1  Asian tausta ja valmistelu

2  Sopimuksen tavoitteet

YMA-sopimuksen tavoitteena on vastavuoroisesti edistää ja helpottaa sopimusosapuolten nuorten kansalaisten mahdollisuuksia saada parempi käsitys toisen osapuolen kulttuurista, yhteiskunnasta ja kielistä matkustamalla, työskentelemällä ja hankkimalla elämänkokemusta ulkomailla. Tämä tapahtuisi työlomasopimusjärjestelyn, työskentelyn ja harjoittelun keinoin. Sopimusmenettely voi myöhemmin johtaa työ- ja koulutusperusteisiin muuttoliikkeisiin sopimuskumppanimaiden välillä. Sopimuksen välillinen tavoite on siten edistää työvoiman ja koulutettujen nuorten liikkuvuutta Suomen ja Kanadan välillä ja siten myös edistää työmarkkinoiden toimintaa ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. 

3  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan ja Kanadan välisen nuorten liikkuvuutta koskevan sopimuksen. 

Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. 

4  Esityksen vaikutukset

Maahanmuuttoviraston julkisten tilastojen mukaan kanadalaiset jättivät ensimmäistä oleskelulupaa koskevia hakemuksia yhteensä 280 kpl 2021, 264 kpl 2022 ja 114 kpl tammi-elokuun aikana 2023. Näistä harjoittelijoiden osuus on ollut alle kuusi hakemusta kuukaudessa, joten sitä ei julkisissa tilastoissa eritellä. 

Voimassa jo olevien työlomasopimusten perusteella on ensimmäistä oleskelulupaa koskevia hakemuksia jätetty 24 kpl 2022 sekä 24 kpl tammi-elokuun aikana 2023.  

Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusesta kokoamien tilastojen ja.https://vipunen.fi/fi-fi/yhteiset/Sivut/Hakeneet-ja-hyv%C3%A4ksytyt.aspx mukaan Suomeen saapuu vuosittain sopimuksen ikähaarukkaan kuuluvia kanadalaisia reilu sata henkeä opiskelija- ja harjoittelijaliikkuvuuden perusteella. Saapuvien harjoittelijoiden osuus kokonaisuudesta on hyvin vähäinen, vain muutama henkilö vuodessa. Suomalaiseen korkeakouluun hakeutuneita ja paikan vastaanottaneita ikähaarukkaan kuuluvia kanadalaisia on vuosittain muutamia kymmeniä. Suomalaisten vastaava liikkuvuus Kanadaan on aktiivisempaa.  

Tilastoista voidaan päätellä, ettei sopimuksen mukaisten kanadalaisten hakijoiden määrä vuosittain nousisi kovin merkittäväksi. On arvioitavissa, että sopimuksen mukaisia lupia hakevat erityisesti suomalaiset nuoret Kanadaan, mutta määriä on vaikea arvioida. Kanadalaisten nuorten hakemuksia Suomeen voidaan arvioida tulevan vireille hieman vähemmän kuin suomalaisten hakemuksia. Arvio perustuu siihen, että Suomesta haetaan Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Japaniin arviolta useita satoja työlomasopimukseen perustuvia lupia vuosittain. Edellä olevien tilastojen perusteella työlomahakemusten kokonaismäärät viime vuosina Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Japanista Suomeen sen sijaan ovat olleet huomattavasti pienempiä. Lisäksi korkea-asteen opiskelija- ja harjoittelijaliikkuvuusmäärät Kanadasta Suomeen ovat vaatimattomia.  

Esityksessä ei ole varsinaisesti kyse maahanmuutosta, vaan maahan tutustumisesta. Esitys kuitenkin luo pohjaa myöhemmille mahdollisille maahanmuuttopäätöksille, etenkin kun se sisältää perinteisen työlomajärjestelyn lisäksi harjoitteluun ja työntekoon liittyvät luokat. Siksi esitys vaikuttaa pidemmällä aikavälillä myönteisesti työ- ja koulutusperusteisen maahanmuuton lisääntymiseen. Sopimuksen soveltamisen myötä syntyneiden myönteisten mielikuvien konkreettiset vaikutukset ovat kuitenkin vaikeasti arvioitavissa. 

Esityksellä ei ole vaikutuksia valtion talousarvioon. Sopimuksen perusteella maahan saapuneen kanadalaisen työlomalaisen nuoren mahdollinen turvautuminen julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään ei kuormittaisi julkisia varoja, koska sopimuksen kautta maahan tulevalta henkilöltä edellytettäisiin sairaalahoidon ja kotiuttamisen kattava sairausvakuutus. Lisäksi edellytettäisiin, että hakijalla on todistetusti riittävät ja kohtuulliset taloudelliset resurssit, jotka kattavat hänen oleskelunsa alussa maassa aiheutuvat kustannukset. Sopimuksen mukaan työlomalainen nuori voisi tilapäisesti työskennellen hankkia itselleen taloudellisia resursseja, kun puolestaan muilla sopimuksen perusteilla tulevalta edellytettäisiin näyttöä siitä, että hän on solminut työsopimuksen tai on saanut ennalta järjestetyn harjoittelupaikan. Sopimuksen perusteella työhön tai harjoitteluun tulevaan kanadalaiseen nuoreen sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin sovelletaan niihin kolmannen maan kansalaisiin ja erityisesti niihin kanadalaisiin nuoriin, jotka jo tällä hetkellä tulevat näillä perusteilla maahan. 

Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia Maahanmuuttoviraston resursseihin siksi, että Suomeen haettavien oleskelulupamäärien määrät arvioidaan vähäisiksi ja koska sopimukseen perustuvat päätöksentekoprosessit ovat jo olemassa. Työlomasopimuksen perusteella oleskelulupa myönnetään kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetun lain (719/2018), jäljempänä tutkija-opiskelijalaki, 9 a §:n perusteella, ja työntekoa koskevat oleskeluluvat ulkomaalaislain 5 luvussa säädetyllä perusteella sekä harjoittelua koskevat oleskeluluvat tutkija-opiskelijalain 8 ja 8 a §:n perusteella. Koska lupaperusteet sisältyvät jo maahanmuuttohallinnon tietojärjestelmään (UMA-järjestelmään), tietojärjestelmään ei tarvitse tehdä muutoksia. 

Esityksen mukaiset oleskelulupahakemukset ja niihin liittyvät tiedustelut vaikuttavat Suomen Kanadan suurlähetystön kansalaispalveluiden työmäärään. Suurlähetystö pitää tärkeänä seurata sopimukseen perustuvien hakemusten määrää ja niiden ajallista jakautumista riittävien resurssien varmistamiseksi. Edustuston mukaan Kanadassa oleskelulupia Suomeen hakevat opiskelijat ja vilkkaimmat ajankohdat osuvat kesään ja vuodenvaihteen tienoille. 

5  Lausuntopalaute

Luonnoksesta hallituksen esitykseksi pyydettiin lausunnot seuraavilta tahoilta: valtiovarainministeriö, ulkoministeriö, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Opetushallitus, Maahanmuuttovirasto, Suomen Kanadan suurlähetystö, Uudenmaan, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ja Hämeen työ- ja elinkeinotoimistot, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Akava, Suomen Yrittäjät, Keskuskauppakamari, Suomi-Kanada Seura ja Suomi-Kanada -kauppayhdistys. Lausunnot pyydettiin toimittamaan Lausuntopalvelu.fi:ssä. Lausunnoille varattiin 4 viikon aika ajalla 29.9.–26.10.2023. 

Lausuntoja annettiin 11 kappaletta. Kaikki lausujat kannattivat esitystä. Sisäministeriö, ulkoministeriö, valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö eivät muuten lausuneet esityksestä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Akava, Suomen Yrittäjät, Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimisto, Maahanmuuttovirasto, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus lausuivat tarkemmin. Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti muutosta esityksen 1.1 Tausta –kohtaan. Muutoksen tekeminen ei ole tarpeen, koska esityksen kyseinen kohta on sellaisenaan tarpeeksi informatiivinen. Kohdassa todetaan, että sopimuksessa käytetyllä vanhentuneella käsitteellä ”keskiaste” tarkoitetaan nykyään käsitettä ”toinen aste”. 

6  Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimuksen johdantokappaleen mukaan osapuolet haluavat edistää läheisiä keskinäisiä suhteitaan, pyrkivät edistämään ja helpottamaan nuorten mahdollisuuksia saada parempi käsitys toisen osapuolen kulttuurista, yhteiskunnasta ja kielistä matkustamalla, työskentelemällä ja hankkimalla elämänkokemusta ulkomailla sekä pyrkivät takaamaan vastavuoroisuuden varmistamalla, että kansalaiset saavat tasavertaisesti etuja tästä sopimuksesta sekä tarjotuista erityyppisistä ja laatuisista mahdollisuuksista. Johdantokappale on sopimuksissa tavanomaisen sisältöinen eikä se liity lainsäädännön alaan. 

Sopimuksen 1 artiklassa määrätään sopimuksen tarkoituksesta. Sopimuksen tarkoituksena on määritellä Suomen ja Kanadan kansalaiset, jotka voivat saada tämän sopimuksen mukaisia etuja, yksinkertaistaa ja helpottaa hallinnollisia menettelyjä, varmistaa vastavuoroiset ehdot, jotta osapuolten kansalaiset saavat tasavertaisesti etuja sopimuksesta ja varmistaa jatkuva yhteistyö ja tietojen jakaminen osapuolten välillä. Lisäksi siinä määrätään, että osapuolet eivät jaa henkilötietoja tämän sopimuksen nojalla. Sopimuksen 1 artikla ei liity lainsäädännön alaan. 

Sopimuksen 2 artiklassa määrätään kansalaisryhmistä, joihin sopimusta voidaan soveltaa. Sen mukaan sopimusta voidaan soveltaa Suomen tasavallan ja Kanadan kansalaiseen, jos hän kuuluu johonkin seuraavista luokista: 

a) Kansalaiset, jotka aikovat matkustaa vastaanottavassa maassa ja hankkia tilapäisen työn taloudellisten resurssiensa täydentämistä varten. Tämä luokka vastaa perinteistä työlomasopimusjärjestelyä. 

b) Kansalaiset, mukaan lukien äskettäin toisen asteen jälkeisen tutkinnon suorittaneet kansalaiset, jotka aikovat hankkia työkokemusta vastaanottavassa maassa ennalta järjestetyn työsopimuksen mukaisesti urakehityksensä tueksi tai edellisen koulutusalansa mukaisesti. Tämän luokan tarkoittamasta maahantulosta ja oleskelusta säädetään ulkomaalaislaissa (301/2004), erityisesti sen 5 luvussa, ja tutkija-opiskelijalaissa.  

c)Toisen asteen jälkeiseen oppilaitokseen rekisteröityneet opiskelijat, jotka aikovat suorittaa vastaanottavassa maassa opinto-ohjelmassaan vaaditun ja koulutusalaansa liittyvän ennalta järjestetyn harjoittelun. Tämän luokan tarkoittamasta maahantulosta ja oleskelusta säädetään ulkomaalaislaissa ja tutkija-opiskelijalaissa. 

Sopimuksen 3 artiklassa määrätään vaatimuksista, jotka osapuolten kansalaisten tulee täyttää, jotta sopimuksen mukaisia etuja voi saada. Vaatimukset ovat artiklan 1 kohdan mukaan: 

hän toimittaa täydellisen henkilökohtaisen hakemuksen vastaanottavalle maalle; 

hänellä on Suomen tai Kanadan passi, jonka voimassaolopäivä ylittää odotetun oleskeluajan vastaanottavassa maassa; 

hän on 18-35-vuotias sinä päivänä, jolloin vastaanottava osapuoli vastaanottaa hakemuksen; 

hän maksaa mahdolliset maksut; 

hänellä on maastapoistumislippu ennen saapumistaan vastaanottavaan maahan tai riittävät taloudelliset resurssit tällaisen lipun ostamista varten; 

hänellä on todistetusti riittävät ja kohtuulliset taloudelliset resurssit, jotka kattavat hänen oleskelunsa alussa vastaanottavassa maassa aiheutuvat kustannukset;  

hän hankkii koko hyväksytyn oleskelun keston ajaksi myös sairaalahoidon ja kotiuttamisen kattavan sairausvakuutuksen ennen saapumistaan vastaanottavaan maahan; 

hän toimittaa osallistumisluokasta ja tapauksesta riippuen 

ilmoituksen, jonka mukaan hänen aikomuksenaan on matkustaa vastaanottavaan maahan ja työskennellä tilapäisesti taloudellisten resurssiensa täydentämistä varten;  

asiakirjat, jotka osoittavat, että hän on saanut vastaanottavassa maassa ennalta järjestetyn työsopimuksen urakehityksensä tueksi tai edellisen koulutusalansa mukaisesti;  

asiakirjat, jotka osoittavat, että hän on rekisteröitynyt toisen asteen jälkeiseen oppilaitokseen ja että hän on saanut vastaanottavasta maasta opinto-ohjelmassaan vaaditun ja koulutusalaansa liittyvän ennalta järjestetyn harjoittelupaikan; ja 

hän täyttää muut kuin a–h alakohdassa määrätyt Suomen ja Kanadan maahanmuuttolainsäädännön ja määräysten vaatimukset, mukaan lukien käsiteltäväksi ottamisen edellytykset. 

Lisäksi artiklan 2 kohdassa määrätään, että vaatimukset täyttävien kansalaisten mukana olevat huollettavat eivät ole oikeutettuja saamaan sopimuksen mukaisia etuja 1 kohdan nojalla. Huollettavien on hankittava oma laillinen oikeutensa saapua maahan ja oleskella Suomen tasavallassa ja Kanadassa. 

Sopimuksen 4 artiklassa määrätään oleskelun kestosta. Artiklan mukaan vaatimukset täyttävä kansalainen voi saada sopimuksen mukaisia etuja enintään yhden hyväksytyn osallistumisen verran jokaista 2 artiklassa määriteltyä luokkaa kohti ja kunkin oleskelun hyväksytty kesto osallistumista kohti saa olla enintään 12 kuukautta. Lisäksi määrätään, että jokaista osallistumista varten on toimitettava erillinen hakemus. 

Sopimuksen 2–4 artiklan sisältö kuuluu lainsäädännön alaan, koska perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Maahantulon yleisistä edellytyksistä ja oleskeluluvan hakemisesta sopimuksen näkökulmasta säädetään ulkomaalaislaissa ja tutkija-opiskelijalaissa. Vaatimukset ovat osapuolten toisistaan poikkeava maahanmuuttolainsäädäntö huomioiden soveltuvin osin vastavuoroisia.  

Maahanmuuttovirasto myöntää työlomasopimusten nojalla oleskeluluvan tutkija-opiskelijalain 9 a §:n perusteella. Lupa myönnetään tilapäisenä enintään 12 kuukaudeksi. Maahanmuuttovirasto myöntää tilapäisen oleskeluluvan työntekoon ulkomaalaislain 5 luvussa säädetyllä perusteella ja harjoitteluun tutkija-opiskelijalain perusteella, joiden perusteella oleskelulupa voitaisiin myöntää pidemmälle ajalle, mutta YMA-sopimusta sovellettaessa se myönnetään tilapäisenä enintään 12 kuukaudeksi. Maahanmuuttovirasto myöntää sopimukseen perustuvan työntekoon ja harjoitteluun perustuvan oleskeluluvan soveltamalla ulkomaalaislain 5 luvun sääntelyä ja tutkija-opiskelijalain 8 tai 8 a §:ää, jolloin nämä luvat myönnetään yhdenvertaisesti muihin kolmannen maan kansalaisiin vastaavaa lupaa hakeviin hakijoihin verrattuna. Sopimuksen perusteella oleskelulupaa myönnettäessä tulee ottaa huomioon sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c kohta ja 4 artikla, mutta muuten sovelletaan ulkomaalaislain ja tutkija-opiskelijalain mainittuja säännöksiä.  

Edellä mainitut edellytykset eivät systematiikaltaan merkittävästi poikkea voimassa olevasta ulkomaalaislainsäädännöstä. Merkittävimmät eroavaisuudet ovat, että perheenyhdistäminen ei ole sallittua sopimuksen perusteella työlomasopimuksen perusteella luvan saaneelle, oleskelulupa myönnetään kutakin perustetta kohden vain yhden kerran ja oleskelun kesto on rajattu enintään 12 kuukaudeksi myös työnteon ja harjoittelun perusteella sekä että oleskeluluvan hakijalta edellytetään sairausvakuutus. Ulkomaalaislain 5 luvussa ja tutkija-opiskelijalain 8 ja 8 a §:ssä ei säädetä sairausvakuutuksesta, eikä sitä edellytystä siksi ole perusteltua soveltaa sopimuksen mukaiseen työntekoon ja harjoitteluun. Jos sairausvakuutusedellytystä käytännössä sovellettaisiin näihin sopimuksen mukaisiin hakijoihin, he hakisivat tällöin luultavimmin oleskelulupaa ulkomaalaislain ja tutkija-opiskelijalain perusteella, jolloin he käytännössä välttäisivät tämän edellytyksen. Vaikka sopimus on tehty Suomen ja Kanadan välillä, ei se velvoita sen soveltamisalaan kuuluvia nuoria hakemaan sen perusteella toiseen maahan, vaikka sopimuksen 8 artiklan mukaan osapuolet mainostavat sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia joko itsenäisesti tai yhdessä. 

Sopimuksen 5 artiklassa määrätään asiakirjojen myöntämisestä. Sen 1 kohdan mukaan osapuolet pyrkivät helpottamaan lupamenettelyjä. Sen 3 kohdan mukaan, jos kansallisesta maahanmuuttolainsäädännöstä ja –määräyksistä sekä yleiseen etuun, kansalliseen turvallisuuteen ja kansanterveyteen liittyvistä seikoista ei muuta johdu, Suomi myöntää tilapäisen oleskeluluvan, jossa työntekoa ei ole sidottu yhteen työnantajaan. Ulkomaalaislain mukaan työntekoon perustuvia oleskelulupia ei sidota yhteen työnantajaan. Oleskelulupaharkinnassa huomioon otettavista yleisen edun, kansallisen turvallisuuden ja kansallisen terveyden osalta säädetään ulkomaalaislaissa ja tutkija-opiskelijalaissa.  

Sopimuksen 6 artiklassa määrätään, että vaatimukset täyttäviin kansalaisiin, jotka saavat sopimuksen mukaisia etuja, sovelletaan vastaanottavan maan lakeja ja määräyksiä. Tämä koskee erityisesti työnormeja, kuten palkkoja, työoloja, työvakuutusetuuksia sekä työterveyttä ja –turvallisuutta, joista säädetään mm. työsopimuslaissa (55/2001) ja työturvallisuuslaissa (738/2002). Osapuolet laativat palveluvaatimukset, joissa asetetaan etusijalle ohjelman eheys ja asiakaspalveluun perustuva ohjelman toteuttaminen. Tähän sisältyy hakemusten käsittely kohtuullisessa ajassa, ohjelman tietojen ja vaatimusten helppo saatavuus sekä oikea-aikainen viestintä hakijoiden kanssa, joiden toimien keskiössä on Maahanmuuttoviraston toiminta. 

Sopimuksen 7 artiklassa määrätään sopimuksen täytäntöönpanosta. Sen 1 kohdan mukaan osapuoli voi päättää kiintiöstä lupien myöntämiselle. Ulkomaalaislaissa, muussa maahanmuuttolainsäädännössä ja tätä sopimusta vastaavissa muissa valtiosopimuksissa ei ole Suomeen tulevien kolmannen maan kansalaisten osalta käytössä kiintiötä. Tämänkään sopimuksen kohdalla ei ole perusteltua ottaa käyttöön kiintiötä Suomeen sopimuksen perusteella hakeville kanadalaisille. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse tämän sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvistä hallinnollisista menettelyistä ja ehdoista, mukaan lukien 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut taloudelliset vaatimukset. Artiklan 3 kohdassa määrätään, että osapuolet perustavat seurantakomitean, joka vastaa sopimuksen soveltamisesta ja seurannasta. Artiklan 4 kohdassa määrätään tilastointitietojen keräämisestä ja toimittamista vuorovastaisesti, ja 5 kohdassa yhteistyöstä, jos tulee ilmi, että sopimusta on väärinkäytetty. 

Sopimuksen 8 artiklassa määrätään, että tietoja sopimuksesta ja menettelyistä tulee olla saatavilla erityisesti verkkosivustoilla ja sähköisesti. Osapuolet mainostavat sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia joko itsenäisesti tai yhdessä. 

Sopimuksen 9 artiklassa määrätään sopimuksen voimaantulosta, muutoksista, riitojenratkaisusta, irtisanomisesta ja soveltamisen keskeyttämisestä. Osapuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, kun niiden sopimuksen voimaantulon edellyttämät valtionsisäiset menettelyt on toteutettu. Sopimus tulee voimaan viimeisen tiedonannon vastaanottamista seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Osapuolet voivat muuttaa sopimusta yhteisestä sopimuksesta vaihtamalla diplomaattinootteja. Muutokset tulevat voimaan diplomaattinoottien vaihdossa eriteltävien menettelyjen mukaisesti. Osapuolet ratkaisevat mahdolliset riidat tämän sopimuksen tulkinnasta diplomaattiteitse. Osapuoli voi milloin tahansa irtisanoa tai tilapäisesti keskeyttää sopimuksen soveltamisen kokonaan tai osittain antamalla toiselle osapuolelle tätä koskevan kirjallisen ilmoituksen diplomaattiteitse kolmekymmentä päivää aikaisemmin. Tämän sopimuksen irtisanominen tai soveltamisen keskeyttäminen ei vaikuta kansalaisiin, joille on myönnetty oleskelulupa, eikä kansalaisiin, jotka on jo hyväksytty tämän sopimuksen nojalla. 

Sopimus on tehty kahtena suomen-, englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.  

7  Voimaantulo

Sopimuksen 9 artiklan mukaan osapuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, kun niiden sopimuksen voimaantulon edellyttämät valtionsisäiset menettelyt on toteutettu, ja sopimus tulee voimaan viimeisen tiedonannon vastaanottamista seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. 

Ehdotetaan, että esitykseen sisältyvä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa. 

8  Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 § koskee kansainvälisten velvoitteiden voimaantuloa maakunnassa. Jos valtiosopimus sisältää määräyksen maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, Ahvenanmaan maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan. Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:ssä luetellaan asiat, joissa Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövaltaa. 

Suomen ja Kanadan välinen nuorten liikkuvuutta koskeva sopimus ei sisällä Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. 

9  Toimeenpano ja seuranta

Sopimuksen toimeenpanoa on tarkoitus edistää yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön, ulkoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen, Suomen Kanadan suurlähetystön sekä Kanadan suurlähetystön kanssa. 

Sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet ilmoittavat vuosittain diplomaattiteitse toiselle osapuolelle tämän vaatimukset täyttävien kansalaisten enimmäismäärän, joilla on oikeus saada tämän sopimuksen mukaisia etuja. Osapuoli voi päättää, että toisen osapuolen vaatimukset täyttävien kansalaisten määrä on rajoittamaton. 

Sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse tämän sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvistä hallinnollisista menettelyistä ja ehdoista, mukaan lukien 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut taloudelliset vaatimukset. 

Sopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan osapuolet perustavat seurantakomitean, joka vastaa tämän sopimuksen soveltamisesta ja seurannasta. Seurantakomitea koostuu kunkin tämän sopimuksen täytäntöönpanosta vastaavien osapuolen viranomaisten edustajista. Sopimuksen soveltamista ja sopimuksen velvoitteiden toteutumista on lisäksi tarkoitus seurata työ- ja elinkeinoministeriöön sijoitetun ulkomaalaisten työntekijöiden ja yrittäjien oleskelulupa-asioiden neuvottelukunnassa. Vastaavalla tavalla on todettu myös Japania koskevan työlomasopimusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 206/2022 vp). Neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä on säädetty ulkomaalaislain 211 §:ssä. 

10  Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. 

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (esim. PeVL 11/2000 vp ja 2/2000 vp). 

Suomen tasavallan ja Kanadan välisen nuorison liikkuvuutta koskevan sopimuksen määräyksistä kuuluvat lainsäädännön alaan 2–6 artiklat, joissa määrätään Suomen tasavaltaa koskevista velvoitteista.  

Sopimuksen 2 artiklassa määrätään, keihin sopimusta sovelletaan. Sopimus ei ole soveltamisalaltaan yleinen kolmannen maan kansalaisia koskeva, kuten ulkomaalaislainsäädäntö on, vaan kahdenvälisesti sopimusvaltioiden kansalaisiin sovellettava sopimus. Lisäksi siinä määrätään luokat, joiden perusteella maahantulo sallitaan. Artiklan a kohta vastaa perinteistä työlomajärjestelyä, jota koskeva oleskelulupa myönnetään tutkija-opiskelijalain 9 a §:n perusteella. Artiklan b ja c kohta koskevat työntekoa, josta säädetään ulkomaalaislain 5 luvussa, ja harjoittelua, josta säädetään tutkija-opiskelijalain 8 ja 8 a §:ssä, joiden perusteella oleskelulupa myönnetään myös sopimusta sovellettaessa. Tämä on hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta perusteltua muihin vastaavia lupia hakeviin verrattuna tilanteessa, jossa sopimusta ei sovelleta.  

Sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa määrätään vaatimuksista, jotka hakijan tulee täyttää saadakseen sopimuksen mukaisen perusteen oleskella toisen sopimuspuolen valtiossa. Siinä määrätään hakemuksen tekemisestä, josta säädetään ulkomaalaislain 60 §:ssä. Lisäksi siinä määrätään matkustusasiakirjavaatimuksesta, josta säädetään saman lain 35 §:ssä, ja työnteko-oikeudesta, josta säädetään tutkija-opiskelijalain 14 §:ssä. Lisäksi artiklassa määrätään toimeentuloedellytyksestä ja sairausvakuutusedellytyksestä. 

Sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa määrätään, etteivät hakijan mukana olevat huollettavat ole oikeutettuja saamaan sopimuksen mukaisia etuja, vaan heillä tulee olla oma itsenäinen peruste saapua ja oleskella maassa. Tällaisista perusteista säädetään ulkomaalaislainsäädännössä. 

Sopimuksen 4 artiklassa määrätään oleskelun kestosta ja rajoituksesta saada sopimuksen mukainen peruste oleskelulle kerran. Myönnettävän oleskeluluvan voimassaoloajasta säädetään lupaperusteesta riippuen ulkomaalaislain 53 §:ssä ja tutkija-opiskelijalain 8, 8 a ja 9 a §:ssä. Ulkomaalaislainsäädännössä ei ole yleistä rajoitetta hakea samaa lupaa uudelleen ja esimerkiksi harjoittelun ja työharjoittelun perusteella oleskelulupa voidaan myöntää enintään 18 kuukauden ajaksi. 

Sopimuksen 5 artiklassa määrätään asiakirjojen myöntämisestä. Sen 3 kohdassa määrätään Suomen osalta, jos ei kansallisesta sääntelystä yleisen edun, yleisen järjestyksen, kansallisen turvallisuuden ja kansanterveyden osalta muuta johdu, oleskeluluvan myöntämisestä. Ulkomaalaislain 36 §:ssä säädetään yleisistä edellytyksistä oleskeluluvan myöntämiseksi ja tutkija-opiskelijalain 11 §:ssä säädetään hakemuksen hylkäämisestä. 

Sopimuksen 6 artiklassa määrätään yleisistä määräyksistä. Artiklan 1 kohdan mukaan vaatimukset täyttäviin kansalaisiin, jotka saavat sopimuksen mukaisia etuja, sovelletaan vastaanottavan maan lakeja ja määräyksiä koskien erityisesti työnormeja, kuten palkkoja, työoloja, työvakuutusetuuksia sekä työterveyttä ja turvallisuutta. Suomessa nämä kuuluvat muun muassa työsopimuslain ja työturvallisuuslain alaan.  

Sopimuksella on liittymäkohta perustuslain 9 §:ään. Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Säännöksen lähtökohtana on perusoikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993 vp) mukaan kansainvälisen oikeuden voimassa oleva pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta asettua toiseen maahan. Siksi ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella täällä on säädettävä lailla. Lain sisällön tulee vastata Suomen kansainvälisiä velvoitteita. 

Edellä mainitut seikat ilmenevät myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 23/1998 vp. 

Perustuslain 94 §:ssä on kyse tosiasiallisesti siitä, että eduskunta hyväksyessään valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen antaa suostumuksensa sille, että tasavallan presidentti tai valtioneuvosto päättää velvoitteeseen sitoutumisesta. 

Sopimus sisältää edellä esitetyn mukaisesti lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksynnän. Sopimus ei kuitenkaan sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. 

Koska sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.