1.1.1  Yleistä

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 13.6.2024 asetuksen (EU) 2024/1689 tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta ( tekoälyasetus , jäljempänä myös asetus ). Asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että markkinoille tuotavat tai käyttöönotettavat tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, terveyttä tai perusoikeuksia. Asetuksen myötä EU:n alueelle luotaisiin yhtenäiset säännöt tekoälyjärjestelmien tarjoamisesta ja käyttöönotosta. Sääntely keskittyy erityisesti haitallisiin tekoälyn käyttötapauksiin, esimerkiksi haitallisimmat tekoälyn käyttötapaukset kiellettäisiin ja ns. suuririskisille tekoälyjärjestelmille asetettaisiin tiukennettuja vaatimuksia. Asetus tuli voimaan 2.8.2024 ja sen soveltaminen alkaa vaiheittain. Asetus on lähtökohtaisesti suoraan sovellettava EU:n jäsenvaltioissa, mutta edellyttää myös täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden on nimettävä asetusta valvovat kansalliset viranomaiset ja säädettävä niille asetuksen mukaiset toimivaltuudet viimeistään 2.8.2025.  

Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus vaikuttaa aktiivisesti ja ennakolta siihen, että alustataloutta, tekoälyä, dataa ja digitalisaatiota koskeva EU-sääntely kulkee mahdollistavaan, tasapainoiseen ja Suomen kannalta edulliseen suuntaan, ja minimoi kansallisen lisäsääntelyn. 

1.1.2  Tekoälyn sääntelyn ja hallinnan kansainvälinen viitekehys

Tekoälyn riskit ja sääntely ovat keskeisesti poliittisella agendalla maailmassa. Sääntelyyn on erilaisia lähestymistapoja. Tiettyjä tekoälysovelluksia on esimerkiksi kielletty joissain valtioissa, toisaalla on voitu nojautua olemassa olevaan sääntelykehykseen tai luoda omia sääntelykehyksiä tekoälylle. Lisäksi on voitu omaksua olemassa olevan hyödyntämisen ja uuden luomisen yhdistävä lähestymistapa luoden jonkinasteista tekoälysääntelyä olemassa olevien viitekehysten rinnalle, edistäen samalla yritysten vapaaehtoisia toimia ja hyviä käytäntöjä. Viimeisestä paras esimerkki lienee Yhdysvallat, jossa on käyty aktiivista poliittista keskustelua tekoälystä, sen riskienhallinnasta ja tarvittavasta sääntelystä. Esimerkiksi Kalifornian osavaltiossa on syksyllä 2024 sekä hyväksytty laki generatiivisen tekoälyn kouluttamisessa käytettävän datan läpinäkyvyydestä (Assembly Bill No. 2013) että estetty voimaantulo lailta, joka olisi säännellyt suurten edistyneiden tekoälymallien riskinhallintaa (Senate Bill No. 1047). Valtaan noustuaan presidentti Trump korvasi edeltäjänsä antaman määräyksen tekoälystä omallaan. 

Kansainvälisen politiikan agendalla tekoäly näyttäytyy niin uusien aloitteiden kuin jo olemassa olevien rakenteidenkin kautta. OECD:n ministerineuvoston toukokuussa 2019 hyväksymä tekoälysuositus (AI Principles) oli ensimmäinen kansainvälisen järjestön hyväksymä tekoälyn oikeudellinen instrumentti, ja se otettiin sellaisenaan myös G20-ryhmän tekoälysuositukseksi. OECD:n suosituksella oli sittemmin merkittävä vaikutus YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n tekoälyn etiikkaa koskevan suosituksen sisältöön. Lisäksi suosituksen määritelmiä on hyödynnetty EU:n tekoälysäädöksen kehittämisessä. Suositusta päivitetään ja ajantasaistetaan paraikaa sen viiden voimassaolovuoden ja nopean teknologiakehityksen myötä. OECD:n tekoälysuositus ohjeistaa kehittämään luotettavia, ihmislähtöisiä ja turvallisia tekoälyjärjestelmiä. Se sisältää yleisten periaatteiden lisäksi ohjeita kansallisen sääntelyn ja tekoälypolitiikan suuntaviivoiksi sekä kannustaa tiiviiseen kansainväliseen yhteistyöhön. OECD seuraa tekoälyn kehitystä erityisesti tekoälytyöryhmän puitteissa, ja kokoaa tarvittaessa yritysten ja muiden sidosryhmien edustajia keskustelemaan globaalista kehityksestä ja yhteistyöstä. 

OECD:n merkitys on keskeinen saman mielisten maiden näkemysten kokoamisessa sekä tekoälyä koskevan tietopohjan kehittämisessä ja analyysissä. OECD pyrkii myös laajentamaan yhteistyötä tekoälyn eettiset periaatteet hyväksyvien maiden piirissä. Yhteistyötä on tehty esimerkiksi G7-aloitteena käynnistyneen, erityisesti tutkimusyhteistyöhön painottuvan globaalin GPAI-tekoälykumppanuuden puitteissa, joka tunnetaan nykyään nimellä Integrated Partnership on AI. 

Toukokuussa 2024 hyväksytty Euroopan neuvoston tekoälyä ja ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskeva puiteyleissopimus on tärkeä muun muassa siitä syystä, että se on oikeudellisesti sitova. Puiteyleissopimuksella pyritään määrittämään, miten ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta on vähintään suojattava kehitettäessä ja käytettäessä tekoälyä ja siihen perustuvia sovelluksia. Puiteyleissopimuksella kannustetaan myös innovaatioihin. Siltä osin kuin puiteyleissopimus tulisi kattamaan myös yksityiset toimijat, se loisi tekoälyä koskevilla markkinoilla toimiville toimijoille niiden tarvitsemaa ennustettavuutta sopijapuolten toimivaltaan kuuluvilla alueilla. Komission arvion mukaan yleissopimus on täysin yhdenmukainen unionin oikeuden ja erityisesti tekoälyasetuksen kanssa, ja sillä edistetään tekoälyn sääntelyä koskevan unionin lähestymistavan keskeisiä käsitteitä maailmanlaajuisesti muiden Euroopan neuvoston jäsenten ja niiden keskeisten kansainvälisten kumppaneiden keskuudessa, jotka voivat tulla yleissopimuksen sopimuspuoliksi. Tämä edistää yritysten tasavertaisia kilpailuedellytyksiä tekoälyteknologioissa EU:n sisämarkkinoita laajemmin. 

Konvergenssi tekoälyn hallinnan rakenteissa ja kehyksissä kansainvälisesti on kannatettavaa ja se on käynnissä. Esimerkiksi aiemmin mainittu Kalifornian tekoälylaki ”AB-2013 Generative artificial intelligence: training data transparency” käyttää melko samankaltaista tekoälyn määritelmää kuin EU:n tekoälyasetus, Euroopan neuvoston puiteyleissopimus ja OECD:n tekoälysuositukset. Mahdollisuuksia löytyy myös standardeihin liittyvään konvergenssiin. 

1.2.1  EU-säädöksen valmistelu

Euroopan komissio (jäljempänä myös komissio ) julkaisi 21.4.2021 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta. Ehdotusten julkaisemisen yhteydessä komissio julkaisi ehdotusta koskevan vaikutustenarvioinnin . Asetusehdotus pohjautuu komission 19.2.2020 antamaan tiedonantoon Euroopan digitaalisesta tulevaisuudesta, tiedonantoon Euroopan datastrategiasta ja tekoälyä koskevaan valkoiseen kirjaan (COM (2020) 65 final, valtioneuvoston selvitys E 24/2020vp). Ennen ehdotuksen antamista komissio järjesti julkisen kuulemisen tekoälyn valkoisesta kirjasta. Kuulemisten tulosten pohjalta komissio suunnitteli lisätoimia valkoisessa kirjassa kuvattujen luotettavan tekoälyn kehittämistoimien tukemiseksi. Suomen kannat tekoälyn valkoiseen kirjaan linjattiin valtioneuvoston selvityksessä (E 24/2020 vp). Suomen vastaus komission julkiseen kuulemiseen tekoälyn valkoisesta kirjasta on julkaistu komission verkkosivustolla: https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12270-White-Paper-on-Artificial-Intelligence-a-European-Approach/public-consultation_fi 

Komission ehdotuksesta tekoälyasetukseksi annettiin eduskunnalle 27.5.2021 valtioneuvoston kirjelmä U 28/2021 vp sekä kaksi U-jatkokirjettä ( UJ 29/2022 vp , 26.10.2022 ja UJ 22/2023 vp , 8.9.2023). Eduskunnassa asetusehdotusta käsittelivät valiokunnat: suuri valiokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, perustuslakivaliokunta, hallintovaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, lakivaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta ja talousvaliokunta. Eduskunnan valiokuntien antamat lausunnot on julkaistu eduskunnan verkkosivustolla: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/U_28+2021.aspx 

Ehdotusta käsiteltiin neuvoston televiestintä- ja tietoyhteiskuntatyöryhmässä keväästä 2021 alkuvuoteen 2024. Neuvosto hyväksyi yleisnäkemyksensä asetuksesta 6.12.2022. Euroopan parlamentti vahvisti kantansa asetusehdotuksesta 14.6.2023.  

Työ- ja elinkeinoministeriö on järjestänyt useita sidosryhmille suunnattuja tilaisuuksia asetuksen valmistelun etenemisestä vuosina 2021–2023. 

1.2.2  Hallituksen esityksen valmistelu

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 25.4.2024 työryhmän valmistelemaan tekoälyasetuksen toimeenpanoa Suomessa. Työryhmän toimikausi on 29.4.2024-30.6.2026. Työryhmä laati esityksensä hallituksen esityksen muotoon. Työryhmässä on ollut työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi kutsuttuna edustajat sisäministeriöstä, oikeusministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja ulkoministeriöstä. Työryhmä on kokoontunut 16 kertaa tämän esityksen valmistelun osalta. Työryhmää koskevat asiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM044:00/2024 .  

Työ ja elinkeinoministeriö järjesti 11.9.2024 tilaisuuden sidosryhmille tekoälyasetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Lisäksi ministeriö järjesti 6.11.2024 tilaisuuden sidosryhmille lausuntokierroksen käynnistämisestä valmistellusta hallituksen esitysluonnoksesta.  

Hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin lausuntokierros ajalla 24.10-4.12.2024. Luonnos hallituksen esityksestä julkaistiin lausuntopalvelu.fi -palvelussa, jossa kenellä tahansa oli mahdollisuus antaa lausunto esitysluonnoksesta. Lausuntopyyntö lähetettiin muun muassa eri ministeriöille, virastoille, muille julkisoikeudellisille organisaatioille, kunnille ja kaupungeille, yrityksille, etujärjestöille, yhdistyksille, ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselle ja valtuuskunnalle. Lausuntoja saatiin yhteensä 116 kappaletta eri sidosryhmiltä. Lausuntopalautetta on kuvattu kappaleessa 6. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM050:00/2024 .  

Esityksen valmistelun yhteydessä on pyydetty Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 5 §:ssä tarkoitetulta Ahvenanmaan valtuuskunnalta lausunto valtakunnan ja maakunnan lainsäädäntövallan jakautumisesta. 

Oikeuskanslerinvirasto antoi hallituksen esitysluonnoksesta kommentit ennakkotarkastuksen yhteydessä maaliskuussa 2025.  

2.2.1  Soveltamisala

Asetuksen soveltamisalasta säädetään sen 2 artiklassa, jonka 1 kohdan mukaan sitä sovelletaan a) tekoälyjärjestelmien tarjoajiin, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön tekoälyjärjestelmiä tai saattavat markkinoille yleiskäyttöisiä tekoälymalleja unionissa, riippumatta siitä, ovatko kyseiset tarjoajat sijoittautuneet unioniin tai kolmenteen maahan vai sijaitsevatko ne unionissa vai kolmannessa maassa, b) unioniin sijoittautuneisiin tai unionissa sijaitseviin tekoälyjärjestelmien käyttöönottajiin, c) kolmannessa maassa kolmanteen maahan sijoittautuneisiin tai sellaisessa sijaitseviin tekoälyjärjestelmien tarjoajiin ja käyttöönottajiin, kun tekoälyjärjestelmän tuottamaa tuotosta käytetään unionissa, d) tekoälyjärjestelmien maahantuojiin ja jakelijoihin, e) tuotteiden valmistajiin, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön tekoälyjärjestelmän yhdessä tuotteensa kanssa ja omalla nimellään ja tavaramerkillään, f) muualle kuin unioniin sijoittautuneiden tarjoajien valtuutettuihin edustajiin ja g) unioniin sijoittautuneisiin henkilöihin, joihin vaikutukset kohdistuvat. 

Asetusta sovelletaan myös unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin, kun ne toimivat tekoälyjärjestelmän tarjoajana tai käyttöönottajana (johdanto-osa 23 kappale). 

Tekoälyn arvoketjun eri toimijoille asetettuja velvoitteita on sovellettava rajoittamatta kansallista lainsäädäntöä unionin oikeuden mukaisesti siten, että vaikutuksena on tiettyjen tekoälyjärjestelmien käytön rajoittaminen, silloin kun tällainen lainsäädäntö ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan tai sillä on muita oikeutettuja yleisen edun mukaisia tavoitteita asetuksessa mukaisesti (johdanto-osa 9 kappale). 

Tietyt tekoälyjärjestelmät kuuluvat asetuksen soveltamisalaan myös silloin kun niitä ei saateta markkinoille, oteta käyttöön tai käytetä unionissa. Tekoälyjärjestelmien tarjoajiin ja unioniin sijoittautuneisiin tekoälyjärjestelmien käyttöönottajiin on sovellettava asetusta syrjimättömällä tavalla riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet unioniin vai kolmanteen maahan (johdanto-osa 21 kappale). Suuririskinen tekoälyjärjestelmä kuuluu asetuksen soveltamisalaan, jos unioniin sijoittautunut toimija hankkii tiettyjä palveluita kolmanteen maahan sijoittautuneelta toimijalta ja tekoälyjärjestelmän toteuttama toiminto katsotaan suuriskiseksi. Tekoälyjärjestelmä voi esimerkiksi käsitellä dataa, joka on kerätty unionissa ja siirretty sen ulkopuolelle laillisesti, ja toimittaa unionissa sijaitsevalle hankintasopimuksen tehneelle toimijalle tästä käsittelystä saatavia tekoälyjärjestelmän tuloksia ilman, että tekoälyjärjestelmää saatetaan markkinoille, otetaan käyttöön tai käytetään unionissa (johdanto-osa 22 kappale). 

Asetuksen soveltamisalan ulottamisella kolmanteen maahan sijoittautuneisiin tekoälyjärjestelmien tarjoajiin ja käyttöönottajiin, siltä osin kuin järjestelmien tuotosta on tarkoitus käyttää unionissa, on tarkoitus estää asetuksen velvoitteiden kiertäminen ja varmistaa unionissa sijaitsevien luonnollisten henkilöiden tehokas suojelu. 

Jos tekoälyjärjestelmä tai -malli saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksena, on toimijoilla velvollisuus noudattaa asetuksen vaatimuksia. Myös tekoälyjärjestelmiin, joita käytetään tutkimus- ja kehitystoiminnassa itsessään, on sovellettava asetuksen säännöksiä, ellei niitä ole erityisesti kehitetty tai otettu käyttöön yksinomaan tieteellistä tutkimusta ja kehitystoimintaa varten, johon liittyen asetuksen 2 artiklan 6 kohdassa on säädetty soveltamisalan poikkeus. Asetuksen 2 artiklan 8 kohdan perusteella asetusta sovelletaan myös tekoälyjärjestelmiä tai tekoälymalleja koskevaan tutkimus-, testaus- ja kehittämistoimintaan ennen niiden markkinoille saattamista tai käyttöönottoa silloin, kun on kyse testauksesta tosielämän olosuhteissa. 

Asetusta sovelletaan 2 artiklan 10 kohdan mukaan luonnollisiin henkilöihin sovelletaan käyttöönottajien velvoitteita silloin, kun henkilö käyttää käyttävät tekoälyjärjestelmiä ammattitoiminnassa. Velvoitteet eivät ulotu tekoälyjärjestelmiin, joita henkilö käyttää pelkästään henkilökohtaisessa toiminnassa. 

Artiklan 12 kohdan perusteella asetusta sovelletaan vapaisiin ja avoimeen lähdekoodiin perustuviin tekoälyjärjestelmiin tilanteissa, joissa ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön suuririskisinä tekoälyjärjestelminä taikka 5 tai 50 artiklan mukaisina tekoälyjärjestelminä, joihin sovelletaan kiellettyjä tekoälyyn liittyviä käytäntöjä tai avoimuutta koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä. Muissa tilanteissa asetusta ei sovelleta vapaisiin ja avoimeen lähdekoodiin perustuviin tekoälyjärjestelmiin. 

2.2.2  Soveltamisalan poikkeukset

Alat, jotka eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan . Asetuksen 2 artiklan 3 alakohdan mukaan asetusta ei kuitenkaan sovelleta aloihin, jotka eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan eikä se missään tapauksessa vaikuta kansalliseen turvallisuuteen liittyvään jäsenvaltioiden toimivaltaan riippumatta siitä, minkä tyyppisiä tahoja jäsenvaltiot ovat valtuuttaneet suorittamaan näihin toimivaltuuksiin liittyviä tehtäviä. Unionin oikeuden soveltamisalan määrittely ei ole mahdollista tyhjentävästi ja yksiselitteisesti. Unionin oikeutta sovelletaan sopimuksen Euroopan Unionin toiminnasta kolmannen osan mukaisesti esimerkiksi sisämarkkinoihin, tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, liikenteeseen, koulutukseen, kansanterveyteen, kuluttajansuojaan, ympäristöön, energiaan, sosiaalipolitiikkaan ja työllisyyteen. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirja on osa unionin oikeutta. Koska tekoälyasetuksessa on kyse markkinavalvontalainsäädännöstä, jonka tarkoitus on turvata terveyden, turvallisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen Euroopan unionissa, ulottuu se käytännössä lähes kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Asetuksen varsinaiset aineelliset velvoitteet koskevat II, III ja IV luvussa tarkoitettuja eräitä tekoälyjärjestelmiä sekä V luvussa tarkoitettuja yleiskäyttöisiä tekoälymalleja. Selkeitä unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolella olevia alueita ovat kansallinen turvallisuus, puolustus ja sotilaallinen toiminta, joita koskevaa eksplisiittistä soveltamisalan poikkeusta käsitellään jäljempänä tarkemmin.  

Kolmanteen maahan sijoittautuneet toimijat . Asetusta ei 2 artiklan 4 kohdan mukaan sovelleta kolmannen maan viranomaisiin tai kansainvälisiin järjestöihin, jos kyseiset viranomaiset tai järjestöt käyttävät tekoälyjärjestelmiä unionin tai jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen lainvalvontaa ja rikosoikeudellista yhteistyötä koskevan sopimuksen puitteissa edellyttäen, että kolmas maa tai kansainvälinen järjestö antaa yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet.  

Poikkeus soveltuu kolmannen maan viranomaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin silloin, kun ne toimivat unionin tai sen jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä tai unionin tai kansallisella tasolla tehtyjen lainvalvontaa ja rikosoikeudellista yhteistyötä koskevien kansainvälisten sopimusten puitteissa. Edellytyksenä on, että asiaankuuluva kolmas maa tai kansainvälinen järjestö antaa yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet. Tarvittaessa tämä voi kattaa sellaisten yhteisöjen toimet, joille kolmannet maat ovat antaneet erityistehtäviä, joilla tuetaan tällaista lainvalvonta- ja oikeusyhteistyötä sovittujen yhteistyökehysten tai kahdenvälisten sopimusten puitteissa. Viranomaisten, joilla on asetuksen nojalla toimivalta valvoa lainvalvonta- ja oikeusviranomaisia, olisi arvioitava, sisältävätkö nämä yhteistyökehykset tai kansainväliset sopimukset riittävät takeet yksilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelemiseksi. Kansallisten viranomaisten ja unionin toimielimien, elimien ja laitosten, jotka käyttävät tällaisia tekoälyjärjestelmien tuotoksia unionissa, vastaavat sen varmistamisesta, että niiden käyttö on unionin oikeuden mukaista. (Johdanto-osa 22 kappale) 

Tekoälyjärjestelmät sotilaallisiin, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksiin . Asetusta ei 2 artiklan 3 kohdan mukaan sovelleta tekoälyjärjestelmiin, jos ja siltä osin kuin ne saatetaan markkinoille, otetaan käyttöön tai käytetään muutettuina tai muuttamattomina yksinomaan sotilaallisia, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksia varten, riippumatta kyseisiä toimia toteuttavan toimijan tyypistä. Asetusta ei sovelleta tekoälyjärjestelmiin, joita ei saateta markkinoille tai oteta käyttöön unionissa, jos tuotosta käytetään unionissa yksinomaan sotilaallisia, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksia varten, riippumatta kyseisiä toimia toteuttavan toimijan tyypistä. Asetusta ei myöskään sovelleta tekoälyjärjestelmiin, jos ja siltä osin kuin ne saatetaan markkinoille, otetaan käyttöön tai niitä käytetään muutettuina tai muuttamattomina yksinomaan sotilaallisia, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksia varten, riippumatta kyseisiä toimia toteuttavan toimijan tyypistä.  

Johdanto-osan 24 kappaleen mukaan sotilaallisiin ja puolustustarkoituksiin käytettävät tekoälyjärjestelmät on jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska kansainvälisen julkisoikeuden sääntelykehikon, jota sovelletaan SEU-sopimuksen 4 artiklan 2 kohtaan että SEU-sopimuksen V osaston 2 luvun piiriin kuuluvan jäsenvaltioiden puolustuspolitiikan ja unionin yhteisen puolustuspolitiikan erityispiirteisiin, on katsottu olevan tarkoituksenmukaisempi viitekehys tällaisten tekoälyjärjestelmien sääntelylle. Tekoälyjärjestelmät, joita käytetään kansallisen turvallisuuden tarkoituksiin, on suljettu niin ikään asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska kansallinen turvallisuus kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan SEU 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja koska kansallisen turvallisuuden toimien erityisluonteeseen ja operatiivisiin tarpeisiin sovelletaan erityistä kansallista sääntelyä jäsenvaltioissa. 

Oleellista on kuitenkin tekoälyjärjestelmän tosiasiallinen käyttötarkoitus, sillä jos sotilaallisiin, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksiin kehitettyä, markkinoille saatettua, käyttöön otettua tai käytettyä tekoälyjärjestelmää kuitenkin käytetään väliaikaisesti tai pysyvästi muihin tarkoituksiin, esimerkiksi siviili- tai humanitaarisiin tarkoituksiin, lainvalvonnan tai yleisen turvallisuuden tarkoituksiin, järjestelmä kuuluu asetuksen soveltamisalaan. Jos käyttötarkoituksia on useampia samanaikaisesti, ja esimerkiksi jos tekoälyjärjestelmä, joka saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön soveltamisalan ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin, kuten sotilaallisiin, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksiin, ja niiden lisäksi yhteen tai useampaan asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan tarkoitukseen, kuten siviilitarkoituksiin tai lainvalvonnan tarkoituksiin, kuuluu tekoälyjärjestelmä asetuksen soveltamisalaan. Tällöin näiden järjestelmien tarjoajien olisi siis varmistettava tämän asetuksen noudattaminen. 

Tekoälyjärjestelmät yksinomaan tieteellistä tutkimusta ja kehittämistoimintaa varten . Asetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta tekoälyjärjestelmiin tai tekoälymalleihin, jotka on kehitetty tai otettu käyttöön yksinomaan tieteellistä tutkimusta ja kehittämistä varten tai niiden tuotoksiin, eikä tekoälyjärjestelmien tai tekoälymallien tutkimus-, testaus- ja kehittämistoimintaan ennen niiden markkinoille saattamista tai käyttöönottoa, pois lukien testaus tosielämän olosuhteissa. Johdanto-osan 25 kappaleen mukaan asetuksen tulisi tukea innovointia ja kunnioittaa tieteen vapautta, eikä se saa heikentää tutkimus- ja kehitystoimintaa. Yksinomaan tieteellistä tutkimusta ja kehittämistoimintaa varten kehitetyt ja käyttöönotetut tekoälyjärjestelmät ja mallit ovat soveltamisalan ulkopuolella. Myös tuotesuuntautunutta tutkimus-, testaus- ja kehittämistoimintaa koskevat tekoälyjärjestelmät tai –mallit ovat asetuksen soveltamisalan ulkopuolella niin kauan, kuin ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön. Asetuksen mukaan tutkimus- ja kehitystoimissa olisi joka tapauksessa noudatettava tunnustettuja tutkimuseettisiä ja -ammatillisia periaatteita sekä sovellettavaa unionin oikeutta. Asetuksessa ei määritellä, minkä tahojen tekemää tieteellistä tutkimusta siinä tarkoitetaan. Keskeistä vaikuttaa olevan se, että tutkimus on nimenomaan tieteellistä, eli että se esimerkiksi täyttää tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkistöä kuten systemaattisuus, objektiivisuus, verifioitavuus ja toistettavuus. Lisäksi merkitystä on sillä, mihin käyttötarkoitukseen tutkimuksella tähdätään; onko tutkimuksen käyttötarkoitus puhtaasti tieteellinen, jolloin asetus ei tule sovellettavaksi, vai onko tuottaa hyötyä tieteen ulkopuolelle esimerkiksi tuotekehitykseen, jolloin asetuksen soveltuminen riippuu siitä, onko kyseessä kehittämisvaihe, jolloin asetus ei sovellu, vai markkinoille saattaminen tai käyttöönotto, jolloin asetus soveltuu.  

Luonnolliset henkilöt . Asetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta niiden käyttöönottajien velvoitteisiin, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, jotka käyttävät tekoälyjärjestelmiä pelkästään henkilökohtaisessa muussa kuin ammattimaisessa toiminnassa.  

Vapaaseen ja avoimeen lähdekoodiin perustuvat tekoälyjärjestelmät . Asetusta ei 2 artiklan 12 kohdan mukaan sovelleta vapaisiin ja avoimeen lähdekoodiin perustuviin tekoälyjärjestelmiin, paitsi jos ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön suuririskisinä tekoälyjärjestelminä taikka 5 tai 50 artiklassa tarkoitettuina tekoälyjärjestelminä.  

2.5.1  Riskiperusteinen luokittelu ja eettiset ohjeet

Asetus perustuu tekoälyjärjestelmien riskiperusteiseen luokitteluun. Riskiperusteinen lähestymistapa toimii perustana oikeasuhteisille ja tehokkaille sitoville säännöille asetuksessa. Sääntöjen tyyppi ja sisältö on sovitettu niiden riskien voimakkuuden ja laajuuden mukaan, joita tekoälyjärjestelmät voivat aiheuttaa. Riskillä tarkoitetaan asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan haitan esiintymisen todennäköisyyden ja haitan vakavuuden yhdistelmää. 

Asetuksella kielletään tietyt tekoälyyn liittyvät käytännöt, joita ei voida hyväksyä, koska niiden katsotaan olevan erityisen haitallisia tai loukkaavia. Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä tulisi saattaa unionin markkinoille tai ottaa käyttöön vain, jos ne täyttävät tietyt pakolliset vaatimukset. Toimijoilla on velvollisuus varmistua suuriskisten tekoälyjärjestelmien vaatimuksenmukaisuudesta, jotta tekoälyjärjestelmät tai näiden tuotokset eivät aiheuta kohtuuttomia riskejä unionin tärkeille julkisille eduille tai perusoikeuksille, jotka tunnustetaan ja suojataan unionin lainsäädännössä. Tietyille tekoälyjärjestelmille asetetaan avoimuusvelvoitteita. Komission eettisten ohjeiden mukaan avoimuudella tarkoitetaan, että tekoälyjärjestelmiä kehitetään ja käytetään tavalla, joka mahdollistaa asianmukaisen jäljitettävyyden ja selitettävyyden, ja saa ihmiset tietoiseksi siitä, että he viestivät tai ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa. Käyttöönottajille tulee tiedottaa asianmukaisesti kulloisenkin tekoälyjärjestelmän suorituskykyyn liittyvistä valmiuksista ja rajoituksista sekä vaikutuksen kohteena oleville henkilöille heidän oikeuksistaan. 

Euroopan komission tekoälyä koskevat eettiset ohjeet . Komission nimittämä tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmä (AI HLEG) on vuonna 2019 laatinut luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet, joiden tarkoituksena on edistää johdonmukaisen, luotettavan ja ihmiskeskeisen tekoälyn suunnittelua perusoikeuskirjan ja unionin perustana olevien arvojen mukaisesti. Ohjeet perustuvat seitsemään eettiseen, ei-sitovaan periaatteeseen, joiden avulla voidaan varmistua tekoälyn luotettavuudesta ja eettisestä hyväksyttävyydestä. Nämä seitsemän periaatetta ovat ihmisen toimijuus ja ihmisen suorittama valvonta, tekninen vakaus ja turvallisuus, yksityisyyden suoja ja datanhallinta, avoimuus, monimuotoisuus, syrjimättömyys ja oikeudenmukaisuus sekä yhteiskunnallinen ja ympäristöön liittyvä hyvinvointi ja vastuuvelvollisuus.  

Nämä periaatteet olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon tekoälymallien suunnittelussa ja käytössä. Ne toimivat perustana, kun asetuksen mukaisten käytännesääntöjen laadinnassa. Kaikkia sidosryhmiä, kuten teollisuutta, tiedeyhteisöä, kansalaisyhteiskuntaa ja standardointijärjestöjä, kannustetaan ottamaan tarvittaessa huomioon eettiset periaatteet, kun ne kehittävät vapaaehtoisia parhaita käytäntöjä ja standardeja. 

2.5.2  Tekoälyjärjestelmän käsitteestä

Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaan tekoälyjärjestelmällä tarkoitetaan konepohjaista järjestelmää, joka on suunniteltu toimimaan käyttöönoton jälkeen vaihtelevilla autonomian tasoilla, ja jossa voi ilmetä mukautuvuutta käyttöönoton jälkeen ja joka päättelee vastaanottamastaan syötteestä eksplisiittisiä tai implisiittisiä tavoitteita varten, miten tuottaa tuotoksia, kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa fyysisiin tai virtuaalisiin ympäristöihin.  

Euroopan komissiolla on tekoälyasetuksen 96 artiklan nojalla toimivalta antaa suuntaviivoja tekoälyjärjestelmän määritelmän soveltamisesta. Suuntaviivojen luonnos on julkaistu helmikuussa 2025, ja varsinaiset suuntaviivat odotetaan julkaistavan kevään 2025 aikana. 

Tekoälyn käsitteessä on pyritty huomioimaan tekoälyjärjestelmän keskeiset ominaisuudet, joilla tekoälyjärjestelmät voidaan erottaa yksinkertaisemmista ohjelmistojärjestelmistä tai ohjelmointitavoista, eikä se kata järjestelmiä, jotka perustuvat yksinomaan luonnollisten henkilöiden määrittelemiin sääntöihin toimien suorittamiseksi automaattisesti. Tekoälylle on ominaista tuottaa tulos siihen syötetyn tai sen suoraan hankkiman datan eli syöttötietojen perusteella (artikla 3 kohta 33) sekä päättelykyky (johdanto-osa 12 kappale). 

Johdanto-osan 12 kappaleen mukaan tekoälyjärjestelmän käsite on pyritty määrittämään selkeästi ja mahdollisimman yhdenmukaisesti suhteessa kansainvälisten organisaatioiden tekoälyä koskevien lähestymistapojen kanssa oikeusvarmuuden takaamiseksi ja kansainvälisen lähentymisen edistämiseksi, samalla huomioiden alan nopea teknologinen kehitys ja sen edellyttämä joustavuus. Määritelmän taustalla on Euroopan komission tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän (AI HLEG) asiakirja ”A Definition of AI: Main Capabilities and Scientific Disciplines” joulukuulta 2018.  

Käsitteellä ’konepohjainen’ tarkoitetaan, että tekoälyjärjestelmät toimivat ja niitä kehitetään erilaisissa koneissa. ”Kone” voi tässä yhteydessä tarkoittaa sekä varsinaista laitteistoa, jossa tekoälyjärjestelmä toimii, kuten palvelinta, että ohjelmistoa, kuten ohjelmointikoodia tai sovellusta. Keskeistä määritelmän kannalta on se, että kyse on laskennasta, ei niinkään se, millaisella teknologialla kone on rakennettu tai millaisella teknologialla se toimii. Eksplisiittisillä ja implisiittisillä tavoitteilla tarkoitetaan, että tekoälyjärjestelmät voivat toimia täsmällisesti ja selkeästi määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti, mutta myös viitteellisten pääteltävissä olevien tavoitteiden mukaisesti. Ympäristöillä tarkoitetaan olosuhteita, joissa tekoälyjärjestelmät toimivat. Tuotokset kuvaavat tekoälyjärjestelmien suorittamia erilaisia toimintoja, esimerkiksi ennusteita tai päätöksiä. Tuotos voi olla esimerkiksi syväväärennös, jolla tarkoitetaan 3 artiklan 60 kohdan mukaan tekoälyllä tuotettua tai käsiteltyä kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, toimijoita tai tapahtumia ja joka antaa henkilölle valheellisen vaikutelman siitä, että se on aito tai totuudenmukainen. Tuotos voi olla myös vaikkapa luonnollisen tai oikeushenkilön etuutta tai oikeutta koskeva toimenpide, eli päätös.  

Päättelykyvyllä tarkoitetaan johdanto-osan 12 kappaleen sekä komission suuntaviivojen luonnoksen mukaan prosessia, jossa saadaan tuotoksia kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa fyysiseen tai virtuaaliseen ympäristöön, ja tekoälyjärjestelmien kykyyn johtaa malleja tai algoritmeja, tai molempia, syöttötiedoista tai datasta. Päättelykyky on nimenomaan tekoälyjärjestelmille ominaista. Päättelyn mahdollistavia tekniikoita ovat esimerkiksi koneoppimismenetelmät, jotka oppivat datan avulla miten tietyt tavoitteet saavutetaan, ja logiikkaan ja tietämykseen perustuvat menetelmät, jotka päättelevät tuotoksensa koodatun tietämyksen tai ratkaistavan tehtävän symbolisen esityksen perusteella. Koska tekoälyjärjestelmän päättelykyky on laajempi kuin ”perinteisen” tietojenkäsittelyn, se kykenee oppimaan, mallintamaan ja tekemään johtopäätöksiä. Keskeisiä päättelyä mahdollistavia tekoälyteknologioita ovat koneoppiminen ja sen eri tyypit, sekä logiikka- ja tietopohjaiset järjestelmät, jotka oppivat päättelemään ihmisten laatimien sääntöjen pohjalta. Erona sääntöpohjaisiin järjestelmiin, joita käsitellään jäljempänä, tällainen järjestelmä ei kuitenkaan sellaisenaan toteuta sääntöjä, vaan tuottaa niitä itse ihmisten laatimien sääntöjen perusteella ja voi mukauttaa niitä ainakin jollain itsenäisyyden tasolla.  

Tekoälyjärjestelmät suunnitellaan toimimaan eriasteisen itsenäisesti, mikä tarkoittaa, että ne toimivat ainakin jossain määrin ihmisen toimista riippumattomasti ja kykenevät ainakin jossain määrin toimimaan ilman ihmisen ohjausta. Järjestelmät, jotka vaativat jatkuvaa ihmisen osallistumista ja puuttumista, eivät ole tekoälyjärjestelmiä. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä vastakohtaista päätelmää, että järjestelmä, joka ei vaadi lainkaan ihmisen osallistumista sen toimintaan, olisi aina tekoälyä, koska tekoälyjärjestelmää arvioidaan usean eri tekijän kautta. Tekoälyjärjestelmään voi kuulua myös jonkinasteista mukautuvuutta, kuten kykyä oppia ja muuttaa omaa toimintaansa opitun perusteella sen käyttöönoton jälkeen, mutta kaikki tekoälyjärjestelmät eivät välttämättä ole mukautuvia. 

Tekoälyjärjestelmiä voidaan käyttää erillisinä tai tuotteen osina riippumatta siitä, onko järjestelmä fyysisesti integroitu tuotteeseen (sulautettu) vai palveleeko se tuotteen toiminnallisuutta ilman, että se on integroitu siihen (sulauttamaton) erillisenä. Artiklan 3 kohdan 14 mukaan turvakomponentilla tarkoitetaan tuotteen tai tekoälyjärjestelmän komponenttia, joka toteuttaa kyseisen tuotteen tai tekoälyjärjestelmän turvallisuustoimintoa taikka jonka vika tai toimintahäiriö vaarantaa ihmisten terveyden ja turvallisuuden tai omaisuuden turvallisuuden.  

Tekoälyasetusta ei sen nimensäkään mukaisesti ole tarkoitettu koskemaan kaikkia tietojärjestelmiä, vaan vain sellaisia uusia teknologioita, joista aiheutuu uudenlaisia riskejä. Johdanto-osan 12 kappaleen ja suuntaviivojen luonnoksen mukaan tekoälyjärjestelmän määritelmä ei kata järjestelmiä, jotka perustuvat yksinomaan luonnollisten henkilöiden määrittelemiin sääntöihin toimien suorittamiseksi automaattisesti. Tämän tarkoituksena on toimia esimerkkinä siitä, mikä erottaa tekoälyn yksinkertaisemmista perinteisistä ohjelmistojärjestelmistä tai ohjelmointitavoista (”basic data processing”). Tekoälyjärjestelmäksi ei tulisi katsoa esimerkiksi järjestelmän oman teknisen suorituskyvyn optimointiin käytettävää järjestelmää. Komission suuntaviivojen luonnos kiinnittää erityisesti huomiota tekoälyjärjestelmän määritelmän osalta siihen, onko kyse pitkään käytössä olleesta ja vakiintuneesta teknologiasta, vai jostain uudesta (suuntaviivojen luonnoksen sivu 8, kappale 42). Keskeistä tekoälyjärjestelmän määritelmän arvioinnissa on tietojärjestelmän tuotosten ennalta-arvattavuus ja ennakoitavuus. Jos tietojärjestelmän tuotokset perustuvat yksinomaan ihmisten määrittelemiin sääntöihin, ovat tuotokset säännöt määritelleiden ihmisten tiedettävissä ja ennustettavissa. Tässä mielessä automaatiota voidaan pitää säännöt määritelleiden ihmisten tahdon jatkeena. Kansallisen sääntelyn osalta tätä ns. sääntöpohjaista automaatiota voidaan hallintolain 8 b luvun nojalla käyttää automaattisessa ratkaisumenettelyssä. Tekoälyjärjestelmän käsitettä on tarpeen peilata myös suhteessa automatisoituun päätöksentekoon. Automatisoitua päätöksentekoa käsitellään jäljempänä alaluvussa 3.9. Tekoälyn ja automaation käyttö julkisessa hallinnossa. Sen sijaan, kun analyysissä tai päättelyssä käytetään erilaisia tilastollisia tai muita matemaattisia menetelmiä ja huomattavia määriä dataa, ei järjestelmän tuotos ole enää samalla tavalla sen säännöt määritelleen ihmisen ennalta tiedettävissä.  

Tekoälyjärjestelmän käsitteen suhde yleiskäyttöisten tekoälymallien käsitteeseen . Asetuksen mukaan oikeusvarmuuden takaamiseksi on tärkeää määritellä yleiskäyttöisten tekoälymallien käsitteen ja tekoälyjärjestelmän käsitteen erot selkeästi. Tekoälymallit ovat tekoälyjärjestelmien olennaisia osia, mutta ne eivät yksinään muodosta tekoälyjärjestelmiä. Tekoälyjärjestelmät edellyttävät lisäkomponenttien, kuten käyttöliittymän lisäämistä tekoälymalleihin. Tyypillisesti tekoälymallit integroidaan osaksi tekoälyjärjestelmiä. Yleiskäyttöisiä tekoälymalleja koulutetaan yleensä suurilla määrillä dataa ja useilla eri menetelmillä, kuten ohjatulla, ohjaamattomalla tai vahvistavalla oppimisella. Yleiskäyttöisiä tekoälymalleja voidaan saattaa markkinoille eri tavoin, esimerkiksi kirjastojen ja sovellusrajapintojen (API) kautta, sekä suoralatauksena tai fyysisenä kopiona. Lisäksi näitä malleja voidaan edelleen muuttaa tai hienosäätää uusiksi malleiksi. Asetus sisältää myös yleiskäyttöisiä tekoälymalleja ja systeemisiä riskejä aiheuttavia yleiskäyttöisiä tekoälymalleja koskevat säännöt, joita tulee soveltaa myös silloin, kun mallit on integroitu tekoälyjärjestelmään tai ovat osa sitä (johdanto-osan 97 kappale). Näitä säännöksiä käsitellään jäljempänä alaluvussa 2.5.9.Yleiskäyttöiset tekoälymallit.  

2.5.3  Tekoälylukutaito

Tekoälyasetuksen 4 artiklan mukaan tekoälyjärjestelmien tarjoajien ja käyttöönottajien on varmistettava henkilöstönsä riittävä tekoälylukutaito. Tekoälylukutaidon riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon henkilöstön tekninen tietämys, kokemus, koulutus ja tekoälyjärjestelmän käyttöyhteys, sekä henkilöt tai henkilöryhmät, joihin tekoälyjärjestelmää on tarkoitus käyttää. 

Tekoälylukutaitoa koskeva säännös ei sellaisenaan muodosta velvoitteita eikä tekoälyasetus sisällä sääntelyä 4 artiklan laiminlyönnin tai rikkomisen sanktioimisesta. Tekoälyjärjestelmän tarjoajan ja käyttöönottajan on ennen kaikkea huolehdittava henkilöstön riittävästä osaamisesta niin, että tarjoaja tai käyttöönottaja pystyy käytännössä toteuttamaan tekoälyasetuksessa ja muualla lainsäädännössä säädetyt velvoitteet ja vaatimukset. Esimerkiksi tekoälyasetuksen 26 artiklan mukaan suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöönottajan on annettava järjestelmän valvonta henkilöille, joilla on siihen tarvittava pätevyys, koulutus ja tuki. Tekoälylukutaidon edistämistä koskevista käytännesäännöistä säädetään tarkemmin asetuksen 95 artiklassa. 

2.5.4  Kielletyt tekoälyyn liittyvät käytännöt

Johdanto-osan 28 kohdan mukaan tekoälyä voidaan käyttää väärin, ja se voi tarjota uusia välineitä käytäntöihin, joihin liittyy manipulointia, hyväksikäyttöä tai sosiaalista valvontaa. Asetuksen 5 artiklassa määritetään tällaiset käytännöt, jotka ovat erityisen haitallisia ja loukkaavia, ja joita ei siksi saa saattaa markkinoille, ottaa käyttöön tai käyttää unionissa. Ne ovat ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevien unionin arvojen sekä perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien vastaisia, mukaan lukien oikeus syrjimättömyyteen, tietosuoja ja yksityisyyden suoja sekä lapsen oikeudet. Kiellot 5 artiklassa eivät kuitenkaan vaikuta kieltoihin, joita sovelletaan, jos tekoälyyn liittyvä käytäntö rikkoo muuta unionin oikeutta. 

Subliminaaliset tekniikat . Tekoälyä hyödyntäviä manipulointitekniikoita voidaan käyttää taivuttelemaan henkilöitä haitallisiin käyttäytymismalleihin tai harhauttamaan heitä suuntaamalla heitä tekemään päätöksiä tavalla, joka horjuttaa ja heikentää heidän itsenäisyyttään, päätöksentekoaan ja valinnanvapauttaan (johdanto-osan 29 kappale). Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan on kiellettyä käyttää subliminaalisia tekniikoita, eli tekniikoita, joita henkilö ei tietoisesti havaitse, taikka tarkoituksellisesti manipuloivia tai harhaanjohtavia tekniikoita, joiden tavoitteena on vääristää tai jotka olennaisesti vääristävät henkilön tai henkilöryhmän käyttäytymistä heikentäen tuntuvasti kykyä tehdä tietoinen päätös ja saaden tämän tekemään päätöksen, jota tämä ei olisi muussa tapauksessa tehnyt, tavalla, joka aiheuttaa tai kohtuullisella todennäköisyydellä aiheuttaa kyseiselle henkilölle, toiselle henkilölle tai henkilöryhmälle merkittävää haittaa. Tällaisissa tekoälyjärjestelmissä käytetään subliminaalisia komponentteja, kuten ääni-, kuva- ja videoärsykkeitä, joita henkilöt eivät voi havaita, tai muita manipuloivia tai harhaanjohtavia tekniikkoja, joilla horjutetaan tai heikennetään henkilön itsenäisyyttä, päätöksentekoa ja valinnanvapautta tavoilla, joista ihmiset eivät ole tietoisia tai vaikka olisivatkin, he voivat silti tulla harhaanjohdetuiksi tai eivät pysty hallitsemaan tai vastustamaan niitä. Toimijalla ei tarvitse olla aikomusta aiheuttaa huomattavaa haittaa, vaan kiellon perusteeksi riittää, että huomattavaa haittaa aiheutuu kohtuullisella todennäköisyydellä, välittömästi tai ajan kuluessa kumuloituen, manipuloivista tai hyväksikäyttävistä tekoälyä hyödyntävistä käytännöistä (johdanto-osan 29 kappale).  

Hyväksikäyttö ja sosiaalinen pisteytys . Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan on kiellettyä saattaa markkinoille, ottaa käyttöön tai käyttää tekoälyjärjestelmää, jossa hyödynnetään luonnollisen henkilön tai tietyn henkilöryhmän haavoittuvuuksia, jotka liittyvät heidän ikäänsä, vammaansa tai erityiseen sosiaaliseen tai taloudelliseen tilanteeseensa, siten, että tavoitteena tai vaikutuksena on olennaisesti vääristää kyseisen henkilön tai kyseiseen ryhmään kuuluvan henkilön käyttäytymistä tavalla, joka aiheuttaa tai kohtuullisella todennäköisyydellä aiheuttaa kyseiselle henkilölle tai toiselle henkilölle merkittävää haittaa. Kiellettyjä ovat myös 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tekoälyjärjestelmät luonnollisten henkilöiden tai henkilöryhmien arvioimiseksi tai luokittelemiseksi tiettynä ajanjaksona heidän sosiaalisen käyttäytymisensä tai tunnettujen, pääteltyjen tai ennakoitujen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai luonteenpiirteidensä perusteella siten, että sosiaalinen pisteytys johtaa joko  

a) tiettyjen luonnollisten henkilöiden tai henkilöryhmien haitalliseen tai epäedulliseen kohteluun sosiaalisissa yhteyksissä, jotka eivät liity siihen asiayhteyteen, jossa tiedot alun perin tuotettiin tai kerättiin; tai 

b) tiettyjen luonnollisten henkilöiden tai henkilöryhmien haitallinen tai epäedullinen kohtelu, joka on perusteetonta tai suhteetonta heidän sosiaaliseen käyttäytymiseensä tai sen vakavuuteen nähden; tai molempiin. 

Rikollisen käyttäytymisen ennustaminen, kasvojentunnistustietokannat ja tunteiden päätteleminen . Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan tekoälyjärjestelmän markkinoille saattaminen, käyttöönotto tätä erityistarkoitusta varten, tai käyttö luonnollisia henkilöitä koskevien riskinarviointien tekemiseen, jotta voidaan arvioida tai ennustaa sen riskiä, että luonnollinen henkilö syyllistyy rikokseen, on kiellettyä, jos se perustuu yksinomaan luonnollisen henkilön profilointiin tai hänen persoonallisuuspiirteidensä ja persoonallisuusominaisuuksiensa arviointiin. Kieltoa ei sovelleta tekoälyjärjestelmiin, joita käytetään tukemaan ihmisen tekemää arviointia jonkun henkilön osallistumisesta rikolliseen toimintaan, kun arvio jo perustuu objektiivisiin ja todennettavissa oleviin tosiseikkoihin, jotka liittyvät suoraan rikolliseen toimintaan. Myös tekoälyjärjestelmät, joilla luodaan tai laajennetaan kasvojentunnistustietokantoja haravoimalla kasvokuvia kohdentamattomasti internetistä tai valvontakamerakuvista, ovat kiellettyjä 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan. Lisäksi f alakohdan mukaan kiellettyä on tekoälyjärjestelmien markkinoille saattaminen, käyttöönotto tätä tarkoitusta varten tai käyttö luonnollisen henkilön tunteiden päättelemiseksi työpaikalla ja oppilaitoksissa, paitsi jos tekoälyjärjestelmän käyttöä on tarkoitus hyödyntää tai saattaa markkinoille lääketieteellisiin tai turvallisuuteen liittyviin tarkoituksiin. Tunteentunnistusjärjestelmällä tarkoitetaan 3 artiklan 39 kohdan mukaan tekoälyjärjestelmää, jonka avulla luonnollisten henkilöiden tunteita tai aikomuksia voidaan tunnistaa tai päätellä heidän biometristen tietojensa perusteella.  

Biometriikkaan perustuvat tekoälyjärjestelmät. Asetuksen 3 artiklan 40 kohdan mukaan biometrisellä luokittelujärjestelmällä tarkoitetaan tekoälyjärjestelmää, jonka avulla luonnolliset henkilöt luokitellaan heidän biometristen tietojensa perusteella tiettyihin ryhmiin, paitsi jos se on toisen kaupallisen palvelun oheistoiminto ja se on ehdottoman välttämätön objektiivisista teknisistä syistä. Biometristen luokittelujärjestelmien markkinoille saattaminen, käyttöönotto tätä tiettyä tarkoitusta varten tai sellaisten biometristen luokittelujärjestelmien käyttö, joissa luonnolliset henkilöt luokitellaan heidän biometristen tietojensa perusteella rodun, poliittisten mielipiteiden, ammattiliiton jäsenyyden, uskonnollisen tai filosofisen vakaumuksen, seksuaalisen käyttäytymisen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella on kiellettyä asetuksen 5 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla. Kielto ei kuitenkaan koske lainvalvonta-alalla laillisesti hankittujen biometristen tietoaineistojen, kuten kuvien, merkitsemistä tai suodattamista biometristen tietojen perusteella. Lainvalvontaviranomaisella tarkoitetaan asetuksessa kaikkia viranomaisia, joiden toimivalta kattaa rikosten ennalta estämisen, tutkimisen, paljastamisen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanon, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu ja tällaisten uhkien ehkäisy; tai kaikkia muita elimiä tai yksiköitä, joille on jäsenvaltion lainsäädännössä annettu tehtäväksi käyttää julkista valtaa tai valtuuksia rikosten ennalta estämiseen, tutkimiseen, paljastamiseen tai rikoksiin liittyviin syytetoimiin tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoon, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu ja tällaisten uhkien ehkäisy (3 artikla 45 ja 46 kohta).  

Reaaliaikaisella biometrisellä etätunnistusjärjestelmällä tarkoitetaan biometristä etätunnistusjärjestelmää, jossa biometristen tietojen kerääminen, vertailu ja tunnistaminen tapahtuvat ilman merkittävää viivettä ja joka kattaa välittömän tunnistamisen lisäksi myös vähäiset viiveet, joilla pyritään ehkäisemään harhaanjohtamista (3 artikla 42 kohta). Jälkikäteisellä biometrisellä etätunnistusjärjestelmällä tarkoitetaan muuta kuin reaaliaikaista biometristä etätunnistusjärjestelmää (3 artikla 43 kohta). Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan reaaliaikaisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttö julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksessa on kiellettyä. Jos ja siltä osin kuin se kuitenkin on lainvalvonnassa ehdottoman välttämätöntä, sen käyttö sallitaan julkisissa tiloissa kadonneiden henkilöiden etsimiseksi ja kaappauksen, ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kohdennettuun etsintään; luonnollisten henkilöiden henkeen tai fyysiseen turvallisuuteen kohdistuvan erityisen, merkittävän ja välittömän uhan taikka aidon ja välittömän tai aidon ja ennakoitavissa olevan terrori-iskun uhan ehkäisemiseksi; sekä rikoksesta epäillyn henkilön paikantamiseksi tai tunnistamiseksi liitteessä II tarkoitettujen rikosten tutkintaa tai syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoa varten ja joista voi asianomaisessa jäsenvaltiossa seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään neljä vuotta.  

Reaaliaikaisen biometrisen etätunnistusjärjestelmän käyttö edellyttää 5 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan pääsääntöisesti sen jäsenvaltion, jossa käyttö tapahtuu, oikeusviranomaisen tai riippumattoman hallintoviranomaisen myöntämää ennakkolupaa, lainvalvontaviranomaisen 27 artiklassa tarkoitetun perusoikeuksia koskevan vaikutustenarviointia ja rekisteröitymistä EU:n tietokantaan 49 artiklan mukaisesti. Käytön on tapahduttava kyseisessä edellä mainittuihin tarkoituksiin ainoastaan erityisesti kohteena olevan henkilön henkilöllisyyden vahvistamiseksi ja käytössä on noudatettava käyttöön liittyviä välttämättömiä ja oikeasuhteisia suojatoimia ja edellytyksiä niiden käytön sallivan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Reaaliaikaisen biometrisen etätunnistusjärjestelmän käytöstä julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksiin on 5 artiklan 4 kohdan mukaan ilmoitettava asianomaiselle markkinavalvontaviranomaiselle ja kansalliselle tietosuojaviranomaiselle. Kansallisten markkinavalvontaviranomaisten ja jäsenvaltioiden kansallisten tietosuojaviranomaisten on 5 artikla 6 kohdan mukaan toimitettava komissiolle vuosittain raportti biometristen etätunnistusjärjestelmien käytöstä julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksiin. Vuosittaisiin raportteihin ei saa sisältyä arkaluonteisia operatiivisia tietoja asiaan liittyvistä lainvalvontatoimista. Komissio julkaisee vuosittaisia raportteja reaaliaikaisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käytöstä julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksiin perustuen jäsenvaltioiden yhdistettyihin vuosittaisraporttien tietoihin (5 artikla 7 kohta). 

Jäsenvaltio voi 5 artiklan 5 kohdan mukaan päättää säätää mahdollisuudesta sallia kokonaan tai osittain reaaliaikaisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttö julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksessa. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisessa lainsäädännössään tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt lupien pyytämistä, myöntämistä ja käyttöä sekä niihin liittyvää valvontaa ja raportointia varten. Jäsenvaltiot voivat unionin oikeuden mukaisesti ottaa käyttöön rajoittavampaa lainsäädäntöä biometristen etätunnistusjärjestelmien käytön osalta. 

2.5.5  Suuririskiset tekoälyjärjestelmät

Suuririskisten tekoälyjärjestelmien luokitussäännöistä säädetään asetuksen 6 artiklassa. Sen 1 kohdan a ja b alakohdan mukaan tekoälyjärjestelmää on pidettävä suuririskisenä, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi tuotteen turvakomponenttina tai tekoälyjärjestelmä on itse tuote, joka kuuluu asetuksen liitteen I jaksossa A luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan (6 art 1 kohta a alakohta), ja jos tuotteelle, jonka turvakomponentti on a alakohdan mukaisesti tekoälyjärjestelmä, tai tekoälyjärjestelmälle, joka on itse tuote, on tehtävä kolmannen osapuolen suorittama vaatimustenmukaisuuden arviointi kyseisen tuotteen saattamiseksi markkinoille tai käyttöön ottamiseksi liitteessä I jaksossa A luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisesti (6 art 1 kohta b alakohta). Asetuksen liitteen I jakson A mukaisen unionin yhdenmukaistamislainsäädännön alaan kuuluvat tuotteet ovat lelut, huviveneet ja vesiskootterit, hissit ja hissien turvakomponentit, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitetut laitteet ja suojajärjestelmät, radiolaitteet, painelaitteet, köysiratalaitteistot, henkilönsuojaimet, kaasumaisia polttoaineita polttavat laitteet, lääkinnälliset laitteet ja in vitro –diagnostiikkaan tarkoitetut lääkinnälliset laitteet sekä ns. konedirektiivin tuotteet eli koneet, vaihdettavat laitteet, turvakomponentit, nostoapuvälineet, ketjut, köydet, vyöt, nivelakselit ja puolivalmisteet. 

Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan liitteessä III tarkoitettua tekoälyjärjestelmää pidetään pääsääntöisesti suuririskisenä.  

Asetuksen liitteen III mukaan 6 artiklan 2 kohdan suuririskiset tekoälyjärjestelmät ovat seuraavilla aloilla luetellut tekoälyjärjestelmät: biometriset tunnisteet (1 kohta), kriittinen infrastruktuuri (2 kohta), varhaiskasvatus ja koulutus (3 kohta), työllistäminen, henkilöstöhallinto ja itsenäisen ammatinharjoittamisen mahdollistaminen (4 kohta), välttämättömien yksityisten palvelujen ja välttämättömien julkisten palvelujen ja etuuksien saatavuus ja käyttö (5 kohta), lainvalvonta (6 kohta), muuttoliikkeen hallinta, turvapaikka-asiat ja rajavalvonta (7 kohta) ja oikeudenhoito ja demokraattiset prosessit (8 kohta). Erilliset tekoälyjärjestelmät eli muut suuririskiset tekoälyjärjestelmät kuin ne, jotka ovat tuotteiden turvakomponentteja tai jotka ovat itsenäisiä tuotteita, luokitellaan suuririskisiksi, jos ne suunnitellun käyttötarkoituksensa perusteella aiheuttavat suuren riskin ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle tai perusoikeuksille, kun otetaan huomioon sekä mahdollisen haitan vakavuus että sen esiintymistodennäköisyys, ja niitä käytetään asetuksessa erikseen määritellyillä aloilla. (Johdanto-osa 53 kappale) 

Biometriset tunnisteet . Biometriset tiedot muodostavat erityisen henkilötietojen ryhmän, minkä vuoksi biometristen järjestelmien kriittisiä käyttötapauksia on luokiteltu suuririskisiksi, jos niiden käyttö on sallittua asiaa koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön nojalla. Luonnollisten henkilöiden biometriseen etätunnistukseen tarkoitettujen tekoälyjärjestelmien tekniset epätarkkuudet voivat johdanto-osan 54 kappale mukaan johtaa vinoutuneisiin tuloksiin ja aiheuttaa syrjiviä vaikutuksia. Riski on erityisen merkityksellinen, kun tulokset tai vaikutukset liittyvät ikään, etniseen alkuperään, rotuun, sukupuoleen tai vammaisuuteen. Luokittelun ulkopuolelle jäävät tekoälyjärjestelmät, joiden ainoana tarkoituksena on vahvistaa, että tietty luonnollinen henkilö on se henkilö, joka hän väittää olevansa, sekä vahvistaa luonnollisen henkilön henkilöllisyys ainoastaan jonkin palvelun käyttämiseksi, laitteen lukituksen poistamiseksi tai valvottuun tilaan pääsemiseksi. Lisäksi tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu käytettäviksi biometriseen luokitteluun sellaisten arkaluonteisten ominaisuuksien tai ominaisuuspiirteiden mukaan, jotka on suojattu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan nojalla biometrisinä tietoina, siltä osin kuin ne eivät ole kiellettyjä asetuksen nojalla, ja tunteentunnistusjärjestelmät, joita ei ole kielletty asetuksessa, ovat suuririskisiä. Biometrisiä järjestelmiä, joita on tarkoitus käyttää yksinomaan kyberturvallisuutta ja henkilötietojen suojaamista koskeviin toimiin, ei tule katsoa suuririskisiksi tekoälyjärjestelmiksi (johdanto-osa 54 kappale).  

Kriittinen infrastruktuuri . Kriittisen infrastruktuurin hallinnan ja toiminnan osalta on aiheellista luokitella suuririskisiksi tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu käytettäviksi turvakomponentteina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2557 kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä ja direktiivin 2008/114/EY kumoamisesta (jäljempänä CER-direktiivi ) liitteessä olevassa 8 kohdassa luetellun kriittisen digitaalisen infrastruktuurin, tieliikenteen sekä vesi-, kaasu-, lämmitys- ja sähköhuollon hallinnassa ja toiminnassa, koska niiden viat tai toimintahäiriöt voivat vaarantaa ihmisten hengen ja terveyden suuressa mittakaavassa ja aiheuttaa tuntuvia häiriöitä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan tavanomaisessa harjoittamisessa. Kriittisen infrastruktuurin, mukaan lukien kriittinen digitaalinen infrastruktuuri, turvakomponentit ovat järjestelmiä, joita asetuksen johdanto-osan 55 kappaleen mukaan käytetään suoraan suojaamaan kriittisen infrastruktuurin fyysistä koskemattomuutta tai henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta ja omaisuuden turvallisuutta, mutta jotka eivät ole tarpeellisia järjestelmän toiminnan kannalta. Tällaisten komponenttien vikaantuminen tai toimintahäiriö saattaa johtaa suoraan riskeihin kriittisen infrastruktuurin fyysiselle koskemattomuudelle ja näin ollen riskeihin henkilöiden terveydelle ja turvallisuudelle ja omaisuuden turvallisuudelle. Komponentteja, jotka on tarkoitettu käytettäviksi pelkästään kyberturvallisuustarkoituksiin, ei pitäisi katsoa turvakomponenteiksi. Esimerkkejä tällaisen kriittisen infrastruktuurin turvakomponenteista voivat olla järjestelmät vedenpaineen seuraamiseksi tai palohälytysohjausjärjestelmät pilvipalvelukeskuksissa. (Johdanto-osa 55 kappale)  

Varhaiskasvatus ja koulutus . Tekoälyjärjestelmien käyttöönotto koulutuksessa on tärkeää, laadukkaan digitaalisen osaamisen ja koulutuksen edistämiseksi ja medialukutaidon ja kriittisen ajattelun parantamiseksi. Tekoälyjärjestelmät ovat johdanto-osan 56 kohdan mukaan suuririskisiä kun, niitä käytetään varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, erityisesti määriteltäessä pääsyä tai hyväksymistä tai osoitettaessa henkilöitä koulutuksen oppilaitoksiin tai ohjelmiin, arvioitaessa henkilöiden oppimistuloksia tai soveltuvaa koulutustasoa tai kun vaikutetaan olennaisesti koulutuksen tasoon, jota henkilö myöhemmin saa tai johon hän voi päästä, tai kun kokeiden aikana tarkkaillaan opiskelijoita tai pyritään havaitsemaan kiellettyä käyttäytymistä. Tällaisilla järjestelmillä voidaan määrittää henkilön elämän koulutuksellinen ja ammatillinen suunta, ja ne näin voivat vaikuttaa kyseisen henkilön kykyyn turvata toimeentulonsa. Jos järjestelmät suunnitellaan ja niitä käytetään epäasianmukaisesti, ne voivat loukata oikeutta koulutukseen ja oikeutta olla joutumatta syrjityksi, ja ne voivat jatkaa historiallisia syrjinnän muotoja, jotka kohdistuvat esimerkiksi naisiin, tiettyihin ikäryhmiin, vammaisiin henkilöihin tai henkilöihin, joilla on tietty rodullinen tai etninen alkuperä tai seksuaalinen suuntautuminen (johdanto-osa 56 kappale).  

Työllistäminen, henkilöstöhallinto ja itsenäisen ammatinharjoittamisen mahdollistaminen . Tekoälyjärjestelmät, joita käytetään työllistämisessä, henkilöstöhallinnossa ja itsenäisen ammatinharjoittamisen mahdollistamisessa ovat suuririskisiä, koska kyseiset järjestelmät voivat vaikuttaa merkittävästi näiden henkilöiden tuleviin uranäkymiin, toimeentuloon ja työntekijöiden oikeuksiin. Tällaiset järjestelmät voivat rekrytointiprosessissa sekä työhön liittyvissä sopimussuhteissa olevien henkilöiden arvioinnin, uralla etenemisen tai työsuhteen jatkamisen yhteydessä pitää yllä historiallisia syrjinnän muotoja, jotka kohdistuvat esimerkiksi naisiin, tiettyihin ikäryhmiin, vammaisiin henkilöihin tai henkilöihin, joilla on tietty rodullinen tai etninen alkuperä tai seksuaalinen suuntautuminen. Tekoälyjärjestelmät, joita käytetään tällaisten henkilöiden suorituskyvyn ja käyttäytymisen seurantaan, voivat heikentää myös heidän tietosuojaansa ja yksityisyyden suojaa koskevia perusoikeuksiaan. (Johdanto-osa 57 kappale)  

Välttämättömien yksityisten palvelujen ja välttämättömien julkisten palvelujen ja etuuksien saatavuus ja käyttö . Erityisesti luonnolliset henkilöt, jotka hakevat tai saavat viranomaisilta olennaisia julkisen avun etuuksia ja palveluja, kuten terveydenhuoltopalveluja, sosiaaliturvaetuuksia, sosiaalipalveluja, joilla taataan suoja muun muassa raskauden ja synnytyksen aikana ja sairauden, työtapaturman, hoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä, ja toimeentuloturvaa ja asumisen tukea, ovat yleensä riippuvaisia näistä etuuksista ja palveluista ja haavoittuvassa asemassa vastuuviranomaisiin nähden. Jos tekoälyjärjestelmiä käytetään sen määrittämiseen, olisiko viranomaisten myönnettävä tai evättävä tällaiset etuudet ja palvelut tai rajoitettava niitä, peruutettava ne tai perittävä ne takaisin, mukaan lukien se, onko edunsaajilla laillinen oikeus tällaisiin etuuksiin tai palveluihin, näillä järjestelmillä voi olla merkittävä vaikutus henkilöiden toimeentuloon ja ne voivat loukata heidän perusoikeuksiaan, kuten oikeutta sosiaaliseen suojeluun, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon tai tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja ne ovat sen vuoksi suuririskisiksi luokiteltuja. Lisäksi tekoälyjärjestelmät, joita käytetään arvioitaessa luonnollisten henkilöiden luottopisteytystä tai luottokelpoisuutta, ovat suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, koska ne määrittävät kyseisten henkilöiden mahdollisuuden saada taloudellisia resursseja tai olennaisia palveluja, kuten asumis-, sähkö- ja televiestintäpalveluja. Näihin tarkoituksiin käytetyt tekoälyjärjestelmät voivat johtaa henkilöiden tai henkilöryhmien syrjintään ja voivat pitää yllä historiallisia syrjinnän muotoja, jotka perustuvat esimerkiksi rotuun tai etniseen alkuperään, sukupuoleen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen, tai luoda uusia syrjiviä vaikutuksia. Tekoälyjärjestelmiä, joista säädetään unionin oikeudessa rahoituspalvelujen tarjoamiseen liittyvien petosten havaitsemiseksi ja vakavaraisuussyistä luottolaitosten ja vakuutusyritysten pääomavaatimusten laskemiseksi, ei kuitenkaan katsota suuririskisiksi asetuksen nojalla. Lisäksi tekoälyjärjestelmillä, joita on tarkoitus käyttää luonnollisia henkilöitä koskevaan riskiarviointiin ja hinnoitteluun sairaus- ja henkivakuutusten tapauksessa, voi myös olla merkittävä vaikutus henkilöiden toimeentuloon ja jos niitä ei ole asianmukaisesti suunniteltu, kehitetty ja käytetty, ne voivat loukata heidän perusoikeuksiaan sekä aiheuttaa vakavia seurauksia ihmisten elämälle ja terveydelle, mukaan lukien taloudellinen syrjäytyminen ja syrjintä. Myös tekoälyjärjestelmät, joita käytetään luonnollisten henkilöiden hätäpuhelujen arvioinnissa ja luokittelussa tai pelastus- ja ensihoitopalvelujen, mukaan lukien poliisi, palokunta ja lääkintäapu sekä kiireellistä ensihoitoa tarvitsevien potilaiden lajittelujärjestelmä, lähettämisessä tai tärkeysjärjestyksen määrittämisessä, ovat suuririskisiä, koska ne tekevät päätöksiä tilanteissa, jotka ovat erittäin kriittisiä ihmisten hengen ja terveyden ja heidän omaisuutensa kannalta. (Johdanto-osa 58 kappale)  

Lainvalvonta . Lainvalvonnassa käytettävät tekoälyjärjestelmät ovat suuririskisiä siltä osin, kun niiden käyttö on sallittua unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön nojalla. Lainvalvontaviranomaisten toimet voivat johtaa luonnollisen henkilön valvontaan, pidättämiseen tai vapaudenmenetykseen sekä muihin perusoikeuskirjassa taattuihin perusoikeuksiin kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin. Jos lainvalvonnassa käytettävää tekoälyjärjestelmää ei ole koulutettu laadukkaalla datalla, se ei täytä riittäviä vaatimuksia toimintansa, tarkkuutensa tai vakautensa suhteen tai sitä ei ole suunniteltu ja testattu asianmukaisesti ennen markkinoille saattamista tai muuta käyttöönottoa, se voi valikoida henkilöitä syrjivästi tai muulla tavoin epäoikeudenmukaisesti. Lisäksi muun muassa oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen sekä oikeus puolustukseen ja syyttömyysolettama, käyttö voisi vaikeutua, kun lainvalvonnassa käytettävät tekoälyjärjestelmät eivät ole riittävän avoimia ja dokumentoituja. Näihin suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin kuuluvat erityisesti tekoälyjärjestelmät, joita on tarkoitus käyttää valheenpaljastimina ja vastaavina välineinä lainvalvontaviranomaisten toimesta tai niiden puolesta taikka unionin toimielinten, elinten, toimistojen tai virastojen toimesta lainvalvontaviranomaisten tueksi, jotta voidaan arvioida luonnollisen henkilön riskiä joutua rikoksen uhriksi ja todistusaineiston luotettavuutta rikostutkinnassa tai rikosoikeudellisissa menettelyissä ja, siltä osin kuin sitä ei kielletä asetuksessa, arvioida luonnollisen henkilön rikoksen esiintymisen tai toistumisen riskiä myös muilla keinoilla kuin luonnollisten henkilöiden profiloinnin tai luonnollisten henkilöiden tai ryhmien persoonallisuuspiirteiden ja -ominaisuuksien tai aiemman rikollisen käyttäytymisen arvioinnin perusteella, rikosten paljastamisen, tutkimisen tai rikoksiin liittyvien syytetoimien yhteydessä tapahtuvaa profilointia varten. Tekoälyjärjestelmiä, jotka on erityisesti tarkoitettu käytettäviksi vero- ja tulliviranomaisten hallinnollisissa menettelyissä sekä rahanpesun selvittelykeskuksissa, jotka suorittavat hallinnollisia tehtäviä, joissa analysoidaan tietoja unionin rahanpesunvastaisen lainsäädännön nojalla, ei pitäisi luokitella suuririskisiksi tekoälyjärjestelmiksi, joita lainvalvontaviranomaiset käyttävät rikosten ennalta estämiseen, tutkimiseen, paljastamiseen tai rikoksiin liittyviin syytetoimiin. Lainvalvontaviranomaisten ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten harjoittama tekoälyn käyttö ei saisi lisätä eriarvoisuutta tai syrjäytymistä. (Johdanto-osa 59 kappale)  

Muuttoliikkeen hallinta, turvapaikka-asiat ja rajavalvonta . Muuttoliikkeen hallinnassa, turvapaikka-asioissa ja rajavalvonnassa käytettävät tekoälyjärjestelmät vaikuttavat henkilöihin, jotka ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa ja riippuvaisia toimivaltaisten viranomaisten toimien tuloksista. Näissä yhteyksissä käytettävien tekoälyjärjestelmien tarkkuus, syrjimätön luonne ja avoimuus on erityisen tärkeää, jotta voidaan taata perusoikeuksien kunnioittaminen, erityisesti oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, syrjimättömyyteen, yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan, kansainväliseen suojeluun ja hyvään hallintoon. Johdanto-osan 60 kappaleen mukaan suuririskisiä ovat tekoälyjärjestelmät, siltä osin kuin niiden käyttö on sallittua asiaa koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön nojalla, joita on tarkoitus käyttää valheenpaljastimina ja vastaavina välineinä muuttoliikkeen hallinnassa, turvapaikka-asioissa ja rajavalvonnassa vastaavien toimivaltaisten viranomaisten toimesta tai niiden puolesta taikka vastaavien unionin elinten, toimistojen tai virastojen toimesta; jäsenvaltion alueelle saapuvien tai viisumia tai turvapaikkaa hakevien luonnollisten henkilöiden aiheuttamien tiettyjen riskien arvioimiseen; toimivaltaisten viranomaisten avustamiseen turvapaikka-, viisumi- ja oleskelulupahakemusten ja niihin liittyvien valitusten käsittelyssä, myös todistusaineiston luotettavuuden arvioinnin osalta, kun tavoitteena on vahvistaa asemaa hakevien luonnollisten henkilöiden kelpoisuus; sekä luonnollisten henkilöiden havaitsemiseen, tunnistamiseen tai henkilöllisyyden määrittämiseen muuttoliikkeen, turvapaikka-asioiden ja rajavalvonnan yhteydessä, pois lukien matkustusasiakirjojen tarkastaminen. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvien muuttoliikkeen hallinnan, turvapaikka-asioiden ja rajavalvonnan alan tekoälyjärjestelmien olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä ja muussa asiaa koskevassa unionin oikeudessa säädettyjen asiaankuuluvien menettelyvaatimusten mukaisia. Jäsenvaltioiden tai unionin toimielinten, elinten, toimistojen tai virastojen ei pitäisi missään tapauksessa käyttää tekoälyjärjestelmiä muuttoliikkeen, turvapaikka-asioiden ja rajavalvonnan hallinnassa keinona kiertää Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla, mukaisia kansainvälisiä velvoitteitaan. Niiden käyttö ei myöskään saisi millään tavoin loukata palauttamiskiellon periaatetta eikä evätä unionin alueelle pääsemiseksi turvallisia ja toimivia laillisia väyliä tai oikeutta kansainväliseen suojeluun. (Johdanto-osa 60 kappale)  

Oikeudenhoito ja demokraattiset prosessit . Tietyt oikeudenhoitoon ja demokraattisiin prosesseihin tarkoitetut tekoälyjärjestelmät ovat suuririskisiä asetuksen mukaan, ottaen huomioon niiden mahdollinen merkittävä vaikutus demokratiaan, oikeusvaltioon, yksilön vapauksiin sekä oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Erityisesti tekoälyjärjestelmät, joita on tarkoitus käyttää oikeusviranomaisten toimesta tai niiden puolesta ja joiden tarkoituksena on auttaa oikeusviranomaisia tutkimaan ja tulkitsemaan tosiseikkoja ja lainsäädäntöä sekä soveltamaan lainsäädäntöä konkreettisiin tosiseikkoihin, ovat suuririskisiä, jotta voidaan puuttua mahdollisiin riskeihin vinoutumista, virheistä ja läpinäkymättömyydestä. Tekoälyjärjestelmiä, joita vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten on tarkoitus käyttää näihin tarkoituksiin, pidetään myös suuririskisinä, jos vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tuloksilla on oikeusvaikutuksia osapuolille. Tekoälyvälineiden käytöllä voidaan tukea, mutta se ei saisi korvata, tuomareiden päätöksentekovaltaa tai oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Lopullisten päätösten on myös jatkossa oltava ihmisen tekemiä. Tekoälyjärjestelmien luokittelu suuririskiseksi ei kuitenkaan ulotu tekoälyjärjestelmiin, jotka on tarkoitettu puhtaasti hallinnollisiin tukitoimiin, jotka eivät vaikuta oikeudenkäyttöön yksittäisissä tapauksissa, kuten tuomioistuinten päätösten, asiakirjojen tai tietojen anonymisointiin tai pseudonymisointiin, henkilöstön väliseen viestintään tai hallinnollisiin tehtäviin. (Johdanto-osa 6 kappale)  

Poikkeuksena 6 artiklan 2 kohdan pääsäännöstä on 6 artiklan 3 kohdan mukaan liitteessä III tarkoitettu tekoälyjärjestelmä, jos se ei aiheuta merkittävää vahingon riskiä luonnollisten henkilöiden terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille, ja ettei se vaikuta olennaisesti päätöksenteon tulokseen. Edellytyksenä on, että tällaisen tekoälyjärjestelmän tarkoituksena on suorittaa suppea menettelyllinen tehtävä, parantaa aiemmin suoritetun ihmisen toiminnan tulosta, havaita päätöksentekotapoja tai poikkeamia aiemmista päätöksentekotavoista, eikä sen tarkoituksena ole korvata aiemmin tehtyä ihmisen tekemää arviota tai vaikuttaa siihen ilman asianmukaista ihmisen suorittamaa arviota, tai se on tarkoitettu suorittamaan valmistelutehtävä, joka koskee liitteessä III lueteltujen käyttötapausten kannalta merkityksellistä arviointia. Liitteessä III tarkoitettua tekoälyjärjestelmää on kuitenkin aina pidettävä suuririskisenä, jos tekoälyjärjestelmä suorittaa luonnollisten henkilöiden profilointia. 

Jos tarjoaja katsoo, ettei tekoälyjärjestelmä ole suuririskinen liitteen III mukaisesti, sen on dokumentoitava arvionsa ennen sen saattamista markkinoille tai käyttöön ottamista. Tarjoajan on rekisteröidyttävä EU:n tietokantaan 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja toimitettava arviointia koskevat asiakirjat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä (6 artikla 4 kohta). 

Komissio antaa viimeistään 2 päivänä helmikuuta 2026 ohjeet, joissa täsmennetään 6 artiklan käytännön täytäntöönpano 96 artiklan mukaisesti, sekä kattavan luettelon käytännön esimerkeistä sellaisten tekoälyjärjestelmien käyttötapauksista, jotka ovat suuririskisiä ja muita kuin suuririskisiä. 

Komissiolla on 6 artiklan 7 kohdan mukaan valta antaa delegoituja säädöksiä 97 artiklan mukaisesti 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdassa tarkoitettujen edellytysten muuttamiseksi lisäämällä uusia ehtoja kyseisessä alakohdassa säädettyihin edellytyksiin tai muuttamalla niitä, jos on konkreettista ja luotettavaa näyttöä sellaisten tekoälyjärjestelmien olemassaolosta, jotka kuuluvat liitteen III soveltamisalaan, mutta jotka eivät aiheuta merkittävää vahingon riskiä luonnollisten henkilöiden terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille. Komissiolla on myös valta delegoidulla säädöksellä poistaa jokin säädetty edellytys, jos on konkreettista ja luotettavaa näyttöä siitä, että se on tarpeen asetuksessa säädetyn terveyden, turvallisuuden ja perusoikeuksien suojelun tason säilyttämiseksi. 

Asetuksen 7 artiklan nojalla komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä liitteen III muuttamiseksi lisäämällä siihen suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevia käyttötapauksia tai muokkaamalla niitä, jos asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät. 

2.5.6  Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat vaatimukset

Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevista vaatimuksista ja vaatimuksenmukaisuudesta säädetään asetuksen III luvun 2 jakson 8–15 artiklassa. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien on täytettävä jaksossa säädetyt vaatimukset. Lisäksi jos tuote sisältää tekoälyjärjestelmän, johon sovelletaan asetuksen vaatimuksia ja liitteessä I olevassa A jaksossa luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimuksia, tarjoajat ovat vastuussa sen varmistamisesta, että niiden tuote on kaikilta osin vaatimustenmukainen kaikkiin sovellettavan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisiin vaatimuksiin nähden. 

Asetuksen 9 artiklassa edellytetään riskienhallintajärjestelmän perustamista, täytäntöönpanoa, dokumentointia ja ylläpitoa koko tekoälyjärjestelmän elinkaaren aikana huomioiden myös järjestelmän säännöllinen päivitys. Riskinhallinnan vaiheisiin kuuluu muun muassa tunnettujen ja kohtuudella ennakoitavissa olevien riskien tunnistaminen ja analysointi sekä asianmukaisten ja kohdennettujen riskinhallintatoimenpiteiden hyväksyminen, joiden tarkoituksena on puuttua tunnistettuihin riskeihin. Artiklassa tarkoitetut riskit koskevat ainoastaan niitä, joita voidaan kohtuudella lieventää ja poistaa suuririskisen tekoälyjärjestelmän kehittämisen tai suunnittelun avulla tai asianmukaisten teknisten tietojen antamisella. Suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöön liittyvien riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi on otettava asianmukaisesti huomioon käyttöönottajalta odotettava tekninen tietämys, kokemus ja koulutus sekä oletettu yhteys, jossa järjestelmää on tarkoitus käyttää. Suuririskiset tekoälyjärjestelmät on testattava tarkoituksenmukaisimpien ja kohdennetuimpien riskinhallintatoimenpiteiden määrittämiseksi. Testauksella on varmistettava, että suuririskiset tekoälyjärjestelmät toimivat johdonmukaisesti käyttötarkoituksensa mukaisesti, ja että ne ovat vaatimustenmukaisia. 

Sellaisiin suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, joissa hyödynnetään tekoälymallien kouluttamista datan avulla sisältäviä tekniikoita, on 10 artiklan mukaan sovellettava suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttötarkoitukseen soveltuvia datanhallinta- ja hallinnointikäytäntöjä. Nämä käytännöt sisältävät muun muassa asiaankuuluvat suunnitteluvalinnat, datan keruuprosessit sekä henkilötietojen osalta datankeruun alkuperäisen tarkoituksen, asiaankuuluvat tietojenkäsittelytoimet, oletusten muotoilun erityisesti niiden tietojen osalta, joita datan on tarkoitus mitata ja edustaa, tarvittavien datajoukkojen saatavuuden, määrän ja soveltuvuuden arvioinnin ja mahdollisten vinoutumien selvittämisen. 

Koulutus-, validointi- ja testausdatajoukkojen on oltava käyttötarkoitukseen nähden merkityksellisiä, riittävän edustavia, mahdollisimman virheettömiä ja täydellisiä, ja niillä on oltava asianmukaiset tilastolliset ominaisuudet. Lisäksi datajoukoissa on otettava käyttötarkoituksen edellyttämässä laajuudessa huomioon ominaispiirteet tai osatekijät, jotka ovat ominaisia sille maantieteelliselle, viitekehyksenä olevalle, käyttäytymiseen liittyvälle tai toiminnalliselle ympäristölle, jossa suuririskistä tekoälyjärjestelmää on tarkoitus käyttää. 

Tekoälyjärjestelmien teknisestä dokumentaatiosta säädetään 11 artiklassa. Suuririskisen tekoälyjärjestelmän tekninen dokumentaatio on laadittava ennen kuin järjestelmä saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön, ja se on pidettävä ajan tasalla. Tekninen dokumentaatio on laadittava siten, että siinä osoitetaan suuririskisen tekoälyjärjestelmän olevan vaatimusten mukainen. Kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitetuille laitoksille on annettava tarvittavat tiedot selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen arvioimiseksi, täyttääkö tekoälyjärjestelmä kyseiset vaatimukset. Dokumentaation on sisällettävä vähintään liitteessä IV esitetyt tiedot. 

Suuririskisessä tekoälyjärjestelmässä on teknisesti mahdollistettava tapahtumien automaattinen tallentaminen (12 artikla). Näiden lokitietojen on oltava hyväksyttyjen standardien tai yhteisten eritelmien mukaisia, ja niiden avulla on voitava varmistaa tekoälyjärjestelmän toiminnan jäljitettävyys koko sen elinkaaren ajan. 

Avoimuudesta säädetään 13 artiklassa. Suuririskiset tekoälyjärjestelmät on suunniteltava ja kehitettävä siten, että niiden toiminta on riittävän avointa, jotta käyttäjät voivat tulkita järjestelmän tuotoksia, ja käyttää niitä asianmukaisesti. Sopiva avoimuuden tyyppi ja taso on varmistettava, jotta voidaan taata asetuksen 3 jaksossa säädettyjen tarjoajan ja käyttöönottajan asiaankuuluvien velvoitteiden noudattaminen. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien mukana on oltava käyttöohjeet sisältäen selkeät ja täydelliset tiedot, jotka ovat käyttöönottajien kannalta olennaisia, esteettömiä ja ymmärrettäviä. 

Suuririskiset tekoälyjärjestelmät on suunniteltava ja kehitettävä siten, että luonnolliset henkilöt voivat tehokkaasti valvoa niitä niiden ollessa käytössä (14 artikla). Ihmisen suorittamalla valvonnalla on pyrittävä ehkäisemään tai minimoimaan korkean riskin tekoälyjärjestelmän mahdolliset riskit terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille. Valvontatoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa suuririskisen tekoälyjärjestelmän riskeihin, itsenäisyyden tasoon ja käyttöympäristöön. 

Lisäksi suuririskiset tekoälyjärjestelmät ovat 15 artiklan mukaan suunniteltava ja kehitettävä siten, että ne saavuttavat asianmukaisen tarkkuuden, vakauden ja kyberturvallisuuden tason, ja toimivat tässä suhteessa johdonmukaisesti koko elinkaarensa ajan. Suuririskiset tekoälyjärjestelmät, jotka jatkavat oppimista markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen, on kehitettävä siten, että poistetaan tai vähennetään mahdollisimman suurelta osin riski mahdollisesti vinoutuneista tuotoksista, jotka vaikuttavat tulevien toimintojen syöttötietoihin (palautesilmukat). Suuririskisten tekoälyjärjestelmien on kestettävä asiaankuulumattomien ulkopuolisten tahojen yritykset muuttaa järjestelmän käyttöä, tuotoksia tai suorituskykyä hyödyntämällä järjestelmän haavoittuvuuksia. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien kyberturvallisuuden varmistamiseen tähtäävien teknisten ratkaisujen on oltava asianmukaisia asiaan liittyviin olosuhteisiin ja riskeihin nähden. 

2.5.7  Toimijoiden velvollisuudet

Asetuksen 3 artiklan 8 kohdan mukaan toimijalla tarkoitetaan tarjoajaa, tuotteen valmistajaa, käyttöönottajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa tai jakelijaa. Tarjoajalla puolestaan tarkoitetaan 3 kohdan mukaan luonnollista tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka kehittää tai kehityttää tekoälyjärjestelmän tai yleiskäyttöisen tekoälymallin ja saattaa sen markkinoille tai ottaa tekoälyjärjestelmän käyttöön omalla nimellään tai tavaramerkillään joko maksua vastaan tai maksutta. Valtuutettu edustaja on unionissa sijaitseva tai unioniin sijoittautunut luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on saanut ja hyväksynyt tekoälyjärjestelmän tai yleiskäyttöisen tekoälymallin tarjoajan antaman kirjallisen toimeksiannon täyttää ja toteuttaa kyseisen tarjoajan puolesta tässä asetuksessa säädetyt velvollisuudet ja menettelyt (5 kohta). Maahantuoja on unionissa sijaitseva tai unioniin sijoittautunut luonnollinen tai oikeushenkilö, joka saattaa markkinoille tekoälyjärjestelmän, jolla on kolmanteen maahan sijoittautuneen luonnollisen tai oikeushenkilön nimi tai tavaramerkki (6 kohta) ja jakelija on muu toimitusketjuun kuuluva luonnollinen tai oikeushenkilö kuin tarjoajaa tai maahantuojaa, joka asettaa tekoälyjärjestelmän saataville unionin markkinoilla (7 kohta). Käyttöönottaja on luonnollinen tai oikeushenkilö, viranomainen, virasto tai muu taho, joka käyttää valvonnassaan olevaa tekoälyjärjestelmää, paitsi jos tekoälyjärjestelmää käytetään henkilökohtaisessa muussa kuin ammattitoiminnassa (4 kohta). 

Vastuut tekoälyn arvoketjussa . Kaikkia jakelijoita, maahantuojia, käyttöönottajia tai muuta kolmatta osapuolta pidetään 25 artiklan mukaan suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajana, jos ne saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön suuririskisen tekoälyjärjestelmän omalla nimellään tai tavaramerkillään, muuttavat jo markkinoille saatetun tai käyttöön otetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarkoitusta tai tekevät merkittävän muutoksen suuririskiseen tekoälyjärjestelmään. Myös niiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka ovat sellaisten tuotteiden turvakomponentteja, joihin sovelletaan liitteen I jaksossa A lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, tuotteen valmistajaa pidetään suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajana, jos suuririskinen tekoälyjärjestelmä saatetaan markkinoille yhdessä tuotteen kanssa tuotteen valmistajan nimellä tai tavaramerkillä, tai jos se otetaan käyttöön tuotteen valmistajan nimellä tai tavaramerkillä sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille.  

Tarjoajan velvollisuudet . Suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajan on 16 artiklan mukaan varmistettava, että tekoälyjärjestelmä on asetuksen 2 jakson vaatimusten mukainen, käytössä on 17 artiklan mukainen laadunhallintajärjestelmä, säilytettävä 18 artiklassa tarkoitettu tekninen dokumentaatio ja 19 artiklassa tarkoitetut lokitiedot sekä varmistettava 43 artiklassa tarkoitettu vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettely ennen tekoälyjärjestelmän markkinoille saattamista tai käyttöönottoa. Tarjoajien on laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus 47 artiklan mukaisesti ja noudatettava 49 artiklan rekisteröintivelvoitteita. Tarjoajan on toteutettava tarvittavat korjaavat toimet, jos suuririskinen tekoälyjärjestelmä ei ole asetettujen vaatimusten mukainen (20 artikla). Suuririskiseen tekoälyjärjestelmään on kiinnitettävä CE-merkintä 48 artiklan mukaisesti ja varmistettava, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä täyttää direktiivien (EU) 2016/2102 (ns. saavutettavuusdirektiivi) ja (EU) 2019/882 (ns. esteettömyysdirektiivi) mukaiset esteettömyysvaatimukset. Tarjoajan on tehtävä yhteistyötä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, ja pyynnöstä osoitettava, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä on asetettujen vaatimusten mukainen toimittamalla kaikki tarvittava tieto ja dokumentaatio toimivaltaisille viranomaisille.  

Tarjoajien on 72 artiklan mukaan perustettava ja dokumentoitava markkinoille saattamisen jälkeinen seurantajärjestelmä tavalla, joka on oikeassa suhteessa tekoälyteknologioiden luonteeseen ja suuririskisen tekoälyjärjestelmän aiheuttamiin riskeihin nähden. Markkinoille saattamisen jälkeisen seurantajärjestelmän on perustuttava markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevaan suunnitelmaan. Jos liitteen I jaksossa A tarkoitetun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta on jo otettu käyttöön markkinoille saattamisen jälkeinen seurantajärjestelmä ja -suunnitelma kyseisen lainsäädännön nojalla, olemassa oleviin järjestelmiin ja suunnitelmiin on voitava sisällyttää tekoälyjärjestelmiä koskevat osatekijät edellyttäen, että tällä saavutetaan vastaava suojelun taso. 

Tarjoajien on 73 artiklan mukaan ilmoitettava kaikista vakavista vaaratilanteista niiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, joissa kyseinen vaaratilanne tapahtui. Ilmoitus on tehtävä välittömästi sen jälkeen, kun tarjoaja on todennut syy-yhteyden tekoälyjärjestelmän ja vakavan vaaratilanteen välillä tai tällaisen yhteyden kohtuullisen todennäköisyyden, ja joka tapauksessa viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun vakava vaaratilanne on tullut tarjoajan tai tapauksen mukaan käyttöönottajan tietoon. Jos kyse on kuolemantapauksesta, ilmoitus on tehtävä viimeistään 10 päivän kuluttua päivästä, jona vaaratilanne on tullut tarjoajan tai tapauksen mukaan käyttöönottajan tietoon. Tarjoajan on viipymättä suoritettava tarvittavat vakavaan vaaratilanteeseen ja kyseiseen tekoälyjärjestelmään liittyvät tutkimukset. Tähän on sisällyttävä vaaratilanteen riskinarviointi ja korjaavat toimenpiteet. 

Tarjoajien on 74 artiklan mukaan annettava markkinavalvontaviranomaisille täysi pääsy dokumentaatioon sekä suuririskisen tekoälyjärjestelmien kehittämisessä käytettyihin koulutus-, validointi- ja testausdatajoukkoihin, mukaan lukien, kun se on aiheellista ja turvatoimenpiteitä soveltaen, sovellusrajapintojen (API) tai muiden etäkäytön mahdollistavien asianmukaisten teknisten välineiden ja työkalujen kautta, kun se on asiaankuuluvaa ja rajoitettu siihen mikä on tarpeen markkinavalvontaviranomaisten tehtävien suorittamiseksi. Markkinavalvontaviranomaisille on annettava pääsy suuririskisen tekoälyjärjestelmän lähdekoodiin perustellusta pyynnöstä ja ainoastaan, kun molemmat seuraavista kumulatiivisista edellytyksistä täyttyvät: 

a) pääsy lähdekoodiin on tarpeellista, jotta voidaan arvioida, onko suuririskinen tekoälyjärjestelmä III luvun 2 jaksossa esitettyjen vaatimusten mukainen; ja 

b) tarjoajan esittämiin tietoihin ja dokumentaatioon perustuvat testaus- tai tarkastusmenettelyt ja tarkastukset on jo suoritettu tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. 

Kolmanteen maahan sijoittautuneen tarjoajan valtuutettu edustaja . Kolmansiin maihin sijoittautuneiden tarjoajien on 22 artiklan mukaan ennen suuririskisten tekoälyjärjestelmiensä asettamista saataville unionin markkinoilla nimettävä kirjallisella toimeksiannolla unioniin sijoittautunut valtuutettu edustaja. Tarjoajan tulee varmistua, että valtuutetulla edustajalla on valtuudet varmistaa, että 47 artiklassa tarkoitettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, 11 artiklassa tarkoitettu tekninen dokumentaatio on laadittu ja että tarjoaja on toteuttanut asianmukaisen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn. Valtuutetun edustajan on huolehdittava rekisteröintivelvoitteista 49 artiklan nojalla ja pidettävä toimivaltaisten viranomaisten saatavilla valtuutetun edustajan nimenneen tarjoajan yhteystiedot, jäljennös 47 artiklassa tarkoitetuista EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta, teknisestä dokumentaatiosta ja tarvittaessa ilmoitetun laitoksen antamasta todistuksesta 10 vuoden ajan suuririskisen tekoälyjärjestelmän markkinoille saattamisesta tai käyttöön ottamisesta. Sen on perustellusta pyynnöstä toimitettava viranomaiselle kaikki tieto ja dokumentaatio, joka on tarpeen vaatimusten mukaisuuden osoittamiseksi ja tehtävä yhteistyötä viranomaisen kanssa. Valtuutetun edustajan on päätettävä toimeksianto, jos tarjoaja toimii tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa vastaisesti. Tällöin sen on välittömästi ilmoitettava toimeksiannon päättymisestä ja sen syistä markkinavalvontaviranomaiselle sekä tapauksen mukaan ilmoitetulle laitokselle.  

Maahantuojan velvollisuudet . Suuririskisen tekoälyjärjestelmän maahantuojan on 23 artiklan mukaan ennen suuririskisen järjestelmän markkinoille saattamista tarkistettava, että tarjoaja on suorittanut 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn, laatinut teknisen dokumentaation 11 artiklan ja asetuksen liitteen IV mukaisesti, tarjoaja on nimittänyt valtuutetun edustajan 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja että järjestelmällä on CE-merkintä, ja että sen mukana on 47 artiklassa tarkoitettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja käyttöohjeet. Jos maahantuojalla on riittävät syyt katsoa, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä ei ole tämän asetuksen mukainen tai se on väärennetty tai sen mukana on väärennetty dokumentaatio, se ei saa saattaa kyseistä tekoälyjärjestelmää markkinoille ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi. Maahantuojan on ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä yhteystietonsa suuririskisessä tekoälyjärjestelmässä ja sen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa dokumentaatiossa. Maahantuojien on säilytettävä jäljennös ilmoitetun laitoksen antamasta todistuksesta, tarvittaessa käyttöohjeista ja 47 artiklassa tarkoitetusta EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun suuririskinen tekoälyjärjestelmä on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön. Niiden on myös tehtävä toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyötä ja viranomaisten perustellusta pyynnöstä toimitettava kaikki tarvittava tieto ja dokumentaatio vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi.  

Jakelijan velvollisuudet . Jakelijan on 24 artiklan mukaan ennen suuririskisen tekoälyjärjestelmän asettamista saataville markkinoilla tarkastettava, että siinä on vaadittu CE-merkintä, ja että sen mukana on jäljennös 47 artiklassa tarkoitetusta EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta ja käyttöohjeista. Sen on myös tarkastettava, että tarjoaja käyttää 17 artiklan mukaista laadunhallintajärjestelmää ja että maahantuoja on ilmoittanut nimensä, rekisteröidyn tuotenimensä tai rekisteröidyn tavaramerkkinsä sekä yhteystietonsa suuririskisessä tekoälyjärjestelmässä ja sen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa dokumentaatiossa. Maahantuojien on ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä yhteystietonsa suuririskisessä tekoälyjärjestelmässä ja sen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa dokumentaatiossa. Jakelijan on toteutettava tarvittavat korjaavat toimenpiteet järjestelmän saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi tai varmistettava, että tarvittaessa tarjoaja, maahantuoja tai mikä tahansa asiaankuuluva toimija toteuttaa kyseiset korjaavat toimenpiteet. Niiden on myös tehtävä toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyötä ja viranomaisten perustellusta pyynnöstä toimitettava kaikki tarvittava tieto ja dokumentaatio vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi.  

Käyttöönottajien velvollisuudet . Suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttäjien on 26 artiklan mukaan käytettävä järjestelmiä niiden mukana olevien käyttöohjeiden mukaisesti ja annettava ihmisen suorittama valvonta tehtäväksi luonnollisille henkilöille, joilla on tarvittava pätevyys, koulutus ja valtuudet, sekä tarvittava tuki saatavilla. Jos on syytä katsoa, että käyttöohjeiden mukainen käyttö saattaa muodostaa riskin, heidän on ilmoitettava asiasta tarjoajalle tai jakelijalle ja keskeytettävä järjestelmän käyttö. Niiden on myös ilmoitettava tarjoajalle tai jakelijalle, jos he ovat havainneet vakavan vaaratilanteen tai toimintahäiriön ja keskeyttäneet tekoälyjärjestelmän käytön. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien on säilytettävä kyseisen suuririskisen tekoälyjärjestelmän automaattisesti tuottamat lokitiedot. Ennen suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöönottoa tai käyttöä työpaikalla käyttöönottajien, jotka ovat työnantajia, on ilmoitettava työntekijöiden edustajille ja asianomaisille työntekijöille, että heihin sovelletaan suuririskistä tekoälyjärjestelmää. Suuririskisten tekoälyjärjestelmin käyttöönottajien, jotka ovat viranomaisia tai unionin toimielimiä, elimiä tai laitoksia, on noudatettava 49 artiklassa tarkoitettuja rekisteröintivelvollisuuksia. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien on tarvittaessa käytettävä tämän asetuksen 13 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja noudattaakseen velvollisuuttaan tehdä tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan tai rikosasioiden tietosuojadirektiivin 27 artiklan nojalla. Liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien, jotka tekevät tai auttavat tekemään luonnollisiin henkilöihin liittyviä päätöksiä, on ilmoitettava luonnollisille henkilöille, että heihin sovelletaan suuririskistä tekoälyjärjestelmää. Käyttöönottajien on tehtävä yhteistyötä asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa.  

Perusoikeusvaikutusten arviointi . Käyttöönottajien, jotka ovat julkisoikeudellisia laitoksia tai julkisia palveluja tarjoavia yksityisiä yhteisöjä, ja liitteessä III kohdan 5 alakohdissa b ja c tarkoitettujen luonnollisia henkilöitä koskeviin luottokelpoisuuden arvioinnin ja riskinarvioinnin tarkoituksiin käytettävien suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien on tehtävä arviointi järjestelmän käytön mahdollisista perusoikeusvaikutuksista ennen käyttöönottoa, lukuun ottamatta suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi liitteen III kohdan 2 mukaisessa kriittisessä infrastruktuurissa. Arviointi on tehtävä ennen ensimmäistä käyttökertaa ja käyttöönottajan on ilmoitettava sen tuloksista markkinavalvontaviranomaiselle. Jos tämä velvoite on osittain jo täytetty tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin avulla, perusoikeuksia koskevalla vaikutustenarvioinnilla täydennetään tietosuojaa koskevaa vaikutustenarviointia, joka tehdään yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan tai rikosasioiden tietosuojadirektiivin 27 artiklan nojalla.  

Kansallisesti katsotaan, että vastaanottava markkinavalvontaviranomainen olisi lähtökohtaisesti se markkinavalvontaviranomainen, jonka toimivaltaan kyseessä olevan suuririskisen tekoälyjärjestelmän valvonta kuuluu. Jos arviointi toimitetaan muulle markkinavalvontaviranomaiselle tai keskitetylle yhteyspisteelle, on näillä hallintolain 8 §:n 2 momentin nojalla velvollisuus toimittaa arviointi toimivaltaiselle viranomaiselle. 

2.5.8  Standardit, vaatimustenmukaisuuden arviointi, todistukset ja rekisteröinti

Standardit ja yhteiset eritelmät . Asetuksen 5 jakson 40 artiklan mukaan suuririskisten tekoälyjärjestelmien, jotka ovat yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien mukaisia, oletetaan olevan tämän asetusehdotuksen vahvistettujen vaatimusten mukaisia siinä määrin kuin standardit kattavat vaatimukset tai velvoitteet. Jos yhdenmukaistettuja standardeja ei ole tai jos komissio katsoo, että asiaankuuluvat yhdenmukaistetut standardit eivät ole riittäviä, tai että niissä ei riittävästi huomioida perusoikeuksiin liittyviä huolenaiheita, komissiolla on 41 artiklan mukaan valtuus antaa täytäntöönpanosäädöksiä yhteisistä eritelmistä vaatimuksia tai velvoitteita varten, joita laatiessaan komissio kuulee 67 artiklan mukaista neuvoa-antavaa foorumia. Suuririskiset tekoälyjärjestelmät, jotka on sertifioitu tai joille on annettu vaatimustenmukaisuusilmoitus kyberturvallisuusjärjestelmän mukaisesti, oletetaan täyttävän asetuksen 15 artiklan kyberturvallisuusvaatimukset (42 artikla).  

Vaatimustenmukaisuuden arviointi . Tarjoajan on 43 artiklan 1 kohdan mukaan valittava suuririskiselle tekoälyjärjestelmälle vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettely, joka perustuu joko liitteessä VI tarkoitettuun sisäiseen valvontaan, tai liitteessä VII tarkoitettuun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyyn, joka perustuu laadunhallintajärjestelmän ja teknisen dokumentaation arviointiin, johon osallistuu ilmoitettu laitos. Tarjoaja voi valita minkä tahansa ilmoitetuista laitoksista liitteessä VII tarkoitettua vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä varten. Jos kuitenkin lainvalvonta-, maahanmuutto- tai turvapaikkaviranomaisten tai unionin toimielinten, elinten, toimistojen tai virastojen on tarkoitus ottaa suuririskinen tekoälyjärjestelmä käyttöön, ilmoitettuna laitoksena toimii tietosuojavalvontaviranomaiset siten kuin 74 artiklan 8 ja 9 kohdassa säädetään. Ilmoitetun laitoksen toimesta suoritettu arviointi kuitenkin koskee vain liitteen III kohtaa 1 biometrisiin tunnisteisiin liittyvistä suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä, sillä 43 artiklan 2 kohdassa säädetään, että liitteessä III kohdissa 2–8 tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta tarjoajien on noudatettava liitteen VI sisäiseen valvontaan perustuvaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, joihin sovelletaan liitteen I jaksossa A lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, tarjoajan on noudatettava kyseisissä säädöksissä edellytettyä asiaankuuluvaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä.  

Suuririskisille tekoälyjärjestelmille on tehtävä uusi vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely aina, kun järjestelmää muutetaan merkittävästi. Jos kyseessä on suuririskinen tekoälyjärjestelmä, joka jatkaa oppimista markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen, palveluntarjoajan ennalta määrittelemät muutokset eivät saa olla merkittäviä muutoksia (43 artiklan 4 kohta). 

Ilmoitettujen laitosten antamat todistukset . Ilmoitettujen laitosten liitteen VII mukaisesti antamat todistukset ovat 44 artiklan mukaan oltava laadittu kielellä, jota sen jäsenvaltion, johon ilmoitettu laitos on sijoittautunut, asiaankuuluvat viranomaiset ymmärtävät helposti. Todistukset ovat voimassa niiden ilmoittaman ajanjakson, joka saa olla enintään viisi vuotta I liitteen soveltamisalaan kuuluvien tekoälyjärjestelmien osalta ja enintään neljä vuotta liitteen III soveltamisalaan kuuluvien tekoälyjärjestelmien osalta. Palveluntarjoajan hakemuksesta todistuksen voimassaoloa voidaan pidentää uudelleenarvioinnin perusteella uusilla samanpituisilla jaksoilla. Ilmoitettu laitos voi todeta, ettei suuririskinen tekoälyjärjestelmä enää täytä 2 jaksossa vahvistettuja vaatimuksia, jolloin se voi peruuttaa todistuksen määräaikaisesti tai kokonaan, tai asettaa sille rajoituksia, jollei tarjoaja toteuta asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä asetetussa määräajassa.  

Poikkeus vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettelystä . Markkinavalvontaviranomaiset voivat 46 artiklan nojalla antaa luvan tiettyjen suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinoille saattamiseksi tai käyttöönottamiseksi rajoitetuksi ajaksi asianomaisen jäsenvaltion alueella poikkeuksellisista syistä yleisen turvallisuuden tai ihmisten elämän ja terveyden suojelemiseksi, ympäristönsuojelun ja tärkeimpien teollisuus- ja infrastruktuurivarojen suojaamiseksi. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos markkinavalvontaviranomainen toteaa, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä täyttää 2 jakson vaatimukset. Suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, jotka liittyvät liitteen I jaksossa A lueteltuihin unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin, sovelletaan ainoastaan kyseisessä unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä vahvistettuja poikkeuksia vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Kiireellisessä tilanteessa, joka johtuu poikkeuksellisista yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, tai kun kyseessä on erityinen, merkittävä ja välitön uhka luonnollisten henkilöiden elämälle tai fyysiselle turvallisuudelle, lainvalvontaviranomaiset tai pelastuspalveluviranomaiset voivat ottaa käyttöön tietyn suuririskisen tekoälyjärjestelmän ilman lupaa edellyttäen, että tällainen lupa pyydetään ilman aiheetonta viivytystä tekoälyjärjestelmän käytön aikana tai sen jälkeen.  

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, CE-merkintä ja rekisteröinti . EU-vaatimuksenmukaisuusvakuutuksesta, CE-merkinnästä ja rekisteröinnistä säädetään asetuksen 47–49 artiklassa. Tarjoajan on laadittava kirjallinen, allekirjoitettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuus kullekin tekoälyjärjestelmälle ja pidettävä se kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan tekoälyjärjestelmän saattamisesta markkinoille tai käyttöönotosta. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen on sisällettävä liitteessä V esitetyt tiedot, ja näistä tiedoista komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä. Jos suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin sovelletaan muuta unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, jossa myös edellytetään EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta, kaiken suuririskiseen tekoälyjärjestelmään sovellettavan unionin oikeuden osalta on laadittava yksi ainoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus.  

CE-merkintää koskevat akkreditointiasetuksen 30 artiklassa säädetyt yleiset periaatteet. Digitaalisessa muodossa tarjottavissa suuririskisissä tekoälyjärjestelmissä on käytettävä digitaalista CE-merkintää vain, jos siihen pääsee helposti kyseisen järjestelmän käyttöliittymän kautta tai helposti saatavilla olevan koneluettavan koodin tai muun sähköisen välineen avulla. CE-merkintä on kiinnitettävä suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin näkyvästi, luettavasti ja pysyvästi tai kiinnitettävä se pakkaukseen ja mukana tulevaan dokumentaatioon. Jos suuririskiset tekoälyjärjestelmät kuuluvat sellaisen muun unionin oikeuden soveltamisalaan, jossa myös säädetään CE-merkinnän kiinnittämisestä, CE-merkintä osoittaa, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä täyttää myös kyseisessä muussa lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset. 

Ennen kuin liitteessä III lueteltu suuririskinen tekoälyjärjestelmä saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön, lukuun ottamatta liitteen III kohdassa 2 tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, tarjoajan tai tarvittaessa valtuutetun edustajan on rekisteröitävä itsensä ja järjestelmänsä 71 artiklassa tarkoitettuun EU:n tietokantaan. Myös silloin kun tarjoaja on todennut, että tekoälyjärjestelmä ei ole 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti suuririskinen, tarjoajan tai tarvittaessa valtuutetun edustajan on silti rekisteröitävä itsensä ja järjestelmä EU:n tietokantaan. Edelleen käyttöönottajien, jotka ovat viranomaisia, unionin toimielimiä, elimiä, toimistoja tai virastoja tai niiden puolesta toimivia henkilöitä, on rekisteröidyttävä, valittava järjestelmä ja rekisteröitävä sen käyttö 71 artiklassa tarkoitettuun EU:n tietokantaan, lukuun ottamatta liitteessä III olevassa 2 kohdassa lueteltuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. Liitteen III kohtien 1, 6 ja 7 osalta lainvalvonnan, muuttoliikkeen, turvapaikka-asioiden ja rajavalvonnan rekisteröinti tehdään EU:n tietokannan suojattuun, ei-julkiseen osaan. Liitteen III kohdassa 2 tarkoitetut kriittiseen infrastruktuuriin liittyvät suuririskiset tekoälyjärjestelmät on rekisteröitävä kansallisella tasolla. 

2.5.9  Tiettyihin tekoälyjärjestelmiin liittyvät avoimuusvelvoitteet

Tiettyjen tekoälyjärjestelmien tarjoajia ja käyttöönottajia koskevista avoimuusvelvoitteista säädetään 50 artiklassa. Johdanto-osan 132 kappaleen mukaan tietyt tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu toimimaan vuorovaikutuksessa luonnollisten henkilöiden kanssa tai tuottamaan sisältöä, voivat aiheuttaa erityisiä toisena henkilönä esiintymiseen tai harhaanjohtamiseen liittyviä riskejä riippumatta siitä, luokitellaanko ne suuririskisiksi vai ei. Näiden järjestelmien käyttöön olisi tietyissä olosuhteissa sovellettava erityisiä avoimuusvelvoitteita. Luonnollisille henkilöille olisi erityisesti ilmoitettava, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa, ellei tämä ole ilmeistä tarkkaavaisen ja huolellisen luonnollisen henkilön näkökulmasta huomioiden käytön olosuhteet ja asiayhteys (50 artikla 1 kohta). Velvoitetta täytäntöön pantaessa olisi otettava huomioon iän tai vammaisuuden vuoksi haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden ominaisuuspiirteet siltä osin, kuin tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu vuorovaikutukseen myös kyseisten ryhmien kanssa (johdanto-osa 132 kappale). 

Luonnollisille henkilöille on myös ilmoitettava, jos he altistuvat tekoälyjärjestelmille, jotka pystyvät tunnistamaan tai päättelemään näiden henkilöiden tunteet tai aikomukset taikka luokittelemaan heidät tiettyihin ryhmiin, kun ne käsittelevät heidän biometrisiä tietojaan. Tällaiset ryhmät voivat määräytyä esimerkiksi sukupuolen, iän, hiustenvärin, silmien värin, tatuointien, persoonallisuuspiirteiden, etnisen alkuperän, henkilökohtaisten mieltymysten ja kiinnostuksen kohteiden perusteella. Tiedot ja ilmoitukset olisi annettava vammaisille henkilöille soveltuvassa muodossa (johdanto-osa 132 kappale). Velvoitetta ei sovelleta biometriseen luokitteluun ja tunteentunnistamiseen käytettyihin tekoälyjärjestelmiin, joita on lain mukaan luvallista käyttää rikosten paljastamiseen, estämiseen tai tutkimiseen, edellyttäen, että kolmansien osapuolten oikeudet ja vapaudet turvataan unionin oikeuden mukaisesti. 

Tekoälyjärjestelmät voivat tuottaa suuria määriä synteettistä sisältöä, jota on yhä vaikeampi erottaa ihmisen tuottamasta aidosta sisällöstä. Näiden järjestelmien laaja saatavuus ja suorituskyvyn jatkuva kehittyminen vaikuttavat merkittävästi tietoekosysteemin eheyteen ja luotettavuuteen ja synnyttävät uusia riskejä, jotka liittyvät laajamittaiseen väärän tiedon levittämiseen ja tiedonmanipulointiin, petoksiin, toisena henkilönä esiintymiseen ja kuluttajien harhaanjohtamiseen (johdanto-osa 133 kappale). Siksi asetus edellyttää, että synteettistä kuva-, video- tai tekstisisältöä tuottavien tekoälyjärjestelmien, mukaan lukien yleiskäyttöisten tekoälyjärjestelmien, tarjoajien on varmistettava, että tekoälyjärjestelmän tuotokset merkitään koneellisesti luettavassa muodossa ja että ne voidaan tunnistaa keinotekoisesti tuotetuiksi tai manipuloiduiksi. Velvoitetta ei sovelleta tapauksissa, joissa tekoälyjärjestelmät avustavat vakiomuokkaamista tai eivät olennaisesti muuta käyttöönottajan toimittamia syöttödataa tai sen semantiikkaa tai jos niitä on lain mukaan sallittua käyttää rikosten paljastamiseen, estämiseen ja tutkimiseen tai rikoksiin liittyviin syytetoimiin (50 artikla 2 kohta).  

Tekniikoita ja menetelmiä, joilla tekoälyjärjestelmien tuotoksia voidaan merkitä koneellisesti luettavassa muodossa, ja joilla ne voidaan tunnistaa ihmisen sijasta tekoälyn tuottamiksi tai käsittelemiksi voivat olla esimerkiksi vesileimat, metatietojen tunnistaminen, salausmenetelmät sisällön alkuperän ja aitouden osoittamiseksi, lokikirjausmenetelmät tai sormenjäljet. Niiden on oltava yhteentoimivia, tehokkaita ja luotettavia ja ne voidaan panna täytäntöön tekoälymalli- tai tekoälyjärjestelmätasolla (johdanto-osa 133 kappale). 

Tekoälyjärjestelmän, joka tuottaa tai manipuloi syväväärennöksen muodostavaa kuva-, ääni- tai videosisältöä, käyttöönottajien on ilmoitettava, että sisältö on keinotekoisesti tuotettu tai että sitä on manipuloitu. Tekoälyjärjestelmän, joka tuottaa tai manipuloi tekstiä, jonka julkaisemisen tarkoituksena on tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevista asioista, käyttöönottajien on ilmoitettava, että teksti on keinotekoisesti tuotettu tai sitä on manipuloitu (50 artikla 4 kohta). Tiedot on annettava asiaankuuluville luonnollisille henkilöille selkeällä ja selvästi erottuvalla tavalla viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä. Tietojen on oltava sovellettavien esteettömyysvaatimusten mukaisia (50 artikla 5 kohta). Velvoitteet 50 artiklassa eivät rajoita muiden unionin tai kansallisessa lainsäädännössä tekoälyjärjestelmien käyttöönottajille asetettujen avoimuusvelvoitteiden soveltumista (50 artikla 6 kohta). 

2.5.10  Yleiskäyttöiset tekoälymallit

Yleiskäyttöisellä tekoälymallilla tarkoitetaan 3 artiklan 63 kohdan mukaan tekoälymallia, myös silloin, kun tällainen tekoälymalli on koulutettu suurella määrällä dataa käyttäen laajamittaista itsevalvontaa, joka on hyvin yleisluonteinen ja pystyy suorittamaan pätevästi monenlaisia erillisiä tehtäviä riippumatta siitä, miten malli saatetaan markkinoille, ja joka voidaan integroida erilaisiin ketjun loppupään järjestelmiin tai sovelluksiin, lukuun ottamatta tekoälymalleja, joita käytetään tutkimus-, kehitys- tai prototyyppitoimintaan ennen niiden saattamista markkinoille. Yleiskäyttöisellä tekoälyjärjestelmällä tarkoitetaan puolestaan tekoälyjärjestelmää, joka perustuu yleiskäyttöiseen tekoälymalliin ja joka kykenee palvelemaan erilaisia tarkoituksia sekä suorassa käytössä että muihin tekoälyjärjestelmiin integroituna (66 kohta). Yleiskäyttöisten tekoälymallien tarjoajien, tarjoajien valtuutettujen edustajien sekä yleiskäyttöisten tekoälymallien, joihin liittyy systeeminen riski, tarjoajien velvollisuuksista säädetään asetuksen 53–55 artiklassa. 

Luokittelusta . Yleiskäyttöinen tekoälymalli on 51 artiklan mukaan luokiteltava yleiskäyttöiseksi tekoälymalliksi, johon liittyy systeeminen riski, jos sillä on asianmukaisten teknisten välineiden ja menetelmien, mukaan lukien indikaattoreiden ja vertailuarvojen, perusteella arvioituna vaikutuksiltaan merkittävä suorituskyky, tai jos sillä on komission päätöksen perusteella, joka on annettu joko oma-aloitteisesti tai tiedelautakunnan perustellun varoituksen seurauksena, valmiudet tai vaikutus, joka vastaa a alakohdassa esitettyjä valmiuksia tai vaikutusta ottaen huomioon liitteessä XIII vahvistetut perusteet.  

Systeemisellä riskillä puolestaan tarkoitetaan 3 artiklan 65 kohdan mukaan riskiä, joka on yleiskäyttöisten tekoälymallien vaikutuksiltaan merkittävälle suorituskyvylle ominainen ja jolla on merkittävä vaikutus unionin markkinoihin niiden kattavuuden tai kansanterveyteen, turvallisuuteen, yleiseen turvallisuuteen, perusoikeuksiin tai koko yhteiskuntaan kohdistuvien tosiasiallisten tai kohtuudella ennakoitavissa olevien kielteisten vaikutusten vuoksi ja jota voidaan levittää laajamittaisesti koko arvoketjussa. Johdanto-osan 110 kappaleen mukaan systeemisiä riskejä ovat muun muassa suuronnettomuuksiin liittyvät tosiasialliset tai kohtuudella ennakoitavissa olevat kielteiset vaikutukset, kriittisten alojen häiriöt ja vakavat seuraukset kansanterveydelle ja turvallisuudelle, mahdolliset tosiasialliset tai kohtuudella ennakoitavissa olevat kielteiset vaikutukset demokraattisiin prosesseihin sekä yleiseen ja taloudelliseen turvallisuuteen sekä laittoman, väärän tai syrjivän sisällön levittäminen. Systeemisten riskien katsotaan lisääntyvän yhdessä mallien valmiuksien ja kattavuuden kanssa. Niitä voi esiintyä mallin koko elinkaaren ajan ja niihin vaikuttavat väärinkäytön olosuhteet, mallin luotettavuus, mallin oikeudenmukaisuus ja turvallisuus, mallin itsenäisyyden aste, sen saatavilla olevat välineet, uudet tai yhdistetyt yksityiskohtaiset säännöt, käyttöönotto- ja jakelustrategiat sekä mahdollisuus poistaa suojatoimet ja muut tekijät. 

Vaikutuksiltaan merkittävällä suorituskyvyllä tarkoitetaan suorituskykyä, joka vastaa tai ylittää kehittyneimpiin yleiskäyttöisiin tekoälymalleihin kirjatut valmiudet. Kynnysarvoja voidaan komission delegoiduilla säädöksillä muuttaa teknologisten ja teollisten muutosten, kuten algoritmisten parannusten tai laitteiston tehokkuuden parantamisen, huomioon ottamiseksi, ja sitä tullaan täydentämään mallin suorituskykyä koskevilla vertailuarvoilla ja indikaattoreilla. Tekoälytoimisto tekee tätä varten yhteistyötä tiedeyhteisön, teollisuuden, kansalaisyhteiskunnan ja muiden asiantuntijoiden kanssa. 

Menettelystä . Tarjoajan on 52 artiklan mukaan ilmoitettava tekoälytoimistolle, että yleiskäyttöinen tekoälymalli täyttää tähän olettamaan johtavat edellytykset, viimeistään kahden viikon kuluttua siitä, kun edellytykset täyttyvät tai kun todetaan, että ne tulevat täyttymään. Ilmoituksessaan tarjoajan tulee osoittaa, että yleiskäyttöiseen tekoälymalliin ei sen erityispiirteiden vuoksi poikkeuksellisesti liity systeemisiä riskejä, ja että sitä ei näin ollen olisi luokiteltava systeemisen riskin yleiskäyttöiseksi tekoälymalliksi. Tämä tieto on arvokasta tekoälytoimistolle, jotta se voi ennakoida sellaisten yleiskäyttöisten tekoälymallien markkinoille saattamista, joihin liittyy systeemisiä riskejä. Tarjoajat voivat aloittaa yhteistyön tekoälytoimiston kanssa jo varhaisessa vaiheessa.  

Komissio voi nimetä yleiskäyttöisen tekoälymallin systeemisiä riskejä sisältäväksi joko oma-aloitteisesti tai tiedelautakunnan 90 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti antaman perustellun varoituksen seurauksena liitteessä XIII vahvistettujen kriteerien perusteella. Komissio voi myös päättää arvioida uudelleen, voidaanko yleiskäyttöisen tekoälymallin katsoa edelleen aiheuttavan systeemisiä riskejä liitteessä XIII vahvistettujen kriteerien perusteella tarjoajan perustellun pyynnön pohjalta. Uudelleenarviointia aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua komission päätöksestä. Komissio julkaisee ja pitää ajan tasalla luetteloa yleiskäyttöisistä tekoälymalleista noudattaen ja suojellen kuitenkin teollis- ja tekijänoikeuksia ja luottamuksellisia liiketoimintatietoja tai liikesalaisuuksia unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 

Valvonnasta . Asetuksen 75 artiklan mukaan, jos tekoälyjärjestelmä perustuu yleiskäyttöiseen tekoälymalliin ja sama tarjoaja kehittää mallin ja järjestelmän, tekoälytoimistolla on valtuudet seurata ja valvoa, että kyseinen tekoälyjärjestelmä on tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden mukainen. Tekoälytoimistolla on seuranta- ja valvontatehtäviensä hoitamiseksi tekoälyasetuksessa ja markkinavalvonta-asetuksessa säädetyn markkinavalvontaviranomaisen valtuudet. Jos asiaankuuluvilla markkinavalvontaviranomaisilla on riittävä syy katsoa, että yleiskäyttöiset tekoälyjärjestelmät eivät ole tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia, tarjoajan on tehtävä yhteistyötä tekoälytoimiston kanssa vaatimustenmukaisuuden arviointien tekemiseksi ja ilmoitettava asiasta tekoälyneuvostolle ja muille markkinavalvontaviranomaisille. Yleiskäyttöisten tekoälymallien tarjoajien osalta valvonnasta, tutkinnasta täytäntöönpanosta ja seurannasta säädetään asetuksen IX luvun 5 jakson 88–94 artiklassa.  

2.6.1  Markkinavalvontaviranomaiset

Jäsenvaltion tulee 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustaa tai nimetä toimivaltaiseksi kansalliseksi viranomaiseksi vähintään yhden ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen ja vähintään yhden markkinavalvontaviranomaisen tämän asetuksen soveltamista varten. Markkinavalvontaviranomaisella tarkoitetaan 3 artiklan 26 kohdan mukaan kansallista viranomaista, joka toteuttaa markkinavalvonta-asetuksen mukaisia toimia. Jäsenvaltioiden on nimettävä markkinavalvontaviranomainen, joka toimii keskitettynä yhteyspisteenä. Vastaavien viranomaisten nimet ja näiden tehtävät sekä niihin myöhemmin mahdollisesti tehtävät muutokset on ilmoitettava komissiolle ja tiedot siitä, miten toimivaltaisiin viranomaisiin ja keskitettyyn yhteyspisteeseen voidaan ottaa yhteys sähköisesti viimeistään 2.8.2025. Komissio asettaa jäsenvaltioiden keskitettyjen yhteyspisteiden luettelon julkisesti saataville. 

Sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka liittyvät tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteessä I jaksossa A lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, markkinavalvontaviranomainen on 74 artiklan 3 kohdan mukaan tätä asetusta sovellettaessa kyseisten säädösten nojalla nimetty markkinavalvontatoimista vastaava viranomainen. 

Sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, joita saattavat markkinoille, ottavat käyttöön tai käyttävät unionin rahoituspalvelulainsäädännöllä säännellyt rahoituslaitokset, markkinavalvontaviranomainen on tätä asetusta sovellettaessa asiaankuuluva kansallinen viranomainen, joka vastaa näiden laitosten rahoitusvalvonnasta kyseisen lainsäädännön nojalla, siltä osin kuin tekoälyjärjestelmän markkinoille saattaminen, käyttöönotto tai käyttö on suorassa yhteydessä kyseisten rahoituspalvelujen tarjoamiseen. 

Sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka on lueteltu tämän asetuksen liitteen III kohdassa 1, siltä osin kuin näitä järjestelmiä käytetään lainvalvontatarkoituksessa, rajaturvallisuudessa sekä oikeuden ja demokratian turvaamisessa, sekä 6, 7 ja 8 kohdassa lueteltujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta jäsenvaltioiden on nimettävä tätä asetusta sovellettaessa markkinavalvontaviranomaisiksi asetuksen yleisen tietosuoja-asetuksen tai rikosasioiden tietosuojadirektiivin mukaiset tietosuojavalvontaviranomaiset tai mikä tahansa muu viranomainen, joka on nimetty samoin edellytyksin, jotka on määritelty rikosasioiden tietosuojadirektiivin 41–44 artiklassa. Markkinavalvontatoimet eivät saa millään tavoin vaikuttaa oikeusviranomaisten riippumattomuuteen tai muutoin vaikuttaa niiden toimiin niiden toimiessa oikeudellisessa ominaisuudessaan. 

Euroopan tietosuojavaltuutettu toimii valvonnasta vastaavana toimivaltaisena viranomaisena, kun unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. 

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan riippumattomasti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä asetuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi. Viranomaisten henkilöstön tulee pidättäytyä kaikesta, mikä on ristiriidassa sen tehtävien kanssa. Edellyttäen, että kyseisiä periaatteita noudatetaan, yksi tai useampi nimetty viranomainen voi hoitaa tällaisia toimia ja tehtäviä jäsenvaltion organisatoristen tarpeiden mukaisesti. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on toimissaan varmistettava riittävä kyberturvallisuustaso sekä noudatettava 78 artiklassa säädettyjä salassapitovelvollisuuksia. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ohjeita ja neuvoja asetuksen täytäntöönpanosta, erityisesti pk-yrityksille ja start up-yrityksille huomioiden tekoälyneuvoston ja komission ohjeet ja neuvot. 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annetaan riittävät tekniset, taloudelliset ja henkilöstöresurssit ja infrastruktuuri, jotta ne voivat hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä tehokkaasti. Kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on erityisesti oltava pysyvästi käytettävissään riittävä määrä henkilöstöä, jonka pätevyyteen ja asiantuntemukseen sisältyy tekoälyteknologioiden, datan ja datalaskennan, henkilötietojen suojan, kyberturvallisuuden, perusoikeuksien ja terveys- ja turvallisuusriskien syvällinen ymmärtäminen sekä voimassa olevien standardien ja oikeudellisten vaatimusten tuntemus. Jäsenvaltioiden on arvioitava ja tarvittaessa päivitettävä tässä kohdassa tarkoitettuja pätevyys- ja resurssivaatimuksia vuosittain. Jäsenvaltioiden on viimeistään 2 päivänä elokuuta 2025 ja sen jälkeen kahden vuoden välein raportoitava komissiolle kansallisten toimivaltaisten viranomaisten taloudellisten ja henkilöresurssien tilasta ja arvioitava niiden riittävyyttä. Komissio toimittaa nämä tiedot tekoälyneuvostolle keskustelua ja mahdollisia suosituksia varten. 

2.6.2  Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset, akkreditointielin ja ilmoitetut laitokset

Kunkin jäsenvaltion on 28 artiklan mukaan nimettävä tai perustettava vähintään yksi ilmoittamisesta vastaava viranomainen, joka vastaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointiin, nimeämiseen ja ilmoittamiseen sekä niiden valvontaan liittyvien tarvittavien menettelyjen perustamisesta ja toteuttamisesta. Kyseiset menettelyt on kehitettävä yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten kesken. Jäsenvaltiot voivat myös päättää, että 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja valvonnan suorittaa akkreditointiasetuksen mukaisesti mainitussa asetuksessa tarkoitettu kansallinen akkreditointielin. Hakemus- ja ilmoitusmenettelystä säädetään asetuksen 29, 30 ja 36 artiklassa, ilmoitettuja laitoksia koskevista vaatimuksista, niiden noudattamisesta ja laitosten toimintaan liittyvistä velvoitteista 31, 32 ja 34 artiklassa ja ilmoitettujen laitosten pätevyyden riitauttamisesta 37 artiklassa. Ilmoitettujen laitosten edellytyksistä käyttää tytäryhtiötä tai alihankkijoita vaatimustenmukaisuuden arvioinnista säädetään asetuksen 33 artiklassa. 

Ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten on 28 artiklan 3 kohdan mukaan oltava toteutukseltaan, organisaatioltaan ja toiminnaltaan sellaisia, että niiden objektiivisuus ja puolueettomuus on turvattu. Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset eivät 28 artiklan 5 kohdan mukaan saa tarjota mitään toimintoja, joita vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset suorittavat, eivätkä mitään konsultointipalveluja kaupallisin tai kilpailullisin perustein, ja niiden on turvattava saamiensa tietojen luottamuksellisuus 78 artiklan mukaisesti (28 artikla 6 kohta). Ilmoittamisesta vastaavilla viranomaisilla on oltava käytössään riittävä määrä pätevää henkilöstöä tehtäviensä asianmukaista hoitamista varten ja henkilöstöllä on tarvittaessa oltava tehtäviensä edellyttämä asiantuntemus esimerkiksi tietotekniikan, tekoälyn ja lainsäädännön aloilla, mukaan lukien perusoikeuksien valvonta (28 artikla 7 kohta). 

2.6.3  Täytäntöönpanon valvonnasta

Asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tekoälyjärjestelmiin sovelletaan 74 artiklan mukaan markkinavalvonta-asetusta. Markkinavalvontaviranomaisilla on oltava kaikki tekoälyasetuksessa ja markkinavalvonta-asetuksessa säädetyt täytäntöönpanovaltuudet, ja niiden olisi käytettävä valtuuksiaan ja suoritettava tehtävänsä itsenäisesti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä. Jos markkinavalvontaviranomaisella on riittävä peruste katsoa, että tekoälyjärjestelmä aiheuttaa riskin, joka kohdistuu kansallisella tasolla ihmisten terveyteen, turvallisuuteen tai perusoikeuksiin, sen on 79 artiklan mukaan arvioitava täyttääkö kyseinen tekoälyjärjestelmä kaikki tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset ja velvoitteet huomioiden erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät. Perusoikeuksiin kohdistuvista riskeistä on ilmoitettava perusoikeuksia suojeleville kansallisille viranomaisille, ja niiden on tarvittaessa tehtävä keskinäistä yhteistyötä. 

Markkinavalvontaviranomainen voi vaatia toimijaa toteuttamaan ilman tarpeetonta viivytystä asianmukaiset korjaavat toimenpiteet tekoälyjärjestelmän saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, tekoälyjärjestelmän poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi viimeistään 15 työpäivän kuluessa tai siten kuin asiaankuuluvassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä säädetään. Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava tästä asianomaiselle ilmoitetulle laitokselle. Kun markkinavalvontaviranomainen katsoo, että vaatimustenvastaisuus ei rajoitu sen kansalliselle alueelle, sen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille arvioinnin tuloksista ja toimenpiteistä, jotka se ovat vaatinut toimijaa toteuttamaan. 

Mikäli tekoälyjärjestelmään liittyvä toimija ei suorita riittäviä korjaavia toimenpiteitä 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson aikana, markkinavalvontaviranomaisen on toteutettava kaikki asianmukaiset väliaikaiset toimenpiteet, joilla kielletään tekoälyjärjestelmän asettaminen saataville kansallisilla markkinoilla tai käyttöönotto tai rajoitetaan sitä, poistetaan erillinen tekoälyjärjestelmä markkinoilta tai järjestetään sitä koskeva palautusmenettely. Viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille näistä toimenpiteistä. 

Jos markkinavalvontaviranomaisella on riittävä syy katsoa, että tekoälyjärjestelmä, jonka tarjoaja on luokitellut ei-suuririskiseksi, on tosiasiassa suuririskinen, markkinavalvontaviranomaisen on 80 artiklan mukaan arvioitava kyseinen tekoälyjärjestelmä siten, kuin se olisi luokiteltu suuririskiseksi tekoälyjärjestelmäksi 6 artiklan 3 kohdassa ja komission suuntaviivoissa vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Markkinavalvontaviranomaisen on tällöin ilman aiheetonta viivytystä vaadittava asianomaista tarjoajaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet tekoälyjärjestelmän saattamiseksi tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja velvoitteiden mukaiseksi sekä toteuttamaan asianmukaiset korjaavat toimet markkinavalvontaviranomaisen mahdollisesti asettaman määräajan kuluessa. Jos markkinavalvontaviranomainen toteaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisen arvioinnin aikana, että tarjoaja on luokitellut tekoälyjärjestelmän virheellisesti ei-suuririskiseksi III luvun 2 jakson vaatimusten soveltamisen kiertämiseksi, tarjoajalle on määrättävä sakkoja 99 artiklan mukaisesti. 

Vaikka suuririskinen tekoälyjärjestelmä olisi tämän asetuksen mukainen, mutta se kuitenkin aiheuttaisi riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, perusoikeuksille tai muille yleisen edun suojaan liittyville näkökohdille, markkinavalvontaviranomaisen on 82 artiklan mukaan vaadittava toimijaa toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen tekoälyjärjestelmä ei markkinoille saatettaessa tai käyttöönotettaessa enää aiheuta kyseistä riskiä ilman aiheetonta viivytystä sellaisen ajanjakson kuluessa, jonka se asettaa. 

Muodollisesta vaatimustenvastaisuudesta säädetään 83 artiklassa. Jos vaatimustenvastaisuus jatkuu markkinavalvontaviranomaisen korjausvaatimuksista huolimatta, markkinavalvontaviranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin ja oikeasuhteisiin toimenpiteisiin suuririskisen tekoälyjärjestelmän markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi tai sen varmistamiseksi, että sitä koskeva palautusmenettely järjestetään tai se poistetaan markkinoilta viipymättä. 

2.10.1  Hallinnolliset seuraamusmaksut

Jäsenvaltioiden on 99 artiklan mukaan säädettävä seuraamuksista ja muista täytäntöönpanotoimista, joita sovelletaan toimijoiden rikkoessa asetuksen velvoitteita, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi, ottaen siten huomioon komission 96 artiklan mukaisesti antamat suuntaviivat. Jäsenvaltioiden on viipymättä ja viimeistään seuraamusten soveltamisen alkamispäivänä ilmoitettava seuraamuksia ja muita täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevat säännökset komissiolle, ja myös niihin tehtävistä muutoksista on viipymättä ilmoitettava komissiolle. Jäsenvaltion on asetettava sääntöjä siitä, missä määrin viranomaisille tai julkishallinnon elimille voidaan määrätä kyseisessä jäsenvaltiossa hallinnollisia sakkoja. Hallinnollisia sakkoja koskevia sääntöjä voidaan soveltaa siten, että sakkojen määräämisestä vastaavat toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet tai muut elimet, siten kuin kyseisissä jäsenvaltioissa on säädetty, edellyttäen, että sääntöjen soveltamisella on vastaava vaikutus. Valtuuksien käyttöön sovelletaan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisia menettelyllisiä takeita, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista menettelyä. Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle vuosittain hallinnollisista sakoista, jotka ne ovat määränneet kyseisen vuoden aikana, sekä mahdollisista asiaan liittyvistä oikeudenkäynti- tai oikeudellisista menettelyistä. 

Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon pk-yritysten sekä start up-yritysten edut ja niiden taloudellinen elinkelpoisuus. Asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuja tekoälyyn liittyviä käytäntöjä koskevien kieltojen noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä hallinnollinen sakko, joka on enintään 35 000 000 euroa tai, jos rikkomiseen syyllistynyt on yritys, enintään 7 prosenttia sen edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi. 

Muiden kuin kiellettyjä tekoälyyn liittyviä käytäntöjä koskevien säädösten noudattamatta jättämisestä voidaan 99 artiklan 4 kohdan mukaan toimijalle tai ilmoitetulle laitokselle määrätä enintään 15 000 000 euron suuruinen hallinnollinen sakko tai, jos rikkomiseen syyllistynyt on yritys, hallinnollinen sakko, joka on enintään 3 prosenttia yrityksen edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi. Rikkominen voi koskea 16 artiklan mukaisia tarjoajan velvoitteita, 22 artiklan mukaisia valtuutettujen edustajien velvoitteita, 23 artiklan mukaisia maahantuojien velvoitteita, 24 artiklan mukaisia jakelijoiden velvoitteita, 26 artiklan mukaisia käyttöönottajien velvoitteita, 31 artiklan, 33 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan ja 34 artiklan mukaisia ilmoitettujen laitosten vaatimuksia ja velvoitteita sekä 50 artiklan mukaisia tarjoajien ja käyttöönottajien läpinäkyvyysvelvoitteita. 

Virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta vastauksena ilmoitettujen laitosten tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten pyyntöön voidaan määrätä hallinnollinen sakko, joka on enintään 7 500 000 euroa tai, jos rikkomiseen syyllistynyt on yritys, enintään 1 prosenttia sen edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi. 

Määrättäessä sakkoja pk-yrityksille hallinnolliset sakot ovat kuitenkin enintään prosenttiosuus tai määrä sen mukaan, kumpi niistä on alhaisempi. 

2.10.2  Sakon määräämisessä huomioon otettavat seikat

Hallinnollisen sakon määräämisestä ja hallinnollisen sakon määrästä päätettäessä, kussakin yksittäisessä tapauksessa on otettava huomioon kaikki kyseisen tilanteen kannalta merkittävät olosuhteet ja seikat tapauksen mukaan (99 artikla 7 kohta a-j alakohdat). Ensinnäkin huomioon on otettava rikkomisen ja sen seurausten luonne, vakavuus ja kesto, ottaen huomioon kyseisen tekoälyjärjestelmän tarkoitus sekä tapauksen mukaan niiden henkilöiden lukumäärä, joihin on kohdistunut vaikutuksia, ja heille aiheutuneen vahingon suuruus. Markkinavalvontaviranomaisten on selvitettävä, onko hallinnollisia sakkoja jo määrätty samalle toimijalle samasta rikkomisesta muun markkinavalvontaviranomaisen toimesta, taikka muun viranomaisen toimesta muun unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännön rikkomisesta, kun tällainen rikkominen on seurausta toimijan samasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, joka muodostaa tämän asetuksen asiaankuuluvan rikkomisen. 

Rikkomiseen syyllistynyttä toimijaa ja sen toimia arvioitaessa on otettava huomioon myös toimijan koko, vuotuinen liikevaihto ja markkinaosuus, mahdolliset raskauttavat tai lieventävät tekijät, kuten rikkomisesta suoraan tai välillisesti saadut mahdolliset taloudelliset edut tai rikkomisella vältetyt tappiot sekä rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus. Viranomaisen tulee huomioida tapa, jolla rikkominen tuli viranomaisen tietoon, ja erityisesti se, ilmoittiko toimija rikkomisesta ja missä laajuudessa, sekä viranomaisten kanssa rikkomisen korjaamiseksi ja sen mahdollisten haittavaikutusten lieventämiseksi tehdyn yhteistyön aste. Hallinnollisen sakon määräämisestä päätettäessä on lisäksi merkityksellistä toimijan vastuun aste ottaen huomioon sen toteuttamat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet sekä toimijan toteuttamat toimet niille henkilöille, joihin vaikutuksia on kohdistunut, aiheutuneen haitan lieventämiseksi. 

2.15.1  Yleistä

Tekoälyasetuksessa säädetään muun muassa toimijoita ja ilmoitettuja laitoksia koskevista vaatimuksista, ja kansallista liikkumavaraa jätetään jäsenvaltioille sen suhteen, miten valvontajärjestelmä toteutetaan kansallisesti; mitkä ovat toimivaltaiset viranomaiset ja niiden tehtävät, kuinka seuraamusjärjestelmä toteutetaan asetuksen säännösten puitteissa sekä sallitaanko biometrinen etätunnistaminen siltä osin kuin se ei sisälly 5 artiklan mukaisiin kiellettyihin tekoälyyn liittyviin käytäntöihin. Tämän lisäksi liikkumavaraa on jätetty erilaisissa menettelyllisissä kysymyksissä. 

2.15.2  Toimivaltaiset viranomaiset

Asetuksen 70 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion tulee perustaa tai nimetä toimivaltaiseksi kansalliseksi viranomaiseksi vähintään yksi ilmoittamisesta vastaava viranomainen ja vähintään yksi markkinavalvontaviranomainen. Edellyttäen, että kyseisiä periaatteita noudatetaan, yksi tai useampi nimetty viranomainen voi hoitaa tällaisia toimia ja tehtäviä jäsenvaltion organisatoristen tarpeiden mukaisesti. Jäsenvaltion on myös 70 artiklan 2 kohdan mukaan nimettävä markkinavalvontaviranomainen, joka toimii keskitettynä yhteyspisteenä asetusta varten. 

Asetuksen 74 artiklan 3 kohdan mukaan niiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka liittyvät tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteen I jaksossa A lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, markkinavalvontaviranomainen on tätä asetusta sovellettaessa kyseisten säädösten nojalla nimetty markkinavalvontatoimista vastaava viranomainen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asianmukaisissa olosuhteissa nimetä toisen asiaankuuluvan viranomaisen toimimaan markkinavalvontaviranomaisena edellyttäen, että ne varmistavat koordinoinnin liitteen I jaksossa A luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien alakohtaisten markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, joita saattavat markkinoille, ottavat käyttöön tai käyttävät unionin rahoituspalvelulainsäädännöllä säännellyt rahoituslaitokset, markkinavalvontaviranomainen on 74 artiklan 6 kohdan mukaan asiaankuuluva kansallinen viranomainen, joka vastaa näiden laitosten rahoitusvalvonnasta kyseisen lainsäädännön nojalla, siltä osin kuin tekoälyjärjestelmän markkinoille saattaminen, käyttöönotto tai käyttö on suorassa yhteydessä kyseisten rahoituspalvelujen tarjoamiseen. Kyseisen artiklan 8 kohdan mukaan suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka on lueteltu asetuksen liitteen III kohdassa 1, siltä osin kuin näitä järjestelmiä käytetään lainvalvontatarkoituksessa, rajaturvallisuudessa sekä oikeuden ja demokratian turvaamisessa, sekä 6, 7 ja 8 kohdassa lueteltujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta jäsenvaltioiden on nimettävä markkinavalvontaviranomaisiksi yleisen tietosuoja-asetuksen tai rikosasioiden tietosuojadirektiivin mukaiset tietosuojavalvontaviranomaiset tai mikä tahansa muu viranomainen, joka on nimetty samoin edellytyksin, jotka on määritelty rikosasioiden tietosuojadirektiivin 41–44 artiklassa. Liikkumavara mahdollistaa viranomaisten nimeämisen ja niiden tehtävien kansallisen tason järjestämisen niin keskitetysti kuin hajautetustikin, sekä noudattaen liitteen I jakson A yhdenmukaistamislainsäädännön ja tietosuojalainsäädännön mukaista organisointia tai siitä poiketen, jos asianmukainen koordinointi varmistetaan. Vain rahoituslaitoksia valvova taho on määritelty asetuksessa siten, ettei rahoitusmarkkinavalvonnan mukaisesta valitusta kansallisesta mallista voi poiketa. 

Jäsenvaltioiden on 74 artiklan 10 kohdan mukaan helpotettava koordinointia tämän asetuksen nojalla nimettyjen markkinavalvontaviranomaisten ja muiden sellaisten asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten tai elinten välillä, jotka valvovat liitteen I jaksossa A luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön tai muun sellaisen unionin oikeuden soveltamista, jolla saattaa olla merkitystä liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien kannalta. Kansallista liikkumavaraa liittyy siihen, millä tavalla koordinointia toteutetaan. 

Asetuksessa sallitaan kansallisen liikkumavaran käytön ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten lukumäärää, nimeämistä tai perustamista koskien. Asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaan, kunkin jäsenvaltion on nimettävä tai perustettava vähintään yksi ilmoittamisesta vastaava viranomainen, joka vastaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointiin, nimeämiseen ja ilmoittamiseen sekä niiden valvontaan liittyvien tarvittavien menettelyjen perustamisesta ja toteuttamisesta. Lisäksi 28 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, että ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen vastuu ilmoitettujen laitosten arviointi- ja valvontatehtävistä annetaan akkreditointiasetuksen mukaiselle kansalliselle akkreditointielimelle. 

Asetuksen 31 artiklan 9 kohdan mukaan ilmoitetuilla laitoksilla on oltava asianmukainen vastuuvakuutus vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiensa varalle, jollei vastuu kuulu jäsenvaltiolle, johon ne ovat sijoittautuneet, kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai jollei jäsenvaltio itse ole suoraan vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Jäsenvaltiot voivat näin ollen kansallisen liikkumavaran puitteissa ottaa itselleen suoran vastuun tai lainsäädäntöön perustuvan vastuun ilmoitetun laitoksen vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista 

2.15.3  Seuraamusjärjestelmä

Asetuksen 99 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on asetuksessa säädettyjä ehtoja noudattaen säädettävä seuraamuksista ja muista täytäntöönpanotoimista, joita sovelletaan toimijoiden rikkoessa tätä asetusta. Seuraamuksia voivat olla myös varoitukset ja muut kuin rahalliset toimenpiteet. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisen artiklan 3–5 kohdissa säädetään hallinnollisen sakon enimmäismäärästä, mikä jättää lainsoveltajalle harkintavaltaa teon moitittavuuden ja sakon suuruuden määräämisen suhteen siltä osin, kuin se on pienempi kuin sakon enimmäismäärä. Poikkeuksena tästä on pk-yrityksille kuitenkin määritelty lievempi sakon laskukaava (99 artiklan 6 kohta), ja harkintavaltaa rajoittaa kokonaisharkinnassa huomioitavat olosuhteet ja seikat, jotka on lueteltu 99 artiklan 7 kohdassa. Artikla sisältää liikkumavaraa.  

Kansallista liikkumavaraa liittyy myös 99 artiklan 8 kohdan mukaan siihen, missä määrin jäsenvaltiossa voidaan määrätä hallinnollisia sakkoja viranomaisille tai julkishallinnon elimille. Jäsenvaltion oikeusjärjestelmästä riippuen hallinnollisia sakkoja koskevia sääntöjä voidaan kyseisen artiklan 9 kohdan mukaan soveltaa siten, että sakkojen määräämisestä vastaavat toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet tai muut elimet, siten kuin kyseisissä jäsenvaltioissa on säädetty edellyttäen, että säännöillä olisi oltava jäsenvaltiossa vastaava vaikutus. Artiklan 10 kohdan mukaan artiklan mukaisten valtuuksien käyttöön sovelletaan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisia menettelyllisiä takeita, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista menettelyä. Liikkumavaraa seuraamuksien osalta on arvioitu tarkemmin kappaleessa 10.2. Seuraamussääntely. 

2.15.4  Biometrinen etätunnistaminen

Jäsenvaltio voi 5 artiklan 5 kohdan mukaan päättää säätää mahdollisuudesta sallia kokonaan tai osittain reaaliaikaisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttö julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksessa 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohdan mukaisessa tilanteessa sekä 2 ja 3 kohdassa luetelluin rajoituksin ja edellytyksin. Kansallista liikkumavaraa hyödyntäessään jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lupien pyytämistä, myöntämistä ja käyttöä sekä niihin liittyvää valvontaa ja raportointia varten. Säännöissä olisi myös täsmennettävä, minkä tavoitteiden tai rikosten osalta toimivaltaisille viranomaisille voidaan antaa lupa käyttää kyseisiä järjestelmiä lainvalvontatarkoituksessa. Jäsenvaltiot voivat unionin oikeuden mukaisesti ottaa käyttöön rajoittavampaa lainsäädäntöä biometristen etätunnistusjärjestelmien käytön osalta. 

Asetuksen 26 artiklassa säädetään jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen käytettävistä tekoälyjärjestelmistä ja niiden käyttöönottajien velvoitteista. Asetuksen 26 artiklan 10 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat unionin oikeuden mukaisesti ottaa käyttöön jälkikäteisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttöä koskevaa rajoittavampaa lainsäädäntöä. Lisäksi artiklan 10 kohdan mukaan rikoksesta epäillyn tai tuomitun henkilön kohdennettua etsintää koskevan tutkinnan yhteydessä suuririskisen tekoälyjärjestelmän, joka on tarkoitettu käytettäväksi jälkikäteiseen biometriseen etätunnistukseen, käyttöönottajan on pyydettävä oikeusviranomaiselta tai hallintoviranomaiselta, jonka päätös on sitova ja johon sovelletaan tuomioistuinvalvontaa, lupaa kyseisen järjestelmän käyttöön etukäteen tai ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 48 tunnin kuluessa kyseisen järjestelmän käyttöön lukuun ottamatta säännöksessä mainittua poikkeusta. Säännös jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, tuleeko lupa pyytää oikeusviranomaiselta vai hallintoviranomaiselta. 

2.15.5  Sääntelyn testiympäristöt

Asetus velvoittaa perustamaan sääntelyn testiympäristön, mutta jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, kuinka testiympäristö järjestetään. Asetuksen 57 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset perustavat kansallisella tasolla vähintään yhden tekoälyn sääntelyn testiympäristön, jonka on oltava toiminnassa viimeistään 2 päivänä elokuuta 2026. Testiympäristö voidaan perustaa myös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Lisäksi voidaan perustaa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjä alueellisella tai paikallisella tasolla tai yhdessä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset osoittavat riittävät resurssit ja varmistettava asianmukainen yhteistyön taso kyseisiä muita testiympäristöjä valvovien viranomaisten ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä. 

Asetuksen 62 artiklassa säädetään tarjoajia ja käyttöönottajia, erityisesti pk-yrityksiä, mukaan lukien start up-yritykset, koskevat toimenpiteet, jotka liittyvät innovoinnin edistämiseen ja asetuksen velvoitteiden noudattamiseen. Artikla jättää tietyiltä osin kansallista liikkumavaraa sen suhteen, millä keinoin kyseiset toimenpiteet toteutetaan. Asetuksen 62 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on järjestettävä tämän asetuksen soveltamista koskevia erityisiä tiedotus- ja koulutustoimia, jotka on räätälöity pk-yritysten, myös start up-yritysten, käyttöönottajien ja tarvittaessa paikallisten viranomaisten tarpeisiin. Säännöksessä määriteltyjä tiedotus- ja koulutustoimien käytännön toteuttamista ei ole määritelty tarkasti asetuksessa, minkä vuoksi toimien käytännön toteuttamiseen voidaan katsoa liittyvän kansallista liikkumavaraa. 

Lisäksi 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on käytettävä olemassa olevia erityiskanavia ja perustettava tarvittaessa uusia pk-yritysten, myös start up-yritysten, käyttöönottajien, muiden innovoijien ja tarvittaessa paikallisten viranomaisten kanssa käytävää viestintää varten tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan ohjeistuksen antamiseksi ja sitä koskeviin kysymyksiin vastaamiseksi, mukaan lukien osallistuminen tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin. Viestintään käytettävien erityiskanavien käyttämiseen ja perustamiseen voidaan katsoa liittyvän kansallista liikkumavaraa. Artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioiden helpotettava pk-yritysten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien osallistumista standardien kehittämisprosessiin. Kyseisen sidosryhmien osallistamiseen liittyvään kansalliseen käytännön toteutukseen voidaan katsoa liittyvän kansallista liikkumavaraa. 

2.15.6  Kansallinen liikkumavara erinäisissä asioissa

Työntekijöiden asema . Asetuksella ei 2 artiklan 11 kohdan mukaan estetä unionia tai jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat työntekijöiden kannalta suotuisampia ja suojelevat heidän oikeuksiaan liittyen tekoälyjärjestelmien käyttöön työnantajien toimesta, tai kannustamasta soveltamaan työntekijöiden kannalta suotuisampia työehtosopimuksia tai sallimasta niiden soveltamisen. Kansallisessa lainsäädännössä sallitaan siis työntekijöiden suotuisampi kohtelu suhteessa asetuksen sääntelyyn.  

Ihmisen suorittama valvonta . Asetuksen 14 artiklan mukaan liitteen III kohdan 1 alakohdassa a tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on lisäksi varmistettava, että käyttöönottaja ei tee mitään toimia tai päätöstä järjestelmästä seuraavan tunnistamisen perusteella, ellei vähintään kaksi luonnollista henkilöä, joilla on tarvittava pätevyys, koulutus ja valtuudet, ole erikseen todentanut ja vahvistanut sitä. Vaatimusta vähintään kahden luonnollisen henkilön erikseen tekemästä todentamisesta ei sovelleta suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, joita käytetään lainvalvonnan, muuttoliikkeen hallinnan, rajavalvonnan tai turvapaikka-asioiden tarkoituksiin, jos unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä tämän vaatimuksen soveltaminen katsotaan kohtuuttomaksi. Kansallinen liikkumavara liittyy viimeisen virkkeen ilmaisuun vaatimuksen soveltamisen kohtuuttomuudesta, jos ja kun sellaista on määritelty kansallisessa lainsäädännössä.  

Tarjoajan ja valtuutetun edustajan dokumentaation säilytysvelvollisuus . Asetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on määritettävä olosuhteet, joissa 1 kohdassa tarkoitettu dokumentaatio on kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla kyseisessä kohdassa esitetyn ajan silloin, kun tarjoaja tai sen alueelle sijoittautunut valtuutettu edustaja menee konkurssiin tai lopettaa toimintansa ennen kyseisen kauden loppua.  

Käyttöönottajien velvollisuuksien soveltaminen . Asetuksen 26 artiklan mukaan suuririskisten käyttöönottajien on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet varmistaakseen, että ne käyttävät tällaisia järjestelmiä niiden mukana seuraavien käyttöohjeiden mukaisesti (1 kohta). Käyttöönottajien on lisäksi annettava ihmisen suorittama valvonta tehtäväksi luonnolliselle henkilölle, joilla on tarvittava pätevyys, koulutus ja valtuudet, sekä annettava tarvittavaa tukea (2 kohta). Nämä velvollisuudet eivät kuitenkaan kyseisen artiklan 3 kohdan mukaan rajoita muiden unionin tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien käyttöönottajien velvollisuuksien soveltamista eivätkä käyttöönottajan vapautta järjestää omat resurssinsa ja toimintansa tarjoajan ilmoittamien ihmisen suorittamien valvontatoimien toteuttamiseksi.  

Kriittisen infrastruktuurin suuririskisten tekoälyjärjestelmien kansallinen rekisteri . Asetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukaan liitteen III kohdassa 2 tarkoitetut kriittisen infrastruktuurin alan suuririskiset tekoälyjärjestelmät on rekisteröitävä kansallisella tasolla. Liikkumavaraa liittyy siihen, mikä viranomainen kansallisesti nimetään rekisterinpitäjäksi ja kuinka rekisteröintivelvoite käytännössä toteutetaan.  

Käytännesääntöjen laatiminen . Jäsenvaltioiden on 95 artiklan 1 kohdan mukaan kannustettava ja helpotettava käytännesääntöjen laatimista. Se mitä tahoja käytännesääntöjen laatimiseen osallistuu ja millä tavalla kannustaminen ja helpottaminen jäsenvaltiossa toteutetaan, sisältää kansallista liikkumavaraa. Käytännesääntöjä voivat kyseisen artiklan 3 kohdan mukaan laatia yksittäiset tekoälyjärjestelmien tarjoajat tai käyttöönottajat tai niitä edustavat järjestöt tai molemmat, ja niiden laatimiseen voivat osallistua myös mahdolliset sidosryhmät ja niitä edustavat järjestöt, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja tiedeyhteisö. Käytännesäännöt voivat kattaa yhden tai useamman tekoälyjärjestelmän ottaen huomioon asianomaisten järjestelmien käyttötarkoituksen samankaltaisuuden. Tekoälytoimisto ja jäsenvaltiot ottavat huomioon pk-yritysten sekä start up -yritysten erityisedut ja -tarpeet edistäessään ja helpottaessaan käytännesääntöjen laatimista (95 artikla 4 kohta).  

Kielivaatimukset . Kansallista liikkumavaraa liittyy myös tiettyihin asetuksen artikloihin, joissa säädetään, että tietoja tai dokumentaatiota on toimitettava kansallisille viranomaisille niiden helposti ymmärtämällä kielellä. Kielivaatimuksia on artiklassa 21 koskien tarjoajien velvollisuuksia, artiklassa 23 koskien maahantuojien velvollisuuksia, artiklassa 44 koskien ilmoitettujen laitosten antamia todistuksia, artiklassa 47 koskien ilmoitettujen laitosten EU-vaatimuksenmukaisuusvakuutusta ja 77 artiklassa koskien perusoikeuksia suojelevien viranomaisten tiedonsaantioikeuksia.  

3.1.1  Markkinavalvonnan sääntelystä

Markkinavalvonta-asetuksella on luotu yhtenäiset puitteet tuotteiden markkinavalvonnalle ja ulkorajavalvonnalle kaikissa jäsenmaissa. Markkinavalvonta-asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on järjestettävä ja toteutettava markkinavalvontaa omalla lainkäyttöalueellaan. Markkinavalvonta-asetuksen tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, jotta EU:n markkinoille saatettavat tuotteet olisivat niille asetettujen vaatimusten mukaisia, ja varmistettaisiin näin terveyden ja turvallisuuden suojelun, kuluttajansuojan sekä ympäristönsuojelun korkea taso. Siinä säädetään velvoitteista talouden toimijoille, vähimmäisvaatimuksista markkinavalvontaviranomaisen toimivaltuuksille, rajat ylittävästä yhteistyöstä markkinavalvontaviranomaisten kesken ja yhteistyöstä tulliviranomaisten kanssa. Markkinavalvonta-asetuksen soveltamisalaan kuuluu sen liitteessä I lueteltu unionin yhdenmukaistamislainsäädäntö (70 tuotesektoria), joten sen soveltamisala on laaja. Tekoälyasetuksessa vahvistettujen vaatimusten ja velvollisuuksien asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi, sen johdanto-osan 156 kappaleessa todetaan, että markkinavalvonta-asetuksella perustettua markkinavalvontaa ja tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevaa järjestelmää on sovellettava kokonaisuudessaan. Tekoälyasetuksen soveltamisala on kuitenkin huomattavasti kapeampi kuin markkinavalvonta-asetuksen. 

Markkinavalvonta-asetuksen soveltamisalaa koskevassa 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että markkinavalvonta-asetusta sovelletaan tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteessä I lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, siltä osin kuin unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä ei ole samaan tavoitteeseen tähtääviä erityissäännöksiä, joilla säännellään tarkemmin joitakin tiettyjä markkinavalvontaan ja täytäntöönpanon valvontaan liittyviä seikkoja. Markkinavalvonta-asetusta täydentävät kansalliset säännökset ovat pääasiassa eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetussa laissa (1137/2016), jäljempänä markkinavalvontalaki . Markkinavalvontalaki on yleislain luonteinen ja horisontaalinen kattaen useiden tuotesektoreiden markkinavalvonnan. Markkinavalvonta-asetuksen mukaisesta markkinavalvontatoiminnan järjestämisestä, viranomaisten toimivaltuuksista, hallinnollisista keinoista ja kustannusten perimisestä säädetään yleisesti markkinavalvontalaissa. Markkinavalvontalaki on osa tuoteturvallisuussääntelykokonaisuutta eikä markkinavalvontalakia sovelleta itsenäisesti ilman markkinavalvonta-asetusta tai sen soveltamisalapykälässä mainittua sektorisääntelyä.  

Markkinavalvontalain suhde sen soveltamisalaan kuuluvien sektorilakien valvontasääntelyyn vaihtelee sektoreittain riippuen sektorisääntelyn sisällöstä, ja sektorilakien soveltamisalat poikkeavat laajuudeltaan toisistaan. Siltä osin kuin sektorilaeissa erikseen säädetään erityisistä lisävaatimuksista tai toimivaltuuksista taikka markkinavalvonnasta muutoin markkinavalvontalaista poikkeavasti, sovelletaan sektorilaissa säädettyä. Lisäksi esimerkiksi joissain tuotekohtaisissa laeissa säädetään tuotteiden ja laitteistojen käytönaikaisesta vaatimustenmukaisuudesta ja turvallisuudesta sekä siihen liittyvästä valvonnasta, mikä perustuu kansalliseen sääntelyyn. 

Markkinavalvontalain 1 luvussa on yleiset säännökset soveltamisalasta ja määritelmistä (1 ja 2 §). Lakia sovelletaan sen 1 §:ssä mainittujen lakien soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinavalvontaan, jollei mainituissa laeissa toisin säädetä. Tekoälyasetuksen liitteen I jaksossa A on lueteltu uuteen lainsäädäntökehykseen perustuvat unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön kuuluvat säädökset. Suurin osa mainitun liitteen A jaksoon sisältyvistä unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön kuuluvista tuotesektoreista sisältyy markkinavalvontalain soveltamisalaan. Näitä ovat tuotteet, jotka kuuluvat yhdenmukaistamislainsäädännön nojalla annettujen lelujen turvallisuudesta annetun lain (1154/2011), huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetun lain (1712/2015), hissiturvallisuuslain (1134/2016), räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimuksenmukaisuudesta annetun lain (1139/2016), sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 30 luvun, painelaitelain (1144/2016), kuluttajien käyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista annetun lain (1140/2016) ja kaasulaitelain (502/2018) soveltamisalaan. Kaikki mainitun liitteen A jakson yhdenmukaistamislainsäädännön alaan kuuluvat tuotteet eivät kuitenkaan kuulu markkinavalvontalain soveltamisalaan. Lääkinnällisten laitteiden markkinavalvonnasta säädetään lääkinnällisistä laitteista annetussa asetuksessa (EU)2017/745, jäljempänä MD-asetus , sekä in vitro-diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista annetussa asetuksessa (EU)2017/746, jäljempänä IVD-asetus , sekä lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa (719/2021) ja eräistä EU-direktiiveissä säädetyistä lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa (629/2010). Lisäksi esimerkiksi työntekijöiden suojelun osalta aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueiden ja sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta markkinavalvontaviranomaisena on säädetty markkinavalvonta-asetuksen lisäksi laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006), laissa eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta (1016/2004) sekä henkilönsuojainasetuksessa (EU) 2016/425 ja köysiratalaitteistoasetuksessa (EU) 2016/424.  

3.1.2  Keskeisiä markkinavalvontaviranomaisia

Markkinavalvonta on järjestetty Suomessa tuotesektorikohtaisesti usean markkinavalvontaviranomaisen tehtäväksi. Suomen markkinavalvontaviranomaiset toimivat yhteensä seitsemän ministeriön hallinnonalalla, ja markkinavalvontaa hoitavat pääosin ministeriöiden ohjaamat virastot. Poikkeuksena on sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston ja aluehallintovirastojen viiden työsuojelun vastuualueen toteuttama, olennaisessa määrin työssä käytettäväksi tarkoitettujen teknisten laitteiden markkinavalvonta. Tällä sektorilla tuotteiden asettamista saataville markkinoilla tai käyttöön luovuttamista koskevat rajoittavat päätökset tehdään ministeriössä. 

Markkinavalvontaviranomaiset toimivat riskiperusteisesti. Valvontaa kohdistetaan niihin tuoteryhmiin, joiden aiheuttamat riskit ovat vaikutuksiltaan suurimmat tai laajimmalle kohdistuvat tai joihin kohdistuvalla valvonnalla on suurin vaikuttavuus. Riskiperusteisessa lähestymistavassa otetaan huomioon muun muassa tuotteisiin liittyvät vaaratekijät ja vaatimustenvastaisuudet, tuotteiden haitallisuuden käyttöympäristölle tai käyttäjälle, markkinoilla olevien tuotteiden määrä ja levinneisyysaste, tuotteista vastuussa olevan toimijan aiemmat vaatimustenvastaisuudet, Tullin suorittama riskianalyysi, tuotteisiin liittyvät ilmoitukset ja muista lähteistä saadut muut tiedot, jotka saattavat viitata vaatimustenvastaisuuteen. 

Markkinavalvontalain 2 luvun 4 §:ssä säädetään lain soveltamisalan valvontaviranomaisista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Säteilyturvakeskus, Liikenne- ja viestintävirasto, Suomen ympäristökeskus, Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä Ruokavirasto ovat markkinavalvontalain mukaisia markkinavalvontaviranomaisia lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sektorilakien tuoteryhmien osalta. Suomessa Tulli toimii markkinavalvonta-asetuksen 25(1) artiklan tarkoittamana ulkorajaviranomaisena, joka vastaa EU:n markkinoille tulevien tuotteiden ulkorajavalvonnasta. Ulkorajavalvonnassa noudatetaan markkinavalvonta-asetuksen VII luvussa säädettyä menettelyä. 

Suomessa ei ole tietojärjestelmien tai ohjelmistojen markkinavalvonnasta yleisesti vastaavaa viranomaista, eikä näin ollen myöskään tekoälyjärjestelmiä valvovaa viranomaista. Liikenne- ja viestintäviraston yhteydessä toimiva Kyberturvallisuuskeskus tukee, ohjaa ja valvoo tietoturvallisuutta ja yksityisyyden suojan toteutumista sähköisessä viestinnässä sekä koordinoi kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Tekoälyasetuksen liitteen I jakson A luettelon mukaiseen uuteen lainsäädäntökehykseen perustuvasta unionin yhdenmukaistamislainsäädännön alaan kuuluu 12 eri tuotesektoria, joilla tekoälyjärjestelmää on asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan pidettävä suuririskisenä. Edellytyksenä on, että tuotteelle, jonka turvakomponentti on a alakohdan mukaisesti tekoälyjärjestelmä, tai tekoälyjärjestelmälle, joka on itse tuote, on tehtävä kolmannen osapuolen suorittama vaatimustenmukaisuuden arviointi kyseisen tuotteen saattamiseksi markkinoille tai käyttöön ottamiseksi liitteessä I jaksossa A luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisesti. Seuraavassa taulukossa on esitetty näiden tuotesektoreiden nykyiset markkinavalvontaviranomaiset Suomessa. 

Taulukko 1. Tekoälyasetuksen liitteen I jakson A luettelon unionin yhdenmukaistamislainsäädännön markkinavalvontaviranomaiset Suomessa 

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto . Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla ja sen tehtävänä on Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta annetun lain (1261/2010) 2 §:n 1 momentin mukaan valvoa ja edistää tuotteisiin, palveluihin ja tuotantojärjestelmiin liittyvää teknistä turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta, kuluttajaturvallisuutta, kemikaaliturvallisuutta, kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta ja laatua sekä pätevyyden toteamisjärjestelmää (akkreditointijärjestelmä). Lain 2 §:n 2 momentin mukaan sen tehtävänä on lisäksi huolehtia arviointilaitosten pätevyyden arviointiin ja akkreditointiin liittyvistä tehtävistä, mitä varten Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa on akkreditointiyksikkö. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on markkinavalvontalain mukainen markkinavalvontaviranomainen, kun tuote kuuluu tekoälyasetuksen liitteen I jakson A mukaisen yhdenmukaistamislainsäädännön nojalla annetun kansallisen lelujen turvallisuudesta annetun lain, hissiturvallisuuslain, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimuksenmukaisuudesta annetun lain, painelaitelain, kuluttajien käyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista annetun lain ja kaasulaitelain soveltamisalaan.  

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston markkinavalvonta kohdistuu tuotteisiin, tuotteita koskeviin asiakirjoihin, tuotteissa oleviin merkintöihin ja vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyihin. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei tarkasta kaikki markkinoilla olevia tuotteita, vaan se tekee valvontaa riskiperusteisesti ja pistokokeenomaisesti. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto kohdistaa valvontaa sellaisiin tuotteisiin, joiden turvallisuusriskit tai puutteet vaatimustenmukaisuudessa ovat suurimmat. Yleisiä markkinavalvonnan keinoja ovat kielto tai määräys, markkinoilta poisto, palautusmenettely sekä neuvonta ja ohjaus. 

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimii markkinavalvonta-asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna markkinavalvonnan yhteyspisteenä. Yhteyspisteen tehtävä on sijoitettu tuoteyksikön Fipoint-ryhmään. Yhteyspisteen tehtävien hoidossa Fipoint toimii puolueettomasti suhteessa kaikkiin markkinavalvontaviranomaisiin ja Tulliin. Markkinavalvonta-asetuksen 10 artiklan mukaisesti yhteyspiste vastaa markkinavalvontaviranomaisten ja Tullin yhteensovitetun kannan esittämisestä sekä kansallisesta markkinavalvontastrategiasta ilmoittamisesta ICSMS-järjestelmässä. Markkinavalvonta-asetuksessa säädettyjen tehtävien lisäksi yhteyspisteelle on annettu tehtäviä markkinavalvontalain 4 a §:ssä. Markkinavalvontalain mukaan Suomen yhteyspiste koordinoi markkinavalvontaan liittyvää viranomaisyhteistyötä ja auttaa markkinavalvontaviranomaisia kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi yhteyspisteen tehtäviin kuuluu laatia kansallinen markkinavalvontastrategia yhteistyössä markkinavalvonnan yhteistyöryhmän kanssa. Yhteyspiste edustaa Suomea myös tuotteiden markkinavalvontaa ja vaatimustenmukaisuutta käsittelevässä komiteassa yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Markkinavalvontalain 4 b §:n nojalla markkinavalvonnan yhteyspisteen yhteydessä toimii markkinavalvonnan yhteistyöryhmä, jossa ovat edustettuina markkinavalvonta-asetuksessa tarkoitetut markkinavalvontaviranomaiset, Tulli ja tarvittaessa myös muita viranomaisia. 

Tulli . Tulli toimii markkinavalvonta-asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ulkorajatarkastuksista vastaavana viranomaisena sekä valvoo markkinavalvontalain 23 §:ssä tarkoitetun maastavientikiellon ja 25 §:ssä tarkoitetun hävittämismääräyksen noudattamista ulkorajalla. Lisäksi Tulli on erikseen nimetty toimivaltaiseksi markkinavalvontaviranomaiseksi tiettyjen tuoteryhmien osalta. Kun Tulli toimii toimivaltaisena markkinavalvontaviranomaisena, suorittaa se valvontaa itsenäisesti.  

Kansallisen lelujen turvallisuudesta annetun lain (1154/2011) 56 §:n nojalla Tulli toimii markkinavalvonta-asetuksen 25–28 artiklassa tarkoitettuna markkinavalvontaviranomaisena lelujen osalta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ohella. Lisäksi Tulli valvoo markkinavalvontaviranomaisena lelujen turvallisuudesta annetun lain noudattamista toimitettaessa leluja Suomeen Euroopan unionin jäsenmaista Suomessa tapahtuvan tavaraerän purkamisen ja siihen liittyvän varastoinnin yhteydessä. Tullin toimiessa markkinavalvontaviranomaisena sovelletaan tullilain (304/2016) lisäksi markkinavalvontalain 6 ja 7 §:ää, 3 lukua sekä 27–29 §:ää. 

Tullin lelujen turvallisuudesta annetun lain nojalla suorittama valvonta on riskiperusteista. Tullin valvonta on poikkeuksellisesti reaaliaikaista, sillä Tulli valvoo tuotteita jo siinä vaiheessa, kun niitä saatetaan markkinoille. Tulli tutkii ottamansa näytteet Tullilaboratoriossa sekä tekee markkinavalvontaan liittyvät päätökset tuoteturvallisuusyksikössä itsenäisesti. Tulli tarkastaa vuositasolla noin 500–700 lelua. 

Liikenne- ja viestintävirasto . Radiolaitteiden markkinavalvonnasta säädetään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 30 luvussa, jolla on toimeenpantu tekoälyasetuksen liitteen I jakson A kohdassa 6 mainittu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/53/EU radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta, jäljempänä radiolaitedirektiivi. Näiden lisäksi radiolaitteiden markkinavalvontaan sovelletaan markkinavalvonta-asetusta ja eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettua lakia. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo kyseisen lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten noudattamista.  

Liikenne- ja viestintävirasto ei kuitenkaan valvo ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyviä vaatimuksia eikä olennaisia sähköturvallisuusvaatimuksia siltä osin, kuin ne on säädetty muun viranomaisen (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Säteilyturvakeskus) valvottaviksi.  

Liikenne- ja viestintäviraston suorittaman valvonnan pääkohteena on radiohäiriöiden ennaltaehkäisy. Radiolaitteiden markkinavalvonta on jälkikäteisvalvontaa, joka kohdistuu valmistukseen sekä taloudellisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan maahantuontiin ja jakeluun. Radiolaitteiden markkinavalvonta ei ulotu radiolaitteiden käyttöönottoon ja käyttöön. Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus tarkastaa ja ottaa radiolaite tutkittavaksi ja kieltää radiolaitteen markkinoille saattaminen, asettaminen saataville markkinoilla ja käyttö, jos se on aiheuttanut tai sen voidaan olettaa aiheuttavan haitallisen häiriön. Radiolaitedirektiivin nojalla on asetettu tietyille radiolaiteryhmille lisävaatimuksia. Tällaisia ovat muun muassa uudet tietoturvavaatimukset, joiden soveltaminen ja markkinavalvonta alkavat 1.8.2025. Lisäksi radiolaitedirektiiviä on muutettu radiolaitteiden latausliittimiä koskevalla ns. yleislaturidirektiivillä, jonka soveltaminen on alkanut 28.12.2024. 

Valvonta on riskiperusteista ja pistokoemaista ja se kattaa sekä reaktiivisen valvonnan, eli radiohäiriöiden selvityksen tai eri ilmoituskanavien kautta tulleet tapaukset, että proaktiivisen valvonnan, joka kohdennetaan erityisesti sellaisiin laiteryhmiin, joissa on tai epäillään radiohäiriöriskiä. Lisäksi markkinavalvontatehtäviin sisältyvät kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö eri valvontaviranomaisten välillä, erilaiset raportointi- ja tilastointitehtävät sekä neuvonta ja viestintä eri toimijoille.  

Liikenne- ja viestintävirasto käyttää radiolaitteiden markkinavalvontaan tällä hetkellä vuositasolla noin kolme henkilötyövuotta. Virasto tarkastaa vuosittain noin 40–60 radiolaitetta vuosittaisen testausmäärärahan ollessa tällä hetkellä noin 58 000 euroa. Tarkastuksia kohdennetaan sekä myymälätiloihin että verkossa tapahtuvaan radiolaitteiden kauppaan. Valvontatoimenpiteisiin vaikuttavat muun muassa tarkastuksissa havaitut puutteet ja näiden puutteiden riskiarviointi. 

Eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain mukaan huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetun lain (1712/2015), jäljempänä huvivenelaki, mukaisten tuotteiden markkinavalvontaviranomaisena toimii Liikenne- ja viestintävirasto. Laki pohjautuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2013/53/EU huviveneistä ja vesiskoottereista sekä direktiivin 94/25/EY kumoamisesta (huvivenedirektiivi). Liikenne- ja viestintävirasto valvoo, että huvivenelain soveltamisalaan kuuluvat veneet, vesiskootterit, moottorit ja varusteet, jotka saatetaan markkinoille (luovutetaan vapaaseen liikkeeseen) tai otetaan käyttöön täyttävät asetetut vaatimukset.  

Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista (14.1.2016, TRAFI/10668/03.04.01.00/2015) on tarkennettu vesikulkuneuvojen melu- ja päästövaatimuksia sekä tuotteiden suunnittelu- ja rakentamismääräyksiä. Määräyksellä on pantu täytäntöön huvivenedirektiivin liitteet. 

Liikenne- ja viestintäviraston toteuttama markkinavalvonta on riskiperusteista ja jaetaan käytännössä ennakoivaan ja reagoivaan valvontaan. Valvonta pyritään kohdistamaan korkeimpiin turvallisuusriskeihin. Ennakoivaa valvontaa suoritetaan jälleenmyyjien sekä valmistajien luona. Lisäksi tulliyhteistyöllä ja yleisellä asiantuntijaneuvonnalla pyritään ennaltaehkäisemään vaatimustenvastaisten tuotteiden markkinoillepääsy. Reagoivaa valvontaa tehdään muiden viranomaisten tai jäsenmaiden ilmoitusten perusteella sekä mahdollisten onnettomuuksien seurauksena. 

Valvonnassa käytetään huviveneiden markkinavalvontaviranomaisten kehittämää riskinarviomenetelmää, jossa tarkastellaan kokonaisuutta toiminnan osalta arvioiden vaatimustenvastaisten tuotteiden markkinoille saattamisen riskiä. Riskin ja markkinoille saatettujen tuotteiden määrän tulo määrittää riskin kokonaislaajuuden ja edelleen markkinavalvontatoimenpiteiden laajuuden.  

Liikenne- ja viestintävirastolla on käytössään 2,2 henkilötyövuotta huviveneiden markkinavalvontaan liittyviin tehtäviin. 

Digipalveluasetuksen 49 artikla edellyttää kansallisesti digitaalisten palveluiden koordinaattorin kansallista nimeämistä. Kansallisena digitaalisten palveluiden koordinaattorina Suomessa toimii Liikenne- ja viestintävirasto verkon välityspalvelujen valvonnasta annetun lain (18/2024) 1 §:n nojalla. 

Liikenne- ja viestintävirasto vastaa digipalveluasetuksen mukaisista koordinaattoriviranomaiselle säädetyistä tehtävistä Suomessa ja osallistuu muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten yhteistyöverkostoon. Kansallisena digitaalisten palvelujen koordinaattorina Liikenne- ja viestintävirasto toimii yhteyspisteenä kaikissa digipalveluasetuksen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä, mikä edellyttää reagointia niin välityspalvelujen tarjoajilta kuin palvelujen vastaanottajilta, kuluttajilta, luotetuilta ilmoittajilta, tutkijoilta sekä muilta viranomaisilta tuleviin yhteydenottoihin. 

Liikenne- ja viestintäviraston tehtäviin kuuluu koordinaattorin roolissa yhteistyö toisten jäsenvaltioiden digitaalisten palveluiden koordinaattoreiden ja komission kanssa sekä osallistuminen erikseen perustetun Euroopan digitaalisten palvelujen lautakunnan työhön. Viraston tehtäviin kuuluu myös raportointia komissiolle ja muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille. Lisäksi tehtäviin kuuluu tiivistä yhteistyötä muiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, kuten tietosuojavaltuutetun ja kuluttaja-asiamiehen kanssa. 

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus . Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on MD-asetuksen tarkoittama lääkinnällisten laitteiden toimivaltainen viranomainen sekä IVD-asetuksessa tarkoitettu in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden toimivaltainen viranomainen sekä asetuksissa tarkoitettu ilmoitetuista laitoksista vastaava viranomainen.  

Lääkinnällisistä laitteista säädetään MD-asetuksessa ja IVD-asetuksessa, joita täydentävät kansallisesti lääkinnällisistä laitteista annettu laki sekä eräistä EU-direktiiveissä säädetyistä lääkinnällisistä laitteista annettu laki. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on toimivaltainen suorittamaan MD-asetuksessa ja IVD-asetuksessa jäsenvaltiolle säädetyt tehtävät ja käyttämään asetuksissa jäsenvaltiolle säädettyjä toimivaltuuksia. Lisäksi se on markkinavalvonta-asetuksessa tarkoitettu markkinavalvontaviranomainen MD-asetuksen ja IVD-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta.  

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus huolehtii lääkinnällisistä laitteista annetussa lainsäädännössä sille säädetyistä ohjaus-, lupa- ja valvontatehtävistä. Sen tehtävänä on lääkinnällisistä laitteista annetun lain 37 §:n 1 momentin nojalla valvoa ja edistää lääkinnällisten laitteiden sekä niiden käytön turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta. 

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen valvonnan toimivaltuuksista säädetään lääkinnällisistä laitteista annetun lain 5 luvussa. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on lääkinnällisistä laitteista annetun lain 38 §:n nojalla toimivaltainen suorittamaan MD-asetuksessa ja IVD-asetuksessa tarkoitetut tarkastukset sekä suorittamaan tarkastuksen muun laissa säädetyn toiminnan valvomiseksi. Lain 39 §:n mukaan poliisin on tarvittaessa annettava virka-apua tarkastuksien suorittamiseksi. Lain 40 §:n nojalla Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksella on oikeus käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita arvioimaan lääkinnällisen laitteen sekä kliinisessä tutkimuksessa ja suorituskykyä koskevassa tutkimuksessa tutkittavana olevan laitteen ominaisuuksia, turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta. Ulkopuolisella asiantuntijalla tulee olla tehtävien edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuoliset asiantuntijat voivat osallistua tarkastuksiin sekä tutkia ja testata laitteita. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus kuitenkin itse vastaa tarkastuksen pääasiallisesta suorittamisesta ja valvonnassa tehdyistä johtopäätöksistä. Ulkopuolinen asiantuntija ei saa osallistua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa tehtävään tarkastukseen. 

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksella on lisäksi lain 41 §:n nojalla oikeus hankkia lääkinnällinen laite tutkittavaksi valehenkilöllisyyttä käyttäen, jos se on välttämätöntä lääkinnällisen laitteen vaatimustenmukaisuuden valvomiseksi. 

Jos lääkinnällisen laitteen markkinoinnissa on menetelty lain tai asetusten vastaisesti, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus voi lääkinnällisistä laitteista annetun lain 42 §:n mukaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta markkinointia. Se voi myös määrätä kiellon saajan oikaisemaan markkinoinnissa antamansa virheelliset tai puutteelliset tiedot, jos sitä on turvallisuuden vaarantumisen vuoksi pidettävä tarpeellisena. Lisäksi lääkinnällisistä laitteista annetun lain 43 §:n mukaan, jos lääkinnällinen laite on vaatimustenvastainen ja aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai omaisuudelle ja se on välttämätöntä vakavan riskin poistamiseksi, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus voi määrätä palveluntarjoajan poistamaan tuotteeseen viittaavaa sisältöä tämän verkkosivustolta tai muulta markkinavalvonta-asetuksen 3 artiklan 15 kohdassa tarkoitetulta verkkorajapinnalta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus voi samoin edellytyksin määrätä palveluntarjoajan antamaan loppukäyttäjälle selkeän varoituksen tuotteen aiheuttamasta riskistä verkkorajapintaan pääsyn yhteydessä. 

Jos toimija on laiminlyönyt MD- tai IVD-asetuksessa tai lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa säädetyn velvollisuutensa, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus voi lääkinnällisistä laitteista annetun lain 44 §:n mukaan määrätä velvollisuuden täytettäväksi määräajassa. Se voi tehostaa antamaansa määräystä tai päätöstä uhkasakolla tai teettämisuhalla. 

Työsuojeluviranomainen . Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojelutoiminnasta annetun lain (44/2006) 2 § 1 momentin 1 kohdan mukaan työsuojeluviranomaisella tarkoitetaan aluehallintovirastoa sekä sosiaali- ja terveysministeriötä sen hoitaessa tuotteiden turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Laissa säädetään menettelystä työsuojeluviranomaisen valvoessa työsuojelua koskevien säännösten noudattamista sekä työnantajan ja työntekijöiden välisestä työsuojelun yhteistoiminnasta työpaikalla (1 §). Lain 2 luvussa säädetään työsuojeluviranomaisen ja tarkastajan toimivaltuuksista ja velvollisuuksista. Lain 2 luvussa säädetään muun muassa oikeudesta saada ja luovuttaa tietoja ja tehdä tarkastuksia, myös kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa tietyin edellytyksin. Lain 3 luvussa säädetään toimivallan käytöstä. Jos valvonnan yhteydessä on havaittu, ettei työnantaja noudata asetettuja velvollisuuksia, tarkastaja voi antaa toimintaohjeen tai kehotuksen (13 §). Työsuojeluviranomainen voi velvoittaa työnantajaa päätöksellä korjaamaan säännösten vastainen olotila, tai määrätä käyttökiellosta tai väliaikaisesta käyttökiellosta (16 §). Tarkastaja voi antaa tuotteelle väliaikaisen luovuttamiskiellon (18 §). Ministeriö voi määrätä teknisen laitteen luovuttamiskiellosta, kunnes laite on saatettu vaatimusten mukaiseksi, tai määrätä luovuttamiselle rajoituksia tai ehtoja (18§). Laite voidaan myös poistaa markkinoilta ja käytöstä (19 §) tai hävittää (19 a §). Jos tekninen laite aiheuttaa vakavan riskin henkilöiden terveydelle, turvallisuudelle tai omaisuudelle ja se on välttämätöntä vakavan riskin poistamiseksi, ministeriö voi lain 19 b §:n mukaan määrätä palveluntarjoajan poistamaan tekniseen laitteeseen viittaavaa sisältöä verkkosivustoltaan tai muulta vastaavalta markkinavalvonta-asetuksen 3 artiklan 15 kohdassa tarkoitetulta verkkorajapinnalta tai antamaan loppukäyttäjille selkeän varoituksen verkkorajapintaan pääsyn yhteydessä.  

Työsuojeluviranomainen olisi tekoälyasetuksen liitteen I jakson A mukaisten yhdenmukaistamislainsäädännön valvova viranomainen työkäyttöön tarkoitettujen henkilösuojaimien (tekoälyasetuksen liitteen I jakson A kohta 9: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/425 henkilönsuojaimista ja neuvoston direktiivin 89/686/ETY kumoamisesta), työkäyttöön tarkoitettujen koneiden ja eräiden laitteiden (tekoälyasetuksen liite I jakso A kohta 1: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta) sekä köysiratalaitteistojen osalta (tekoälyasetuksen liite I jakso A kohta 8: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/424 köysiratalaitteistoista ja direktiivin 2000/9/EY kumoamisesta). Näiden tuotteiden markkinavalvonnassa sovelletaan lisäksi lakia eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta (1016/2004) sekä koneiden osalta myös valtioneuvoston asetusta koneiden turvallisuudesta (VnA 400/2008). 

Valvonta kohdistuu yleensä valmistajaan, maahantuojaan tai jakelijaan. Valvonnan tavoitteena on varmistaa työssä käytettävien välineiden turvallisuus ja terveellisyys. Valvontaa toteutetaan tarkastamalla tuotteita pääosin fyysisillä tarkastuksilla valmistajien ja maahantuojien tiloissa, myymälöissä, työpaikoilla, oppilaitoksissa sekä messuilla. Tarkastettavat tuotteet valitaan riskiperusteisesti, painottaen merkittäviä fyysisen turvallisuuden tai terveyden riskejä käyttäjille tai muille aiheuttavia tuoteryhmiä.  

Markkinavalvonnan toteutukseen osallistuu tällä hetkellä noin 10–20 työsuojelutarkastajaa tai ministeriön virkamiestä pääosin osa-aikaisesti, siten että markkinavalvontatehtävät ovat vain osa henkilöiden työtehtäviä. Tuotteiden markkinavalvonnan osaaminen on pääosin niiden tekniseen turvallisuuteen, valvontalainsäädäntöön sekä tuotelainsäädännön perustuvaa osaamista. Nykyinen osaaminen tukisi tekoälyasetuksen valvontaa lähinnä yleisen markkinavalvontamekaniikan ja -asetuksen yleiseen toimeenpanoon liittyvissä tehtävissä. Tekoälyasetuksen valvonnan edellyttämää tekoälyteknologian, kyberturvallisuuden tai näihin liittyvien säädösten ja standardien tuntemusta ei hallinnossa ole. 

3.4.1  Tietosuojavaltuutettu

Monet asetuksen liitteessä III luetelluista suuririskisten tekoälyjärjestelmien aloista liittyvät olennaisesti henkilötietojen käsittelyyn. Henkilötietojen käsittelystä säädetään suoraan sovellettavassa yleisessä tietosuoja-asetuksessa sekä sitä täydentävässä tietosuojalaissa (1050/2018). Yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan laajasti henkilötietojen käsittelyyn. Yleinen tietosuoja-asetus sisältää säännökset muun muassa henkilötietojen käsittelyn yleisistä periaatteista, käsittelyn oikeusperusteista, rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän vastuista sekä rekisteröidyn oikeuksista. Tietosuojalaki sisältää yleistä tietosuoja-asetusta täydentäviä yleisesti sovellettavia säännöksiä muun muassa kansallisen valvontaviranomaisen eli tietosuojavaltuutetun osalta. 

Tietosuojalain 8 §:n 1 momentin mukaan tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna kansallisena valvontaviranomaisena oikeusministeriön hallinnonalalla on tietosuojavaltuutettu. Tietosuojavaltuutettu on toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton (tietosuojalaki 8 § 2 mom). Tietosuojavaltuutetulla on tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalain 18 §:n perustuen perustuvat laajat tutkintavaltuudet, korjaavat toimivaltuudet sekä hyväksymis- ja neuvontavaltuudet. Tietosuojavaltuutettu voi myös määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja tietosuoja-asetuksen rikkomuksista silloin, kun rekisterinpitäjä on yksityinen. Hallinnollisia seuraamusmaksuja ei voi määrätä viranomaiselle, vaan seuraamukset määräytyvät virkamiesoikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun sekä vahingonkorvausvastuun perusteella.  

Tietosuoja-asetuksen perusteella luonnollisella henkilöllä on käytettävissään tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaiset oikeussuojakeinot suhteessa rekisterinpitäjään, mukaan lukien oikeus saada korvaus yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomisesta aiheutuneesta aineellisesta tai aineettomasta vahingosta, sekä mahdollisuus saattaa asia tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.  

Rikosasioiden tietosuojadirektiivi koskee henkilötietojen käsittelyä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyvien syytetoimien tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu ja tällaisten uhkien ehkäisy. Rikosasioiden tietosuojadirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetulla lailla 1054/2018, jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki . Laissa säännellään muun muassa yleisistä säännöksistä, periaatteista, rekisterinpitäjistä ja henkilötietojen käsittelijöistä, henkilötietojen siirroista kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille, valvontaviranomaisesta, yhteistyöstä, oikeussuojakeinoista sekä vastuista ja seuraamuksista. Tietosuojavaltuutettu valvoo myös rikosasioiden tietosuojalain noudattamista. Tietosuojavaltuutetun tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään rikosasioiden tietosuojalain 8 luvussa.  

Sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka on lueteltu asetuksen liitteessä III olevassa 1 kohdassa, siltä osin kuin näitä järjestelmiä käytetään lainvalvontatarkoituksessa, rajaturvallisuudessa sekä oikeuden ja demokratian turvaamisessa, sekä 6, 7 ja 8 kohdassa lueteltujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta jäsenvaltioiden on nimettävä markkinavalvontaviranomaiseksi yleisen tietosuoja-asetuksen tai direktiivin (EU) 2016/680 mukaiset tietosuojavalvontaviranomaiset tai mikä tahansa muu viranomainen, joka on nimetty samoin edellytyksin, jotka on määritelty rikosasioiden tietosuojadirektiivin 41–44 artiklassa. Seuraavissa alaluvuissa 3.4.1.1. ja 3.4.1.2. käsitellään viranomaisia ja tahoja, joiden tarjoamiin, käyttöönottamiin tai käyttämiin liitteen III em. kohtien mukaisiin tekoälyjärjestelmiin markkinavalvontaa voidaan kohdistaa. 

3.4.2  Kriittisen infrastruktuurin valvontaviranomaisia

Tekoälyasetuksen liitteen III kohdan 2 nojalla suuririskisiin tekoälyjärjestelmien aloihin kuuluisivat kriittisessä infrastruktuurissa käytettävät tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu käytettäviksi turvakomponentteina kriittisen digitaalisen infrastruktuurin, tieliikenteen tai vesi-, kaasu-, lämmitys- tai sähköhuollon hallinnassa ja toiminnassa. Nykytilassa tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, joita käytetään kriittisen infrastruktuurin turvakomponentteina, ei kohdistu viranomaisvalvontaa.  

Energiavirasto on lupa- ja valvontaviranomainen, jonka tehtävistä säädetään Energiavirastosta annetussa laissa (870/2013). Lain 1 §:n mukaan sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvontaa ja seurantaa, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden toimivuuden, energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistämistä sekä energiapolitiikan, kasvihuonekaasujen päästökaupan ja energiatehokkuuden toimeenpanotehtäviä varten on Energiavirasto. Tarkemmin sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvontaan liittyvistä tehtävistä säädetään siitä annetussa laissa (590/2013), jonka 2 §:n mukaan lakia sovelletaan niiden valvonta- ja seurantatehtävien hoitamiseen, jotka säädetään Energiaviraston tehtäviksi muun muassa sähkömarkkinalaissa (588/2013) ja maakaasumarkkinalaissa (587/2013). 

Energiavirastosta annetun lain 30 §:ssä säädetään Energiaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta. Lain mukaan valvottavaa toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan on annettava Energiavirastolle tässä laissa tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Tämän lisäksi Energiavirastolle on annettava muiden tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tai kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi tarpeellisia tilasto- ja muita tietoja. 

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston lupa- ja valvontakohteina vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005), kemikaaliturvallisuuslaki , painelaitelain ja sähköturvallisuuslain nojalla ovat muun muassa vaarallisia kemikaaleja käsittelevät teollisuuslaitokset, neste- ja maakaasukohteet, räjähdetehtaat ja -varastot, painelaitteet ja näitä käyttävät tuotantolaitokset. Myös jakeluverkkojen ja kiinteistöjen sähkölaitteistojen asentaminen, käyttö ja tarkastaminen kuuluvat valvonnan piiriin. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on lupa- ja valvontatehtäviä työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne ja viestintäministeriön ja sisäministeriön hallinnonaloilta.  

Liikenne- ja viestintävirasto toimii valvovana viranomaisena digitaalisen infrastruktuurin toimialalla ja viraston valvontatehtävistä säädetään sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida myös NIS2-direktiivin kansallista täytäntöönpanoa koskeva hallituksen esitys (HE 57/2024 vp). Digitaalisen infrastruktuurin osalta Liikenne- ja viestintävirasto valvoo muun muassa yleisten sähköisten viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen tarjoajien eli teleyritysten tietoturvaa ja toimintavarmuutta, mikä kattaa myös mainittujen toimijoiden varautumissuunnittelun. Lisäksi se toimii viestintämarkkinoiden osalta markkinavalvontaviranomaisena. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 315 §:ssä säädetään Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada valvontatehtävänsä suorittamiseksi kaikki tarpeelliset tiedot salassapitosäännösten estämättä. Liikenne- ja viestintävirasto toimii myös liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) mukaisena tienpidon valvontaviranomaisena. Viraston valvonnan piiriin kuuluvat liikenteen palvelulain nojalla myös tieliikenteen ohjaus- ja hallintapalvelut. 

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vesihuoltolain (119/2001) valvova viranomainen ja valvoo muun muassa vesihuoltolain mukaisen varautumissuunnittelun toteutumista ja on mukana terveydensuojelulain mukaisen riskiarvioinnin laadinnassa. Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo puolestaan terveydensuojelulain nojalla talousvettä toimittavien laitosten veden laatua sekä riskienhallintasuunnitelman ja omavalvonnan toteuttamista. Ympäristönsuojelulain nojalla annettujen jätevedenpuhdistamojen ympäristölupapäätösten varautumista ja häiriötilanteita koskevaan toimintaan annettuja määräyksiä valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset toiminta-alueillaan.  

3.4.3  Välttämättömien yksityisten palveluiden ja välttämättömien julkisten palveluiden ja etuuksien aloilla toimivia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia ja julkista hallintotehtävää hoitavia yksityisiä toimijoita

Tekoälyasetuksen liitteen III kohdan 5 alakohdan a nojalla suuririskisiin tekoälyjärjestelmien aloihin kuuluisivat tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten toimesta tai viranomaisten puolesta sen arviointiin, ovatko luonnolliset henkilöt oikeutettuja välttämättömiin julkisen avun etuuksiin ja palveluihin, kuten terveydenhuollon palveluihin, sekä tällaisten etuuksien ja palvelujen myöntämiseen, vähentämiseen, peruuttamiseen tai takaisin perimiseen. Tekoälyasetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa todetaan, että osa-alue, jolla tekoälyjärjestelmien käyttöön on kiinnitettävä erityistä huomiota, on sellaisten olennaisten yksityisten ja julkisten palvelujen ja etujen saatavuus ja käyttö, joita ihmiset tarvitsevat voidakseen osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan tai parantaakseen elintasoaan. Erityisesti henkilöt, jotka hakevat tai saavat viranomaisilta esimerkiksi terveydenhuoltopalveluja, sosiaaliturvaetuuksia tai sosiaalipalveluja, ovat yleensä riippuvaisia näistä etuuksista ja palveluista ja haavoittuvassa asemassa vastuuviranomaisiin nähden. Jos tekoälyjärjestelmää käytetään sen määrittämiseen, olisiko viranomaisten myönnettävä tai evättävä tällaiset etuudet ja palvelut tai rajoitettava niitä, peruutettava ne tai perittävä ne takaisin, mukaan lukien se, onko edunsaajilla laillinen oikeus tällaisiin etuuksiin tai palveluihin, näillä järjestelmillä voi olla merkittävä vaikutus henkilöiden toimeentuloon ja ne voivat loukata heidän perusoikeuksiaan, kuten oikeutta sosiaaliseen suojeluun, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon tai tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja ne olisi sen vuoksi luokiteltava suuririskisiksi.  

Suomessa välttämättömistä julkisen avun etuuksista ja palveluista säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Välttämättömiä julkisen avun etuuksia ovat esimerkiksi sosiaaliturvaetuudet, joista säädetään eri sosiaaliturvalainsäädännössä ja joiden myöntämisestä vastaavat esimerkiksi Kansaneläkelaitos, eläkelaitokset ja työttömyyskassat. Suomessa merkittävä osa sosiaaliturvasta on järjestetty lakisääteisin vakuutuksin. Tätä kokonaisuutta kutsutaan sosiaalivakuutukseksi. Vakuutusperusteisia sosiaaliturvan muotoja ovat muun muassa työeläke, työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, sairausvakuutus, työttömyysturva sekä takuu- ja kansaneläkkeet. Sosiaalivakuutukset turvaavat toimeentulon lapsen syntymän, vanhuuden, työkyvyttömyyden, sairauden ja työttömyyden aikana sekä perheen huoltajan kuoleman aiheuttamien taloudellisten menetysten varalta. Osa etuuksista on ansiosidonnaisia ja perustuu työntekoon, osa perustuu asumiseen Suomessa. Etuuksien maksuun tarvittavat varat kerätään vakuutetuilta ja työnantajilta vakuutusmaksuilla. Osan etuuksista rahoitetaan valtion verovaroista. 

Suomen työeläkejärjestelmällä on vakiintunut ja tunnustettu EU-oikeudellinen asema. Työeläkejärjestelmä on EU:n vakuutusalaa koskevan rajat ylittävän kilpailun ja sitä sääntelevän henkivakuutuslainsäädännön ulkopuolella. EU-oikeudellisen aseman perusteena on työeläkejärjestelmän sosiaaliturvaluonne. Työeläkkeeseen sovelletaan EU:n sosiaaliturvan koordinaatioasetusta. EU-oikeudellinen asema koskee ainoastaan henkivakuutusyhtiölainsäädäntöä, mutta ei muuta EU-lainsäädäntöä. Työeläkevakuuttajia koskee siis esimerkiksi EU:n kilpailulainsäädäntö ja muu finanssisektoria, kuten sijoitustoimintaa koskeva EU-sääntely. 

Liikennevakuutus on pakollinen lakisääteinen vakuutus kaikille liikenteessä oleville ajoneuvoille. Liikennevakuutus korvaa aiheutuneet henkilövahingot sekä ulkopuolisille aiheutuneet omaisuusvahingot. Vakuutus on osa suomalaista sosiaaliturvaa; sen avulla taataan tasapuolinen turva onnettomuustilanteissa. Potilasvakuutus on myös lakisääteinen vakuutus, ja se antaa turvaa terveyden- tai sairaanhoitoa harjoittaville yrityksille tai henkilöille toiminnan yhteydessä tapahtuvan henkilövahingon varalta. Vakuutus kattaa potilaalle aiheutuvan henkilövahingon, jonka on aiheuttanut terveydenhuollon ammattilaisen toiminta hoitotoimenpiteen yhteydessä tai hoitotoimenpiteessä käytettävät laitteet. 

Välttämättömiä julkisen avun palveluja ovat esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut ja sosiaalipalvelut, joista säädetään terveydenhuollon ja sosiaalihuollon lainsäädännössä. Näin ollen, jos kyseisistä julkisen avun etuuksista ja palveluista vastaava viranomainen tai sen puolesta toimiva käyttää tekoälyjärjestelmää liitteen III kohdan 5 alakohdan a tarkoittamalla tavalla, tulee sen arvioida tekoälyasetusta noudattaen, onko kyse suuririskisestä tekoälyjärjestelmästä, ottaen myös huomioon asetuksen 6 artiklassa säädetty poikkeus. Lisäksi etenkin, kun on kyse terveydenhuollon palveluista, tulee ottaa huomioon, että tekoälyjärjestelmään voi myös soveltua asetuksen liitteen I jakson A kohdissa 11 ja 12 tarkoitettu yhdenmukaistamislainsäädäntö (lääkinnälliset laitteet ja in vitro-diagnostiikkaan tarkoitetut lääkinnälliset laitteet).  

Kansaneläkeitos, jäljempänä Kela, on Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 1 §:n mukaan itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, jonka hallintoa ja toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat valtuutetut. Kyseisen lain 2 §:n mukaan Kelan tehtäviin kuuluu sosiaaliturvaa ja sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallintapalveluja koskevia tehtäviä, joista säädetään eri laeissa. Kela voi sopimuksen perusteella hoitaa muutakin sosiaaliturvan toimeenpanoa sekä muita palveluja. Sen tehtävänä on lisäksi tiedottaa etuuksista ja palvelutoiminnastaan, harjoittaa etuusjärjestelmien ja oman toimintansa kehittämistä palvelevaa tutkimusta, laatia tilastoja, arvioita ja ennusteita sekä tehdä ehdotuksia toimialaansa koskevan lainsäädännön kehittämisestä. Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 20 §:ssä säädetään etuuden ratkaisemista koskevasta päätösvallasta siten, että oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen arvioidaan ja työkyvyttömyyseläkepäätökset tehdään Kelassa keskitetysti, ja muut etuuden ratkaisemista koskevat asiat päätetään toimistossa tai muussa paikallishallinnon yksikössä, jollei työjärjestyksessä toisin määrätä. Kyseisen lain 22 a §:n mukaan etuuspäätöksen perustelemiseen sovelletaan, mitä hallintolain 45 §:ssä säädetään. Jos Kela hylkää etuushakemuksen kokonaan tai osittain ja päätös perustuu keskeisiltä osin lääketieteellisiin seikkoihin, päätöksen perustelujen tulee sisältää arviointiin pääasiallisesti vaikuttaneet seikat ja näiden seikkojen pohjalta tehdyt johtopäätökset. Kela voi lain 22 b §:n mukaan antaa pyynnöstä virka-apua muulle viranomaiselle tai organisaatiolle, joka on estynyt suorittamasta laissa säädettyä julkista hallintotehtäväänsä edellyttäen, että virka-apu liittyy Kelan säädettyihin tehtäviin. Lain 24 §:n mukaan Kelan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen, jollei muutoksenhausta muualla toisin säädetä. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 

Kelan valtiosääntöoikeudellinen asema perustuu perustuslain 36 §:ään, jonka perusteella muodostuneella valtiosääntökäytännöllä Kela on kytketty eduskunnan vaikutusvallan piiriin. Valtuutettujen valvontavallan on katsottu sulkevan pois tai rajoittavan valtion muiden toimielinten mahdollisuuksia puuttua Kelan toimintaan. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että valtiosääntöoikeudellisen erityisasemansa vuoksi Kela on erillään valtioneuvoston ja ministeriöiden alaiseen viranomaiskoneistoon kuuluvista ohjaus- ja valvontasuhteista. Kuitenkin myös muut tahot eduskunnan lisäksi valvovat Kelan toimintaa, kuten ylimmät laillisuusvalvojat sekä tietosuojavaltuutettu yleisen tietosuoja-asetuksen ja sitä toimeenpanevan tietosuojalainsäädännön toteutumisen osalta. 

Tekoälyasetuksen liitteen III kohdan 5 alakohdan d nojalla suuririskisiin tekoälyjärjestelmien aloihin kuuluisivat tekoälyjärjestelmät, joilla on tarkoitus arvioida ja luokitella luonnollisten henkilöiden soittamia hätäpuheluja tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi pelastus- ja ensihoitopalvelujen lähettämisessä tai tärkeysjärjestyksen määrittämisessä, mukaan lukien poliisi, palokunta ja lääkintäapu, sekä kiireellistä sairaanhoitoa tarvitsevien potilaiden luokittelussa. Mainitun liitteen 5 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä voisivat Suomessa olla esimerkiksi hätäkeskuslaitoksen toimesta tai sen puolesta käyttämät tekoälyjärjestelmät, joita käytettäisiin kohdassa tarkoitetulla tavalla. Laissa hätäkeskustoiminnasta (692/2010) säädetään hätäkeskuslaitoksesta ja sen toiminnasta. Hätäkeskuslaitoksen tehtävänä on lain 4 §:n mukaan hätäkeskuspalvelujen tuottaminen, hätäkeskuspalvelujen kiireellisten tukipalvelujen ja muiden tukipalvelujen tuottaminen, hätäkeskustietojärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen sekä hätäkeskuspalveluihin liittyvien tehtävien ja toimintatapojen kehittäminen, kouluttaminen ja valvonta. Hätäkeskuslaitoksen yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvat sisäministeriölle, mutta sisäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaavat yhteistyössä Hätäkeskuslaitoksen toiminnallisesta ohjauksesta (laki hätäkeskustoiminnasta 3 §). Kansallisessa lainsäädännössä säädetään lisäksi esimerkiksi pelastus- ja ensihoitopalvelujen järjestämisestä. 

3.10.1  Kansallisen lain soveltamisalan rajaus

Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettavan uuden lain soveltamisalaa on tarpeen rajoittaa kansallisesti. Ehdotettavaa lakia sovellettaisiin tekoälyasetuksen 2 artiklassa säädetyn soveltamisalan mukaisesti. Kyseinen asetuksen artikla jättää kuitenkin avoimeksi, sovelletaanko asetusta kansallisten parlamenttien tai ylimpien laillisuusvalvojien toimintaan. Perustuslakivaliokunnan huomioiden vuoksi ehdotettavan lain soveltamisalaa olisi tarpeen rajata siten, että eduskunnan valtiopäivätoiminnan ja eduskunnan kanslia olisivat lain soveltamisalan ulkopuolella. Muut eduskunnan virastot kuuluisivat ehdotettavan lain soveltamisalaan tietyin edellytyksin. Ehdotettavan lain soveltamisalasta olisi tarpeen rajata myös ylimmät laillisuusvalvojat. Eduskunnan valtiopäivätoiminnan, eduskunnan virastojen ja ylimpien laillisuusvalvojien sulkemista ehdotettavan lain soveltamisalan ulkopuolelle on arvioitu jäljempänä kappaleessa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys. 

3.10.2  Muutostarpeet markkinavalvontalakiin

Koska tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluviin tekoälyjärjestelmiin sovelletaan markkinavalvonta-asetusta, jota on kansallisesti täydennetty markkinavalvontalailla, on tarpeen laajentaa markkinavalvontalain 1 §:n soveltamisalaa kattamaan myös tekoälyjärjestelmien valvonta. Muita unionin yhdenmukaistamislainsäädännön alaan kuuluvia kansallisia sektorilakeja ei ole katsottu tarpeelliseksi muuttaa, vaan ne soveltuvat sellaisenaan siltä osin kuin niissä on markkinavalvonta-asetusta ja markkinavalvontalakia erityisempää sääntelyä. Vaikka tekoälyasetus ja sen nojalla esitettävä kansallinen laki muodostavat sektorikohtaisen sääntelyn markkinavalvonnan järjestelmään, on tekoälyä koskeva sääntely digitaalisen luoteensa vuoksi myös horisontaalista ulottuen asetuksen liitteen I jakson A mukaisille tuotesektoreille, jolloin tekoälysääntely on otettava huomioon myös kyseisiä sektorilakeja sovellettaessa. Tämä yhteys tulee suoraan asetuksen nojalla, eikä siitä ole tarpeen säätää kansallisella tasolla tuotesektoreita koskevissa erityislaeissa. 

Markkinavalvontalain 4 §:ssä säädetään lain nojalla toimivaltaisista valvontaviranomaisista, minkä vuoksi lainkohtaan on tarpeen lisätä viittaus ehdotettavan lain nojalla toimivaltaiseksi tuleviin viranomaisiin. Lakiteknisistä syistä muutos on tarpeen tehdä viittaamalla, koska viranomaisia on lukumääräisesti useita. Ehdotettavan lakimuutoksen tarkoituksena on varmistaa, että ehdotettavan lain nojalla toimivaltaiseksi tulevilla viranomaisilla on vähintään kaikki markkinavalvonta-asetukseen perustuvat markkinavalvontalaissa säädetyt toimivaltuudet tekoälyjärjestelmien valvontaa koskevien tehtäviensä hoitamiseksi. Markkinavalvontalain mukaisia toimivaltuuksia on kuvattu edellä kappaleessa 3.1.3. 

Muilta osin markkinavalvontalakiin ei katsota tarvittavan muutoksia, koska markkinavalvonta-asetus soveltuu täysimääräisesti tekoälyasetukseen, ja näin ollen myös markkinavalvontalaki soveltuu täysimääräisesti, kun sovelletaan tekoälyasetusta ja sen kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvää ehdotettavaa lakia, huomioiden kuitenkin mahdollinen sektorikohtainen erityissääntely. 

3.10.3  Toimivaltaiset viranomaiset sekä niiden toimivaltuudet ja tehtävät

Suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonta . Ehdotettavassa laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta on nimettävä tekoälyasetuksen nojalla toimivaltaiset viranomaiset ja niiden tehtävät. Asetuksen 74 artiklan 3 kohdan mukaan sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka liittyvät tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteessä I olevassa jaksossa A lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, markkinavalvontaviranomainen on tätä asetusta sovellettaessa kyseisten säädösten nojalla nimetty markkinavalvontatoimista vastaava viranomainen, vaikkakin säännös sisältää liikkumavaraa. Kansallinen markkinavalvontajärjestelmä perustuu hajautettuun valvontamalliin, minkä vuoksi myös tekoälyasetuksen mukainen valvonta katsotaan tarkoituksenmukaiseksi järjestää hajautetusti, nykyistä järjestelyä vastaavaksi. Yksi tärkeä peruste tälle on se, että tekoälyteknologian nopeaan kehityskulkuun on syytä varautua teknologisen osaamisen kartuttamiseen läpileikkaavasti markkinavalvontajärjestelmässä. Joillain tuotesektoreilla kehitys voi olla nopeampaa kuin toisilla, mutta tarve varautua teknologiseen osaamiseen tullee koskemaan ennemmin tai myöhemmin kaikkia. Ehdotettavassa laissa katsotaan näin ollen tarkoituksenmukaiseksi säätää, että markkinavalvontaviranomaiset, jotka vastaavat jo nykytilassa mainitun liitteen A jaksossa lueteltuun unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön liittyvien tuotteiden markkinavalvonnasta, vastaisivat jatkossa näihin tuotteisiin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta.  

Ehdotettavassa laissa olisi säädettävä myös viranomaisista, jotka valvovat asetuksen artiklan 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja liitteessä III lueteltujen käyttötarkoituksien suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. Asetuksen 74 artiklan 8 kohdan mukaan liitteen III kohdassa 1, siltä osin kuin näitä järjestelmiä käytetään lainvalvontatarkoituksessa, rajaturvallisuudessa sekä oikeuden ja demokratian turvaamisessa, sekä 6, 7 ja 8 kohdassa lueteltujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta jäsenvaltioiden on nimettävä markkinavalvontaviranomaisiksi säännöksessä tarkoitetut tietosuojavalvontaviranomaiset tai muu viranomainen, joka täyttää artiklassa säädetyt edellytykset. Kansallisesti on katsottu tarkoituksenmukaiseksi osoittaa markkinavalvontatehtävä tietosuojavaltuutetulle niiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttötarkoitusten valvonta, joissa on hyvin keskeisesti kyse henkilötietojen käsittelystä. Tietosuojavaltuutetun toimivalta rikosasioiden tietosuojan osalta puoltaa myös lainvalvontatarkoituksiin käytettävien suuririskisten tekoälyjärjestelmien valvontavastuun osoittamista tietosuojavaltuutetulle.  

Keskeisesti henkilötietoihin liittyviä käyttötarkoituksia katsotaan tässä yhteydessä olevan asetuksen liitteen III kohdan 1 mukaiset biometriset tunnisteet, 3 kohdan varhaiskasvatus ja koulutus, 4 kohdan mukainen työllistäminen, henkilöstöhallinto ja itsenäisen ammatinharjoittamisen mahdollistaminen, 5 kohdan b alakohdan mukainen luonnollisten henkilöiden luottokelpoisuuden arvioiminen tai luottopisteytyksen määrittäminen, 6 kohdan mukainen lainvalvonta, 7 kohdan mukainen muuttoliikkeen hallinta, turvapaikka-asiat ja rajavalvonta, sekä 8 kohdan mukainen oikeudenhoito ja demokraattiset prosessit. Siltä osin, kuin näillä aloilla valvonta on nykyisellään hajautunut, tulisi viranomaisten tehdä yhteistyötä tehokkaan valvontakokonaisuuden mahdollistamiseksi. Tämän ei kuitenkaan katsota vaativan yhteistyöstä säätämistä erityislainsäädännöllä, vaan markkinavalvontaviranomaisten yhteistyö toteutuu markkinavalvonta-asetuksen ja markkinavalvontalain rakenteiden kautta.  

Markkinavalvonta-asetuksen mukaan markkinavalvontaviranomaisilla on oltava tutkimuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskevat yhteiset valtuudet, joiden ansiosta voidaan tehostaa markkinavalvontaviranomaisten yhteistyötä (johdanto-osa 34 kappale), ja yhteistyön helpottamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä yhteyspiste (johdanto-osa 27 kappale). Yhteisistä toimivaltuuksista on säädetty markkinavalvontalain 3 luvussa ja keskitetystä yhteyspisteestä 2 luvun 4 a §:ssä. Markkinavalvonnan yhteyspisteen tehtävä on lainkohdan 2 momentin mukaan muun muassa auttaa markkinavalvontaviranomaisia kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä.  

Oikeusministeriön hallinnonalan erityislainsäädännön ei ole arvioitu sisältävän tekoälyasetuksen kanssa ristiriitoja aiheuttavaa päällekkäistä sääntelyä, joka edellyttäisi kansallisen sääntelyn muuttamista oikeusministeriön hallinnonalalla. Oikeusministeriön hallinnonalan asioiden sähköiseen käsittelyyn, tietojärjestelmiin sekä tiedonhallintaan kohdistuva valvonta muodostuu muun muassa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019), hallintolain asian automaattista ratkaisemista koskevassa 8 b luvussa sekä yleisessä tietosuoja-asetuksessa, tietosuojalaissa ja henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetussa laissa säädetyn mukaisesti. Lisäksi koska tekoälyasetuksen on tarkoitus olla olemassa olevaa unionin oikeutta täydentävää sääntelyä, ja koska se ei saa rajoittaa unionin oikeutta (johdanto-osan 9 kappale) koskien erityisesti muun muassa tietosuojaa, perusoikeuksia ja kuluttajansuojaa, ei edellä mainittuihin lakeihin katsota tarpeelliseksi tehdä muutoksia. 

Tekoälyasetuksen 74 artiklan 6 kohdan mukaan sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, joita saattavat markkinoille, ottavat käyttöön tai käyttävät unionin rahoituspalvelulainsäädännöllä säännellyt rahoituslaitokset, markkinavalvontaviranomainen on se kansallinen viranomainen, joka vastaa näiden laitosten rahoitusvalvonnasta, siltä osin kuin tekoälyjärjestelmän markkinoille saattaminen, käyttöönotto tai käyttö on suorassa yhteydessä rahoituspalvelujen tarjoamiseen. Vaikka kyseisen artiklan 7 kohdassa säädetään kansallisesta liikkumavarasta tämän suhteen, katsotaan tässä esityksessä tarkoituksenmukaiseksi noudattaa asetuksen lähtökohtaa ja säätää tältä osin Finanssivalvonnan tehtäväksi valvoa suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka ovat suorassa yhteydessä rahoituspalvelujen tarjoamiseen unionin rahoituspalvelulainsäädännön alaisten rahoituslaitosten toimesta. Lisäksi Finanssivalvonnasta annettuun lakiin olisi tarpeen tehdä useita yksityiskohtaisia muutoksia johtuen muun muassa Finanssivalvonnan uudesta markkinavalvontatehtävästä ja toimivallasta määrätä seuraamuksia tekoälyasetuksen rikkomisesta. 

Finanssivalvonnan tehtäväksi säädettäisiin ehdotettavassa laissa myös tekoälyasetuksen 74 artiklan 7 kohdan velvollisuus ilmoittaa viipymättä Euroopan keskuspankille kaikki markkinavalvontatoimiensa yhteydessä määrittämät tiedot, joilla voi olla mahdollisesti merkitystä Euroopan keskuspankin vakavaraisuuden valvontatehtäville sellaisina kuin ne määritetään Neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 koskien luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille.  

Asetuksen liitteen III kohdan 5 alakohtien a ja d mukaisia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä valvovasta markkinavalvontaviranomaisesta tulisi säätää ehdotettavassa laissa. Koska mainitut kohdat liittyvät olennaisesti sosiaali- ja terveysalaan, katsotaan perustelluksi osoittaa markkinavalvontaviranomaisen tehtävä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle sen nykyisten tehtävien perusteella. Toimivalta jakautuisi näiden kohtien osalta kuitenkin siten, että Finanssivalvonta vastaisi liitteen III kohdan 5 alakohdan a käyttötapausten valvonnasta silloin, jos kyse on työttömyys- tai vakuutuskassoista, vahinkovakuutusyhtiöistä tai eläkelaitoksista ja Lounais-Suomen aluehallintovirasto vastaisi mainitun liitteen kohdan 5 alakohdan d käyttötapausten valvonnasta silloin, jos kyse on hätäkeskuspalveluista, pelastustoiminnasta tai poliisin toiminnasta. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annettuun lakiin ei katsota tarvittavan muutoksia, koska sen 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella sen tehtävänä on huolehtia myös muussa kuin 1 kohdassa mainitussa laissa sille säädetyistä tehtävistä. 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto valvoo asiakastietolain nojalla myös Kelaa sen toteuttaessa valtakunnallisiin tietojärjestelmiin (Kanta-palvelut) liittyviä tehtäviä. Tekoälyasetuksessa tarkoitetun valvonnan tulisi kohdistua myös Kelaan sen hyödyntäessä asetuksen tarkoittamia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. Mainittu olemassa oleva valvontasuhde osaltaan puoltaa suuririskisten tekoälyjärjestelmien valvontavastuun osoittamista Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. 

Asetuksen liitteen III kohdan 2 mukaisiksi kriittisen infrastruktuurin turvakomponentteina käytettäviksi tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisiksi säädettäisiin ehdotettavassa laissa tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta toimivaltaisiksi ne viranomaiset, jotka on määritelty CER-direktiivin kansallisen toimeenpanon valmistelun yhteydessä (ks. HE 205/2024 vp). Tekoälyasetuksen 3 artiklan 62 kohdan mukaan kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan CER-direktiivin 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä kriittistä infrastruktuuria ja kansallisen ratkaisun viranomaisvastuut perustuisivat pääosin CER-direktiivin liitteen mukaisiin toimialoihin, alasektoreihin ja toimijaluokkiin.  

Taulukko 2. Tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiset 

Markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista . Koska tekoälyasetukseen sovelletaan markkinavalvonta-asetusta, johtuu tekoälyasetuksen nojalla toimivaltaisiksi tulevien markkinavalvontaviranomaisten toimivaltuudet ja tehtävät ns. markkinavalvonnan sääntelykehikosta eli tekoälyasetuksesta, markkinavalvonta-asetuksesta, markkinavalvontalaista, unionin yhdenmukaistamislainsäädännöstä ja sen nojalla annetusta kansallisesta sektorilainsäädännöstä. Markkinavalvontaviranomaisia koskevia tehtävistä ja toimivaltuuksista on pääsääntöisesti säädetty asetuksen IX luvun 3 jaksossa ja markkinavalvontalain mukaiset toimivaltuudet on kuvattu edellä jaksossa 3.3. Myös muissa kohdin asetusta säädetään tehtäviin tai toimivaltuuksiin liittyen kuten käytännesääntöjen laatimiseen osallistuminen komission pyynnöstä (56 artikla 3 kohta), ohjeiden ja neuvojen antaminen pk-yrityksille, mukaan lukien start up -yritykset (70 artikla 8 kohta) ja tehtävistä sääntelyn testiympäristöihin liittyen (57–58 artikla). Markkinavalvontaviranomaiselle keskeiset tiedonsaanti-, tiedonluovutus- ja tarkastusoikeudet johtuvat niin ikään markkinavalvonta-asetuksen ja tekoälyasetuksen sääntelykehikosta markkinavalvontalaki ja ehdotettava uusi laki mukaan lukien.  

Kansallisen tason yhteistyöstä säädetään markkinavalvonta-asetusta täydentävästi markkinavalvontalaissa, mutta markkinavalvonta-asetuksessa markkinavalvontaviranomaisten välinen yhteistyö ei kuitenkaan rajoitu kansallisten viranomaisten välille, vaan se ulottuu koko unionin alueelle. Rajatylittävästä keskinäisestä avunannosta säädetään markkinavalvonta-asetuksen VI luvussa ja koordinoidusta täytäntöönpanosta ja kansainvälisestä yhteistyöstä VIII luvussa. Tekoälyasetuksen 77 artiklan mukaan markkinavalvontaviranomaisen on autettava perusoikeuksia suojelevia viranomaisia näiden toimivaltaan kuuluvien tehtävien suorittamisessa. Asetuksesta tulevien toimivaltuuksien ja tehtävien katsotaan täydentävän markkinavalvonta-asetuksen ja markkinavalvontalain ja sektorilakien mukaisia toimivaltuuksia ja tehtäviä riittävällä tavalla ja täsmällisesti siten, ettei kokonaisuutena arvioiden ehdotettavassa laissa katsota olevan tarpeellista säätää markkinavalvontaviranomaisille lisätehtäviä tai lisätoimivaltuuksia, sen lisäksi, mitä näistä seuraa ja mitä seuraamusjärjestelmä edellyttää, taikka antaa asetuksen tehtävistä tai toimivaltuuksista täsmentävää sääntelyä.  

Markkinavalvontaa voi kohdistua yhteen tekoälyjärjestelmään useamman toimivaltaisen viranomaisen taholta. Tuotetta saattaa samanaikaisesti koskea useamman sektorilain vaatimukset. Tuotteeseen saattaa tekoälyjärjestelmiä koskevien vaatimusten lisäksi soveltua esimerkiksi radiolaitteita koskevat vaatimukset sähköisen viestinnän palveluista annetun lain nojalla sekä leluja koskevat vaatimukset lelujen turvallisuudesta annetun lain nojalla. Esimerkiksi tällöin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (ja Tulli) toimisi lelujen ja tekoälyjärjestelmän vaatimusten osalta markkinavalvontaviranomaisena ja Liikenne- ja viestintävirasto radiolaitteiden markkinavalvontaviranomaisena, ja molemmat voisivat kohdistaa samaan tuotteeseen markkinavalvontalain toimenpiteitä samanaikaisesti. Suomen hajautetussa markkinavalvontajärjestelmässä tällaisia tilanteita ei ole mahdollista välttää. Epäselvyyksiä voidaan valvonnan käytännön toimeenpanossa helpottaa ohjeistuksella sekä viranomaisten yhteistyöllä, jonka edistämisessä markkinavalvonnan yhteyspisteellä ja tekoälyasetuksen mukaisella yhteyspisteellä on keskeinen rooli. 

Keskitetty yhteyspiste . Jäsenvaltion on myös 70 artiklan 2 kohdan mukaan nimettävä markkinavalvontaviranomainen, joka toimii keskitettynä yhteyspisteenä asetusta varten. Esitettävässä laissa on tarpeen säätää keskitettynä yhteyspisteenä toimivasta markkinavalvontaviranomaisesta ja sen tehtävistä ja toimivaltuuksista, jotka tukevat asetuksen tehokasta täytäntöönpanoa. Tällaisiksi tehtäviksi on valmistelussa tunnistettu muun muassa tekoälyasetuksen toimeenpanoon liittyvä viranomaisyhteistyö ja sen koordinointi, yhteydenpito EU:n yhteistyöelimiin ja muiden jäsenmaiden toimivaltaisiin viranomaisiin asetuksen toimeenpanoon liittyvissä asioissa sekä raportointivelvoitteet, jotka johtuvat 99 artiklan 11 kohdan mukaisista raportointivelvoitteista. Viranomaisyhteistyö, sen edistäminen ja koordinointi ovat tärkeässä asemassa, jotta voidaan varmistua tekoälyasetuksen yhteneväisestä kansallisesta tulkinnasta sekä yhtenäisestä ja tehokkaasta valvonta- ja seuraamuskäytännöstä. Tämän lisäksi kansallisessa valmistelussa on tunnistettu tarve tukea muita valvontaviranomaisia uusien tekoälyyn liittyvien tehtävien hoidossa, minkä vuoksi keskitetylle yhteyspisteelle on tarpeen säätää muille ehdotettavan lain nojalla toimivaltaisille viranomaisille sekä tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitetuille perusoikeuksia suojeleville viranomaisille annettavasta tekoälyteknologiaan liittyvästä asiantuntijatuesta. Keskitetyn yhteyspisteen tehtävien hoitamiseksi katsotaan tarpeelliseksi kansallisesti säätää tiedonsaantioikeudesta muilta tämän lain mukaisilta markkinavalvontaviranomaisilta sekä tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunnalta. Lisäksi keskitetylle yhteyspisteelle on tarpeen säätää tiedonluovutusoikeuksista Euroopan komissiolle yhteyspisteen tehtävien hoitamiseksi.  

Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset . Asetuksen 28 artikla 1 kohta velvoittaa kunkin jäsenvaltion nimeämään tai perustamaan vähintään yksi ilmoittamisesta vastaava viranomainen. Tekoälyasetuksen mukainen suuririskisten tekoälyjärjestelmien vaatimustenmukaisuuden arviointi ja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten nimeäminen ja ilmoittaminen ilmoitetuiksi laitoksiksi nimeäminen edellyttää uutta sääntelyä. Nykyisessä kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä nimenomaisesti tekoälyjärjestelmiä koskevien ilmoitettujen laitosten nimeämisestä ja ilmoittamisesta.  

Niiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka liittyvät tekoälyasetuksen liitteen I jaksossa A luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä tarkoitettuihin tuotteisiin, ilmoitetuista laitoksista vastaavina viranomaisina toimisivat esityksen mukaan jatkossa ne viranomaiset, jotka jo nykyisin vastaavat kyseisiin tuotteisiin liittyvistä ilmoitetuista laitoksista.  

Tekoälyasetuksen 43 artiklan 1 kohdassa edellytetään ilmoitetun laitoksen suorittamaa vaatimustenmukaisuuden arviointia asetuksen liitteen III kohdassa 1 tarkoitettujen biometriikkaan liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta. Tämän vuoksi kansallisessa lainsäädännössä olisi tarpeen määritellä kokonaan uusi ilmoitetuista laitoksista vastaava viranomaistehtävä kyseisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta. Lisäksi tekoälyasetuksen 43 artiklan 1 kohdan kolmannessa kohdassa edellytetään, että eräiden biometriikkaan liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta ilmoitettuna laitoksena toimii asetuksen 74 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu markkinavalvontaviranomainen. Kansallisessa lainsäädännössä on katsottu tarpeelliseksi säätää kyseisen markkinavalvontaviranomaisen tehtävästä toimia ilmoitettuna laitoksena asetuksen edellyttämällä tavalla. Nykyiseen kansalliseen lainsäädäntöön ei sisälly esimerkkejä vastaavasta tilanteesta, jossa viranomainen toimii ilmoitettuna laitoksena. 

Lisäksi kansallisessa lainsäädännössä on katsottu tarpeelliseksi antaa tekoälyasetusta täydentävää sääntelyä esimerkiksi ilmoitettujen laitosten hakemus- ja nimeämismenettelystä sekä tietosuojavaltuutetun asemasta ilmoitettuna laitoksena. Ilmoitetun laitoksen suorittamassa tekoälyjärjestelmän vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa olisi kyse julkisen hallintotehtävän hoidosta, minkä vuoksi ilmoitettuja laitoksia koskevan kansallisen lainsäädännön tulee täyttää perustuslain 124 §:n sääntelyedellytykset. 

Asetuksen 31 artiklan 9 kohdan mukaan ilmoitetuilla laitoksilla on oltava asianmukainen vastuuvakuutus vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiensa varalle, jollei vastuu kuulu jäsenvaltiolle, johon ne ovat sijoittautuneet, kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai jollei jäsenvaltio itse ole suoraan vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Tältä osin kansallisessa lainsäädännössä ei katsota tarpeelliseksi säätää asetuksesta poiketen, joten asetuksen 31 artiklan 9 kohdan pääsääntö soveltuu suoraan velvoittaen ilmoitettuja laitoksia. Tietosuojavaltuutetun toimiessa ilmoitettuna laitoksena vastuu vaatimustenmukaisuuden arvioinnista kuuluu valtiolle säännöksen mukaisesti. 

Kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen valvonta . Asetuksen 5 artiklan mukaiset kielletyt tekoälyyn liittyvät käytännöt ovat kiellettyjä suoraan asetuksen nojalla velvoittaen kaikkia asetuksessa määriteltyjä toimijoita. Kyseisten kiellettyjen käytäntöjen valvonta on hyvin keskeisesti henkilötietojen käsittelyyn perustuvaa toimintaa, minkä vuoksi on tarkoituksenmukaista, että tietosuojavaltuutettu toimisi markkinavalvontaviranomaisena 5 artiklassa tarkoitettujen kiellettyjen käytäntöjen osalta. Tästä roolista on tarpeen säätää ehdotettavassa laissa. Kuten todettu edellä, oikeusministeriön hallinnonalan lakeihin ei ole tunnistettu muutostarpeita, myöskään tämän tietosuojavaltuutetulle tulevan uuden tehtävän osalta.  

Perusoikeuksia suojelevat viranomaiset . Jäsenvaltioiden tulee nimetä asetusta varten perusoikeuksia valvovat viranomaiset kolmen kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta 77 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Asetuksessa tarkoitetut perusoikeusviranomaiset toimisivat niille voimassa olevassa lainsäädännössä säädettyjen tehtävien ja toimivaltuuksien puitteissa, eikä asetuksen katsota asettavan kyseisille viranomaisille uusia valvontatehtäviä niiden nykyisiin tehtäviin nähden. Asetuksesta ei seuraa tarvetta kyseisten viranomaisten toimivaltuuksien täydentämiseen tai täsmentämiseen vaan tekoälyasetuksen 77 artiklassa kyseisille viranomaisille säädettyjä toimivaltuuksia perusoikeuksien valvonnan toteuttamiseksi sovelletaan suoraan. Koska perusoikeuksia suojelevien viranomaisten toimivaltuudet määräytyvät ensisijaisesti muun lainsäädännön perusteella, ja muu lainsäädäntö myös määrittää sen, mitkä viranomaiset Suomessa katsotaan asetuksessa tarkoitetuiksi perusoikeuksia valvoviksi viranomaisiksi, asetuksen täytäntöönpanoa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä ei ole katsottu tarpeelliseksi erikseen nimetä perusoikeuksia suojelevia viranomaisia.  

Tekoälyasetuksessa perusoikeuksia suojeleviksi viranomaisiksi on esityksen valmisteluhetkellä nimitetty seuraavat kansalliset viranomaiset: tietosuojavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet niiden toimiessa työsuojeluviranomaisena sekä kuluttaja-asiamies. Taustalla on komission antamat tulkintaohjeet siitä, mitkä kansalliset viranomaiset voivat toimia asetuksen tarkoittamina perusoikeuksia suojelevina viranomaisina. Komissio on pitänyt merkityksellisenä muun muassa sitä, että perusoikeuksia suojelevilla viranomaisilla on unionin oikeuden mukaisten velvoitteiden valvontaan tai täytäntöönpanoon liittyviä valtuuksia asetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien käytön yhteydessä. Valtuuksien tulee perustua kansalliseen lainsäädäntöön, ja niiden tulee olla peräisin unionin lainsäädännöstä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivaa Ihmisoikeuskeskusta ei ole nimetty perusoikeuksia suojelevaksi viranomaiseksi, koska keskuksen tehtävät liittyvät perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja niiden toteutumisen seurantaan, eikä keskuksella ole unionin oikeuden mukaisten velvoitteiden valvontaan tai täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä. 

Perusoikeuksia suojelevien viranomaisten luettelo on saatavilla työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla. Tekoälyasetuksen mukaan perusoikeuksia suojelevien viranomaisten luettelo on pidettävä ajan tasalla. 

Avoimuusvelvoitteet ja niiden valvonta . Tekoälyjärjestelmien 50 artiklan mukaisten avoimuusvelvoitteiden valvonta edellyttää uutta sääntelyä esityksessä annettavaksi ehdotetussa laissa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kansallinen viranomainen, joka vastaisi tekoälyasetuksen 50 artiklan mukaisten avoimuusvelvoitteiden valvonnasta. Ehdotus johtuu tekoälyasetuksen 70 artiklan 1 kohdan edellytyksestä nimittää tai perustaa toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset asetuksen tarkoituksia varten. Avoimuusvelvoitteet voivat kohdistua suuririskisten tekoälyjärjestelmien lisäksi myös tietojärjestelmiin, joiden vaatimustenmukaisuudesta ei ole erillistä sääntelyä ja joiden vaatimustenmukaisuutta tai läpinäkyvyyttä ei valvo nykyisen lainsäädännön nojalla mikään viranomainen. Nämä tulee myös huomioida valvonnan järjestämisessä. Tekoälyasetuksen 99 artiklan 4 kohdan g alakohdassa edellytetään, että 50 artiklassa säädettyjen velvoitteiden rikkomisesta olisi voitava tarvittaessa määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, mikä osaltaan myös edellyttää toimivaltaisen viranomaisen nimeämistä. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että kukin markkinavalvontaviranomainen valvoisi toimialallaan avoimuusvelvoitteiden noudattamista niiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, joiden markkinavalvonnasta se vastaa. Tekoälyasetuksen 50 artiklan 1 kohdan avoimuusvelvoite voi koskea erityisesti digitaalisia palveluita. Digitaalisten palveluiden vaatimuksista säädetään myös digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019), jäljempänä digipalvelulaki , jonka valvonnasta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto. Näin ollen esityksessä olisi perusteltua osoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle tehtävä valvoa niiden tekoälyjärjestelmien avoimuusvelvoitteiden noudattamista, jotka eivät kuulu 3 §:ssä tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisten valvonnan alaan.  

Avoimuusvelvoitteiden osalta tekoälyasetuksen 50 artiklan 1 kohdan velvoitteen on tunnistettu olevan samansuuntainen digipalvelulain 6 a §:n velvoitteen kanssa, mutta näiltä osin ei ole tunnistettu välitöntä tarvetta muuttaa kansallista sääntelyä, koska kansallinen velvoite ei ole ristiriidassa tekoälyasetuksen velvoitteen kanssa ja koska sen taustalla on valtiosääntöoikeudellisten tarpeiden kuten hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisen varmistaminen (HE 145/2022 vp, s. 133–134). 

3.10.4  Seuraamusjärjestelmä

Tekoälyasetuksen 99 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan asetuksessa säädettyjä ehtoja noudattaen säätämään seuraamuksista ja muista täytäntöönpanotoimista. Kyseinen asetuksen säännös edellyttää kansallisen lainsäädännön antamista tekoälyasetuksen mukaisista seuraamuksista. Tekoälyasetuksen 99 artiklan 10 kohdan mukaan kyseisen artiklan mukaisten valtuuksien käyttöön valtuuksien käyttöön sovelletaan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisia menettelyllisiä takeita, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista menettelyä.  

Tekoälyasetuksen valvonnasta vastaavilla viranomaisilla olisi toimivaltuudet toteuttaa markkinavalvontalain mukaisia valvontatoimenpiteitä. Tietyillä sektoreilla, kuten työsuojelun tai lääkinnällisten laitteiden osalta, valvontatoimenpiteistä on säädetty tarkemmin, jolloin viranomaiset käyttävät ensisijaisesti sektorilainsäädännön mukaisia toimivaltuuksiaan. Olemassa olevien toimivaltasäännösten vuoksi niistä ei ole tarpeen säätää eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettavassa laissa. Lain tulisi kuitenkin sisältää täydentävät säännökset seuraamusmaksujen määräämisestä. 

Seuraamusmaksut . Tekoälyasetuksen 99 artiklan 3–6 kohdassa säädetään, että erilaisista tekoälyasetuksen velvoitteiden rikkomisesta on oltava mahdollista määrätä seuraamusmaksu, jonka enimmäismäärä on määritelty kyseisessä säännöksessä. Tekoälyyn liittyvien kieltojen rikkomisesta on voitava määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu (asetustekstissä ”sakko”), joka on enintään 35 000 000 euroa tai, jos rikkomiseen syyllistynyt on yritys, enintään 7 prosenttia sen edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin liittyvien velvoitteiden rikkomisesta määrättävä seuraamusmaksu on enintään 15 000 000 euroa tai 3 prosenttia. Virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen antamisesta on voitava määrätä seuraamusmaksu, joka on enintään 7 500 000 euroa tai 1 prosentti.  

Nykyisin kansallisessa lainsäädännössä on, lähinnä EU-lainsäädännöstä johtuen, säädetty erilaisista hallinnollisista seuraamusmaksuista ja niiden määräämisestä. Tällaista sääntelyä on tekoälyasetukseen liittyviltä tai kytkeytyviltä aloilta muun muassa tietosuojalaissa, verkon välityspalveluiden valvonnasta annetussa laissa, sekä sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (42 luku).  

Ehdotuksen mukaan säädettäisiin lainalaisuusperiaatteen toteuttamiseksi niistä tekoälyasetuksen velvoitteista, joista olisi mahdollista määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, sekä viranomaisten toimivallasta määrätä seuraamusmaksu. Tekoälyasetuksen 99 artiklan 3–6 kohdassa säädetään seuraamusmaksujen enimmäismääristä, kuten edellä on kuvattu. Lisäksi säädettäisiin täydentävästi erilaisista oikeusturvan takeista, kuten itsekriminointisuojasta ja muutoksenhausta, sekä tilanteista, joissa seuraamusmaksua ei tule määrätä. Tekoälyasetuksen 99 artiklan 7 kohta, jossa säädetään seuraamusmaksua määrätessä huomioon otettavista seikoista, on suoraan sovellettava eikä edellytä täydentävää sääntelyä. 

Seuraamusmaksulautakunta . Koska tekoälyasetuksen mukaiset seuraamusmaksut ovat rangaistusluonteisia ja niiden mahdollinen enimmäismäärä on korkea, olisi säädettävä monijäsenisestä elimestä, jolla olisi riittävä asiantuntemus ja asianmukainen asema määrätä tällaisia seuraamuksia. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt monijäsenisen elimen käyttöä huomattavan suurten seuraamusmaksujen määräämiseksi. Perustuslain periaatteista johtuen säädettäisiin tällaisen elimen perusteista ja päätöksenteon menettelystä. Tekoälyjärjestelmien tai yleensä markkinavalvonnan osalta Suomessa ei tällä hetkellä ole monijäsenisiä seuraamuselimiä, eikä joka tapauksessa seuraamuselintä, jolla olisi riittävän laaja asiantuntemus tekoälyjärjestelmien valvonnasta. Nykyisin käytössä olevia monijäsenisiä seuraamuselimiä on käsitelty tarkemmin edellä. Keskittämällä tälle elimelle tiettyä raja-arvoa suuremmat seuraamusmaksut varmistettaisiin myös seuraamusmaksuja koskevan käytännön yhtenäisyys, kun valvontajärjestelmään kuuluu useita eri viranomaisia.  

3.10.5  Ilmoittajansuojelulaki

Tekoälyasetuksen kansallisen täytäntöönpanon ei arvioida aiheuttavan muutoksia ilmoittajansuojelulakiin. Lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla lakia sovelletaan tuoteturvallisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen. Lain perusteluiden mukaan tuoteturvallisuutta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskeva sääntely perustuu valtaosin Euroopan unionin sääntelyyn ja siihen perustuvaan kansalliseen täydentävään sääntelyyn. Tuotteita koskevia vaatimuksia on yhdenmukaistettu pääosin EU-tuotedirektiiveillä, lisäksi EU:n asetuksilla ja päätöksillä (HE 147/2022 vp, s. 24). Lakia koskevan hallituksen esityksen liitteessä on esimerkinomainen listaus säädöksistä, jotka kuuluvat lain 2 §:n 1 momentin soveltamisalaan. Tuoteturvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden osalta lain soveltamisalaan kuuluisi esimerkiksi markkinavalvontalaki sekä useita tuotteita koskevia sektorikohtaisia lakeja. 

Tekoälyasetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaan tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluviin tekoälyjärjestelmiin sovelletaan markkinavalvonta-asetusta. Kansallinen markkinavalvontalaki täydentää ja täsmentää markkinavalvonta-asetusta. Esityksessä laki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta lisättäisiin markkinavalvontalain soveltamisalaan. Näiden perusteiden vuoksi tekoälyasetuksen ja ehdotettavan lain eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta katsotaan kuuluvan nykyisen ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan. 

3.10.6  Kansallisen liikkumavaran käyttö erinäisissä asioissa

Biometrinen etätunnistaminen . Jäsenvaltio voi 5 artiklan 5 kohdan mukaan päättää säätää mahdollisuudesta sallia kokonaan tai osittain reaaliaikaisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttö julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksessa tietyin artiklassa mainituin rajoituksin ja edellytyksin. Kansallista sääntelyä tähän liittyen tullaan selvittämään ja tarkastelemaan erikseen, minkä vuoksi tässä esityksessä asiaan ei oteta kantaa.  

Sääntelyn testiympäristöt Asetuksen 57 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltioita perustamaan vähintään yksi sääntelyn testiympäristö. Tämän hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä on katsottu tarkoituksenmukaiseksi erottaa kyseisen asiakokonaisuuden valmistelu tästä esityksestä. Asiasta on tarkoitus valmistella erillinen hallituksen esitys, minkä vuoksi asiasta ei säädettäisi tässä esityksessä ehdotettavassa laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta.  

Kriittisen infrastruktuurin suuririskisten tekoälyjärjestelmien kansallinen rekisteri . Asetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukaisen kansallisen rekisteröintivelvoitteen toteuttamisesta ei ole tarkoitus säätää tässä esityksessä. Koska kyseinen velvoite astuu voimaan vasta elokuussa 2026, tullaan asiasta säätämään erillisessä hallituksen esityksessä.  

Työntekijöiden asema . Asetuksen 2 artiklan 11 kohta sallii jäsenvaltioille ottaa käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat työntekijöiden kannalta suotuisampia ja suojelevat heidän oikeuksiaan liittyen tekoälyjärjestelmien käyttöön työnantajien toimesta, tai kannustamasta soveltamaan työntekijöiden kannalta suotuisampia työehtosopimuksia tai sallimasta niiden soveltamisen. Valmistelussa ei ole tunnistettu seikkoja, joiden perusteella työlainsäädäntöön tulisi ehdottaa muutoksia asetuksen perusteella. Työntekijöiden suojelun ja oikeusturvan katsotaan olevan kansallisesti korkealla tasolla, ja asetuksen velvoitteet tuovat siihen täydentäviä säännöksiä, jollaisia ei entuudestaan ole. Tämän vuoksi asetuksen katsotaan laajentavan työlainsäädännön tarjoaman suojan kattavuutta ja parantavan työntekijöiden oikeusturvan toteutumista.  

Ihmisen suorittama valvonta . Asetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaan vaatimusta vähintään kahden luonnollisen henkilön erikseen tekemästä todentamisesta ei sovelleta suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, joita käytetään lainvalvonnan, muuttoliikkeen hallinnan, rajavalvonnan tai turvapaikka-asioiden tarkoituksiin, jos unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä tämän vaatimuksen soveltaminen katsotaan kohtuuttomaksi. Koska tekoälyjärjestelmien valvontaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä ei entuudestaan ole, eikä myöskään ole tunnistettu yllä mainittuihin tarkoituksiin käytettäviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä kyseisillä aloilla, esityksessä ei katsota tarpeelliseksi ottaa kantaa ihmisen suorittamaa valvontaa koskevan vaatimuksen soveltamiseen liittyvään kansalliseen liikkumavaraan.  

Tarjoajan ja valtuutetun edustajan dokumentaation säilytysvelvollisuus . Asetuksen 18 artiklan 2 kohdan dokumentaation säilytysvelvollisuudesta on säädettävä ehdotettavassa laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta, koska asetus edellyttää jäsenvaltioiden määrittämään olosuhteet, joissa kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitettu dokumentaatio on viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan silloin, kun tarjoaja menee konkurssiin tai lopettaa toimintansa.  

Kielivaatimukset . Asetuksesta johtuu myös liikkumavaraa liittyen viranomaisille toimitettavien tietojen ja dokumentaation kieleen. Tiedot ja dokumentaatio on toimitettava kansallisille viranomaisille niiden helposti ymmärtämällä kielellä. Kielilaki (423/2003) on yleislaki, jossa säädetään muun muassa asian käsittelykielestä viranomaisissa (3 luku) ja toimituskirjan ja muun asiakirjan kielestä (4 luku). Kielilain 4 luvun 22 §:n mukaan Suomen viranomaisen ulkomaille tai ulkomaalaiselle annettava taikka maan ulkopuolella käytettäväksi aiottu toimituskirja tai muu asiakirja voidaan antaa muullakin kuin suomen tai ruotsin kielellä, jollei erikseen toisin säädetä. Tässä esityksessä ei katsota tarpeelliseksi säätää viranomaisille annettavien tietojen ja dokumentaation kielestä erityissäännöksiä.  

4.1.1  Johdanto

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta. Ehdotettua lakia sovellettaisiin tekoälyasetusta täydentävästi. 

Lakiehdotus koostuisi viidestä kokonaisuudesta, jotka olisi selkeyden vuoksi jaettu omiin lukuihinsa. Ensimmäisessä luvussa säädettäisiin yleisistä säännöksistä, joihin kuuluvat soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Ehdotettavan lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin eduskunnan valtiopäivätoiminta, eduskunnan kanslia ja ylimmät laillisuusvalvojat. Muut eduskunnan virastot kuuluisivat lain soveltamisalaan tietyin edellytyksin. Toisessa luvussa säädettäisiin toimivaltaisista kansallisista viranomaisista, joiden tehtävänä olisi asetuksen liitteen I jakson A sekä liitteen III mukaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien valvonta, asetuksen 5 artiklan mukaisten kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen valvonta, eräisiin tekoälyjärjestelmiin kohdistuvien asetuksen 50 artiklan mukaisten avoimuusvelvoitteiden valvonta. Lisäksi toisessa luvussa säädettäisiin keskitettynä yhteyspisteenä toimivasta markkinavalvontaviranomaisesta, sen toimivallasta ja tehtävistä. Kolmannessa luvussa säädettäisiin ilmoittamisesta vastaavista viranomaisista ja ilmoitetuista laitoksista. Ehdotetun lain neljännessä luvussa säädettäisiin asetuksen rikkomisen perusteella määrättävistä seuraamuksista, mukaan lukien hallinnollisista seuraamusmaksuista, sekä seuraamusmaksulautakunnasta. Viidennessä luvussa säädettäisiin erinäisistä säännöksistä mukaan lukien muutoksenhausta. 

4.1.2  Toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset

Asetuksen liitteen I jakson A mukaiset markkinavalvontaviranomaiset . Tekoälyasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja liitteen I jakson A mukaisia unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä valvovat markkinavalvontaviranomaiset olisivat ne viranomaiset, jotka nykyisin ovat mainitun liitteen A jakson mukaisen unionin yhdenmukaistamislainsäädännön, ja sen perusteella annetun kansallisen lainsäädännön nojalla markkinavalvontaviranomaisia nykyisen markkinavalvontajärjestelmän puitteissa.  

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto olisi markkinavalvontaviranomainen, jos tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi tuotteen turvakomponenttina tai tekoälyjärjestelmä on itse tuote, joka kuuluu asetuksen liitteen I jakson A kohdissa 1, 4, 5, 7, 9 ja 10 mainittujen säädösten nojalla kaasulaitelain, painelaitelain, hissiturvallisuuslain, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimustenmukaisuudesta annetun lain ja kuluttajien käyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista annetun lain soveltamisalaan sekä konedirektiivin mukaisten kuluttajakäyttöön käytettäviä tuotteita sääntelevän kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan. Asetuksen liitteen I jakson A kohdassa 2 tarkoitetun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön nojalla annetun lelujen turvallisuudesta annetun lain soveltamisalaan kuuluvien suuririskisten tekojärjestelmien osalta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi markkinavalvontaviranomaisena yhdessä Tullin kanssa lelujen turvallisuudesta annetun lain 56 §:ssä säädetyn toimivallan jaon mukaisesti. 

Liikenne- ja viestintävirasto olisi markkinavalvontaviranomainen, jos tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi tuotteen turvakomponenttina tai tekoälyjärjestelmä on itse tuote, joka kuuluu asetuksen liitteen I jakson A kohdissa 3 ja 6 mainittujen säädösten nojalla huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetun lain tai sähköisen viestinnän palveluista annetun lain mukaisten radiolaitteiden soveltamisalaan. 

Työsuojeluviranomainen, eli sosiaali- ja terveysministeriö ja aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet, olisi markkinavalvontaviranomainen, jos tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi tuotteen turvakomponenttina tai tekoälyjärjestelmä on itse tuote, joka kuuluu asetuksen liitteen I jakson A kohdassa 8 mainitun säädöksen alaan koskien henkilönkuljetukseen tarkoitettuja köysiratalaitteistoja, tai joka kuuluu liitteen I jakson A kohdissa 1 ja 9 mainittujen säädösten nojalla työsuojelun henkilönsuojaimia ja konedirektiivin mukaisia tuotteita sääntelevän kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan. 

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus olisi markkinavalvontaviranomainen, jos tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi tuotteen turvakomponenttina tai tekoälyjärjestelmä on itse tuote, joka kuuluu asetuksen liitteen I jakson A kohdissa 11 ja 12 mainittujen säädösten nojalla lääkinnällisiä laitteita ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuja lääkinnällisiä laitteita sääntelevän kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan. 

Asetuksen liitteen III mukaisia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä valvovat markkinavalvontaviranomaiset . Tekoälyasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen liitteen III mukaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonta olisi hajautettu seitsemälle eri viranomaiselle.  

Tietosuojavaltuutettu valvoisi suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jos ne on tarkoitettu käytettäväksi tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 1 tarkoitetulla biometristen tunnisteiden alalla, 3 kohdassa tarkoitetulla varhaiskasvatuksen ja koulutuksen alalla, 4 kohdassa tarkoitetulla työllistämisen, henkilöstöhallinnon ja itsenäisen ammatinharjoittamisen alalla, 6 kohdassa tarkoitetulla lainvalvonnan alalla, 7 kohdassa tarkoitetulla muuttoliikkeen hallinnan, turvapaikka-asioiden ja rajavalvonnan alalla sekä 8 kohdassa tarkoitetulla oikeudenhoidon ja demokraattisten prosessien alalla. Lisäksi tietosuojavaltuutettu valvoisi mainitun liitteen kohdan 5 alakohdan b mukaisia käyttötapauksia, jos tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäviksi luonnollisten henkilöiden luottokelpoisuuden arviointiin tai heidän luottopisteytyksensä määrittämiseen, lukuun ottamatta tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi talouspetosten havaitsemiseen. 

Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on asetuksen liitteen III kohdan 2 mukaisesti tarkoitettu käytettäväksi turvakomponentteina kriittisessä infrastruktuurissa tieliikenteessä tai kriittisessä digitaalisessa infrastruktuurissa, valvoisi Liikenne- ja viestintävirasto. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja liitteen III suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi turvakomponentteina kriittisessä infrastruktuurissa lämmitys- tai sähköhuollon hallinnassa ja toiminnassa, tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi kaasuhuollon hallinnassa ja toiminnassa jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden osalta, valvoisi Energiavirasto. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja liitteen III suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi turvakomponentteina kriittisessä infrastruktuurissa energiatoimialan kaasualaa koskevan alasektorin hallinnassa ja toiminnassa, lukuun ottamatta Energiaviraston valvonnan alaan säädettyjä tekoälyjärjestelmiä tai, jotka on tarkoitettu käytettäväksi turvakomponenttina vesihuollon hallinnassa ja toiminnassa, valvoisi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. 

Finanssivalvonta valvoisi asetuksen liitteen III kohdan 5 alakohdan c mukaisia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi luonnollisia henkilöitä koskevaan riskinarviointiin ja hinnoitteluun sairaus- ja henkivakuutusten tapauksessa. Lisäksi se valvoisi mainitun liitteen 5 kohdan a alakohdan mukaisia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten toimesta tai viranomaisten puolesta sen arviointiin, ovatko luonnolliset henkilöt oikeutettuja välttämättömiin julkisen avun etuuksiin ja palveluihin, kuten terveydenhuollon palveluihin, sekä tällaisten etuuksien ja palvelujen myöntämiseen, vähentämiseen, peruuttamiseen tai takaisin perimiseen työttömyys- ja vakuutuskassojen, vahinkovakuutusyhtiöiden tai eläkelaitosten osalta. Lisäksi Finanssivalvonta valvoisi suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi mainitun liitteen 5 kohdan b alakohdan mukaisissa käyttötapauksissa ja kyse on sellaisesta Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 §:ssä tarkoitetusta valvottavasta, 5 §:ssä tarkoitetusta muusta finanssimarkkinoilla toimivasta tai 6 §:n 7 kohdassa tarkoitetusta ulkomaisesta valvottavasta, joka ottaa käyttöön kyseisen tekoälyjärjestelmän. 

Sosiaali- ja terveysalanlupavirasto valvoisi asetuksen III liitteen 5 kohdan a alakohdan mukaisia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten toimesta tai viranomaisten puolesta sen arviointiin, ovatko luonnolliset henkilöt oikeutettuja välttämättömiin julkisen avun etuuksiin ja palveluihin, kuten terveydenhuollon palveluihin, sekä tällaisten etuuksien ja palvelujen myöntämiseen, vähentämiseen, peruuttamiseen tai takaisin perimiseen, lukuun ottamatta edellä kuvattuja Finanssivalvonnan valvonnan alaan säädettyjä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. Lisäksi se valvoisi III liitteen 5 kohdan d alakohdan mukaisia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, lukuun ottamatta Lounais-Suomen aluehallintoviraston valvonnan alaan säädettyjä tekoälyasetuksen III liitteen 5 kohdan d alakohdan mukaisia käyttötapauksia.  

Lounais-Suomen aluehallintovirasto valvoisi suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi tekoälyasetuksen liitteen III kohdan 5 alakohdan d mukaisissa käyttötapauksissa hätäkeskuspalveluissa, pelastustoiminnassa tai poliisin toiminnassa. 

Kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen valvonta . Tietosuojavaltuutettu valvoisi tekoälyasetuksen 5 artiklan mukaisten kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen noudattamista. Useat näistä kielletyistä tekoälyyn liittyvistä käytännöistä liittyvät keskeisesti henkilötietojen käsittelyyn, ja tietosuojavaltuutettu valvoo henkilötietojen käsittelyn asianmukaisuutta myös tekoälyjärjestelmien osalta tietosuojalainsäädännön nojalla. Tästä syystä mainittujen kiellettyjen käytäntöjen valvontatehtävä osoitettaisiin tietosuojavaltuutetulle.  

Avoimuusvelvoitteiden valvonta . Ehdotetun lain mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi 50 artiklan mukaisten avoimuusvelvoitteiden noudattamista. Kuitenkin siltä osin kuin avoimuusvelvoite koskee suuririskistä tekoälyjärjestelmää, valvoisi avoimuusvelvoitteiden noudattamista sektorikohtainen toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen.  

Keskitetty yhteyspiste . Ehdotetun lain mukaan Liikenne- ja viestintävirasto toimisi tekoälyasetuksen 70 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna keskitettynä yhteyspisteenä. Keskitetyn yhteyspisteen tehtävänä olisi tekoälyasetuksen toimeenpanoon liittyvä viranomaisyhteistyö toimivaltaisten viranomaisten, perusoikeuksia suojelevien viranomaisten sekä markkinavalvontalain 4 a §:n mukaisen markkinavalvonnan yhteyspisteen kanssa, viranomaisyhteistyön koordinointi sekä yhteydenpito Euroopan unionin yhteistyöelimiin ja muihin asetuksen nojalla kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Lisäksi se tarjoaisi tekoälyjärjestelmiä koskevaa asiantuntijatukea muille ehdotetun lain nojalla toimivaltaisille kansallisille viranomaisille sekä perusoikeuksia suojeleville viranomaisille. Keskitetty yhteyspiste vastaisi myös asetuksen 99 artiklan 11 kohdan hallinnollistenseuraamusten määräämistä sekä mahdollisista asiaan liittyvistä oikeudenkäynti- tai oikeudellisista menettelyistä koskevasta vuosittaisesta raportointivelvoitteesta komissiolle yhteistyössä muiden markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Ehdotetulla lailla säädettäisiin myös keskitetyn yhteyspisteen tiedonsaanti- ja tiedonluovuttamisoikeudesta tehtäviensä hoitamiseksi.  

4.1.3  Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset ja ilmoitetut laitokset

Ehdotetun lain mukaan tekoälyasetuksen 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi ilmoittamisesta vastaaviksi viranomaisiksi nimettäisiin ne viranomaiset, jotka nykyisin toimivat ilmoittamisesta vastaavina viranomaisina tekoälyasetuksen liitteen I jakson A mukaisen unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä tarkoitettujen tuotteiden osalta. Näin ollen ilmoittamisesta vastaaviksi viranomaisiksi esitettäisiin työ- ja elinkeinoministeriötä, Liikenne- ja viestintävirastoa, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskusta ja sosiaali- ja terveysministeriötä siltä osin kuin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos hakee ilmoitetuksi laitokseksi, jonka arvioitavat tekoälyjärjestelmät kuuluvat turvakomponenttina asetuksen liitteen I jaksossa A mainituissa säädöksissä tarkoitettuihin tuotteisiin tai tekoälyjärjestelmät ovat itse kyseisiä tuotteita. Lisäksi ehdotetussa laissa työ- ja elinkeinoministeriölle säädettäisiin uusi tehtävä toimia ilmoittamisesta vastaavana viranomaisena, kun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos hakee ilmoitetuksi laitokseksi, jonka arvioitavana olevat tekoälyjärjestelmät ovat asetuksen liitteen III kohdassa 1 tarkoitettuja biometrisiin tunnisteisiin liittyviä järjestelmiä. 

Ehdotetussa laissa säädettäisiin ilmoitettujen laitosten ja niiden käyttämien alihankkijoiden tai muiden tahojen julkisista hallintotehtävistä ja virkavastuusta. Tietosuojavaltuutettu toimisi ilmoitettu laitoksena, jos lainvalvonta-, maahanmuutto- tai turvapaikkaviranomaisten olisi tarkoitus ottaa käyttöön tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 1 tarkoitettu suuririskinen tekoälyjärjestelmä. Lisäksi ehdotettavassa laissa säädettäisiin muista eräistä muista ilmoitettuja laitoksia koskevista kansallisista säännöksistä, jotka on katsottu tarpeelliseksi tekoälyasetuksen täytäntöönpanemiseksi. 

4.1.4  Hallinnolliset seuraamusmaksut ja seuraamusmaksulautakunta

Tekoälyasetuksen 99 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen asettamien ehtojen puitteissa seuraamuksista ja muista täytäntöönpanotoimista, joilla varmistetaan asetuksen tehokas täytäntöönpano sekä seuraamusten oikeasuhtaisuus ja varoittava luonne. Koska tekoälyasetus on osa EU:n markkinavalvontalainsäädäntöä, olisi tekoälyasetuksen valvonnasta vastaavilla kansallisilla viranomaisilla markkinavalvontalain 3 luvun sekä toimialakohtaisen markkinavalvontasääntelyn mukaiset toimivaltuudet puuttua asetuksen vaatimusten vastaisiin tekoälyjärjestelmiin tai niihin liittyviin menettelyihin. Viranomaisen olisi mahdollista tehostaa määräyksiään ja toimenpiteitään asettamalla uhkasakko. 

Tekoälyasetuksen 99 artiklan 3–5 kohta edellyttävät, että asetuksen tiettyjen velvoitteiden rikkomisesta on voitava määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu. Koska osa näistä velvoitteista on muotoiltu avoimesti tai laadullisesti, säädettäisiin oikeusturvan varmistamiseksi kansallisessa lainsäädännössä tarkentavasti niistä velvoitteista, joiden rikkomisesta tai laiminlyönnistä olisi mahdollista määrätä seuraamusmaksu. Lisäksi säädettäisiin tilanteista, joissa seuraamusmaksua ei määrätä. Seuraamusmaksun enimmäismäärän ja seuraamusmaksua määrätessä tehtävän kokonaisarvioinnin osalta viitattaisiin informatiivisesti tekoälyasetuksen näitä seikkoja koskevaan sääntelyyn. 

Koska seuraamusmaksut voivat olla suuruudeltaan merkittäviä, säädettäisiin myös monijäsenisestä tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunnasta, joka sivutoimisena viranomaisena määräisi asiassa muutoin toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen esityksestä seuraamusmaksun, joka on määrältään yli 100 000 euroa. Seuraamusmaksulautakunta voisi myös arvionsa mukaan määrätä seuraamusmaksun esitettyä pienempänä. Tekoälyasetuksen noudattamista valvovat markkinavalvontaviranomaiset nimeäisivät seuraamusmaksulautakunnan jäsenet. Seuraamusmaksulautakunta olisi kuitenkin toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton. 

4.1.5  Muut lainsäädännön muutokset

Esityksessä ehdotetaan muutoksia nykyiseen kansalliseen lainsäädäntöön tekoälyasetuksen täytäntöönpanon johdosta. Markkinavalvontalain soveltamisalaan lisättäisiin ehdotettava laki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta. Lisäksi markkinavalvontalakiin lisättäisiin informatiivinen viittaus siihen, että tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisista säädetään eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) soveltamisalaan lisättäisiin eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain mukaiset seuraamusmaksut.  

Esityksessä Finanssivalvonnasta annettua lakia muutettaisiin siten, että Finanssivalvonnan johtokunnan tehtäviin kuuluisivat eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain mukaisista seuraamusmaksuista päättäminen tietyin poikkeuksin. Finanssivalvonnan johtajan tehtäviin kuuluisi tehdä esitys seuraamusmaksun määräämisestä tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunnalle. Lisäksi kyseiseen lakiin lisättäisiin viittaukset eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettuun lakiin muun muassa valvontatoimenpiteiden, uhkasakon tai teettämisuhan ja seuraamusmaksujen määräämisen osalta sekä Finanssivalvonnan toteuttamien markkinavalvontatehtävien osalta. Laissa säädettäisiin myös uusista Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeuksista keskitetylle yhteyspisteelle ja tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunnalle. 

Energiavirastosta annettua lakia (870/2013) muutettaisiin siiten, että Energiaviraston tehtäviin lisättäisiin tehtävät, jotka sille on annettu eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa. 

4.2.1  Komission arvioimat tekoälyasetuksen yleiset vaikutukset

Komissio on teettänyt vaikutustenarvioinnin alkuperäisestä tekoälyasetusehdotuksesta, joka julkaistiin 21.4.2021 (SWD (2021) 84 final). On kuitenkin huomattava, että EU:ssa lopullisesti hyväksytty tekoälyasetus poikkeaa vaikutustenarvioinnin kohteena olleesta alkuperäisestä asetusehdotuksesta. Komission vaikutustenarvioinnin perusteella asetuksella vahvistetaan oikeusvarmuutta, ihmisten luottamusta tekoälyyn, tekoälyjärjestelmien rajat ylittävää liikkumista sekä ehkäistään sitä, että jäsenvaltiot ryhtyisivät yksipuolisiin toimiin, jotka johtaisivat sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen. Komissio on korostanut asetusehdotuksen positiivisten taloudellisten vaikutusten syntymistä erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden parantumisen myötä.  

Asetuksen tavoitteena on vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ja teollista perustaa. Asetuksen tavoitteen mukaisesti EU jatkaa nopeasti kasvavien tekoälyekosysteemien kehittämistä innovatiivisissa palveluissa ja tuotteissa, joihin sisältyy tekoälyteknologioita tai erillisiä tekoälyjärjestelmiä, mikä lisää digitaalista suvereniteettia. Asetuksella pyritään varmistamaan perusoikeuksien korkeatasoinen suojelu, ja sen tarkoituksena on puuttua erilaisiin riskilähteisiin selkeästi määritellyn riskipohjaisen lähestymistavan avulla.  

Komission mukaan tavoitteena on pitää vaatimustenmukaisuuden kustannukset mahdollisimman alhaisina ja siten välttää tarpeetonta hidastumista käyttöönotossa, mikä johtuisi korkeammista hinnoista ja vaatimustenmukaisuuden kustannuksista. Asetuksessa pyritään lisäämään selkeyttä ja yksinkertaistamaan uusien säännösten täytäntöönpanoa takaamalla täysi yhdenmukaisuus EU:ssa sovellettavan voimassa olevan alakohtaisen unionin lainsäädännön kanssa.  

Pk-yritysten mahdollisten haittojen poistamiseksi asetus sisältää säännöksiä, joilla tuetaan sääntöjen noudattamista ja pienennetään kustannuksia, mukaan lukien sääntelyhiekkalaatikoiden luominen ja velvollisuus ottaa huomioon pk-yritysten edut.  

Komission mukaan asetuksen sääntely asettaa joitain rajoituksia liiketoiminnan vapaudelle ja taiteen ja tieteen vapaudelle sen varmistamiseksi, että yleistä etua koskevia pakottavia syitä, kuten terveyttä, turvallisuutta, kuluttajansuojaa ja muiden perusoikeuksien suojelua, noudatetaan. Nämä rajoitukset ovat kuitenkin komission mukaan oikeasuhteisia ja rajoitettu vähimmäismäärään, joka on tarpeen vakavien turvallisuusriskien ja todennäköisten perusoikeuksien loukkausten estämiseksi ja lieventämiseksi.  

Lisääntyneet avoimuusvelvoitteet eivät myöskään komission mukaan vaikuta suhteettomasti immateriaalioikeuksien suojaan, koska ne rajoittuvat vain vähimmäistietoihin, jotka yksityishenkilöt tarvitsevat voidakseen käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja tarvittavaan avoimuuteen valvontaviranomaisille heidän toimeksiantojensa mukaisesti.  

Komission arvion mukaan yritysten tai viranomaisten, jotka kehittävät tai käyttävät tekoälysovelluksia ja aiheuttavat korkean riskin kansalaisten turvallisuudelle tai perusoikeuksille, olisi noudatettava erityisiä vaatimuksia ja velvoitteita. Näiden vaatimusten noudattaminen merkitsisi noin 6–7 tuhannen euron kustannuksia keskimääräisen, noin 170 tuhannen euron suuririskisen tekoälyjärjestelmän toimittamisesta vuoteen 2025 mennessä. Ihmisen suorittaman tekoälyjärjestelmän valvonnan kustannukset olisivat tapauksesta riippuen arviolta noin 5–8 tuhatta euroa vuodessa. Vaatimustenmukaisuuksien todentamiskustannukset olisivat arviolta 3–7,5 tuhatta euroa suuririskisten tekoälyjärjestelmien toimittajille.  

4.2.2  Vaikutukset viranomaisiin

Asetuksen myötä usealle eri viranomaiselle on tulossa uusia valvontatehtäviä. Asianomaisilta viranomaisilta on pyydetty valmistelun aikana arvioita siitä, mihin ja missä määrin asetuksesta johtuvien valvontatehtävien katsotaan vaativan resursseja. Viimeisimmät arviot on saatu joulukuussa 2024. Resurssien arvioinnin on pyydetty perustumaan arvioon konkreettisista tekoälyliitännäisistä valvontatehtävistä seuraavan viiden vuoden aikana huomioiden mahdolliset synergiat nykyisten tehtävien kanssa.  

Viranomaisten toimittamat tiedot perustuvat ajankohtaisimpaan saatavilla olevaan arvioon, mutta niihin liittyy edelleen merkittäviä epävarmuuksia muun muassa asetuksen voimassaolon ja toimeenpanon aikaisesta vaiheesta johtuen. Käytettävissä ei ole juurikaan ollut arvioita siitä, paljonko asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tai tarkemmin suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä on markkinoilla tai kehitteillä. Samoin arvioita ei ole kaikilta osin pystytty tekemään erityisesti kertakustannusten osalta. Vaikka arviot eivät myöskään ole täysin vertailukelpoisia keskenään, niitä on pyritty jatkovalmistelussa yhdenmukaistamaan paremman kokonaiskuvan saamiseksi. Viranomaiset arvioivat tulevia tehtäviään eri lähtökohdista, ja tehtävien tarkemmat toimintaprosessit ovat vasta hahmottumassa, koska aikaisempaa lainsäädäntöä tekoälyjärjestelmien valvonnasta ei ole. On myös huomioitava, että valvottavia tekoälyjärjestelmiä koskevia velvoitteita aletaan soveltaa eri aikoina, minkä vuoksi tässä esitettävät arviot on jaettu kahteen osaan: toimeenpanon ja muutoksen toteuttamiseen, jota kuvataan kertakustannuksina, sekä vuosittaisiin kustannuksiin toistuvina erinä silloin, kun toiminta on täysin käynnissä. Arviot eivät sisällä tekoälyn sääntelyn testiympäristöstä johtuvia resurssitarpeita. 

Tekoälyasetuksen kansallisen toimeenpanon on tunnistettu vaativan resursseja henkilötyövuosien lisäämiseen ja osaamisen kehittämiseen valvontaa varten sekä tietojärjestelmien sekä rekisterien kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Viranomaisten arviot resurssitarpeista ovat yhteensä 44,5 htv ja noin 825 tuhatta euroa muihin kuluihin, eli yhteensä noin 4,8 miljoonaa euroa vuodessa toiminnan ollessa täysin käynnissä. Lisäksi kyvykkyyden rakentamisvaiheen kertakustannuksen arvioidaan olevan 1,5 htv ja 1,76 miljoonaa euroa eli yhteensä noin 1,9 miljoonaa euroa. Resurssitarpeet ovat merkittävästi enemmän kuin komission arviot jäsenmaille aiheutuvista vaikutuksista. Komission toteuttamassa vaikutustenarvioinnissa vuodelta 2021 valvonnan resurssiarvio jäsenvaltiota kohden on ollut 1–25 htv. Vertailuna voidaan esittää yleisen tietosuoja-asetuksen valvonnan resurssitarve, joka on 30–250 htv jäsenvaltiota kohden. Tekoälyasetuksen lopullinen muoto on kuitenkin muuttunut jonkin verran alkuperäisestä, esimerkiksi tarjoajien velvoitteiden, suuririskisten tekoälyjärjestelmien luokittelun sekä yleiskäyttöisten tekoälymallien osalta, joiden valvonta ei ole jäsenvaltioiden toimivallassa. 

Viranomaisten velvollisuutena oleva markkinavalvonnan valmiuden luominen edellyttää resursseja tapausten lukumäärästä huolimatta niille markkinavalvontaviranomaisille, joille markkinavalvontarooli on uusi. Asetuksen liitteen I jakson A osalta ehdotettavat kansalliset valvontaviranomaiset ovat kaikki jo tällä hetkellä markkinavalvontaviranomaisia. Liitteen III osalta taas valvontavastuu ehdotetaan kohdistuvan pääosin tietosuojavaltuutetulle, joka ei toimi tällä hetkellä markkinavalvontaviranomaisena. Tietosuojavaltuutetun osalta osa tehtävistä seuraa suoraan asetuksesta. Yhteistä kuitenkin kaikille viranomaisille on, että tekoälyyn keskittyvät valvontatehtävät ovat uusi vastuualue. Lisäksi on syytä huomioida, että viranomaisten toiminta ei rajoitu pelkkään valvontaan, vaan asetuksen tehokas täytäntöönpano edellyttää muun muassa neuvontaa ja sidosryhmäyhteistyötä, joissa tarvitaan tekoälyosaamista. Valmiuden luominen edellyttää resursseja muutoksen toteuttamiseen kertaluonteisesti, esimerkiksi tietojärjestelmäkehittämiseen tai henkilöstön koulutukseen liittyen. Tarve tekoälyosaamiselle on merkittävä, ja tämän vuoksi keskitetyn yhteyspisteen asiantuntijatukirooli on keskeinen, jotta voidaan lieventää painetta resursoida tekoälyyn liittyvää syväosaamista eri viranomaisissa. Lisäksi on hyvä tunnistaa, että riittävä viranomaisten resurssoinnin ohjaaminen tehokkaaseen etupainotteiseen neuvontaan ja ohjeistukseen voi vähentää tarvetta jälkikäteisille markkinavalvonnan toimenpiteille. Viranomaisten tämänhetkinen haasteellinen resurssitilanne ei kuitenkaan luo riittävästi edellytyksiä etupainotteiselle toiminnalle. 

Tietosuojavaltuutetun toimisto . Esityksessä tietosuojavaltuutetulle ehdotetaan tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Tietosuojavaltuutettu toimisi myös ilmoitettuna laitoksena eräiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta. Tietosuojavaltuutetun toimisto on katsonut omaavansa nykyisten tehtävien perusteella osaamista ja ymmärrystä tekoälyjärjestelmistä. Tietosuojavaltuutetun toimisto valvoo jo nykyisin henkilötietojen käsittelyä kaikissa tekoälyjärjestelmissä. Tietosuojavaltuutetun toimistolla on arvionsa mukaan kokemusta poikkihallinnollisesta yhteistyöstä muiden viranomaisten kanssa, ja sitä on toteutettu vakiintuneesti paitsi tavanomaisena sidosryhmäyhteistyönä, myös erilaisten lausuntomenettelyjen kautta. Tietosuojavaltuutettu tulee tekemään yhteistyötä muiden markkinavalvontaviranomaisten ja perusoikeuksia suojelevien viranomaisten kanssa silloin, kun henkilötietojen käsittelyllä on merkittävä rooli ja syntyy tarve kuulla tietosuojaviranomaista. Tietosuojavaltuutetun toimistossa on kuitenkin sen näkemyksen mukaan kasvatettava tekoälyyn liittyvää osaamista uusien tehtävien myötä. Uuden markkinavalvontaviranomaisen roolin toteuttaminen vaatisi tietosuojavaltuutetun toimiston merkittävää resursointia, jotta kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen ja suuririskisten tekoälyjärjestelmien valvontaa voidaan toteuttaa. Tietosuojavaltuutetun puolueettomuuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi tietosuojavaltuutetun toimistossa joudutaan mahdollisesti eriyttämään eri toimintoja toimiston sisäisin järjestelyin. Tietosuojavaltuutetun toimisto on arvioinut kertaluonteisten kustannusten määräksi 130 tuhatta euroa ja vuosittaisiksi kustannuksiksi toiminnan ollessa täysin käynnissä 6 htv ja 250 tuhatta euroa. Luvut pitävät sisällään myös tiedonhallinnan muutoskustannuksia. Tietosuojavaltuutetun toimisto on tunnistanut tehtävissä synergiahyötyjä erityisesti mainittujen kiellettyjen käytäntöjen valvonnassa ja tekoälyä koskevan asiantuntemuksen osalta.  

Liikenne- ja viestintävirasto . Esityksessä Liikenne- ja viestintävirastolle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Liikenne- ja viestintävirasto toimisi myös keskitettynä yhteyspisteenä varmistaen tekoälyasetuksen yhtenäistä tulkinta- ja valvontakäytäntöä, ja sen yhteyteen perustettaisiin tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta. Liikenne- ja viestintävirastolla on laajaa osaamista liikenteen, viestinnän, datatalouden ja kyberturvallisuuden osa-alueilla. Yhdenmukaistamislainsäädännön alaan kuuluvien tehtävien hoitamisen myötä Liikenne- ja viestintävirastolla on jo markkinavalvontaan liittyviä valmiuksia hoitaa tekoälyasetuksen markkinavalvontaa siltä osin, kuin ne liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston vastuualueiden tuotesektoreihin. Myös esteettömyys- ja saavutettavuusvalvonnan nykyiset tehtävät tuovat valmiutta tekoälyasetuksen vastaavien tehtävien toteuttamiselle. Kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävä kohdistuu tekoälyasetuksen myötä laajemmalle kuin vain kyberturvallisuuden arvioimiseen. Liikenne- ja viestintävirasto arvioi tarvitsevansa tekoälyasetuksen liittyvien tehtävien hoitamista varten tekoälyteknologiaan liittyvää osaamista ja kyvykkyyden vahvistamista. Liikenne- ja viestintäviraston arvion mukaan erityisesti keskitetyn yhteyspisteen markkinavalvonnan, avoimuusvelvoitteiden valvonnan ja seuraamusmaksulautakunnan tehtävät edellyttävät resurssien vahvistamista. Liikenne- ja viestintävirasto on arvioinut keskistetyn yhteyspisteen ja valvontatehtävien hoitamisen edellyttävän 14 henkilötyövuoden lisäystä viraston pysyviin resursseihin. Näiden lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto on arvioinut suuririskisen tekoälyjärjestelmän markkinavalvonnan testauskustannuksen olevan noin 150–200 tuhatta euroa per järjestelmä, muodostaen vuosille 2027–2029 yhteensä noin 1 miljoonan euron kustannuksen jakautuen viraston eri sektoreille. Virasto on myös arvioinut, että vuodelle 2026 kustannukset olisivat noin 1,4 miljoonaa euroa ja vuodesta 2027 eteenpäin noin 1,73 miljoonaa euroa. Arviossa on huomioitu synergiaedut nykyisten tehtävien perusteella. Liikenne- ja viestintäviraston nykyiset tehtävät muun muassa EU:n digitaalisia palveluja koskevan säädöksen kansallisessa koordinaatiossa tarjoavat synergiaetuja, kun osaamista kertyy samankaltaisten tehtävien tekemisestä.  

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus . Esityksessä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on esittänyt lausunnossaan, että vaikka tekoälyosaamista voidaan jossain määrin keskittää ehdotettuun kansalliseen yhteyspisteeseen, tekoälyjärjestelmien syväosaamista tarvitaan myös Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksessa, missä kysymykset liittyvät erityisesti potilaiden diagnostiikkaan ja hoitoon tarkoitettujen tekoälyjärjestelmien valvontaan. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on arvioinut tekoälyasetuksen toimeenpanon vaativan 1 htv:n ja 80 tuhannen euron kertaluontoisen kustannuksen tehtävien toimeenpanoprojektiin, ja lisäksi vuosittain 2,5 htv ja 30 tuhannen euron valvonnan toteuttamiseen, ohjaukseen ja neuvontaan, tietojärjestelmien ylläpitoon ja kehitykseen, koulutukseen, ulkoisen asiantuntijoiden käyttämiseen sekä ilmoitettujen laitosten nimeämiseen ja valvontaan liittyviin tehtäviin.  

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto . Esityksessä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston arvion mukaan tekoälyjärjestelmien hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee lisääntymään merkittävästi muun muassa hyvinvointialueiden voimakkaan palveluverkko- ja palveluiden digitalisaation muutosten myötä. Valvonta tulisi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston mukaan olemaan pääosin reaktiivista, ja se tulisi painottumaan tekoälyjärjestelmistä vastaaviin talouden toimijoihin, mutta myös laajasti niiden käyttäjäorganisaatioihin. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on arvioinut tekoälyasetuksen toimeenpanon vaativan 250 tuhannen euron kertakustannuksen muutoksen toteuttamiseen sekä vuosittain 3 htv:n ja 50 tuhannen euron muut kustannukset toiminnan ollessa täysimittaisesti käynnissä. Arvio kattaa valvonnan lisäksi mm. rekisterin kehittämisen ja henkilöstön koulutuksen.  

Työsuojeluviranomainen . Esityksessä työsuojeluviranomaiselle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Työsuojeluviranomaisen mukaan, tekoälyratkaisuja ei toistaiseksi ole havaittu työssä käytettävien koneiden, tuotteiden tai henkilönsuojainten markkinavalvonnassa. Työsuojeluviranomainen pitää todennäköisenä, että yleiskäyttöisten tekoälyjärjestelmien käytön kokeilut yleistyvät lähitulevaisuudessa työssä käytettävissä koneissa. Työsuojeluviranomainen on arvioinut tarvittavan 2 htv:n vuosittaisen resursoinnin, erityisesti ohjaukseen ja neuvontaan, jonka arvioidaan korostuvan valvonnan alkuvaiheessa.  

Lounais-Suomen aluehallintovirasto. Esityksessä Lounais-Suomen Aluehallintovirastolle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Näiden tehtävien on arvioitu edellyttävän 1 htv:n vuosittaisen resursoinnin.  

Finanssivalvonta . Esityksessä Finanssivalvonnalle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Finanssivalvonnalla on finanssisektorin valvottavien ja listayhtiöiden osalta laajaa osaamista esimerkiksi operatiivisten riskien hallinnasta. Sillä on asiantuntijoita, joiden tehtävänkuvaa syventämällä tekoälyasetuksen valvontaan voitaisiin Finanssivalvonnan mukaan kattaa osa tulevista valvontatehtävistä (esim. juridinen osaaminen), ja se onkin todennut, että osaamisvaatimuksia on tarkoitus kattaa ensisijaisesti olemassa olevin resurssein. Finanssivalvonta on katsonut omaavansa jonkin verran tekoälyosaamista, jota voitaisiin hyödyntää valvonnassa. Finanssivalvonta on arvioinut tekoälyasetuksen toimeenpanon vaativan resursseja kertaluonteisesti 0,5 htv ja 250 tuhatta euroa sekä vuosittain 4 htv ja 35 tuhatta euroa toiminnan ollessa täysimittaisesti käynnissä. Resurssit kohdistuisivat muun muassa valvontaan, henkilöstön koulutukseen sekä mahdollisesti valvontajärjestelmien kehittämiseen.  

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto . Esityksessä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston näkemyksen mukaan tekoälyteknologian lisääntymistä on odotettavissa merkittävissä määrin ainakin osassa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valvonnan alaan kuuluvilla tuotesektoreilla, kuten kuluttajakäyttöisissä koneissa sekä leluissa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on todennut, ettei sillä ole tekoälyyn liittyvää kokemusta tai osaamista nykyisten tehtäviensä tai resurssiensa puitteissa. Se on kuitenkin tuonut esiin omaavansa kokemusta nykyiseen toimivaltaansa kuuluvien tuotesektorien markkinavalvonnasta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on arvioinut tekoälyasetuksen toimeenpanon vaativan resursseja kertaluonteisesti 600 tuhatta euroa sekä vuosittain 8 htv ja 60 tuhatta euroa muihin kuin henkilöstökuluihin toiminnan ollessa täysimittaisesti käynnissä. Resursseja kohdistettaisiin muun muassa markkinavalvontatehtäviin, ulkopuolisten arviointi- ja testauspalvelujen hankintaan, ja alkuvaiheessa myös kertaluonteisesti tietojärjestelmien ja verkkosivujen päivittämiseen ja kehittämiseen.  

Energiavirasto . Esityksessä Energiavirastolle ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Energiavirasto valvoisi suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka ovat asetuksen III liitteen 2 kohdan mukaisesti tarkoitettu käytettäväksi turvakomponentteina kriittisessä infrastruktuurissa sähkö-, kaasu- ja lämmityshuollon hallinnassa ja toiminnassa. Energiaviraston mukaan tekoälyteknologiaa ei vielä ole havaittu Energiaviraston valvontatehtävissä, mutta se arvioi, että energia-alan käynnissä olevan murroksen myötä energiajärjestelmä tulee tulevaisuudessa edellyttämään uudentyyppisiä järjestelmiä ja tuotteita. Energiaviraston mukaan tekoälyn hyödyntäminen on aloitettu yksityisellä sektorilla, ja virasto arvioi lisäksi, että kehitys energiamarkkinoilla voi olla nopeampaa kuin energian tuotannossa ja jakelussa. Energiavirastolla ei ole arvionsa mukaan tekoälyteknologiaan ja erityisesti siihen liittyvän markkinavalvonnan edellyttämää osaamista. Energiaviraston arvion mukaan tekoälyasetuksesta johtuvien tehtävien täytäntöönpano edellyttäisi vuosittain 2 htv:n resursoinnin toiminnan ollessa täysimittaisesti käynnissä, minkä lisäksi Energiavirasto ennakoi aiheutuvan mahdollisia järjestelmäkustannuksia.  

Tulli . Esityksessä Tullille ehdotettaisiin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan liittyviä valvontatehtäviä. Tulli on arvioinut tarvitsevansa 3 htv:n vuosittaisen resursoinnin toiminnan ollessa täydessä käynnissä. Henkilöstökulut jakautuisivat Tullilaboratorion tutkimukseen (1 htv) ja tuoteturvallisuuden päätöksentekoon (2 htv). Tullin mukaan henkilöstökulut ovat tärkein aiheutuva menoerä, mutta mahdollisesti kuluja voi kohdistua myös järjestelmiin, ja Tulli onkin tuonut lausunnossaan esiin, että asetus ja ehdotettava laki vaikuttavat kaikkeen Tullin ICT-toimintaan.  

Oikeusrekisterikeskus . Oikeusrekisterikeskus vastaisi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain nojalla annettavien seuraamusmaksujen täytäntöönpanosta. Esitys voisi siten johtaa Oikeusrekisterikeskuksen tehtävien kasvuun jossain määrin. Arvio tekoälyasetuksen nojalla määrättävistä seuraamusmaksuista on epävarma johtuen muun muassa siitä, ettei ole varmuutta, kuinka monta tekoälyasetuksen vaatimusten piirissä olevia tekoälyjärjestelmiä asetetaan tai otetaan käyttöön Suomen markkinoilla. Seuraamusmaksujen määrän voidaan alustavasti arvioida olevan noin 0–3 vuosittain. Yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomisen nojalla Suomessa on määrätty 18 seuraamusmaksua asetuksen ensimmäisen viiden vuoden soveltamisaikana. Tekoälyasetuksen nojalla määrättävien seuraamusmaksujen lukumäärän voidaan arvioida olevan kyseistä lukumäärää vähäisempi, koska tekoälyasetuksen vaatimukset koskevat vain rajattua joukkoa markkinoilla olevia tekoälyjärjestelmiä. Esityksen ei arvioida aiheuttavan Oikeusrekisterikeskukselle olennaisia taloudellisia vaikutuksia.  

Kuitenkin koska esitetyt arviot seuraamusmaksujen määrästä perustuvat arvioihin, ja seuraamusmaksuja voi syntyä vuosittain eri hallinnonaloilla useita, yhteisvaikutus Oikeusrekisterikeskuksen kokonaistyömäärään näkyy viiveellä ja mahdollinen lisäresursoinnin tarve tulee täsmentymään vasta myöhemmin. Eri hallinnonalojen seuraamusmaksujen täytäntöönpanossa on kyse pysyväisluonteisesta tehtävästä ja Oikeusrekisterikeskukselle mahdollisesti syntyvät lisämäärärahatarpeet käsitellään julkisen talouden suunnitelmia ja valtiontalouden arvioita koskevissa menettelyissä. 

4.2.3  Vaikutukset valtion talousarvioon

Tuleviin tämän lain mukaisten valvontatehtävien hoitamiseen liittyy useita käytännön epävarmuustekijöitä, minkä vuoksi täysin luotettavaa arviota tulevista vaikutuksista on vaikea antaa. Epävarmuutta liittyy esimerkiksi siihen, kuinka paljon asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla eri aloilla voidaan ennakoida tekoälyjärjestelmiä kehitettävän tai käytettävän tulevaisuudessa. Tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa tulee toteutumaan eri aloilla vaihtelevissa määrin, jolloin toisille viranomaisille voi tulevaisuudessa kohdistua enemmän valvontatehtäviä kuin muille, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla kehitys vaikuttaa olevan jo hyvässä vauhdissa. 

Markkinavalvonta perustuu olennaisin osin toimijoiden vastuuseen. Toimijoiden vastuullinen tekoälyjärjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto suuntaavat viranomaistehtäviä varsinaisesta valvonnasta ohjaukseen ja neuvontaan, jonka tehokkaalla toteuttamisella on mahdollista ennaltaehkäistä tarvetta jälkikäteisille valvontatoimille ja seuraamuksille. Keskitetyn yhteyspisteen asiantuntijatukitoiminnon tarkoituksena on vähentää hajautetun mallin kustannusvaikutuksia keskittämällä asiantuntijuutta yhteen paikkaan, josta se olisi kaikkien valvontaviranomaisten ja perusoikeuksia suojelevien viranomaisten saatavilla. Lisäksi kustannusvaikutuksia on mahdollista vähentää tehokkaalla valvontakäytännöllä ja tekoälyasetuksen yhtenäisellä tulkinnalla, jossa keskitetyllä yhteyspisteellä on niin ikään tärkeä koordinoiva rooli edistää virianomaisten yhteistyötä ja edesauttaa yhteneväisen ja tehokkaan valvontakäytännön muodostumista. Keskitetyn yhteyspisteen riittävä resursointi on tärkeää asetuksen tehokkaan toimeenpanon kannalta.  

Tekoälyasetuksen soveltamisen alkaminen porrastetusti jaksottaa tekoälyasetuksen kansallisen toimeenpanon vaikutuksia valtiontaloudelle. Kielletyt tekoälyyn liittyvät käytännöt soveltuvat helmikuusta 2025 alkaen, mutta viranomaisten valvontatoimivaltuudet niihin liittyen astuvat voimaan ehdotetun lain voimaan tullessa elokuussa 2025. Tämä antaa aikaa toimijoille havaita, onko niillä mahdollisesti kehitteillä tai käytössä 5 artiklan alaan kuuluva kielletty tekoälyyn liittyvä käytäntö ajoissa, jotta se voidaan muuttaa tai sopeuttaa uuden lainsäädännön kehikkoon vaatimusten mukaiseksi ennen, kuin rikkomusten johdosta voi tulla asetuksen mukaisia seuraamuksia. Toimijoiden vastuullinen toiminta tässä suhteessa voi vähentää viranomaisvalvontaan kohdistuvaa painetta, mikä kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen osalta koskettaa vain tietosuojavaltuutettua. Asetuksen III liitteen suuririskisten tekoälyjärjestelmien sekä eräiden tekoälyjärjestelmien avoimuusvelvoitteiden valvonta alkaa vuonna 2026 elokuussa, mikä antaa toimijoille aikaa varautua tekoälyasetusten vaatimuksiin. Se antaa myös aikaa viranomaisille valmistautua tuleviin valvontatehtäviin, koska valvottavaa ei niiden osalta ole ennen elokuuta 2026. Sen sijaan ohjaukseen ja neuvontaan on hyvä panostaa etupainotteisesti jo ennen valvonnan alkamista. Asetuksen I liitteen A jakson yhdenmukaistamislainsäädännön osalta valvontatehtävät alkavat elokuussa 2027, johtuen siitä, että 6 artiklan 1 kohtaa aletaan soveltaa silloin. Tämä mahdollistaa viranomaisille suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin kohdistuvan valvontavalmiuden nostamista asteittain, vähentäen osaltaan kertaluontoista painetta valtiontaloudelle. 

Esityksen valmistelussa ei ole katsottu tarpeelliseksi esittää resursointia lisämäärärahaesityksillä valtion vuoden 2025 talousarvioon edellä mainituista olosuhteista johtuen. Resursointia tulisi ensi kädessä ja ensisijaisesti mahdollistaa viranomaisten nykyisiä tehtäviä tehostamalla ja toimintaa sopeuttamalla. Tekoälyasetuksen edellyttämä toimeenpano rahoitetaan toimeenpanon ensivaiheessa olemassa olevia resursseja uudelleen kohdentamalla ilman lisärahoitusta. Suurin osa valvontatehtävistä alkaa elokuussa 2026 tai elokuussa 2027, mutta viranomaisten tulee varautua neuvontaan ja ohjaukseen jo tätä ennen. Resurssitarpeet nojaavat perusteltuihin arvioihin tulevista valvontatehtävien määrästä ja laadusta. Tällaista tarkempaa tietoa voi kuitenkin kattavammin ja luotettavimmin olla saatavilla vasta, kun viranomaisille on alkanut kertyä käytännön kokemusta valvontatehtävistä. 

Jäsenvaltioiden on raportoitava 2.8.2025 komissiolle viranomaisten tehtävien resursoinnin tilanteesta, ja tämän jälkeen 2 vuoden välein. Resursointitarpeiden uudelleen arvioinnin tulee kytkeytyä jatkuvaan seurantaan valvontakäytännöstä; siitä kerättyyn tietoon ja kokemukseen asetuksen tehokkaan toimeenpanon varmistamiseksi.  

4.2.4  Yritysvaikutukset

Tekoälyasetuksessa asetetaan jäsenvaltioissa suoraan sovellettavia vaatimuksia ja velvollisuuksia yrityksille, jotka kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Kyseisiin vaatimuksiin ja velvoitteisiin ei lähtökohtaisesti sisälly kansallista liikkumavaraa, minkä vuoksi kansallisella sääntelyllä ei merkittävästi voida vaikuttaa yrityksiin asetuksesta suoraan kohdistuviin vaikutuksiin. Tekoälyasetuksen yhtenäinen oikeudellinen kehys parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja luo tasavertaiset kilpailuedellytykset tekoälytoimijoille, koska asetusta on sovellettava tekoälyjärjestelmien tarjoajiin syrjimättömällä tavalla riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet unioniin vai kolmanteen maahan, sekä unioniin sijoittautuneisiin tekoälyjärjestelmien käyttöönottajiin. 

Asetusehdotuksen trilogineuvottelujen aikana työ- ja elinkeinoministeriö teetti selvityksen EU:n tekoälyasetusehdotuksen vaikutuksista suomalaisyritysten liiketoiminta ympäristöön (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:46, julkaistu 7.12.2023). Yleisesti asetuksen vaatimusten nähtiin olevan linjassa yleisten hyvien toimintamallien kanssa, eikä suomalaiselle yrityskentälle kriittisen raskaita velvoitteita tunnistettu. Mahdollisuuksia nähtiin erityisesti vastuullisen tekoälyn markkinoilla ja sääntelyn testiympäristöjen hyödyntämisessä. Selvityksen perusteella yritykset kokevat kuitenkin kuormittavaksi asetuksen epäselvyyden esimerkiksi soveltamisalan, määritelmien ja eri toimijoiden velvoitteiden osalta sekä vaikutusten ennakoinnin vaikeuden. Suuremmilla yrityksillä nähtiin olevan paremmat resurssit vastata asetuksen vaatimuksiin, kun taas pienemmät yritykset kaipaavat enemmän tukea. Selvitys korosti selkeän sääntelyn, viestinnän ja yritysten valmiuksien kehittämisen tärkeyttä asetuksen voimaantulon yhteydessä. Yritykset kaipasivat tukiresursseja ja ohjauspalveluita tekoälyasetuksen vaatimuksiin sopeutumiseksi. 

Tekoälyasetus velvoittaa jäsenvaltiot nimeämään markkinavalvontaviranomaiset asetuksen soveltamista varten sekä säätämään asetuksen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista. Esitettävällä kansallisella sääntelyllä, joka täydentää tekoälyasetusta, olisi vaikutus niiden yritysten toimintaympäristöön, jotka nykyisin asettavat markkinoille tai ottavat käyttöön tekoälyasetuksen sääntelyn piiriin kuuluvia tekoälyjärjestelmiä, erityisesti kiellettyjä tekoälyyn liittyviä käytäntöjä hyödyntäviä tekoälyjärjestelmiä, suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä sekä avoimuusvelvoitteiden kohteena olevia tekoälyjärjestelmiä. Esityksessä säädettäisiin kyseisiin tekoälyjärjestelmiin kohdistettavasta viranomaisvalvonnasta sekä tekoälyasetuksen vaatimusten rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista. 

Esityksen mahdollisia myönteisiä vaikutuksia yrityksille onkin, että kansallinen oikeustila selkiytyy, koska aikaisempaa kansallista sääntelyä tekoälyjärjestelmistä ei ole. Tekoälyasetuksen mukaiset toimijat pystyvät ehdotettavan lain perusteella tunnistamaan viranomaiset, jotka valvovat oman sektorin tekoälyjärjestelmiä taikka tietyn käyttötarkoituksen tekoälyjärjestelmiä sekä tiedostamaan, mitä valvontatoimenpiteitä yrityksiin voidaan kohdistaa, ja mistä asetuksen rikkomisesta voidaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia. Selkeän ja ennakoitavan oikeustilan voidaan katsoa osaltaan edistävän tekoälysektorin yritysten kilpailukykyä ja innovointia. Tässä yhteydessä tehokas ja nopea viranomaistoiminta tulee olemaan keskeisessä roolissa niin vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa kuin valvonnassakin, ettei mahdolliset kilpailuedut vaarannu. 

Osin vaikutukset yrityksiin ovat vielä epävarmoja. Tarkkaa arviota Suomessa yritysten markkinoille asettamista tai käyttöönottamista, kiellettyjä tekoälyyn liittyviä käytäntöjä hyödyntävistä tekoälyjärjestelmistä tai suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä ei ole ehtinyt muodostua. Sen sijaan Suomessa voidaan arvioida olevan yritysten markkinoille saattamia tai käyttöönottamia tekoälyjärjestelmiä, joihin kohdistuu avoimuusvelvoitteita, kuten tekoälyä hyödyntävät neuvontachatbotit. Haasteena yrityksille voi olla tunnistaa tekoälyasetuksen mukainen ’toimijuus’, eli toimiiko esimerkiksi tarjoajan, käyttöönottajan tai käyttäjän roolissa, tai kuinka tekoälyjärjestelmien luokitussääntöjä tulee tulkita. Näillä tulkinnoilla tulee olemaan olennainen merkitys sen kannalta, onko yritys asetuksen ja sitä myöden ehdotettavan kansallisen lain soveltamisalassa. Asetuksen määritelmät voivat olla vielä epätarkkoja, kunnes komissiolta saadaan lisää tulkintaohjeistusta. Komission ohjeistuksen perusteella ehdotettavan lain nojalla perustettava keskitetty yhteyspiste tulee olemaan tärkeässä roolissa muodostamaan kansallista tulkintakäytäntöä ohjeistamalla ja neuvomalla toimivaltaisia viranomaisia, jotka puolestaan antavat tukea ja neuvoa yrityksille oman toimivaltansa puitteissa. 

Esitettävän sääntely kohdistuisi erikokoisiin yrityksiin, mukaan lukien suuriin yrityksiin ja pk-yrityksiin, jotka tuovat markkinoille edellä mainittuja tekoälyasetuksen sääntelyn piiriin kuuluvia tekoälyjärjestelmiä. Tekoälyasetuksessa säädetyillä toimenpiteillä on pyritty turvaamaan pk-yritysten ja muiden pienten yritysten toimintaedellytykset. Asetuksessa pk-yrityksille ja mikroyrityksille on säädetty tiettyjä helpotuksia asetuksen velvoitteiden noudattamisesta (ks. esim. tekoälyasetuksen 11 artiklan 1 kohta ja 63 artikla). Asetuksen 62 artiklan nojalla jäsenvaltioiden tulee tarjota pk-yrityksille, mukaan lukien start up -yrityksille, erityisiä tukevia toimenpiteitä asetuksen täytäntöönpanoa varten. Tekoälyasetuksen 99 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden säätämissä seuraamuksissa tulee ottaa huomioon pk-yritysten sekä start up-yritysten edut ja niiden taloudellinen elinkelpoisuus. Asetuksen 99 artiklan 6 kohdan nojalla pk-yrityksille, myös start up -yrityksille on mahdollista määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja muihin yrityksiin nähden. Ehdotetut säännökset ohjaavat käytännön toimeenpanoa. 

Asetuksen velvoitteiden täyttäminen voi aiheuttaa yrityksille kustannuksia ja hallinnollista taakkaa, mikä voi nostaa kynnystä tuoda markkinoille innovatiivisia tekoälyjärjestelmiä ja luoda uutta liiketoimintaa. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämässä selvityksessä (s. 16) havaittiin, että tekoälyasetuksen mukaisten sanktioiden suuruus koetaan uhkana. Samalle ne korostivat sen merkitystä, että yritysten on oltava erityisen tietoisia siitä, mitä nämä saavat ja eivät saa tehdä, esimerkiksi sisäisen ja ulkoisen, markkinoille tähtäävän käytön erottelun kohdalla. Selvityksen mukaan vaatimus erityisestä tiedostamisesta nähdään mahdollisesti hankaloittavan tai estävän ratkaisujen kehittämistä tai käyttöönottoa.  

Toisaalta tekoälyjärjestelmiä koskevan viranomaisvalvonnan lisääntyminen ja seuraamusten määrääminen tekoälyasetuksen rikkomisesta voi johtaa kuluttajien luottamuksen vahvistumiseen tekoälyjärjestelmiä kohtaan ja siten myös edistää yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. 

Esitettävällä sääntelyllä voi olla niin vahventavia kuin heikentäviä vaikutuksia innovatiivisten tuotteiden asettamiseen markkinoille tai niiden käyttöönottamiseen. Selvyys innovatiivisen tuotteen vaatimuksenmukaisuudesta voi edistää tuotteen saattamista markkinoille, kun vastaavasti mahdollinen epäselvyys voi vaikuttaa heikentävästi toimijoiden halukkuuteen asettaa markkinoille kyseisiä tuotteita. Tekoälyasetuksessa säädetyillä toimenpiteillä on tarkoitus edistää innovatiivisten tuotteiden pääsyä markkinoille, ja siten estää sääntelyn mahdollisia innovointia heikentäviä vaikutuksia. Tekoälyasetuksen 57 artiklassa säädetään tekoälyn sääntelyn testiympäristöistä, joiden avulla pyritään edistämään toimijan oikeusvarmuutta siitä, että hänen tekoälyjärjestelmänsä täyttää asetuksen edellytykset.  

4.2.5  Vaikutukset kansalaisiin

Esityksessä säädettäisiin tekoälyjärjestelmiin kohdistettavasta viranomaisvalvonnasta sekä tekoälyasetuksen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista. eikä ehdotetulla lainsäädännöllä ole suoria oikeusvaikutuksia kansalaisiin. Välillisesti ehdotettavan sääntelyn voidaan katsoa lisäävän kansalaisten luottamusta markkinoille asetettuihin tai käyttöönotettuihin tekoälyjärjestelmiin, kun kansalaiset ovat tietoisia, että tekoälyjärjestelmien riskejä ja avoimuutta valvotaan. Tehokas sääntely ja valvonta voivat yleisesti vahvistaa kansalaisten käsityksiä siitä, että tekoälyjärjestelmiä pyritään kehittämään ja käyttämään turvallisesti ja perusoikeuksia kunnioittaen. Esityksellä voi siten olla kansalaisten turvallisuuden tunnetta vahvistava vaikutus yhteiskunnassa. 

Esityksessä määriteltäisiin tekoälyjärjestelmiä valvovat markkinavalvontaviranomaiset. Kansalaisen näkökulmasta esitys helpottaisi toimivaltaisen viranomaisen tunnistamista tapauksissa, joissa tekoälyjärjestelmän havaitaan rikkovan tekoälyasetuksen vaatimuksia. Siten esitys myös edistäisi kansalaisen mahdollisuuksia ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen asetuksen rikkomisen tapauksissa. Siltä osin, kuin kansalainen kuuluu ilmoittajansuojelulain 5 §:n mukaiseen henkilölliseen soveltamisalaan, kansalaisella on myös oikeus ilmoittaa turvallisesti havaitsemistaan tai epäilemistään EU:n tai kansallisen oikeuden rikkomisesta, koska tekoälyasetus ja sitä täydentävä kansallinen sääntely kuuluvat ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan (2 § 1 mom 4 kohta). Näissä tapauksissa kansalainen voi omalta osaltaan ennaltaehkäistä yleiseen etuun kohdistuvia uhkia ja vakavia haittoja. 

4.2.6  Tiedonhallinnan muutosvaikutukset

Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) 8 §:n 2 momentin nojalla toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Lisäksi ministeriön on arvioitava suunniteltujen säännösten vaikutukset asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon. 

Esityksellä olisi jossain määrin vaikutuksia viranomaisten tiedonhallintaan. Viranomaisten, joille annetaan uusia tehtäviä, olisi tehtävä tapauksesta riippuen muutoksia olemassa oleviin tietojärjestelmiinsä uusien valvontatehtävien ja niiden edellyttämän tiedonhallinnan toteuttamiseksi. Tällaisia olisivat esimerkiksi asianhallintajärjestelmä. Erityisesti siltä osin kuin markkinavalvontalain 3 luvun mukaisia tiedonsaantioikeuksia ulotetaan uusille viranomaisille, on vaikutuksia näiden viranomaisten tiedonhallintaan uudenlaisten tietojen saannin ja käsittelyn osalta.  

Liikenne- ja viestintäviraston yhteyteen perustettavan seuraamusmaksulautakunnan osalta on Liikenne- ja viestintäviraston järjestettävä asianmukaiset tiedonhallinnan menettelyt, kuten lautakunnalle esitettyjen ja sen määrättäväksi tulevien seuraamusmaksuja koskevien asioiden ja asiakirjojen hallinta. 

Esityksen valmistelussa Finanssivalvonta on arvioinut, että uusien markkinavalvontatehtävien hoitamista varten jouduttaisiin joko kehittämään olemassa olevaa valvontaa koskevaa rekisteriä tai rakentamaan uusi rekisteri.  

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on arvioinut, että uusien markkinavalvontatehtävien hoitaminen edellyttäisi sen tietojärjestelmien kehittämistä, joka voitaisiin toteuttaa ostopalveluna. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) puolestaan arvioi, että uusien markkinavalvontatehtävien toteuttamisen alkuvaiheessa tietojärjestelmien ja verkkosivujen päivittäminen ja kehittäminen vaatisivat kertaluonteisesti 50 000 euron kustannukset.  

Liikenne- ja viestintävirasto on katsonut, että esityksestä seuraisi mahdollisia vaikutuksia sen käyttämiin tietojärjestelmiin. 

Esityksessä säädettäisiin keskitettynä yhteyspisteenä toimivan Liikenne- ja viestintäviraston sekä seuraamusmaksulautakunnan tiedonsaantioikeuksista ja sekä keskitetyn yhteyspisteen tiedonluovutusoikeudesta Euroopan komissiolle. Lisäksi esityksessä säädettäisiin Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeudesta keskitetylle yhteyspisteelle ja seuraamusmaksulautakunnalle. Kyseiset tiedonsaantioikeudet ja tiedonluovutusoikeudet olisivat merkityksellisiä tietojen salassapidon kannalta, koska kyseiset oikeudet voisivat kattaa henkilötietoja tai julkisuuslain 24 §:n 1 momentin nojalla salassapidettäviä tietoja, kuten esimerkiksi liikesalaisuuksia sisältäviä tietoja.  

Esityksen ei ole katsottu edellyttävän tiedonhallintalain 9 §:ssä tarkoitettua valtiovarainministeriön lausuntoa tiedonhallinnan muutosten arvioinnista. Tekoälyasetuksen valvontaan liittyvien tietojärjestelmämuutosten ja muiden tiedonhallinnan vaikutusten osalta markkinavalvontaviranomaisten voi kuitenkin olla tarpeen päivittää tiedonhallintamallejaan ja tehdä muutosvaikutusten arviointi sitä mukaa kun asetuksen täytäntöönpano etenee. 

Tekoälyasetuksella itsellään on vaikutuksia viranomaisten ja tiedonhallintayksiköiden tiedonhallintaan siltä osin kuin viranomaiset toimivat suuririskisten tai avoimuusvelvoitteiden piirissä olevien tekoälyjärjestelmien käyttöönottajina tai käyttävät tekoälyasetuksen 5 artiklan sallimissa puitteissa reaaliaikaisesti toimiva biometrisiä etätunnistusjärjestelmiä julkisella paikalla lainvalvontatarkoituksissa. Nämä vaikutukset eivät johdu suoraan hallituksen esityksestä, mutta kokonaisuuden hahmottamisen helpottamiseksi niitä kuvataan tarkemmin seuraavaksi. 

Tekoälyjärjestelmän käyttöönottaminen todennäköisesti edellyttää tiedonhallintayksiköltä tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointia ja tiedonhallintamallin päivittämistä, ottaen huomioon tällaisen järjestelmän luonne ja sen edellyttämät tietoturvallisuustoimenpiteet. Tämä korostuu suuririskisten tekoälyjärjestelmien kohdalla. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta viranomaisen on myös varmistettava asetuksen 26 artiklan 4 kohdan mukaan, siltä osin kuin tiedot ovat viranomaisen hallinnassa, että tekoälyjärjestelmään syötettävät tiedot ovat merkityksellisiä ja riittävän edustavia. Tässä yhteydessä syötettävillä tiedoilla (”input”) tarkoitetaan tietoja, joita tekoälyjärjestelmä käsittelee, ja joihin tekoälyjärjestelmän päätelmä tai tuotos (”output”) perustuu. Tiedonhallintalaissa ei ole yleisesti säännöksiä, jotka koskevat viranomaisen toiminnassa käytettävän tiedon merkityksellisyyttä ja edustavuutta, vaan siinä säädetään yleisellä tasolla tietoaineistojen turvallisuudesta, kuten siitä että viranomaisen on varmistettava tietoaineistojen ajantasaisuus ja virheettömyys (15 §). Automaattisen ratkaisumenettelyn osalta säädetään tarkemmin käytettävistä tiedoista (28 f §), mutta automaattisessa ratkaisumenettelyssä ei lähtökohtaisesti voida käyttää tekoälyjärjestelmää.  

Lisäksi suuririskistä tekoälyjärjestelmää käyttävän viranomaisen on tekoälyasetuksen 26 artiklan 6 kohdan mukaan säilytettävä tekoälyjärjestelmän automaattisesti tuottamat lokitiedot tekoälyjärjestelmän käyttötarkoitukseen nähden asianmukaisen ajanjakson ajan, kuitenkin vähintään kuuden kuukauden ajan. Kyse on minimitason vaatimusta, joka on mahdollista kansallisesti ylittää esimerkiksi toimialakohtaisessa lainsäädännössä, ja joka tapauksessa tekoälyasetuksen mukaan tätä vaatimusta ei sovelleta, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään lokitietojen säilyttämisestä toisin. Tiedonhallintalain 17 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava, että sen tietojärjestelmien käytöstä ja niistä tehtävistä tietojen luovutuksista kerätään tarpeelliset lokitiedot, jos tietojärjestelmän käyttö edellyttää tunnistautumista tai muuta kirjautumista. Näin ollen tekoälyasetuksen 26 artiklan 6 kohdan sääntely laajentaa kansallisesti yleislainsäädännössä säädettyä lokitietojen tallentamisen osalta silloin, kun viranomainen käyttää suuririskistä tekoälyjärjestelmää.  

Tekoälyasetuksessa säädetään myös suuririskisen tekoälyjärjestelmän olennaisista vaatimuksista, joihin sisältyvät asianmukaiset datanhallinnan käytännöt (10 artikla) sekä riittävä kyberturvallisuuden taso (15 artikla). Vaatimukset ovat samansuuntaisia tiedonhallintalain yleisten tietoturvallisuusvaatimusten (15 §) ja häiriönsietokykyyn liittyvien vaatimusten (13 a §) osalta. Näiden vaatimusten toteuttamisessa vastuu on kuitenkin tekoäly asetuksen mukaan tekoälyjärjestelmän tarjoajalla, eikä sen käyttöönottajalla. Käyttöönottajana toimivan viranomaisen tehtävänä on kuitenkin tiedonhallintalain mukaan huolehtia siitä, että käyttöön otettava tietojärjestelmä (oli se tekoälyjärjestelmä tai ei) toteuttaa tiedonhallintalain viranomaisen toimintaan kohdistuvat vaatimukset. Aina kun käyttöön otetaan uudenlaista teknologiaa, voivat myös tiedonhallintalain vaatimusten täyttämisen keinot ja tavat muuttua. 

4.2.7  Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin . Tekoälyasetuksen nimenomaisena tarkoituksena on vahvistaa EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien suojelua tekoälyjärjestelmien haitallisilta vaikutuksilta. Suoraan sovellettavalla tekoälyasetuksella on merkittäviä vaikutuksia useisiin eri perus- ja ihmisoikeuksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut lausunnon eduskunnan suurelle valiokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle tekoälyasetuksen suhteesta perustuslakiin ja perusoikeuksiin tekoälyasetusehdotuksen neuvotteluiden aikana (20.11.2023, VN/34446/2022-TEM-87).  

Esityksessä säädettäisiin tekoälyjärjestelmiin kohdistuvasta valvonnasta sekä tekoälyasetuksen rikkomisesta johtuvista seuraamuksista. Valvonnan kohdistaminen tekoälyjärjestelmiin varmistaisi, että markkinoille tuotavat tai käyttöön otettavat tekoälyjärjestelmät olisivat turvallisia. Tekoälyasetuksen myötä markkinavalvontaviranomaisille annettaisiin keinot puuttua markkinoille tuotuihin haitallisiin tekoälyjärjestelmiin. Sääntelyllä olisi myös ennalta ehkäisevää vaikutusta, kun tekoälyjärjestelmien kehittäjillä olisi kannustin kehittää markkinoille tuotavat tekoälyjärjestelmät vastaamaan tekoälyasetuksen vaatimuksia niihin kohdistuvan valvonnan ja seuraamusten vuoksi. Tekoälyjärjestelmien turvallisuuden parantumisen myötä esitys edistäisi oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja terveelliseen ympäristöön. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien valvonnalla voitaisiin torjua tekoälyjärjestelmän käyttämän datan myötä aiheutuvista vinoumista syntyviä haittoja, minkä vuoksi valvonta edistäisi myös henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumista.  

Useilla tekoälyasetuksen suoraan sovellettavilla säännöksillä pyritään turvaamaan erityisesti haavoittuvaisten henkilöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, oikeuksien toteutumista. Esimerkiksi asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään kiellosta hyödyntää henkilön tai henkilöryhmän, jotka liittyvät heidän ikäänsä, vammaansa tai erityiseen sosiaaliseen tai taloudelliseen tilanteeseensa, haavoittuvuuksia tekoälyllä siten että ne aiheuttaisivat henkilöille merkittävää haittaa. Tekoälyasetuksen suoraan sovellettava sääntely sekä ehdotettava kansallinen lainsäädäntö vaikuttaisivat yhdessä myönteisesti haavoittuvaisten henkilöryhmien oikeuksien toteutumiseen. Ehdotettavalla kansallisella lainsäädännöllä tekoälyjärjestelmiä koskevasta viranomaisvalvonnasta ja seuraamuksista pyrittäisiin varmistamaan, että markkinoille tuotavat tekoälyjärjestelmät noudattavat tekoälyasetuksen vaatimuksia, mukaan lukien vaatimuksia, joilla pyritään turvaamaan haavoittuvien henkilöryhmien oikeuksia. Näin ollen kansallisella lainsäädäntö vaikuttaisi välillisesti myönteisesti myös haavoittuvaisten henkilöryhmien oikeuksien toteutumiseen.  

Toisaalta tekoälyjärjestelmiin kohdistuva valvonta ja asetuksen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset merkitsisivät rajoituksia elinkeinovapauteen sekä omaisuuden suojaan niiden toimijoiden osalta, jotka tuovat markkinoille tekoälyjärjestelmiä. Uusi tekoälyjärjestelmiä koskeva sääntely voi mahdollisesti vaikuttaa yritysten mahdollisuuksiin asettaa tekoälyjärjestelmiä markkinoille ja siten luoda yrityksille markkinoille tulon esteitä, minkä voidaan katsoa vaikuttavan heikentävästi elinkeinovapauteen. Valvontatoimenpiteiden kohdistaminen tekoälyjärjestelmiin rajoittaa niiden omistajien valtaa määrätä tekoälyjärjestelmistään, mikä puolestaan rajoittaa omaisuuden suojaa.  

Esityksessä annettaisiin tekoälyasetusta täydentävää kansallista sääntelyä seuraamusten määräämisestä sekä säädettäisiin seuraamusmaksulautakunnasta, jolla olisi toimivalta määrätä yli 100 000 euron seuraamusmaksut. Kansallisen sääntelyn voidaan arvioida edistävän oikeusturvan toteutumista, kun seuraamusten määräämisestä olisi säädetty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti kansallisessa sääntelyssä. Toimijalla olisi myös oikeus hakea muutosta seuraamuksia koskeviin päätöksiin.  

Sääntely seuraamusmaksulautakunnasta turvaisi toimijan oikeusturvaa, kun yksittäisen virkamiehen sijaan huomattavan suuret seuraamusmaksut määräisi monijäseninen seuraamusmaksulautakunta. Käytännössä seuraamusmaksulautakunnan voidaan arvioida määräävän vain harvoin luonnollisille henkilöille seuraamusmaksuja, koska huomattavan suurien seuraamusmaksujen voidaan arvioida tulevan kyseeseen erityisesti oikeushenkilöinä toimivien yritysten osalta. Näin ollen sääntelyllä seuraamusmaksulautakunnasta voidaan arvioida olevan vähäisiä tai vain välillisiä vaikutuksia luonnollisten henkilöiden oikeusturvaan. 

Vaikutukset henkilötietojen suojaan . Tekoälyasetuksen 2 artiklan 7 kohdan perusteella henkilötietojen suojaa, yksityisyyttä ja viestinnän luottamuksellisuutta koskevaa unionin oikeutta sovelletaan henkilötietoihin, joita käsitellään tekoälyasetuksessa säädettyjen oikeuksien ja velvoitteiden yhteydessä. Tekoälyasetus ei vaikuta yleisen tietosuoja-asetuksen ja asetuksen (EU) 2018/1725 eikä direktiivin 2002/58/EY ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen 10 artiklan 5 kohdan ja 59 artiklan soveltamista.  

Esityksen 1. lakiehdotuksessa säädettäisiin keskitetyn yhteyspisteen sekä seuraamusmaksulautakunnan tiedonsaantioikeuksista, joiden myötä viranomainen voisi saada myös henkilötietoja. Myös keskitetyn yhteyspisteen tiedonluovutusoikeus Euroopan komissiolle voisi koskea henkilötietoja. Esityksen 4. lakiehdotuksessa säädettäisiin Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeudesta keskitetylle yhteyspisteelle ja seuraamusmaksulautakunnalle, joka voisi koskea myös henkilötietojen luovuttamista. Ehdotetulla kansallisella lainsäädännöllä ei vaikutettaisi heikentävästi henkilötietoja koskevaan unionin sääntelyyn. Sovellettavaa tietosuojalainsäädäntöä, kuten yleistä tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia noudatettaisiin ehdotettavan lain mukaisen henkilötietojen käsittelyn rinnalla. Esityksessä säädettäisiin viranomaisten tiedonsaantioikeuksista ja tiedonluovutusoikeudesta yleisen tietosuoja-asetuksen salliman liikkumavaran puitteissa. Viranomaisten tiedonsaannin mahdollistaminen varmistaisi tekoälyasetuksen ja siihen liittyvien viranomaistehtävien tehokkaan täytäntöönpanon kansallisesti.  

Esityksen 1. lakiehdotuksen mukaisissa viranomaisten tiedonsaantioikeuksien edellytyksenä olisi se, että ne ovat välttämättömiä tiettyjen laissa määriteltyjen viranomaistehtävien hoitamista varten. Esityksen 4. lakiehdotuksen 71 §:n mukaisessa Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeuden edellytyksenä olisi puolestaan tiedonluovutuksen tarpeellisuus kyseisessä säännöksessä yksilöityjen viranomaisten tehtävien hoitamisen kannalta. Tiedonsaannin välttämättömyyden tai tarpeellisuuden edellyttäminen turvaisi sen, että viranomaiset voivat saada oikeasuhtaisesti henkilötietoja ja vain välttämättömään tarpeeseen. 

5.1.1  Viranomaisvalvonnan toteuttamisen vaihtoehdot

Markkinavalvonnan keskitetyn ja hajautetun mallin arviointia . Esityksessä on päädytty hajauttamaan tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontatehtävät usealle eri viranomaiselle. Ne viranomaiset, jotka vastaavat jo nykytilassa tekoälyasetuksen I liitteen A jaksossa lueteltuun unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön liittyvien tuotteiden markkinavalvonnasta, vastaisivat jatkossa näihin tuotteisiin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta. Esityksessä säädettäisiin lisäksi kokonaan uusista markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä koskien tekoälyasetuksen III liitteessä tarkoitetuilla aloilla käytettäviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, koska näihin järjestelmiin ei ole aiemmin kohdistunut markkinavalvontaa.  

Hajautetun mallin avulla on mahdollista hyödyntää olemassa olevaa markkinavalvonta- ja muuta erityisosaamista, kuten tietosuojaosaamista, minkä on arvioitu tuovan synergiaetuja. Hajautettu malli johtuu osin asetuksen lähtökohdasta (74 artikla 3 kohta). Hajautettu malli edellyttää tekoälyosaamisen kehittämistä useisiin viranomaisiin. Vaikka osaamispohjan kartuttaminen edellyttää resursointia, sen on katsottu myös hyödyttävän viranomaisia varautumisessa tulevaisuuden muutoksiin kyseisillä aloilla. Osaamisen vaatimaa resurssi-intensiviteettiä on mahdollista myös vähentää keskittämällä tekoälyteknologiaan liittyvää syväosaamista asiantuntijatukea viranomaisille tarjoavaan keskitettyyn yhteyspisteeseen. Hajautetun mallin haasteina voidaan pitää mahdollisesti epäyhtenäiseksi muodostuvaa asetuksen tulkinta- ja valvontakäytäntöä mukaan lukien mahdolliset toimivaltaristiriidat. Tämän vuoksi keskitetylle yhteyspisteelle ehdotetaan säädettäväksi viranomaisyhteistyötä edistävä koordinointitehtävä, jotta asetuksen kansallisen soveltamisen yhdenmukaisuus voitaisiin varmistaa. Lisäksi olemassa olevat markkinavalvonnan rakenteet kuten Turvallisuus- ja kemikaaliviraston yhteydessä toimiva markkinavalvonnan yhteyspiste ja sen laatima kansallinen markkinavalvontastrategia ovat keskeisessä roolissa tukemassa yhteneväisen markkinavalvonnan toteutumista Suomen lähtökohtaisesti hajautuneessa markkinavalvonnan kentässä. 

Esityksen valmistelussa on myös arvioitu vaihtoehtoa, jossa tekoälyjärjestelmien markkinavalvonta keskitettäisiin vain yhdelle viranomaiselle. Kyseisen vaihtoehdon etuna olisi, että se mahdollistaisi tekoälyjärjestelmien osaamisen ja asiantuntemuksen keskittämisen vain yhdelle viranomaistaholle. Nykyiset markkinavalvontaviranomaiset ovat tuoneet esityksen valmistelun aikana esiin, että tekoälyasetuksesta johtuvat uudet valvontatehtävät vaativat niiltä uudenlaista tekoälyjärjestelmiin liittyvää osaamista. Keskitetyn markkinavalvonnan etuna olisi myös, että se voisi johtaa yhdenmukaisempaan lain soveltamiskäytäntöön. Keskitetyssä markkinavalvontamallissa olisi mahdollista varmistaa tuotekohtaisen asiantuntemuksen hyödyntäminen keskitetyn markkinavalvontaviranomaisen ja tuotekohtaisten valvontaviranomaisten välillä tehtävällä yhteistyöllä. Yhteistyötä täytyisi tehdä hyvin laajasti eri hallinnonalojen kanssa, eikä valvonnassa tarvittavaa sektorikohtaisen syväosaamisen tarvetta voitaisi välttämättä täyttää esimerkiksi lääkinnällisiin laitteisiin kohdistuvan erityissääntelyn osalta. 

Esityksen valmistelussa on arvioitu erityisesti Tukesin, Liikenne- ja viestintäviraston sekä tietosuojavaltuutetun mahdollisuuksia hoitaa tekoälyjärjestelmien keskitettyä markkinavalvontaa. Tukesilla on kokemusta nykyiseen toimivaltaansa kuuluvien tuotesektorien markkinavalvonnasta markkinavalvonta-asetuksen (EU/2019/1020) puitteissa. Liikenne- ja viestintävirastolla on markkinavalvontaan liittyviä tehtäviä huviveneiden ja radiolaitteiden osalta. Kyseiset Tukesin ja Liikenne- ja viestintäviraston markkinavalvontatehtävät tukisivat erityisesti niiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaa, jotka liittyvät tekoälyasetuksen liitteen I jakson A mukaisessa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä tarkoitettuihin tuotteisiin. Sen sijaan tietosuojavaltuutetun nykyisiin tehtäviin eivät kuulu markkinavalvontatehtävät. Kuitenkin tietosuojavaltuutettu on tuonut esiin esityksen valmistelun aikana, että sillä olisi mahdollisuudet toimia markkinavalvontaviranomaisena tilanteissa, joissa tekoälyjärjestelmän toiminta perustuu keskeisesti henkilötietojen käsittelyyn tai siinä käsitellään keskeisesti henkilötietoa. Vaikka monet tekoälyjärjestelmät perustuvat henkilötietojen käsittelyyn tai niissä käsitellään henkilötietoja, eivät kaikki asetuksen soveltamisalassa olevat tekoälyjärjestelmät kuitenkaan perustu henkilötietojen käsittelyyn. Tietosuojavaltuutetulle annettaisiin joka tapauksessa uusia markkinavalvontaan liittyviä tehtäviä tekoälyasetuksen 74 artiklan 8 kohdan perusteella, minkä lisäksi tietosuojavaltuutetulle ehdotetaan valvottavaksi myös esimerkiksi kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen valvonta.  

Esityksen valmistelussa ei siis ole päädytty keskitettyyn markkinavalvontamalliin vaan hajauttamaan markkinavalvontatehtävät usealle eri viranomaiselle, mikä on nykyisin ollut lähtökohtana markkinavalvontatehtävien järjestämisessä kansallisesti. Tätä tukee myös tekoälyasetuksen lähtökohta, joka on toimia poikkihallinnollisena täydentävänä sääntelynä suhteessa nykyiseen sääntelyyn.  

Tekoälyjärjestelmien markkinavalvonta vaatii viranomaisilta uudenlaista asiantuntemusta, minkä vuoksi esityksen valmistelussa ei ole tunnistettu viranomaista, jolla olisi tekoälyjärjestelmien keskitetyn valvonnan edellyttämä osaaminen. Keskitetyllä markkinavalvontaviranomaisella ei myöskään olisi asiantuntemusta kaikista sektorikohtaisista tuotteista ja niihin liittyvästä lainsäädännöstä, jolloin tähän keskitettyyn viranomaiseen olisi tarpeen siirtää asiantuntijoita ja muita resursseja nykyisistä markkinavalvontaviranomaisista. Lisäksi markkinavalvonnan tehtävien jakaminen sektoreittain kahdelle eri viranomaiselle voisi tehdä käytännön valvontatyöstä hankalaa: esimerkiksi tekoälyjärjestelmää turvakomponenttinaan käyttävän hissilaitteiston valvonnassa olisi oltava mukana sekä Turvallisuus- ja kemikaalikeskus, joka valvoo hissejä, että hypoteettinen tekoälyjärjestelmiä valvova viranomainen. Viranomaisten olisi tällöin, mahdollisesti tapaus- ja tuotekohtaisesti, keskusteltava ja tultava yhteisymmärrykseen toimivallan jakautumisesta. Samaten hissilaitteita valmistavan yrityksen olisi asioitava aina molempien viranomaisten kanssa riippuen siitä, mistä osasta hissilaitetta neuvoa tai ohjeita halutaan.  

Tekoälyjärjestelmien yleistyminen yhteiskunnassa tarkoittaa, että markkinavalvontaviranomaisten ja muiden viranomaisten on joka tapauksessa kehitettävä tekoälyyn liittyvää asiantuntemustaan. Nyt ne voivat tehdä niin suunnitelmallisesti osana tekoälyjärjestelmien valvontaan valmistautumistaan. Jos kaikki tekoälyjärjestelmiin liittyvät markkinavalvontatehtävä keskitettäisiin nyt yhdelle viranomaiselle, on riskinä, että keskitetyn viranomaisen valvontavastuut kasvaisivat suhteettomasti suhteessa muihin markkinavalvontaviranomaisiin tekoälyjärjestelmien käytön laajentuessa entisestään nykyisestä. Lisäksi tällainen keskitetty tehtävä olisi mittakaavaltaan sellainen, ettei sitä käytännössä voitaisi lisätä osaksi jonkin nykyisen valvontaviranomaisen tehtäviä, jolloin tarkoituksenmukaisempaa olisi kokonaan uuden viranomaisen perustaminen. Tästä puolestaan aiheutuisi merkittäviä kertaluonteisia ja jatkuvia kustannuksia. Jos tällainen viranomainen sitten myöhemmin tekoälyn yleistyessä osoittautuisi liian jäykäksi ratkaisuksi, aiheutuisi sen lakkauttamisesta ja tehtävien hajauttamisesta myös kustannuksia. 

Markkinavalvontatehtävien jakautumisen vaihtoehdot tuote- ja sektorikohtaisesti . Esityksen 1. lakiehdotuksen 3 §:ssä säädettäisiin suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisista. Esityksen valmistelussa on arvioitu erilaisia vaihtoehtoja sen suhteen, kuinka markkinavalvontaviranomaisten tehtävät jakautuvat eri tuotteissa tai sektoreilla käytettävien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta. Tässä esityksessä tekoälyasetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla suuririskisiksi luokiteltavien tekoälyjärjestelmien osalta markkinavalvontaviranomaiseksi nimettäisiin ne viranomaiset, jotka jo nykytilassa vastaavat asetuksen liitteen I jakson A mukaisten unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä tarkoitettujen tuotteiden valvonnasta. Tekoälyasetuksen sääntely osin rajaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia nimetä kyseisiä tuotteita varten markkinavalvontaviranomaiset. Tekoälyasetuksen 74 artiklan 3 kohdan mukaan sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, jotka liittyvät tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteessä I olevassa A jaksossa lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, markkinavalvontaviranomainen on tätä asetusta sovellettaessa kyseisten säädösten nojalla nimetty markkinavalvontatoimista vastaava viranomainen. Kuitenkin kyseisen säännöksen toisen alakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat asianmukaisissa olosuhteissa nimetä toisen asiaankuuluvan viranomaisen toimimaan markkinavalvontaviranomaisena edellyttäen, että ne varmistavat koordinoinnin liitteessä I luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien alakohtaisten markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Esityksen valmistelussa ei ole katsottu tarpeelliseksi käyttää asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa nimetä poikkeuksellisesti muut markkinavalvontaviranomaiset kuin ne, jotka vastaavat liitteen I jaksossa A tarkoitettujen tuotteiden markkinavalvonnasta. Kyseisillä viranomaisilla on osaamista ja asiantuntemusta kyseisten tuotteiden markkinavalvonnasta, minkä voidaan katsota tukevan myös näihin tuotteisiin liittyvien tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaa.  

Tekoälyasetuksen liitteessä III säädetään aloista, joilla suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä käytetään. Esityksen valmistelussa Huoltovarmuuskeskukselle, jäljempänä HVK , ei ole päädytty esittämään markkinavalvontatehtäviä asetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitettujen kriittisen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta. HVK:lla on huoltovarmuusvarastoihin liittyvä hallinnon ja yritysten välinen rajapintarooli. HVK:n uuden valvontatehtävän ei katsottaisi sopivan HVK:n toimintamalliin, joka perustuu yhteistyöhön muun muassa yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa. HVK:lla ei myöskään nykyisin ole markkinavalvontatehtäviä. Myöskään Säteilyturvakeskukselle, jäljempänä STUK , ei ole päädytty esittämään markkinavalvontatehtäviä kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, koska CER- ja NIS2-direktiivin täytäntöönpanossa STUK:lle ei ole päädytty esittämään myöskään kyseisten direktiivien valvontaa koskevia tehtäviä. STUK:n asiantuntemuksen ja osaamisen hyödyntäminen markkinavalvonnan osalta olisi mahdollista toteuttaa viranomaisten välisellä yhteistyöllä.  

Keskitetty yhteyspiste . Esityksen valmistelussa on arvioitu Liikenne- ja viestintäviraston, tietosuojavaltuutetun ja Tukesin mahdollisuuksia toteuttaa tekoälyasetuksen 70 artiklan 2 kohdan mukaista keskitetyn yhteyspisteen tehtävää, koska kyseisille viranomaisille esitettäisiin muutoinkin merkittäviä tekoälyasetuksen vaatimusten valvontaan liittyviä tehtäviä. Keskitetyn yhteyspisteen tehtävien hoitaminen edellyttäisi kyseisten viranomaisten osaamisen ja teknisten kyvykkyyksien varmistamista.  

Euroopan tietosuojaneuvoston antaman lausunnossa (3/2024, 16.7.2024) mainittujen suositusten mukaan tietosuojavalvontaviranomaisen tulisi toimia keskitettynä yhteyspisteenä. Tietosuojavaltuutetun toimisto ei nykyisin hoida keskitetyn yhteyspisteen tehtäviä muun lainsäädännön nojalla, mutta toteuttaa kuitenkin keskitetyn yhteyspisteen tehtäviä muistuttavaa yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa säännellyillä toimialoilla.  

Tukesin yhteydessä toimii nykyisin markkinavalvonnan yhteyspiste Fipoint. Tekoälyasetuksen 70 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että markkinavalvontaviranomainen toimii keskitettynä yhteyspisteenä. Tukesin yhteydessä toimivan markkinavalvonnan yhteyspisteen tulisi toimia itsenäisesti ja riippumattomasti suhteessa markkinavalvontaviranomaisiin ja Tulliin (ks. HE 154/2020 vp). Esityksen valmistelun aikana Tukes on tuonut esiin, ettei yhteyspiste voisi toimia keskitettynä yhteyspisteenä tekoälyasetuksen tarkoituksia varten näistä syistä.  

Liikenne- ja viestintävirastolla on nykyisin EU:n digipalveluasetuksesta johtuva kansallinen koordinaatiotehtävä ja suurin osa varsinaisista asetuksen valvontatehtävistä. Virastolle tullaan myös esittämään datasäädöksen valvontatehtäviä sekä datakoordinaattorin tehtäviä. Viraston koordinaatiotehtävät voisivat tarjota synergiaetuja tekoälyasetuksen mukaisen keskitetyn yhteyspisteen tehtävän toteuttamiseen, kun virastoon kertyy kokemusta ja osaamista samankaltaisten tehtävien hoitamisesta. Näiden syiden vuoksi keskitetyn yhteyspisteen sijoittaminen Liikenne- ja viestintävirastoon on katsottu parhaimmaksi toteuttamisvaihtoehdoksi.  

Kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen valvonta . Esityksen mukaan tietosuojavaltuutettu valvoisi markkinavalvontaviranomaisena tekoälyasetuksen 5 artiklan mukaisten kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen noudattamista. Esityksen valmistelussa ei ole päädytty sääntelyvaihtoehtoon, jossa mainittujen käytäntöjen noudattamista valvoisi hajautetusti kukin ehdotetun lain 3 §:n mukainen toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen toimialallaan. Tekoälyasetuksen mukaiset kielletyt tekoälyyn liittyvät käytännöt eivät kaikilta osin kiinnity yksittäiseen toimialaan, vaan mainittuja kiellettyjä käytäntöjä voidaan käyttää useilla eri toimialoilla. On myös mahdollista, että kiellettyjä tekoälyyn liittyviä käytäntöjä esiintyisi toimialoilla, jotka eivät kiinnity minkään ehdotetun lain 3 §:ssä tarkoitetun markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan.  

Useat kielletyistä tekoälyyn liittyvistä käytännöistä liittyvät tarkoituksiin, jotka perustuvat keskeisesti henkilötietojen käsittelyyn. Tietosuojaviranomaisen tehtäviin kuuluu joka tapauksessa valvoa näiden käytäntöjen yhteydessä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta. Tämän vuoksi valmistelussa on päädytty esittämään tietosuojavaltuutetulle mainittujen käytäntöjen noudattamisen valvontaa. Esityksen valmistelussa ei ole tunnistettu muita markkinavalvontaviranomaisia, joiden nykyiseen tehtäväkenttään mainittujen käytäntöjen valvonta sopisi. 

Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset . Tekoälyasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä tai perustettava vähintään yksi ilmoittamisesta vastaava viranomainen, joka vastaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointiin, nimeämiseen ja ilmoittamiseen sekä niiden valvontaan liittyvien tarvittavien menettelyjen perustamisesta ja toteuttamisesta.  

Tässä esityksessä ilmoittamisesta vastaaviksi viranomaiseksi nimettäisiin tekoälyasetuksen nojalla ne viranomaiset, joilla on jo nykyisin ilmoitettuja laitoksia koskevia tehtäviä tekoälyasetuksen liitteen I jakson A mukaisten unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä tarkoitettujen tuotteiden osalta. Kyseiset viranomaiset vastaisivat jatkossa ilmoitettuja laitoksia koskevista tehtävistä, jotka koskevat asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla suuririskiseksi luokiteltavia tekoälyjärjestelmiä ja jotka liittyvät mainitun liitteen jakson A mukaisiin tuotteisiin. Esityksessä säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön kokonaan uudesta tehtävästä toimia ilmoittamisesta vastaavana viranomaisena liitteen III kohdan 1 mukaisten biometriikkaan liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta. 

Esityksen valmistelussa ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena sääntelyvaihtoehtoa, jossa kaikkiin suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin liittyvät ilmoitetuista laitoksista vastaavat tehtävät keskitettäisiin vain yhdelle viranomaiselle. Nykytilassa useilla eri viranomaisilla on ilmoitettuihin laitoksiin liittyviä tehtäviä. Tekoälyasetuksen liitteen I jakson A mukaisessa yhdenmukaistamislainsäädännössä määritellyille tuotteille on jo nimetty kansalliset ilmoitetuista laitoksista vastaavat viranomaiset. Tämän vuoksi asetuksen liitteen I jakson A mukaisiin tuotteisiin liittyvien tekoälyjärjestelmien ilmoittamiseen liittyvät tehtävät on katsottu tarkoituksenmukaiseksi hajauttaa eri ilmoittamisesta vastaaville viranomaisille johtuen kyseisten viranomaisten nykyisistä ilmoittamiseen liittyvistä tehtävistä. 

Esityksen valmistelussa on arvioitu mahdollisuutta osoittaa liitteen III kohdassa 1 tarkoitettujen biometriikkaan liittyvien suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin liittyvä ilmoitettuja laitoksia koskeva tehtävä jollekin muulle viranomaiselle kuin työ- ja elinkeinoministeriölle. Kyseisillä biometriikkaan liittyvillä tekoälyjärjestelmillä on yhteyksiä henkilötietojen suojaan, minkä vuoksi esityksen valmistelussa on arvioitu mahdollisuutta osoittaa ilmoitettuja laitoksia koskeva tehtävä oikeusministeriölle. Kyseiseen sääntelyvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty tässä esityksessä, koska oikeusministeriölle ei nykyisin ole ilmoitettuihin laitoksiin liittyviä tehtäviä toisin kuin työ- ja elinkeinoministeriöllä. Valmistelussa arvioitiin myös vaihtoehtoa, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto toteuttaisi kyseistä ilmoitetuista laitoksista vastaavaa tehtävää. Liikenne- ja viestintävirastolla on jo nykyisin ilmoitettuihin laitoksiin liittyviä tehtäviä. Valmistelussa kuitenkin katsottiin, ettei kyseisellä tehtävällä olisi vahvaa yhteyttä Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväalueeseen. 

Avoimuusvelvoitteiden valvonta . Esityksessä tekoälyasetuksen 50 artiklan mukaisten avoimuusvelvoitteiden valvonta toteutettaisiin siten, että lain 3 §:ssä tarkoitetut suuririskisten tekoälyjärjestelmiä valvovat markkinavalvontaviranomaiset valvoisivat toimialallaan avoimuusvelvoitteiden toteutumista siltä osin kuin velvoitteet kohdistuvat suuririskiseen tekoälyjärjestelmään. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä olisi valvoa keskitetysti avoimuusvelvoitteiden toteutumista muiden kuin suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta.  

Tekoälyasetuksen 50 artiklan mukaiset avoimuusvelvoitteet voivat kohdistua myös muihin kuin suuririskiksi luokiteltaviin tekoälyjärjestelmiin, kuten tekoälyä hyödyntäviin neuvontarobotteihin tai taideteoksiin, joissa käytetään tekoälyä. Tästä syystä esityksen valmistelussa ei ole katsottu mahdolliseksi sääntelyvaihtoehtoa, jossa avoimuusvelvoitteiden noudattamisen valvonta osoitettaisiin vain 3 §:ssä tarkoitetuille markkinavalvontaviranomaisille. Kyseisessä sääntelyvaihtoehdossa olisi riskinä, että muiden kuin suuririskisten tekoälyjärjestelmien avoimuusvelvoitteiden valvonta ei kohdistuisi minkään lain 3 §:ssä nimettyjen markkinavalvontaviranomaisten valvonnan alaan, jolloin kyseiset tekoälyjärjestelmät jäisivät valvonnan ulkopuolelle. 

Esityksen valmistelussa on arvioitu sääntelyvaihtoehtoa, jossa avoimuusvelvoitteiden noudattamisen valvontaa, myös suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta, valvoisi keskitetysti vain yksi viranomainen. Kyseiseen vaihtoehtoon ei kuitenkaan ole päädytty esityksen valmistelussa, koska avoimuusvelvoitteet voivat tietyissä tapauksissa kohdistua suuririskisiksi luokiteltaviin tekoälyjärjestelmiin. Tällaisessa tapauksessa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat kyseiseen järjestelmään kohdistuvien avoimuusvelvoitteiden noudattamisesta. 

Esityksen valmistelussa on myös arvioitu Tukesin ja tietosuojavaltuutetun mahdollisuuksia vastata keskitetysti muiden kuin suuririskisten tekoälyjärjestelmiä koskevien avoimuusvelvoitteiden valvonnassa. Valmistelussa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi sitä, että Tukes hoitaisi avoimuusvelvoitteiden keskitettyä valvontaa, koska Tukesin nykyiset valvontatehtävät keskittyvät fyysisten tuotteiden valvontaan. Myöskään tietosuojavaltuutettua ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi tahoksi hoitamaan keskitettyä valvontatehtävää, koska avoimuusvelvoitteiden noudattamisen valvonnalla ei aina ole yhteyttä henkilötietojen suojan valvontaan. Kuitenkin tekoälyasetuksen avoimuusvelvoitteita koskevan 50 artiklan 3 kohdan mukaan tunteentunnistusjärjestelmän tai biometrisen luokitusjärjestelmän käyttöönottajien on ilmoitettava järjestelmän toiminnasta niille luonnollisille henkilöille, jotka altistuvat järjestelmälle, ja käsiteltävä heidän henkilötietonsa tapauksen mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen, asetuksen (EU) 2018/1725 ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin mukaisesti. Kyseisen säännöksen valvonta kuuluu jo nykyisin tietosuojavaltuutetun tehtäviin. 

Liikenne- ja viestintäviraston on arvioitu olevan tarkoituksenmukaisempi viranomaistaho toteuttamaan muihin kuin suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin kohdistuvien avoimuusvelvoitteiden keskitettyä valvontaa verrattuna Tukesiin ja tietosuojavaltuutettuun. Avoimuusvelvoitteiden valvonnalla voidaan arvioida olevan vahvempi liityntä Liikenne- ja viestintäviraston toimialaan ja tehtäviin verrattuna edellä mainittuihin viranomaisiin. Avoimuusvelvoitteiden noudattamisella on myös merkitystä verkkoalustojen valvonnan kannalta. Tekoälyasetuksen johdanto-osan 120 kappaleessa todetaan, että tässä asetuksessa tiettyjen tekoälyjärjestelmien tarjoajille ja käyttöönottajille asetetut velvoitteet, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sen havaitseminen, että näiden järjestelmien tuotokset ovat keinotekoisesti tuotettuja tai käsiteltyjä, ja julkistaa tämä tieto, ovat erityisen merkityksellisiä digipalveluasetuksen tehokkaan täytäntöönpanon helpottamisen kannalta. Liikenne- ja viestintävirasto vastaa digipalveluasetuksen täytäntöönpanoon liittyvistä valvontatehtävistä, joista säädetään verkon välityspalvelujen valvonnasta annetussa laissa (18/2024). Lisäksi tekoälyasetuksen 50 artiklan 5 kohdan nojalla avoimuusvelvoitteiden kohteena olevien tietojen tulee olla sovellettavien esteettömyysvaatimusten mukaisia. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo myös nykyisin esteettömyysvaatimusten noudattamista eräiden tuotteiden esteettömyysvaatimuksista annetun lain (102/2023) nojalla, mikä myös tukisi avoimuusvelvoitteiden piiriin kuuluvien tietojen esteettömyysvaatimusten valvontaa. Kyseiset syyt puoltaisivat avoimuusvelvoitteiden valvonnan osoittamista Liikenne- ja viestintävirastolle, koska valvonnalla olisi liityntä viraston nykyisiin valvontatehtäviin, ja valvonnan keskittämisellä virastoon voitaisiin saavuttaa synergiaetuja. 

Esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimusten valvonta . Tekoälyasetuksen 16 artiklan l kohdan mukaan tekoälyjärjestelmien tarjoajien on varmistettava, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä täyttää direktiivien (EU) 2016/2102 ja (EU) 2019/882 mukaiset esteettömyysvaatimukset. Lisäksi tekoälyasetuksen 50 artiklan 5 kohdan perusteella avoimuusvelvoitteiden piiriin kuuluvat tiedot on annettava asiaankuuluville luonnollisille henkilöille selkeällä ja selvästi erottuvalla tavalla viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä. Tietojen on oltava sovellettavien esteettömyysvaatimusten mukaisia.  

Esityksen valmistelussa on arvioitu mallia, jossa kaikki markkinavalvontaviranomaiset valvoisivat tekoälyjärjestelmien esteettömyysvaatimuksia ja tapauksen mukaan myös saavutettavuusvaatimuksia osana nykyisiä markkinavalvontatehtäviään. Näiltä osin ehdotetaan, että suuririskisten tekoälyjärjestelmien saavutettavuus- ja esteettömyysvaatimuksia valvoisivat ne markkinavalvontaviranomaiset, joiden toimivaltaan kyseinen suuririskinen tekoälyjärjestelmä kuuluu, koska saavutettavuus- ja esteettömyysvaatimuksia valvottaisiin osana tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaa, siinä missä esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimusten valvonta on palveluiden ja niiden tarjoajien valvontaa. Saavutettavuus- ja esteettömyysvaatimusten valvontaan erilaisten palveluiden ja niiden tarjoajien osalta ei siis puututtaisi tekoälyasetuksen täytäntöönpanon yhteydessä. Eräiden tuotteiden esteettömyysvaatimuksista annetun lain mukainen markkinavalvontaviranomainen kuitenkin valvoisi kyseisen lain soveltamisalassa olevia tuotteita niiden saavutettavuusvaatimusten osalta siltä osin kuin ne ovat samanaikaisesti myös suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. 

5.1.2  Seuraamussääntelyn toteuttamisen vaihtoehdot

Valmistelun aikana on arvioitu tekoälyasetuksen seuraamuksia koskevaa 99 artiklaa sekä sen mahdollistamaa liikkumavaraa. Tekoälyasetuksen mukaan jäsenvaltion on säädettävä seuraamuksista ja muista täytäntöönpanotoimista, joita voivat olla myös varoitukset ja muut kuin rahalliset toimenpiteet, joita sovelletaan toimijoiden rikkoessa tekoälyasetusta, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. Asetuksen mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 

Valmistelun aikana on arvioitu mahdollisuutta säätää toimijalle annettavasta huomautuksesta tai varoituksesta, jolla ei itsessään olisi varsinaisia vaikutuksia, mutta jolla voitaisiin ohjata asetuksen velvoitteita rikkovan tai laiminlyövän toimijan toimintaa. Sen yhteydessä voitaisiin myös vaatia, mahdollisesti uhkasakon uhalla, toimijaa korjaamaan tai muuttamaan menettelyään. Esimerkiksi datanhallinta-asetuksen (EU) 2022/868 eräiden velvoitteiden rikkomisesta voidaan antaa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 330 §:n nojalla huomautus. Tätä ei kuitenkaan ole valmistelussa katsottu tarpeelliseksi, koska huomautuksen tai varoituksen oikeudellinen vaikutus on sellaisenaan vähäinen, ja koska tekoälyasetus on markkinavalvontaa, mikä tarkoittaa sitä, että markkinavalvontaviranomaisilla on oltava joka tapauksessa kattavat valvontavaltuudet niin kuin niistä säädetään markkinavalvontalain 3 luvussa. Markkinavalvontalain 17 §:n mukainen toimenpidemääräys on valmistelussa katsottu sellaisenaan asianmukaiseksi ja tehokkaaksi keinoksi ohjata toimija korjaamaan tekoälyjärjestelmää tai menettelyä niin, että järjestelmän tai menettelyn aiheuttama riski tai sen uhka poistuu. Tällöin ei olisi tarvetta erilliselle huomautus- tai varoitusmenettelylle. Määräyksen tehostamiseksi voidaan myös asettaa markkinavalvontalain 28 §:n mukaisesti uhkasakko, tai mainitun pykälän nojalla markkinavalvontaviranomainen voi myös uhata teettää tekemättä jätetty toimenpide laiminlyöjän kustannuksella. Vähäiset rikkomukset ja laiminlyönnit eivät edellyttäisi toimenpiteitä, paitsi mahdollisesti viranomaisen antamaa neuvontaa tai informaatio-ohjausta. Vähäisistä rikkomuksista ei olisi myöskään mahdollista määrätä seuraamusmaksua. 

Esityksessä ei ole päädytty ehdottamaan rikosoikeudellisia seuraamuksia tekoälyasetuksen mukaisista rikkomuksista tai laiminlyönneistä. Rikosoikeudellisen ultima ratio -periaatteen vuoksi rikosoikeudellisia seuraamuksia tulisi käyttää viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona rikkomuksen tai laiminlyönnin sanktiointiin. Esityksen valmistelussa ei ole katsottu, että rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiselle olisi painavaa yhteiskunnallista tarvetta, vaan asetuksen rikkomukset on mahdollista sanktioida hallinnollisten seuraamusten keinoin. 

Tekoälyasetuksen 99 artiklan johdosta ehdotuksessa säädetään toimijoille määrättävästä hallinnollisesta seuraamusmaksusta. Valmistelussa ei ole arvioitu yksityiskohtaisemmin vaihtoehtoja seuraamusmaksuille seuraamuksena, koska asetuksessa ei ole liikkumavaraa ratkaista asiaa kansallisesti toisin. Valmistelun aikana on kuitenkin arvioitu vaihtoehtoa säätää vain informatiivisin viittauksin seuraamusmaksuista niin, että tekoälyasetuksen velvoitteet ja niitä koskevat seuraamusmaksut tulevat asetuksesta sellaisenaan suoraan sovellettavaksi. Seuraamusmaksujen määräämistä koskevaa menettelyä ehdotetaan kuitenkin tarkennettavaksi joiltakin osin oikeudenmukaisen menettelyn takaamiseksi niin kuin tekoälyasetuksen 99 artiklan 10 kohta sallii. Koska seuraamusmaksut ovat rangaistusluonteisia seuraamuksia, säädettäisiin kansallisesti tarkkarajaisemmin rikosoikeudellisen lainalaisuusperiaatteen toteuttamiseksi niistä velvoitteista, joiden rikkominen tai laiminlyönti voi johtaa seuraamusmaksun määräämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansallisesti säädettäisiin näistä velvoitteista tyhjentävästi. Monen velvoitteen osalta velvoite on tekoälyasetuksessa itsessään muotoiltu riittävän selkeästi, jolloin riittää vain viittaus itse velvoitteeseen. Joidenkin velvoitteiden osalta olisi kuitenkin tarpeen tarkentaa tai kaventaa asetuksessa käytettyä sanamuotoa, jotta velvoite olisi ilmaistu lainsäädännössä riittävän tarkkarajaisesti ja selkeästi. Erityisesti suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat 9–15 artiklassa säädetyt vaatimukset ovat monilta osin laadullisia, minkä lisäksi niitä on huomattavan paljon. Joiltakin osin niiden noudattaminen tullaan myös sitomaan yhdenmukaistettuihin standardeihin tai teknisiin eritelmiin, joita ei välttämättä ole vielä edes käytettävissä siinä vaiheessa, kun seuraamuksia koskevan sääntelyn on oltava voimassa. Koska seuraamusmaksut voivat olla suuruudeltaan huomattavia, on valmistelussa myös arvioitu sitä, mikä tai mitkä elimet olisivat sopivia määräämään seuraamusmaksuja. Koska tekoälyasetusta tulee valvomaan laaja joukko erilaisia markkinavalvontaviranomaisia, ei valmistelussa ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi tai resurssitehokkaaksi perustaa seuraamusmaksukollegiota niihin markkinavalvontaviranomaisiin, joissa tällaista elintä ei entuudestaan ole. Tätä puoltaisi myös se, että suurten seuraamusmaksujen on arvioitu olevan harvinaisia, ja se, että tällaisilla seuraamusmaksuelimillä ei tekoälyasetuksen lisäksi olisi määrättävänä rangaistusluonteisia seuraamusmaksuja. On mahdollista, että jos EU-sääntely kehittyy yhä enemmän suuntaan, jossa säännösten rikkomisesta on määrättävä merkittäviä seuraamusmaksuja, on tätä tarkasteltava myöhemmin uudelleen kokonaisuutena.  

Lisäksi on arvioitu mahdollisuutta keskittää suurempien seuraamusmaksujen määrääminen tietylle viranomaiselle, erityisesti sellaiselle, jonka yhteydessä toimii jo monijäseninen seuraamusmaksuelin. Tämä ei kuitenkaan varmistaisi riittävän kattavaa ja laajaa asiantuntemusta, eikä ottaisi huomioon myöskään tekoälyteknologian suhteellisen uutta mutta kasvavaa roolia monilla eri yhteiskunnan sektoreilla. Näin ollen erityisesti kansallisten valtiosääntöoikeudellisten reunaehtojen täyttymiseksi on valmistelussa katsottu parhaaksi ratkaisuksi tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta, joka koostuisi tekoälyasetusta valvovien markkinavalvontaviranomaisten nimeämistä jäsenistä. Seuraamusmaksulautakunnan sijoituspaikaksi on valmistelun aikana arvioitu Liikenne- ja viestintävirastoa, Turvallisuus- ja kemikaalivirastoa sekä tietosuojavaltuutetun toimistoa. Näistä tietosuojavaltuutetun toimisto ei ole rakenteeltaan perinteinen virasto, vaan se on olemassa tietosuojavaltuutetun työn tukemiseksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla puolestaan on vahva rooli markkinavalvonnassa, mutta suurimpien seuraamusmaksujen ei ennakoida kohdistuvan niihin suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, joita Tukes valvoisi, eikä Tukesilla ole aiempaa kokemusta erityisen suurten seuraamusmaksujen määräämisestä. Sen sijaan Liikenne- ja viestintäviraston yhteyteen on hiljattain jo perustettu seuraamusmaksukollegio, minkä lisäksi virasto toimisi ehdotuksen mukaan tekoälyasetuksen viranomaistoiminnan keskitettynä yhteyspisteenä sekä itse markkinavalvontaviranomaisena tiettyjen tekoälyjärjestelmien osalta. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastoon perustetaan tieto- ja kyberturvallisuutta koskevan NIS2-direktiivin (EU) 2022/2555 täytäntöönpanon yhteydessä seuraamusmaksulautakunta (kyberturvallisuuslaki 124/2025), joka muodostetaan samoilla periaatteilla kuin ehdotettu tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta, jolloin seuraamusmaksulautakuntien hallinnollisen työn järjestämisestä voi olla saatavissa synergiahyötyjä. Kyseisen lain mukainen seuraamusmaksulautakunta on tarkoitettu tieto- ja kyberturvallisuutta koskevien asioiden käsittelyyn eikä se sellaisenaan soveltuisi tekoälyasetuksen mukaisten seuraamusmaksujen määräämiseen.  

Valmistelun aikana on myös arvioitu sitä, kuinka suurten seuraamusmaksujen määräämisen olisi kuuluttava seuraamusmaksulautakunnan tehtäväksi. Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 7 a §:n mukaan Liikenne- ja viestintäviraston seuraamuskollegion tehtävänä on määrätä viraston toimivaltaan kuuluva seuraamusmaksu silloin, kun se on suuruudeltaan yli 100 000 euroa, eli tässä asiayhteydessä rajaksi on katsottu 100 000 euroa. Valmistelussa onkin arvioitu tarkoituksenmukaiseksi, että monijäsenisen elimen olisi määrättävä seuraamusmaksu silloin, kun se on suuruudeltaan 100 000 euroa tai enemmän. 

5.1.3  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Esityksen valmistelun aikana valtaosa jäsenvaltioista on ollut vasta suunnittelemassa omia täytäntöönpanotoimenpiteitään, joten vertailuun sisältyy jonkin verran epävarmuutta. Muut jäsenvaltiot voivat valmistelun aikana päätyä myös toisenlaisiin toteuttamistapoihin. 

Ruotsissa on käynnistetty asetuksen kansallinen toimeenpano osoittamalla tehtävä erilliselle selvityshenkilölle. Selvityshenkilön tehtävänä on muun muassa esittää nimeämiset kansallisiksi toimivaltaisiksi viranomaisiksi ja ilmoittamisesta vastaavaksi viranomaisiksi sekä viranomainen keskitetyn yhteyspisteen rooliin. Alustavia viranomaisia ovat Ruotsin tietosuojavaltuutettu, digitaalisen hallinnon virasto (Myndigheten för Digital Förvaltning, Digg) ja posti- ja televiestintävirasto (Post- och telestyrelsen). Lisäksi selvityshenkilön tulee analysoida ja tehdä ehdotuksia asetuksen kansallisen liikkumavaran käytöstä sekä asetuksen mukaisten seuraamusten säätämisestä. Selvityshenkilön on raportoitava tehtävä loppuun viimeistään 30.9.2025.  

Tanska on suunnitellut keskitetyksi yhteyspisteeksi Digitaalisen hallinnon virastoa (Digitaliseringsstyrelsen). Kiellettyjä tekoälyyn liittyviä käytäntöjä valvoisivat Digitaalisen hallinnon virasto ja Tanskan tietosuojavaltuutettu yhdessä. Suuririskisten järjestelmien osalta valvonta olisi hajautetumpaa, ja siitä vastaisi useampi kansallinen toimivaltainen viranomainen. Digitaalisen hallinnon virasto vastaisi alustavasti myös asetuksen avoimuusvelvoitteiden valvonnasta. Tanska pyrkii osallistuttamaan sidosryhmiä asetuksen kansalliseen toimeenpanoon. Sidosryhmistä on tarkoitus luoda esimerkiksi erillisiä työryhmiä, jotka osallistuvat asetukseen liittyvän ohjeistuksen laatimiseen.  

Alankomaissa on alustavasti suunniteltu, että asetuksen markkinavalvonta jakautuisi markkinavalvontaviranomaisen, sektorikohtaisesti määräytyvän tukiviranomaisen ja koordinoivan viranomaisen kesken. Asetuksen 5 artiklan kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen ja biometristen tunnistamisjärjestelmien osalta markkinavalvontaviranomaiseksi on ehdotettu Alankomaiden tietosuojaviranomaista.  

Asetuksen liitteen I jakson A mukaisten suuririskisten tuotteiden osalta markkinavalvontaviranomaisena toimisi käyttötapauksesta riippuen digitaalisen infrastruktuurin viranomainen, työsuojeluviranomainen, terveyden ja nuorisotyön tarkastusviranomaista, ruoka- ja kuluttajatuotteiden turvallisuusviranomaista sekä ympäristön ja liikenteen tarkastusviranomaista. Koordinoivana viranomaisena liitteen I osalta toimisi digitaalisen infrastruktuurin viranomainen. 

Asetuksen liitteen III mukaisten suuririskisten tuotteiden osalta markkinavalvontaviranomaiseksi on valtaosassa käyttötapauksia ehdotettu tietosuojaviranomaista. Kriittisen infrastruktuurin osalta markkinavalvontaviranomaisena toimisi alasta riippuen joko digitaalisen infrastruktuurin viranomainen tai ympäristö- ja liikenneviranomainen. Luottopisteiden tai luottokelpoisuuden arvioinnin sekä sairaus- ja henkivakuutusten riskiarvioinnin ja hinnoittelun osalta markkinavalvonta jakautuisi mahdollisesti finanssiviranomaisen ja Alankomaiden keskuspankin kesken.  

Saksan osalta tekoälyasetusta koskevat valvovat viranomaiset eivät ole vielä tiedossa. Eräiden lähteiden mukaan kuitenkin ilmoittamisesta vastaavaksi viranomaiseksi oltaisiin mahdollisesti nimittämässä liittovaltion akkredointielintä (Deutsche Akkreditierungsstelle) ja markkinavalvontaviranomaiseksi liittovaltion sähkö-, kaasu-, televiestintä-, posti- ja rautatieverkkovirastoa (Bundesnetzagentur).  

Espanja on perustanut ensimmäisenä unionissa tekoälyn valvovan viranomaisen AESIA:n (The Spanish Agency for the Supervision of Artificial Intelligence). AESIA toimii digitalisaatioon ja tekoälyyn keskittyvän valtiosihteeristön SEDIA:n (State Secretariat for Digitalization and Artificial Intelligence) alaisuudessa Espanjan elinkeino- ja digitaalisen muutoksen ministeriössä (The Ministry of Economic Affairs and Digital Transformation). Alustavien tietojen mukaan AESIA vastaisi markkinavalvontatehtävistä ja keskitetyn yhteyspisteen tehtävistä. AESIA:n tehtäviin kuuluvat tarkastukset, verifikaatiot ja sanktioiden määrääminen tekoälyjärjestelmien turvalliseen ja vastuulliseen käyttöön liittyvissä tapauksissa. AESIA:n tehtävät eivät kuitenkaan rajoita muiden terveydestä ja työelämästä vastaavien viranomaisten toimivaltaa.  

12.3.1  Kansallisen liikkumavaran käyttö

Asetuksen 99 artiklan 8 kohta jättää jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa sen suhteen, missä määrin viranomaisille tai julkishallinnon elimille voidaan määrätä seuraamusmaksuja. Artiklan 9 kohta jättää jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa sen suhteen, vastaavatko seuraamusmaksujen määräämisestä toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet vai muut elimet. Säännöksen mukaan tällaisten sääntöjen soveltamisella näissä jäsenvaltioissa on kuitenkin oltava vastaava vaikutus. Artiklan 10 kohdan nojalla kansallista lainsäädäntöä menettelyllisistä takeista, muun muassa tehokkaista oikeussuojakeinoista ja oikeudenmukaisesta menettelystä sovelletaan seuraamusten määräämistä koskevien valtuuksien käyttöön. 

Ehdotettavan lain mukaan markkinavalvontaviranomaisten valvonnan toimivaltuuksista säädetään markkinavalvonta-asetuksessa, markkinavalvontalain 3 luvussa sekä tekoälyasetuksen liitteen I jaksossa A mainitun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön nojalla annetussa kansallisessa lainsäädännössä. Kyseisessä lainsäädännössä mainittuja valvonnan toimenpiteitä voitaisiin määrätä myös tekoälyasetuksen rikkomisen johdosta. Esimerkiksi markkinavalvontalain mukaisten valvontatoimenpiteiden soveltaminen tekoälyjärjestelmiin merkitsisi muun muassa sitä, että markkinavalvontaviranomaisella olisi oikeus ottaa tuotteita tutkittavaksi, asettaa tuotetta koskevia kieltoja tai määrätä tekoälyjärjestelmä hävitettäväksi lain edellytysten täyttyessä.  

Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettu laki lisättäisiin markkinavalvontalain soveltamisalaan. Esitys perustuu tältä osin tekoälyasetuksen 74 artiklan 1 kohtaan, jonka nojalla asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tekoälyjärjestelmiin sovelletaan markkinavalvonta-asetusta. Markkinavalvontalain 3 luvun valvontatoimenpiteet perustuvat markkinavalvonta-asetukseen. Näin ollen markkinavalvontalain 3 luvun valvontatoimenpiteiden soveltamiseen ei sisälly kansallista liikkumavaraa tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluvien tekoälyjärjestelmien osalta. Markkinavalvonta-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla asetusta sovelletaan tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteessä I jaksossa A lueteltua unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä siltä osin kuin unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä ei ole samaan tavoitteeseen tähtääviä erityissäännöksiä, joilla säännellään tarkemmin joitakin tiettyjä markkinavalvontaan ja täytäntöönpanon valvontaan liittyviä seikkoja. Lisäksi markkinavalvonta-asetuksen 14 artiklassa säädetään jäsenvaltioita siirtämään markkinavalvontaviranomaisilleen toimivalta suorittaa markkinavalvonta-, tutkinta- ja täytäntöönpanotoimenpiteet, joita tarvitaan tämän asetuksen ja unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamiseksi. Pääsääntöisesti kansallisten markkinavalvontaviranomaisten toimivaltuuksista on säädetty markkinavalvontalaissa, mutta lisäksi on säädetty erityislainsäädäntöä markkinavalvonnan toteuttamisesta kuten edellä on todettu. Edellä mainittujen syiden perusteella myöskään muun ehdotettavan lain 12 §:ssä mainitun kansallisen lainsäädännön soveltamiseen ei sisälly kansallista liikkumavaraa. 

12.3.2  Hallinnollisia seuraamuksia koskevat edellytykset

Perusoikeudet ja niiden rajoittamisen yleiset edellytykset on otettava huomioon myös hallinnollisia seuraamuksia koskevassa sääntelyssä. Tällaisia ovat muun muassa vaatimukset sääntelyn hyväksyttävyydestä ja oikeasuhtaisuudesta. Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyysvaatimuksen mukaisesti hallinnollisille sanktioille on esitettävä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste (PeVL 23/1997 vp, s. 2/II).  

Perustuslakivaliokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 55/2005 vp, s. 2/I ja PeVL 32/2005 vp, s. 2/II). Alkuperäistä tekoälyasetusehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 37/2021 vp) perustuslakivaliokunta on katsonut, että hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Valiokunta on myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista (PeVL 14/2013 vp, s.2, PeVL 34/2012 vp, s. 3, PeVL 17/2012 vp, s. 6). Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 43/2013 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 32/2012 vp ja siinä viitatut lausunnot). Säännösten tulee täyttää myös sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (ks. esim. PeVL 28/2014 vp, PeVL 15/2014 vp). 

Esityksessä säädettäisiin tekoälyasetuksen rikkomisesta aiheutuvista valvonnan toimivaltuuksista, seuraamusmaksuista sekä uhkasakosta ja teettämisuhasta, joiden avulla markkinavalvontaviranomainen voi tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä. Kyseiset seuraamukset ovat merkityksellisiä perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan ja 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta. Markkinavalvontalainsäädännön mukaisten valvontatoimenpiteiden soveltaminen tekoälyjärjestelmiin merkitsisi muun muassa sitä, että markkinavalvontaviranomaisella olisi oikeus ottaa tuotteita tutkittavaksi, asettaa tuotetta koskevia kieltoja tai määrätä tekoälyjärjestelmä hävitettäväksi lain edellytysten täyttyessä. Esitettävä sääntely merkitsisi rajoituksia toimijan mahdollisuuksiin asettaa tuotteita markkinoille sekä rajoituksia tuotteen omistajan määräysvaltaan tuotteesta. Asetuksen rikkomisesta määrättävät rahamääräiset sanktiot merkitsisivät puuttumista omaisuudensuojaan. Edeltävässä kappaleessa on kuvattu kansallista liikkumavaraa, joka koskee tekoälyasetuksen rikkomisesta määrättävien valvonnan toimivaltuuksien, seuraamusten ja seuraamusmaksujen soveltamista. 

Esityksessä ehdotettavia valvonnan toimivaltuuksia, uhkasakkoa ja teettämisuhkaa olisi pidettävä hallinnollisina seuraamuksina ja seuraamusmaksua puolestaan rangaistusluontoisena hallinnollisena seuraamuksena. Koska tekoälyasetuksen mukaiset hallinnolliset seuraamusmaksut rinnastuvat asiallisesti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, niiden on täytettävä kyseisiä seuraamuksia koskevat sääntelyedellytykset. Seuraavassa on arvioitu esitettyä seuraamussääntelyä hallinnollisia seuraamuksia koskevien sääntelyedellytysten kannalta. 

Hyväksyttävyys. Tekoälyasetuksen tavoitteena on varmistaa, että markkinoille tuotavat tai käyttöönotettavat tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna terveyttä, turvallisuutta tai perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien suojelua. Asetuksen seuraamuksia koskeva sääntely vaikuttaa myönteisesti monien perusoikeuksien, kuten perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden ja 20 §:n 2 momentissa säädetyn oikeuden terveelliseen ympäristöön, toteutumiseen. Seuraamuksia koskevalla sääntelyllä pyritään varmistamaan, että toimijat noudattavat asetuksen vaatimuksia. Sääntelyllä pyritään myös yleisesti estämään ja ehkäisemään ennalta lainvastaisten tekoälyjärjestelmien markkinoille saattaminen tai käyttöönotto sekä toisaalta estämään jo tapahtuneen lainvastaisen toiminnan jatkaminen tai toistuminen ja sen mahdollisesti aiheuttamat negatiiviset vaikutukset perusoikeuksille. Näin ollen seuraamuksia koskevaa sääntelyä voidaan pitää tavoitteiltaan hyväksyttävinä.  

Täsmällisyys. Esityksessä säädettäisiin seuraamusmaksun maksuvelvollisuuden ja suuruuden perusteista, maksuvelvollisen oikeusturvasta ja lain täytäntöönpanon perusteista perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta korosti, että blankosääntelyn osalta tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVM 25/1994 vp).  

Ehdotettavassa laissa olisi täsmennetty, mistä tekoälyasetuksen säännösten rikkomisesta voidaan määrätä seuraamusmaksu, ja se sisältäisi asiallisen luonnehdinnan sanktioitavasta teosta. Näin ollen ehdotettu sääntely täyttäisi blankosääntelylle asetettavat kriteerit. Seuraamusmaksuja ei voitaisi määrätä niistä tekoälyasetuksen säännösten rikkomisesta, joihin liittyy avoimia tai laadullisia kriteerejä. Tämän vuoksi seuraamusmaksuja ei voitaisi määrätä kaikista 99 artiklan 3–5 kohdassa tarkoitettujen tekoälyasetuksen velvoitteiden rikkomisesta, vaan ainoastaan niiden velvoitteiden rikkomisesta, joista on säädetty riittävän tarkasti tekoälyasetuksessa. 

Ehdotettavassa laissa säädettäisiin seuraamusmaksun enimmäismääristä sekä seuraamusmaksun määräämisen kokonaisarvioinnista viittaamalla tekoälyasetuksen asianomaisiin säännöksiin.  

Perustuslakivaliokunnan mukaan hallintoviranomaisen toiminnassa on asian käsittelyssä noudatettava perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisia hyvän hallinnon takeita, joita momentin mukaan ovat muun muassa käsittelyn julkisuus, oikeus tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös sekä oikeus hakea muutosta. Perustuslain mukaiset hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Toimijan, johon seuraamusmaksu on kohdistettu, olisi mahdollista hakea muutosta valittamalla seuraamusmaksun määräämistä koskevaan päätökseen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä, mikä turvaisi maksuvelvollisen oikeusturvan. Lisäksi toimijalla olisi muutoksenhakuoikeus markkinavalvontalainsäädännön mukaisen valvonnan toimenpidettä sekä toimenpiteen tehosteeksi asetettua uhkasakkoa ja sen maksettavaksi tuomitsemista koskevista päätöksistä sekä teettämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevista päätöksistä. Ehdotettavan lain nojalla säädettyjen seuraamusten määräämisessä noudatettaisiin perustuslaissa tarkoitettuja hyvän hallinnon takeita.  

Seuraamusmaksun täytäntöönpanon perusteista säädettäisiin laajentamalla sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalaa. Seuraamusmaksua koskeva päätös olisi täytäntöönpanokelpoinen vasta lainvoimaisena, minkä on arvioitu turvaavan oikeusturvajärjestelyiden asianmukaisuutta (PeVL 4/2004 vp, s. 7–8). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt merkityksellisenä seuraamussääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta arvioitaessa rajoituksia elinkeinovapauteen (ks. tekoälyasetusehdotuksen osalta PeVL 37/2021 vp, s. 12). Edellä mainituin perustein esitetyn seuraamussääntelyn voidaan katsoa täyttävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden edellytykset siten, etteivät ne muodosta kohtuuttomia rajoituksia elinkeinovapaudelle.  

Oikeasuhtaisuus. Perustuslakivaliokunta tuo lausunnossaan (PeVL 12/2019 vp) esille, että oikeasuhtaisuuden kannalta merkittäviä ovat paitsi säännökset sanktioiden euromääräisestä suuruudesta myös säännökset seuraamuksen suuruuden määräytymisessä huomioon otettavista seikoista ja seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä. Valiokunnan mielestä myös sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta on perusteltua, että seuraamusmaksuja koskevissa säännöksissä ilmenee nimenomaisesti niiden määräämisen olevan harkinnanvaraista. Valiokunta on myös käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (PeVL 46/2021 vp, 17 kohta viittauksineen). Lausunnoissaan perustuslakivaliokunta on antanut seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuuden arvioinnissa merkitystä sille, kohdistuvatko maksut luonnolliseen henkilöön (ks. tekoälyasetusehdotuksen osalta PeVL 37/2021 vp; PeVL 15/2016 vp, s. 5).  

Esityksessä säädettäisiin viranomaisen mahdollisuudesta käyttää ehdotetun lain 12 §:n mukaisia valvonnan toimivaltuuksia seuraamusmaksun määräämisen sijaan. Kyseiset valvonnan toimivaltuudet voisivat kattaa esimerkiksi mahdollisuuden kehottaa toimijaa korjaaviin toimenpiteisiin. Ehdotettavan lain nojalla viranomaisen antaman kiellon tai määräyksen tehosteeksi voitaisiin asettaa uhkasakko tai teettämisuhka esimerkiksi markkinavalvontalain 28 §:n tai lääkinnällisistä laitteista annetun lain 45 §:n nojalla. Kyseisten valvontatoimenpiteiden määrääminen mahdollistaisi sen, että asetuksen vähäisistä rikkomuksista on mahdollisuus määrätä lievempiä sanktioita kuin seuraamusmaksun määrääminen. 

Esityksessä säädettäisiin seuraamusmaksujen euromääräisistä enimmäismääristä viittaamalla tekoälyasetuksen säännöksiin. Tekoälyasetuksessa säädetyt seuraamusmaksujen enimmäismääristä ovat suhteutettu sanktioitavan teon moitittavuuteen ja suojeltavaan oikeushyvään. Esimerkiksi kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen rikkomisesta on mahdollista määrätä suurempia seuraamusmaksuja kuin muista asetuksen säännösten rikkomisesta, koska kyseessä on ihmisten perusoikeuksiin vahvimmin puuttuvien säännösten rikkomisesta. Jos seuraamusmaksu määrätään yritykselle, seuraamusmaksun enimmäismäärä suhteutetaan yrityksen liikevaihtoon tekoälyasetuksen 99 artiklan –3–6 kohdan perusteella. Tekoälyasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla seuraamukset eivät kohdistuisi sellaisten käyttöönottajien velvoitteisiin, jotka ovat luonnollisia henkilöitä ja jotka käyttävät tekoälyjärjestelmiä pelkästään henkilökohtaisessa muussa kuin ammattitoiminnassa. Muutoin luonnollinen henkilö voi toimia asetuksen tarkoittamana toimijana esimerkiksi tekoälyjärjestelmän tarjoajan tai käyttöönottajan roolissa, jolloin häneen voitaisiin soveltaa laissa määriteltyjä seuraamuksia asetuksen rikkomisen perusteella.  

Tekoälyasetuksessa säädetyt seuraamusmaksujen enimmäismäärät voivat kohota kymmeniin miljooniin euroihin tai jopa korkeammaksi, ja niiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä erityisesti suurten monikansallisten yritysten tekemiä rikkomuksia sekä yhtenäistää soveltamiskäytäntöä EU:n tasolla. Koska tekoälyasetuksen velvoitteet koskevat kuitenkin hyvin erilaisia käyttötapauksia ja tilanteita ja voivat koskea myös pienempiä toimijoita tai luonnollisia henkilöitä, olisi oikeasuhtaisuuden kannalta perusteltua, että valvontaviranomaisilla olisi liikkumavaraa porrastaa seuraamusmaksujen suuruutta tapauskohtaisesti. Tätä turvaa tekoälyasetuksen 99 artiklan 7 kohdan sääntely seuraamusmaksun määräämisessä tehtävästä kokonaisarvioinnista. Pk-yrityksille ja start up -yrityksille voidaan määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja muihin yrityksiin nähden tekoälyasetuksen 99 artiklan 6 kohdan perusteella.  

Esityksen mukaan seuraamusmaksun määrääminen ja määrä perustuisivat siis tekoälyasetuksen 99 artiklan 7 kohdan mukaiseen kokonaisarviointiin. Säännöksessä mainitut seikat sisältävät muun muassa rikkomisen ja sen seurausten luonteen, vakavuuden ja keston taikka rikkomisen tahallisuuden tai tuottamuksellisuuden. Laissa olisi säännös edellytyksistä, joiden nojalla seuraamusmaksu voitaisiin jättää määräämättä. Esityksestä ilmenisi, että seuraamusmaksujen määrääminen olisi harkinnanvaraista. Edellä esitettyjen perusteiden vuoksi esitetyn seuraamussääntelyn voidaan katsoa olevan oikeasuhtaista.  

Itsekriminointisuoja, syyttömyysolettama ja kaksoisrangaistavuuden kielto . Perustuslakivaliokunta on katsonut, että rangaistusluonteisen seuraamusmaksun määrääminen lukeutuu ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sisältyvien rikossyytettä koskevien määräysten alaan, ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen määräykset mm. syyttömyysolettamasta ja itsekriminointikiellosta koskevat myös ehdotettua hallinnollista seuraamusjärjestelmää (ks. PeVL 9/2018 vp). Näin ollen tässä esityksessä ehdotettavien seuraamusmaksujen määräämistä olisi arvioitava itsekriminointisuojan ja syyttömyysolettaman kannalta. Lisäksi kaksoisrangaistavuuden kielto on merkityksellinen arvioitaessa rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia, mukaan lukien seuraamusmaksuja.  

Ehdotettavassa laissa olisi yksilöity seuraamusmaksujen määräämisen osalta tilanteet, joita itsekriminointisuoja koskee. Lisäksi uhkasakkoa ei saisi asettaa tiedonantovelvollisuuden tehosteeksi ehdotettavan lain 27 §:n 2 momentin nojalla, jos henkilöä olisi aihetta epäillä rikoksesta ja tiedot liittyisivät rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan. 

Esitys olisi ongelmaton syyttömyysolettaman kannalta, koska siinä ei säädetä tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta (ks. PeVL 9/2018 vp, s. 4). Ehdotettavassa laissa seuraamusmaksun määräämisen edellytyksenä olisi aina toimijan tahallisen tai huolimattoman toiminnan myötä aiheutunut tekoälyasetuksen rikkominen. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa on määritelty kaksoisrangaistavuuden kielto, jonka mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Kiellosta syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta on myös säädetty EU:n perusoikeuskirjan 50 artiklassa. Unionin tuomioistuimen mukaan menettelyjen ja seuraamusten päällekkäisyyden mahdollisuus on perusoikeuskirjan 50 artiklan olennaisen sisällön mukainen edellyttäen, ettei kansallisessa säännöstössä sallita menettelyjen aloittamista ja seuraamusten määräämistä samoista teoista saman rikkomisen perusteella tai saman tavoitteen saavuttamiseksi, vaan siinä säädetään yksinomaan, että päällekkäiset menettelyt ja seuraamukset ovat mahdollisia eri säännöstöjen nojalla (asia C-117/20 bpost, 43 kohta ja asia C‑ 412/21 Dual Prod SRL, 63 kohta). Kyseinen periaate on huomioitu ehdotettavan lain 24 §:n 2 momentissa siten, että seuraamusmaksua ei voitaisi määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Seuraamusmaksua ei voitaisi määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Kaksoisrangaistavuuden kielto olisi voimassa myös yleisenä oikeusperiaatteena. Viranomaisten välillä tehtävällä yhteistyöllä voitaisiin myös pyrkiä estämään samasta teosta mahdollisesti määrättävät kaksinkertaiset rangaistukset. 

Viranomaisia koskevat seuraamukset. Tietosuojalakia koskevan hallituksen esityksen mukaan viranomaiselle määrättävä hallinnollinen seuraamusmaksu on yleisen oikeusjärjestyksemme kannalta vieras menettely. Oikeusjärjestys kohdistaa julkishallintoon muita erityisvaatimuksia, jotka osaltaan perustelevat tätä sääntelyratkaisua (HE 14/2018 vp, s. 20). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että seuraamusmaksusääntelyn ulottaminen viranomaistoimintaan ei ole valtiosääntöisesti ongelmatonta (ks. PeVL 14/2018 vp, PeVL 13/2023 vp). Perustuslakivaliokunta on sittemmin arvioidessaan valtioneuvoston kirjelmää ehdotuksesta tekoälyasetukseksi painottanut sen merkitystä, että hallinnollisten sanktioiden osalta tulisi pyrkiä varmistamaan riittävä kansallinen liikkumavara erityisesti sen huomioimiseksi, että Suomessa ei voida määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja viranomaisille, sillä viranomaisille voidaan määrätä ainoastaan rikosoikeudellisia seuraamuksia (ks. PeVL 37/2021 vp, kappale 40). Näin ollen esityksen 24 §:n 3 momentissa säädettäisiin niistä julkisoikeudellisista toimijoista, joille ei voitaisi määrätä seuraamusmaksuja.  

Edellä mainituin perustein hallinnollisten seuraamusten perustuslaillisten edellytysten katsotaan täyttyvän. 

12.3.3  Seuraamusmaksulautakunta

Perustuslakivaliokunta on katsonut yleistä tietosuoja-asetusta koskevassa arvioinnissaan, että oikeusturvaintressi hallinnollisissa seuraamusmaksuissa on voimakkaasti korostunut, kun otetaan huomioon seuraamusmaksun sanktioluonne ja ankaruus. Kyseisessä arvioinnissa oli kyse tietosuoja-asetuksen mahdollistamista hyvin suurista hallinnollisista seuraamusmaksuista, jotka eivät valiokunnan mukaan rinnastu viranomaisten nykyisin määräämiin hallinnollisiin seuraamuksiin. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että menettelyn asianmukaisuuden, riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla, seuraamismaksun päättämisen tulee kuulua monijäsenisen elimen toimivaltaan, jotta ehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Suomessa määräämistoimivallan osoittamista tuomioistuimelle on pyritty välttämään, jotta muutoksenhausta ei tulisi yksiasteista. Toimivallan osoittamista hallintoviranomaiselle puoltaa myös se, että seuraamusmaksu määrätään lähtökohtaisesti hallintomenettelyssä. (PeVL 14/2018 vp) 

Seuraamuksiin liittyvät päätöksentekomenettelyt on EU-sääntelyssä lähtökohtaisesti jätetty kansalliseen harkintavaltaan, kunhan vastaavuus- ja tehokkuusperiaate toteutuvat (C-201/02 Delena Wells, 67 kohta). Toimivaltaisten viranomaisten toimintaan on kuitenkin EU-sääntelyssä tyypillisesti kohdistettu erilaisia yleisiä vaatimuksia. Tekoälyasetuksen 70 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava toimivaltaisten viranomaisten riittävät tekniset, taloudelliset ja henkilöstöresurssit ja infrastruktuuri, jotta ne voivat hoitaa asetuksen mukaiset tehtävänsä tehokkaasti. Lisäksi 70 artiklan mukaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan riippumattomasti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä, niiden toiminnan objektiivisuuden turvaamiseksi. Nämä vaatimukset on otettava huomioon seuraamusmaksulautakuntaa koskevassa sääntelyssä, vaikka osa niistä täyttyy jo hallinnon yleislainsäädännön ja viranomaisten itsenäisen aseman kautta. Lähtökohtaisesti seuraamusmaksulautakuntaa koskeva sääntely perustuisi kuitenkin ennen kaikkea kansallisiin, valtiosäännöstä tuleviin vaatimuksiin. 

Esityksen mukaan seuraamusmaksut, jotka olisivat määrältään yli 100 000 euroa, osoitettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston yhteyteen perustettavan uuden tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunnan määrättäväksi. Näin varmistettaisiin se, että huomattavan suurien seuraamusmaksujen määräämisestä vastaisi monijäseninen elin oikeusturvaan liittyvistä syistä. Tämä edistäisi myös toimijoiden, joille seuraamuksia määrätään, yhdenvertaista kohtelua. Monijäsenisyys turvaisi osaltaan sitä, että seuraamusmaksujen määräämisessä olisi mahdollista hyödyntää monen eri viranomaisen toimialakohtaista erityistä asiantuntemusta. Seuraamusmaksulautakunta koostuisi laissa yksilöityjen markkinavalvontaviranomaisten nimeämistä jäsenistä ja varajäsenistä, jotka toimisivat tehtävässä sivutoimisesti ja itsenäisesti, eivät heidät nimenneen viranomaisen edustajina. Liikenne- ja viestintävirasto nimeäisi lautakunnan puheenjohtajan ja tietosuojavaltuutettu varapuheenjohtajan, millä varmistettaisiin osaltaan lautakunnan laajaa asiantuntemusta erityisesti niiltä osin, kun sääntely on limittäistä tietosuojasääntelyn kanssa. Lisäksi puheenjohtajalta ja varapuheenjohtajalta vaadittaisiin tehtävän edellyttämää riittävää oikeudellista osaamista. Ehdotettavassa laissa säädettäisiin myös lautakunnan asiantuntemusta ja osaamista koskevista vaatimuksista, päätöksenteosta, sekä riippumattomasta ja puolueettomasta asemasta.  

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään pitänyt ongelmallisena sitä, että asia voitaisiin yksittäistapauksessa ratkaista ilman esittelyä (PeVL 14/2018 vp, s.19). Tämän vuoksi ehdotettavassa laissa seuraamusmaksulautakunta tekisi aina päätöksensä esittelystä. Se markkinavalvontaviranomainen, jonka valvonnan alaan rikkomus kuuluisi, vastaisi seuraamusmaksun määräämisen selvittämisestä ja asian esittelisi seuraamusmaksualautakunnan päätettäväksi kyseisen viranomaisen virkamies, Tullia lukuun ottamatta. Ilmoitettujen laitosten osalta seuraamusmaksuasian selvittäisi ja sen määräämistä esittäisi se ilmoittamisesta vastaava viranomainen, joka on alun perin ilmoittanut arviointilaitoksen komissiolle ilmoitetuksi laitokseksi. 

Edellä mainituin perustein ehdotetun sääntelyn seuraamusmaksulautakunnasta voidaan katsoa täyttävän perustuslain 21 §:n edellytykset.