1  Johdanto

Maatalousyrittäjien, kuten muidenkin yrittäjien, sosiaaliturva on rakennettu Suomessa ansioperusteiseksi. Maatalousyrittäjillä on oikeus maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006; MYEL) mukaiseen työeläketurvaan sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015; MATAL) mukaiseen työtapaturma- ja ammattitautiturvaan. Apurahansaajat ovat apurahatyöskentelynsä osalta olleet mainittujen lakien piirissä vuoden 2009 alusta lukien. Apurahansaajien työtapaturma- ja ammattitautiturva rahoitetaan osana maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmää, mutta apurahansaajien eläketurva rahoitetaan tällä hetkellä puhtaasti apurahansaajien työeläkevakuutusmaksuilla. Maatalousyrittäjien ja apurahansaajien työeläketurva sekä työtapaturma- ja ammattitautiturva täydentävät Kansaneläkelaitoksen hoitamaa perusturvaa. 

Maatalousyrittäjätoiminnan erityispiirteistä johtuen valtio vastaa osin maatalousyrittäjien sosiaalivakuutusetuuksien rahoituksesta. Näin on pystytty varmistamaan tarkoituksenmukaisen eläke- sekä työtapaturma- ja ammattitautiturvan ulottaminen myös maatalousyrittäjille sekä edelleen vuoden 2009 alusta myös apurahansaajille. 

Maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmän kokonaiskustannusten rahoitusosuudet ja niiden jakautuminen eri rahoittajaosapuolille on selvitetty määrävuosin ja selvityksen osoittamat tarkistetut prosenttiosuudet on kirjattu lakiin. 

2  Nykytila

MATAL:n 146 §:ssä säädetään vakuutusturvan kokonaiskustannuksista. Sen mukaan kokonaiskustannuksiksi luetaan korvauskulut, työturvallisuuskulut ja kohtuulliset hoitokulut. Kokonaiskustannuksissa ei oteta huomioon MATAL:n 124 §:n mukaisen vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen kustannuksia lukuun ottamatta kyseisen vakuutuksen perusteella maksettaviin etuuksiin työntekijän eläkelain (395/2006) 98—100 §:n mukaisesti tehtäviä korotuksia siltä osin kuin vastaavien sijoitusten tuotto ei riitä. Kohtuullisiin hoitokuluihin luetaan myös MYEL:n 115 §:ssä ja MATAL:n 154 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Työturvallisuuskuluja varten varataan kokonaiskustannuksista 1,75 prosenttia. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen hakemuksesta ne perusteet, joiden mukaan edellä selostetut kokonaiskustannukset lasketaan. 

Kaikki kokonaiskustannuksen rahoittajat ovat osallistuneet maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmän rahastointiin vuodesta 2004 lähtien, jolloin kokonaiskustannuksen laskennassa siirryttiin jatkuvien etuuksien täyteen rahastointiin (laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 924/2003; HE 67/2003 vp). Jatkuvien korvausten rahastoinnilla varaudutaan tuleviin korvauskuluihin. Rahastointi tapahtuu siten, että jatkuvista korvauksista kirjataan vuosittain kokonaiskustannukseen sisältyviin korvauskuluihin kyseisten etuuksien pääoma-arvojen muutos. Pääomitettavia etuuksia ovat MATAL:n mukaiset jatkuvat tapaturma- ja perhe-eläkkeet, vaate- ja haittalisät, haittarahat ja hoitotuki. 

Kokonaiskustannusten rahoituksesta säädetään MATAL:n 148 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan kokonaiskustannukset rahoitetaan perusturvaosuudella, maatalousyrittäjien ja apurahansaajien vakuutusmaksuosuudella, valtion osuudella ja sijoitusten tuotolla. Vakuutusmaksuosuutta ja valtion osuutta nimitetään lisäturvaosuudeksi. Sijoitusten tuotto lasketaan sosiaali- ja terveysministeriön MYEL:n 135 §:n 3 momentin nojalla vahvistamien perusteiden mukaisesti. Kokonaiskustannuksista vähennetään ennen rahoitusosuuksien määräämistä perustekorkokannan ylittävä sijoitusten nettotuotto. Jos sijoitusten nettotuotto ei saavuta perustekorkokannan mukaista tasoa, alitteen määrä lisätään kokonaiskustannuksiin. 

Perusturvaosuudella katetaan sellaista sosiaalivakuutuksen etuutta, johon maatalousyrittäjällä ja apurahansaajalla olisi oikeus ilman maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmääkin, mutta joka etuusjärjestelmien ensisijaisuusjärjestyksen vuoksi maksetaan sen kautta. Muut maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmän kustannukset, kuten haittarahat, hoitotuet, ansionmenetyskorvaukset tutkimusajalta sekä haitta- ja vaatelisät, ovat lisäturvaa, koska näitä etuuksia ei makseta muista sosiaalivakuutuksen etuusjärjestelmistä. Lisäksi lisäturvaan lasketaan kuuluviksi työturvallisuuskulut (1,75 prosenttia kokonaiskustannuksesta) sekä kohtuulliset hoitokulut. Lisäturvan perusturvaa suuremmassa kustannusosuudessa näkyy myös maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmän muuta sosiaalivakuutusta lähtökohtaisesti korkeampi korvaustaso. Perusturvan rahoitukseen osallistuvat perusturvan etuuksista vastaavat laitokset, Kansaneläkelaitos ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos. Kansaneläkelaitos rahoittaa järjestelmästä säästyvät sairausvakuutuslain (1224/2004; SVL) mukaiset etuudet (SVL:n mukainen sairaanhoito ja päivärahat) ja kansaneläkelain (568/2007; KEL) mukaiset etuudet (KEL:n mukaiset eläkekulut ja perhe-eläkekulut). Maatalousyrittäjien eläkelaitos rahoittaa järjestelmästä säästyvät MYEL:n mukaiset etuudet (työeläkekulut). 

MATAL:n 148 §:n 2 ja 3 momentissa määrätään suoraan ne prosenttiosuudet, joilla maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmän kustannukset katetaan. Pykälän 2 momentin mukaan perusturvaosuuteen katsotaan kuuluvan kokonaiskustannuksista SVL:n mukaisia päivärahakuluja 13,4 prosenttia ja sairaanhoitokuluja 6,6 prosenttia, KEL:n mukaisia eläkekuluja tai niitä vastaavia kuluja 6,7 prosenttia, KEL:n mukaisia perhe-eläkekuluja 0,9 prosenttia sekä MYEL:n mukaisia eläkekuluja 9,4 prosenttia. Lain 3 momentissa säädetään lisäturvan rahoitusosuuksista ja sen mukaan maatalousyrittäjien ja apurahansaajien vakuutusmaksuosuus on 33,5 prosenttia ja valtion osuus on 29,5 prosenttia kokonaiskustannuksista. Valtio osallistuu kokonaiskustannusten kattamiseen paitsi lisäturvan kautta suoraan myös perusturvan kautta välillisesti, koska valtio osallistuu maatalousyrittäjien ja apurahansaajien perusturvaetuuksien rahoitukseen. 

Voimassa olevan lain mukaiset kustannusosuudet ja niitä vastaavat euromäärät kokonaiskustannuksista näkyvät seuraavasta taulukosta vuoden 2020 tasossa (vuoden 2020 kokonaiskustannukseksi on arvioitu 35,8 miljoonaa euroa). 

Lisäturvan osalta valtion ja vakuutettujen lakiin kirjatuissa erisuuruisissa prosenttiosuuksissa on huomioitu se, että lisäturvan kautta valtio osallistuu vain pakollisen työajan vakuutuksen kustannuksiin. Valtio osallistui aikanaan myös vapaaehtoisen työvahinkovakuutuksen rahoitukseen samalla suhteellisella osuudella kuin pakollisen vakuutuksenkin kustannuksiin, mutta vuoden 1997 alusta lukien valtio ei ole enää lisäturvan kautta osallistunut vapaaehtoisen vakuutuksen kustannuksiin (laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 902/1996; HE 175/1996 vp). Ennen vuotta 2004 vakuutettujen ja valtion lisäturvan rahoitusosuudet olivat laissa saman suuruiset, mutta tuolloin laissa säädettiin, että prosenttiosuuksia korjattiin lopullisia osuuksia laskettaessa siten, että vakuutettujen maksuosuuteen lisättiin prosenttimäärä, joka vastasi vapaaehtoisten työajan vakuutusten työtulojen yhteismäärän osuutta kaikkien vakuutusten työtulojen yhteismäärästä, ja valtion osuudesta vähennettiin vastaava määrä. Järjestelmän rahoitussääntelyä yksinkertaistettiin lainmuutoksella (laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 924/2003; HE 67/2003 vp) vuoden 2004 alusta lukien siten, että prosenttiosuuksien jälkikäteisestä korjaamismenettelystä luovuttiin ja muutettiin sen sijaan vakuutettujen ja valtion prosenttiosuudet erisuuruisiksi, mikä suoraan jo huomioi sen, ettei valtio lisäturvan kautta osallistu vapaehtoisten työajan vakuutusten kustannuksiin. Erotuksena vapaaehtoisesta työajan vakuutuksesta, vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen kustannuksia ei ole koskaan katsottu osaksi järjestelmän kokonaiskustannuksia eikä rahoitusosuuksien tarkistuslaskemissakaan ole näin ollen koskaan huomioitu näitä kustannuksia. Vapaaehtoiset vapaa-ajan vakuutukset ovat aina olleet kokonaan vakuutettujen maksamia. 

Koska kokonaiskustannuksissa huomioitaviin rahoitusosuuksien määräytymiseen vaikuttaviin etuuksiin tehtävät muutokset sekä etuuksien määräytymiseen vaikuttavissa tekijöissä kuten MATAL-vakuutettujen työtuloissa tapahtuvat muutokset todennäköisesti vaikuttavat maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmän rahoitukseen muuttaen perus- ja lisäturvan suhdetta sekä eri rahoittajaosapuolten osuuksia, rahoitusosuudet on tarkistettu määrävuosin, jolloin rahoitusosuudet korjataan vastaamaan tapahtuneita muutoksia. Rahoitusosuuksien jakautumisesta on viimeksi tehty selvitys vuonna 2009. Voimassa olevat prosenttiosuudet perustuvat tähän selvitykseen. Rahoitusosuuksien muutokset tulivat voimaan vuoden 2010 alusta (laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 1003/2009; HE 154/2009 vp), josta alkaen niitä on sovellettu toistaiseksi voimassa olevina. Mainitun lain hallituksen esitykseen kirjattiin tuolloin, että seuraava osuuksien perusteiden tarkistuslaskenta olisi tarkoituksenmukaista tehdä esimerkiksi vuonna 2014. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) uudistaminen oli kuitenkin tuolloin jo aloitettu ja uusi MATAL tuli voimaan 1.1.2016. Hallituksen esityksessä (HE 278/2014 vp) todetaankin, että seuraava tarkistuslaskenta olisi tarkoituksenmukaista tehdä vasta, kun uuden lain lainsäädännön mukaisesta kokonaiskustannusten toteutumasta on tiedot vähintään kahden vuoden ajalta. 

Tämän esityksen perusteena on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa tehty uusin 2019 tarkistuslaskenta. Laskenta on tehty samoin periaattein kuin edellinen, vuonna 2009 tehty selvitys. Laskennan pohjana ovat olleet Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rekisteritiedot maksetuista tapaturma- ja ammattitautikorvauksista sekä työeläkkeistä vuonna 2018. Laskelmassa jokaisen MATAL:n etuuslajin osalta on erikseen määritelty, mikä osuudesta on perusturvaa eli tulisi ilman maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmää maksettavaksi muista sosiaalivakuutusjärjestelmistä, jolloin loppuosa on lisäturvaa. Vuoden 2018 lukujen pohjalta on arvioitu prosenttiosuuksien jakauma vuodelle 2020. Esityksessä uusien prosenttiosuuksien jakauman vertailuksi on esitetty voimassa olevan lain mukaiset prosenttiosuudet vuonna 2020. MATAL:n mukaisia korvauksia saaneiden henkilöiden kansan- tai työeläketietoja ei ole pyydetty Kansaneläkelaitokselta tai Eläketurvakeskuksesta, mutta Kansaneläkelaitoksen Kelasto tilastotietokantaa on kuitenkin hyödynnetty Kansaneläkelaitoksen vuonna 2018 maksamien sairaanhoitokorvausten selvittämisessä. 

3  Ehdotetut muutokset

Esityksen tavoitteena on muuttaa MATAL 148 §:ssä mainittuja kokonaiskustannusten rahoitusosuuksia vastaamaan niitä muutoksia, joita rahoitusosuuksien määräytymiseen vaikuttavissa etuuksissa ja etuuksien määräytymiseen vaikuttavissa tekijöissä vuonna 2019 tehty uusin selvitys on osoittanut tapahtuneen. Selvitys on tehty MATAL-uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla, kun uuden lain lainsäädännön mukaisesta kokonaiskustannusten toteutumasta on tiedot vähintään kahden vuoden ajalta. 

Esityksessä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitoksen ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rahoitusosuuksien alenemisen johdosta koko perusturvan suhteellista osuutta maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmän kokonaiskustannusten rahoituksesta alennettaisiin nykyisestä 37 prosentista 31,6 prosenttiin. Vastaavasti lisäturvan osuutta järjestelmän kokonaiskustannuksista ehdotetaan nostettavaksi 63 prosentista 68,4 prosenttiin. 

Kansaneläkelaitoksen osuutta järjestelmän kokonaiskustannuksista ehdotetaan alennettavaksi 27,6 prosentista 24,8 prosenttiin. Kansaneläkelaitoksen osuus jakautuu neljään eri etuusluokkaan kuten nykyisinkin ja kolmessa luokassa näistä Kansaneläkelaitoksen osuutta ehdotetaan laskettavaksi ja yhdessä nostettavaksi. Kansaneläkelaitoksen osuus KEL:n mukaisten eläkekulujen ja niitä vastaavien kulujen osalta laskisi 6,7 prosentista 3,0 prosenttiin ja KEL:n mukaisten perhe-eläkkeiden osuus puolestaan laskisi 0,9 prosentista 0,4 prosenttiin. Kansaneläkelaitoksen eläkemenojen lasku selittyy MATAL-vakuutettujen työtulojen kasvulla, jonka johdosta maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmästä myönnetyt eläkkeet ovat korottuneet ja kansaneläkejärjestelmästä myönnetyt eläkkeet puolestaan vähentyneet. Kansaneläkettä ei myönnetä, jos henkilön eläketulon määrä kuukaudessa yksinäisen henkilön osalta ylittää 1 299,88 euroa tai naimisissa olevan henkilön osalta 1 157,71 euroa (vuonna 2019). Vuoden 2008 lopussa MATAL-vakuutettujen maatalousyrittäjien keskimääräinen työtulo oli 16 100 euroa vuodessa, kun se vuoden 2018 lopussa oli noin 21 000 euroa vuodessa eli kasvua on tapahtunut noin 30 prosenttia. 

Kansaneläkelaitoksen osuus SVL:n mukaisissa päivärahakuluissa laskisi 13,4 prosentista 11,7 prosenttiin. Laskua selittää niin ikään MATAL-vakuutettujen työtulojen kasvu, jolloin SVL:n mukainen suhteellinen osuus yksittäisestä päivärahasta pienenee. Laskua selittää myös vakuutettujen ikääntyminen, sillä SVL:n nojalla sairauspäivärahaa maksetaan ainoastaan 16—67-vuotiaille. Lisäksi laskua selittää osaltaan myös se, että sairauspäivärahan määräytymisperusteita muutettiin vuoden 2017 alusta lukien siten, että aiemmat kolme tulorajaa korvattiin kahdella (laki sairausvakuutuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta 1343/2016; HE 216/2016 vp). 

Kansaneläkelaitoksen osuus SVL:n mukaisissa sairaanhoitokuluissa sen sijaan nousisi nykyisestä 6,6 prosentista 9,7 prosenttiin. Varsinaisissa kulukorvauksissa, kuntoutuskulut pois lukien, Kansaneläkelaitoksen osuus ei ole prosentuaalisesti noussut, mutta sairaanhoitokulujen suhteellinen osuus järjestelmän kokonaiskustannuksesta on kasvanut ja tämän johdosta kyseisen etuusluokan kustannusosuutta ehdotetaan nostettavaksi. Sairaanhoitokulujen suhteellista osuutta on vuosien saatossa kasvattanut ilmoitettujen vahinkojen lukumäärän kasvu. Vahinkotiheyden kasvu johtuu kahdesta keskeisestä muutoksesta, jotka järjestelmään tehtiin MATAL uudistuksen myötä. Ensiksikin vuoden 2016 alusta alkaen luovuttiin vakuutusmaksualennusjärjestelmästä, jossa maatalousyrittäjä sai täysimääräisestä vakuutusmaksusta kymmenen prosentin alennuksen jokaiselta vuodelta, jona hänelle ei oltu korvattu työvahinkoja (kuitenkin enintään viideltä vuodelta). Alennusjärjestelmä johti siihen, ettei kaikista sattuneista pienistä vahingoista ilmoitettu maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitokselle, mikä sopi huonosti järjestelmän periaatteisiin. Alennusjärjestelmän poisto onkin johtanut siihen, että pienistäkin vahingoista tehdään aina vahinkoilmoitus maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitokselle. MATAL:n toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä huolehtii maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos, jonka tehtävät hoitaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos. Toinen vahinkotiheyttä nostanut muutos koski niin sanottua apteekkilaskutusta, joka uuden lain myötä päättyi siirtymäajan jälkeen vuoden 2016 loppuun. Apteekkilaskutuksen päättyminen on parantanut lääkekulujen ohjautumista oikeaan vahinkoon ja lääkekulujen painoarvo kokonaiskustannuksin rahoitetuissa pakollisissa vakuutuksissa on kasvanut. 

Kansaneläkelaitoksen ohella perusturvaa niin ikään rahoittavan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen osuutta järjestelmän kokonaiskustannuksista ehdotetaan alennettavaksi 9,4 prosentista 6,8 prosenttiin. Alenemista selittää se, että viiveellä MYEL-eläkkeisiin vaikuttaneet MYEL-työtulojen korotukset näkyvät laskelmissa nyt MYEL-eläkkeitä korottavina edellistä tarkistuslaskentaa suuremmalla painolla. 

Lisäturvalla rahoitettavan osuuden noustessa, sekä MATAL-vakuutettujen että valtion osuutta järjestelmän kokonaiskustannuksista ehdotetaan nostettavan. Vakuutettujen osuus nousisi 33,5 prosentista 37,3 prosenttiin ja valtion kustannusosuus 29,5 prosentista 31,1 prosenttiin. 

Lisäturvan kasvu selittyy pääosin MATAL-vakuutettujen työtulojen kasvulla, joka on nostanut maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmästä myönnettyjä etuuksia ja on näin kasvattanut järjestelmän menoa. Lisäturvan osuus päivärahamenojen kasvusta puolestaan johtuu edellä kerrotusti paitsi työtulojen kasvusta myös MATAL-vakuutettujen ikääntymisestä sekä sairauspäivärahan määräytymisperusteiden muutoksesta. Lisäturvan kasvanut osuus sairaanhoitokulujen osalta puolestaan selittyy vahinkotiheyden kasvulla ja sairausvakuutuksen heikentyneellä korvaustasolla lääkärinpalkkioissa, hammashoidossa ja tutkimus- ja hoitokuluissa. 

4  Esityksen vaikutukset

5  Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, Kansaneläkelaitokselta, Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:lta, Suomen Kirjailijaliitolta, Suomen Näyttelijäliitolta, Suomen Taitelijaseuralta, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f:ltä, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitolta sekä Tieteentekijöiden liitolta. 

Määräajassa saapui kuusi lausuntoa. Kansaneläkelaitos ilmoitti lausunnossaan, että esityksen etuuksien rahoitustekniikkaan aiheuttamat muutokset ovat esitetyssä aikataulussa toimeenpantavissa Kansaneläkelaitoksessa eikä Kansaneläkelaitoksella ole esitykseen huomautettavaa. Maatalousyrittäjien eläkelaitos toteaa lausunnossaan esitettyjen muutosten vastaavan sisällöllisesti Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa tehdyn rahoitusosuuksien laskennan tulosta eikä sillä ole pientä teknisluonteista huomiota lukuun ottamatta huomautettavaa lakiesityksen sisältöön. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry puolestaan tuo lausunnossaan esiin nykyisen MYEL- ja MATA-järjestelmiin pohjaava sosiaaliturvan tärkeyden. Lausunnon mukaan sosiaaliturva ylläpitää ja vahvistaa maatalousyrittäjien sosiaalista kestävyyttä edellyttäen kuitenkin, että sosiaaliturvamaksut ovat kohtuullisia. Lausunnossa todetaan, että nykyinen MATA-vakuutus vastaa tähän haasteeseen vaikkakin vakuutusmaksuihin esitetään nyt noin 15 prosentin korotusta. Suomen Kirjailijaliitto ja Suomen Taiteilijaseura toteavat lausunnoissaan pitävänsä ymmärrettävänä vakuutettujen vakuutusmaksuun kohdistuvia korotuspaineita, mutta tuovat esiin, että kokonaisvaikutusta arvioitaessa tulisi huomioida myös muut apurahansaajan lakisääteiset maksut kuten MYEL-vakuutusmaksu. Tieteentekijöiden liitto pitää omassa lausunnossaan 15 prosentin vakuutusmaksun nousua suurena ottaen huomioon, että apurahansaajien tulotasossa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä. 

Lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluiden kohtaa 4.1 (Vaikutukset vakuutettujen asemaan) on täydennetty ja perusteluissa ollut kirjoitusvirhe on korjattu. 

6  Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2020 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

7  Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020.