2.1
Sijaisapu työkyvyttömyyden perusteella
Lomituspalvelulain 3 §:ssä on luettelo perusedellytyksistä, jotka maatalousyrittäjän on täytettävä saadakseen laissa tarkoitettuja lomituspalveluja. Samat perusedellytykset koskevat vuosilomaa, sijaisapua ja maksullista lomittaja-apua. Kaikkien edellytysten tulee täyttyä aina lomituspalvelujen käyttämisajankohtana.
Lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lakia sovelletaan maatalousyrittäjään, joka ei saa työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ssä mainitun lain mukaista toistaiseksi myönnettyä täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruista kuntoutustukea tai työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukaista tapaturmaeläkettä, joka on myönnetty vähintään 60 prosentin työkyvyn alentuman perusteella, tai sitä vastaavaa liikennevakuutuslain (279/1959) mukaista korvausta.
Työkyvyttömyyseläkkeellä tarkoitetaan työntekijän eläkelain 3 §:ssä mainitun lain mukaista toistaiseksi myönnettyä täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruista kuntoutustukea ja näitä lakeja edeltävien lakien mukaista vastaavaa etuutta. Lisäksi lomituksen estäviä eläkkeitä ovat maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) ja työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) mukainen tapaturmaeläke, joka on myönnetty vähintään 60 prosentin työkyvyn alentuman perusteella ja sitä vastaava liikennevakuutuslain (279/1959) mukainen korvaus. Tällä tarkoitetaan sellaista liikennevakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta, joka kohdistuu aikaan, jona liikennevahingon sattumisesta on jo kulunut vuosi. Tapaturmaeläkettä maksetaan aikaisintaan vahinkopäivän vuosipäivästä alkaen. Tapaturmaeläke myönnetään joko määräajaksi tai toistaiseksi. Täten estävänä etuutena huomioon otettava liikennevakuutuslain mukainen ansionmenetyskorvaus voi vastaavasti olla joko määräajaksi tai toistaiseksi myönnetty. Myös kumottujen lakien, tapaturmavakuutuslain (608/1948) ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukainen tapaturmaeläke, joka on myönnetty vähintään 60 prosentin työkyvyn alentuman perusteella, on estävä etuus.
Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain tai työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen kuntoutusraha ei ole lomituspalveluja estävä etuus. Näitä lakeja edeltävien lakien mukainen vastaava etuus eli tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) nojalla myönnettävä päiväraha tai tapaturmaeläke ei myöskään ole lomituspalveluja estävä etuus. Estävä etuus ei myöskään ole liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus.
Lomituspalvelulain 7 § määrittää oikeuden sijaisapuun työkyvyttömyyden perusteella. Pykälää muutettiin 1.1.2016 siten, että oikeus sijaisapuun työkyvyttömyyden perusteella on pääsääntöisesti sidottu laissa mainitun sosiaaliturvaetuuden myöntämiseen. Sijaisapuoikeuden perusteeksi otettiin yleiset työkyvyttömyyden perusteella myönnetyt sosiaaliturvaetuudet, sairausvakuutuslain mukainen päiväraha ja työeläkelakien mukainen kuntoutustuki. Nämä yleiset etuudet määrittäisivät kussakin tapauksessa sijaisavun saannin enimmäisajan.
Sijaisapuoikeus kiinnitettiin sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan enimmäisaikaan. Tämän enimmäisajan jälkeen sijaisapuoikeus voi jatkua sillä perusteella, että maatalousyrittäjä on laittanut vireille työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkehakemuksen. Työkyvyttömyyseläkepäätöksen tiedoksisaanti päättää sijaisapuoikeuden pääsääntöisesti. Maatalousyrittäjällä voi olla oikeus sijaisapuun, jos maatalousyrittäjälle myönnetään kuntoutustuki ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos arvioi, että maatalousyrittäjä todennäköisesti palaa entisiin maatalousyrittäjätehtäviinsä.
Muun muassa hallinnollisen työn helpottamiseksi ja maatalousyrittäjiltä vaadittavien turhien sairauspäivärahahakemusten välttämiseksi, sijaisapuperusteeksi otettiin myös sairauspäivärahaan nähden ensisijainen maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain tai työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen päiväraha sekä vastaava liikennevakuutuslain mukainen korvaus. Tällä tarkoitetaan sellaista liikennevakuutuslain mukaista korvausta, jota maksetaan enintään vuoden ajalta liikennevahingosta. Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan vahingoittuneella on oikeus päivärahaan yhden vuoden ajan vahinkopäivästä lukien. Vahinkopäivällä tarkoitetaan työtapaturman sattumispäivää ja ammattitaudin ilmenemispäivää. Vahingoittuneella on oikeus tapaturmaeläkkeeseen vahinkopäivän vuosipäivästä alkaen.
Lainmuutoksen tarkoituksena oli, että maatalousyrittäjät olisivat sijaisavun saannin osalta yhdenvertaisessa asemassa riippumatta siitä, maksetaanko ansionmenetyskorvaus sairauspäivärahaan tai työeläkelakien mukaisiin työeläkkeisiin nähden ensisijaisesta järjestelmästä.
Tapaturmaeläkettä ei otettu sijaisapuoikeuden perusteeksi, koska useimmissa tilanteissa työkyvyttömyys jatkuu tapaturman sattumisesta yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti ja täten sijaisapuoikeuden jatkon oli tarkoitus määräytyä päivärahakauden jälkeen työeläkejärjestelmän työkyvyttömyysarvion pohjalta. Niissä tilanteissa, joissa työkyvyttömyys ei kuitenkaan ole jatkunut tapaturmasta yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti, henkilön tulisi sijaisapua saadakseen hakea sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Koska sairauspäivärahasta vähennetään ensisijainen tapaturmaeläke ja vastaava liikennevakuutuslain mukainen korvaus, sairauspäivärahaa ei tosiasiassa yleensä jäisi maksettavaksi. Hallinnollisen työn helpottamiseksi ja maatalousyrittäjiltä vaadittavien turhien hakemusten välttämiseksi esityksessä ehdotetaan, että myös määräaikainen tapaturmaeläke ja sitä vastaava liikennevakuutuslain mukainen korvaus otettaisiin sijaisapuoikeuden perusteeksi.
Esityksessä ehdotetaan, että määräaikainen tapaturmaeläke ja sitä vastaava liikennevakuutuslain mukainen korvaus olisi sijaisavun perusteena enintään kolmen vuoden ajalta vahinkopäivästä ja liikennevahingosta. Perusteluna tälle on, että tavoitteena on ollut rajata työkyvyttömyyssijaisapuperusteen kesto lähtökohtaisesti enintään kolmeen vuoteen eläketapahtumasta eli työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyden alkamisesta. Jos työkyvyttömyyttä olisi vielä kolmen vuoden jälkeen, maatalousyrittäjän tulisi sijaisapua saadakseen esittää jokin muu 7 §:ssä mainittu sijaisapuperuste. Tällainen tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi ammattitaudeissa, joissa työkyvyttömyyttä aiheutuu vasta hyvin pitkän ajan kuluttua vahinkopäivästä eli ammattitaudin ilmenemisestä.
Tilanteissa, joissa tapaturmasta tai liikennevahingosta ei ole kulunut kolmea vuotta, mutta maatalousyrittäjälle myönnetään tapaturmaeläke tai sitä vastaava liikennevakuutuslain mukainen korvaus toistaiseksi, maatalousyrittäjän tulisi sijaisapua saadakseen esittää jokin muu 7 §:ssä mainittu sijaisapuperuste.
Esityksessä ehdotetaan, että määräaikainen tapaturmaeläke ja sitä vastaava liikennevakuutuslain mukainen korvaus tulisi olla myönnetty vähintään 60 %:n työkyvyn alentuman perusteella. Vastaavasti esityksessä ehdotetaan tapaturmapäivärahan ja vastaavan liikennevakuutuslain mukaisen korvauksen osalta, että korvaus on myönnetty vähintään 60 %:n työkyvyn alentuman perusteella. Jos työkyvyn alentuma jäisi alle 60 %:n, maatalousyrittäjän tulisi sijaisapua saadakseen esittää jokin muu 7 §:ssä mainittu sijaisapuperuste.
Tilanteissa, joissa työkyvyn alentuma jää alle 60 %:n, on perusteltua, että sijaisapuoikeus perustuu jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yleisiin työkyvyttömyyden perusteella myönnettyihin etuuksiin, sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan ja työeläkelakien mukaisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Esimerkiksi, jos työkyvyn arvioidaan olevan heikentynyt vähintään kahdella viidesosalla, mutta ei vielä kolmella viidesosalla, henkilölle voisi tulla työeläkepuolella myönnettäväksi osaeläkkeen suuruinen kuntoutustuki. Sijaisavussa on vakiintuneesti katsottu, että osaeläkkeen suuruista kuntoutustukea saava maatalousyrittäjä on osittain työkykyinen jo kuntoutustukijakson aikana ja osaeläkkeen suuruista kuntoutustukea saavan on voitu edellyttää osallistuvan ainakin osaan maatalousyrityksen töistä. Jotta soveltamiskäytäntö pysyisi mahdollisimman yhdenmukaisena riippumatta siitä, maksetaanko ansionmenetyskorvaus tapaturma-, liikennevakuutus- vai työeläkejärjestelmästä, ehdotetaan, että määräaikainen tapaturmaeläke ja sitä vastaava liikennevakuutuslain mukainen korvaus olisivat sijaisapuoikeuden perusteena vain silloin, kun henkilölle voisi jo tapaturman tai liikennevahingon aiheuttaman työkyvyn alentuman osalta tulla työeläkejärjestelmästä myönnettäväksi täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen kuntoutustuki. Saadessaan vähintään 60 %:n työkyvyn alentuman mukaista päivärahaa tai määräaikaista tapaturmaeläkettä taikka niitä vastaavaa liikennevakuutuslain mukaista korvausta, sijaisapua voitaisiin myöntää sijaisapua saavan maatalousyrittäjän tehtäväosuuteen kokonaisuudessaan, toisin sanoen hänen ei voitaisi olettaa osallistuvan osaan maatalousyrityksen töistä. Tilanteissa, joissa maatalousyrittäjä saa sairautensa tai tapaturmansa johdosta jotain muuta kuin maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain tai työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista päivärahaa tai tapaturmaeläkettä taikka niitä vastaavaa liikennevakuutuslain mukaista korvausta, esimerkiksi sotilastapaturmalain nojalla myönnettyä ansionmenetyskorvausta, maatalousyrittäjän tulisi sijaisapua saadakseen esittää jokin 7 §:ssä mainittu sijaisapuperuste. Samalla työkyvyttömyyssijaisapuperusteeksi olisi perusteltua lisätä tietyt etuudet, jotka estävät sairauspäivärahan saannin. Koska nämä etuudet eivät ole maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisia estäviä etuuksia, näiden ajalle on mahdollista saada vuosilomaa ja maksullista lomittaja-apua. Vaikka useimmissa tilanteissa mahdollisuus vuosilomaan ja maksulliseen lomittaja-apuun riittäisi keston puolesta turvaamaan lomituspalveluiden tarpeen, nämä etuudet olisi kuitenkin tietyin osin syytä lisätä sijaisapuperusteiksi turvaamaan työkyvyttömyyssijaisavun häiriötön jatko.
Esityksessä ehdotetaan sijaisapuperusteiksi lisättävän sairausvakuutuslain 8 luvun 6 §:n 1 momentin 1—3 kohdan mukaiset etuudet. Esityksen mukaan sijaisapua saisi siksi ajaksi, jolta maatalousyrittäjälle myönnetään Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista kuntoutusrahaa (566/2005), työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa taikka työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain, liikennevakuutuslain, sotilasvammalain (404/1948) tai sotilastapaturmalain (1211/1990) kuntoutusta koskevien säännösten perusteella ansionmenetyskorvausta.
Sijaisapuun oikeuttaisi esityksen mukaan muun muassa maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain tai työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen kuntoutusraha sekä sairausvakuutuslain siirtymäsäännöksen nojalla näitä lakeja edeltävien lakien mukainen vastaava etuus eli tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla myönnettävä päiväraha tai tapaturmaeläke, samoin kuin liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus. Sijaisapua voisi sairausvakuutuslain 8 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisten tapaturma- ja liikenne-etuuksien osalta saada enintään kolmen vuoden ajalta tapaturman tai liikennevahingon sattumisesta yhdenmukaisesti edellä ehdotetun kanssa. Jos tapaturma tai liikennevahinko aiheuttaisi työkyvyttömyyttä ja sen perusteella maksettaisiin kuntoutusetuutta vielä kolmen vuoden jälkeen vahinkopäivästä tai liikennevahingon sattumisesta, maatalousyrittäjä voisi olla oikeutettu työkyvyttömyyssijaisapuun esimerkiksi pykälän 1 tai 4 momentin mukaan.
Esityksen mukaan sijaisapuoikeutta ei kuitenkaan kuntoutusetuuksien osalta olisi silloin, kun etuus perustuu maatalousyrittäjän ammatilliseen uudelleenkouluttautumiseen. Tällainen tilanne olisi kyseessä silloin, kun maatalousyrittäjän ei ole koulutuksen jälkeen enää tarkoitus palata niihin tehtäviin, joita varten sijaisapua on viimeksi annettu.
Sairausvakuutuslain 8 luvun 6 §:n 1 momentin 1—3 kohdan mukaisten etuuksien osalta maatalousyrittäjän tulisi sijaisapua saadakseen lisäksi osoittaa työkyvyttömyytensä maatalousyrittäjätyöhön, koska näitä etuuksia voi tietyissä tilanteissa saada myös ilman työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyys tulisi osoittaa 1 momentissa mainituin tavoin.
Voimassaolevan 7 §:n 2 momentin 4 kohdassa säädetään sijaisavusta sen jälkeen, kun oikeus 2 ja 3 kohdassa mainittuihin sosiaaliturvaetuuksiin päättyy. Tällöin sijaisapu jatkuu, jos sijaisavun saajalla on vireillä työkyvyttömyyseläkettä koskeva hakemus, joka on tehty ennen edellä tarkoitettujen etuuksien päättymistä. Koska edellä on ehdotettu uusia sosiaaliturvaetuuksia sijaisavun perusteeksi, nämä olisi perusteltua lisätä säännökseen sekä päivittää 3 momentin viittaussäännös. Maatalousyrittäjän tulisi saadakseen sijaisapua työkyvyttömyyseläkettä koskevan hakemuksen vireilläolon perusteella lisäksi osoittaa työkyvyttömyytensä maatalousyrittäjätyöhön. Työkyvyttömyys tulisi osoittaa 1 momentissa mainituin tavoin.
Lain 7 §:n 4 momentissa ehdotetaan huomioitavan tilanne, jossa maatalousyrittäjä ei ole laittanut vireille työkyvyttömyyseläkettä koskevaa hakemusta aikana, jolta hänelle on myönnetty sijaisavun perusteena olevaa sosiaaliturvaetuutta, mutta työkyvyttömyyseläkettä koskevan hakemuksen vireilläolo päättyy kuntoutustuen myöntämiseen. Esityksessä ehdotetaan, että maatalousyrittäjällä voisi tällöin olla kuntoutustuen perusteella oikeus sijaisapuun, vaikka hänellä ei ole ollut sijaisapuoikeutta työkyvyttömyyseläkehakemuksen vireillä ollessa. Samalla esitetään selkeytettävän 4 momentin sanamuotoa siltä osin, että sijaisapuoikeus kuntoutustukiperusteella voi kuitenkin alkaa vasta sen jälkeen, kun aiemmasta kuntoutustukiperusteella myönnetystä sijaisavusta on kulunut kaksi vuotta.
Esityksessä ehdotetaan muutettavan 7 §:n 6 momenttia muun muassa edellä ehdotettujen muutosten johdosta. Ehdotuksen mukaan 6 momenttiin lisättäisiin poikkeussäännös koskien 2 momentin perusteella annettavaa sijaisapua. Säännös mahdollistaisi sijaisavun myöntämisen 2 momentissa mainituilla perusteilla sellaiselle maatalousyrittäjälle, joka saa 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua tapaturmaeläkettä tai liikennevakuutuslain mukaista korvausta.