perustella tosiseikkoja, joiden perusteella tuomioistuin voi tehdä tiedonhankintakeinon käytön edellytysten täyttymisestä omat johtopäätöksensä. Säännöksen tavoitteena olisi laadukas lupaprosessi.
Momentin kohdassa 1 toimenpiteen perusteena olevalla Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvalla rikoksella tarkoitettaisiin estettävää rikosta ja toimenpiteen perusteena olevalla vaaralla sitä vaaraa, jonka torjumiseksi toimenpide suoritetaan. Momentin 2 kohdassa mainitulla henkilöllä tarkoitettaisiin tässä laissa säädetyn salaisen tiedonhankintakeinon yhteydessä henkilöä, jonka perustellusti voidaan olettaa syyllistyvän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen. Viimeksi mainittu ei olisi kuitenkaan esitutkintalaissa tarkoitetulla tavalla rikoksesta epäilty. Kohdan 3 ilmaisulla "tosiseikat, joihin häneen kohdistuva rikosepäily ja televalvonnan edellytykset perustuvat" tarkoitettaisiin tosiseikkoja, joiden perusteella henkilön voitaisiin perustellusti olettaa syyllistyvän tai syyllistyneen Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen. Kohdat 4—7 tulisivat sovellettavaksi sellaisenaan. Salaisissa tiedonhankintakeinoissa siirryttäisiin yleisemminkin televerkossa suoritettavien tiedonhankintakeinojen sekä myös teknisen kuuntelun ja teknisen katselun osalta luvan tai päätöksen alkamis- ja päättymisajankohdan kellonaikatarkkuuteen. Nämä ajankohdat tulisi mainita päätöksessä.
19 §.Tukiasematietojen hankkiminen ja sen edellytykset. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 11 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Tukiasematietojen hankkimisesta ja sen edellytyksistä rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin tukiasematietojen hankkiminen. Säännöksellä tarkoitettaisiin tiedon hankkimista tietyn tukiaseman kautta telejärjestelmään kirjautuneista tai kirjautuvista telepäätelaitteista ja teleosoitteista. Tukiasematietojen hankkiminen voisi siis koskea myös tulevaisuudessa kirjautuvia teleosoitteita ja telepäätelaitteita. Tukiasematietojen hankkimisella kajottaisiin vähemmän kohteen perusoikeuksiin kuin televalvonnalla. Lisäksi tiedonhankinnan kohteiden perustuslailla suojattujen oikeuksien toteutumisen kannalta merkityksellistä olisi tukiasematietojen hankkiminen rikoksen estämiseksi kohteita poissulkevassa tarkoituksessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tukiasematietojen hankkimisen edellytyksistä. Momentin mukaan Rajavartiolaitokselle voitaisiin antaa lupa tukiasematietojen hankkimiseen Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi oletettuna tapahtuma-aikana oletetun tekopaikan läheisyydessä sijaitsevasta tukiasemasta, kun henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.
20 §.Tukiasematietojen hankkimisesta päättäminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 12 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin päättäisi tukiasematietojen hankkimisesta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Jos asia ei siedä viivytystä, pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi päättää tukiasematietojen hankkimisesta siihen asti, kunnes tuomioistuin olisi ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Asia olisi saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua keinon käytön aloittamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan lupa annettaisiin tietyksi ajanjaksoksi. Lupa koskisi, kuten poliisilain 5 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu lupa, myös päätöksentekohetkeä edeltäviä tietoja. Myös päätöksentekohetkeä edeltävillä tiedoilla voi olla merkitystä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämisen kannalta. Olennaista on se, että tietojen merkitys pystytään perustelemaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin seikoista, jotka tukiasematietojen hankkimista koskevassa vaatimuksessa ja päätöksessä on mainittava. Momentin 2 kohtaa tulisi soveltaa siten, että kysymyksessä ovat tosiseikat, joiden perustella tukiaseman alueen on syytä olettaa olevan Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämisen kannalta merkityksellinen.
Suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta ja tekninen tarkkailu
21 §.Suunnitelmallinen tarkkailu ja sen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin tarkkailutoimivaltuudesta ja sen edellytyksistä kuten poliisilaissa. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 13 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Suunnitelmallisesta tarkkailusta ja sen edellytyksistä rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentissa olisi poliisilain 5 luvun 13 §:n 1 momentin kanssa samansisältöinen tarkkailun määritelmä. Momentin mukaan tarkkailulla tarkoitetaan tiettyyn henkilöön salaa kohdistettavaa havaintojen tekemistä tiedonhankintatarkoituksessa. Tarkkailun yleisellä määritelmällä on merkitystä tarkkailun eri muotojen määritelmien kannalta. Tämä koskisi erityisesti 2 momentin mukaista suunnitelmallista tarkkailua.
Tässä laissa esitetyssä tarkkailussa henkilöstä tehtäisiin rikoksen estämistä edistäviä havaintoja. Tarkkailuun kuuluu sen kohteena olevaan henkilöön kohdistettu tiedonhankintatarkoitus, mikä erottaa sen valvonnasta. Toimenpiteelle olisi luonteenomaista myös havaintojen tekeminen salaa. Tarkkailu voidaan toteuttaa siten, ettei tiedonhankinnan kohde havaitse olevansa havaintojen tekemisen kohteena, vaikka sinänsä tarkkailu toteutetaan täysin avoimesti esimerkiksi tunnuksellisesta virka-autosta. Kysymykseen tulee siten sekä havaintojen tekeminen sinänsä salaa että niiden tekeminen tiedonhankintatarkoitus salaten.
Havaintojen tekeminen viittaa tarkkailijan ja tarkkailtavan henkilön välisen vuorovaikutuksen passiivisuuteen. Esimerkiksi keskusteluun tiedonhankinnan kohteen kanssa tiedonhankintatarkoituksessa ei saisi hakeutua aktiivisesti. Peitellyssä tiedonhankinnassa rajoitetusti toiminnan luonteeseen kuuluu aktiivinen vuorovaikutus tiedonhankinnan kohteen kanssa ja pyrkiminen vuorovaikutustilanteisiin. Tämä ei kuitenkaan estä tarkkailussa vuorovaikutusta tiedonhankinnan kohteen kanssa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa tarkkailun toteuttaja paljastuu tahattomasti tai olisi ilman vuorovaikutusta välittömässä vaarassa paljastua. Tarkkailua voidaan toteuttaa tietyn etäisyyden päästä mutta myös lähietäisyydeltä, esimerkiksi kahvilan viereisestä pöydästä. Tällöin tarkkailija voisi siis tarvittaessa poistua tilanteesta myös vuorovaikutuksen keinoin, käytännössä keskustelemalla tiedonhankinnan kohteen kanssa. Tällaisissa tilanteissa aloitteen vuorovaikutukseen tulisi kuitenkin tulla tiedonhankinnan kohteelta.
Tarkkailussa saisi nykyisen käytännön mukaisesti käyttää omien aistihavaintojen tukena muun ohessa kiikaria, kameraa, videokameraa, valonvahvistinta tai muuta vastaavanlaista teknistä laitetta. Rajanvedossa tekniseen katseluun olennaista olisi se, että mainittua keinoa käytettäisiin 27 §:n 1 momentin mukaan paikkaan sijoitetulla teknisellä laitteella, menetelmällä tai ohjelmistolla. Tarkkailussa käytettävien teknisten laitteiden tulisi koko tiedonhankinnan ajan olla rajavartiomiehen valvonnassa ja käyttämiä.
Selvyyden vuoksi on mainittava, että tarkkailu on mahdollista myös tietoverkossa. Tarkkailun toteuttaminen tietoverkossa tietokoneen välityksellä esimerkiksi katselemalla henkilön keskustelupalstalla käymää keskustelua ei olisi teknistä tarkkailua, vaikka tietokoneen käyttö onkin välttämätöntä tarkkailun toteuttamiseksi. Kysymys olisi tähän toimintaympäristöön liittyvästä erityispiirteestä. Tietokonetta käytettäisiin näissä tilanteissa muiden käyttäjien tavoin. Momentissa tarkoitettu tarkkailu vastaisi sisällöllisesti poliisilain mukaista tarkkailua.
Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmallisella tarkkailulla tarkoitetaan muun kuin lyhytaikaisen tarkkailun kohdistamista henkilöön, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen. Tarkkailun määritelmän mukaisesti myös suunnitelmallista tarkkailua käytettäisiin salaa, mikä pitäisi sisällään myös vuorovaikutuksen välttämisen. Momentti vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 13 §:n 2 momentin säännöstä.
Suunnitelmalliselle tarkkailulle ei voida määrittää mitään vähimmäiskestoa. Tällaiseen tarkkailuun tarvittava vähimmäisaika riippuisi tapauskohtaisista olosuhteista. Tarkkailu voitaisiin katsoa suunnitelmalliseksi myös silloin, kun tarkkailu ei kerrallaan kestä pitkää aikaa, mutta se toistetaan jonkin ajan kuluttua. Lyhytkestoisuuden arvioinnin kannalta merkityksellistä olisi siis ensimmäisen ja viimeisen tarkkailutoimenpiteen välinen aika. Suunnitelmalliselle tarkkailulle olisi tyypillistä sen seuraaminen, mitä rikoksesta epäilty tekee ja keitä henkilöitä hän tapaa.
Suunnitelmallinen tarkkailu voisi kohdistua ainoastaan 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön. Muihin kuin häneen kohdistuva tarkkailu olisi siten mahdollista ainoastaan lyhytkestoisena yksittäisenä toimenpiteenä lähinnä siitä syystä, että oikean tarkkailukohteen varmistamiseksi käytännössä joudutaan kohdistamaan havaintojen tekemistä myös muihin ihmisiin.
Pykälän 3 momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi kohdistaa 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön suunnitelmallista tarkkailua, jos on perusteltua syytä olettaa hänen syyllistyvän 4 §:ssä tarkoitettuun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, taikka kätkemisrikokseen.
Kuten yleisperusteluista ilmenee, tämä kynnys liittyisi siihen, että suunnitelmallisella tarkkailulla puututtaisiin henkilön yksityisyyden suojaan. Tämän vuoksi sen käyttämiselle säädettäisiin vastaava kynnys kuin poliisilaissa. Suunnitelmallisen tarkkailun edellytyksenä olisi 14 §:n 2 momentin mukaan myös se, että sillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen estämiselle.
Pykälän 4 momentin mukaan pykälässä tarkoitettua tarkkailua ei saisi kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. Teknistä laitetta ei saisi käyttää rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan suojaamaan paikkaan kohdistuvassa tarkkailussa tai suunnitelmallisessa tarkkailussa. Aistinvarainen tarkkailu rikoksen estämiseksi saisi kuitenkin kohdistua myös kotirauhan piirissä olevaan henkilöön.
Vakituiseen asumiseen käytettävät tilat kuuluvat kotirauhan suojan ydinalueeseen. Tässäkin yhteydessä "tilalla" tarkoitettaisiin seinillä ja katolla tai vastaavilla rakenteilla rajattua paikkaa. Vakituiseen asumiseen käytettäviä tiloja ei voida määritellä tyhjentävästi. Tilan tosiasiallinen käyttö ei välttämättä liity sen alkuperäiseen tarkoitukseen.
Rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen. Säännös suojaa kotia ja sen välitöntä ympäristöä. Asunnolla tarkoitetaan muun ohessa kerros- ja rivitalohuoneistoja sekä omakotitaloja ja niiden osia.
Asunnot ja niiden osat olisivat tyypillisesti "vakituiseen asumiseen käytettävän tilan" määritelmän piirissä. Vaikka asuintalon porraskäytävä kuuluukin kotirauhan suojan piiriin, sitä ei voida lukea vakituiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Kotirauhan suojan piiriin kuuluvat piharakennukset eivät kuuluisi momentissa tarkoitettuihin tiloihin, jos niitä ei käytetä vakituiseen asumiseen. Loma-asuntoja, hotellihuoneita, telttoja ja asuntovaunuja sekä muita vastaavia tiloja ei yleensä käytetä vakituiseen asumiseen.
Momenttiin liittyisi tarkkailusta ja suunnitelmallisesta tarkkailusta päättävän rajavartiomiehen arviointivelvollisuus, johon tarvittaessa liittyisi selonottovelvollisuus. Jos tila on vakituiseen asumiseen tarkoitettu, vallitsee oletus siitä, että tila on samalla vakituiseen asumiseen käytettävä. Tämä lähtökohta voitaisiin kumota vastakkaista asiantilaa koskevalla selvityksellä. Vastaavasti, jos tilaa ei ole tarkoitettu vakituiseen asumiseen, vallitsisi oletus siitä, että tilaa ei käytetä sellaiseen asumiseen. Tämäkin oletus voisi kumoutua. Esimerkiksi hotellihuonetta tai toimistona käytettävää huoneistoa voidaan tosiasiallisesti käyttää vakituiseen asumiseen ja toisaalta asuinhuoneistoa voidaankin tosiasiallisesti käyttää toimistona.
22 §.Suunnitelmallisesta tarkkailusta päättäminen. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 14 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies päättäisi suunnitelmallisesta tarkkailusta. Päätös voitaisiin 2 momentin mukaan tehdä kerrallaan enintään kuudeksi kuukaudeksi. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin suunnitelmallista tarkkailua koskevan päätöksen sisällöstä, jonka osalta voidaan viitata 18 §:n perusteluissa esitettyyn.
23 §.Peitelty tiedonhankinta ja sen edellytykset. Uuden poliisilain säätämisen yhteydessä peitelty tiedonhankinta tuli myös Rajavartiolaitoksen käyttöön tiettyjen rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi säädettyjen keinojen valikoimaan. Peitelty tiedonhankinta on nykyään rajavartiomiehen käytettävissä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä tai mainittua rikosta ja siihen liittyvää ihmiskauppaa estettäessä tai selvitettäessä.
Ehdotettu pykälä vastaa asiallisesti poliisilain 5 luvun 15 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen ja 2 momentin perusteella sovellettua sääntelyä. Se säilyttäisi nykyisen sääntelyn ennallaan.
Pykälässä säädettäisiin tiedonhankinnasta, jossa on peitetoimintaa muistuttavia piirteitä, mutta joka on lyhytaikaista ja jossa ei muodostettaisi samanlaista luottamussuhdetta kohdehenkilön kanssa kuin peitetoiminnassa. Pykälän 1 momentin mukaan peitellyllä tiedonhankinnalla tarkoitettaisiin tiettyyn henkilöön kohdistuvaa lyhytkestoisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa tiedonhankintaa, jossa rajavartiomiehen tehtävän salaamiseksi käytetään vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja. Säännös vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 15 §:n 1 momentin vastaavaa määritelmää.
Maininta tiettyyn henkilöön kohdistuvasta tiedonhankinnasta tarkoittaisi, että toimenpide voi kohdistua muuhunkin kuin 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa rikollisryhmä tilaa taksin, jota tosiasiallisesti kuljettaa Rajavartiolaitoksen rikostorjuntaa suorittava rajavartiomies, ja mainittu henkilö on ryhmän mukana. Lisäksi toimivaltuuden piiriin kuuluisi esimerkiksi tietyn henkilölle tarkoitetun lähetyksen toimittaminen perille lähettinä esiintyen. Tällaisissa tilanteissa on mahdollista, että lähetyksen ottaa vastaan muu kuin 2 momentissa tarkoitettu henkilö. Peiteltyä tiedonhankintaa voisi olla myös se, että rajavartiomies tarjoilijaksi tekeytyneenä harjoittaa tiedonhankintaa ravintolassa mainitun henkilön läheisyydessä. Kuten nykyäänkin, peiteltyä tiedonhankintaa Rajavartiolaitoksessa toteuttaisivat ne rikostorjuntaa suorittavat rajavartiomiehet, jotka on erityisesti koulutettu tämän tiedonhankintakeinon käyttöön. Peitellyn tiedonhankinnan ja Rajavartiolaitoksen keinovalikoimaan kuulumattoman peitetoiminnan rajan tiedostaminen on erityisen tärkeää, jotta toimivaltuutta ei käytetä tavalla, jossa olisi tosiasiallisesti kysymys peitetoiminnasta.
Tarkkaa aikarajaa peitellyn tiedonhankinnan kestolle ei voida antaa, koska vuorovaikutuksen toinen osapuoli voi omilla toimillaan pitkittää tilannetta, vaikka tiedonhankinnan tavoite olisikin jo saavutettu. Epäluonteva irtautuminen tilanteesta voisi myös paljastaa tiedonhankinnan.
Erotuksena tarkkailusta ja suunnitelmallisesta tarkkailusta toimivaltuuden käytölle on luonteenomaista nimenomaan pyrkimys henkilökohtaiseen tapaamiseen tai vastaavaan vuorovaikutukseen tiedonhankinnan kohteen kanssa, ei kuitenkaan vastaavanlaiseen pitkäaikaiseen kanssakäymiseen ja erityisen luottamussuhteen muodostamiseen kuin peitetoiminnassa. Peitellyssä tiedonhankinnassa ei siten olisi kysymys soluttautumisesta. Toimivaltuutta ei saisi käyttää peitetoimintaa koskevan sääntelyn kiertämiseksi. Muutoinkaan säännöksellä ei ole tarkoitus korvata peitetoimintaa koskevaa sääntelyä.
Toiminnan luonteeseen kuuluisi lisäksi ainoastaan väärien, harhauttavien tai peiteltyjen tietojen käyttäminen. Esimerkkinä voidaan mainita kuljetustoimintaa harjoittavan yrityksen haalareiden ja nimikyltin käyttäminen. Tällaista suojausta voitaisiin käyttää ainoastaan rikostorjuntaa suorittavan rajavartiomiehen tehtävän salaamiseksi, toisin sanoen tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi. Tiedonhankinnan suojaaminen olisi mahdollista 39 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitos saisi, kuten nykyäänkin, käyttää peiteltyä tiedonhankintaa rikoksen estämiseksi, jos henkilön lausumien tai muun käyttäytymisen perusteella voitaisiin perustellusti olettaa hänen syyllistyvän törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen tai törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen ja siihen liittyvään ihmiskaupparikokseen.
Peitelty tiedonhankinta ei olisi pykälän 3 momentin mukaan sallittua asunnossa edes asunnonhaltijan myötävaikutuksella. Tiedonhankinnan toteuttaminen asunnossa olisi näin ollen kategorisesti kiellettyä. Säännös vastaisi poliisilain 5 luvun 15 §:n 3 momenttia.
24 §.Peitellystä tiedonhankinnasta päättäminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 16 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen sekä 43 a §:n 4 momentin perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö päättäisi peitellystä tiedonhankinnasta. Säännös vastaisi rajavartiolain 43 a §:n 4 momentissa säädettyä. Päätöksentekotason säilyttäminen Rajavartiolaitoksen esikunnassa on perusteltua. Peitellyn tiedonhankinnan erottaminen Rajavartiolaitoksen keinovalikoiman ulkopuolella olevasta peitetoiminnasta on erityisen tärkeää, jotta peitellyn tiedonhankinnan toimivaltuutta ei käytettäisi tavalla, jossa olisi tosiasiallisesti kysymys peitetoiminnasta. Rajavartiolaitos ei voi käyttää peitetoiminnan toimivaltuutta rikosten estämiseen eikä selvittämiseen, eikä sitä tässäkään esityksessä ehdoteta.
Pykälän 2 momentin mukaan päätös peitellystä tiedonhankinnasta olisi tehtävä kirjallisesti. Päätöksessä olisi mainittava 1) toimenpide ja sen tavoite riittävästi yksilöitynä; 2) peitellyn tiedonhankinnan toteuttava hallintoyksikkö ja siitä vastaava rajavartiomies; 3) toimenpiteen perusteena oleva rikos; 4) peitellyn tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö; 5) tosiseikat, joihin henkilöön kohdistuva epäily perustuu; 6) toimenpiteen suunniteltu toteuttamisajankohta; 7) peitellyn tiedonhankinnan rajoitukset ja ehdot.
Toimenpiteellä tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että kysymyksessä on lähetyksen toimittaminen tiettyyn osoitteeseen, ja tavoitteella sen selvittämistä, kuka lähetyksen ottaa vastaan. Toimivaltuuden käytön osalta edellytettäisiin erikseen siitä vastaavan rajavartiomiehen nimeämistä, jonka tehtävänä olisi huolehtia muun muassa siitä, ettei toiminnassa ole tosiasiallisesti kysymys peitetoiminnasta. Päätöksessä olisi mainittava myös estettävänä oleva rikos, mutta ei tarvitsisi nimetä sitä henkilöä, jonka perustellusti voidaan olettaa syyllistyvän rikokseen. Päätöksessä tulisi mainita ainoastaan tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö, joka voisi tosiasiallisesti olla toistaiseksi Rajavartiolaitokselle tuntematon.
Kuten muidenkin tiedonhankintakeinojen osalta, myös peiteltyä tiedonhankintaa koskevassa päätöksessä henkilöön kohdistuvan epäilyn taustalla olevat tosiseikat, joihin epäily perustuu, tulisi kuvata päätöksessä niin, että ulkopuolinen tarkastelija voi vakuuttua keinon käytön edellytysten olemassaolosta. Peitellyn tiedonhankinnan osalta ei edellytettäisi alkamis- ja päättymisajankohdan määrittelyä kellonaikatarkkuudella, koska kysymys on pikemminkin yksittäisen toimenpiteen suorittamisesta sopivana ajankohtana. Peitellyn tiedonhankinnan osalta päätöksentekijä voisi asettaa rajoituksia ja ehtoja kuten muidenkin salaisten tiedonhankintakeinojen käytön yhteydessä. Rajoitukset voisivat johtua esimerkiksi suhteellisuusperiaatteesta sekä tarkoituksenmukaisuus-, oikeusturva- ja työturvallisuusnäkökohdista. Peiteltyä tiedonhankintaa ei olisi mahdollista toteuttaa asunnossa edes silloin, kun asuntoon meneminen tapahtuisi asunnonhaltijan myötävaikutuksella. Asunnossa tapahtuvana peiteltynä tiedonhankintana ei kuitenkaan pidettäisi vielä sitä, että lähetyksen vastaanottaja pyytäisi esimerkiksi lähetystä kuitatessaan lähettinä esiintyvän rajavartiomiehen odottamaan asuntonsa eteisessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että päätöstä on olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava. On mahdollista, että henkilöön kohdistuva epäily täsmentyy toimenpiteen toteuttamista odottaessa sellaiseen tekoon, jonka estämisessä toimivaltuutta ei ylipäänsä voida käyttää. Myös muu olosuhteiden muuttuminen voi aiheuttaa tarpeen tarkistaa päätöstä. Momentti velvoittaisi toimenpiteestä vastaavan rajavartiomiehen seuraamaan peitellyn tiedonhankinnan edellytysten olemassaoloa ja tiedonhankinnan tarpeellisuutta erityisesti silloin, kun päätöksentekohetki ja tiedonhankinnan toteuttaminen eroavat ajallisesti paljon toisistaan.
25 §.Tekninen kuuntelu ja sen edellytykset. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 17 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Teknisestä kuuntelusta ja sen edellytyksistä rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin tekninen kuuntelu. Teknisellä kuuntelulla tarkoitettaisiin rikoslain 24 luvun 5 §:n estämättä tapahtuvaa tietyn henkilön sellaisen keskustelun tai viestin, joka ei ole ulkopuolisten tietoon tarkoitettu ja johon keskusteluun kuuntelija ei osallistu, kuuntelua, tallentamista ja muuta käsittelyä teknisellä laitteella, menetelmällä tai ohjelmistolla keskustelun tai viestin sisällön, keskustelun osapuolten taikka pykälän 4 momentissa tarkoitetun henkilön toiminnan selvittämiseksi. Määritelmässä mainittaisiin kuuntelun ja tallentamisen ohella myös muunlainen keskustelun tai viestin käsittely sekä tekniikkaneutraalisti teknisen laitteen ohella myös menetelmät ja ohjelmistot.
Ilmaisu "rikoslain 24 luvun 5 §:n estämättä" liittyisi siihen, että mainitussa pykälässä säädetään rangaistavaksi salakuuntelu. Ilmaisun lisääminen tarkoittaisi sitä, että teknisen kuuntelun yhteydessä ei syyllistytä salakuunteluun, kunhan kyseistä salaista tiedonhankintakeinoa käytetään asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että päätös teknisen kuuntelun käyttämisestä on syntynyt oikeassa järjestyksessä ja että kuuntelua käytetään lainmukaisesti.
Jos havaitaan, että momentissa tarkoitettu henkilö poistuu muuten kuin hetkellisesti tilasta, kuuntelu olisi keskeytettävä, tai jos kysymys ei olisi reaaliaikaisesta kuuntelusta, tiedot tulisi poistaa jälkikäteen tallenteelta. Toisaalta sen havaitseminen, että mainittu henkilö palaa takaisin tilaan, voi olla käytännössä mahdotonta ilman, että kuuntelu pidetään käynnissä koko ajan.
Jos henkilö poistuu hetkellisesti tilasta, kuuntelua ei yleensä tarvitsisi keskeyttää. Kuuntelukiellosta, tallenteiden tarkastamisesta ja tutkimisesta sekä teknisen kuuntelun keskeyttämisestä säädettäisiin tarkemmin 43—45 ja 49 §:ssä. Myös näissä tapauksissa saattaisivat tulla sovellettaviksi 46 ja 47 §:n säännökset ylimääräisestä tiedosta. Tietojen hävittämisestä säädettäisiin 48 §:ssä.
Teknisen kuuntelun määritelmään liittyy se, että esimerkiksi julkisessa tilassa käytyä kovaäänistä keskustelua koskeva tiedonhankinta ei edellytä pakko- tai tiedonhankintakeinon käyttöä. Sama koskee luonnollisesti keskustelua, johon kuuntelija osallistuu (KKO 1981 II 182). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei teknistä kuuntelua ole myöskään se, että kuuntelulaitteella seurataan epäillyn henkilön liikkumisen aiheuttamia ääniä. Teknistä kuuntelua on puolestaan se, että teknisellä laitteella kuunnellaan tai tallennetaan, mitä puhelinkeskustelun toinen osapuoli sanoo puhelimeen, kun kuuntelu kohdistuu puheen synnyttämiin ääniaaltoihin.
Pakkokeinolaissa olevaa teknisen kuuntelun määritelmää muutettiin vuonna 2003 siten, että määritelmässä mainitaan ainoastaan "viesti" aikaisemman ilmaisun "suullinen viesti" sijaan. Muutoksen valmistelutöissä (HE 52/2002 vp) muutosta perusteltiin muun ohessa salausteknologian ja -järjestelyjen käytön lisääntymisellä. Hallituksen esityksessä todetaan, että kun on kysymys esimerkiksi sähköpostin lähettämisen yhteydessä tapahtuvan tietokonepäätteen näppäimistön käytön teknisestä tarkkailusta, tällaisen tarkkailun lukeminen teknisen kuuntelun määritelmässä tarkoitetuksi keskusteluksi tai suulliseksi viestiksi on tulkinnanvaraista. Tällainen näppäimistökuuntelu kuuluisi myös momentissa tarkoitetun teknisen kuuntelun määritelmän piiriin. Erona 31 §:n mukaiseen tekniseen laitetarkkailuun olisi se, että teknisellä laitetarkkailulla ei saisi hankkia tietoa viestin sisällöstä.
Määritelmäsäännöksessä mainittaisiin nimenomaisesti, että teknisen kuuntelun tavoitteena on keskustelun tai viestin sisällön selvittäminen. Varsinaisen merkityssisällön selvittämisen lisäksi tavoitteena voi olla keskustelun tai viestinnän osapuolten tunnistaminen taikka epäillyn henkilön toiminnan selvittäminen muuten.
Pykälän 2 momentin mukaan teknistä kuuntelua ei saa kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. Kuuntelu voitaisiin toteuttaa kohdistamalla se muuhun kuin vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan tai muuhun paikkaan. Kielto ei koskisi kuitenkaan 5 momentissa tarkoitettua vaaran torjumiseksi tehtävää teknistä kuuntelua eli niin sanottua rynnäkkötarkkailua.
Pykälän 3 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella olisi oikeus rikoksen estämiseksi vakituiseen asumiseen käytettävän tilan ulkopuolella olevan henkilön tekniseen kuunteluun. Rajavartiolaitokselle voidaan antaa lupa myös viranomaisen tiloissa olevaan rikoksen johdosta vapautensa menettäneen henkilön tekniseen kuunteluun. Kuuntelu voitaisiin toteuttaa kohdistamalla se tilaan tai muuhun paikkaan, jossa tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön voidaan olettaa todennäköisesti oleskelevan tai käyvän.
Teknistä kuuntelua voitaisiin momentin nojalla kohdistaa henkilöön hänen ollessaan rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaisessa kotirauhan suojaamassa tilassa, kunhan se ei ole vakituiseen asumiseen käytetty tila. Merkitystä ei olisi sillä, mihin tekninen laite, menetelmä tai ohjelmisto asennetaan. Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisesta ja poisottamisesta säädettäisiin 34 §:ssä.
Vapautensa menettäneen kuuntelun osalta ei edellytettäisi sitä, että hänen tulisi olla sellissä tai suorittaa rangaistusta rangaistuslaitoksessa taikka olisi pakkolaitokseen eristetty tai tutkintavanki. Tällainen edellytys olisi tarpeeton, koska käytännössä vapautensa menettänyttä voidaan tosiasiallisesti kuunnella ainoastaan niissä tiloissa, joissa hänellä on lupa käydä tai oleskella. Teknisen kuuntelun edellytyksenä olisi edelleen, että henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän momentissa tarkoitettuun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen.
Selvyyden vuoksi 3 momentissa säädettäisiin erikseen tilaan tai muuhun paikkaan kohdistuvasta kuuntelusta. Tekninen kuuntelu voitaisiin toteuttaa kohdistamalla se tosiasiallisesti tilaan tai paikkaan, johon kohdistuva kuuntelu on ylipäänsä sallittua. Kysymys olisi siten niin sanotusta tilakuuntelusta.
Momentin mukaisissa tilanteissa Rajavartiolaitos ei voi toteuttaa teknistä kuuntelua esimerkiksi paljastumisriskin vuoksi jatkuvana seurantatoimenpiteenä, vaan ainoastaan tietyissä rikoksen estämisen kannalta merkityksellisissä tiloissa ja paikoissa. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa epäilty henkilö siirtyy yleiseltä paikalta varastotilaan. Rajavartiomies ei voi paljastumatta seurata henkilöä kyseiseen tilaan, vaan tekninen kuuntelu on toteutettava muulla tavoin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen tila on varustettava kuuntelulaitteilla ennakkoon.
Teknisen kuuntelun edellytykseksi asetettaisiin myös varsin korkea näyttökynnys (todennäköisyys) sen suhteen, että mainittu henkilö oleskelee tai käy kyseisessä tilassa tai muussa paikassa. Henkilön ja tilan välinen yhteys olisi heikoimmillaan silloin, kun tämä vain käy siellä. Voidaan perustellusti olettaa, että hän esimerkiksi tuo tilaan väärennettyjä matkustusasiakirjoja toiselle henkilölle. Oleskelulla tarkoitettaisiin käymistä pidempiaikaista viipymistä kyseisessä tilassa tai muussa paikassa, mutta ei kuitenkaan vielä asumisen kaltaista pysyvyyttä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin teknisen kuuntelun perusterikoksista. Edellytyksenä olisi, että henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi törkeä laittoman maahantulon järjestäminen ja törkeä metsästysrikos.
Teknisen kuuntelun edellytyksenä olisi 14 §:n 2 momentin mukaan lisäksi se, että tämän keinon käytöllä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen estämiselle.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta tekniseen kuunteluun 2 momentista huolimatta tilanteessa, jossa se on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi tai toimenpiteen suorittavan virkamiehen, kiinni otettavan tai muun henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi. Momentissa tarkoitettu tekninen kuuntelu voisi olla kyseessä, jos esimerkiksi ennen kotietsinnän tai kiinnioton toteuttamista on toimenpiteen suorittajien turvallisuuteen liittyvistä syistä tarpeen varmistua, onko tilassa virkatoimen kohteena olevan henkilön lisäksi muita henkilöitä.
26 §.Teknisestä kuuntelusta päättäminen. Pykälä vastaa asiallisesti poliisilain 5 luvun 18 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin päättäisi rikoksen johdosta vapautensa menettäneen henkilön teknisestä kuuntelusta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää 25 §:n 5 momentissa tarkoitetusta ja muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta teknisestä kuuntelusta. Muissa kuin 1 momentissa mainituissa tilanteissa olisi kysymys esimerkiksi teknisen kuuntelun kohdistamisesta varastohalliin, jossa tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön voidaan todennäköisesti olettaa oleskelevan tai käyvän ja jossa kuuntelulla voidaan perustellusti olettaa saatavan Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseksi tarvittavia tietoja.
Pykälän 3 momentin mukaan teknistä kuuntelua koskeva lupa voitaisiin antaa ja päätös tehdä enintään kuukaudeksi kerrallaan.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vaatimuksen ja päätöksen sisällöstä. Vaatimuksessa ja päätöksessä tulisi tuoda esille ne tosiseikat, joiden perusteella voidaan arvioida tietyn tilan tai muun paikan olevan sellainen, jossa tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön voidaan todennäköisesti olettaa oleskelevan tai käyvän. Tämä liittyy teknisen kuuntelun edellytyksissä mainittuun tuloksellisuusodotukseen. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että teknisen kuuntelun kohdistuessa tilaan ei tilaa tarvitsisi kaikissa tapauksissa yksilöidä vastaavalla tavalla kuin epäillyn henkilön asuntoa. Tiedossa saattaa esimerkiksi olla, että henkilö on tulossa kaupunkiin johonkin hotelliin, mutta päätöksen tekemisvaiheessa ei vielä tiedetä, mihin hotelliin tai hotellihuoneeseen hän tulee majoittumaan.
27 §.Tekninen katselu ja sen edellytykset. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 19 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Teknisestä katselusta ja sen edellytyksistä rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin tekninen katselu. Sillä tarkoitettaisiin rikoslain 24 luvun 6 §:n estämättä tapahtuvaa tietyn henkilön taikka tilan tai muun paikan tarkkailua tai tallentamista kameralla tai muulla sellaisella paikkaan sijoitetulla teknisellä laitteella, menetelmällä tai ohjelmistolla. Määritelmä vastaisi poliisilain teknisen katselun määritelmää.
Teknisen kuuntelun määritelmän tavoin myös teknisen katselun määritelmässä todettaisiin, että tekninen katselu kohdistuu tiettyyn henkilöön. Hänen ohella teknistä katselua voitaisiin kuitenkin kohdistaa myös tiettyyn tilaan tai muuhun paikkaan. Tekniikkaneutraalisti säännöksessä mainittaisiin erilaisten kameroiden lisäksi myös muut tekniset laitteet, menetelmät ja ohjelmistot. Tekninen katselu eroaisi tarkkailusta ja suunnitelmallisesta tarkkailusta siinä, että teknisessä katselussa käytettäisiin paikkaan sijoitettuja teknisiä laitteita, menetelmiä tai ohjelmistoja.
Kuten teknisen kuuntelun määritelmässä, myös teknisen katselun määritelmässä määritettäisiin tiedonhankintakeinon suhde rikoslaissa kiellettyyn toimintaan. Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan salakatseluun syyllistyy se, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa 1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka 2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä (julkisrauhan rikkominen) tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten.
Teknisen katselun määritelmän ilmaus "rikoslain 24 luvun 6 §:n estämättä" tarkoittaisi sitä, että katselun yhteydessä ei syyllistytä salakatseluun, kunhan kyseistä tiedonhankintakeinoa käytetään asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että päätös teknisen katselun käyttämisestä on syntynyt oikeassa järjestyksessä ja katselua käytetään lainmukaisesti.
Tässä yhteydessä on syytä kuitenkin korostaa salaisten tiedonhankintakeinojen käytössä sovellettavien periaatteiden merkitystä silloin, kun teknistä katselua toteutetaan tavalla, joka ilman toimivaltuutta tarkoittaisi salakatseluun syyllistymistä. Erityisesti tämä koskee rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja tiloja ja muita paikkoja. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti punninnassa on otettava huomioon tiedonhankintakeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien, tässä tapauksessa kotirauhan ja yksityisyyden suojan loukkaaminen. Huomioon on lisäksi otettava vähimmän haitan periaate ja hienotunteisuusperiaate. Erityisesti käymälätiloihin, pukeutumistiloihin ja muihin vastaaviin tiloihin teknistä katselua ei tulisi kohdistaa ilman painavia perusteita.
Tekninen katselu voitaisiin toteuttaa myös muulla kuin viranomaisen laitteella. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että kaupungin hallitsema kameravalvontalaitteisto kohdistetaan Rajavartiolaitoksen intressissä tiettyyn epäiltyyn henkilöön. Jos kaupungin kameravalvontajärjestelmästä vain toimitettaisiin Rajavartiolaitokselle mahdollisesti rikoksen estämistä tai selvittämistä tukevaa kuvamateriaalia ja tallentaminen olisi tapahtunut muuten kuin Rajavartiolaitoksen kontrolloimana ja intressissä, kysymys ei olisi teknisestä katselusta.
Tietyn henkilön katselua tai kuvaamista teknisellä laitteella ei siis pidettäisi teknisenä katseluna, jos laite ei ole paikkaan sijoitettu. Näissä tapauksissa toimenpiteen kestosta riippuen kysymyksessä olisi tarkkailu tai suunnitelmallinen tarkkailu. Paikkaan sijoittamista koskeva vaatimus tarkoittaisi käytännössä sitä, että teknisen katselun toteuttaminen ei ole lyhytaikaista toimintaa. "Paikkaan sijoitetulla" tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että laite, menetelmä tai ohjelmisto on kiinnitetty seinään, kattoon tai muuhun kiinnittämiseen soveltuvaan kohteeseen. Lisäksi tekniselle katselulle sen määritelmästä johtuen olisi ominaista, että laite, menetelmä tai ohjelmisto seuraisi kohdetta yleensä ilman Rajavartiolaitoksen rikostorjuntaa suorittavan rajavartiomiehen tai muun esitutkintavirkamiehen samanaikaista havaintojen tekemistä ja paikallaoloa. Seurantalaitteen asentamisesta ja poisottamisesta säädettäisiin 34 §:ssä. Jos kysymys on sellaisesta kohdehenkilön seurannasta, jossa virkamies reaaliaikaisesti käyttää hallussaan olevaa laitetta kohdehenkilön seurantaan, toimenpide olisi tapauksesta riippuen tarkkailua tai suunnitelmallista tarkkailua.
Pykälän 2 momentissa ilmaistaisiin asuntokatselukielto. Momentin mukaan teknistä katselua ei saisi kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. Vakituisella asumisella tarkoitettaisiin samaa kuin voimassa olevassa oikeudessa. Ilmaisua "vakituiseen asumiseen käytettävä tila" on selostettu 21 §:n perusteluissa. Asuntokatselukielto ei kuitenkaan koskisi vaaran torjumiseksi tehtävää teknistä katselua eli niin sanottua rynnäkkötarkkailua.
Pykälän 3 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella olisi oikeus rikoksen estämiseksi vakituiseen asumiseen käytettävän tilan ulkopuolella olevan henkilön tekniseen katseluun. Rajavartiolaitokselle voidaan antaa lupa myös viranomaisen tiloissa olevan rikoksen johdosta vapautensa menettäneen henkilön tekniseen katseluun. Katselu voitaisiin toteuttaa kohdistamalla se tilaan tai muuhun paikkaan, jossa tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön voidaan olettaa todennäköisesti oleskelevan tai käyvän. Teknisen katselun edellytyksenä olisi 14 §:n 2 momentin mukaan myös se, että sillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen estämiselle.
Teknisen kuuntelun sääntelyn tavoin momentista ilmenisi, että teknisen katselun kohteena olisi tietty henkilö, mutta katselu voitaisiin toteuttaa kohdistuvana tiettyyn tilaan, jolla on riittävän kiinteä yhteys kyseiseen henkilöön. Tältä osin voidaan viitata siihen, mitä 25 §:n perusteluissa on todettu teknisestä kuuntelusta. Teknistä katselua voitaisiin kohdistaa rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuihin kotirauhan suojaamiin tiloihin, jotka eivät ole vakituiseen asumiseen käytettäviä. Edellä mainitusta säädettäisiin 4 momentissa. Katselun kohteena voisivat myös olla kotirauhan suojan piiriin kuuluvat muut paikat kuin tilat.
Pykälän 4 momentin mukaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetun kotirauhan suojaaman tilan tai muun paikan ja rikoksen johdosta vapautensa menettäneen henkilön teknisen katselun edellytyksenä on, että henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän 25 §:n 4 momentissa tarkoitettuun Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen. Muun teknisen katselun edellytyksenä on, että henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Momentin viittaus 25 §:n 4 momenttiin tarkoittaisi sitä, että teknisessä katselussa sovellettaisiin teknisen kuuntelun perusterikosluetteloa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta tekniseen katseluun 2 momentin estämättä tilanteessa, jossa se on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi tai toimenpiteen suorittavan virkamiehen, kiinni otettavan tai muun henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi. Momentissa tarkoitettu tekninen katselu voisi tulla kyseeseen esimerkiksi varmistauduttaessa ennen kotietsinnän tai kiinnioton toteuttamista, ettei tila ole ansoitettu tai ettei tilassa virkatoimen kohteena olevan henkilön lisäksi oleskelee muita henkilöitä.
28 §.Teknisestä katselusta päättäminen. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 20 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin päättäisi teknisestä katselusta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta, jos katselu kohdistuu rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan taikka rikoksen johdosta vapautensa menettäneeseen henkilöön.
Momentissa oleva päätöksentekoa koskeva sääntely vastaisi poliisilain 5 luvun 20 §:n 1 momenttia. Päätöksentekoa koskevan sääntelyn osalta korostettaisiin kotirauhan suojaamien tilojen ja muiden paikkojen suojaa.
Pykälän 2 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies päättäisi 27 §:n 5 momentissa tarkoitetusta ja muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta teknisestä katselusta. Momentissa tarkoitetusta teknisestä katselusta voisi olla kysymys esimerkiksi teknisen katselun lyhytkestoisesta toteuttamisesta ennen kiinniottoa virkatoimen turvalliseksi suorittamiseksi tai sen kohdistamisesta varastohalliin, jossa tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön voidaan todennäköisesti olettaa oleskelevan ja käyvän ja jossa katselulla voidaan perustellusti olettaa saatavan rikoksen estämiseksi tarvittavia tietoja.
Pykälän 3 momentin mukaan lupa tekniseen katseluun voitaisiin antaa tai päätös siitä tehdä enintään kuukaudeksi kerrallaan. Kuukauden määräaika ulotettaisiin jatkossa myös tekniseen katseluun, jonka enimmäiskestosta ei nykyisin säädetä. Luvan voimassaoloaika teknisen katselun osalta olisi sama kuin poliisilaissa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin teknistä katselua koskevan vaatimuksen ja päätöksen sisällöstä tavalla, joka vastaisi muita salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaa sääntelyä. Päätöksessä mainittavien ilmaisujen soveltamista on käsitelty edellä teknisestä kuuntelusta päättämisen yhteydessä.
29 §.Tekninen seuranta ja sen edellytykset. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 21 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen ja 2 momentin perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin tekninen seuranta. Sillä tarkoitettaisiin esineen, aineen tai omaisuuden liikkumisen seurantaa siihen erikseen sijoitettavalla tai siinä jo olevalla radiolähettimellä tai muulla sellaisella teknisellä laitteella taikka menetelmällä tai ohjelmistolla. Määritelmä vastaisi poliisilain teknisen seurannan määritelmää.
Periaatteessa minkä tahansa esineen, aineen tai omaisuuden liikkumista voitaisiin seurata. Määritelmässä mainittaisiin selkeyden vuoksi liikkumisen seuranta erotuksena muista teknisen tarkkailun muodoista. Tämä sisältäisi luonnollisesti myös tiedon esineen, aineen tai omaisuuden sijainnista, kun se ei ole liikkeessä.
Tekninen seuranta voitaisiin toteuttaa tekniikkaneutraalisti erilaisilla teknisillä laitteilla, menetelmillä ja ohjelmistoilla. Lisäksi määritelmässä mainittaisiin selkeyden vuoksi se, että esineissä, aineissa tai omaisuudessa jo olemassa olevia ominaisuuksia voidaan hyödyntää. Tällöin tekninen seuranta toteutettaisiin joko kokonaisuudessaan jo olevan ominaisuuden avulla tai sitä täydennettäisiin jollakin tavalla Rajavartiolaitoksen toimesta. Esimerkkinä voidaan mainita ajoneuvossa jo olevan paikannuslaitteen aktivoiminen salaa teknisen seurannan toteuttamiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi tutkittavakseen kuuluvan rikoksen estämiseksi kohdistaa rikoksen kohteena olevaan tai sellaisen henkilön oletettavasti hallussa olevaan tai haltuun todennäköisesti tulevaan esineeseen, aineeseen tai omaisuuteen teknistä seurantaa, jonka lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Säännös vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 21 §:n 2 momenttia, mutta siinä täsmennettäisiin Tullin rikostorjunnasta annetun lain 3 luvun 17 §:n mukaisesti tilannetta, jossa esine ei ole vielä henkilön hallussa, mutta perustellusti voidaan sen olettaa päättyvän hänelle myöhemmin (HaVM 53/2014 vp - HE 174/2014 vp).
Tekninen seuranta saisi kohdistua henkilön oletettavasti hallussa olevaan tai haltuun todennäköisesti tulevaan esineeseen, aineeseen tai omaisuuteen. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että säännöksen soveltamisalan piiriin kuuluisivat ensinnäkin tilanteet, joissa esine, aine tai omaisuus on varmasti henkilön hallussa. Soveltamisalaan kuuluisivat myös tilanteet, kun esine, aine tai omaisuus ei ole vielä mainitun henkilön hallussa tai käytössä, mutta perustellusti voidaan olettaa päätyvän kuitenkin hänelle myöhemmin. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa Rajavartiolaitoksen tiedon mukaan sivullinen luovuttaa teknisen seurannan kohteena olevalle henkilölle jonkin esineen. Tällaista esinettä seuraamalla päästäisiin siis selville Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvasta rikoksesta epäillyn henkilön tai tällaisessa rikoksessa käytetyn esineen sijaintipaikasta.
Rajavartiolaitos voisi suorittaa henkilön teknistä seurantaa, kun henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen, jonka johdosta myös televalvonnan käyttäminen on Rajavartiolaitokselle ehdotetun 16 §:n 2 momentin perusteella mahdollista. Teknisen seurannan toteuttamista valmisteltaessa olisi jatkossa siis eroteltava toimenpiteet, joissa tarkoitus on seurata mainittua henkilöä, ja toimenpiteet, joissa tarkoitus on seurata esinettä, ainetta tai omaisuutta. Henkilön teknisen seurannan edellytyksenä olisi 14 §:n 2 momentin mukaan lisäksi se, että kyseisellä keinolla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiselle. Henkilön tekninen seuranta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sijoittamalla seurantalaite seurattavan henkilön yllä olevaan takkiin tai muuhun vaatekappaleeseen tai hänen mukanaan olevaan salkkuun. Jos seurantalaite sijoitettaisiin kulkuneuvoon, kyseessä olisi kuitenkin aina tekninen seuranta, ei 3 momentissa tarkoitettu henkilön tekninen seuranta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi tai toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai muun henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi välttämättömästä teknisestä seurannasta.
30 §.Teknisestä seurannasta päättäminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 22 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin päättäisi henkilön teknisestä seurannasta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Jos asia ei sietäisi viivytystä, pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi päättää seurannasta siihen asti, kunnes tuomioistuin olisi ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Asia olisi saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua keinon käytön aloittamisesta.
Jos pidättämiseen oikeutettu virkamies on kiireellisessä tilanteessa tehnyt päätöksen ja tuomioistuin katsoo, ettei edellytyksiä tiedonhankintakeinon käytölle ole ollut, keinon käyttö olisi lopetettava sekä sillä saatu aineisto ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi hävitettävä (50 §). Poikkeuksen tästä muodostaisivat tapaukset, joissa ylimääräistä tietoa voitaisiin käyttää 47 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies päättäisi muusta 29 §:n 4 momentissa tarkoitetusta ja muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta teknisestä seurannasta.
Pykälän 3 momentin mukaan lupa voitaisiin antaa tai päätös tehdä enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Teknistä seurantaa koskevan luvan voimassaoloaika olisi yhdenmukainen pakkokeinolakiin ja poliisilakiin nähden.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin teknistä seurantaa koskevassa vaatimuksessa ja päätöksessä mainittavista tiedoista tavalla, joka vastaisi muita salaisia tiedonhankintakeinoja koskevissa vaatimuksissa ja päätöksissä mainittavia tietoja.
31 §.Tekninen laitetarkkailu ja sen edellytykset. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 23 §:ää sekä Rajavartiolaitoksen rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Teknisestä laitetarkkailusta ja sen edellytyksistä rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentti sisältäisi teknisen laitetarkkailun määritelmän. Sillä tarkoitettaisiin tietokoneen tai muun vastaavan teknisen laitteen taikka sen ohjelmiston toiminnan, sisältämien tietojen tai yksilöintitietojen muuta kuin yksinomaan aistinvaraista tarkkailua, tallentamista tai muuta käsittelyä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiselle merkityksellisen seikan tutkimiseksi. Määritelmä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 23 §:n 1 momentin määritelmää teknisestä laitetarkkailusta.
Erilaisten kannettavien ja muuten mukana pidettävien laitteiden yleistymisen myötä esitutkintaviranomaiset eivät enää voi olla varmoja siitä, missä paikassa laitetta käytetään. Laitteen käyttämispaikalla ei olisi teknisessä laitetarkkailussa merkitystä, koska toimivaltuudella ei selvitettäisi, mitä laitteen sijaintipaikassa tapahtuu. Teknisessä laitetarkkailussa ei näkö- tai kuulohavainnoin seurattaisi kyseistä paikkaa. Tekninen laitetarkkailu ei siis tältä osin olisi rinnastettavissa tarkkailuun, suunnitelmalliseen tarkkailuun, tekniseen kuunteluun tai tekniseen katseluun.
Teknisellä laitetarkkailulla tarkkailtaisiin teknistä laitetta ja yleensä laitteen sisältämiä epäillyn henkilön tallentamia tietoja. Tällaiset tiedot voisivat olla laitteeseen tallennetussa asiakirjassa. Teknisellä laitetarkkailulla voitaisiin seurata henkilön ja teknisen laitteen välistä vuorovaikutusta. Toimivaltuudella voitaisiin hankkia laitteen tai sen ohjelmiston yksilöintitietoja sekä tietoa viestiin liittymättömästä signalointi- tai ohjausliikenteestä. Eräs teknisen laitetarkkailun muoto olisi niin sanottu näppäimistökuuntelu, jonka tavoitteena on esimerkiksi selvittää verkkopalvelimen salasanan sisältö. Toimenpiteen tulisi olla luonteeltaan pääasiallisesti teknistä erotukseksi yksinomaan aistinvaraisesta, näkö- tai kuulohavainnoin tapahtuvasta tarkkailusta. Näppäimistökuuntelusta viestin sisällön selvittämiseksi on käsitelty 25 §:n perusteluissa.
Määritelmän mukaisesti mikä tahansa tekninen laite ei voisi olla teknisen laitetarkkailun kohteena. Laitteen tulisi olla tietokoneeseen rinnastettava. Tietokoneen lisäksi esimerkiksi erilaiset kannettavat sähköiset muistiot ja älypuhelimet kuuluisivat määritelmän piiriin. Myös kulunvalvontajärjestelmän toiminnan tarkkailu voisi olla määritelmässä tarkoitettua teknistä laitetarkkailua.
Tekninen laitetarkkailu voitaisiin toteuttaa vastaavilla laitteilla, menetelmillä ja ohjelmistoilla kuin muukin tekninen tarkkailu. Teknistä laitetarkkailua voitaisiin tehdä minkä tahansa Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiselle merkityksellisen seikan tutkimiseksi. Toimivaltuudella ei rajoitettaisi mahdollisuutta käyttää muita teknisen tarkkailun muotoja.
Pykälän 2 momentin mukaan teknisellä laitetarkkailulla ei saisi hankkia tietoa viestin sisällöstä eikä 16 §:ssä tarkoitetuista tunnistamistiedoista. Tällä selventävällä säännöksellä vedettäisiin rajaa muihin luvun tiedonhankintakeinoihin. Kuten 25 §:n perusteluissa todetaan, näppäimistön käytön tarkkailu viestin sisällön selvittämiseksi olisi teknistä kuuntelua. Teknisellä laitetarkkailulla ei saisi myöskään kiertää telepakkokeinoja koskevien säännösten soveltamista, vaikka perusterikosten perusteella kynnys teknisen laitetarkkailun käyttämiseenkin olisi korkea. Jos teknisen laitetarkkailun aikana kävisi ilmi, että tarkkailu kohdistuu viestin sisältöön tai 16 §:ssä tarkoitettuihin tunnistamistietoihin, tiedonhankintakeinon käyttö olisi keskeytettävä niin pian kuin mahdollista sekä tallenteet ja tiedonhankintakeinolla saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi heti hävitettävä 48 §:n 1 momentin mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin teknisen laitetarkkailun edellytyksistä. Momentin mukaan Rajavartiolaitokselle voidaan antaa rikoksen estämiseksi lupa tekniseen laitetarkkailuun, jos henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän 25 §:n 4 momentissa tarkoitettuun rikokseen. Rajavartiolaitos saisi kohdistaa teknistä laitetarkkailua mainitun henkilön todennäköisesti käyttämään tietokoneeseen tai muuhun vastaavaan tekniseen laitteeseen taikka sen ohjelmiston toimintaan. Teknisen laitetarkkailun edellytyksenä olisi 14 §:n 2 momentin mukaan lisäksi se, että laitetarkkailulla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen estämiselle.
Momentissa oleva rajaus epäillyn henkilön käyttämiin laitteisiin merkitsisi sitä, että laitteiden ei tarvitse olla hänen omistamiaan tai muutoin hallitsemiaan. Kohteena voisi olla myös laite tai ohjelmisto, jota epäilty henkilö ei vielä käytä, mutta tulee tulevaisuudessa käyttämään. Sana "todennäköisesti" kuitenkin tarkoittaisi sitä, että näyttökynnys laitteen ja epäillyn henkilön väliselle yhteydelle olisi korkea. Jos havaitaan, että teknistä laitetta käyttää joku muu kuin mainittu henkilö, toimenpide olisi 49 §:n 1 momentin mukaisesti keskeytettävä sekä mahdolliset tallenteet ja toimenpiteellä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot hävitettävä, jollei saman pykälän 2 momentin mukaan teknistä kuuntelua voi kohdistaa sellaiseen muuhun henkilöön, jonka osalta kysymyksessä olevan tiedonhankintakeinon edellytykset täyttyvät. Tekninen laitetarkkailu rinnastettaisiin perusterikosvaatimuksen osalta tekniseen kuunteluun, minkä vuoksi momentissa viitattaisiin 25 §:n 4 momenttiin.
32 §.Teknisestä laitetarkkailusta päättäminen. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 24 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin päättäisi teknisestä laitetarkkailusta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Jos asia ei siedä viivytystä, pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi päättää teknisestä laitetarkkailusta siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Asia olisi saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua tiedonhankintakeinon käytön aloittamisesta.
Jos pidättämiseen oikeutettu virkamies on kiireellisessä tilanteessa tehnyt päätöksen ja tuomioistuin katsoo, että edellytyksiä toimenpiteelle ei ole ollut, tiedonhankintakeinon käyttö olisi lopetettava sekä sillä saatu aineisto ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi hävitettävä (50 §). Poikkeuksen tästä muodostaisivat tapaukset, joissa ylimääräistä tietoa voitaisiin käyttää 47 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan lupa voitaisiin antaa enintään kuukaudeksi kerrallaan. Teknistä laitetarkkailua koskevan luvan voimassaoloaika olisi sama kuin pakkokeinolaissa ja poliisilaissa.
Pykälän 3 momentin mukaan teknistä laitetarkkailua koskevassa vaatimuksessa ja päätöksessä mainittavista tiedoista säädettäisiin tavalla, joka vastaisi muita salaisia tiedonhankintakeinoja koskevissa vaatimuksissa ja päätöksissä mainittavia tietoja.
33 §.Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 25 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisesta rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi tutkittavakseen kuuluvan rikoksen estämiseksi hankkia teknisellä laitteella teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitiedot, jos estettävänä on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta.
Pykälän 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi käyttää 1 momentissa tarkoitettujen tietojen hankkimiseksi ainoastaan sellaista teknistä laitetta, jota voidaan käyttää vain teleosoitteen ja telepäätelaitteen yksilöimiseen. Viestintävirasto tarkastaisi teknisen laitteen tässä momentissa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden sekä sen, ettei laite ominaisuuksiensa vuoksi aiheuta haitallista häiriötä yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille.
Pykälän 3 momentin mukaan teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisesta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies.
34 §.Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ja poisottaminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 26 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisesta ja poisottamisesta rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella olisi oikeus sijoittaa tekniseen tarkkailuun käytettävä laite, menetelmä tai ohjelmisto toimenpiteen kohteena olevaan esineeseen, aineeseen, omaisuuteen, tilaan tai muuhun paikkaan taikka tietojärjestelmään, jos tarkkailun toteuttaminen sitä edellyttää. Rajavartiomiehellä olisi tällöin oikeus laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamiseksi, käyttöön ottamiseksi ja poistamiseksi salaa mennä edellä mainittuihin kohteisiin tai tietojärjestelmään sekä kiertää, purkaa tai muulla vastaavalla tavalla tilapäisesti ohittaa kohteiden tai tietojärjestelmän suojaus tai haitata sitä. Kotietsinnästä säädetään erikseen.
Pykälän 2 momentin mukaan tekniseen tarkkailuun käytettävän laitteen, menetelmän tai ohjelmiston saa asentaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan vain, jos tuomioistuin on antanut siihen luvan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta.
Myös tässä tapauksessa kotirauhan suojan ydinalueeseen kuuluvaa vakituiseen asumiseen käytettävää tilaa suojattaisiin. Jos tuomioistuin antaa luvan tiedonhankintakeinon käyttöön, sen on pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta erikseen päätettävä myös luvan antamisesta laitteen sijoittamiseksi tällaiseen tilaan. Tämä yleensä koskisi tapauksia, joissa tekninen tarkkailu itsessään kohdistuisi vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. On myös mahdollista, että laite, menetelmä tai ohjelmisto joudutaan sijoittamaan vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan, vaikka tarkkailu kohdistuu sen ulkopuolella olevaan tilaan tai muuhun paikkaan. Jos tällaisessa tapauksessa tiedonhankintakeinon käyttöön ei tarvittaisi tuomioistuimen lupaa, sellainen lupa olisi kuitenkin hankittava laitteen, menetelmän tai ohjelmiston sijoittamista varten. Lupa olisi haettava ennen kuin tiedonhankintakeinoa ryhdytään käyttämään. Lupaa ei enää tarvittaisi erikseen laitteen, menetelmän tai ohjelmiston poistamiseen.
Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston saisi ilman tuomioistuimen lupaa asentaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan momentissa tarkoitetuissa vaaran torjumiseksi tapahtuvissa tapauksissa, eli niin sanotuissa rynnäkkötarkkailutilanteissa.
35 §.Rajavartiomiehen turvaaminen peitellyssä tiedonhankinnassa rikoksen estämiseksi. Pykälässä säädettäisiin rajavartiomiehen turvaamisesta peitellyssä tiedonhankinnassa rikoksen estämiseksi. Säännös vastaisi peiteltyä tiedonhankintaa koskevilta osin asiallisesti poliisilain 5 luvun 39 §:ää, sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi päättää, että peiteltyä tiedonhankintaa toteuttava rajavartiomies varustettaisiin kuuntelun ja katselun mahdollistavalla teknisellä laitteella, jos varustaminen olisi perusteltua hänen turvallisuutensa varmistamiseksi.
Pykälän 1 momentti koskisi niin sanottua turvakuuntelua ja -katselua. Salakuuntelua koskevan rangaistussäännöksen perusteella omien keskustelujen nauhoittaminen salaa ei ole rangaistavaa. Momentissa tarkoitettu laitteen käyttäminen ei muutenkaan olisi sellaista oikeudetonta toimintaa, jonka perusteella voisi seurata rangaistusvastuu salakuuntelusta tai salakatselusta. Turvakuuntelu ja -katselu saataisiin kohdistaa ainoastaan peiteltyä tiedonhankintaa toteuttavan rajavartiomiehen kanssa vuorovaikutuksessa oleviin henkilöihin. Ilmaisu "kuuntelun ja katselun" tarkoittaisi sitä, että tapauksesta riippuen voitaisiin käyttää joko kuuntelun tai katselun mahdollistavaa laitetta taikka sekä kuuntelun että katselun mahdollistavaa laitetta.
Pykälän 2 momentin mukaan kuuntelu ja katselu saataisiin tallentaa. Tallenteet olisi hävitettävä heti sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvittaisi rajavartiomiehen turvaamiseen. Jos niitä olisi kuitenkin tarpeen säilyttää asiaan osallisen oikeusturvaan liittyvistä syistä, tallenteet saataisiin säilyttää ja niitä saataisiin käyttää tässä tarkoituksessa. Tällöin tallenteet olisi hävitettävä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.
Pykälän 2 momentti sisältäisi turvakuuntelu- ja katselutallenteiden säilyttämis- ja hyödyntämisrajoitukset. Tallenteita ei saisi säilyttää ja käyttää muuhun kuin säännöksessä mainittuun tarkoitukseen. Kysymys näissä tapauksissa saattaisi olla esimerkiksi siitä, että rajavartiomieheen on kohdistettu väkivaltaa tai väkivallan uhkaa, että hän joutunut käyttämään väkivaltaa taikka että peitellyn tiedonhankinnan yhteydessä on jollekin aiheutunut vahinkoa. Näissä tapauksissa tallenteita saatettaisiin tarvita rikosasian tai vahingonkorvausasian käsittelyn yhteydessä.
Valvottu läpilasku
36 §.Valvottu läpilasku ja sen edellytykset. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 43 §:ää, pakkokeinolain 10 luvun 41 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Valvotusta läpilaskusta ja sen edellytyksistä rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolaissa.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin valvottu läpilasku. Momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi olla puuttumatta esineen, aineen tai omaisuuden kuljetukseen tai muuhun toimitukseen tai siirtää tällaista puuttumista, jos tämä olisi tarpeen tekeillä olevaan rikokseen osallisten henkilöiden tunnistamiseksi taikka tekeillä olevaa rikosta vakavamman rikoksen tai laajemman rikoskokonaisuuden estämiseksi.
Valvottu läpilasku olisi siis eräs toimenpiteiden siirtämisen erityismuoto. Esitutkintalain 3 luvun 12 §:ssä säädetään yleisesti esitutkintatoimenpiteen siirtämisestä. Tällainen siirtäminen yleensä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että esitutkintaviranomainen lykkää esitutkintatoimia lyhyen aikaa. Valvotussa läpilaskussa olisi kysymys siitä, että Rajavartiolaitos seuraisi parhaillaan käynnissä olevaa toimitusta, vaikka siirtääkin puuttumista siihen. Lain 39 §:ssä puolestaan säädettäisiin salaisten tiedonhankinnan suojaamisesta. Pykälän mukaan puuttuminen muuhun kuin tiedonhankintakeinon kohteena olevaan rikokseen saataisiin siirtää, jos siirtäminen on välttämätöntä tiedonhankintakeinon paljastumisen estämiseksi.
Valvotussa läpilaskussa kysymys olisi usein laittomasti hallussa pidettävien esineiden, aineiden tai omaisuuden kuljetuksen seurannasta. Tiedonhankintakeinolla pyrittäisiin selvittämään kuljetuksen taustalla olevaa vakavaa tai laajaa rikollisuutta sikäli kuin kysymys ei olisi tekeillä olevaan rikokseen osallisten henkilöiden tunnistamisesta. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa valvotun läpilaskun kohteena oleva tavara on määrältään tai arvoltaan vähäinen. Valvotulla läpilaskulla ei tällöin pyrittäisi ensisijaisesti estämään tai selvittämään kyseessä olevaan yksittäistä väärennysrikosta (esimerkiksi ulkomailta tilattuja väärennettyjä matkustusasiakirjoja), vaan siihen liittyvää rikoskokonaisuutta, kuten laittoman maahantulon järjestämistä, ja tähän osallisiksi epäiltyjen roolia järjestämisorganisaatiossa. Valvottua läpilaskua koskevalla sääntelyllä ei rajoitettaisi muiden samankaltaisten toimenpiteiden kuten suunnitelmallisen tarkkailun tai teknisen tarkkailun käyttöä.
Pykälän 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi käyttää valvottua läpilaskua sellaisen Rajavartiolaitoksen tutkittavakseen kuuluvan rikoksen estämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Edellytyksenä olisi lisäksi, että läpilaskua voidaan valvoa ja siihen voidaan tarvittaessa puuttua. Toimenpiteestä ei saisi myöskään aiheutua merkittävää vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle eikä merkittävää huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon vaaraa. Viranomaisyhteistyöstä valvotun läpilaskun toteuttamiseksi säädetään PTR-laissa. Valvotun läpilaskun edellytyksenä olisi 14 §:n 2 momentin mukaan myös se, että sillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen estämiselle.
Momentissa mainitulla Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvalla rikoksella tarkoitettaisiin sitä rikosta, jonka osallisten tunnistamisesta on kysymys, tai sitä kuljetukseen mahdollisesti liittyvää rikosta vakavampaa rikosta tai rikoskokonaisuuteen kuuluvaa rikosta, jota pyritään estämään.
Valvotun läpilaskun edellytyksenä olisi lisäksi tilanteen oleminen Rajavartiolaitoksen kontrollissa siten, että läpilaskuun voitaisiin tarvittaessa puuttua. Puuttuminen voisi olla tarpeen, jos valvotusta läpilaskusta aiheutuisi momentissa tarkoitettua vaaraa taikka jos valvottua läpilaskua koskevan oikeusapupyynnön esittänyt toisen valtion esitutkintaviranomainen pyytäisi pysäyttämään toimituksen. Valvotusta läpilaskusta ei siis saisi aiheutua momentissa tarkemmin määriteltävää vaaraa, ja siihen ryhtyminen edellyttäisi vaaraa koskevaa riskiarviota, joka olisi pidettävä ajan tasalla läpilaskun aikana. Ilmaisu "merkittävä" osoittaisi, että vähäinen vaara ei riitä estämään tai vaadi keskeyttämään läpilaskua.
Pykälän 3 momentin mukaan Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea sitovaan velvoitteeseen liittyvästä kansainvälisestä valvotusta läpilaskusta on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen laissa säädetään. Momentilla viitattaisiin PTR-lain 4 §:ään, jossa säädetään menettelystä valvotun läpilaskun toteuttamisessa.
PTR-lain 4 §:n mukaan PTR-viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava tekemästään tai vastaanottamastaan Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea sitovaan velvoitteeseen perustuvasta, valtakunnan rajan ylittävää kuljetusta (kansainvälinen valvottu läpilasku) koskevasta virka- tai oikeusapupyynnöstä sille PTR-viranomaiselle, jonka tehtäväalueeseen asia myös kuuluu. Esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (122/2014) 3 luvun 18 § velvoittaa kirjaamaan pöytäkirjaan tiedon päätöksen ilmoittamisesta PTR- rikostiedusteluyksikölle.
On tärkeää, että valvottua läpilaskua koskevien toimenpiteiden osalta varmistutaan riittävästä tiedonkulusta ja asianmukaisista ilmoitusvelvollisuuksista viranomaisten välillä erityisesti sen estämiseksi, ettei PTR-viranomaisilla ole käynnissä asiaan liittyvää esitutkintaa tai muuta päällekkäistä rikostorjuntatoimenpidettä. Huomattavaa on, että PTR-viranomaisten välisestä valvottua läpilaskua koskevasta yhteistoimintamallista annetussa ohjeessa (7.10.2010) on todettu, ettei läpilasku menetelmänä sovellu, kun kysymyksessä on ihmisten salakuljetus tai laittoman maahantulon järjestäminen. Lisäksi on huomioitava Salpa-määräyksessä esitetyt valvottua läpilaskua koskevat toimenpideohjeet.
37 §.Valvotusta läpilaskusta päättäminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 44 §:ää, Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä sekä 43 a §:n 4 momentin mukaista päätöksentekomenettelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö päättää Rajavartiolaitoksen suorittamasta valvotusta läpilaskusta. Valvottuun läpilaskuun liittyvien erilaisten riskien vuoksi päätöksentekotaso on näin asetettu melko korkeaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan valvottua läpilaskua koskeva päätös voitaisiin antaa enintään kuukaudeksi kerrallaan. Koska viranomainen ei ole valvotun läpilaskun kohteena olevan esineen, aineen tai omaisuuden kuljetuksessa tai muussa toimituksessa aktiivinen toimija eikä näin ollen voi osaltaan vaikuttaa valvotun läpilaskun kohteena olevan esineen tai tavaran kuljetukseen, kuukauden enimmäisaika saattaa osoittautua käytännössä melko lyhyeksi. Tällöin valvotusta läpilaskusta voitaisiin tehdä myös uusi päätös, jos sen edellytykset olisivat edelleen olemassa.
Pykälän 3 momentin mukaan valvottua läpilaskua koskevassa päätöksessä olisi mainittava 1) toimenpiteen perusteena oleva rikos ja sen tekoaika; 2) henkilö, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen; 3) tosiseikat, joihin henkilöön kohdistuva epäily perustuu; 4) tiedonhankinnan tavoite ja toteuttamissuunnitelma; 5) toimenpiteen kohteena oleva kuljetus tai muu toimitus; 6) päätöksen voimassaoloaika; 7) valvotun läpilaskun rajoitukset ja ehdot.
Päätöksessä mainittavat tiedot vastaisivat lähtökohtaisesti muiden salaisten tiedonhankintakeinojen päätöksissä mainittavia tietoja. Valvottua läpilaskua koskevalla päätöksellä voi olla merkitystä jälkikäteen tehtävän rikosoikeudellisen vastuuarvion kannalta. Tämän vuoksi päätöksestä ja myös sitä koskevasta pöytäkirjasta tulisi ilmetä tarkasti valvotun läpilaskun käytännön toteuttamisen kannalta keskeiset seikat. Tämä koskisi myös toteuttamissuunnitelmaa.
Pykälän 4 momentin mukaan pykälässä tarkoitetun päätöksen ilmoittamisesta PTR-lain 5 §:ssä tarkoitetulle PTR-rikostiedusteluyksikölle säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valvottua läpilaskua koskevan päätöksen saattamisesta muiden PTR-viranomaisten tietoon säädetään poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun asetuksen (1126/2009, PTR-asetus) 6 §:ssä. Tällainen ilmoittaminen on tärkeää, jotta valvotun läpilaskun toteuttamisessa mukana olevilla viranomaisilla on ajantasaista tietoa käynnissä olevista läpilaskuista.
Yhteiset säännökset
38 §.Menettely tuomioistuimessa. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 45 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan salaista tiedonhankintaa koskevan lupa-asian käsittelemisessä ja ratkaisemisessa tuomioistuimessa noudatetaan, mitä pakkokeinolain 3 luvun 1, 3, 8 ja 10 §:ssä säädetään vangitsemisasian käsittelystä.
Myös salaisia tiedonhankintakeinoja koskevassa päätöksenteossa tulisi sovellettavaksi pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukainen toimivaltaista tuomioistuinta koskeva sääntely. Sama koskisi tuomioistuimen päätösvaltaa koskevia 1 §:n 2 momentin määräyksiä. Noudatettavaksi tulisi myös vaatimuksen kirjallista muotoa koskeva 3 §:n 1 momentin säännös. Tiedonhankintakeinon edellytyksiä koskevan selvityksen osalta noudatettavaksi tulisi 3 luvun 8 § kokonaisuudessaan. Sovellettavaksi tulisi 3 luvun 10 §:n vaatimus siitä, että päätös on annettava heti tai samaan rikoskokonaisuuteen kuuluvien asioiden käsittelyn päätyttyä.
Pykälän 2 momentin mukaan salaisen tiedonhankintakeinon käyttöä koskeva vaatimus olisi otettava viipymättä tuomioistuimessa käsiteltäväksi vaatimuksen tehneen tai hänen määräämänsä asiaan perehtyneen virkamiehen läsnä ollessa. Määrättävältä virkamieheltä edellytettäisiin sellaista perehtymistä asiaan, että hän voisi vastata kysymyksiin ja perustella vaatimusta. Asia olisi ratkaistava kiireellisesti, jollaista vaatimusta ei ole säädetty voimassa olevassa laissa. Salaisten tiedonhankintakeinojen käyttö voisi ilman tuomioistuimelle asetettua velvoitetta kiireelliseen käsittelyyn menettää merkityksensä.
Momentissa säädettäisiin lisäksi, että käsittely voitaisiin pitää myös käyttäen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään, mikä vastaisi pakkokeinolain 10 luvun 43 §:n 2 momentissa säädettyä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kun tuomioistuin on myöntänyt luvan televalvontaan, se saa tutkia ja ratkaista televalvontaluvan myöntämisen uuteen teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen koskevan asian vaatimuksen tehneen tai hänen määräämänsä virkamiehen läsnä olematta, jos on kulunut vähemmän kuin kuukausi samaa estettävää rikosta koskevan lupa-asian suullisesta käsittelystä. Asia voitaisiin käsitellä virkamiehen läsnä olematta myös, jos tiedonhankintakeinon käyttö on jo lopetettu. Kysymys olisi näissä tapauksissa tilanteesta, jossa pidättämiseen oikeutettu virkamies olisi väliaikaisesti päättänyt salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä 18 §:n 2 momentin, 20 §:n 1 momentin, 30 §:n 1 momentin tai 32 §:n 1 momentin nojalla, mutta tiedonhankintakeinon käyttö olisi ehditty lopettaa ennen tuomioistuimen myöntämää lupaa.
Käytännössä sekä Rajavartiolaitoksen että tuomioistuimen voimavarojen tarkoituksenmukaista ja tehokasta käyttöä rajoittaa se, että kaikki teleosoitteiden ja telepäätelaitteiden vaihtamista koskevat asiat tulee käsitellä istunnossa. Ongelmat korostuvat silloin, kun epäilty henkilö vaihtaa teleosoitteita tai telepäätelaitteita tarkoituksellisesti erittäin tiuhaan. Tällaisen kevennetyn menettelyn käyttäminen olisi tuomioistuimen harkinnassa, ja sitä voitaisiin käyttää vain luvan voimassa ollessa. Lupa-asia tulisi siten käsitellä vähintään kerran kuukaudessa vaatimuksen esittämisestä huolehtivan virkamiehen läsnä ollessa.
Lisäksi kevennetyn menettelyn edellytyksenä olisi, että kysymys on samasta henkilöstä ja samasta tiedonhankintakeinon käytön perusteena olevasta rikoksesta kuin aikaisemmin myönnetyssä luvassa.
Pykälän 4 momentin mukaan asia voitaisiin ratkaista kuulematta henkilöä, jonka perustellusti voidaan olettaa syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen, taikka teleosoitteen tai telepäätelaitteen taikka kuunneltavan tai katseltavan tilan haltijaa. Käsiteltäessä 17 §:ssä tarkoitettua asiaa teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijalle olisi kuitenkin varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jollei siihen rikoksen estämiseen liittyvästä syystä ole estettä. Käsiteltäessä vapautensa menettäneen teknistä kuuntelua tai katselua koskevaa asiaa olisi henkilöä säilyttävän laitoksen edustajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jollei se ole hänen aikaisempi kuulemisensa huomioon ottaen tarpeetonta. Momentin viimeinen virke vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 45 §:n 4 momentissa olevaa sääntelyä.
Pykälän 5 momentin mukaan lupa-asiassa annettuun päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Päätöksestä saisi ilman määräaikaa kannella. Kantelu olisi käsiteltävä kiireellisenä. Sääntely tältä osin vastaisi pakkokeinolain 10 luvun 43 §:n 5 momenttia ja poliisilain 5 luvun 45 §:n 5 momenttia.
39 §.Salaisen tiedonhankinnan suojaaminen. Ehdotettu pykälä vastaisi poliisilain 5 luvun 46 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 9 §:n 3 momentin ja 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitos voisi, silloin kuin se on välttämätöntä salaisen tiedonhankintakeinon käytön paljastumisen estämiseksi lykätä puuttumista Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen, jos puuttumisen lykkäämisestä ei aiheutuisi merkittävää vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle eikä merkittävää huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon vaaraa. Edellytyksenä olisi lisäksi, että puuttumisen lykkääminen olisi välttämätöntä tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi tai toiminnan tavoitteen turvaamiseksi. Säännös koskisi Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvia rikoksia, joista säädetään 4 §:ssä. Velvollisuudesta puuttua toisen esitutkintaviranomaisen tehtäväalueen rikostorjuntatoimenpiteeseen säädetään PTR-lain 2 §:ssä
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä tai käyttää harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa tai käyttää vääriä asiakirjoja. Säännös koskisi niitä Rajavartiolaitoksen käytössä olevia tiedonhankintamenetelmiä, joille on leimallista niiden salainen luonne. Se edellyttää, että menetelmien käyttöä on pyrittävä suojaamaan niin, ettei toiminnan yhteys Rajavartiolaitokseen paljastu liian varhaisessa vaiheessa.
Ehdotettu 2 momentti mahdollistaisi siinä mainittujen tietojen, rekisterimerkintöjen ja asiakirjojen laatimisen ja käytön muun muassa tarkkailun ja teknisen tarkkailun paljastumisen estämiseksi. Näiden Rajavartiolaitoksen tiedonhankintamenetelmien käyttäminen edellyttää, että kohteena oleva henkilö ei tiedä häneen kohdistuvasta tarkkailusta, mikä asettaa tiettyjä vaatimuksia myös toimenpiteiden toteuttamiselle.
Tarkkailussa ja teknisessä tarkkailussa käytettävä välineistö vaatii suojaamista niin, että esimerkiksi välineistön omistajatiedot eivät paljastaisi Rajavartiolaitoksen toimintaa liian varhaisessa vaiheessa. Vaikka 2 momentissa mainituilla keinoilla turvattaisiinkin ensisijaisesti toiminnan toteutusta suojaamalla välineistö, voisi niiden tarve olla joissakin tilanteissa myös suojata tehtävää suorittavia rajavartiomiehiä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 2 momentissa tarkoitetun rekisterimerkinnän oikaisemisesta. Rekisterimerkintä olisi oikaistava viipymättä, kun oikaisu ei enää vaarantaisi tiedonhankinnan tarkoitusta tai rikoksen esitutkintaa taikka kun se ei enää olisi välttämätön toiminnan turvaamiseksi. Rekistereiden sisältämien tietojen oikeellisuus pyrittäisiin turvaamaan mahdollisimman pitkälle niin, että rekisterit eivät sisältäisi sellaisia merkintöjä, jotka eivät ole välttämättömiä salaisten tiedonhankintakeinojen suojaamisen kannalta.
Rekisterimerkinnän oikaisua voitaisiin siirtää siihen ajankohtaan, kun se ei ole enää välttämätön tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi. Tapauskohtaiset olosuhteet määrittäisivät yksittäistapauksissa tarpeen merkintöjen käyttämiseen tai säilyttämiseen, ja oikaisu voitaisiin tehdä esimerkiksi vasta siinä tilanteessa, kun salainen tiedonhankintatehtävä on kokonaisuudessaan toteutettu eikä esimerkiksi yksittäisen virkamiehen suojaaminen enää edellyttäisi suojauksen ylläpitoa.
40 §.Suojaamisesta päättäminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 47 §:n 2 momenttia, Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sekä osittain rajavartiolain 43 a §:n 4 momentissa päätöksenteosta säädettyä.
Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö päättäisi 39 §:n 1 momentissa tarkoitetun rekisterimerkinnän tekemisestä sekä asiakirjan valmistamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaisesta muusta salaisen tiedonhankinnan suojaamisesta päättäisi tehtävään erikseen määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Rajavartiolaitoksessa annetaan muutamille pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille erityinen salaisen tiedonhankinnan koulutus. Koulutuksella voidaan parantaa työturvallisuutta, vähentää riskiä rikosprovokaatioon ja tiedonhankinnan paljastumiseen sekä edistää toiminnan tuloksellisuutta. Tähän saakka kaikesta tiedonhankinnan suojaamisesta on päättänyt Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö.
Pykälän 3 momentti vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 47 §:n 3 momenttia. Lainkohdan mukaan Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikön ja apulaisosastopäällikön olisi pidettävä luetteloa Rajavartiolaitoksen tekemistä rekisterimerkinnöistä ja valmistamista asiakirjoista, valvottava niiden käyttöä sekä huolehdittava merkintöjen oikaisemisesta.
41 §.Salaista tiedonhankintaa koskeva ilmaisukielto. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 48 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi tärkeästä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämiseen liittyvästä syystä kieltää sivullista ilmaisemasta tämän tietoon tulleita seikkoja salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä. Edellytyksenä olisi lisäksi, että sivullinen olisi tehtävänsä tai asemansa johdosta avustanut tai häntä olisi pyydetty avustamaan salaisen tiedonhankintakeinon käytön toteuttamisessa.
Ilmaisukiellosta säädetään esitutkintalain 11 luvun 5 §:ssä. Näiltä osin kysymys olisi kuitenkin poliisilain 5 luvun 48 §:n tavoin sellaisista tilanteista, joissa Rajavartiolaitos ilmaisee jollekin henkilölle muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole ennestään hänen tiedossaan. Salaista tiedonhankintaa koskevassa ilmaisukiellossa ei olisi kysymys tutkinnassa saatujen tietojen ilmaisemisesta sivullisille, vaan tavoitteena olisi huolehtia siitä, ettei salainen tiedonhankinta paljastu liian varhaisessa vaiheessa. Lisäksi tavoitteena olisi suojata salassa pidettäviä taktisia ja teknisiä menetelmiä.
Esimerkkinä momentin soveltamisalasta voidaan mainita tilanne, jossa asunto-osakeyhtiön huollosta vastaavaa huoltoyhtiön edustajaa pyydetään avaamaan taloyhtiön yhteisten tilojen lukituksia teknisen tarkkailun laitteen asentamiseksi. Momentin perusteella ilmaisukieltoa ei voitaisi kuitenkaan antaa kenelle tahansa sivulliselle. Salainen tiedonhankinta on pyrittävä lähtökohtaisesti toteuttamaan siten, ettei sen paljastumisvaaraa ole. Ilmaisukielto kattaisi tilanteet, joissa sivullinen on avustanut Rajavartiolaitosta, ja myös tilanteet, joissa häntä on pyydetty avustamaan. On mahdollista, ettei alun perin pyydetty sivullinen voikaan avustaa Rajavartiolaitosta, vaan jonkun toisen henkilön on toimittava hänen puolestaan. Salainen tiedonhankinta voisi paljastua, jos avustamaan pyydetty henkilö voisi rajoituksetta ilmaista hänen tietoonsa tulleita seikkoja.
Ilmaisukielto voitaisiin pykälän 2 momentin mukaan antaa enintään vuodeksi kerrallaan. Kielto olisi annettava saajalleen kirjallisena todisteellisesti tiedoksi. Siinä olisi yksilöitävä kiellon kohteena olevat seikat, mainittava kiellon voimassaoloaika ja ilmoitettava sen rikkomiseen liittyvästä rangaistusuhasta. Sääntely pääosin vastaisi esitutkintalain 11 luvun 5 §:ää.
Vastaavuus koskisi myös 3 momenttia, jossa säädettäisiin, että rangaistus ilmaisukiellon rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
42 §.Määräaikojen laskeminen. Pykälä vastaa asiallisesti poliisilain 5 luvun 49 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Pykälän 1 momentin mukaan tässä luvussa tarkoitettujen määräaikojen laskemiseen ei sovellettaisi säädettyjen määräaikain laskemisesta annettua lakia.
Pykälän 2 momentin mukaan aika, joka on määrätty kuukausina, päättyy sinä kuukauden päivänä, joka järjestysnumeroltaan vastaa määräyksen antopäivää. Jos vastaavaa päivää ei ole siinä kuussa, jona määräaika päättyisi, pidetään sen kuukauden viimeistä päivää määräajan päättymispäivänä. Säännös tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jos kuukauden mittaisen luvan voimassaolo alkaisi 31 päivänä maaliskuuta, voimassaolo lakkaisi 30 päivänä huhtikuuta.
43 §.Kuuntelu- ja katselukiellot. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 50 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Teknistä kuuntelua ja teknistä katselua koskeviin kieltoihin sovellettaisiin pakkokeinolain 10 luvun 52 §:ää. Kieltoja sovelletaan teknisessä kuuntelussa ja teknisessä katselussa.
Rikoksesta epäillyn sijaan kysymys olisi tämän lain soveltamistapauksissa toimenpiteen kohteena olevasta henkilöstä, jonka voitaisiin perustellusti olettaa syyllistyvän toimenpiteen edellytyksenä olevaan Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaan rikokseen. Pakkokeinolain 10 luvun 52 §:n 2 momentissa mainitusta poiketen tutkittava rikos tarkoittaisi tämän lain osalta Rajavartiolaitoksen estettävää rikosta.
Pakkokeinolain 10 luvun 52 §:n 2 momentti tulisi sellaisenaan sovellettavaksi. Viitatun pykälän 4 momentin osalta kysymys olisi henkilöstä, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän tai syyllistyneen estettävänä tai paljastettavana olevaan tai siihen välittömästi liittyvään rikokseen. Kyseisen momentin mukaan kuuntelukieltoja ei tämän lain nojalla tapahtuvassa kuuntelussa sovellettaisi, jos pakkokeinolain 10 luvun 52 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen henkilöiden voitaisiin perustellusti olettaa syyllistyvän tai syyllistyneen estettävään taikka siihen välittömästi liittyvään rikokseen.
Kuuntelukielto ei myöskään koskisi tilannetta, jossa toisiinsa välittömästi liittyvissä teoissa toista henkilöistä olisi syytä epäillä rikoksesta ja toisen osalta kysymys olisi vasta rikoksen estämisestä. Edellytyksenä olisi kuitenkin se, että pakkokeinolain 10 luvun 52 §:n 4 momentissa vaaditulla tavalla molempien osalta tulisi olla tehtynä päätös teknisestä kuuntelusta tai teknisestä katselusta.
44 §.Tallenteiden ja asiakirjojen tarkastaminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 51 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Salaisen tiedonhankinnan sääntelyä koskevat ehdotukset rakentuvat sille lähtökohdalle, että pidättämiseen oikeutettu virkamies on keskeisessä asemassa näitä toimenpiteitä toteutettaessa ja on velvollinen valvomaan niiden lainmukaista suorittamista. Näin ollen ehdotetaan, että hänen tulisi huolehtia myös tallenteiden ja asiakirjojen tarkastamisesta. Jos pidättämiseen oikeutettu virkamies määräisi muun virkamiehen tarkastamaan tallenteita ja asiakirjoja, määräyksen antaja vastaisi siitä, että kyseisellä virkamiehellä on tarvittavat tiedot ja taito sekä kokemus tehtävän suorittamiseksi.
Tarkastamisvelvollisuus koskisi poliisilain tavoin kaikkia salaisia tiedonhankintakeinoja. Tämä liittyisi siihen, että tarkastamisella on olennainen merkitys siltä kannalta, että toiminnasta vastaava pidättämiseen oikeutettu virkamies voi tosiasiallisesti valvoa keinojen lainmukaista käyttämistä.
Tallenteiden tarkastamisessa voitaisiin hyödyntää teknistä laitetta, menetelmää tai ohjelmistoa siten, että sen avulla tarkastamisen piiriin tulisivat vain sellaiset tallenteiden kohdat, joilla on viestintää. Näin tyhjät kohdat voitaisiin pyyhkiä yli tai ohittaa.
45 §.Tallenteiden tutkiminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 52 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän mukaan salaisen tiedonhankintakeinon käytössä kertyneitä tallenteita saisi tutkia vain tuomioistuin ja pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen määräyksestä tai tuomioistuimen osoituksen mukaan tallennetta saisi tutkia myös muu rajavartiomies, asiantuntija tai muu henkilö, jota käytetään apuna tiedonhankintaa toteutettaessa.
46 §.Ylimääräinen tieto. Pykälässä määriteltäisiin ylimääräinen tieto, ja se vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 53 §:ää, pakkokeinolain 10 luvun 55 §:ää ja Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän mukaan ylimääräisellä tiedolla tarkoitettaisiin televalvonnalla, tukiasematietojen hankkimisella ja teknisellä tarkkailulla saatua tietoa, joka ei liity rikokseen taikka vaaran torjumiseen taikka joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka estämistä varten lupa tai päätös on annettu. Telekuuntelu ei ole Rajavartiolaitoksen käytössä oleva salaisen tiedonhankinnan toimenpide.
47 §.Ylimääräisen tiedon käyttäminen. Pykälä vastaa asiallisesti poliisilain 5 luvun 54 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Säännös ei rajoittaisi ylimääräisen tiedon luovuttamista, jos toinen esitutkintaviranomainen tarvitsisi tietoa rikoksen selvittämisessä ja sillä olisi oman lainsäädäntönsä mukaisesti oikeus käyttää vastaavalla tavoin saatua ylimääräistä tietoa.
Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi käyttää ylimääräistä tietoa rikoksen selvittämisessä, jos tieto koskee sellaista rikosta, jonka estämisessä sitä olisi saatu käyttää tämän luvun mukaisena tiedonhankintakeinoa. Esimerkkinä voidaan maininta tilanne, jossa Rajavartiolaitoksen selvittää törkeää laittoman maahantulon järjestämistä televalvonnan avulla ja saa samalla tietää törkeän huumausainerikoksen valmistelusta. Poliisilla on yleisenä esitutkintaviranomaisena oikeus Rajavartiolaitoksen ylimääräiseen tietoon.
Pykälän 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos saisi käyttää ylimääräistä tietoa myös, jos ylimääräisen tiedon käytöllä voitaisiin olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta.
Rajavartiolaitoksessa ylimääräisen tiedon käyttäminen rikoksen selvittämisessä voisi koskea vain Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaa rikosta. Ylimääräistä tietoa saisi käyttää Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämisessä, jos tieto koskee sellaista Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaa rikosta, jonka estämisessä olisi saatu käyttää sitä tämän luvun mukaista tiedonhankintakeinoa, jolla tieto on saatu. Ylimääräistä tietoa saisi Rajavartiolaitoksessa käyttää myös, jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiselle ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta. Sellaista ylimääräistä tietoa, joka liittyy muihin kuin Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluviin rikoksiin, voisi luovuttaa rajavartiolaitoksen hallinnosta annetussa laissa ja henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa säädetyn mukaisesti toiselle esitutkintaviranomaiselle.
Pyrkimys aineellisesti oikeaan lopputulokseen rikosprosessissa, jota Suomessa omaksuttu vapaa todistusteoria osaltaan ilmentää, puoltaa mahdollisuutta käyttää rikoksen estämisessä kertynyttä ylimääräistä tietoa toisen rikoksen selvittämisessä. Hallituksen esityksessä HE 52/2002 vp suhtauduttiinkin myönteisesti ylimääräisen tiedon hyödyntämiseen nimenomaan vapaan todistusteorian pohjalta. Toisaalta yleisperusteluissa esitellystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenevän mukaisesti ylimääräisen tiedon käytöstä olisi säädettävä kattavasti ja täsmällisesti. Huomioon on myös otettava perustuslain 10 §:n 3 momentti, jonka mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.
Johdonmukaisena voidaan pitää sitä, että ylimääräisen tiedon käyttö rikoksen selvittämisessä olisi mahdollista ensinnäkin silloin, kun tieto koskee sellaista rikosta, jonka estämisessä kyseisen tiedon tuottanutta tiedonhankintakeinoa olisi saatu käyttää. Rikosten selvittämisintressin kannalta tätä ei kuitenkaan voida pitää riittävänä. Suhteellisuusperiaate huomioon ottaen mahdollisuus käyttää ylimääräistä tietoa tulisi ulottaa muihinkin tietyn vakavuustason rikoksiin. Ylimääräisen tiedon käyttämisessä pitää myös huomioida, että rikosten esitutkinnassa jonkin rikoksen selvittäminen ja toisen rikoksen estäminen saattavat liittyä toisiinsa. Esitutkinnassa käytettävien salaisten pakkokeinojen käytön sivutuotteena saattaa myös ilmetä seikkoja, jotka edellyttävät Rajavartiolaitokselta toimia rikoksen paljastamiseksi.
Edellä mainitusta johtuen 4 momentissa säädettäisiin ylimääräisen tiedon käytöstä rikoksen estämiseksi. Momentin mukaan ylimääräistä tietoa saisi lisäksi käyttää aina rikoksen estämiseksi, toiminnan suuntaamiseksi ja syyttömyyttä tukevana selvityksenä. Säännös selkeyttää PTR-viranomaisten ylimääräisen tiedon käytön oikeutta. Ylimääräisen tiedon käytöllä rikostorjunnan toiminnan suuntaamiseksi tarkoitettaisiin tiedon välillistä hyödyntämistä niin, että tietoa ei käytettäisi näyttönä eikä liiemmin tiedonhankintakeinon käytön perusteena. Ylimääräisen tiedon hyödyntäminen toiminnan suuntaamiseksi voisi liittyä esimerkiksi rikoksen estämiseen tai paljastamiseen, analyysitoimintaan, esitutkinnan aloittamiskynnyksen selvittämiseen tai esitutkinnan suuntaamiseen. Esitutkinnan suuntaamista olisi esimerkiksi tutkintalinjan valinta. Tällaiselle tietojen käytölle ei asetettaisi rajoituksia. Ylimääräistä tietoa voitaisiin siten käyttää apuna tässä tarkoituksessa vähäisenkin rikoksen osalta. Ylimääräisen tiedon hyödyntämisestä rikoksen selvittämiseksi säädettäisiin 2 momentissa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että ylimääräistä tietoa saa käyttää myös hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi. Kun otetaan huomioon ylimääräisen tiedon käyttötarkoitus näissä tapauksissa, mitään lisäedellytyksiä tiedon käytölle ei ehdoteta asetettavaksi. Koska lainkohdassa mainituissa tilanteissa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti olisi Rajavartiolaitoksen toimivaltaan kuuluvan vaaran tai vahingon estämisestä, momentissa säädettäisiin asian siirtämisestä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle. Momentin soveltamisalaan kuuluvista tapauksista voidaan esimerkkinä mainita tilanne, jossa törkeän laittoman maahantulon järjestämisen selvittämiseksi toteutettavassa telekuuntelussa saataisiin tieto, jonka mukaan joku muu kuin kuuntelun kohteena oleva henkilö on lähdössä pahoinpitelemään toista henkilöä. Momentissa tarkoitetun vaaran tai vahingon ei välttämättä kuitenkaan olisi liityttävä rikokseen, vaan kysymys voisi olla esimerkiksi onnettomuuden estämisestä.
Pykälän 6 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen ylimääräisen tiedon käyttämistä rikoksen estämiseen ja selvittämiseen koskevaan pakkokeinolain 10 luvun 56 §:ään.
48 §.Tietojen hävittäminen. Pykälässä säädettäisiin salaisella tiedonhankintakeinolla saadun tiedon hävittämisestä, ja se vastaisi poliisilain 5 luvun 55 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan salaisella tiedonhankintakeinolla saatu tieto olisi hävitettävä viipymättä sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, ettei tietoa tarvita rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi taikka vaaran torjumiseksi. Momentti koskisi kaikkea salaisella tiedonhankinnalla saatua tietoa. Rikoksen estämisen yhteydessä saatu ylimääräinen mihinkään rikokseen liittymätön tieto tulisi hävittää pikaisemmin kuin pakkokeinolain 10 luvun 57 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Varsin pian tulisi käydä selväksi jo tiedon luonteesta johtuen, että sitä joko tarvitaan tai että se voidaan hävittää.
Pykälän 2 momentti koskisi puolestaan ylimääräistä tietoa. Momentin mukaan ylimääräinen tieto voitaisiin kuitenkin säilyttää ja tallettaa henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa tarkoitettuun rekisteriin, jos tieto koskisi 47 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua rikosta tai jos tieto on tarpeen rikoslain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitetun rikoksen estämiseksi. Tieto, jota ei ole talletettu rekisteriin tai liitetty esitutkinta-aineistoon, olisi hävitettävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun on käynyt ilmeiseksi, ettei tietoa voitaisi käyttää tai sitä ei enää tarvita rikoksen estämisessä tai selvittämisessä. Momentti vastaisi pitkälti voimassa olevan pakkokeinolain 10 luvun 57 §:n 1 momenttia. Momentti sallisi säilyttämisen ja tallettamisen niissä tapauksissa, joissa ylimääräistä tietoa saisi käyttää 47 §:n mukaisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan 19 §:ssä tarkoitetut tukiasematiedot olisi hävitettävä, kun asia olisi lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. Säännös vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 55 §:n 3 momenttia ja pakkokeinolain 10 luvun 57 §:n 2 momenttia.
49 §.Teknisen kuuntelun ja teknisen laitetarkkailun keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin teknisen kuuntelun ja teknisen laitetarkkailun keskeyttämisestä eräissä tilanteissa, ja se vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 56 §:n 1 momenttia sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Pykälän mukaan kuuntelu olisi keskeytettävä niin pian kuin mahdollista sekä kuuntelulla saadut tallenteet ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi heti hävitettävä, jos kävisi ilmi, että teknisen kuuntelun kohteena oleva henkilö ei oleskele kuunneltavassa tilassa tai muussa paikassa, johon teknistä kuuntelua kohdistetaan. Velvollisuus keskeyttämiseen sekä tallenteiden ja muistiinpanojen hävittämiseen koskisi myös teknistä laitetarkkailua, jos käy ilmi, että tarkkailu kohdistuu viestin sisältöön tai 16 §:ssä tarkoitettuihin tunnistamistietoihin taikka jos 31 §:n 3 momentissa tarkoitettu henkilö ei käytä tarkkailun kohteena olevaa laitetta.
50 §.Kiireellisessä tilanteessa saadun tiedon hävittäminen. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 57 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Jos pidättämiseen oikeutettu virkamies olisi 18 §:n 2 momentissa, 20 §:n 1 momentissa, 30 §:n 1 momentissa tai 32 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kiireellisessä tilanteessa päättänyt televalvonnan, tukiasematietojen hankkimisen, henkilön teknisen seurannan tai teknisen laitetarkkailun aloittamisesta, mutta tuomioistuin katsoisi, ettei edellytyksiä toimenpiteelle ole ollut, tiedonhankinnan käyttö olisi lopetettava sekä sillä saatu aineisto ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi heti hävitettävä. Näin saatuja tietoja saataisiin kuitenkin käyttää samoin edellytyksin kuin ylimääräistä tietoa saadaan käyttää 47 §:n mukaan.
51 §.Salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä ilmoittamisesta tiedonhankinnan kohteelle, ja se vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 58 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Pykälässä ei kuitenkaan säädettäisi peitetoiminnasta, valeostosta eikä tietolähteen ohjatusta käytöstä, sillä ne eivät kuulu Rajavartiolaitoksen käytössä oleviin toimivaltuuksiin.
Pykälän 1 momentin mukaan televalvonnasta, suunnitelmallisesta tarkkailusta, peitellystä tiedonhankinnasta, teknisestä tarkkailusta ja valvotusta läpilaskusta olisi viipymättä ilmoitettava tiedonhankinnan kohteelle kirjallisesti sen jälkeen, kun tiedonhankinnan tarkoitus on saavutettu. Salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä olisi kuitenkin ilmoitettava tiedonhankinnan kohteelle viimeistään vuoden kuluttua sen käytön lopettamisesta. Kohteelle ilmoittamisesta olisi samalla annettava kirjallisesti tieto luvan myöntäneelle tuomioistuimelle.
Momentissa lueteltaisiin ne salaiset tiedonhankintakeinot, joista ilmoitus tiedonhankinnan kohteelle olisi tehtävä. Ilmoituksen tulisi olla sillä tavoin yksilöity, että tiedonhankinnan kohde voisi tarvittaessa pyrkiä selvittämään häneen kohdistetun salaisen tiedonhankintakeinon käytön perusteita. Ilmoituksessa olisi mainittava esimerkiksi se, mistä tiedonhankintakeinosta olisi kysymys, sekä se, missä ja milloin sitä olisi käytetty. Taktista ja teknistä toteutustapaa koskevia yksityiskohtia ei kuitenkaan tarvitsisi paljastaa. Todisteellista tiedoksiantoa ei tarvittaisi, vaan ilmoitus voitaisiin tehdä tiedonhankinnan kohteelle esimerkiksi kirjeitse viimeiseen tiedossa olevaan osoitteeseen. Ilmoituksen kirjaaminen esimerkiksi pelkästään esitutkintapöytäkirjaan tai muuhun asiakirjaan ei olisi momentissa tarkoitettua ilmoittamista. Muulle henkilölle kuin tiedonhankinnan kohteelle ei tarvitsisi ilmoittaa salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä, vaikka hän olisi tosiasiallisesti joutunut toimenpiteen kohteeksi. Tällainen tilanne voisi muodostua esimerkiksi tilakuuntelussa.
Ilmoitus tulisi tehdä ensinnäkin silloin, kun salaisen tiedonhankintakeinon käyttö olisi lopetettu tuloksettomana eikä keinolla saadun tiedon voitaisi olettaa olevan senlaatuista, että se myöhemmin johtaisi jatkotoimenpiteisiin tai toimisi esimerkiksi rikosprosessissa todisteena. Ongelmallisia tilanteita saattaa aiheutua, jos jonkun tiedonhankinnan kohteen kohdalla tiedonhankintakeinon käyttö päätetään aikaisemmin kuin toisten osallisten kohdalla. Tällaisissa kokonaisuuksissa voitaisiin käyttää 2 momentissa tarkoitettua ilmoituksen lykkäämistä.
Vaikka rikoksen estämiseksi suoritettavaa toimintaa ei olisikaan päätetty tai keskeytetty, olisi salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä ilmoitettava viimeistään vuoden kuluttua sen käytön lopettamisesta. Ilmaisulla "viimeistään" tarkoitettaisiin sitä, että ilmoitusta ei saisi aiheettomasti viivyttää. Käytännössä epäselvyyttä on aiheuttanut se, milloin tiedonhankinta katsotaan lopetetuksi. Jos menetelmän käyttö on tosiasiallisesti lopetettu ennen luvan tai päätöksen voimassaolon päättymistä, eikä uutta lupaa ole haettu, laskettaisiin vuoden määräaika tosiasiallisesta lopettamishetkestä. Jos tiedonhankinta on päättynyt luvan tai päätöksen voimassaoloajan päättymiseen, laskettaisiin vuoden määräaika tästä päättymishetkestä. Takautuvasti käytettävissä tiedonhankintakeinoissa määräaika laskettaisiin luvan tai päätöksen tekohetkestä, vaikka tietoja ei olisi vielä saatu.
Jos samaa rikosta ja samaa tiedonhankinnan kohteena olevaa henkilöä koskien on tehty uusi päätös saman tiedonhankintakeinon käytöstä, laskettaisiin vuoden määräaika viimeisen samaa asiaa koskevan tiedonhankinnan tosiasiallisesta lopettamisesta taikka luvan tai päätöksen voimassaoloajan päättymisestä. Päätösten voimassaolon välillä voidaan hyväksyä muutaman päivän katkoksia, jotta tiedonhankintaa voidaan pitää yhdenjaksoisena.
Tuntemattomaksi jääneelle tiedonhankinnan kohteelle ilmoitusta ei voitaisi luonnollisesti tehdä. Jos tiedonhankinnan kohteen henkilöllisyys myöhemmin selviäisi, tulisi ilmoitus kuitenkin tehdä. Tällaiset tilanteet saattaisivat myös muodostaa poikkeuksen pykälässä säädetyistä määräajoista, koska niitä ei joissakin tapauksissa kyettäisi noudattamaan. Jos henkilöllisyydeltään tunnettu tiedonhankinnan kohde olisi kateissa, Rajavartiolaitokselta ei edellytettäisi kovin laajoja toimenpiteitä pelkästään ilmoituksen tekemiseksi. Riittävää olisi, että asiasta laaditaan etsintäkuulutus, esimerkiksi olinpaikkailmoitus, ilmoituksen antamista varten.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voisi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta päättää, että 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta tiedonhankinnan kohteelle saataisiin lykätä enintään kaksi vuotta kerrallaan, jos se olisi perusteltua käynnissä olevan tiedonhankinnan turvaamiseksi, valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Ilmoitus saataisiin tuomioistuimen päätöksellä jättää kokonaan tekemättä, jos se olisi välttämätöntä valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Ilmoituksen lykkäämisestä tai kokonaan tekemättä jättämisestä päättäisi tuomioistuin, vaikka kysymys olisi sellaisesta salaisesta tiedonhankintakeinosta, jonka käytöstä olisi päättänyt pidättämiseen oikeutettu virkamies.
Ilmoitusta voitaisiin lykätä enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Uuden lykkäyksen myöntämisen tulisi olla poikkeuksellista. Toistuvan ilmoittamisen lykkäämisen sijaan tulisi hakea kokonaan ilmoittamatta jättämistä, jos edellytykset olisivat olemassa, koska esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua tehtävällä ilmoituksella ei käytännössä olisi merkitystä tiedonhankinnan kohteelle. Lykkäämistä ja uudelleen lykkäämistä tulisi hakea ennen määräajan päättymistä. Jos määräajan päättymisen ja päätöksen tekemisen väliin jäisi aikaa, seurauksena olisi se, että väliaikana tiedonhankinnan kohde voisi asianosaisjulkisuuteen vedoten saada tiedon salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä.
Lykkäämisen mahdollistavana perusteena olisi ensinnäkin käynnissä olevan tiedonhankinnan turvaaminen. Tiedonhankinta voisi liittyä mihin tahansa vireillä olevaan rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi suoritettavaan toimintaan. Lykkääminen olisi mahdollista myös valtion turvallisuuden varmistamiseksi, joka perusteena tulisi kuitenkin käytännössä sovellettavaksi lähinnä suojelupoliisin toiminnassa. Lisäksi ilmoittamisen lykkääminen olisi mahdollista hengen tai terveyden suojaamiseksi. Tämä peruste voisi esimerkiksi henkilön turvaamiseksi tehtyjen toimenpiteiden johdosta poistua tietyn ajan kuluttua, jolloin ilmoittaminen tiedonhankinnan kohteelle voitaisiin tehdä. Lykkäämisen kynnyksenä olisi, että se on perusteltua. Kynnys lykkäämiselle ei siis tältä osin olisi kovin korkea.
Ilmoitus saataisiin jättää tuomioistuimen päätöksellä kokonaan tekemättä vain silloin, jos se olisi välttämätöntä valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Kynnys kokonaan ilmoittamatta jättämiselle olisi puolestaan korkea, mitä kuvattaisiin ilmauksella "välttämätöntä". Jos tuomioistuin ei myöntäisi lykkäystä tai päättäisi kokonaan ilmoittamatta jättämisestä, saisi vaatimuksen esittäjä kannella päätöksestä. Koska pykälässä mainitut suojattavat intressit ovat jo lähtökohtaisesti painavia, tiedonhankinnan kohteella ei olisi oikeutta saada tietoa tiedonhankinnan käytöstä kantelua käsiteltäessä, jollei ylempi tuomioistuin toisin määräisi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa kohteen henkilöllisyys ei olisi tiedossa 1 tai 2 momentissa tarkoitetun määräajan tai lykkäyksen päättyessä. Tiedonhankintakeinon käytöstä olisi tällöin ilmoitettava kohteelle kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä henkilöllisyyden selvittyä.
Pykälän 4 momentin mukaan kohteelle ilmoittamisesta olisi samalla annettava kirjallisesti tieto myös luvan myöntäneelle tuomioistuimelle.
Pykälän 5 momentin mukaan suunnitelmallisesta tarkkailusta ja peitellystä tiedonhankinnasta ei olisi velvollisuutta ilmoittaa tiedonhankinnan kohteelle, jos asiassa ei ole aloitettu esitutkintaa. Jos esitutkinta aloitetaan, noudatetaan pakkokeinolain 10 luvun 60 §:ää. Oikeusturvatarve korostuu oikeudenkäynnissä, mitä kysymystä on käsitelty edellä. Momentissa mainittujen tiedonhankintakeinojen käytöstä ei tarvitsisi lainkaan ilmoittaa, jos niiden kohteena olevassa asiassa ei ole aloitettu esitutkintaa. Jos se olisi puolestaan aloitettu, ratkaistaisiin kysymys ilmoittamisesta pakkokeinolain 10 luvun 60 §:n mukaisesti. Myöskään vaaratilanteissa tehdystä tiedonhankinnasta ei tarvitsisi ilmoittaa.
Pykälän 6 momentin mukaan, kun harkittaisiin ilmoituksen lykkäämistä tai tekemättä jättämistä 2 ja 5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, arvioinnissa on myös otettava huomioon asianosaisen oikeus asianmukaisesti valvoa oikeuttaan. Momentti vastaisi asiallisesti pakkokeinolain 10 luvun 60 §:n 5 momenttia. Pykälässä säädettäisiin intressipunninnasta, joka liittyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ilmaistaan nimenomaisesti Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (SopS 86/1998), eli EIS:n 6 artiklan 1 kappaleessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 8/1976) 14 artiklan 1 kappaleessa. Oikeuden voi katsoa sisältyvän myös perustuslain 21 §:n 1 momentissa ilmaistuun asian asianmukaisen käsittelyn vaatimukseen.
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttaminen edellyttää, että oikeutta käydään avoimesti, tasapuolisesti ja saman oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jolloin kaikki asiaan vaikuttavat seikat on saatettava asianosaisten tietoon. Syytetyn oikeuksiin kuuluu muun ohessa oikeus vastanäytön esittämiseen, oikeus saada yksityiskohtainen tieto itseensä kohdistuvien syytteiden perusteista sekä oikeus saada omat todistajansa kutsutuiksi ja kuulustelluiksi. Näytön puute johtaa epävarmuustilanteessa asian ratkaisemiseen vastaajan eduksi.
Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ole kuitenkaan ehdoton muut ihmisoikeudet syrjäyttävä ihmisoikeus. Ihmis- ja perusoikeuksia joudutaan yhteentörmäystilanteissa punnitsemaan toisiaan vastaan, mitä momentti ilmentäisi. Kysymys olisikin siis yksittäistapauksellisesta intressivertailusta.
Pykälän 7 momentin mukaan ilmoitusta koskevan asian käsittelyssä tuomioistuimessa noudatettaisiin 38 §:ää.
52 §.Pöytäkirja. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 59 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä.
Pöytäkirjaamisvelvollisuus koskisi kaikkia salaisia tiedonhankintakeinoja tarkkailua lukuun ottamatta. Tarkkailusta olisi tarvittaessa tehtävä merkintä muuhun asiakirjaan, esimerkiksi tehtävänsuorituslomakkeeseen. Pöytäkirjassa mainittavista tiedoista säädettäisiin jatkossa poliisilain tavoin sisäministeriön asetuksella.
53 §.Asianosaisjulkisuuden rajoittaminen eräissä tapauksissa. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 60 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Pykälässä säädettäisiin asianosaisjulkisuuden rajoittamisesta eräissä tapauksissa.
Pykälän 1 momentin mukaan henkilöllä, jonka oikeutta tai velvollisuutta asia koskee, ei olisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 §:ssä säädetystä huolimatta oikeutta saada tietoa tässä luvussa tarkoitetun tiedonhankintakeinon käytöstä ennen kuin 51 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehty. Hänellä ei olisi myöskään henkilötietolaissa (523/1999) tai henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa säädettyä rekisteröidyn tarkastusoikeutta. Tarkoituksena olisi ainoastaan lainsäädännöllisesti selkeyttää tilannetta suhteessa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja henkilötietolakiin.
Pykälän 2 momentin mukaan, kun 51 §:ssä tarkoitettu ilmoitus olisi tehty, 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä olisi oikeus saada tieto salaisen tiedonhankintakeinon käyttöä koskevasta asiakirjasta tai tallenteesta, jollei antamatta jättäminen olisi välttämätöntä valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen, terveyden, yksityisyyden tai salassa pidettävien taktisten ja teknisten menetelmien suojaamiseksi. Harkittaessa asiakirjan, tallenteen tai tiedon antamatta jättämistä arvioinnissa olisi otettava huomioon 1 momentissa tarkoitetun henkilön oikeus asianmukaisesti valvoa oikeuttaan.
Asianosaisen tietopyynnön käsittely noudattaisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Jos virkamies kieltäytyisi kokonaan tai joiltakin osin viranomaisen asiakirjan antamisesta, kieltäytyminen voitaisiin saattaa viranomaisen ratkaistavaksi. Muutoksenhaku tapahtuisi hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti. Momentissa olisi kysymys samanlaisesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvästä intressipunninnasta kuin 51 §:ssä, joten siltä osin voidaan viitata kyseisen pykälän perusteluihin.
Pykälän 3 momentin mukaan tieto ääni- tai kuvatallenteesta voitaisiin antaa vain luovuttamalla tallenne Rajavartiolaitoksen luona kuultavaksi tai nähtäväksi, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen olisi syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvän henkilön yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Vastaavanlainen säännös sisältyy poliisilain 5 luvun 60 §:n 3 momenttiin ja pakkokeinolain 10 luvun 62 §:n 3 momenttiin.
54 §.Teleyrityksen avustamisvelvollisuus ja pääsy eräisiin tiloihin. Pykälä vastaisi osittain poliisilain 5 luvun 61 §:ää. Pykälän momentin mukaan teleyrityksen olisi tehtävä ilman aiheetonta viivytystä televerkkoon televalvonnan edellyttämät kytkennät. Sama koskisi myös niitä tilanteita, joissa televalvonta toteutetaan viranomaisen toimesta teknisellä laitteella. Teleyrityksen olisi lisäksi annettava pidättämiseen oikeutetun virkamiehen käyttöön hallussaan olevat teknisen seurannan toimeenpanoa varten tarpeelliset tiedot. Pykälä ei kuitenkaan muuta olemassa olevaa toimintamallia, jonka mukaan poliisi vastaa telepakkokeinojen teknisestä toteuttamisesta.
55 §.Korvaus teleyritykselle. Pykälä vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 62 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus tässä luvussa tarkoitetusta viranomaisten avustamisesta ja tietojen antamisesta aiheutuneista välittömistä kustannuksista siten kuin tietoyhteiskuntakaaren 299 §:ssä säädetään. Korvauksen maksamisesta päättäisi rikostorjunnan toimenpiteen suorittanut Rajavartiolaitoksen hallintoyksikkö. Momentti vastaisi asiallisesti poliisilain 5 luvun 62 §:n 1 momenttia. Säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa nykykäytäntöä, jonka mukaan poliisi yleisenä esitutkintaviranomaisena vastaa korvauksista teleyrityksille. Jos kyseessä on teknisen liittymän kautta tuleva tieto, tieto tulee Rajavartiolaitokselle suoraan keskusrikospoliisilta.
Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta, mikä vastaisi poliisilain 5 luvun 62 §:n 2 ja 3 momenttia ja pakkokeinolain 10 luvun 64 §:n 2 ja 3 momenttia.
56 §.Rangaistusasteikon lieventämisen vaikutus. Pykälä vastaisi poliisilain 5 luvun 64 §:ää. Pykälän mukaan tässä luvussa tarkoitettujen tiedonhankintakeinojen käyttöön ei vaikuta se, että rangaistus mitattaisiin rikoslain 6 luvun 8 §:ää soveltaen lievennetyltä rangaistusasteikolta.
Pykälällä selkeytettäisiin sitä, että salaisen tiedonhankintakeinon käytön edellytykset arvioitaisiin niin kuin kysymyksessä olisi täytetty teko tai tekijän toiminta. Tämän vuoksi edellytyksiä koskevissa säännöksissä ei enää erikseen mainittaisi rikoksen yritystä. Vastaava pakkokeinojen edellytyksiä koskeva tulkintasäännös sisältyy pakkokeinolain 11 luvun 1 §:ään.
4 luku Salaiset pakkokeinot
57 §.Salaisten pakkokeinojen käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin salaisten pakkokeinojen käyttämisestä Rajavartiolaitoksessa. Sääntely vastaisi Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen ja 2 momentin perusteella sovellettua sääntelyä.
Rajavartiolaitoksen salaisten pakkokeinojen käyttöön sovellettaisiin pakkokeinolain 10 lukua pykälässä säädetyin poikkeuksin. Pykälän 2 momentin perusteella Rajavartiolaitoksen käytössä eivät olisi pakkokeinolain 10 luvun mukainen peitetoiminta, valeosto ja tietolähteen ohjattu käyttö.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin telekuuntelusta, tietojen hankkimisesta telekuuntelun sijasta, televalvonnasta, peitellystä tiedonhankinnasta ja henkilön teknisestä seurannasta selvitettäessä Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvia rikoksia. Telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta ja peitelty tiedonhankinta olisivat jatkossakin Rajavartiolaitoksen käytettävissä vain selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä taikka törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskaupparikosta.
Televalvonta on jo nykyisellään Rajavartiolaitoksen käytettävissä selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä taikka törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskaupparikosta, törkeää metsästysrikosta taikka törkeää laittoman saaliin kätkemistä. Esityksen mukaan Rajavartiolaitos voisi käyttää televalvontaa myös selvittäessään rajatarkastuksen yhteydessä rikoslain 32 luvun 2 §:n mukaista törkeää kätkemisrikosta ja 3 §:n mukaista ammattimaista kätkemisrikosta. Lisäksi Rajavartiolaitos voisi käyttää televalvontaa myös selvittäessään sen tarkastettavaan asiakirjaan kohdistuvaa 33 luvun 2 §:n mukaista törkeää väärennystä.
Henkilön teknistä seurantaa Rajavartiolaitos voisi jatkossakin käyttää vain selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä taikka törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskaupparikosta taikka törkeää metsästysrikosta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin niistä rajoituksista, jotka koskisivat salaisten pakkokeinojen käyttöä Rajavartiolaitoksen suorittamassa muussa esitutkinnassa (5 §). Käytettävissä ei olisi telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, peitelty tiedonhankinta, henkilön tekninen seuranta, peitetoiminta, valeosto eikä tietolähteen ohjattu käyttö. Sääntely vastaisi Rajavartiolaitoksessa nykyään rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen ja 2 momentin perusteella sovellettua sääntelyä.
58 §.Peitellystä tiedonhankinnasta päättäminen rikoksen esitutkinnassa. Pykälä vastaisi asiallisesti pakkokeinolain 10 luvun 15 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen sekä 43 a §:n 4 momentin perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö päättäisi peitellystä tiedonhankinnasta Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi. Säännös vastaisi rajavartiolain 43 a §:n 4 momentissa säädettyä. Päätöksentekotason säilyttäminen Rajavartiolaitoksen esikunnassa on perusteltua. Peitellyn tiedonhankinnan erottaminen Rajavartiolaitoksen keinovalikoiman ulkopuolella olevasta peitetoiminnasta on erityisen tärkeää, jotta peitellyn tiedonhankinnan toimivaltuutta ei käytettäisi tavalla, jossa olisi tosiasiallisesti kysymys peitetoiminnasta. Rajavartiolaitos ei voi käyttää peitetoiminnan toimivaltuutta rikosten estämiseen eikä selvittämiseen, eikä sitä tässäkään esityksessä ehdoteta.
Pykälän 2 momentin mukaan päätös peitellystä tiedonhankinnasta olisi tehtävä kirjallisesti. Päätöksessä olisi mainittava 1) toimenpide ja sen tavoite riittävästi yksilöitynä; 2) peitellyn tiedonhankinnan toteuttava hallintoyksikkö ja siitä vastaava rajavartiomies; 3) epäilty rikos; 4) peitellyn tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö; 5) tosiseikat, joihin rikosepäily perustuu; 6) toimenpiteen suunniteltu toteuttamisajankohta; 7) mahdolliset peitellyn tiedonhankinnan rajoitukset ja ehdot.
Toimenpiteellä tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että kysymyksessä on lähetyksen toimittaminen tiettyyn osoitteeseen, ja tavoitteella sen selvittämistä, kuka lähetyksen ottaa vastaan. Toimivaltuuden käytön osalta edellytettäisiin erikseen siitä vastaavan rajavartiomiehen nimeämistä, jonka tehtävänä olisi huolehtia muun muassa siitä, ettei toiminnassa ole tosiasiallisesti kysymys peitetoiminnasta. Päätöksessä olisi mainittava myös selvitettävänä oleva rikos, mutta rikoksesta epäillyn mainitsemista ei edellytettäisi. Päätöksessä tulisi mainita ainoastaan tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö, joka voisi tosiasiallisesti olla myös toistaiseksi Rajavartiolaitokselle tuntematon.
Kuten muidenkin pakkokeinojen osalta, myös peiteltyä tiedonhankintaa koskevassa päätöksessä rikosepäilyn perustavat tosiseikat tulisi kuvata päätöksessä niin, että ulkopuolinen tarkastelija voi vakuuttua pakkokeinon käytön edellytysten olemassa olosta. Peitellyn tiedonhankinnan osalta ei edellytettäisi alkamis- ja päättymisajankohdan määrittelyä kellonaikatarkkuudella, koska kysymys on pikemminkin yksittäisen toimenpiteen suorittamisesta sopivana ajankohtana. Peitellyn tiedonhankinnan osalta päätöksentekijä voisi asettaa rajoituksia ja ehtoja kuten muidenkin salaisten pakkokeinojen käytön yhteydessä. Rajoitukset voisivat johtua esimerkiksi suhteellisuusperiaatteesta sekä tarkoituksenmukaisuus-, oikeusturva- ja työturvallisuusnäkökohdista. Peiteltyä tiedonhankintaa ei olisi mahdollista toteuttaa asunnossa edes silloin, kun asuntoon meneminen tapahtuisi asunnonhaltijan myötävaikutuksella. Asunnossa tapahtuvana peiteltynä tiedonhankintana ei kuitenkaan pidettäisi vielä sitä, että lähetyksen vastaanottaja pyytää lähetystä kuitatessaan lähettinä esiintyvän poliisimiehen odottamaan esimerkiksi asuntonsa eteisessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että päätöstä on olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava. On mahdollista, että rikosepäily täsmentyy toimenpiteen toteuttamista odottaessa sellaiseen tekoon, jonka selvittämisessä toimivaltuutta ei ylipäänsä voida käyttää. Myös muu olosuhteiden muuttuminen voi aiheuttaa päätöksen tarkistamisen. Momentti velvoittaisi toimenpiteestä vastaavan rajavartiomiehen ja toimenpiteestä päättäneen virkamiehen seuraamaan peitellyn tiedonhankinnan edellytysten olemassaoloa ja tiedonhankinnan tarpeellisuutta erityisesti silloin, kun päätöksentekohetki ja tiedonhankinnan toteuttaminen eroavat ajallisesti paljon toisistaan.
59 §. Rajavartiomiehen turvaaminen peitellyssä tiedonhankinnassa rikoksen esitutkinnassa. Pykälä vastaisi asiallisesti pakkokeinolain 10 luvun 38 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettua sääntelyä. Rajavartiolaitoksen käytössä ei ole peitetoiminta eikä valeosto, joten pykälä rajoittuu ainoastaan peiteltyyn tiedonhankintaan.
Pykälän 1 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi päättää, että peiteltyä tiedonhankintaa toteuttava rajavartiomies varustetaan kuuntelun ja katselun mahdollistavalla teknisellä laitteella, jos varustaminen on perusteltua hänen turvallisuutensa varmistamiseksi.
Momentti koskisi niin sanottua turvakuuntelua ja - katselua. Salakuuntelua koskevan rangaistussäännöksen perusteella omien keskustelujen nauhoittaminen salaa ei ole rangaistavaa. Momentissa tarkoitettu laitteen käyttäminen ei muutenkaan olisi sellaista oikeudetonta toimintaa, jonka perusteella voisi seurata rangaistusvastuu salakuuntelusta tai salakatselusta. Turvakuuntelu ja -katselu saataisiin kohdistaa ainoastaan peiteltyä tiedonhankintaa toteuttavan rajavartiomiehen kanssa vuorovaikutuksessa oleviin henkilöihin. Ilmaisu "kuuntelun ja katselun" tarkoittaisi sitä, että tapauksesta riippuen voitaisiin käyttää joko kuuntelun tai katselun mahdollistavaa laitetta taikka sekä kuuntelun että katselun mahdollistavaa laitetta.
Pykälän 2 momentin mukaan kuuntelu ja katselu saataisiin tallentaa. Tallenteet olisi hävitettävä heti sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvittaisi rajavartiomiehen turvaamiseen. Jos niitä olisi kuitenkin tarpeen säilyttää asiaan osallisen oikeusturvaan liittyvistä syistä, tallenteet saataisiin säilyttää ja niitä saataisiin käyttää tässä tarkoituksessa. Tällöin tallenteet olisi hävitettävä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.
Pykälän 2 momentti sisältäisi turvakuuntelu- ja katselutallenteiden säilyttämis- ja hyödyntämisrajoitukset. Tallenteita ei saisi säilyttää ja käyttää muuhun kuin säännöksessä mainittuun tarkoitukseen. Kysymys näissä tapauksissa saattaisi olla esimerkiksi siitä, että rajavartiomieheen on kohdistettu väkivaltaa tai väkivallan uhkaa, että hän joutunut käyttämään väkivaltaa taikka että peitellyn tiedonhankinnan yhteydessä on jollekin aiheutunut vahinkoa. Näissä tapauksissa tallenteita saatettaisiin tarvita rikosasian tai vahingonkorvausasian käsittelyn yhteydessä.
60 §.Valvotusta läpilaskusta päättäminen rikoksen esitutkinnassa. Pykälä vastaisi asiallisesti pakkokeinolain 10 luvun 42 §:ää sekä Rajavartiolaitoksessa rajavartiolain 43 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen sekä 43 a §:n 4 momentin perusteella sovellettua sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö päättäisi valvotusta läpilaskusta Rajavartiolaitoksen tutkiman rikoksen selvittämiseksi. Säännös vastaisi rajavartiolain 43 a §:n 4 momentissa säädettyä. Rajavartiolaitos voisi siis käyttää pakkokeinolain 10 luvun 41 §:ssä säädettyä valvottua läpilaskua myös 5 §:ssä tarkoitetussa muussa esitutkinnassa, kun rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta ja pakkokeinolain 10 luvun 2 §:ssä säädetyt salaisten pakkokeinojen käytön edellytykset täyttyvät. Päätöksentekotason säilyttäminen Rajavartiolaitoksen esikunnassa on perusteltua, sillä valvottuun läpilaskuun liittyvien erilaisten riskien vuoksi päätöksentekotason tulisi olla korkea.
Pykälän 2 momentin mukaan valvottua läpilaskua koskeva päätös voitaisiin antaa enintään kuukaudeksi kerrallaan. Määräaika saattaa osoittautua liian lyhyeksi, koska viranomainen ei ole valvotun läpilaskun kohteena olevan esineen, aineen tai omaisuuden kuljetuksessa tai muussa toimituksessa aktiivinen toimija. Näissä tapauksissa valvotusta läpilaskusta voitaisiin tehdä myös uusi päätös, jos sen edellytykset ovat edelleen olemassa.
Pykälän 3 momentin mukaan valvottua läpilaskua koskevassa päätöksessä olisi mainittava 1) epäilty rikos ja sen tekoaika; 2) rikoksesta epäilty; 3) tosiseikat, joihin epäiltyyn kohdistuva rikosepäily perustuu; 4) tiedonhankinnan tavoite ja toteuttamissuunnitelma; 5) toimenpiteen kohteena oleva kuljetus tai muu toimitus; 6) päätöksen voimassaoloaika; 7) mahdolliset valvotun läpilaskun rajoitukset ja ehdot.
Pykälän 4 momentin mukaan pykälässä tarkoitetun päätöksen ilmoittamisesta PTR-lain 5 §:ssä tarkoitetulle PTR-rikostiedusteluyksikölle säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valvottua läpilaskua koskevan päätöksen saattamisesta muiden PTR-viranomaisten tietoon säädetään poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun asetuksen 6 §:ssä. Tällainen ilmoittaminen on tärkeää, jotta valvotun läpilaskun toteuttamisessa mukana olevilla viranomaisilla on ajantasaista tietoa käynnissä olevista läpilaskuista.
5 luku Erinäiset säännökset
61 §.Salaisen tiedonhankinnan ja salaisten pakkokeinojen valvonta. Pykälässä säädettäisiin salaisen tiedonhankinnan ja salaisten pakkokeinojen käytön valvonnasta eräin tarkistuksin samalla tavalla kuin rajavartiolain nykyisessä 45 §:ssä.
Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen esikunta sekä salaista tiedonhankintaa käyttävät Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt valvoisivat tässä laissa tarkoitettua tiedonhankintaa. Salaisten pakkokeinojen käytön valvontaa koskevaan pakkokeinolain 10 luvun 65 §:ään lisättäisiin vastaava säännös.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin täsmällisemmin Rajavartiolaitoksen sisäministeriölle vuosittain antamastaan selvityksestä salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen ja niiden suojaamisen käytöstä ja valvonnasta Rajavartiolaitoksessa.
Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain annettavista kertomuksista.
Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tässä laissa tarkoitettujen salaisten tiedonhankintakeinojen käytön järjestämisestä ja valvonnasta sekä toimenpiteiden kirjaamisesta ja valvontaa varten annettavista selvityksistä.
62 §.Vieraan valtion alueelle ulottuvat rikoksentorjuntatoimenpiteet. Pykälän 1 momentti vastaisi rajavartiolain 82 §:n 1 momenttia. Sen mukaan Rajavartiolaitoksella olisi toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä oikeus rikoksen selvittämiseksi tai rikoksesta epäillyn kiinniottamiseksi jatkaa Suomessa aloitettua henkilön takaa-ajoa, tarkkailua ja teknistä tarkkailua vieraan valtion alueella sen mukaan kuin toimenpiteen jatkamisesta vieraan valtion alueella Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Toimenpiteet olisivat niitä, joihin Rajavartiolaitos on Suomessakin oikeutettu. Kyseeseen voisi tulla Euroopan unionin jäsenvaltion lisäksi muukin valtio. Toiminnassa olisi luonnollisesti noudatettava mitä asiasta Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään.
Poliisilain 2 luvun 22 §:ssä säädetään Schengenin säännöstöä soveltavan valtion toimivaltaisen virkamiehen oikeudesta maansa alueella verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän takaa-ajoon Suomen alueella samoin kuin kiinniottoon ja turvallisuustarkastukseen Suomen alueella siten kuin Schengenin säännöstössä määrätään. Oikeus voimakeinoin tapahtuvaan verekseltä tavatun tai pakenevan kiinniottoon on kuitenkin vain siinä tapauksessa, että kiinniotettava vastarintaa tekemällä koettaa välttää kiinnijoutumisen eikä suomalaisen toimivaltaisen virkamiehen apua kiinniottoon ole viipymättä saatavilla.
Poliisilain 5 luvun 27 §:ssä säädetään vieraan valtion virkamiehen Suomessa suorittamasta Schengenin yleissopimuksen 41 artiklassa säädetystä tarkkailusta ja teknisestä tarkkailusta. Rikoksen selvittämiseksi tapahtuvassa henkilön tarkkailussa tai teknisessä tarkkailussa Suomen alueella on edellytyksenä, ettei suomalainen poliisimies tai toimivaltansa rajoissa suomalainen rajavartiomies tai tullimies voi välittömästi jatkaa tarkkailua tai teknistä tarkkailua Suomen alueella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rajavartiomiehen toimivaltuuksista tilanteissa, joissa pykälässä tarkoitetut toimenpiteet ulotetaan vieraan valtion alueelle. Virkavelvollisuuksiin ja oikeuksiin sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin Suomessa toteutettavassa virkatehtävässä. Viittaussäännöksen kautta sovellettavaksi tulisivat esimerkiksi vahingonkorvauslain (412/1974) säännökset virkamiehen korvausvastuusta ja valtion korvausvastuusta virkamiehen aiheuttaman vahingon johdosta sekä eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain (269/1974) säännökset virkamiehen oikeudesta avustajaan ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Säännös vastaa rajavartiolain 82 §:n 2 momenttia. Selvyyden vuoksi momenttiin lisättäisiin informatiivinen maininta, jonka mukaan virkamiesasemaan kuuluvista eduista säädetään virkaehtosopimuksissa. Palvelussuhteen ehdot määräytyvät valtion virka- ja työehtojen sekä Rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavien virkaehtosopimusten mukaisesti.
63 §.Tarkemmat säännökset. Pykälä vastaisi rajavartiolain 84 §:n 2 momentin 4 kohtaa. Sisäministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä kieltonauhoista ja muista merkeistä, joilla pakkokeinolain mukaan voidaan merkitä Rajavartiolaitoksen tutkiman rikoksen selvittämisen turvaamiseksi sulkema rakennus, huone tai alue.
64 §. Voimaantulo. Pykälässä on tavanomainen voimaantulosäännös.