2.1
Euroopan unionin lainsäädäntö
Arvonlisäverodirektiivin 143 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta muun muassa neuvoston direktiivissä 83/181/ETY tarkoitettujen tavaroiden lopullinen maahantuonti. Direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 28.3.1983 annettu neuvoston direktiivi 83/181/ETY on korvattu maahantuontidirektiivillä. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan verosta on vapautettava vastaavasti yhteisön tullialueeseen kuuluvilta kolmansilta alueilta tulevien tavaroiden lopullinen maahantuonti.
Komission päätös pohjautuu tullittomuusasetukseen ja maahantuontidirektiiviin. Päätöksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan vapautuksen edellytyksenä on, että tavarat täyttävät asetuksen 75, 78, 79 ja 80 artiklassa sekä direktiivin 52, 55, 56 ja 57 artiklassa säädetyt vaatimukset. Asetuksen ja direktiivin artiklojen sisällöt vastaavat toisiaan.
Maahantuontidirektiivin 51 artiklan mukaan maahantuonnissa on vapautettava verosta valtion laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien muiden avustus- tai hyväntekeväisyysjärjestöjen tuomat tavarat, joita on tarkoitus jakaa vastikkeetta yhden tai usean jäsenvaltion aluetta kohtaavan katastrofin uhreille tai saattaa vastikkeetta tällaisten katastrofien uhrien käyttöön tavaroiden pysyessä kyseisten elinten omistuksessa. Vapautus on myönnettävä maahantuonnissa samoin edellytyksin myös avustusyksiköiden avustustoiminnan ajaksi omiin tarpeisiinsa maahan tuomille tavaroille.
Maahantuontidirektiivin 55 artiklan mukaan vapautuksen saanut elin ei saa lainata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa tavaroita muutoin kuin mainitussa 51 artiklassa säädetyin edellytyksin ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille. Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan elimelle, johon voidaan soveltaa 51 artiklan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä elin käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.
Maahantuontidirektiivin 56 artiklan mukaan tavaroita ei katastrofien uhrien lakattua käyttämästä niitä saa lainata, antaa vuokralle tai luovuttaa vastikkeellisesti tai vastikkeetta ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille. Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan elimelle, johon voidaan soveltaa 51 artiklan mukaista vapautusta, tai tarvittaessa elimelle, johon voidaan soveltaa 43 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä elin käyttää kyseisiä tavaroita tällaisiin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.
Maahantuontidirektiivin 57 artiklan mukaan 51 artiklassa tarkoitettujen elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille. Sellaisten elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä, omistukseen jääville tavaroille myönnetty vapautus pysyy voimassa, jos tavarat luovutetaan tämän luvun mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle elimelle tai tarvittaessa 43 artiklan mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle elimelle, jos kyseinen elin käyttää kyseisiä tavaroita näihin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin näistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan. Vapautuksen saaneen elimen muihin tarkoituksiin käyttämistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.
Komission päätöksen 1 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan covid-19-taudin vuoksi tarvittavien tavaroiden maahantuonti on vapautettava tullimaksuista ja maahantuonnin arvonlisäverosta, jos tavarat tuodaan valtiollisten toimijoiden, kuten valtion elinten, julkisyhteisöjen ja muiden julkisoikeudellisten laitosten toimesta tai puolesta taikka jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien organisaatioiden toimesta tai puolesta.
Komission päätöksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetellaan käyttötarkoitukset, joita varten tuotuja tavaroita vapautus koskee. Vapautus koskee tavaroita, jotka jaetaan maksutta päätöksessä mainittujen elinten ja organisaatioiden toimesta henkilöille, jotka ovat saaneet tai ovat vaarassa saada covid-19-tartunnan tai jotka osallistuvat epidemian torjumiseen. Vapautus koskee myös tavaroita, jotka asetetaan maksutta sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka ovat saaneet tai ovat vaarassa saada tartunnan tai jotka osallistuvat epidemian torjumiseen siten, että tavarat säilyvät päätöksessä tarkoitettujen elinten ja organisaatioiden omistuksessa.
Päätöksen 1 artiklan 2 kohta sisältää katastrofiapujärjestöjen tuomia tavaroita koskevan vapautuksen. Päätöksen mukaan tavarat on vapautettava tuontitulleista ja maahantuonnin yhteydessä maksettavasta arvonlisäverosta, kun ne tuodaan katastrofiapujärjestöjen toimesta tai niiden puolesta niiden tarpeiden täyttämiseksi ajanjaksona, jona ne tarjoavat katastrofiapua niille henkilöille, jotka ovat saaneet tai vaarassa saada tartunnan tai jotka osallistuvat epidemian torjumiseen.
Arvonlisäverotusta koskevien asioiden selventämiseksi komissio lähetti jäsenvaltioille 3.4.2020 päivätyn tulkintaohjeen sekä viitteellisen listan (Ares(2020)1923616 - 03/04/2020) vapautettavista tavaroista. Komission viitteellinen lista pohjautuu Maailman tullijärjestön lääkintätarvikkeiden listaan ja jäsenvaltioiden pyynnöissä yleisimmin viitattuihin tavaroihin. Lista toimii ohjeena jäsenvaltioille. Se ei ole tyhjentävä ja jättää jäsenvaltioille harkintavaltaa erityisten kansallisten tarpeiden osalta.
Komissio toteaa ohjeessa, että päätös kattaa myös tilanteet, joissa yritys maahantuo tavarat välittömästi hyväksyttyjen organisaatioiden hyväksi.
Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden yhteisöhankinnat arvonlisäverodirektiivin 140 artiklan a kohdan mukaan, jos verovelvollisen suorittama näiden tavaroiden luovutus olisi kaikissa olosuhteissa vapautettu verosta jäsenvaltion alueella, ja b kohdan mukaan, jos näiden tavaroiden maahantuonti olisi kaikissa olosuhteissa 143 artiklan 1 kohdan a, b, c sekä e - l alakohdan säännösten perusteella vapautettu verosta.
Artiklan tarkoitus on taata yhdenvertaisuus kotimaan myyntien ja rajat ylittävien liiketoimien välille. Tulkintaohjeen mukaan komission päätöksen mukainen vapautus soveltuu vain maahantuontiin, eikä kata vastaavien tavaroiden yhteisöhankintoja, koska tuonnin verottomuutta ei sovelleta kaikissa olosuhteissa. Tulkintaohjeen mukaan päätöksen lyhyen voimassaolon tarkoitus on estää kilpailun vääristyminen suhteessa EU:n alueella valmistettuihin vastaaviin tavaroihin.
Ohjeessa todetaan myös, etteivät nykyiset arvonlisäverosäännökset salli nollaverokannan soveltamista tämän tyyppisten tavaroiden yhteisöhankintoihin ja kotimaisiin myynteihin. Neuvoston käsittelyssä oleva komission 18.1.2018 antama ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta (COM(2018) 20) kuitenkin mahdollistaisi soveltamisen. Komissio on vuonna 2016 annetussa EU:n lainsäädäntöä koskevassa tiedonannossaan, parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla (C(2016) 8600) ilmaissut, että se ei yleensä aloita rikkomusmenettelyjä, kun neuvostossa on vireillä menettelyn laillistava lainsäädäntöehdotus.
Komissiolta saadun tiedon mukaan yksityiset toimijat, jotka tuottavat julkisia terveydenhoitopalveluja, esimerkiksi kunnan terveydenhoitopalvelujen kokonaisulkoistus, voisivat rinnastua komission päätöksessä tarkoitettuihin muihin julkisoikeudellisiin laitoksiin. Vapautus ei kata yksityisten toimijoiden tuottamaa yksityistä terveydenhoitoa. Toiminnot tulisi pitää erillään, jos yksityinen toimija tuottaa sekä julkisia terveydenhoitopalveluita että toimii yksityisenä toimijana. Maahantuonnin vapautus soveltuu ainoastaan siihen toimintaan, joka rinnastuu komission päätöksen 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun toimintaan.
2.2
Kansallinen lainsäädäntö
Arvonlisäverolain (1501/1993) mukainen yleinen verokanta on 24 prosenttia. Terveyden- ja sairaanhoidossa, jäljempänä terveydenhoito, sekä sosiaalihuollossa käytettävien tavaroiden myyntiin sovelletaan yleistä 24 prosentin verokantaa ja lääkkeiden myyntiin alennettua 10 prosentin verokantaa.
Arvonlisäverolain 94 §:ssä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta. Pykälän 1 momentin 12 kohta koskee muun muassa komission päätöksessä mainittuja, tullittomuusasetuksen 74 - 80 artiklan perusteella tullittomia tavaroita.
Komission päätöksen mukaisesti Suomessa on tällä hetkellä vapautettu arvonlisäverosta covid-19-taudin vuoksi tarvittavien tavaroiden maahantuonti, jos tavarat tuodaan valtiollisten toimijoiden, kuten valtion elinten, julkisyhteisöjen ja muiden julkisoikeudellisten laitosten toimesta tai puolesta taikka jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien organisaatioiden toimesta tai puolesta. Tulli on päätöksessä tarkoitettujen hyväksyttyjen organisaatioiden osalta toimivaltainen viranomainen Suomessa ja se ylläpitää listausta hyväksytyistä organisaatioista. Tullin ohjeiden mukaan muuhun julkisoikeudelliseen laitokseen rinnastetaan myös yksityinen toimija, kun se tuottaa julkisen toimijan puolesta ja tämän valvomana terveydenhoito- ja sosiaalihuoltopalveluja.
Tullin ohjeiden mukaan yksityisen toimijan, kuten myyntiyhtiön tuodessa tavarat tulli- ja verovapautukseen oikeutetun toimijan puolesta, yksityisen toimijan tulee antaa vapautukseen oikeutetun toimijan allekirjoittama vakuutus siitä, että tavarat menevät tai ovat menneet komission päätöksessä edellytettyyn käyttötarkoitukseen.
Arvonlisäverolain 72 f §:n 1 kohdan mukaan tavaran yhteisöhankinnasta ei suoriteta veroa, jos tavaran maahantuonnista ei olisi suoritettava veroa. Lähtökohtaisesti säännöksen sanamuoto mahdollistaisi siten jo nykyisin komission päätöksessä tarkoitettujen tavaroiden yhteisöhankintojen vapauttamisen arvonlisäverosta, vaikka direktiivi ei sitä mahdollistaisi.
Komission päätöksen ja arvonlisäverolain mukainen vapautus ei kuitenkaan kata tuontia seuraavia Suomessa tapahtuvia myyntejä, esimerkiksi tukkureiden tai maahantuojien suorittamia covid-19-taudin vuoksi tarvittavien tavaroiden myyntejä. Vapautus ei myöskään kata Suomessa valmistettujen epidemian torjumiseen tarvittavien tavaroiden täällä tapahtuvaa myyntiä. Komission päätöksen mukainen verovapaus aiheuttaa siten kotimaisten hankintojen ja yhteisöhankintojen osalta kilpailuneutraalisuusongelman. Julkisia terveydenhoitopalveluja ja sosiaalihuoltopalveluja tuottavien yksityisten yritysten ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tekemien tuontien verokohtelu on edullisempi kuin hankinta kotimaiselta maahantuojalta, valmistajalta tai toisesta EU-maasta. Terveydenhoito ja sosiaalihuolto on vapautettu arvonlisäverosta, mistä johtuen yrityksillä ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta. Myös voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yleishyödyllisenä pidettävä toiminta on vapautettu verosta arvonlisäverolain 4 §:n mukaisesti, jolloin näilläkään toimijoilla ei ole vähennysoikeutta. Tällöin ostoihin sisältyvät verot jäävät kyseisille yrityksille ja järjestöille kustannukseksi.
Kilpailuneutraliteettiongelma ei sitä vastoin koske valtion tai kuntien tekemiä hankintoja. Valtion virastojen ja laitosten määrärahat budjetoidaan arvonlisäverottomin hinnoin ja arvonlisäveron osuus katetaan erilliseltä menomomentilta, jolloin ostohintaan sisältyvällä arvonlisäverolla ei ole kustannusvaikutusta hankintaa tehtäessä. Hankintaneutraalisuuden toteuttamiseksi kunnilla on arvonlisäverolain 130 §:n mukaan oikeus saada valtiolta palautuksena hankintaan sisältyvä vero, josta ei saa tehdä vähennystä tai josta ei saa palautusta. Näiden tuotteiden verottomuus ei siten aiheuta kilpailuneutraliteetin kannalta kannustinta hankkia tuotteita maahantuomalla.