1
Lakiehdotuksen perustelut
1 §.Lain soveltamisala. Lakia sovellettaisiin metro- ja raitioliikenteeseen sekä metro- ja raitiorataverkon hallintaan, jollei muussa laissa säädettäisi toisin. Metro- ja raitioliikenne olisi kaupunkiraideliikennettä, joka eroaa luonteeltaan ja toiminnaltaan rautatieliikenteestä. Kaupunkiraideliikenne on rajattu rautatielain (304/2011) soveltamisalan ulkopuolelle rautatielain 1 §:n 3 momentin 1 kohdassa, jonka mukaan rautatielakia ei sovelleta metro- ja raitiovaunuliikenteeseen eikä muuhun kevyen raideliikenteen järjestelmään. Myöskään rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annettua lakia (1664/2009) ei lain 2 §:n 4 momentin mukaan sovelleta metro-, raitiovaunu- ja pikaraitiotiejärjestelmiin.
Metroliikenne on muusta liikenteestä eriytetyllä erillisellä metrorataverkolla tapahtuvaa liikennöintiä metroliikenteeseen tarkoitetulla kalustolla. Metroliikenne on toimintaympäristönsä ja –järjestelmänsä puolesta verrattavissa rautatieliikenteen Helsingissä ja sen lähialueilla harjoitettavaan lähiliikenteeseen, joka tapahtuu pääosin lähiliikenteeseen varatuilla raiteilla. Katuympäristössä tapahtuvaa raitioliikennettä harjoitetaan pääsääntöisesti katuverkolla muun ajoneuvoliikenteen yhteydessä raitioliikennettä varten rakennetulla raitiorataverkolla. Ajonopeudet perinteisessä katuraitioliikenteessä ovat melko alhaiset. Se poikkeaa muutenkin metroliikenteestä toimintaympäristönsä ja -järjestelmänsä takia. Kuitenkin myös raitioliikenne on syytä saattaa laintasoisen sääntelyn ja Liikenteen turvallisuusviraston valvonnan piiriin. Raitioliikenteen liikennesäännöistä säädetään tieliikennelaissa. Muilta osin laintasoinen sääntely ei raitioliikennettä pääosin koske. Muiden EU:n jäsenvaltioiden vastaava lainsäädäntö koskee metroliikenteen ohella myös raitioliikennettä. Raitioliikenne kattaisi myös tulevan pikaraitioliikenteen, joka vastaisi suurelta osin toimintaympäristöltään ja -järjestelmältään metroliikennettä. Pikaraitioliikennettä tullaan harjoittamaan pääsääntöisesti omalla katuverkosta erillisellä raitiorataverkolla. Pikaraitioliikenteen ohjaus on tarkoitettu hoidettavaksi metroliikenteen ohjausta vastaavalla tavalla keskitetysti liikenteenohjauskeskuksesta. Myös ajonopeudet pikaraitioliikenteessä vastaisivat enemmän metroliikenteen nopeuksia kuin katuverkolla tapahtuvan raitioliikenteen nopeuksia.
2§.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin lain keskeiset käsitteet.
Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin rataverkon hallinta, jolla tarkoitettaisiin metro- tai raitiorataverkon rakentamista, kunnossapitoa ja hallinnointia. Metro- ja raitiorataverkon hallinta vastaisi rautatieliikenteessä käytettävän rataverkon hallintaa.
Rataverkon haltijalla tarkoitettaisiin 2 kohdan mukaan kunnan liikelaitosta tai yhtiötä taikka muuta yhtiötä tai yhteisöä, joka vastaa metro- tai raitiorataverkon hallinnasta. Rataverkon haltija vastaisi käsitteenä rautatiejärjestelmän rataverkon haltijaa, jonka tehtävät ja vastuut ovat pääosin samat kuin metrorataverkon haltijalla.
Liikenteen harjoittamisella tarkoitettaisiin 3 kohdan mukaan henkilöliikenteen harjoittamista metro- tai raitiorataverkolla. Määritelmä vastaisi rautatieliikenteen harjoittamista koskevaa rautatielain 2 §:n 4 kohtaa.
Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin liikenteenharjoittaja, jolla tarkoitettaisiin kunnan liikelaitosta tai yhtiötä taikka muuta yhtiötä tai yhteisöä, joka harjoittaa metroliikennettä metrorataverkolla tai raitioliikennettä raitiorataverkolla.
Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin toiminnanharjoittaja, jolla tarkoitettaisiin 2 kohdassa tarkoitettua rataverkon haltijaa ja 4 kohdassa tarkoitettua liikenteenharjoittajaa. Toiminnanharjoittaja olisi lain kannalta keskeinen käsite. Lakiin sisältyisi useita toiminnanharjoittajaan kohdistuvia säännöksiä, jotka koskisivat niin toiminnanharjoittajalta edellytettäviä vaatimuksia kuin toiminnanharjoittajan velvollisuuksia ja vastuuta.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä tarkoitettaisiin 6 kohdan mukaan järjestelmää, jolla tunnistetaan järjestelmällisesti kaupunkiraideliikenteessä esiintyviä vaaroja ja hallitaan kaupunkiraideliikenteeseen liittyviä riskejä ja varmistetaan samalla, että toimet tunnistettujen vaarojen ja riskien hallitsemiseksi ovat tehokkaita. Turvallisuusjohtamisjärjestelmä kaupunkiraideliikenteessä vastaisi rautatiejärjestelmän turvallisuusjohtamisjärjestelmää, jolla rautatielain 40 §:n 1 momentin mukaan on varmistettava kaikkien rautatieliikenteen harjoittajan ja rataverkon haltijan toimintaan kuuluvien riskien hallinta.
3§.Toiminnanharjoittajaa koskevat vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin niistä vaatimuksista, jotka toiminnanharjoittajan olisi täytettävä rataverkon turvallisen hallinnan tai turvallisen liikenteen harjoittamisen varmistamiseksi. Vaatimukset vastaisivat soveltuvin osin niitä vaatimuksia, jotka rautatielain 6 §:ssä on säädetty rautatieyritykselle myönnettävän turvallisuustodistuksen myöntämisen edellytyksiksi, 17 §:ssä rataverkon haltijalle myönnettävän turvallisuusluvan myöntämisen edellytyksiksi ja 12 §:ssä rautatieliikenteen harjoittamista varten vaadittavan toimiluvan myöntämisen edellytyksiksi. Vaatimuksia on pidettävä perusteltuina metro- ja raitioliikenteen yhteiskunnallisen ja liikennepoliittisen merkityksen vuoksi ja ottaen huomioon metro- ja raitioliikenteeseen liittyvät liikenneturvallisuusriskit.
Pykälän 1 kohdassa edellytettäisiin, että toiminnanharjoittajalla on turvallisuuden takaava organisaatio ja että toiminnanharjoittaja on ottanut käyttöön 7 §:ssä tarkoitetun turvallisuusjohtamisjärjestelmän, joka vastaisi rautatiejärjestelmässä rataverkon haltijalta ja rautatieliikenteen harjoittajalta vaadittavaa turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Toiminnanharjoittajalta edellytettäisiin turvallisuusjohtamisjärjestelmää sen oman organisaation ja yleisesti sen toimintaan kuuluvien riskien hallinnan varmistamiseksi.
Toiminnanharjoittajan olisi 2 kohdan mukaan osoitettava, että se voi turvallisuusjohtamisjärjestelmällään varmistaa rataverkon turvallisen suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja hallinnan, jos toiminnanharjoittaja on rataverkon haltija, tai turvallisen liikenteen harjoittamisen, jos toiminnanharjoittaja on liikenteenharjoittaja. Käytännössä toiminnanharjoittajan olisi osoitettava vaatimuksen täyttyminen Liikenteen turvallisuusvirastolle 5 §:n nojalla tekemänsä ilmoituksen yhteydessä.
Pykälän 3 kohdassa edellytettäisiin, että toiminnanharjoittaja on luotettava ja sen liikkeenjohtotehtäviin määrätty henkilö on hyvämaineinen ja ammatillisesti pätevä. Vaatimus vastaisi rautatielain 12 §:n 1 momentin 3 kohtaa. Liikkeenjohtotehtäviin määrätyllä henkilöllä tarkoitetaan toiminnanharjoittajan toimitusjohtajaa tai muuta sen johtotehtävissä olevaa henkilöä, joka vastaa organisaation toiminnallisesta johtamisesta.
Toiminnanharjoittajan liikenneturvallisuustehtäviin määrättyjen henkilöiden olisi 4 kohdan mukaan täytettävä säädetyt kelpoisuusvaatimukset ja heidän olisi oltava ammatillisesti päteviä. Liikenneturvallisuustehtäviä ovat lain 8 §:n 1 momentin mukaan metron, raitiovaunun ja rataverkon kunnossapidossa käytettävän kalustoyksikön kuljettaminen sekä liikenteenohjaus silloin, kun sillä voidaan puuttua edellä mainittujen liikennevälineiden kulkuun. Liikenneturvallisuustehtäviä hoitavien kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin 8 §:n 2 momentissa.
Pykälän 5 kohdan vakavaraisuusvaatimus vastaisi rautatielain 12 §:n 1 momentin 4 kohtaa, jossa edellytetään rautatieliikenteen toimiluvan hakijalta vastaavaa vakavaraisuutta. Metro- ja raitioliikennettä harjoittaa nykyisin ainoastaan Helsingin kaupungin liikelaitoksena toimiva HKL. Myös muilta mahdollisilta toiminnanharjoittajilta on perusteltua vaatia kohdassa tarkoitettua riittävää vakavaraisuutta.
Pykälän 6 kohdassa toiminnanharjoittajalta vaadittaisiin riittävää vastuuvakuutusta tai muuta sitä vastaavaa järjestelyä vastaavasti kuin rautatielain 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa vaaditaan rautatieliikenteen toimiluvan hakijalta. Myös sanottua vaatimusta on pidettävä kaupunkiraideliikenteessä perusteltuna samoin perustein kuin 5 kohdan vakavaraisuusvaatimusta.
4 §.Toiminnanharjoittajaa koskevat tarkemmat vaatimukset ja rajoitukset. Lakiehdotuksen 4 §:ssä säädettäisiin niistä toiminnanharjoittajaa koskevista tarkemmista vaatimuksista, jotka vastaisivat rautatielain 12 §:n 2-4 momentissa säädettyjä rautatieliikenteen harjoittamista varten myönnettävän toimiluvan täsmennettyjä edellytyksiä. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi saatuaan toiminnanharjoittajan ilmoituksen arvioida tarkempien vaatimusten perusteella, täyttääkö toiminnanharjoittaja 3 §:ssä säädetyistä vaatimuksista hyvämaineisuutta, ammatillista pätevyyttä ja vakavaraisuutta koskevat vaatimukset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä syistä, joiden takia toiminnanharjoittajan liikkeenjohtotehtäviin määrätyn henkilön ei olisi katsottava täyttävän 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua hyvämaineisuuden vaatimusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä perusteista, joiden täyttyessä toiminnanharjoittajan liikkeenjohtotehtäviin määrätyn henkilön olisi katsottava täyttävän 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun ammatillista pätevyyttä koskevan vaatimuksen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä syistä, joiden takia toiminnanharjoittajan liikkeenjohtotehtäviin määrätyn henkilön ei olisi katsottava täyttävän 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua vakavaraisuuden vaatimusta.
5 §.Toiminnanharjoittajan velvollisuus ilmoittaa toiminnastaan. Toiminnanharjoittaja velvoitettaisiin 1 momentissa ilmoittamaan kirjallisesti harjoittamastaan toiminnasta Liikenteen turvallisuusvirastolle. Ilmoitus olisi välttämätön, jotta Liikenteen turvallisuusvirasto voisi hoitaa sille kuuluvan kaupunkiraideliikenteen turvallisuusvalvonnan. Ilmoituksen perusteella virasto voisi myös pitää 10 §:ssä tarkoitettua kaupunkiraideliikennerekisteriä. Ilmoituksessa olisi oltava toiminnanharjoittajan nimi ja täydelliset yhteystiedot. Lisäksi toiminnanharjoittaja velvoitettaisiin osoittamaan ilmoituksessa, että se täyttää 3 §:ssä säädetyt vaatimukset. Liikenteen turvallisuusvirasto ei antaisi lupaa tai muuta hyväksyntää, mutta se voisi ilmoituksen perusteella todeta, täyttääkö toiminnanharjoittaja toiminnan harjoittamiselle säädetyt edellytykset.
Toiminnanharjoittaja velvoitettaisiin 2 momentissa ilmoittamaan viipymättä 1 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneista muutoksista kirjallisesti Liikenteen turvallisuusvirastolle. Ilmoitus olisi tehtävä myös toiminnan lopettamisesta tai sen siirtämisestä toiselle toiminnanharjoittajalle. Ilmoitusvelvollisuus olisi tarpeellinen, jotta virastolla olisi aina ajantasaiset toimintaa ja toiminnanharjoittajaa koskevat tiedot viraston valvontavelvollisuuden edellytysten varmistamiseksi.
Jotta Liikenteen turvallisuusvirastolla olisi riittävät edellytykset arvioida toiminnanharjoittajaa ja sen liikkeenjohtotehtäviin määrättyä henkilöä koskevien vaatimusten täyttymistä, säädettäisiin 3 momentissa viraston oikeudesta saada toiminnanharjoittajaa ja sen liikkeenjohtotehtäviin määrättyä henkilöä koskevia tietoja rikosrekisteristä, sakkorekisteristä, ulosottorekisteristä ja verotuksen tietojärjestelmästä ilmoituksen käsittelyä varten. Virasto voisi tarvittaessa pyytää sanottuja tietoja myös 13 §:ssä tarkoitetun viranomaisvalvonnan suorittamista varten. Rikosrekisterilain (770/1993) 4a §:n mukaan rikosrekisteristä luovutetaan henkilöä koskevat tiedot viranomaiselle asiassa, joka koskee muun muassa viranomaisen lupaa tai hyväksyntää, jonka edellytyksenä on henkilön luotettavuus, sekä myös turvallisuusvalvontaa varten. Sakkorekisteristä luovutettavista tiedoista säädetään sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 50 §:ssä, jonka 2 momentin mukaan oikeusrekisterikeskus saa salassapitovelvollisuuden estämättä pyynnöstä luovuttaa sakkorekisteristä tietoja niille, joiden oikeudesta mainittujen tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. Ulosottokaaren (705/2007) 1 luvun 33 §:n mukaan viranomaisella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada ulosottorekisteristä tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa asianhallintatiedot pyyntöä edeltävän neljän vuoden ajalta. Verotuksen tietojärjestelmästä luovutettavista tiedoista säädetään verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetussa laissa (1346/1999).
Jos ilmoitetut tiedot olisivat puutteellisia tai ilmoitus olisi muutoin puutteellinen, viraston olisi 4 momentin mukaan hyvän hallintomenettelyn vaatimusten mukaisesti varattava toiminnanharjoittajalle tilaisuus täydentää ilmoitustaan kohtuullisessa määräajassa. Kohtuullisena määräaikana pidettäisiin vähintään kahta viikkoa.
Pykälän 5 momentissa valtuutettaisiin Liikenteen turvallisuusvirasto antamaan harjoittamansa valvontatoimen takia tarpeellisia tarkempia teknisluonteisia määräyksiä pykälässä tarkoitettujen tietojen sisällöstä ja niiden toimittamisesta virastolle.
6 §.Toiminnanharjoittajan vastuu. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan vastuusta harjoittamansa toiminnan turvallisuudesta. Toiminnanharjoittajat vastaisivat kaupunkiraideliikennejärjestelmän turvallisesta käytöstä ja käyttöön liittyvien riskien hallinnasta. Vastuun piiriin kuuluisi se, että toiminta olisi mahdollisimman turvallista niin matkustajien kuin toiminnanharjoittajan henkilöstön ja muun liikenteen kannalta. Toiminnanharjoittajan vastuu kattaisi myös vastuun toiminnassa käytettävän rataverkon ja kaluston turvallisesta kunnosta ja siitä, että verkko ja kalusto täyttävät niitä koskevat alalla yleisesti noudatettavat tekniset vaatimukset. Toiminnanharjoittajat velvoitettaisiin ottamaan toiminnassaan huomioon Liikenteen turvallisuusviraston 3 momentin nojalla määräämät turvallisuustavoitteet. Lisäksi niiden tulisi toteuttaa tarvittavat riskienhallintatoimenpiteet tarvittaessa toistensa kanssa yhteistyössä. Lähtökohtana siis olisi, että kukin toimija vastaa oman toimintansa turvallisuudesta.
Pykälän 2 momenttiin otettaisiin viittaussäännös, jonka mukaan kaupunkiraideliikenteessä aiheutuneiden henkilö- ja esinevahinkojen korvaamiseen sovelletaan raideliikennevastuulakia.
Pykälän 3 momentissa valtuutettaisiin Liikenteen turvallisuusvirasto antamaan tarkemmat määräykset metro- ja raitioliikennejärjestelmän ja sen osien vähimmäisturvallisuustasosta ja turvallisuustavoitteista. Virasto määrittelisi vähimmäisturvallisuustason yhteistyössä toiminnanharjoittajien kanssa. Turvallisuustavoitteissa kysymyksessä olisi ensisijaisesti toiminnanharjoittajille asetettavista laadullisista turvallisuustavoitteista, jotka perustuisivat liikennetapahtumista saataviin tietoihin ja niiden arviointiin. EU:n rautatiejärjestelmässä asetetaan kullekin jäsenvaltioille numeerisia turvallisuustavoitteita järjestelmän eri osa-alueilta. Jäsenvaltioiden rautatieliikenteen turvallisuustilanne ei saa huonontua. Kaupunkiraideliikennejärjestelmän turvallisuustavoitteet asetettaisiin pääosin laadullisina tavoitteina.
7 §.Turvallisuusjohtamisjärjestelmä. Pykälässä säädettäisiin 3 §:ssä toiminnanharjoittajilta edellytettävän turvallisuusjohtamisjärjestelmän pääasiallisesta sisällöstä. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän tarkoituksena on ohjata organisaation toiminnan turvallisuutta ja riskien hallintaa.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmä vastaisi soveltuvilta osin rautatiejärjestelmässä rautatieturvallisuusdirektiivin liitteessä III turvallisuusjohtamisjärjestelmälle asetettuja vaatimuksia ja liitteessä III säädettyjä turvallisuusjohtamisjärjestelmän perusosia mukautettuna puhtaasti kansalliseen suljettuun liikennejärjestelmään soveltuviksi.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä varmistettaisiin organisaation toiminnan turvallisuus ja riskien hallinta. Toiminnanharjoittajan tulisi turvallisuusjohtamisjärjestelmällään 1 momentin mukaan osoittaa pystyvänsä varmistamaan kaikkien toimintaansa liittyvien riskien hallinta, joka kattaa myös kunnossapidon, materiaalien toimituksen ja alihankkijoiden käytön. Turvallisuusjohtamisjärjestelmässä tulisi huomioida myös muiden toimijoiden vaikutuksesta toimintaan syntyvät riskit.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmään kirjatut menettelyt ja periaatteet olisi otettava huomioon toiminnanharjoittajan jokapäiväisessä toiminnassa ja organisaation eri tasoilla. Toiminnanharjoittajan ylin johto vastaisi turvallisuusjohtamisjärjestelmän käyttöönottamisesta ja ylläpitämisestä. Ylin johto velvoitettaisiin 2 momentissa vastaamaan turvallisuusjohtamisjärjestelmän tehokkaasta käyttöönottamisesta ja ylläpitämisestä johtamassaan organisaatiossa.
Pykälän 3 momentissa toiminnanharjoittaja velvoitettaisiin laatimaan turvallisuusjohtamisjärjestelmä kirjallisesti. Siihen olisi sisällytettävä toiminnanharjoittajan toimitusjohtajan tai muun ylimpään johtoon kuuluvan johtajan hyväksymä ja koko henkilökunnalle tiedoksi annettu turvallisuuspolitiikka sekä laadullisia ja määrällisiä tavoitteita turvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi sekä suunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmässä olisi 4 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota erityisesti organisaation vastuunjakoon ja velvollisuuksiin sekä jokapäiväisen toiminnan ja tehtävien valvontaan. Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä pyrittäisiin sitouttamaan organisaation koko henkilöstö harjoitettavan toiminnan turvallisuuteen ja sen parantamiseen. Tämän vuoksi turvallisuusjohtamisjärjestelmässä tulisi kuvata, miten henkilöstö osallistuu johtamisjärjestelmää koskevaan päätöksentekoon ja miten toiminnanharjoittaja varmistaa ja toteuttaa turvallisuusjohtamisjärjestelmän jatkuvaa parantamista.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmän tarkemmasta sisällöstä määrättäisiin Liikenteen turvallisuusviraston 5 momentin nojalla antamilla määräyksillä.
8 §.Kaupunkiraideliikenteessä liikenneturvallisuustehtäviä hoitavien kelpoisuusvaatimukset ja terveystarkastukset. Pykälässä säädettäisiin kaupunkiraideliikenteessä liikenneturvallisuustehtäviä hoitavien kelpoisuusvaatimuksista ja terveystarkastuksista. Liikenneturvallisuustehtävällä tarkoitettaisiin 1 momentin mukaan tehtävää, joka vaikuttaa välittömästi kaupunkiraideliikenteen turvallisuuteen. Tällaisia tehtäviä olisivat metrojunan, raitiovaunun tai rataverkon kunnossapitoon käytettävän kalustoyksikön kuljettaminen sekä liikenteenohjaus silloin, kun sillä voidaan välittömästi puuttua edellä tarkoitetun liikennevälineen kulkuun.
Raitioliikenteen ohjaus ei vaikuta välittömästi raitioliikenteen turvallisuuteen, minkä vuoksi raitioliikenteen ohjaustehtävät eivät olisi pykälässä tarkoitettuja liikenneturvallisuustehtäviä. Katuverkolla tapahtuvaan raitioliikenteeseen sovelletaan tieliikennelakia ja sen mukaisia vastuita. Lisäksi raitioliikenteessä kuljettaja ajaa näköhavainnon perusteella, eikä raitioliikenteen ohjaus voi metroliikenteen tavoin puuttua välittömästi liikenteeseen tai antaa sellaisia komentoja tai määräyksiä, jotka syrjäyttäisivät kuljettajan toiminnan.
Metro- ja raitioliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi pidetään tarpeellisena, että toiminnassa keskeisiä liikenneturvallisuuteen vaikuttavia tehtäviä hoitavien edellä mainittujen henkilöryhmien kelpoisuusvaatimukset säädetään laissa. Kelpoisuusvaatimukset vastaisivat soveltuvin osin niitä kelpoisuusvaatimuksia, jotka edellytetään rautatiejärjestelmässä liikenneturvallisuustehtäviä hoitavilta rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annetun lain (jäljempänä kelpoisuuslaki) 5 §:ssä.
Liikenneturvallisuustehtäviä hoitavalta vaadittaisiin 2 momentin mukaan, että hän on hoitamaansa tehtävään sopiva, täyttää terveytensä puolesta säädetyt vaatimukset, osaa ja ymmärtää riittävästi metro- ja raitioliikenteessä käytettävää kieltä ja täyttää laissa säädettävät ikärajavaatimukset. Vähimmäisikä olisi momentin 4 kohdan mukaan 18 vuotta, joka vastaisi rautatiejärjestelmässä veturinkuljettajilta ja muilta liikenneturvallisuustehtäviä hoitavilta vaadittavaa vähimmäisikää. Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi 6 momentin nojalla muista kelpoisuusvaatimuksista tarkemmat määräykset.
Pykälän 3 momentissa edellytettäisiin, että liikenneturvallisuustehtäviä hoitava osoittaa lääkärintodistuksella olevansa terveydentilansa perusteella kelpoinen hoitamaan tehtäviään. Vaatimusta pidetään tarpeellisena ja oikein mitoitettuna ottaen huomioon liikenne-turvallisuustehtäviin liittyvät turvallisuusriskit. Momenttiin otettaisiin kelpoisuuslain 20 §:n 1 momenttia vastaava säännös, jossa toiminnanharjoittaja velvoitettaisiin varmistamaan, että pykälän 1 momentissa tarkoitetussa liikenneturvallisuustehtävässä aloittava henkilö käy terveystarkastuksessa ennen kuin hän aloittaa tehtävässään. Sen jälkeen liikenneturvallisuustehtävää hoitava velvoitettaisiin käymään säännöllisesti lääkärintarkastuksessa. Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi 6 momentin nojalla lääkärintarkastusten määräajoista tarkemmat määräykset.
Jos liikenneturvallisuustehtävää hoitava laiminlöisi lääkärintarkastuksensa, olisi toiminnanharjoittajalla 4 momentin nojalla oikeus siirtää hänet muihin tehtäviin, joiden hoitaminen ei edellyttäisi pykälässä tarkoitettua kelpoisuutta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan vastuusta. Lähtökohtana säännöksen mukaisesti olisi, että toiminnanharjoittaja vastaa siitä, että sen palveluksessa olevat liikenneturvallisuustehtäviä hoitavat täyttävät säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Toiminnanharjoittaja voisi ottaa vaatimuksen huomioon turvallisuusjohtamisjärjestelmässään ja antaa asiasta tarvittavan ohjeistuksen.
Pykälän 6 momenttiin otettaisiin valtuutussäännös, jonka nojalla Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkemmat määräykset kelpoisuutta ja terveydentilaa koskevista vaatimuksista ja lääkärintarkastuksista ja siitä, kuinka usein liikenneturvallisuustehtäviä hoitavan on osoitettava kelpoisuutensa. Virasto voisi valtuutuksen nojalla määrätä muun muassa, kuinka usein liikenneturvallisuustehtäviä hoitavan on osoitettava kelpoisuutensa.
9 §.Rataverkon liikenteenohjaus. Pykälässä edellytettäisiin, että liikenteenohjaus olisi turvallista ja tasapuolista. Kukin toiminnanharjoittaja vastaisi lähtökohtaisesti itse tarvitsemistaan liikenteenohjauspalveluista. Nykyisin HKL:n liikennettä harjoittavat organisaatiot tuottavat tarvitsemansa liikenteenohjauspalvelut sekä metrorataverkolla että raitiorataverkolla. Liikenteenohjauspalveluja käyttää ainoastaan HKL itse harjoittamassaan liikenteessä. Tilanne saattaa jatkossa kuitenkin muuttua, jos metro- tai raitioliikenteeseen tulee uusia toiminnanharjoittajia. Tämän vuoksi säännöksessä edellytettäisiin, että liikenteenohjauksesta vastaa aina rataverkon haltija silloin, jos rataverkolla liikennöi yhtä useampi liikenteenharjoittaja.
Toiminnanharjoittaja voisi päättää, järjestääkö se liikenteenohjauksen itse vai ostaako se palvelut muilta palvelujen tuottajilta. Se, että toiminnanharjoittaja ostaisi palvelut ulkopuoliselta, ei vapauttaisi toiminnanharjoittajaa liikenteenohjauspalveluihin liittyvästä vastuusta ja siihen liittyvästä riskien hallinnasta.
10 §.Kaupunkiraideliikennerekisteri. Pykälän 1 momentissa velvoitettaisiin Liikenteen turvallisuusvirasto vastaamaan valvontaa varten toimitettavista tiedoista muodostuvasta rekisteristä. Rekisteriä käytettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle lain mukaan kuuluvien tehtävien ja velvoitteiden hoitamiseen. Rekisteriin sisältyisi myös henkilötietoja, joten siitä olisi säädettävä lain tasolla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rekisteriin merkittävistä tiedoista, jotka koostuisivat toiminnanharjoittajan yksilöintitiedoista sekä toiminnanharjoittajan 5 §:n nojalla antamassa ilmoituksessa ilmoittamista muista tiedoista. Ilmoitus kattaisi myös toiminnanharjoittajan liikkeenjohtotehtäviin määrättyä henkilöä sekä liikenneturvallisuustehtäviä hoitavia henkilöitä koskevat tiedot. Henkilötietojen käsittelyyn ja niitä koskevaan tietoturvallisuuteen ja tietojen säilytykseen sovellettaisiin henkilötietolakia (523/1999).
Toiminnanharjoittajat velvoitettaisiin 3 momentissa toimittamaan rekisteriin ajantasaiset ilmoituksen käsittelyssä ja valvonnassa tarvittavat tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti siten, kuin ne siitä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa sopisivat. Tietojen lähettäjä velvoitettaisiin ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista esittämään selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Liikenteen turvallisuusvirasto valtuutettaisiin 4 momenttiin otettavan valtuutussäännöksen nojalla antamaan tarkemmat määräykset 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja niiden toimittamisesta.
11 §.Oikeus tietojen saantiin viranomaisilta. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin ne viranomaiset, joilta saatavaa tietoa voidaan tarvittaessa tallettaa rekisteriin tai joilta saatavaa tietoa voitaisiin käyttää rekisteritietojen ylläpitoon rekisterin tietosisällön ajantasaisuuden ja oikeellisuuden parantamiseksi ja varmistamiseksi. Sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, Liikenteen turvallisuusvirastolla olisi momentin mukaan oikeus saada tietoja väestötietojärjestelmästä henkilön nimestä, nimenmuutoksesta, henkilötunnuksesta, osoitteesta ja muista yhteystiedoista, kotikunnasta, asiointikielestä, Suomen kansalaisuudesta ja kuolemasta sekä väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 36 §:n 1 momentissa tarkoitetuista turvakielloista. Tiedot virasto saisi ainoastaan sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten.
Pykälän 2 momentin mukaan tiedot toimitettaisiin teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisessä muodossa niin kuin siitä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa sovittaisiin. Yksittäiset tiedot virasto voisi tallettaa 1 momentin nojalla suoraan rekisteriin. Tietojen siirto esimerkiksi eräluovutuksena sähköisenä tiedonsiirtona olisi mahdollista 2 momentin nojalla.
12 §.Valvonta. Pykälässä säädettäisiin metro- ja raitioliikennejärjestelmien valvonnasta. Valvontaviranomaisena toimisi 1 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto. Metro- ja raitioliikenne ei ole ollut tähän mennessä viranomaisvalvonnan piirissä. Pykälässä tarkoitettu viranomaisvalvonta olisi lain keskeisimpiä uudistuksia. Tavoitteena on, että Liikenteen turvallisuusvirasto kaupunkiraideliikenteeseen kohdistuva valvonta vastaisi viraston nykyisin rautatiejärjestelmää koskevaa valvontaa.
Pykälän 2 momentissa yksilöitäisiin viraston valvontavastuun kohdistuminen. Virasto velvoitettaisiin valvomaan metro- ja raitioliikennejärjestelmää koskevien vaatimusten noudattamista, toiminnanharjoittajien turvallisuusjohtamisjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta sekä poikkeusoloihin sekä häiriötilanteisiin varautumista metro- ja raitioliikennejärjestelmissä.
Momentin 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset olisivat tässä laissa säädettyjä ja Liikenteen turvallisuusviraston lain nojalla määräämiä velvollisuuksia ja vastuita. Momentin 3 kohdan mukaista poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin varautumista virasto valvoisi myös toiminnanharjoittajan turvallisuusjohtamisjärjestelmän kautta.
13 §.Viranomaisvalvonnan suorittaminen. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi suorittaa valvontatehtäväänsä 1 momentin nojalla niistä ennalta ilmoittaen tai ennalta ilmoittamattomina yllätystarkastuksina. Viraston olisi valvontatehtävää hoitaessaan noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään. Pykälässä velvoitetaan viranomainen ilmoittamaan valvonnan ajankohdasta asianosaiselle. Kuitenkaan ilmoittamista ei edellytä, jos ilmoittaminen vaarantaa valvonnan tarkoituksen toteutumisen. Asianosaisella on pykälän mukaan oikeus olla läsnä valvonnassa. Lisäksi pykälässä säädetään muista asianosaisen oikeuksista valvonnassa sekä valvontapöytäkirjan laatimisesta ja valvontaan liittyvistä menettelyistä.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin viraston oikeudesta päästä toiminnanharjoittajan ja metro- ja raitioliikennejärjestelmään kuuluvaa tehtävää suorittavan yrityksen toimitiloihin ja muihin tiloihin lukuun ottamatta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviä tiloja. Viraston oikeutta päästä toimijan toimitiloihin ja muihin tiloihin rajattaisiin ensinnäkin siten, että sen tulisi olla valvonnan kannalta perusteltua ja rajoittua valvonnan edellyttämään laajuuteen. Toisaalta pääsyoikeutta ei olisi toiminnanharjoittajan ja sen henkilöstön perusoikeuksien turvaamisen takia pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Kohdassa tarkoitettuja liikenteenharjoittajiin ja rataverkon haltijoihin rinnastettavia muita kaupunkiraideliikenteen järjestelmään kuuluvaa tehtävää suorittavia yrityksiä voisivat olla muun muassa metro- tai raitioradan kunnossapitoa harjoittavat yritykset ja kunnossapitotyöpajat sekä liikenteenohjauspalveluja tuottavat yritykset. Virastolla olisi valvontatehtävän hoitamiseksi oikeus päästä valvonnan kohteen omistamiin tai hallinnassa oleviin kalustoyksiköihin.
Virastolla olisi momentin 2 kohdan nojalla myös oikeus valvoa toiminnanharjoittajien henkilöstön toimintaa lain edellyttämien valvontatehtäviensä hoitamiseksi ja 3 kohdan nojalla oikeus saada salassapitosäännösten estämättä nähtäväkseen kaikki valvontatehtävän kannalta tarpeelliset asiakirjat. Lisäksi virastolla olisi 4 kohdan nojalla oikeus päästä tarkastamaan toiminnanharjoittajan kaupunkiraideliikenteeseen liittyviä valvontatehtävän kannalta tarpeellisia tietoja.
Virasto saisi käyttää valvontaoikeuden piiriin kuuluvia valtuuksia ainoastaan silloin, kun valvontatehtävän hoitaminen sitä edellyttäisi. Viraston olisi valvontaa suorittaessaan noudatettava edellä mainittuja hallintolain 39 §:n säännöksiä ja muita hallintolaissa säädettyjä vaatimuksia.
Virasto voisi 3 momentin nojalla käyttää valvonnassa asiantuntijan apua, jos se olisi valvonnan toimittamiseksi tarpeellista. Asiantuntijalta edellytettäisiin, että hän olisi perehtynyt kaupunkiraideliikenteeseen ja sen harjoittamista koskeviin vaatimuksiin, joista 3 §:ssä säädetyistä vaatimuksista erityisesti liiketaloudellista vakavaraisuutta koskevien vaatimusten arvioiminen voi edellyttää erityisasiantuntemusta. Samoin erityisasiantuntemusta voi edellyttää myös 7 §:ssä tarkoitettua turvallisuusjohtamisjärjestelmää koskevien vaatimusten arvioiminen. Viraston oikeus käyttää valvonnassa tarvittaessa asiantuntijaa on tarpeellinen, koska virastolla ei ole välttämättä kaikilta osin riittävää asiantuntemusta kaupunkiraideliikenteestä ja sitä koskevista vaatimuksista lain tullessa voimaan. Toisaalta viraston niukkenevien resurssien takia sillä ei välttämättä ole aina osoitettavissa riittäviä henkilövoimavaroja viranomaisvalvontaan. Asiantuntijaa käytettäisiin kuitenkin aina ainoastaan viraston omien virkamiesten apuna valvonnassa. Asiantuntijaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta ja vahingonkorvausvastuuta hänen hoitaessaan momentissa tarkoitettuja tehtäviä silloinkin, kun hän ei olisi valtion viranomaisen palveluksessa. Poliisin tulisi tarvittaessa antaa virka-apua valvontaa koskevissa asioissa. Siltä osin momentissa viitattaisiin poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ään.
14 §.Onnettomuustutkinta. Pykälässä viitattaisiin voimassa olevaan turvallisuustutkintalakiin metro- ja raitioliikenteessä tapahtuneen onnettomuuden tai vaaratilanteen tutkinnan osalta. Turvallisuustutkintalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään Onnettomuustutkintakeskuksen velvollisuudesta tutkia rautatieliikenteessä tapahtunut vakava onnettomuus sekä vastaava onnettomuus muussa yksityisessä tai julkisessa raideliikenteessä. Säännöksen nojalla Onnettomuustutkintakeskuksella on velvollisuus tutkia myös metro- tai raitioliikenteessä tapahtunut vakava onnettomuus. Turvallisuustutkintalain 2 §:n 2 momentin mukaan Onnettomuustutkintakeskus voi tutkia myös suuronnettomuuden vaaratilanteen sekä muun onnettomuuden ja vaaratilanteen. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi rautatiejärjestelmää vastaavasti tutkia sellaisen metro- tai raitioliikenteen onnettomuuden tai vaaratilanteen, jota ei oteta turvallisuustutkintalain nojalla tutkittavaksi, jos onnettomuuden tutkinta olisi tarpeen metro- tai raitioliikenteen turvallisuuden edistämiseksi.
Raitioliikenteen muut kuin turvallisuustutkintalain mukaisesti tutkittavat onnettomuudet tutkittaisiin 2 momentin mukaan tieliikenneonnettomuuksina siten kuin niiden tutkinnasta on tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkinnasta annetussa laissa (24/2001) säädetty.
15 §.Onnettomuuksista ja vaaratilanteista ilmoittaminen. Pykälä vastaisi rautatielain 82 §:ää sekä myös ilmailussa ja merenkulussa käytössä olevaa ilmoittamisvelvollisuutta. Pykälän 1 momentissa velvoitettaisiin laissa tarkoitetut toiminnanharjoittajat ilmoittamaan Liikenteen turvallisuusvirastolle viipymättä niiden tietoon tulleista vakavista onnettomuuksista ja metroliikenteen muista onnettomuuksista ja vaaratilanteista yleiseltä merkitykseltään vähäisiä metroliikenteen onnettomuuksia ja vaaratilanteita lukuun ottamatta. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin eivät kuuluisi tieliikenneonnettomuuksina käsiteltävät raitioliikenteen onnettomuudet, jollei niillä ole kaupunkiraideliikenteen turvallisuuden kannalta oleellista merkitystä. Raitioliikenteessä muihin tienkäyttäjiin liittyvät vaaratilanteet ovat tieliikenteen vaaratilanteita, minkä vuoksi niistä ilmoittaminen on tarkoitus jättää liikenteenharjoittajan harkintaan. Liikennemuotojen yhdenmukaisen valvonnan ja tutkinnan kannalta on toisaalta pidettävä tarpeellisena, että kaupunkiraideliikenteen turvallisuusvalvonnasta vastaavalle Liikenteen turvallisuusvirastolle ilmoitettaisiin muista kaupunkiraideliikenteen onnettomuuksista ja vaaratilanteista säännönmukaisesti.
Turvallisuustutkintalain 16 §:ssä säädetään muun muassa Liikenteen turvallisuusviraston, Liikenneviraston ja liikenteenharjoittajan velvollisuudesta ilmoittaa Onnettomuustutkintakeskukselle tapahtumasta, joka ilmoittajan arvion mukaan voisi tulla tutkittavaksi turvallisuustutkintalain mukaan. Momentissa viitattaisiin sanottuun ilmoittamisvelvollisuuteen. Liikenteen turvallisuusvirastolle tehtäisiin ilmoitus eri tarkoituksessa kuin Onnettomuustutkintakeskukselle. Virasto on turvallisuusviranomaisena vastuussa kaupunkiraideliikennejärjestelmän turvallisuuden seurannasta ja valvonnasta. Sen on kerättävä tietoa onnettomuuksista ja vaaratilanteista tämän tehtävän hoitamiseksi.
Liikenteen turvallisuusvirasto voisi 2 momentin nojalla antaa tarkempia määräyksiä ilmoitusvelvollisuudesta ja sen sisällöstä siltä osin kuin ilmoitukset tehtäisiin virastolle. Viraston määräyksenantovalta ei koskisi Onnettomuustutkintakeskukselle turvallisuustutkintalain nojalla tehtäviä ilmoituksia.
16 §.Onnettomuutta tai vaaratilannetta koskevan tiedon käyttö. Pykälä vastaisi rautatielain 82 a §:ää (939/2013). Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Liikenteen turvallisuusviraston velvollisuudesta pidättäytyä ryhtymästä oikeudellisiin toimenpiteisiin sellaisten suunnittelemattomien tai tahattomien rikkomusten johdosta, jotka tulevat viraston tietoon ainoastaan siksi, että niistä on tehty ilmoitus 15 §:ssä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden perusteella. Pidättäytymisvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi, jos kyse on törkeänä huolimattomuutena pidettävästä velvollisuuksien laiminlyömisestä tai rikoslaissa rangaistavaksi säädetystä menettelystä. Rikoslain soveltuvia säännöksiä olisi joka tapauksessa sovellettava. Säännöksellä pyritään suojaamaan poikkeamailmoitusten tekijöitä seuraamuksilta ja varmistamaan mahdollisimman kattavan tiedon saaminen onnettomuuksista ja vaaratilanteista. Säännöksellä pyrittäisiin ilmoittajan suojaamiseen ja ilmoitusten saannin varmistamiseen vastaavasti kuin rautatielain 82–82 a §:ssä ja ilmailulain 133–134 §:ssä on säädetty.
Pykälän 2 momentissa kiellettäisiin laissa tarkoitettuja toiminnanharjoittajia kohtelemasta syrjivästi sellaisia niiden palveluksessa olevia työntekijöitä tai muita henkilöitä, jotka tekevät ilmoituksen tiedossaan mahdollisesti olevista vaaratilanteista. Tälläkin säännöksellä pyrittäisiin suojaamaan poikkeamisilmoituksen tekijöitä seuraamuksilta ja edistämään poikkeamatietojen ilmoittamista.
17 §.Kaupunkiraideliikenteen viestintä ja tallenteet. Pykälään otettaisiin rautatieliikenteen viestintää ja tallenteita koskevaa rautatielain 84 §:ää vastaavat säännökset kaupunkiraideliikenteen viestinnästä ja tallenteista. Toiminnanharjoittaja saisi 1 momentin nojalla käyttää toimintansa edellyttämään viestintään viestintäverkkoa varmistuttuaan, että verkon käyttäminen on tietoturvallista. Säännöksellä rajoitettaisiin kaupunkiraideliikenteen liikenneturvallisuuteen ja liikenteenohjaukseen käytettävien viestintäyhteyksien käyttöä kieltämällä niiden käyttäminen muuhun viestintään. Tämän vuoksi sanottuja viestintäyhteyksiä ei saisi käyttää esimerkiksi metrojunan kuljettajan muihin puheluihin. HKL:n tarkoituksena on ottaa kaupunkiraideliikenteen viestinnässä käyttöön valtion viranomaisverkko VIRVE, jota käyttävät nykyisin omassa viestinnässään muun muassa poliisi- ja pelastusviranomaiset.
Pykälän 2 momentin mukaan toiminnanharjoittaja vastaa oman toimintansa osalta siitä, että kaupunkiraideliikenteen viestintään on käytettävissä riittävät viestintävälineet ja -verkko. Verkosta vastaavan rataverkon haltijan ja liikenteenharjoittajan olisi huolehdittava siitä, että kaupunkiraideliikenteen viestiliikenne, turvalaitteiden tuottamat tiedot sekä muut vaaratilanteiden ja onnettomuuksien tutkinnassa tarpeelliset tiedot tallennetaan ja säilytetään tavalla, joka turvaa ne oikeudettomalta puuttumiselta. Tiedot olisi hävitettävä sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvita tietojen käyttötarkoituksen toteuttamiseksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, mihin tarkoituksiin toisaalta Liikenteen turvallisuusvirasto ja toisaalta toiminnanharjoittaja saisivat käyttää pykälässä tarkoitettuja kaupunkiraideliikenteen tallenteita ja niitä koskevia tunnistamistietoja. Kaupunkiraideliikenteen tallenteita ovat liikenteenohjauksen, metrojunan ja raitiovaunun kuljettajan ja kaupunkirataverkon ratatyöstä vastaavien henkilöiden välisen viestinnän puhetallenteet sekä turvalaitteiden rekisteröimät tiedot. Tunnistamistietoja ovat puhelun ajankohta, puhelun aloittajan sijainti sekä puhelun aloittajan liittymän numero ja mahdollinen tehtävän mukainen numero. Liikenteen turvallisuusvirasto saisi käyttää tallenteita ja niitä koskevia tunnistamistietoja momentin 1 kohdan nojalla kaupunkiraideliikenteessä tapahtuvien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaan sekä viranomaisvalvontaan liittyvien tehtäviensä suorittamiseen. HKL on nykyisin kaupunkiraideliikenteen ainoa toiminnanharjoittaja. HKL saisi käyttää tallenteita ja niitä koskevia tunnistamistietoja rataverkon haltijana ja liikenteenharjoittajana momentin 2 kohdan nojalla turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä liittyvän valvonnan suorittamiseen, kaupunkiraideliikenteen turvallisuuden valvontaan ja kehittämiseen sekä toiminnassaan tapahtuneiden onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaan vastaavien tapahtumien ennalta ehkäisemiseksi.
Toiminnanharjoittajan tiedonsaantioikeus rajoitettaisiin 4 momentissa koskemaan vain sellaisia tallenteita, joissa toiminnanharjoittaja itse tai sen henkilöstö on osapuolena.
Pykälän 5 momentissa tiedonsaantioikeutta rajoitettaisiin rautatielain 84 §:n 4 momenttia vastaavalla tavalla Onnettomuustutkintakeskuksen turvallisuustutkinnan varmistamiseksi. Jos Onnettomuustutkintakeskus päättäisi käynnistää pykälässä tarkoitettua tapahtumaa koskevan turvallisuustutkinnan, tallenteita ja niitä koskevia tunnistamistietoja voitaisiin luovuttaa ja käyttää vasta sen jälkeen, kun Onnettomuustutkintakeskus on saanut tutkintaansa varten tarvittavat tallenteet ja tunnustamistiedot, eikä niiden luovuttamisesta tai käytöstä ole keskuksen arvion mukaan haittaa tutkinnalle. Säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan edellytykset Onnettomuustutkintakeskuksen suorittamalle onnettomuustutkinnalle.
18 §.Varautuminen poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin. Pykälään otettaisiin rautatielain 81 §:ää vastaavat varautumista koskevat säännökset. Pykälän 1 momentissa toiminnanharjoittaja velvoitettaisiin varautumaan poikkeusoloihin ja huolehtimaan siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi myös valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitetuissa poikkeusoloissa ja niihin rinnastettavissa häiriötilanteissa. Yhteiskunnan toimintojen varmistamiseksi myös poikkeusoloissa pidetään tarpeellisena, että myös kaupunkiraideliikenteen toiminnanharjoittajien varautumisvelvollisuudesta säädetään lailla. Metro- ja raitioliikennettä harjoitetaan suljetulla rataverkolla, joka on altis häiriöille rautatieliikenteen tavoin. Tämän vuoksi pidetään tarpeellisena, että varautumisvelvollisuus koskisi poikkeusolojen lisäksi niihin rinnastettavia häiriötilanteita.
Toiminnanharjoittajien toimintavalmiuden varmistamiseksi ne velvoitettaisiin 2 momentissa osallistumaan toimintansa edellyttämällä tavalla valmiussuunnitteluun ja valmistelemaan etukäteen poikkeusoloissa ja normaaliajan häiriötilanteissa tapahtuvaa toimintaa vastaavasti kuin rautatieliikenteen toimijat on velvoitettu rautatielain 81 §:ssä.
19 §.Liikenteen turvallisuusviraston oikeus tehostekeinoihin ja toiminnan harjoittamisen kieltäminen. Pykälän 1 momentti vastaisi rautatielain 87 §:ää. Momentissa säädettäisiin niistä tehostekeinoista, joita Liikenteen turvallisuusvirastolla olisi toimialan turvallisuusviranomaisena tehtäviä hoitaessaan. Sen nojalla virasto voisi määrätä toiminnanharjoittajan korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä, asettaa sille velvoitteita taikka kieltää toimenpiteen, jos asianomainen toimii kaupunkiraideliikennelain tai sen nojalla annettujen määräysten vastaisesti. Tehosteeksi voitaisiin asettaa uhkasakko, teettämisuhka tai keskeyttämisuhka siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
Jos toiminnanharjoittaja ei täyttäisi 3 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, viraston olisi 2 momentin nojalla viipymättä 5 §:n tarkoitetun ilmoituksen saatuaan tai saatuaan asiasta muutoin esimerkiksi viranomaisvalvonnan yhteydessä tiedon varattava toiminnanharjoittajalle tilaisuus esittää selvitys puutteellisuudesta ja toimenpiteistä, joilla toiminnanharjoittaja aikoisi hoitaa vaatimusten täyttymisen. Puutteellisuus voisi koskea esimerkiksi toiminnanharjoittajan turvallisuusjohtamisjärjestelmää, jota virasto ei pitäisi kaikilta osin vaatimusten mukaisena. Jollei toiminnanharjoittaja täyttäisi vaatimuksia kohtuullisessa vähintään kahden kuukauden määräajassa, virasto voisi kieltää toiminnanharjoittajaa jatkamasta toimintaansa toistaiseksi tai määräajaksi. Toiminnan harjoittamisen kieltäminen voisi tulla kysymykseen ainoastaan puutteellisuuden ollessa niin olennainen, että se voi vaarantaa toiminnan turvallisuuden. Säännös vastaisi turvallisuustodistuksen peruuttamisesta rautatielain 9 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Jos puutteellisuus olisi vähäinen, virasto voisi asettaa puutteellisuuden korjaamiseksi uuden kohtuullisen vähintään kahden viikon pituisen määräajan. Vähäiseksi puutteellisuudeksi voidaan katsoa esimerkiksi se, että toiminnanharjoittajan vastuuvakuutusta ei ole pidettävä kaikilta osin täysin riittävänä harjoitettavaan toimintaan liittyvien riskien kannalta.
Viraston oikeutta viime kädessä kieltää toiminnan jatkaminen 2 momentin nojalla on pidettävä perusteltuna ottaen huomioon kaupunkiraideliikenteeseen liittyvät riskit. Kaupunkiraideliikenteen yhteiskunnallisen ja liikennepoliittisen merkityksen vuoksi on kaupunkiraideliikenteen harjoittamiselle asetettava rautatiejärjestelmässä rautatieliikenteen harjoittamiselle ja rataverkon hallinnalle säädettyjä vaatimuksia vastaavat tiukat vaatimukset.
20 §.Toimenpiteeseen tai tapahtumaan puuttuminen. Pykälä vastaisi rautatielain 88 §:ää. Liikenteen turvallisuusvirastolla olisi pykälän nojalla oikeus keskeyttää metro- tai raitioliikennettä uhkaava tai siihen vaikuttava toimenpide tai muu tapahtuma, jos on perusteltua syytä olettaa, että metro- tai raitioliikennejärjestelmän turvallisuus tai ihmisten henki tai terveys on uhattuna. Samoin perustein virasto voisi keskeyttää huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttavan toimenpiteen tai tapahtuman. Viraston olisi kuultava asianosaisia ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, jollei tilanne edellyttäisi välittömiä toimenpiteitä.
Pykälässä tarkoitettua Liikenteen turvallisuusviraston oikeutta puuttua toimenpiteeseen tai tapahtumaan on pidettävä tarpeellisena viraston valvontatehtävän kannalta ja ottaen huomioon metro- ja raitioliikenteeseen liittyvät turvallisuusriskit.
21 §. Vuosimaksu. Pykälässä säädettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle suoritettavasta vuosimaksusta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maksun määrästä ja maksun perusteista. Vuosimaksulle ei ole selkeästi osoitettavissa Liikenteen turvallisuusvirastolta saatavaa vastiketta. Kyseessä on katsottava olevan veronluonteinen maksu, jota koskevan sääntelyn on täytettävä verolainsäädännön vaatimukset. Ehdotetut säännökset täyttäisivät nämä vaatimukset. Vuosimaksu olisi 40 000 euroa. Se perittäisiin toimijakohtaisesti, joten HKL:n maksama vuosimaksu kattaisi lain tullessa voimaan HKL:n toiminnan sekä metrorataverkon-haltijana että metroliikenteen harjoittajana. Maksun määrä perustuu Liikenteen turvallisuusviraston arvioon, jonka mukaan virasto käyttäisi yhteensä noin 0,3 henkilötyövuotta virastolle kaupunkiraideliikennelaissa säädettävien tehtävien hoitamiseen. Maksua tultaisiin tarkistamaan vuoden 2018 alussa, kun laki tulisi koskemaan myös raitioliikennettä. Vuosimaksu vastaisi niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat virastolle kaupunkiraideliikenteen turvallisuuden kehittämisestä ja valvonnasta sekä kaupunkiraideliikennettä koskevan rekisterin pitämisestä ja muista kaupunkiraideliikenteen hallinnollisista viranomaistehtävistä. Kaupunkiraideliikennerekisteri on Liikenteen turvallisuusvirastolle uusi rekisteri. Se on sinänsä melko suppea rekisteri, mutta sen perustaminen ja ylläpitäminen aiheuttaa kuitenkin melko paljon hallinnollista työtä.
Myös momentissa mainitut muut tehtävät olisivat virastolle uusia tehtäviä, joista aiheutuvat kustannukset katettaisiin vuosimaksuilla. Lähtökohtana on, ettei Liikenteen turvallisuusviraston henkilöresursseja lisätä kaupunkiraideliikenteeseen liittyvien tehtävien hoitamista varten. Kaupunkiraideliikenteen turvallisuuden kehittämiseen Liikenteen turvallisuusvirasto käyttäisi niitä asiantuntijoita, joita virasto käyttää rautatiejärjestelmän turvallisuuden kehittämisessä. Samoin kaupunkiraideliikenteen turvallisuuden valvonnassa, joka olisi pääosin jälkikäteistä valvontaa, käytettäisiin rautatiejärjestelmään perehtyneitä asiantuntijoita. Kaupunkiraideliikennejärjestelmä poikkeaa kuitenkin luonteensa puolesta ja toimintaympäristönsä takia merkittävästi rautatiejärjestelmästä. Tämän vuoksi asiantuntijoiden olisi ensin perehdyttävä kaupunkiraideliikennejärjestelmään. Virasto voi tarvittaessa käyttää viranomaisvalvonnassaan apunaan 13 §:n nojalla ulkopuolisia asiantuntijoita, mistä myös aiheutuisi virastolle kustannuksia.
Vuosimaksu velvoitettaisiin 2 momentissa suorittamaan täysimääräisenä myös toiminnan ensimmäisenä vuotena, vaikka toiminta aloitettaisiin kesken vuotta. Vastaavasti maksua ei palautettaisi, vaikka toiminnanharjoittaja lopettaisi toimintansa kesken vuotta. Säännöksillä pyrittäisiin turvaamaan Liikenteen turvallisuusvirastolle aiheutuvien kustannusten täysimääräinen kattaminen myös momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Tällä hetkellä kaupunkiraideliikennettä harjoittaa ainoastaan HKL, joka myös vastaa metro- ja raitiorataverkon hallinnasta. Jatkossakin toiminnanharjoittajia arvioidaan olevan ainoastaan muutama. Tämän vuoksi momentin säännöksiä sovellettaisiin ainoastaan satunnaisesti.
Liikenteen turvallisuusviraston pykälässä tarkoitettuja maksuja koskevien päätösten luonteen vuoksi ehdotetaan 3 momentissa, että päätöksiin saisi hakea oikaisua siten kuin hallintolain 7a luvussa säädetään. Viraston oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen saisi 22 §:n 1 momentin nojalla hakea muutosta valittamalla normaalia muutoksenhakumenettelyä noudattaen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vakiintuneen käytännön mukaisesti, että pykälässä tarkoitetut maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Myös momentin viittaus korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun erääntyneelle maksulle perittävään viivästyskorkoon olisi vakiintuneen käytännön mukainen.
22 §.Muutoksenhaku. Lain 21 §:n 3 momentin nojalla tehtyyn oikaisuvaatimukseen annettuun Liikenteen turvallisuusviraston päätökseen ja muihin viraston kaupunkiraideliikennelain nojalla antamiin päätöksiin saisi 1 momentin nojalla hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetyllä tavalla. Oikaisuvaatimusmenettelyä ei pidetä tarpeellisena viraston muiden kaupunkiraideliikennelain nojalla antamien hallintopäätösten osalta ottaen huomioon, että sanottuja viraston päätöksiä olisi lukumääräisesti vähän ja päätökset koskisivat hyvin suppeata kohderyhmää.
Hallinto-oikeuden Liikenteen turvallisuusviraston päätöksestä muutoksenhaun johdosta antamaan päätökseen saisi asioiden luonteen vuoksi 2 momentin mukaan hakea muutosta valittamalla ainoastaan korkeimman hallinto-oikeuden myöntäessä valitusluvan.
23 §.Rangaistussäännökset. Teot säädettäisiin pykälän mukaan rangaistavaksi joko tahallisina tekoina tai törkeästä huolimattomuudesta tehtyinä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin metro- ja raitioliikenteen häiriöttömän ja turvallisen toiminnan varmistamiseksi rangaistavaksi metro- tai raitioliikenteen harjoittaminen ilman laissa säädettyjä edellytyksiä. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin rangaistaviksi teot, joilla pyrittäisiin varmistamaan erityisesti metroliikenteen ja metroliikenteeseen kuuluvalla alueella liikkuvien henkilöiden turvallisuus. Säännöksellä kiellettäisiin asiaton liikkuminen tai oleskelu säännöksessä mainituilla alueilla, jotka eivät ole yleisön käytettävissä. Säännös vastaisi rautatielain 85 §:n 2 momentin 4 kohtaa. Momentissa säädetyistä teoista voitaisiin tuomita kaupunkiraideliikennesäädännön rikkomisesta sakkoon, jollei teko olisi vähäinen eikä siitä muualla lainsäädännössä säädettäisi ankarampaa rangaistusta.
Pykälän 2 momentin mukaan se, joka rikkoo kaupunkiraideliikennelain nojalla määrättyä uhkasakolla, teettämisuhalla tai keskeyttämisuhalla tehostettua velvoitetta tai kieltoa, voitaisiin jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta.
Selvyyden vuoksi pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettaviksi viittaussäännökset rikoslain 23 ja 21 lukuun. Viittaukset olisivat luonteeltaan informatiivisia, eikä niillä laajennettaisi rangaistavan käyttäytymisen alaa.
24 §.Voimaantulo ja siirtymäsäännökset. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun eduskunta on hyväksynyt lakiehdotuksen, kuitenkin viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2016. Lakia sovellettaisiin raitioliikenteeseen 2 momentin mukaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2018 lukien. Ehdotettua raitioliikennettä koskevaa siirtymäkautta pidetään perusteltuna, koska HKL:lle on varattava riittävästi aikaa raitioliikennettä koskevan turvallisuusjohtamisjärjestelmän valmisteluun ja muiden raitioliikennettä koskevien velvoitteiden toteuttamiseen. Tampereen ja Turun raitioliikenteen arvioidaan käynnistyvän vasta ehdotetun siirtymäkauden päätyttyä.
Liikennöinnin länsimetrolla arvioidaan käynnistyvän elokuussa 2016. Tämän vuoksi HKL:n tulisi 3 momentin mukaan tehdä metrorataverkon hallintaa ja metroliikenteen harjoittamista koskeva ilmoitus Liikenteen turvallisuusvirastolle viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2016. Jos tässä laissa tarkoitettua toimintaa alettaisiin harjoittaa vasta tämän lain tultua voimaan, olisi ilmoitus tehtävä viimeistään kolme kuukautta ennen toiminnan aloittamista.
Pykälän 4 momentin mukaan kelpoisuudet laissa tarkoitettuihin liikenneturvallisuustehtäviin olisivat edelleen voimassa niillä henkilöillä, jotka hoitavat sanottuja liikenneturvallisuustehtäviä lain tullessa voimaan.