2.1.1  Terveydenhuollon ohjaus ja valvonta

Sosiaali- ja terveysministeriö 

Julkisen terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat kansanterveyslain 2 §:n 1 momentin, erikoissairaanhoitolain 5 §:n 1 momentin, mielenterveyslain 2 §:n 1 momentin ja tartuntatautilain 6 §:n 1 momentin perusteella sosiaali- ja terveysministeriölle. Toimivalta koskee käytännössä kunnallista terveydenhuoltoa sekä valtion mielisairaaloita. Myös yksityisen terveydenhuollon yleinen ohjaus ja valvonta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden yleinen ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 13 §:n 1 momentin ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 §:n 1 momentin perusteella. 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto  

Valvira on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto, jonka toimialana Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain (669/2008) 1 §:n mukaan on edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä elinympäristön ja väestön terveysriskien hallintaa.  

Viraston tehtävänä on edellä mainitun lain 2 §:n perusteella huolehtia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa, kansanterveyslaissa, työterveyshuoltolaissa (1383/2001), erikoissairaanhoitolaissa, terveydenhuoltolaissa (1326/2010), mielenterveyslaissa, yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa, tartuntatautilaissa, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa (159/2007), sähköisestä lääkemääräyksestä annetussa laissa (61/2007), sosiaalihuoltolaissa (710/1982), yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), terveydensuojelulaissa (763/1994), alkoholilaissa (1143/1994), tupakkalaissa (693/1976), geenitekniikkalaissa (377/1995) ja terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetussa laissa (629/2010) sille säädetystä lupahallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta. Lisäksi sen tehtävänä on huolehtia raskauden keskeyttämistä, steriloimista, hedelmöityshoitoja, adoptiota, ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellistä käyttöä sekä lääketieteellistä tutkimusta koskevassa lainsäädännössä sille säädetyistä tehtävistä sekä muussa laissa tai asetuksessa sille säädetyistä tehtävistä. Virasto hoitaa lisäksi ne edellä tarkoitetun lainsäädännön nojalla sen toimialaan liittyvät tehtävät, jotka sosiaali- ja terveysministeriö sille määrää. 

Valvira valvoo valtakunnallisena valvontaviranomaisena muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöitä heidän toimiessaan terveyden- ja sairaanhoidossa. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa ja asetuksessa (564/1994) mainitut laillistetut, luvan saaneet ja nimikesuojatut ammattihenkilöt. Valvonnan ensisijaisena tarkoituksena on potilasturvallisuuden säilyttäminen ja edistäminen sekä terveyspalvelujen laadun varmistaminen. Valviran toimivallasta valvoa terveydenhuollon toimintayksiköitä (organisaatiovalvonta) säädetään kansanterveyslaissa, erikoissairaanhoitolaissa, mielenterveyslaissa, tartuntatautilaissa ja yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa. Valvonta koskee mainittujen lakien perusteella kunnallista ja yksityistä terveydenhuoltoa. Mielenterveyslaissa tarkoitettu valvonta koskee kuitenkin 1 päivän tammikuuta 2010 voimaan tulleiden muutosten perusteella myös valtion mielisairaaloita.  

Aluehallintovirastot 

Aluehallintovirastot edistävät aluehallintovirastoista annetun lain 2 §:n mukaan alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueillaan. Aluehallintovirastot hoitavat lain 4 §:n mukaan niille erikseen säädettyjä tehtäviä sosiaali- ja terveydenhuollon, ympäristöterveydenhuollon, koulutus-, lasten päivähoito-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen, oikeusturvan edistämisen ja toteuttamisen, ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvien lupa- ja muiden hakemusasioiden, pelastustoimen, työsuojelun valvonnan ja kehittämisen, työssä käytettävien tuotteiden tuotevalvonnan sekä kuluttaja- ja kilpailuhallinnon toimialoilla. Niiden tehtävänä on lisäksi peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi, maistraattien ohjaus, valvonta ja kehittäminen, varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen, alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen, toimivaltaisten viranomaisten tukeminen ja niiden toiminnan yhteensovittaminen viranomaisten johtaessa turvallisuuteen liittyviä tilanteita alueella sekä poliisitoimen alueellinen viranomaisyhteistyö ja poliisitoimen varautumisen ja valmiussuunnittelun yhteensovittaminen. Aluehallintovirastolla voi olla myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä. 

Aluehallintovirastot huolehtivat niille säädettyjen tehtävien hoitamisesta toimialueillaan. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hoitaa tehtäviä myös useamman kuin yhden viraston toimialueella, jos toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi. Aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (906/2009) on säädetty virastojen toimialueista ja aluehallintovirastojen valtakunnallisesta toimivallasta kyseisessä asetuksessa määritellyissä tehtävissä.  

Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu aluehallintovirastoista annetun lain 7 §:n mukaan valtiovarainministeriölle. Tähän sisältyy muun muassa se, että valtiovarainministeriö vastaa aluehallintovirastojen strategisen ohjauksen koordinoinnista sekä niiden yhteisiä toimintoja ja muita yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toiminnallisesta ohjauksesta. Toiminnallisesta ohjauksesta vastaavat lain 10 §:n perusteella sen lisäksi omilla toimialoillaan oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elin-keinoministeriö, ympäristöministeriö sekä poliisihallitus tai sellainen keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty. Sektorikohtaisen ohjauksen tarkoituksena on varmistaa yhdenmukainen palvelu- ja laatutaso aluehallintovirastoille kuuluvien sektorikohtaisten tehtävien hoitamisessa ja palvelujen tuottamisessa.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädäntöön sisältyy noin 130 aluehallintovirastojen tehtäviä määrittävää säännöstä. Näihin tehtäviin liittyvä aluehallintovirastojen toiminnallinen ohjaus kuuluu edellä olevan perusteella sosiaali- ja terveysministeriölle. Lisäksi Valviran tehtäväksi on säädetty ohjata aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden ohjauksessa ja valvonnassa. Tällaisia ohjaussäännöksiä sisältyy terveydenhuollon osalta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 §:n 2 momenttiin, kansanterveyslain 2 §:n 3 momenttiin, erikoissairaanhoitolain 5 §:n 3 momenttiin, mielenterveyslain 2 §:n 3 momenttiin, tartuntatautilain 6 a §:n 1 momenttiin ja yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 13 §:n 3 momenttiin. 

Valviran ja aluehallintovirastojen työnjako ja toimivaltuudet terveydenhuollon ohjauksessa ja valvonnassa 

Valvira ja aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä niille lainsäädännössä säädettyä työnjakoa noudattaen. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden lupahallinto kuuluu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain perusteella Valviralle. Virasto myöntää oikeuden harjoittaa ammattia laillistettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä tai ammatinharjoittamisluvan sekä merkitsee rekisteriin nimikesuojatut ammattihenkilöt. Valvira pitää valvontaa varten terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriä, jossa oli vuoden 2014 lopussa noin 435 000 henkilön tiedot. 

Valviran ja aluehallintovirastojen työnjaosta ammattihenkilöitä koskevien valvonta-asioiden käsittelyssä säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 §:n 3 momentissa. Sen mukaan Valvira käsittelee asian erityisesti silloin, jos se on periaatteellisesti tärkeä tai laajakantoinen, jos asiassa epäillään hoitovirhettä, joka on johtanut kuolemaan tai vaikeaan pysyvään vammautumiseen, jos asia saattaa edellyttää turvaamis- tai kurinpitotoimenpiteitä, jos asia liittyy oikeuslääkärin tekemään kuolemansyyn selvittämiseen sekä jos aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään asiaa. Muut ammattihenkilöiden valvonta-asiat kuuluvat lähtökohtaisesti aluehallintovirastojen käsiteltäviksi. 

Sekä Valvira että aluehallintovirastot voivat antaa valvonnallisena seuraamuksena niin kutsuttua hallinnollista ohjausta, esimerkiksi antaa ammattihenkilölle huomautuksen tai lievemmissä tapauksissa kiinnittää tämän huomiota ammattitoiminnassa esiintyneeseen puutteeseen tai epäasianmukaisuuteen. Valvira voi lisäksi ryhtyä tarvittaessa ammattihenkilöön kohdistuviin kurinpito- tai turvaamistoimenpiteisiin. Kurinpitorangaistus eli kirjallinen varoitus voidaan antaa, jos ammattihenkilö toimii vastoin lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka syyllistyy tehtävässään muutoin virheellisyyteen tai laiminlyöntiin, joka ei ole kuitenkaan sen laatuinen, että häntä olisi syytettävä tuomioistuimessa. Turvaamistoimenpiteinä potilasturvallisuuden vaarantuessa Valvira voi rajoittaa laillistetun ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeutta taikka poistaa ammatinharjoittamisoikeuden määräajaksi tai toistaiseksi. Valvira voi vastaavasti peruuttaa luvan saaneen ammattihenkilön ammatinharjoittamisluvan ja kieltää nimikesuojattua ammattihenkilöä käyttämästä asianomaista terveydenhuollon ammattinimikettä määräajaksi tai toistaiseksi. 

Terveydenhuollon organisaatiovalvonnalla eli terveydenhuollon toimintayksiköiden valvonnalla tarkoitetaan lainsäädännössä määriteltyjen terveydenhuollon organisaatioiden potilaille järjestämän tai tuottaman terveyden- ja sairaanhoidon valvontaa. Valvonta on luonteeltaan laillisuusvalvontaa ja sen ensisijainen tarkoitus on turvata, että toiminta täyttää lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Terveydenhuollon valvontaviranomaisten suorittama organisaatiovalvonta on myös luonteeltaan organisaatioiden oman valvonnan toteutumista varmistavaa ja sitä edistävää. Organisaatio johtaa toimintaansa ja sillä itsellään on aina ensisijainen vastuu seurata ja valvoa vastuullaan olevaa toimintaa. Organisaatiovalvonta edistää myös kyseisessä organisaatiossa toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvaa. 

Aluehallintovirastojen ja Valviran organisaatiovalvonta voi käytännössä kohdistua esimerkiksi siihen, onko organisaatiolla riittävät laadunhallintaa ja potilasturvallisuutta varmistavat suunnitelmat ja toimintaohjeet, tai toisaalta siihen, ovatko annetut menettelytapa- ja toimintaohjeet lainsäädännössä asetetut vaatimukset täyttäviä. Valvonta voi kohdistua myös muun muassa organisaation lääkehoidon ja muiden hoitokäytäntöjen toteutuksen tai potilastietojen käsittelyn asianmukaisuuteen, hoidon saatavuuteen ja muihin potilaan oikeuksiin liittyviin kysymyksiin, potilaiden tekemien muistutusten käsittelyn asianmukaisuuteen taikka esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattipätevyyden varmistamiseen ja työnjakoon liittyviin kysymyksiin. 

Terveydenhuollon toimintayksiköiden jälkivalvonnassa noudatetaan samantyyppistä valvontaviranomaisten työnjakoa kuin ammattihenkilövalvonnassakin. Valvonnasta vastaavat ensisijaisesti aluehallintovirastot, kun taas Valvira käsittelee laissa erikseen määritellyt asiat. Esimerkiksi kansanterveyslain 2 §:n 3 momentin mukaan Valvira ohjaa ja valvoo kansanterveystyötä erityisesti silloin, kun kysymyksessä on periaatteellisesti tärkeä tai laajakantoinen asia, usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata koskeva asia, asia, joka liittyy Valvirassa käsiteltävään terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevaan valvonta-asiaan tai asia, jota aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään. Vastaavankaltaiset säännökset sisältyvät myös erikoissairaanhoitolain 5 §:n 3 momenttiin, mielenterveyslain 2 §:n 3 momenttiin, tartuntatautilain 6 a §:n 1 momenttiin ja yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 13 §:n 3 momenttiin.  

Valvira ja aluehallintovirastot voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia terveydenhuollon itsenäisten ammatinharjoittajien ja toimintayksiköiden tiloihin. Tarkastuksista säädetään kansanterveyslain 42 §:ssä, erikoissairaanhoitolain 51 §:ssä, mielenterveyslain 33 a §:ssä ja yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 17 §:ssä. Näiden säännösten mukaan toiminta sekä toiminnan järjestämisessä käytettävät toimintayksiköt ja toimitilat voidaan tarkastaa silloin, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Valvira voi lisäksi perustellusta syystä määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen. Tarkastajan apuna voi olla tarkastuksen toteuttamiseksi tarpeellisia asiantuntijoita. Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta. Siitä on pidettävä pöytäkirjaa. Pykäliin sisältyy myös säännöksiä tarkastuksen suorittajien oikeuksista ja toimivaltuuksista. Säännösten mukaan tarkastaja on päästettävä kaikkiin toimipaikan tiloihin. Tarkastuksessa on salassapitosäännösten estämättä esitettävä kaikki tarkastajan pyytämät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä tarkastuksen toimittamiseksi. Lisäksi tarkastajalle on salassapitosäännösten estämättä annettava maksutta hänen pyytämänsä jäljennökset tarkastuksen toimittamiseksi tarpeellisista asiakirjoista. Tarkastajalla on myös oikeus ottaa valokuvia tarkastuksen aikana. Poliisin on annettava tarvittaessa virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi.  

Silloin kun toiminnan järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia taikka toiminta on sitä koskevan lainsäädännön vastaista, Valvira tai aluehallintovirasto voi antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Tällaisen määräyksen noudattamiseksi voidaan asettaa sakon uhka tai uhka, että toiminta keskeytetään, taikka että toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kielletään. Toiminta voidaan myös määrätä keskeytettäväksi välittömästi taikka toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kieltää välittömästi, jos potilasturvallisuus sitä edellyttää. Valvira tai aluehallintovirasto voi lievemmissä tapauksissa antaa toteamansa virheellisen menettelyn tai laiminlyönnin johdosta huomautuksen kyseisen toiminnan järjestäjä- tai toteuttajaorganisaatiolle tai toiminnasta vastuussa olevalle henkilölle taikka kiinnittää valvottavan huomiota toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja hyvän hallintotavan noudattamiseen. Edellä mainituista valvonnan seuraamuksista säädetään kansanterveyslain 43 ja 44 §:ssä, erikoissairaanhoitolain 52 ja 53 §:ssä, mielenterveyslain 33 b ja 33 c §:ssä, tartuntatautilain 38 §:ssä sekä yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 20 ja 22 a §:ssä. 

Valvonta-asiat voivat tulla vireille esimerkiksi potilaiden tai heidän omaistensa ilmoitusten tai kanteluiden perusteella, muilta viranomaisilta saadun tiedon perusteella, apteekeilta, ammattihenkilöiden työnantajilta, esimiehiltä tai tuomioistuimilta saatujen ilmoitusten johdosta sekä eri viranomaisten lausuntopyyntöjen perusteella. Valvira ja aluehallintovirastot voivat ottaa asian selvitettäväkseen myös omasta aloitteestaan. Aluehallintovirastojen ja Valviran käsittelemien terveydenhuollon valvonta-asioiden määrät ovat kasvaneet jatkuvasti. Valviran ja aluehallintoviranomaisten henkilöstöresurssit eivät kuitenkaan ole kasvaneet samassa suhteessa kuin työmäärä. Puolustusvoimien terveydenhuoltoa koskevat asiat käsitellään Valviran ja aluehallintovirastojen työnjakoa koskevista säännöksistä johtuen pääosin aluehallintovirastoissa. Valvirassa näitä asioita on käsitelty yleensä muutamia vuodessa. 

Aluehallintovirastoissa on käsitelty yhteensä keskimäärin 6—7 puolustusvoimien terveydenhuoltoa koskevaa kantelua vuosittain. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtävänä on siitä annetun lain (668/2008) 2 §:n perusteella muun muassa tutkia, seurata, arvioida ja kehittää sekä ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja antaa asiantuntijatukea hyvinvointia ja terveyttä edistävien politiikkojen, toimintatapojen ja käytäntöjen toteuttamiseksi. Laitoksen tehtävänä on myös tutkia ja seurata väestön hyvinvointia ja terveyttä, niihin vaikuttavia tekijöitä ja niihin liittyviä ongelmia, ongelmien yleisyyttä ja ehkäisymahdollisuuksia, sekä kehittää ja edistää toimenpiteitä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ongelmien vähentämiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii tilastolain (280/2004) 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuna tilastoviranomaisena ja ylläpitää alan tiedostoja ja rekistereitä siten kuin niistä erikseen säädetään sekä huolehtii tehtäväalueensa tietoperustasta ja sen hyödyntämisestä. 

Ylimmät laillisuusvalvojat 

Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävänä on Suomen perustuslain (731/1999) 108 §:n 1 momentin mukaan valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on perustuslain 109 §:n 1 momentin mukaan valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeusasiamies valvoo myös valtioneuvoston, valtioneuvoston jäsenten sekä tasavallan presidentin päätösten ja toimenpiteiden laillisuutta siten kuin perustuslain 112 ja 113 §:ssä säädetään. 

Ylimpien laillisuusvalvojien laillisuusvalvonnan keskeinen muoto on heille tehtyjen kanteluiden tutkiminen, minkä lisäksi he ottavat asioita tutkittavakseen myös omasta aloitteestaan. Ylimpien laillisuusvalvojien välisestä työnjaosta säädetään valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen välisestä työnjaosta annetussa laissa (1224/1990). Lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella valtioneuvoston oikeuskansleri on vapautettu velvollisuudesta valvoa lain noudattamista muun muassa sellaisissa eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, jotka koskevat puolustusvoimia, rajavartiolaitosta ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa (211/2006) tarkoitettua kriisinhallintahenkilöstöä. Oikeuskanslerin on lain 2 §:n mukaan siirrettävä asia 1 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa oikeusasiamiehen käsiteltäväksi, jollei hän katso erityisistä syistä tarkoituksenmukaiseksi ratkaista asiaa itse. Esimerkiksi puolustusvoimien terveydenhuoltoa koskevia asioita käsittelee ylimmistä laillisuusvalvojista näin ollen pääsääntöisesti ainoastaan eduskunnan oikeusasiamies. Oikeusasiamies toimittaa tarpeen mukaan virastojen ja laitosten tarkastuksia perehtyäkseen laillisuusvalvontaansa kuuluviin asioihin. 

Jos oikeusasiamies laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa katsoo, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta harkitsee, ettei syytteen nostaminen tai asian saattaminen kurinpitomenettelyyn ole kuitenkaan tarpeen, hän voi antaa valvottavalle huomautuksen vastaisen varalle. Jos aihetta on, oikeusasiamies voi saattaa valvottavan tietoon käsityksensä lain mukaisesta menettelystä taikka kiinnittää valvottavan huomiota hyvän hallintotavan vaatimuksiin tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Oikeusasiamies voi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle esityksen tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi. Oikeusasiamies voi tehtäväänsä hoitaessaan kiinnittää valtioneuvoston tai muun lainsäädännön valmistelusta vastaavan toimielimen huomiota säännöksissä tai määräyksissä havaitsemiinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä niiden kehittämiseksi ja puutteiden poistamiseksi. 

Oikeusasiamies on käsitellyt puolustusvoimien terveydenhuoltoa koskevia kanteluita vuosina 2005—2014 lukien 41 kappaletta ja ne ovat lähes yksinomaan koskeneet varusmiesten terveydenhuoltoa. Oikeusasiamies saa tietoa puolustusvoimien terveydenhuollon tilasta myös varuskuntatarkastusten yhteydessä, joissa säännönmukaisesti keskustellaan myös varuskunnan lääkärin kanssa. Oikeusasiamiehen tutkittavaksi tuli vuonna 2014 kaikkiaan noin 4 500 kantelua. Terveydenhuoltoa koskevia ratkaisuja tehtiin 557 kappaletta.  

2.1.2  Puolustusvoimien terveydenhuollon järjestäminen

Laki ja asetus terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa  

Puolustusvoimat järjestää terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain (322/1987) 1 §:n mukaan terveydenhuoltovastuullaan olevien henkilöiden terveydenhuollon. Puolustusvoimat voi myös muutoin antaa terveydenhuoltopalveluja siten kuin kyseissä laissa säädetään. Puolustusvoimat järjestää myös työterveyshuoltoon kuuluvan palveluskelpoisuuden arvioinnin. 

Puolustusvoimien terveydenhuolto käsittää terveydenhoidon ja sairaanhoidon. Terveydenhoitoon kuuluu henkilö- ja joukkokohtainen terveydenhoito sekä ympäristöterveydenhuolto. Sairaanhoitoon kuuluu ensiapu, sairaankuljetus, avohoito ja sairaalahoito. Terveydenhoitoa järjestettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota palvelukselle ominaisten terveysvaarojen vähentämiseen sekä tähän liittyvään terveyskasvatukseen. 

Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat asevelvollisuuslain (1438/2007) ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) nojalla puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä sotilasvirkaan koulutettavat opiskelijat. Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla oleville annettavat terveydenhuoltopalvelut ovat maksuttomia. 

Puolustusvoimissa on terveydenhuollon järjestämistä varten terveydenhuoltohenkilöstö sekä tarpeelliset terveydenhuollon toimipaikat, Sotilasapteekki ja lääkintävarikko siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.  

Terveydenhuolto voidaan järjestää hankkimalla palveluja kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelun tuottajalta siten kuin siitä näiden kanssa erikseen sovitaan. 

Puolustusvoimien paikallinen terveydenhuolto järjestetään varuskunnittain. Terveydenhuolto on järjestettävä myös tilapäisesti kootuissa harjoitusjoukoissa. 

Puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat puolustusministeriön alaisena pääesikunnalle. Puolustusvoimien logistiikkalaitos vastaa puolustusvoimien perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisestä. Puolustusvoimien terveydenhuollon toimintayksikkö on Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen kuuluva Sotilaslääketieteen keskus, joka tuottaa terveydenhuoltopalvelut puolustusvoimissa.  

Terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa säädetään tarkemmin asetuksella (371/1987). Asetuksen 2 §:n mukaan Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tehtävänä on tutkia ja kehittää puolustusvoimien terveydenhuoltoa, kenttä- ja suojelulääkintää, palveluskelpoisuutta ja palvelusturvallisuutta sekä huolehtia niitä koskevasta koulutuksesta ja kokeilutoiminnasta sekä asevelvollisten ja palkatun henkilöstön palveluskelpoisuuden arvioinnista. Lisäksi laitos toimii kansallisena ilmailulääketieteen ja sukelluslääketieteen keskuksena sekä suojelulääketieteen ja ympäristöterveydenhuollon osaamiskeskuksena. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa on vastaava lääkäri, joka johtaa terveydenhuollon järjestämistä puolustusvoimissa.  

Sotilasapteekki hankkii, varastoi ja toimittaa puolustusvoimien terveydenhuollossa tarvittavia lääkkeitä ja muuta apteekkialan materiaalia. Varuskuntien terveysasemilla on lisäksi lääkekeskuksia ja lääkevarastoja, joiden valvonnasta huolehtii Sotilasapteekki. Lääkintävarikko hankkii, varastoi ja toimittaa puolustusvoimien terveydenhuollossa tarvittavaa muuta materiaalia. 

Yhteistyö sairaanhoitopiirien kanssa 

Puolustusvoimien lääkintähuoltojärjestelmään kuuluvat strategisina kumppaneina sairaanhoitopiirit. Puolustusvoimat tukeutuvat sairaanhoitopiireihin jatko- ja erikoissairaanhoidossa, lääkintämateriaalin ja lääkkeiden täydennyksissä sekä tarvittaessa perusterveydenhoidossa. Toiminta perustuu puitesopimuksiin puolustusvoimien ja sairaanhoitopiirien välillä.  

Työterveyshuolto ja terveydenhuoltopalvelut puolustushallinnon ulkopuolisille 

Puolustusvoimat järjestää puolustusvoimien palkatulle henkilöstölle työterveyshuollon työnantaja- ja työntekijätahon kanssa sovitun mukaisesti. Puolustusvoimat toteuttaa itse puolustusvoimien työterveyshuollon palveluista noin 75 prosenttia. Käytännössä työterveyshuoltoa järjestetään varuskuntien terveysasemilla. Työterveyshuollon palveluista noin 25 prosenttia on hankittu kokonaisuudessaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta valtion yhteishankintayksikön Hansel Oy:n toteuttamien kilpailutusten kautta. Kokonaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta hankitun työterveyshuollon hankkii kyseinen puolustusvoimien hallintoyksikkö itse.  

Puolustusvoimat tuottaa myös erityisterveydenhuollon palveluita muun yhteiskunnan tarpeisiin. Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen kuuluu kansallisia osaamiskeskuksia, joita ovat Ilmailulääketieteen keskus, Sukelluslääketieteen keskus sekä CB-suojelulääketieteen ja ympäristöterveydenhuollon osaamiskeskus. Keskukset tuottavat maanpuolustuksellisen varautumis- ja kehitystyön lisäksi muun muassa erikoistehtävien henkilöstövalintoja sekä työ- ja palveluskykyyn liittyviä vaativia arviointeja.  

Terveydenhuolto sotilaallisessa kriisinhallinnassa  

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 1 §:n mukaan Suomi voi osallistua Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen taikka humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen tai siviiliväestön suojaaminen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen (sotilaallinen kriisinhallinta). Kriisinhallinnan toimeenpanijana voi olla YK, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ), Euroopan unioni (EU) taikka muu kansainvälinen järjestö tai maaryhmä. 

Suomalaiseen kriisinhallintaorganisaatioon voi kuulua kriisinhallintajoukkoja, erillisiä yksiköitä ja yksittäisiä henkilöitä. Kriisinhallintaorganisaatio kuuluu puolustusvoimiin ja on pääesikunnan alainen siten kuin sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa säädetään. Toiminnallisesti kriisinhallintaorganisaatio on edellä mainitun lain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun toimeenpanijan alainen. 

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 17 §:n nojalla kriisinhallintahenkilöstöön kuuluvalla on oikeus terveydenhuoltoon siten kuin terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään. 

Kriisinhallintajoukoissa puolustusvoimat toteuttaa itse tai yhteistoiminnassa toisen valtion kanssa pääsääntöisesti työterveyshuoltoa vastaavaa terveydenhuoltoa. Kriisinhallintajoukon perusterveydenhuollon järjestäminen on aina kansallisella vastuulla.  

Toimeenpanija vastaa koko kriisinhallintaoperaation lääkintähuollon järjestämisestä sekä osoittaa suomalaiselle kriisinhallintajoukolle puolustusvoimien tuottaman lääkintähuollon ulkopuoliset terveyspalvelut sekä tukeutumisjärjestelmän. Potilaskuljetukset kriisinhallintaoperaation toimialueelta kotimaahan ovat kansallisella vastuulla. Yksittäisten henkilöiden, esimerkiksi sotilastarkkailijoiden, terveydenhuollossa tukeudutaan toimeenpanijan osoittamaan terveydenhuoltoon. 

Sotilaalliseen kriisinhallintatehtävään liittyvän palvelussuhteen päättyessä henkilöstö siirtyy tämän lain mukaiselta puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulta oman kotikuntansa terveydenhuoltovastuulle. Kotiutumisvaiheessa tiedossa olevan tai myöhemmin todettavan kriisinhallintapalveluksesta aiheutuneen sotilastapaturman ja palvelussairauden osalta vastuu palvelussuhteen päättymisen jälkeisten toimenpiteiden kustannuksista on kuitenkin Valtiokonttorilla. Puolustusvoimat tukee tarvittaessa Valtiokonttoria vakavien sotilaallisessa kriisinhallinnassa tapahtuneiden sotilastapaturmien ja palvelussairauksien osalta järjestämällä sotilaslääketieteellistä erityisasiantuntemusta edellyttävissä potilastapauksissa konsultaatiotukea Valtiokonttorin erillisestä toimeksiannosta. Puolustusvoimien tehtävä näissä tilanteissa rajoittuu edellä mainittuun. sotilaslääketieteelliseen konsultaatiotukeen. Vastuu kustannuksista sekä hoidon, kuntoutuksen, seurannan ja raportoinnin järjestämisestä on Valtiokonttorilla. 

Puolustusvoimien ympäristöterveydenhuolto 

Puolustusvoimien ympäristöterveydenhuollon tehtäviin kuuluvat toimintaympäristöstä mahdollisesti aiheutuvien terveyshaittojen selvittäminen ja ennaltaehkäisy, ympäristöterveydenhuollon koulutus ja ohjaus sekä eläinlääkintähuollon järjestelyt. Ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvasta elintarvike-, vesi- ja ympäristöhygienian valvonnasta, ohjauksesta sekä koulutuksesta huolehtivat sotilaseläinlääkärit terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun asetuksen 6 §:n mukaisesti. 

Terveydensuojelulain 7 a §:n mukaan puolustusvoimat huolehtii terveydensuojelulaissa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle säädetyistä tehtävistä puolustusvoimien sotilaallisissa harjoituksissa, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä kriisinhallinnassa ulkomailla. Puolustusvoimien on laadittava vastuullaan olevaa terveydensuojelua koskeva valvontasuunnitelma, johon sovelletaan, mitä terveydensuojelulain 6 §:n 2 momentissa säädetään kunnan terveydensuojelun valvontasuunnitelmasta. Terveydensuojelun valvontatehtäviä hoitavalla puolustusvoimien viranhaltijalla on oltava soveltuva korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinto taikka teknillinen opistotason tutkinto. 

Puolustusvoimat huolehtii elintarvikelaissa (23/2006) kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle säädetyistä tehtävistä puolustusvoimien valvontaan kuuluvien elintarvikehuoneistojen osalta. Puolustusvoimien on laadittava vastuullaan olevaa elintarvikevalvontaa koskevat valvontasuunnitelmat kuntien valvontasuunnitelmien tapaan. 

Kenttälääkintä ja lääkinnällisen valmiuden suunnittelu 

Kenttälääkintä on puolustusvoimien terveydenhuollon ydintehtävä. Kenttälääkinnällä tarkoitetaan kouluttavan, harjoittelevan, ryhmittyvän, taistelevan ja huoltavan joukon tarvitseman terveyden- ja sairaanhoidon sekä ympäristöterveydenhuollon järjestämistä ja toteuttamista puolustusvoimien ja kumppanien yhteen sovitettuna toimintana. Kenttälääkinnän toteuttamiseen kuuluvat myös tarvittava ensiapu ja ensihoito sekä potilaiden sairaankuljetuksen ja lääkintämateriaalin, mukaan lukien lääkkeiden täydennysten järjestäminen.  

Puolustusvoimien logistiikkalaitos toteuttaa kenttälääkinnän sekä lääkinnällisen valmiuden suunnittelua sekä tutkii, kehittää ja tuottaa terveydenhuoltopalveluita, henkilö- ja joukkokohtaista terveydenhoitoa, ympäristöterveydenhuoltoa sekä lääkelogistiikkaa poikkeusoloissa. Keskus seuraa ja analysoi terveydenhuoltotoiminnan tehokkuutta, tuottavuutta sekä vaikuttavuutta osana lääkintähuollon kehittämistä.  

Puolustusvoimien lääkintähuoltojärjestelmä vastaa myös valmiuslain (1552/2011) 3 §:ssä tarkoitetuissa poikkeusoloissa puolustusvoimien vastuulle kuuluvan terveydenhuollon valmisteluista. Näihin kuuluvat muun muassa alan kansainvälisen kehityksen seuranta, koulutus, suunnittelu, lääkkeiden ja muun materiaalin hankinta ja varastointi sekä tarvittava tutkimus-, kehittämis- ja kokeilutoiminta. 

2.1.3  Puolustusvoimien nykyinen terveydenhuollon valvontajärjestelmä

Terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain 6 §:n mukaan puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat pääesikunnalle. Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 26 §:n 1 momentin mukaan pääesikunta on valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen ja puolustusvoimien johtoesikunta. Pääesikunta johtaa ja valvoo puolustusvoimille säädettyjen tehtävien suorittamista, jollei puolustusvoimain komentajan toimivallasta muuta johdu. Pääesikuntaa johtaa pääesikunnan päällikkö. 

Puolustusvoimista annetun lain 36 §:n mukaan puolustusvoimissa on sotilasviroissa ja siviiliviroissa palvelevaa henkilöstöä. Puolustusvoimien viroista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Puolustusvoimista annetun valtioneuvoston asetuksen (1319/2007) 7 §:n mukaan puolustusvoimien ylilääkäri on puolustusvoimien erikoisupseeri.  

Pääesikunnan johtoon kuuluu pääesikunnan työjärjestyksen mukaan pääesikunnan päällikkö, puolustusvoimien strategiapäällikkö, puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, puolustusvoimien operaatiopäällikkö, ja puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö.  

Pääesikunnan ja pääesikunnan logistiikkaosaston työjärjestyksen mukaan logistiikkaosasto on puolustusvoimien sotatalouspäällikön alainen osasto. Osastoa johtaa logistiikkapäällikkö. Logistiikkaosaston lääkintähuoltosektori vastaa terveydenhuollon suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta. Logistiikkaosaston lääkintähuoltosektori käsittelee asiat, jotka koskevat terveydenhuollon yleistä järjestämistä puolustusvoimissa; terveydenhuollon suunnittelua, koulutusta, tutkimusta ja kehittämistyötä puolustusvoimissa; ja puolustushallinnon terveydenhuollon alaan kuuluvia muita tehtäviä, joista niin on määrätty.  

Pääesikunnan logistiikkaosasto vastaa terveydenhuollon yleisestä suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta käsitellen asiat, jotka koskevat terveydenhuollon yleistä järjestämistä puolustusvoimissa; terveydenhuollon suunnittelua, koulutusta, tutkimusta ja kehittämistyötä puolustusvoimissa sekä puolustushallinnon terveydenhuollon alaan kuuluvia muita tehtäviä, joista niin on määrätty. Pääesikunta johtaa puolustusvoimien vastuulle poikkeusoloissa kuuluvan terveydenhuollon valmisteluja, joihin kuuluu alan kansainvälisen kehityksen seuranta, koulutus, suunnittelu, lääkkeiden ja muun materiaalin hankinta ja varastointi sekä tarvittava tutkimus, kehittämis- ja kokeilutoiminta.  

Puolustusvoimien ylilääkäri apunaan Pääesikunnan logistiikkaosaston lääkintähuoltosektori johtaa ja valvoo lääkintähuollon ammatillista toteuttamista. Pääesikunta tukee sosiaali- ja terveysministeriötä, Valviraa sekä aluehallintovirastoja terveydenhuoltopalveluja tuottavien yksiköiden, terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnan sekä terveydenhuoltopalvelujen sisällön lääketieteellisessä valvonnassa. 

Puolustusvoimien tehtäväksi säädetyistä elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaistehtävistä huolehtivat puolustusvoimien ylilääkäri ja ylieläinlääkäri. Puolustusvoimien viranomaistehtävien toteuttamista ohjaavat ja valvovat Elintarviketurvallisuusvirasto ja Valvira.  

Puolustusvoimien elintarvike-, vesi- ja ympäristöhygienian valvonnasta, ohjauksesta sekä koulutuksesta huolehtivat Sotilaslääketieteen keskuksen eläinlääkärit.  

Lääkehuollon toimintaa valvoo sekä toimilupaviranomaisena toimii Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden turvallisuutta valvoo Valvira. 

Puolustusvoimien asessorin valvontavastuusta säädetään puolustusvoimista annetun asetuksen 5 § 1 momentissa. Puolustusvoimien asessori valvoo puolustusvoimien toiminnan lainmukaisuutta ja siten myös lääkintähuoltoa.  

Puolustusvoimien terveydenhuollon valvontatoimina ovat käytössä puolustusvoimien terveydenhuollon yksiköiden omavalvonnan sekä potilaspalautteen käsittelyn lisäksi muistutus ja kantelu. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 10 §:n mukaan terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Puolustusvoimien terveydenhuoltoa koskevat muistutukset käsittelee pääsääntöisesti perusterveydenhuollosta vastaava ylilääkäri. 

Kantelu voidaan tehdä eduskunnan oikeusasiamiehelle ja puolustusministeriölle tai hallintokanteluna pääesikunnalle. Kantelu voidaan siirtää puolustusvoimien tutkittavaksi. Selvityksen laatii pääesikunnan oikeudellinen osasto.  

Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnasta voi kannella aluehallintovirastolle tai Valviralle. 

Erilaisia puolustusvoimien terveydenhuollon potilastoiminnasta johtuvien kantelujen vuoksi tehtyjä selvityksiä aluehallintovirastoille, Valviralle, puolustusministeriölle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle on ollut keskimäärin kuusi selvitystä vuodessa. Merkittävimmät kantelujen syyt ovat palveluskelpoisuusluokan määrittämiseen ja palveluksen keskeyttämiseen liittyvät asiat sekä hoitoon pääsyyn liittyvät syyt, muun muassa koettu viive ja lähetteen epääminen erikoissairaanhoitoon. 

2.2.1  Ruotsi

Terveydenhuollon toimintayksiköitä ja ammattihenkilöitä valvoo potilasturvallisuudesta annetun lain (Patientsäkerhetslag, 2010:659) 7 luvun 1 §:n perusteella 1 päivänä kesäkuuta 2013 toimintansa aloittanut Sosiaali- ja terveydenhuollon tarkastusvirasto (Inspektionen för vård och omsorg). Sosiaali- ja terveydenhuollon tarkastusvirasto on sosiaaliministeriön alainen itsenäinen laitos. Lääkkeitä ja lääkealan toimijoita valvoo Lääkevirasto (Läkemedelsverket).  

Terveydenhuollon toimintayksiköt ovat velvollisia ilmoittamaan Sosiaali- ja terveydenhuollon tarkastusvirastolle vakavista hoitovahingoista ja ”läheltä piti” -tilanteista sekä potilasturvallisuutta mahdollisesti vaarantavista terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Virasto valvoo terveydenhuoltoa myös sille tehtyjen kanteluiden sekä tekemillään tarkastuksilla saamiensa tietojen perusteella. Potilasturvallisuutta mahdollisesti uhkaavissa tilanteissa virasto voi velvoittaa terveydenhuollon toimintayksikön korjaamaan laiminlyönnin tai epäkohdan uhkasakon uhalla ja välittömissä vaaratilanteissa kieltää toiminnan välittömästi.  

Sotilasterveydenhuolto järjestetään puolustusvoimissa osana logistiikkatoimialaa, jossa terveydenhuollosta vastaa sotilaslääketieteen johtajalääkäri.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon tarkastusvirasto ei valvo puolustusvoimien terveyden- ja sairaanhoitoa, vaan sitä, samoin kuin ympäristönsuojelua ja eläintensuojelua valvoo puolustusvoimia koskevia määräyksiä sisältävän asetuksen (Förordning med instruktion för Försvarsmakten, 2007:1266) 21 §:n nojalla pääesikunnan organisaatioon kuuluva ylilääkäri. Hän on valvontatehtäväänsä suorittaessaan itsenäinen valvontaviranomainen, eikä toimi ylipäällikön alaisuudessa.  

2.2.2  Norja

Terveydenhuollon toimintayksiköiden ja terveydenhuoltohenkilöstön valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimii sosiaali- ja terveydenhuollon valtiollisesta valvonnasta annetun lain (Lov om statlig tillsyn med helse- og omsorgstjensten, LOV-1984-03-30-15) mukaan Valtion terveysvalvontalaitos (Statens helsetilsyn). Lääninhallitus (Fylkesmannen) valvoo terveydenhuollon toimintayksiköitä ja terveydenhuoltohenkilöstöä läänin alueella. Lääkkeiden ja lääkealan toimijoiden valvonta kuuluu lääkevirastolle (Statens legemiddelverk). 

Puolustusvoimien (Forsvaret) lääkintätoimiala (Forsvarets sanitet, FSAN) järjestää sotilasterveydenhuollon. 

Norjan sotilaslääkintähuolto on organisoitu ylilääkärin (Sjef for Forsvarets sanitet), johdolla olevaan lääkintähuoltopalvelut -nimiseen laitokseen. Ylilääkäri vastaa puolustusvoimien lääkintähuollon toimintaperiaatteista ja on puolustusvoimain komentajan neuvonantaja. Lääkintähuoltopalvelut vastaa kaikkien puolustushaarojen eli maavoimien, merivoimien, ilmavoimien ja kodinturvajoukkojen kaiken lääkinnällisen toiminnan toimintaperiaatteista ja suuntaviivoista sekä tuottaa tarpeen mukaan erityisiä suorituskykyjä maa-, meri- ja ilmavoimien tueksi. Lääkintähuoltopalvelut tarjoaa puolustushaaroille lääkintä-, hammaslääkintä- ja eläinlääkintäpalveluja sekä kotimaassa että ulkomailla. 

Terveydenhuoltoa puolustusvoimissa valvoo puolustusvoimien ylilääkäri, vaikkakaan sitä ei ole mainittu voimassa olevissa säädöksissä. 

2.2.3  Tanska

Tanskan terveyshallituksen (Sundhedsstyrelsen) tehtäviin kuuluu muun muassa terveydenhuoltohenkilöstön ja terveydenhuollon toimintayksiköiden valvonta. Terveyshallituksen valvontatehtävät perustuvat terveyslain (Sundhedsloven, LBK nr 95 af 07/02/2008) 215 §:ään ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden laillistamisesta annetun lain (Autorisationsloven, LBK nr 877 af 04/08/2011) 26 §:ään. Terveyshallituksen tehtäviin ei kuulu valvoa sotilaslääkintähuoltoa. 

Sotilaslääkintähuoltoon kuuluvat puolustushaarayhteinen lääkintähuoltopalvelu Roskildessa ja puolustushaarojen omat lääkintäyksiköt ylilääkärin ja lääkintähuoltopalvelun ammatillisessa ohjauksessa.  

Lääkintähuoltopalvelu on puolustusvoimien komentajan alainen itsenäinen hallintokunta. Lääkintähuoltopalveluun kuuluu muun muassa terveydenhuoltojaos, jonka tehtäviin kuuluu henkilöstön perustason hoito ja säännölliset terveystarkastukset. Käytännössä lääkintähuoltopalvelu vastaa ammatillisesti koko puolustusvoimien lääkintähuollosta.  

Organisaatioon ei kuulu sotilassairaaloita eikä sotilaslääkintälaitoksia. Kansainvälisistä operaatioista evakuoidut sotilaat hoidetaan siviiliterveydenhuollossa. Loukkaantuneiden hoidossa yhteistyö Kööpenhaminana yliopistollisen sairaalan kanssa on tiivistä. 

Ylilääkärillä on ammatillinen vastuu lääkintätuesta ja hoidosta koko puolustusvoimissa. Ylilääkäri tarkastaa ja hyväksyy puolustushaarojen tuottamat lääkintäyksiköt ennen yksikköjen lähettämistä operaatioalueille. Potilaiden tekemät kantelut sotilaslääkintähuollosta käsittelee kuitenkin sama siviiliviranomainen, joka käsittelee siviiliterveydenhuoltoonkin kohdistuvat kantelut. 

2.2.4  Saksa

Liittovaltio ja osavaltio säätävät lakeja. Liittovaltiollisessa laissa säädetään yleistasolla asioista ja osavaltioiden lait täsmentävät liittovaltion laissa säädettyjä asioita. Terveydenhuollossa on osavaltiokohtaisia yhteisöjä ja niiden yläpuolella kansallisen tason liitot. Osavaltiokohtaisille yhteisöille on annettu valta määritellä ja valvoa terveydenhuollon toimintatapoja. 

Vuodesta 2004 alkaen liittovaltiollinen yhteinen komitea (Gemeinsamer Bundesausschuss) on ollut ylin lääkäreiden, hammaslääkäreiden, psykoterapeuttien, sairaaloiden ja sairauskassojen yhteinen, itseohjautuvan terveydenhuollon päätäntäelin. Komitea asettaa vaatimukset terveydenhuollon laadulle ja valitsee ulkopuolisen toimijan kehittämään sitä sekä toimimaan laadun tarkastajana. Lääkärit ovat pääosin itsenäisiä ammatinharjoittajia ja vain pieni osa palkkatyöntekijöitä. Sairaaloiden johdolla on siksi valtaa päättää, täyttävätkö yksittäiset lääkärit heille asetetut vaatimukset. Sairauskassojen yhteinen arviointilautakunta ohjeistaa myös lääkäreiden vaatimustenmukaisuuden selvittämistä. 

Saksan asevoimat ja sen lääkintähuoltojärjestelmät ovat vahvuudeltaan noin kymmenkertaiset kuhunkin Pohjoismaahan verrattuna. Asevoimien (Bundeswehr) lääkintätoimiala (Sanitätsdienst) järjestää sotilasterveydenhuollon. 

Lääkintähuoltojärjestelmään kuuluvat kaikille puolustushaaroille yhteinen lääkintähuolto, maavoimien lääkintähuolto, ilmavoimien lääkintähuolto, merivoimien lääkintähuolto ja puolustushaarayhteisen tukipalvelun lääkintähuolto. Puolustushaarayhteinen lääkintähuolto luetaan omaksi puolustushaarakseen. 

Asevoimien ylilääkäri (Der Inspekteur des Sanitätsdienstes der Bundeswehr) johtaa lääkintähuoltopalvelun johtoesikuntaa puolustusministeriössä ja on lääkintähuoltopalvelutoimialan johtaja. Hänen alaisuudessaan ovat liittoasevoimien lääkintätoimisto ja puolustushaarayhteisen lääkintähuollon esikunta. Ammatillisissa asioissa kaikkien puolustushaarojen lääkintähuollot ovat hänen alaisiaan ja ylilääkäri hyväksyy asevoimille niin sanotut ylilääkärin ammatilliset ohjeet.  

Ylilääkäri valvoo terveydenhuoltoa asevoimissa. Ylilääkäri on liittoasevoimien lääkintähuollon tarkastaja (Inspekteur des Sanitätsdienstes der Bundeswehr). Ylilääkärin apuna ovat hammaslääkintähuollon tarkastaja, lääkehuollon tarkastaja ja eläinlääkintähuollon tarkastaja.