1.1  Tausta

Positiivinen luottotietorekisteri on Verohallinnon Tulorekisteriyksikön ylläpitämä rekisteri, josta säädetään positiivisesta luottotietorekisteristä annetussa laissa (739/2022). Positiiviseen luottotietorekisteriin kerätään tietoja luonnollisten henkilöiden luotoista ja tuloista. Lain voimassa oleviin säännöksiin perustuva rekisterin tekninen toteutus kestää kevääseen 2026 saakka. Rekisteri otettiin käyttöön 1.4.2024 kuluttajaluottojen osalta, ja sen on tarkoitus kattaa muulle luonnolliselle henkilölle kuin kuluttajalle myönnetyt luotot 1.6.2026 alkaen. 

Positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain tarkoituksena on torjua ylivelkaantumista varmistamalla luotettavien luottotietojen saatavuus erityisesti luotonantotilanteessa luottokelpoisuuden arviointia varten ja parantamalla luonnollisten henkilöiden mahdollisuuksia hallita omaa talouttaan. Lisäksi lain tarkoituksena on edistää luotettavien luottomarkkinoita kuvaavien tietojen saatavuutta rahoitusvakauden ja luottomarkkinoiden seurannassa ja valvonnassa. 

Rekisterin taustalla on alun perin talouspolitiikan EU-ohjausjakson eli EU:n vuotuisen talouspolitiikan koordinointimenettelyn puitteissa neuvoston Suomelle hyväksymät vuoden 2019 maakohtaiset suositukset , joissa esitettiin, että Suomi vahvistaa kotitalouksien velkaantuneisuuden seurantaa ja perustaa luottorekisterijärjestelmän. Komissio seuraa suositusten toteutumista. Asunto-osakeyhtiöiden yhtiölainojen kautta tapahtuva lainananto mainitaan suositusten perusteluissa yhtenä kotitalouksien velkaantumiseen vaikuttavana merkittävänä tekijänä. Valtiovarainministeriö julkaisi vuonna 2019 työryhmän selvityksen, joka koski keinoja ehkäistä kotitalouksien liiallista velkaantumista. Selvityksessä positiivisia luottotietoja koskevan raportointivelvollisuuden ulottamista kaikkiin kotitalouksille luottoja myöntäviin tahoihin pidettiin yhtenä keinona hillitä erityisesti kuluttajaluottojen kautta tapahtuvaa kotitalouksien velkaantumista ( Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:56 , jäljempänä valtiovarainministeriön selvitys 2019). Kyseisessä selvityksessä on huomioitu tarve kohdistaa toimenpiteitä taloyhtiöihin sekä erityisesti tarve varmistua siitä, että asuntoluottoja ja asuntovakuudellisia kuluttajaluottoja myöntävät luotonantajat ottavat taloyhtiölainojen kautta tapahtuvan kotitalouksien velkaantumisen huomioon luottoa myönnettäessä. Tarve kattaa rekisterin tietosisällössä taloyhtiölainojen osakaskohtaiset luottovastuut on huomioitu myös positiivista luottotietorekisteriä koskevassa esiselvityksessä (Selvitys positiivisia luottotietoja koskevan järjestelmän edellytyksistä, Oikeusministeriön julkaisu 26/2018 ). Lakia valmisteltaessa tarkoitus kehittää huoneistotietojärjestelmää siten, että taloyhtiölainojen osakaskohtaisia luottovastuita koskevat tiedot voitaisiin siirtää siitä myöhemmin positiiviseen luottotietorekisteriin, oli jo tiedossa. Järjestelmän kehitysvaihe ei kuitenkaan mahdollistanut näiden tietojen huomioimista positiivisen luottotietorekisterin perustamista koskevassa lakiehdotuksessa.  

Lisäksi hallituksen esityksen valmistelun taustalla on Maanmittauslaitoksessa 30.6.2026 saakka kestävä huoneistotietojärjestelmän jatkokehittämishanke (HTJ2-hanke), jossa huoneistotietojärjestelmään lisätään taloyhtiöiden osakeryhmäkohtaisia luottovastuita koskevat tiedot. Tätä koskevat säännökset on lisätty huoneistotietojärjestelmästä annettuun lakiin (1328/2018) 1.6.2023 voimaan tulleella huoneistotietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (151/2023). Luottovastuita koskevat tiedot, joihin huoneistotietojärjestelmässä yhdistetään omistajatiedot, ovat 1.7.2026 alkaen välitettävissä osakaskohtaisesti edelleen positiiviseen luottotietorekisteriin. Positiivisen luottotietorekisterin pääasiallisen käyttötarkoituksen kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että tiedonsiirtojen edellyttämät lainmuutokset saataisiin voimaan mahdollisimman pian. HTJ2-hanke kuuluu EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF) siihen liittyvän Suomen kestävän kasvun ohjelman mukaisesti (RRP) rahoitettaviin hankkeisiin, joiden rahoituksen saamisen edellytykseksi on RRP-dokumentaatiossa asetettu tiettyjen toiminnallisten tavoitteiden saavuttaminen ennalta asetetussa aikataulussa. 

Suurimman osan kotitalouksien lainavelasta muodostavat asumiseen liittyvät velat. Valtiovarainministeriön vuoden 2019 selvityksen mukaan noin kolme neljäsosaa kotitalouksien velasta oli asumiseen liittyvää velkaa: asuntolainoja oli noin 62 prosenttia ja taloyhtiölainoja arviolta noin 14 prosenttia kotitalouksien koko velan määrästä. (Valtiovarainministeriön selvitys 2019, s. 16) Tilanne on tilastojen valossa säilynyt positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain voimaantulon jälkeen lähes muuttumattomana. Kotitalouksien kokonaisvelka oli joulukuun 2023 lopussa noin 173 miljardia euroa, josta asuntoluottoja 107 miljardia (62 %) ja asuntoyhteisölainoja kotitalouksien maksettavana noin 23 miljardia euroa (13 %). Taloyhtiölainat muodostavat siten edelleen merkittävän osuuden kotitalouksien veloista, ja kokonaisuutena kotitalouksien veloista noin kolme neljäsosaa liittyy asumiseen. 

Taloyhtiölainat ovat muodollisesti asunto-osakeyhtiöiden velkaa, jonka vakuutena on taloyhtiön omistama kiinteistö tai vuokraoikeus. Valtiovarainministeriön selvityksestä ilmenee, että vaikka taloyhtiölainat ovat muodollisesti yrityslainoja, taloyhtiölainojen takaisinmaksusta valtaosa on kotitalouksien harteilla. Takaisinmaksuun tarvittavat varat kerätään osakkeenomistajilta pääomavastikkeiden muodossa, jolloin osakkaat vastaavat välillisesti asunto-osakeyhtiön velasta. Taloyhtiölainoilla rahoitetaan sekä peruskorjaushankkeita että asuntojen uudistuotantoa. Taloyhtiölainoja on käytetty 2000-luvun alun jälkeen entistä enemmän uusien asuntojen kaupan rahoitusmuotona henkilökohtaisten asunto- ja sijoitusasuntolainojen sijaan. Ostaja voi maksaa osakeryhmäkohtaista luotto-osuutta kuukausittain pääomavastikkeella ja ottaa pienemmän henkilökohtaisen asuntolainan. Yhtiölainalla voidaan rahoittaa hyvin suuri osuus (jopa 70–80 %) asunnon velattomasta hinnasta. Tällöin myyntihinta on puolestaan hyvin edullinen velattomaan hintaan nähden. Tällaisessa asunnon rahoituksen rakenteen muutoksessa on vaarana se, että asuntovelallisen kokonaiskuva omasta velkaantumisesta ja velanhoitorasitteesta hämärtyy. Asumisen rahoituksen rakenteen muutos voi lisäksi vaikuttaa riskien jakautumiseen taloyhtiön osakkaiden välillä. Taloyhtiön osakkaat vastaavat taloyhtiön veloista viime kädessä yhteisvastuullisesti. (Valtiovarainministeriön selvitys 2019, s. 19–25) 

Positiivisesta luottotietorekisteristä annettu laki ei kata luonnollisen henkilön vastuulla olevia taloyhtiölainojen osakaskohtaisia luottovastuita koskevia tietoja, ja luotonantajat ovat tältä osin luotonhakijan itse antaman selvityksen varassa. Luotonhakijan luottokelpoisuuden asianmukaisen arvioinnin ja asuntovelallisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta olisi tärkeää, että positiivinen luottotietorekisteri sisältäisi myös ne. Eduskunnan talousvaliokunta kiirehti taloyhtiölainojen sisällyttämisen luottotietorekisteriin edellyttämien muutosten arviointia ja toteuttamista mietinnössään, joka koski hallituksen esitystä laiksi positiivisesta luottotietorekisteristä (TaVM 17/2022 – HE 22/2022 vp). 

1.2  Valmistelu

Oikeusministeriö asetti 14.2.2024 työryhmän valmistelemaan positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain muuttamista. Osana hallituksen esityksen valmistelua, työryhmä järjesti luotonantajille sekä rekisteriä käyttäville viranomaisille ja valvontaviranomaisille suunnatun kuulemistilaisuuden 29.5.2024. Tietosuojavaltuutettu on antanut kuulemistilaisuuden jälkeen kirjallisen lausunnon, joka on otettu huomioon hallituksen esityksen luonnoksen perusvalmistelussa. Hallituksen esityksen luonnos oli lausuntokierroksella 1.11.–31.12.2024. Hankkeen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla oikeusministeriön verkkosivustolta ja valtioneuvoston verkkosivustolta tunnuksella OM016:00/2024 .  

4.1  Keskeiset ehdotukset

Hallituksen esityksellä ehdotetaan muutettavaksi positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 6, 22 ja 32 §:ää, ja lisättäväksi lakiin uusi 13 a §. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena on mahdollistaa asunto-osakeyhtiöiden ottamien lainojen osakaskohtaisia luottovastuita koskevien tietojen tallettaminen rekisteriin sekä niiden luovuttaminen luotonantajille kuluttajan luottokelpoisuuden arviointia varten. Rekisteriin talletettava tietosisältö olisi laajempi kuin ne tiedot, jotka voitaisiin luovuttaa luotonantajille luottotietoraportin muodossa. Muut kuin luotonantajille luovutettavat tiedot olisivat käytettävissä ainoastaan rekisterinpitäjän tarkoituksiin, mukaan lukien rekisteröidyn informointi sähköisessä asiointipalvelussa. Lisäksi tietoihin olisi pääsy lain 24 §:ssä säädetyin edellytyksin samoilla viranomaisilla, joilla on jo nykyisin oikeus saada tietoja positiivisesta luottotietorekisteristä. Lain 24 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymistä ja sitä, miltä osin tiedot olisivat viranomaiselle välttämättömiä, arvioitaisiin tapauskohtaisesti. Muutokset eivät vaikuttaisi tiedonluovutustapoihin, vaan viranomaisille tiedot luovutettaisiin edelleen pääsääntöisesti vahvasti pseudonymisoituina lukuun ottamatta Tilastokeskusta, jonka vastaanottamien tietojen suojaus on järjestetty erikseen, ja kuluttaja-asiamiestä yksittäisissä valvonta-asioissa. 

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 23 a §, jossa säädettäisiin luotonantajia koskevasta velvollisuudesta tunnistaa luonnollinen henkilö ennen kuin häntä koskevia tietoja haetaan positiivisesta luottotietorekisteristä. Kyseessä olisi lakiin lisättävä uusi henkilötietojen suojaan liittyvä suojatoimi, jonka tarkoituksena on vähentää luottotietojen ja henkilötunnuksen väärinkäytösriskejä. 

Lain 7 §:ää ehdotetaan täydennettäväksi yksityiskohtaisemmilla säännöksillä luoton käyttötarkoitusta koskevasta tiedosta, jotka talletetaan nykyisin rekisteriin valtioneuvoston asetuksen (811/2022) 1 §:n mukaisesti. Muutoksen tarkoituksena olisi huomioida luottotietojen luonne perustuslain tulkintakäytännön ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Säännöksiä ei muutettaisi sisällöllisesti, vaan lakiin siirrettäisiin sellaisenaan nykyiset asetuksen tasoiset säännökset. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Valtiontaloudelliset vaikutukset

Ehdotettujen lainmuutosten mukaisesta rekisterin tietosisällön laajennuksesta aiheutuisi Verohallinnon Tulorekisteriyksikölle yksikön alustavan arvion mukaan yhteensä 9 490 000 euron kertaluonteiset lisäkustannukset vuosille 2025–2027. Näistä 8,5 miljoonaa euroa ovat kertaluonteisia investointikustannuksia, jotka jakautuisivat siten, että vuosina 2025 ja 2026 kustannusten määrä olisi 3,5 miljoonaa euroa vuodessa ja vuonna 2027 ne olisivat 1,5 miljoonaa euroa. Lisäksi rekisterin tuotannon valmistelusta aiheutuisi kertaluonteisia kustannuksia, joiden määrä on arviolta 540 000 euroa vuonna 2026 ja 450 000 euroa vuonna 2027. Laajennus kasvattaisi Tulorekisteriyksikön arvion mukaan myös yksikön pysyviä toimintamenoja. Toimintamenojen lisäyksen tarpeen arvioidaan olevan 1 550 000 euroa vuonna 2027 ja 2 450 000 euroa vuodesta 2028 lähtien, sisältäen Maanmittauslaitoksen huoneistotietojärjestelmän rajapintapalvelun ylläpidosta ja tarvittavien tietojen tuottamisesta Tulorekisteriyksiköltä laskuttaman arviolta 650 000 euron suuruisen vuotuisen kustannuksen. Eduskunnan hyväksymässä vuoden 2024 kolmannessa lisätalousarviossa (EK 23/2024 vp–HE 153/2024 vp) myönnettiin kansallisen tulorekisterin toimintamenoihin lisäystä, josta 3,5 miljoonan euron osuus on tarkoitettu kattamaan positiivisen luottotietorekisterin laajennus (2 vuoden siirtomääräraha). Esityksestä aiheutuvat kertaluonteiset kustannukset ja pysyvät toimintamenot edellyttävät tämän lisäksi vielä lisärahoitusta, joka olisi katettava myöhemmistä valtion talouden kehyspäätösten ja valtion talousarvion mukaisista määrärahoista. 

Positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain voimassa olevan 31 §:n 3 momentin mukaan luotonantajille luovutetuista luottotietoraporteista peritään valtion maksuperustelain mukaisesti määräytyvä maksu. Pykälän 2 momentin mukaan lain 24 §:ssä tarkoitetuille rekisterin viranomaiskäyttäjille tiedot luovutetaan maksutta. Näin ollen se osa Tulorekisteriyksikölle aiheutuvista investointikustannuksista, muista kertaluonteisista kustannuksista ja toimintamenoista sekä Maanmittauslaitokselle maksettavista huoneistotietojärjestelmän rajapintapalvelun ylläpitokustannuksista, joka aiheutuu taloyhtiölainoja koskevien tietojen lisäämisestä luottotietoraportille, tulisi jälkikäteen katettavaksi luotonantajilta luottotietoraporteista perittävillä rekisterin käyttömaksuilla. Investointikustannusten osalta tämä tapahtuisi jakamalla ne vuotuisiksi kustannuksiksi 10 vuoden poistoaikaa noudattaen. Siltä osin kuin kustannukset kohdistuvat taloyhtiölainoja koskevien tietojen luovuttamiseen rekisterin viranomaiskäyttäjille, jäisivät kustannukset lopullisesti valtion vastattaviksi. Luotonantajilta perittävillä käyttömaksuilla katettavan osuuden arvioidaan olevan noin 50 % edellä selostettujen kustannusten kokonaismäärästä. 

Tietojärjestelmävaikutukset ja vaikutukset Tulorekisteriyksikön toimintaan

Muutokset edellyttäisivät positiivisen luottotietorekisterin kehittämistä siten, että Tulorekisteriyksikkö voi ottaa vastaan huoneistotietojärjestelmästä taloyhtiöiden osakaskohtaisia luottovastuita koskevia tietoja ja tallettaa ne positiiviseen luottotietorekisteriin sekä luovuttaa tietoja luotonantajille luottotietoraportilla ja rekisterin viranomaiskäyttäjille niille toteutettujen rajapintapalveluiden välityksellä. Lisäksi rekisteröidyn sähköiseen asiointipalveluun on toteutettava tarvittavat toiminnallisuudet osakeryhmäkohtaisten luottovastuutietojen esittämiseksi asiointipalvelussa. Tarvittavien tietojärjestelmämuutosten toteuttaminen edellyttää huolellista suunnittelua, määrittelyä sekä testausta. 

Tulorekisteriyksikön olisi myös jatkossa huolehdittava uuteen tietoryhmään liittyvistä asiakasyhteydenotoista ja tähän liittyvästä neuvonnasta sekä järjestettävä positiivisen luottotietorekisterin jatkuvan ylläpidon edellyttämät toiminnot osakeryhmäkohtaisten luottovastuutietojen osalta. 

Esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyy muutoksia, joista voi seurata säästöjä toimintamenoihin. Positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 16 ja 21 §:n muutoksilla, joilla poistettaisiin laista muuta sähköistä tiedonluovutustapaa kuin rajapintaa koskevat säännökset, on mahdollista alentaa rekisterin toteutuksesta sekä sen myöhemmästä ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. 

Vaikutukset Maanmittauslaitokselle

Käynnissä oleva HTJ2-hanke rahoitetaan EU:n elpymistukivälineestä eikä esityksestä aiheudu uusia investointikustannuksia Maanmittauslaitokselle. HTJ2-hankkeessa huoneistotietojärjestelmään toteutetaan muun ohella muuttuneiden omistajakohtaisten luottovastuutietojen muodostaminen positiivisen luottotietorekisterin edellyttämällä tietosisällöllä, jotta tiedot voidaan välittää huoneistotietojärjestelmästä edelleen positiiviseen luottotietorekisteriin. Vaikka huoneistotietojärjestelmään tarvittavat muutokset, mukaan lukien rajapintapalvelu, toteutetaankin EU:n elpymistukivälineestä rahoitettavassa HTJ2-hankkeessa, aiheutuu rajapinnan myöhemmästä ylläpidosta Maanmittauslaitokselle arviolta 650 000 euron suuruiset vuotuiset kustannukset vuodesta 2027 alkaen. Huoneistotietojärjestelmästä annetun lain 23 §:n 1–2 momentin mukaan huoneistotietojärjestelmästä toiselle viranomaiselle tapahtuvista muista kuin tavanomaisista tietojen luovutuksista peritään maksu, johon sovelletaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Maanmittauslaitos siten laskuttaisi edellä mainitun 650 000 euron suuruisen rajapintapalvelun ylläpitokustannuksen vuosittain Tulorekisteriyksiköltä. Nämä Maanmittauslaitokselle syntyvät ja Tulorekisteriyksiköltä laskutettavat pysyvät toimintamenot olisi katettava myöhemmistä valtion talouden kehyspäätösten ja valtion talousarvion mukaisista määrärahoista siten kuin Tulorekisteriyksikön osalta edellä on selostettu. 

Vaikutukset muille viranomaisille

Ehdotettu positiivisen luottotietorekisterin tietosisällön laajentaminen taloyhtiölainatietojen osalta parantaisi rahoitusmarkkinaviranomaisten tiedonsaantia luottomarkkinoista ja sitä kautta edellytykset rahoitusmarkkinoiden vakauden valvontaan ja analysointiin paranisivat. Positiivisesta luottotietorekisteristä tietoja saaville viranomaisille voisi aiheutua esityksestä vähäisiä kustannusvaikutuksia siltä osin kuin niille luovutettaisiin uuteen tietoryhmään sisältyviä tietoja. Kustannusvaikutukset aiheutuisivat esimerkiksi tietojärjestelmän rajapintamuutoksista. Mahdolliset kustannukset olisi katettava olemassa olevista valtion talouden kehyspäätösten ja valtion talousarvion mukaisista määrärahoista. 

Vaikutukset luotonantajille ja luottomarkkinoihin

Ehdotetulla sääntelyllä olisi vaikutuksia noin 200 luotonantajaan, jotka hyödyntävät positiivisen luottotietorekisterin tietoja voimassa olevien säännösten mukaisesti kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnissa. Rekisterin laajentumisen yhteydessä keväästä 2026 alkaen rekisterin käyttäjien lukumäärä kasvaa. Uusien rekisteriin tietoja ilmoittavien tai rekisteristä tietoja hakevien luotonantajien lukumäärä on alustavan arvion mukaan yhteensä hieman yli 30. 

Muutoksen myötä luotonantajat saisivat positiivisesta luottotietorekisteristä käyttöönsä entistä kattavampaa tietoa luotonhakijan taloudellisesta tilanteesta, kun luottotietoraportilta ilmenisivät luotonantajien myöntämien luottojen sekä tulorekisteristä saatavien tulotietojen lisäksi myös taloyhtiöiden osakaskohtaisia luottovastuita koskevat tiedot. Siltä osin kuin luotonantajat selvittävät näitä tietoja nykyisin, luotonantajien on tarpeen kerätä niitä koskevat tiedot pääsääntöisesti luotonhakijalta itseltään luottohakemusten yhteydessä. Tarvittaessa luotonantajien on varmistettava tietojen oikeellisuus muista luotettavista lähteistä, joiden käsittely on luotonantajille isoilta osin manuaalityötä. Taloyhtiöiden osakaskohtaisia luottovastuita koskevien tietojen lisääminen positiiviseen luottotietorekisteriin mahdollistaa sen, että luottokelpoisuuden arvioinnin kannalta välttämättömät tiedot olisivat myös näiltä osin saatavissa luotettavasta viranomaisen rekisteristä sähköisesti ilman, että erilliset tietojen oikeellisuuden varmistamiseen liittyvät toimenpiteet olisivat yleensä tarpeen. Se parantaisi edelleen luotonantajien mahdollisuuksia luoton myöntämiseen liittyvien riskien arviointiin sekä mahdollistaisi luotonantajien luotonmyöntöprosessien tehostamisen. Tehokkaammasta prosessista vastaavasti arvioidaan koituvan kustannussäästöjä luotonantajille. Siltä osin kuin luotonantajat eivät ole aiemmin selvittäneet taloyhtiölainoihin liittyviä luottovastuita, kyseessä on uusi tietoryhmä, joka huomioidaan jatkossa osana luotonhakijan luottokelpoisuuden arviointia. 

Huomioiden tietojen päivittymisen huoneistotietojärjestelmässä ja tietojen edelleen siirtämisen aiheuttaman viiveen, tiedot eivät kaikissa tapauksissa olisi kuitenkaan täysin ajantasaisia positiivisessa luottotietorekisterissä. Oleellista on, että luotonantajat ottavat tietojen päivittymisen viiveet huomioon luotonmyöntöprosessissa. Luotonantajien olisi tarpeen mukaan pyydettävä luotonhakijalta lisätietoja. Tietojen siirtäminen huoneistotietojärjestelmästä koskisi käytännössä niitä osakeryhmiä, joihin liittyy sähköinen omistajamerkintä. Tietojen kattavuuteen ja siihen, minkälaisella aikataululla vaikutukset toteutuisivat luotonantajille, vaikuttaisi siten myös huoneistotietojärjestelmän osakeryhmien sähköistämisen aikataulu. 

Informaation saatavuuden ja luotettavuuden parantumisen arvioidaan yleisesti ottaen vaikuttavan myönteisesti luottomarkkinoiden toimintaan ja rahoitusvakauteen. Liiallisen velkaantumisen on katsottu useissa eri yhteyksissä tuottavan runsaasti kustannuksia ja erilaisia haittoja sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Liiallisen velkaantumisen haittoja on tutkittu laajasti. Yleisesti ottaen velanotolla on kuitenkin myönteisiä vaikutuksia sekä kotitalouksille että laajemmin kansantaloudelle. Velanotto mahdollistaa esimerkiksi hankintojen tekemisen jaksottamalla hankintaan käytettävät kustannukset pidemmälle ajanjaksolle. Siten velanotto osaltaan tukee talouskasvua ja luo taloudellista yhdenvertaisuutta. Velanotolla kuluttajat voivat myös tavoitella varallisuuden kartuttamista esimerkiksi sijoittamalla velaksi otetut varat muihin kohteisiin. Nämä vaikutukset ovat myönteisiä, kun velanotto tapahtuu velanottajien luotonhoitokyvyn ja muun riskinottokyvyn puitteissa. Nyt ehdotetulla positiivisen luottotietorekisterin tietosisällön laajentamisella edistettäisiin luottokelpoisuuden arviointiin käytettävien tietojen parempaa läpinäkyvyyttä, minkä voidaan katsoa yleisesti ottaen tukevan sekä yksilöiden että kansantalouden näkökulmasta hyödyllistä velanottoa. 

Ehdotetut lainmuutokset eivät edellyttäisi uusia ilmoitusvelvollisuuksia luotonantajille suhteessa siihen, mitä tietoja nämä ilmoittavat huoneistotietojärjestelmään sitä koskevan lain mukaisesti. Muutoksen johdosta luotonantajien olisi lisättävä omiin tietojärjestelmiinsä tarvittavat toiminnallisuudet taloyhtiöiden osakeryhmäkohtaisia luottovastuita koskevien tietojen vastaanottamiseksi luottotietoraportilla sekä niiden käsittelemiseksi kuluttajan luottokelpoisuuden arviointiin liittyvissä prosesseissa. Tästä aiheutuvien tietojärjestelmien kehittämiskustannusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Lisäksi muutos korottaisi luotonantajilta luottotietoraportista perittävän maksun määrää siten kuin edellä muutoksesta Tulorekisteriyksikölle ja Maanmittauslaitokselle aiheutuvien vaikutusten osalta selostetaan. Muutos kasvattaisi luottotietoraportin hintaan kohdistettavien investointikustannusten määrää noin 16 % nykyisestä ja Tulorekisteriyksikön toimintamenojen määrää noin 11 % nykyisestä. Nämä kustannukset yhdessä korottaisivat raportista perittävää kappalehintaa arviolta n. 12–15 % nykyisestä 1,04 eurosta olettaen, että rekisteristä luovutettavien raporttien määrä asettuu hallituksen esityksen HE 22/2022 vp. perusteluissa arvioituun noin 10 miljoonaan kappaleeseen vuodessa. 

Asiakkaan tunnistamisvelvollisuudesta aiheutuisi vaikutuksia luotonantajien asiakkaan tunnistamismenettelyihin. Nämä vaikutukset kohdistuisivat luotonantajiin, jotka hakevat tietoja positiivisesta luottotietorekisteristä luottokelpoisuuden arviointia varten. Luotonantajalle ei asetettaisi erityisiä vaatimuksia siitä, minkälaista menettelyä sen olisi sovellettava luonnollisen henkilön tunnistamiseen ja henkilöllisyyden todentamiseen. Esimerkiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevista säännöksistä ja määräyksistä seuraa jo nykyisin luotonantajille ehdotusta pidemmälle meneviä velvoitteita asiakkaan tuntemisesta. Tunnistamisen olisi kuitenkin tapahduttava ennen kuin luonnollista henkilöä koskevia tietoja haetaan positiivisesta luottotietorekisteristä, eivätkä muun lainsäädännön vaatimukset aukottomasti kata kaikkia luonnollisia henkilöitä, joiden tietoja haetaan rekisteristä. Tunnistaminen voisi ajoittua aiempaan ajankohtaan kuin se, jolloin luotonantaja muun lainsäädännön nojalla tunnistaa asiakkaansa. Riippuen siitä, minkälaiset luotonantajan menettelyt ovat luoton henkilötakausten osalta, vaikutuksia voisi olla erityisesti takaajien ja vierasvelkapantinantajien tunnistamismenettelyyn tai tunnistamisen ajoitukseen. Luotonhakijoiden tunnistamiseen vaikutusten arvioidaan olevan vähäisempiä. Jo voimassa oleva lain 23 § kuitenkin edellyttää, että luonnollinen henkilö voi saada ennakolta tiedon tietojensa käytöstä ja siitä, mistä rekisteristä tiedot hankitaan. Koska tämä vaatimus koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä, lain noudattaminen käytännössä edellyttää, että luotonantaja tunnistaa myös takaajat ja vierasvelkapantinantajat. Ehdotettu pykälä olisi myös henkilöllisyyden todentamisen osalta joustava. 

Riippuen luotonantajan käyttämistä asiakkaan tunnistamismenettelyistä, esimerkiksi siitä, käyttääkö luotonantaja tunnistustilanteessa vahvaa sähköistä tunnistamista, ehdotuksella voisi olla tietojärjestelmävaikutuksia tai muita kustannusvaikutuksia luotonantajalle. Niissä tapauksissa, joissa luotonhakija jo nykyisin tunnistetaan vahvan sähköisen tunnistamisen avulla ennen kuin tämä tekee luottohakemuksen tietoverkon välityksellä, vaikutukset jäisivät vähäisiksi. 

Vaikutukset kotitalouksille ja luotonhakijoille

Luotonhakijoiden osalta taloyhtiöiden osakaskohtaisia luottovastuita koskevien tietojen lisääminen positiiviseen luottotietorekisteriin voisi helpottaa kotitalouksien taloudenhallintaa ainakin niissä tilanteissa, joissa velallisella on luottovastuita useassa taloyhtiössä. Positiivisen luottotietorekisterin sähköinen asiointipalvelu kokoaa yhteen luonnollisen henkilön vastuulla olevat luotot, jotka eivät ilmene yksittäisen luotonantajan verkkopalvelusta, jos luotonantajia on useita. Jatkossa velalliset pääsisivät sähköisen asiointipalvelun kautta tarkastelemaan omia luottovastuitaan koskevia rekisteriin merkittyjä tietoja myös taloyhtiölainojen osalta, mikä helpottaisi edelleen heidän mahdollisuuksiaan seurata omia taloudellisia olosuhteitaan. 

Luottotietojen kattavuuden parantumisella voidaan osaltaan olettaa olevan vaikutusta luottojen saatavuuteen ja niiden hinnoitteluun. Entistä kattavampien luottotietojen saatavuus suoraan rekisteristä saattaa osalla luotonhakijoita helpottaa luoton saantia, kun suoraan luottotietoraporteilta saataviin tietoihin sisältyvät jatkossa myös taloyhtiölainojen osakaskohtaisia luottovastuita koskevat tiedot. Kattavampien luottotietojen saatavuus voi kuitenkin edelleen kasvattaa luottojen hinnoittelun asiakaskohtaisia eroja, kun luotonhakijan luottoriskiä voidaan arvioida entistäkin tarkemmin ja luotettavammin. Luotonantajat hinnoittelevat luottoriskin korkeammaksi niiden luotonhakijoiden osalta, joilla on suurempi velkarasite suhteessa tuloihin ja on mahdollista, että heidän osaltaan luoton hinnat nousevat edelleen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pidempää maksuaikaa ja siten suurempia lainakustannuksia, tai tarvetta kattavammille vakuuksille. Osalle luotonhakijoista mahdollisuus saada luottoa voi myös heiketä. Tämä vaikutus voi liittyä tapauksiin, joissa luotonhakija luottovastuitaan koskevien puutteellisten tietojen johdosta nykyisin onnistuu saamaan luottoa, mutta luotonantaja ei olisi luottoa myöntänyt, jos tällä olisi ollut käytettävissään tiedot myös luotonhakijan vastuulla olevista taloyhtiölainojen velkaosuuksista. Tämä vaikutus olisi kuitenkin rekisterille asetettujen tavoitteiden mukainen. Rekisterin tarkoitus on ehkäistä kotitalouksien ylivelkaantumista ja rekisteristä saatavien tietojen kattavuuden parantumisen myötä luotonsaanti siten vaikeutuisi tavoitteen mukaisesti ylivelkaantumisvaarassa oleville henkilöille. 

Vaikutukset yksityiselämän suojaan ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Voimassa olevaa lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 22/2022 vp) perusteluissa on arvioitu kattavasti lainsäädännön luottomarkkinoihin ja velallisiin kohdistuvien vaikutusten ohella muita yhteiskunnallisia vaikutuksia, mukaan lukien vaikutukset yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan, yhdenvertaisuuteen, lapsiin sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Ehdotetuilla lainmuutoksilla olisi vaikutuksia yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan sekä taloyhtiöiden osakkaiden osalta luonnollisten henkilöiden yhdenvertaisuuteen. Ehdotetut lainmuutokset eivät merkitsisi oleellisia muutoksia aiemmin arvioituihin vaikutuksiin muilta osin. 

Ehdotettu sääntely vaikuttaisi luonnollisen henkilön oikeuteen tulla arvioiduiksi oikeiden ja asianmukaisten tietojen perusteella. Luottotietolain vaatimusten mukaisesti luottotietoina saa käyttää ja muutoin käsitellä vain sellaisia tietoja, jotka on saatu luotettavista lähteistä ja jotka ovat tarpeellisia ja asianmukaisia kuvaamaan luonnollisen henkilön maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka kykyä vastata sitoumuksistaan. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa puolestaan säädetään käsiteltävien henkilötietojen täsmällisyysvaatimuksesta. Ehdotettu rekisterin tietosisällön laajennus parantaisi kokonaisuutena luotonantajan edellytyksiä saada luotettavasta lähteestä oikeat ja asianmukaiset tiedot, jotka vaikuttavat luonnollisen henkilön maksukykyyn siltä osin kuin on kyse luonnollisen henkilön vastuulla olevista veloista. 

Se, että asunto-osakeyhtiöiden tiedot eivät päivity kaikilta osin huoneistotietojärjestelmässä reaaliaikaisesti, kuitenkin saattaa ainakin joissakin tilanteissa rajoittaa rekisteröityjen tietosuoja-asetuksen mukaista oikeutta tulla arvioiduksi täsmällisten ja päivitettyjen tietojen perusteella. Koska luotonantaja kuitenkin saisi tiedon olemassa olevasta luottovastuusta ja sen päivitysajankohdasta, nämä tiedot jo mahdollistaisivat nykyistä tehokkaammin sen, että luotonantaja tarvittaessa varmistaa ajantasaisen luottovastuun määrän luotonhakijalta tai velalliselta. Rekisteriin talletettavassa uudessa tietoryhmässä olisi kyse tiedoista, jotka tällä hetkellä selvitetään luotonhakijoilta tai velallisilta itseltään. Lisäksi on huomioitava, että tällä hetkellä taloyhtiöiden osakkaat, joita koskevia tietoja on talletettu positiiviseen luottotietorekisteriin, ovat rekisterin tietoja haettaessa osin keskenään erilaisessa asemassa sen mukaan, miten osakas maksaa omalla vastuullaan olevan luotto-osuuden. Siten ehdotettu sääntely edistäisi luonnollisten henkilöiden yhdenvertaista kohtelua, kun luottovastuu tulisi huomioiduksi varmemmin luottokelpoisuuden arvioinnissa riippumatta siitä onko osakas maksanut luottovastuunsa pois esimerkiksi sisällyttämällä sen osaksi asuntolainaa vai maksaako osakas pääomavastiketta. Vaikutusten syntymiseen vaikuttaisi kuitenkin myös se, millä aikataululla huoneistotietojärjestelmän kehitystyö valmistuu. 

Voimassa olevan lain osalta on arvioitu, että henkilötietojen käsittely ehdotetun positiivisen luottotietorekisterin yhteydessä aiheuttaa käsittelyn luonteesta ja laajamittaisuudesta johtuen merkittäviä riskejä luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille. Esimerkkejä tällaisista riskeistä ovat lainvastainen tietojen hyödyntäminen ja henkilötietojen tietoturvaloukkaukset. Ottaen huomioon tietoliikenteen määrän, laiminlyöntien ja väärinkäytösten havaitseminen voi olla haasteellista, ja se voi joskus tapahtua merkittävälläkin viiveellä. Vaikka tiedot eivät sisällä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, eikä sellaisenaan muutoin arkaluonteisina pidettyjä tietoja, luottotietoraportti saattaa tapauskohtaisesti antaa yksityiskohtaistakin tietoa luonnollisen henkilön taloudellisesta asemasta, jos henkilöllä on useita luottoja tai maksuviiveitä. EU:n tuomioistuin on myös lain hyväksymisen jälkeen ottanut kantaa niin sanottujen negatiivisten luottotietojen luonteeseen arkaluonteisina tietoina (ks. tarkemmin jakso 12). Vaikka ainoastaan pieni osa positiivisen luottotietorekisterin sisältämistä tiedoista luokitellaan maksuhäiriötiedoiksi, ne rinnastuvat tuomioistuimen tarkoittamiin arkaluonteisiin tietoihin. Rekisteristä luovutettavilla tiedoilla voi olla merkittävääkin vaikutusta luotonmyönnössä, ja siten luonnollisen henkilön asemaan. Mitä laajemmaksi tällaisten yksityiskohtaisten tietojen tietosisältö kokonaisuutena muodostuu, sen merkittävämpiä riskejä käsittelyyn liittyy. Yksityiselämän suojaan kohdistuvia riskejä voisi lisätä tämän ohella se, että osa luotonantajista saisi pääsyn myös sellaisiin tietoihin, joita ne eivät ole välttämättä hyödyntäneet aiemmin luottokelpoisuuden arvioinnissa. Voimassa olevaa lakia koskevissa perusteluissa on myös tehty selkoa keinoista, joilla henkilötietojen suojaan liittyviä riskejä pyritään vähentämään. 

Lain 24 §:ää on muutettu sen mahdollistamiseksi, että Tilastokeskus voi käyttää positiivisen luottotietorekisterin tietoja tilastointitarkoitusten lisäksi myös tutkija- ja aineistopalvelun käyttötarkoitukseen. Samalla säädettiin tarkemmin Tilastokeskukselle tapahtuvien tiedonluovutusten edellytyksistä, jotka vastaavat nyt erityisesti tietojen suojaamisen osalta tilastolaissa säädettyjä edellytyksiä. (Laki 116/2024, HE 91/2023 vp) Ehdotetut lainmuutokset lisäisivät positiivisen luottotietorekisterin tietosisältöä, mutta tilastolainsäädäntöön sisältyvät suojatoimet huomioiden niiden käsittely Tilastokeskuksessa ei oleellisesti vaikuttaisi edellä kuvattuihin riskeihin laajentavasti. 

Ehdotettujen lainmuutosten osalta riskejä hallinnoidaan osaltaan sillä, että luotonantajille luottotietoraportilla luovutettavat tiedot rajataan niihin, joita pidetään luottokelpoisuuden arvioinnissa välttämättöminä. Luotonantajille ei luovutettaisi sellaisia tietoja, jotka antaisivat ylimääräistä tietoa yksityiselämästä, kuten asuinpaikan paljastavia tietoja. Ne kuitenkin kokonaisuutena kasvattavat edelleen rekisterin laajaa tietosisältöä, jonka käsittelyyn liittyy jo nykyisin riskejä. 

Ehdotetun luotonantajille asetettavan luotonhakijan tunnistamisvelvollisuuden tarkoituksena on ennalta estää ja vähentää luottotietojen ja erityisesti henkilötunnuksen väärinkäytösriskejä. Voimassa olevan lain mukaisesti positiivisen luottotietorekisterin tietojen luovutuksen edellytyksenä on luotonantajan hakemuksesta annettava päätös. Vaikka tiedonsaantiin oikeuttava lupamenettely osaltaan vähentää yksittäiseen luotonantajaan liittyviä riskejä erityisesti tietoturvallisuuden osalta, jäännösriskejä tietosuojan ja henkilötietojen käsittelyn tietoturvallisuuden seuraa siltä osin kuin luotonantajan sisäisissä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain vaatimusten noudattamisessa on puutteita. Lisäksi pelkällä lupaprosessilla ei pystytä riittävästi vähentämään väärinkäytösriskejä. 

Ehdotetun tunnistamisvelvollisuuden ennalta estävä vaikutus seuraisi siitä, että tunnistaminen tapahtuisi nykyistä varmemmin ajallisesti ennen rekisterikyselyä, kun siihen olisi laissa luotonantajille nimenomaisesti säädetty velvollisuus. Säännösten noudattamiseen kohdistuisi valvontaa tietosuojalainsäädännön ja kuluttajansuojalain mukaisesti. Ehdotettu luotonhakijan tunnistamisvelvollisuus vahvistaisi samalla yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Vaikka lainmuutos vähentäisi riskejä kokonaisuutena, sillä ei ole mahdollista kokonaan estää väärinkäytöksiä esimerkiksi siinä tilanteessa, että luoton hakemiseen on hyödynnetty väärää identiteettiä. 

Myös ehdotuksella siitä, että luoton käyttötarkoitus täsmennettäisiin lain säännöksissä sen sijaan, että se määritetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa, olisi yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa vahvistavaa vaikutusta. Vaikka säännöksiä ei muutettaisi sisällöllisesti, niiden myöhempi muuttaminen olisi vaikeampaa. Jäljempänä selostetaan samanaikaisesti vireillä olevia muita lainmuutoksia, joilla on tässä esityksessä ehdotettujen muutosten kanssa kokonaisuutena yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa sekä rekisteröidyn oikeuksia parantavaa vaikutusta. 

Vaikutukset tiedonhallintaan

Hallituksen esityksessä ehdotetuilla säännöksillä on julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki) 8 § 2 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia tiedonhallintaan. Ehdotettavilla lainmuutoksilla olisi vaikutuksia Verohallinnolle ja Maanmittauslaitokselle tiedonhallintayksikköinä. Lainmuutoksilla olisi vaikutusta positiiviseen luottotietorekisteriin ja huoneistotietojärjestelmään sekä tietojärjestelmien rajapintoihin tiedonsiirtojen järjestämiseksi kahden tietojärjestelmän välillä. Ehdotetuista lainmuutoksista seuraa tietojärjestelmämuutoksia lisäksi sekä luotonantajien että viranomaisten (Suomen Pankki, Finanssivalvonta, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Tilastokeskus) järjestelmäratkaisuihin ja toimintaprosesseihin, joiden mukaisesti viranomaiset hyödyntävät positiivisen luottotietorekisterin tietoja. Sääntelystä ei seuraa uudenlaista turvaluokiteltavien tietojen käsittelyä. Sääntely ei vaikuta myöskään positiivisen luottotietorekisterin sisältämien tietojen salassapitoon. 

Ehdotetut säännökset laajentaisivat Verohallinnon Tulorekisteriyksikön ja Maanmittauslaitoksen tiedonkäsittelytehtäviä. Esitys ei muuttaisi muiden henkilötietojen käsittelyyn käytettävien tietojärjestelmien ja rekisterien rekisterinpitäjää ja vastuuviranomaista. Verohallinto ja sen Tulorekisteriyksikkö ovat positiivisen luottotietorekisterin yhteisrekisterinpitäjiä positiivista luottotietorekisteriä koskevan tietojärjestelmän teknisen ylläpidon, toimivuuden, tietoturvallisuuden ja kehittämisen osalta. Muilta osin rekisterinpitäjä on Tulorekisteriyksikkö. Rekisterinpitäjien tehtäviin ei ehdoteta muutoksia. Ehdotetut lainmuutokset voivat kuitenkin edellyttää tiedonhallintatapojen ja ohjeistuksen päivittämistä. Ohjeistuksessa olisi tarpeen huomioida esimerkiksi se, miltä osin rekisteristä luovutettavat uudet tiedot eivät välttämättä olisi kaikissa tapauksissa ajantasaisia. Tietojen päivittymisen ajankohta vaikuttaa joissakin tapauksissa taloyhtiölainojen osakaskohtaisia luottovastuita koskevien tietojen ajantasaisuuteen, vastaavasti kuin nykyisin on tilanne luottokorttiluottojen osalta. Ohjeistuksella on merkitystä sen varmistamiseksi, että luotonantaja voi tarpeen mukaan pyytää luotonhakijalta lisätietoja tai huomioida luottoriskien arvioinnissa mahdolliset viiveet tietojen päivittymisessä. Rekisterinpitäjän ohjeistuksen päivittämisen tarve koskisi myös luotonantajille asetettavaa velvollisuutta tunnistaa luonnollinen henkilö ennen tietojen hakemista rekisteristä. 

Lainmuutokset laajentaisivat Tulorekisteriyksikön tiedonsaantioikeuksia. Uuden tietoryhmän käsittely tarkoittaisi nykyistä laaja-alaisempaa henkilötietojen käsittelyä, johon liittyy jo ilman lainmuutoksia riskejä myös siitä syystä, että osa tiedoista on arkaluontoisia. Yksikön henkilökunnan käsittelyoikeuksissa ja käyttäjähallinnassa on huomioitava tietojen luonne ja suojatoimet tietosuojalainsäädännön vaatimusten mukaisesti, mukaan lukien tietoon pääsyn rajoittaminen niihin henkilöihin, joiden tehtävät edellyttävät sitä. 

Lakiehdotuksen ja muiden lainmuutosten yhteisvaikutukset

Sen lisäksi, että tällä esityksellä ehdotetaan lisättäväksi lakiin uutena suojatoimena luotonantajia koskeva luotonhakijan tunnistamisvelvollisuus, suojatoimien riittävyyteen vaikuttavat osaltaan myös muut lainmuutokset. Eduskunnalle on annettu 23.1.2025 hallituksen esitys tulotietojärjestelmästä annetun lain ja positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 22 ja 25 §:n muuttamisesta (HE 216/2024 vp), johon sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttiin 2.4.2025. Eduskunta hyväksyi 11.3.2025 lakiehdotukset, jotka sisältyivät keväällä 2024 annettuun hallituksen esitykseen (HE 57/2024 vp) kyberturvallisuusdirektiivin (NIS 2 -direktiivi) täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. Lait tulivat voimaan 8.4.2025. Lisäksi yhteisvaikutuksia seuraa kuluttajaluottosopimuksista ja direktiivin 2008/48/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/2225 (kuluttajaluottodirektiivi) ja direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta rahoituspalveluja koskevien etäsopimusten osalta ja direktiivin 2002/65/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/2673 (kuluttajaoikeusdirektiivin muutosdirektiivi) täytäntöönpanosta, jota koskeva työryhmän mietintö on valmistunut ( Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:3 ).  

Luotonantajat saavat voimassa olevan positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain mukaisesti jo nykyisin luottotietoraportilla tiedon siitä, että rekisteröity on vaatinut henkilötietojen käsittelyn rajoittamista yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, eli on kiistänyt tietojen paikkansa pitävyyden. Säännös rajaa kuitenkin rajoituspyyntöä koskevan tiedon luottoja koskeviin tietoihin. Hallituksen esityksellä HE 216/2024 vp ehdotettujen 22 ja 25 §:n muutosten myötä säännös on laajennettu koskemaan myös muita rekisterin sisältämiä tietoja, mukaan lukien tulotiedot ja tällä hallituksen esityksellä ehdotettujen lainmuutosten myötä rekisteriin myöhemmin sisältyvät taloyhtiölainojen osakaskohtaisia luotto-osuuksia koskevat tiedot. Samalla rekisterinpitäjä velvoitetaan nimenomaisella lain säännöksellä luovuttamaan luottotietoraportilla tieto rekisteröidyn esittämästä rajoittamispyynnöstä. Muutos vahvistaa rekisteröidyn oikeuksia. Suojatoimien riittävyyden kannalta merkityksellistä on se, että rekisterinpitäjän oikeus luovuttaa tietoja rekisteristä rajoittamispyynnöstä huolimatta koskee vain niitä tilanteita, joissa rekisteröity on kiistänyt tietojen paikkansapitävyyden eikä laajemmin 18 artiklassa säädettyjä tilanteita. Lisäksi merkityksellistä on se, että luotonantajat saavat hakea tietoja rekisteristä ainoastaan luottohakemuksen tai luonnollisen henkilön itse pyytämien luottoehtojen tarkistuksen yhteydessä. Rekisteröidyllä on siten mahdollisuus varmistua sähköisen asiointipalvelun kautta tietojensa paikkansa pitävyydestä tai ajantasaisuudesta ennen luottohakemuksen tai luottoehtojen muutospyynnön tekemistä. Luotonantajilla on myös lain 23 §:n 1 momentin mukaisesti velvollisuus huolehtia siitä, että luonnollinen henkilö voi saada ennakolta tiedon tietojensa käytöstä ja siitä, mistä rekisteristä tiedot hankitaan. 

Kuluttajaluottodirektiivin ja kuluttajaoikeusdirektiivin muutosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa mietinnössä ehdotetaan täydennettäväksi rekisterinpitäjän ilmoitusvelvollisuutta rekisteröidylle. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus siitä, että rekisterinpitäjä ilmoittaa rekisteröidylle tätä koskevan maksuviivetiedon tallettamisesta rekisteriin. Ilmoitus olisi tehtävä 30 päivän kuluessa rekisteröinnistä, ja koskisi jokaista maksuviivetietoa erikseen. Lisäksi luotonantajia koskisi jatkossa velvollisuus kertoa luonnollisen henkilön luottokelpoisuuden arvioinnissa hyödynnetyistä tietoryhmistä. Tällä hetkellä luotonantajan tulee kertoa luonnolliselle henkilölle jo, mistä rekisteristä luottohakemuksen hylkäämiseen johtaneet tiedot on haettu, jos luottohakemus on hylätty positiivisesta luottotietorekisteristä annettujen tietojen perusteella. Vaikka kuluttajaluottodirektiivin mukaiset vaatimukset koskevat vain kuluttajalle annettavia tietoja, ne on pantu positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 23 §:ssä täytäntöön siten, että säännökset koskevat kaikkia rekisteröityjä luonnollisia henkilöitä. Edellä selostetuilla ehdotetuilla lainmuutoksilla ja tulevilla kuluttajansuojalainsäädännön muutoksilla olisi toistaiseksi kokonaisuutena riittävästi rekisteröidyn suojaa vahvistavaa vaikutusta, ottaen huomioon sen, mitä luotonantajia koskevia vaatimuksia voimassa olevaan lakiin jo sisältyy. Kuluttajansuojalainsäädännön mukaiset kuluttajan luottokelpoisuuden arviointia koskevat velvoitteet laajenevat kuitenkin direktiivien täytäntöönpanon myötä koskemaan kuluttomia ja korottomia luottoja. Tämä voi tarkoittaa, että nykyistä suuremmalla määrällä luotonantajia olisi pääsy luottotietoraportteihin. Näiden muutosten vaikutuksia rekisteröityihin on mahdollista arvioida tarkemmin, kun kuluttajansuojalain muutosten yksityiskohdat ovat tiedossa. 

NIS2-direktiivi koskee yhteiskuntaa laajalti, mukaan lukien julkissektori suurelta osin. Soveltamisalaan kuuluvia toimijoita tulevat koskemaan yksityiskohtaiset tietoturvallisuuteen liittyvät riskienhallinta- ja raportointivelvoitteet, mukaan lukien poikkeamailmoituksia koskeva velvoite, joiden noudattamiseen kohdistuisi myös valvontaa. Julkissektoriin sovellettavat säännökset sisältyvät pääosin tiedonhallintalakiin. Verohallinnon osalta velvoitteiden noudattamista valvova viranomainen on Liikenne- ja viestintävirasto. Tämä valvonta täydentää tietosuojavaltuutetun vastuulla olevaa henkilötietojen käsittelyn tietoturvallisuuden valvontaa. Vastaavasti myös Maanmittauslaitos kuuluu kyberturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanosääntelyn soveltamisalaan. 

NIS2-direktiivin velvoitteiden sijasta pankki- ja finanssialan toimijoita koskee kuitenkin finanssialan erityissääntely, eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554 (DORA-asetus). DORA-asetuksen soveltamisalaan kuuluvia finanssialan toimijoita koskevat asetuksen perusteella NIS2-direktiivin velvoitteita pidemmälle menevät digitaalista häiriönsietokykyä koskevat velvoitteet. Soveltamisala kuitenkin kattaa positiivista luottotietorekisteriä käyttävistä luotonantajista vain luottolaitokset ja maksulaitokset sekä niille tieto- ja viestintätekniikkapalveluita tarjoavat kolmannet osapuolet. DORA-asetuksen noudattamista valvoo Suomessa Finanssivalvonta. Lisäksi digitaalisen infrastruktuurin ja digitaalisten palvelujen tarjoajista verkossa toimivan markkinapaikan, hakukoneen ja pilvipalvelun tarjoajat ovat uuden NIS2-direktiivin täytäntöönpanolain soveltamisalassa, ja valvonnasta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto. Se, mitä toimijoita jää uuden tietoturvallisuussääntelyn ulkopuolelle, vaikuttaa Verohallinnon omaan riskinhallintaan. Kokonaisuutena uusi kyberturvallisuussääntely ja siihen liittyvä valvonta, mukaan lukien yhteistyö tietosuojavaltuutetun kanssa, tehostaa myös luottotietojen käsittelyn tietoturvallisuuteen kohdistuvaa valvontaa. Tulorekisteriyksikkö vastaa positiivisen luottotietorekisterin tiedonsiirtoihin käytettävien rajapintojen avaamisesta ja arvioi lisäksi osana tietolupamenettelyä kaikkien luotonantajien osalta sitä, miten ne huolehtivat tietoturvallisuusvelvoitteistaan. 

Positiivisesta luottotietorekisteristä annettu laki on säädetty ajankohtana, jolloin sitä koskivat jo tiedonhallintalain mukaiset tietoturvallisuusvelvoitteet. Ehdotetulla vaihtoehtoista sähköistä tiedonluovutustapaa koskevalla muutoksella pyritään kuitenkin vähentämään ylimääräisiä tietoturvallisuuteen liittyviä riskejä. Ehdotetut positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain muutokset eivät välttämättä edellyttäisi muutoin voimassa olevasta sääntelystä poikkeavien tietoturvallisuustoimenpiteiden toteuttamista sen lisäksi, mitä NIS2-direktiivin täytäntöönpanosta seuraa. NIS2-direktiivin täytäntöönpanosäännöksistä kuitenkin seuraa johdolle uusia tiedonhallinnan vastuita. Tiedonhallintalain muutoksista voi seurata Verohallinnolle myös tiedonhallinnan muutosvaikutuksia. Tulorekisteriyksikön tulisi myös ilmoittaa merkittävistä poikkeamista valvovalle viranomaiselle sekä hallinnon asiakkaille. Aiempaa yksityiskohtaisemmat velvoitteet tehostavat yleisesti riskienhallintaa ja niihin reagoimista. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Hallituksen esityksessä ehdotettujen lainmuutosten osalta on arvioitu toteutusvaihtoehtona sitä, että muutos jätettäisiin toteuttamatta tai että muutos toteutettaisiin myöhemmin. Vaikka asuntolainat muodostavat kotitalouksien veloista selvästi merkittävimmän osan, jo positiivista luottotietorekisteriä koskevassa esiselvityksessä tunnistettiin kotitalouksien velkaantuminen taloyhtiölainojen kautta yhtenä merkittävimmistä luottoryhmistä. Se, että taloyhtiölainojen osakaskohtaisia luottovastuita koskevat tiedot jätettäisiin pois positiivisesta luottotietorekisteristä, olisi rekisterin perustamisen alkuperäisen tarkoituksen ja tavoitteen vastaista. Esityksessä ehdotettua positiivisen luottotietorekisterin laajennusta kattamaan taloyhtiölainojen osakaskohtaisia luottovastuita koskevat tiedot pidettiin positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain valmistelun ja eduskuntakäsittelyn aikana kaikkein keskeisimpänä ja kiireellisimpänä kehitystarpeena. Taloyhtiölainojen osakaskohtaiset luottovastuut muodostavat edelleen merkittävän osuuden kotitalouksien veloista. Kotitalouksien velkaantumiskehityksessä ei ole tältä osin tapahtunut niin oleellisia muutoksia, että rekisterin laajennustyön lykkääminen olisi perusteltua. 

Esityksellä on myös yhteys EU:n neuvoston Suomelle antamiin talouspoliittisiin suosituksiin ja siihen kytkeytyvä HTJ2-hankkeen rahoituksen saamisen edellytykseksi on RRP-dokumentaatiossa asetettu tiettyjen toiminnallisten tavoitteiden saavuttaminen ennalta asetetussa aikataulussa. Positiivisen luottotietorekisterin laajennuksen toteuttamatta jättäminen aiheuttaisi riskejä RRP-rahoituksen kannalta. 

7.1  Laki positiivisesta luottotietorekisteristä

6 §.Tiedot luotoista. Pykälän johdantokappaleessa oleva virheellinen viittaus lain 7–15 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin korjattaisiin viittaukseksi 7–13 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin. Muutos olisi tarpeen sen vuoksi, että lain 14 §:ssä tarkoitetut luotonhakijan tai velallisen tuloja koskevat tiedot ja 15 §:ssä tarkoitetut vapaaehtoista luottokieltoa koskevat tiedot eivät ole 6 §:ssä tarkoitettuihin luottoihin liittyviä tietoja. Sama koskee myös ehdotetussa 13 a §:ssä tarkoitettuja osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden tietoja.  

7 §.Luoton perustietoina talletettavat tiedot. Pykälän 1 momenttiin uusi ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 kohta , jonka mukaan luoton perustietoina olisi talletettava myös tieto siitä, onko luotto muu kuin kuluttajaluotto. Samalla nykyiset 10–12 kohta siirtyisivät 11–13 kohdaksi. Pykälän 1 momentin 7 kohtaan tehtäisiin samalla kielellinen täsmennys. Voimassa olevan lain mukaan kuluttajaluotoista on ilmoitettava, kuuluuko luotto kuluttajansuojalain 7 tai 7 a luvun soveltamisalaan, sekä onko luotto hyödykesidonnainen. Kaikista vanhoista luotoista ei kuitenkaan ole kohtuullisin toimin saatavilla tietoa siitä, onko se myönnetty kuluttajansuojalain 7 tai 7 a luvun nojalla. Tämän vuoksi tieto on useiden luottojen osalta jätetty ilmoittamatta 19 §:n 1 momentin kohtuullisuuslausekkeeseen vedoten. Rekisterissä olisi kuitenkin välttämätöntä pystyä erottelemaan kuluttajaluotot ja muut luotot toisistaan, sillä osalla viranomaisista on tiedonsaantioikeus vain kuluttajaluottoihin. Ehdotettuun 10 kohtaan sisältyvällä tiedolla pystyttäisiin luotettavammin erottelemaan muut luotot kuluttajaluotoista.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3–5 momentti . Samalla nykyiset 3 ja 4 momentti siirtyisivät 6 ja 7 momentiksi. Ehdotetut uudet momentit perustuvat valtioneuvoston asetukseen (811/2022) eräistä positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavista tiedoista. Asetuksen 1 §:ssä säädetään tarkemmin lain 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainitusta luoton käyttötarkoituksesta. Asetuksessa säädettyihin kertaluoton käyttötarkoituksiin sisältyy myös edellä ehdotetussa uudessa 1 momentin 10 kohdassa mainittu tieto. Lain 33 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun muassa 7 §:ssä tarkoitettujen positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavien tietojen teknisistä ja sisällöllisistä yksityiskohdista. Asetuksen 1 § antaa yksityiskohtaisempaa tietoa luonnollisen henkilön kertaluoton käyttötarkoituksista ja samalla se voi paljastaa tietoa yksityiselämän suojaan kuuluvista yksityiskohdista erityisesti yhdistettyinä muihin tietoihin. Asetuksen 1 §:n sisältö ehdotetaan tästä syystä siirrettäväksi lain tasolle sen huomioimiseksi, että esityksen säätämisjärjestysperusteluissa tarkistetaan luottotietojen valtiosääntöistä arviointia (ks. tarkemmin jakso 12). Asetuksen 1 §:n 1 momentissa luetellaan käyttötarkoitukset melko yksityiskohtaisella tasolla, vaikka ne eivät anna tarkempaa tietoa kuluttajaluoton käyttötarkoituksesta silloin, kun kyseessä ei ole asuntoluotto tai liikennevälineen hankkimiseksi myönnetty kuluttajaluotto. Siten tiedot eivät paljasta esimerkiksi tietoa siitä, jos kyseessä on terveydenhuoltomenojen kattamiseksi otettu luotto. Asetuksen sisältämällä tarkkuudella kertaluoton käyttötarkoitusta koskeva tieto on kuitenkin luotonantajan luotonmyöntöön liittyvässä harkinnassa välttämätön, koska se voi antaa luotonantajalle aiheen pyytää luotonmyöntöön liittyvien riskien arvioinnin kannalta tarvittavia lisätietoja.  

Pykälän uuden 3 momentin mukaan 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi kertaluoton käyttötarkoitukseksi talletettaisiin positiiviseen luottotietorekisteriin jokin seuraavista: 1) asuntoluotto; 2) asuntoluotto ensiasunnon hankkimiseksi; 3) asuntoluotto vapaa-ajanasunnon hankkimiseksi; 4) asuntoluotto sijoitusasunnon hankkimiseksi; 5) opintolaina; 6) liikennevälineen hankkimiseksi myönnetty kuluttajaluotto; 7) muu kuluttajaluotto; 8) elinkeinotoimintaa varten myönnetty luotto; 9) muu luotto.  

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, pykälän uuden 4 momentin mukaan positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 17 §:ssä tarkoitetun saatavan käyttötarkoitukseksi ilmoitetaan opintolainan takaussaatava.  

Pykälän uudessa 5 momentissa tarkennettaisiin sitä, mitä tarkoitetaan asuntoluotolla ja liikennevälineellä. Sen mukaisesti 3 momentin 1–4 kohdassa asuntoluotolla tarkoitetaan kuluttajansuojalain (38/1978) 7 a luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua asuntoluottoa sekä lisäksi sellaista asuinhuoneiston, asuinkiinteistön tai asuinrakennuksen peruskorjausta varten myönnettyä kuluttajaluottoa, jonka vakuudeksi annetaan asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat yhteisöosuudet, asuinkiinteistö tai kiinteistöä koskeva käyttöoikeus rakennuksineen. Edellä 3 momentin 6 kohdassa liikennevälineellä tarkoitetaan liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017) tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin rekisteröitävää liikennevälinettä siihen mahdollisesti liittyvine lisävarusteineen.  

13 a §.Osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden tiedot. Lakiin lisättäisiin uusi 13 a § , jossa säädettäisiin positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavista osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden tiedoista, jotka siirrettäisiin rekisteriin huoneistotietojärjestelmästä. Pykälä sisältäisi yksityiskohtaisen ja tyhjentävän luettelon siirrettävistä tiedoista. Pykälän 1 momentinjohdantokappaleessa rajattaisiin tietojen siirto koskemaan vain sellaisia osakeryhmiä eli osakehuoneistoja, joiden vastuulle huoneistotietojärjestelmän tietojen mukaan on kohdistettu yhtiön nostamaa luottoa. Jos osakeryhmän vastattavaksi ei ole kohdistettu lainkaan yhtiön nostamaa luottoa, mitään kyseistä osakeryhmää koskevia tietoja ei siirrettäisi huoneistotietojärjestelmästä positiiviseen luottotietorekisteriin. Tiedot siirrettäisiin kunkin osakkaan osalta erikseen ja talletettaisiin positiiviseen luottotietorekisteriin osakaskohtaisesti. Lain 4 §:n mukaisesti tietoja siirrettäisiin vain siltä osin kuin osakkaat ovat luonnollisia henkilöitä. Esimerkiksi osakeyhtiön omistamiin osakeryhmiin liittyviä tietoja ei siirrettäisi.  

Momentin 1 kohdan mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin yhtiön yritys- ja yhteisötunnus. Tietoa käytettäisiin kohteen yksilöimiseen esitettäessä luottovastuuta koskevat tiedot rekisteröidylle itselleen rekisterin sähköisessä asiointipalvelussa sekä rekisterin viranomaiskäyttäjien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Yhtiön yritys- ja yhteisötunnusta ei luovutettaisi luotonantajille luottotietoraportilla.  

Momentin 2 kohdan mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin huoneistotietojärjestelmässä käytetty osakeryhmän osakeryhmätunnus. Kyse on osakeryhmäkohtaisesta yksilöllisestä ja pysyvästä teknisestä tunnistetiedosta, joka yksilöi osakeryhmän, mutta ei kohdista sitä tiettyyn yhtiöön tai tiettyyn osakehuoneistoon. Tieto on välttämätön positiivisen luottotietorekisterin rekisterinpitotehtävien hoitamiseksi ja sitä käytettäisiin ainoastaan osakeryhmän tekniseen yksilöintiin positiivisessa luottotietorekisterissä. Tiedon avulla varmistettaisiin esimerkiksi huoneistotietojärjestelmästä saatavien päivitystietojen kohdistuminen oikeaan osakeryhmään positiivisessa luottotietorekisterissä. Osakeryhmätunnusta ei luovutettaisi luotonantajille luottotietoraportilla.  

Momentin 3 kohdan mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin osakehuoneiston numero tai tunnus. Osakehuoneistolla tarkoitetaan asunto-osakeyhtiölain 1 luvun 3 §:n mukaan sellaista huoneistoa ja muuta rakennuksen tai kiinteistön osaa, jonka hallintaan osakkeet tuottavat oikeuden. Asuin- ja liikehuoneistojen ohella osakehuoneistoja voivat siten olla esimerkiksi autotallit ja varastotilat. Osakehuoneistoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös osakkeen perusteella osakkeenomistajan hallinnassa olevaan rakentamattomaan tilaan, kuten autopaikkaan (HE 24/2009 vp, s. 49). Yhtiön yritys- ja yhteisötunnuksen tavoin tietoa käytettäisiin kohteen yksilöimiseen esitettäessä luottovastuuta koskevat tiedot rekisteröidylle itselleen rekisterin sähköisessä asiointipalvelussa. Tilanteessa, jossa rekisteröidyllä on useampia osakeryhmiä samassa taloyhtiössä, muodostuisi tietojen tarkistaminen rekisterin sähköisessä asiointipalvelussa rekisteröidylle itselleen hyvin hankalaksi, ellei hallintakohteita esitettäisi asiointipalvelussa yksiselitteisesti ja rekisteröidylle ymmärrettävällä tavalla yksilöityinä. Muiden yhtiötä tai osakeryhmää koskevien tietojen tavoin myöskään osakehuoneiston numeroa ei luovutettaisi luotonantajille luottotietoraportilla.  

Momentin 4 kohdan mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin omistajan omistusosuus osakeryhmästä ja omistajien lukumäärä. Omistajan omistusosuutta koskeva tieto ja omistajien lukumäärä tarvitaan sen päättelemiseen, millä tavoin osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun kokonaismäärä jakautuu osakeryhmän omistajien kesken. Osakehuoneistojen eri osaomistajien omistusosuudet osakeryhmästä voivat olla keskenään eri suuruisia. Tieto omistusosuudesta ja omistajien lukumäärästä luovutettaisiin luotonantajille luottotietoraportilla ja sitä hyödyntäisivät myös rekisterin viranomaiskäyttäjät.  

Momentin 5 kohdan mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin osakeryhmään kohdistuvan ensisijaisen luottovastuun kokonaismäärä ja sen laskentapäivämäärä. Yhtiön tiedonantovelvollisuudesta hallintakohteen teknisistä ja taloudellisista tiedoista on säädetty huoneistotietojärjestelmästä annetun lain 17 a §:n 1 momentissa. Sen mukaan tiedot on päivitettävä huoneistotietojärjestelmän hallintakohderekisteriin vähintään kerran vuodessa kuukauden kuluessa yhtiön varsinaisen yhtiökokouksen päättymisestä sekä viivytyksettä isännöitsijäntodistuksen pyytämiseen oikeutetun tahon tätä pyytäessä. Lisäksi tiedot on päivitettävä aina vastikkeiden määrään vaikuttavan yhtiökokouspäätöksen jälkeen, osakeryhmän muutosten jälkeen tai osakeryhmän omistajan tehdessä maksuohjelmasta poikkeavan maksusuorituksen. Osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden tiedot eivät siten ole huoneistotietojärjestelmässä samalla tavoin reaaliaikaisia kuin luotonantajien positiiviseen luottotietorekisteriin ilmoittamat luottojen tiedot ovat. Luottovastuun tosiasiallinen määrä on myös voinut pienentyä viimeisimmän tehdyn ilmoituksen jälkeen. Tämän vuoksi positiiviseen luottotietorekisteriin tarvitaan osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun määrän lisäksi myös tieto siitä, minkä ajankohdan tieto kyseinen määrä on. Lähtökohtaisesti rekisteriin merkittäisiin huoneistotietojärjestelmästä saatu viimeisin laskentapäivämäärä, joka kattaisi huoneistotietojärjestelmään kyseiseen päivämäärään mennessä ilmoitetut luottovastuun määrän muutokset. Kohdassa tarkoitetut tiedot luovutettaisiin luotonantajille luottotietoraportilla ja niitä hyödyntäisivät myös rekisterin viranomaiskäyttäjät.  

Momentin 6 kohdan mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin osakeryhmään kohdistuvan voimassa olevan ja tulevan pääomavastikkeen kokonaismäärä sekä sen maksuvelvollisuuden alkamispäivämäärä. Alkamispäivämäärällä tarkoitettaisiin ajankohtaa, josta alkaen pääomavastiketta on huoneistotietojärjestelmään ilmoitettu perittäväksi kyseisen suuruisena. Päivämäärä ilmaisisi ajankohdan, josta alkaen pääomavastikkeen määrä viimeksi on ilmoitettu tarkistetuksi siitä riippumatta, onko pääomavastikkeen määrä tuolloin tosiasiallisesti muuttunut aikaisemmasta. Pääomavastikkeen määrästä päätetään useimmiten kerran vuodessa varsinaisen yhtiökokouksen yhteydessä ja on mahdollista, että pääomavastike tuolloin vahvistetaan perittäväksi samansuuruisena kuin aikaisemminkin. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista, että yhtiö ilmoittaa pääomavastikkeelle yhtiökokouksen päätöksen mukaisen uuden alkamispäivämäärän huoneistotietojärjestelmään, vaikka vastikkeen määrä pysyykin ennallaan. Alkamispäivämäärästä ei siten voisi päätellä sitä, milloin pääomavastikkeen määrä viimeksi on muuttunut, vaan milloin sen määrä viimeksi on tarkistettu. Alkamispäivämäärästä olisi siten useimmiten pääteltävissä myös se, milloin pääomavastikkeen määrä seuraavan kerran tullaan tarkistamaan. Kohdassa tarkoitetut tiedot luovutettaisiin luotonantajille luottotietoraportilla ja niitä hyödyntäisivät myös rekisterin viranomaiskäyttäjät.  

Momentin 7 kohdan mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin tieto osakkaan vastuulla olevan esisijaisen luottovastuun päättymisestä kyseisen osakeryhmän osalta. Ajankohta ei välttämättä vastaisi täsmällisesti sitä päivämäärää, jolloin luottovastuu tosiasiallisesti on päättynyt, vaan se ilmaisisi ajankohdan, jolloin luottovastuu on ilmoitettu päättyneeksi huoneistotietojärjestelmään. Sen lisäksi, että luottovastuu voi päättyä, kun se on kyseisen osakeryhmän osalta tullut suoritetuksi, se voi päättyä osakkeenomistajan vaihtuessa, myös kyseessä olevan osakkeenomistajan kuoleman johdosta. Luottovastuun päättymistä koskevaa tietoa käytettäisiin positiivisen luottotietorekisterin rekisterinpitotehtävien hoitamiseen ja tiettyä luottovastuuta koskevien tietojen poistamiseen rekisteristä siten kuin siitä 32 §:n 6 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi. Tieto luottovastuusta poistuu kokonaan luottotietoraportilta osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun päättyessä, joten tietoa ei luovutettaisi luotonantajille. Osakkeenomistajan kuoleman tapauksessa rekisteristä luovutettaisiin nykytilaa vastaavasti vain tieto henkilön kuolemasta. Lisäksi luottovastuun päättymistä koskevaa tietoa hyödyntäisivät rekisterin viranomaiskäyttäjät.  

Pykälän 2 momentin mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin yritys- ja yhteisötietojärjestelmään merkitty yhtiön nimi ja kotipaikka. Nimeä ja kotipaikkaa koskevat tiedot saataisiin suoraan yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Y-tunnusta koskevan tiedon tavoin myös näitä tietoja käytettäisiin vain kohteen yksilöimiseen esitettäessä luottovastuuta koskevat tiedot rekisteröidylle itselleen rekisterin sähköisessä asiointipalvelussa. Tietoja ei luovutettaisi luottotietoraportilla.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Tulorekisteriyksikön oikeudesta täydentää ja päivittää tietoja yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä.  

16 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan tehtäisiin tekninen lainmuutos, jolla päivitettäisiin vanhentunut säädösviittaus. Kohdassa mainittu laki on kumottu uudella lailla eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä (186/2023), joka on tullut voimaan 1.7.2023.  

19 §.Tietojen ilmoittaminen positiiviseen luottotietorekisteriin. Pykälän 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Momentin mukaan tiedot voidaan perustellusta syystä ilmoittaa myös muuta sähköistä tietoturvallista tapaa käyttäen ja se tulisi voimaan 1.12.2025. Momentti täydentää pykälän 3 momenttia, jonka mukaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot on ilmoitettava teknisen rajapinnan avulla. Momentin kumoaminen merkitsisi sitä, että tiedot olisi ilmoitettava rekisteriin myös 1.12.2025 jälkeen yksinomaan rekisterin teknisen rajapinnan avulla.  

Tulorekisteriyksikössä käynnissä olevan rekisterin teknisen valmistelun yhteydessä on suunniteltu, että pykälän 4 momentissa tarkoitettuna muuna sähköisenä tietoturvallisena tapana olisi luotonantajien käyttöliittymäpohjainen sähköinen asiointipalvelu. Teknisen valmistelun aikana yksikön tekemien selvitysten perusteella sähköisen asiointipalvelun käyttö tietojen ilmoittamisessa olisi jäämässä hyvin vähäiseksi. Käyttöliittymäpohjainen manuaalisesti tapahtuva tietojen syöttäminen rekisteriin myös lisäisi erilaisten inhimillisten virheiden johdosta tapahtuvien ilmoitusvirheiden riskiä, minkä seurauksena positiivisen luottotietorekisterin ja luotonantajien omien rekisterien tiedot voisivat poiketa toisistaan. Luotonantajien oma sisäinen valvonta olisi käyttöliittymäpohjaisessa ilmoittamisessa selvästi rajapintailmoittamista heikompaa eikä tietoja syötettäessä olisi teknistä keinoa varmistua siitä, että syötetyt tiedot vastaavat luotonantajien omissa rekistereissä olevia tietoja. Tämän vuoksi riski siitä, että luottotietoraportille päätyy rekisteröityä koskevaa virheellistä tietoa, kasvaisi käyttöliittymäpohjaisessa ilmoittamisessa olennaisesti rajapintailmoittamiseen verrattuna. Lisäksi velallisen tekemien lyhennysten tai koronmaksujen jatkuva ilmoittaminen manuaalisesti kahden päivän kuluessa maksupäivästä edellyttäisi luotonantajilta merkittävää määrää henkilötyötä, jolloin käyttöliittymäpohjainen ilmoittaminen ei pidemmällä aikavälillä kuitenkaan tulisi luotonantajille olennaisesti rajapintailmoittamisen toteutusta edullisemmaksi. Koska käyttöliittymäpohjaisen ilmoittamisen toteutuksesta sekä sen myöhemmästä ylläpidosta aiheutuisi määrältään merkittävät kustannukset Tulorekisteriyksikölle suhteessa luotonantajille aiheutuvan hyödyn vähäisyyteen, ei tällaisen ilmoittamistavan toteuttamista positiiviseen luottotietorekisteriin voida kokonaisuutena arvioiden pitää tarkoituksenmukaisena. 

21 §.Tietojen luovuttaminen luotonantajille. Pykälän 2 momentin johdantokappaletta ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että rekisteristä voitaisiin salassapitosäännösten estämättä luovuttaa 22 §:ssä tarkoitetut tiedot 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan lisäksi myös valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitetulle erityisrahoitusyhtiölle. Erityisrahoitusyhtiö on lain 16 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti ilmoitusvelvollinen. Yhtiö harjoittaa rahoitustoimintaa antamalla ja hallinnoimalla muun muassa luottoja, takuita, takauksia ja muita vastuusitoumuksia. Luottoja ja takauksia voidaan antaa myös luonnolliselle henkilölle yrittäjänä, ja luoton tai takauksen hakijan lainanhoitokyvyn arvioinnissa huomioidaan muun muassa yrittäjän henkilökohtaista taloutta, mukaan lukien varat ja velat. Voimassa olevan johdantokappaleen viittauksen osalta jää epäselväksi, onko 16 §:n 2 momentin tarkoitus kattaa erityisrahoitusyhtiö. Koska erityisrahastoyhtiö ei ole elinkeinonharjoittaja, täsmennys on tarpeen sen varmistamiseksi, että erityisrahoitusyhtiöllä on tiedonsaantioikeus keväästä 2026 alkaen.  

Pykälän 6 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Samalla 7 momentista poistettaisiin viittaus kumottavaan 6 momenttiin. Pykälän 6 momentin mukaan tiedot voidaan perustellusta syystä luovuttaa myös muuta sähköistä tietoturvallista tapaa käyttäen ja se tulisi voimaan 1.4.2026. Momentti täydentää pykälän 5 momenttia, jonka mukaan tiedot luovutetaan teknisen rajapinnan avulla luottotietoraportin muodossa. Momentin kumoaminen merkitsisi sitä, että tiedot luovutettaisiin myös 1.4.2026 jälkeen yksinomaan rekisterin teknisen rajapinnan avulla luottotietoraportin muodossa. Ratkaisulla pyrittäisiin ensisijaisesti parantamaan rekisterin tietoturvallisuutta sekä suojaamaan rekisterissä olevia henkilötietoja. Sähköisessä asiointipalvelussa oikeus luoton tietojen kyselyyn avautuisi luotonantajalle, kun Tulorekisteriyksikkö on myöntänyt kyseiselle luotonantajalle käyttöoikeuden asiointipalveluun. Teknisesti toteutus tapahtuisi suomi.fi-valtuuksilla. Luotonantajat puolestaan valtuuttaisivat yksittäiset käyttäjät kukin omalta osaltaan suomi.fi-valtuuspalvelussa, minkä jälkeen käyttäjät voisivat kirjautua asiointipalveluun omilla pankkitunnuksillaan tai mobiilivarmenteellaan. Käytännössä palvelun kirjautumissivut olisivat avoimilla internetsivuilla eli pääsy tietoihin olisi helposti saatavilla muualtakin kuin luotonantajan omasta tietojärjestelmästä, esimerkiksi pankkivirkailijan omalta tietokoneelta hänen kotoaan käsin. Kaikilla tietoluvan haltijoiden valtuuttamilla käyttäjillä olisi myös rajaton mahdollisuus kysyä kenen tahansa rekisteröidyn henkilön tietoja luotonantajan omien tietojärjestelmien ohi eli ilman luotonantajan välitöntä seurantamahdollisuutta asiassa. Rekisterin teknisellä rajapinnalla edellytettyä vaatimusta siitä, että ennen kyselyn tekemistä luotonantaja teknisesti varmistuu asian vireillä olosta, ei ole vastaavin tavoin mahdollista edellyttää sähköisessä asiointipalvelussa. Yksittäisten käyttäjien osalta käyttövaltuuksien hallinta ja niiden ajantasaisuuden varmistaminen olisivat yksin luotonantajan vastuulla. Tulorekisteriyksiköllä olisi vajavainen näkymä yksittäisille käyttäjille myönnettyihin käyttövaltuuksiin, samoin kuin niiden ajantasaisuuteen. Tällöin olisi olemassa esimerkiksi riski siitä, että luotonantaja jättää virheellisesti päättämättä yksittäisen virkailijansa käyttövaltuuden, kun työntekijä vaihtaa työtehtävää tai työpaikkaa ilman, että Tulorekisteriyksikkö pystyy tätä millään tavoin toteamaan. Rekisterinpitäjänä Tulorekisteriyksiköllä ei myöskään olisi mahdollisuutta rajoittaa yksittäisen henkilön valtuuden voimassa oloa, vaan suomi.fi-valtuuspalvelu mahdollistaa valtuuden antamisen jopa 25 vuodeksi.  

Tulorekisteriyksikön rekisterin teknisen toteutuksen yhteydessä tekemien selvitysten perusteella rekisteriin suunnitellun käyttöliittymäpohjaisen sähköisen asiointipalvelun käyttö olisi jäämässä vähäiseksi myös tietojen luovuttamisessa rekisteristä. Ottaen huomioon sen, sekä tietojen luovuttamiseen tarvittavan asiointipalvelun toteutuksesta ja sen myöhemmästä ylläpidosta aiheutuvat määrältään merkittävät kustannukset Tulorekisteriyksikölle suhteessa luotonantajille koituvaan vähäiseen hyötyyn, ei tällaisen tietojen luovuttamistavan toteuttamista positiiviseen luottotietorekisteriin voida kokonaisuutena arvioiden pitää tarkoituksenmukaisena. 

22 §.Luotonantajille luovutettavat tiedot. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti , jossa säädettäisiin luotonantajille lain 21 §:n 5 momentissa tarkoitetulla luottotietoraportilla luovutettavista osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden tiedoista, joista momentti sisältäisi yksityiskohtaisen ja tyhjentävän luettelon. Momentin nojalla luottotietoraportilla luovutettaisiin osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden tietoja vain siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä lain 21 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyissä käyttötarkoituksissa. Tiedot luovutettaisiin luottotietoraportilla noudattaen samaa tarkkuustasoa, jolla luotonantajien ilmoittamien luottojen tiedot säädetään luovutettavaksi lain voimassa olevan 22 §:n 1 ja 2 momentissa. Luovutettaviin tietoihin ei sisältyisi mitään sellaisia tietoja, joista välillisestikään voisi olla pääteltävissä missä osoitteessa tai millä alueella luottotietoraportilla esitettävät osakehuoneistot tosiasiallisesti sijaitsevat. Ottaen huomioon positiivisen luottotietorekisterin sisältämien tietojen luonteen ja rekisterin sisältämien henkilötietojen käsittelyyn liittyvät merkittävät riskit, näillä rajauksilla suojataan luonnollista henkilöä erityisesti mahdollisiin tietomurtoihin tai muihin väärinkäytöksiin liittyviltä riskeiltä. Näin ollen ei olisi mahdollista, että luottotietoraportilta kävisi ilmi esimerkiksi turvakiellon alaisia osoitetietoja tai muita vastaavia osakehuoneistojen sijaintitietoja, jotka antaisivat mahdollisuuksia erilaisten tietojen yhdistämiseen tilanteessa, jossa tietoja on vuotanut taholle, joka ei ole niihin oikeutettu.  

Momentin mukaisesti luottotietoraportilla luovutettavien tietojen rajauksessa on huomioitu se, että ainakin osa positiivisen luottotietorekisterin sisältämistä tiedoista on mahdollisesti arkaluonteisia tietoja EU:n tuomioistuimen joulukuussa 2023 antaman tuomion valossa (tuomio 7.12.2023, yhdistetyt asiat C 26/22 ja C 64/22, Schufa Holding, 94 kohta, ks. tarkemmin jakso 12). Tietojen luovuttamisesta positiivisesta luottotietorekisteristä kuluttajan luottokelpoisuuden arviointia varten ei kuitenkaan ole kyse sellaisista automatisoiduista yksittäispäätöksistä kuin esimerkiksi luottotietopalveluja tarjoavien yritysten tuottamissa todennäköisyysarvioissa, joista oli kyse toisessa EU:n tuomioistuimen samanaikaisesti antamassa tuomiossa (tuomio 7.12.2023, C‑634/21 Schufa Holding, ks. erityisesti 50 ja 73 kohta). Suomessa automatisoituun luottokelpoisuuden arviointiin sovelletaan luottotietolain 16 §:ää, jos kyse on luottotietotoiminnan harjoittajista. Sen sijaan positiivisen luottotietorekisterin tuottama luottotietoraportti ei sisällä luotonhakijan luottokelpoisuusarviota, vaan sisältää eritelmän luotonhakijan olemassa olevia luottoja ja tuloja koskevista tiedoista, jotka otetaan huomioon luottokelpoisuuden arvioinnissa. Sinänsä luottotietoraportin antamien tiedoilla on merkittävä vaikutus luottokelpoisuuden arviointiin. On myös mahdollista, että luotonantajat hyödyntävät luottotietoraportilta saamiaan tietoja myös sellaiseen luotonmyöntöön, joka tapahtuu pelkästään automaattisen käsittelyn avulla. Siinä tapauksessa automatisoituun luottoprosessiin sovellettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a tai c alakohtaa. 

Momentin johdantokappaleen mukaan tiedot luovutettaisiin luottotietoraportilla huoneistotietojärjestelmästä saatujen viimeisimpien ilmoitusten perusteella muodostettuina. Sääntely poikkeaisi tältä osin voimassa olevan 22 §:n 1 ja 2 momentista, joissa luotonantajien ilmoittamien tietojen osalta on säädetty luovutettavaksi ajantasaiset tiedot. Eroavuuden syynä on edellä 13 a §:n 7 kohdan perusteluissa selostettu huoneistotietojärjestelmään ilmoitettavien taloudellisten tietojen päivitysvelvollisuuden aikaväli, minkä seurauksena huoneistotietojärjestelmästä ei ole kaikissa tilanteissa saatavissa täysin ajantasaista tietoa tiettyyn osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun määrästä. Tiedot siirtyisivät huoneistotietojärjestelmästä positiiviseen luottotietorekisteriin aina viimeisimmän huoneistotietojärjestelmään tehdyn ilmoituksen mukaisina ja ne luovutettaisiin luotonantajille luottotietoraportilla sellaisina kuin ne on saatu huoneistotietojärjestelmästä. 

Lisäksi momentin johdantokappaleessa säädettäisiin luottotietoraportilla luovutettavaksi henkilön omistamien sellaisten osakeryhmien lukumäärä yhteensä, joiden vastuulle on kohdistettu yhtiön nostamaa luottoa. Tieto vastaisi osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden osalta pykälän voimassa olevan 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua tietoa henkilöllä olevien luottojen lukumäärästä yhteensä, joka luottotietoraportilla luovutetaan luotonantajien ilmoittamista luotoista. Tiedosta olisi helposti pääteltävissä esimerkiksi se, omistaako henkilö laajemmassa mittakaavassa sijoitusasuntoja, joiden vastuulle on kohdistettu yhtiön nostamaa luottoa. Johdantolauseessa säädettäisiin myös momentissa luetellut osakeryhmäkohtaiset tiedot luovutettavaksi luottotietoraportilla. 

Koska positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavat tiedot eivät kaikilta osin olisi ajantasaisia, tämä rajoittaisi ainakin joissakin tilanteissa rekisteröidyn tietosuoja-asetuksen mukaista oikeutta tulla arvioiduksi täsmällisten ja päivitettyjen tietojen perusteella. Luottotietolain 5 §:ssä säädetty hyvä luottotietotapa myös edellyttää, että luonnollista henkilöä arvioidaan oikeiden ja asianmukaisten tietojen perusteella, ja luottotietoja käyttävän on huolehdittava siitä, että tätä oikeutta ei vaaranneta. Rekisteröidyn oikeuden rajoittaminen perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohtaan (yleiseen julkiseen etuun liittyvä tärkeä tavoite) ja i alakohtaan (rekisteröidyn suojelu). Positiivisen luottotietorekisterin tavoite suojella luonnollisia henkilöitä ylivelkaantumiselta liittyy näiden alakohtien mukaisiin yleistä etua koskeviin tavoitteisiin. Huomioiden taloyhtiölainojen merkityksen suomalaisten kotitalouksien velkarakenteessa ja sen, että osakaskohtaiset luotto-osuudet suurelta osin tosiasiallisesti ovat kotitalouksien ja luonnollisten henkilöiden maksettavina, rekisterin tietosisällön laajennus olisi välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide yleistä etua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Rekisteriin talletettavissa tiedoissa huomioitaisiin se, mitkä tiedot ovat asianmukaiset ja riittävät sen varmistamiseksi, että luotonantajalla on tieto olemassa olevasta luottovastuusta ja tämä voi tarvittaessa erikseen varmistua ajantasaisesta luotto-osuuden määrästä. Rajoituksella ei myöskään puututtaisi keskeisiltä osin perusoikeuksiin ja -vapauksiin. Luotonantaja saisi tiedon rekisteriin talletetusta luottovastuusta ja sen päivitysajankohdasta. Siinä tapauksessa, että luottovastuun määrää koskeva tieto ei olisi ajantasainen, päivitysajankohtaa koskeva tieto kuitenkin mahdollistaisi nykyistä tehokkaammin sen, että luotonantaja tarvittaessa varmistaa ajantasaisen luottovastuun määrän luotonhakijalta tai velalliselta. Hyvän luottotietotavan noudattamiseksi luotonantajan olisi myös syytä huolehtia siitä. 

Momentin 1 kohdan mukaan luottotietoraportilla luovutettaisiin henkilön omistusosuus osakeryhmästä ja omistajien lukumäärä. Tietoja tarvittaisiin sen päättelemiseen, mikä osuus 3 kohdassa tarkoitetusta osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun kokonaismäärästä laskennallisesti kohdistuu sen henkilön vastuulle, jota luottotietoraportti koskee. Ilman tietoa henkilön omistusosuudesta ja omistajien lukumäärästä tätä arviointia ei olisi mahdollista luotettavasti tehdä, koska osakeryhmän eri osaomistajien omistusosuudet eivät aina ole keskenään samansuuruisia.  

Momentin 2 kohdan mukaan luottotietoraportilla luovutettaisiin osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun kokonaismäärä ja sen laskentapäivämäärä. Luottotietoraportilla luottovastuun määrää ei siten olisi valmiiksi jaettu osakkaan omistusosuutta vastaavaksi vaan esitettävä summa kuvaisi aina kyseiseen osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun kokonaismäärää. Ratkaisu vastaisi luotonantajien ilmoittamista luotoista pykälän voimassa olevan 2 momentin 6 kohdan nojalla luovutettavia rahamääräisiä tietoja, joita myöskään ei ole jaettu velallisten lukumäärällä. Luotonantajien olisi siten luotonmyönnön yhteydessä henkilön omistusosuutta kuvaavan tiedon avulla arvioitava miltä osin osakeryhmään kohdistuvan luottovastuun määrä rasittaa juuri kyseisen henkilön lainanhoitokykyä. Vastuumäärän laskentapäivämäärästä olisi pääteltävissä se, milloin vastuun määrä viimeksi on päivitetty huoneistotietojärjestelmään ja onko todennäköistä, että määrä olisi ehtinyt olennaisesti muuttumaan viimeisimmän päivityksen jälkeen.  

Momentin 3 kohdan mukaan luottotietoraportilla luovutettaisiin osakeryhmään kohdistuvan voimassa olevan ja tulevan pääomavastikkeen kokonaismäärä sekä sen maksuvelvollisuuden alkamispäivämäärä. Pääomavastikkeen määrä kuvaisi henkilön kuukausittaista lainanhoitomenoa osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden osalta. Myöskään pääomavastikkeen määrää ei olisi valmiiksi jaettu osakkaan omistusosuutta vastaavaksi, vaan luotonantajan tulisi tältä osin tehdä vastaava arviointi kuin edellä luottovastuun kokonaismäärän osalta on selostettu. Vastikemäärän maksuvelvollisuuden alkamispäivämäärästä olisi pääteltävissä se, millaisessa rahoitusmarkkinoiden korkotilanteessa määrä on viimeksi muuttunut ja onko todennäköistä, että pääomavastikkeen määrä olisi tästä edelleen nousemassa tai vaihtoehtoisesti laskemassa rahoitusmarkkinoilla kyseisen ajankohdan jälkeen tapahtuneiden korkomuutosten seurauksena. Jos tiedossa olisi tulevaisuuteen kohdistuva vastike ja sen päivämäärä, luovutettaisiin myös tämä tieto luottotietoraportilla.  

Momentin 4 kohdan mukaan luottotietoraportilla luovutettaisiin tieto siitä, mitkä luottovastuut kohdistuvat samassa yhtiössä oleviin osakeryhmiin. Tieto esitettäisiin ryhmittelemällä luottovastuita koskevat osakeryhmäkohtaiset tiedot luottotietoraportilla yhtiöittäin. Jos henkilöllä olisi omistuksessaan useampia osakeryhmiä, esitettäisiin eri osakeryhmät luottotietoraportilla väliotsikoiden alla sillä tavoin, että raportilta ilmenisi, mitkä osakeryhmät ovat samassa yhtiössä. Luottotietoraportilla tietojen otsikoinnissa ei käytettäisi yhtiön nimeä, vaan otsikoinnit olisivat täysin anonyymeja eikä niistä voisi päätellä, missä yhtiössä olevasta osakeryhmästä on kyse. Tieto samaan yhtiöön liittyvistä luottovastuista on luotonannossa merkityksellinen erityisesti silloin, jos henkilöllä on omistuksessaan useita saman yhtiön osakeryhmiä, joihin kohdistuu määrältään huomattavia uudisrakentamisen tai perusparantamisen luottovastuita. Tällaisessa tilanteessa yhtiön mahdollisilla maksuvaikeuksilla olisi erityisen suuri vaikutus kyseisen henkilön taloudelliseen tilanteeseen ja lainanhoitokykyyn, jolloin asia olisi merkityksellinen luoton myöntämisen yhteydessä tehtävässä riskiarvioinnissa huomioon otettavana seikkana. Siltä osin kuin luotonantaja ei saisi luottotietoraportista kyseessä olevan luoton myöntämisen kannalta riittäviä tietoja riskien arvioimiseksi, sen olisi tarvittavin osin pyydettävä nykyiseen tapaan lisätietoja luotonhakijalta. Lisäyksen johdosta pykälän nykyiset 4–6 momentti siirtyisivät 5–7 momentiksi. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan samalla lisättäväksi sanat ”tämän pykälän” sen selventämiseksi, että momentissa viitataan positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain säännöksiin. Tietojen näkymää luottotietoraportilla ja sähköisessä asiointipalvelussa voidaan havainnollistaa seuraavien esimerkkien avulla.  

23 a §.Luonnollisen henkilön tunnistamisvelvollisuus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 23 a § , jossa säädettäisiin luottotietoraportin hankkijoita koskeva velvollisuus tunnistaa luotonhakija, takaaja ja vierasvelkapantinantaja sekä velallinen, joka hakee muutosta luottosopimukseen. Ehdotetun pykälän mukaan sen, joka hankkii positiivisesta luottotietorekisteristä luonnollista henkilöä koskevia tietoja käytettäviksi 21 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyyn tarkoitukseen, olisi tunnistettava kyseessä oleva henkilö sekä tarvittaessa todennettava tämän henkilöllisyys ennen tietojen hankkimista. Velvollisuus koskisi kaikkia niitä luotonantajia, joilla on Tulorekisteriyksikön myöntämän, lain 27 a §:n mukaisen tietoluvan perusteella oikeus hakea rekisteristä luottotietoraportti. Ehdotettu säännös koskisi siten vain niitä elinkeinonharjoittajia ja erityisrahastoyhtiötä, joille on avattu tekninen rajapinta positiiviseen luottotietorekisteriin. Muutoksen tarkoituksena on vahvistaa yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa vähentämällä luottotietojen ja erityisesti henkilötunnuksen väärinkäytösriskejä.  

Muualla laissa säädetään asiakkaan tunnistamiseen liittyvistä velvoitteista, jotka kuitenkaan eivät kaikissa tapauksissa tapahdu ennen positiiviseen luottotietorekisteriin kohdistuvaa tietojen hakua. Velvoite ei myöskään aukottomasti muun lainsäädännön nojalla koske kaikkia luonnollisia henkilöitä, joita koskevia tietoja haetaan positiivisesta luottotietorekisteristä. Kuluttajansuojalain mukaisesti kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi (lain 7 luvun 14 § ja 7a luvun 11 §) ja henkilöllisyyden todentaminen (lain 7 luvun 15 §) on tehtävä ennen luottosopimuksen tekemistä. Kuluttajansuojalain mukainen henkilöllisyyden todentaminen ei välttämättä tapahdu ennen kuin luotonantaja hakee luottotietoraportin positiivisesta luottotietorekisteristä. Lisäksi rahanpesulain 3 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan asiakkaan henkilöllisyys on todennettava asiakassuhdetta perustettaessa tai viimeistään ennen kuin asiakas saa määräysvaltaansa liiketoimeen sisältyvät varat tai muun omaisuuden tai ennen kuin liiketoimi on suoritettu loppuun. Rahanpesulain perusteella siten riittää, että luotonhakijan henkilöllisyys todennetaan siinä vaiheessa, kun luottosopimuksen mukaiset varat luovutetaan hänelle. Luottotietorekisteriotteen kysely tapahtuu aina ennen tätä ajankohtaa. Asiakkaan tuntemisesta ja tunnistamisesta säädetään myös luottolaitostoiminnasta annetussa laissa, virtuaalivaluutan tarjoajista annetussa laissa ja maksulaitoslaissa. Näissä laeissa ei kuitenkaan säädetä tunnistamisen ajankohdasta. Näiden lakien mukaiset velvoitteet eivät myöskään koske kaikkia positiivisen luottotietorekisterin ilmoitusvelvollisia. Erityisesti ulkopuolelle jäävät muulle luonnolliselle henkilölle kuin kuluttajalle luottoja myöntävät ilmoitusvelvolliset. Edellä mainittujen erityislakien lisäksi EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta seuraa rekisterinpitäjiä ja henkilötietojen käsittelijöitä koskeva yleinen huolellisuus- ja täsmällisyysvelvoite, mutta ei nimenomaista velvoitetta henkilöllisyydestä varmistumiseen esimerkiksi vahvan tunnistautumisen avulla. 

Positiiviseen luottotietorekisteriin liittyvien henkilötietojen suojaan kohdistuvien riskien kannalta ei ole riittävää, että luotonhakija, velallinen, takaaja tai vierasvelkapantinantaja tunnistetaan vasta sen jälkeen, kun luottotietoraportti on haettu rekisteristä. Siitä syystä laissa on tarpeen säätää nimenomaisesta luonnollisen henkilön tunnistamisvelvollisuudesta. Uudessa pykälässä ei asetettaisi yksityiskohtaisia vaatimuksia siitä, miten luonnollisen henkilön tunnistaminen tai henkilöllisyyden todentaminen olisi yksittäisen luotonantajan tapauksessa toteutettava edellyttäen, että se tapahtuu ennen kuin kyseessä olevan luonnollisen henkilön tiedot haettaisiin rekisteristä. Henkilön tunnistamisella tarkoitettaisiin samaa kuin tietosuojalain (1050/2018) 29 §:n 5 momentissa. Momentin mukaan rekisteröidyn henkilöllisyyden selvittämiseen hänen ilmoittamiensa tai toimittamiensa tietojen taikka esittämiensä asiakirjojen avulla (tunnistaminen) ei saa käyttää yksinomaan henkilötunnusta tai henkilötunnuksen ja rekisteröidyn nimen yhdistelmää. Henkilöllisyyden todentamisella tarkoitettaisiin samaa kuin rahanpesulaissa eli asiakkaan henkilöllisyyden varmistamista luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä peräisin olevien asiakirjojen tai tietojen perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi passia tai henkilökorttia. Erillisen henkilöllisyyden todentamisen tarve riippuisi siitä, miten luotonantaja on järjestänyt luotonhakuprosessin ja millä tavalla asiakas on tunnistettu. Luotonhakijan henkilöllisyydestä voidaan varmistua myös muun muassa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetussa laissa (617/2009) tarkoitetun vahvan sähköisen tunnistamisen avulla, eikä erillinen todentaminen välttämättä olisi tarpeen. 

Ehdotettu tunnistamisvelvollisuus täydentäisi edellä mainittujen velvoitteiden ohella niitä tietosuojaan ja tietoturvallisuuteen liittyviä suojatoimia, jotka perustuvat tietosuojaa ja tiedonhallintaa koskevaan yleissääntelyyn, sekä positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 27 a §:n mukaista tietolupamenettelyä. Edellytyksenä sille, että luotonantaja saa pääsyn luottotietorekisterin tietoihin, on asiaa koskeva hakemus. Tulorekisteriyksikkö arvioi hakemuksen käsittelyssä aina sitä, onko luotonantaja 21 §:n mukaisesti oikeutettu tiedonsaantiin. Lisäksi luotonantajien on esitettävä riittävä selvitys yrityksestä ja sen toiminnasta, tietojen käyttötarkoituksesta sekä tietojen suojauksesta ja käytön valvonnasta. Tulorekisteriyksiköllä on oikeus evätä tiedonsaanti tai peruuttaa päätös, jos tiedonluovutukselle tässä laissa tai muualla laissa säädetyt edellytykset eivät täyty. Luottotietojen käyttöön ja käsittelyyn kohdistuu lisäksi luottotietolain, yleisen tietosuoja-asetuksen ja kuluttajansuojalain mukaista valvontaa. 

32 §.Tietojen säilytysaika. Pykälän 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että sama säilytysaika koskisi kertaluottojen osalta 10 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi kaikkia 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja. Muutoksen myötä kertaluottojen osalta kaikki tiedot poistettaisiin kahden vuoden kuluttua siitä, kun velvollisuus maksaa luotto on lakannut.  

Pykälän 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkuvien luottojen osalta sama säilytysaika koskisi 10 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi myös 10 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja. Muutoksen myötä jatkuvien luottojen osalta kaikki tiedot poistettaisiin kahden vuoden kuluttua siitä, kun luottosopimus on päättynyt ja velvollisuus maksaa luotto on lakannut.  

Lisäksi 1 ja 2 kohdan muutosten huomioimiseksi pykälän 3 kohdasta poistettaisiin viittaukset 10 §:n 2 momentin 1–4 kohtaan ja 3 momenttiin. Ehdotetut 32 §:n 1–3 kohdan muutokset tarkoittaisivat käytännössä sitä, että kertaluotosta maksetun lyhennyksen määrää, kerta- ja jatkuvista luotoista maksetun koron ja muiden luottokustannusten määrää sekä näiden maksamispäivämääriä koskevat säilytysajat yhtenäistettäisiin kertaluottojen osalta 1 kohdassa ja jatkuvien luottojen osalta 2 kohdassa säädettyjen säilytysaikojen kanssa. Yksittäistä luottoa koskevia tietoja säilytettäisiin koko luoton elinkaaren ajan.  

Velallisen maksuvaikeuksia ilmaisevien tietojen säilytysaikaa ei kuitenkaan ehdoteta muutettavaksi, vaan esimerkiksi luoton maksuviivetieto poistettaisiin, kun maksuviiveen poistumista koskeva tieto on välittynyt rekisteriin. Siten erityisen sensitiivisten tietojen säilytysajat olisivat nykytilaa vastaavasti muita tietoja lyhyemmät. Henkilötietojen käsittelyn minimointiperiaatteen mukaisesti kaikki luottotiedot säilytettäisiin jatkossakin rekisterissä ainoastaan niin kauan kuin se on tarpeen henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten kannalta. Ehdotetut muutokset parantaisivat tietojen käytettävyyttä ja laatua sekä helpottaisivat rekisterin teknisen toiminnan vakautta ja luotettavuutta. 

Ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi luotonantajille luovutettavien tietojen sisältöön tai määrään. Luotonantajille luovutettaisiin jatkossakin 22 §:ssä säädettyä tarkoitusta varten ainoastaan rekisterissä olevia ajantasaisia tietoja. Luotonantajille luovutetaan esimerkiksi vain tieto luoton viimeisimmästä lyhennyksestä. Sen sijaan rekisteriä käyttävien viranomaisten näkökulmasta on kuitenkin jatkossakin välttämätöntä, että tiedot säilytetään rekisterissä ja ne ovat sieltä saatavissa laissa erikseen säädettyihin tarkoituksiin yhtenäisten säilytysaikojen puitteissa. 

Pykälän 5 kohtaan tehtäisiin tekninen täsmennys siten, että lain 13 §:ssä tarkoitetut tiedot poistettaisiin, kun maksuohjelman kesto tai saneerausohjelma on päättynyt tai ohjelma on rauennut. Täsmennyksellä selvennettäisiin sitä, että velkajärjestelyyn liittyvän maksuohjelmaa koskevan tiedon säilyttäminen on tarkoitettu sidottavaksi maksuohjelman kestoon, ja luotonantajan on ilmoitettava rekisteriin tieto maksuohjelman keston päättymisestä. Vastaavasti yrityssaneeraus katsottaisiin päättyneeksi, kun saneerausohjelman mukaiset suoritukset on tehty velkojille ja henkilö on täyttänyt muut ohjelman mukaiset velvollisuutensa. Samalla varmistettaisiin se, että tietoa ei säilytetä pidempään positiivisessa luottotietorekisterissä kuin sitä säilytetään velkajärjestelyrekisterissä. EU:n tuomioistuin on pitänyt ongelmallisena sitä, että jäännösveloista vapauttamista säilyttämistä koskevia tietoja säilytetään yksityisissä luottotietorekistereissä sen jälkeen, kun ne on poistettu julkisesta maksukyvyttömyysrekisteristä, koska näitä tietoja yhä käytettäisiin kielteisenä tekijänä tällaisen henkilön luottokelpoisuuden arvioinnissa (tuomio 7.12.2013, Schufa Holding, yhdistetyt asiat C 26/22 ja C 64/22, 98–100 kohta). Tuomioistuin on jo aiemmin todennut, että se, että samoja henkilötietoja on useissa lähteissä, vakavoittaa puuttumista henkilön yksityisyyden suojaa koskevaan oikeuteen (tuomio 13.5.2014, Google Spain, C 131/12, 86 ja 87 kohta). Vaikka positiivinen luottotietorekisteri on viranomaisen ylläpitämä rekisteri, myös siinä on perusteltua rajoittaa tietojen samanaikainen säilyttäminen siihen mikä on välttämätöntä (ks. myös jäljempänä esityksen jakso 12).  

Pykälään lisättäisiin uusi 6 kohta , jossa säädettäisiin 13 a §:ssä tarkoitettujen osakehuoneistoihin kohdistuvien luottovastuiden tietojen säilytysajasta positiivisessa luottotietorekisterissä. Sen mukaan tiedot poistettaisiin, kun osakkeenomistajan luottovastuu kyseisessä osakeryhmässä on ilmoitettu päättyneeksi. Vaikka yhtiölainan luottovastuu lähtökohtaisesti kohdistuu osakeryhmään, positiiviseen luottotietorekisteriin luottovastuuta koskevat tiedot ilmoitetaan ja talletetaan osakaskohtaisesti. Tarkoituksena on, että huoneistotietojärjestelmästä välittyy tieto positiiviseen luottotietorekisteriin, kun luottovastuu on kyseessä olevan luonnollisen henkilön osalta päättynyt.  

Osakkeenomistajan vastuu tietylle osakeryhmälle kohdistetuista luottovastuista voi päättyä joko sen johdosta, että kyseiselle osakeryhmälle kohdistetut luottovastuut ovat tulleet kokonaisuudessaan maksetuksi yhtiölle tai sen johdosta, että osakkeenomistajan omistus kyseisessä osakeryhmässä on päättynyt esimerkiksi osakkeiden myynnin johdosta. Molemmissa tapauksissa osakeryhmään kohdistuvien luottovastuiden tiedot poistettaisiin, kun tieto luottovastuun päättymisestä on saatu positiiviseen luottotietorekisteriin huoneistotietojärjestelmästä. Luottovastuu voi lisäksi päättyä ja tiedot poistettaisiin positiivisesta luottotietorekisteristä myös henkilön kuoleman johdosta, kun tieto kuolemasta on siirtynyt rekisteriin. Huomioiden sen, että säilytysaika on sidottu olosuhteen muutokseen, tieto voi poistua viiveellä rekisterinpitoon liittyvistä velvoitteista johtuen. Tietoa ei kuitenkaan luovutettaisi enää luotonantajalle sen jälkeen, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon luottovastuun päättymisestä. Yhteisomistustilanteissa eri osaomistajien omistus tietyssä osakeryhmässä voi päättyä eri ajankohtina, minkä vuoksi tietojen poistamisesta säädettäisiin omistajakohtaisesti. Luottovastuun päättyessä omistuksen päättymiseen, poistettaisiin tiedot vain niiden osaomistajien osalta, joiden omistus on päättynyt. Muilla osaomistajilla tiedot säilyisivät edelleen rekisterissä. Lisäyksen johdosta voimassa olevan pykälän 6–8 kohta siirtyisivät 7–9 kohdaksi. 

34 §.Voimaantulo. Lain voimaantulosäännöksiä muutettaisiin poistamalla niistä viittaukset 19 §:n 4 momenttiin ja 21 §:n 6 momenttiin. Kyseiset momentit ehdotetaan kumottavaksi.  

7.2  Laki huoneistotietojärjestelmästä

13 §.Hallintakohderekisteri. Huoneistotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:ssä säädetään hallintakohderekisteristä. Maanmittauslaitos pitää rekisteriä lain 2 luvussa säädetyn tehtävän hoitamista ja tietopalvelun järjestämistä varten. Pykälän perusteluista kuitenkin ilmenee, että hallintakohderekisteriin sisältyy yhtiön taloudellisina tietoina erityisesti positiivisen luottotietorekisterin ylläpidossa tarpeellisia tietoja. Lain 13 a §:ssä säädetään tarkemmin niistä tiedoista, jotka positiivisen luottotietorekisterin ylläpitämiseksi sisällytetään huoneistotietojärjestelmään.  

Hallintakohderekisterin taloudellisten tietojen keräämisen alkuperäisen tarkoituksen huomioimiseksi tarkemmin lain 13 §:n 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että hallintarekisterin tietojen nimenomaiseksi käyttötarkoitukseksi lisättäisiin positiivisen luottotietorekisterin edellyttämien tietojen muodostaminen. Positiivisen luottotietorekisterin edellyttämien tietojen muodostaminen on osa huoneistotietojärjestelmän tarkoitusta palvella yhteiskunnan tietotarpeita sekä osa tietopalvelua, jota varten hallintakohderekisterin tiedot kerätään. Hallintarekisterin käyttötarkoituksen täsmentäminen siltä osin on kuitenkin tarpeen henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksen sekä luottotietojen mahdollisen arkaluontoisuuden huomioimiseksi. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään alkuperäisen käsittelytarkoituksen kanssa yhteensopivasta käsittelystä. Vaikka hallintakohderekisterin sisältämien tietojen tarkoituksena on ollut palvella perustelujen mukaan nimenomaisesti positiivisen luottotietorekisterin tarpeita, ja alkuperäisen ja myöhemmän käyttötarkoituksen välillä olisi siten läheinen yhteys, se ei ilmene voimassa olevista lain säännöksistä riittävän selvästi ja tarkkarajaisesti. Tiedonsiirroilla positiiviseen luottotietorekisteriin ja siitä edelleen luottotietoraportilla olisi myös vaikutuksia rekisteröidyille luottohakemusten käsittelyssä. Käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimusta suhteessa perustuslakiin selostetaan jaksossa 12.  

Muita huoneistotietojärjestelmästä annetun lain säännöksiä ei ehdoteta muutettavaksi. Lain 19 §:n 3 momentissa säädetään jo nykyisin Tulorekisteriyksikön tiedonsaantioikeudesta, joka koskee positiivisen luottotietorekisterin ylläpitämiseksi välttämättömiä tietoja. Lainkohdan mukaisesti tiedonsaantioikeus ei edellytä käyttölupaprosessia. Tiedonsiirtoihin sovelletaan kuitenkin julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain sekä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä tietoturvallisuudesta. Kummankin säädöksen vaatimusten noudattaminen on valvonnan alaista sen myötä, kun NIS2-direktiivin täytäntöönpanoa koskevan hallituksen esityksen (HE 57/2024 vp) sisältämät lainmuutokset ovat tulleet voimaan. Huoneistotietojärjestelmän käytön valvontaa on lisäksi kuvattu huoneistotietojärjestelmästä annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 168/2022 vp) jaksossa 4.2.4.2. 

7.3  Laki positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 22 §:n 2 momentin 12 kohdan kumoamisesta

Tällä esityksellä ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla kumottaisiin positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 22 §:n 2 momentin 12 kohta. Eduskunnalle annettiin 23.1.2025 hallituksen esitys tulotietojärjestelmästä annetun lain ja positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 22 ja 25 §:n muuttamisesta (HE 216/2024 vp). Eduskunnan hyväksymät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 4.1.2027. Ehdotettu erillinen laki olisi lainsäädäntöteknisistä syistä tarpeen samaan pykälään kohdistuvien muutosten eri voimaantulopäivien huomioimiseksi. 

Lain 1 §:ssä säädettäisiin positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain 22 §:n 2 momentin 12 kohdan kumoamisesta, sellaisena kuin kohta on tähän esitykseen sisältyvässä 1. lakiehdotuksessa. Lain numero lisättäisiin säännökseen julkaisun yhteydessä. Lain 2 §:ssä säädettäisiin lain voimaantulon ajankohdasta. Laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 4.1.2027.  

11.1  Suhde talousarvioesitykseen

Hallituksen esityksellä on yhteys aiemmin hyväksyttyyn vuoden 2024 kolmanteen lisätalousarvioon (EK 23/2024 vp–HE 153/2024 vp). Muilta osin esityksestä aiheutuvat lisärahoitustarpeet olisi katettava myöhemmistä valtion talouden kehyspäätösten ja valtion talousarvion mukaisista määrärahoista.